Kylässä oli ihanaa elää. Koskettava selviytymistarina. Kai Lomma 35 vuotta lapsi kylän johtajana

Transkriptio

1 Kylässä oli ihanaa elää Koskettava selviytymistarina Kai Lomma 35 vuotta lapsi kylän johtajana Testamenttilahjoittaja Miksi halusin testamentata SOS-Lapsikylälle?

2 Pääkirjoitus Sisältö 2 PÄÄKIRJOITUS Penni penniltä tiili tiileltä 3 UUTISIA Tuija Brax SOS-lapsikyläsäätiön puheenjohtajaksi, 3xvastaus, Sandra Dovalo laulaa lasten maailmasta, talvisia tapahtumia. Penni penniltä tiili tiileltä Suomen SOS-lapsikylät eivät olisi viisikymmentä vuotta sitten alkaneet rakentua ilman ihmisten halua auttaa menetyksiä kokeneita lapsia. Lahjoitusvaroilla ei ainoastaan rakennettu koteja, vaan ensimmäisinä vuosikymmeninä myös maksettiin lapsien hoitamisesta aiheutuneet kulut. Jokaisella lahjoituksella oli taloudellinen merkityksensä, mutta myös sosiaalinen jatkumo, mikä on auttanut lapsikylää vastaamaan aina uusiin haasteisiin. Tämä lehti on tarkoitettu teille lahjoittajille, lastensuojelijoille. Uudistuneen lehden kautta toivomme välittävämme viestejä siitä, mitä tuellanne saadaan aikaan. Haluamme myös kertoa, miksi tukea tarvitaan ja missä tarve kulloinkin on suurin. Voimme jokainen osaltamme edistää ja turvata lasten hyvinvointia. Onnellisimpia ihmisiä ovat ne, jotka huomaavat olevansa osa suurempaa tarinaa. Tarinaa, jossa merkityksellistä on tukea heikompia ja tehdä tekoja, joista muut hyötyvät. Maailma olisi parempi paikka elää, jos oman edun tavoittelun sijaan muistaisimme kysyä useammin, miten minä voin auttaa muita. Tänä päivänä lahjoituksilla mahdollistetaan edelleen kotien perustaminen. Nyt myös lapsen edun ja kestävän kehityksen mukaisesti integroituina kaupunkialueille. Kehitämme myös toimintamalleja, joilla voimme ehkäistä lasten huostaanottoja ja tukea perheitä riittävän varhain. Biologisten vanhempien kuntouttamista ja perheen jälleenyhdistämistä tulee lisätä. SOS-lapsikylä näkee lapset ja perheet erilaisina ja yksilöllistä tukea tarvitsevina. Siksi panostamme tuen räätälöintiin. Haluamme mahdollistaa pysyvät ihmissuhteet ja toimia pitkäjänteisesti lasten ja perheiden rinnalla kulkien. Visiostamme, että jokainen lapsi saa kasvaa rakastettuna, arvostettuna ja turvassa, emme tingi. Mahdollistetaan yhdessä lapselle arvokas elämä. JARI KETOLA 5 PUHEENVUORO Hyvinvointia lapsiperheisiin! 6Lapsikylässä oli turvallista kasvaa. Kolmen sisaruksen selviytymistarina. 9Kylä asuu sydämessä. Kai Lomma on johtanut Lapin SOS-lapsikylää yli 30 vuotta. Haitin lapset uuden alun edessä. 12 Kolmas SOS-lapsikylä avautui maanjäristyksestä toipuvalla Haitilla. 14 LAHJOITTAJA Olen helpottunut ja iloinen. Elisa teki testamenttilahjoituksen. Lapset tarvitsevat apuasi. 15 Miten voit auttaa? FACEBOOK facebook.com/soslapsikyla Katso yhdessä yli tykkääjämme kanssa uusimmat kuulumisemme ja osallistu keskusteluun! TWITTER twitter.com/soslapsikyla Puheenaiheita meiltä ja maailmalta nopeampaa tempoa kaipaaville. VIMEO vimeo.com/user YOUTUBE youtube.com/user/soslapsikyla Viimeiset kuulumisemme videomuotoisena. INSTAGRAM instagram.com/soslapsikyla Kuvia ja fiiliksiä kylistämme ja toiminnastamme ympäri maailman. JULKAISIJA SOS-Lapsikylä Snellmaninkatu 13, HELSINKI, puh. (09) keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi, PÄÄTOIMITTAJA Jari Ketola TOIMITUSSIHTEERI Pirkko Soininen OS/G Viestintä TOIMINNANJOHTAJA Jari Ketola ULKOASU JA TAITTO Mikko Koistinen OS/G Viestintä KANSIKUVA Riikka Hurri PAINO Hansaprint, ISSN OSOITTEENMUUTOKSET (09) , lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi 2 KUULUMISIA

3 Tuija Brax SOS-lapsikyläsäätiön puheenjohtajaksi SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi on valittu kansanedustaja Tuija Brax. Brax tuntee aiemman kokemuksensa myötä hyvin lastensuojelua ja säätiöiden toimintaa sekä meneillään olevaa SOTE-uudistusta. Olin hyvin iloinen, kun minua pyydettiin tähän tehtävään. Toinen isoäideistäni oli niin sanottu huutolaislapsi, mikä saattaa olla yksi perussyy siihen, että lastensuojelu on aina ollut yksi mielenkiintoni kohde. Toinen isoäitini taas oli aktiivinen SOS-lapsikylän tukija, joten siltäkin osin tuntui kuin jokin ympyrä olisi sulkeutunut, toteaa Tuija Brax. Uuden puheenjohtajan mukaan SOS-Lapsikylällä on monta tärkeää roolia, joista tunnetuin on kotimaan lapsikylätoiminta. Sijoitetuille lapsille annetaan turvallinen kasvuympäristö, jossa sekä lapset että tärkeää työtä tekevät lapsikylän vanhemmat saavat tukea toisista kylän vanhemmista sekä laajemmin organisaatiosta. Olemme myös kansainvälinen toimija niin lastensuojelun edistäjänä kuin kehitysyhteistyössä ja kummilapsitoiminnassa. Kummien avulla kymmenet tuhannet ilman vanhempiensa hoivaa jääneet lapset saavat mahdollisuuden asua lapsikyläperheissä yli sadassa maassa. Viimeiset neljä vuotta Brax on johtanut eduskunnan tarkastusvaliokuntaa, joka teki lähes vuoden kestäneen suurtarkastuksen koskien lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisytoimia. Tarkastusvaliokunta teetti kattavan tutkimuksen ja kuuli lähemmäs sataa asiantuntijaa. Tarkastushavainnot olivat osittain surullisia muun muassa siksi, että meillä on merkittäviä ryhmiä lapsia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Etenkin mielenterveys- ja päihdeongelmaisessa ympäristössä kasvavien tai muutenkin rikkinäisissä olosuhteissa elävien lasten riskit päätyä koulutuksen ja työn ulkopuolelle ovat muihin Pohjoismaihin verrattuna aivan liian suuria. Lohdullista sen sijaan oli se, että suurin 4202 osa lapsistamme voi paremmin kuin koskaan ennen. Tarkastuksessa kävi ilmi, että sillä rahalla, jonka yhteiskunta käyttää kokonaisuudessaan syrjäytymisen ehkäisyyn ja syrjäytyneiden tukemiseen voitaisiin aivan hyvin saavuttaa nykyistä huomattavasti parempia tuloksia, jos tuki annettaisiin ajoissa ja riittävän konkreettisesti lapsen arjessa ollen. Brax aloitti kautensa vuoden alussa, jolloin myös SOS-Lapsikylä ry:n palvelutoiminta siirtyi SOS-lapsikyläsäätiölle. KOONNEET Matti Liuhto, Tarja Rehnström ja Pirkko Soininen Meillä on merkittäviä ryhmiä lapsia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. lasta sijoitettiin kiireellisesti Määrä kasvoi 6,6 % vuodesta RUSETTI- LUISTELUA YSTÄVÄN- PÄIVÄNÄ Vihannin SOS-lapsikylä järjesti helmikuussa jälleen perinteisen rusettiluistelun. Idea rusettiluistelusta lähti aikoinaan siitä, että halusimme järjestää kylän lapsille mukavan tapahtuman, joka samalla tukisi heidän ystävyyssuhteitaan. Nyt ystävyyssuhteiden merkitys vielä korostui, koska luistelu ajoittui ystävänpäivään, kertoo Vihannin lapsikylän vastaava ohjaaja NIINA POLOJÄRVI. Kylän lapset saivat kutsua rusettiluistelutapahtumaan ystävien lisäksi myös vanhempansa. Luistelun lomassa kuuntelimme musiikkia, pelasimme jääkiekkoa, kisailimme ja leikimme. Lisäksi oli makkaranpaistoa kodalla, kertoo Niina. Rusettiluistelu järjestettiin kahdessa osassa: ensin pienille lapsille ja heidän ystävilleen, sen jälkeen isommille lapsille ja heidän kavereilleen. Ehkäisevien palvelujen vahvistamisen tarpeesta on puhuttu kauan. Nyt tähän tarpeeseen vihdoin vastataan. Sosiaalihuoltolain tavoitteena on mahdollisimman tehokas, lyhytaikainen tuki mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, Peruspalveluministeri SUSANNA HUO- VINEN uuden sosiaalihuoltolain koulutuskierroksella Porissa Uutisia KUULUMISIA 3

