Osa 2. Johdatus Suomen kallioperägeologiaan ja malmigeologiaan / Introduction to bedrock geology of Finland and ore geology

Transkriptio

1 Johdatus Suomen kallioperägeologiaan ja malmigeologiaan / Introduction to bedrock geology of Finland and ore geology Kari Strand, prof. Kaivannaisalan tiedekunta / Oulu Mining School (huone/room PR 242) Thule-instituutti / Thule Institute (huone/room IT 231) P 5 op. 24 h luentoja Kirjallinen kuulustelu Osa 2

2 Sisältö Kronostratigrafian ja litostratigrafian käsitteistö. Suomen arkeeinen ja proterotsoinen kallioperä sekä nuoremmat kallioperäyksiköt. Maankamaran raaka-ainevarat, malmien jaottelu ja yleiset syntyprosessit, malminetsintämenetelmät. Halla et al. (2009) Precambrian Research,174,

3 Suomen kallioperä Arkeeinen aika eli 2500 miljoonaa vuotta vanhemmat tapahtumat Karjalaiset muodostumat eli vanhan mantereen päälle kerrostuneet paleoproterotsooiset sedimentit ja vulkaniitit Svekofenniset kivilajit eli Etelä- ja Keski- Suomen synty paleoproterotsooisena aikana Rapakivet eli Suomen nuorimmat laajaalaiset syväkivi-intruusiot Rapakiviä nuoremmat tapahtumat eli viimeiset 1500 miljoonaa vuotta Neoproterotsooiset ja nuoremmat sedimenttikivet Nuoremmat alkalikivet ja impaktiitit 3

4 Fennoskandian kallioperän pääosat 4

5 5 Lisää tarvittaessa alatunnisteteksti

6 Suomen arkeeinen ja proterotsoinen kallioperä sekä nuoremmat kallioperäyksiköt Geologian tutkimuskeskuksen hakupalvelu saumattomaan kallioperäkarttaan (DigiKP200, 1: kallioperäkartta) ja geologisiin yksiköihin sekä niihin liittyviin sähköisiin julkaisuihin. 6

7 Arkeeinen geologinen kehitys ja kallioperä Arkeeinen aika eli 2500 miljoonaa vuotta vanhemmat tapahtumat Nykytietämyksen mukaan maapallon ikä on miljoonaa vuotta ja vanhimmat kivet noin miljoonaa vuotta Maapallon arkeeisilla alueilla ovat luonteenomaisia vulkaanisista ja sedimenttikivistä muodostuneet vihreäkivialueet Itä-Suomen arkeeisen mantereen muodostuminen alkoi jo miljoonaa vuotta sitten. Granitoidit ovat noin miljoonaa vuotta vanhoja granodioriitteja ja gneissimäisiä tonaliitteja 7

8 Maapallon arkeeiset alueet (Condien, 1981 mukaan) 8

9 Suomen arkeeinen kallioperä osa Fennoskandian kilven arkeeista ydintä Maapallolla oli voimakas vulkanismin kausi miljoonaa vuotta sitten, jolloin myös pääosa Suomen arkeeisten alueiden vihreäkivistä syntyivät. Tämä kehitysvaihe on hyvin näkyvissä esimerkiksi Kuhmon kallioperässä. Suomussalmella on myös löydetty jäänteitä miljoonan vuoden ikäisistä vulkaniiteista. Gaál ja Gorbatschev (1987) jakoivat Fennoskandian arkeeisen alueen Kuolan, Belomorian (eli Vienanmeren) ja Karjalan provinsseihin 9

10 Fennoskandian kilven arkeeinen ydinalue ja sen jakautuminen eri provinsseihin KoP = Kuolan provinssi BeP = Belomorian provinssi KaP = Karjalan provinssi To = Tojottomanselkä Va = Varpaisjärvi Tu =Tulos Pa = Palaya Lamba 10

11 e Nd (T) < -5.6 in granitoids Suomen-puoleinen osa koostuu suurimmaksi osaksi laajoista migmatiittigranitoidialueista, jotka ovat syntyneet n milj. vuotta sitten. Niiden sisällä tavataan pieniä, vulkaanista alkuperää olevia vihreäkivivyöhykkeitä ja sedimentogeenista alkuperää olevia kiilleliuskeparagneissialueita. 11 e Nd (T) > -1.1 in granitoids Vanhimpien osien ikä on n milj. vuotta. Valtaosa kerrostui n milj. vuotta sitten. Kartta: Melezhik & Hanski (2012)

