Matkailukeskus, toimintaympäristö ja aluekehitys: esimerkkinä Ruka- Kuusamo

Transkriptio

1 Matkailukeskus, toimintaympäristö ja aluekehitys: esimerkkinä Ruka- Kuusamo Tutkimuksia 1 / 2014

2 - 2 -

3 Naturpolis Kuusamo Tutkimuksia 1 / 2014 Matkailukeskus, toimintaympäristö ja aluekehitys: esimerkkinä Ruka-Kuusamo Koillis-Suomen kehittämisyhtiö Naturpolis Oy 2014 Koillis-Suomen kehittämisyhtiö Naturpolis Oy Nuottatie 6 A, Kuusamo ISSN ISBN (nid.) ISBN (pdf) - 3 -

4 - 4 -

5 ESIPUHE Matkailukeskus, toimintaympäristö ja aluekehitys: esimerkkinä Ruka-Kuusamo -tutkimusraportti tarkastelee matkailukeskuksen, toimintaympäristön ja aluekehityksen suhteita paikallistasolla käyttäen esimerkkinä Ruka-Kuusamoa. Suomessa voimassa olevan kansallisen matkailustrategian mukaisesti tavoitteena on matkailukeskittymien ja - verkostojen vahvistaminen. Matkailukeskusvetoisuus on läpileikkaava teema myös maakunta-, seutukunta- ja paikallistason matkailustrategioissa. Tämä on herättänyt usein keskustelua siitä, mikä on matkailukeskusten ulkopuolisten alueiden merkitys matkailun kehittämisessä. Tässä raportissa esitetään matkailukeskusten näkökulmasta ympäröivälle alueelle, toimintaympäristölle, rooleja ja mahdollisuuksia matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa. Selvityksen on laatinut tutkija, FT Naturpolis Oy:stä. Tutkimusraportti on osa Naturpolis Oy:n, Kuusamon kaupungin ja Oulun yliopiston Kansainvälistyvän matkailuelinkeinon vaikuttavuuden lisääminen matkailu- ja aluekehityksessä Kuusamossa: alueellis-toiminnallinen malli -yhteistyöhanketta. Hanketta rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta. Kuusamossa Tutkija, FT - 5 -

6 - 6 -

7 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 9 Matkailukeskukset aluekehityksen ja matkailukehityksen keskittymiä paikallistasolla Matkailukeskusten aluekehitysprosessi Matkailun keskittymisprosessi Matkailukeskukset, aluekehitys ja paikallistaso Toimintaympäristön aluekehitysvaikutusten lisääminen matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa Matkustusmallit ja aika tila-malli Spatio-funktionaalinen malli Tutkimusalue, -aineistot ja -menetelmät Toimintaympäristön roolit ja mahdollisuudet matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa Attraktioympäristö Tuote- ja aktiviteettiympäristö Palveluympäristö Imagoympäristö Hankintaympäristö Yhteenveto Pohdinta Kirjallisuus ja muut lähteet

8 - 8 -

9 Johdanto Matkailukeskukset ja niiden kehitysprosessit ovat maantieteellisen matkailututkimuksen keskeisiä kiinnostuksen kohteita, mikä ilmenee matkailumaantieteen kansainvälisistä oppikirjoista (esim. Boniface & Cooper 2001; Hall & Page 2006; Williams 2009) ja matkailumaantieteen ydinteemoja käsittelevistä artikkeleista (esim. Hall & Page 2009, 2012; Nepal 2009). Edellistä tukee muun muassa se, että The Routledge Handbook of Tourism Geographies -teoksessa on omana kirjoituksenaan rantalomakeskusten muuttuvia maantieteitä sekä niiden kehitysprosesseja ja matkailutilaa koskettava kirjoitus (ks. Shaw & Agarwal 2012). Matkailukeskusten keskeinen asema matkailumaantieteessä johtuu siitä, että ne ovat matkailu-ilmiön ytimessä: keskuksissa matkailukysyntä ja -tarjonta kohtaavat tietyssä ajassa ja tilassa. Kysyntää edustavat matkailukeskuksissa vierailevat matkailijat ja tarjontaa keskusten julkiset ja yksityiset palvelut. Matkailukeskukset ovatkin markkinatalouden ehdoilla rakennettuja nimensä mukaisesti ensisijaisesti matkailun tiloja, joiden tehtävänä on tyydyttää potentiaalisten matkailijoiden tarpeet (Getz 1999: 24). Matkailukysynnän ja -tarjonnan kohtaamisesta aiheutuu kohdealueelle, matkailukeskukselle, ympäristöllisiä, sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia vaikutuksia. Aluekehityksen näkökulmasta painotetaan matkailun ja matkailukeskusten myönteisiä vaikutuksia kohdealueelle. Matkailukeskus voidaan määritellä usealla tavalla. Prideaux n (2004: 28 29) mukaan matkailukeskusten toiminnoista vallitsee kuitenkin yleinen yksimielisyys: ne tarjoavat attraktioita ja palveluita sekä päiväkävijöille että yöpyjille. Hän erottaa toisistaan makro- ja mikrotason näkökulmat. Edellisessä katsannossa matkailukeskus on kaupunkimainen yhteisö ja jälkimmäisessä monipuolinen hotellikompleksi. Vuoristo (2002) puolestaan toteaa, että matkailukeskus kattaa keskukset, joissa matkailu on päätoiminto (esim. ranta- ja hiihtokohteet), ja keskukset, joissa matkailu on vain yksi toiminto muiden joukossa (esim. kaupungit). Encyclopedia of Tourism -teoksen mukaan matkailukeskuksiin liitetään muutamia ominaispiirteitä: ensiksi, keskukset sisältävät attraktiota ja palveluita, toiseksi, tilapäiset vierailijat, matkailijat, muodostavat suuren osuuden keskusten väestöstä ainakin matkailukausien aikana ja kolmanneksi, keskusten talous on huomattavassa määrin sidoksissa matkailijoita palvelevaan yritystoimintaan (Aramberri 2002). Matkailukeskuksille on siis ominaista attraktiot ja palvelut, matkailijat ja keskusten talouden riippuvuus matkaili

10 joita palvelevasta yritystoiminnasta. Kuten edeltä käy ilmi, matkailukeskusten koko voi kuitenkin vaihdella yksittäisestä hotellikompleksista aina kaupunkiin ja matkailun taloudellinen merkitys päätoiminnosta yhteen toimintoon muiden joukossa. Näin ollen matkailukeskusten vaikutus ympäröivään alueeseen ja mahdollisuus toimia laajemman aluekehityksen veturina myös vaihtelee. Suomessa pohjoisen matkailukeskukset ovat olleet tutkimuksellisen mielenkiinnon kohteena. Tästä ovat osoituksena 2000-luvulla julkaistut matkailumaantieteen väitöskirjat, joissa on tarkasteltu matkailukeskusten transformaatioprosessia (Saarinen 2001a), matkailukeskusten kehitysprosessia ja roolia aluekehityksessä paikallistasolla (Kauppila 2004), luonnon merkitystä matkailukeskusten vetovoimatekijänä (Järviluoma 2006) ja paikallisyhteisön näkemyksiä ilmastonmuutoksesta (Kajan 2013). Tutkimuksen lisäksi matkailukeskukset ovat Suomessa matkailun käytännön kehittämistyön ytimessä. Voimassa olevan valtakunnallisen matkailustrategian (2010) mukaan matkailusektorin sisäisen kehityksen keskeisiä tavoitteita ovat matkailukeskittymien ja -verkostojen vahvistaminen, yritysten kasvun ja kehittymisen tukeminen sekä matkailualueiden struktuurin parantaminen. Matkailustrategia (2010: 19 20) painottaa tavoitteissaan ja toimenpiteissään matkailukeskittymien ja -verkostojen vahvistamista seuraavasti: Matkailuyritysten verkostoitumista matkailukeskittymiksi vahvistetaan. Matkailukeskukset ja muut maantieteelliset ja toiminnalliset keskuspaikat (kuten kaupungit) toimivat myynnin veturiroolissa ja muut verkostoituneet toimijat ovat sitä kautta asiakkaiden löydettävissä. Menestyviä ja potentiaalia matkailualueita kehitetään kansainväliselle huipputasolle. Matkailukeskittymät ovat ilmentymiä verkostoituneesta toimintatavasta. Valtakunnallisessa matkailustrategiassa (2010) matkailukeskus-käsite sisältää edellä esitettyä Vuoriston (2002) määritelmää mukaillen kaupungit, joissa matkailu on yksi toiminto muiden elinkeinojen joukossa, ja varsinaiset matkailukeskukset, joissa matkailu on primaarinen ja usein ainoa elinkeino. Viimeksi mainitut sijaitsevat yksittäisen kunnan sisällä (esim. Levi, Ruka, Ylläs) tai usean kunnan rajalla (esim. Saariselkä). Valtakunnantason lisäksi matkailukeskusten korostunut rooli on otettu huomioon alempien aluetasojen matkailustrategioissa. Esimerkiksi maakuntatasolla Lapin (Lapin liitto 2011) ja Pohjois- Pohjanmaan (Pohjois-Pohjanmaan liitto 2012) matkailustrategioissa painotetaan matkailu

