Keski-Lapin liuskevyöhykkeen geologinen kehitys Sodankylän liuskealueella Jorma Räsänen

Transkriptio

1 Pohjois-Suomen yksikkö K21.42/2008/ Rovaniemi Vapautuu Keski-Lapin liuskevyöhykkeen geologinen kehitys Sodankylän liuskealueella Jorma Räsänen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Jorma Räsänen Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja AREVA Raportin nimi Keski-Lapin liuskevyöhykkeen geologinen kehitys Sodankylän alueella Tiivistelmä Raportissa kuvataan Keski-Lapin liuskevyöhykkeen geologista kehitystä Sodankylän liuskealueella sen litologian ja litostratigrafian pohjalta kirjoittajan havaintoihin ja osaksi myös julkaisemattomaan aineistoon tukeutuen. Alkuun pyritään antamaan yleiskuva Keski-Lapin liuskevyöhykkeestä ja Sodankylän liuskealueesta. Geologiset yksiköt kuvataan niiden ikäjärjestyksen mukaan ryhmittäin muodostumatasolla, osa jäsentasolla ja yksiköitä vertaillaan ja rinnastetaan myös muihin liuskevyöhykkeen alueisiin. Asiasanat kohde, menetelmät jne.) Sodankylä, pelkosenniemi, litologia, litostratigrafia, ryhmä, muodostuma, jäsen Maantieteellinen alue maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lapin lääni, Itä-Lappi, Sodankylä, Pelkosenniemi Karttalehdet 3624, 3641, 3642, 3713, 3714, 3723, 3731, 3732, 3741 Muut tiedot Arkistosarjan nimi K21.42 Arkistotunnus K21.42/2008/25 Kokonaissivumäärä Kieli suomi Hinta Julkisuus Vapautuu Yksikkö ja vastuualue Pohjois-Suomen yksikkö / 501 Allekirjoitus/nimen selvennys Hanketunnus FinU1 Allekirjoitus/nimen selvennys Jorma Räsänen

3 Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO 1 2 LITOSTRATIGRAFISET YKSIKÖT 1 3 SODANKYLÄN LIUSKEALUE Salla ryhmä Kuusamo ryhmä Sodankylä ryhmä Savukoski ryhmä Kumpu ryhmä Virttioövaaran kvartsiitti 17 KIRJALLISUUSLUETTELO

4 1 1 JOHDANTO Keski-Lapin liuskevyöhykkeeksi kutsutaan Kuusamosta Sallaan ja edelleen Sodankylän kautta Kolariin jatkuvaa liuskejaksoa, joka rakentuu arkeeisen graniittigneissipohjan päälle kerrostuneista paleoproterotsooisista vulkaanis-sedimentogeenisistä kivistä. Litologialtaan se ei kuitenkaan ole yhtenäinen vaan siinä on joko sedimenttikivien tai vulkaanisten kivien vallitsemia osia, joita perinteisesti kutsutaan omilla nimillään. Keski-Lapin liuskevyöhykkeeltä voidaan erottaa seuraavat yksiköt: Kuusamon liuskealue, Sallan vulkaniittialue, Sodankylän liuskealue ja Kittilän vihreäkivialue sekä Kolarin liuskealue. Liuskevyöhykkeen systemaattinen kallioperäkartoitus aloitettiin 60-luvun lopulla ja sen yhtenä päätavoitteena oli kivilajien kerrosjärjestyksen selvittäminen. Avainasemassa ja tavallaan aikaansa edellä oli Kuusamon liuskealueen tutkimukset,joissa kivilajit oli luokiteltu kerrosjärjestyksen mukaisiin litologisiin muodostumiin Silvennoinen 1972). Sama luokittelu ei kuitenkaan sopinut koko liuskevyöhykkeelle, koska Sodankylän ja Kittilän alueilla oli laajoja kivilajiyksiköitä, joita ei ainakaan suoraan voitu rinnastaa Kuusamon liuskealueelle. Geologisen perustutkimuksen ja malminetsinnän tehostamiseksi vuonna 1984 perustettiin Lapin vulkaniittiprojekti LVP), jonka aikana tutkimuksia tehtiin myös Kuusamon liuskealueella. Yhdessä muiden alueiden tutkimustulosten perusteella Väänänen 1989, Räsänen ja muut 1989, Manninen 1991 ja Lehtonen ja muut 1992) osittain jo selvisi Kuusamon liuskealueen kivilajiston osuus koko liuskevyöhykkeen kehityksestä. LVP:n lopputuotteena valmistui Keski-Lapin litostratigrafinen kartta mittakaavassa 1: , jossa traditionaalisista nimistä oli luovuttu ja terminologiaa korjattu kansainvälisten suositusten mukaiseksi Räsänen ja muut 1995). Kuitenkin litostratigrafisten yksiköiden rinnastuksessa ilmenneiden vaikeuksien takia Kuusamon alue jäi puuttumaan ja kartan digitaalinen versio hautautui GTK:n arkistoon. Myöhemmin kartan länsiosa julkaistiin Kittilän vihreäkivialueen tutkimusraportissa Lehtonen ja muut 1992). Hanski 2001) on kuvannut seikkaperäisesti Pohjois-Suomen litostratigrafian tutkimusvaiheet ja niissä käytetyn terminologian sekä eri yhteyksissä laaditut korrelaatiot, joten niitä ei tässä yhteydessä. Geologinen tieto kuitenkin jatkuvasti lisääntyy ja litostratigrafiaa päivitetään parhaillaan myös Pohjois-Suomen osalta. Uudistuvassa luokituksessa Onkamo ryhmän nimi muuttuu Kuusamo ryhmäksi ja uusien ikämääritysten tukemina Hanski et al., 2000 ja Rastas et al., 2001) sedimentologisesti samanlaiset molassi-tyypin karkeaklastiiteista koostuvat Lainio ja Kumpu ryhmät yhdistetään Kumpu ryhmäksi. Myös muodostumia tulee lisää, muutama niistä nimetään uudelleen ja mahdollisuuksien mukaan litostratigrafia pyritään saattamaan jäsentasolle. Uuden litostratigrafisen kartan versio 1:n tulisi valmistua vasta vuoden lopulla ja vaikka karttaa vasta laaditaan, on siitä liitteenä ilman legendaa oleva luonnosversio Sodankylän liuskealueen eteläosasta. 2 LITOSTRATIGRAFISET YKSIKÖT Keski-Lapin liuskevyöhykkeellä esiintyvät suprakrustiset kivilajit jaetaan kuuteen litostratigrafiseen ryhmään, jotka vanhimmasta nuorimpaan olivat Salla, Kuusamo, Sodankylä, Savukoski, Kittilä ja Kumpu ryhmä. Sallan, Kuusamon ja Sodankylän ryhmän kivet ovat kerrostuneet manneralustalla toistensa päälle kerrosmyötäisesti eli konformisti, mutta niitä erottaa toisistaan rapautumisvaihe hiatus). Sitä vastoin Kittilä ryhmän kivillä ei ole mantereista kerrostumisalustaa vaan ne kuuluvat alloktooniseen ylityöntölaattaan. Kumpu ryhmän kivet puolestaan ovat kerros-