12 Frequency distribution after discrimination of data according to rock type There is considerable overlap between the various rock types, although there is a weak tendency for rocks of granitic composition to extend to younger ages, and conversely, tonalites to record older ages. 12

13 Ikkuna 3 miljardin vuoden taakse Karjala provinssi edustaa keskiasteisesti metamorfoitunutta, tyypillistä arkeeista granitoidi-vihreäkivialuetta. Geologit ovat pitkään kiistelleet siitä, toimiko laattatektoniikka jo arkeeisella ajalla. Kanadassa, missä arkeeiset vihreäkivialueet ovat säilyneet kokonaisuuksina paremmin kuin Fennoskandian kilvellä, ovat yhä useammat geologit päätyneet laattatektoniseen tulkintaan. Arkeeisen ajan loppuun mennessä maapallon vaippa ja kuori kehittyivät lähes nykyiseen asuunsa, mantereet ja meret syntyivät ja elämä sai alkeelliset muotonsa. 13

14 Toistaiseksi ainoat todisteet varhaisimmasta maankuoresta ovat Länsi-Australian arkeeisen Yilgarn-blokin sedimenttikivistä löydetyt noin ja miljoonan vuoden ikäiset zirkonikiteet. Vanhimmat kiven kiteytymisikää edustavat isotooppi-iät on määritetty Kanadan Slave-provinssin ortogneissistä (3 960 miljoonaa vuotta) Maan vaipan granaattiamfiboliittien osittain sulaessa syntyä suuria määriä arkeeisille kilpialueille tunnusomaisia alumiinista rikkaita tonaliitteja. Vaipan pluumin kuumimmista keskiosista saivat alkunsa vihreäkivivyöhykkeiden komatiitit. Saarikaaret ja ofioliitit, esiintyvät arkeeisessa kallioperässä usein vielä heikosti kehittyneinä ja vaikeasti tunnistettavina jäänteinä. Mahdolliset kuorilohkot nähtävissä myös meidän kallioperässä. 14

15 Taka-Lapin arkeeinen kallioperä Sevettijärven ja Opukasjärven vihreäkivivyöhykkeet (ns. Opukasjärviryhmä) ovat kerrostuneet vanhimman arkeeisen gneissi-yksikön päälle ja ovat siten todennäköisesti varhaisproterotsooisia iältään. Länsipuolelta gneissit voidaan rinnastaa Belomorian provinssin arkeeisiin gneisseihin ja migmatiitteihin. 15

16 Itä-Suomen arkeeinen kallioperä Suomussalmi, Kuhmo and Tipasjärvi greenstone belts Gabbro sill 2823±6 Ma (cuts komatiites) Komatiites >2.82 Ga Papunen et al. (2009) Geol. Surv. Finland Bull

17 Tipasjärvi Greenstone Belt 5 km Vihreäkivivyöhykkeen ydinalueella tavataan myös intermediäärisiä ja happamia vulkaniitteja sekä vulkanoklastisia kiviä, jotka ovat kerrostuneet ultraemäksisiä ja emäksisiä vulkaniitteja matalampaan veteen, osa jopa kuivalle maalle. Ne lienevät jäänteitä osin merenpinnan yläpuolelle syntyneistä, nyt lähes täysin kuluneista intermediäärisistä ja happamista keilatulivuorista. Nurmes paragneiss complex 17

18 Spinifex textures in komatiitic lavas A zone B zone Olivine spinifex 18

19 Teorioita komatiiteista Tunnusomaisia arkeeisille vihreäkivivyöhykkeille Komatiittiset laavat sisältävät korkean magnesium-pitoisuuden (jopa 33 % MgO) Juoksevia laajoja ja olivat kuumia (jopa 1600 o C) Sulatettu manttelin materiaalia syvällä maan kuoren alla vaipassa. Tälläisten laajojen on ajateltu syntyneen vain arkeeisena aikana, mutta vastaavia proterotsooisia ja nuorempiakin laavoja esiintyy. Sulamiseen on liitetty yhteyksiä subduktiotapahtumiin, mutta on esitetty myös, että vihreäkivijaksot edustaisivat maankuoren kohonneita manteli-plumeja tai niiden kappaleita. 19

