OPPI KIRJA. Kuinka oppimisesta tuli jokaisen oma juttu OTAVAN OPISTO & OTAVAN OPISTON OSUUSKUNTA

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "OPPI KIRJA. Kuinka oppimisesta tuli jokaisen oma juttu OTAVAN OPISTO & OTAVAN OPISTON OSUUSKUNTA"

Transkriptio

1 OPPI KIRJA Kuinka oppimisesta tuli jokaisen oma juttu OTAVAN OPISTO & OTAVAN OPISTON OSUUSKUNTA

2

3 OPPIKIRJA Kuinka oppimisesta tuli jokaisen oma juttu Toimittaneet Pauliina Jalonen & Noora Jokinen OTAVAN OPISTO OTAVAN OPISTON OSUUSKUNTA HELSINKI 2014

4 Graafinen suunnittelu: Iiro Törmä Copyright: Otavan Opisto, Otavan Opiston Osuuskunta ja kirjoittajat ISBN (nid.) ISBN (PDF) Painopaikka: Miktor Oy, Helsinki 2014

5 SISÄLTÖ 7 Aluksi 9 Kansalaislähtöinen oppiminen: Mitä ja miksi? PAULIINA JALONEN 15 Koulu-festari: Kun kuka tahansa voi opettaa OUTI KUITTINEN 25 WÄRK-fest: Itsetekemisen kulttuuri asenteena ja mielentilana NUPPU STENROS 32 Näin sinustakin tulee itse-tekijä 35 Marttaliike: 115 vuotta uudistuvaa oppimista MARJAHELENA SALONEN 37 Martat kutsuvat oppimaan 41 Vapaaehtoistoiminta opetussuunnitelmiin! HENRIETTA GRÖNLUND 45 Edistä oppimista vapaaehtoistyössä 49 Prometheus-leirit: Heikoilla jäillä luistelun taito VEIKKO ERANTI 55 Protu-oppimisen resepti 57 Viestintäleirit: Omatoimisuutta ja tekemisen demokratiaa LAURA VIHERÄ & MARJA-LIISA VIHERÄ 62 Näin viestintäleireillä opitaan 65 Steiner-äiti oppimispolulla KIRSI PERTTOLA-YLINAMPA 71 Kansalaisten perustamat koulut: Mitä ja miksi? JARNO PAALASMAA 79 Rails Girls: Tytöt koodaamaan! KATJA SEPPINEN 85 Ilmari: Innostus on ilmastokasvatuksen käyttövoima TEA TÖNNOV 89 Näin opimme tukemaan oppimista 93 Open Knowledge Finland: Jaa tietoa, osallista tekijät RAIMO MUURINEN 96 Oman järjestön toiminta avoimeksi 99 Oppimisen apaja: Avoin oppimisen yhteisö aikuisille JOHANNA HYTÖNEN 103 Omaehtoisen oppimisen edellytykset

6 6

7 ALUKSI Omaehtoisen oppimisen jäljillä Milloin ihminen oppii parhaiten? Päästessään toteuttamaan jotain itselleen tärkeää. Siksi oppimista tapahtuu kaikkialla, ja oppimisen paikkoja löytyy rajattomasti myös instituutioiden ja opetussuunnitelmien ulkopuolelta. Itse tehty oppiminen on huima resurssi, jota on suomalaisessa kansalaistoiminnassa osattu hyödyntää aina. Vasta viime vuosina oppimisen uudistajat ovat saaneet nimen: meistä on tullut oppimisaktivisteja. Marttojen ikivireä kotitalousneuvonta on saanut rinnalleen koodauskouluja, oppimisfestareita, värkkääjiä ja datan jakajia. Yhä useampi järjestö on oivaltanut, että oppimisen ilo on vapaaehtoisille väkevä käyttövoima. Tiedon rinnalla tärkeiksi ovat nousseet oppimisen taidot. Omaehtoisuus toimii. Oppi tarttuu, kun tekemisessä on sydän mukana. Oppikirja sisältää 13 puheenvuoroa omaehtoisesta oppimisesta, ilmiön eri laidoilta. Kirja koottiin siksi, että halusimme tehdä näkyväksi sitä intohimoista ja iloista oppimista, joka nousee ihmisten omasta aktiivisuudesta ja innostuksesta. Toivomme, että myös sinä innostut! Puheenvuorojen lopusta löydät sinisellä pohjalla kirjoittajien parhaat vinkit ja neuvot, jotka auttavat nostamaan omaehtoisen oppimisen lentoon. Järjestä oma Koulu, päästä oppijat opettamaan, avaa organisaatiosi data ja uskalla ajatella toisin! Pauliina Jalonen verkostokoordinaattori, Otavan Opiston Osuuskunta 7

8 8

9 Ihminen oppii parhaiten, kun hän pääsee toteuttamaan omien tavoitteidensa mukaista, itselle tärkeää toimintaa. Uteliaat ihmiset ovat aina löytäneet välineitä, paikkoja ja alustoja organisoida itselleen sopivaa oppimista. Pauliina Jalonen Kirjoittaja on Otavan Opiston Osuuskunnan verkostokoordinaattori, joka työstää erilaisia oppimistilanteita yhdessä kansalaistoimijoiden kanssa. Pitää oppimista suolana elämässään. Kansalaislähtöinen oppiminen: Mitä ja miksi? Omaehtoista oppimista on viime vuosina juhlittu useamman festivaalin voimin. Syksyllä 2012 ensimmäistä kertaa järjestetty Koulu-festivaali on kehittäjänsä Outi Kuittisen mukaan kokeilu siitä, miten ihmisten osaaminen päästetään irti. Se on tilaisuus kokeilla, mitä toisia kiinnostavaa osaamme, miten omia tietoja ja taitoja voi siirtää muille ja mitä toisille opettaessaan oppii itse. Juuri tästä omaehtoisessa, kansalaislähtöisessä oppimisessa on kyse myös laajemmin. Kansalaislähtöisyys oppimisessa on ilmiönä värikäs. Kansalaisten itsensä järjestämiä oppimisympäristöjä on lukemattomia. Ominaista 9

10 omaehtoiselle toiminnalle ovat vertaisoppiminen ja yhteisöllisen oppimisen eri muodot. Kun itse tekeminen yhdistyy yhdessä oppimiseen, toteutuvat myös kohtaaminen ja jakaminen. Ne kuuluvat olennaisesti oppimiseen. Kansalaisten ja kansalaisyhteisöjen oppiminen kiinnostaa meitä Otavan Opiston Osuuskunnassa siksi, että se uudistaa ja rakentaa yhteiskuntaa ja lisää hyvinvointia. Kun oppiminen on kokeilevaa ja eteenpäin nojaavaa, siihen kietoutuu usein myös tulevaisuustietoisuus. Kansalaisten omista lähtökohdista nouseva oppiminen on kansalaisyhteiskuntaa parhaimmillaan. Mitä tavoitteita oppiminen palvelee? Tämän julkaisun tarinat osoittavat, että oppiminen voi olla kansalaistoiminnassa sekä kovaa ydintä että positiivinen sivutuote. Oppimista voidaan ajatella itseisarvona tai keinona muiden tavoitteiden saavuttamiseen. Se voidaan nähdä osana suurempaa keskustelua sivistyksestä, mutta myös omien taitojen kehittämisenä ilman laajempaa tavoitetta paremmasta maailmasta. Osalle kansalaistoimijoista oppiminen on strateginen valinta, jolla pyritään yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun. Maailman ja yhteiskunnan kompleksisuus hämmentää, mutta haastaa samalla etsimään ratkaisuja epäkohtiin kokeilemalla ja kehittämällä. Näissä asioissa valmiita vastauksia on tarjolla vain harvalla. Vaihtoehtoisen kasvatuksen mallit ja oppilaitokset toimivat areenoina kasvatusaktivisteille ja haastavat ja monipuolistavat koulujärjestelmää. Lyhytaikaiset, oppijoiden kohtaamiseen keskittyvät tapahtumat juhlivat innostusta oppimiseen ja sen jakamiseen. Vapaaehtoisuuden motivaatio voi olla oppimisessa ja osaamisen kehittämisessä. Näitä tukemalla järjestöt ja yhteisöt sitouttavat jäseniään osallisuuteen. 10

11 Omaehtoisuus on jatkumo Omaehtoisen oppimisen perustana on vapaaehtoinen oppija. Omaehtoisuus ottaa erilaisia muotoja. Omaehtoisuutta voikin tarkastella eräänlaisena jatkumona, janana, jolle mahtuu kirjava joukko oppimisen tapoja. Suppeimmillaan omaehtoisuus on vapaaehtoista osallistumista opettajan opetussuunnitelmassa määrittelemälle tunnille, jolloin sisällöt otetaan annettuina. Toisessa ääripäässä oppija määrittää itse oppimistavoitteensa ja ottaa samalla myös enemmän vastuuta omasta oppimisestaan. Silloin oppijalla on käsitys suunnasta, mutta ei ihan tarkkaa käsitystä siitä, miten perille päästään. Oppimista fiksataan kokeilemisen ja tekemisen myötä. Perinteisestä tieto-oppimisesta on tullut vanhentunutta. Ryhdy oppimisen aktivistiksi! tieto-oppimisesta Perinteisestä on tullut vanhentunutta. Muodollisen koulutuksen kasvu ja laajentuminen ovat osa modernia yhteiskuntaa. Oppimista tapahtuu kaikkialla, ja oppimisen paikkoja löytyy runsaasti myös koulutusinstituutioiden ja niiden opetussuunnitelmien ulkopuolelta. Oppimisaktivismi on käsitteenä nostanut päätään, kun maailman muuttumisen nopeus on tehnyt perinteisestä tieto-oppimisesta vanhentunutta. Kaikkein tärkeintä on oppia oppimaan. Ihmiset ovat yhä kyvykkäämpiä määrittelemään itse omia tarpeitaan ja tavoitteitaan. Olemme koulutetumpia, varakkaampia ja terveempiä kuin koskaan aikaisemmin. Teknologia mahdollistaa aivan uudella tavalla kohtaamisen ja jakamisen, jotka auttavat kehittämään yksilön tai yhteisön osaamista. Uteliaisuus ja halu oppia ovat kantaneet ihmisyhteisöjä aina. 11

12 Kokemuksellinen vuorovaikutus ympäristön kanssa on sytyttänyt ja haastanut ihmisiä eteenpäin. Yhteiskunta tarvitsee oppimiskykyisiä ja -haluisia kansalaisia ratkomaan yhteisiä ongelmia. Siksi on tärkeää nähdä omaehtoisuuden arvo ja hyödyntää sitä resurssina. Miten sinun organisaatiosi hyödyntää omaehtoisen oppimisen voiman? Miten kannustamme ja mahdollistamme itse tekemistä ja sen mukana oppimista? Otavan Opiston Osuuskunta on oppimisen ja kansalaisvaikuttamisen yhteisö, joka tuo maailmassa tapahtuvat muutokset oppimisen sisältöihin ja menetelmiin. Koulutamme, tutkimme, kokeilemme ja luomme uutta. Lue lisää sivulta 105! 12

13 13

14 14

15 Sinä osaat paljon, mutta kuinka usein olet opettanut jotain siitä muille? Koulu on oppimisen festivaali, jossa amatöörit voivat opettaa toisille yhtä hyvin pallogrillausta, sokraattista dialogia, sukan kantapään kutomista, empatiaa tai konsultoinnin perusteita. Jaettu kokemus rohkaisee, palkitsee ja riemastuttaa. Ja mikä parasta: Koulua voi alkaa kuka tahansa, missä tahansa. Outi Kuittinen Kirjoittaja on tutkija ja Head of Co-creation ajatushautomo Demos Helsingissä. Hän oli mukana luomassa ensimmäistä Koulu-festivaalia kesällä Koulu-festari: Kun kuka tahansa voi opettaa Jos kaikki tuntemasi ihmiset tulisivat samaan paikkaan opettamaan jotakin, mitä he osaisivat opettaa? Tämän kysymyksen laitoimme liikkeelle keväällä Ajatushautomo Demos Helsinki ja Helsingin Juhlaviikot olivat saaneet käyttöönsä Lapinlahden käytöstä poistetun mielisairaalan tapahtumaa varten. Kiehtovat puitteet herättivät monenlaisia ideoi - ta. Pitkään kärkenä pyöri suurnäytelmä, jonka osallistujat loisivat yhdessä paikan päällä. Sitten sen syrjäytti paljon jännittävämmältä tuntunut idea: koulu, jossa kuka tahansa voisi opettaa mitä vain. 15

16 Elokuussa 2012 noin 800 ihmistä kerääntyi tapahtumaan, jossa yhdessä oppimisen ihmeellisyys hämmästytti kaikki, sekä osallistujat että järjestäjät. Alku: Koulun tarina herkemmin, Opimme kun tieto tulee vertaiselta. Osaamisesta ja sen merkityksestä Suomen menestykselle puhutaan jatkuvasti. Suomalaiset ovat yksi maailman koulutetuimmista kansoista, olemme maailman parhaita oppijoita ja meillä on pätevimmät opettajat. Mutta kuinka usein olet itse avannut ja siirtänyt osaamistasi, opettanut jotakin toisille? Töissä voit mennä koulutukseen, mutta ei ole tavallista, että alkaisit itse kouluttaa työkavereitasi. Jos se paikka tulee eteen, kainalot hikoavat ja ainoa mitä keksit, on ladella asiasi tekstin täytteisten kalvojen tukemana. Koulutuksissa opettelet monia asioita, mutta kukaan ei nosta esiin, mitä jo osaat. Osaaminen on jumissa. Me Demoksessa olimme kiinnittäneet huomiota myös oppimistutkimuksiin, joiden mukaan uusien asioiden muuttuminen rutiineiksi paranee huomattavasti ihmiskontaktien avulla. Jos tieto tulee ihmiseltä, erityisesti vertaiseksi koetulta, opimme herkemmin ja opittu juurtuu osaksi tapaamme toimia. Toiset, vertaiset, ovat siis hyviä opettajia. Päätimme järjestää Koulu-festivaalin, jossa osaaminen päästettäisiin irti. Halusimme tehdä toisten opettamisesta ja yhdessä oppimisesta helppoa ja luonnollista, kuin seurapelin, jota voi alkaa missä vain, kenen kanssa vain. Tässä Koulussa opettajien ei tarvinnut olla oppiaineensa ylimpiä asiantuntijoita. Koulussamme opettivat vertaiset, jotka osasivat kertoa, mikä heidän opettamansa asian oppimisessa on vaikeaa ja mikä hienoa. Vapauttakaa koulu! Toisilta oppimisen festarit! Koulupäivä on 16

17 päivä, jolloin kuka vaan voi opettaa mitä vaan. Koulu on Väärän opettajan päivä. Näin kaikuivat Koulun iskulauseet. Koulun tarina on tarina vapaudesta, kaiken osaamisen arvokkuudesta ja yhdessä oppimisesta. Paljastamme opettajat Koulussa kuka vaan voi opettaa mitä vaan oli innostava tarina. Se oli kaikkien mielestä loistava heti ensi kuulemalta. Mutta kun pyysimme: Tule opettamaan!, vastaus oli lähes aina: Mitä minä nyt voisin opettaa? Osaaminen oli houkuteltava esiin. Järjestimme Esikouluja, joissa pistimme ihmiset miettimään: Mitä harrastat, mihin suhtaudut intohimoisesti, mitä voisit opettaa 15 minuutissa, mitä itsekin opettelet, osaatko jonkin niksin? Näitä kartoittamalla ja niistä toisille kertomalla opettamisen arvoinen oma tieto tai taito alkoi löytyä. Ensimmäisiksi opettajiksi houkuttelimme kavereita, jotta saimme verkkosivuille esimerkkitunteja innoitukseksi. Ilmoittautumisia alkoi tippua ja tahti kiihtyi pitkin kesää. Sanoimme, että Koulussa opitaan hyvän elämän tietoja ja taitoja, 2000-luvun kansalaistaitoja. Mutta mitä nämä olivat, sitä emme määritelleet. Heti ensimmäisistä ilmoittautumisista alkaen tuntien aiheet ja niiden kirjo riemastuttivat: pallogrillausta, sokraattista dialogia, sukan kantapään kutomista, empatiaa, konsultoinnin perusteita, matematiikka ristinollan avulla, karttojen tekemistä avoimesta datasta. Olimme valmistautuneet editoimaan opettajien lähettämiä tuntikuvauksia iskevämmiksi. Turhaan. Kuvaukset hymyilyttivät ja saivat kiinnostumaan kaikesta välittömästi. Niistä paistoi rakkaus aiheeseen ja halu saada muut innostumaan. Lopulta opettajia paljastui 200, jokaisella oma oppiaineensa. Tapahtumaohjelmaa ei olisi osannut ennakolta kuratoida kukaan. 17

18 Opettajat valmistautuvat kohtaamaan oppilaat Toisten opettaminen on jännittävää. Miten omasta intohimostaan kertoisi niin, että toisetkin ymmärtäisivät? Jotta opettaminen ja yhdessä oppiminen olisi kuin seurapelin pelaamista, oli pelaajille annettava pelitaitoja. Opettajia varten puristimme viimeisimmän tiedon opettamisesta yksinkertaiseksi viiden sormen säännöksi, jonka avulla vertaisopettajat saattoivat suunnitella oppituntinsa ja kohdata ihmiset. Sääntöä opeteltiin ja oppitunteja rakennettiin muutaman tunnin Esikouluissa. Siis: Aktivoi, käsittele sisältöä eri tavoin, motivoi ja orientoi, vuorovaikuta, pidä tilanne aitona. Evästystä arvostettiin. Oli kiinnostavaa oppia opettamaan ja tukiranka antoi varmuutta omalle oppitunnille. Jopa tapahtumaa edeltävänä iltana Esikouluun osallistuneiden oppitunneissa saattoi seuraavana päivänä havaita viiden sormen säännön. Amatööreistä oli tullut varmoja opettajia. Ruokimme sattumaa Kun kuka tahansa voi opettaa, järjestäjät eivät voi taata jokaisen oppitunnin loistavuutta. Monelle vapaaehtoiselle amatööriopettajalle tilanne oli uusi ja hieman jännittävä. Opettajien lisäksi myös oppilaiden on oltava leikissä mukana. Jo Koulu-festarin tapahtumapaikka viesti, ettei nyt olla tavallisessa koulutustapahtumassa. Lapinlahden miljöö on upea, mutta rakennus hieman rapistunut ja rakennettu 1700-luvulla mielisairaalaksi. Pienet potilashuoneet toteuttivat automaattisesti pienen ryhmäkoon, jossa opettajat ja oppilaat olivat lähellä toisiaan ilman lavojen tai diaesitysten etäännyttävää vaikutusta. Tärkein Koulun sääntö oli avoin mieli. Sen tärkein väline oli, ettei tunteja voinut varata ennakkoon, vaan vasta Kouluun saavuttaessa. Tällä haluttiin välttää liian tarkat odotukset oppimista kohtaan. Tullessaan Kouluun oppilaat kävivät myös opinto-ohjauksen, 18