5 2 tuneet jo poimuttuneiden ja granitoidien leikkaamien kivilajisarjojen päälle eli ne eivät ole alustansa kanssa kerrosmyötäisiä vaan niiden alla on epäjatkuvuuspinta unconformity). 3 SODANKYLÄN LIUSKEALUE Sodankylän liuskealueeksi kutsutaan karkeasti Sodankylän - Pelkosenniemen Savukosken välistä aluetta, joka etelälounaassa rajautuu Keski-Lapin graniittikompleksiin, koillisessa arkeeiseen graniittigneissikompleksiin ja lännessä Kittilän vihreäkiveen. Sodankylän liuskealue on sedimenttikivivaltainen ja erottuu kuvassa 1. valtaosin keltaisena alueena, jonka yläosassa ovat Koitelaisen ja Keivitsan intruusiot, niiden alapuolella Sattasvaaran komatiitti Matarakosken mustaliuskeiden ympäröimä ja alaosassa on Pelkosenniemen Pyhätunturi. Sodankylä sijoittuu kuvan keskelle violetin värihaarakkeen kärkeen. Kuva 1. Yleiskuva Keski-Lapin liuskevyöhykkeestä ote LVP:n kartasta). 3.1 Sallan ryhmä Sallan ryhmä koostuu felsistä ja intermediäärisistä vulkaaniiteista, joiden purkaukset ovat yleensä rajuja ja tyypillisesti räjähdyspurkauksia tuottaen yleensä hyvin laaja-alaisia tuhkakerrostumia ja erilaisia breksioita, laavajen ollessa harvinaisempia. Täällä vulkaniitit ovat liki poikkeuksetta voimakkaasti deformoituneita ja esiintyvät liuskeina ja gneisseinä, joiden alkuperä on usein lähes mahdoton varmuudella tunnistaa. Sodankylän liuskealueella niitä tunnetaan vain sen pohjoisosassa Lokan alueella ja Koitelaisen ympäristössä sekä Pomokairan alueella granitoidiseen poh-

6 3 jakompleksiin rajautuneina. Peurasuvannossa, Koitelaisen reunalla on Tojottamaselän 3.1 Ga:n ikäisen TTG-gneissidoomin Kröner ja muut 1981) päällä alimpana kerrostumana Rookkiaavan muodostuman vulkaaninen konglomeraatti, jossa gneissipultereiden ohella mukuloina on felsistä ja mafista vulkaniittia sekä kvartsiittia ja diabaasia. Lisäksi välikerroksena on massamaista tuffibreksiaa ja veden lajittelemia vulkaanisperäisiä välikerroksia. Tuffibreksiasta tehty ikämääritys tuotti 2,52 Ga:n iän Peltonen ja muut 1988), mutta se lienee sekaikä eikä kerrostuman todellinen ikä. Myöhemmin on samalta seudulta saatu kvartsi-maasälpägneissille 2486±4 Ma:n ikä ja samoin myös Rookkiaavan felsiselle kidetuffille on saatu 2438±8 Ma:n ikä. Manninen ja muut 2001). Edellistä ikätulosta tukee Lokan Sakiamaan muodostuman plagioklaasifyyrisen andesiittilaavan tuottama ikämääritys 2438±11 Ma Räsänen ja Huhma, 2001). Kaksi jälkimmäistä ikää ovat ajallisesti sidoksissa 2,44 Ga ikäisten kerrosintruusioiden kanssa ja tämän voisi olettaa indikoivan vulkanismin liittyvän arkeeisen kuoren riftiytymisen alkuvaiheeseen. Muualla Keski-Lapin liuskevyöhykeessä ryhmään kuuluvat Sallan Petservaaran muodostuma ja Kuntivaaran muodostuma Kuusamossa Räsänen 1999), mutta Länsi-Lapista vastaavia muodostumia ei ole tavattu. Salla-Kuusamo alueella on porfyyrisiä ja mantelirakenteisia laavoja sekä erilaisia breksioita ja pyroklastiitteja. Sallan jokseenkin jäykässä ylityöntölaatassa primaarirakenteet ovat säilyneet liki deformoitumattomina Manninen 1991). Sallan vulkaniitit muodostavat yhtenäisen sarjan basalttisista andesiiteista ryoliitteihin ja kuoren kontaminaatiosta johtuen ne ovat rikastuneet keveistä lantanideista LREE). Epiklastisten välikerrosten puuttuminen viittaa lähes yhtenäisenä jatkuneeseen vulkaaniseen toimintaan ja puolestaan felsisintermediääristen laavojen runsas esiintyminen indikoi proksimaalista, ilmanalaista kerrostumisympäristöä, johon viittaa myös vesisedimenttien yleinen puuttuminen. Rookkiaavan muodostumaan kuuluu veden lajittelemia sedimenttikerroksia, mutta Sodankylässä vulkaniittien ja niiden kerrostuma-alustan kontakti ei ole paljastunut. Sallassa taas kerrossarja on poimutuksessa ylikääntynyt ja alustaltaan siirroksen irrottama. Sen sijaan Kuusamossa vulkaniittien kontakti arkeeiseen granitoidikompleksiin on paljastunut ja tuhkamatriksin kannattamat, teräväkulmaiset granitoidifragmentit viittaavat siihen, että vulkanismi on alkanut räjähdysmäisesti kuvat 2 ja 3). Sallassa vulkaniittien päällä on muutaman metrin paksuinen voimakkaasti serisiittiytynyt ja epidoottiutunut massamainen vyöhyke, paleorapauma, joka ylöspäin vaihettuu noin 10 m paksuksi serisiittiliuskeeksi, joissa on pieniä vulkaniitti-, kvartsi- ja graniittimukuloita sisältäviä konglomeraattisia kerroksia Manninen 1991). Kuusamossa sitä vastaavassa litostratigrafisessa asemassa on Kuntijärven eteläpuolella kymmenien metrien paksuinen, grauvakkamaisia välikerroksia sisältävä konglomeraatti, jossa mm. kvartsiporfyyriä 2405±6 Ma) on mukuloina ja suurina pultereina kuva 4).

7 4 Kuva 2. Arkeeisen granitoidikompleksin ja Kuntivaaran muodostuman terävä kontakti. Pöökönniemi, Kuusamo. Kuva 3. Arkeeisen granitoidikompleksin särmikkäitä murskaleita ja sälöjä Kuntivaaran muodostuman tuffibreksiassa. Pöökönniemi, Kuusamo.