20 Kiihtelysvaaran ja Ilomantsin arkeeiset vihreäkivivyöhykkeet 1 Keskijärvi, 2 Kuusijärvi, 3 Sonkaja. Ilomantsin vihreäkivivyöhykettä ympäröivät syväkivet: Kag = Kartitsan graniitti Kot = Korpivaaran tonaliitti, Ktg = Koiteren granodioriitti Kut = Kuittilan tonaliitti, Nag = Naarvan leukograniitti Pog = Pogostan granodioriitti Sig = Silvevaaran granodioriitti Tat = Tasanvaaran tonaliitti Vig = Viluvaaran granodioriitti. 20

21 Harmaat gneissikompleksit Koostumukseltaan tonaliitteja, trondjemiitteja, granodioriitteja ja osa graniitteja. Ovat syväkiviä ja nyt raitaisia gneissejä jopa migmatiitteja. Arkeeiset TTG-granitoidit olisivat jonkinlaiseen subduktioon (loivaasentoiseen) liittyviä. Mahdollisesti muodostivat ensimmäisen supermantereen. 21

22 Precambrian tectonic regimes may have ranged from normal subduction similar to Phanerozoic Earth (top panel), to a modified form involving shallow subduction of thickened, more buoyant, oceanic lithosphere (middle panel), to a setting dominated by mantle plumes (bottom panel). On modern Earth, both plate- and plumerelated mechanisms operate, and it is likely that a similar relationship existed on early Earth. In three dimensions, plate tectonic boundaries for linear belts are tied to, and influence, asthenospheric convection, whereas in plume settings, the lithosphere moves over generally fixed zones of asthenospheric upwelling (Cawood, et al., Precambrian plate tectonics: Criteria and evidence. GSA Today: v. 16, no. 7, 4-11) 22

23 Paragneissikompleksit Olivat suprakrustisia muodostumia lähtökohdaltaan. Metapeliittejä ja gneissejä Meta-areniitteja ja kvartsiittejakin sekä metakonglomeraatteja 23

24 Arkeeisten alueiden taloudellinen merkitys Useimmat arkeeisista alueista ovat myös taloudellisesti tärkeitä, sillä ne ovat merkittäviä kullan, nikkelin, sinkin, lyijyn, kuparin ja timanttien tuottajia. Itä-Suomen arkeeista granitoidialuetta pidetään mineraalivaroiltaan köyhänä. Kuitenkin Suomussalmen Aittojärvellä ja Lieksan Mätäsvaarassa heikkousvyöhykkeessä oleviin nuorempiin granitoideihin ja metasomaattisesti muuttuneisiin vanhempiin migmatiitteihin liittyy taloudellisesti merkityksellisiä molybdeeniesiintymiä. 24

25 Arkeeisten alueiden taloudellinen merkitys Granitoideissa olevat pienetkin vihreäkivivyöhykkeen osat voivat sisältää taloudellisia nikkeli-kupariesiintymiä. Lisäksi viime vuosina arkeeiset granitoidialueet ovat olleet timantteja sisältävien kimberliittipiippujen aktiivista etsintäaluetta. Suomussalmen vihreäkivivyöhykkeen komatiitteihin (tai tholeiitteihin) liittyvät Kiannanniemen pienet Hietaharjun ja Peuraahon nikkeliesiintymät. Vihreäkivivyöhykkeeltä paikannetut kultaesiintymät sijoittuvat taas suurten siirros/ruhjevyöhykkeiden sisään tai niiden välittömään läheisyyteen. Saarikylän alueella komatiittisten oliviinikumulaattien vuolukiviksi muuttuneita osia louhitaan uunien raaka-aineeksi. 25

26 Simplified komatiitic extrusive flow field, intrusive magmatic environments, and associated Ni-Cu-PGE deposits and principal factors for their genesis. Modified after Fiorentini et al. (2012) in Jukka Konnunaho s PhD thesis (2016) 26

27 Arkeeisten alueiden taloudellinen merkitys Kuhmon vihreäkivivyöhykkeellä malminetsintämielessä mielenkiintoiset Arolan ja Sika-ahon nikkeliesiintymät liittyvät tavalla tai toisella komatiittiseen vulkanismiin. Kuhmon vihreäkivivyöhykkeen sisällä olevat kultaesiintymät ovat rakenteiden kontrolloimia ja sijaitsevat suurten siirros- ja hiertosaumojen sisällä tai niiden välittömässä läheisyydessä. Tipasjärven vihreäkivivyöhykkeen alimpiin, hydrotermisesti voimakkaasti muuttuneisiin happamiin pyroklastisiin kiviin liittyy Taivaljärven hopea-lyijysinkkiesiintymä (Sotkamo Silver). Synty nivoutuu n miljoonaa vuotta vanhaa hapanta räjähdyspurkausta seuranneeseen hydrotermiseen vaiheeseen. 27

