vuoden tekstiilitaiteilija outi martikainen vuoden taidekäsityöläinen rudi merz vuoden sisustusarkkitehti antti paatero

Transkriptio

1 vuoden tekstiilitaiteilija outi martikainen vuoden taidekäsityöläinen rudi merz vuoden sisustusarkkitehti antti paatero vuoden muotitaiteilija piia rinne & noora niinikoski vuoden teollinen muotoilija pekka toivanen vuoden gra afikko tapio vapaasalo

2

3 sisältö 5 Esipuhe 6 Grafia ry 6 Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry 8 Vuoden tekstiilitaiteilija 16 Vuoden taidekäsityöläinen 24 Vuoden muotitaiteilija 32 Vuoden sisustusarkkitehti 40 Vuoden teollinen muotoilija 48 Vuoden graafikko Julkaisija Grafia ry ja Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry Toimittaja Jenni Korteniemi Haastattelut Jenni Toivoniemi (Vapaasalo), Petra Ilonen (muut) Ulkoasu hiekkagraphics.fi Henkilökuvat Pekka Niittyvirta Painopaikka Forssan Kirjapaino Grafian ja Ornamon Vuoden palkitut 2006 Ornamon ja Grafian Vuoden palkitut esiintyvät nyt ensimmäistä kertaa yksien kansien välissä. Tämä on pieni osoitus muotoilualan järjestöjen vahvistuneesta yhteistyöstä. Yksi Muotoilun vuoden 2005 monista tavoitteista oli synnyttää yhteistyötä muotoilun kentän toimijoiden välille. Grafia on valinnut Vuoden graafikon vuodesta 1985 lähtien ja Ornamon jäsenjärjestöt ovat palkinneet kerran vuodessa yhden ansioituneen jäsenensä vuodesta 1981 lähtien. Vuoden palkitut julkaisussa esitellään Vuoden graafikko, Vuoden muotitaiteilija, Vuoden sisustusarkkitehti, Vuoden taidekäsityöläinen, Vuoden tekstiilitaiteilija sekä Vuoden Teollinen muotoilija. Valinnan kriteereitä ovat olleet mm. innovatiivisuus, ajankohtaisuus, kiinnostavuus tai pitkä ura. Vuosikymmenten ajan muotoilijat ovat tehneet Suomea tunnetuksi maailmalla. Palkittujen haastattelut kertovat muotoilualan monipuolisesta merkityksestä taloudelle ja kulttuurille. Jokainen vuoden 2006 palkituista on oman alansa huippu. Jokainen edustaa samaa tinkimätöntä ammattitaitoa, lahjakkuutta ja luovuutta kuin muut aikaisemmin palkitut muotoilijat, taiteilijat ja suunnittelijat. Lena Strömberg Pääsihteeri Ornamo Marita Sandelin Toiminnanjohtaja Grafia

4 design is Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry Teollisuustaiteen Liitto Ornamo on muotoilijoiden valtakunnallinen, aatteellinen ja ammatillinen keskusjärjestö. Järjestön jäsenet toimivat teollisen muotoilun, tekstiili-, vaatetus- ja huonekalusuunnittelun, sisustusarkkitehtuurin, graafisen muotoilun, taidekäsityön ja taiteen aloilla. Ornamo on kattojärjestö, jonka jäsenkunnan muodostaa kuusi jäsenjärjestöä: Muotitaiteilijat MTO, Sisustusarkkitehdit SIO, Taidekäsityöläiset TAIKO, Tekstiilitaiteilijat TEXO, Teolliset muotoilijat TKO ja Taiteilijat O. Teollisuustaiteen Liitto Ornamolla on keskeinen rooli muotoilupoliittisena vaikuttajana. Toiminnan kulmakivenä on ollut ornamolaisten vapaaehtoinen työ erilaisissa toimikunnissa ja projekteissa. Yksin ja yhteistyössä Ornamo ja sen jäsenjärjestöt ovat järjestäneet erilaisia tilaisuuksia ja näyttelyitä sekä osallistuneet moniin muotoilualan hankkeisiin. Myös alan koulutuksen kehityksen seuraaminen on ollut yksi Ornamon tehtävistä. Grafia ry Grafia ry on graafisen suunnittelun ammatillinen järjestö, jonka tarkoituksena on edistää graafisen suunnittelun tietämystä ja tuntemusta sekä valvoa jäsentensä ammatillisia, oikeudellisia ja taloudellisia etuja. Vuonna 1933 perustetussa graafisten suunnittelijoiden valtakunnallisessa keskusjärjestössä on noin 800 jäsentä. Grafian jäsenet ovat kuvallisten viestintäammattien harjoittajia: graafisia muotoilijoita, markkinointiviestinnän ja sähköisen kuvaviestinnän suunnittelijoita, kuvittajia, lehtien ja kirjojen ulkoasusuunnittelijoita, alan opettajia, tutkijoita ja opiskelijoita. Toiminnan näkyvimpiä muotoja ovat kilpailut, ja näyttelyt, joista suurin on Vuoden Huiput -tapahtuma. Lisäksi yhdistys järjestää koulutusta ja erilaisia tilaisuuksia, joiden tavoitteena on tuoda esille graafista suunnittelua. the solution to a problem A designer s best reward is for a product to catch on with consumers, as that proves it was needed and is useful. In the design of a product, the manufacturing technology, raw materials, and the cost of production must all be taken into account. The finished product itself should signal all the qualities associated with the Fiskars brand; high quality, safety, comfort in use, and practicality. product x enthusiasm 2 = success Olavi Lindén, Chief Designer, Fiskars Brands

5 vuoden tekstiilitaiteilija outi martikainen Juryn perustelut: Outi Martikainen on monipuolinen taiteilija, joka työskentelee rohkeasti myös suurissa mittakaavoissa yhdessä arkkitehtien kanssa. Martikaisen vapaassa taiteellisessa tuotannossa yksinkertaiset arjen elementit muuntuvat pienistä monumentaalisiin mittoihin. Taiteilija yhdistää teoksissaan ennakkoluulottomasti kaikkien taitamia tekstiilikäsityötekniikoita ja menneestä muistojen maailmasta peräisin olevia kuvaaiheita uudenlaisiin nykymateriaaleihin, tai poimii teostensa raaka-aineet jokapäiväisistä ylijäämämateriaaleista kuten leipäpussien sulkijoista. Muotoilutyössään Outi Martikainen jatkaa taiteellisen työnsä teemoja. Pitkäkestoisessa yhteistyössä SARC Architects Ltd. -arkkitehtitoimiston kanssa hän on osallistunut useisiin rakennushankkeisiin suunnitellen mm. koko julkisivun kattavia lasiprinttejä sekä akustisia tekstiilielementtejä aulatiloihin. Palkinnon jakaa Tekstiilitaitelijat TEXO.

6 10 11 V uoden tekstiilitaiteilija -palkinto myönnettiin Outi Martikaiselle hänen ansioistaan monipuolisena tekstiilitaiteilijana, jonka tuotantoon kuuluvat niin julkisten tilojen suunnittelutyöt kuin taidetekstiilit. Outi Martikaisen kiinnostus tekstiiliin juontaa juurensa lapsuuden kesiin. Jyväskylän mummon luona kaikki kodin tekstiilit tehtiin itse; lakanat myös kirjailtiin ja nimikoitiin. Lapsetkin tekivät paljon käsitöitä. Materiaalit ja tekotavat olivat luonnollisia. Aina kun menimme sinne, niin suuntasimme heti kangaskauppaan. Vanhalla polkusingerillä mummo sitten vetäisi meille kesävaatteet. Me istuimme siskon kanssa ompelukoneen alla ja odotimme kunnes asut olivat valmiit: housut, paidat ja hatut. Vasemmalla: NIFCA Nordic Institute for Contemporary Art, Suomenlinna, Helsinki 1999, kokoushuoneen tuolien jaquard-kudotut tekstiilit Alhaalla: Jokapäiväinen leipä 2004, 30 x 30 cm, leipäpussin sulkijat Silkkipainettu lasiseinä Sanomataloon Martikainen valmistui tekstiilitaiteilijaksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna Irma Kukkasjärven Julkisen tilan tekstiili -kurssi oli Martikaisen tulevan uran kannalta käänteentekevä: Irma Kukkasjärvi näytti mitä kaikkea tekstiilitaiteilija voi tehdä ja joutuu tekemään. Ja on hyvä, että osaa olla ihmisten kanssa, tehdä yhteistyötä. Kurssitöinä tehtiin teoksia Sanomataloon arkkitehdin ehdottamiin kohteisiin. Martikainen suunnitteli silkkipainetun lasiseinän. Kun Sanomatalon suunnitellut SARC-arkkitehtitoimisto voitti Suomen paviljongin suunnittelukilpailun Hannoverin Expo näyttelyyn, he pyysivät Martikaista mukaan projektiin. Tämän jälkeen julkisivuprojekteja on Kuva: Juha Reunanen Kuva: Laura Vesa