8 5 Kuva 4. Kuntijärven lajittumaton talus-tyyppinen konglomeraatti, jossa kvartsiporfyyriä on suurina pultereina. Kuntijärven eteläpuoli, Kuusamo. 3.2 Kuusamon ryhmä Kuusamon ryhmään kuuluvia mafisia ja ultramafisia vulkaniitteja tavataan Sodankylän liuskealueella vaihtelevan suuruisina, toisistaan erillisinä esiintyminä. Alueen etäosassa oleviin Harjunpalon, Vitsaselän ja Keinoselän muodostumiin kuuluu mafis-intermediäärisiä, koostumukseltaan valtaosin andesiittisia, mantelilaavoja ja runsaasti tuhkakerrostumia. Alue on suurelta osin aapasoiden peittämää ja erittäin huonosti paljastunut ja itse asiassa Keinoselän vulkaniitit, jotka todennäköisesti ovat purkautuneet suoraan Porttikosken graniittigneissin päälle, voisivat hyvinkin kuulua Salla ryhmään. Koivikkomaan konglomeraatti, jota aiemmin on arveltu pohjamuodostumaksi, tuskin kuitenkaan on todellinen pohjakonglomeraatti, vaan on kerrostunut Keinoselän muodostuman päälle ennen sen pohjoispuolella olevien Pesämaan vulkaniittien purkautumista. Pesämaan ja Koskimaan muodostuma sekä siitä lounaaseen suuntautuvaan jatke koostuvat mafisista ja ultramafisista, usein mantelirakenteisista laavoista ja niihin liittyvistä breksia- ja tuhka-kerrostumista. Kemiallisesti ne muodostavat sarjan basalttisista andesiiteista Mg-basaltteihin ja basalttisiin komatiitteihin. Oraniemen poimun eteläpuolella laajahko osa muodostamasta käsittää pelkästään ultramafisia vulkaniitteja, jota on nimetty Lampiselän jäseneksi. Kvartsiittien ympäröimä Vuollosvaaran muodostuma ja sen itäpuolella oleva Putkipalon muodostuma koostuvat edellisten kaltaisia mafisista ja ultramafisista vulkaniiteista. Liuskealueen pohjoisosassa, Koitelaisen lounaispuolella oleva Vajukosken muodostuma koostuu valtaosin mafisista mantelilaavoista, kun taas sen länsipuolella olevaan Möykkelmän muodostumaan kuuluu mafisia mantelilaavoja ja tuhkia sekä ultramafisia breksioita ja fragmentaarisia tuhkakerrostumia, joiden on tulkittu purkautuneen ilmanalaisesti graniittigneissiä peittävän poh-

9 6 jarapauman päälle. Mafiset vulkaniitit ovat luonteeltaan tholeiittisia ja edelleen ne voidaan jakaa andesiitteihin, basalttisiin andesiitteihin, Cr-rikkaisiin basaltteihin Cr ppm) ja komatiittisiin basaltteihin, mutta kuten kuvasta 5 nähdään, ne eivät muodosta yhtenäistä kerrossarjaa. Sitä vastoin niille on yhteistä alhainen Ti-pitoisuus ja kuoren kontaminaation aiheuttama rikastuminen keveistä lantanideista Räsänen ja muut 1989). Vulkaniittien päällä on 1-2 m paksu Crpitoinen karsikerrostuma, joka indikoi rapautumisperiodia eli rauhallista ajanjaksoa vulkaanisen toiminnan päättymisen. Karsikuoren päälle on kerrostunut Kannusvaaran muodostuman ristikerroksellinen arkoosikvartsiitti. Kuva 5. Möykkelmän blokkidiagrammi, jossa näkyvät arkeeisen granitoidikompleksin päälle purkautuneen Möykkelmän muodostuman vulkaaniset yksiköt ja niiden päälle kerrostunut Kannusvaaran muodostuman ristikerroksellinen arkoosikvartsiitti. Keski-Lapin liuskevyöhykkeessä tähän ryhmään luetaan Kolarin alueelta Teuravuoman muodostuma, johon kuuluu massamaisia ja mantelirakenteisia mafis-ultramafisia laavoja. Kemiallisesti ne muodostavat yhtenäisen sarjan basalttisista komatiiteista Mg-basatteihin Väänänen 1989). Kuusamon liuskealueella ryhmään kuuluu Kuntijärven muodostuma, joka rakentuu mafisista, usein mantelirakenteisia laavoista sekä niihin liittyvistä breksioista ja tuhkakerroksista vastaa Vihreäkivimuodostumaa I, mm. Silvennoinen 1972 ja 1991). Myöhemmin on todettu Räsänen 1999), että siellä esiintyy myös variolilaavoja ja että Kuntijärven etelärannalla aiemmin mainitun konglomeraatin päälle purkautuneet alimmat vulkaniittikerrostumat, ilmeisesti jopa satojen metrien paksuudelta, ovat tyynylaavoja ja niihin liittyviä tyynybreksioita ja hyaloklastiitteja kuva 6). Koostumukseltaan vulkaniitit ovat andesiitteja ja basalttisia andesiitteja.

10 7 Kuva 6. Kuntijärven muodostuman tyynylaavaa ja tyynybreksiaa. Huomaa laavatyynyn yhä yhtenäinen, mutta rikkoutunut ns. palapelirakenne. Kuntijärvi, Kuusamo. Myös Sallassa tähän kuuluvat Mäntyvaaran ja Esikkovaaran muodostumat koostuvat valtaosin varioli- ja mantelirakenteisista laavoista, joista suuri osa on tyynylaavoja ja niihin liittyviä klasti- ja matriksikannatteisia tyynybreksioita ja hyaloklastiitteja. Niiden joukossa on yleisesti myös veden lajittelemia, selvärajaisesti kerroksellisia massamaisia ja fragmenttaarisia hyalotuhkia. Vulkaniittien pääosa muodostaa sarjan komatiittisista basalteista Mg-basaltteihin, osa luokittuu basalttisiksi andesiiteiksi Manninen 1991). 3.3 Sodankylän ryhmä Sodankylän ryhmän valtakivilajeina ovat erilaiset sedimenttikivet ja edellisistä poiketen vulkaniittien osuus on varsin vähäinen. LVP:n käyttämässä luokittelussa tähän ryhmään kuuluvat sedimenttikivet oli jaettu karkeasti vain kahteen litostratigrafiseen yksikköön. Alempaan Virttiövaaran tyyppimuodostumaan kuului kvartsiittien lisäksi kiilleliuskeita ja gneissejä sekä konglomeraatteja. Puolestaan ylempään Honkavaaran muodostumaan kuului albiittiutuneita sedimenttikiviä kvartsiitteja) ja dolomiitteja sekä myös mafisia ja felsisiä vulkaniitteja Lehtonen ja muut 1992). Litostratigrafista luokittelua on nyt täydennetty ja muutettu, koska kirjoittajan uusiin kenttätutkimuksiin perustuen Virttiövaaran kvartsiittimuodostuma ei ole kerrostunut Kuusamon ryhmän vulkaniittien päälle vaan on sitä varhaisempi tapahtuma. Toisin sanoen se ei kuulu Sodankylän ryhmään ja sitä käsitellään tekstin lopussa.