28 Arkeeisten alueiden taloudellinen merkitys Nunnanlahden vihreäkivivyöhykkeen vuolukiviä on louhittu uunien raakaaineeksi jo yli sadan vuoden ajan. Nykyisin alueella toimivat Tulikivi Oy ja Nunnanlahden Uuni Oy hyödyntävät pääasiassa n. 1 km:n pituista Kärenvaaran vuolukiviesiintymää. Aiemmin Ilomantsin vihreäkivivyöhykettä pidettiin kiinnostavana ainoastaan rautamuodostumiensa takia, mutta louhintaa ajatellen niiden koko ja rautapitoisuus ovat osoittautuneet liian pieniksi. Huhuksen kylän länsipuolelta kiilleliuskeesta on paikannettu pieni lyijyesiintymä. Viimeisen viidentoista vuoden aikana Hatun liuskejaksolta on paikannettu useita kulta-aiheita. Niistä huomattavin on Pampalon kultaesiintymä. 28

29 Paleoproterotsooisen kallioperämme kehitys: magmatismi, vulkanismi, sedimentaatio ja tektonismi Arkeeisen kuoren repeämä, repeämäaltaiden ja passiivisen mannerreuna kehittyminen Huomattava osa Suomen paleoproterotsooisesta kallioperästä koostuu vulkaanisten ja sedimenttisyntyisten kivien muodostamista jaksoista (engl. = belts). Lapin vihreäkivivyöhykkeen koillispuolella on kaarenmuotoinen granuliittivyöhyke, joka tektonisten liikuntojen vaikutuksesta on työntynyt syvältä maankuoren alaosista nykyiselle tasolleen Pohjois-Suomen paleoproterotsooiselle kallioperälle tyypillinen piirre on emäksiset kerrosintruusiot, jotka ovat kiteytyneet tektonisesti rauhallisissa oloissa Maan vaipasta lähteneistä kivisulista Pohjois-Suomessa on lisäksi mm. Keski- Lapin graniitit, jotka ulottuvat laajana alueena Ruotsin rajalta miltei Venäjän rajalle saakka. 29

30 30 Paleoproterozoic rocks Karelian supracrustal belts ( Ga) Kerrosintruusiot Repeämäaltaiden vulkaniset kivet Repeämäaltaiden sedimenttikivet Platformi- ja puoligraben-altaiden sedimenttikivet Passiivisen mannerreunan matalan meren ja syvänmeren altaiden sedimenttikivet Ofioliitit ja niihin liittyvät vulkaaniset ja sedimenttiset kivet miljoonaa vuotta sitten joutuivat svekofennisen vuorijononpoimutuksen kohteeksi Melezhik & Hanski (2012)

31 Kerrosintruusiot Pohjois-Suomen noin miljoonaa vuotta vanhat kerrosintruusiot ovat tärkeä geologinen kokonaisuus mm. malminetsinnän kannalta. Maan vaipasta peräisin oleva kivisula tunkeutui rakoja myöten ylöspäin ja levittäytyi arkeeisen gneissipohjan ja sen päällä diskordantisti olleiden kerrostumien kontaktipintaan. Pohjois-Suomen suurimpia kerrosintruusioita nykyisessä maanpintaleikkauksessa ovat Kuusamon Näränkävaaran, Taivalkosken-Posion (Koillismaan), Kemin, Penikkain, Savukosken Akanvaaran ja Koitelaisen intruusiot. 31

32 Kerrosintruusiot 32 Iljina & Hanski (2005)

33 Kerrosintruusiot Kerrosrakenne on syntynyt kiteytymisen aikana, kun ensin kiteytyneet, raskaat mineraalit painuivat sulasäiliön pohjalle kumulaateiksi. Näin intruusioihin muodostui ultramafinen alaosa ja sen päälle gabrokoostumuksinen intruusion pääosa. Kiteytyvässä magmasäiliössä tapahtuneiden olosuhdemuutosten aiheuttamana kerrosintruusioihin syntyi myös pienipiirteisempää kerroksellisuutta. Valtavien sulan kiviaineksen massojen purkautuminen lähelle maanpintaa liittyi kiinteästi arkeeisen kratonin repämiskehitykseen. Noin miljoonaa vuotta sitten syntyi myös Keivitsan intruusio, joka on myös luonteeltaan selvästi kerrosintruusio. 33