11 keskusvetoista kehittämistä. Edelleen matkailukeskusten vahva asema näkyy seutu- ja paikallistasolla, kuten Kuusamo Lapland -strategiassa (Kuusamo Lapland 2011). Matkailukeskusvetoisuus herättää usein keskustelua siitä, mikä on matkailukeskusten ulkopuolisten alueiden merkitys matkailun kehittämisessä. Vaikka matkailustrategioissa painotetaan matkailukeskusten ja ympäröivän alueen verkostoitumista ja yhteistyötä, laajemman toimintaympäristön, matkailukeskusten takamaan, rooli jää monessa tapauksessa hämäräksi. Tässä tutkimusraportissa tarkastellaan matkailukeskusten näkökulmasta ympäröivän alueen, toimintaympäristön, rooleja ja mahdollisuuksia Suomen matkailustrategian (2010) mukaisessa matkailukeskusvetoisen kehittämispolitiikan kontekstissa. Toisinpäin ajateltuna tutkimuksissa on todettu Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten monipuoliset roolit toimintaympäristön katsannosta (ks. Kauppila 2005, 2006, 2008a). Raportin alussa käsitteellistetään matkailukeskuksen ja toimintaympäristön suhdetta keskus periferia-asetelmasta paikallistasolla. Matkailukeskusvetoisen kehittämispolitiikan tuloksia havainnollistetaan myös empiirisesti neljän suuren pohjoissuomalaisen matkailukeskuksen Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen aluekehitysprosessin (yritystoimipaikat, työpaikat ja väestö) ja matkailun keskittymisprosessin (matkailuklusteri, majoitus- ja ravitsemustoiminta, virkistys- ja muut palvelut sekä vapaa-ajanasuinrakennukset) näkökulmista paikallistasolla. Aluekehitys- ja matkailun keskittymistarkastelussa keskusten rajaamisessa kunnan sisällä hyödynnetään Tilastokeskuksen paikkatietoa (ruutuaineistot) ja postinumeroaluetietokantaa (ks. Kauppila 2004, 2011a, 2011b). Tämän jälkeen esitetään teoreettisia lähtökohtia toimintaympäristön aluekehitysvaikutusten lisäämiseksi matkailijoiden liikkumista kuvaavien matkustusmallien ja aika tila-mallin avulla matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa. Lisäksi pohditaan spatio-funktionaalista mallia soveltaen matkailukeskuksen myönteisten aluekehitysvaikutusten levittämistä toimintaympäristöön. Tutkimusalueen, -aineistojen ja -menetelmien jälkeen tarkastellaan Rukan ja toimintaympäristön suhdetta Kuusamossa. Empiirisessä osassa toimintaympäristölle hahmotellaan erilaisia rooleja ja mahdollisuuksia matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa hyödyntäen Rukan www-sivuja sekä Kuusamossa ja Rukalla operoivien kansainvälisten matkanjärjestäjien www-sivuja (ks. Petäjäjärvi & Miettinen 2013). Tämän lisäksi tuodaan esille käytännön toimenpiteitä, joita toimintaympäristöltä vaaditaan matkailukeskuksen positiivisten

12 aluekehitysvaikutusten levittämiseksi laajemmalle maantieteelliselle alueelle. Raportti päättyy yhteenvetoon ja pohdintaan keskeisistä tutkimustuloksista. Matkailukeskukset aluekehityksen ja matkailukehityksen keskittymiä paikallistasolla Matkailukeskusten aluekehitysprosessi Matkailukeskuksen ja toimintaympäristön, ympäröivän alueen, suhdetta voidaan hahmottaa keskuksen ja periferian -käsitteillä. Aluekehityksessä keskuksen ja periferian käsitteitä on sovellettu muun muassa klassisissa Myrdalin (1964), Friedmannin (1966) ja Hirscmanin (1970) malleissa. Friedmannin (1966) mukaan keskus ja periferia ovat suhteellisia käsitteitä ja ne voidaan tunnistaa erilaisissa maantieteen skaalatarkasteluissa. Tämä tarkoittaa sitä, että käsitteet on mahdollista havaita esimerkiksi paikallistasolla maaseutualueilla. Edelliseen viitaten maaseudulla, periferiassa, voi olla keskuksia, ytimiä, jotka poikkeavat ominaispiirteiltään ympäröivästä alueesta. Lisäksi Friedmann painottaa keskuksen ja periferian luonteen dynaamisuutta: ajan myötä esimerkiksi periferiasta voi kehittyä keskus, eikä periferia ole siten tuomittu ainiaaksi periferiaksi. Aluekehityksen katsannosta Botterill ym. (2000) tiivistävät keskuksen ja periferian erilaisuuden talouteen ja väestöön, innovatiivisuuteen, päätöksenteon valtasuhteisiin sekä infrastruktuuriin ja palveluvarustukseen liittyviin tekijöihin (taulukko 1). Tähän listaan voidaan lisätä vielä etäisyys markkinoihin, joka on keskuksen kohdalla lyhyt ja periferian pitkä (Stuart ym. 2005: ). On huomattava, että keskuksen ja periferian käsitteillä ei ole pelkästään maantieteellistä ulottuvuutta, sillä usein korostetaan myös sosiaalisia ja kulttuurisia näkökohtia: periferia sijaitsee etäällä keskuksesta, markkinoista ja päätöksenteosta (Shields 1991). Hall (2013) erittelee perifeeristen alueiden ominaispiirteitä nimenomaan matkailun näkökulmasta. Hän lisää esitettyihin piirteisiin julkisen sektorin (kansallinen ja paikallinen taso) väliintulon ja periferian esteettiset arvot. Edellinen viittaa siihen, että talousvaikeuksien vuoksi periferiaa luonnehtii julkisen sektorin voimakas rooli matkailun kehittämisessä. Jälkimmäinen puolestaan merkitsee korkeita luontoarvoja, joita voidaan hyödyntää luontoperustaisen matkailun edistämisessä. Korkeilla luontoarvoilla on vaikutusta myös vapaa-ajanasumiseen. Harrison