7 12 13 Kuva: Julia Weckman Kuva: Marte Aas Kuva: Jussi Tiainen Vasemmalla: Sonera toimitalo, Vallila, Helsinki 2002 julkisivulasien suunnittelu, SARC arkkitehdit Oy Ylhäällä vasemmalla: Frozen II, 2001, 120 x 170 cm virkattu polypropeeninaru, ilmatyynyt Ylhäällä keskellä: Hietana 2006, 300 x 300 cm kirjonta, kuumamuokattu polyesterihuopa Ylhäällä oikealla: Siiri 2003, 350 x 350 cm virkattu polypropeeninaru poikinut lisää: Soneran toimitaloon Vallilaan, Koneen torniin Espooseen ja toimistorakennuksiin Pasilassa ja Tikkurilassa. Oulun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan Martikainen on suunnitellut sisäseiniä verhoavan elementin. Moninaiset materiaalit Outi Martikaisen arkipäivät kuluvat enimmäkseen omalla työhuoneella Töölössä. Usein töihini liittyy muitakin ihmisiä. Täytyy tilata materiaaleja tai olla yhteydessä valmistajaan. Muutama työ on aina kesken ja valitsen kiireen mukaan mitä teen. Outi Martikainen ammentaa ideoita töihinsä katselemalla ympäristöään mahdollisuuksina. Hän myös sananmukaisesti törmää materiaaleihin, joita käyttää töissään: Olin saanut tehtäväksi suunnitella jotain tekstiilinomaista Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan päärakennukseen. Haluttiin jotain pehmeää materiaalia. Pinta-ala oli iso, joten huovutus tai muu perinteinen tekotapa ei ollut mahdollista. Niihin aikoihin olin bileissä, jossa oli Viveron tuoleja. Niiden selkänoja rupesi kiinnostamaan: se oli todella timmiä ja kovaa huopaa, joten kysyin mitä se oli. Erään taideteoksen virkatut materiaalit taas löytyivät maalta vintiltä kun etsin vanhaa radiota. Löysin sattumalta kaksi laatikollista kauniisti leikattuja matonkuteita. Kaikki torpan vanhat tekstiilit oli leikattu sentin levyiseksi kuteeksi. Sukkahousut, mieheni lapsuuden

8 14 Vasemmalla: Oulun yliopisto, lääketieteellisen tiedekunnan päärakennus 2004, 15 kuumamuokattu polyesterihuopa, SARC arkkitehdit Oy Alhaalla: Oulun yliopisto, 150 x 150 cm, kuumamuokattu polyesterihuopa Kuva: Jussi Tiainen paidat, kaikki. Rupesin virkkaamaan niitä pihalla. Se oli mukavaa materiaalia polypropeeniköysien jälkeen, joita olin sitä ennen kädet verillä työstänyt. Varsinkin keittiön kautta kertyy paljon materiaaleja. Tuntuu, että on tyhmä suunnittelija jos ei keksi muuta kuin heittää ne roskiin. On ollut myös aikoja, jolloin ei ole ollut varaa ostaa materiaaleja. Tekstiilitaiteessaan Outi Martikainen haluaa luoda positiivista tunnelmaa ja näyttää, että elämässä on paljon kaunista. Alan opiskelijoille hän muistuttaa, että kaikkien tekstiilitaiteilijoiden ei tarvitse olla painokangassuunnittelijoita: Koulutukseen kuuluu pinnan suunnittelu ja pintaahan riittää. Vaikka katukiveyksissä. Tekstiilissä voi yhdistää vanhoja tekniikoita ja uusia materiaaleja. Tekstiili on kiinnostavaa kokonaisvaltaisena aistimuksena. Outi Martikainen Syntynyt Jyväskylässä Koulutus: Taideteollinen korkeakoulu, taiteen maisteri, Tekstiilitaiteen laitos Vihdin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, kudonnan linja Koninklijke Academie van Beeldende Kunst, den Haag 1996 Hochschule der Kunst, Berlin 1995, Erasmus-vaihto Taideteollinen korkeakoulu, Avoin korkeakoulu, plastinen sommittelu Helsingin yliopisto, logopedia Näyttelyt: 7. kotimainen tekstiilitriennaali 2006, Amos Andersonin taidemuseo Kunnon tunteet, Villa Roosa, Orimattila 2006 Metrin juhlaa uudet kuviot kankaalla, Suomen käsityön museo, Jyväskylä 2006 Forssan tekstiilimuseo, Forssa Silmukoin, Verkaranta, Tampere 2006 Koti The Home Experience, Helsinki Design Week 2005 Wetterhoff 120-vuotis juhlakilpailu näyttely, Hämeenlinna 2005 Digiprint and Design, Isku Interior showroom, Helsinki 2005 Inform, Design Forum, Helsinki, TR 1, Tampere 2005 ForumBox 2004 International workshop Berkenele, Latvia 2004 VALKOINEN Makasiini, Fiskars 2004 Ympäristötaideteos, Suomenlinnan kuivatelakka, Helsinki 2002 Emilio Pucci, Firenze 2001 Jacquard 2000, Virtual Gallery Centre des textiles contemporains de Montreal, Kanada 2000 Galleria Luisa delle Piane, Milano 2000 Työ: Suunnitteluyhteistyö Arkkitehtitoimisto SARC arkkitehdit Oy kanssa Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan päärakennus, aulatilojen sisäseinien integroitu tekstiilitaideteos, Oulu 2004 TKP/FMC toimistorakennus, Helsinki 2003, julkisivulasien suunnittelu KONE Building, Espoo 2001, julkisivulasien suunnittelu Soneran toimitalo, Vallila 2000, julkisivulasien suunnittelu Expo2000, Suomen paviljonki, Hannover, julkisivulasien suunnittelu Palkinnot: 1.palkinto Wetterhoff 120-vuotisjuhlakilpailu 2005 Eläke-Varma, 3. palkinto seinäteoksen suunnittelukilpailussa 1997 Apurahat: Taiteen keskustoimikunta 2006 Suomen Kulttuurirahasto, Uudenmaan rahasto 2005 Suomen Kulttuurirahasto 2005 Alfred Kordelinin säätiö 2004 Suomen Kulttuurirahasto, Uudenmaan rahasto 2003 Eeva ja Maija Taimin rahasto 2003 Uudenmaan läänin taidetoimikunta 2000 Taideteollinen korkeakoulu 1995, 1996,1999 Leo ja Regina Wainsteinin säätiö 1991 Kokoelmat: Taideteollisuusmuseo, Helsinki Galleria Luisa delle Piane, Milano

9 16 17 vuoden taidekäsityöläinen rudi merz Juryn perustelut: Vuoden taidekäsityöläinen 2006 Rudi Merz on pitkän linjan puuseppä ja intohimoinen puun puolestapuhuja. Käden jälki näkyy Merzin huonekaluissa, joiden tuotekehittely on jatkuvaa. Mallit vain paranevat mestarin käsissä. Merz valmistaa omaa mallistoaan Lohjalla sekä toimii Nikari Oy:ssä Fiskarsissa. Rudi Merz on myös merkittävästi vaikuttanut puusepänalan koulutukseen Suomessa. Hän on ollut perustamassa Heinolan hienopuusepänluokkaa sekä opettanut puunkäsittelytaitoja mm. Lapin Yliopistossa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Palkinnon jakaa Taidekäsityöläiset TAIKO.