34 Locations of early Palaeoproterozoic mafic-ultramafic intrusions 34

35 The Koillismaa-Näränkävaara Complex 35

36 Cross section of the original sheet-like Koillismaa Intrusion with current erosion levels of the blocks and two possible scenarios explaining the present intrusion structure: tensional (A) and compressional (B). Modified from Alapieti & Lahtinen (1984) and Karinen (1998). Abbreviations: LS = Layered Series, MS = Marginal Series. 36

37 Schematic diagram showing structural evolution of the Koillismaa Complex (modified from Karinen 1998, Iljina et al and Karinen & Salmirinne 2001) 37

38 Koitelaisen kerrosintruusion kerrosrakenne Mutasta (1989 ja 1997) mukaellen 38

39 Kallioperämme paleoproterotsooiset sedimenttikivet ja vulkaniitit Muinaisen kallioperämme syntyyn liittyy muinaisten mannerlaattojen repeämisiä ja toisiinsa törmäämisiä. Repeämisiin liittyi karkeiden sedimenttien kerrostumista ja vulkanismia ja myöhemmin hiekkoja ja savia kerrostui vajoaviin mannerreunoihin. Kainuun kallioperän sedimenttikerrostumia tutkimalla on tuotettu paleogeografiset ja tektoniset mallit koko Fennoscandian kilven kehityksestä aikavälillä miljoonaa vuotta. Tällä hetkellä käydään keskustelua mm. kerrostumien globaalisista rinnastuksista maapallon eri kilpialueiden kesken. Taloudellisen geologian alalla uudet mallit soveltuvat mineraalivarojen etsinnän suunnitteluun ja kohdentamiseen. 39

40 Kallioperämme repeytynyt arkeeinen mannerreuna ja sen paleoproterotsooiset kerrostumat nähtävissä erityisen hyvin Pohjois- Karjalassa, Kainuussa ja Kuusamossa Arkeeinen manner repeää noin 2400 milj. vuotta sitten ja mm. Kainuun allas syntyy Muinaisia laavoja Kurkikylässä, soraa ja hiekkoja kerrostui Siikavaarassa ja Paljakkavaarassa jokiin ja matalaan merenpohjaan Allaskehitys miljoonaa vuotta sitten oli seuraavanlainen: 1) repeämä, 2) puoligrabenit ja 3) erkaantuva mannerreuna 40

41 Karjalaisten vyöhykkeiden eli (liuske)jaksojen esiintyminen Pohjois-Karjalan ja Kainuun jaksojen itäiset, suhteellisen autoktoniset eli yhä edelleen kerrostumisalustassaan kiinni olevat muodostumat. Mainittujen jaksojen keskiosien alloktoniset eli paikaltaan siirtyneet ylityöntölaatat ja hiertokiilat. Samojen alueiden läntiset muodostumat, joista osa on kiinni autoktonisesti Iisalmen lohkossa, mutta ovat Kainuun jakson läntisessä pohjoisosassa Oulujärven hiertovyöhykkeen deformoimia. Pohjois-Savon - Pohjois-Pohjanmaan alueiden peliitti-valtaiset muodostumat, joista alimmat, Iisalmen lohkon länsiosaa reunustavat, ovat ainakin osittain vielä kiinni alustassaan, mutta pääosa on voimakkaasti poimuttunutta ja ylityöntynyt Iisalmen ja Pudasjärven lohkoja vasten. 41

42 Geologinen kartta Suomen keskiosasta 42

43 Karjalaisten muodostumien kerrosjärjestykset kivilajisisältöineen 43

44 Kainuun alueen geologia 44

45 Early Paleoproterozoic rift volcanism related to the breakup of the Kenorland supercontinent 45 Strand & Köykkä, Precambrian Research , , doi: /j.precamres

46 Glaciomarine sedimentation in rift-basin / Repeämäaltaan glaciomarininen sedimentaatio 46 Strand, Marine and Petroleum Geology 33, doi.org/ /j.marpetgeo

47 Typical lithofacies in the glacigenic Honkala Formation 47

48 Soraa ja hiekkoja kerrostui Siikavaarassa ja Paljakkavaarassa jokiin ja matalaan merenpohjaan erivaiheissa noin milj. vuotta sitten Kainuun allas säilönyt ainutlaatuisen stratigrafisen kehityksen maailmassa Tutkimuksessa sovelletaan fasiesanalyysin ja sekvenssistratigrafian menetelmiä Strand, Marine and Petroleum Geology 33, doi.org/ /j.marpetgeo

