K o t i t e o l l i s u u s a l a n k e h i t t ä j ä j a R a u h a n i e m e n l u o j a

Transkriptio

1 Frans Jokela K o t i t e o l l i s u u s a l a n k e h i t t ä j ä j a R a u h a n i e m e n l u o j a

2 Frans Jokela k o t i t e o l l i s u u s t a r k a s t a j a Kuvissa 35- ja 75-vuotias Frans Jokela Padasjoen Auttoisten kylään ilmestyi 1910-luvulla mies nimeltään Frans Jokela. Hän etsi huvilalleen tontin paikkaa ja hankki sellaisen Jamoinjärven rannalta Rouvilan isännältä. Rantakaistale erotettiin Likasten torpan (nykyisin Koivuranta) mailta vuonna Palstan ostanut Frans Jokela loi sinne parinkymmenen vuoden aikana persoonallisen kesäparatiisin. Jokela kiintyi luonnonkauniiseen rantapaikkaansa, jonka nimesi Rauhaniemeksi. Rauhaniemen nurmet olivat torpan viljelyn jäljiltä hyvin hoidetut, sillä paikkahan rakennettiin torpparinvaimo Amanda Hartmanin perunamaalle. Enemmän kuin puutarhanhoito, kiinnosti Jokelaa kuitenkin maiseman käyttö ja rakentaminen. Mittavin rakennustyö ajoittui luvuille, jolloin rakennuksia koristeltiin kylän puuseppien kädenjäljin tai ulkomailta tuoduin esinein. Alueen päärakennuksessa, pihassa ja kahvimylly-rakennuksessa näkyivät Jokelan elämäntyö, esteettiset arvot ja rakkaus luontoon. Yksityiskohdiltaan harkittu kokonaisuus oli käytännöllinen ja persoonallinen kotiteollisen työn näyte. Frans Jokela oli kylällä kunnioitettu herrasmies, jota kutsuttiin tarkastajaksi. Helsinkiläiset hautajaisvieraat olettivat hänen olleen kotoisin Auttoisten kylältä, kun hänet kylän hautausmaalle vuonna 1945 haudattiin. Hautapaikka vaikuttaa tänä päivänä unohdetulta. Kuka oli tämä mies, mistä hän oli lähtöisin, mitä hänen työnsä oli? Tässä 1. osassa käsittelen hänen työtään ja 2. osassa Rauhaniemeä ja kylän mallitaloja Sivu 2 / 21

3 Frans Jokelan elämän alkuvuodet Frans Fredrik Jokela syntyi Kokemäellä Hän joutui äitinsä kuoltua kuusivuotiaana vieraitten kasvatettavaksi, saaden lapsuutensa aikana tietopuolisen koulutuksen kahdella luokalla kansakoulussa ja Porin entisaikaisessa sunnuntaikoulussa. Tämän lisäksi hän nautti erinäisten oppilaitosten opettajain yksityisopetusta kauno- ja oikeinkirjoituksessa, ruotsin ja vähän saksankielissä, uskonnossa, historiassa, maantieteessä ja laskennossa sekä piirustuksessa. Käsityötaidon ensi alkeet hän oppi poikasena maalaispirtissä puhdetöiden teossa sekä kylän sepän pajassa apurina. Varttuessaan isommaksi ja jäätyään orvoksi myös kasvatuksensa huoltajasta, kokeili Jokela mallinikkarin ja laivanrakentajan työn harjoittelua eri työpaikoissa sekä toimi oppipoikana seppämestari Stenforsilla Porissa, näin kertoo Fransin elämästä Käsiteollisuuslehti 6/1919 Jokelan 50-vuotispäivää juhlistaen.1. Oman alansa Jokela löysi, suorittaen Porissa täysmääräisen oppilasharjoittelun puusepän ammatissa huonekalutehtailija Fredrikssonin luona. Nikkarinkisälliksi hänet julistettiin käsityöläis- ja tehtailijayhdistyksen toimesta. Piirustustaito oli jo erinomainen, mutta sen lisäksi hän sai erityistaitona oppia teknisen piirtämisen, joka tuolloin oli vielä harvinaista. Vasen kuva: Varhaisin Jokelan arkiston piirroksista on pianotuoli vuodelta 1887, kun Frans oli 18-vuotias. Hän oli vasta vuotta aiemmin saapunut Poriin Ulvilasta ja muuttokirjassa ammatiksi oli merkitty renki. Hän jatkoi opintojaan Turun taiteilijayhdistyksen piirustuskoulussa työskennellen lyhyen ajan Bomanin puusepänverstaalla, kunnes elämään tuli suuri muutos. Hänet valittiin 20 vuotiaana vuonna 1889 Eero Mäkisen Nikkarintyökoulun opettajaksi Sortavalaan. 1. Käsiteollisuus-lehti 6/1919 s Työväkeä kotiteollisuusvainioilta, Frans Jokela 50v Sivu 3 / 21