4 Uutisia Talvirieha Tampereella Tampereen SOS-lapsikylä järjesti ystävänpäivänä talviriehan Vuores-talon puistossa ja pallokentällä. Ohjelmassa oli poniratsastusta, ohjattuja leikkejä, köydenvetoa, lumiveistoskilpailu ja rusettiluistelua. Tapahtuma oli avoin kaikille Vuoreksen alueen lapsiperheille. Pirkanmaan Osuuskauppa oli mukana talviriehassa ja tarjosi juhlijoille makkaraa ja mehua. Lisäksi juhlijoita ilahdutti onnenpyörä, jossa oli Fazerin, Dr.Oetkerin ja Pirkanmaan Osuuskaupan lahjoittamia palkintoja. Taloudellisen tuen ohella yrityskumppanimme tukevat monella muullakin tavalla toimintaamme. Olemme tästä erittäin kiitollisia, toteaa Tampereen SOS-lapsikylän ELISA MUURINEN. 3xvastaus KERRO YKSI TÄRKEÄ TOIMENPIDE, JOTA LASTENSUOJELUSSA PITÄISI TEHDÄ Lapsiasiainvaltuutettu TUOMAS KURTTILA Lastensuojeluntarve vähenee, kun pidetään huolta perheiden jaksamisesta, tukemisesta ja voimavaroista. Tässä tehokas keino on lapsiperheiden kotipalvelu. Se aivan tavallinen apu arkeen. Länsirannikon upeat Oriflame-edustajat keräsivät Porin hyväntekeväisyystilaisuudessa 3.2. huikean euron potin SOS- Lapsikylälle. Lämmin kiitos osallistujille! Ohjelmajohtaja HANNA HEINONEN Lastensuojelun Keskusliitto Lastensuojelujärjestelmä kaipaa kokonaisuudistusta, siksi on erittäin vaikeaa nimetä yhtä toimenpidettä, josta aloittaa lastensuojelun uudistaminen. Lastensuojelun tulisi kehittyä suuntaan, jossa sen toiminta on entistä ennakoivampaa ja vastaa niihin palvelutarpeisiin, joita lapsilla ja perheillä on. Korostaisin myös perheiden kanssa tehtävän työn merkitystä ja mahdollisuutta. Lapsikylävanhempi MIMMU JÄÄSKELÄINEN Tapiolan SOS-lapsikylä Mielestäni lastensuojelussa pitäisi kuulla lasta myös silloin, kun lapsen on vaikea ilmaista itseään. Esimerkiksi tapaamisiin liittyvissä asioissa lapsi on lojaali kaikkia osapuolia kohtaan, koska hän pelkää jonkun osapuolen loukkaantuvan. Aikuisten tehtävä on kuunnella ja ottaa huomioon lapsen psyykkisen kasvun kannalta tärkeät asiat. Rohkeasti lapsen puolesta -mitali todellisille selviytyjille SOS-Lapsikylä jakoi viime vuoden lopussa kolme Rohkeasti lapsen puolesta -mitalia. Yksi tämän vuoden mitaleista myönnettiin Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö JOHANNA BARKMANILLE ja hänen käynnistämälleen Selviytyjät-tiimille. Tiimin nuorilla on lastensuojelun sijaishuollosta omakohtaisia kokemuksia kolmelta eri vuosikymmeneltä. Toiminnassaan tiimi työstää ja tuo esiin kysymyksiä, sudenkuoppia ja pohdintoja, joita nuoret elämässään kohtaavat ja välittää rohkeasti sekä omia että muiden nuorten viestejä työntekijöiden ja päättäjien kuultaville. Uskon lujasti, että jokainen lapsi ja nuori haluaa selviytyä. Meidän aikuisten tehtävänä on etsiä yhdessä lasten ja nuorten kanssa niitä voimavaroja ja keinoja, jotka avaavat ovia ja auttavat eteenpäin, Johanna Barkman Pesäpuusta sanoo. Mitali myönnettiin myös FAZERILLE, joka on jo yli neljän vuosikymmenen ajan tukenut lapsikylien lasten ja nuorten elämää. Lisäksi mitalin sai SOS-Lapsikylän perustajajäseniin kuuluva VEIKKO PÖYHÖNEN. Hän oli aktiivisena jäsenenä Kristillisissä Ylioppilaissa, joka oli yksi kantavista voimista SOS-lapsikylätoiminnan Suomeen saamisessa. ROHKEASTI LAPSEN PUOLESTA -mitali myönnetään vuosittain korkeintaan kolmelle yksityishenkilölle tai yhteisölle, jotka ovat edistäneet yhdistyksen tarkoitusta tai rohkealla toiminnalla mahdollistaneet lasten paremman elämän. 4 KUULUMISIA