11 8 Sodankylän ryhmän litostratigrafisesti alin yksikkö, Orakosken muodostuma, on kerrostunut Kuusamo ryhmään kuuluvien vulkaniittien päälle. Muodostuma jakautuu Kaikokuru/Aapajärvi, Orakoskenvaara ja Martinvaara jäseneen. Kaikokurun ja Aapajärven jäseniin kuuluu varsin mittavia polymiktisiä konglomeraattikerrostumia, joissa mukuloina ja pultereina on granitoideja, mafisia ja mafis-ultramafisia vulkaniitteja, amfiboliittia, juonikvartsia ja kvartsiittia sekä felsisiä liuskeita, joista osa voi olla vulkaniitteja. Laaja-alaisin ja samalla myös mittavin on Kaikokurun konglomeraatti Luoston itäpuolella, jossa on vuorottelevia ja paikoin voimakkaasti skapoliittiutuneita mukulattomia ja mukularikkaita kerroksia kuva 7). Sitä vastoin samassa asemassa oleva Aapajärven polymiktinen konglomeraatti, josta on paljastumia Sodankylä-Pelkosenniemi maantien molemmin puolin, on edellistä huomattavasti ohuempi ja myös palloköyhempi ja siinä on magnetiittirikkaita kerrosraitoja ja kerrososia. Konglomeraattikerrostumia ei pohjoisempana juuri esiinny ja esimerkiksi Sodankylän itäpuolella Vuollosvaaran vulkaniittimuodostuman päälle kerrostuneen Orakoskenvaaran arkoosikvartsiitin alin osa on karsimaista, runsaasti amfibolia ja biotiittia sisältävää magnetiittipitoista kvartsiittista liusketta, jonka kulkua voi seurata magneettisella kartalla. Muutoin kvartsiittia luonnehtivat lähes kaikkialla esiintyvä ristikerroksellisuus kuva 8). Kerrostuman alaosassa ne muodostavat päällekkäisiä, arkoosin täyttämiä kouruja, joissa on gravel lag-tyyppisiä konglomeraattikerroksia. Yläosistaan kvartsiitti vaihettuu pienirakeisten, kiillerikkaiden kerrosten välittämänä Martinvaaran kiilleliuske jäseneksi. Liuske on rakenteeltaan kerrallista ja siinä tavataan yleisesti andalusiittia ja stauroliittia sekä paikoin myös kyaniittiä ja kloritoidia. Geofysikaalilta kartoilta liuskekerrostumaa on helppo seurata, sillä se on kauttaaltaan magnetiittipitoinen ja varsinkin alaosassa magnetiittia on runsaasti mutta sen määrä vähenee kerrostumassa ylöspäin. Kuva 7. Kaikokurun runsasmukulainen konglomeraatti. Kaikokuru, Pelkosenniemi.

12 9 Kuva 8. Orakoskenvaaran kourukerroksinen arkoosikvartsiitti. Orakoskenvaara, Sodankylä. Möykkelmässä vulkaniittien päälle kerrostunut Kannusvaaran muodostuma rakentuu samoin alaosistaan kourukerroksellisista arkooseista, joka ylöspäin vaihettuu rakenteeltaan vaakalaminaarisiksi. Edellisestä luoteeseen, Sovasjoen doomin ympärillä tavataan vaakalaminaarista, lasimaista kvartsiittia, joka mitä ilmeisimmin on kerrostunut suoraan graniittigneissin rapautumiskuoren päälle Räsänen 1977, Tyrväinen 1983). Kirjoittaja ei kuitenkaan ole vakuuttunut kuuluko tämä kvartsiitti Sodankylän ryhmään. Edellisten päälle sijoittuvaan Orajärven muodostumaan kuuluu silttimäisiä liuskeita ja pienirakeisia kvartsiitteja, jotka on alustavasti jaettu Niemiselkä ja Tepsanniemi jäseniksi. Muodostuma on erittäin huonosti paljastunut ja toistaiseksi se tunnetaan vain Sodankylän kaakkoispuolella, mistä sitä on myös aiemmin kuvattu Saverikko 1977, Tyrväinen 1983, Evins ja Laajoki, 2002). Martinvaaran ja Niemiselän liuskeiden kontakti on peitteinen, mutta Orajärven eteläpuolella alimpana on hienorakeisista, punaruskeista silttiliuskeista ja amfibolikarsista koostuva sedimentogeeninen yksikkö, johon lisäksi kuuluu ohutraitaisia, ja alkuperältään mahdollisesti tuffogeenisiä vihreitä amfiboliliuskeita. Samoja punaruskeita silttiliuskeita tavataan Orajärven pohjoispuolella, Hirviäkurussa, missä niiden yhteydessä on karsimaisia kvartsiitteja. Edellisten lisäksi yleissävyltään ruskehtavia silttimäisiä liuskeita on toistaiseksi tavattu vain Niemiselän eteläpuolella Rovasvaaralla. Sen sijaan Niemiselän alueella Martinvaaran kiilleliuskeiden päällä on ruskehtavanharmaita ja osin silttimäisiä, mutta serisiittivaltaisia liuskeita, joissa on kerrallisuutta ja hienorakeisia kvartsirikkaita linssejä sekä kare/aaltokerroksellisia osia kuva 9). Myös näiden kontakti Tepsanniemen kvartsiittiin on kirjoittajalle toistaiseksi tuntematon, mutta Evinsin ja Laajoen mukaan op cit.) kvartsiitin ristikerrosrakenteet osoittavat että se on kerrostunut siltti-