4 Käytännön työkokemusta Eero Mäkinen oli monipuolinen opettaja ja innoittava keksijä. Hän perusti tuolloin, myöhemmin Helylä -nimellä tunnetun tehtaan Myllykylään Sortavalan lähelle. Tehtaassa valmistettiin ensimmäisiä koululaitoksen tarpeisiin tarkoitettuja välineitä. Lisäksi sinne kehitettiin ammatillinen oppilaitos, joka oli monessa mielessä suomalaisen puutyökoulutuksen edelläkävijä. Frans Jokela kohtasi Eero Mäkisessä esikuvan ja tukijan, ja miehet ryhtyivät yhteistyöhön. Jokela toimi käytännöllisen työn ja ammattipiirustuksen opettajana, sekä samalla Mäkisen tehdasliikkeen työnjohtajana ja kirjanpitäjänä kolme vuotta. Yhteistoimin he myös mm. suunnittelivat uurreporakoneen tehtaan tarpeisiin. Koneen pyörintänopeus oli 3000 kertaa minuutissa, jota siihen aikaan pidettiin suurena. Eero Mäkisen avulla Jokela solmi läheiset suhteet kotiteollisuus- ja koulupiireihin. Hän sai hyvän käytännön työkokemuksen, jonka turvin pääsi urallaan eteenpäin. Hän sai stipendejä lisäkoulutukseensa ja tuli tunnetuksi taidoistaan. Lappeenrannan ison Keisarinäyttelyn järjestelyissä hän toimi paikallisen käsityöalan komitean jäsenenä v Eero Mäkisen ja Frans Jokelan yhteistyönä suunnittelema uurreporakone Helylään v Käsiteollisuuslehti v Kotipuusepästä tehtailijaksi 2. Karjalasta Hämeen pellavapitäjään Jokela siirtyi uusiin tehtäviin Sortavalasta Lammille Evon metsäopistolle vuosiksi opettamaan käsitöitä ja käsityön teknistä piirustusta metsämiehille. Tuolloin hän aloitti Metsämuseon perustamisen Evolle ja sai myöhemmin teostaan metsäopiston rehtorilta mitalin. Enemmän kuin työtehtävät, paikkakunnalla viihtymiseen vaikutti Metsäkoulun metsänhoitajan Karl Gustav Eklundin tytär Maria Emilia (s ). He avioituivat vuonna 1894 ja perheen ainoa lapsi Aili Tellervo syntyi Lammilla vuonna Käsiteollisuuslehti 1931 s Kotipuusepästä tehtailijaksi (kertomus E. Mäkisestä) Sivu 4 / 21

5 Kuva Helsingin koulusta, vasemman puoleinen opettaja on Jokela. Lammilta perhe matkusti vielä vuodeksi Sortavalaan Eero Mäkisen avuksi, kunnes Jokela sai puutyöopettajanpaikan 1899 Helsingin valmistavasta poika-ammattikoulusta, tehden siellä 20 vuoden uran puutyön opettajana. Hän suoritti stipendiaattina lisäopintoja Helsingissä Taideteollisuuskeskuskoulussa (myöh. Ateneum). Oppilaitos antoi tuolloin opetusta opettajina toimiville iltaisin mm. maalauksessa ja puusepäntyössä, joka sisälsi tyyli-, muoto- ja suunnitteluoppia. Lisäksi hän kartutti kielitaitoaan lisäopiskeluin. Hyvän koulutuksen ja aseman saavuttaminen vaati orpopojalta pitkän ajan ja paljon työtä. Frans Jokelan piirustuksia, vasen vuodelta Piirrokset Jokelan arkistosta. Sivu 5 / 21

6 Matkoja, edustustehtäviä ja töiden kirjoa Opettajantyönsä ohella Jokela toimi kesäisin aktiivisesti kotiteollisuuden kehittäjänä. Hän edusti alansa opettajia alusta lähtien, tullen valituksi puheenjohtajaksi Kuopiossa vuoden 1906 Käsityönopettajain liiton perustamiskokouksessa, jossa virassa toimikin vuoteen 1934 saakka. Hän toimi eri järjestöissä ja yhdistyksissä puheenjohtajana, kunniapuheenjohtajana tai hallituksen jäsenenä koko elämänsä ajan. Käsityönopettajat ryhmäkuvassa 1906 Kuopiossa. Oikealla istuu rennosti ruusuke rintapielessä juuri perustetun Käsityönopettajainliiton ensimmäinen puheenjohtaja Frans Jokela. Hän teki Teollisuushallituksen myöntämällä matkarahalla kesällä 1898 opintomatkan Itävaltaan ja Saksaan tutustuakseen alan ammatilliseen koulutukseen, jota tuolloin myös Helsinkiin suunniteltiin. Hän oli myös tutustunut stipendiaattina maamme eri seutujen kotiteollisuusoloihin ja vieraillut Tukholman teollisuusnäyttelyssä. Matkoilla Venäjälle, Keski-Eurooppaan tai Ruotsiin otettiin mallia näiden maiden kotiteollisuusalan näyttelyistä, alan kehitystä muualla seurattiin tiiviisti. Sivu 6 / 21