5 POROJA JA LASKETTELUA Tapiolan SOS-lapsikylä teki helmikuussa hiihtolomaretken SOS-Lapsikylän omaan leirikeskukseen Oravanpesälle Pelloon. Matka taittui yöjunalla mennen tullen. Riehakkaan viikon aikana lapset tutustuivat muun muassa porotilaan, pärisyttelivät moottorikelkoilla laavulle makkaranpaistoon, kävivät Ritavalkeassa ja Ruotsin puolella Svansteinin hiihtokeskuksessa laskettelemassa. Viikon kohokohta oli ehkä monen mielestä karkkiretki Ruotsin puolelle. Perinteeksi on jo muodostunut, että lapsikylät vuorollaan käyvät Pellossa hiihtolomalla. Nyt mukana oli 11 aikuista ja 26 lasta. UUSI VUOSI JUHLIEN VASTAAN Kaarinan SOS-lapsikylä järjesti tänä vuonna ensimmäistä kertaa ohjelmallisen uudenvuoden tapahtuman. Aloitimme illan kuudelta yhteisellä ruokailulla, jonne saapuivat oikeastaan kaikki kylän asukkaat. Lapset olivat yhdessä valmistaneet ruuan, muun muassa tortilloja, koristelleet tilan ja kattaneet, kertoo kylän ohjaaja SASKA LINTUNEN. Ruokailun jälkeen valettiin yhdessä tinaa, kokemus oli monelle ensimmäinen. Sen jälkeen keräännyttiin ulos seuraamaan yli puoli tuntia kestänyttä ilotulitusta. Myös naapuruston väki tuli paikalle upeiden ilotulitteiden houkuttelemana. Kymmeneltä illalla alkoi vielä nuorille yökyläily. He kokoontuivat yhteistiloihin herkuttelemaan, katsomaan leffoja ja pelaamaan salibandya. Tapahtuma vahvisti yhteisöllisyyttä. Oli myös hienoa, että saimme houkuteltua nuoret jäämään kylään koko yöksi sen sijaan, että he olisivat lähteneet kaupungille juhlimaan. Olemme luoneet uuden perinteen, jota varmasti jatketaan myös ensi vuonna, kertoo Saska. SOS-LAPSIKYLÄN YSTÄVÄNPÄIVÄ KAMPANJA Sandra Dovalo tiedostaa, että yli lasta ei voi asua omassa kodissaan, ja että lähes lasta tarvitsee muuta lastensuojelun apua ja tukea. Ystävänpäivänä käynnistyi SOS-Lapsikylän kampanja, jossa huippulahjakas 11-vuotias laulaja SANDRA DOVALO laulaa koskettavasti lasten maailmasta. Kampanjan lähtökohtana on Sandran ymmärrys siitä, että kaikilla lapsilla asiat eivät ole läheskään niin hyvin kuin niiden pitäisi olla. Yli lasta ei voi asua omassa kodissaan. Lisäksi lähes lasta tarvitsee muuta lastensuojelun apua ja tukea. Sandra muistuttaakin meitä aikuisia jokaisen lapsen oikeudesta turvalliseen lapsuuteen. Kampanjan aikana Sandra on kertonut ajatuksiaan videoblogeissa lapsille ja SOS-Lapsikylälle tärkeistä aiheista. Voit seurata kampanjaa SOS-Lapsikylän Facebookissa Puheenvuoro Kati Palsanen SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Hyvinvointia lapsiperheisiin! apsiperheitä tuetaan usein vasta sitten, kun jotakin ikävää on jo tapahtunut. Joskus avun saaminen vaatii paljon ikäviä tapahtumia, ennen kuin tarvittava apu järjestyy. Tämä on tietenkin inhimillisesti ajatellen ikävää, mutta myös taloudellisessa mielessä järjetöntä. Tämän ongelman ratkaisemiseen SOS-Lapsikylä on lähtenyt kehittämään uudenlaista toimintamallia, jossa ongelmien etsimisen sijaan keskityttäisiin lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Haaste on suuri, mutta jo nyt tiedämme, mille ajattelulle uusien ratkaisujen tulisi perustua. Jotta perheet tulisivat autetuiksi riittävän varhain, on selvää, että auttamistyön pitää perustua nykyistä joustavampiin ja ainutlaatuisempiin palveluihin. Lisäksi meidän pitää pystyä rakentamaan peruspalveluista, kuten neuvolasta, varhaiskasvatuksesta ja kouluista selkäranka, johon erikoistuneemmat palvelut ja auttamisen muodot tulevat kulloisenkin tilanteen mukaan avuksi. Kolmanneksi voisi nostaa esille paikallisyhteisöjen vahvistamisen, jotta ihmisten välille syntyisi luonnollisesti kanssakäymistä ja vertaistuki mahdollistuisi nykyistä paremmin. Samalla, kun SOS-Lapsikylä haluaa olla uudistamassa suomalaista yhteiskuntaa lapsiperheiden hyvinvointia edistäväksi, haluamme myös uudistaa SOS-Lapsikylää. Tulemme olemaan entistä enemmän luomassa hyvinvoinnin edistämisen edellytyksiä suomalaisiin kuntiin uudenlaisten palveluiden ja yleishyödyllisen toiminnan muodossa. KUULUMISIA 5

6 Lapsikylässä oli turvallista kasvaa Maria, Angeline ja Lauri viettivät lapsuutensa ja nuoruutensa Punkaharjun SOS-lapsikylässä. Kodinomainen ympäristö tarjosi turvaa ja hyvät eväät elämään. TEKSTI Pirkko Soininen KUVAT Riikka Hurri unissa paistuu maailman paras pannukakku. Sillä google-haulla Maria on reseptin löytänyt ja ihan kohta voimme myös itse todeta, että näin on. Tässä perheessä on rakkautta osoitettu aina tarjoamalla herkullista ruokaa. Näin tekivät aikoinaan sekä Marian, Angelinen ja Laurin mummi että lapsikylä-äiti SIRKKA. Nyt tapa on periytynyt sisaruksille. Sirkka opetti meidät tekemään kunnon perunamuusia, johon tulee kunnolla kermaa ja voita, Angeline nauraa. 6 KUULUMISIA