13 (2013) ja Wall (2013) korostavat keskus ja periferia -käsitteiden suhteellisuutta, skaalariippuvuutta ja dynaamisuutta. Taulukko 1. Keskuksen ja periferian ominaispiirteet (Botterill ym. 2000: taulukko 1.1). Keskus Periferia Korkea talouden aktiviteetti ja monipuolinen Alhainen talouden aktiviteetti ja perinteiset talouden rakenne elinkeinot Kaupunkialueita: kasvava väestömäärä positiivisen muuttotaseen seurauksena ja suhteellisen nuori väestörakenne Innovatiivisuus, edelläkäynti ja hyvät informaatiovirrat Poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen päätöksenteko Hyvä infrastruktuuri ja palveluvarustus Maaseutualueita: vähenevä väestömäärä negatiivisen muuttotaseen seurauksena ja ikääntyvä väestörakenne Riippuvuus tuoduista teknologioista ja ideoista sekä vaatimattomat informaatiovirrat Etäisyys päätöksentekoon johtaa luovuttamiseen ja vallan puuttumiseen Vaatimaton infrastruktuuri ja palveluvarustus Matkailumaantieteessä keskus periferia-käsitepari luotiin luvulla (ks. Christaller 1963; Lundgren 1975; Hills & Lundgren 1977). Christaller (1963) korostaa matkailun olevan periferioille tyypillinen ilmiö. Hänen mukaansa matkailijoiden lähtöalueet ovat pääosin suurkaupungeissa, keskuksissa, ja heidän matkansa suuntautuvat useimmiten syrjäseuduille, periferiaan. Myöhemmin matkailututkimuksessa keskus periferia-asetelmalla tarkoitetaan lähinnä kansainvälistä matkailusysteemiä ja sen valtasuhteita kehittyneiden (keskus) ja kehitysmaiden (periferia) välillä (ks. Hills & Lundgren 1977; Britton 1980, 1982). Brittonin (1980) mallin kansainvälisen tarkastelun ohella taloudellisia ja poliittisia valtasuhteita korostava, rakenteellinen matkailun keskus periferia-asetelma on havaittu myös alemmilla aluetasoilla, kuten kansallisella (Weaver 1998; Brown 2006; Chaperon & Bramwell 2013) ja alueellisella (Lacher & Nepal 2010a) tasolla. Esimerkiksi Weaver (1998) käyttää Tobagon ja Barbudan tapauksissa ilmaisua periferian periferiat. Mainitut saaret ovat maiden pääsaarten, Trinidadin ja Antiguan, periferioita. Pääsaaret ovat taas kansainväliseltä tasolta katsoen periferiaa, koska ne ovat kehitysmaita. Pearce (1995) onkin luokitellut Tourism Today: A Geographical analysis -oppikirjassaan matkailun keskus periferia-mallit rakenteellisiksi malleiksi. Chaperon ja Bramwell (2013) kuitenkin korostavat,

14 että huolimatta keskuksen valtasuhteesta periferiaan, periferialla on jonkin verran mahdollisuuksia vaikuttaa matkailuelinkeinonsa kehittymiseen eikä periferia ja sen matkailukehitys ole siten täysin alisteinen keskukselle. Kuten Britton (1991) on todennut, matkailu aiheuttaa pääomien epätasaista maantieteellistä kasautumista ja siten osaltaan kasvattaa kehityseroja, koska matkailun keskittymisen vuoksi keskusten ulkopuoliset alueet eivät pääse hyötymään matkailusta ja sen aikaansaamista myönteisistä sosiotaloudellisista vaikutuksista. Yleisesti paikallinen pääoma ja omistajuus merkitsevät myös paikallista kontrollia (ks. Keller 1987; Prideaux 2000, 2004). Matkailun kehittämiseen tarvitaan pääomia, joita perifeerisiltä alueilta ei välttämättä löydy. Mikäli matkailu keskittyy paikallistasolla alueen ulkopuolelta johdetun yritystoiminnan kontrollin alla oleviin muutamiin enklaaveihin matkailukeskuksiin, ytimiin, myönteiset (talous)vaikutukset keskuksia ympäröivään alueeseen, periferiaan, saattavat jäädä vaatimattomiksi. Näin ollen pääomat ja yritystoiminta kasautuvat keskuksiin ja samanaikaisesti ympäröivä alue joutuu supistumiskierteeseen. Tämä näkyy taloudellisten vaikutusten vähäisyyden lisäksi siinä, että matkailijat eivät välttämättä ole missään vuorovaikutussuhteessa paikallisväestön kanssa: kohteen työntekijät tulevat muualta eivätkä paikalliset asu matkailukeskuksessa. Toisaalta matkailukeskusten voimakas kehittyminen saattaa aiheuttaa hallitsematonta muuttoliikettä perifeeristen alueiden sisällä. Matkailijavirtojen myötä myös investoinnit painottuvat matkailukeskuksiin, mikä taas merkitsee sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten keskittymistä. Matkailun keskus periferia-mallista on esitetty myös toisenlainen teoreettinen malli. Papatheodoroun (2004) mukaan ydin matkailukeskusten (core resorts) attraktiot perustuvat lähinnä rakennettuihin elementteihin, liikenneyhteydet ovat monipuoliset, samoin kuin infrastruktuuri ja palveluvarustus ovat kehittyneet. Lisäksi alueella operoivat kansainväliset matkanjärjestäjät, hotelliketjut ja lentoyhtiöt. Perifeeriset matkailukeskukset (peripheral resorts) ovat ominaispiirteiltään ytimien vastakohtia. Papatheodoroun mukaan ydin ja periferia ovat suhteellisia käsitteitä ja ne voidaan tunnistaa myös eri aluetasoilta. Lisäksi hän korostaa toisin kuin esimerkiksi Britton (1980) dynaamisuutta: ajan myötä perifeerisestä matkailukeskuksesta voi kehittyä ytimiin kuuluva matkailukeskus. Edellisten, matkailun keskus periferia-asetelmaa korostavien mallien lisäksi matkailukeskuksen ja toimintaympäristön suhdetta voidaan tarkastella aluekehityksen kes

15 kus periferia-jaottelun pohjalta ja sitoa se matkailukeskusten kehitysprosessiin (ks. Kauppila 2004, 2006). Suomesta on julkaistu matkailututkimuksia aluekehityksen keskus periferia-asetelmasta paikallistasolta, ja ne ovat käsitelleet neljää suurta pohjoissuomalaista matkailukeskusta eli Leviä, Rukaa, Saariselkää ja Yllästä (ks. Kauppila 2004, 2011a, 2011b; Kauppila ym. 2005; Kauppila & Rusanen 2009). Tarkastelu on kohdistunut matkailukeskuksen ja toimintaympäristön suhteeseen, jolloin polttopisteessä ovat olleet yritystoimipaikat, työpaikat ja väestö. Aluekehityksen näkökulmasta enklaavin matkailukeskuksen ja toimintaympäristön suhde muistuttaa pitkälti Botterillin ym. (2000) jäsennyksen keskus periferia-asetelmaa paikallistasolla: matkailukeskus on ydin ja toimintaympäristö periferia. Taulukkoon 2 on kerätty tietoja Pohjois-Suomen suurimpien matkailukeskusten aluekehitysprosessista viime vuosikymmeniltä. Paikallistasolla myönteiset sosiotaloudelliset vaikutukset ovat suuntautuneet pitkälti matkailukeskuksiin, ytimiin, suhteessa niiden sijaintikuntiin. Erityisen voimakas aluekehitysprosessi on ollut Kittilässä ja Kolarissa. Vuonna 2011 Levillä oli lähes kolmannes Kittilän ja Ylläksellä (Äkäslompolo ja Ylläsjärvi) yli 40 prosenttia Kolarin yritystoimipaikoista, vuonna 2010 miltei kolmannes työpaikoista ja vuonna 2012 yli viidennes vakituisesta väestöstä. Mikäli Leviin lasketaan mukaan läheinen Könkään kylä, joka on tänä päivänä käytännössä osa matkailukeskuksen tuotetarjontaa, Kittilän yritystoimipaikoista lähes 40 prosenttia (176 toimipaikkaa), työpaikoista yli 30 prosenttia (954 työpaikkaa) ja vakituisesta väestöstä miltei neljännes (1 524 asukasta) sijoittuu Leville (SuomiCD 2013). Rukan pieni suhteellinen osuus verrattuna muihin tarkastelukuntiin johtuu Kuusamon aluetalouden suuresta koosta. Kuusamon aluetalous (yritystoimipaikat, työpaikat, väestö) on kooltaan noin nelinkertainen Kolariin ja yli kaksinkertainen Inariin ja Kittilään nähden. Kaikkien matkailukeskusten suhteellinen painoarvo on kuitenkin lisääntynyt paikallistasolla aluekehitysmittareiden mukaan, joten keskusten yritystoimipaikkojen, työpaikkojen ja vakituisen väestön suhteellinen kasvu on ollut nopeampaa kuin niiden sijaintikuntien. Mainitut muuttujat ovat lisääntyneet myös absoluuttisesti tarkasteluajanjaksoilla. Itse asiassa matkailukeskusten yritystoimipaikkojen, Saariselkää lukuun ottamatta, työpaikkojen ja vakituisen väestön määrä on kasvanut tarkastelujaksoilla suhteellisesti nopeammin kuin maassa keskimäärin (STV 1972; Tilastokeskuksen ruutuaineisto 1970, 1980; SVT 1983; SuomiCD 1993, 2013). Kauppilan (2004, 2006) julkituoma malli on