13 10 liuskeiden päälle. Yleisväriltään se on vaalean punertavaa ja koostumukseltaan plagioklaasivaltaista, pienirakeistta arkoosikvartsiittia. Kuva 9. Niemiselän kerrallinen serisiittiliuske. Niemiselkä, Sodankylä. Kivijärven muodostuma Luoston alueella on litologiaan perustuen rinnastettu Orajärven muodostumaan, mutta yksikköä ei voi alueellisesti jakaa jäseniin. Luoston länsipuolinen alue on suurelta osin peitteinen ja aapasoiden valtaama ja sieltä havainnot pohjautuvat suurelta osin syväkairauksiin. Niiden mukaan muodostumaan kuuluu punertavien, pienirakeisten kvartsiittien ja punaruskeiden silttiliuskeiden lisäksi amfibolikarsia, karbonaattipitoisia liuskeita ja ohuita dolomiittisia kerroksia kuva 10). Yleistä koko alueen kiville on niiden albiittiutuminen ja paikoin myös serisiittiytyminen. Edellisten lisäksi samoja kvartsiitteja ja silttejä sekä dolomiitteja esiintyy myös Luoston koillispuolella pitkin Kitisen jokiuomaa. Samoin niitä esiintyy Pyhätunturin etelä- ja pohjoispuolella ja siellä silteissä säilyneet primäärirakenteet syväkairausten tukemina osoittavat, että niiden päälle on purkautunut mafista mantelilaavaa. Edellisen päälle purkautunut Kiimaselän muodostuma koostuu päällekkäisistä mafisista laavakerroksista ja tuhkista. Laavapatjojen sisäosat ovat yleensä massamaisia, joskus jopa karkeahkoja, mutta pintaosat ovat hienorakeisia ja varsin yleisesti mantelirakenteisia. Rapapinnalta laavat ovat vihreänharmaita ja yleensä täplikkäitä mustahkoista 1-3 mm uraliittikiteistä johtuen. Laavoja tavataan Pyhä-Luostojakson molemmin puolin ja magneettisilla kartoilla ne yleensä erottuvat selvinä anomalioina, joiden avulla niitä voi seurata myös peitteisillä alueilla. Kemialliselta koostumukseltaan ne ovat Fe-tholeiitteja ja niiden yhtäläisyys monilla eri luokitteludiagrammeilla, REE mukaan lukien, on mitä ilmeisin Ruukinvaaran muodostumaan Vihreäkivi III, Silvennoinen 1991) Kuusamossa. Sen lisäksi molempien litologiset seurannat ovat samanlaiset.

14 11 Kuva 10. Karsipitoinen kerrallinen siltti. Irtokivi. Kivijärven tievarsi.sodankylä. Kalliokummun muodostumaan kuuluu pelkästään sedimenttikiviä, joita on tavattu paljastumissa vain Pyhätunturin alueella, missä ne esiintyvät Kiimaselän muodostuman magneettisten laavojen päällä ja siihen perustuen niitä on tulkittu olevan pienialaisina esiintyminä myös laajemmalla alueella. Pääosin ne ovat kvartsiitteja, mutta Kiimaselässä laavojen päälle on kerrostunut kymmenien metrien paksuinen hienorakeinen yksikkö, jonka alaosa koostuu kerrallisista punaruskeista silteistä. Karekerroksellisuus ja kuivumisraot ovat niissä yleisiä. Yksiköön liittyy myös dolomiittisia kerroksia ja amfibolivaltaisia hienorakeisia kerrososia. Muodostumaan kuuluva kvartsiitti on kiilleköyhää ja usein asultaan lasimaista, koostumukseltaan lähinnä ortokvartsiittia. Yleisväriltään kvartsiitti on kellertävää, mutta paikoin myös punertavaa. 3.4 Savukosken ryhmä Savukoseni ryhmään kuuluvia liuskeita ja vulkaniitteja esiintyy laajalla alueella heti Sodankylästä pohjoiseen ja lisäksi myös Pelkosenniemellä lähellä Savukosken rajaa. Matarakosken muodostuma koostuu valtaosin mustaliuskeista eli grafiitti- ja kiisupitoisista liuskeista, jotka geofysikaalisilla kartoilla muodostavat johdevyöhykkeitä ja usein juuri ne paljastavat liuskealueen sisäistä rakennetta. Mustaliuske on selvästi kerroksellista ja usein siinä on vain sävyinä heikosti erottuvaa kerrallisuutta. Kiisuraidat yhtyvät tavallisesti kerroksellisuuteen mutta usein nähdään myös mobilisoitunutta, liuskeisuuden suunnassa leikkaavaa ohutta kiisuraitaisuutta. Grafiitin

15 12 määrä kuitenkin vaihtelee ja joukossa on kerrallisia serisiittiliuskeita ja vaaleita, hienorakeisia kvartsi-maasälpäliuskeita, joissa on yleisesti ja paikoin runsaasti kiisupirotetta, mutta lähes poikkeuksetta rikkikiisua. Kerrostumaan kuuluu grauvakkamaisia kvartsiittiliuskeita, joissa on klasteina kulmikkaita mustaliuskesiruja sekä mustia kvartsiitteja, joissa on kvartsi-ja maasälpäklasteja grafiittipitoisessa iskoksessa. Liuskeiden joukossa tavataan myös mafinen tuffiittikerrostuma, jossa on terävärajaisia veden lajittelemia kvartsirikkaita kerrallisia kerrossettejä ja muutamia massamaisia tuffivälikerroksia, jotka voisivat olla suoraan veteen kerrostunutta tuhkaa. Kerrostuma on nimetty Kotavaara jäseneksi ja se on tulkittu mustaliuskeessa olevaksi yli 300 m paksuksi välikerrokseksi Manninen ja muut 1996, Lehtonen ja muut 1992). Analysoidut tuffit ovat kemiallisesti Fe-tholeiitteja ja varsin samanlaisia Kiimaselän laavojen kanssa, myös REE-jakaumien suhteen. Jos tuffikerrostuma rinnastetaan litostratigrafiassa Kiimaselän muodostumaan, niin silloin se ei kuuluisi Savukoski ryhmään. Tuffimuodostuma tuskin on välikerros, vaikka se siltä kieltämättä näyttää. Kun ensin huomioi koko alueella vaikuttaneen N-S suuntaisen puristuksen ja sen aiheuttaman varsin intensiivisen poimutuksen E-W suuntaisen akselin suhteen, on helpompi kuvitella mafisen tuffikerrostuman tulevan antikliiniharjanteena esiin mustaliuskeen keskelle. Tällöin myös kerrostuman paksuus vähintäänkin puolittuisi. Kirjoittaja tulkitsee asian näin ja uskoo tuffimuodostuman kuuluvan Sodankylä ryhmään sen Kotavaara muodostuma, kuten liitteen 2. litostratigrafian kaaviossa on esitetty, missä juuri Kuusamon VK III: a on pidetty tavallaan avainkerrostuma. Sattasvaaran muodostuman komatiittiset vulkaniitit ovat purkautuneet Matarakosken muodostuman liuskeiden päälle ja muodostavat Sodankylän pohjoispuolella laaja-alaisen, noin 30 km pitkän ja 5 km leveän itä-länsisuuntaisen yhtenäisen jakson, josta haarautuu pohjoiseen kaksi kielekettä. Ominaista muodostumalle on tyynylaavojen ja breksioiden sekä yleensä fragmentaaristen vulkaniittien runsaus, joskin massamaisia ja mantelilaavoja esiintyy yleisesti. Sen sijaan kumulaatteja tavataan harvemmin ja osa niistä on juonimaisia sillejä. Yleensä komatiittiset kivet ovat magneettisia ja erottuvat geofysiikan kartoilla selkeinä anomalioina, mutta niiden magneettisuus vaihtelee ja useinkin se näyttää olevan sidoksissa kivien mineralogiseen koostumukseen tuottaa sekundääristä magnetiittiä. Kemialliselta koostumukseltaan vulkaniitit muodostavat yhtenäisen sarjan peridotiittisista komatiiteista Mg-basaltteihin ja rakenteellisesti ne sijoittuvat grafiitti-kiisuliuskeiden reunustamaan synkliiniin. Ultramafisia kumulaatteja tavataan yleensä vain muodostuman reunaosissa. Tämän perusteella niitä voisi olettaa niitä olevan enemmänkin, mutta ne eivät ole paljastuneet. Sattaskönkään ultramafinen kumulaatti on noin 200 m paksuinen ja luultavasti yli kilometrin pituinen linssi, jolla on peridotiittinen ydin, mikä molemmin puolin vaihettuu pyrokseniitiksi ja edelleen gabroksi. Gabron hienorakeisessa reunaosassa on mantelirakennetta, mikä viittaa pinnanläheiseen tai jopa pinnalliseen purkausympäristöön. Kumulaattia leikkaavat sen kulkua vastaan liki kohtisuorat komatiittijuonet Räsänen 2005). Edellisen pohjoispuolella oleva Töyrylänmaan kumulaatti on noin 2 km pitkä ja noin 250 m leveä, koostumukseltaan valtaosin peridotiittinen linssi, jonka molemmilla reunoilla tavataan pyrokseniittejä. Sen pohjoisreunalla on magmaattista kerroksellisuutta ja laavaympäristöä indikoivia hienorakeisia osia ja myös maastossa seurattava spinifex-rakenteinen vyöhyke kuva 11).