7 Kuopion Kotiteollisuusnäyttelyn tuomaristo vuonna Jokela istuu edessä vasemmalla hattu päässään. Huonekalujen suunnittelua Koska opettajien palkkaus ei ollut hyvä, eikä sitä maksettu kesäisin, oli tehtävä muitakin töitä. Vähemmän tunnettu aika hänen historiastaan oli työskentely Nupposen huonekalutehtaan eli Vihdin Puuseppien Huonekalutehtaan palveluksessa. Paavo Susitaipaleen kirja Suomen puusepänteollisuuden vaiheita kertoo Nupposen ja Jokelan yhteistyöstä.3. Vuonna 1904 Nupponen perusti Vihtiin oman yrityksen. Juuri valmistuneen rautatien ansiosta paikkakunta oli osoittautunut sopivaksi yritykselle, jonka tuotteilla alkoi olla menekkiä paitsi Helsinkiin, myös Venäjälle. Nupposella oli taitavana apulaisena ja huonekalupiirtäjänä veistonopettaja Frans Jokela, josta myöhemmin tuli Lauri Kuoppamäen tärkein apulainen ja tarmokas ja aloiterikas kotiteollisuuskoulujen tarkastaja. Tehdas sai Venäjällä pian niin suuren ostajapiirin, että se liittyi Hietalahden ja Muuramen tehtaiden Pietariin perustamaan yhteiseen edustajakonttoriin ja näyttelyhuoneistoon. Jokela toimi myös Pietarissa Nupposen konttorin piirustusosaston esimiehenä ja tutustui läheltä ulkomaankaupan ongelmiin. 3. Suomen puusepänteollisuuden vaiheita, Paavo Susitaival (1950) s Sivu 7 / 21

8 Kaupankäynnin ongelmat Vuosikymmen alussa kotiteollisuusväki puolusti käsityöalan opetuksen ja varsinkin maaseudun työolojen kehittämistä, peläten nuorison taitojen ruostumista. Vuodesta 1879 lähtien Suomessa oli ollut elinkeinovapaus. Ansiokotiteollisuuden puoltajat yrittivät opettaa suomalaista käsityöläistä yrittäjäksi, opettaen tuotannon hallintaa ja tasaisuutta, liike-elämätaitoja ja toimitusten luotettavuutta. Ulkomaankauppaa pidettiin osuuskunnille varsinkin rajaseuduilla tärkeänä, ja sillä saatiin vuosisadan vaihteessa aikaiseksi pienimuotoista vientiä. Suomalaisten suksiseppien suksilla hiihteli vuosisadan alussa Venäjän armeija ja tuohirasioita tilattiin ulkomaille pakkaustarpeisiin teollisuudelle Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn jälkeen. Nupposen huonekalutehtaalta tilattiin sotilasjakkaroita vielä ennen sodan syttymistä kpl ja lyhyen toimitusajan takia tehdas joutuikin kehittämään liukuhihnatyöskentelyä saadakseen tilauksen valmiiksi ajallaan. Kaikki tämä tietenkin loppui Suomen itsenäistyessä. Venäjällä pidettiin koko valtakunnan laajuinen kotiteollisuusnäyttely vuonna Suomalaiset olivat mukana usean osaston voimin, saaden useita ensipalkintoja mm. suksien valmistamisesta. Kuvassa yhdellä näyttelyosastolla istuvat kotiteollisuusalan edustajat, vasemmalla ensimmäinen kotiteollisuustarkastaja Lauri Kuoppamäki ja oikealla Pietarissa toimineen huonekalukauppayhtymän piirustusosaston johtaja Frans Jokela. Sivu 8 / 21

9 Elämänmuutoksia Nupposen palveluksessa Jokelalla vierähtivät vuodet , siitä kuitenkin vain pari vuotta Venäjällä. Suuret muutokset valtioiden välillä lopettivat lupaavasti alkaneet Nupposen liiketoimet ja Jokelan henkilökohtaisen elämän muutokset, sairaudet ja taloudelliset vastoinkäymiset pakottivat hänet muuttamaan suunnitelmiaan. Töiden takia paljon matkustamaan joutunut Jokela mietti uusia ratkaisuja perhe-elämän ylläpidolle. Perhe asui talvet Helsingissä, mutta kesäisin kaivattiin uutta ympäristöä hajallaan elävälle perheelle. Jokela ryhtyi etsimään appensa avulla Lahden läheltä asuinpaikkaa, josta olisi hyvä etäisyys Lammille, hänen vaimonsa kotiseutuun. Vuonna 1915 Padasjoen Auttoisten kylältä Rouvilan isäntä myi Jokelalle tontin Jamoinjärven rannalta omistamansa Likasten torpan mailta. Jokela ryhtyi pystyttämään Rouvilan vanhan riihen hirsikehikkoa hankkimalleen maakaistaleelle. Tarkoituksena oli tehdä perheelle kesäasumus. Kun Frans Jokelan Emilia vaimo kuoli äkillisesti 20 avioliittovuoden jälkeen, lopullinen rakennushanke siirtyi tuonnemmaksi.1. Varsinainen rakentaminen alkoi 1920-luvun alussa elämänilon palauduttua uuden vaimon myötä. Rauhaniemi ja Tanhua Auttoisten kylän valintaan vaikutti mahdollisesti se seikka, että Jokelan lähin työtoveri Lauri Kuoppamäki oli hankkinut kesäpaikan perheelleen Kuhmoisista Auttoisten läheltä, jonka nimesi Tanhuaksi. Tämän paikan hän myi myöhemmin Lahden kaupungille, joka piti vuosia siellä kaupungin lasten kesäsiirtolaa. Miesten elämä ja ideologiat kulkivat tekojen mukaisesti, he olivat sielultaan torpparien jälkeläisiä. 1. Käsiteollisuus-lehti 6/1919 s Työväkeä kotiteollisuusvainioilta, Frans Jokela 50v Sivu 9 / 21