10 18 19 R udi Merzin elämään käsillä tekeminen tuli jo lapsuudessa: Meitä oli kolme likkaa ja kolme poikaa. Kaikki tekivät aina jotain. Isäni verstaan pikkusirkkeli ja muita työkaluja tuli tuhottua jo lapsena, kiellosta huolimatta. Rudi Merz eli lapsuutensa 1500 asukkaan kylässä Sveitsissä, Emmentalin alueella. Kun Merzin piti päättää ammatinvalinnastaan, puusepän ammatin jatkomahdollisuus kuulosti houkuttelevalta: voi kouluttautua sisustusarkkitehdiksi. Kylässä oli neljä mestarien vetämää puusepänfirmaa. Merz pääsi Hans Rothin oppiin ja valmistui 19-vuotiaana puusepäksi. Sen jälkeen hän meni vielä kahdeksi vuodeksi oppisopimuksella isompaan yritykseen opiskelemaan sisustussuunnittelua. Suomalainen saarni Opintojen jälkeen Merz lähti katsomaan maailmaa. Hän harrasti suunnistusta, joka veti Suomeen päin. Tie vei kuitenkin Ruotsiin, koska kieli oli helpompaa ja työtäkin oli tarjolla. Hän työskenteli Ruotsissa arkkitehtitoimistoissa. Sven-Kai Larsen kehitteli puisia huonekaluja ja Merz teki niiden mallikappaleet. Painuin suoraan malliverstaalle ja sieltä minua ei pois saatu, Merz sanoo. Ruotsissa Merz tutustui myös nykyiseen vaimoonsa ja päätyi kuin päätyikin Suomeen. Hän pääsi Yrjö Kukkapuron toimistoon harjoittelijaksi tekemään mallitöitä. Se oli modernimpaa: muovia ja metallia. Semmoisten kanssa työskentelin, mutta en viihtynyt muovin parissa koska se tuntui likaiselta. Siinä kuitenkin hissukseen kypsyi ajatus, että käsityöammatti on minulle sopivampi kuin piirustuspöydän ääressä istuminen, Merz kertoo. Rudi Merz kehittää omaa mallistoaan verstaallaan Lohjalla. Tällä hetkellä hän on innostunut suomalaisesta saarnista: Minulle kelpaa ruskea väri. Saarni on miellyttävä työstää ja se on sitkeä. Ihanteellinen tuolipuuna. Vasemmalla: Tuoli. Mänty/koivu. Ylhäällä: Tuoli: runko saarni, istuimen ja selkänojan muotoilussa vaihtoehtoja. Puulajit koivu värjättynä, värivahattu haapa, tammi, jalava, saarni. Ylhäällä oikealla: Nojatuoli: puumateriaali koivu, tyynyt käsinmaalattu (Kristiina Wiherheimo). Kuvat: Zak s Foto

11 20 21 Merz työskentelee kollegansa Kari Virtasen perustamassa Kutsumustyö Nikari Oy:ssä Fiskarsissa. Tuolien valmistukseen erikoistunut Rudi Merzille suunnittelutyö tulee työn ohessa: Nikari työllistää 10 henkilöä ja lisäksi alihankintojen kautta Meillä mallien kehittämistä ei lopeteta. Huonekalut paranevat koko ajan. Meillä ei ole sellaisia auto muitakin. Meikäläinen on aika huono yrittäjänä eli voin olla kiitollinen, että Kari perusti firman. Mahdollisuuksia ja mainetta levista tuotteistakin on meidän kätilöimiämme joko maattikoneita, jotka lykkäävät tavaraa ulos. Osa kilpai alkoi jo olla, eikä tilauksia voinut enää toteuttaa yksin. Olemme tietysti vähän menettäneet sitä yhden miehen verstaan on syntynyt kouluissa, joissa on opetettu. Kehittyäkseni on tehty prototyypit, osallistuttu kehitykseen tai niitä dynamiikkaa. Se on kuitenkin tehokkain tapa tehdä huonekaluja. Mutta se olisi mahdotonta tässä maailmassa. tehtien apua, koska olin itsekin auttanut heitä. Olen muotoiluasioissa käytin aikoinaan myös sisustusarkki kiitollinen Kukkapurolle, Wiherheimolle ja Kaarina Vainiolle. Tutustuin myös kuvanveistäjiin ja sain sitten jeesata heitäkin. Zoltan Popovitsille olen tehnyt paljon töitä siitä opin myös itse paljon. Laminoin ja raakatyöstin hänen isoja vaneriveistoksiaan. Vasemmalla ylhäällä: Tuoli: runko saarni, istuimen ja selkänojan muotoilussa vaihtoehtoja. Puulajit koivu värjättynä, värivahattu haapa, tammi, jalava, saarni. Keskellä: Talonpoikaistuoli, jalat koivua, istuin mäntyä. Vasemmalla alhaalla: Nojatuolit: puumateriaali saarni, käsinojat käytön mukaan esim. tuopille tai kaukosäätimelle. Päällinen virkattua puuvillaa. Oikealla: Kakkulapio omenapuuta sarjasta puusepänhopeat.

12 22 23 Rudi Merz Syntynyt Sveitsissä Koulutus: Puusepän oppisopimuskoulutus, Mestari Hans Roth, Trubschachen CH Sisustussuunnittelijan oppisopimuskoulutus, Mestari Peter Künzi, Bern CH Harjoittelu Sven Kai-Larsenin arkkitehtitoimistossa Tukholmassa Harjoittelu Yrjö Kukkapuron toimistossa Työ: 1977 Itsenäisenä puuseppänä ja sisustussuunnittelijana 1982 Tuntiopetusta Taideteollisessa korkeakoulussa Heinolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, hienopuusepänopetuksen suunnittelutyöryhmän jäsen ja projektiopettaja 1993 Länsi-Uudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymä, ammattialan neuvottelukunnan jäsen ja tuntiopettaja 1996 Yhteistyö Nikari Oy:n kanssa Lapin Yliopisto, projektiopetusta teollisen muotoilun laitoksella 2003 Karjaan kurssikeskuksen puuseppämestarikoulutuksen ohjausryhmän jäsen ja tuntiopettaja Näyttelyt ja jäsenyydet: 1982 Osallistumisia useihin yhteisnäyttelyihin 1984 TAIKO:n/Ornamon jäsen 1990 Lohjan seudun Käsityöläisyhdistyksen jäsen 1993 Oma näyttely Lohjan museolla 1998 Oma näyttely Lohjan museolla 1996 Fiskarsin taitelijoiden ja käsityöläisten osuuskunnan jäsen, vuosittainen osallistuminen osuuskunnan kesänäyttelyihin Vasemmalla: Vitriini, koivu/raita. Oikealla: Tuolit koivua. Takimmaisen tuolin koristeveisto Ilona Rista. Sisustusarkkitehti Antti Paatero pestasi Rudi Merzin mukaan Mäntyniemen sisustuksen luomiseen. Sain tehtäväksi kaikkein isoimman bankettipöydän. Sitä tuli tekemään lupaava puuseppä, johon olin tutustunut Heinolan puuseppäkoulussa, jossa silloin opetin. Tein itse 30 pöytään sopivaa tuolia. Ne olivat Antin suunnittelemia ja hänen käsialaansa, mutta saimme tehdä prototyypit ja olla mukana alusta asti. Se oli oikein malliesimerkki hyvästä yhteistyöstä, Merz kertoo hankkeesta ja jatkaa: Olen kiitollinen tästä ammatista. Toisethan maksavat siitä, että he saavat tehdä puusepän töitä. Minun ei tarvitse maksaa, saan siitä palkkaa. Käsityön arvostus Rudi Merz haluaa palauttaa ihmisen käden jäljen tuotteisiin. Tuntuu, että vallalla on vain yksi muotoilun ihanne: koneiden muotokieli. Koneet auttavat meitä, mutta ei ryhdytä niiden rengiksi ja alisteta muotokieltä niiden ehdoille. Kädenjälki tarkoittaa sitä, että esine on ihmisen hallinnassa. Ei alistuta siihen, että logistiikka tai pakattavuus olisi tärkeintä. Pinottavuuskin on minulle vähän... tuoli on kuitenkin tuoli, jolla ennen kaikkea istutaan, Merz sanoo. Rudi Merzin mukaan käsityön tekijöiden pitää huolehtia alan jälkikasvusta. Sillä on myös itsekkäät syyt: on vaikeaa rekrytoida uusia ihmisiä ja tutustua alihankkijoihin. Paras tapa on opettaa nuoret ja luottaa heihin. Merz uskoo käsityön tulevaisuuteen: Fiskarsin kylässä on tosi kova usko taidekäsityöhön. Meilläkin on ollut kohtalaista ylämäkeä. Onhan tämä kylä esimerkki siitä, että kyllä ylöspäinkin voi mennä. Ja jos on taipumusta vähän yrittää parantaa maailmaa, niin tämä on yksi tapa. Saa ihan näkyvää parempaa aikaiseksi!

13 24 25 vuoden sisustusarkkitehti antti paatero Juryn perustelut: Jury päätti yksimielisesti valita Antti Paateron Vuoden sisustusarkkitehdiksi Valinnalla haluttiin nostaa esiin pitkän linjan ammattilainen. Paateron erittäin laajaalainen ja vaikuttava referenssiluettelo sisältää kohteita pienistä toimistoista ja kesähuviloista vaativien julkisten ja yksityisten toimitilojen ja edustustilojen kokonaisvaltaisiin sisustuksiin. Paatero toimii edelleen aktiivisesti työelämässä. Sisustusarkkitehtitoimisto Antti Paatero Oy on ollut lisäksi monien nuorten opiskelijoiden ja kollegojen ponnahduslauta tuleviin vaativiin tehtäviin. Juryn päätökseen vaikutti lisäksi Paateron aktiivinen ja pitkäaikainen toiminta arvostettuna ammattikunnan edustajana niin julkisissa kuin oman alansa hallinnollisissa luottamus- ja edustustehtävissä. Palkinnon jakaa Sisustusarkkitehdit SIO.