7 Sirkka opetti meidät tekemään kunnon perunamuusia, johon tulee kunnolla kermaa ja voita. Lapsikylä on lapselle ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin lastenkoti. Elämä lapsikylässä on kodinomaista ja turvallista. Siinä on jatkuvuutta, iloa ja lämpöä, kertovat Angeline, Lauri ja Maria. Eikä kukaan taatusti muuttanut pois Sirkan luota, ennen kuin osasi tehdä hyvää pullaa, Laurikin sanoo. Olemme kokoontuneet Marian kauniiseen espoolaiskotiin kahville. Siskokset hääräävät keittiössä ja kantavat tarjolle karjalanpiirakoita, kinkkua, vihanneksia, pullapitkon, keksejä, hedelmiä, pähkinöitä ja pannukakun. Ketä me juhlimme, Lauri huikkaa. Voimme juhlia uudestaan Angelinea, joka valmistui muotoilijaksi viime keväänä, Maria nauraa. Tai ehkä me juhlimme yhdessä tätä sisarusparvea, joka sijoitettiin Punkaharjun SOS-lapsikylään Aina kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten elämä ei kulje onnellisia latuja, mutta nyt voimme onneksi muistella hyviä asioita. MUMMI RAKASTI JA HOITI Kukaan sisaruksista ei muista tarkasti päivää, jolloin he muuttivat lapsikylään, mutta hämmennyksen he muistavat. Olimme käyneet kerran aikaisemmin tutustumassa lapsikylään, joten kun muutimme, luulin, että olimme jälleen vain kylässä, mutta sitten me jäimmekin sinne asumaan, muistelee Angeline, joka oli lapsikylään muuttaessaan 4-vuotias. Maria oli 9- ja Lauri 3-vuotias. Ennen lapsikylää he asuivat vuoden Varkaudessa lastenkodissa. Minä en olisi halunnut millään muuttaa pois kotoa, enkä varsinkaan Varkaudesta Punkaharjulle. Jouduimme jättämään rakkaan mummin ja hänen siskonsa sekä toki myös kaverit. Onneksi sentään me sisarukset saimme pysyä yhdessä, Maria sanoo. Ennen huostaanottoa lapset asuivat mumminsa luona Varkaudessa. Samassa taloudessa asui myös äiti, joka ei kyennyt huolehtimaan lapsistaan. Niinpä lasten hoitaminen jäikin iäkkään mummin ja hänen sisartensa harteille. Vietimme kaikki kesät mummin siskojen maatilalla: siellä oli lehmiä, hevosia ja lääniä leikkiä. Erityisesti maalta meillä on tosi hyviä muistoja. Muistan sen lämpimän maidon, joka maistui ihan kamalalta. Mutta herkkua oli se pullamössö, johon laitettiin pullan lisäksi vähän kahvia, maitoa ja sokeria, Angeline kertoo. Mummi oli niin iloinen ja rauhallinen ihminen. En muista, että hän olisi koskaan menettänyt hermojaan. Kyllä mummi oli ainakin minulle äiti, koska hän antoi turvaa ja rakkautta. Biologinen äitimme ei pystynyt epävakautensa takia kantamaan vastuuta meistä, toteaa Maria. HUOSTAANOTTO HÄMMENSI Marialla ja Angelinella on yhteinen ulkomaalainen isä ja Laurilla suomalainen isä, jonka kautta hänellä on myös kaksi velipuolta. Marian ja Angelinen äiti ja isä olivat kahteen otteeseen naimisissa ja yrittävät asua Suomen lisäksi myös Ruotsissa, Saksassa ja Turkissa, mutta mistään ei oikein tullut mitään. Monien sijoitettujen lasten taustalla on tosi raskaita kohtaloita, mutta näiden sisarten varhaislapsuuteen ei onneksi kuulunut päihteitä ja väkivaltaa. Lopulta sosiaalitoimi kuitenkin päätti, että mummi oli liian iäkäs huolehtimaan kolmesta pienestä lapsesta ja heidät huostaanotettiin. Emmehän me sitä silloin ymmärtäneet. Tilanne hämmensi. Meidän näkökulmasta mummi pärjäsi ihan hyvin, rakasti ja huolehti. RAJOJA JA RAKKAUTTA Uudessa kodissa lapsikylä-äiti Sirkasta tuli lapsille vähitellen tärkeä äitihahmo. Sirkka oli tomera ja piti jöötä. Meillä lapsikyläkodissa oli tiukka kuri ja säännöt, mutta sehän oli tietysti ihan ymmärrettävää. Meitä oli kuusi sisarusta, joten ohjat piti pitää tiukasti käsissä. Punkaharjun SOS-lapsikylässä oli silloin yhdeksän kotia, joissa kussakin asui noin viisi lasta. Se tarkoitti sitä, että pihapiirissä juoksenteli aina viitisenkymmentä eri-ikäistä lasta. Se oli kaikista mahtavinta. Aina oli kavereita pihaleikkeihin: saatiin pesäpallo- tai futisjoukkue hetkessä kasaan. Kaikilla lapsilla oli kavereita sekä lapsikylässä että sen ulkopuolella. Laurille lapsikyläveljistä tuli hyvin läheisiä. Kukaan ei muista varsinaisesti kohdanneensa kiusaamista sen takia, että he asuivat lapsikylässä. Lapsikylästä saimme todella hyvät eväät elämään: opimme siivoamaan, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan muutenkin arkisista asioista. Kaikki kolme pitävät lapsikylään sijoittamista parhaimpana vaihtoehtona vaikeassa tilanteessa. Kylässä oli ihanaa ja turvallista elää. Lapsikyläsisaret ovat meille ihan oikeita siskoja ja veljiä. Lauri pitää eniten yhteyttä Sirkkaan ja lapsikyläsisaruksiin. Kun on kasvanut yhdessä, on helppoa ja vaivatonta jutella. YHTEYS ÄITIIN LÄHES KATKESI Tuohon aikaan, 1980-luvulla, ei vielä pidetty tärkeänä sijoitettujen lasten yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin. Mummi, äiti ja mummin siskot kävivät meitä katsomassa muutaman kerran vuodessa ja kesällä matkustimme päiväksi mummin luokse. Ajat ovat tässä suhteessa muuttuneet. Nyt SOS-Lapsikyläkin satsaa siihen, että yhteys KUULUMISIA 7

8 Lasten biologinen äiti otti paljon valokuvia silloin harvoin, kun tapasi lapsiaan. Kuvat tuovat mieleen monia hyviä muistoja mummin luota maalta ja lapsikylästä. biologisiin vanhempiin pyritään pitämään mahdollisimman tiiviinä. Tämä tukee lasten identiteetin muodostumista eikä ole niin raskasta biologisille vanhemmille. Nykyään soittelemme silloin tällöin biologiselle äidillemme. Mummi kuoli joitakin vuosia sitten. Häneen ja hänen sisariinsa varsinkin Maria piti tiiviisti yhteyttä viimeiseen asti. Viime vuosina sisarukset ovat ottaneet yhteyttä Facebookin kautta serkkuihinsa ja yksi ihka oikea sukukokouskin on pidetty. JÄLKIHUOLLOLLA ON SUURI MERKITYS Kun Maria täytti 16 vuotta, hän muutti Helsinkiin opiskelemaan ja asettui asumaan Mimmilään, silloiseen SOS-Lapsikylän oppilaskotiin. Se oli turvallinen paikka aloittaa itsenäistyminen. Työntekijät asuivat Mimmilässä meidän kanssamme. HILLEVI, HILKKA ja MINNA olivat valtavan ihania ihmisiä ja heistä tuli minulle tavattoman tärkeitä. Pidän edelleen tiiviistä yhteyttä Hilleviin ja hän on lasteni kummi. Minulle Mimmilässä asuminen oli sijoitukseni parasta aikaa. Harmi, ettei sitä enää ole olemassa, Maria muistelee. Myös Angeline muutti peruskoulun jälkeen isosiskon perässä Helsinkiin ja Laurikin sen jälkeen, kun oli opiskellut ravintola-alaa Savonlinnassa ja käynyt armeijan. Sisarukset kiittävätkin SOS-Lapsikylän jälki- ja jatkohuoltoa eli tukea itsenäiseen elämään siirryttäessä. Jokaista nuorta tuetaan siihen asti, kun he ovat opiskelleet ensimmäisen ammatin. Tuki tarkoittaa tukea asumisessa ja henkistä tukea esimerkiksi niin, että työntekijöiltä voi aina kysyä neuvoja. Myös lapsikylävanhempien jaksamisesta pidetään huolta ja heitä tuetaan tärkeässä työssään. Lapsen kannalta taas on merkittävää, että ihmiset eivät lapsikylässä vaihdu samalla tavalla kuin työntekijät esimerkiksi lastenkodeissa. Tämäkin luo turvaa, Maria sanoo. VASTUULLINEN VANHEMMUUS Maria on naimisissa ja hänellä on lapsia. Lauri on kauppias ja hänelläkin on yksi lapsi. Angelinella ei ole vielä lapsia, mutta hänen perheensä on oma yritys Angeline Jae. Päätös lähteä opiskelemaan kenkäsuunnittelijaksi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oma mallistoni on juuri nyt tulossa markkinoille ja olen asiasta hirvittävän innoissani, Angeline kertoo. Olemme tällä hetkellä onnellisia, kaikki toteavat hymy huulillaan. Maria sai ensimmäisen lapsensa vasta 35-vuotiaana. Halusin ensin elää vapaasti ja vasta sitten sitoutua lapsiin. Minulle oli tärkeää, että löysin rinnalleni rakastavan kumppanin ja lapsilleni hienon isän. Lapset ovat ihania, mutta heidän hoitamisessaan on paljon työtä. Uskon, että kaikki vanhemmat tekevät parhaansa, mutta jotkut tarvitsevat lasten kasvatukseen myös ulkopuolista tukea ja apua. 8 KUULUMISIA