16 13 Kuva 11. Spinifex-rakennetta Töyrylänmaan ultramafisen kumulaatin reunalla. Sattasvaara, Sodankylä. Edellisistä poiketen Moskuvaaran mafis-ultramafiset kumulaatit esiintyvät liuskeissa kerrosmyötäisinä juonina. Moskuvaarassa alin niistä on noin 400 m paksu ja rakenteeltaan kerroksellinen. Alaosa on peridotiittinen ja hyvin tyypillistä on sen kulunsuuntainen laattamainen rakoilu ja täplinä erottuvat pyrokseenioikokrystit. Keskiosa on pyrokseniittinen ja yläosassa on kerros kvartsigabroa, jonka reunalla on hienorakeinen 2-3 m:n paksuinen kerros. Keskimmäinen intruusio on pyrokseniittinen ja vain muutaman kymmenen metrin paksuinen ja sille hyvin tunnusomainen piirre on random spinifexin kaltainen pyrokseenikiteiden muodostama harrisiittirakenne. Alakontakti on terävä. Moskuvaaran laen yli kulkeva kerrosjuoni on noin 80 m paksu, koostumukseltaan peridotiittinen ja rakenteeltaan kerroksellinen. Myös sen yläosassa on kvartsigabroa. Laattamainen rakoilu ja uurteille syöpyneet saumat sekä pyrokseenioikokrystit ovat luonteenomaisia ja kontaktit liuskeisiin ovat terävät. Näiden pohjoispuolella liuskeissa on kolme kerrosmyötäistä gabrosilliä, joista yhdestä tehty ikämääritys tuotti diskordantin 1,97 Ma iän eikä sitä ole julkaistu. Ultramafiset laavat ovat hienorakeisia, usein myös oliviinifyyrisiä ja valtaosa niistä on tyynyrakenteisia. Tyynyjen rikkoutuminen on tuottanut valtavasti erilaisia breksioita, joita liiankin usein on kutsuttu pyroklastisiksi, mitä ne eivät suinkaan ole. Monin paikoin voi nähdä fragmentoituneita, mutta vielä yhtenäisiä laavatyynyjä, joissa on monikulmainen rakoverkosto, mutta palat eivät ole irronneet kuva 12). Kun palaset irtoavat toisistaan ja kasautuvat yhteen niistä syntyy tyynybreksioita.

17 14 Kuva 12. Ultramafinen tyynylaava, jossa monikulmaisen rakoilun rikkomia laavatyynyjä. Sattasvaara, Sosankylä. Ultramafiset laavat MgO > 28 %) ovat rapautumispinnaltaan yleensä ruskehtavia ja myös niissä on paikoin rakkularakennetta mutta yleensä selvästi mantelirakenteiset laavat ovat koostumukseltaan Mg-basaltteja MgO 8-12%) tai komatiittisia basaltteja MgO12-18%) ja rapapinnaltaan ne ovat vihreitä. Fragmentaarisia vulkanoklastiitteja esiintyy runsaasti ja suuri osa on tyynybreksioita, jotka liittyvät kiinteästi tyynylaavoin, mutta muodostumassa on runsaasti myös selvästi kerroksellisia ja lajittuneita vulkanoklastiitteja, joissa on pyöristyneitä ja usein liuskeisuuden ovaaleiksi deformoimia 1-3 cm kokoisia laavafragmentteja. Ne ovat lapillien kaltaisia ja kiviä on varsin yleisesti kutsuttu lapillikiviksi ja fragmentteja on jopa kuvattu pyroklastisina lapilleina. Usein niiden yhteydessä esiintyy myös hienorakeisia lajittuneita hyalotuffikerroksia, joissa on laavasirujen muodostamaa kerrallista rakennetta. Näiden joukossa on myös kaoottisia, mutavyöryn kaltaisia kerrostumia, joissa pyöristyneitä ja kulmikkaita laavamukuloita ja pultereita kannattaa täysin lajittumaton, laavasiruja ja fragmentteja sisältävä vulkaaninen matriksi. Joskus näihinkin liittyy lajittuneita hienorakeisia ja yleensä sirumaisia fragmentteja sisältäviä laminaariskerroksellisia hyalotuffivälikerroksia kuvat 13 ja 14).

18 15 Kuva 13. Lajittumaton, mutavyöryn kaltainen ultramafinen kerrostuma. Postovaara, Sodankylä. Kuva 14. Karkeafragmentaarisia kerroksia, joissa laminaarinen hyalotuhka välikerros. Postovaara, Sodankylä.