14 26 27 uoden sisustusarkkitehti Antti V Paateron lavea ura kattaa julkisten ja yksityisten tilojen suunnittelua, näyttely- ja tutkimusprojekteja, opetusta ja toimimista alan luottamustehtävissä. Antti Paatero on Atskin kasvatteja Opiskelu oli aika eriluonteista ennen 70-lukua, jolloin Taideteollinen oppilaitos muuttui korkeakouluksi. Se oli vielä varsin yksinkertainen laitos. Oppi tehtävän, mutta ei sen suhdetta muihin maailman asioihin. Se oli korkeakoulun esiaste ei juurikaan teoretisoitu, tehtiin töitä ja piirrettiin paljon. Piti myös itse opiskella: työskennellä arkkitehtitoimistoissa, huonekalutehtaalla jne. Paateron mukaan alan koulutus kehittyy varsin vähän teorian kautta. Se syntyy tarpeen mukaan. Harvoin voi ajatella, että koulutus toimisi moottorina se on vähän niin kuin narulla työntäisi. Ei onnistu kovin hyvin. Ympäristössä ja yhteiskunnassa on tilaus, johon vastataan. Tutkimus sisustusarkkitehtuurin ammatinkehityksestä, jonka teimme aikoinaan Anita Karhusen kanssa, oli hyvin silmiä avaava. Kun kehitys koristeveistäjästä vähitellen sisustusarkkitehdiksi oli levitettynä pöydälle, oivalsi tärkeitä kohtia historiassa. Se on ollut myös erinomainen apu opetustyössä. Uran alku Paatero pääsi opintojensa jälkeen töihin Charles Eames n toimistoon Yhdysvaltoihin: Se oli melkoinen työkokemus ja on toiminut minulle pohjana siihen miten ammattiin pitäisi suhtautua. Ja maailmaan. Sieltä tuli paljon humanistista ajattelua ja vakuutus sitä, että ei ole olemassa mitään ammatillisia rajoja: etteikö voisi toimia graafikkona, elokuvaohjaajana, arkkitehtina, muotoilijana tai valokuvaajana. Oman toimiston pyörittäminen lähti Toppinen & Vernermo & Paatero -arkkitehtitoimiston perustamisesta sairaalan kilpailuvoiton vuoksi vuonna Toimisto hajosi projektin valmistuttua. Seuraavana vuonna Paatero perusti toimiston kurssikaverinsa Kaj Johanssonin kanssa ja vuonna 1978 nykyisen Antti Paatero Oy:n. Kuvat: Rauno Träskelin Vasemmalla: Teollisen yhteistyön rahasto Oy (Finnfund), neuvotteluhuone Oikealla ylhäällä: Teollisen yhteistyön rahasto Oy (Finnfund), työhuone

15 28 29 Vuonna 1976 Antti Paateroa ja Severi Juha Leiviskän joukkueessa, viiden loppusuoralle päässeen joukossa. Työn Blomstedtia pyydettiin suunnittelemaan muotoilu- ja arkkitehtuurinäyttely sitä kahdentoista vuoden maratonia. Mäntyniemeä tehtiin samoihin aikoihin. sai Hyvämäki, Karhunen ja Parkkinen, jotka sitten pestasivat meidät tekemään Pariisin Pompidou-keskukseen, joka oli Reima Pietilä oli hyvin omalaatuinen ajattelija arkkitehtina. Kun ohjeena on se, juuri valmistunut. Metamorphoses Finlandaises oli Pompidou n ensimmäinen muistuttaa mitään. Se oli äärimmilleen viety sopeutuminen: tehdään karaktääri että sisustuksen tulee olla osa rakennusta, niin tässä tapauksessa se ei saanut ulkomainen näyttely ja kiersi sen jälkeen huonekaluja rakennukseen, joka on uniikki. myös Yhdysvalloissa. Työ edellytti perehtymistä koko muotoilun ja arkkitehtuurin historiaan ja nykypäivään. Emme tehneet aikaakselilla etenevää historian katsausta vaan otimme temaattisen lähestymissuunnan: mitkä ovat olleet suunnittelun tarkoitusperät sellaisilla käsitteillä kuin harmonia, korostus, tila ja valo, tekstuuri jne. Panimme samalle viivalle korut, korostavan rakennuksen, ergonomian, harmonian... siis perinteiset systeemit. Projekti tutustutti minut paremmin koko taideteollisuuden ja arkkitehtuurin kenttään, jonka Alhaalla: Korkein hallinto-oikeus, Suuri istuntosali luulin tuntevani. Pakollinen autodidaktinen opiskelu ja Oikealla: Tasavallan presidentin virka-asunto, Mäntyniemi, Suuri Salonki vastuu tulkinnasta opettivat. Kuva: Voitto Niemelä Presidentin virka-asunto ja muita julkisia tiloja Sisustusarkkitehtitoimisto Paatero & Johanssonin aikana syntyi jatkon kannalta ratkaisevia tapaamisia arkkitehtien, ravintolaketjuyritysten ja muiden tahojen kanssa. Muodostui yksityisten ja puolijulkisten palvelutilojen työmaa. Sitten meille tuli myös julkinen tilaus. Pääsimme hyvin nuorina Eric Adlercreutzin kanssa tekemään Varsovan suurlähetystöä. Se oli ensimmäinen kosketuspinta valtion kanssa. Kaj Johansson lähti sitten omille teilleen. Siinä vaiheessa julkisten tilojen osuus alkoi kasvaa. Toimisto lähti siitä kasvamaan ensin 5 henkeen ja 80-luvun alussa henkeen. Osa on istunut muutaman vuoden, jotkut jopa parikymmentä vuotta. Ei niitä ehkä pidäkään kutsua työsuhteiksi, vaan ne on tällaisia heimon tai perheen muodostumisia. Olimme myös mukana tekemässä oopperatalon kilpailua Kuva: Rauno Träskelin

16 30 31 Työssä on mahdollista vaikuttaa Sisustusarkkitehdin työ on joukkuetyötä toimistossa ja rakentajien kanssa. Kaikki toimeksiannot lähtevät tilaajan tarpeista, ympäristötekijöistä ja niiden opiskelusta. Jokainen työ on hyvin yksilöllinen. Itse suunnittelutyö on suhteellisen lyhyt periodi projektissa. Toimistossa hoidetaan samaan aikaan 5 10 työkohdetta: Kontaktien ylläpitäminen ja asioiden varmistaminen ja edistäminen on se päivän työ. Koska se on häiriöherkkää, pieniä katastrofeja on noin 2 3 päivässä. Ne nostavat pulssia, mutta eivät aiheuta muuta kuin vipinää ja korjausliikkeitä. Suunnittelijan vastuu työn laadun ja työhön paneutumisen kautta vaikuttaa ihmisten elämään hyvänä ympäristönä. Olen aina uskonut siihen, että vaikutusmahdollisuudet työn kautta ovat hyvät. Vaikka toimistomme on leimautunut julkisten tilojen ja suurten kohteiden tekijäksi, niin olemme tehneet paljon kouluja, päiväkoteja ja vanhustentaloja. Sellaisia joiden ympäristöllä on merkitystä monelle ihmisille niillekin, joita emme tunne, emmekä tule koskaan tapaamaan. Antti Paatero toivoo, että muotoilun ja arkkitehtuurin yhteys rekonstruoitaisi uudestaan: Arkkitehti voisi tehdä sisustuksia jo koulutuksensakin pohjalta, ja me voisimme tehdä rakennussuunnitteluun kuuluvia töitä kuten korjausrakennusta tai pientaloja. Raja-alueen voisi muokata sellaiseksi, että se on vapaasti liikuttavissa. Käyttäjä eli tavallinen ihminenhän näkee nämä asiat kokonaisuutena, mutta miksi me emme näe? Sellaisia hankkeita on kyllä ilmassa: julkisuudessakin pyörinyt Armihanke, jossa rakennusala kokonaisuutena hakee yhteyksiä. Tässä työssä on tärkeää olla monialainen ja sitten toimia sisustusarkkitehtina niissä tehtävissä mitä tekee. Ei saa olla koko ajan osaamisen äärirajoilla, vaan pitää osata enemmän ja valita sitten siitä mitä ottaa käyttöön. Suhteellisuudentaju kasvaa monipuolisuuden mukana. Ylhäällä: Klaukkalan kirkko ja seurakuntakeskus, Kirkkosali Alhaalla: Espoon seurakuntatalo, Seurakuntasali Kuva: Jussi Tiainen Kuva: Jussi Tiainen Antti Heikki Ilmari Paatero Syntynyt Helsinki Koulutus: Taideteollinen oppilaitos, Taideteollisuusopiston sisustustaiteen osasto 1966 Päätoimet: Sisustustoimisto Maimu ja Seppo Paatero Office of Charles Eames, L.A. California, USA Arkkitehtitoimisto Adlercreutz & Aschan 1969 Arkkitehtitoimisto Osmo Sipari 1970 Arkkitehtitoimisto Toppinen & Vernermo & Paatero 1971 Sisustusarkkitehtitoimisto Paatero & Johansson 1972 Sisustusarkkitehtitoimisto Antti Paatero Oy 1978 Opetustoimi: Taideteollinen oppilaitos, ympäristösuunnittelun tuntiopettaja Taideteollinen korkeakoulu, sisustus- ja valaistussuunnittelun tuntiopettaja , sisustussuunnittelun lopputyöohjauksia 1988 Toimikunnat ja luottamustehtävät: SIO, hallituksen jäsen , vpj , pj , vpj Rakennustietosäätiön edustajisto, SIO:n edustaja Ornamo, hallituksen jäsen , vpj , 2000 Suomen Taideteollisuusyhdistyksen hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Taideteollisuusmuseon säätiön edustajiston jäsen Arkkitehtuurin, muotoilun ja rakentamisen keskus,armi:n hallituksen jäsen 2000 Forum Artis, hallituksen jäsen Taidehallin Säätiön hallituksen jäsen Kirjallinen toiminta ja apurahat: Tutkimus, aiheena fyysisesti poikkeava ja ympäristö (Valtion kohdeapuraha, työryhmä) 1972 Tutkimus, aiheena sisustusarkkitehdin ammatin kehitys (Valtion kohdeapuraha, työryhmä) 1976 Valtion 1-vuotinen apuraha 1978 Valtion 5-vuotinen apuraha 1991 Radioesitelmä Seminaariluentoja 1980 Ansio- ja kunniamerkit: Taideteollisuuden valtionpalkinto 1986 Pro Finlandia -mitali 2001 Suunnittelutyö; tärkeimmät julkiset työt: Lepolan siunauskappeli, Valkeala 1972 Suomen Varsovan suurlähetystö 1976 Houtskarin kirkko, restaurointi 1975 Kajaanin kaupungin hallinto- ja kulttuurikeskus, I rakennusvaihe 1976 Metamorphoses Finlandaises, suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun näyttely yhteistyössä Severi Blomstedtin kanssa, Centre Pompidou, Paris 1978 Finland: Nature, Design, Architecture, taideteollisuuden ja arkkitehtuurin kiertonäyttely yhteistyössä Severi Blomstedtin kanssa, USA Mexico Korkeimman hallinto-oikeuden rakennus, saneeraus, Helsinki 1984 Finnfund Teollisen yhteistyön rahasto, Helsinki 1984 Mikkelin kaupungintalo 1986 Korkein oikeus, saneeraus, Helsinki 1987 Rauman kaupungintalo 1992 Helsingin oopperatalo 1993 Kanavakatu 4, valtion virastotalo 1993 Mäntyniemi, tasavallan presidentin virka-asunto 1993 Espoon kirkon seurakuntatalo 1995 Klaukkalan kirkko ja seurakuntakeskus 2004