9 Kylä asuu sydämessä Lapin SOS-lapsikylän johtaja Kai Lomma on tehnyt lastensuojelutyötä 35 vuotta. Yli sata lasta maailmalle ohjannut Kai nauttii edelleen arjen pienistä askelista, joilla saadaan nuori eteenpäin elämässä. KUULUMISIA 9

10 Lapsikylä voi katkaista sijoituskierteen, koska meillä rakenne on joustava. TEKSTI Johanna Pelto-Timperi KUVAT Lapin SOS-lapsikylä Lapin SOS-lapsikylässä on kuusi kodikasta omakotitaloa. Lasten kanssa tehdään yhdessä paljon retkiä Lapin kauniiseen luontoon. ai oli kolmilapsisen perheen nuorimmainen. Kun hän alkoi oireilla lapsena, osasivat vanhemmat hakea tukea Tampereen lastensuojelusta. Apu kantoi perheen eteenpäin. Tämä tapahtumaketju käynnisti innostuksen lastensuojelutyöhön. Opiskelin sosiaalipsykologiksi ja ensimmäinen työpaikkani oli 70-luvun lopulla Raholan vastaanottokodissa ohjaajana. Vastaanottokodissa töitä tehtiin vuoroissa, ja asiat ja tilanteet jäivät usein kesken työvuoron päättyessä. Kai halusi työhön kokonaisvaltaisempaa otetta, jolloin olisi mahdollisuus vaikuttaa enemmän. Tähän tuli mahdollisuus, kun vastavalmistuneessa Lapin SOS-lapsikylässä Ylitorniolla tuli kasvattajan eli nykyisen ohjaajan paikka auki. Olimme vaimon kanssa suunnitelleet Lappiin muuttoa, joten ratkaisu oli selvä. Näin pääsin mukaan uuden paikan toimintaan ja sain olla alusta asti rakentamassa kyläyhteisöä. Lomman perhe on toiminut myös lapsikylässä sijoitettujen lasten sijaisperheenä, kun keväällä 1980 oli yksi koti vailla vanhempia. Johtajan talossa perhe asui vuoteen 2008 asti. Olimme sijaisperheenä muutaman kuukauden. Ratkaisu oli tilapäinen, koska siihen aikaan eivät vielä avioparit saaneet toimia yhdessä lapsikylävanhempina. HYVÄ PAIKKA KASVAA Lapin SOS-lapsikylässä on kuusi taloa. Vuoden alussa kylässä asui sijoitettuna 20 nuorta tai lasta. Muunlaista lastensuojelun tukea tarvitsevia lapsia käy kylässä viikonloppuisin ja leireillä 15 lasta. Niin sanotun avohuollon rooli on viime vuosina voimistunut. Kylään olisi tulossa enemmän lapsia, mitä voidaan ottaa vastaan. Meidän pitää arvioida resurssimme ja pohtia, kuinka paljon lapsia voi olla, jotta voimme vielä auttaa. Huostaanotoissa iso haaste on, että löytyy paikka, joka vastaa parhaiten lapsen tarpeisiin. Jos hoitopaikka vaihtuu usein, eivät lapset pääse kiintymään, kun heitä siirretään paikasta toiseen. Lastensuojelussa kartoitetaan ensin aina mahdollisuus tukea perhettä heidän omassa kodissaan. Kain mielestä ennaltaehkäisyyn panostava työ on hyvä kehityssuunta. Sijaishuoltopaikkaa valittaessa pohditaan, mikä on lapsen paras. Kai toteaa, että lapsikylän etu on, että se voi vastaanottaa isojakin sisarussarjoja. Lapsille ja vanhemmille on tärkeää, että sisarukset voivat olla yhdessä. Tämän myötä lapsikylän vanhemmat voivat olla myös luontevasti tekemisissä lasten perheen ja suvun kanssa. RATKAISU SIJOITUSKIERTEESEEN Huostaanottojen taustat ovat Kain mukaan pysyneet samoina. Tyypillisimmät syyt ovat päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat ja lapsen perustarpeiden laiminlyönti. Lapissa syyt ovat ihan samat kuin muuallakin Suomessa. Eniten on muuttunut se, että perheiden kanssa tehdään tiiviimpää yhteistyötä kuin esimerkiksi 80-luvulla. Silloin lapsi saattoi käydä kotonaan ehkä kerran vuodessa ja vanhemmat kävivät lapsikylässä pari kertaa. Nyt perheiden kanssa työskennellään tavoitteellisesti ja säännöllisesti. Yli puolet lapsista sijoitetaan vastentahtoisesti, jolloin kunnan sosiaalitoimessa on arvioitu lapsikylän olevan paras paikka lapselle. Osa tulee lapsikylään jostakin muusta hoitopaikasta, esimerkiksi sijaisperheestä. Lapsikylä voi katkaista sijoituskierteen, koska meillä rakenne on joustava, ja lapselle 10 KUULUMISIA