10 Kotiteollisuuden vaikuttaja Senaatti määräsi v perustettavaksi Kotiteollisuuden komitean miettimään kotiteollisuuden tilaa ja mahdollisuuksia Suomessa vuosisadan alussa. Komiteaan avustajaksi pyydettiin Frans Jokelaa hänen monipuolisen osaamisensa ja koulualan tuntemuksensa takia. Komitea määräsi lisäksi perustettavaksi Kouluasiain valiokunnan, jossa Jokela toimi sihteerinä ja erinäisten ehdotusten laatijana. Valtion kotiteollisuuskomiten jäsenet : Ylhäällä puheenjohtaja V. von Wright ja sihteeri Einar Böök. Vas. toisessa rivissä olevissa kuvissa ovat K. W. Koskelin ja Nanny Odenwall sekä oikealla Alexander Gripenberg ja Aina Snellman. Koskelinin kuvan alla on Armas Lindgren ja Snellmanin kuvan alla Lauri Mäkinen. Alarivissä vas. lukien ovat avustajat Josefina Helin, Frans Jokela, Junia Ingman, Eero Salo ja Ina Colliander. Kuvat on julkaistu Suomen käsityömuseon luvalla. Sivu 10 / 21

11 Kotiteollisuuskomitea kokoontui usein vuosien aikana ja julkaisi työstään moniosaisen päätöslauselman, jonka pääkohtia olivat koulutuksen parantaminen, neuvontatyö ja yleinen kotien hyvinvoinnin lisääminen. Maamiesseurojen toimesta aloitettua neuvontatyötä haluttiin kehittää pitempiaikaiseen koulutukseen ja vahvistaa pysyvien ammatillisten koulujen merkitystä ja olemassaoloa. Käsityöalan vaikuttajat uskoivat työolojen parantamisen ja koulutuksen vahvistavan asumista maaseudulla ja ansiokäsityön uskottiin olevan tärkeä sivuelinkeino. Komitean päätöksen mukaan haluttiin tarjota naisille kotiteollista koulutusta kotien tarpeisiin ja miehille ammatillista käsiteollista koulutusta ansiotoiminnan ylläpidoksi maanviljelyn rinnalle. Tämän toiminnan järjestämiseksi valtio antoi rahoitusta, ja toimeenpanijaksi perustettiin kotiteollisuusyhdistyksiä ja pysyviä sekä kiertäviä käsityökouluja. Myös erilaisten kirjeopistojen perustaminen lisääntyi. Asumista ja kotien merkitystä kansan hyvinvointiin oli käsitelty koko vuosisadan alun ajan. Valtion käsityökomitean päätösten mukaan kodeille ryhdyttiin antamaan neuvoja kodin- ja terveydenhoidon, rakentamisen, kalustamisen ja työskentelyolosuhteiden parantamiseksi. Frans Jokela 50 vuotiaana, Auttoisten kylätoimikunnan kokoelmasta. Mieskotiteollisuustarkastaja Jokela Kun kotiteollisuustarkastajan työhön tarvittiin sijaista vuonna 1917, tähän ensisijainen valinta oli Frans Jokela. Pian hänen sijaisuutensa virallistettiin, kun hänet valittiin ensin apulaistarkastajaksi vuonna Pari vuotta myöhemmin, kun Lauri Kuoppamäestä tuli ylitarkastaja, Jokela valittiin mieskotiteollisuustarkastajaksi, jota virkaa hän hoiti eläkevuoteensa 1936 saakka. Naispuoliseksi tarkastajaksi valittiin Wetterhofin koulun kudonnanopettaja Anna Henriksson. Työ oli aluksi Teollisuusministeriön alaista ja se muutettiin myöhemmin Maatalousministeriön viraksi. Sivu 11 / 21