17 32 33 Ajatus metsästä Taideteollisen korkeakoulun nettisivuilla kerrotaan, että Vapaasalon toimenkuvaan kuuluu arkisten käytäntöjen sekä ilmapiirin ja työtyytyväisyyden edellytysten luominen. Työpaikkansa käytävillä professori tuleekin pysäytetyksi jatkuvasti: neuvoa kyselevät opiskelijat ja kollegoillakin on asiaa. Vapaa-ajallakin graafinen suunnittelija huomaa korjaavansa kylttien kirjainvälistyksiä tai löytää itsensä esimerkiksi kuvaamasta viemärinkansia tai seinänhalkeamia. Vapaasalo ei ole koskaan pitänyt työn ja vapaa-ajan suhdetta ongelmallisena, kutsumustyössä kun on. En tiedä mistä graafinen suunnittelu alkaa ja mihin se loppuu. Se on kuin metsässä kulkemista, jossa malttaa katsoa tarkkaan, ei jatkuvaa työssä oloa. Ajatus metsästä saa Vapaasalon filosofiseksi: Pohjimmainen ajatukseni on, että jokainen yksityiskohta on yhteydessä suuriin yleisiin asioihin. Näin on graafisessa suunnittelussa ja näin on elämässäkin. Ja kun muistaa Goethen ajatuksen, että se mikä on silmien edessä on vaikeinta nähdä, muuttuu graafikon työ kiinnostavaksi. Se johtaa siihen, että kaikesta tulee mieleen paljon. Se tekee luennoinnista haasteen en koskaan tiedä mistä kohtaa metsää tulen ulos. vuoden muotitaiteilija piia rinne noora niinikoski Juryn perustelut: Piia Rinteen ja Noora Niinikosken vaatesuunnittelua leimaa omaperäinen, vahvasti taiteellinen näkemys. Vaatteet ja muut tuotteet ovat helposti tunnistettavia. Ne ovat rohkeita ja innovatiivisia. Rinne Niinikoski -työpari suhtautuu intohimoisesti tekstiiliin, vaatteeseen, muotiin ja laajemmin koko taiteen kenttään. Heillä on alalla tarvittava vahva ja tinkimätön asenne. Vuoden muotitaiteilija palkinnolla halutaan rohkaista Rinne Niinikoski -työparin omaperäistä suunnittelua. Palkinnon jakaa Muotitaiteilijat MTO.

18 34 35 Oikealla: Das Schneewittchen von Schwarzwald, 2005 iia Rinteen ja Noora Niinikosken työhuone on teollisuus p alueen taiteilijayhteisössä Herttoniemessä. Tilaa hallitsee valtava painopöytä, jonka kankaaseen on painautunut kuvioita kuvioiden päälle. Siihenkin alkaa hahmottua uusi maailma, aivan kuten Rinne Niinikosken suunnittelemiin vaatteisiin, joiden suunnitteluprosessiin kuuluu oleellisesti aiheiden ja elementtien sekoittaminen ja lainailu. Säröt ja virheet antavat ideoita Noora Niinikoski ja Piia Rinne alkoivat työskennellä yhdessä sattuman kautta. Vuonna 2000 Taideteollisessa korkeakoulussa oli projekti, jossa tekstiili- ja vaateopiskelijat tekivät yhdessä vaatemalliston. Rinne etsi itselleen työparia esittelemällä tilkkuja, joissa hän oli yhdistellyt neuletta ja farkkua. Niinikosken ei ollut tarkoitus edes osallistua projektiin, mutta tilkut nähtyään hän kiinnostui Rinteen töistä. Silloin keskustelimme ensimmäistä kertaa sattumasta suunnitteluprosessissa, Rinne kertoo. Ja rikkinäinen levy -efektistä: että voi suunnitella sellaista mikä ei ole tarkoituksellista. Säröistä ja virheistä, jotka ovat esteettisesti kiinnostavia, Niinikoski jatkaa. Yhdessä työskentely jatkui luontevasti opintojen päätyttyä. Muodostui käsite Rinne Niinikoski. Sinänsä on sattumaa, että löytää sopivan työparin. Hyvä yhteistyö kaataa sopivasti omat rajoittuneisuudet ja maneerit. Se on dynaaminen ja tuottava tilanne, Niinikoski sanoo. Suunnittelijakaksikon arkipäivät kuluvat työhuoneella Herttoniemessä. Suunnitteluprosessi tapahtuu tekemällä: ommellaan, painetaan kangasta ja applikoidaan tehdään käsityötä. Vaikka Rinne on tekstiili- ja Niinikoski vaatesuunnittelija niin konseptit ja ideat syntyvät aina yhdessä. Se maailma on meidän välillä. Ei se ole kummankaan, Rinne tiivistää. Kuva: Christian Yakowlef

19 36 37 Kuva: Sasu Haanpää Vasemmalla: Karnevaali, Oikealla: Vappu, Vaikutteiden miksausta Rinne Niinikoski -vaatteet ovat tekijöidensä näköisiä niiden moninainen muotokieli on saanut vaikutteensa työparille ominaisen prosessin kautta: Olemme kiinnostuneita kaikesta ympärillä olevasta kansantaiteesta huippumuotiin: musiikista, elokuvista, lehdistä ja kirjoista. Toisin sanoen: me lainataan, miksataan ja sämplätään kaikkea kiinnostavaa, Niiinikoski kertoo. Käytännössä Rinne ja Niinikoski keräävät vanhoja valokuvia ja mustavalkoisia kopiota kirjoista. Kuvista syntyy oma maailmansa. Tätä maailmaa jäljitellään sitten tekstiiliin. Lopuksi tulee muoto kun tekstiilistä tehdään vaatteita. Meidän toimintamme on vahvasti taiteellista työskentelyä, mutta koska me teemme muotia, niin kaupallisuus on voimakkaasti mukana: tuottaminen, markkinointi ja jälleenmyynti. Nämä ristiriitaiset maailmat täytyy saada sopimaan yhteen, Niinikoski sanoo. Rinteen ja Niinikosken mielestä Suomessa on hyvä tehdä töitä, mutta mallistoja pitäisi päästä esittelemään muualle, koska markkinat täällä ovat pienet. Vuonna 2003 he olivatkin esillä japanilaisten suunnittelijoiden kanssa Yokohaman kansainvälisillä muotimessuilla. Siitä syntyi halu pitää oma näyttely Japanissa. Vuonna 2004 se toteutui Rocket-galleriassa Tokiossa. Helsingissä Rinne Niinikoski sarjakuvavaatteita ja applikoituja tyynyjä on