19 19

20 jonka sanoma kuului: Ei ole varmaa, mitä opit, varmaa on vain, että opit jotakin. Huonoa palautetta tunneista tuli häviävän vähän. Palauteseinä täyttyi innokkaista kiitoksista. Yksi palautteista lämmitti erityisesti: Ei ehitty kosmetiikkajuttuun, mut opittiin letittämään. Avoin mieli oli tehnyt tehtävänsä. Karnevaalitunnelma ottaa vallan Koulu on väärän opettajan päivä ja oppimiskarnevaali. Amatöörit opettavat ja merkillisiä taitoja opitaan. Taitojen karnevaalissa yhtä tärkeitä ovat sukan kantapään tekeminen, yritysjohdon konsultointi, onnellisuustaidot ja konfliktien ratkaisutekniikat. Koulun piha täyttyi hyppynaurua hyppäävistä aikuisista, pyörän korjaajien jonosta, liiduilla piirtävistä lapsista, juuri rakennettujen aurinkokeittimien kokeilijoista, välituntia viettävistä lukujärjestyksen tutkailijoista. Kaikkialla hymyä ja naurua. amatöörit Koulussa opettavat ja merkillisiä taitoja opitaan. Koulun järjestäjille eli kuraattoreille Koulu tarjosi monia sykähdyttäviä hetkiä. Kun peruuntuneelle longboarding-tunnille toiselta puolelta kaupunkia matkustanut perhe kääntyi itkuisena pois. Kun vieressä seissyt ihminen totesi, että Voin minä longboardausta opettaa ja järjesti ex tempore -tunnin. Kun sukan kantapään kutomisen opettaja, pankkivirkailija ammatiltaan, kertoi innostuneensa niin, että oli hankkinut lankasponsorin tunnilleen. Kun iäkäs nainen saapui Kouluun ja kysyi kärsimättömänä Missä se sukan kantapään kutomisen tunti on?, kuin olisi päättänyt vihdoin selättää tuon ikuisen harmin. Kun vapaaehtoiset eivät suostuneet lepäämään. Kun kansantanssitunti valtasi pihan ja viulu soi. Kun osallistujat tulivat kiittämään monta kuukautta tapahtuman 20

21 JÄRJESTÄ OMA KOULU Myös sinä voit järjestää Koulun. Sen onnistumiseen on viisi askelta, jotka oletkin jo käynyt läpi tätä tekstiä lukiessasi. 1. Kerro Koulun tarina. 2. Paljasta opettajat. 3. Valmista opettajat ja oppilaat kohtaamaan toisensa. 4. Luo hauskoja sattumia (eli tee oppitunneille ilmoittautuminen mahdottomaksi ennen tapahtumaa). 5. Aloita karnevaali. Lue lisää näistä askeleista Koulu-käsikirjasta Helsingin kaupungin opetusviraston sivusto peruskouluissa järjestettäville vertaisopettamisen tapahtumille: popupkoulu.fi jälkeen ja kertomaan, miten voimallinen kokemus oli ollut. Kun Koulusta haltioituneet tuntemattomat istuivat iltaan asti Lapinlahden kallioilla ja päätyivät kaksi vuotta myöhemmin naimisiin. Me Koulun järjestäjät olemme olleet mukana tekemässä monenlaisia tapahtumia. Koulusta saamamme palaute ja oma kokemuksemme on ylitse muiden. Yhdessä oppiminen on voimallinen kokemus, ja mikä hienointa, se teki tapahtumasta aidosti yhteisen. Jokainen halusi osallistua tapahtuman onnistumiseen. Voi ajatella, että ihmiset tulivat viettämään lauantaipäiväänsä Kouluun hakien jotain vastaavaa kuin ostoskeskuksesta, benji-hypystä tai puistokonsertista. Kyse on ajan ja osaamisen käyttämisestä johonkin houkuttelevaan ja itseä motivoivaan. Se mikä Koulussa oli erityistä, oli kokemuksen jakaminen toisten 21

22 22

23 kanssa ja vuorovaikutus. Kävi niin, että opettaja oppi oppilailtaan, totesi yksi opettajista. Kyse oli sellaisesta jakamisen muodosta, jota esimerkiksi sosiaalinen media ei tarjoa. Uuden oppiminen ja ensi kertaa opettaminen olivat rohkaisevia ja palkitsevia kokemuksia. Kun nämä kokemukset osuivat monelle samassa paikassa samaan aikaan, syntyi voimakas inspiraatio ja vapautunut, riemukas tunnelma. Koulusta tuli yksi suuri, yhteinen peli, leikki, jossa hauskanpidon ohella kohdattiin tuntemattomia avoimesti ja opittiin maailmasta ja ihmisistä uutta. Aletaan Koulua! Koulun paras puoli on yksinkertaisuus: se sopii minne vain, minkä kokoisena vain. Kouluun tarvitaan minimissään kaksi ihmistä. Maksimia ei ole. Koulu voi kestää tunnin, olla viikonlopun festari tai kuukausittainen toimintamalli. Kaupungeissa ja kylissä voidaan järjestää Koulu-päiviä. Peruskouluissa oppilaat ja vanhemmat voivat opettaa toisiaan Koulu-päivinä. Koulun sovelluspaikat ovat loputtomat. Aina voi kysyä: Aletaanko Koulua? Sittemmin Koulu-tyyppisiä tapahtumia ja päiviä on pidetty peruskouluissa, nuorten kulttuuritalolla Vaasassa ja Suomen Saksan-instituutissa. Helsingin yliopiston kurssilla sitä on käytetty tutustumistehtävänä, Aalto-yliopiston opiskelijat ovat järjestäneet School of Studentsin, ympäristöjärjestö Dodo kaupunkiviljelykoulun. Myös sinä voit järjestää omasi. Koulu on toisilta oppimisen festari, jossa osaaminen päästetään irti. Koulu-festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran elokuussa Mukana olivat Demos Helsinki, Helsingin juhlaviikot, Sitra, Aalto-yliopisto, 200 opettajaa ja 800 kävijää. Demos Helsinki on ajatushautomo, joka rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa yhdistämällä ihmisten toiminnan ja parhaan ymmärryksen yhteiskunnan muutoksesta. 23

24 24

25 Vuonna 2011 Helsingissä kupli. Pian se olisi yksi maailman design-pääkaupungeista. Paljon luovuutta, lahjakkaita ihmisiä ja intoa oli pakkautunut pohtimaan, miltä suunnittelu, muotoilu ja tekeminen Suomessa tulevaisuudessa näyttäisi. Syntyi WÄRK:fest, itse tekemisen ja värkkäämisen festivaali. Nuppu Stenros Kirjoittaja on WÄRK ry:n puheenjohtaja ja WÄRK:fest 2012 tapahtuman tuottaja. Hän opettelee korjaamaa polkupyöriä, moottorisahaa mökillä ja on liian kärsimätön koodaamaan. Stenros on ammatiltaan toimittaja ja juontaja. Hän rahoittaa värkkäämistään päivätöissä televisiossa, viimeisimpänä työpaikkanaan Yleisradio. WÄRK:fest Itse tekeminen asenteena ja mielentilana Kevät 2011 ja Helsingin design-pääkaupunkivuosi toivat samojen pöytien ääreen ison joukon eri alojen tekijöitä ja osaajia. Moni meistä wärkkääjistä oli jo äkännyt maailmalla marginaalista suurempaan tietoisuuteen murtautuneen maker-kulttuurin voimistumisen. Siihen liittyi ideoiden, teko-ohjeiden ja innostuksen sujuva levittäminen internetissä, teknologinen kehitys, laitteiden ja työkalujen hinnanlasku, massatuotantoon ja kulutushysteriaan kyllästyminen, erilaisten elektroniikka-, robotiikka- ja tietokoneharrastajaporukoiden verkottuminen ja jopa talouden taantuma. Oli syntynyt tarve osata jälleen tehdä itse, korjata, tarttua työka- 25

26 luihin ja kantaa vastuuta sekä oppia yhdessä. Moni asia tapahtui yhtä aikaa ja joudutti tekijöiden esiinmarssia. Kokoavaa avoimen tekemisen, kokeilemisen, oivaltamisen ja jakamisen tapahtumaa kaivattiin Suomeenkin. Oli tilausta yhteisölle, joka ylittäisi tekemisen rajat. Liian moni tunsi päätyvänsä jatkuvasti tekemään projekteja tutulla porukalla ja jakamaan ideoita niiden kanssa, jotka osaavat suunnilleen samoja asioita kuin itsekin. Verkoston lisäksi tarvittiin myös fyysinen paikka, jossa kokoontua ja kohdata, jakaa, oppia yhdessä ja vaihtaa ideoita. Kutsuimme tapahtumatalkoisiin väkeä, joilla oli sama visio. Järjestäydyimme ja ensimmäinen WÄRK:fest sai alkunsa. Itseoppineita hakkereita, koodareita, anarkistisia marttoja, käsityöläisiä, puuseppiä ja muita tekijöitä löytyi pääkaupunkiseudun autotalleista ja verstaista. Lokakuussa 2012 Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettiin ensimmäinen urbaani tee-se-itse-kulttuurin tapahtuma, kotimainen vastine Yhdysvalloissa brändätylle Maker Fairille. Miksi jakaa muille se, minkä itse osaa? Asenne wärkkääjien keskuudessa on se, että kun alkaa tekemään, oppii askel kerrallaan. Emme tienneet aluksi, minkälaista tapahtumaa olimme tekemässä, vaan sanoimme, että ensimmäinen tapahtuma on tekemisen koe. Vasta sen jälkeen voimme kertoa, mitä siitä tuli. Joillekin perinteisille kädentaitajille digitaalisesta kulttuurista lainattu avoin jakaminen tuntui aluksi vieraalta ja pelottavalta. Tätä problematiikkaa käsittelimme tapahtumamme alkuvaiheessa. He saivat käsillä tekemisestä elantonsa ja halusivat ymmärrettävästi säilyttää ja suojella tekniikoita ja tietotaitoa sekä keskittyä tienaamaan leipää pöytään. Maker-ilmiöön kuitenkin kuuluu vahvasti avoimuus, jakaminen ja yhdessä kehittäminen. 26

27 27

28 28

29 Harvoinpa kukaan pystyy yhdessä työpajassa oppimaan vaikkapa japanilaista puupiirrostekniikkaa samalla tavalla kuin taiteilija, joka on tehnyt sitä koko ikänsä. Tekemisen kokeileminen voi kuitenkin olla kävijälle paljon arvokkaampi kokemus, kuin pelkkä teoksen katsominen. Oman kokemukseni mukaan oppimisen riemu on suurempaa jaettuna. Sinnikkään yrittämisen, epäonnistumisen, hikoilun, kiroilun ja ponnistelun jälkeen haluan jakaa nerokkuuteni hedelmän. Haluan näyttää muillekin, miten se tehtiin. Haluan kertoa, miten onnistuin ja haluan säästää ihmisiä siltä helvetiltä, jonka jouduin itse kulkemaan. Haluan, että muutkin kokevat saman onnistumisen tunteen. Mitä jakamisesta sitten saa? Siitä saa kunnioitusta vertaistensa keskuudessa. Sillä voi levittää innostusta, kasvattaa verkostojaan ja oppia uusia taitoja omiensa vastineeksi. Sillä saa hallinnan tunnetta ja ylpeyttä siitä, mihin on itse pystynyt. WÄRK:fest on tee-se-itse-kulttuurin urbaani tapahtuma, joka järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä WÄRK:fest kokoaa yhteen innostuneet harrastajat ja harrastusyhteisöt monilta tee-se-itse -tekemisen osa-alueilta esittelemään ja jakamaan taitojaan kaikille kiinnostuneille. kokemukseni Oman mukaan oppimisen riemu on suurempaa jaettuna. 29

30 ITSE TEKEMISEN KULTTUURIN ASENNE NUPPU STENROS 1. Oppiminen Maker-kulttuurissa tai itse tekemisen kulttuurissa painotetaan tekemisen ja kokeilemisen kautta oppimista. Kulttuuriin kuuluu vahvasti epävirallisuus, harrastajayhteisö ja vertaisilta oppiminen. Usein motivaattorina on hauskuus, itsensä haastaminen, uuden taidon oppiminen ja tekemisen palkitsevuus. Kulttuuriin liittyy myös sosiaalinen ympäristö. Se voi olla virtuaalinen oppimisen jakamissivusto (ifixit.com, hackaday.com) tai fyysisessä työtilassa kokoontuva harrastajajengi, joka käyttää samoja työkaluja, kannustaa ja auttaa toisiaan ja jakaa tietoa (Helsinki hacklab). 2. Jakaminen ja avoimuus Jakaminen ja avoimuus ovat maker-kulttuurin keskeisimpiä tunnusmerkkejä. Ne liittyvät vahvasti toisiinsa. Avoimuus on pelokkuuden vastakohta: uudet asiat otetaan vastaan avoimen uteliaina, eikä niitä koeta uhkaksi. Avoimen koodin liikkeessä kannatetaan ohjelmistojen yhdessä kehittämistä ja yhdessä oppimista kalliiden ohjelmistolisenssien sijaan. Avoimissa oppikirjatalkoissa matikan opettajat ovat tehneet ilmaiseksi kokonaan uuden oppikirjan ja avoimen datan projekteissa on syntynyt karttapalveluita kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Jakaminen on merkittävä syy tee-se-itse-tekemisen nopeaan valtavirtaistumiseen. Kun kuka tahansa voi dokumentoida oman projektinsa alusta loppuun ja jakaa oppimansa, muilla samasta asiasta innostuneilla on mahdollisuus oppia ja kehittää projektia edelleen. Tämä ruokkii ilmiöitä eteenpäin. Jakaminen myös nostaa tasoa ja lisää kunnianhimoa. 30

31 3. Omaehtoinen mielentila Itse-tekijän mielentila kurottaa kohti riippumattomuutta ja omaehtoisuutta. Hän haluaa ymmärtää vähimmäisvaatimuksia enemmän. Kun peruskuluttaja haluaa käyttää aikansa oppiakseen laitteestaan vain sen kaikkein välttämättömimmän, itse-tekijän mielenlaatuun liittyy uteliaisuus ja halu tutkia perusteellisesti laitteen tai systeemin kaikkia mahdollisuuksia. 4. Sinnikkyys Vaikka itse-tekijä ei aluksi tietäisi autostaan kytkintä enempää, sinnikäs asenne kuljettaa tekijää pienin askelin omaehtoisuuden ja omavaraisuuden perustaa kohti. Matkallaan hän voi opetella yhdessä muiden kanssa, hengata autohallissa mekaanikkojen seurassa, etsiytyä jäseneksi yhteisöön jossa voi oppia vertaisiltaan ja lopulta saavuttaa omavaraisuuden. Sinnikkäästi toimiva ihminen kokee luonnostaan, että hänen hallitsemiensa asioiden rajaa voi työntää laajemmaksi kokeilemalla, yrittämällä uudelleen, tutkimalla, jakamalla ja epäonnistumalla. 5. Vastuullisuus Kulutuskulttuurin ytimessä on ollut ajatus ihmisen arjen helpottamisesta. Ostamisen on ajateltu vapauttavan ihmiset henkisestä ja ruumiillisesta taakasta, pyrkimään itselleen tärkeisiin päämääriin. Kuluttaminen on kuitenkin samalla kaventanut mahdollisuuksia pitää valta ja valinta itsellään sekä ottaa vastuuta ympäröivästä maailmasta. Kokemus siitä, että asioille voi itse tehdä jotain, on merkityksellisen elämän peruspilareita. Minä luon, yhdistelen, ratkaisen, korjaan ja rakennan jotain, josta voin olla ylpeä. Tietotyön aikakaudella on äärimmäisen palkitsevaa, kun voi näyttää, että tämä laite toimii: valot palavat, robotti liikkuu, talo on valmis ja kantapää sukassa paikallaan. Katso, minä tein sen. 31

32 NÄIN SINUSTAKIN TULEE ITSE-TEKIJÄ NUPPU STENROS 1Ympäröi itsesi innostuneilla ja osaavilla ihmisillä. Jotain tarttuu varmasti sinuunkin. Oma syyni hakeutua WÄRK:festin tekijäporukan ytimeen oli tarve löytää elämälleni uutta suuntaa ja innostusta. Olin työssäni kyllästynyt median murroksen uhkakuvien vatvomiseen ja ennen-oli-kaikki-paremmin -päivittelyyn. Halusin lyöttäytyä yhteen niiden kanssa, jotka näkivät tulevaisuudessa mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Olen sydämeltäni äärimmäisen utelias ja vähän laiska toimittaja. Laiska siinä mielessä, että raporttien, datan ja tietokirjojen kahlaamisen sijaan opin parhaiten ihmisten kanssa. Utelias siinä mielessä, että olen aina kiinnostunut oppimaan uutta. En vain tiennyt, missä ne ihmiset, joiden kanssa halusin oppia uudelle polulle, oikein luurasivat. Olin varma, että sellaisia oli. Kun istuin seminaarissa vahingossa Alternative Party ry:n puheenjohtajan ja demo-skene natiivin Kim Viljasen viereen, olin löytänyt oven uuteen maailmaan. Löysin porukan, jotka ongelman ilmetessä keksivät neljä ratkaisua sen sijaan, että päivittelisivät riskejä ja uhkakuvia. Olin inspiroitunut. Päätin kokeilla, mitä tapahtuisi, jos ympäröisin itseni innostuneilla ihmisillä, heillä, jotka ovat pohjimmiltaan tekijöitä, ratkaisijoita ja korjaajia eivätkä tyhjän puhujia. Olin varma, että jos hengailisin heidän liepeillään tarpeeksi kauan, jotain tarttuisi minuunkin. Ja tarttuihan siitä. Kolme vuotta myöhemmin vaihdan itse polkupyörääni talvirenkaat, olen rakentanut puumajan ja portaat mökille, kaatanut moottorisahalla koivuja, tarttunut kutimiin ja virkkuukoukkuun, oppinut ymmärtämään, miten koodaaja ja hakkerit ajattelevat, mitä kaikkea digitaaliseen murrokseen liittyy ja saanut liudan itseäni fiksumpia ystäviä ympärilleni. Jollain tavalla olen löytänyt paikkani. 32