16 dynaaminen, sillä matkailukeskukset ovat muistuttaneet aluekehityksen käsitteistöllä alkuvaiheissa periferiaa, mutta kehitysprosessin myötä niistä on muodostunut keskuksia, ytimiä. Nykyään Pohjois-Suomen suuret matkailukeskukset ovatkin ytimiä pohjoisen periferiassa, eli ne ovat enklavisoituneet sosiaalisesti ja taloudellisesti toimintaympäristöstään (ks. myös Kauppila 2011a, 2011b; Kauppila ym. 2005; Kauppila & Rusanen 2009). Taulukko 2. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen yritystoimipaikat, työpaikat ja väestö eri vuosina. Suhteellinen luku (%) ilmaisee matkailukeskuksen osuuden sijaintikunnasta. Matkailukeskusten absoluuttiset määrät ovat sulkeissa (Tilastokeskuksen ruutuaineisto 1970, 1980; SuomiCD 1993, 2013). Matkailu- Yritystoimipaikat Työpaikat Väestö keskus Levi 14 % (36) 31 % (152) 3 % (37) 29 % (898) 5 % (365) 21 % (1 324) Ruka 4 % (24) 8 % (73) 3 % (126) 6 % (404) 1 % (175) 3 % (433) Saariselkä 12 % (36) 20 % (69) 5 % (111) 14 % (366) 0 % (28) 5 % (349) Ylläs 16 % (33) 41 % (120) 5 % (58) 30 % (431) 4 % (220) 21 % (804) Läpikäytyjen mallien ominaispiirteet ja niiden keskeinen sanoma aluekehityksen keskus periferia-viitekehyksessä on kerätty taulukkoon 3. Kauppilan (2004, 2006) mallia lukuun ottamatta muiden mallien keskiössä ei ole paikallistason aluekehitys, mutta niiden viestiä voidaan tulkita aluekehityksen näkökulmasta: matkailun kehittyminen joko vahvistaa tai aikaansaa periferiassa keskus periferia-asetelman, koska matkailijavirrat keskittyvät enklaaveihin matkailukeskuksiin. Matkailijavirtojen myötä myös investoinnit painottuvat matkailukeskuksiin, mikä taas merkitsee yritystoiminnan, työpaikkojen ja väestön keskittymistä. Näin ollen matkailukeskukset ovat aluekehityksen näkökulmasta keskuksia periferiassa

17 Taulukko 3. Matkailun keskus periferia-mallien ominaispiirteet erityisesti paikallistason aluekehityksen näkökulmasta (lisäyksin Kauppila 2008b: taulukko 2). Britton (1980) Papatheodorou Kauppila (2004, (2004) 2006) Maantieteellinen Kansainvälinen taso (maat) Paikallistaso (matkailukeskukset) Paikallistaso (matkailukeskukset) aluetaso Keskus periferiaasetelma Kehittyneet maat (keskus), kehitysmaat (periferia) Ydin matkailukeskukset (keskus), perifeeriset matkailukeskukset (periferia) Kansalliset/kansainväliset enklaavit matkailukeskukset (keskus), ympäröivä alue (periferia) Staattisuus/ dynaamisuus Staattinen Dynaaminen: matkailukeskuksen elinkaarimalli Dynaaminen: matkailukeskuksen elinkaarimalli Sovellusalue Matkailun kansainvälinen aluejärjestelmä; kehittyneet maat ja kehitysmaat Länsimaiden periferiassa sijaitsevat matkailukeskukset Länsimaiden periferiassa sijaitsevat matkailukeskukset Aluekehitystulkinta Kansainväliset, enklaavit matkailukeskukset; vähäinen vuorovaikutus ympäröivän maaseudun kanssa Matkailukeskukset kehittyvät prosessin edetessä perifeerisistä matkailukeskuksista ytimiin kuuluvuksi, enklaaveiksi matkailukeskuksiksi; vähäinen vuorovaikutus ympäröivän alueen kanssa Matkailukeskukset enklavisoituvat kehitysprosessin edetessä; vähäinen vuorovaikutus ympäröivän alueen kanssa Matkailukeskuksen rooli aluekehityksessä paikallistasolla Keskus periferiassa Keskus periferiassa Keskus periferiassa Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on runsaasti esimerkkejä, joissa on huomattu matkailun aikaansaama aluekehityksen polarisaatio kasautuminen ja supistuminen kehitysmaissa ja länsimaiden perifeerisillä alueilla. Kehitysmaissa tämä on havaittu kansallisella tasolla Antiguassa (Weaver 1988), Turkissa (Tosun ym. 2003, 2004; Akal 2010) ja Maltalla (Chaperon & Bramwell 2013), alueellisella tasolla Meksikossa (Torres & Momsen 2005), seututasolla Botswanassa (Mbaiwa 2005a, 2005b) sekä paikallistasolla Indonesiassa (Hussey 1989; Shaw & Shaw 1999; Walpone & Goodwin 2000), Meksikossa (Brenner & Aguilar 2002; Brenner 2005) ja Senegalissa (Diagne 2004). Länsimaiden reuna-alueilla polarisaatio on tunnistettu alueellisella tasolla Kreikan Kreetalla (Andriotis 2001, 2006), seututasolla Skotlannin ylänköalueilla (Getz 1981, 1986) ja paikallistasolla Espanjan Pyreneillä (Lasanta ym. 2007). Suomen lisäksi muissakin Pohjoismaissa on to

18 dettu matkailun aiheuttamaa polarisaatiota aluekehityksestä ja aluerakenteesta paikallistasolla (ks. Hall ym. 2009). Edellä on vilahdellut enklaavi matkailukeskus -käsite, jota sovelletaan usein tarkasteltaessa periferiassa sijaitsevien matkailukeskusten ja toimintaympäristön suhdetta. Enklaavi matkailukeskus on rakennettu ensisijassa vain matkailua ja matkailijoita varten monikansallisten yritysten pääomien ja investointien myötäilemänä, joten kehittämisen kontrolli ja päätöksenteko ovat alueen ulkopuolella. Kohde erottuu fyysiseltä sijainniltaan olemassa olevasta sosiaalisesta rakenteesta tai kehityksestä, sillä tavoitteena on luoda oma matkailuyhteisö: palvelurakenne on suunniteltu pääasiassa kansainvälisille pakettimatkailijoille. Näin yhteydet ja linkit paikalliseen sosiotaloudelliseen rakenteeseen jäävät vaatimattomiksi, ja kohde muodostaa ympäröivällä alueella oman toiminnallisen saarekkeen (Jenkins 1982; Edensor 1998: 45 53; Cohen & Neal 2012: ). Matkailukeskukset ovat luonteeltaan dynaamisia ja kehitysprosessin edetessä niistä tulee täyden palvelun keskuksia (ks. Butler 1980; Prideaux 1996: 70 74, 2000, 2004). Dynaamisuuteen viitaten kehitysprosessin tuloksena täyden palvelun enklaavit matkailukeskukset erilaistuvat sosiaalisesti ja taloudellisesti toimintaympäristöstään (Britton 1980, 1982; Jenkins 1982; Wall 1996; Edensor 1998: 45 53). Tässä vaiheessa matkailukeskusten voidaan tulkita olevan Meyer-Arendtin ym. (1992) ja Sambrookin ym. (1992) typologioiden mukaisesti kansainvälisen tason omavaraisia, enklaaveja keskuksia. Keskeisimmät tekijät, jotka johtavat matkailukeskusten enklavisoitumiseen, voidaan jakaa kahteen ryhmään: - sosiotaloudelliset linkit keskusten ja toimintaympäristön välillä (esim. Saarinen 2003a, 2007; Torres & Momsen 2005; Akama & Kieti 2007; Meyer 2007; Andriotis 2008; Scheyvens & Momsen 2008; Lacher & Nepal 2010b; Agarwal 2012; Carlisle & Jones 2012; Timms & Conway 2012; Anderson 2013; Borsje & Tak 2013) ja - yritysten omistussuhteet (esim. Mbaiwa 2005a, 2005b; Akama & Kieti 2007; Meyer 2007; Andriotis 2008; Scheyvens & Momsen 2008; Lacher & Nepal 2010b, 2011; Cheer & Peel 2011; Agarwal 2012; Carlisle & Jones 2012; Timms & Conway 2012; Anderson 2013; Borsje & Tak 2013)