20 38 39 Kuvat: Christian Yakowlef Noora Niinikoski Syntynyt 1972 Koulutus: Lahden muotoiluinstituutti, Teollisen pukusuunnittelun osasto Taideteollinen korkeakoulu, Vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelma Central Saint Martins College of Art and Design, Lontoo, BA Fashion Design 2001 Tama Art University, Tokio, Japani, Tekstiilitaide Taideteollinen korkeakoulu,taiteen maisteri, Vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelma Työ: 1997 Marimekko Oy/Työharjoittelu Benetton Group SpA, Italy/Neulesuunnittelu 1999 Studio Edelkoort, Pariisi/Neulesuunnittelu Taideteollinen korkeakoulu/opetus, neulesuunnittelun perusteet 2000 Rinne Niinikoski Palkinnot: 1998 Textile Award, BhS Graduate Fashion Week, Lontoo Piia Rinne Syntynyt 1973 Koulutus: Turun yliopisto, yleisen historian -ja kulttuurihistorian laitos 1995 Taideteollinen korkeakoulu, Taidekasvatuksen osasto 2002 Taideteollinen korkeakoulu, Taiteen maisteri, Tekstiilitaiteen koulutusohjelma Työ: Opetustöitä MLL:n kuvataidekoulussa toimitussihteeri, Design Forum Finland 2001 työharjoittelu, Finlayson Oy, teollinen painokangassuunnittelu 2000 Rinne Niinikoski ollut esillä Myymälä2:ssa. Applikoituja vaatteita esiteltiin tämän vuoden toukokuussa Wienin EU-Fashion Summit:ssa, johon Rinne Niinikoski oli kutsuttu edustamaan Suomea. Mallistoa myytiin myös Stockmannin Young Designers -viikoilla heti Wienin tapahtuman jälkeen. Suunta on selvillä Rinne ja Niinikoski ovat tehneet myös lyhytelokuvia, jotka ilmentävät vaatteiden taustalla olevaa maailmaa luvun alun dada-asenteella kreisiä, dekadenssia, synkkää ja friikkiä meininkiä. Videot ovat meidän versioitamme vanhoista ylinäytellyistä mykkäelokuvista, Niinikoski valaisee. Videoiden tekemiseen on syntynyt hyvä työryhmä. Me olemme tehneet puvustuksen ja lavastuksen, Rinne lisää. Miltä näyttää Rinne Niinikosken tulevaisuus? Meille on vuosien varrella kerääntynyt lista asioista, joita haluamme viedä eteenpäin. Tuntuu, että tämä on nyt vasta pinnan raapimista. Elämme kolmen kuukauden pyrähdyksillä erilaisten pienten projektien puitteissa. Pyrimme jatkuvuuteen ja säännöllisyyteen. Tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta käytännössä se on rahoituskysymys, Rinne ja Niinikoski vastaavat kuin yhdestä suusta. Molemmat ovat myös samaa mieltä siitä, että oman vaatebisneksen pyörittämiseen ja eteenpäin viemiseen tarvitaan ennen kaikkea uskallusta ja intohimoa! Vasemmalla: Das Schneewittchen von Schwarzwald, 2005 Keskellä: Das Schneewittchen von Schwarzwald, 2005 Oikealla: Das Schneewittchen von Schwarzwald, 2005 Näyttelyt: 2001 Taideteollisen korkeakoulun yhteisnäyttely, Gifu ja Tokio, Japani 2002 European Ways of Living, yhteisnäyttely, Pariisi, Ranska ja Soul, Korea (Piia Rinne) 2002 Masters of Arts -näyttely, Taideteollisuusmuseo, Helsinki 2003 Huuto-galleria, Helsinki 2004 Art Fiend Foundation, New York 2004 ROR-galleria, Helsinki 2004 Rocket-Gallery, Tokio, Japani 2005 Myymälä2, Helsinki 2005 Helsinki International, yhteisnäyttely, Kulttuuritehdas Korjaamo, Helsinki 2006 Naisen muoto, yhteisnäyttely, Design museo, Helsinki 2006 Adidas-Control, yhteisnäyttely, Myymälä2, Helsinki Apurahat ja stipendit: 1998 Lopputyömalliston sponsori, Nokia Mobile Phones, UK (Noora Niinikoski) 2001 Japaninmatka-apurahat: Taideteollisen korkeakoulun tukisäätiö ja Muoti- ja tekstiilitaiteen osasto (Noora Niinikoski) 2002 Kirsti Paakkanen säätiö, ryhmä 2002 Suomen Muotikilta Ry, työpari 2002 Alfred Kordelinin säätiö, työpari 2002 Valtion Muotoilutoimikunta, työpari 2003 Scandinavia-Japan Sasakawa Foundation, työpari 2003 Teollisuustaiteen Liitto Ornamo, työpari 2003 Valtion Muotoilutoimikunta, taiteilija-apuraha 2004 Suomen Kulttuurirahasto, työpari 2004 Visuaalisten taiteiden säätiö Yhdysvalloissa, taiteilijaresidenssi 2005 Valtion muotoilutoimikunta, työpari

21 40 41 vuoden teollinen muotoilija pekka toivanen Juryn perustelut: Pekka Toivanen on ollut merkittävällä tavalla vaikuttamassa teollisen muotoilun asemaan ja arvostukseen toimiessaan kirjoittajana, kouluttajana, luennoitsijana ja paneelien puheenjohtajana. Monilahjakkaan Toivasen aktiivinen panostus teollisesta muotoilusta kirjoittamiseen useissa lehdissä on ollut huomionarvoista. Toivanen toimi usean vuoden ajan päätoimittajana Muoto-lehdessä. Toivasen merkitys teollisen muotoilun viestinviejänä oli suuri, kun hän sai luotua Kauppalehti Option sisälle oman Design Optio -osion, joka saavuttaa muotoilua liiketoiminnassaan hyödyntävän lukijakunnan. Teollinen muotoilu lunasti silloin paikkansa oikeassa forumissa. Pekka Toivasen yhdessä Katja Lindroosin kanssa toimittama Finnish Design Yearbook 2006 on osoitus monipuolisuudesta ja suvereenista suomalaisen muotoilukentän tuntemuksesta. Valitessaan Pekka Toivasen 40-vuotisen toimintansa juhlavuoden 2006 Vuoden teolliseksi muotoilijaksi Teolliset muotoilijat TKO palkitsee henkilön, jonka arvot ovat lähellä ihmistä. Ilman hänen toimintaansa monet tuotteet, niiden tekijät sekä valmistajat olisivat tuntemattomia. Toivasen toiminnan kautta teollisen muotoilun merkitys luontevana osana menestyvää liiketoimintaa ja parempaa inhimillistä ympäristöä on konkretisoitunut. TKO:n ja Ornamon puheenjohtajana toimineen Toivasen vähemmän esillä ollut oma muotoilutyö kattaa laajan alueen aina taideteollisuudesta yritysviestintään. Palkinnon jakaa Teolliset muotoilijat TKO.