33 2Upota kädet saveen. Työ tekijäänsä opettaa. Toinen asia, jonka opin nopeasti uudessa porukassani, oli kokeilemisen kynnyksen mataluus. Tai oikeastaan minun näkökulmastani kynnyksen totaalinen puuttuminen. Huomasin, kuinka monet ihmiset ympärilläni alkoivat vain tekemään asioita, sen kummempia lupia, oikeutuksia tai koulutustodistuksia kyselemättä. Tehdessä oppii. Sinnikkyys palkittiin, vaikka alussa ei olisi ollut hajuakaan, mitä ollaan tekemässä. Opin arvostamaan mielenlaatua, joka on tyypillinen vaikkapa hakkereille. He saattavat rakentaa kuukausikaupalla laitetta, jollaista eivät ole koskaan tehneet vain siksi, että se on niin siistiä! Ihailtavaa kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. 3Et voi tietää lentääkö idea, ellet kokeile. Tuttuni unelmoi mökistä saaristossa. Hän hekumoi ajatuksilla merellisestä tunnelmasta ja auringonlaskujen kultaamasta laiturista, kunnes kävi kokeilemassa soutamista läheisellä rannalla. Se oli kuulemma aivan kamalaa, ei yhtään hänen juttunsa. Saaristo ei tuntunut enää haaveiden paikalta ja hän korjasi unelmansa suuntaa: mökki meren rannalla, mantereen puolella, niin, että ovelle pääsee autolla. Mitä nopeammin idea viedään käytäntöön, sen parempi. Et voi tietää toimiiko idea, ellet kokeile sitä käytännössä, edes pienessä mittakaavassa. 4 Tee ensin niin huono, että itseäkin hävettää ja julkaise se. Joku kyllä korjaa sen. Tämän ohjenuoran sain, kun teimme ensimmäisen WÄRK:festin verkkosivuja. Täydellisen ensimmäisen version pusertamiseen yksin menee ihan turhaa aikaa ja energiaa. Homma paranee matkan varrella, joko koko porukan laajemmilla resursseilla tai sitä mukaa, kun itse kehittyy ja oppii enemmän. Asioiden hautominen ja niiden kanssa jahkaaminen on haitallisempaa kuin muutama pilkkuvirhe ja pari keskeneräistä ajatusta. Joku korjaa kyllä, joko ystävällinen wärkkääjä-toveri tai aika. Eikä se ole niin vakavaa. 33

34 34

35 Marttaliikkeellä on takanaan 115 vuoden historia. Perustehtävä pysyy, mutta tekemisen tavat uusiutuvat. Martat antavat edelleen kotitalousneuvontaa niille, jotka sitä kulloinkin eniten tarvitsevat. Oppiminen on työn ytimessä. Moderni martta auttaa tekemään veroilmoituksen verkossa ja näyttää oman osaamisensa virtuaalisilla Open Badges -taitomerkeillä. Marjahelena Salonen Kirjoittaja on Marttaliiton kehitysjohtaja, joka on toiminut järjestössä mm. neuvojana, koulutusvastaavana ja koulutuspäällikkönä. Hänellä on kokemusta opetustyöstä ja koulutus- ja opetustoiminnan kehitämisestä. Koulutukseltaan hän on restonomi, kotitalousja ravitsemuspalvelujen opettaja ja näyttömestari. Marttaliike: 115 vuotta uudistuvaa oppimista Arki on nykyisin monelle haasteellista. Arjen hallinnan ja hyvän elämän tiedot ja taidot eivät siirry enää luontevasti sukupolvelta toiselle. Kaikilla ei ole sukulaisia tai tuttuja, joilta kysyä neuvoa käytännön asioissa. Perinteitä arvostetaan, mutta tarvitsemme moderneja tapoja arkea helpottavien neuvojen välittämiseen. Marttajärjestöjen merkittävä tehtävä on neuvoa ja kouluttaa kansalaisia, antaa käytännönläheistä tietotaitoa sekä innostaa elinikäiseen oppimiseen. Yli vuosisata kokemusta ei riitä, samalla on osattava uudistua. Innostus oppimiseen vie järjestöä eteenpäin. 35

36 Järjestömme on aina tuottanut ajankohtaista tietoa ja neuvontaa, joka on tukenut perheitä arjen asioissa. Vuonna 2013 neuvonnalla tavoitettiin noin ihmistä. Osa neuvonnasta on kaikille avointa, osa taas suunnattu erityisryhmille, kuten maahanmuuttajille, lapsiperheille, nuorille, mielenterveys- ja päihdekuntoutujille, vangeille ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen asiakkaille. Kotitalousneuvonnan lisäksi martat vahvistavat elinikäistä oppimista monipuolisen koulutustarjonnan kautta. Marttaopinnot tarjoavat mahdollisuuden itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen. Marttana voit opiskella mm. taitomerkkejä, jotka ovat laajuudeltaan 5 20 opintopistettä. Valikoima opintotoiminnassa on laaja. Tietoa ja taitoja voi lisätä esimerkiksi puutarhanhoidosta, käsitöistä, luonnonyrteistä tai sienistä. Tehtävät ovat tiedon soveltamista, käytäntöä, pohtimista ja kehittämistä. Opintotoiminta lisää valmiuksia suunnitella ja toteuttaa toimintaa yhdistyksessä tai toimintaryhmässä, sekä toimia vertaisohjaajana. Marttayhdistyksiä kannustetaan jatkuvasti hyödyntämään uuden teknologian tuomia toimintamahdollisuuksia, verkko- ja virtuaaliopiskelua. Haluamme tukea ja mahdollistaa monenlaista oppimista sekä kehittää uusia sisältöjä ja toimintamalleja. Syksystä 2014 alkaen martoilla on mahdollisuus saada virtuaalisia Open Badges -merkkejä, jotka voi liittää omaan LinkedIn- tai Facebook-sivuun sekä ansioluetteloon. Ketjukoulutuksilla vaikuttavuutta Vapaaehtoisilla on marttatoiminnassa tärkeä rooli. Jokainen vapaaehtoinen auttaa meitä tekemään enemmän työtä kotien ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Koulutetut martat ovat toimintamme sisällöntuottajia ja vaikuttajia. Kässämartat pitävät käsityöryhmiä, pikkukokkiohjaajat järjestävät lapsille kokkikursseja ja kv- eli kansainvälisyysmartat järjestävät Kattilamatka Kameruniin -ruokakursseja marttayhdistyksille. 36

37 MARTAT KUTSUVAT OPPIMAAN MARJAHELENA SALONEN Kotitalousneuvonta Martat neuvovat, miten kotityöt saadaan sujumaan. Korostamme kursseilla kestävää kehitystä, vastuullisuutta, itsensä kehittämistä, taloudellisuutta ja tekemisen iloa. Osallistujat oppivat yhdessä tietoja ja taitoja, arkeen ja juhlaan. Marttojen kotitalousneuvojilla on vahva ruoan, ravitsemuksen, kodinhoidon, kodin talouden, ympäristöasioiden ja puutarhanhoidon osaaminen ja käytännön kokemus. Taitoavaimet, harrastusmerkit ja osaajapassi Marttaopinnot tarjoavat mahdollisuuden jatkuvaan itsesi kehittämiseen. Taitomerkkiopiskelu on yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä. Kartutat tietojasi ja taitojasi sekä opit soveltamaan oppimaasi käytäntöön. Suunnitelmallisuus, yhteistyökyky ja viestintävalmiudet kasvavat. Vapaaehtoistoiminta Martoissa on monenlaista vapaaehtoistoimintaa. Tarvitsemme tekijöitä: hallintomarttoja, sisällöntuottajia ja yhdistystoiminnan tukijoita. Vapaaehtoisia toimii myös erilaisissa tapahtumissa, myyjäisissä ja talkoissa. Yhdistykset toteuttavat vapaaehtoistoimintaa lukuisien eri kumppaneiden kanssa. Martat pitävät pikkukokkikerhoja, ulkoiluttavat vanhuksia, käyvät apuopettajina koulujen käsityötunneilla ja päiväkodeissa leipomassa lasten kanssa. 37

38 38

39 Marttatoiminnan ja uuden oppimisen jalkakivi lepää siinä, että järjestön kotitalous- ja puutarhaneuvonnan ammattilaiset järjestävät opetusta ja kursseja valtakunnallisesti. He toteuttavat suunnitelmallisesti neuvontaa sekä jäsenistölle että avoimesti kaikille. Lisäksi meillä on martan verkosto, jossa jäsenet oppivat uutta, toimivat vertaisohjaajina sekä vaikuttavat omissa yhdistyksissään ja kotikunnissaan. Yksi toiminnan vahvuus on kautta vuosikymmenien ollut erilaiset ketjukoulutukset. Koulutamme ensin piiriemme kotitalousneuvonnan ammattilaiset. Neuvojat kouluttavat alueensa yhdistysten martat, jotka jalkautuvat omiin yhdistyksiinsä ja vievät annettua tietotaitoa edelleen eteenpäin. Vuosittain neuvonnalle valitaan teemat, joita ketjukoulutamme. Vuonna 2014 teemoja on kaksi. Tee veroilmoitus verkossa -teemaa toteutetaan yhteistyössä Verohallinnon kanssa. Toinen aihe on Syö hyvää ravitsemussuositukset tutuiksi. Ketjukoulutus on hyvä tapa saada toiminnalle vaikuttavuutta. Se tavoittaa suuren joukon marttoja ja kansalaisia. Marttatoiminnan suosio näyttää kantavan. Sen mahdollistaa ammattilaisten ja vapaaehtoisten sujuva yhteistyö ja oppimisen ilo. Marttaliitto on kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouden arvostusta. Järjestö antaa jäsenilleen taitoja ja valmiuksia vaikuttaa omassa elinympäristössään ja yhteiskunnassa. Liitto suunnittelee toimintaa ja julkaisee ruokaan, ravitsemukseen, puutarhanhoitoon, ympäristöön, kodin talouteen ja kodinhoitoon liittyvää aineistoa. Liittoon kuuluu 16 piiriä, joissa kotitalous- ja puutarhaneuvonnan ammattilaiset järjestävät opetusta ja kursseja. Marttayhdistyksiä on 1300 ja niissä lähes jäsentä. 39

40 40

41 Vapaaehtoistoiminta opettaa yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja kansalaistaitoja. Samalla karttuvat ja syventyvät tiedot ja taidot. Kun yksilö saa itse valita asian jonka hyväksi toimii, oppimisesta tulee laadukasta ja vaikuttavaa. Siksi vapaaehtoistyö on syytä nostaa mukaan koulujen opetussuunnitelmiin ja osaksi oppilaitosten arkea. Henrietta Grönlund Kirjoittaja on HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja. Hän työskentelee myös kirkkososiologian tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut vapaaehtoistoimintaa Suomessa ja kansainvälisissä projekteissa yli 10 vuotta. Väitöskirjassaan hän käsitteli nuorten aikuisten arvoja ja vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoistoiminta opetussuunnitelmiin! Vapaaehtoistoiminta opettaa yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja kansalaistaitoja. Vapaaehtoistoiminnassa voidaan oppia myös monenlaisia muita taitoja ja tietoja käytännön tekemisen kautta. Siksi vapaaehtoistoiminta on useissa maissa keskeinen osa koulunkäyntiä ja opiskelua. Sitä siis hyödynnetään niin sanotussa formaalissa oppimisessa. Formaali oppiminen tarkoittaa kasvatusta, jolla on virallisesti määritellyt, opetussuunnitelmiin kirjatut tavoitteet. Vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan itsessään ole formaali kenttä, vaan nimenomaan vapaan kansalaistoiminnan ja yksilölle tärkeiden tavoitteiden ja mielenkiinnon kohteiden toteuttamisen kenttä. Juuri siksi se voi oppimisen paikkanakin olla niin monipuolinen, vaikuttava ja henkilökohtaisella tavalla tärkeä. 41

42 Vapaaehtoistoiminta sopii myös kouluihin ja oppilaitoksiin Vapaaehtoistoiminta formaalin oppimisen kenttänä toteutuu yleensä nuorten parissa, mutta hyödyt ovat sovellettavissa kaiken ikäisiin. Oppiminen ei onneksi lopu missään iässä. Koulujen ja oppilaitosten tavoitteet vapaaehtoistoiminnassa voidaan jakaa kolmeen näkökulmaan: 1. Kansalaiskasvatukseen, jolloin tavoitteena on antaa oppijoille kokemuksia yhteiskuntaan vaikuttamisesta, yhteisöissä toimimisesta ja auttamisen ilosta 2. Työelämään valmentavaan näkökulmaan, jolloin tavoitteena on antaa oppijoille työkokemukseen verrattavaa kokemusta, verkostoja, työelämässä tarvittavia taitoja sekä mahdollisuus tunnistaa omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita opiskelupaikan tai ammattialan valintaa ajatellen. 3. Opetettavaan ainekseen liittyvien taitojen ja tietojen toiminnalliseen oppimiseen, jolloin tavoitteena on syventää tiedollista oppimista. Formaalin oppimisen osana tapahtuvan vapaaehtoistoiminnan on tutkimuksissa todettu lisäävän nuorten kansalaisvastuun tunnetta sekä kehittävän monenlaisia taitoja ja myös oppimista itsessään. Nuoret voivat oppia kansalaistoimintaan liittyviä arvoja, rohkaistua poliittiseen toimintaan ja oppia paremmin yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyviä teemoja. Nuoret itse ovat kokeneet, että vapaaehtoistoiminta osana opetusta on lisännyt heidän itsevarmuuttaan ja itsetuntoaan sekä kehittänyt erilaisia taitoja kuten viestinnällisiä ja johtajuustaitoja. He ovat myös kokeneet ylpeyttä saavutuksistaan vapaaehtoistoiminnassa. 42

43 Tehokkaampaa oppimista kuin koulun penkissä Oppiminen ei rajoitu ainoastaan formaaliin opetukseen vaan ihminen oppii jatkuvasti, kaikessa tekemisessään. Vapaaehtoistoiminta on aina oppimisen kenttä, ja sellaisena tutkitusti hyvin tehokas. Kaikenikäiset suomalaiset kokevat tutkimusten mukaan oppineensa vapaaehtoistoiminnassa muun muassa kohtaamista ja vuorovaikutustaitoja, organisointia ja tapahtumien järjestämistä, päätöksentekoa ja vaikuttamista, sekä monia itselleen uusia asioita ja käytännön taitoja. Monia näistä asioista vapaaehtoistoiminta on opettanut jopa enemmän kuin palkkatyö tai opinnot. Kolmasosa Vapaaehtoistoiminnan vuoden (2011) kyselyyn (n=885) vastanneista kertoi oppineensa ihmisten kohtaamista ja vuorovaikutustaitoja enemmän vapaaehtoistoiminnassa kuin opiskeluissa tai palkkatyössä. Joka kuudes vastaajista kertoi oppineensa asiantuntijuutta enemmän vapaaehtoistöissä kuin töissä tai opinnoissa. Kun saa itse valita toiminnan kentän ja vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin, muodostuu suotuisa oppimisympäristö. Vapaaehtoistoiminnan tehokkuutta oppimisen kenttänä edistänee se, että se perustuu yksilön aitoon motivaatioon sekä vapaaseen tahtoon ja valintaan. Yksilö voi valita toiminnan sisällöt, tavat ja ympäristön omien intressiensä ja vahvuuksiensa mukaan. Kun saa itse valita toiminnan kentän, joka kiinnostaa, jossa kokee voivansa toteuttaa itseään ja vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin, itselleen mielekkäällä tavalla, muodostuu erittäin suotuisa oppimisympäristö. 43

44 Itsetuntemuksen ja arvovalintojen areena Yksilöllisyys ja valitsemisen mahdollisuus linkittävät vapaaehtoistoiminnan kiinnostavalla tavalla myös arvoihin ja maailmankatsomuksiin. Toimintamuotoa tai toiminnan organisoijaa valitessaan ihminen kysyy itseltään olennaisia kysymyksiä: Mikä minulle on tärkeää, mihin haluan vapaa-aikaani käyttää? Millaisiin asioihin haluan vaikuttaa, minkälaista maailmaa haluan edistää, missä ja miten? Tällöin liikutaan yksilölle hyvin tärkeiden ja henkilökohtaisten asioiden parissa. Muiden tietojen ja taitojen ohella vapaaehtoistoiminta voikin olla vahvasti myös itsetuntemuksen kenttä, omasta itsestään oppimisen areena. Esimerkiksi HelsinkiMission vapaaehtoisista 92 % on kertonut kokevansa, että voi toteuttaa järjestön vapaaehtoistoiminnassa itselleen tärkeitä arvoja. Peräti 99 % vastanneista piti tärkeänä syynä vapaaehtoisuudelleen sitä, että voi auttaa toista ihmistä, ja 97 % sitä, että voi käyttää aikaansa johonkin, jolla on merkitystä. Lisäksi 67 % vastaajista piti uusien asioiden oppimista tärkeänä syynä vapaaehtoistoiminnalleen. Me HelsinkiMissiossa uskomme siihen, että vapaaehtoinen oppii eniten itse toiminnassa, esimerkiksi vanhan ihmisen arjen apuna, nuoren ihmisen tukihenkilönä tai lapsiperheen luottoihmisenä. Vapaaehtoisille tarjotaan kuitenkin myös tiedollista ja taidollista koulutusta vapaaehtoistehtäväänsä sekä paljon mahdollisuuksia reflektoida ja pohtia kokemuksiaan toisten vapaaehtoisten ja ammattityönohjaajan kanssa. Onko kaikilla mahdollisuus vapaaehtoisuuteen? Vapaaehtoistoiminnan roolia ja arvostusta oppimisen kenttänä voitaisiin Suomessa tukea huomattavasti enemmän. Formaalin opetuksen näkökulmasta vapaaehtoistoiminta olisi tärkeää saada osaksi opetussuunnitelmia ja oppilaitosten arkea. Tätä 44