11 voidaan tarvelähtöisesti ja räätälöidysti antaa tukea. Lapsikylässä perhe saa yhteisön tukea lasten hoidossa. Usein sijaisperheet kokevat olevansa aika yksin. Lapsikylässä näin ei ole. TYÖTÄ YLI SUKUPOLVIEN Kun Kai miettii, mitä 35 vuoden aikana on tapahtunut lastensuojelutyössä, hän nostaa suurimmaksi muutokseksi juuri lapsen perheen ja suvun kanssa tehtävän yhteistyön lisääntymisen. Työ on nykyään myös monisukupolvista. Lapsi saattaa olla jo kolmannessa polvessa huostaanotettu, kun syrjäytymisen kierrettä ei ole saatu katkeamaan. Tämä on asia, johon yhteiskunnan pitäisi tarttua ja miettiä, mitä tilanteelle voi tehdä. Enää ei voida rajata tukea vain lapselle ja ajatella, että sijaishoito riittää. Pitää miettiä, miten vanhemmat, perhe ja suku voivat. Käänne tulee vain sitä kautta, että perhe voi hyvin. Yksi muutos SOS-lapsikyliin liittyen on se, että alkuaikoina ihmiset tulivat työhön mukaan hyväntekeväisyysajatuksella. Nyt työntekijöiltä vaaditaan alan koulutus. Parhaiten työssä onnistutaan, kun tieto ja sydän yhdistyvät, Kai pohtii. Byrokratia on vuosikymmenien aikana lisääntynyt lastensuojelussa. Toisinaan eteen tulee tilanteita, jolloin täytyy ihmetellä, onko tärkeämpää täyttää lomakkeita vai kohdata lapsi oikeaan aikaan riittävillä resursseilla. JÄLKIHUOLTO TUO TULOSTA Kai kiinnittäisi nykyistä enemmän huomiota sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten tukemiseen eli niin sanottuun jälkihuoltoon. Asia on kirjattu lakiin, mutta kunnissa tulkitaan sen sisältöä hyvin eri tavoin. Kun nuori täyttää 18 vuotta, hän ajattelee, ettei rajoja enää ole. Kunnollinen jälkihuolto takaa, että nuorella on opiskelupaikka tai työpaikka ja asunto. Ilman tukea nuorelta saattaa helposti vapauden huumassa jäädä esimerkiksi koulu kesken. Lain mukaan nuoren perusasioiden toteutumista tulee seurata 21 ikävuoteen asti. Jos ote herpaantuu tässä vaiheessa, se voi olla juuri se herkkä hetki koko tulevaisuuden kannalta. Tuen pitää olla riittävää, jotta nuori saa itse tartuttua elämän syrjästä kiinni. Lapsi saattaa olla jo kolmannessa polvessa huostaanotettu. Lapin SOS-lapsikylä ja Murmanskin Kantalahden SOS-lapsikylä osallistuivat itsenäistyvien nuorten tukemiseen tähdänneeseen EU:n Kolarctic-kehityshankkeeseen. Projektissa mietittiin muun muassa sitä, miten henkistä tukea voidaan nuorille järjestää. Jälkihuollon laiminlyönti on lyhytnäköistä. Osin siitä syystä olemme ajautuneet monisukupolvisiin ongelmiin. Itsenäistyvien nuorten tilanteeseen keskittyi myös kaksivuotinen Suomen, Norjan, Venäjän ja EU:n Kolarctic-kehityshanke, jossa mukana olivat Lapin SOS-lapsikylä ja Murmanskin Kantalahden SOS-lapsikylä. Projektiin osallistui Suomesta ja Lapista vajaat 20 nuorta ja Venäjältä 74 nuorta. Projekti onnistui niin hyvin, että meillä on tarkoitus hakea uutta rahaa. Projektin avulla nuoret ovat saaneet enemmän huomiota ja apua arkielämän pulmien ratkaisuihin, kuten koulu- ja opintoasioihin ja ammatillisen henkisen tuen järjestämiseen. Ja siihen, ettei nuori ole jäänyt tyhjän päälle, vaan asioihin on voitu tarttua välittömästi niiden ilmaannuttua. Aivan ylimääräisenä asiana on voitu luoda kansainvälisiä kontakteja samassa elämäntilanteessa oleviin nuoriin. Tapaamisten jälkeen kotimatkalle lähtö on usein viivästynyt, kun hyvästijätöt ovat kestäneet niin pitkään. AIKA ANTAA PERSPEKTIIVIÄ Kuinka voimia ja intoa on riittänyt 35 työvuoteen samassa kylässä? Parasta on itsenäistyneiltä nuorilta saatu palaute. Kun he ovat saaneet perspektiiviä elämäänsä, alkaa lapsikylässä vietetty aika näyttää erilaiselta. Vaikka nuori on aikanaan protestoinut sijaiskodin toimintaa eikä ole ymmärtänyt huostaanottoa, loksauttaa aika palaset kohdilleen. Tämä palaute on keskeinen asia työssä jaksamisessa. Toinen asia on, että saa työskennellä sitoutuneen ja motivoituneen henkilökunnan kanssa. Kain mielestä työssä on parasta, että saa ohjattua nuoria elämässä eteenpäin. Huostaanoton jälkeen arki pitää saada sujumaan. Myös lapsikylässä perusasioita ovat koulu ja harrastukset. Silloin työ voi tuntua raskaalta, jos ei päästä eteenpäin. Menetyksiltä ja surulta emme aina voi nuorten kanssa työskennellessä välttyä. Toisinaan Kai miettii myös työntekijöiden sitoutumista vanhemmuuteen. Ihmettelen, mikä on ollut ihmisten motiivi hakeutua meille vanhemmiksi. Ne ovat surullisia tilanteista, kun on tultu vain kokeilemaan, millaista olisi asua lapsikylässä ja sitten huomataan, ettei tämä ole meidän paikkamme. Jätetään työ ja sitä kautta rakennettu perhe. Kun asiaa lähestyy lapsen näkökulmasta, on tilanne raskas. Lapsi on ehtinyt kiintyä kylävanhempiin, jotka yllättäen hylkäävät. Tämän jälkeen lapsen on vaikeaa alkaa rakentaa uutta luottamussuhdetta, kun hylkäämiskokemuksia on jo monia. Uusien vanhempien on aina vaikeampi aloittaa työtään. LAPSIKYLIIN LUOTETAAN Lapsikylän toiminnan onnistumiselle Kai antaa arvosanan hyvä. Vuosikymmenten aikana toiminta on kehittynyt ja työn sekä kylien arvostus on kasvanut. Tavasta toimia on otettu mallia myös muuhun lastensuojelutyöhön. Saamme sijoittajakunnista viestiä, että meihin luotetaan. Kai toivoo kuitenkin suuren yleisön mielipiteen muuttuvan niin, että lastensuojelu kokonaisuudessaan nähtäisiin positiivisena asiana. Vaikka julkisuudessa kerrotaan lastensuojelutyön hyvistä tuloksista, ihmiset näkevät asiassa usein vain pimeän puolen. Sehän on iloinen asia, kun voidaan auttaa lapsi ja nuori ongelmien yli ja oman elämän alkuun. KUULUMISIA 11