22 42 43 T eolliset muotoilijat TKO:n puheenjohtaja Jorma Pitkonen asettelee Pekka Toivasen päähän valtavat Näkijän lasit, jotka vuotuisesti symboloivat Vuoden teollinen muotoilija -palkinnon saajan nerokkuutta muotoilun saralla. Tänä vuonna juhlitaan teollisten muotoilijoitten ammattijärjestön TKO:n 40-vuotista taivalta. Näkijän lasit osuvat oikeaan päähän, sillä Pekka Toivanen on ollut merkittävällä tavalla vaikuttamassa teollisen muotoilun asemaan ja arvostukseen Suomessa kirjoittamalla, muotoilemalla ja olemalla kaikin puolin aktiivinen kentällä. Pekka Toivasen kontakti muotoiluun syntyi jo lukiolaispoikana Benito Casagranden ja Destem Oy:n toimistoissa Turussa. Arkkitehtuuri ja muotoilu kiinnostivat: Opiskelin ensin vuoden Lahdessa sisustussuunnittelua ja hain sitten Taikiin ja Destemin Tapani Hyvösen kannustamana myös Tukholmaan, Konstfackiin. Pääsin yllättäen Konstfackiin haastatteluun ja siitä sitten sisälle. Tilanne muodostui sikäli erikoiseksi, että tulin sieltä sitten stipendiaattina Taikin Design Leadership -ohjelmaan, jossa tein maisterin tutkinnon muotoilujohtamisesta. Palasin vielä takaisin Tukholmaan tekemään Masters of Fine Arts -tutkinnon. Vuonna 1995 olin valmiina työmarkkinoille. Palapeleistä suunnittelupalveluihin Pekka Toivanen toimi aluksi freelance-muotoilijana ja alan opettajana. Oman yrityksen perustamiseen liittyi esine: Toivanen oli Tukholmassa tehnyt Moderna Museetin myymälään pieniä palapelejä. Tuotteistaakseen pelinsä hän perusti Pala & Peli Oy:n. Suomessa palapeliä myi mm. Artek. Vasemmalla: DesignOption ensimmäinen numero vuodelta DesignOptio aloitti uuden aikauden muotoilukirjoittamisessa. Talouspainotteisessa julkaisussa oli säännöllisesti teolliseen muotoiluun ja designtalouteen liittyvä osio, joka ilmestyi neljästi vuodessa. Oikealla: Flora & Fauna -keräilysarja oli Toivasen ensimmäinen tuotekonseptointi ja muotoilutehtävä Arabialle. Kalevala-sarjan tuotanto päättyi ja tilalle haluttiin jotain uutta. Flora & Fauna -taidelautasten sarja kuvittaa suomalaisia kansansatuja. Väreistä ja taidekuvista vastaa graafikko Eeva Sivula. Muotohiomo kehitti tuotesarjan nimen, sisältökonseptin, pakkaukset ja esitteet. Taidelautasten muoto on Toivasen käsialaa.

23 44 45 Palapelini on kuin kangaskuosin loputon kuvio: viimeisen palan voi siirtää ensimmäiseksi ja näin kuvio jatkuu. Muotokielenä tämä on sitä ominta naivistista pekkatoivasta. Toivanen jätti pian opetustöitä ja palapelejä vähemmälle ja alkoi kirjoittaa ja toimia monipuolisesti muotoilun parissa. Ympärille alkoi muodostua oikeanlaista porukkaa: Suunnittelupalvelujen myynti lähti käyntiin ja aika nopeasti huomasin, että ei ole kiva tehdä työtä yksin. Julkaisutoiminnan vuoksi lyöttäydyin yhteen lahjakkaan graafisen suunnittelijan Lasse Kangasmaan kanssa. Nykyinen yritys Muotohiomo lähti liikkeelle sisällön ja ulkoasun tuottamisesta. Ensimmäinen Muotohiomon työ oli yritysidentiteetin suunnittelu turkulaiselle ED-Design muotoilutoimistolle: Työn tilasi aikaisempi pomoni Tapani Hyvönen. Alkoi pikku hiljaa kertyä lisää graafisen suunnittelun töitä ja sitä kautta Muotohiomoon tuli lisää graafisia suunnittelijoita. Oma työni alkoi olla enemmän managerointia, koordinointia ja myyntityötä. Olen kuitenkin pitänyt huolen siitä, että olen mukana muotoiluprojekteissa voin olla se joka heittää idean. Tietotaitoa ja luovuutta Muotohiomo tekee paljon julkaisuja. Muotoilupuolen asiakkaina saattaa olla romunkierrätysyhtiö tai ylellisyystuotteita valmistava yritys. Yritysidentiteetin, mainonnan ja markkinoinnin suunnitteleminen Kuusankoski Oy:lle opetti ison mittakaavan työskentelyn. Projekti sisälsi paljon erityyppisiä muotoilutöitä: messuja, tehtaiden informaatiojärjestelmien suunnittelua sekä aula- ja neuvottelutilojen sisustussuunnittelua. Jos myy vain teollista muotoilua, Vasemmalla: Swarovski on ollut Toivaselle tärkeä kansainvälinen asiakas, jonka parissa on päässyt näkemään ylellisyysbrändin hallintaa. Toivanen on tuotesuunnitellut Swarovskille sisustuotteita ja luonut uusia kontakteja suomalaisiin muotoilijoihin. Keskellä: Bengtskärin 100-vuotismuistomerkki on Toivasen uran kohokohtia. Teoksen tilasi Turun Yliopistosäätiö vuonna Haponkestävästä teräksestä valmistetun veistoksen toteutti seppämestari Jouko Nieminen. Oikealla: Muotoilun soveltaminen uusissa yhteyksissä on ollut yksi Toivasen toiminnan tunnuspiirre. Vuosina Muotohiomo uudisti kierrätyskonserni Kuusakosken visuaalisen ilmeen. Design management -projekti tuotti laajasti muotoilutyötä, mm. messujen, edustustilojen, ajoneuvojen ja kierrätyslaitosten visuaalisen ilmeen toteuttamista. Yhtiön uuden tunnuksen suunnitteli AD Juri Patrikainen. Kuvassa yhtiön kuljetuskalustoa uudessa ilmeessään.

24 46 47 toimeksiannot ovat varmasti aika paljon tuotesuunnitteluun liittyviä. Jos myy tietotaitoa ja luovuutta, tulee työnkuvaan väistämättä monenlaisia projekteja. Itse olen saanut suunnitella muistomerkkejä ja toisaalta hyvin arkista jokapäivän käyttödesignia. Oikeastaan jokaisen muotoilijan tehtävä on toimia laajalla kentällä. Luovuudesta ja asiakkuuksista huolehtiminen ovat avainasioita. Luova ala on sillä lailla kiinnostava, että me ei myydä mitään sellaista jonka tarve lakkaisi yhtäkkiä. Muotoilun merkityksen ymmärtäminen on tärkeää Pekka Toivanen on kirjoittanut muotoilusta lukuisiin julkaisuihin ja lehtiin sekä toiminut alan seminaareissa ideanikkarina ja puheenjohtajana. Kirjoittavana muotoilijana minulla on yksi valttikortti: tunnen valtavan määrän muotoilijoita. Tiedän nopeasti kenelle kannattaa soittaa ja pääsen tavallaan takaovesta sisälle. Tehtäväni on jalostaa sitä tietoa ja viestiä, jota muotoilijat minulle välittävät. Pekka Toivasella on sanottavaa myös tuleville teollisille muotoilijoille: Muotoilijan ammattiin kuuluu metodi oppia. Jos oppimisenhalu ja kyky taantuu, niin työn edellytykset vähenevät merkittävästi. Suomessa kestää yleensä aika kauan, että suunnittelija pääsee käsiksi kunnon projekteihin. Ensin saatetaan suorittaa ammattitutkinto ja siihen päälle maisterin tutkinto. Ollaan todella kouluttautuneita, mutta työkokemusta on hyvin vähän. Kannattaa miettiä mitä näiltä työmarkkinoilta lähtee hakemaan ja minkä tyyppistä muotoilu- ja ammattiprofiilia rakentaa. Muotoilussa asiat menevät yhä enemmän pienemmiksi palasiksi ja tiimityöskentelyksi. Pitää löytää asia jossa haluaa kehittyä huipuksi. Muotoilijat ovat vähän niin kuin lakki kourassa kun ne hakevat duunia kannattaa muistaa, että muotoilu tuo valtavasti lisäarvoa yrityksiin. Muoto ilijan täytyy yrittää ymmärtää miten yritykset toimivat ja mitä ne toivovat muotoilulta. Ja vielä yksi asia: ei tarvitse välttämättä jäädä Suomeen koska opiskelukin on jo kansainvälistä. Pekka Toivanen Syntynyt Turussa 1968 Koulutus: Konstfack Taik Design Leadership 1995 Konstfack, lopputyö: lasimuotoilua Skruf-lasitehtaalle ja yhteistyöprojekti, näyttely: Artek Objekti Töitä: 1995 paluu Suomeen, freelance-muotoilua ja opettajana Åbo Hemslöjdlärarinstitutissa 1997 opetusta Lahden muotoiluinstituutissa Oma suunnittelutoimisto alkaa muotoutua ja saa nimen Muotohiomo Ensimmäinen työ ED-designin identiteetti ja esitteet Muoto-lehden päätoimittajana kahden vuoden ajan Kauppalehti Option vakituinen muotoilutoimittaja freelance-pohjalta Useita luentoja, seminaareja ja koulutuksia Luottamustehtäviä: Taikin hallituksen jäsen TKO:n hallitusjäsen ja puheenjohtaja Ornamon juhlavuoden puheenjohtaja Ruotsi-Suomi teollisen muotoilun Akatemian perustajajäsen Nykyinen toimi: Toimitusjohtaja Muotohiomossa Näyttelyt: Suunnittelijana osallistunut useisiin näyttelyihin varsinkin vuosina Vasemmalla: Prego-kahviastiasto on täsmädesignia trendikahviloihin. Projekti syntyi Pauligin ja Arabian yhteistilauksena, kun uudistuvaan kahvilakulttuuriin haluttiin vain sitä varten optimoidut astiat. Toivanen muotoili tila- ja elämystehokkaan astiaston joka sai nimekseen Prego. Oikealla: Muotolehden päätoimittajuus oli kiinnostava työmaa. Toivanen vastasi lehden sisällön uudistamisesta ja hänen suunnittelutoimistonsa Muotohiomo ulkoasun konseptoinnista ja taitosta. Mieleenpainuvin juttu oli Timo Sarpanevan laaja haastattelu.