45 EDISTÄ OPPIMISTA VAPAAEHTOISTYÖSSÄ Keskustele vapaaehtoistoiminnassa oppimisesta vapaaehtoisten itsensä kanssa. Ja myös niiden kanssa, jotka eivät vapaaehtoistoimintaa vielä tunne! Pohtikaa omassa organisaatiossanne, miten vapaaehtoistoiminnassa oppimista voisi edistää käytännössä ja saada siitä iloa ja hyötyä yhä enemmän ja yhä useammalle. tavoitetta tukee hyvien kokemusten lisäksi se, että kaikki eivät löydä tietään vapaaehtoistoiminnan piiriin itsenäisesti. Näin osa yksilöllisistä ja yhteiskunnallisista hyödyistä jää toteutumatta. Esimerkiksi nuorista toimintaan löytävät helpoimmin ne, jotka muutenkin harrastavat ja osallistuvat, ja jotka ovat saaneet kotoaan osallistuvan esimerkin. Toiminnan ulkopuolelle jäävät helposti esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat, jotka voisivat aivan erityisesti hyötyä vapaaehtoistoiminnan annista: oppimisesta, osallisuudesta, verkostoista ja monista muista tutkituista hyvinvointivaikutuksista. Suomessa yläaste- ja lukioikäisille tehdyn kyselyn perusteella nuoret suhtautuvat itse erittäin kiinnostuneesti mahdollisuuteen osallistua vapaaehtoistyöhön osana koulunkäyntiä, erityisesti muuhun opetukseen integroituna vapaaehtoisena osiona. Järjestöt ja muut vapaaehtoistoimintaa organisoivat tahot taas voisivat osaltaan tehdä vapaaehtoistyössä tapahtuvaa oppimista paremmin näkyväksi. Keinoja tähän ovat esimerkiksi vapaaehtoistoiminnasta saadut todistukset, oppimisen reflektointi osana vapaaehtoistoiminnan organisointia sekä oppimistavoitteiden auki kirjoittaminen vapaaehtoisten koulutuksissa. Vapaaehtoistoiminnan ja siinä tapahtuvan oppimisen piiriin pää- 45

46 syä tulisi edistää erityisesti työttömien, syrjäytymisvaarassa olevien ja maahanmuuttajien parissa. Esimerkiksi maahanmuuttajille vapaaehtoistoiminta voi tarjota mahdollisuuden uuteen kulttuuriin ja sen toimintatapoihin tutustumiseen sekä kielen opiskeluun. HelsinkiMissio on sosiaalialan järjestö, joka toimii seniorityön, nuorten kriisityön, lapsiperheiden ja erityisryhmien parissa. Järjestön missiona on haastaa kaikki suomalaiset toimimaan unohdettujen puolesta - yksinäisyyttä vastaan. Järjestö toimii noin 90 työntekijän ja satojen vapaaehtoisten voimin. 46

47

48 48

49 Kaiken minkä osaan ja tiedän, olen oppinut Prometheus-leiritoiminnassa. Opin improvisoimaan, keksimään ja huolehtimaan. Opin, että hyvät ideat ovat halpoja ja hyvät toteutukset harvinaisia. Opin kysymään isoja kysymyksiä ja laittamaan liian nuoria ihmisiä liian vaikeiden haasteiden eteen. Opin rakastamaan ja käyttämään rakkautta polttoaineena. Ja samalla, kuin itsestään, taisin oppia aika paljon elämästä, metafysiikasta ja universumin rakenteesta. Veikko Eranti Kirjoittaja on sosiologi ja konsultti, joka on toiminut vuosia Prometheus-leirin tuki ry:n hallituksessa, varapuheenjohtajana ja jäsenlehden päätoimittajana. Prometheus-leirit: Heikolla jäällä luistelun taito Prometheus-leirit ovat 15-vuotiaille suunnattuja uskonnottomia aikuistumisleirejä. Joka kesä yli viidelläkymmenellä leirillä uiminen, saunominen ja yleinen telmiminen rytmittävät filosofisen keskustelun ja identiteettipohdintojen jatkuvaa virtaa. Leirejä vetävät, suunnittelevat ja tukevat vapaaehtoiset nuoret ja aikuiset. Kun tehtävänä on tuottaa viiden teinin ja kahden aikuisen voimin sekä mukavaa kesäleiriohjelmaa että aikuistavaa, syvällistä 49

50 jatkuu Oppiminen läpi koko toiminnan. keskustelua viidelletoista 15-vuotiaalle kokonaiseksi viikoksi, oppii väistämättä luistelemaan heikoilla jäillä melko luottavaisin mielin. Koko Protu-toiminta on lähtökohtaisesti kasvatuksellista. Toiminnan tarkoituksena on johdattaa nuoria ihmisenä kasvamisen tärkeiden kysymysten äärelle: kysyä kysymyksiä, ei antaa vastauksia. Mallia voisi kutsua yhteisoppimiseksi. Oppiminen jatkuu läpi koko toiminnan, ja siihen osallistuvat sekä ne, joille ohjelmaa tehdään, että sen tekijät. Heikoilla jäillä luisteleminen on vaarallista puuhaa, sillä koskaan ei oikein tiedä, kuinka tukeva pinta jalkojen alla oikeastaan on. Luistelu ei onnistu, ellei sitä ole ensin vähän harjoitellut. Välillä myös kova vauhti antaa suojaa: pahimpien ongelmakohtien yli voi lennähtää ja etsiä parempaa jalansijaa. Tämä kaikki yritetään opettaa tuleville leirinvetäjille muutaman viikonlopun koulutuksissa. Vaikka tarjolla on myös laarikaupalla teoreettisia ja käytännöllisiä työkaluja leirien vetämiseen, käytännössä näiden koulutusten viesti on, että rohkeasti tekemällä kaikki yleensä menee vähintäänkin siedettävästi. Ja vaikka ei menisikään, huomenna on aina uusi päivä. Protu-leireille on olemassa omat, selkeät rakenteensa ja toimintaniksinsä, mutta leirillä ollaan joka tapauksessa yksin nuorten kanssa. Ja toisinpäin, myös leirille tulleet nuoret ovat yksin elämän ja maailman isojen kysymysten kanssa. Jokainen leiri on siis sen näköinen, miltä sen tekijäporukka haluaa sen näyttävän. Tämä on mahdollista, koska myös varsinainen määränpää eli aikuisuus on melko lavea maali. Pienten mokien virta vie eteenpäin Kun olin ensimmäistä kertaa kouluttamassa tulevia leirinvetäjiä, olin 17 vuoden kypsässä iässä ja ollut itse kerran aikaisemmin leirillä. 50

51 51

52 Olin osallistunut yhden päivän mittaiseen kouluttajakoulutukseen ja käyttänyt yhden illan viikonlopun suunnitteluun. Tämä ei ollut poikkeuksellista. Käytännössä kaikki Protu-toimintaan osallistuvat tavalla tai toisella myös kouluttavat muita. Kouluttajat pysyvät nöyrinä: ei pääse syntymään illuusiota ylimaallisesta asiantuntemuksesta ja tiedon hierarkisesta jakautumisesta. Protun toinen kivijalka onkin toistuva liian nuorien ihmisten laittaminen liian vastuullisiin asemiin toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Tyypillistä on, että Protun hallituksen jäsenistä iso osa on alle 20-vuotiaita. Näissä vastuuasemissa jatkuu sama heikoilla jäillä luistelu. Isossa mittakaavassa karavaani kuitenkin kulkee eteenpäin. Syntyy lähes katkeamaton virta pieniä ja filosofisesti Kiihkeitä suuntautuneita nuoria ei voi johtaa päätöksillä. mokia, sekalaista säätämistä ja tarpeettomia mutkikkuuksia. Haasteet ovat liian suuria, mutta koska yleensä niihin ryhtyvät eivät itse sitä tiedä, kaikki sujuu riittävän sulavasti. Tämän takia yhdistyksen toiminta on raskasta, perinpohjaista ja hyvin, hyvin kasvattavaa. Järjestöä johtavien nuorten into ja idearikkaus ylittävät usein selkeästi sitoutumisen ja hallinnollisen kiinnostuksen. Koko toiminnassa olennaista on käsien saveen laittaminen: vaikka idea olisi kuinka hyvä, sen toimiminen riippuu täysin siitä, saako tämän joka suuntaan kimpoilevan massan ihmisiä puhuttua oman ideansa taakse. Muodolliset päätökset ovat toki tärkeitä, mutta eivät takaa vielä mitään. Tämä opetus kantaa kaikkiin muihinkin organisaatioihin. Päätöksiä tärkeämpää on innostuminen ja esimerkki. Koko johtamisen käsite saakin Protussa erilaisen sisällön. Kiihkeitä ja filosofisesti suuntautuneita nuoria ei voi johtaa päätöksillä. Jokaisen ajatuksen takana oleva rakenne on osattava perustella ja tarvittaessa puolustaa muita hyvin perusteltuja ideoita vastaan. Näin 52

53 53

54 toimii organisaatio, jonka polttoaine on intohimo. Protu-toiminnassa oppiminen tapahtuu ryhtymällä liian haastaviin tehtäviin liian nuorena, mutta luottavaisessa ja kannattelevassa ilmapiirissä. Sitä tukee mahdollisuus toteuttaa matkan varrella syntyneitä ideoita ja suhteellisen korkea toleranssi pienille virheille. Improvisointi ja maaston hyödyntäminen pitävät luistelijan pystyssä vähän heikommillakin jäillä. Ja ennen kaikkea, oppiminen ei lopu koskaan. Siinä vaiheessa kun tuntuu, että itse ei osaa olla enää avoinna oppimiselle, on aika jatkaa matkaa muualle. Prometheus-leirit ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä. Niitä järjestää Prometheus-leirin tuki ry, joka kulkee myös nimellä Protu. Leireillä pohditaan nuorten itsensä kannalta kiinnostavia ja ajankohtaisia aiheita. Leirin tarkoituksena ei ole tarjota valmiita vastauksia, vaan haastaa leiriläisiä omaehtoiseen ajatteluun. 54

55 PROTU-OPPIMISEN RESEPTI VEIKKO ERANTI 1. Ilman valtaa ei tapahdu oikeaa oppimista Vasta kun asioita voi oikeasti myös mokata, syntyy todellista oppimista ja vastuunkantamista. Tästä seuraa, että välillä asiat menevät pieleen ja tulipalojen sammutteluun voi kulua enemmän aikaa kuin olisi hyvä. Samalla oppimistulokset ovat loistavia. 2. Väljät raamit ja uskallus improvisoida Yleinen raamien antaminen ja tukeminen ovat tehokkaampia tapoja innostaa ja lietsoa ihmisistä esiin luovaa energiaa kuin tarkkojen ohjeiden antaminen. Tämä tarkoittaa improvisoinnin suuren määrän hyväksymistä ja ottamista osaksi toimintaa. 3. Nuoriin voi luottaa Nuori ikä ei yleensä ole kovin hyvä syy olla valitsematta ihmistä vastuulliseen tehtävään. Myös nuoret toimijat selviävät kovienkin vastuutehtävien edessä yllättävä hyvin ja keksivät tuoreita ideoita. 4. Anna tilaa, älä ole tulppa Omaehtoisen oppimisen pitäisi olla innostavaa kaikille siihen osallistuville. Silloin kun tuntuu, että oma rooli siirtyy kohti tiedon jakamista ja paremmin tietämistä, kannattaa ruveta suunnitellusti vähentämään omaa osallistumistaan ja antamaan tilaa muille. Jos erehtyy luulemaan olevansa korvaamaton, on oikeasti tulppa joka estää seuraavien sukupolvien osallistumisen. 55

56 56

57 Viestintäleireillä lapset ja nuoret oppivat tekemällä paitsi viestimään, myös kokkaamaan ja siivoamaan. Samalla karttuu omatoimisuus ja kyky arvostaa toisten työtä. Ikäluokkien rajat rikotaan, vanhempi opettaa nuorempaa tai päinvastoin. Olennainen oppi on toimeen tarttumisen taito. Laura Viherä Viestintäkasvatuksen seura ry:n puheenjohtaja vuodesta 2014, viestintäleiriläinen vuodesta Marja-Liisa (Maija) Viherä Viestintäkasvatuksen seura ry:n perustajia, viestintäleiriläinen vuodesta Viestintäleirit: Omatoimisuutta ja tekemisen demokratiaa Viestintäkasvatuksen seura ideoi vuonna 1987 viestintäleirin saattamaan nuoret ja vähän vanhemmatkin vuorovaikutustarpeiden yhteiskuntaan, ottamaan tekniikkaa haltuun omista tarpeista lähtien. Perusidea on ollut alusta asti lähes sama. Leireillä tehdään joka päivä lehti, video-ohjelma ja radio-ohjelma. Vuorovaikutus syntyy päivittäin ilmestyvien medioiden ja yhdessä tekemisen avulla. 57

58 Kokonaisnäkemyksen saamiseksi ja yhteisön rakenteiden ymmärtämiseksi leiriläiset kiertävät eri tehtävissä siten, että joka päivä tehtävä vaihtuu. Näin jokainen leiriläinen tekee lehden, videon ja radio-ohjelmaa ja hoitaa leirin infoa sekä ravintolaa. Samalla opitaan arvostamaan toisten ja omaa työtä. Leireillä ei ole ulkopuolisia henkilöitä ruoan laittajina tai siivoojina. Nämäkin työt tehdään itse. Viestintävälineitä käytetään sekä toiminnan tehostamiseksi että itseilmaisuun ja vuorovaikutukseen. Leireillä leikitään yhdessä tosissaan. Viestintäleireillä valta ja rakenteet paljastetaan, mutta jo nimien avulla viedään osa vallasta pois. Leirin toimijoita ovat Vanhat Rouvat, aikuiset, resurssit, kultsit, leiriläiset ja ekakertalaiset. Leirin sosiaalisia innovaatioita ovat leiriraha ja pinssit, joita kerätään siivouksella ja muilla yhteisillä tehtävillä. Niiden avulla luodaan uusi valtajärjestys: parhaat siivoojat palkitaan aplodein ja pinssein. Viestintäleirin pääperiaatteet kumpuavat sosiaalisuudesta ja yhdessäolosta. VIESTINTÄLEIRIN PÄÄPERIAATTEET tekemällä oppiminen työn loppuunsaattaminen oma-aloitteisuus toisista huolehtiminen vastuunottaminen ja kantaminen jokainen on toisensa opettaja ja oppilas itsenäisesti yhdessä toimiminen tiimityö kokonaisprosessin oppiminen ja näkeminen toisen työn arvostus Koska leireillä toimitaan demokraattisemmin ja oma-aloitteisemmin kuin muualla, leiriläinen oppii myös katsomaan asioita uudella tavalla ja kyseenalaistamaan vanhoja toimintatapoja. Hän oppii tar- 58

59 59

60 PÄÄKIRJOITUKSET SEN KERTOVAT Viestintäleirin lehti Tietotuutti on kertonut toiminnasta jo lähes 30 vuoden ajan. Lehden pääkirjoitukset kuvaavat hyvin leiriläisten tunnelmia lehden ilmestyessä Jean näki fb:ssa kuvan meidän tämän leirin uutuudesta, 3D-tulostimesta ja kommentoi näin: Ohhoh, nyt minäkin tiedän miltä tuntuu kun viestintäleirin tekninen kehitys porhaltaa ohi omien leirimuistojen. Liisa K 2012 On jo paljon osata taittaa lehteä, editoida videoita tai puhua radiossa. On paljon, jos osaa tehdä yhteistyötä erilaisissa tilanteissa ja kantaa vastuuta toiminnastaan. Nämä kaikki ovat taitoja joita ei missään nimessä kannattaisi jättää pelkästään leirille Viestintäleirillä vallitseva luottamus on syntynyt siitä, että aikuiset ovat antaneet lapsille ja nuorille mahdollisuuden vaikuttaa leirin tapahtumiin. Leiriläiset tietävät, että leiri toimii heidän ehdoillaan ja että on heidän etujensa mukaista pelata sääntöjen mukaan. Tuuli Oja ja Andrea Lugano 2005 Minusta hyvä kultsi onkin sellainen, joka on halukas auttamaan ja opettamaan toista tilanteesta huolimatta. Suurin ero leiriläisenä ja kultsina olemisessa onkin varmaan se, että onnistumisen tunteet tulevat toisten ihmisten kautta siten, että on osannut opettaa asioita toiselle ymmärrettävällä tavalla. Ansku 2003 Minua jaksaa ihmetyttää, miten joka päivä valmistuu neljä erilaista lämmintä ateriaa, aamu- ja iltapala, ja kaikki ovat suurimmaksi osaksi onnistuneita. Ei kyllä ensi kuulemalta uskoisi todeksi, jos joku kertoisi, että kasa lapsia ja vähän vanhempia lapsia tekee viikon ajan itse ruokansa. Katariina Iivonen 60