12 Viisi vuotta sitten Haitia ravisutti kohtalokas maanjäristys. Monet hyväntekeväisyysjärjestöt riensivät paikalle auttamaan, näin myös SOS-Lapsikylä. Sittemmin moni avustusjärjestö on lähtenyt saarelta, mutta SOS-Lapsikylä on jatkanut jälleenrakentamista. Tammikuussa avautui uusi SOS-lapsikylä. Haitin lapset uuden alun edessä Asuttuaan siirtymävaiheen talossa Nicole ja hänen SOS-lapsensa muuttivat upouusiin tiloihin Les Cayesiin. ENGLANNINKIELISESTÄ MATERIAALISTA EDITOINUT Elina Suhanko KUVAT SOS-Lapsikylä iisi vuotta sitten valtava maanjäristys vavisutti Haitia. Maanjäristyksellä oli tuhoisat seuraukset; yli ihmistä kuoli ja tuhannet lapset menettivät toisen tai molemmat vanhempansa. Santon SOS-lapsikylään saapui 400 lasta. SOS-äideillä oli jokaisella jo ennestään yhdeksän lasta huollettavanaan, mutta tästä huolimatta he ottivat vastaan 30 uutta kotia tarvitsevaa lasta. Hätäaputelttoja pystytettiin nopeasti, jotta lapset saivat mahdollisimman äkkiä tarvitsemaansa huolenpitoa. ROHKEAT SOS-ÄIDIT AUTTOIVAT Keinokukkia käsityönä tekevä EDLINE ei koskaan unohda päivää, jolloin maanjäristys tapahtui. Hän oli kylpyhuoneessaan, kun järkyttyneet lapset juoksivat sisälle maan tärinän pelästyttäminä. Minulla on halu ja kyky auttaa lapsia. Pidin maanjäristyksen jälkeen huolta 30 lapsesta, hän kertoo. Myös LUIANESTA tuli 29 lapsen SOS-äiti tragedian jälkeen. Nuorin lapsista oli vasta kahdeksankuukautinen. Lapsikatraasta huolehtiminen vaati aikaa ja kovaa sitoutumista. Se oli erittäin uuvuttavaa aikaa, koska minulla ei ollut mahdollisuutta nukkua. Onnistuimme kuitenkin siinä yhteistyön ja tätiemme avulla, hän huokaisee. NICOLEN SOS-perheen tarina alkoi maanjäristyksen jälkeen, jolloin 400 lasta saapui Santoon. Haitilla oli suuria ongelmia maanjäristyksen jälkeen. Lapsia asui kaduilla, koska heidän vanhempansa olivat menehtyneet. Jotkut heistä asuivat hyvin kriittisissä oloissa, hän kertoo. LAPSET TARVITSIVAT VANHEMMUUTTA Maanjäristyksen jälkeen monilla lapsilla oli paljon mielenterveydellisiä ongelmia. Jälkijäristysten aikaan he pelkäsivät, että heidän uusikin kotinsa voisi romahtaa. SOS-äiti MARIE JOCE- LYNE pystyi rauhoittamaan lapsia osoittamalla kattoa ja seiniä. Sanoin heille, että katsokaa, seinässä ei ole halkeamia. Voitte nukkua rauhassa, hän kertoo. Marie Jocelyne opetti lapsia kunnioittamaan kaikkia SOS-veljiä ja -siskoja. Lapset opettelivat rakastamaan toisiaan ja elämään yhdessä. Marie kertoi heille myös koulunkäynnin ja opiskelun tärkeydestä. Marie Jocelyne on kasvattanut jo viisi sukupolvea SOS-lapsia, ja nyt hän voi olla ylpeä heidän saavutuksistaan. Heistä on tullut asianajajia, kirjanpitäjiä, sähköteknikoita, putkimiehiä ja rakennusmiehiä. SOS-äidit ovat antaneet lapsille tärkeitä 12 KUULUMISIA

13 SOS-Lapsikylä aloittaa 1968 aktiivisen toimintansa Haitilla. SOS-lapsikylään Santoon 1979 rakennetaan 19 taloa, joissa pidetään huolta 180 lapsesta. Samana vuonna rakennetaan Santo Hermann Gmeiner School, jossa taataan näille lapsille ja yhteisön muille lapsille tasavertainen koulutus. YHDYSVALLAT BAHAMA HAITI: väkiluku 10,32 miljoonaa (2013) pääkaupunki Port-au-Prince viralliset kielet Haitin kreoli, ranska tasavalta itsenäistyi Ranskasta MEKSIKO Meksikon lahti EL SALVADOR BELIZE GUATEMALA HONDURAS NICARAGUA KUUBA HAITI JAMAIKA KARIBIAN MERI PUERTO RICO DOMINIKAANINEN TASAVALTA VENEZUELA SOS-Lapsikylä aloittaa 1989 toimintansa Cap Haitienissa. Kylässä on 22 taloa ja 220 lasta. Santo Hermann Gmeiner 2012 School saa lisärakennuksen. Koulussa opiskelee jo lasta. SOS-lapsikylät tukevat 2012 yhteisön koulun rakentamista Santossa. Koulua käy noin 490 koululaista. COSTA RICA PANAMA KOLUMBIA Viralliset SOS-lapsikylä 2015 Les Cayesin avajaiset. SOS-LAPSIKYLÄ HAITI Haitissa on 3 SOS-lapsikylää ja ne huolehtivat 500 lapsesta. Port-au-Princessa on 26 SOS-lapsikylän yhteisökeskusta, joissa tuetaan lasta. Santon SOS-lapsikylä vastaanotti maanjäristyksen jälkeen ilman huoltajaa olevat ja traumatisoituneet 400 lasta. Katastrofin jälkeen SOS-Lapsikylä tarjosi päivittäin aterian lapselle ruuanjakelupisteissään. avaimia elämään, ja äidit edustavat heille pysyvyyttä ja toipumista. Tämä on ollut tärkeä osa koko maan uudelleenrakentamista. UUSI LAPSIKYLÄ AVATTU Vuosien kuluessa elämä Santon SOS-lapsikylässä on mennyt eteenpäin. Jotkut hätätilan aikana lapsikylään tulleista lapsista saavat edelleen apua SOS-lapsikylän pitkäaikaisten ohjelmien kautta. Tämän vuoden tammikuussa lapset pääsivät vihdoin muuttamaan väliaikaisista kodeistaan hartaasti odotettuun uuteen lapsikylään. Eteläisellä Haitilla, Les Cayesissa sijaitseva SOS-lapsikylä on ollut rakenteilla kolme vuotta. Kylän ensimmäiset seitsemän taloa otettiin käyttöön vuosi sitten. Loput seitsemän taloa valmistuivat vuoden 2014 lopussa. Lapsikylään rakennettiin 14 perhetaloa, hallintorakennus, SOS-äitien talo ja vierailijoille oma talo. Kylä nousi neliömetrin laajuiselle tontille, ja lapset saivat sinne jopa suuren virkistysalueen. Uusissa kodeissa on yhteensä 63 lasta, joista huolehtii 13 SOS-äitiä. Henkilökuntaan kuuluu myös sosiaalityöntekijöitä, kaksi perhetyöntekijää, yksi sosiaaliohjaaja ja kyläpäällikkö VOLNY ETIENNEN sihteeri. Uuden lapsikylän mahdollistivat yksityiset lahjoittajat, valtiolliset tuet sekä hyväntekeväisyysjärjestön yhteistyökumppanit. Kansainvälisen SOS-Lapsikylän operatiivinen johtaja HAN- NE RASMUSSEN kiittää yhteistyökumppaneitaan. SOS-lapsikylän valmistuminen korostaa organisaatiomme pitkäaikaista sitoutumista sosiaaliseen kehitykseen Haitilla. Ennen kaikkea se on esimerkki SOS-Lapsikylän arvoista ja horjumattomasta sitoutumisesta auttaa haavoittuvaisia lapsia tarjoamalla heille kodin. Nicole on toiminut SOS-äitinä Santo Port-au-Princen lapsikylässä viimeiset 13 vuotta. KUULUMISIA 13