19 Edellinen korostaa matkailukeskusten integroitumista toimintaympäristön sosiotaloudelliseen rakenteeseen, jolloin keskus ei olisi enklaavi vaan osa laajempaa sosiaalis-taloudellista kokonaisuutta. Jälkimmäinen taas painottaa yritystoiminnassa paikallisten omistajuutta ja paikallista, pienimuotoista yritystoimintaa, jolloin pääomat tulevat huomattavassa määrin paikalliselta tasolta ja yritystoiminnan kontrolli on paikallistasolla. Linkit aluetalouden sisällä ja paikallinen omistajuus tarkoittavat usein yhtäältä mittavampia kerrannaisvaikutuksia alueelle ja toisaalta pienempiä vuotoja alueelta, mikä merkitsee lopputulemana myönteisiä aluetalousvaikutuksia laajemmalle maantieteelliselle alueelle: matkailukeskus sulautuu osaksi toimintaympäristöä. Matkailun keskittymisprosessi Edellä esitettiin tulkintoja, joita todennettiin Pohjois-Suomea koskevalla empirialla, matkailukeskuksen aluekehitysprosessista (yritystoiminta, työpaikat, väestö) keskus periferiaviitekehityksessä paikallistasolla. Taustalla on ajatus, että matkailu keskittyy paikallistasolla matkailukeskuksiin ja aikaansaa siten keskuksissa myönteisiä aluekehitysvaikutuksia. Matkailun keskittymisprosessia paikallistasolla voidaan selvittää empiirisesti tarkastelemalla matkailuklusterin, majoitus- ja ravitsemustoiminnan, virkistys- ja muiden palveluiden sekä vapaa-ajanasuinrakennusten jakautumista matkailukeskusten ja muun kunnan suhteen. Analyysi kohdistuu edelleen Pohjois-Suomen suuriin matkailukeskuksiin eli Leviin, Rukaan, Saariselkään ja Ylläkseen. Matkailuklusteri on määritelty Koillis-Suomen elinkeinoyhtiö Naturpolis Oy:ssä TOL (2008) -luokitukseen tukeutuen. Matkailuklusteri kuvaa matkailulle tyypillisiä toimialoja, kuten majoitus- ja ravitsemustoimintaa, liikennepalveluita sekä virkistys- ja ohjelmapalveluita. Siitä puuttuvat kuitenkin esimerkiksi huoltamot ja korjaamot sekä vähittäiskauppa. Lisäksi on huomattava, että kaikki matkailuklusterin kysyntä ei ole matkailijoiden aikaansaamaa, sillä osa kysynnästä toimialasta riippuen saadaan paikallisväestöltä (Kauppila 2012a: 62 63). Tosin matkailukeskuksissa lähes kaikki kysyntä perustuu matkailuun ja matkailijoihin. Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten sijaintikunnissa matkailu on kasautunut matkailuklusterin henkilötyövuosilla ja liikevaihdolla mitattuna huomattavassa määrin mat

20 kailukeskuksiin (taulukko 4). Matkailuklusterin liikevaihto on muutettu Tilastokeskuksen (2013a) elinkustannusindeksillä vuoden 2011 rahanarvoon. Kittilässä ja Kolarissa lähes kaikki matkailuklusterin talousvaikutukset ovat keskittyneet kiihtyvällä tahdilla matkailukeskuksiin, Leville (Levi ja Köngäs) ja Ylläkselle (Äkäslompolo ja Ylläsjärvi). Kuusamossa nykyään noin puolet matkailuklusterin taloudellisista vaikutuksista on kasautunut Rukalle (Ruka ja Aikkila). Keskittymiskehitys on vain vahvistunut Kittilässä, Kolarissa ja Kuusamossa 2000-luvulla. Inarissa yli puolet matkailuklusterin talousvaikutuksista kohdistuu Saariselälle, mutta muista kunnista poiketen 2000-luvulla keskittymisprosessi ei ole enää edennyt. On korostettava, että kaikkien matkailukeskusten matkailuklusterin henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat kasvaneet absoluuttisesti 2000-luvulla. Taulukko 4. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen matkailuklusterin henkilötyövuodet ja liikevaihto vuosina 2001 ja Suhteellinen luku (%) ilmaisee matkailukeskuksen osuuden sijaintikunnasta. Matkailukeskusten matkailuklusterin absoluuttiset henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat suluissa. Rahanarvo ilmaistaan vuoden 2011 rahanarvossa (Tilastokeskus 2013b). Matkailukeskus Matkailuklusteri (htv.) Matkailuklusteri (lv., euroa) Levi 76 % (465) 81 % (653) 79 % (48 136) 85 % (82 999) Ruka 34 % (154) 45 % (300) 40 % (17 487) 49 % (34 974) Saariselkä 56 % (233) 53 % (249) 63 % (29 006) 60 % (30 785) Ylläs 81 % (197) 87 % (284) 82 % (20 593) 90 % (34 658) Matkailun kasautumista paikallistasolla on mahdollista tarkastella majoitus- ja ravitsemustoiminnan henkilötyövuosien ja liikevaihdon jakautumisella matkailukeskusten ja muun kunnan suhteen. Majoitus- ja ravitsemustoiminta sisältää TOL (2008) toimialaluokan I pois lukien toimialan 5629 (henkilöstö- ja laitosruokalat). Kuten matkailuklusterin tapauksessa, Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten sijaintikunnissa matkailu on majoitus- ja ravitsemustoiminnalla mitattuna keskittynyt suuressa määrin matkailukeskuksiin (taulukko 5). Majoitus- ja ravitsemustoiminnan liikevaihto on muutettu Tilastokeskuksen (2013a) elinkustannusindeksillä vuoden 2011 rahanarvoon. Kittilässä ja Kolarissa miltei kaikki kyseisen toimialan taloudelliset vaikutukset ovat kasautuneet yhä kiihtyvällä tahdilla matkailukeskuksiin, Leville (Levi ja Köngäs) ja Ylläkselle (Äkäslompolo ja Ylläsjärvi). Kuusamossa majoitus- ja ravitsemustoiminnan henkilötyö