61 kastelemaan ympäristöään tulevaisuuden visioon suhteessa. Viestintäleirillä on kaikenikäisiä ensikertalaisia, kokeneita, kävijöitä, viipyjiä, koko ajan mukana olevia. Ja kaikki sujuu hyvin. Vanhempi opettaa nuorempaa ja päinvastoin, kävijät täydentävät leirin vahvuutta toisten poistuessa hetkeksi muualle. Lukiolainen Lauri toteaakin: Viestintäleiri on siitä hieno paikka, että tänne voi tulla vaikka lyhyemmäksikin aikaa, täällä voi keskustella vanhempien kanssa. Täällä voi leikkiä lasten kanssa. Missään muualla näin ei ole. Olisiko tämä yksi mahdollinen toivottu tulevaisuuden elämäntapa? Jos näin on, se edellyttää myös tietotekniikan taipumista ihmisten toivoman elämäntavan tarpeisiin. Se edellyttää luopumista ikäluokka-ajattelusta koulutuksessa, se edellyttää erilaisten raja-aitojen poistamista niin hallinnossa kuin maantieteellisestikin. Opetusneuvos emerita, KT Ritva-Sini Merilampi arvioi kirjassa Mediasivistystä vahvistamassa, että viestintäleirien tavoitteena ei ole media-alan ammattilaisten kouluttaminen vaan kansalaisyhteiskunnan mediaa koskevan yleissivistyksen vaaliminen. Meille kaikille yhteinen mediasivistys! Viestintäleirit järjestetään kesäisin Mikkelin seudulla. Tarkoituksena on opettaa lapsia ja nuoria käyttämään viestintävälineitä ja -verkostoja sekä ymmärtämään niiden mahdollisuuksia arkipäivän asioiden hoitamisessa ja itsensä ilmaisemisessa. Tavoitteena on tutustuttaa leiriläiset erilaisiin viestimiin ja niiden muodostamiin verkostoihin sekä opastaa heitä käyttämään niitä omassa toiminnassaan. Leirit järjestää Viestintäkasvatuksen seura. Viestintäkasvatuksen seura edistää lasten ja nuorten monipuolista viestinten käyttöä. Seura järjestää viestintäleirejä, joilla jokainen voi itse harjoitella viestinnän taitojaan. Toiminnan lähtökohtana on ajatus: tekemällä oppii. opettaa Vanhempi nuorempaa ja päinvastoin. 61

62 NÄIN VIESTINTÄLEIREILLÄ OPITAAN LAURA VIHERÄ, MARJA-LIISA VIHERÄ Toiminnan kautta oppiminen Viestintää ei voi oppia vain lukemalla kirjoista, vaan se tapahtuu elävissä tilanteissa, kokemuksen kautta. Viestintäleireillä opitaan sekä vuorovaikutustilanteissa että itse toimimalla. Viestintätaitoihin kuuluvat myös toimeen tarttumisen taito sekä taito käyttää viestintää arkisten asioiden hoitamisessa. Viestintäleireillä opitaan näitä kaikkia huomaamatta. Välineiden käyttö on osa prosessia kohti vuorovaikutustarpeiden yhteiskuntaa. Esimerkiksi radiotoiminnassa opetellaan erottamaan leirin sisäiset kuulutukset ja tiedotukset ohjelmasta. Näin opitaan myös erilaisten viestintätapojen eroja. Omatoimisuuden edistäminen Ruokaryhmässä toimivat päättävät yhdessä, mitä ruokaa tehdään. Yhteenkuuluvuus kasvaa, kun ryhmä ei etsi helpointa ratkaisua, vaan miettii, mitä muut haluavat syödä. Leiriläisiltä on usein saanut kuulla, että tämä on ainoa paikka, missä itse saa päättää mitä ruokaa tehdään. Viestintäleirin sosiaalisiin keksintöihin kuuluu ns. kaaospäivä, jolloin jokainen saa itse valita, mitä tekee. Taustalla on halu nähdä, mitä tapahtuu, kun omatoimisuuteen ja tekemisen iloon lisätään se, että saa itse valita mihin ryhmään päivän alussa menee ja mitä kaikkea haluaa tehdä yhtenä päivänä. Kaaospäivä opettaa kaikille leiriläisille yhteisöllisyyttä ja tilanteiden hallintaa. Ne ovat kykyjä, jotka on nostettu myös tulevaisuuden johtamisen merkittäviksi kyvyiksi. 62

63 Hiljaisen tiedon jakaminen Viestintäleirillä ei ole ammattiosaajia, vaan tuotokset tehdään sillä osaamisella, mitä kullakin on. Viestintäleireillä kaikki jakavat tietojaan ja osaamistaan muille, sillä ilman yhteistoimintaa eivät tuotokset valmistuisi. Kukaan ei selviydy vain yksin. Jokainen voi toimia itsenäisesti. Arvostaminen Leirit ovat kasvupaikkoja kohti omatoimisuutta, yhteisöllisyyttä ja oman elämän hallintaa. Hyvä leirihenki perustuu leiriläisten keskinäiseen luottamukseen ja avoimuuteen. Luottamus ja avoimuus kasvavat arvostuksen ilmapiiristä. Leireillä ei arvostella, mutta arvostetaan toinen toisia sitä enemmän. Jopa leirin medioissa kritiikki on arvostavaa kritiikkiä. Onnistumisen elämykset opettavat ja antavat itseluottamusta. Opitaan osaavammilta Leireillä osaavampi neuvoo tai yhdessä etsitään ratkaisua. Tämä koskee erityisesti nappulatekniikan osaamista. Jo useamman kerran leirillä olleet näyttävät esimerkkiä siitä, miten toimitaan ja tehdään. Mallioppiminen onkin leirillä avainasemassa, uudet leiriläiset katselevat hetken ja tekevät sitten samoin kuin vanhat leirikonkarit. 63

64 64

65 Oppimisessa tärkeää on kohtaaminen, eläytyminen, itse tekeminen, omista kokemuksista oppiminen ja rohkeus ajatella itse. Joskus tarvitaan myös uskallusta heittäytyä tuntemattomaan ja uskallusta päästää irti totutuista toimintamalleista. Kaikkea tätä olen oppinut matkallani ensin steinerkoululaisten äidiksi ja sitten steinerkoulun opettajaksi. Kirsi Perttola-Ylinampa Kirjoittaja on puheterapeutti ja steinerkoulun opettaja. Hän työskentelee Oulun steinerkoulussa sekä Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistossa steinerpedagogisten opintojen suunnittelijana ja opettajana. Hän on toiminut Steinerkasvatuksen liiton puheenjohtajana vuodesta Hän on viiden aikuisen lapsen äiti ja kolmen lapsenlapsen mummi. Steiner-äiti oppimispolulla Jo vuosia sitten eräs äiti näki sanomalehdessä ilmoituksen, jossa kerrottiin, että kaupunkiin oli perustettu steinerkoulu. Siitä alkoi pitkä ja upea oppimisen matka. Äiti oli jo nuoruudessaan lukenut naistenlehdestä steinerkoulun opettajan haastattelun. Hän oli 16-vuotiaan idealismilla ihastunut steinerpedagogiikkaan ja kaikkeen siihen mitä koulussa tehtiin: viljeltiin maata, leivottiin leipää, maalattiin, soitettiin, opiskeltiin taidehistoriaa ja arkkitehtuuria, tehtiin kulttuurimatkoja ja päättötyöksi olisi voinut kirjoittaa vaikka kirjan tai tehdä saviastiaston! Steinerkoulun opettajat hän oli nostanut jalustalle, korkeimpien idoliensa joukkoon, tietysti salaa ja kenellekään kertomatta. Tyt- 65

66 töä harmitti, että hän ei itse saanut käydä tuota ihanteellista koulua. Miksi hänen piti puurtaa hyvien arvosanojen perässä omassa opinahjossaan, jossa parasta oli menneisyys: koulun entiset oppilaat, joiden joukossa oli presidenttejä, kirjailijoita ja muita mahtimiehiä? No, ei se huono paikka ollut ollenkaan, mutta tytöstä tuntui, että opettajat tuijottivat vain arvosanoja eivätkä edes halunneet nähdä häntä ihmisenä. Oli kuitenkin muutama poikkeus: psykologian ja uskonnon opettaja sekä äidinkielen opettaja, jotka tuntuivat näkevän tytössä ihmisen arvosanojen takana. Myöhemmin äiti on oppinut, että sitä kutsutaan kohtaamiseksi. Kun äiti sitten näki ilmoituksen steinerkoulun perustamisesta, naistenlehdestä aikoinaan luettu haastattelu palautui hänen mieleensä kirkkaana ja lämpimänä. Siltä istumalta hän päätti ilmoittaa vielä leikki-ikäiset lapsensa steinerkouluun. Hän päätti myös ryhtyä opiskelemaan steinerpedagogiikkaa ja suuntasi kulkunsa kaupungin kirjastoon. Sieltä löytyikin puoli metriä steinerpedagogiikkaan, Rudolf Steinerin elämään ja filosofiaan liittyviä kirjoja. Äiti lainasi heti kassillisen, meni kotiin ja alkoi lukea. Osa kirjoista oli ymmärrettäviä ja käytännönläheisiä, osa vaikeasti ymmärrettäviä ja hidaslukuisia. Äiti ei antanut periksi, vaan tutki ja luki ja pohti. Pari vuotta hurahti ennen kuin hän alkoi saada jotain tolkkua filosofiasta. Ainakin se kävi selväksi, että asia kiinnosti kovasti. Aurinkokeijuja ja talkoomeininkiä Vuosi ennen vanhimman lapsen koulun alkamista koululla alkoi vanhempainseminaari. Sinne äiti suuntasi perjantai-iltaisin ja lauantaisin. Siellä oli mahtavaa: sai maalata, tehdä eurytmiaa, ja kuunnella mielenkiintoisia luentoja, joissa äidin jo itse hankkimat tiedot saivat vahvistusta ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Ensimmäinen maalauskerta on jäänyt lähtemättömästi äidin mieleen: maalattiin keltaista märkää märälle -tekniikalla. Paperi kas- 66

67 teltiin molemmin puolin ja sitä käännettiin aina välillä. Paperiin ei saanut jäädä kupruja, koppakuoriaisia. Opettaja kertoi pienen tarinan aurinkokeijuista. Sen jälkeen maalattiin keltaista väriä, lisättiin toista keltaista, ja paperille ilmestyi aurinkokeijuja tassimassa auringon säteillä. Se oli mahtava tunne! Seuraavana päivänä äiti vei maalauksen ylpeänä kotiin. Isä väitti että siinä oli kahta keltaista, mutta äiti näytti keijut isälle ja isäkin ymmärsi asian tai ainakin sanoi niin. Lopulta perheen esikoinen meni kouluun ja äiti sai tutustua toisiin steiner-äiteihin. Kaikki olivat intoa täynnä. Siihen aikaan koulu ei vielä saanut valtionapua, vaan opetuksesta piti maksaa kuukausittain ja kerätä vielä rahaakin. Siitä aukesi äidille ihan uusi tapa toimia: talkoot. Äiti oli kaupungista kotoisin eivätkä talkoohommat olleet ennestään tuttuja. Nyt siihen tuli muutos. Hän pääsi talkoisiin toisten äitien ja isien kanssa: siivoamaan koulua, tekemään rakennusten loppusiivouksia, leipomaan myyjäisiin, myymään kahvilaan. Sellaista hieman hipahtava, filosofiseen mietiskelyyn taipuvainen, joskus ihan reipastakin opiskelijaelämää viettänyt äiti ei oikeastaan koskaan ollut voinut kuvitella itse tekevänsä. Se ei ollut äidin tapaista. Se sellainen tekeminen. Puhuminen ja kuunteleminen, keskustelu, oli aina ollut ihmisen mysteeristä kiinnostuneen äidin lempipuuhaa. Pian toinenkin lapsi meni kouluun ja äiti joutui yhä syvemmälle tekemisen, osallistumisen, kokemisen ja kohtaamisen kierteeseen. Hän ei ollut enää mikään noviisi, vaan jo hyvää vauhtia matkalla kohti täyttä steiner-äitiyttä. Päiväkotia perustamassa ei ollut Tekeminen hänen tapaistaan. Niihin aikoihin huomattiin, että kaupungista puuttui steinerpäiväkoti. Muutamat koulun opettajat ja vanhemmat perustivat päiväko- 67

68 tiryhmän ja alkoivat opiskella pienen lapsen kasvatusta, ympäristöä, villavaatteita, silkkiverhoja, puuleluja, luonnon materiaaleja ja kaikkea, mitä steinervarhaiskasvatukseen liittyy. Siihen ryhmään äitikin meni mukaan, ja siellä vasta ihanaa oli! Vuoden kuluttua koulun yhteyteen perustettiin steinerpäiväkoti. Perheen leikki-ikäinen pääsi syksyllä aloittamaan siellä steinerlapsen uransa. Perheen kaksi nuorinta lasta olivat itseoikeutettuja steinerlapsia jo vauvaiästä tarvitaan Joskus uskallusta päästää irti totutuista toimintamalleista. alkaen. Silkki- ja villavaatteet olivat vauvoilla itsestäänselvyys, myssyineen päivineen. Kerran perheen mummi puuttui kyläreissulla peliin ja kuori nuorimmaiselta kaikki villakerrokset yltä. No, saattoihan vauvelilla olla vähän kuuma kesähelteellä. Vähitellen äiti oppi, että villat kannattaa jättää syksyyn ja talveen ja tyytyä kesällä silkkeihin. Perheen kuopus ilahtui aina ikihyviksi, kun sai syksyllä koinsyömät villa-alusvaatteet päällensä kesän villatauon jälkeen. Kaksivuotiaana hän hyppeli ympäri olohuoneen lattiaa ja hoki: minä olen äidin pieni villalammas. Kyllä siinä äidille tippa tuli silmään nauratti niin kovin. Opi kokemuksista, arvosta toisia Tämä pieni tarina pohjautuu vahvasti tositapahtumiin. Nyt äiti on itse steinerkoulunopettaja ja on päässyt jo vuosien ajan seuraamaan työnsä kautta eri-ikäisten lasten ja nuorten oppimista oppimisestahan tarinassakin pohjimmiltaan oli kyse. Ja ihmisenä kasvamisesta. Näitä kahta asiaa ei voi erottaa toistaan. Ihminen on luontaisesti kiinnostunut maailmasta ja sen ilmiöistä. Hän haluaa oppia uusia asioita, tehdä itse, olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, kuulua ryhmään. 68

69 Omien havaintojen tekeminen ja pohtiminen on tärkeää. Lopulta jokainen ihminen luo oman totuutensa ja käsityksensä maailmasta. Meidän on vain opittava arvostamaan toistemme näkemyksiä ja tapaa katsoa maailmaa, on opittava kuuntelemaan ja keskustelemaan, luottamaan toisiin ihmisiin. Tarinasta löytyvät kaikki ne keskeiset asiat, jotka oppimisessa ovat tärkeitä: kohtaaminen, eläytyminen, itse tekeminen, omista kokemuksista oppiminen ja rohkeus ajatella itse. Joskus tarvitaan myös uskallusta heittäytyä tuntemattomaan, uskallusta päästää irti totutuista toimintamalleista katsella maailmaa vähän toisesta vinkkelistä. Ja koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Sen(kin) äiti oppi kantapään kautta. Hänestä ei nimittäin koskaan pitänyt tulla opettajaa. Steinerkasvatuksen liitto on kaiken steinerpedagogisen toiminnan kattoja yhteistoimintajärjestö Suomessa. Koulu saa nimittää itseään steinerkouluksi, kun se on liiton jäsen. 69

70 70

71 Luova kasvatus tuottaa yhteiskuntaan aktiivisia yksilöitä. Luovuuden toteutuminen vaatii kasvatuksen vapautta. Siksi eurooppalaiseen kansalaisyhteiskuntaan kuuluu, että kansalaiset perustavat itse kouluja. Suomessa tätä kasvatuksen vapautta toteuttaa noin 80 yksityiskoulua, joita käy noin 3 prosenttia oppilaista. Mihin niitä tarvitaan? Jarno Paalasmaa Kirjoittaja on tietokirjailija ja historian opettaja. Hän on toiminut Steiner kasvatuksen liiton ja sen edeltäjän Steinerpedagogiikan seuran puheenjohtajana Kansalaisten perustamat koulut: Mitä ja miksi? Eurooppalaiseen kansalaisyhteiskuntaan kuuluu, että kansalaiset perustavat kouluja. Professori Reijo Wileniuksen (2011) tulkinnan mukaan vanhemmat vaikuttavat tulevaisuudessa yhä enemmän koulujen perustamiseen. Vaikka innostunutta kasvatusnäkemystä löytyy koulumuodosta ja koulun ylläpitotavasta riippumatta, tuovat vaihtoehdot koululaitokseen lisää sen tarvitsemaa innovatiivista voimaa. Keväällä 1989 Unkarissa perustettiin kansalaisjärjestö Kasvatuksen vapauden eurooppalainen foorumi (EFFE, European Forum for Freedom in Education). Taustalla oli Itä-Euroopan vapautuminen ja kysymys siitä, miten kansalaisaloitteisille vaihtoehtokouluille saadaan tilaa sielläkin. 71

72 Tarkoituksena oli edistää kasvatuksen vapautta ja aloitteellisuutta, oppilaiden ja vanhempien oikeuksia, oppilaitosten itsehallintoa ja omaehtoista kehitystä sekä herättää kansalaisyhteiskunnassa keskustelua kasvatuskulttuurin kehittämisestä. Kasvatuksen vapauden eurooppalainen foorumi vaikutti siihen, että Euroopan kansalaisoikeuksiin tuli maininta vanhempien oikeudesta perustaa koulu myös pedagogisin perustein. Kun Lissabonin sopimus tuli voimaan vuoden 2009 alussa, sai lain voiman myös sopimus unionin kansalaisten perusoikeuksista. Siihen sisältyy koulutusta koskeva 14. artikla, jonka mukaan lasten vanhemmilla on oikeus perustaa oppilaitoksia pedagogisten vakaumustensa mukaan. Vaikka valtionavun saanti Suomessa vielä vaatii valtioneuvoston luvan, vahvistaa EU siten yleisinhimillisen koulun toteutumisen mahdollisuuksia. (Wilenius 2011) Mihin tarvitaan sooloilua? Suomalainen koulujärjestelmä on hieno luomus. Toistuvan, joskin hieman laskusuunnassa olevan PISA-menestyksen perusteella on sanottu, että meillä on maailman paras Elävä kasvatus ei synny valtion määräyksestä, vaan kouluista. Luova kasvatus vaatii kasvatuksen vapautta. peruskoulu. Miksi täälläkin pitää olla oikeus sooloilla? Mihin tarvitaan oikeutta perustaa ja ylläpitää vaihtoehtoa? Osa kasvatuksen ja opetuksen vapautta on vapaus perustaa kouluja ja valita omien arvojensa mukaista koulukasvatusta. Ehkä suurin suomalaisen koulun menestyksen salaisuus piilee juuri suomalaisen koulun ja opettajan suhteellisessa vapaudessa. Ei ole sattumaa, että Suomen luvun PISA-ihmettä edelsi 1990-luvulla ennennäkemätön suomalaisen opettajan vapauden aika. Vanhat opettajien kontrollimekanismit kuten koulutarkastukset, täsmälli- 72