14 Lahjoittaja TEKSTI Maija Rauha KUVA Dreamstime TESTAMENTTILAHJOITTAJA: Olen helpottunut ja iloinen Testamentilla voi lahjoittaa lapsille mahdollisuuden turvalliseen kotiin ja pysyvään aikuissuhteeseen SOS-Lapsikylän kautta. Pääkaupunkiseudulla asuva Elisa, 65, on tyytyväinen löydettyään SOS-Lapsikylästä juuri itselleen sopivan lahjoituskohteen. Opettajan työstä eläkkeellä olevalla Elisalla oli tarve määrätä omaisuutensa kohtalosta testamentilla, koska hänellä ei ole omia lapsia eikä muita lähisukulaisia. Ei tuntunut järkevältä antaa perinnön mennä valtiolle. Osan varoistaan hän oli testamentannut lähimmilleen jo aikaisemmin. Koska näillä läheisillä on jo aika paljon omaisuutta, katsoin, että elämäntyöstäni on enemmän hyötyä, jos testamenttaan loput muualle. SOS-Lapsikylä tuntui heti oikealta kohteelta. Yleensähän ihmiset haluavat perintönsä helpottavan ensisijaisesti lastensa elämää, ja tällä tavalla minullekin avautui mahdollisuus tukea nuorempaa sukupolvea, Elisa kertoo. Sattumallakin oli osuutta asiaan. Elisan silmiin vain sattui osumaan lehti-ilmoitus, jossa SOS-Lapsikylä kutsui yleisöä tiedotustilaisuuteen tutustumaan toimintaansa. Testamenttilahjoituksen mahdollisuus mainittiin jo kutsussa. Elisa meni paikalle ja vakuuttui järjestön työn tärkeydestä. En tiennyt SOS-Lapsikylästä ennestään oikeastaan mitään, mutta huomasin, että tämä on juuri se konkreettinen auttamisen tapa, jota etsin. Tuen mielelläni sitä, että lapset saavat mahdollisuuden elää rauhallisessa kotiympäristössä, kasvaa turvassa ja kouluttautua. Myös tapaamieni ihmisten olemus vakuutti. Ymmärsin, että he tekevät tärkeää työtä ja luotan, että he käyttävät lahjoituksen hyvin, hän jatkaa. Elisa tutki saamaansa aineistoa kotona, mietti, millaisen testamentin halusi tehdä ja otti sitten yhteyttä SOS-Lapsikylän suosittelemaan lakimieheen. Muodollisuuksien hoitamiseen riitti yksi tapaaminen lakimiehen kanssa. Testamentissa on mahdollista määrätä esimerkiksi, käytetäänkö varat SOS-Lapsikylän toimintaan kotimaassa vai ulkomailla. Myös nimettyjen toimipisteiden tai tietynlaisten toimintojen tukeminen on mahdollista. Elisa jätti kuitenkin lahjoituksensa käytön SOS-Lapsikylän vapaaseen harkintaan. Juristi oli selkeä, asiallinen ja perehtynyt asiaan, eikä minun tarvinnut miettiä mitään lakipykäliä. Kaikki kävi helposti, hän kertoo. Elisaa miellytti myös se, ettei SOS-Lapsikylän tarvitse maksaa perintöveroa, koska se on yleishyödyllinen järjestö. Hän rohkaisee testamentin tekoon kaikkia, jotka haluavat ohjata perintönsä tai osan siitä kohteeseen, jota pitävät arvokkaana. Testamentin tekoa ei kannata lykätä, koska koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua. Asia kannattaa hoitaa, kun on vielä tolkuissaan ja riittävän terve. Jos tietää, millaista toimintaa haluaa tukea, ei ole syytä enää miettiä, vaan ryhtyä toimeen, hän sanoo. Toivon, että elän vielä pitkään, mutta olin kyllä aika helpottunut ja iloinen, kun sain testamentin tehdyksi. Nyt tiedän, että omaisuuttani voidaan käyttää sellaisen asian hyväksi, jota arvostan. Haastateltavan nimi muutettu. TESTAMENTEILLA ON SAATU PALJON AIKAAN Testamenttilahjoitukset ovat toiminnan alusta asti olleet erittäin tärkeitä SOS-Lapsikylälle. Niiden turvin on rakennettu kyliä ja rahoitettu niiden toimintaa. Esimerkiksi vuonna 2003 avatun Kaarinan lapsikylän Kerttuja Paavo-koti saivat nimensä lahjoittajilta, joiden testamenttien avulla ne pystytettiin. Moni on testamentannut lapsikylälle jopa koko omaisuutensa. Useimmat eivät kuitenkaan ole halunneet nimeään julki. Esimerkiksi vuonna 2011 testamenttilahjoitukset olivat SOS-Lapsikylän varainhankinnan osalta erityisen merkittäviä. Testamentatuissa asunnoissa asuu jälki- ja jatkohuollon parissa olevia nuoria. Niitä on myös työntekijöiden asuntoina, ja osa on vuokrattu ulkopuolisille. 14 KUULUMISIA

15 Lapset tarvitsevat apuasi. TEE LAHJOITUS HETI SOS-LAPSIKYLÄLLE Nordea FI , NDEAFIHH Lahjoita lasten hyväksi Suomessa viitenumerolla: 8015 Lahjoita lasten hyväksi maailmalla: 9014 Puhelinlahjoitukset SOS-Lapsikylän työhön kotimaassa ja maailmalla: Soita numeroon: (20 +pvm) tai Lähetä tekstiviesti SOS numeroon: (10 ) MERKKIPÄIVÄLAHJOITUS Kun merkkipäivä lähestyy, mutta kaapit ovat jo ennestään täynnä tavaraa, voit halutessasi antaa juhlavieraille mahdollisuuden muistaa sinua pyytämällä heitä tekemään lahjoituksen apua tarvitsevien lasten hyväksi Suomessa tai maailmalla. Olethan yhteydessä lahjoittajapalveluumme p. (09) , niin voimme antaa lisätietoa merkkipäivälahjoittamisesta. TESTAMENTTILAHJOITUS Testamenttilahjoitus on arvokas tapa varmistaa että myös tulevaisuudessa lapsilla on mahdollisuus turvalliseen kotiin SOS-Lapsikylässä. Kaipaatko tietoa testamentin tai lahjoituksen tekemisestä? Voit kysyä lisätietoja tai tilata testamentti-esitteemme numerosta (09) tai sähköpostitse lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi RAHANKERÄYSLUVAT SOS-Lapsikylä ry/poliisihallitus 2020/2013/3089/ koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa. SOS-lapsikyläsäätiö/Poliisihallitus 2020/2013/3132/ koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa. Lahjoittajapalvelukoordinaattori Marianne Leppänen palvelee numerossa (09) (ark. klo 10 15) ja sähköpostiosoitteessa lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi Vastaanottaja maksaa postimaksun SOS-Lapsikylä ry tunnus Vastauslähetys

16 Elli haluaa turvallisen kodin. Ryhdy heti kuukausilahjoittajaksi ja autat Ellin kaltaisia lapsia. Lähetä tekstiviesti soskk ilmaiseksi numeroon tai ilmoittadu osoitteessa sos-lapsikyla.fi/elli Lähetä tämä sivu tiedoillasi täydennettynä osoitteeseen: SOS-Lapsikylä, Snellmaninkatu 13, Helsinki Haluan tilata ilmaisen Kuulumisia -lehden vuodeksi 2015: Haluan ryhtyä kuukausilahjoittajaksi. Minulle sopiva kuukausilahjoitus: Yhteystietoni: 8 /kk 12 /kk 20 /kk Muu: Etunimi Sukunimi Kiitos avustasi! Osoite Päivämäärä ja allekirjoitus Postinumero Toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti Annan suostumukseni siihen, että osoitetietoni rekisteröidään SOS-Lapsikylän rekisteriin. Tietojani käsitellään luottamuksellisesti eikä niitä luovuteta eteenpäin.