49 Sequence stratigraphy of the Karelian formations ( Ga) 49

50 50

51 The Kainuu and adjacent basins Ocean floor Intraplate stress Kuusamo basin Kainuu basin Fennoscandian Craton Marginal high North Karelia basin 200 km Future crustal separation W Kainuu basin Kuusamo basin E Sea level upper crust lower crust 5 km km

52 Yhteenveto karjalaisten muodostumien kehityksestä kronostratigrafi nen katsaus 52

53 Simplified geological map of North Karelia and eastern Savo Lower Kaleva: -black shales, banded iron-formations, and turbiditic arenites and graywackes - deposited unconformably on older Karelian rocks or the Archean basement - detrital zircon: only Archean Upper Kaleva: - monotonous basinal turbidites - deposited after the formation of the ~1.95 Ga Jormua and Outokumpu ophiolites. - allochthonous, thrust to the east atop older Karelian or Archean basement rocks -detrital zircon: 25% Archean; 92% of Paleoproterozoic grains plot between 1.92 and 2.05 Ga (Lahtinen et al., 2010). 53

54 Central Lapland greenstone belt 54

55 Geological map of the Kittilä area (the Kittilä Group 2015 Ma) 55

56 Stratigraphy and main igneous events of the Central Lapland Greenstone Belt. 56 Source: Compiled after Hanski et al. (2001) and Bedrock of Finland DigiKP (October 15, 2013).

57 Karjala superryhmän sedimentien ja vulkaniittien pääpiirteitä Noin miljoonaa vuotta sitten tapahtunut ilmakehän happimäärän lisääntyminen aiheutti raudan hapettumisen ja punasävyisten, hematiittipitoisten kerrostumien syntymisen. Sedimenttikerrostumien välissä on myös hyvin laajalle levinnyt laakiobasalttityyppinen vulkaaninen muodostuma, joka on merkki laajasta, tasaisesta kratonista. Hautavajoamavaihe oli siis tuolloin päättynyt näillä alueilla. Pohjois-Pohjanmaan ja Perä-Pohjan liuskealueilla ja Kuusamossa kerrossarja jatkuu kvartsiitti-dolomiittimustaliuskekerrostumaan, jota on kauan käytetty johtohorisonttina. Tässä vaiheessa tapahtui myös mafista vulkaanista toimintaa, mikä Pohjois- Suomessa tuotti pääasiassa tuffi- ja tuffiittikerrostumia. 57

58 The Palaeoproterozoic Kalix Greenstone Belt, at the northern end of the Bothnian Bay in Sweden (Wanke & Melezhik, Precambrian Research 140, 1-35.) 58

59 Ofioliitit Jormuan ofioliittikompleksi 59 Peltonen (2005)

60 Granuliittialue Kaarenmuotoinen, itärajalta Nellimön - Korvatunturin väliltä luoteeseen Karigasniemen seudulle ja sieltä Norjaan kulkeva granuliittivyöhyke on erikoinen kivilajiyksikkö Pohjois-Suomessa. Lounaiskontakti on koilliseen kaatuva loiva ylityöntöpinta, jota pitkin granuliittikompleksi on aikoinaan työntynyt lounaaseen. Pääosa granuliiteista syntyi alunperin kvartsista rikkaina sedimentteinä. Pyrokseenipitoiset osat olivat erilaisia vulkaanisia kiviä. Granuliittialueen kivilajeista tehdyt viimeisimmät iänmääritykset viittaavat siihen, että alueen magmasyntyiset kivet ovat miljoonaa vuotta vanhoja ja että alueen sedimenttisyntyisten kivien aineksen lähteen ikä on keskimäärin 2000 miljoonaa vuotta. Vuorijononmuodostustapahtuma, joka synnytti granuliittikaaren, oli näin ilmeisesti hyvin nopea. Noin 1900 miljoonaa vuotta sitten granuliitit joutuivat uuteen, alemman asteen metamorfoosiin saaden nykyisen asunsa. 60

61 Koillisen Suomen Paleoproterotsoiset maafiset juonikivet 61 Vuollo & Huhma (2005)

62 Age determinations of Paleoproteozoic magmatism Hanski & Melezhik (2012) Global magmatic shut- or slow-down at c Ga (Condie, 2009) 62