25 48 49 vuoden graafikko tapio vapaasalo Juryn perustelut: Tapio Vapaasalo on graafinen suunnittelija ja opettaja. Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun professorina hän on vaikuttanut alaan kouluttamalla hyviä tekijöitä, mutta mikä tärkeintä: hänen ohjauksessaan tehdyt työt ovat poikkeuksetta virkistäviä ja jännittäviä. Tapio Vapaasalo on opetustoimensa ohella koko ajan tehnyt myös omia töitä, joista viimeisin, muotoilija Stefan Lindforsista kertova kirja, valittiin tänä vuonna Vuoden kauneimmaksi kirjaksi. Vapaasalo on myös raja-aitojen kaataja. Hän on tuonut opetustyössään esiin graafisen suunnittelun alueen monipuolisuuden ja saanut opiskelijat näkemään työtilaisuuksia laaja-alaisesti. Hänen oppilaansa menestyvät tällä hetkellä niin lehti- ja kirjasuunnittelijoina kuin sarjakuvantekijöinä ja kuvittajina, mainostoimistoissa AD:na ja yritysilmeiden suunnittelijoina. Tapio Vapaasalon laaja-alainen yleissivistys ja lukeneisuus sekä kyky yhdistellä asioita yllättävällä tavalla on omiaan luomaan työ- ja oppimisyhteisöstä inspiroivan ja kannustavan. Palkinnon jakaa Grafia ry.

26 50 51 Vasemmalla: C.A. Ehrensvärd, Matka Italiaan, Artemisia, Oikealla: Nina Hagen, Ich Bin ein Berliner, Odessa, Alhaalla: Elokuva 100 vuotta, postimerkkivihko, Suomen postimerkkikeskus luku. uoden graafikko -palkinto tuli yllätyksenä Tapio V Vapaasalolle, vaikka hänet on jo aiemmin tänä vuonna palkittu vuoden kauneimman kirjan suunnittelusta. Koen, että tämän palkinnon kohdentaminen minulle on palkinnon antaminen myös koulutukselle, Vapaasalo sanoo. Pyrin muun muassa välttämään esittämästä kysymyksiä, joihin itselläni on yksiselitteinen vastaus, Vapaasalo sanoo. Hänen opetustapansa taustalla ovat hänen omat opettajansa Kaj Franck ja Severi Parko. He avasivat minulle väärät ovet ja näyttivät maailman, joka oli paljon rikkaampi kuin olisin itse osannut kuvitella. Arvostettu opettaja Kahdeksan vuoden työsarka Taideteollisen korkeakoulun professorina on tuottanut huomattavaa tulosta. Tänäkin vuonna hänen oppilaansa ovat voittaneet yli kuusikymmentä arvostettua alan palkintoa. Kun Vapaasalon oppilailta kysyy millainen opettaja hän on, he luonnehtivat häntä sanoilla älykäs, paneutunut ja lukenut. Vapaasalo ei tiedä onko hänellä opetusmetodia, mutta innostuu kuitenkin puhumaan opetusperiaatteistaan.

27 52 53 Vasemmalla: Musta Taide, photomagazine, N:o 1, 1990-luku. Keskellä ylhäällä: Timo Harakka, Markiisi de Salaman vuodet, Odessa, Keskellä alhaalla: Carl Armfelt, I stället för stjärnor, Nuottivihko, Edition Love, 1990-luku. Oikealla: Ruukun runoutta ja materiaalin mystiikkaa, Helena leppänen (toim.), Graafisen suunnittelun merkitys näkyväksi Vapaasalo kokee erityisen tärkeäksi, että uusi graafikkosukupolvi oppii käsitteellistämään ja analysoimaan työtään. Kehitystä on jo tapahtunut: Vapaasalon mielestä nuoret graafikot ovat verbaalisempia ja osaavat argumentoida paljon paremmin kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Näitä taitoja graafiset suunnittelijat tarvitsevat pystyäkseen paremmin perustelemaan työnsä merkitystä se kun liian usein jää ymmärtämättä. Vapaasalo kokeekin tämänhetkisen tilanteen vaikeana yleisen arvostuksen kannalta. Odotan sitä, että graafisen suunnittelun kansantaloudellinen arvo osattaisiin mitata, Vapaasalo pohtii. Vaikka nuoria lahjakkaita tekijöitä riittää, Suomi on kaukana jäljessä Ruotsista saati Hollannista tai Britanniasta graafisen suunnittelun arvostuksessa ja käytössä. Yhtenä suurena ongelmana Vapaasalo pitää taideaineiden heikennettyä asemaa kouluissa jos ihmisille ei anneta keinoja hallita viestien virtaa hyvin visuaaliseksi muuttuneessa maailmassa, ei designia osata arvostaa tulevaisuudessakaan.

28 54 55 Vasemmalla: Helsinki City, Helsingin kaupungin lahjakirja, Taideteollinen korkeakoulu ja Helsingin kaupunki, Keskellä: Herman Melville, OMU - seikkailukertomus Etelämerellä, Love Books, Oikealla: Peter von Bagh, Suomalaisen elokuvan kultainen kirja, Otava, Tapio Vapaasalo syntynyt 1943 Helsingissä Koulutus Taideteollinen oppilaitos Ammatillisia kursseja graafisen suunnittelun, teknologian ja digitaalisen tuotannon alueella 1972 Opetustoimi mm. Taideteollinen korkeakoulu, graafisen suunnittelun professori 1998, koulutusohjelmavastaava 2003, lehtori Taideteollinen oppilaitos/korkeakoulu: tuntiopettajana yleisen opetuksen, valokuvauksen, kuvaamataidon opetuksen, teollisen muotoilun, sisustusarkkitehtuurin, keramiikan ja medialabin osastoilla, avoimessa yliopistossa sekä koulutuskeskuksessa 1971 Vieraileva luennoitsija: Tampereen yliopisto, Turun yliopisto, Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Oulun yliopisto, Lapin korkeakoulu/yliopisto, Vaasan korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu 1984 Ammatillinen toiminta Kaj Franckin assistenttina Arabia/Nuutajärvi 1969 Itsenäinen graafinen suunnittelija 1969 Graafisena asiantuntijana mm. Tilastokeskus , Tammi Oy , Love Kirjat , Finnfoto ry / Valokuva-lehti , Oy Yleisradio Ab, kouluradio ja TV, kulttuuritoimitus, Radiomafia 1983 Toiminut useiden yhteisöjen ja yritysten kouluttajana ja konsulttina graafisen suunnittelun, visuaalisen identiteetin ja web-ilmeen osa-alueilla, mm. 1995, Pirjo Honkasalon elokuvatuotanto, GDM 1991, Edition Love GDM Julkaisu- ja viestinnänsuunnittelua mm. Kuluttajatieto, Elinkeinohallitus , , Kulttuurivihkot , Valokuva , Musta Taide 1991 Kirjasuunnittelu: taittoa, typografiaa ja/tai kansia ja kuvitusta, sisältösuunnittelua ja toimittamista mm. Tammi Oy, tieto- ja oppikirjat , Kirjayhtymä Oy , Love Kirjat, AD, , Otava oppi- ja tietokirjoja , WSOY luonto- ja oppikirjoja Kustannustoiminta: LoveKirjat Ky , Love Kustannus Ky , Odessa Ky , Musta Taide Oy , Artemisia Luottamus- ja asiantuntijatoimet Toiminut useissa asiantuntija- ja luottamustehtävissä suunnittelukilpailuissa mm. Grafian Vuoden huiput -kilpailussa, Vuoden kirjavalio -raadissa, lausunnon antajana suunnittelua koskevissa kysymyksissä, asiantuntijana lehti-, radio- ja televisio-ohjelmissa koskien visuaalista kulttuuria sekä edustanut graafisen suunnittelun asiantuntemusta lukuisissa työryhmissä koskien koulutusta ja viestinnäntuotantoa. Palkinnot mm. Vuoden opettaja, Taideteollinen korkeakoulu, 2002 Graafisen suunnittelun vastaavana ansaittu opetusministeriön Taiteellisen toiminnan huippuyksikkö -nimitys vuosille Vuoden kaunein kirja 2006

29

30 59