19 Kumpu-ryhmä Kumpu-ryhmää luonnehtivat karkeaklastiset molassi-tyyppiset sedimenttikivet ja ne muodostavat korkeimpia tunturijaksoja Pohjois-Suomessa. Ryhmän konglomeraatit ja kvartsiitit ovat kerrostuneet poimuttuneiden ja graniittien leikkaamien kivilajisarjojen päälle ja edustavat liuskevyöhykkeen nuorinta kallioperää. Sodankylän liuskealueella muodostumia on kaksi. Pyhätunturin muodostuma, josta usein käytetään nimeä Pyhän jakso tai Luosto-Pyhäjakso, on yhtenäinen tunturiselänne, joka jatkuu Pyhältä Luostolle. Muodostuman konglomeraateista rakentuvaa alaosaa kutsutaan Isokuru jäseneksi. Pyhällä sen paksuus on yli 700 m mutta se ohenee luoteeseen ja Luostolla siitä on vain rippeitä. Konglomeraatti koostuu karkeamukulaisista kerroksista ja pienimukulaisista tai mukulattomista hiekkaisista kerroksista, jotka vuorottelevat, ja tämä syklisyys on sille tyypillistä. Yksittäiset kerrokset ovat joskus yli 20 m paksuisia. Mukulat ovat hyvin pyöristyneitä ja on havaittu, että Isokurun ja Peurakurun alueella mukuloina on runsaasti vihreää kvartsiittia, kun taas Pyhäjoen laakson alueella punaisia graniittimukuloita on eniten. Tämä kertoo kulloisestakin lähdealueesta. Konglomeraatin päälle kerrostunutta kvartsiittia kutsutaan Kultakero jäseneksi, joka on yli 1600 m paksu. Alaosistaan kvartsiitti on yleensä arkoosinen ja muuttuu kvartsirikkaammaksi ylöspäin seurannossa. Kvartsiitille tyypillistä ovat sykliset kerrossetit, joissa vuorottelevat ristikerrokselliset ja vaakakerrokselliset hiekkapatjat kuva 15). Niiden paksuudet vaihtelevat cm välillä. Tyypillisiä ovat myös usein vaakakerroksissa esiintyvät aallonmerkit, jotka mittausten mukaan ovat virtaavan veden aikaansaannoksia. Monet muutkin asiat, kuten mukuloiden pyöreys ja niiden koko, kerrostumien syklisyys, kerrostumien patjamaisuus, mutalinssit, saman kuljetussuunnan säilyminen paleocurrent rose) koko kerrostuman ajan, ne kaikki viittaavat virtaavaan veteen, jonka kerrostamaksi Pyhätunturin muodostuma on tulkittu Räsänen ja Mäkelä 1988). Kaarestunturin muodostuma sijaitsee noin 20 km Sodankylän luoteispuolella ja se on likimain 30 km pituinen, E-W -suuntainen vaarajakso, jonka korkein laki on Kaarestunturi. Muodostuman maksimi paksuus voi olla liki 1500 m. Kerrostuma alkaa polymiktisellä konglomeraatilla, jota on tavattu vain tunturijakson eteläreunalta. Alimpaan eli Kiimalaki jäseneen kuuluu talus-tyyppisiä lajittumattomia kerrostumia, joissa on yli 1 m 3 kokoisia kulmikkaita pultereita. Niiden päällä on matriksikannatteisia, paksuja konglomeraattipatjoja, joita vaakakerrokselliset kvartsiittikerrokset peittävät. Yläosassa on kerrallisia serisiittiliuskeita ja koko kerrostuman paksuus on noin 300 m. Päälle kerrostunut Saittavaara jäsen on samoin noin 300 m paksuinen ja koostuu 5-20 m paksuista polymiktistä konglomeraattipatjoista, joiden väleissä on mukulattomia, punertavan ja suklaan ruskeita arkoosikvartsiitteja. Tikkalaki jäsen, jonka sijoittuu edellisen päälle, on noin 150 m paksu ja koostuu massamaisista, karkearakeisista kvartsiiteista, joissa on muutamia mukulakerroksia. Päälle kerrostunut Ristilaki jäsen rakentuu päällekkäisistä, kerrallisista serisiittikvartsiittiserisiittiliuskekerroksista. Se on noin 200 m paksu. Keskilaki jäsen on noin 100 m paksuinen ja koostuu pääosin matriksikannatteisista polymiktisistä konglomeraattikerroksista. Ylimpään eli Kivilaki jäseneen kuuluu serisiittikvartsiitteja, joissa on risti- ja vaakakerroksellisia osia sekä paikoin kerrallisuutta ja aaltokerroksia.

20 17 Kuva 15. Vinoon ja vaakaan kerrostuneita patjamaisia kvartsiittikerrospinkkoja jäänne muinaisvirran pohjalleen kasaamista vaeltavista vedenalaisista hiekkasärkistä). Pyhätunturi, Pelkosenniemi Virttiövaaran kvartsiitti Virttiövaaran kvartsiitti sekä Pittiövaaran ja Vuovaaran kvartsiitit kuuluvat samaan muodostumaan, sitä tuskin on syytä epäillä, mutta niiden litostratigrafinen asema on epäselvä. Jos ajatellaan lähialueita, niin Rookkiaavan polymiktisessä konglomeraatissa on kvartsiittimukuloita, joiden alkuperää ei tunneta. Joka tapauksessa lähde on vanhempi kuin 2438±8 Ma. Vuojärven kvartsiitin alla oleva felsiseksi tuffiksi tulkittu gneissi tuotti yli 2,7 Ga:n iän samoin kuin Honkavaaran felsiset vulkaniitit, mutta noita ikiä on enemmän tai vähemmän epäilty. Kaunismännikön kvartsi-maasälpägeissille on saatu 2486±4 Ma:n ikä, ja jos yksinkertaisesti ajatellaan, että Vuojärvi muodostuman kvartsi-maasälpägeissit ovat samaa, niin ne on helppo rinnastaa toisiinsa, mutta kuitenkaan Vuojärvi muodostumaa ei voi rinnastaa Rookkiaapaan. Vuojärven gneisseistä voi silti kysyä arkeeisia vai proterotsooisia - ja kysymys on todellakin vain ajasta. Jos ne rinnastuvat Kaunismännikön gneisseihin eli ovat proterotsooisia, niin kyse on silloin Kaunismännikön ja Rookkiaavan tapahtumien välisestä ajanjaksosta. Toisin sanoen, onko 50 Ma ollut riittävän pitkä ajanjakso, jonka kuluessa on erodoitunut ja kerrostunut noin mittavat sedimenttimäärät. Vuojärvellä gneissit ovat rakenteeltaan turbidiittisyntyisiä ja jos oletetaan, että kuoren päällä oli valmiina mittaamattomasti laavaa ja tuhkaa, jota eroosio koko ajan kulutti, niin turbidiittisten gneissien kerrostumiseen aikaa varmaankin on ollut, mutta oliko sitä riittävästi myös kvartsiittien syntyyn. Liitteenä 1. olevassa karttaluonnoksessa Vuojärvi muodostuman kvartsi-maasälpägneissit näkyvät harmaina ja kiillegneisseillä on lisäksi sininen rasterointi.

21 19 Räsänen, Jorma Palaeovolcanology of the Sattasvaara komatiites, northern Finland : evidence for emplacement in a shallow water environment. In: IGCP project 336 symposium in Rovaniemi, Finland, August 21-23, 1996 : program and abstracts. Turun yliopiston geologian ja mineralogian osaston julkaisuja 38. Turku: University of Turku, Räsänen, Jorma SANI-hankkeessa vuosina tehdyt geologiset tutkimukset. 28 s., 8 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, K 21.42/2004/4. [Kokoteksti] Räsänen, J., and Mäkelä, M., Early Proterozoic fluvial deposits in the Pyhätunturi area, northen Finland. Geological Survey of Finland, Special Paper 5, , 15 figures. Räsänen, Jorma; Turunen, Pertti Tutkimustyöselostus Sodankylän kunnassa valtausalueilla Sattasköngäs 1 ja 2 kaivosrekisterinumerot 7447/1 ja 7447/2) tehdyistä malmitutkimuksista. 9 s. + 1 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M06/3714/2006/1/10. [Kokoteksti] Räsänen, J.; Hanski, E.; Lehtonen, M. I Komatiites, low-ti basalts and andesites in the Möykkelmä area, central Finnish Lapland. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Investigation 88, 41 p. [Kokoteksti] Räsänen, J., Hanski, E., Juopperi, H., Kortelainen, V., Lanne, E., Lehtonen, M., Manninen, T., Rastas, P., Väänänen, J., New stratigraphical map of Central Finnish Lapland. 22nd Nordic Geological Winter Meeting, January 8-11, 1996, Turku, Abstracts, p Räsänen, J. and Huhma, H., U-Pb datings in the Sodankylä schist area, central Finnish Lapland. In Vaasjoki, Matti ed.) Radiometric age determinations from Finnish Lapland and their bearing on the timing of Precambrian volcano-sedimentary sequences. Geological Survey of Finland, Special Paper 33, figures and one table Silvennoinen, Ahti On the stratigraphic and structural geology of the Rukatunturi area, northeastern Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 257, 48 p. [Kokoteksti] Silvennoinen, Ahti Kuusamon ja Rukatunturin kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre- Quaternary rocks of the Kuusamo and Rukatunturi map sheet areas. Suomen geologinen kartta 1: , kallioperäkarttojen selitykset, lehdet ja 4613 Geologian Tutkimuskeskus. 59 s. Tyrväinen, A., Sodankylän ja Sattasen kartta-alueiden kallioperä. Summary: Pre- Quaternary rocks of the Sodankylä and Sattanen map sheet areas. Suomen geologinen kartta 1: , kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 3713 Sodankylä ja 3714 Sattanen. Geologian Tutkimuskeskus. 59 s. Väänänen, Jukka Lapin vulkaniittiprojekti: Kolarin alueen vulkaniitit. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Investigation 86, 79 p. [Kokoteksti]

22 18 Liitteessä 2. on esitetty Keski-Lapin liuskevyöhykkeen litologinen kehitys Sodankylän alueelta sekä siihen kiinteästi liittyviltä alueita. Kaavio on laadittu pitäen Kuusamon Ruukinvaaran muodostumaa VK III) johtohorisonttina ja rinnastettavat muodostumat on esitetty samanvärisinä. KIRJALLISUUSLUETTELO Hanski, E., History of stratigraphical research in northern Finland. In: Vaasjoki, Matti ed.) Radiometric age determinations from Finnish Lapland and their bearing on the timing of Precambrian volcano-sedimentary sequences. Geological Survey of Finland, Special Paper 33, Lehtonen, M.; Airo, M.-L.; Eilu, P.; Hanski, E.; Kortelainen, V.; Lanne, E.; Manninen, T.; Rastas, P.; Räsänen, J.; Virransalo, P Kittilän vihreäkivialueen geologia: Lapin vulkaniittiprojektin raportti Summary: The stratigraphy, petrology and geochemistry of the Kittilä greenstone area, northern Finland: A report of the Lapland Volcanite Project. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Investigation 140, 144 p., 1 appended map. [Kokoteksti] Manninen, Tuomo Sallan alueen vulkaniitit: Lapin vulkaniittiprojektin raportti. Summary: Volcanic rocks in the Salla area, northeastern Finland: A report of the Lapland Volcanite Project. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Investigation 104, 97 p. 5 apps. Manninen, T., Hyvönen, E., Johansson, P., Kontio, M., Pänttäjä, M. & Väisänen, U Keivitsan alueen geologia. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti K21.42/96/1. 28 s., 27 liites. Manninen, T., Pihlaja, P. and Huhma, H., U-Pb geochronology of the Peurasuvanto area, northern Finland. In Vaasjoki, Matti ed.) Radiometric age determinations from Finnish Lapland and their bearing on the timing of Precambrian volcano-sedimentary sequences. Geological Survey of Finland, Special Paper 33, Nikula, R., Sodankylän Virttiö- ja Värttiövaaran matasedimenttien paleosedimentaatioympäristöt. Pro gradu-tutkielma, Oulun yliopisto. 109 s. Nikula, R., Palaeosedimentology of Precambrian tidal Virttiövaara and fluvial Värttiövaara quartzite formations in Sodankylä, northern Finland, Geological Survey of Finland, Special Paper 5, , 11 figures. Räsänen, J., Kaarestunturi-muodostuma ja sen stratigrafinen sijainti Keski-Lapin liuskejaksossa. Pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto. 77 s. Räsänen, J., On the Lapponia quartzitesin the Sodankylä-Savukoski area. In: 17e Nordiska Geologmötet 1986, Helsingfors Universitet, Abstracts, p.166.

23 Liite km

24 Liite 2. Peurasuvannon alue Sodankylän alue Luoston osaalue Sallan alue Kuusamon alue KUM Kaarestunturi SAV Tuohivaara SAV Liikasenvaara SAU Peurasuvanto SAV Sattasvaara KUM Pyhätunturi SAV Aatsinki SAV Kiutaköngäs SAU Maaselkä SAV Matarakoski SOD Kalliompu SOD Matovaara SOD Rukatunturi SAU Peuralampi SAV Kotavaara SOD Kiimaselkä SOD Tahkoselkä SOD Ruukinvaara VK III SOD Postojoki SOD Orajärvi SOD Kivijärvi SOD Kelloselkä SOD Vaimojärvi KUU Vajukoski SOD Orakoski SOD Mairivaara KUU Mäntyvaara SOD Petäjävaara VK II SAL Rookkiaapa KUU Möykkelmä KUU Vitsaselkä SAL Petservaara SOD Hukkavaara? Pittiövaara? Vuovaara KUU Kuntijärvi VK I? Vuojärvi SAL Kuntivaara Unkonformi KUM Kumpu ryhmä SOD Sodankylä ryhmä KIT Kittälä ryhmä KUU Kuusamo ryhmä Hiatus SAV Savukoski ryhmä SAL Salla ryhmä