21 vuosista ja liikevaihdosta noin 40 prosenttia on keskittynyt Rukalle (Ruka ja Aikkila). Huomionarvioista on se, että keskittymiskehitys ei ole kuitenkaan edennyt 2000-luvun alusta. Inarissa majoitus- ja ravitsemustoiminta on 2000-luvulla jopa hajautunut, sillä Saariselän suhteellinen merkitys kunnan sisällä on hieman laskenut. Kuitenkin lähes kaksi kolmasosaa kyseisen toimialan henkilötyövuosista ja liikevaihdosta kertyy Saariselältä. Saariselkää lukuun ottamatta matkailukeskusten majoitus- ja ravitsemustoiminnan absoluuttiset henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat kasvaneet 2000-luvulla. Taulukko 5. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen majoitus- ja ravitsemustoiminnan henkilötyövuodet ja liikevaihto vuosina 2001 ja Suhteellinen luku (%) ilmaisee matkailukeskuksen osuuden sijaintikunnasta. Matkailukeskusten majoitus- ja ravitsemustoiminnan absoluuttiset henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat suluissa. Rahanarvo ilmaistaan vuoden 2011 rahanarvossa (Tilastokeskus 2013c). Matkailukeskus Majoitus- ja ravitsemustoiminta (htv.) Majoitus- ja ravitsemustoiminta (lv., euroa) Levi 83 % (344) 91 % (431) 91 % (32 326) 93 % (50 233) Ruka 35 % (106) 37 % (125) 40 % (12 826) 39 % (13 420) Saariselkä 64 % (198) 59 % (182) 69 % (23 906) 65 % (23 098) Ylläs 90 % (125) 92 % (178) 85 % (13 021) 93 % (19 810) Toimialoittainen analysointi matkailun keskittymisestä paikallistasolla voidaan ulottaa majoitus ja ravitsemustoiminnan ohella virkistys- ja muihin palveluiden henkilötyövuosiin ja liikevaihtoon matkailukeskusten ja muun kunnan välillä. Virkistys- ja muut palvelut sisältävät TOL (2008) -toimialaluokitukseen perustuen ohjelma- ja virkistyspalveluita sekä pieniä henkilökohtaisiin palveluihin erikoistuneita yrityksiä (ks. Kauppila 2012b). Virkistys- ja muiden palveluiden kehitystrendi myötäilee jo aikaisemmin esitettyjä matkailuklusterin sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnan tuloksia: Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten sijaintikunnissa matkailu on kasautunut pitkälti matkailukeskuksiin (taulukko 6). Virkistys- ja muiden palveluiden liikevaihto on muutettu Tilastokeskuksen (2013a) elinkustannusindeksillä vuoden 2011 rahanarvoon. Kittilässä ja Kolarissa kyseisen toimialan taloudelliset vaikutukset painottuvat yhä suuremmassa määrin Leville (Levi ja Köngäs) ja Ylläkselle (Äkäslompolo ja Ylläsjärvi). Kuusamossa keskittyminen on huomattavasti maltillisempaa, sillä Ruka (Ruka ja Aikkila) suhteellinen osuus on vaihdellut puolesta aina kaksi kolmasosaan. Sen sijaan Inarissa virkistys- ja muut palvelut ovat

22 luvulla jopa hajautuneet, koska Saariselän suhteellinen painoarvo kunnan sisällä on selvästi laskenut. Huomionarvoista on se, että suhteellinen väheneminen on koskettanut erityisesti henkilötyövuosia. Absoluuttisesti tarkasteltuna kaikkien matkailukeskusten virkistys- ja muiden palveluiden henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat kuitenkin kasvaneet luvulla. Taulukko 6. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen virkistys- ja muiden palveluiden henkilötyövuodet ja liikevaihto vuosina 2001 ja Suhteellinen luku (%) ilmaisee matkailukeskuksen osuuden sijaintikunnasta. Matkailukeskusten virkistys- ja muiden palveluiden absoluuttiset henkilötyövuodet ja liikevaihto ovat suluissa. Rahanarvo ilmaistaan vuoden 2011 rahanarvossa (Tilastokeskus 2013d). Matkailukeskus Virkistys- ja muut palvelut (htv.) Virkistys- ja muut palvelut (lv., euroa) Levi 77 % (114) 92 % (216) 83 % (15 413) 94 % (31 935) Ruka 50 % (84) 59 % (149) 62 % (8 971) 66 % (18 818) Saariselkä 68 % (45) 41 % (58) 76 % (6 522) 69 % (6 857) Ylläs 80 % (70) 82 % (99) 87 % (7 679) 90 % (13 839) Matkailun kasautumista paikallistasolla voidaan selvittää myös vapaaajanasuinrakennusten jakautumisella matkailukeskusten ja muun kunnan suhteen. Pohjois-Suomen suurten matkailukeskusten sijaintikunnissa matkailu on keskittynyt vapaaajanasuinrakennuksilla mitattuna kiihtyvällä tahdilla matkailukeskuksiin 2000-luvulla (taulukko 7). Kuntien sisäisessä tarkastelussa matkailukeskuksiin on rakennettu vuosina suhteellisesti huomattavasti enemmän vapaa-ajanasuinrakennuksia kuin ennen 2000-lukua. Erityisesti tämä koskee Kittilää, sillä Levillä sijaitsee kolme neljästä luvulla kuntaan rakennetuista vapaa-ajanasuinrakennuksista. Vastaavana ajanjaksona Kolarissa Ylläkselle on rakennettu yli puolet kunnan vapaa-ajanasuinrakennuksista ja Kuusamossa Rukalle lähes puolet. Ainoastaan Inarissa Saariselän suhteellinen osuus on hieman alhaisempi kuin muissa kunnissa, mutta Saariselänkin kohdalla vapaa-ajanrakentamisessa matkailukeskuksen painoarvo on noussut 2000-luvulla verrattuna ennen lukua edeltäneeseen aikaan. Huomionarvoista on se, että vuosina Leville ja Ylläkselle on rakennettu absoluuttisesti enemmän vapaa-ajanasuinrakennuksia kuin ennen 2000-lukua. Tilastokeskuksen vapaa-ajanasuinrakennustilastot mittaavat nimenomaan rakennuksia, eivät yksittäisiä asuntoja. Matkailukeskuksen vapaa-ajanasuinrakennukset

23 sisältävät usein enemmän kuin yhden asunnon (tai huoneiston) rakennusta kohti, mikä ilmenee keskuksissa pari- ja rivitaloina. Näin ollen nykyinen tilastointiperiaate yksittäisen mökin tapauksessa ei kohtele tasapuolisesti Suomen eri alueita, vaan käytännössä matkailukeskuksiin on rakennettu huomattavasti enemmän yksittäisiä vapaa-ajanasuntoja kuin tilastot osoittavat (Kauppila 2007). Taulukko 7. Levin, Rukan, Saariselän ja Ylläksen vapaa-ajanasuinrakennukset rakentamisvuoden mukaan. Suhteellinen luku (%) ilmaisee matkailukeskuksen osuuden sijaintikunnasta. Matkailukeskusten vapaa-ajanasuinrakennusten absoluuttiset määrät ovat suluissa (Tilastokeskus 2012). Matkailukeskus Levi 37 % (632) 71 % (190) 71 % (176) 75 % (183) 74 % (170) Ruka 15 % (737) 36 % (128) 41 % (142) 57 % (227) 42 % (122) Saariselkä 8 % (160) 34 % (31) 27 % (33) 25 % (32) 36 % (33) Ylläs 32 % (397) 58 % (98) 64 % (162) 59 % (172) 55 % (118) On syytä mainita, että Ylläs määriteltiin vapaa-ajanasuinrakennustarkastelussa vain Äkäslompolon kylänä. Näin ollen Kolarissa vapaa-ajanasuinrakennusten keskittyminen laajemmalle Ylläksen alueelle, mukaan lukien Ylläsjärvi, on korkeampi kuin taulukon 7 tulokset osoittavat. Rukan kohdalla kyse on niin sanotusta Rukajärven pienalueesta, joka kattaa sekä Rukan että Aikkilan. Mikäli Levin läheisyydessä sijaitsevan Könkään kylän vapaa-ajanasuinrakennukset olisi huomioitu, ne olisivat nostaneet Levin osuutta Kittilän sisäisessä tarkastelussa eri ajanjaksoina vain 1 2 prosenttia (Tilastokeskus 2012). Matkailukeskukset, aluekehitys ja paikallistaso Esitetyt empiiriset, Pohjois-Suomea käsittelevät tarkastelut osoittavat, että aluekehityksen polarisoitumisprosessi johtuu pitkälti matkailukehityksestä ja sen keskittymisestä paikallistasolla matkailukeskuksiin. Toisaalta niin aluekehitysprosessin kuin matkailun keskittymisprosessin voimakkuus vaihtelevat esimerkkikunnittain. Matkailukeskusten rooliin paikallistason aluekehityksessä vaikuttavat maantieteelliset tekijät voidaan jakaa matkailukeskuksen sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin (kuva 1). On huomattava, että tekijät rajataan paikallistasolle, joka käsitetään kuntatasoksi. Näin ollen yleisesti matkailuun ja sen kehitykseen vaikuttavat laajemmat globaalit taloudelliset, poliittiset, sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät

24 jäävät kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Maantieteelliset tekijät eivät ota myöskään huomioon poliittisia tekijöitä. Tällä tarkoitetaan elinkeinojen kehittämispolitiikkaa ja sen painopisteitä eri aluetasoilla. Esimerkiksi paikallistasolla voidaan valita erilaisia painotuksia niin elinkeinojen välillä kuin matkailuelinkeinon sisällä. Edellisessä tehdään valintoja matkailuelinkeinon ja muiden elinkeinojen välillä, kun jälkimmäisessä pohditaan muun muassa matkailukeskuksen painoarvoa matkailun kehittämisessä paikallistasolla. Sosioekonominen ympäristö Kausiluotoisuus Koko Kehitysvaihe Alkuperäinen perusta Aluerakenne ja saavutettavuus Kuva 1. Matkailukeskuksen rooliin paikallistason aluekehityksessä vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät (Kauppila 2010a: kuva 1). Sisäisiin tekijöihin luetaan matkailukeskuksen kausivaihtelut, matkailukeskuksen koko, matkailukeskuksen kehitysvaihe ja matkailukeskuksen alkuperäinen perusta (Kauppila 2010a). Teoreettisesti matkailukeskuksen pienet kausivaihtelut, suuri koko, paikallinen/seudullinen omistajuus (kehitysvaihe) ja perinteinen tausta (alkuperäinen perusta) merkitsevät mittavia aluekehitysvaikutuksia paikallistasolla. Näistä tekijöistä on syytä nostaa esille alkuperäinen perusta, koska se poikkeaa Saariselän kohdalla muista keskuksista. Matkailukeskukset voidaan jakaa kahteen luokkaan sen mukaan, mikä on niiden

25 historiallinen tausta. Baud-Bovy ja Lawson (1998: ) käyttävät käsitteitä perinteinen ja integroitu, kun Vuoriston (2003: ) vastaavat ovat perinteinen ja moderni. Perinteinen matkailukeskus tarkoittaa kylää tai kaupunkia, joka on erikoistunut matkailukeskukseksi pitkän ajan kuluessa yhden tai useamman erikoisattraktion kautta. Integroitu tai moderni matkailukeskus on puolestaan lähinnä massamatkailun aikakaudella luontaisten ja keinotekoisten attraktioiden varaan perustettu kohde. Kohteella ei ole useinkaan aikaisempaa kehityshistoriaa, vaan se on rakennettu pelkästään matkailutarkoituksessa. Aluekehityksen näkökulmasta perinteiset matkailukeskukset ovat syvällisemmin sulautuneet paikalliseen sosioekonomiseen rakenteen ja niillä on linkkejä elinkeinojen välillä. Sen sijaan integroidut tai modernit matkailukeskukset muistuttavat aikaisemmin läpikäytyjä enklaaveja matkailukeskuksia, jotka ovat enklavisoituneet paikallisesta sosioekonomisesta rakenteesta fyysisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Tästä johtuen niiden linkit paikalliseen sosiotaloudelliseen rakenteeseen ovat heikot. Saariselän kehityshistoria muistuttaa integroitua tai modernia matkailukeskusta, kun muut keskukset ovat luonteeltaan perinteisiä keskuksia, joilla on oma sosiaalinen ja taloudellinen kehityshistoria ennen matkailun aikakautta. Matkailukeskuksen ulkoisia tekijöitä ovat puolestaan paikallistason laajempi sosioekonominen ympäristö sekä paikallistason aluerakenne ja saavutettavuus (Kauppila 2010a, 2011a). Ensimmäinen tekijä viittaa matkailukeskuksen ja sijaintikunnan sosioekonomiseen kokoon. Mikäli matkailukeskuksen sosioekonominen koko on suuri suhteessa sijaintikuntaan, matkailukeskuksella on huomattava rooli paikallistason aluekehityksessä. Tämä näkyy Kittilässä ja Kolarissa, joissa Levin ja Ylläksen koko on suuri suhteessa niiden sijaintikuntien aluetalouden kokoon, kun taas Kuusamossa tilanne on päinvastainen. Vaikka Rukan koko on suurin piirtein samaa luokkaa kuin esimerkiksi Ylläksen, Kuusamon aluetalouden koko on puolestaan noin nelinkertainen (yritystoimipaikat, työpaikat, väestö) verrattuna Kolariin. Näin ollen aluekehityksen näkökulmasta Kittilälle ja Kolarille matkailukeskukset ovat suhteellisesti ottaen tärkeämpiä kuin Kuusamolle, eli Kittilän ja Kolarin matkailukeskusriippuvaisuus on suurempi kuin Kuusamon. Toisaalta laajemman sosioekonomisen ympäristön koko ja rakenne vaikuttavat matkailukeskuksen mahdollisuuksiin linkittyä ja integroitua paikallistason elinkeinoelämään ja sosioekonomiseen rakenteeseen

26 Toisessa tekijässä, paikallistason aluerakenteessa ja saavutettavuudessa, viitataan matkailukeskuksen saavutettavuuteen ja kunnan aluerakenteeseen. Mikäli matkailukeskuksen ja kuntakeskuksen välinen absoluuttinen ja suhteellinen saavutettavuus on epäsuotuisa, tämä on haaste esimerkiksi työvoiman pendelöintiin sekä tavaroiden, palveluiden ja matkailijoiden liikkumisen näkökulmasta paikallistasolla. Saavutettavuudella on yhteys myös infrastruktuuriin ja sen kuntoon sekä julkiseen liikenteeseen. Mikäli infrastruktuuri ja julkinen liikenne ovat puutteellisia, tämä hankaloittaa työvoiman pendelöintiä, matkailijoiden liikkumista ja yritysten yhteistyötä kunnan sisällä. Matkailukeskuksen sijainti kunnan aluerakenteessa syrjäisellä kulmalla kaukana kuntakeskuksesta ja kunnan pääliikenneväylien ulkopuolella heikentää keskuksen roolia paikallistason aluekehityksessä. Edellä läpikäydyistä tekijöistä Ylläs poikkeaa muista matkailukeskuksista. Ylläksen etäisyys on noin 45 kilometriä Kolarin kuntakeskuksesta, kun muut keskukset ovat kilometrin etäisyydellä kuntakeskuksesta. Lisäksi Ylläs sijaitsee Kolarin kunnan koillisnurkassa eikä se ole pääliikenneväylän varrella. Kunnan alue- ja matkailurakenteella on myös merkitystä matkailukeskuksen rooliin aluekehityksessä paikallistasolla. Tällä tarkoitetaan matkailukeskuksen lisäksi olemassa olevia kyliä ja niiden sijaintia paikallistason aluerakenteessa, kylien ja niiden ympäristöjen matkailullisia attraktioita ja palveluita sekä sosiaalis-taloudellisia piirteitä. Esimerkiksi Kuusamossa ja Inarissa, pinta-alaltaan laajoissa kunnissa, sijaitsee muitakin matkailullisesti kiinnostavia attraktioita ja kyliä kuin vain matkailukeskus ja sen palveluvarustus. Matkailuelinkeino on siten hajautuneempi Kuusamossa ja Inarissa kuin Kittilässä ja Kolarissa, mikä on edellä todennettu matkailuklusterin, majoitus- ja ravitsemustoiminnan, virkistys- ja muiden palveluiden sekä vapaa-ajanasuinrakennusten tasaisemmassa jakautumisessa matkailukeskusten ja muun kunnan suhteen. Kaikkiaan Kuusamossa ja Inarissa matkailullinen ja sosiaalis-taloudellinen rakenne on hajautuneempi kuin Kittilässä ja Kolarissa