12 Opetustyön ammatillinen kehittäminen ja opettajien työolojen parantaminen olivat keskeistä Jokelan työn sisältöä. Hän keskittyi ensi vuodet säädösten valmisteluun, jotka v saivat lainvoiman. Komitea oli tehnyt myös muita päätöksiä, kuten oli määrittänyt Valtion kotiteollisuusmuseon tehtävät, joiden toteutus siirrettiin vuosiksi kotiteollisuustoimiston alaisuuteen. Kaikki työ tuotteiden hankkimisesta niiden kirjaamiseksi ja esittelemiseksi oli tarkastajien tehtäviä. Kun lisäksi toimistosta johdettiin Käsityönopettajien liiton asioita, oli toimisto todellinen oman alansa keskus. Kotiteollisuusylitarkastaja Kuoppamäki Kaiken tämän valvojaksi perustettiin kotiteollisuustarkastajan virka toimistoineen. Työhön valittiin v alan keskushenkilö Lauri Kuoppamäki. Hän oli Eero Mäkisen poika ja toimi isänsä tavoin monipuolisesti kotiteollisuutta kehittäen. Hänestä tuli aluksi kotiteollisuustarkastaja ja myöhemmin ylitarkastaja. Hän vaihtoi sukunimensä Kuoppamäeksi, koska se oli ollut suvun alkuperäinen sukunimi. Hän oli aktiivinen persoona, hoitaen tuhatta muutakin asiaa virkansa ohella. Hän jatkoi Helylän johtajana, toimi maalaisliiton edustajana eduskunnassa v.1917, perusti Suomen messut organisaation, teki tutkimusmatkoja ym. Jokela oli tutustunut häneen jo Sortavalassa ja heidän yhteinen työtoveruutensa ja ystävyytensä jatkui Lauri Kuoppamäen kuolemaan v saakka. Käsiteollisuuslehdet Tärkeä keskustelufoorumi ja käytännön väline kotiteollisuusväelle uusien neuvojen ja koulutuksen jakamiseksi olivat uudet alan lehdet. Frans Jokela liittyi lehden toimituskuntaan Hän kirjoitti työohjeita, puheita ja alan kehitysehdotuksia pari vuosikymmentä. Lehdessä Jokelan vastuualueina olivat puu- ja metalliala ja niissä erityisesti tekninen ammattipiirustus. Lehden toimittaminen oli idealistista. Työstä ei saanut palkkaa ja toimittajia oli siksi vaikea saada. Heitä oli toisinaan niin vähän, että kaikki kirjoittivat useilla nimimerkeillä asian salatakseen. Mutta lehden päätoimittaja Lauri Kuoppamäki oli kirjoitusten mukaan karismaattinen, populääri ihminen, ja hän keräsi ympärilleen aatteelle omistautuneen joukon. Sivu 12 / 21

13 Käsiteollisuuslehtien sisältöihin eri vuosikymmeninä voi tutustua Varastokirjaston tietokannassa tai Taito-lehden 100-vuotis nettisivustolla Jokelan kirjoituksista mainittakoon: 1915 Huonekalujen verhoilu ja pehmustaminen Käsityönopettajat entistä enemmän liiketoiminnan alalle Kotiteollisuusyhdistysten omavaraistaloudesta Ruokasalin kaappi, sohva, pöytä ja tuoli Tallukkain valmistuksesta Joulupukki. Nukkemme 1919 Kotiteollisuuden harjoittajain asunnot 1920 Kodin metallityöt. Pajarakennus 1922 Tehtävämme kotiteollisuuden kehitystoimessa 1923 Kotiemme liesilaitteitten tekeminen 1927 Tarkastaja Jokelan puhe Käsityönopettajain Liiton vuosikokouksessa Käsiteollisuuden opetus Suomessa ennen, nyt ja vastaisuudessa 1928 Höyläpenkki säilykekaappineen 1936 Rakennustyöläisten kasvatus kotiteollisuuskouluissa 1938 Puusorvi Toimiessaan opettajien etujärjestöissä sekä rahastonhoitajana että sihteerinä ja puheenjohtajana, Jokela kirjoitti useita puheita opettajien työolojen ja opetuksen kehittämiseksi, julkaisten niitä lehdessäkin. Hän käytti paljon erilaisia nimikirjainyhdistelmiä. Esitti kerran jopa joulupukkia, suosittaen Suomen äideille, että nämä valmistaisivat lasten nuket suomalaisista raaka-aineista. Lehdissä julkaistuja Jokelan tekstejä on tallella n kpl. Lehti tunnetaan nykyään Taito -nimellä. Sivu 13 / 21

14 Frans elävöitti tekstejään piirustuksilla. Hän liitti niihin yleensä nimikirjoituksensa. Kanneltamme kaunistamaan -tekstin kuvitusta vuodelta Hyvä huonekalu Keskusteluun siitä, minkälainen on suomalainen tyyli, osallistuivat kaikki ja mielipiteet menivät usein ristiin. Koska koristeelliset ornamentit ja kertaustyylit kasvattivat suosiotaan luvun lopussa, samalla kun teollinen valmistustapa yksinkertaisine huonekalumalleineen lisääntyi, käytiin tuona aikana lehtien palstoilla paljon keskustelua yksinkertaisista muodoista ja koristeellisuudesta. Lehtien sisällöstä on Seija Heinänen vuonna 2006 koonnut taidehistorian alaan kuuluvan väitöskirjan nimeltään Käsityö taide teollisuus.5. Kirjassa mainitaan mm. että kilpailuja hyvän lopputuloksen löytämiseksi järjestettiin esim. huonekaluista. Frans Jokela vastasi aiheeseen v kertoessaan mielipiteensä huonekalukilpailun voittajasta tekstissään Kotiemme kaunistaminen ja huonekalutyypit. 4. Käsiteollisuus-lehti - /1918 s Kanneltamme kaunistamaan 5. Käsityö taide teollisuus, Seija Heinänen (2006) Frans Jokela sivu: 274 Sivu 14 / 21

15 Niin kauvan kuin ihmisellä on tarve ja halu huonekaluilla koristaa kotiansa, vaadittanee näiden esineiden muotoihin myös kauneutta. Yksinomaan pelkkä käytännöllisen tarpeen täyttäminen ei riitä. Jos kaikki tuolit, sohvat, pöydät ja sängynpäät muodostellaan suorista keskenään yhtä leveistä ja paksuista rimoista (listoista) asettamalla näitä pystysuoraan ja vaakasuoraan asentoon, sekä arkut, kaapit, hyllyt ja piirongit rakennetaan yksitoikkoisiksi muodottomiksi lautakomiskoiksi, niin ei totisesti ihmisen mieli voi tämänkaltaisilla huonekaluilla kaunistetussa kodissa löytää pitempiaikaista tyytyväisyyden tunnetta. Ainainen yksinkertaisuuden tavoitteleminen on jo vienyt siihen, että nuoremmat tekijät uskovat vain rimahäkin ja hehtomitan näköisiä huonekaluja kauniiksi. Huonekalukilpailun voittajatuoli ja sängynpääty, jota Jokela kritisoi. Käsiteollisuus lehti 1919 Työstä tunnet taitomiehen Frans Jokela kirjoitti puheita alansa ammatillisesta kehityksestä ja koulutuksesta opettajille ja muulle kotiteollisuusväelle. Tulevaisuuteen tähtäävät kirjoitelmat kertovat sekä kotiteollisuuden että Jokelan uskosta alan tarpeellisuuteen. Kotiteollisuuden ylläpito ja vahva usko maaseudun mahdollisuuksiin teollisuuden kehittyessä kuulostaa kirjoituksissa käytännölliseltä, vai oliko se poliittista? Vuosisadan vaihteen älymystö tuotti tavaroita pienelle varakkaalle vähemmistölle ja suomalaiset arkkitehdit suunnittelivat taloja kaupunkilaiseen elämänmuotoon. Elämäntavat ja maku ottivat mallia Venäjän ylhäisöltä. Kaupankäyntiä ulkomaiden kanssa toivottiin, mutta niiden tuotteiden pelättiin valtaavan omat markkinat. Uskottiin vasta hankitun itsenäisyyden heikkenevän, jos riippuvuus muiden maiden tuotannosta lisääntyisi. Kotiteollisuuspiirit toivat maaseudun ja köyhän väen elämänolosuhteet ja ympäristön esille. Jokela uskoi kaupankäynnin lisääntyvän kansan parissa uudenlaisen yrittäjyyden kehittyessä ja tarvetyö toisten hyväksi auttaisi kaikkia elintasonsa parantamisessa. Suomalaisuuden puolestapuhujat oivalsivat, että maaseutu oli aidon suomalaisen elämäntavan ja tuotteiden kehityksen lähtökohta, kaupungeissa ja teollisuudessa jo liiaksi vain matkittiin ulkomaita. Sivu 15 / 21

16 Jokelan oma suunnittelutyyli muuttui ajan kanssa. Kukkapöytä on 1890 luvulta, sen jälkeen jugend vaikutteet ja kansanomaiset koristelut ilmestyivät sohviin (Käsiteollisuuslehti 1926), jakkaroihin ja tuoleihin. Jugendin jälkeen tyyli muokkautui jopa kokeilevaksi ja moderniksi, kuten hylly, piironki ja alakuvan sänky. Piirrokset Jokelan arkistosta.. Sivu 16 / 21

17 Mitä itsekohtaisesti koetamme, sitä kunnioitamme Jokela kirjoittaa vuonna 1922 Käsiteollisuuslehdessä Tehtävämme kotiteollisuuden kehitystoimessa 2. osan viimeisessä luvussa s. 46 avaimista kansan hyvinvointiin seuraavasti.6. Itsenäisen valtakuntamme arvo ja kansamme kunnia vaatii meitä kaikilla aloilla vakavaan omaperäiseen työhön, se vaatii meitä kaikissa suhteissa itsenäisiksi, ei ainoastaan nimellisesti vaan tositeossa. Vasta silloin kun omassa maassamme, omassa kodissamme, tai ainakin mahdollisimman lähellä sitä, voimme saada valmistetuksi kaikki mitä tarvitsemme, kun oman maamme tuotteita kunnioitamme ja niitä etupäässä ostamme, vasta silloin kun omaa tyyliämme, omien kättemme töitä voimme ihailla muita arvokkaampana, vasta silloin on meillä mahdollisuus löytää se piilopaikka, missä on kätkettynä avain kansojen hyvinvointiin. Mitä lähempänä tavaran tarvitsijoita niiden valmistus tapahtuu, sitä edullisemmaksi muodostuvat olosuhteet kansan hyvinvoinnille kokonaisuudessaan, hän uskoi. Samalla kun ostavan yleisön tulisi kuluttaa etupäässä kotoisia tuotteitamme, tulisi jokaisen kansalaisen myös itsekohtaisesti tutustua käsityöntekoon, sillä se mitä itsekohtaisesti koetamme, sitä myös kunnioitamme, arvioi Jokela tekstissään. Kotiteollisuustarkastaja Frans Jokela korosti kansallisen käsityön merkitystä puheessaan alan opettajille Suomen käsityönopettajien vuosikokouksessa Hän totesi, että kotiteollisuusopetuksen tulee pyrkiä "kansamme omaperäiseen taiteellisuuteen" sekä kasvattaa oppilaita oivaltamaan, että "kansalliset kauneusmuodot" ovat ainoa kestävä vaihtoehto. Jokelan mielestä myös opetustyön johtoon tulisi entistä enemmän kiinnittää henkilöitä, jotka tuntevat kansan jokapäiväisen elämän ja kykenisivät luomaan "kansan oman hengen mukaisia" kotiteollisuustuotteita. Jokelan monipuolisuus Jokelan arkistossa on lukuisia uuni- ja lämmitysjärjestelmäpiirroksia sekä kotiteollisuuskoulujen, asuinrakennusten ja huonekalujen suunnitelmia. Hän perehtyi asumisen ongelmiin rakenteita myöden. Hän oli sekä tarkka tekninen piirtäjä joka yhdisti käytännön tietotaidon töihinsä että esteettisyyttä hakeva suunnittelija ja lahjakas piirtäjä. 5. Käsityö taide teollisuus, Seija Heinänen (2006) Frans Jokela sivu: Käsiteollisuus-lehti - /1922 s Tehtävämme kotiteollisuuden kehitystoimessa 2. osa Sivu 17 / 21

18 Esimerkkejä piirroksista: uunien rakenteita tai tarkka piirrossuunnitelma työhuoneen lämmitysjärjestelmän rakenteista (oikealla). Uunin muurausta Jokela oli oppinut professori O. Tarjanteelta valmistaessaan opasta muuraukseen.7. Puutyön oppikirjassa on tarkkoja kuvia työvälineiden toiminnasta (alla sorvi). Hän teki lukuisia piirrossuunnitelmia käsiteollisuus- ja kutomakoulujen sekä työpajojen rakentamiseksi. Ei ole tietoa niiden toteutuksesta. 7. Padasjoen Sanomat 10/1981 Tarkastaja Jokelan puuseppänä Auttoisten Rauhaniemessä Korkeila tarinoi: Jokela kirjoitti noihin aikoihin muurarin käsikirjaa professori O. Tarjanteen kanssa. Tarjanne kehitti ns.vastavirtauunia, joissa häkäkaasujen palamisesta otettiin hyöty talteen. Tämä vastavirtauuni oli norjalaisten keksintöä. Sivu 18 / 21

19 Muita kirjallisia töitä Jokela kirjoitti muutakin, kuten vuonna 1936 ilmestyneeseen Juho Tattarin toimittamaan kirjaan Puusepän oppikirjan uusittuun 4. painokseen osan Puun muokkaus puusepäntyössä, jonka toimituskuntaan hänet 1930-luvulla valittiin.8. Hänen kirjoituksensa alkaa sanoin Työstä tunnet taitomiehen, työstä taitamattomankin. Hänen tyylinsä on yksityiskohtaisen tarkkaa ja johdonmukaista. Selostuksen tueksi on piirroksia ja kuvia. Hän selittää käsin tapahtuvaa puuntyöstöä tai puunkaiverrusta, se on pitänyt tuntea käytännössä hyvin. Kirjaa on käytetty oppikirjana useita vuosikymmeniä ja minun isälläni kirjan uusittu viides painos oli käytössä teknillisessä oppilaitoksessa 1940-luvulla. Lisäksi Jokelan kirjoituksia on mm. moniosaisessa Talonpoika -kirjasarjassa, jossa julkaistiin vuonna 1929 Etelä-Hämeestä kertova osa.9. Jokela on kirjoittanut siihen tekstin kotiteollisuudesta. Hän tuntee hyvin alueen kylien käsiteolliset erityistaidot ja arvioi niiden taloudellista merkitystä. Hänelle Päijät-Häme on muodostunut ilmeisesti keskeiseksi työmaastoksi, ja alueesta on tullut siksi tuttu, kuin kotiseutu. Huolissaan hän on erityisesti miesten puhdetyötaitojen vähenemisestä, joka tarvitsisi erityisjärjestelyjä, mutta uskoi että ne ajallaan palaavat takaisin. Kotiteollisuusväkeä v yhteiskuvassa. Toisessa rivissä keskellä ylitarkastaja Lauri Kuoppamäki, hänen vierellään naiskotiteollisuustarkastaja Anna Henriksson ja mieskotiteollisuustarkastaja Frans Jokela. Muut henkilöt ovat kotiteollisuusneuvojia. Kuva Suomen käsityön museo. 8. Puusepän oppikirja, Juho Tattari, Puun muokkaus puusepäntyössä s Talonpoika, Etelä-Häme IV (1929) s Etelä-Hämeen kotiteollisuudesta, kirj. Frans Jokela Sivu 19 / 21

20 Jokelan työn merkitys Käsityöalalta on vasta viime aikoina ilmestynyt tutkimusaineistoa, joissa tuon ajan kehitystyötä arvioidaan. Vuonna 2006 ilmestyneen kirjan Taide, käsityö, teollisuus (S. Heinänen) sisällöstä kirjoittaa tutkija Anne Soronen Agricolan kirja-arvostelussaan seuraavasti:10. Kirjoittajista Heinäsen aineistossa näkyvimmillä sijalla ovat erityisesti arkkitehtuurin ja taideteollisuuden miesvaikuttajat, kuten Viktor von Wright, Jalmari Kekkonen, Lauri Kuoppamäki, Arttu Brummer, Rafael Blomstedt, Gustaf Strengell, Toivo Salervo, Sigurd Frosterus sekä Frans Jokela. Heitä Heinänen luonnehtii käsityön ja taideteollisuuden kehitykseen ja linjanvetoihin Suomessa keskeisesti vaikuttaneisiin henkilöihin. Kyse on siis aikansa "portinvartijoista" ja makutuomareista, jotka pyrkivät vaikuttamaan kirjoituksillaan kansanvalistuksellisiin sekä kulttuuri- ja koulutuspoliittisiin näkemyksiin. Kuten arkisesti voisin sanoa, Jokela kuului siihen suomalaista muotoilua etsineeseen ryhmään, jotka pohjustivat Alvar Aallon ja suomalaisen huonekalusuunnittelun esiintuloa, eikä voi väheksyä hänen panostaan käsityöopetuksen kokonaistilanteen parantamiseksi. Ylitarkastaja Kuoppamäki esitti mielipiteensä 6/1919 Käsiteollisuuslehdessä Jokelan 50- vuotispäivää juhlistavassa kirjoituksessaan.1. Ainoastaan ken, niin kuin allekirjoittanut, on Frans Jokelan elämäntyötä seurannut koko hänen opettajana olonsa aikana, ensin oppilaana, sitten työtoverina, tuiskusäällä ja vastamäessä kuten päivänpaisteellakin ja myötätuulessa, hän pystyy täysin arvioimaan Jokelan merkityksen käsityönopetuksemme ja kotiteollisuutemme historiassa. Harvat maassamme ovat itseoppineina saavuttaneet niin monipuoliset ja samalla perusteelliset tiedot ja taidot vähintään parissa ammatissa kuin Jokela. Siitä huolimatta, että Jokela aikanaan on ollut päätekijänä ohjelmia laadittaessa maamme huomatuimmille puuteollisuuskouluille, ei hänen maineensa tällä alalla ole tullut kyllin huomatuksi. Tällöin on vaikuttanut Jokelan synnynnäinen vaatimattomuus, arvioi Lauri Kuoppamäki työtoveriaan. Tämän tarkastajatyöparin elämäntyötä ja työnjakoa arvioi myöhemmin vuonna 1950 julkaistussa kirjassaan Suomen puusepänteollisuuden vaiheita Paavo Susitaival seuraavasti Agricolan kirja-arvostelu (Anne Soronen): Käsityön, taiteen ja teollisuuden suhteiden problematisointi 1900-luvun alkuvuosikymmenien suomalaislehdissä (arvostelu kirjasta Käsityö taide teollisuus) 1. Käsiteollisuus-lehti 6/1919 s Työväkeä kotiteollisuusvainioilta, Frans Jokela 50v. 3. Suomen puusepänteollisuuden vaiheita, Paavo Susitaival (1950) sivut Sivu 20 / 21

21 Vaikka Lauri Kuoppamäki joutui jakamaan huomionsa monelle muullekin käsiteollisuuden alalle, ovat monet huonekalupiirustukset, kilpailut, näyttelyt ja työohjeet joko hänen käsialaansa tai syntyneet hänen aloitteestaan. Mutta kaikesta tästä oli myös seurauksena, että hänen lukuisten aloitteittensa lopullinen toteuttaminen usein jäi toisten huoleksi. Kuoppamäellä oli onni saada ympärilleen innokkaita apulaisia, joista on erikoisesti mainittava tarkastaja F. Jokela, joka tällä alalla toteutti ja saattoi päätökseen Kuoppamäen lukuisat aloitteet, kirjoittaa Susitaival. Erityisen suuri oli Jokelan merkitys käsityön opetusalan kehittämistehtävissä ja liittojen aktiivisena jäsenenä toimiminen. Vuodesta 1906 kuolemaansa saakka hän oli alansa aktiivinen vaikuttaja, hallituksen puheenjohtaja tai sihteeri tai kunniajäsen. Kollegat pitivät häntä mutkattoman rehtinä ihmisenä, joka omisti elämänsä kotiteollisuustyölle. (kuvassa 75 vuotiaana). Hän sai Valkoisen ruusun ritarimerkin kansalaisansioistaan vuonna 1936 kun eläkepäivät tarkastajan työstä alkoivat. Suomen itsenäisyyden alku oli innokkaiden asiaansa uskovien ihmisten ahkeruuden, ideologian ja uskon tulos. Monilla aloilla kehitys oli keskustelua ja tietoista suomalaisuuden etsintää, jossa huomioitiin myös suurten kansanosien elämän parantamista ja koulutuksen lisäämistä. Yksi näistä oli Frans Jokela, vaatimaton puurtaja ja oman alansa vaikuttaja. Osa 2: Rauhaniemi ja kylän mallitalot kertoo Rauhaniemen rakentamisesta ja Jokelan ajatuksista kylien mallitalojen kehittämiseksi, sekä Rauhaniemen huvilan muutoksista ja asukkaiden elämästä. Kuvaa Jokelasta ja hänen ajatuksistaan täydentää hänen omat rakennussuunnitelmansa Auttoisten kylällä. Siitä enemmän 2. osassa: Rauhaniemi ja kylän mallitalot Kaikki käytetyt lähteet löytyvät 2. osan lopusta Sivu 21 / 21