73 set ja laajat opetussuunnitelmat ja virallisesti hyväksytyt oppikirjat oli vuoden 1990 alkuun mennessä poistettu (Simola 2004, 95). Elävä kasvatus ei synny keskusvallasta käsin valtion määräyksestä, vaan alhaalta päin, kouluista käsin. Hyvin perusteltu tosiasia on, että aktiivisia yksilöitä yhteiskuntaan kehittävä luova kasvatus vaatii kasvatuksen vapautta. Vapaus tuo laatua Suomalaisen koulun menestystekijöinä mainitaan usein korkeatasoinen opettajankoulutus ja hyvät opettajat. Näihin molempiin voidaan liittää myös vapausnäkökulma. Suuret hakijamäärät ja suomalaisen opettajankoulutuksen kansainvälisesti katsottuna täysin poikkeuksellinen suosio johtuvat osaltaan opettajan työn vapaasta ja professionaalisesta luonteesta. Mekaaninen, tarkkaa ohjeistusta toteuttava ja testeissä menestymiseen tähtäävä opetus muuttaisi tilanteen. Menestyksen avaimia etsiessä voidaan PISA-tutkimusryhmän johtajien Jouni Välijärven ja Pirjo Linnakylän tavoin puhua kymmenien tekijöiden selitysverkostosta (Simola 2004, 91). Pasi Sahlbergin (2009) mukaan nykyinen koulutuspolitiikka on kuitenkin keskushallinnon ohjausvaltaa korostavaa. Siksi se näyttäytyy kouluille liian rationaalisena listana toimenpide-ehdotuksia. Vaarana on, että kasvatusmaisema voi ajautua yhä enemmän virkavaltaiseen säätelyyn. Normiohjauksen lisäämistä perustellaan tyypillisesti oppilaan oikeusturvan ja tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta. Nämä ovat tietysti huomionarvoisia asioita. Oppilaan oikeusturvan nimissä ei kuitenkaan pidä kaventaa koulun ja opettajan autonomiaa. Suomessa yksityiskoulu on julkinen Osa hienoa suomalaista julkista koulujärjestelmää ovat vaihtoehdot ja yksityiskoulut. Meillä on nyt noin 80 yksityiskoulua, joita käy 73

74 noin 3 prosenttia oppilaista. Yksityiskoulut ovat siis jo vuosikymmeniä vahvistaneet, täydentäneet ja moniarvoistaneet julkista koulujärjestelmää. Suuri osa yksityiskouluista on yleissivistäviä kouluja, mutta joukossa ovat myös kaikki steinerkoulut, kristillisiä kouluja, freinet-koulu, kansainvälinen koulu jne. Tällä hetkellä montessoriopetuksessa on Suomessa noin 500 oppilasta, freinet-kouluissa noin 300 oppilasta ja steinerkouluissa noin 5000 oppilasta (Paalasmaa 2011). Osa vaihtoehdoista toimii osana kunnallista perusopetusta. Ainakin seitsemässä peruskoulussa toimii montessoriluokkia. Myös Helsingissä sijaitseva Strömbergin freinet-koulu toimii kunnallisena. Vaihtoehtopedagogiset päiväkodit toimivat pääsääntöisesti yksityisinä. Suomalaisella yksityiskoulutodellisuudella ei juurikaan ole yhteyttä niihin mielikuviin, joita sana yksityiskoulu tuottaa. Meillä yksityiskoulut ovat osa paljon kiitosta saanutta julkista koulujärjestelmää. Niihin ei liity vanhempien varakkuuden vaatimusta ja ne noudattavat samoja yleisiä opetussuunnitelman perusteita ja koululainsäädäntöä. Meillä perusopetus on lakisääteisesti maksutonta ja hyvä niin. Vanhemmilla tulee olla varallisuudesta riippumatta valinnan mahdollisuus myös koulukasvatuksen suhteen. Suomessa vastakkainasettelua julkisten ja yksityisten koulujen välillä ei ole, koska yksityinen on julkista. Toisinaan esimerkiksi Yksityiskoulujen liiton piirissä onkin herätelty keskustelua siitä, pitäisikö termi yksityiskoulut korvata jollakin muulla sanalla. Siinä missä yksityiskoulu voi herättää mielikuvia rikkaasta eliittikoulusta, muutkaan vaihtoehdot eivät ole vapaita erilaisista mielikuvatulkinnoista. Miltä kuulostaisivat esimerkiksi itsenäiset koulut, autonomiset koulut tai vapaakoulut? Lupamenettely on oppilaan turva Suomalainen tasa-arvoinen, julkinen ja kaikille maksuton perusopetus, mukaan lukien vaihtoehdot ja yksityiskoulut, on puolustamisen 74

75 75

76 arvoinen kokonaisuus. Vastustan sellaista uusliberalistista koulutuspolitiikkaa, joka korostaa kilpailua, tehokkuutta ja yksilöllisyyttä moraalin, sivistyksen ja oikeudenmukaisuuden kustannuksella sekä tuo talouselämän käsitteitä ja ajattelutapaa koulumaailmaan. Kunnalliselle tarjonnalle on kuitenkin hyvä olla konkreettinen vaihtoehto ja vertailukohta. Yleisesti ottaen monopolit eivät toimi kokonaisuuden edun mukaisesti. Emmehän muutenkaan elä vaihtoehdottomuuden kulttuurissa. Kasvatus ja opetuskenttä kehittyvät dialogissa ja sitä ei ole, jos ei ole vaihtoehtoja. Kunnalliset koulut ja vaihtoehtoiset pedagogiikat voivat toimia elävöittävinä virikkeinä puolin ja toisin. On tärkeätä pohtia kasvatuksen peruskysymyksiä. Kenellä on oikeus päättää kasvatuksesta? Esimerkiksi Leevi Launonen (2000, 226, 311) kuvaa väitöskirjassaan miten reformipedagogiikka on näkynyt koulukasvatuksen keinoissa selvästi 1920-luvulta lähtien. Se, että kansalaiset perustavat kouluja, on osa nykyaikaista kansalaisyhteiskuntaa. Toisaalta nykykäytäntö on oppilaan oikeusturvan kannalta perusteltu. Koulun perustaminen on tarkoin säädeltyä. Lupa myönnetään kun kaikki edellytykset ovat kunnossa. Näin varmistetaan laadukas perusopetus kaikille oppilaille. Luvan myöntää perusopetuksen osalta valtioneuvosto ja lukiokoulutuksen osalta opetus- ja kulttuuriministeriö. Koulun on kyettävä osoittamaan alueellinen ja koulutuksellinen sivistystarve, asianmukaiset tilat, taloudelliset edellytykset, pätevät opettajat ja hyvin laaditut asiakirjat kuten opetussuunnitelma. Lupa tuo tullessaan mm. valtionavun ja todistuksenanto-oikeuden. Oikeastaan ainoastaan ne muutamat koulut, jotka vasta käyvät lupaneuvotteluita, ovat todellisia yksityiskouluja, julkisen maksuttoman koulujärjestelmän ulkopuolella. Niiden oppilaat ovat virallisesti 76

77 kotiopetuksessa, kunnes lupa myönnetään. Tärkeää yksityisessä opetuksen järjestämisessä ovat vanhempien aktiivisuus ja koulun hallinnollinen autonomia. Yksityiskoulujen olemassaolo mahdollistaa todellista ruohonjuuritason kansalaisaktiivisuutta, vanhempien aktiivisen roolin koulun perustamisessa ja ylläpidossa. Yksityiskoulujen suhteen merkille pantavaa on myös byrokratian vähäisyys. Tämän mahdollistaa suhteellisen laaja itsemääräämisoikeus hallinnon järjestämisessä. Vaihtoehtojen oikeutuksen voi perustella myös filosofisesti: Koska meillä ei ole yksimielisyyttä siitä, mitä on ihminen ja mitä on hyvä kasvatus, on perusteltua antaa erilaisten inhimillisten vaihtoehtojen toteutua. On tärkeätä pohtia kasvatuksen peruskysymyksiä. Niihin kuuluvat myös nämä: Kenellä on oikeus päättää kasvatuksesta? Kenen ehdoilla toimintaa kehitetään? Lähteet: Launonen, L Eettinen kasvatusajattelu suomalaisen koulun pedagogisissa teksteissä 1860-luvulta 1990-luvulle. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 168. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Paalasmaa, J Suomalainen koulujärjestelmä, kunnallinen perusopetus ja vaihtoehdot. Teoksessa J. Paalasmaa (toim.) Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Opetus Jyväskylä: PS-kustannus. Sahlberg, P Ideat, innovaatiot ja investoinnit koulun kehittämisessä. Teoksessa M. Suortama, H. Laaksola & J. Välijärvi (toim.) Opettajan vuosi. Terve työympäristö. Jyväskylä: PS-kustannus. Simola, H Kenraali Adolf Ehrnrooth ja PISA:n ihme Koulutussosiologisia huomautuksia erääseen suomalaiseen menestystarinaan. Kasvatus 1/2004. Wilenius, R Kasvatuksen vapauden eurooppalainen foorumi. Teoksessa J. Paalasmaa (toim.) Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Opetus Jyväskylä: PS-kustannus. 77

78 78

79 Uuden luomiseen ja muutoksen vauhdittamiseen tarvitaan rohkeita, omaehtoisia projekteja. Linda Liukas kehitti ensin Rails Girls -koodauskoulun tytöille ja naisille. Mallista tuli kansainvälinen menestys. Nyt Liukas tekee koodauksesta lastenkirjaa ja auttaa Suomen koululaitosta valmistautumaan vuoteen 2016, jolloin koodaus tulee kouluihin. Katja Seppinen Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja keraamikko. Rails Girls: Tytöt koodaamaan! Maailmaa muutetaan parhaiten kehittämällä jotakin uutta, joka vastaa olemassa olevaan tarpeeseen. Tätä mieltä on Linda Liukas, 28, joka on kulkenut kiinnostavan polun kauppatieteiden opiskelijasta omaehtoisen koodausopiskelun sanansaattajaksi. Kourallinen ihmisiä on toimillaan aiheuttanut viestinnän vallankumouksen. Facebookilla on maailmalla yli miljardi käyttäjää. Samaa muutosta tekevät Google ja Spotify. Mitä enemmän aikaa ihmiset viettävät verkossa, sitä suurempi osa heidän elämäänsä on koodaajien käsissä. Ihmiset rakentavat ne virtuaalimaailmat, joissa vietämme arkeamme, Liukas sanoo. Siksi koodauksen perusteiden tulisi hänen mielestään olla osa 79

80 yleissivistystä. Koodaus on tulevaisuuden englanti, ohjelmointikielten maailma, jota on osattava jos haluaa ymmärtää ja rakentaa internetiä. Internet on kuitenkin yhä nuorten miesten käsissä. Vino sukupuoli- ja ikärakenne kaventaa verkon kehittymisen mahdollisuuksia. Siksi Liukas haluaa olla mukana kääntämässä ohjelmointidemokratian pyörää kohti naisia. Yhden illan jutusta tuli kansainvälinen hitti Rails Girls on koodauksen alkeita opettava viikonloppukurssi, jonka kohderyhmänä ovat tytöt ja naiset. Linda Liukkaan, Karri Saarisen ja Kisko Labsin vuonna 2010 kehittämä kertaluonteinen koodauspaja on kasvanut globaaliksi verkostoksi, jossa vapaaehtoiset määrittelevät teknologian maailmaa uudelleen, kädet syvällä koodissa. Viikonlopun aikana naiset tutustuvat koodauksen alkeisiin ja alan sanastoon. Termit aukeavat työpajoissa loogisesti, luovasti ja innostavasti. Koulutuksissa käytetään avoimen lähdekoodin Ruby on Rails -ohjelmistokehystä. Esimerkiksi Twitter on alun perin tehty Ruby on Railsillä. Ruby taas on selkeä, aloittajille sopiva ohjelmointikieli, jota käytetään myös oikeilla verkkosivuilla. Rails Girls yhdistää samasta teemasta kiinnostuneet ihmiset lähellä ja kaukaa. Se on vasta-alkajille rakennettu ohjelma, koodaamisen eka kerta. Mutta myös paikka kääriä hihat ja muuttaa it-maailmaa pelkän keskustelun sijaan. Kysyntä motivoi Liukasta testaamaan ideaa myös Suomen ulkopuolella. Ruby-skenen puuhamies Singaporesta kysyi, haluaisimmeko tulla järjestämään tapahtuman sinne. Tätä ennen emme olleet ajatelleet, että kyseessä voisi olla kansainvälinen tapahtuma. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt Singaporessa ja halusimme testata, toimisiko konsepti myös muualla kuin Suomessa. Se toimi! Nyt Rails Girls -tapahtumia on järjestetty yli 180 kaupungissa ympäri maailmaa. Linda Liukkaan mukaan Rails Girls saavuttaa tavoitteensa, kun vain naisille suunnattuja työpajoja ei enää tarvita. 80

81 81

82 Oppimista joukkovoimalla Rails Girls -tapahtumissa asioita kokeillaan. ensin Rails Girls pyörii verkossa pääosin vapaaehtoisvoimin ja avoimella lähdekoodilla. Se on työkalu, joka on vapaasti käytettävissä ja muokattavissa. Tämä kertoo oppimismenetelmien muutoksesta, joka haastaa perinteiset oppimisen organisaatiot ja niiden toimintatavat. Yksilöltä toiselle jaettava ja joukkovoimalla eteenpäin kehittyvä tieto on ollut internetin kehittämisessä olennaista. Tavisten rooli on keskeinen myös Rails Girls -koodausopetuksessa. Linda Liukkaan mielestä oppimisessa on tärkeää yhdistää ryhmässä tapahtuva ja itsenäinen työskentely: Ryhmästä löytyy motivaatiota, kun tuntuu, että on jumissa. Toisaalta myös itsekseen keskittyminen ja opiskelu on tärkeää. Internetissä on tarjolla joustavasti erilaisia itseopiskelumateriaaleja. Toisaalta ryhmässä oppimisen pystyy rakentamaan minkä tahansa teeman ympärille. Olen myös iso tekemällä oppimisen ystävä. Siksi Rails Girls -tapahtumissa ensin kokeillaan asioita, sitten vasta opiskellaan teoriaa, Linda Liukas sanoo. Lastenkirja vie Rubyn maailmaan Linda Liukas on jatkanut koodauksen ilosanoman levittämistä myös muilla tavoilla. Työn alla on Hello Ruby -ohjelmointikirja lapsille. Se keräsi Kickstarter-joukkorahoituspalvelun avulla huiman dollarin rahoituksen. Punahiuksisen Ruby-tytön tarinan ja tehtävien avulla lapset pääsevät retkelle ohjelmoinnin sisään. Liukkaalle kirja on keino pohtia ja ratkoa teknologian asettamia haasteita. Kirjan kuvitus on nyt piirtopöydällä! Tarina on valmis, samoin pedagoginen sisältö, mutta kuvitus uupuu vielä. On tosi jännittävää olla lastenkirjailija, ja kerrankin tuntuu, että tästä roolista ei ole 82

83 ollenkaan kiire pois, Liukas sanoo. Nyt Liukas haluaa auttaa Suomen koulujärjestelmää valmistautumaan vuoteen 2016, jolloin ohjelmointi tulee peruskoulun opetussuunnitelmaan. Siksi Liukas ja Juhani Mykkänen julkaisivat äskettäin Koodi2016 -oppaan ja verkkosivuston, jotka kertovat opettajille ja opetusalan päättäjille, miksi ohjelmointi on tärkeää ja miten sitä voi opettaa. Taustatietoa haettiin opettajilta, koodareilta, yrityksiltä ja päättäjiltä. Hanke sai rahoitusta alan yrityksiltä ja julkiselta sektorilta. Mykkänen ja Liukas haluavat kertoa mitä ohjelmointi oikeastaan on, miksi lapsilla on oikeus oppia koodausta sekä vinkata mitä luokkahuoneissa voidaan konkreettisesti tehdä. Oppiminen muuttuu uutta luomalla. Uusien ideoiden kasvualustaksi tarvitaan oma vahva motivaatio. Kannattaa lähteä tekemään asioita, jotka innostavat itseä ja joihin itse uskoo. Rails Girls on minulle rakas harrastus, jota tekemällä löysin itseni myös työntekijänä. Hyvien asioiden kehittyminen vie aikansa, joten ei pidä luovuttaa jos joku juttu ei heti toimi. Kaikessa on loppupeleissä myös kyse ihmisistä: siitä, millaisia henkilöitä kerää ympärilleen, Liukas sanoo. Rails Girls on maailmanlaajuinen vapaaehtoisten yhteisö, joka tarjoaa naisille ja tytöille työkaluja teknologian ymmärtämiseen ja itse tekemiseen. koodi2016.fi 83

84 84

85 Jos nuoret haluavat pysäyttää ilmastonmuutoksen, he kyllä onnistuvat hankkimaan tarvittavat tiedot ja taidot. Joko koulussa tai koulun ulkopuolella. Teknisten taitojen ja tietojen opettaminen on turhaa, ellei onnistu sytyttämään innostusta. Siksi kansalaisjärjestöjen yhteisessä Ilmari-ilmastokasvatushankkeessa on opeteltu löytämään keinoja palavan innostuksen sytyttämiseen. Tea Tönnov Kirjoittaja on kansalaisaktiivi, joka on toiminut Ilmari-ilmastokasvatushankkeessa lähes sen alusta alkaen ja vieraillut sen kautta kymmenissä kouluissa. Ilmari: Innostus on ilmastokasvatuksen käyttövoima Ilmari on neljän kansalaisjärjestön yhteinen ilmastokasvatushanke. Mukana ovat Dodo, Maan ystävät, Luonto-Liitto ja Nuorten Akatemia. Ilmari syntyi vuonna 2003 tarpeesta kertoa ilmastonmuutoksesta nuorille. Kymmenessä vuodessa on tavoitettu yli koululaista, testattu ideoita, saatu runsaasti välitöntä palautetta ja opittu paljon oppimisen ja innostamisen dynamiikasta. Oppikirjoissa ei vielä 2000-luvun alussa ollut juuri mitään ilmastonmuutoksesta, joten ensimmäiset Ilmari-kouluvierailijat tunsivat itsensä todellisiksi tienraivaajiksi. Esitimme kouluissa monimutkai- 85

86 sia graafeja lämpötilan, hiilidioksidipitoisuuden ja metaanipitoisuuden välisistä korrelaatioista. Tuntui hyvin tärkeältä todistaa, että ilmastonmuutos on oikeasti olemassa oleva ilmiö. Hankkeen arviointitutkimuksesta vuonna 2005 kävi ilmi, että nuoret pitivät kouluvierailuista ja kokivat saaneensa niistä paljon uutta tietoa. Kiinnostavimmaksi elementiksi osoittautuivat hirmumyrskyt, kuivuus, nälänhätä ja muut ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärimmäiset luonnonilmiöt (Kunttu 2005). Tieto ei johtanutkaan toimintaan Vähitellen havaitsimme, että nuorilla alkoi olla tietoa ilmastonmuutoksesta etukäteen. Huolimatta suuresta kiinnostuksesta äärimmäisiin luonnonilmiöihin, tieto ilmastonmuutoksesta ei johtanutkaan toimintaan. Materiaaliin päätettiin vuonna 2007 lisätä kalvoja teemalla nyt on toimittava. Se tarkoitti kuvia kasvillisuusvyöhykkeiden siirtymisestä ja jäätiköiden sulamisesta. Tulvista, kuivuudesta, myrskyistä ja ilmastopakolaisista puhuttiin vielä enemmän kuin aikaisemmin. kouluvierailija Jokainen sai tuntea itsensä pieneksi Al Goreksi. Edes perusteellinen ja konkreettinen ilmastonmuutoksen seurausten esittely ei kuitenkaan kannustanut nuoria toimimaan. Etsimme näkökulmaa, joka toisi aiheen lähemmäs nuoria itseään. Abstraktista päästöpuheesta siirryttiin henkilökohtaisiin hiilijalanjälkiin. Puhuimme ruoan, asumisen ja liikkumisen hiilijalanjälkivaikutuksista. Tunneilla myös mietittiin ratkaisuja hiilijalanjälkien pienentämiseksi. Vuonna 2009 valmistuneet uudet kalvot tehtiin aivan vahingossa kovin yhdennäköisiksi Al Goren tuoreen Epämiellyttävä totuus -elokuvan kanssa. Jokainen kouluvierailija sai siis tuntea itsensä pieneksi Al Goreksi Ilmari-kalvoja esitellessään. 86

87 87

88 Koulu välittää tietoa, järjestöt kytkevät sen maailmaan Tässä vaiheessa huomasimme, että nuoret jakautuivat oppitunneilla aika tiukasti kahteen leiriin. Osa motivoitui mahdollisuuksista pienentää hiilijalanjälkeä, osa taas koki vahvaa vastenmielisyyttä. Näille 2010-luvun nuorille näkemykset eläinperäisten elintarvikkeiden ja moottoroidun liikkumisen vähentämisestä olivat jo tuttuja ja heillä oli niihin valmiit asenteet. Vuonna 2009 valmistunut arviointi vahvisti epäilyksiämme siitä, että kouluvierailu ei herättänyt nuorissa erityisen paljon tunteita, vaikkakin ne nuoret, joita ilmastoteemat Taitojen ja tietojen opettaminen on turhaa, ellei onnistu sytyttämään innostusta. muutenkin kiinnostivat, olivatkin vierailusta innoissaan (Kantele 2009). Hupaisaa oli, että vaikka Ilmari-kouluvierailu pyrkii olemaan luonteeltaan hyvin vähän koulumainen, nuoret käsittelivät sitä kuin oppituntia. Kun kysyimme palautelomakkeissa tärkeintä mieleen jäänyttä asiaa, moni oli osannut kirjoittaa päästöjä on vähennettävä 90 % vuoteen 2050 mennessä, täsmälleen oikein vuosilukuineen ja prosentteineen. Totesimme, että järjestöjen tehtävä ei ole välittää tietoa, vaan sijoittaa ilmastonmuutoksen vastainen taistelu sellaiseen kehikkoon, jossa nuori voi nähdä sen osana omaa tulevaisuuttaan ja arkeaan. Meitä inspiroi paljon Antoine de Saint-Exupéryn lause, joka vapaasti suomennettuna kuuluu näin: Jos haluat opettaa jonkun purjehtimaan, älä kerro miten rakentaa laiva. Kerro miten ihana on sininen kimmeltävä meri. Jos nuoret haluavat pysäyttää ilmastonmuutoksen, he kyllä onnistuvat hankkimaan tarvittavat tiedot ja taidot. Joko koulussa tai koulun ulkopuolella. Teknisten taitojen ja tietojen opettaminen on turhaa, ellei onnistu sytyttämään innostusta. 88

89 Epäitsekkyys vai seikkailu? Brittiläisen kansalaisjärjestön tutkimukset arvoista ja kehystämisestä auttoivat meitä innostamisen jäljille. Ymmärsimme, että meidän viestimme oli vedonnut universalistisiin arvoihin, kuten ympäristö, epäitsekkyys ja tulevat sukupolvet. Näin muihin arvoihin virittyneet nuoret olivat näin tahtomattamme tulleet suljetuiksi ulos. Opimme, että ilmastotoimintaan voi motivoida lähes minkä tahansa arvopohjan kautta. Kun universalistisesti virittyneet henkilöt ovat usein jo valmiiksi kiinnostuneet ilmastonmuutoksesta, kannattaa viestinnässä vedota muihin ryhmiin. Uusimmassa, vuonna 2012 valmistuneessa Ilmari-versiossa puhutaankin paljon seikkailuista ja itsenäisyydestä, arvoista, jotka vetoavat nuoriin paljon laajemmin kuin universalistiset arvot. Paremman vaikuttavuuden aikaansaamiseksi tartuimme myös klassikkoteokseen innovaatioiden leviämisestä (Rogers 1962). Tutkimme mekanismeja, jotka estävät tai edistävät innovaatioiden ILMARIN VINKIT: NÄIN OPIMME TUKEMAAN OPPIMISTA 1. Ei kannata opettaa rakentamaan laivoja. Opeta mieluummin, miten ihana on sininen kimmeltävä meri. 2. Taloustieteessä ja kulttuurimaantieteessä tehdään paljon kiinnostavaa tutkimusta käyttäytymisen muutoksesta. Siellä on paljon ammennettavaa ilmastokasvatukseen. Ota tutkimus kehittämisen tueksi! 3. Viestinnässä on tärkeää analysoida vastaanottajien arvoja voidakseen ymmärtää miten eri viestit tavoittavat eri kohderyhmiä. 89

90 On vaikeaa vakuuttaa nuoria siitä, että he voivat muuttaa maailmaa, ellei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään edes omassa koulussaan. tässä tapauksessa ilmastotoiminnan leviämistä. Opimme, että on tärkeää tehdä näkyväksi se, että kaikki muut toimivat jo. Ilmastovalintoja tekevä yläkoululainen ei ole yksin taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan, vaan mukana globaalissa liikkeessä. Myös viestinviejien, eli kouluvierailijoiden, olisi oltava henkilöinä erityisiä, jotta viesti tarttuu ja leviää. Siksi päädyimme tuoreimmassa Ilmari-versiossa puhumaan ilmastonmuutoksen sijaan tulevaisuudesta. Tarkastelemme sitä, mitä kaikkea ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tehdään jo globaalisti. Rinnastamme ilmastonmuutoksen pysäyttämisen muihin suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Seuraavat askeleet Ilmari-hankkeessa ovat nuorten omaehtoisen ilmastotoiminnan aikaansaaminen ja tukeminen. Kouluympäristö on meille edelleen kiinnostava. On silti vaikeaa vakuuttaa nuoria siitä, että he voivat muuttaa maailmaa, ellei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään edes omassa koulussaan. Ilmari on kansalaisjärjestöjen yhteinen ilmastokasvatushanke. Dodo ry:n, Maan ystävien, Luonto-Liiton ja Nuorten Akatemian yhteisessä hankkeessa on vuosien aikana toteutettu yli 2400 oppituntia eri puolilla Suomea. Kouluvierailijoita on koulutettu 400 ja tunneille on osallistunut yli nuorta. 90

91 Lähteet 1. Kantele, Martta (2009) 2. Kunttu, Sinikka (2006) 3. Epämiellyttävä totuus 4. Rodgers, Everett (1962): Innovaatioiden diffuusio 5. Public Interest Research Centre (2011): The Common Cause Handbook 91

92 92

93 Tiedon avoin jakaminen auttaa ottamaan yhä laajemman joukon mukaan suunnittelemaan ja tekemään yhteisiä juttuja. Samalla se mullistaa omaehtoisen oppimisen mahdollisuudet. Open Knowledge Finland puhuu avoimuuden puolesta, ja myös toteuttaa avoimuutta yhdistyksen toiminnassa. Miten avoin sinun organisaatiosi on? Raimo Muurinen Kirjoittaja opiskelee valtio-oppia Tampereen yliopistossa, ja ennustaa edustuksellisen demokratian avautuvan hitaasti, mutta varmasti. Open Knowledge Finland: Jaa tietoa, osallista tekijät Open Knowledge Finland (OKFFI) on yhdistys, joka puhuu julkisten tietovarantojen avaamisen puolesta. Kahden ensimmäisen toimintavuotensa aikana se on saanut aikaan paljon. Yhdistyksessä uskotaan periaatteeseen, jonka mukaan täytyy tehdä itse niin kuin saarnaa. Jos puhuu tietojen avaamisen puolesta, myös omien tietojen tulee olla avoimesti tarjolla. Siksi avoimuudesta on OKFFI:ssä tehty läpileikkaava osa toimintaa. Yhdistyksen kaikki asiakirjat kirjoitetaan yhteiskirjoitusalustoilla joko Google Drivessa tai Etherpadissa. Dokumentit syntyvät 93

94 suoraan verkkoon ja ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kenen tahansa luettavissa, usein myös kommentoitavissa tai jopa muokattavissa. Yhteiskirjottaminen lisää vuorovaikutusta ja nopeuttaa sitä. Samalla lisääntyy osallisuus. OKFFI:n avoimet käytännön mahdollistavat sen, että uusia ideoita syntyy ja saadaan lentoon verkkokeskustelun perusteella. Kun keskustelu on kypsynyt riittävästi, joku kirjoittaa asiat ylös avoimeen asiakirjaan, jonka myös muut osallistujat avaavat. Kun asiakirjat ovat verkossa kaikkien saatavilla, voi käydä myös niin, että joku uusi ennakoimaton taho kiinnostuu tekemisestä. Osallistumiskynnys ylittyy, kun toiminta alkaa näyttää tarpeeksi konkreettiselta. Kun on jotain mihin tarttua, on helpompi olla osallinen. en Kertaakaan ole päässyt helpolla, kun olen lähtenyt joukkoistamaan. Open Knowledge Finlandin asiakirjoihin pääsee käsiksi yhdistyksen verkkosivujen kautta eri työryhmien tai aihealueiden kautta. Käytäntö edistää läpinäkyvyyttä, mutta ei vielä takaa suuria osallistujamääriä. Kun ihmisiä halutaan saada osallistumaan johonkin, se pitää perustella heille ja siihen pitää kannustaa aktiivisesti. Esimerkiksi tapahtumajärjestämisessä ohjelmasisällön joukkoistamisella yleisön ja järjestäjien välinen kahtiajako madaltuu. Yleisö tuntee tapahtuman omistajuutta päästessään tuomaan esille itselleen tärkeitä aiheita. Osallistujat voivat myös määritellä tapahtuman tavoitteet yhdessä tilaisuuden järjestäjän kanssa, sen sijaan että istuisivat valmiiseen pöytään valmiiksi pureskeltujen sisältöjen äärelle. Kun järjestäjäporukka kasvaa, varsinaisten järjestäjien työmäärä ohjelman suhteen voi vähentyä. Sama ei päde käytännön järjestelyihin. Kertaakaan en ole päässyt helpolla, kun olen lähtenyt joukkoistamaan, sanoo OKFFI:n puheenjohtaja Antti Poikola. Silti Poikola suosii lähes aina avoimia toimintatapoja. 94

95 Joukkoistaminen pitää suunnitella huolella. Yhteiset pelisäännöt pitää sopia, järjestää välineet, kuvailla tavoitteet ja ohjeistaa osallistujia sekä motivoida heitä vapaaehtoisuuteen. Kun työ on valmisteltu hyvin, lopputulos on yleensä vaivan arvoinen. Avoimen tiedon festari pystyyn joukkoistamalla Syksyllä 2012 järjestetty Open Knowledge Festival oli joukkoistetun tapahtumajärjestämisen tähän asti suurin ponnistus suomalaisen avoimen tiedon verkostossa. Samalla se oli kaikille tekijöilleen iso oppimisprosessi. Helsingissä Aalto-yliopiston tiloissa Arabiassa koettu viikon mittainen ja 200 erilaista sessiota sisältänyt suurtapahtuma lähti liikkeelle pienen ydintiimin organisoimana. Kunnianhimon taso oli korkealla, ja avoimuus mukana toiminnassa alusta lähtien. Festivaalin suunnittelu keskittyi yhteen Etherpad-yhteiskirjoitusasiakirjaan, josta linkitettiin eteenpäin muihin, yksityiskohtaisempiin dokumentteihin. Järjestäjien vajaan kymmenen hengen ydinporukka halusi saada yleisön osallistumaan ohjelman suunnitteluun, sillä heillä ei olisi ollut resursseja tuottaa suuren kansainvälisen tason tapahtuman ohjelmaa itse. Ensi vaiheessa kiinnostuneilta pyydettiin ehdotuksia ohjelmasisällöiksi avoimiin yhteiskirjoitusasiakirjoihin. Ehdotuksia sateli useista kymmenistä eri maista. Sisältö järjestettiin vajaaseen 20 teemaan, joihin kuhunkin osallistettiin yleisöstä yksi tai kaksi vastaavaa järjestäjää. Hajautetun organisoinnin ja yhteiskirjoittamisen myötä teemojen lopulliset ohjelmat valmistuivat. Järjestäjien ydinryhmän tehtäväksi jäi seurata prosessia päältä ja sovitella palasia yhteen, jos aikataulut ja tilat eivät sellaisenaan taipuneet teemojen toiveisiin. Yhdistysten arki avautuu Avoimuudesta ja joukkoistamisesta on tullut tavanomainen osa 95

96 OMAN JÄRJESTÖN TOIMINTA AVOIMEKSI Asiakirjoja voi alkaa kirjoittaa Google Drivessa tai jossakin Etherpad-palvelussa (esimerkiksi muistio.tieke.fi) ja sallia kommentoinnin tai muokkaamisen kenelle tahansa tai kirjautuneille käyttäjille. Aloita yhdestä asiasta ja kerryttää välineestä kokemuksia, samalla kun teet käytäntöä tutuksi muille osallistujille. Mieti, mitkä sisällöt voivat olla kaikille avoimia ja mitkä vain rajatulle joukolle. Joukkoistaminen vaatii huolellista suunnittelua, eikä tarkoita työmäärän vähenemistä. Mieti ensin, miksi joku lähtisi osallistumaan vaikkapa tapahtuman järjestämiseen. Kun syy on selvinnyt, siitä kannattaa tehdä vapaaehtoisten houkuttelun ydinviesti. Jotta joukkoistaminen onnistuu, selkeys muun muassa aikataulujen, tavoitteiden ja pelisääntöjen suhteen on valttia. Tutustu myös: Avoimuuden helmet Neljä pikaopasta avoimuuteen yhdistyksissä ja hankkeissa OKFFI:n toimintaa. Sitä on käytetty myös hallinnollisissa asioissa kuten perustamiskokouksessa ja vuosikokouksissa, sekä asiakirjojen kuten toimintasuunnitelmien ja toimintakertomusten kirjoittamisessa. Näin jokaisella kiinnostuneella on paitsi mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, myös opiskella yhdistyksen hallinnointia. 96

97 Avoimuuden ja joukkoistamisen periaatteita noudatetaan yhdistyksessä myös, kun toimintaa halutaan kehittää ja jopa asiakasprojekteissa. Tyypillisesti yhdistyksen toimijat kertovat sosiaaliseen mediaan työskentelevänsä jonkin asian parissa ja toivovansa ihmisten osallistuvan siihen kommentein ja ideoin. Avoimen tiedon verkosto on organisoitunut muun muassa Facebookissa avoimen datan, avoimen demokratian ja avoimen kulttuurin ryhmiin. Eri teemoille löytyy kiinnostuneiden ydinjoukko, joka haluaa vaikuttaa aiheen asioihin. Sosiaalisessa mediassa käydään jatkuvasti valtavasti keskustelua, joten yksittäinen viesti voi hukkua helposti. Varmimmin omat puheenvuorot saavat eniten huomiota, kun muistaa antaa apua vastavuoroisesti takaisin, niin että vuorovaikutus toimii molempiin suuntiin. Open Knowledge Finland on vuonna 2012 perustettu yhdistys, joka puhuu julkisten tietovarantojen avaamisen puolesta. Yhdistys työskentelee muun muassa henkilökohtaisten tietojen suojan parissa Liikenne- ja viestintäministeriön kanssa sekä suunnittelee avoimuusperiaatteita Suomen kuuden suurimman kaupungin kestävän kaupunkikehityksen strategiaan. fi.okfn.org 97

98 98

99 Aikuisena voi olla vaikeaa löytää aika ja paikka uuden oppimiselle, vaikka mieli tekisi. Oppimisen apaja on avoin oppimisen yhteisö, joka tukee aikuisten omaehtoista oppimista. Kuka tahansa voi perustaa itseään kiinnostavan kurssin tai oppimisryhmän ja rakentaa sille sisällön. Johanna Hytönen Johanna Hytönen on Monkey Business -osuuskunnan jäsen, Otavan Opiston apaja oppimisalustan kehittäjä ja yhteisömanageri. Oppimisen apaja: Avoin oppimisen yhteisö aikuisille Joukko innostuneita ihmisiä eri puolilta Suomea kokoontuu yhteen. Tunnelma on lämmin heti alusta asti. Uteliaita katseita ja kysymyksiä. Ihan kuin olisivat tavanneet ennenkin. Ja niin he ovatkin, apajan oppimisalustalla netissä. Yhdessäolo on helppoa, vaikka mukaan on uskaltautunut hyvin erilaisia ihmisiä, erilaisista elämäntilanteista ja ammateista. Innostus samaan aiheeseen yhdistää. Yhtäkkiä ventovierailla onkin paljon kokemuksia jaettavana ja kysymyksiä kysyttävänä. Oppimisen apaja on Otavan opiston ja Otavan Opiston Osuus- 99

100 kunnan avoin oppimisen yhteisö, jossa kuka tahansa voi perustaa itseään kiinnostavan kurssin ja rakentaa sille sisällön. Alun tuokiokuva on apajan Yhteisömanageri-kurssin ensimmäisestä lähitapaamisesta, jossa parikymmentä kurssilaista tapasi toisensa ensimmäisen kerran kasvokkain. Siihen mennessä oli jo tapahtunut paljon: oli pohdittu yhdessä kurssin tavoitteita, sisältöä ja toimintatapoja. Tulisieluisten omaehtoista oppimista Oppimisen apaja syntyi, kun Otavan opistolla ja Otavan Opiston Osuuskunnassa haluttiin luoda oppimiskonsepti, joka tukee aikuisten omaehtoista oppimista. Taustalla vaikuttivat vapaan sivistystyön periaatteet oppimisen omaehtoisuudesta, yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Ytimessä ovat myös vertaisoppiminen, dialogisuus ja moniäänisyys termejä, jotka usein nousevat pinnalle aikuisten oppimisesta puhuttaessa. Nyt ne haluttiin ottaa suunnittelun lähtökohdaksi: miten nämä toteutuvat parhaiten käytännössä? Oppimisen apaja on oppimisesta kiinnostuneiden avoin yhteisö, johon voi tulla mukaan kuka tahansa vilkkusilmäinen ja tulisieluinen aikuinen tai sellaisten seurassa viihtyvä. Toiminta koostuu erimittaisista omaehtoisista apajoista, jotka ovat tekijöidensä näköisiä ja pohjautuvat ajankohtaisiin ilmiöihin ja yhteisöistä nouseviin teemoihin. Konkreettisesti apaja voi olla lukupiiri, kurssi, seminaari tai vaikka yksittäinen tapahtuma. Toiminta kumpuaa valmiin yhteisön tai yksittäisen ihmisen tarpeista ja innosta kehittyä. Koulunsa jo käynyt aikuinen ei arjen keskellä välttämättä löydä aikaa ja paikkaa oppia uutta. Mielessä voi silti olla asioita, joista haluaisi oppia lisää ilman raskaita koulutuksia ja hakuprosesseja. Ilmassa voi liikkua ilmiöitä, joita haluaisi tutkiskella, mutta kukaan ei tarjoa niihin koulutusta. Työelämän muutokset saattavat edellyttää uuteen perehtymistä 100

101 nopeallakin aikataululla. Uusi elämäntilanne voi antaa mahdollisuuden miettiä itselleen uutta suuntaa. Yhteisöt ja verkostot kaipaavat kohtaamispaikkoja ja mahdollisuuden oppia yhdessä. Tähän kaikkeen apaja tarjoaa ratkaisun. Yhteisömanagerit apajalla Yhteisömanageri-kurssi sai alkunsa, kun yksi aiheesta kiinnostunut ihminen heitti idean kurssista apajan verkko-oppimisalustaan. Koordinaattori tarttui täkyyn ja muotoili teemalle lyhyen kuvauksen. Pian sosiaalisen median eri kanavilla jaettiin linkkiä ja huhuiltiin kiinnostuneita kurssille, jolla voisi oppia lisää verkkoyhteisöjen kanssa toimimisesta. Uteliaita liittyi mukaan nopeasti. Alussa hyödynnettiin apajan verkkoalustaa, jossa käytiin keskustelua ihmisten omista oppimistavoitteista ja mielenkiinnon kohteista. Syntyi pitkä viestiketju, jonka avulla oli helppo ryhmitellä teemoja. Lopulta mukana oli 19 innostunutta vertaisoppijaa. Taustat vaihtelivat järjestökentästä isoihin yrityksiin, yrittäjiin ja oman 101

YHDESSÄ SE SYNTYY. Jaksaminen vapaaehtoisessa järjestötoiminnassa

YHDESSÄ SE SYNTYY. Jaksaminen vapaaehtoisessa järjestötoiminnassa 2010 YHDESSÄ SE SYNTYY Jaksaminen vapaaehtoisessa järjestötoiminnassa Tämä opas on opinnäytetyön produkti Humanistiseen ammattikorkeakouluun. Opas on valmistunut keväällä 2010. Teksti: Sanna Kujala Kuvat:

Lisätiedot

Mitä se oikeesti on? Raportti. - Ajatuksia nuorista, työelämästä ja nuorisotakuun edistämisestä Porvoon seudulla

Mitä se oikeesti on? Raportti. - Ajatuksia nuorista, työelämästä ja nuorisotakuun edistämisestä Porvoon seudulla Raportti Mitä se oikeesti on? - Ajatuksia nuorista, työelämästä ja nuorisotakuun edistämisestä Porvoon seudulla Anu Sipilä Bestis Nuorisotakaajat Porvoossa Sisällys Mistä aloittaa?... 1 Peruskoulu... 2

Lisätiedot

Aktiivinen kansalaisuus ja avoimet oppimisympäristöt tulevaisuudessa

Aktiivinen kansalaisuus ja avoimet oppimisympäristöt tulevaisuudessa Kirsi Saloniemi Aktiivinen kansalaisuus ja avoimet oppimisympäristöt tulevaisuudessa Aktiivi-hankkeen ennakointiraportti Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja B. Raportit ja selvitykset 3/2011

Lisätiedot

#uusikoulutus, sitra.fi/uusi-koulutus

#uusikoulutus, sitra.fi/uusi-koulutus #uusikoulutus, sitra.fi/uusi-koulutus Sitra 2015 Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista ISBN 978-951-563-929-5 (nid.) ISBN 978-951-563-928-8 (PDF) www.sitra.fi Julkaisua koskevat tiedustelut: julkaisut@sitra.fi

Lisätiedot

REISSUVIHKOSTA DIALOGIIN IDEOITA KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖHÖN

REISSUVIHKOSTA DIALOGIIN IDEOITA KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖHÖN Jenni Helenius (toim.) REISSUVIHKOSTA DIALOGIIN IDEOITA KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖHÖN Vantaan, Nurmijärven, Suomen Vanhempainliiton ja Turun yliopiston Tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkosto Toimittanut

Lisätiedot

Parasta oli kaikki. Fiiliksistä vaikutuksiin taiteen ja kulttuurin kautta. Kulttuurilla osalliseksi 2012 2015. Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry

Parasta oli kaikki. Fiiliksistä vaikutuksiin taiteen ja kulttuurin kautta. Kulttuurilla osalliseksi 2012 2015. Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry Kulttuurilla osalliseksi 2012 2015 Parasta oli kaikki Fiiliksistä vaikutuksiin taiteen ja kulttuurin kautta Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry Tekstit ja toimitus: Katri Mäkeläinen Kuvat: Fahima Rezaei,

Lisätiedot

Tampereen NMKY:n ja seurakuntayhtymän Messinpaja nuorten tukijana. Paja

Tampereen NMKY:n ja seurakuntayhtymän Messinpaja nuorten tukijana. Paja Tampereen NMKY:n ja seurakuntayhtymän Messinpaja nuorten tukijana Paja 1 Miksi kukaan ei ole koskaan puhunut mulle asioita, joita te puhutte?, kysyin. Parikymmentä vuotta elämää elettynä vail la aikuisen

Lisätiedot

Toimitaan yhdessä! NUORTEN OSALLISTAVA KOULUTUS

Toimitaan yhdessä! NUORTEN OSALLISTAVA KOULUTUS Toimitaan yhdessä! NUORTEN OSALLISTAVA KOULUTUS SISÄLLYS I Alkusanat 1 II Nuorten osallistavan koulutuksen taustaa 3 Mitä nuorten osallistaminen tarkoittaa? 3 Mikä on ohjaajan rooli osallistavassa koulutuksessa?

Lisätiedot

Tuki- ja virikeaineisto

Tuki- ja virikeaineisto Osallistavat menetelmät Tuki- ja virikeaineisto Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry 1 OSALLISTAVAT MENETELMÄT 2 1.1 Osallistavien menetelmien määritelmä 2 1.2 Ohjaajan rooli 3 1.3 Osallistavat menetelmät

Lisätiedot

MITÄ TAPAHTUU HUOMENNA?

MITÄ TAPAHTUU HUOMENNA? MITÄ TAPAHTUU HUOMENNA? [ TYÖNANTAJUUDELLE ] VÄITEKIRJA-SARJA mitä tapahtuu huomenna? [ TYÖNANTAJUUDELLE ] KIRJOITTAJAT Maria Vesanen & Emma Varis KUVITUS JA TAITTO Lea-Maija Laitinen KUSTANTAJA Strateginen

Lisätiedot

TIETEESTÄ TOIMINTAA 10 KEINOA YLIOPISTOLAISEN YRITTÄJYYDEN VAUHDITTAMISEEN HELSINGIN YLIOPISTO DEMOS HELSINKI UUDENMAAN LIITTO

TIETEESTÄ TOIMINTAA 10 KEINOA YLIOPISTOLAISEN YRITTÄJYYDEN VAUHDITTAMISEEN HELSINGIN YLIOPISTO DEMOS HELSINKI UUDENMAAN LIITTO TIETEESTÄ TOIMINTAA 10 KEINOA YLIOPISTOLAISEN YRITTÄJYYDEN VAUHDITTAMISEEN HELSINGIN YLIOPISTO DEMOS HELSINKI UUDENMAAN LIITTO Sisällys MIKSI TIETEESTÄ TULI TOIMINTAA OSA I: YLIOPISTOLAINEN YRITTÄJYYDEN

Lisätiedot

Elä sitä, mitä jo olet!

Elä sitä, mitä jo olet! ! Co-Creating meaningful futures. Mikko Paloranta mikko.paloranta@mirrorlearning.com 040 585 0022 Elä sitä, mitä jo olet!... 1 1.1. Lukijalle... 4 2. Luomme oman todellisuutemme... 5 2.1. Minä ja todellisuuteni...

Lisätiedot

Pohjolan lapset Nuorilla on väliä!

Pohjolan lapset Nuorilla on väliä! Pohjolan lapset Nuorilla on väliä! Pohjoismainen hyvinvointikeskus Ideavihko Varhainen tuki perheille -projektin tulokset 1 Pohjolan lapset Nuorilla on väliä! Julkaisija: Pohjoismainen hyvinvointikeskus

Lisätiedot

Kun tiedostaminen ja oivallus kohtaavat

Kun tiedostaminen ja oivallus kohtaavat Kun tiedostaminen ja oivallus kohtaavat - TYÖKIRJA PK-YRITYKSEN HILJAISEN TIEDON JAKAMISEKSI Katri Helin Pirkanmaan ammattikorkeakoulu Hyvinvointia Nääs-hanke Pirkanmaan ammattikorkeakoulu Kun tiedostaminen

Lisätiedot

Vertaistoiminta KANNATTAA

Vertaistoiminta KANNATTAA Vertaistoiminta KANNATTAA Vertaistoiminta KANNATTAA Kustantaja: Asumispalvelusäätiö ASPA www.aspa.fi Toimitus: Tanja Laatikainen Graafinen suunnittelu ja taitto: Marja Muhonen Paino: SOLVER palvelut Oy

Lisätiedot

Diakonia-ammattikorkeakoulu C KATSAUKSIA JA AINEISTOJA 23. Sanni Mäkelä & Elina Peltonen. Nuorten vapaaehtoistoiminnan käsikirja

Diakonia-ammattikorkeakoulu C KATSAUKSIA JA AINEISTOJA 23. Sanni Mäkelä & Elina Peltonen. Nuorten vapaaehtoistoiminnan käsikirja Diakonia-ammattikorkeakoulu C KATSAUKSIA JA AINEISTOJA 23 Sanni Mäkelä & Elina Peltonen Nuorten vapaaehtoistoiminnan käsikirja Sanni Mäkelä & Elina Peltonen Nuorten vapaaehtoistoiminnan käsikirja Diakonia-ammattikorkeakoulu

Lisätiedot

VAPAAEHTOIS- OHJAAJAN TIETOPAKKI POLKU ILOISEEN VAPAAEHTOISTOIMINTAAN

VAPAAEHTOIS- OHJAAJAN TIETOPAKKI POLKU ILOISEEN VAPAAEHTOISTOIMINTAAN VAPAAEHTOIS- OHJAAJAN TIETOPAKKI POLKU ILOISEEN VAPAAEHTOISTOIMINTAAN Eija Peräkylä HUMAK, opinnäytetyö 29.11.2013 2 Opas vapaaehtoisohjaajalle Sisällys VAPAAEHTOISOHJAAJAN TIETOPAKKI Alkusanat...4 1.

Lisätiedot

Nuorten vaikuttamisopas

Nuorten vaikuttamisopas Nuorten vaikuttamisopas Me voimme vaikuttaa! Nuorten vaikuttamisopas Julkaissut Suomen Verkkodemokratiaseura ry Julkaistu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Jaa samoin 1.0 Suomi -lisenssillä (CC BY-NC-SA

Lisätiedot

Vanhustenpäivä 5.10.2014

Vanhustenpäivä 5.10.2014 Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina. Vanhustenpäivä 5.10.2014 Vanhustenviikko 5.10. 12.10.2014 Sisällys Pääkirjoitus: Onko arvokas vanhuus ihmisoikeus aina?...3 Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina...4

Lisätiedot

oppimisympäristön rakentajana Selvitys ammatillisen koulutuksen tutortoiminnasta ja tutortoiminnan suositukset

oppimisympäristön rakentajana Selvitys ammatillisen koulutuksen tutortoiminnasta ja tutortoiminnan suositukset Tutortoiminta hyvinvoivan oppimisympäristön rakentajana Selvitys ammatillisen koulutuksen tutortoiminnasta ja tutortoiminnan suositukset Kirjoittaja Susanna Ågren menetelmäkehittäjä Suomen ammatillisen

Lisätiedot

-liike on ihmisen muotoinen

-liike on ihmisen muotoinen -liike on ihmisen muotoinen 4 2012 Yö-yhtyeen Olli Lindolm on sama mutta eri mies Kansalaisraati kokosi kemijärveläiset Muslimiäidin joulunodotus Nuoret viihtyvät Saunalahden tukiasuntoyhteisössä 4 12

Lisätiedot

Se on se avain! Tutkimuksia ja selvityksiä 46. Tampereen yliopiston opintotoimisto

Se on se avain! Tutkimuksia ja selvityksiä 46. Tampereen yliopiston opintotoimisto Tampereen yliopiston opintotoimisto Tutkimuksia ja selvityksiä 46 2004 Se on se avain! Kasvatustieteiden tieteenalaohjelmasta valmistuneiden tarinoita opiskelusta ja työhön sijoittumisesta Kirsti Jokihaara

Lisätiedot

Lasten ja nuorten Vantaa II -toimintaohjelman valmistelu. Yhteenveto valmistelussa käytetystä aineistosta

Lasten ja nuorten Vantaa II -toimintaohjelman valmistelu. Yhteenveto valmistelussa käytetystä aineistosta Lasten ja nuorten Vantaa II -toimintaohjelman valmistelu Yhteenveto valmistelussa käytetystä aineistosta Kannen kuva: Lasten asiantuntijaryhmän 27.2.2013 työpajassa työstämä vaikuttamisen kehärata 1 Sisällys

Lisätiedot

Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla

Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla Yksilön ääni Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla Roope Mokka & Aleksi Neuvonen Sitran raportteja 69 Yksilön ääni Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla Sitran raportteja 69 Yksilön ääni Hyvinvointivaltio

Lisätiedot

Kaverijohtamisen. visuaalinen innostuskirja. Heikki Toivanen Kuvitus Maija Kotamäki. Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Kaverijohtamisen. visuaalinen innostuskirja. Heikki Toivanen Kuvitus Maija Kotamäki. Jyväskylän ammattikorkeakoulu Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja Heikki Toivanen Kuvitus Maija Kotamäki Jyväskylän ammattikorkeakoulu Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja Heikki Toivanen, TkT, tiimivalmentaja, strategi

Lisätiedot

laakeri .info www. työelämäyhteistyö sujuvaksi

laakeri .info www. työelämäyhteistyö sujuvaksi laakeri www..info työelämäyhteistyö sujuvaksi Sisältö Työelämän ja ammatillisten oppilaitosten tuloksekas yhteistyö...3 Kokenut vs. uusi työpaikkaohjaaja...4 Oppia ja osaamisen arviointia työtä tekemällä...5

Lisätiedot

Elina Heikkilä & Taneli Tuovinen (toim.) TAIDE KASVATUS LIIKE

Elina Heikkilä & Taneli Tuovinen (toim.) TAIDE KASVATUS LIIKE Elina Heikkilä & Taneli Tuovinen (toim.) TAIDE KASVATUS LIIKE Elina Heikkilä & Taneli Tuovinen (toim.) Uusi taidekasvatusliike Elina Heikkilä & Taneli Tuovinen (toim.) TAIDE KASVATUS LIIKE Aalto-yliopiston

Lisätiedot

DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA

DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA DIALOGINEN YHTEISTYÖ JA OSALLISTAMINEN VERKOSTOSSA Pro gradu- tutkielma Terhi Törmänen 0233123 Kasvatustieteiden tiedekunta / Kasvatustiede Lapin yliopisto Syksy 2013 Sisältö 1. Johdanto... 1 2. Nuorisotyö,

Lisätiedot

Tajua Mut! -toimintamallin opit Mikkelistä

Tajua Mut! -toimintamallin opit Mikkelistä Sitran selvityksiä 88 Tajua Mut! -toimintamallin opit Mikkelistä Systeemi avaruudesta? Maaliskuu 2015 Sitra 2015 Sitran selvityksiä 88 ISBN 978-951-563-907-3 (nid.) ISBN 978-951-563-908-0 (PDF) www.sitra.fi

Lisätiedot

Työelämätaidot Tarja Surakka & Tomi Rantamäki

Työelämätaidot Tarja Surakka & Tomi Rantamäki o s a a Miten toimit työmarkkinoilla tiedä Millaisessa maailmassa työyhteisöt toimivat Miten toimit osana työyhteisöä Miten työyhteisöt toimivat Miten toimit töissä Mikä sinulle on tärkeää Työelämätaidot

Lisätiedot