27 Toimintaympäristön aluekehitysvaikutusten lisääminen matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa Matkustusmallit ja aika tila-malli Kuten edellä on käynyt ilmi, matkailukeskukset ovat myönteisten aluekehitysvaikutusten (yritystoiminta, työpaikat, väestö) ja matkailun keskittymispaikkoja syrjäseuduilla. Matkailun ja matkailijoiden näkökulmasta matkailukeskukset ovat Brenneriä (2005) lainaten lähtöpisteitä, ikään kuin portteja, tuntemattomaan, attraktiiviseen maaseutuun. Matkailukeskukset ovat myös kansainvälistymisen portteja ja solmukohtia laajemmalle maantieteelliselle alueelle, sillä ne ovat usein kansainvälisen matkailun kohdealueita (ks. Oppermann 1992; Pearce 1995: ; Williams & Gillmor 1995; Akama 1999; O Hara & Barrett 1999; Hall 2003, 2004; Tosun ym. 2003, 2004; Bramwell 2004; Mbaiwa 2005a, 2005b; Agarwal & Shaw 2007; Sharpley & Naidoo 2010). Mikäli matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa tavoitellaan positiivisten sosiaalis-taloudellisten vaikutusten levittämistä toimintaympäristöön, tämä edellyttää matkailuilmiössä attraktioiden ja majoituspalveluiden hajauttamista sekä infrastruktuurin ja liikenneyhteyksien kehittämistä (Getz 1981, 1986). McKercher ja Lau (2008: 358) toteavat, että kohdealueen sisällä attraktioiden piirteillä (keskittyneet vs. hajautuneet), attraktioiden ja majoituspalveluiden sijainnilla sekä kohdealueen sisäisellä saavutettavuudella on vaikutusta matkailijoiden liikkumiseen. Tutkimuksissa on nostettu esille matkailijoiden hajauttamiseen vaikuttavia tekijöitä, jotka voidaan jakaa matkailijoihin, matkaan, matkustustapaan ja kohdealueeseen liittyviin tekijöihin (ks. Tideswell & Faulkner 1999; Hwang & Fesenmaier 2003; Wu & Carson 2008; Koo ym. 2012). Kohdealueen maantieteellisistä piirteistä korostetaan attraktioiden läheisyyttä, täydentävyyttä ja asetelmaa matkustamisen verkostossa: hajautetut attraktiot ja toiminnot mahdollistavat alueellisesti laajemman matkustuskäyttäytymisen. Seuraavaksi matkailijoiden liikkumista sekä attraktioiden ja palveluiden sijaintia teoretisoidaan matkustusmallien ja aika tila-mallin avulla. Matkustusmalleilla tarkoitetaan matkailijoiden kulkureittejä ja liikkumista kuvaavia malleja. Tutkimuskirjallisuudessa on julkaistu matkustusmalleja lähtöalueen ja kohdealueen välillä (esim. Oppermann 1995; Stewart & Vogt 1997; Lew & McKercher 2002) ja viime

28 aikoina myös kohdealueen sisäisiä matkustusmalleja (esim. Lew & McKercher 2006; Lau & McKercher 2007; McKercher & Lau 2008). Ensiksi mainituilla malleilla tarkoitetaan sekä kansainvälistä että kansallista matkailua. Lähtöalueen ja kohdealueen välisissä malleissa on otettu huomioon myös tietyiltä osin matkailijoiden liikkuminen kohdealueen sisällä, sillä mallit kattavat siirtymistaipale-elementin lisäksi kohdealueen kiertomatkaelementin (Mc- Kercher & Lew 2004; McKercher & Lau 2008). Tämän raportin kannalta mielenkiinto keskittyy matkailijoiden kohdealueen sisäisiin matkustus- ja liikkumismalleihin. Matkailukeskusvetoisen kehittämispolitiikan lähtökohdaksi sopivat erityisen hyvin sellaiset lähtöalueen ja kohdealueen mallit, joissa yöpyminen tapahtuu matkailukeskuksessa. Kyse on kohdematkailusta, jossa matkailijat pitävät matkailukeskusta tukikohtanaan yöpyvät keskuksessa ja tekevät sieltä (päivä)retkiä toimintaympäristöön. Näin ollen retkien kohteet sijaitsevat matkailukeskuksen toimintaympäristössä. Matkailukeskusvetoiseen ajatteluun soveltaen tällaisista matkustusmalleista käytetään kirjallisuudessa nimeä base camp (Oppermann 1995; Stewart & Vogt 1997), hub-and-spoke (McKercher & Lew 2004), single destination, sisältäen base camp -mallin, (Lew & McKercher 2002) ja base site (Lau & McKercher 2007). Kohdealueen sisäisissä malleissa on keskitytty mallintamaan tarkemmin paikallistasolla tapahtuvaa matkailijoiden liikkumista, joten mallit ovat kohdealueen näkökulmasta luotuja ja yksityiskohtaisempia kuin lähtöalueen ja kohdealueen väliset mallit. Tämän kirjoituksen tarkoitusta silmällä pitäen kuvassa 2 on yhdistetty Lew n ja Mc- Kercherin (2006) sekä McKercherin ja Laun (2008) julkituomat kohdealueen sisäiset matkustusmallit matkailukeskusvetoiseen kehittämispolitiikkaan. Yhdistetty malli kattaa erilaiset pistemäiset, ympyränmuotoiset ja näiden yhdistelmät eli monitahoiset mallit. Viimeksi mainituista Lew ja McKercher nimeävät yhden radiating hub -malliksi, jota on edelleenmonipuolistettu kuvassa 2. Esitetyn mallin perusajatus on se, että samalla päiväretkellä voidaan vierailla yhdessä tai useammassa toimintaympäristössä sijaitsevassa kohteessa, mutta yöpyminen tapahtuu aina matkailukeskuksessa. Kohde käsitetään tässä yhteydessä nähtävyytenä, tapahtumana, tarjottavana ohjelmapalvelutuotteena, harrastettavana aktiviteettina tai palveluna, jolla on matkailullista vetovoimaa. Tämä aikaansaa matkailijan liikkumisen matkailukeskuksesta toimintaympäristöön. Toimintaympäristön tähtimäinen muoto kuvaa liikenneväylien mukaan muodostuvaa matkailukeskuksen päiväkäyntivyöhy

29 kettä. On korostettava, että matkailukeskus voi olla osa laajempaa kiertomatkailu- tai kauttakulkumatkailureittiä, mutta tässä tarkastelussa keskitytään matkailukeskuksen rooliin kohdematkailun näkökulmasta. Matkailukeskus Kuva 2. Kohdealueen sisäiset matkailijoiden liikkumismallit matkailukeskusvetoisessa kehittämispolitiikassa (lisäyksin, muokaten ja yhdistäen Lew & McKercher 2006: kuva 2; Mc- Kercher & Lau 2008: kuva 4). Sisäkehä kuvaa matkailukeskusta ja ulkokehä toimintaympäristöä. Tähdet ovat toimintaympäristössä sijaitsevia nähtävyyksiä, tapahtumia, tarjottavia ohjelmapalvelutuotteita, harrastettavia aktiviteetteja tai palveluita, jotka ovat päiväkäyntietäisyydellä matkailukeskuksesta. Matkailukeskusta ja tähtiä yhdistävät viivat kuvaavat matkailijoiden liikkumista. Matkailukeskusvetoisen kehittämispolitiikan näkökulmasta on syytä tarkastella yleisellä tasolla matkojen määrää aika tila-ulottuvuudessa. Tähän soveltuu Hallin (2005a, 2005b: