Toimintaympäristön nykytilan kuvaus ja kehitys

Transkriptio

1 -selvitys Toimintaympäristön nykytilan kuvaus ja kehitys Toimintaympäristöryhmä

2 -selvitys 2 (250) Sisällysluettelo Toimeksianto Väestö Väestörakenne: nykytila ja kehitys Väestön kansalaisuus ja äidinkieli Huoltosuhde Muuttoliike Perheet ja asuntokunnat Palvelut Väestön terveydentila Väestön elintavat ja niiden erot Elinajanodote ja terveyserot Väestön terveydentila Terveyspalvelut Perusterveydenhuollon avohoito Terveysasemat ja terveyskeskuspäivystys Perusterveydenhuollon laitoshoito Erikoissairaanhoito Yksityisten terveyspalveluiden käyttö Avoterveydenhuollon palveluiden kokonaiskäyttö Kustannukset Projektiot Sosiaalipalvelut ja etuudet Ostopalvelut ja yksityiset sosiaalipalvelut Lastensuojelu Toimeentulotuki Päihdepalvelut Vammaispalvelut Kehitysvammaispalvelut Vanhusten sosiaalipalvelut Varhaiskasvatus ja perusopetus Varhaiskasvatus Perusopetus Nuorten ja aikuisten toisen asteen koulutus ja muu aikuiskoulutus vuotiaiden määrä ja väestöennuste Toisen asteen koulutus Lukiokoulutus Ammatillinen peruskoulutus ja lisäopetus Ei-tutkintotavoitteinen koulutus Kulttuuri, liikunta ja muut vapaa-ajanpalvelut Palveluiden organisointi Helsingissä ja lla Keskeisiä vapaa-ajan palveluita Nuorisotoiminta Kaupunkirakenne, asuminen ja ympäristö Kaupunkirakenne Yleiskaavat Yleiskaavavaranto Asemakaavavaranto Liikenne Liikennejärjestelmä ja liikkuminen Liikennesuunnitelmat Asunto- ja toimitilarakentaminen Asunto- ja rakennuskanta Rakentaminen Asuminen Asuntokanta ja asuntojen käytössä olotilanne Asuntokuntien asuminen Asuntojen hinnat ja vuokrat Asuntojen vuokrat ja hinnat

3 -selvitys 3 (250) 3.5 Ympäristö ja ilmasto Ilmasto ja energia Ilmanlaatu Melu Luonto ja kulttuurimaisema Pilaantuneiden alueiden kunnostus Vesialueet Jätteet ja hankinnat Ympäristöjohtaminen ja ympäristötietoisuuden edistäminen Asuinalueiden profiilit ja erityispiirteet Demografinen rakenne ja kehitys Lapset ja peruskouluikäiset Ikääntyvä väestö Vieraskieliset Perherakenne Hyvinvoinnin kehitys Koulutustaso Tulotason kehitys Työttömyyden muutos Toimeentulotuen saajat Sairastuvuusindeksi Asuinalueiden turvallisuus Kilpailukyky ja työmarkkinat Aluetalouden tunnuslukuja Kuntatalous Elinkeinot ja työpaikat Työpaikkamäärän kehitys Elinkeinorakenne Elinkeinotoiminnan erikoistumisalat Työpaikkakeskittymät ja klusterit Helsingin seudun ennakoitu työllisyyskasvu Työvoima ja työttömyys Työllisten määrä ja toimialajakauma Työttömyyden kehitys Ulkomaalaistaustaiset työmarkkinoilla Työvoiman riittävyys Demografinen työvoimapula Muuttoliike Pendelöinti Työelämään osallistuminen Kuntademokratia ja osallistuminen Demokratiaindikaattorit Äänestysaktiivisuus Kuntalaisten näkemykset äänestämisestä Valtuutettujen näkemykset eri toimielinten ja toimijoiden vaikuttavuudesta Osallisuus ja vuorovaikutus Helsingissä Kaupunginosayhdistykset ja asukastalot Sähköinen osallistuminen ja vuorovaikutus Kaupunkisuunnitteluun osallistumien ja Terveellinen kaupunginosa -hanke Muiden virastojen tapoja mahdollistaa osallistuminen Kuntalais- ja valtuustoaloitteet Osallisuus ja vuorovaikutus lla Lasten ja nuorten osallisuus Aluetoimikunnat ja Svenska kommittén Asukasillat ja foorumit Erityisryhmien osallisuus sekä tasa-arvoasiat Kuntalaisaloitteet Yhdistystoiminnan tukeminen Sähköinen osallistuminen Kestävä kehitys

4 -selvitys 4 (250) 7.1 Maankäytön ja kaupunkirakenteen kestävyys Kaupunki- ja yhdyskuntarakenne Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen Uusien asuin- ja työpaikka-alueiden suunnittelu Viheralueverkoston kestävyys Liikenteen kestävyys Talouden kestävyys Aluetalous Elinkeinorakenne ja työssäkäynti Tulotaso ja pienituloisuus Ympäristötalous Sosiaalinen kestävyys Väestön koulutustaso Koulutuksen ulkopuolelle jääneet Kodin ulkopuolelle sijoitetut Työryhmän työn organisointi ja eteneminen Työryhmän kokoonpano Työn eteneminen Yhteistyö muiden työryhmien kanssa Sisällöntuottajat ja kommentoijat Tiivistelmätaulukot

5 -selvitys 5 (250) Toimeksianto Helsingin ja n kaupunkien ja niiden toimintaympäristöjen nykytilan kuvaus ja kehitystarkastelu suoritettiin toimintaympäristöryhmän työnä. rakentuu sisällöllisesti seurantaryhmän toimeksiannossa annettua jäsennystä soveltaen ja keskittyen nykytilan kuvauksessa 2000-luvun lopun tuoreimpaan tietoon. Ennusteet ja kehitysarviot tarvitsevat pohjatiedoksi tiedot toteutuneesta kehityksestä, jossa huomioidaan niin Helsingin kuin n erityispiirteitä (vrt. Pääkaupunkiseudun väestö- ja palvelutarveselvitys 2015 ja 2025, ). Väestökehityksestä esitetään ennuste, muilta osin on kysymys kehitysarviosta tai projektiosta. laadittiin seurantaryhmän toimeksiannossa annetun jäsennyksen mukaisesti sekä siten, että jokaisessa luvussa ja kuvataan erikseen peräkkäin ja lisäksi laadittiin tiivis yhteenveto kaupunkien eroista ja samankaltaisuuksista. Aluetarkasteluissa käytettiin mahdollisuuksien mukaan kaupunkien ns. osa-aluetasoa, joka myös tietosuoja huomioiden on paras saatavilla oleva alueyksikkö kuvaamaan asuinaluetta.

6 -selvitys 6 (250) 1. Väestö 1.1 Väestörakenne: nykytila ja kehitys Helsingin väestönkasvu on ollut 2000-luvulla huomattavasti hitaampaa kuin 1990-luvulla, jolloin väkiluku kasvoi hengellä, keskimäärin 1,2 prosenttia vuodessa luvun kasvu on ollut henkeä, vajaa 0,6 prosenttia vuodessa. lla 2000-luvun kasvu henkeä ja 1,2 prosentin vuosikasvu - on ollut lähes yhtä nopeaa kuin 1990-luvulla, jolloin väestö kasvoi hengellä, keskimäärin 1,6 prosenttia vuodessa. Kuvio 1.1 Helsingin ja n väkiluku sekä ennuste Lkm Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus Kotikuntalain muutos vuonna 1994, joka mahdollisti opiskelijoiden kirjautumisen opiskelupaikkakunnalleen, kasvatti 1990-luvulla väestöä enemmän Helsingissä kuin lla. Kuvio 1.2 Pääkaupunkiseudun väkiluku sekä ennuste Lkm Kauniainen Espoo Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus

7 -selvitys 7 (250) Helsingin väkiluku on kasvanut talouden taantumaan ja asuntomarkkinoiden muutokseen liittyvän notkahduksen jälkeen vuosittain hengellä. Väestöennusteessa oletetaan nykyisen nopean kasvun tasaantuvan noin hengen ja 0,7 prosentin vuosikasvuksi vuodesta 2011 lähtien. Kuvio 1.3 Helsingin väkiluvun muutos vuosina sekä ennuste Lkm Toteutunut Ennuste Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus Sipoosta ja lta vuoden 2009 alussa liitettyjen alueiden väestö (2 063 henkeä) ei ole mukana vuoden 2008 muutoksessa. Helsingin väestörakenne poikkeaa koko maan ja muun Helsingin seudun väestöstä erityisesti siten, että nuorten aikuisten osuus on huomattavasti korkeampi kuin muualla. Nämä ikäluokat ovat Helsingissä huomattavasti suurempia kuin sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat, jotka ovat koko Suomen väestössä suuremmat. in muuttaa nuoria aikuisia opiskelemaan ja työhön muualta Suomesta, mutta myös kotoaan irtautuvat nuoret muuttavat naapurikunnista Helsingin pieniin vuokra-asuntoihin. Myös ulkomailta muuttavat ovat pääosin nuoria. Helsingissä alle 18-vuotiaiden osuus on sen sijaan selvästi pienempi kuin koko maassa, mikä johtuu siitä, että lapsiperheet muuttavat usein naapurikuntien suurempiin ja edullisempiin perheasuntoihin. Eläkeikäisten osuus on myös jonkin verran koko maata vähäisempi. n väkiluku on kasvanut 2000-luvun jälkipuolella nopeammin kuin Kun koko vuosikymmenen keskimääräinen vuosikasvu oli 2 100, vuosikymmenen lopulla lähestyttiin Väestöennusteessa oletetaan kasvun olevan keskimäärin henkeä, noin prosentti vuodessa. Kuvio 1.4 n väkiluvun muutos vuosina sekä ennuste Lkm Toteutunut Ennuste Lähde: n kaupungin tietopalvelu ja Tilastokeskus

8 -selvitys 8 (250) n väestön ikärakenne on koko maan väestöä nuorempi, eläkeikäisten osuus on pienempi ja vuotiaita on enemmän. Myös pienten lasten osuus on suurempi. Suurimmat ikäluokat ovat lla nelikymppisiä. Koska lla on paljon esikaupunkimaista asututusta, aikuistumassa olevat nuoret muuttavat usein in, ja vuotiaiden osuus väestöstä on selvästi ä pienempi. Kuvio 1.5 Helsingin ja koko maan väestörakenne ,0 2,5 0,0 2,5 5,0 Koko Suomi Naiset Miehet Kuvio 1.6 n ja koko maan väestörakenne ,0 2,5 0,0 2,5 5,0 Koko Suomi Naiset Miehet Lähde: Tilastokeskus Helsingissä alle kouluikäisten lasten määrä kääntyi kasvuun vuonna 2007 ja on ennakkotiedon mukaan henkeä tuota ajankohtaa korkeampi. Lasten määrän ennustetaan kasvavan vuosittain keskimäärin 700 hengellä tällä vuosikymmenellä. Peruskoulun ala-asteikäisten määrä oli korkeimmillaan vuonna 2002, ja määrä on laskenut hengellä vuoden 2009 loppuun mennessä. Ala-asteikäisten määrän ennustetaan kääntyvän kasvuun vuonna Yläasteikäisten määrä on vähentynyt vuoden 2007 huipusta 800 hengellä, ja määrän ennustetaan olevan henkeä nykyistä pienempi vuonna 2016, minkä jälkeen alkaa uusi kasvu. Lukio- ja ammattiopetusikäisten, vuotiaiden määrä on nyt huipussaan, ja määrä laskee tällä vuosikymmenellä hengellä, 20 prosenttia. Työikäisen väestön, (19 64-vuotiaat) määrä kasvoi keskimäärin hengellä, 0,6 prosentilla vuodessa, mutta vuosikasvun ennustetaan hidastuvan 900:aan, 0,25 prosenttiin tällä vuosikymmenellä. Koska samaan aikaan eläkeikäisen väestön määrä alkaa kasvaa nopeasti, demografisen huoltosuhteen heikkeneminen alkaa heti tämän vuosikymmenen alussa.

9 -selvitys 9 (250) Kuvio 1.7 Helsingin lapset ja nuoret sekä ennuste vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat Lkm Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus n alle kouluikäisten lasten määrä alkoi kasvaa 2000-luvun puolivälissä ja on nyt lähes henkeä korkeampi. Tällä vuosikymmenellä määrän ennakoidaan kasvavan vuosittain keskimäärin vajaalla 150 hengellä. Peruskoulun ala-asteikäisten määrä väheni vuosina , mutta uuden kasvun ennakoidaan jo alkaneen vuotiaiden määrän ennustetaan olevan tämän vuosikymmenen lopussa henkeä nykyistä korkeampi. Yläasteikäisten määrä kääntyi laskuun vuonna 2008 ja laskun ennustetaan jatkuvan vuoteen Vuosikymmenen lopussa vuotiaiden määrä on taas nykytasolla. Lukio- ja ammattiopetusikäisten, vuotiaiden määrä laskee vuosina , ja ikäluokan koko on vuosikymmenen lopussa 800 henkeä nykyistä pienempi. Työikäisen väestön, (tässä vuotiaat) määrä kasvoi keskimäärin hengellä vuodessa, vajaalla prosentilla, mutta vuosikasvun ennustetaan hidastuvan reiluun 500:aan tällä vuosikymmenellä. Koska samaan aikaan eläkeikäisen väestön määrä alkaa kasvaa nopeasti, demografisen huoltosuhteen heikkeneminen alkaa heti tämän vuosikymmenen alussa. Kuvio 1.8 n lapset ja nuoret sekä ennuste Lkm Lähde: n kaupungin tietopalvelu ja Tilastokeskus 0 6 vuotiaat 7 12 vuotiaat vuotiaat vuotiaat

10 -selvitys 10 (250) Helsingin eläkeikäisen väestön määrä alkaa kasvaa suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään tällä vuosikymmenellä. Vuosina yli 65-vuotiaiden määrä kasvoi hengellä, mutta tämän vuosikymmenen kasvuksi ennustetaan Vaikka kasvu onkin nopeinta vuotiaiden ryhmässä, myös yli 85-vuotiaiden määrän ennakoidaan kasvavan lähes 30 prosenttia nykyisestä. Kuvio 1.9 Eläkeikäinen väestö Helsingissä sekä ennuste Lkm vuotiaat vuotiaat Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus n eläkeikäisen väestön määrä on kasvanut lla varsin nopeasti johtuen siitä, että n väestönkasvun nopein vaihe ajoittui 1970-luvun alkuun, ja eläkeikäisten osuus väestöstä oli vuosituhannen alussa vielä varsin pieni. Vuosina yli 65-vuotiaiden määrä kasvoi hengellä, yli 60 prosenttia. Tämän vuosikymmenen kasvuksi ennustetaan Vaikka kasvusta suurin osa on vuotiaita, suhteellisesti nopeinta kasvu on yli 85-vuotiailla, joiden määrä kaksinkertaistuu tällä vuosikymmenellä. Kuvio 1.10 Eläkeikäinen väestö lla sekä ennuste Lkm vuotiaat vuotiaat Lähde: n kaupungin tietopalvelu ja Tilastokeskus

11 -selvitys 11 (250) 1.2 Väestön kansalaisuus ja äidinkieli Helsingissä ulkomaalaisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvulla nopeasti, ja vuodenvaihteessa 2008/2009 kaupungissa asui ulkomaan kansalaista eli 6,7 prosenttia asukkaista. Lisäksi helsinkiläistä on ulkomailla syntyneitä Suomen kansalaisia. Ulkomaan kansalaiset ja ulkomailla syntyneet Suomen kansalaiset muodostavat ulkomaalaistaustaisten ryhmän. läisistä 10,1 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia eli yhteensä henkilöä. Ulkomaan kansalaisista suurin ryhmä on virolaiset, joita oli Helsingissä henkilöä. Selvästi toiseksi suurin ryhmä oli venäläiset, joita oli noin 880 henkilöä vähemmän. Kolmanneksi suurin ryhmä on somalialaiset, joiden määrällinen kasvu on hiipunut 1990-luvun puolista välistä lähtien, johon yhtenä syynä on Suomen kansalaisuuden saanti. Virolaiset ja venäläiset ovat vaihtaneet kansalaisuuttaan Suomeen, mutta heidän tulomuuttonsa on kuitenkin edelleen niin vilkasta, ettei heidän kansalaisuusmääränsä ole laskenut. Ulkomaan kansalaisista 36,7 prosenttia oli EU-maista ja 18,6 prosenttia muualta Euroopasta. Aasialaisia oli 23 prosenttia ja afrikkalaisia 14 prosenttia. Pohjoisamerikkalaiset muodostavat 2,7 prosentin osuuden ja eteläamerikkalaiset ja karibialaiset 2,3 prosentin osuuden. Äidinkielenään suomea puhuvia oli helsinkiläisistä 84,3 prosenttia ja ruotsinkielisiä 6,1 prosenttia. Muuta äidinkieltä puhuvia oli eli 9,6 prosenttia asukkaista. Suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäjä (12 470), viro (6 217), somali (5 792) ja englanti (3 798). Yhdessä näitä kieliä puhui yli puolet vieraskielisestä väestöstä. lla ulkomaalaisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvulla nopeasti, ja vuodenvaihteessa 2008/2009 kaupungissa asui ulkomaan kansalaista eli 5,6 prosenttia asukkaista. Lisäksi vantaalaista on ulkomailla syntyneitä Suomen kansalaisia. Ulkomaan kansalaiset ja ulkomailla syntyneet Suomen kansalaiset muodostavat ulkomaalaistaustaisten ryhmän. laisista 8,5 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia eli yhteensä henkilöä. Ulkomaan kansalaisista suurin ryhmä on virolaiset, joita oli lla henkilöä. Toiseksi suurin ryhmä oli venäläiset, joita oli Kolmanneksi suurin ryhmä on somalialaiset. Ulkomaan kansalaisista 32 prosenttia oli EU-maista ja 29 prosenttia muualta Euroopasta. Aasialaisia oli 22 prosenttia ja afrikkalaisia 13 prosenttia. Pohjois- ja eteläamerikkalaisia ym. oli vain kaksi prosenttia ulkomaalaisista. Äidinkielenään suomea puhuvia oli vantaalaisista 88,6 prosenttia ja ruotsinkielisiä 3,0 prosenttia. Muuta äidinkieltä puhuvia oli eli 8,4 prosenttia. Suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäjä (3 958), viro (2 198), somali (1 532) ja albania (1 057). Yhdessä näitä kieliä puhui yli puolet vieraskielisestä väestöstä.

12 -selvitys 12 (250) Ennusteen mukaan vieraskielisen väestön määrä kasvaa :lla vuoteen 2020 mennessä Helsingissä, jolloin väestön määrä on ja osuus väestöstä 15 prosenttia. Venäjänkielisten määrä kohoaa :een, Baltian kielten :een ja muun Euroopan kielten ryhmät :een. Afrikan, Lähi-idän ja muun Aasian kieliä puhuvia ennustetaan asuvan Helsingissä vuonna Kuvio 1.11 Vieraskielinen väestö kieliryhmittäin Helsingissä sekä ennuste Lkm Baltia Venäjä ym. Länsi Eurooppa Itä Eurooppa Lähi Itä ja P Afrikka Muu Afrikka Muu Aasia Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus Ennusteen mukaan vieraskielisen väestön määrä kasvaa :lla vuoteen 2020 mennessä lla, jolloin väestön määrä on ja osuus väestöstä 14 prosenttia. Venäjänkielisten määrä kohoaa yli 8 000:een, Baltian kielten lähes 5 000:een ja muun Euroopan kielten ryhmät yli 6 000:een. Afrikan, Lähi-idän ja muun Aasian kieliä puhuvia ennustetaan asuvan lla vuonna Kuvio 1.12 Vieraskielinen väestö kieliryhmittäin lla sekä ennuste Lkm Baltia Venäjä ym. Länsi Eurooppa Itä Eurooppa Lähi Itä ja P Afrikka Muu Afrikka Muu Aasia Lähde: n kaupungin tietopalvelu ja Tilastokeskus

13 -selvitys 13 (250) Helsingissä työikäisten vuotiaiden määrä kasvaa hengellä tällä vuosikymmenellä, mutta suomen- ja ruotsinkielisten määrä vähenee :lla. Kasvu saadaan siten vieraskielisestä väestöstä, jonka määrä kasvaa hengellä. Kuvio 1.13 Työikäinen väestö (19 64-vuotiaat) Helsingissä sekä ennuste Lkm Muu kieli Suomi ja ruotsi Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus lla työikäisten vuotiaiden määrä kasvaa hengellä tällä vuosikymmenellä, mutta suomen- ja ruotsinkielisten määrä vähenee 2 700:lla. Kasvu saadaan siten vieraskielisestä väestöstä, jonka määrä kasvaa hengellä. Kuvio 1.14 Työikäinen väestö (19-64-vuotiaat) lla sekä ennuste Lkm Muu kieli Suomi ja ruotsi Lähde: n kaupungin tietopalvelu ja Tilastokeskus

14 -selvitys 14 (250) Taulukko 1.1 Helsingin ja n väkiluku ja ikärakenne , 2009 ja ennuste 2020 sekä muutos Väkiluku , 2009 ja ennuste 2020 sekä väkiluvun muutos Muutos Muutos Yhteensä vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat Yli 85-vuotiaat Ikärakenne, osuus koko väestöstä ja väkiluvun muutos , % Muutos, % Muutos, % Yhteensä , ,6 0-6-vuotiaat 7,5 6,6 7,3 19,7 9,9 9,0 8,8 9, vuotiaat 6,0 5,1 4,9 3,8 8,2 6,9 6,9 12, vuotiaat 2,7 2,9 2,3-15,5 3,7 3,8 3,3-2, vuotiaat 2,8 3,1 2,3-19,9 3,8 3,9 3,2-9, vuotiaat 9,1 9,1 8,0-5,5 8,0 7,6 7,0 3, vuotiaat 48,5 45,8 45,4 7,1 48,6 44,3 42,3 7, vuotiaat 10,0 13,1 11,7-3,5 9,9 13,3 11,6-1, vuotiaat 7,2 7,6 10,4 47,5 5,3 7,0 10,3 65, vuotiaat 4,6 4,8 5,6 23,8 2,1 3,3 5,2 76,2 Yli 85-vuotiaat 1,7 1,9 2,3 29,5 0,6 0,8 1,5 124,1 Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus

15 -selvitys 15 (250) Taulukko 1.2 Helsingin ja n vieraskielisen väestön ennuste Väkiluku , 2009 ja ennuste 2020 sekä väkiluvun muutos Muutos Muutos Koko väestö Suomi Ruotsi Vieraat kielet yht Baltia Venäjä ym Länsi-Eurooppa Itä-Eurooppa Lähi-Itä ja P-Afrikka Muu Afrikka Muu Aasia Muut / tunt Äidinkielirakenne, osuus koko väestöstä ja väkiluvun muutos, % Muutos, % Muutos, % Koko väestö , ,6 Suomi 88,0 84,3 79,8 2,3 92,7 88,6 83,7 6,3 Ruotsi 6,6 6,1 5,4-3,8 3,4 3,0 2,6-1,8 Vieraat kielet yht. 5,4 9,6 14,7 66,3 3,9 8,4 13,7 84,5 Baltia 0,6 1,1 1,7 65,0 0,4 1,2 2,2 109,0 Venäjä ym. 1,4 2,3 3,1 49,0 0,9 2,1 3,7 96,3 Länsi-Eurooppa 1,1 1,7 2,5 57,7 0,5 0,8 1,1 63,5 Itä-Eurooppa 0,3 0,5 0,8 66,7 0,3 0,9 1,7 116,3 Lähi-Itä ja P-Afrikka 0,5 1,1 1,8 79,1 0,5 1,0 1,7 85,0 Muu Afrikka 0,7 1,3 2,2 81,7 0,8 1,0 1,0 14,6 Muu Aasia 0,7 1,4 2,4 83,1 0,6 1,3 2,1 89,0 Muut / tunt. 0,1 0,1 0,2 47,4 0,1 0,1 0,2 63,0 Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus

16 -selvitys 16 (250) 1.3 Huoltosuhde Lasten osuus on Helsingissä selvästi pienempi kuin lla, joten Helsingin demografinen huoltosuhde on ollut ja on tulevaisuudessakin edullisempi kuin lla, vaikka Helsingissä eläkeikäisen väestön osuus on suurempi. Tämän vuoksi vanhushuoltosuhde on lla ä edullisempi, mutta heikkenee nopeammin, koska ikärakenne painottuu enemmän eläkeikää lähestyviin. Molemmissa kaupungeissa ollaan kuitenkin selvästi matalammalla tasolla kuin koko maassa. Kuvio 1.15 Demografinen huoltosuhde* Helsingissä, lla ja koko maassa vuosina sekä ennuste ,70 0,60 0,50 0,40 0,30 0,20 Suomi 0,10 0, Demografinen huoltosuhde = alle 15- ja yli 65-vuotiaat / vuotiaat Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus Kuvio 1.16 Vanhushuoltosuhde* Helsingissä, lla ja koko maassa vuosina sekä ennuste ,40 0,35 0,30 0,25 0,20 0,15 0,10 Suomi 0,05 0, Vanhushuoltosuhde = yli 65-vuotiaat / vuotiaat Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus

17 -selvitys 17 (250) 1.4 Muuttoliike Helsingin väkiluku on kasvanut vuosina hengellä eli 4,6 prosenttia. Keskimääräinen vuosikasvu oli 0,5 prosenttia. Vuosikasvusta 40 prosenttia tuli syntyneiden enemmyydestä kuolleisiin nähden. Vuosina Helsingin väestö väheni hengellä, koska talouden taantuma koetteli etenkin Helsingin seutua vähentäen muualta Suomesta muuttavien määriä. Samaan aikaan Helsingistä muutettiin huomattavasti aikaisempaa enemmän naapurikuntiin. Helsingin saama muuttovoitto kasvoi jälleen 2005 alkaen, toisaalta muualta Suomesta tulevien määrän jälleen lisääntyessä, mutta etenkin ulkomaalaisten tulomuuton kasvaessa luvun huippuvuosiakin korkeammalle. Aivan viime vuosina poismuutto naapurikuntiin on vähentynyt merkittävästi, mikä osaltaan on kasvattanut väkilukua. on 2000-luvulla menettänyt muuttotappiona lle keskimäärin asukasta vuodessa. Muuttotappio on kasvanut ja se oli suurimmillaan vuosina , vuosittain lähes henkeä. Kuvio 1.17 Helsingin nettomuutto muuttosuunnan mukaan vuosina Ulkomaat Muu Suomi yht Kehyskunnat Espoo+Kaun Yhteensä Lähde: Tilastokeskus n väkiluku on kasvanut vuosina hengellä eli 10,8 prosenttia. Keskimääräinen vuosikasvu oli 10,8 prosenttia. Kasvusta kolme neljäsosaa tuli syntyneiden enemmyydestä kuolleisiin nähden. Tästäkin johtuen n väkiluku on kasvanut 2000-luvulla varsin tasaisesti, mutta kasvu on kiihtynyt vuosikymmenen lopulla. Kasvun kiihtyminen johtuu toisaalta Helsingistä saadun muuttovoiton kasvusta, toisaalta ulkomaalaisten muuttojen lisääntymisestä. Myös Espoosta on saatu viime vuosina muuttovoittoa. Sen sijaan on menettänyt muuttotappiona väestöä seudun kehyskuntiin koko 2000-luvun. Vuosituhannen alun muuttovoitto seudun ulkopuolisesta Suomesta kääntyi myös tappioksi useimpina vuosina 2003 jälkeen.

18 -selvitys 18 (250) Kuvio 1.18 n nettomuutto muuttosuunnan mukaan vuosina Ulkomaat Muu Suomi yht Kehyskunnat Espoo+Kaun Yhteensä Lähde: Tilastokeskus Lapsiperheitä muuttaa Helsingistä lle enemmän kuin lta in. on menettänyt muuttotappiona lle vuosittain keskimäärin 350 alle 15-vuotiasta lasta. Määrä ei ole vaihdellut paljoakaan 2000-luvulla. Sen sijaan Helsingin vuotiaista saama muuttovoitto on supistunut viime vuosina puoleen alkuvuosista. Kuvio 1.19 Helsingin alle 25-vuotiaiden muuttovoitto ja -tappio n suuntaan vuosina Lähde: Tilastokeskus vuotiaat 0 14 vuotiaat saa Helsingistä muuttovoittoa kaikista yli 25-vuotiaiden ikä- ja koulutusryhmistä. Korkea- ja keskiasteen tutkinnon suorittaneiden muuttovoitto on viime vuosina supistunut enemmän kuin vain perusasteen suorittaneen väestön muuttovoitto.

19 -selvitys 19 (250) Kuvio 1.20 n saama muuttovoitto Helsingin yli 25-vuotiaista koulutustason mukaan vuosina Perusaste tai tunt. Keskiaste Korkea aste Lähde: Tilastokeskus 1.5 Perheet ja asuntokunnat Puolessa Helsingin asunnoista on vain yksi asukas, ja neljännes väestöstä asuu yksin. Yhden ja kahden hengen asuntokuntia on 80 prosenttia asuntokunnista, ja vain 10 prosentissa asunnoista asuu neljä henkeä tai enemmän. n asuntokunnista 37 prosenttia on yhden hengen asuntokuntia, kaksin asuvia on 33 prosenttia ja neljä henkeä tai suurempia on 16 prosenttia asuntokunnista. n asuntokunnista on suurempi osa lapsiperheitä (perheessä on vähintään yksi alle 18-vuotiaita lapsi), kuin Helsingissä, jossa lapsiperheitä on vain 18,5 prosenttia asuntokunnista. lla osuus on 28 prosenttia. Lapsettomia pariskuntia on lla yhtä suuri osuus kuin lapsiperheitä, Helsingissä selvästi enemmän. Kuvio 1.21 Asuntokunta ja perherakenne Helsingissä ja lla ,0 40,0 30,0 % 20,0 10,0 0,0 Yksinasuvat Lapsettomat parit Lapsiperheet* Muut asuntokunnat** *Lapsiperheessä on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi ** Muut asuntokunnat = perheet, joissa vain yli 18-vuotiaita lapsia sekä muut asuntokunnat Lähde: Tilastokeskus

20 -selvitys 20 (250) Perhetilastoissa perheeksi lasketaan vain samassa asunnossa asuvat lapset ja vanhemmat. Helsingin lapsiperheistä 40 prosentissa on vain yksi alle 18-vuotias lapsi ja 30 prosentissa 2 lasta. lla lasten määrä perheissä on hieman suurempi, mutta ero ei ole suuri. Perheet, joissa on yli 18-vuotiaita lapsia, ovat Helsingissä yleisempiä kuin lla, mutta ero ei ole suuri. Kuvio 1.22 Perheet, joissa on lapsia, lasten määrän mukaan Helsingissä ja lla ,0 50,0 40,0 Yli 18 v. Alle 18 v. % 30,0 20,0 10,0 0,0 Hki Van Hki Van Hki Van Hki Van Hki Van Lähde: Tilastokeskus 1 lapsi 2 lasta 3 lasta 4 lasta 5+lasta Helsingin lapsista reilu neljäsosa, 26 prosenttia asuu yksinhuoltajaperheissä, lla viidesosa, 21 prosenttia. Yksinhuoltajuus on yleisempää kouluikäisten lasten perheissä, sillä 7-17-vuotiaista lapsista Helsingissä 31 prosenttia asuu vain toisen vanhempansa kanssa ja lla 25 prosenttia. Kuvio 1.23 Alle 18-vuotiaat lapset perhetyypin mukaan Helsingissä ja lla ,0 80,0 60,0 % 40,0 20,0 0,0 Avio /avopari YH perhe Lähde: Tilastokeskus

21 -selvitys 21 (250) 2. Palvelut* 2.1 Väestön terveydentila Helsingin terveydenhuollon palveluja käytti henkilöä vuonna Palveluiden käyttäjistä oli helsinkiläisiä. lla lääkärissä käyneitä potilaita oli vuonna Päivystystoiminnan lääkärissä kävi asiakasta. Suun terveydenhuollossa oli asiakasta. Yksi henkilö on voinut olla asiakkaana tai potilaana useissa eri palveluissa Väestön elintavat ja niiden erot Elintapoina kuvataan tässä päihteiden käyttöä, tupakointia, ravitsemustottumuksia ja liikuntaa aikuisten terveyskäyttäytymistä koskevan kyselyn ja kouluterveyskyselyn tulosten avulla. Terveyseroja kuvataan koulutustason mukaisena joidenkin elintapapiirteiden yhteydessä. Aikuisten terveyskäyttäytymistä koskevan kyselyn vastaajat ovat vuotiaita, kouluterveyskyselyn vastaajat peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat pääosin vuotiaita ja lukion 1. ja 2. vuosikurssin oppilaat pääosin vuotiaita. Aikuisväestön päihteiden käytössä lla ja erityisesti Helsingissä alkoholia humalahakuisesti käyttävien aikuisten osuus on selvästi koko maata korkeampi sekä miehillä että naisilla. Matalan koulutason omaavilla alkoholia humalahakuisesti käyttävien osuus on keskiarvoa korkeampi ja korkean koulutustason omaavilla osuus jää keskiarvoa matalammaksi. Taulukko 2.1 Alkoholia humalahakuisesti käyttävien osuus sukupuolen ja koulutuksen mukaan (%) Espoo Uusimaa Koko maa Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 35,4 12,6 30,5 11,4 25,9 8,1 34,8 10,5 28,1 8 Koulutustaso Matala 41,3 16,7 38,6 12,2 Keskitaso 39,9 15,1 32,2 17,0 Korkea 30,5 9,5 26,3 7,9 Lähde: Helsingin koululaisista lukion oppilaat ovat peruskoululaisia yleisemmin tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa ja sama ero kouluasteiden välillä näkyy lla. Kummassakin alkoholin humalakäyttö on vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen Laittomia huumeita kokeilleiden osuus on samoin vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen *Tietokeskus on tuottanut Sosiaali- ja terveyspalvelut ja Sivistystoimen palvelut -teemaryhmien väliraportteihin palvelupistekartat.

22 -selvitys 22 (250) Taulukko 2.2 Koululaisten päihteiden käyttö ja tupakointi vuosina 2004 ja 2008 Osuus oppilaista (%) Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat Kokeillut laittomia huumeita ainakin kerran peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat Tupakoi päivittäin peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat Lähde: THL, Kouluterveyskysely Päivittäin tupakoivien aikuisten osuus on Helsingissä ja lla koko maata korkeampi. Myös tupakoinnissa matalan koulutustason omaavilla tupakoivien osuus on keskimääräistä korkeampi. Korkean koulutustason omaavilla päivittäin tupakoivien osuus on keskimääristä alempi. Taulukko 2.3 Päivittäin tupakoivat, osuus % aikuisväestöstä Espoo Uusimaa Koko maa Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 30,5 24,2 29,9 27,3 26,4 19,4 27,9 22,9 26,9 19,3 Koulutustaso Matala 45,4 35,5 51,6 41,8 Keskitaso 36,8 33,1 31,4 33,6 Korkea 20,8 14,6 20,8 18,4 Lähde: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK) , THL, Päivittäin tupakoivien osuus oli vuonna 2004 likimain yhtä suuri peruskoulussa ja lukiossa. Vuoteen 2008 tultaessa lukiolaiset ovat vähentäneet tupakointia ja päivittäin tupakoivien osuus jää peruskoululaisia alemmaksi. Tupakoivien osuudet ja kehitys on ollut likimain samanlaista Helsingissä ja lla. läisten ja vantaalaisten aikuisten ruokatottumukset ovat koko maata terveellisemmät. Niukasti kasviksia käyttää noin 30 prosenttia miehistä ja vajaa 20 prosenttia naisista. Koko maassa miesten osuus on selvästi, naisten niukasti näitä korkeampi. Matalan koulutustason omaavilla ruokatottumukset ovat vähemmän terveellisiä kuin korkean koulutuksen omaavilla. läiset miehet ovat hiukan, vantaalaiset miehet ja naiset selvästi koko maata lihavampia, eli heillä painoindeksi ylittää 30 rajan. läiset naiset ovat koko maata hoikempia. Matalan koulutustason henkilöistä lihavien osuus on keskitasoa korkeampi ja vaikutus on voimakkaampi naisilla kuin miehillä. Taulukko 2.4 Niukasti kasviksia käyttävät, osuus % Espoo Uusimaa Koko maa Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä ,4 19, ,4 30,7 19,8 34,4 30,1 Koulutustaso Matala 47,4 34,5 53,5 24,4 Keskitaso 36,2 20, ,2 Korkea 19,9 14, ,1 Lähde: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK) , THL,

23 -selvitys 23 (250) Taulukko 2.5 Lihavien osuus (BMI vähintään 30 kg/m^2) % Espoo Uusimaa Koko maa Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 18, ,2 17,4 16,4 19,2 17, ,5 Koulutustaso Matala 20,7 23,9 26,3 29,9 Keskitaso 20, ,7 21,8 Korkea 16,1 13,3 18,6 16,9 Lähde: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK) , THL, Koululaisista epäterveellisten välipalojen syönti on yleisempää peruskoulussa kuin lukiossa, mutta on vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2008 muilla paitsi n lukiolaisilla. Lukiolaisia hiukan suurempi osa peruskoululaisista on ylipainoisia ja ylipainoisten osuus on ennallaan hiukan lisääntynyt vuodesta 2004 vuoteen Taulukko 2.6 Koululaisten ruokailutottumukset ja ylipaino sekä liian vähän liikuntaa harrastavien osuus (%) 2004 ja 2008 Osuus oppilaista (%) Epäterveellisiä välipaloja vähintään 2 kertaa viikossa peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat Ylipainoa peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat Harrastaa liian vähän liikuntaa viikossa peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat Lähde: THL, Kouluterveyskysely Helsingin ja n aikuisista miehistä hiukan koko maata suurempi osuus ei harrasta vapaa-ajan liikuntaa. Aikuisista naisista sen sijaan selvästi koko maata suurempi osuus jättää liikunnan harrastamisen sikseen näissä kaupungeissa. Helsingissä matalan koulutustason omaavat harrastavat liikuntaa keskimääräistä vähemmän. lla miehistä matalan ja korkean koulutustason omaavat liikkuvat keskimääräistä enemmän, mutta naisilla matalan koulutustason omaavat harrastavat keskimääräistä vähemmän liikuntaa. Taulukko 2.7 Vapaa-ajan liikuntaa harrastamattoman aikuisten osuus (%) aikuisväestöstä Espoo Uusimaa Koko maa Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 30, ,1 32,5 31,4 28,5 32,1 30, ,8 Koulutustaso Matala 39 34,1 27,9 41 Keskitaso 30,1 33,6 34,8 32,4 Korkea 27,7 28,5 26,5 29,4 Lähde: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK) , THL, Koululaisista hiukan yli puolet harrastaa liian vähän liikuntaa viikoittain. Lukiossa liian vähän liikuntaa harrastavien osuus on hiukan suurempi kuin peruskoulussa. Liian vähän liikkuvien osuus on hiukan vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2008.

24 -selvitys 24 (250) Elinajanodote ja terveyserot Vuosien tietojen perusteella helsinkiläisen vastasyntyneen elinajanodote on 77,8 vuotta, miehillä 73,9 vuotta ja naisilla 81,1 vuotta. laisen vastasyntyneen elinajanodote on 78,4 vuotta, miehillä 75,4 vuotta ja naisilla 81,2 vuotta. Vuosien perusteella laskettu helsinkiläisen vastasyntyneen elinajanodote oli 78,7 vuotta eli vajaan vuoden enemmän kuin aikaisempien vuosien perusteella laskettu. Taulukko 2.8 Vastasyntyneen elinajanodote Espoo Uusimaa Suomi Vastasyntyneen elinajanodote Molemmat sukupuolet 77,8 78,4 80,1 78,6 78,1 Miehet 74,5 75,4 77,2 75,2 74,5 Naiset 81,5 81,2 82,7 81,7 81,5 Lähde: Elinolot ja kuolleisuus aineisto (EKSY) , Tilastokeskus Kuvio 2.1 Menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä vuotta / asukasta, kaikki kuolinsyyt Molemmat sukupuolet Miehet Naiset Suomi Uusimaa Espoo Lähde: Elinolot ja kuolleisuus aineisto (EKSY) , Tilastokeskus läisillä on menetettyjä elinvuosia ikävälillä vuotta on koko maan tasoon selvästi enemmän. lla menetettyjen elinvuosien määrä jää koko maan tason alapuolelle. Alkoholisyyt olivat työikäisten suomalaisten yleisin kuolemansyy vuonna Eläkeikäisten yleisin kuolemansyy oli sepelvaltimotauti. menettää alkoholikuolemissa miesten elinvuosia selvästi koko maata enemmän. lla alkoholikuolemien takia menetetyt miesten elinvuodet jäävät koko maan tasoa vähäisemmäksi, mutta naisten alkoholikuolemissa menetettyjen elinvuosien taso ylittää koko maan tason niukasti.

25 -selvitys 25 (250) Taulukko 2.9 Alkoholikuolemissa, verenkiertoelinten sairauksissa ja itsemurhissa menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä vuotta / asukasta Espoo Uusimaa Suomi Alkoholikuolemissa menetetyt elinvuodet Molemmat sukupuolet Miehet Naiset Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi menetetyt elinvuodet Molemmat sukupuolet Miehet Naiset Itsemurhissa menetetyt elinvuodet Molemmat sukupuolet Miehet Naiset Lähde: Elinolot ja kuolleisuus aineisto (EKSY) , Tilastokeskus Verenkiertoelinten sairauksien kuolemissa menetetyt elinvuodet ylittävät Helsingissä koko maan tason, lla jäävät sen alapuolelle. Itsemurhien vuoksi menetettyjen elinvuosien kohdalla tilanne on likimain sama kuin edellä. menettää elinvuosia itsemurhien vuoksi koko maan tasoa enemmän. jää koko maan tason alapuolelle miesten osalta, mutta on naisten osalta samalla tasolla kuin koko maa Väestön terveydentila Helsingin aikuisten miesten terveydentila on hiukan heikompi kuin naisten, sillä miehistä 37 prosenttia kokee terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi. Naisista vastaava kokemus on 36 prosentilla. lla miesten ja naisten välinen ero on hiukan suurempi, kun miehistä 38 prosentilla terveys on keskitasoinen tai sitä heikompi ja vastaavasti kokee 35 prosenttia naisista. Matalan koulutustason miehet ja naiset kokevat terveytensä keskiarvoa heikommaksi, korkean koulutustason omaavat keskiarvoa paremmaksi sekä Helsingissä että lla. Taulukko 2.10 Terveytensä enintään keskitasoiseksi kokevat, osuus (%) , aikuisväestö Espoo Uusimaa Koko Suomi Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 37,4 36,1 37,8 34,8 35,4 32,1 36,8 34, ,2 Koulutustaso Matala 47,3 46,4 51,7 50,6 Keskitaso 40,2 38,7 41,4 32,3 Korkea 31,2 29,9 29,5 29,5 Lähde: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK) , THL, Koululaisista lukiolaisissa on suurempi osuus terveytensä keskitasoiseksi tai huonoksi kokevia kuin peruskoulussa sekä Helsingissä että lla. Peruskoulussa kuitenkin on lukiota hiukan suurempi osuus oppilaita, joilla on lääkärin toteama pitkäaikaissairaus.

26 -selvitys 26 (250) Taulukko 2.11 Koululaisten terveydentila vuosina 2004 ja 2008 Osuus oppilaista (%) Terveydentila keskinkertainen tai huono peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat Lääkärin toteama pitkäaikaissairaus peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat Lähde: THL, Kouluterveyskysely Kela laskee sairastavuusindeksin vuosittain kuolleisuusindeksin, työkyvyttömyysindeksin ja erityiskorvattavien lääkkeiden indeksin summana. Koko maa on 100, mihin muut alueet suhteutetaan. läiset ja vantaalaiset ovat koko maan väestöä terveempiä ja ovat olleet sitä pitkään. Helsingin sairastavuusindeksi oli 90,4 vuonna 2008, n 88,6. Kuvio 2.2 Sairastavuusindeksi, koko maa = Lähde: Kela/Tutkimusosasto/Lauri Virta, Pentti Laine/WITO78A Helsingin kansantauti-indeksi oli 79,3 vuonna 2008 eli helsinkiläisillä on kansantauteja selvästi koko maan tasoa vähemmän. Koko maahan nähden vähiten helsinkiläisillä on sydämen vajaatoimintaa, indeksi 66,7 vuonna Tilanne on sen kohdalla kuitenkin hiukan heikentynyt vuodesta läisillä on koko maata hiukan enemmän psykooseja, indeksi 100,8 vuonna Psykoosien suhteen helsinkiläisten tilanne on koko maahan nähden hiukan parantunut vuodesta n kansantauti-indeksi oli 92,5 vuonna laisten kansantaudeista sydämen vajaatoimintaa ja psykooseja on koko maahan nähden vähiten. Koko maan tasoa enemmän vantaalaisilla on verenpainetautia ja diabetesta.

27 -selvitys 27 (250) Kuvio 2.3 Kansantaudit sairauksien mukaan Helsingissä ja lla 2008, koko maa = 100 Sepelvaltimotauti Verenpainetauti Diabetes Psykoosit Sydämen vajaatoiminta Sepelvaltimotauti Verenpainetauti Diabetes Psykoosit Sydämen vajaatoiminta Astma Nivelreuma Astma Nivelreuma Lähde: Kela Vuonna 2008 Kelan korvauksia ostetuista lääkkeistä (reseptilääkkeet) sai Helsingissä 67,5 prosenttia väestöstä ja lla 68,9 prosenttia väestöstä. Yleisimmät korvatut lääkkeet olivat Kelan sairasvakuutustilaston mukaan systeemisesti vaikuttavat infektiolääkkeet ( 52,1 % 54,1 %), tuki - ja liikuntaelinten sairauksien lääkkeet ( 41,6 % 43,1 %) ja sydän - ja verisuonisairauksien lääkkeet ( 34,2 % 30,5 %). Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen henkilöiden osuus väestöstä on vuodesta 2004 noussut koko maassa ja niin myös Helsingissä ja lla. läisten ja vantaalaisten erikoiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus jää edelleen selvästi koko maan tason alapuolelle. Taulukko 2.12 Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus väestöstä vuosina ,8 18,2 18,4 18, ,1 18,3 18,3 18,3 18,8 Koko maa 22,5 22, ,1 23,8 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

28 -selvitys 28 (250) 2.2 Terveyspalvelut Perusterveydenhuollon avohoito Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärin potilasmäärä, ja vastaavasti muun henkilökunnan asiakasmäärä, sisältää vuoden aikana terveyskeskusten äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa, perhesuunnitteluneuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskeluterveydenhuollossa, työterveyshuollossa, kotisairaanhoidossa, mielenterveyshuollossa sekä muussa avohoidossa (erilaiset vastaanottokäynnit, terveystarkastus- ja seulontakäynnit sekä käynnit, jotka liittyvät terveydentilan selvittämiseen, esim. lääkärintodistukset) käyneet potilaat ja asiakkaat. Yhdellä potilaalla voi olla useampia käyntejä vuoden aikana. Kuvio 2.4 Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärin potilaat yhteensä, prosenttia (%) väestöstä vuosina Prosenttia (%) väestöstä Koko maa Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Perusterveydenhuollon avohoidon lääkäripalvelun peittävyys, eli potilaiden osuus väestöstä oli vuonna 2008 lla 51 prosenttia, Helsingissä 47 prosenttia ja koko maassa yhteensä 61 prosenttia. Potilaita perusterveydenhuollon avohoidossa lla oli samana vuonna kaikkiaan henkilöä, Helsingissä henkilöä ja koko maassa henkilöä. Peittävyys on vuodesta 2004 Helsingissä ja koko maassa hiukan alentunut, lla pysynyt saman tason tuntumassa. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäyntejä vuonna 2008 toteutui lla noin ja Helsingissä Käyntejä oli potilasta kohden vastaavasti lla 2,9, Helsingissä 2,5 ja koko maassa 2,7. Taulukko 2.13 Perusterveydenhuollon avohoidon kaikki lääkärikäynnit potilasta kohden vuodessa vuosina ,4 2,5 2,5 2,5 2,5 2,9 2,9 2,9 3,0 2,9 Koko maa 2,8 2,8 2,7 2,7 2,7 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Perusterveydenhuollon avohoidon muille ammattiryhmille kuin lääkäreille toteutuu selvästi lääkäreitä enemmän käyntejä, mikä näkyy myös käyntimäärissä asukasta kohden. Kun vuonna 2008 lääkärille tehtiin lla 1,5 käyntiä asukasta kohden vuodessa, niin muille ammattiryhmille käyntien määrä oli 2,5. Helsingissä vastaavat luvut olivat lääkärikäynnit 1,2 ja muun ammattiryhmän käynnit 3,2 ja koko maassa 1,6 ja 3,2.

29 -selvitys 29 (250) Helsingissä lääkärikäynnit asukasta kohden on pysynyt samana vuodesta 2004, mutta muiden ammattiryhmien käyntien määrä asukasta kohden on kasvanut vuodesta 2004 vuoteen Muiden ammattiryhmien käynteihin sisältyy kotisairaanhoito ja osa kotipalvelusta. lla sekä lääkärikäynnit että muiden ammattiryhmien käynnit asukasta kohden ovat pysytelleet samana Koko maassa lääkärikäynnit asukasta kohden ovat vähentyneet ja muiden ammattiryhmien käynnit kasvaneet Taulukko 2.14 Perusterveydenhuollon avohoitokäynnit asukasta kohden vuodessa vuosina Lääkäri 1,2 1,2 1,2 1,2 1,2 1,5 1,5 1,4 1,5 1,5 Koko maa 1,8 1,8 1,7 1,6 1,6 Muu ammattiryhmä 2,6 3,6 3,0 3,1 3,2 2,5 2,5 2,5 2,6 2,5 Koko maa 3,0 3,1 3,0 3,1 3,2 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Terveysasemat ja terveyskeskuspäivystys Terveysasemien avosairaanhoidossa toteutui vuonna 2008 Helsingissä noin käyntiä ja terveysasemilla kävi henkilöä. Terveyskeskuspäivystyksessä kävi noin henkilöä ja käyntien määrä oli Lääkäreiden hoitopuheluita oli kaikkiaan n terveysasemien avosairaanhoidossa toteutui samana vuonna käyntiä ja terveysasemilla kävi henkilöä. Terveyskeskuspäivystyksessä kävi noin henkilöä, joille kertyi noin käyntiä. Lääkäreiden hoitopuheluita oli Taulukko 2.15 Käynnit terveysasemalla ja terveyskeskuspäivystyksessä asukasta kohden Helsingissä ja lla vuosina Avosairaanhoito (lääkäri+hoitaja, ei päiv.) 1,61 1,70 1,62 1,60 1,61 Lääkärin vastaanotto 0,82 0,86 0,82 0,81 0,80 Terveydenhoitajan vastaanotto 0,79 0,84 0,80 0,80 0,81 Keskitetty terveyskeskuspäivystys 0,20 0,21 0,21 0,21 0,21 Lääkäreiden hoitopuhelut 0,40 0,40 0,40 0,39 0,40 Avosairaanhoito (lääkäri+hoitaja, ei päiv.) 1,85 1,89 1,88 1,76 1,91 Lääkärin vastaanotto 1,05 1,07 1,09 1,03 1,10 Sairaanhoitajan/Terveydenhoitajan vastaanotto 0,80 0,82 0,80 0,73 0,81 Terveyskeskuspäivystys* 0,32 0,30 0,25 0,29 0,24 *2006 lääkäri, 2007 lääkäri+hoitaja Lähteet: Helsingin kaupunki, terveyskeskuksen vuositilastot. n kaupunki,sosiaali-ja terveydenhuollon toimintakertomukset 2005 ja n call center toiminta: merkkipohjainen Finstar vuosina sekä n sähköiset tiedonkeruutaulukot vuodelta 2007

30 -selvitys 30 (250) Helsingin avosairaanhoidon eli terveysasemien vastaanottokäyntien määrä asukasta kohden on pysytellyt melko tasaisena vuodesta 2004 vuoteen Vuonna 2008 avosairaanhoidon käyntejä tehtiin 1,6 asukasta kohden, mistä lääkäreiden vastaanottokäyntejä oli 0,8 ja terveydenhoitajan käyntejä 0,81. Helsingin keskitetyssä terveyskeskuspäivystyksessä käyntejä oli 0,21 ja lääkäreiden hoitopuheluita 0,4 asukasta kohden vuonna Potilasta kohden Helsingin avosairaanhoidossa kertyi vuoden 2008 aikana 2,1 käyntiä lääkärille, 2,4 käyntiä terveydenhoitajalle ja 1,6 käyntiä terveyskeskuspäivystykseen. n terveydenhuollon organisaatio on muuttunut vuoden 2007 aikana mikä on vaikuttanut myös tilastointiin. Tiedot vuoteen 2007 mennessä ja vuoden 2008 tiedot eivät ole kaikilta osin vertailukelpoisia. n avosairaanhoidossa toteutui vuoden 2008 aikana kaikkiaan 1,91 käyntiä asukasta kohden, mistä lääkärin vastaanottokäyntejä oli 1,1 ja sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan käyntejä 0,81. n terveyskeskuspäivystykseen tehtiin 0,24 käyntiä asukasta kohden ja lääkäreiden hoitopuheluiden (call center) määrä oli 0,4 asukasta kohden. Potilasta kohden n vastaanottotoiminnassa kertyi vuoden 2008 aikana 2,3 käyntiä lääkärille ja 1,4 käyntiä terveyskeskuspäivystykseen. Työterveyshuolto joko kunnallisena tai yksityisenä palveluna hoitaa osan työikäisten terveydenhuollon tarpeesta, mutta sen käyttöä ei tilastoida kunnittain riittävän tarkasti. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon osalta kansanterveyslaki muuttui , mistä lähtien aikaisemmin kouluterveydenhuollon piiriin kuuluneet lukiolaisten käynnit on tilastoitu opiskeluterveydenhoitoon. Muutoksesta johtuen ainoastaan vuoden 2008 tiedot ovat vallitsevan käytännön mukaisia. Kuvio 2.5 Perusterveydenhuollon kouluterveydenhuollon lääkärikäynnit ja muut kuin lääkärikäynnit / 7-18-vuotiaat vuonna 2008 Käynnit kouluterv.huollossa / 7-18-vuotiaat 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Lääkäri Muu henk. Koko maa Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Kouluterveydenhuollon lääkärikäyntien määrä oli Helsingissä 0,25, lla 0,22 ja koko maassa 0,23 lääkärikäyntiä 7-18-vuotiasta kohden vuoden 2008 aikana. Kouluterveydenhuollon muun terveydenhuoltohenkilökunnan kuin lääkäreiden käyntien määrä oli Helsingin kouluterveydenhuollossa 2,1, lla 1,5 ja koko maassa 1,8 vuoden 2008 aikana 7-18-vuotiasta kohden vuoden 2008 aikana. Opiskeluterveydenhuollon lääkärikäyntien määrä vuoden 2008 aikana oli Helsingissä 0,07, lla 0,02 ja koko maassa 0,07 kaikkia vuotiaita kohden. Muita kuin lääkärikäyntejä oli vuotiaita kohden Helsingissä 0,61, lla 0,25 ja koko maassa 0,61 vuonna 2008.

31 -selvitys 31 (250) Kuvio 2.6 Perusterveydenhuollon opiskeluterveydenhuollon lääkärikäynnit ja muut kuin lääkärikäynnit / vuotiaat vuonna 2008 Käynnit opiskeluterv.huollossa / vuotiaat 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 Lääkäri Muu henk. Koko maa Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Perusterveydenhuollon äitiysneuvolan henkilökunnan luo tehtiin vuonna 2008 Helsingissä käyntiä. Synnyttäneitä kohden käyntejä oli 16,6, kun synnyttäneiden lukumäärän arviona käytetään alle 1-vuotiaiden määrää edeltävänä vuonna. Lääkärikäyntien osuus kaikista käynneistä oli noin 20 prosenttia. lla äitiysneuvolan terveydenhoitajalle tehtiin käyntiä vuonna Synnyttäneitä kohden käyntejä oli 18, kun synnyttäneiden määrä arvioidaan samoin kuin Helsingissä. Vuoden 2008 tieto on sähköisestä järjestelmästä ja poikkeaa aikaisemmista vuosista. Taulukko 2.16 Käynnit äitiysneuvonnassa Helsingissä ja lla vuosina Käynnit/ synnyttäneet , kaikki käynnit 16,8 17,4 16,6, käynnit terveydenhoitajalla 13,4 13,7 18,0* * tieto ensimmäistä kertaa sähköisestä järjestelmästä Lähde: Helsingin kaupungin terveyskeskus, vuositilastot ja n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimintakertomus 2008 Perusterveydenhuollon lastenneuvolakäyntejä tehtiin vuonna 2008 Helsingissä 3,0, lla 3,1 ja koko maassa 2,9 ikäryhmän 0-7-vuotiasta kohti. Lääkärikäyntien osuus lastenneuvolakäynneistä oli Helsingissä 18,6 prosenttia, lla 17,5 prosenttia ja koko maassa 19,6 prosenttia kaikista neuvolakäynneistä vuonna 2008.

32 -selvitys 32 (250) Kuvio 2.7 Perusterveydenhuollon lastenneuvolan käynnit yhteensä / 0-7-vuotiaat vuosina Käynnit lastenneuvolassa / 0-7-vuotiaat 3,1 3 2,9 2,8 2,7 2,6 2, Koko maa Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Perusterveydenhuollon suun terveydenhuolto hoiti vuoden 2008 aikana Helsingissä 0,26, lla 0,34 potilasta ja koko maassa 0,36, asukasta kohden. Suun terveydenhuollon potilaiden määrä asukasta kohden on vuodesta 2004 vuoteen 2008 kasvanut Helsingissä 7,5 prosenttia, lla 5,3 prosenttia ja koko maassa 4,6 prosenttia. Perusterveydenhuollon avohoidon suun terveydenhuollon potilasmäärä sisältää hammaslääkärin, hammashoitajan ja hammashuoltajan yhteenlasketun potilasmäärän terveyskeskusten suun terveydenhuollossa vuoden aikana. Kuvio 2.8 Suun terveydenhuollon kaikki potilaat terveyskeskuksissa / asukas vuosina Potilaat / asukas 0,4 0,35 0,3 0,25 0,2 0,15 0,1 0, Koko maa Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet (id:1559) Perusterveydenhuollon hammaslääkärikäyntien määrä asukasta kohti oli vuonna 2008 Helsingissä 0,54, lla 0,74 ja koko maassa 0,95. Hammaslääkärikäyntien määrä asukasta kohti oli hiukan vähentynyt Helsingissä, hiukan noussut lla ja pysytellyt koko maassa ennallaan vuodesta 2004 vuoteen 2008.

33 -selvitys 33 (250) Kuvio 2.9 Hammaslääkärikäynnit terveyskeskuksissa / asukas vuosina ,00 Käynnit/asukas 0,80 0,60 0,40 0,20 Koko 0, Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet (id:2397) Suun terveydenhuollon muiden ammattiryhmien kuin lääkärien käyntejä oli asukasta kohden vuonna 2008 Helsingissä 0,17, lla 0,23 ja koko maassa 0,21. Muiden ammattiryhmien käyntien määrä asukasta kohti oli noussut Helsingissä 35,7 prosenttia, lla 13,6 prosenttia ja koko maassa 21 prosenttia vuodesta 2004 vuoteen Kuvio 2.10 Suun terveydenhuollon käynnit terveyskeskuksissa (muu ammattiryhmä kuin lääkärit) / asukas vuosina ,25 Käynnit / asukas 0,2 0,15 0,1 0, Koko maa Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet (id:2398) Perusterveydenhuollon laitoshoito Perusterveydenhuollon sairaalahoitoa, vuodeosastohoitoa sai vuonna 2008 Helsingissä , lla ja koko maassa potilasta. Asukasta kohden potilaiden määrä oli Helsingissä 0,028, lla 0,008 ja koko maassa 0,029. Perusterveydenhuollon vuodeosastohoito sisältää sekä julkisen sektorin (kunnat, kuntayhtymät ja valtio) että yksityisen sektorin järjestämän sairaalahoidon. Mukana ovat terveyskeskusten yleislääkärijohtoiset vuodeosastot sekä kuntien/ kuntayhtymien muulta taholta hankkima yleislääkäritasoinen vuodeosastohoito.

34 -selvitys 34 (250) Kuvio 2.11 Perusterveydenhuollon vuodeosaston potilaat / asukas vuosina ,03 Potilaat / asukas 0,025 0,02 0,015 0,01 0,005 Koko maa Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Taulukko 2.17 Perusterveydenhuollon vuodeosaston hoitopäivät / asukas vuosina ,4 1,4 1,3 1,3 1,4 0,3 0,4 0,4 0,4 0,4 Koko maa 1,4 1,4 1,4 1,3 1,3 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon potilaat painottuvat iäkkäämpään väestönosaan. Helsingissä 54 prosenttia, lla 56 prosenttia ja koko maassa 62 prosenttia potilaista oli 75 vuotta täyttäneitä vuonna Hoitopäivistä 75 vuotta täyttäneiden osuus oli vuorostaan Helsingissä 71 prosenttia, lla 60 prosenttia ja koko maassa 76 prosenttia samana vuonna. Taulukko 2.18 Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon hoitopäivät, 75 vuotta täyttäneet potilaat, osuus (%) kaikista hoitopäivistä vuosina ,0 72,5 72,4 71,5 70,8 60,0 64,1 61,3 58,2 59,9 Koko maa 75,4 76,3 76,8 76,6 76,3 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Alle 75-vuotiaiden hoitopäiviä oli perusterveydenhuollon vuodeosastohoidossa ikäryhmää kohden Helsingissä ja koko maassa selvästi enemmän kuin lla. Vuonna 2008 Helsingissä oli 0,43, lla 0,16 ja koko maassa 0,34 hoitopäivää perusterveydenhuollon vuodeosastolla 0-74-vuotiasta kohti.

35 -selvitys 35 (250) Kuvio 2.12 Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon 0-74-vuotiaiden hoitopäivät / asukas vuosina ,45 s k a u s a / t ä iv ä p ito o H 0,40 0,35 0,30 0,25 0,20 0,15 0,10 0,05 0, Koko maa Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Perusterveydenhuollon vuodeosaston 75 -vuotta täyttäneiden akuuttihoidon hoitopäiviä oli vuonna 2008 Helsingissä 4,5, lla 2,6 ja koko maassa 4,1 ikäryhmän asukasta kohden. Kuvio 2.13 Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon 75 vuotta täyttäneiden akuuttihoidon hoitopäivät ikäryhmää kohti vuosina ta o v u 5 7 t / ä iv ä p ito o H 5,00 4,50 4,00 t e3,50 n3,00 tä 2,50 y tä 2,00 1,50 1,00 0,50 0, Koko maa Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Pitkäaikaishoitoa perusterveydenhuollon vuodeosastohoidossa sai Helsingissä potilasta eli 12 prosenttia kaikista perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon potilaista vuonna lla pitkäaikaishoidossa oli 47 potilasta eli 3 prosenttia vuodeosastohoidon potilaista. Taulukko 2.19 Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon pitkäaikaishoidon 75+-vuotiaiden hoitopäivät ikäryhmää kohti vuosina ,79 11,02 10,23 9,69 9,75 4,17 4,45 4,20 3,13 3,14 Koko maa 9,85 9,84 9,72 9,12 8,73 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

36 -selvitys 36 (250) Perusterveydenhuollon pitkäaikaishoidon hoitopäiviä kertyi Helsingissä 9,8, lla 3,1 ja koko maassa 8,7 kaikkia 75 vuotta täyttäneitä asukkaita kohden. Taulukko 2.20 Kotona asuvat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä väestöstä vuosina ,1 87,8 85,9 86,3 86,7 89,1 90,6 89,5 89,9 90,0 Koko maa 89,7 89,6 89,4 89,3 89,4 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Yli 75 vuotiaista asui omassa kodissaan Helsingissä lähes 87 prosenttia, lla 90 prosenttia ja koko maassa 89 prosenttia vuonna Kotona asuvien osuus on koko 75 vuotta täyttäneiden tasoa korkeampi ikäryhmässä vuotiaat, eli alle 85-vuotiaana asutaan keskimääräistä useammin omassa kodissa. 85 vuotta täyttäneet vuorostaan asuvat keskimääräistä harvemmin kotona, Helsingissä 73, lla 75 ja koko maassa 77 prosenttia heistä asui omassa kodissaan vuonna Säännöllisen kotihoidon piirissä olevia 75 vuotta täyttäneitä oli Helsingissä henkilöä eli 10,5 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä vuonna lla säännöllisen kotihoidon piirissä oli 825 vastaavanikäistä ja osuus 75 vuotta täyttäneistä oli 10,4 prosenttia ja koko maassa säännöllisen kotihoidon piirissä olevien osuus 75 vuotta täyttäneistä oli 10,4 prosenttia samana vuonna. Tietolähteenä on THL:n kotihoidon asiakaslaskenta, johon kerätään tiedot kaikista niistä asiakkaista, joilla on palvelu- tai hoitosuunnitelma tai jotka saavat kotipalvelua, kotisairaanhoitoa tai päiväsairaalahoitoa vähintään kerran viikossa. Asiakkaisiin ei sisälly niitä henkilöitä, jotka ovat laitoshoidossa tai asumispalvelujen piirissä laskentapäivänä vuoden lopussa, vaikka heillä olisi palvelu- ja hoitosuunnitelma voimassa. Ikääntyneiden palvelut jakautuvat terveyskeskuksen ja sosiaalitoimen kesken. Helsingissä pitkäaikaishoito on siirretty terveyskeskukselta sosiaalitoimelle vuoden 2010 alusta. Tämän raportin sosiaalipalvelut osiossa esitetään Kuusikko-työryhmän keräämän materiaalin mukaisia tietoja vanhuspalveluiden asiakkaista ja kustannuksista. Kuusikko-työryhmän tiedot kerätään hiukan eri määritelmillä, joten niitä ei voida suoraan verrata THL: tuottamaan tietoon vaan Kuusikko-työryhmän tietoja on syytä tarkastella omana erillisenä kokonaisuutenaan Erikoissairaanhoito Helsingin kaupungin terveyskeskus tuottaa omana toimintana somaattisen erikoissairaanhoidon avohoitoa sekä psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoitoa ja laitoshoitoa. ostaa HUS-yhtymältä somaattisen erikoissairaanhoidon avo - ja laitoshoitoa sekä psykiatrisen erikoissairaanhoidon avo - ja laitoshoitoa. ostaa erikoissairaanhoidon palvelut HUS-yhtymältä. läisillä toteutui kaikkiaan 1,4, vantaalaisilla 1,2 ja koko maassa 1,4 erikoissairaanhoidon avohoidon käyntiä asukasta kohden vuonna 2008.

37 -selvitys 37 (250) Kuvio 2.14 Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit asukasta kohti vuosina Käynnit / asukas 1,6 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0, som som Koko maa som psyk psyk Koko maa psyk yht yht Koko maa yht Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Somaattisen erikoissairaanhoidon käyntejä asukasta kohden on Helsingissä likimain yhtä paljon kuin koko maassa keskimäärin. Helsingin käyntien määrä on pysytellyt melko samalla tasolla vuodesta 2004 vuoteen 2008 ja oli 1,1 käyntiä asukasta kohden vuonna lla somaattisen erikoissairaanhoidon käyntejä tehtiin 0,9 käyntiä asukasta kohden vuonna Psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoitokäyntejä oli Helsingissä 0,4, lla ja koko maassa 0,3 käyntiä asukasta kohden vuonna Somaattisen erikoissairaanhoidon hoitopäivät asukasta kohti ovat selvästi vähentyneet vuodesta 2004 vuoteen Helsingissä hoitopäivien väheneminen vuodesta 2004 vuoteen 2008 on ollut 21 prosenttia, lla 20 prosenttia ja koko maassa 15 prosenttia. Myös somaattisen laitoshoidon keskimääräinen hoitoaika on lyhentynyt. Vuonna 2004 keskimääräinen hoitoaika oli noin neljä vuorokautta ja vuonna 2008 se oli helsinkiläisillä potilailla 3,6 vuorokautta, vantaalaisilla 3,8 vuorokautta ja koko maassa 3,7 vuorokautta. Psykiatrian laitoshoidon hoitopäivät ovat myös vähentyneet vuodesta 2004 vuoteen Helsingin psykiatrisen erikoissairaanhoidon hoitopäivät asukasta kohden ovat vähentyneet yhdeksän prosenttia, n 25 prosenttia ja koko maan 12 prosenttia. Keskimääräinen hoitoaika psykiatrisessa laitoshoidossa oli helsinkiläisillä potilailla 37,6 vuorokautta, vantaalaisilla 34,4 vuorokautta ja koko maassa 34 vuorokautta vuonna Kuvio 2.15 Erikoissairaanhoidon laitoshoidon hoitopäivät asukasta kohti vuosina Hoitopäivät / asukas 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0, som som Koko maa som psyk psyk Koko maa psyk Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

38 -selvitys 38 (250) Helsingin omana toimintana tuottaman erikoissairaanhoidon palveluja käytti kaikkiaan henkilöä vuonna Somaattisen erikoissairaanhoidon avohoitoa käytti yhteensä henkilöä, psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoitoa henkilöä ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon laitoshoitoa henkilöä vuonna Taulukko 2.21 Helsingin oman toiminnan erikoissairaanhoidon palveluja käyttäneet henkilöt asukasta kohden vuosina Som. erikoissairaanhoidon avohoito 0,06 0,05 0,06 0,06 0,08 Psyk. erikoissairaanhoidon avohoito 0,03 0,03 0,03 0,03 0,03 Psyk. erikoissairaanhoidon laitoshoito 0,01 0,01 0,01 0,01 0,01 Lähde: Helsingin kaupungin terveyskeskuksen vuositilastot HUS- yhtymä on tuotteistanut palvelunsa NordDRG-tuotteiksi, hoitopäiviksi ja käyntityyppituotteiksi. lta ei ole saatavissa muulla tavoin esitettyjä erikoissairaanhoidon tietoja. Yleisimmin käytettyjä HUS-yhtymän DRGtuotteita ovat mm. lyhyt dialyysihoito, lyhyt hoito neurologiseen sairauteen ja lyhyt sädehoito rintasyöpään. käytti HUS-yhtymän palveluiden ostoihin 799 euroa asukasta kohti vuonna Eniten ostettiin käyntityyppituotteita, 0,83 tuotetta asukasta kohti. Tuotteistettuja hoitopäiviä ostettiin 0,12 hoitopäivää asukasta kohden. Taulukko 2.22 Helsingin ja n HUS-yhtymältä ostamat tuotteet asukasta kohti (maksuosuus palvelutuloista tarvevakioituna euroa / asukas Tp 2007 Tot 2008 Enn 2009 NordDRG-tuoteet Tuotteistetut hoitopäivät 1) Käyntityyppituotteet ilman ostop NordDRG-tuoteet Tuotteistetut hoitopäivät 1) Käyntityyppituotteet ilman ostop ) Ilman ostopalveluhoitopäiviä ja yleislääketieteen hoitopäiviä käytti HUS-yhtymän palveluiden ostoihin 1049 euroa asukasta kohti vuonna Eniten ostettiin käyntityyppituotteita, 1,03 tuotetta asukasta kohti. Tuotteistettuja hoitopäiviä ostettiin 0,24 hoitopäivää asukasta kohden.

39 -selvitys 39 (250) Yksityisten terveyspalveluiden käyttö Helsingissä yksityislääkärin palkkioista sai korvauksia eli kävi vähintään kerran vuoden aikana yksityislääkärin vastaanotolla kaikkiaan henkilöä vuonna 2008, mikä on 35 prosenttia väestöstä. lla yksityislääkäriä käytti henkilöä eli 36,2 prosenttia väestöstä samana vuonna. Koko maassa yksityislääkäriä käytti 29,9 prosenttia väestöstä. Kuvio 2.16 Yksityislääkärin palkkioita korvausta saaneita, osuus (%) väestöstä vuosina Prosenttia väestöstä Suomi Lähde: Kela Taulukko 2.23 Erikoislääkärikäynnit, osuus (%) yksityislääkärikäynneistä vuosina Suomi , Lähde: Kela, sairasvakuutustilasto Yksityislääkärikäynneistä Helsingissä 74,2 prosenttia, lla 68,4 prosenttia ja koko maassa 78,2 prosenttia oli käyntejä erikoislääkärissä. Yksityislääkäreiden palkkiot olivat vuonna 2008 helsinkiläisten osalta yhteensä noin 44 miljoonaa euroa ja vantaalaisten osalta 13,4 miljoonaa euroa. Korvausten perustana olevat palkkiot korvauksen saajaa kohden olivat Helsingissä 218,91 euroa ja Kelan korvauksen osuus 24 prosenttia. lla kustannukset korvauksen saajaa kohden olivat 189,54 euroa ja Kelan korvauksen osuus 23,3 prosenttia. Taulukko 2.24 Yksityislääkärin palkkiosta maksettavien korvausten perustana olevat kustannukset vuosina Kustannukset / korvauksen saaja Suomi Lähde: Kela, sairasvakuutustilasto

40 -selvitys 40 (250) Yksityistä hammaslääkäriä käyttäneitä ja lääkärin palkkioista korvauksia saaneita oli Helsingissä henkilöä vuonna 2008 eli 25 prosenttia väestöstä. lla yksityishammaslääkäriä käytti henkilöä eli 20,7 prosenttia väestöstä samana vuonna. Kuvio 2.17 Yksityisen hammaslääkärin palkkiosta korvauksia saaneita vuosina Prosenttia väestöstä Suomi Lähde: Kela Taulukko 2.25 Yksityisen hammashuollon kustannukset vuosina Kustannukset euroa / käynti Koko maa Lähde: Kela Yksityisen hammashuollon käynnin kustannukset olivat Helsingissä 119,7 euroa, lla 117,6 euroa ja koko maassa 110,9 euroa vuonna Kelan korvauksen osuus kustannuksista oli Helsingissä 35,1 prosenttia, lla 36,4 prosenttia ja koko maassa 37,4 prosenttia Avoterveydenhuollon palveluiden kokonaiskäyttö on kysynyt asukkaiden mielipiteitä kaupungin olosuhteista ja palveluista vuodesta 1983 lähtien osallistumalla FCG Efekon (Kaupunkiliiton) kaupunki - ja kuntapalvelututkimuksiin yhdessä muiden kaupunkien (vuonna 2008 mukana 19 kaupunkia) kanssa. ei ole ollut mukana kaupunki- ja kuntapalvelututkimuksessa, mutta lla on vuosina 2001 ja 2008 tehty oma palvelutyytyväisyystutkimus, jonka kysymykset ovat olleet osittain samoja kuin kaupunki- ja kuntapalvelututkimuksessa. Yhtenä kysymyksenä on ollut terveyspalveluiden käyttö. Kaupunkipalvelututkimuksen vastausten mukaan helsinkiläisten avoterveydenhuollon lääkäripalveluiden käyttö on lisääntynyt vuodesta Vuonna 2008 vastaajista 92 prosenttia oli käyttänyt jotain lääkäripalvelua viimeisen vuoden aikana. Vuonna 2008 ainoastaan terveysaseman lääkärillä oli käynyt 21 prosenttia vastaajista ja ainoastaan yksityislääkärillä oli käynyt 24 prosenttia vastaajista. Molempia palveluja oli käyttänyt lähes puolet vastaajista eli 47 prosenttia. Kunnallisen ja yksityisen lääkäripalvelun rinnakkaiskäyttö on Helsingissä lisääntynyt vuodesta 2001 vuoteen n palvelutyytyväisyystutkimukseen osallistuneista 82 prosenttia oli käynyt lääkärillä vuonna 2008, kun luku oli vuonna 2001 lähes sama, 81 prosenttia. Yksinomaan terveyskeskuslääkärillä käyneiden osuus oli laskenut vuoden prosentista 30 prosenttiin vuonna 2001, ja vain yksityislääkärillä käyneiden osuus kohonnut 17 prosentista 23 prosenttiin. Molemmilla sektoreilla käyneiden osuus oli kumpanakin vuonna 30 prosenttia. Yksityissektorin lääkärikäyntien osuus kaikista käynneistä kohosi kyselyjen välisenä aikana 49 prosentista 55 prosenttiin.

41 -selvitys 41 (250) Taulukko 2.26 Lääkärillä käyneet kaupunki- ja kuntapalvelututkimuksen mukaan vuosina 2001 ja Lääkärillä käyneet (% väestöstä) Ainoastaan terveyskeskuksessa Ainoastaan yksityislääkärillä Molemmissa Ei lääkärikäyntejä 16 8 N Taulukko 2.27 Lääkärillä käyneet n palvelututkimuksen mukaan vuosina 2001 ja Lääkärillä käyneet (% väestöstä) Ainoastaan terveyskeskuksessa Ainoastaan yksityislääkärillä Molemmissa Ei lääkärikäyntejä N Tyytyväisyyttä terveydenhuollon palvelujen käyttöön on tarkasteltu useissa viime vuosina tehdyissä kyselyissä. Esimerkiksi terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) koordinoi suurten kaupunkien asiakastyytyväisyyskyselyjä, joita on tehty vuodesta 2002 lähtien joka toinen vuosi terveysasemien asiakkaille. Kyselyyn on osallistunut vaihteleva määrä suuria kaupunkeja, viimeksi vuonna 2008 mukana oli 12 kaupunkia. Kyselyistä saatujen tulosten vertailua vaikeuttaa se, että niiden vastausprosentit ovat poikenneet usein huomattavastikin toisistaan, mikä viitannee erilaisiin tutkimusasetelmiin. Esimerkiksi vuoden 2008 kyselyssä Helsingin vastausprosentti oli 80, mutta lla vain 33. n osalta tulosten luotettavuus on siksi varsin kyseenalainen, ja tulokset kunnan tilannetta heikommin kuvaavia kuin Helsingissä. Seuraavissa vastausten yhteenvedoissa ovat mukana myönteisimmän vaihtoehdon erinomainen valinneiden osuus (%) THL:n asiakastyytyväisyyskyselyyn vuonna 2008 vastanneista. Kuvio 2.18 Tyytyväisyys terveysasemilla asiointiin Helsingissä ja lla THL:n asiakastyytyväisyyskyselyn mukaan vuonna 2008 Puhelinyhteyden saaminen terveysasemalle Puheluun vastanneen henkilökunnan käytös Puhelimeen vastanneen henkilökunnan ammattitaito Odotusaika ilmoittautumisessa Henkilökunnan käytös ilmoittautumisessa Ilmoittautumisen sujuvuus Tiedonsaanti ilmoittautumisessa Toimitilojen viihtyisyys Liikkuminen terveysasemalla: opasteet ja ohjeet Henkilökunnan kyky palvella äidinkielellä Palvelu terveysasemalla 12 kaupunkia

42 -selvitys 42 (250) Kuvio 2.19 Tyytyväisyys lääkäripalveluihin terveysasemilla Helsingissä ja lla THL:n asiakastyytyväisyyskyselyn mukaan vuonna 2008 Hoidon arviointi lääkärin vastaanotto Vastaanottoajan pituus lääkärin vastaanotolla Vuorovaikutus lääkärin vastaanotolla Terveysneuvonta lääkärin vastaanotolla Jatkohoitoohjeet lääkärin vastaanotolla 12 kaupunkia Tiedon saanti lääkärin vastaanotolla Ammattitaito lääkärin vastaanotolla Käytös lääkärin vastaanotolla Odotusaika lääkärin vastaanotolle Kuvio 2.20 Tyytyväisyys terveydenhoitajan palveluihin terveysasemilla Helsingissä ja lla THL:n asiakastyytyväisyyskyselyn mukaan vuonna 2008 Hoidon arviointi terveydenhoitajan vastaanotto Vastaanottoajan pituus terveydenhoitajan vastaanotolla Vuorovaikutus terveydenhoitajan vastaanotolla Terveysneuvonta terveydenhoitajan vastaanotolla Jatkohoitoohjeet terveydenhoitajan vastaanotolla Tiedon saanti terveydenhoitajan vastaanotolla 12 kaupunkia Ammattitaito terveydenhoitajan vastaanotolla Käytös terveydenhoitajan vastaanotolla Odotusaika terveydenhoitajan vastaanotolle

43 -selvitys 43 (250) Kustannukset Helsingin ja n terveyspalveluiden rakenteet ovat erilaiset ja kustannusten vertailu vaatisi tarkempaa palveluiden sisällön tarkastelua. Seuraavassa kuitenkin on esitetty kustannukset pääkohdittain ja kuvattu joitakin eroja. Helsingin perusterveydenhuollon avohoidon käyttökustannukset asukasta kohden ovat koko maan tasoa korkeammat. n perusterveydenhuollon avohoidon kustannukset jäävät koko maan tason alapuolelle. Taulukko 2.28 Perusterveydenhuollon avohoidon (pl. hammashuolto) käyttökustannukset yhteensä, euroa/asukas vuosina ,8 401,7 469,9 262,7 294,4 319,6 Koko maa 327,1 342,7 374,2 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki/sotkanet Sekä Helsingin että n perusterveydenhuollon hammashuollon käyttökustannukset asukasta kohden ylittävät selvästi koko maan tason. Vastaavasti yksityisen hammaslääkärin palkkioista maksettavien Kelan korvausten perustana olevat kustannukset ylittävät erityisesti Helsingissä koko maan tason selvästi. Taulukko 2.29 Perusterveydenhuollon hammashuollon käyttökustannukset, euroa / asukas vuosina ,2 70,6 77,7 80,0 93,0 69,1 73,1 80,0 86,5 97,0 Koko maa 61,2 65,9 70,0 73,3 81,5 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki/sotkanet Taulukko 2.30 Yksityisen hammashuollon kustannukset, euroa / asukas vuosina ,4 73,7 75,3 84,0 87,5 55,9 56,5 58,9 62,7 67,6 Koko maa 50,3 49,8 51,5 54,5 59,6 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki/sotkanet Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon käyttökustannukset asukasta kohden ovat Helsingissä koko maan tasoa selvästi korkeammat. n kustannukset asukasta kohti ovat vuorostaan huomattavan alhaiset. Vuodeosastohoidon käyttökustannusten tarkastelu hoitojaksoa kohden muuttaa keskinäisiä eroja. Hoitojakso Helsingin perusterveydenhoidossa on käyttökustannuksiltaan kalliimpi kuin koko maan käyttökustannusten keskiarvo hoitojaksoa kohden, mutta n perusterveydenhuollon hoitojakso on näihin molempiin nähden huomattavan kallis. Taulukko 2.31 Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon käyttökustannukset, euroa / asukas vuosina ,7 294,6 330,8 86,1 86,8 96,8 Koko maa 201,2 215,5 234,9 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki/sotkanet

44 -selvitys 44 (250) Taulukko 2.32 Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon käyttökustannukset, euroa / hoitojakso vuosina Koko maa Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki/sotkanet Erikoissairaanhoidon käyttökustannukset sisältävät Helsingin osalta myös omana toimintana tuotetun erikoissairaanhoidon. Asukasta kohden erikoissairaanhoidon käyttökustannukset jäivät sekä Helsingissä että lla koko maan keskiarvon alapuolelle vuonna Taulukko 2.33 Erikoissairaanhoidon käyttökustannukset, euroa / asukas vuosina ,7 851,8 854,2 897,5 925,0 733,8 767,6 816,4 817,2 873,7 Koko maa 742,3 786,8 823,4 857,7 930,1 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki/sotkanet HUS -yhtymältä ostetun erikoissairaanhoidon palveluiden kunnittaisissa kustannuksissa näkyy, että hankkii HUS -yhtymältä asukasta kohden enemmän erikoissairaanhoidon palveluita kuin tai jäsenkunnat keskimäärin. Helsingin oma erikoissairaanhoito kattaa osan erikoissairaanhoidon tarpeesta, mutta myös hankkii suurimman osan tarvitsemastaan erikoissairaanhoidosta HUS -yhtymältä. HUS:n jäsenkuntien maksuosuuksien keskiarvo asukasta kohden on vaihdellut vuosina , mutta vaihtelut ovat olleet melko pieniä. n maksuosuus on samoin vaihdellut vain vähän. Helsingin maksuosuus asukasta kohden on lievästi alentunut vuosina Taulukko 2.34 HUS:n jäsenkuntien maksuosuudet palvelutuloista tarvevakioituna vuosina ,1 861,9 819,9 819,6 798,9 1025,0 1038,5 1062,5 1040,6 1048,8 Jäsenkunnat keskimäärin 933,4 958,2 944,9 937,8 932,4 Yksityislääkärikäynneistä Helsingissä 74 prosenttia, lla 68 prosenttia oli erikoislääkärikäyntejä vuonna 2008 ja ne rinnastuivat siten erikoissairaanhoidon avohoidon käynteihin. Kelan maksamien korvausten perustana olevat yksityislääkärin palkkiot asukasta kohden olivat Helsingissä 77 euroa ja lla 69 euroa vuonna Taulukko 2.35 Yksityislääkärinpalkkioista maksettavien korvausten perustana olevat kustannukset, euroa / asukas vuosina ,31 63,29 64,85 70,87 76,57 53,72 55,55 59,49 62,96 68,58 Koko maa 40,48 41,08 43,50 46,76 50,58 Lähde: Kela, sairasvakuutustilasto

45 -selvitys 45 (250) Projektiot Terveyspalveluiden käyttö tulevaisuudessa on ennakoitu kolmen viimeisen toteutumavuoden käytön keskiarvon mukaisena suhteutettuna vastaavien vuosien väestöön. Projektiot noudattavat väestökehityksen suuntaa, jota hiukan painottaa kunkin palvelun viime vuosien kehitys. Taulukko 2.36 Perusterveydenhuollon avohoito ka Perusterveydenhuollon avoh. lääkärin potilaat % väestöstä 47, ,8 47,1 50,3 49,9 51,3 50,5 Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärin potilaat Perusterveydenhuollon avohoidon kaikki lääkärikäynnit PTH avohoidon muun ammattiryhmän käynnit Perusterveydenhuollon lastenneuvolan käynnit 0-7 -vuotiailla ka Muutos % , , , ,4 Kouluterveydenhuollon käynnit vuotiailla / Muutos % oppilas , , , ,6 1 Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa 2007 tapahtunut siirto estää aikaisempien vuosien käytön ennusteen pohjana, joten ennuste on tehty vuoden 2008 tilanteen mukaisena.

46 -selvitys 46 (250) Opiskeluterveydenhuollon käynnit vuotiailla Enn Muutos % 2008sta , , , ,5 Hammaslääkärikäynnit terveyskeskuksissa ka / asukas Muutos % , , , ,1 ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Taulukko 2.37 Perusterveydenhuollon vuodeosastohoito Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon potilaat ka Muutos % , , , ,4 ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon hoitopäivät ka /asukas Muutos % , , , ,5 ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon 0-74-vuotiaiden hoitopäivät ka Muutos % 2008/asukas , , , ,2 ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon hoitopäivät 75 vuotta täyttäneillä ka /75+ v Muutos % , , , ,1 ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet

47 -selvitys 47 (250) Säännöllisen kotihoidon piirissä olleet 75 vuotta täyttäneet Muutos % ka , , , ,4 Taulukko 2.38 Erikoissairaanhoito Somaattisen erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit ka Muutos % 2008/asukas , , , ,7 Psykiatrian avohoitokäynnit ka Muutos % 2008/asukas , , , ,8 Somaattisen erikoissairaanhoidon hoitopäivät ka /asukas 2015 Muutos % , , , ,0 Psykiatrian laitoshoidon hoitopäivät ka /asukas 2015 Muutos % , , , ,8 ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet HUS -yhtymältä ostetut tuotteet Tp 2007 Tot 2008 ka Muutos % NordDRG-tuoteet , ,7 Tuotteistetut hoitopäivät , ,8 Käyntityyppituotteet ilman ostop , , Tp 2007 Tot 2008 ka Muutos % NordDRG-tuoteet , ,6 Tuotteistetut hoitopäivät , ,6 Käyntityyppituotteet ilman ostop , ,8

48 -selvitys 48 (250) 2.3 Sosiaalipalvelut ja etuudet Kuvio 2.21 Sosiaalitoimen asiakkaita Helsingissä ja lla 2004 ja 2008 Toimeentulotuen piirissä (kotitalouksissa henkilöitä) Vammaispalvelujen asiakkaat Päihdehuollon A klinikan asiakkaat (vuodet 2005,2008) Lastensuojelun avohuollon alle 18 vuotiaat asiakkaat (vuodet Päihdehuollon laitoshoidon asiakkaat (vuodet 2005,2008) Vanhainkotien 75 vuotta täyttäneet asiakkaat Vuoden aikana sijoitetut 0 17 vuotiaat Vanhusten keskiraskaan ja tehostetun palveluasumisen asukkaat Kehitysvammaisten palveluja käyttäneet Omaishoidon tukea vuoden aikana saaneet Toimeentulotuen piirissä (kotitalouksissa henkilöitä) Vammaispalvelujen asiakkaat Lastensuojelun avohuollon alle 18 vuotiaat asiakkaat (vuodet 2006,2008) Päihdehuollon A klinikan asiakkaat (vuodet 2005,2008) Päihdehuollon laitoshoidon asiakkaat (vuodet 2005,2008) Kehitysvammaisten palveluja käyttäneet Vuoden aikana sijoitetut 0 17 vuotiaat Vanhusten keskiraskaan ja tehostetun palveluasumisen asukkaat Omaishoidon tukea vuoden aikana saaneet Vanhainkotien 75 vuotta täyttäneet asiakkaat Lähde: Kuusikkovertailut Sosiaalipalveluista ja etuuksista tarkastellaan lastensuojelua, toimeentulotukea, päihdehuoltoa, vammais- ja kehitysvammaispalveluja sekä vanhustenpalveluja. Pääasiallisesti lähteenä käytetään kuuden suurimman kaupungin jo kymmenen vuoden ajan tekemiä vertailuja kyseistä palveluista ja niiden kustannuksista 2. Sosiaalipalvelujen ja -etuuksien käyttöön ja tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Taulukossa on esitelty muutamia taustatekijöitä, jotka voivat osaltaan vaikuttaa sosiaalipalvelujen käyttöön ja tarpeeseen Helsingissä ja lla. 2

49 49 (250) Taulukko 2.39 Sosiaalipalvelujen taustatekijöitä vuonna 2008 Lasten pienituloisuusaste (tiedot vuodelta 2007) 3 16,3 12,6 Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vast.ikäisestä väestöstä 15,2 17,5 Työttömyysaste 4 6,2 6,6 Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä 5 17,8 23,9 Työkyvyttömyyseläkettä saavat, % vuotiaista 5,4 5,4 Asunnottomat yksinäiset/1000 asukasta kohti 5,5 3,1 65-vuotta täyttäneet täyden kansaneläkkeensaajat % vast. ikäisistä väestöstä 6 2,3 1,6 Yleistä asumistukea saaneet, % asuntokunnista 6,5 6,8 Eläkkeensaajien asumistukea saaneet, % asuntokunnista 6,2 5,1 Lähde: Indikaattoripankki SOTKAnet ja Työ- ja elinkeinoministeriö (työttömyystilasto) Ostopalvelut 7 ja yksityiset sosiaalipalvelut Vaikka kunnalla on palvelujen järjestämisvastuu, niin se ei itse tuota kaikkia sosiaalipalveluita. Osa toiminnasta ostetaan ulkopuolisilta toimijoilta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaalivirastolla on noin 300 ostopalvelusopimusta ja maksusitoumuksia noin 300. Lisäksi sosiaalivirasto avustaa noin 500 järjestöä. asiakaspalveluista 29 prosenttia tuotetaan ostopalveluna. Eniten ostopalvelua käytetään vammaispalveluissa, jossa 61 prosenttia palvelutuotannosta on ostopalveluita. Vanhustenpalveluista ja kehitysvammaishuollosta 45 prosenttia on yksityisiltä tuottajilta ostettua palvelua, lastensuojelussa yksityisen tuotannon osuus oli 43 prosenttia. Euromääräisesti eniten ostopalveluita käytetään vanhustenpalveluissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kerää vuosittain lääninhallitusten yksityisten sosiaalipalveluntuottajien lupa- ja ilmoitusrekistereissä olleilta toimintayksiköiltä tiedot yksikön tuottamista yksityisistä sosiaalipalveluista 8. THL:n aineiston mukaan Helsingissä oli vuonna yksityisiä sosiaalipalveluita tuottavaa yksikköä, tiedoista on poistettu lasten päivähoidon tiedot. Yksityisten sosiaalipalvelutoimintayksiköiden määrä on kasvanut vuodesta 2005 yhteensä 12 prosenttia. Täytyy kuitenkin huomioida, että toimipisteiden koot ja asiakasmäärät vaihtelevat paljon. Toimipisteissä voi olla sekä pieniä muutaman asiakkaan ryhmäkoteja, että isoja asumispalveluyksiöitä. Lähes puolet (43 %) yksiköistä oli palvelutaloja tai ryhmäkoteja. Yksityisistä sosiaalipalveluyksiköistä 45 prosenttia arvioi, että he tuottavat kaiken toimintansa ostopalveluna kunnille. Täysin yksityiseksi toimintansa arvioi 14 prosenttia toimipisteistä. 3 Indikaattori ilmaisee pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaitten henkilöiden osuuden prosentteina kaikista alueella asuvista alle 18-vuotiaista henkilöistä. Pienituloisuuden rajana käytetään 60 % suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevan ekvivalentin rahatulon (uudistetulla OECD-skaalalla laskien) mediaanista kunakin vuonna. 4 Työttömien osuus työvoimasta vuoden 2008 joulukuussa.lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto 5 Yli vuoden työttömänä olleiden osuus kaikista työttömistä vuoden 2008 joulukuussalähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto 6 Täyden kansaneläkkeen saajia ovat henkilöt, joilla on vain vähän tai ei lainkaan ansioeläkkeitä 7 Tiedot asiakaspalvelujen ostopalvelujen kustannuksista ja osuuksista on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja n kaupungin sosiaali ja terveydenhuollon toimialan omia laskelmia, eivätkä välttämättä ole vertailukelpoisia. 8 Lähde: Yksityiset sosiaalipalvelut. SVT aineisto. THL.

50 50 (250) Kuvio 2.22 Asiakaspalvelujen ostopalvelut vuonna 2008 Helsingissä Asiakaspalvelujen ostot, tilinpäätös 2008 Vammaispalvelu 28,9 Vanhuspalvelu 88 Kehitysvammahuolto 29,9 Lastensuojelu 48,1 Päihdehuolto Päiväkotihoito 10,1 12, milj. euroa Lähde: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Vammaispalvelu Vanhuspalvelu Kehitysvammahuolto Lastensuojelu Päihdehuolto Päiväkotihoito Kaikki yhteensä Asiakaspalvelujen ostojen osuus (%) sosiaaliviraston palvelutuotannosta 61,1 45,4 45,1 42,6 32,2 5,2 28, % lla ostopalvelujen osuus kokonaiskustannuksista oli vammais- ja kehitysvammaispalveluissa 51 prosenttia. Lastensuojelun avopalveluissa ja sijaishuollossa ostopalvelujen osuus kustannuksista oli 45 prosenttia ja päihdehuollossa ostopalvelua oli 43 prosenttia asiakaspalvelujen kustannuksista. Vanhusten avopalveluista ja hoiva-asumisesta 39 prosenttia järjestettiin ostopalveluna. Kustannuksiltaan eniten ostopalveluja käytettiin juuri vanhustenpalveluissa, joissa ostopalvelun kustannukset asiakaspalveluista olivat 26 miljoonaa euroa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lla oli vuonna 2008 ilman lasten päivähoitoa 71 yksityisiä sosiaalipalveluita tuottavaa yksikköä, ja toimipisteiden määrä on kasvanut vuodesta prosenttia. Palvelutaloja ja ryhmäkoteja oli noin puolet (51 %) yksityisiä sosiaalipalveluita tuottavista yksiköistä. Yksityisistä sosiaalipalveluyksiköistä 72 prosenttia arvioi, että he tuottavat kaiken toimintansa ostopalveluna kunnille. Täysin yksityiseksi toimintansa arvioi 4 prosenttia toimipisteistä. Kuvio 2.23 Asiakaspalvelujen ostopalvelut vuonna 2008 lla Asiakaspalvelujen ostot, tilinpäätös 2008 Vammaispalvelut* 21,7 Vanhuspalvelut** 26,2 Lastensuojelu*** 19,6 Vammaispalvelut* Vanhuspalvelut** Lastensuojelu*** Päihdehuolto Asiakaspalvelujen ostojen osuus (%) lla ,6 51,5 44,9 43,3 Päihdehuolto 4,5 Yhteensä 43, milj. euroa *sis. kehitysvammahuollon **sis. avopalvelut, hoiva-asumisen, ei Katriinaa ***sis.avopalvelut ja sijaishuollon Lähde: n kaupunki %

51 51 (250) Lastensuojelu Kuvio 2.24 Vuoden aikana sijoitetut 0-17-vuotiaat , osuus vastaavanikäisestä väestöstä % osuus 0-17 vuotiaasta väestöstä 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0, Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelu 2008 Helsingissä lastensuojelun asiakkaina oli vuonna 2008 yhteensä 7097 alle 18 -vuotiasta lasta ja nuorta eli lastensuojelun asiakkaina oli 7,4 prosenttia vastaavanikäisistä helsinkiläisistä. Vuoden aikana pelkästään avohuollon asiakkaina oli 5087 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta eli 4,5 prosenttia alle 18-vuotaasta väestöstä. läisistä lapsista ja nuorista sijoitettuna oli 1997 lasta ja nuorta ja heidän osuutensa alle 18-vuotiaasta väestöstä oli 2,0 prosenttia. Lastensuojelun asiakkaina oli myös vuotiasta nuorta, joista 59 prosenttia oli jälkihuollon asiakkaita. Lastensuojelu ilmoituksia tehtiin vuoden aikana kappaletta yhteensä 6760 lapsesta ja nuoresta. Yleisimmin ilmoituksen syynä oli lapsen oma käyttäytyminen (41,7 %) tai lapsen kehitystä vaarantavat olosuhteet (39,4 %). Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden lukumäärä on Helsingissä kasvanut vuodesta 2006 vuoteen 2008 noin 800 lapsella ja nuorella, prosentuaalisesti kasvua on 14 prosenttia. Samalla myös vuoden aikana sijoitettuna olleiden lukumäärä on kasvanut 1,4 prosentilla ja sijoitettuna oli vuonna lasta ja nuorta enemmän kuin kolme vuotta aikaisemmin. Kaikista Helsingissä vuoden 2008 aikana sijoitetuista 2321 lapsesta ja nuoresta 57 prosenttia oli vuoden aikana laitoshoidossa. Lastensuojelun perhehoidossa eli perheisiin sijoitettuna oli 44 prosenttia ja lastensuojelun ammatillisissa perhekodeissa 5 prosenttia sijaishuollossa olleista lapsista. Sijaishuollon asiakkaita kohden hoitovuorokausia keskimäärin 262 vuorokautta. Lasten sijaishuollon laitoshuollon hoitovuorokausista 53 prosenttia tapahtui ostopalvelutoimipisteissä. Lastensuojelun kokonaiskustannukset olivat vuonna miljoonaa euroa eli 199 euroa asukasta kohti. Näistä 22 prosenttia oli avohuollon kustannuksia ja 78 prosenttia sijoitettujen lasten kustannuksia. Lastensuojelun asiakasta kohti kustannukset olivat euroa ja sijaishuollon kustannukset olivat euroa sijoitettua lasta kohti. Sijoitusten osalta deflatoidut kustannukset ovat nousseet vuodesta 2004 vuoteen 2008 yhteensä 21 prosentilla. Avohuollon osalta vastaavia tietoja ei ollut saatavissa. lla lastensuojelun asiakkaina oli vuonna 2008 yhteensä 3898 alle 18 -vuotiasta lasta ja nuorta eli lastensuojelun piirissä oli 8,9 prosenttia 0-17-vuotaista vantaalaisista. 7,0 prosenttia alle 18-vuotiaista vantaalaisista lapsista ja nuorista eli 3307 lasta ja nuorta oli vuoden aikana pelkästään avohuollon asiakkaina. Sijoitettuna oli 591 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta, vastaavanikäiseen väestöön suhteutettuna heitä oli 1,3. Näiden lisäksi lastensuojelun asiakkaina oli vuotiasta nuorta, joista 43 prosenttia oli jälkihuollon asiakkaina. Vuoden aikana yhteensä 4736 lastensuojeluilmoitusta ja ilmoituksen kohteena oli 2774 lasta ja nuorta. Yleisimmin ilmoituksen syynä oli lapsen oma käyttäytyminen (43,4 %) tai lapsen kehitystä vaarantavat olosuhteet (41,3 %).

52 52 (250) Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden lukumäärä on kasvanut vuodesta 2006 vuoteen 2008 noin 900 lapsella ja nuorella, prosentuaalisesti kasvua on 31 prosenttia. Kuitenkin vuoden aikana sijoitettuna olleiden vantaalaislasten ja -nuorten lukumäärä on vähentynyt samassa ajassa kuudella prosentilla eli sijoitettuna oli vuonna lasta ja nuorta vähemmän kuin vuonna Vuoden 2008 aikana sijoituksessa olleista 651 lapsesta ja nuoresta 67 prosenttia oli laitoshoidossa vuoden aikana. Sijaishuollossa olleista lapsista 30 prosenttia oli lastensuojelun perhehoidossa eli perheisiin sijoitettuna ja 7 prosenttia asui lastensuojelun ammatillisissa perhekodeissa. Hoitovuorokausia kertyi 248 vuorokautta jokaista sijaishuollossa olevaa lasta ja nuorta kohden. Lasten sijaishuollon laitoshuollon hoitovuorokausista 73 prosenttia tapahtui ostopalvelutoimipisteissä. Lastensuojelun kokonaiskustannukset olivat vuonna 2008 noin 35 miljoonaa euroa eli 177 euroa asukasta kohti. Kustannuksista 25 prosenttia oli avohuollon kustannuksia ja 75 prosenttia sijoituksen kustannuksia. Lastensuojelun asiakasta kohti kustannukset olivat 7881 euroa. Sijaishuollon kustannukset olivat euroa sijoitettua lasta kohti. Sijaishuollon deflatoidut kustannukset ovat nousseet vuodesta prosenttia. Sekä Helsingissä että lla lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä on kasvanut viimeisen kolmen vuoden aikana. Helsingissä tähän yhdistyi vuoden aikana sijoitettujen lasten lukumäärän hyvin pieni kasvu. Väestönmuutokset huomioituna, kasvu oli kuitenkin vaatimatonta. lla lastensuojelun avohuollon asiakkaiden kasvu yhdistyi sijoitettuna olleiden lasten määrän laskuun. Taaskaan vastaavanikäiseen väestöön suhteutettuna asiakkaiden määrä ei ole kasvanut paljoa. Helsingissä sijoitetut lapset olivat harvemmin sijaishuollon laitoshuollossa kun lla. Toisaalta lla laitoshuollossa oli keskimäärin vähemmän hoitovuorokausia asiakkaita kohti kuin Helsingissä. Helsingissä sijaishuollon laitoshuolto järjestettiin ostopalveluna harvemmin kuin lla. Taulukko 2.40 Lastensuojelun 0-17-vuotiaat asiakkaat vuonna 2008 Lkm Lkm Osuus* (%) Osuus* (%) Yhteensä ,4 8,9 Ainoastaan avohuollon asiakkaat (sis. jälkihuollon piirissä olleet) ** ,3 7,5 Sijoitetut (sis. avohuollon tukitoimena sijoitetut) Jälkihuollon asiakkaat (avohuolto- ja huostaanottosij. jälkeen) vuotiaat asiakkaat ,1 1, ,4 6,4 * Osuus (%) kaikista 0-17-vuotiaista ** Kuusikon laskennallinen avohuollon asiakkaat, muodostetaan vähentämällä sijoitetut kaikista asiakkaista. Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelu 2008

53 53 (250) Taulukko 2.41 Lastensuojelun tietoja 2004 (2006)-2008 Lkm Lkm Osuus* (%) Osuus* (%) Avohuollon asiakkaana olleet alle 18v lapset ja nuoret ** ,2 6, ,1 8,7 Vuoden aikana kaikki sijoitettuna olleet lapset ja nuoret*** ,2 1, ,4 1,5 Vuoden aikana sijoitettuna olleet 0-17-vuotiaat*** ,9 1, ,1 1,3 * Osuus (%) kaikista 0-17-vuotiaista **THL:n mukaiset tiedot, ei sisällä jälkihuoltoa, mutta sisältää avohuollon tukitoimina sijoitetut. ***Kuusikon mukainen määrittely, sisältää kaikki lastensuojelulain mukaisesti sijoitetut, myös avohuollon tukitoimin sijoitetut. Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelu 2008 Taulukko 2.42 Vuoden 2008 aikana tehdyt lastensuojeluilmoitukset ja ilmoitusten kohteena olleet lapset ikäryhmittäin Ilmoituksen syyn mukaan: Lapsen hoidon ja huolenpidon tarve (%) 19,0 15,3 Kehitystä vaarantavat olosuhteet (%) 39,4 41,3 Lapsen oma käyttäytyminen (%) 41,7 43,4 Yhteensä (lkm) Kohteena olleen lapsen mukaan ikäryhmittäin 0 2 -vuotiaat (%) 9,9 9, vuotiaat (%) 14,6 17, vuotiaat (%) 27,2 28, vuotiaat (%) 28,1 27, vuotiaat (%) 20,2 17,0 Yhteensä (lkm) Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelu 2008 Taulukko 2.43 Lastensuojelun kustannuksia 2008 Lastensuojelun kokonaiskustannukset Avohuollon kustannukset Sijoitettujen lasten kustannukset Kustannukset, euroa Oma (%) 63,3 49,7 89,2 86,2 56,0 37,3 Osto (%) 36,7 50,3 10,8 13,8 44,0 62,7 Kustannukset/asiakas Kustannukset/väestö Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelu 2008

54 54 (250) Kuvio 2.25 Lasten sijaishuollon asukaskohtaisten (0-17-vuotiaat) kustannusten kehitys Helsingissä ja lla vuosina suhteutettuna Viisikon kuntien aritmeettiseen keskiarvoon vuonna 2000 = 1 (Kustannukset v arvossa) Indeksi: Viisikko vuonna 2000=1 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 2,14 2,04 1,93 1,44 1,59 1,65 1,73 1,74 1,78 1,56 1,00 1,08 1,15 1,12 1,22 1,31 1,38 1,46 1,37 1,37 1,36 1,27 1,08 1,16 0,94 0,86 0,75 Viisikko/Kuusikko 0, Viisikkokunnat=, Espoo,, Tampere ja Turku. Vuonna 2003 mukaan vertailuihin tuli Oulu. Keskiarvona on käytetty kaupunkien keskiarvoa, jottei kaupunkien kokoeroilla olisi vaikutusta kokonaiskeskiarvoon. Lähde: Kuusikkovertailut Taulukko 2.44 Lastensuojelun sijaishuolto vuonna 2008 Sijaishuolto, yht. Lasten sijaishuollon laitoshoito Lastensuojelun ammatilliset perhekodit Lastensuojelun perhehoito (sijaisperheet) Asiakkaat vuoden aikana hoitovuorokaudet kustannukset hoitovuorokaudet/asiakas kustannukset/asiakas Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelu 2008 Kuvio 2.26 Oman toiminnan ja ostopalveluiden osuus lasten sijaishuollon laitosasumisen hoitovuorokausissa ja kustannuksissa vuonna 2008 kustannukset hoitovuorokaudet Oma (%) Osto (%) Oma (%) Osto (%) 27,2 31,2 47,5 52,5 49,7 50,3 72,8 68,8 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 % Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelu 2008

55 55 (250) Toimeentulotuki Kuvio 2.27 Toimeentulotukea saaneet henkilöt , osuus väestöstä 16 osuus väestöstä (%) Lähde: Kuuden suurimman kaupungin toimeentulotuki 2008 Helsingissä oli vuonna 2008 yhteensä toimeentulotukea saavaa kotitaloutta, joissa asui henkeä. läisistä toimeentulotukea sai 8,2 prosenttia. Saajien määrä on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana tasaisesti, vuodesta 2004 vuoteen 2008 saajien lukumäärä on vähentynyt 13 prosentilla. Lasku kuitenkin hidastui jo vuoden 2008 aikana ja uusimpien Helsingin Sosiaaliviraston tilastojen mukaan saajien määrä on kääntynyt kasvuun vuonna 2009 ja saajia oli 16 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna prosentissa Helsingin toimeentulotukea saavista kotitalouksista kotitalouden päämies oli alle 25-vuotias. Heistä 21 prosenttia sai toimeentulotukea pitkäaikaisesti eli kalenterivuoden aikana kuukauden ajan. Kaikista toimeentulotukea vuoden aikana saaneista kotitalouksista tukea sai pitkäaikaisesti 36 prosenttia. Toimeentulotulon saajat olivat yleisimmin yksinasuvia, joita oli 77 prosenttia tukea saavista kotitalouksista. Yksihuoltajia saajista oli 11 prosenttia ja muita lapsiperheitä 6 prosenttia. läisiin asuntokuntiin suhteutettuna yleisintä toimeentulotuen saanti oli yksinhuoltajien keskuudessa; heistä tukea sai joka neljäs kun yksinasuvista helsinkiläisistä tukea sai vajaa viidesosa (18,4 %). Alle 18-vuotiaasta väestöstä 13 prosenttia eli lasta asui toimeentulotukea saaneessa kotitaloudessa. Toimeentulotuen kustannukset olivat vuonna 2008 Helsingissä noin 91 miljoonaa euroa, josta 5 prosenttia perittiin asiakkailta takaisin. Asukasta kohti kustannukset (myös takaisin perityt) olivat 158 euroa ja toimeentulotukea saanutta kotitaloutta kohti 2805 euroa. Toimeentulotuen kustannuksista 85 prosenttia meni perustoimeentulotukeen. Lisäksi täydentävää toimeentulotukea oli 6 prosenttia, ennaltaehkäisevää tukea 2 prosenttia ja muuta toimeentulotukea 6 prosenttia kustannuksista. Kunnan rahoittamaa työmarkkinatukea maksettiin euroa. Kunnan maksamaa työmarkkinatukea sai 9053 helsinkiläistä, ja heistä 59 prosenttia sai myös toimeentulotukea. Deflatoidut toimeentulotuen kustannukset laskivat Helsingissä vuodesta 2004 vuoteen ,3 prosenttia. laisista 8,0 prosenttia sai vuonna 2008 toimeentulotukea ja lla oli 9005 toimeentulotukea saavaa kotitaloutta. Näissä asui yhteensä henkeä. Toimeentulotuen saajien määrä on laskenut vuodesta 2004 vuoteen prosenttia. Toimeentulotuen saanti on vuonna 2009 kuitenkin kääntynyt kasvuun myös lla. n sosiaali- ja terveystoimen tilastojen mukaan toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien määrä on kasvanut vuodesta 2008 vuoteen prosenttia. Vuonna 2008 toimeentulotukea saaneista kotitalouksista viidesosassa (20,8 %) kotitalouden päämies oli alle 25-vuotias ja heistä toimeentulotukea sai pitkäaikaisesti 26 prosenttia. 36 prosenttia kaikista n toimeentulotukea saaneista kotitalouksista sai tukea vuoden aikana kuukauden ajan. Toimeentulotuen saajista 65 prosenttia oli yksinasuvia. Yksinhuoltajien osuus oli 18 prosenttia ja muiden lapsiperheiden osuus 11 pro- 9 Kuusikkovertailuissa toimeentulotuen saajista on poistettu valtion korvauksen piirissä olevat pakolaiset, paluumuuttajat ja turvapaikanhakijat.

56 56 (250) senttia. laisista asuntokunnista toimeentulotuen saanti oli yleisintä yksinhuoltajatalouksissa, joista 29 prosenttia sai toimeentulotukea. 11 prosenttia vantaalaislapsista, eli 4969 lasta, asui toimeentulotukea saaneessa kotitaloudessa. Toimeentulotuen kustannukset olivat lla vuonna miljoonaa euroa. Tästä asiakkailta takaisin perittävän toimeentulotuen osuus oli 4 prosenttia. Toimeentulotuen kustannukset olivat vuonna 2008 asukasta kohti 147 euroa ja tukea saavaa taloutta kohti 3196 euroa. Kustannuksista 85 prosenttia meni perustoimeentulotukeen. Täydentävää toimeentulotukea oli 10 prosenttia ja ennaltaehkäisevää tukea 2 prosenttia kustannuksista. Lisäksi muuhun toimeentulotukeen käytettiin 4 prosenttia toimeentulotuen kokonaiskustannuksista. Kunnan rahoittamaa työmarkkinatukea maksettiin euroa. Kunnan maksamaa työmarkkinatukea saavasta 2680 vantaalaisesta 58 prosenttia sai myös toimeentulotukea. Kun rahan arvon muutokset otetaan huomioon, ei toimeentulotuen kustannuksissa ole tapahtunut muutoksia vuodesta 2004 vuoteen Erot Helsingin ja n välillä toimeentulotuen saajissa perhetyypeittäin heijastavat eroja Helsingin ja n perherakenteessa. lla perheiden osuus sekä toimeentulotuen saajista että väestöstä on suurempi kuin Helsingissä. Helsingissä taas on suhteellisesti enemmän yksinasuvia, mikä myös näkyy heidän osuudessa toimeentulotuen saajista. Taulukko 2.45 Toimeentulotukea saaneet kotitaloudet ja henkilöt vuonna 2008 Yhteensä (lkm) Osuus väestöstä (%) 8,2 8,0 Kotitalouksissa henkilöitä Henkilöitä/kotitalous 1,4 1,7 Kotitalouksissa alle 18-vuotiaita lapsia yhteensä (lkm) Osuutena alle 18-vuotista (%) 12,9 11,3 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin toimeentulotuki 2008 Taulukko 2.46 Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet kotitaloudet ja nuoret toimeentulotuen saajat vuonna 2008 Kaikki tukea saaneet kotitaloudet Pitkäaikaisesti tukea saaneet ** Lkm Lkm % % Kaikki kotitaloudet * ,0 35,7 Päähenkilö alle 25-vuotias ,5 25,7 *Kotitaloudet sisältävät pakolaiset, paluumuuttajat ja turvapaikanhakijat **Tukea kk saaneet (%) Lähde: Kuuden suurimman kaupungin toimeentulotuki 2008

57 57 (250) Taulukko 2.47 Toimeentulotuen saajat perhetyypin mukaan vuonna 2008 Kotitaloudet Osuutena tukea saavista kotitalouksista Osuutena vastaavista asuntokunnista Perhetyyppi * ** Yksinäinen ,5 64,8 18,4 18,4 Pari, ei lapsia ,8 6,8 2,4 2,7 Pari, lapsia ,3 10,9 5,7 5,4 Yksinhuoltaja ,5 17,6 25,3 29,1 Yhteensä ,8 10,6 * Kotitaloudet sisältävät pakolaiset, paluumuuttajat ja turvapaikanhakijat. ** : 277 kotitalouden perhetyyppi ei ole tiedossa Lähde: Kuuden suurimman kaupungin toimeentulotuki 2008 Kuvio 2.28 Toimeentulotuen vuosikustannusten kehitys asukasta kohti Helsingissä ja lla vuosina suhteutettuna Viisikon kuntien aritmeettiseen keskiarvoon vuonna 2000 = 1 (Kustannukset vuoden 2008 arvossa) 1,40 Viisikko Kuusikko Indeksi: Viisikko vuonna 2000=1 1,20 1,00 0,80 0,60 0,40 1,18 0,98 1,00 1,26 1,24 1,28 1,10 1,05 1,11 1,06 1,11 1,10 1,16 1,08 1,06 1,04 1,05 1,11 1,03 1,05 1,01 1,01 0,95 0,87 0,84 0,87 0,88 Viisikko/Kuusikko 0,20 0, Viisikkokunnat=, Espoo,, Tampere ja Turku. Vuonna 2004 mukaan vertailuihin tuli Oulu. Keskiarvona on käytetty kaupunkien keskiarvoa, jottei kaupunkien kokoeroilla olisi vaikutusta kokonaiskeskiarvoon. Lähde: Kuusikkovertailut

58 58 (250) Taulukko 2.48 Toimeentulotuen kustannukset vuonna 2008 Kustannukset (euroa/vuosi) josta ehkäisevää toimeentulotukea (%) 2,0 2,0 Josta asiakkailta takaisin perittyä toimeentulotukea (%) 5,1 3,9 Kustannusten DEFL muutos , % -2 0 Kustannukset euroa/kotitalous (sis. takaisinperityt) Kustannukset euroa/henkilö (sis. takaisinperityt) Kustannukset euroa/ asukas (sis. takaisinperityt) Kustannukset euroa/ asukas, takaisin perityt vähennetty Lähde: Kuuden suurimman kaupungin toimeentulotuki 2008 Taulukko 2.49 Toimeentulotuen jakautuminen eri lajeihin vuonna 2008 Euroa vuodessa Kustannuksista (%): Perustoimeentulotuki 85,4 84,9 Täydentävä toimeentulotuki 6,3 9,6 Ehkäisevä toimeentulotuki 1,9 1,9 Muu toimeentulotuki 6,4 3,6 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin toimeentulotuki 2008 Taulukko 2.50 Kunnan rahoittama työmarkkinatuki vuoden 2008 aikana ja tuensaajien määrä Euroa vuodessa Tuensaajia (lkm) Työmarkkinatuensaajista myös tt-tukea saaneet (lkm) Toimeentulotukea saaneiden osuus (%) 58,7 57,8 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin toimeentulotuki 2008ja Kansaneläkelaitos Päihdepalvelut Helsingissä vuoden 2008 aikana päihdehuollon avopalveluita käytti yhteensä henkilöä 10. A -klinikan ja nuorisoaseman polikliinisia palveluita käytti 8345 helsinkiläistä. Korvaushoitoa sai 441 henkeä, terveysneuvonnassa kävi 5159 henkeä ja selviämishoitoasemien palveluita käytti 3250 henkeä. Päihdehuollon asumispalvelujen asiakkaita oli vuoden 2008 aikana 518 henkeä ja päihdehuollon laitoshoidossa oli vuoden aikana 3304 henkeä. Päihdehuollon kustannukset olivat vuonna euroa Helsingin 18 vuotta täyttänyttä asukasta kohden. Korvaushoidon kustannusten osuus päihdehuollon kustannuksista oli 16 prosenttia. Päihdehuollon kustannuksista 37 prosenttia käytettiin ostopalveluihin. lla päihdehuollon avopalveluita käytti yhteensä 3103 asiakasta vuoden 2008 aikana. Heistä A -klinikan ja nuorisoaseman polikliinisia palveluita käytti 1523 henkeä. Korvaushoitoa sai 88 henkeä ja terveysneuvonnassa kävi 1492 henkeä. Päihdehuollon asumispalvelujen asiakkaita oli vuoden 2008 aikana 422 henkeä ja päihdehuollon laitoshoidossa oli vuoden aikana 736 henkeä. 10 Päihdehuollon asiakastietoja ei saada yhtenäisesti asiakastietojärjestelmistä tai tietovarastosta siten että pystyttäisiin poimimaan henkilötunnus kertaalleen -lukuja vaan asiakkaat saattavat esiintyä luvuissa useaan kertaan. Helsingin osalta tiedot on mahdollista saada myös niin, että jokainen henkilö on tilastoitu ainoastaan kertaalleen. Esimerkiksi kun asiakkaat lasketaan henkilötunnus kertaalleen, vuonna 2008 oli päihdehuollon laitoshoidon asiakkaita henkeä, eli 24% vähemmän kuin summatilastoinnissa. Vertailukelpoisuuden vuoksi tässä on kuitenkin käytetty summalukuja eikä tästä syystä asiakkaista ole laskettu väestönosuuksia.

59 59 (250) lla päihdehuollon kustannukset 18 vuotta täyttänyttä asukasta kohden olivat vuonna euroa. Kustannuksista 7 prosenttia käytettiin korvaushoitoon. Ostopalvelutoiminnan osuus päihdehuollon kustannuksista oli 48 prosenttia. Taulukko 2.51 Päihdehuollon asiakkaat vuonna 2008 Asiakkaat (lkm) Päihdehuollon avopalvelut yhteensä A-klinikan ja nuorisoaseman (polikliiniset) palvelut Korvaushoito Terveysneuvonta Selviämishoitoasema Päihdehuollon asumispalvelut Päihdehuollon laitoshoito Katkaisu- ja vieroitushoito Kuntoutushoito Lähde: Kuuden suurimman kaupungin päihdepalvelut 2008 Taulukko 2.52 Päihdehuollon kustannuksia vuonna 2008 Euroa vuodessa josta ostopalvelua (%) 36,6 47,9 Päihdehuollon avopalvelut Päihdehuollon avopalvelut (ilman korvaushoitoa) Päihdehuollon asumispalvelut Päihdehuollon laitoshoito Korvaushoidon osuus päihdehuollon kustannuksista (%) 16,2 7,4 Kustannukset 18 v asukasta kohden 70,3 66,7 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin päihdepalvelut Vammaispalvelut Helsingissä vammaispalvelulain mukaisia palveluja käytti tai sen mukaista taloudellista tukea sai 2 prosenttia asukkaista (eli henkeä) vuonna Asiakasta kohti vammaispalvelujen kustannukset olivat 3791 euroa vuodessa ja asukasta kohti kustannukset olivat 75 euroa. Saajien lukumäärä on laskenut 16 prosenttia vuodesta Tämä johtuu vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen käytön vähenemisestä. Vammaispalveluista yleisimmin Helsingissä käytetään vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja, joita käytti 7456 helsinkiläistä, eli 66 prosenttia kaikista vammaispalveluja saaneista asiakkaista. Kuljetuspalvelupäätös oli helsinkiläisellä. Vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen käyttö on laskenut huomattavasti viimeisen viiden vuoden aikana, mikä osaksi johtuu ikääntyneiden käyttäjien siirtämisestä sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalvelujen piiriin. VpL:n mukaisia kuljetuspalveluja käyttäneiden määrä on laskenut vuodesta 2004 vuoteen prosenttia. Vaikka SHL mukaisten kuljetuspalvelujen käyttö on samanaikaisesti kasvanut 161 prosentilla, on kuljetuspalvelujen käyttö kokonaisuutena laskenut 16 prosenttia. VpL:n ja ShL:n mukaisia kuljetuspalvelupäätöksiä omaavista helsinkiläisistä 74 prosenttia oli täyttänyt 65 vuotta.

60 60 (250) lla vammaispalvelulain mukaisia palveluja tai taloudellista tukea sai vuonna 2008 yhteensä 4624 henkeä eli 2,4 prosenttia väestöstä. Vammaispalvelulain mukaiset kustannukset olivat asiakaista kohti 3544 euroa vuodessa, asukasta kohti kustannukset olivat 84 euroa. Saajien lukumäärä on lisääntynyt 19 prosenttia vuodesta 2004 vuoteen Vammaispalveluista yleisimmin lla käytetään vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja, joita käytti 80 prosenttia kaikista vammaispalveluja saaneista asiakkaista eli 3679 henkeä. Kuljetuspalveluista päätös oli 4451 vantaalaisella. VpL:n mukaisia kuljetuspalveluja käyttäneiden määrä on kasvanut vuodesta 2004 vuoteen prosentilla. Samalla Sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalvelujen käyttö on laskenut 4 prosentilla. Kokonaisuutena VpL:n ja ShL:n mukaisia kuljetuspalveluja käytti vuonna prosenttia enemmän vantaalaisia kuin vuonna Kuljetuspalvelujen käyttäjistä 64 prosenttia oli täyttänyt 65 vuotta. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen käyttö, erityisesti VpL:n mukaisten kuljetuspalvelujen käyttö on kehittynyt Helsingissä ja lla erisuuntaisesti viimeisen viiden vuoden aikana. lla palvelujen käyttöaste on korkeampi nyt kuin 5 vuotta aikaisemmin, kun taas Helsingissä suunta on toinen. Helsingissä asiakkaita on siirretty Sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalvelujen piiriin, mistä johtuen matkojen määrä on laskenut neljänneksen. lla ShL:n mukaisten kuljetuspalvelujen käyttäjien osuus kaikista kuljetuspalvelujen käyttäjistä on alhaisempi ja saajat nuorempia. Taulukko 2.53 Vammaispalvelulain mukaisia palveluita ja taloudellista tukea saaneet vuonna 2008 Yhteensä (lkm) Osuus tukea saaneista (%) Osuus väestöstä (%) Kaikki yhteensä ,0 2,4 Kuljetuspalvelua käyttäneet (lkm) ,7 80,0 1,3 1,9 (voimassa oleva päätökset) (10 516) (4451) Tulkkipalvelut (päätökset) ,1 2,7 0,1 0,1 Asunnon muutostyöt ,9 3,9 0,1 0,1 Asunnon välineet ja laitteet ,1 1,8 0,1 0,0 Vaikeavammaisten palveluasuminen ,8 1,2 0,1 0,0 Vaikeavammaisten päivätoiminta ,5 0,7 0,0 0,0 Henkilökohtainen avustaja ,1 9,2 0,1 0,2 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja taloudelliset tukitoimet 2008 Taulukko 2.54 Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen asiakkaat ja kustannukset vuonna 2008 ja kehitys vuodesta 2004 Palvelua tai taloudellista tukea saaneet Muutos % -16,3 18,7 Osuus väestöstä (%) 2,0 2,4 Palvelujen nettokustannukset Muutos (DEFL), % 6,1 27,1 Vammaisten subjektiivisten etuuksien osuuskokonaiskustannuksista (%) 77,0 70,6 Kustannukset/asiakas Kustannukset/asukas Lähde: Kuuden suurimman kaupungin vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja taloudelliset tukitoimet 2008

61 61 (250) Kuvio 2.29 Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien vuosikustannusten kehitys asukasta kohti Helsingissä ja lla vuosina suhteutettuna Viisikon kuntien aritmeettiseen keskiarvoon vuonna 2000 = 1 (Kustannukset vuoden 2008 arvossa) Indeksi: Viisikko vuonna 2000=1 1,80 1,60 1,40 1,20 1,00 0,80 0,60 1,43 1,18 1,00 1,59 1,31 1,13 1,62 Viisikko Kuusikko 1,52 1,50 1,44 1,38 1,37 1,28 1,30 1,18 1,16 1,18 1,16 1,51 1,48 1,39 1,41 1,27 1,23 1,67 1,49 1,39 Viisikko/Kuusikko 0,40 0,20 0, Viisikkokunnat=, Espoo,, Tampere ja Turku. Vuonna 2005 mukaan vertailuihin tuli Oulu. Keskiarvona on käytetty kaupunkien keskiarvoa, jottei kaupunkien kokoeroilla olisi vaikutusta kokonaiskeskiarvoon. Lähde: Kuusikkovertailut Taulukko 2.55 Vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisen kuljetuspalvelun asiakkaat vuonna 2008 Kuljetuspalveluja käyttäneet (lkm) Muutos (%) -16,0 7,9 VpL:n asiakkaiden osuus kokonaisuudesta 2008 (%) 68,8 82,7 ShL:n asiakkaiden osuus kokonaisuudesta 2008 (%) 31,2 17,3 Kuljetuspalveluja käyttäneistä 65 vuotta täyttäneet (%) (HKI päätökset) 74,2 63,7 Matkojen määrä (lkm) Muutos (%) -25,9 5,1 Kuljetuspalvelujen kustannukset (euroa) Muutos (%) 13,1 24,9 Kustannukset matkaa kohti 28,0 23,5 Muutos (%) 52,6 18,8 Palvelulinjojen nettokustannukset sosiaalitoimelle (euroa) Palvelulinjojen nettokustannukset kunnalle yhteensä (euroa) Lähde: Kuuden suurimman kaupungin vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja taloudelliset tukitoimet 2008

62 62 (250) Kehitysvammaispalvelut Kehitysvammahuollon asiakkuuden määrittely perustuu ensisijaisesti kehitysvammaisten erikoishuollosta annettuun kehitysvammalakiin. Vuonna 2008 Helsingissä oli 2001 kehitysvammaista henkilöä, joista 89 prosenttia käytti KvL:n mukaisia palveluita. Väestöstä kehitysvammaisia oli 0,3 prosenttia. Kehitysvammaispalvelujen nettokustannukset asiakasta kohti olivat vuonna 2008 yhteensä euroa, helsinkiläistä kohti palvelujen kustannukset olivat 108 euroa. Kehitysvammaisten palveluista työ- ja päivätoiminnan asiakkaina oli 983 henkeä. Autetuissa, ohjatuissa tai tuetuissa asumispalveluissa asui 793 henkeä. Perhehoidossa oli 140 henkeä ja laitoshoidossa 438 henkeä, perhehoidosta 28 prosenttia ja laitoshoidosta 34 prosenttia oli tilapäistä hoitoa. Vuonna 2008 lla oli 702 kehitysvammaista henkilöä, joista 96 prosenttia käytti KvL:n mukaisia palveluita. Väestöstä kehitysvammaisia oli 0,4 prosenttia. Kehitysvammaispalvelujen nettokustannukset asiakasta kohti olivat vuonna 2008 yhteensä euroa, vantaalaista kohti palvelujen kustannukset olivat 99 euroa. Kehitysvammaisten työ- ja päivätoiminnan asiakkaina oli 348 kehitysvammaista, asumispalveluja käytti 337 henkeä. Kehitysvammaisten perhehoidossa oli lla vuoden aikana 102 henkeä, joista tosin 78 prosenttia tilapäisesti. Laitoshoidossa oli 79 henkeä, josta tilapäistä hoitoa tarvitsi 34 prosenttia. Taulukko 2.56 Kehitysvammahuollon palvelut ja kustannukset 2008 sekä muutos vuodesta 2004 Kunnan kehitysvammaiset henkilöt (lkm) Muutos (%) 5,4 7,5 KvL:n mukaisia palveluja käyttäneet asiakkaat (lkm) Muutos (%) 9,2 10,8 Kunnan kehitysvammaisten osuus väestöstä (%) 0,35 0,36 KvL:n mukaisia palveluja käyttäneitä kunnan kehitysvammaisista (%) Kehitysvammahuollon nettokustannukset (euroa) DEFL muutos (%) 12,3 19,0 nettokustannukset asiakasta kohti (euroa) nettokustannukset kunnan asukasta kohti (euroa) Ostopalvelujen osuus kustannuksista (%) 43,5 68,2 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin kehitysvammahuollon palvelujen ja kustannusten vertailu 2008 Taulukko 2.57 Kehitysvammahuollon asiakastietoja vuodelta 2008 Asiakkaat (lkm) Suoritteet (käyntikerrat, vuorokaudet) (lkm) Ostopalvelujen osuus suoritteista (%) Kehitysvammahuollon asiakkaat (lkm) Palveluja käyttäneet (lkm) Kehitysvammaisten laitoshoito ,9 100,0 Kehitysvammaisten perhehoito ,5 43,6 Kehitysvammaisten asumispalvelut yht ,9 82,6 Kehitysvammahuollon työ- ja päivätoiminta* ,4 35,9 * Sisältää työ- ja päivätoimintakeskukset sekä avotyön ja tuetun työllistymisen Lähde: Kuuden suurimman kaupungin kehitysvammahuollon palvelujen ja kustannusten vertailu 2008

63 63 (250) Kuvio 2.30 Kehitysvammahuollon vuosikustannusten kehitys asukasta Helsingissä ja lla vuosina suhteutettuna Viisikon kuntien aritmeettiseen keskiarvoon vuonna 2000 = 1 (Kustannukset vuoden 2008 arvossa) Indeksi: Viisikko vuonna 2000=1 1,60 1,40 1,20 1,00 0,80 0,60 0,40 0,20 Viisikko 1,29 1,32 1,35 1,32 1,05 1,08 1,09 1,00 1,01 1,03 1,00 0,91 Kuusikko 1,41 1,36 1,27 1,15 1,21 1,23 1,26 1,46 1,50 1,49 1,31 1,33 1,38 1,36 1,29 Viisikko/Kuusikko 0, Viisikkokunnat=, Espoo,, Tampere ja Turku. Vuonna 2005 mukaan vertailuihin tuli Oulu. Keskiarvona on käytetty kaupunkien keskiarvoa, jottei kaupunkien kokoeroilla olisi vaikutusta kokonaiskeskiarvoon. Lähde: Kuusikkovertailut

64 64 (250) Vanhusten sosiaalipalvelut Kuvio 2.31 Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja saaneet 75 vuotta täyttäneet, % -osuus vastaavan ikäisestä väestöstä joulukuussa ,0 %-osuus 75 vuotta täyttäneestä väestöstä 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0, Erikoissairaanhoito 0,6 0,6 0,6 0,6 0,5 1,1 1,0 0,9 0,9 0,8 Tk-lyhytaikainen 1,5 1,5 1,3 1,4 1,5 1,1 0,0 0,8 1,1 1,1 TK-pitkäaikainen 2,7 2,6 2,4 2,5 2,3 1,2 1,3 0,8 0,4 0,6 Vanhainkoti 5,4 5,2 5,3 5,3 5,3 5,2 4,7 4,7 4,4 3,9 Tehostettu palveluasuminen 2,5 2,8 5,1 4,8 4,8 4,7 4,4 6,6 4,9 5,8 Keskiraskas palvleuasuminen 1,2 0,9 0,0 0,0 0,0 0,1 2,8 0,5 0,7 1,14 Omaishoidon tuki 2,3 2,6 2,6 2,4 2,5 3,8 3,8 3,7 3,4 3,8 Säännöllinen kotihoito 10,3 9,9 11,8 11,5 11,4 9,0 5,9 6,3 6,9 7,2 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailu 2008 Vuoden 2008 lopussa Helsingin 75 vuotta täyttäneistä asui kotona 87 prosenttia 11. Ikääntyneistä 14 prosenttia oli avopalvelujen piirissä; säännöllistä kotihoitoa sai 11 prosenttia 12 ja omaishoidon tukea sai 2,5 prosenttia 75 vuotta täyttäneestä väestöstä. Avopalvelujen piirissä olevien osuus ikääntyneestä väestöstä on pysynyt suhteellisen muuttumattomana vuodesta 2004 vuoteen Ympärivuorokautisessa hoidossa oli vuoden 2008 lopussa 12 prosenttia 75 vuotta täyttäneestä väestöstä ja muutos viimeisen viiden vuoden aikana on hyvin pientä; vuonna 2004 ympärivuorokautisessa hoidossa oli 11 prosenttia vastaavan ikäisestä väestöstä. 5 prosenttia Helsingin ikääntyneistä asui vanhainkodeissa ja 5 prosenttia tehostetussa palveluasumisessa 13. Lisäksi pitkäaikaisessa terveyskeskushoidossa oli 2 prosenttia ikääntyneestä väestöstä. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto määrittelivät vuonna 2008 ikäihmisten palvelujen laatusuositukset, joiden tavoitteena on lisätä ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta tilanteessa, jossa väestö ikääntyy 14. Suosituksilla haetaan palvelurakenteen muutosta lisäämällä kotona asumista tukevia palveluita ja näin vähentää ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. Ikäihmisten palvelujen laatusuositusten tavoitteena on, että 75 vuotta täyttäneestä väestöstä prosenttia asuisi vuoteen 2012 mennessä kotona. Jos tavoite saavutetaan, olisi Helsingissä vuonna kotona asuva vanhusta, joista osa tarvitsisi vanhusten avopalveluita. Vuoteen 2025 mennessä heidän lukumääränsä olisi Lähde: Indikaattoripankki Sotkanet 12 Kotihoito ja terveyskeskushoito käsitellään tarkemmin terveyspalvelut osiossa. 13 Tehostetussa palveluasumisessa henkilömitoitus vähintään 0,4/asukas. 14 Lähde: Ikäihmisten palvelujen laatusuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuja 2008:3.

65 65 (250) ikääntynyttä helsinkiläistä eli 3,6 prosenttia 75 vuotta täyttäneestä väestöstä sai vuoden 2008 aikana omaishoidon tukea. Tuen saajien määrä on noussut vuodesta prosenttia, mutta on yhä valtakunnallisten suositusten alapuolella. Jos oletetaan, että tuen saajien osuus pysyy nykytasolla ja 75 vuotta täyttänyt väestö kasvaa ennusteiden mukaisesti, kasvisi omaishoidon tuen saajien määrä vuodesta 2008 vuoteen 2015 kahdeksalla prosentilla eli 1503 hengellä ja vuonna 2025 saajien lukumäärä olisi jo 59 prosenttia korkeampi kuin vuonna Jos ikäihmisten laatusuositukset kuitenkin saavutetaan ja omaishoidon tuen saajien osuus kasvaa 6 prosenttiin 75 vuotta täyttäneestä väestöstä, kasvaisi saajien lukumäärä vuoteen 2015 mennessä 87 prosentilla ja vuoteen 2025 mennessä 176 prosentilla. Vanhainkotien asiakkaina oli vuoden 2008 lopussa vuotta täyttänyttä helsinkiläistä, eli 5 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä. Hoitopäiviä vanhainkodeissa oli vuoden aikana ja hoitopäivistä 56 prosenttia hoidettiin ostopalveluna. Vanhainkotien bruttokustannukset 75 vuotta täyttänyttä väestöä kohti oli 1632 euroa. Saajien lukumäärään vaikuttaa pitkälti olemassa olevat vanhainkotipaikat, eikä asukkaiden lukumäärässä ole tapahtunut suuria muutoksia viimeisen viiden vuoden aikana. Jos oletetaan, että vanhainkoti paikkojen tarve on tulevaisuudessa nykytilanteen mukainen, nousisi asukkaiden lukumäärä vuodesta 2008 vuoteen prosentilla. Vuoteen 2025 mennessä kasvua olisi jo 65,5 prosenttia. Kuitenkin ikäihmisten palvelujen laatusuositusten tavoitteena on saada pitkäaikaisessa laitoshoidossa 15 olevien 75 vuotta täyttäneiden osuuden vastaavanikäisestä väestöstä laskemaan 3 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Tällöin pitkäaikaisessa laitoshoidossa olisi vuonna 2015 yhteensä 1305 ja vuonna 2025 yhteensä 1925 ikääntynyttä helsinkiläistä eli vanhainkoti paikkojen tarve ei välttämättä kasva ikääntyneiden lukumäärän kasvun mukaisesti. Tehostetussa palveluasumisessa oli vuoden 2008 lopussa vuotta täyttänyttä helsinkiläistä, 5 prosenttia vastaavan ikäisestä väestöstä. Tehostetun palveluasumisen asiakkaiden lukumäärä on kasvanut vuodesta 2004 vuoteen 2008 yli 100 prosentilla. Muutos johtuu kuitenkin osaksi palvelurakenteen muutoksesta, vuodesta 2006 lähtien Helsingissä ei ole ollut enää yhtään kevyeksi tai keskiraskaaksi luokiteltua palveluasumista. Tehostetun palveluasumisen hoitopäiviä oli vuoden aikana päivää ja näistä 45 prosenttia tuotettiin ostopalveluna. Tehostetun palveluasumisen kustannukset 75 vuotta täyttänyttä väestöä kohti olivat 1260 euroa vuodessa. Jos tehostetussa palveluasumisessa olevien 75 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten osuus pysyy nykytasolla, kasvaa asukkaiden määrä vuoteen 2015 mennessä 15 prosenttia, vuoteen 2025 mennessä asukkaita olisi jo 69 prosenttia enemmän kuin vuonna Jos laatusuositusten tavoite 6 prosenttia saavutetaan, nousee saajien määrä vuoteen prosentilla ja vuoteen ,5 prosentilla nykyisestä. 90 prosenttia n 75 vuotta täyttäneestä väestöstä asui vuoden 2008 lopussa kotona. Ikääntyneistä 12 prosenttia oli avopalvelujen piirissä; säännöllistä kotihoitoa sai 7 prosenttia ja omaishoidon tukea 4 prosenttia 75 vuotta täyttäneestä väestöstä. Keskiraskaan palveluasumisen 16 asukkaita oli 1 prosentti 75 vuotta täyttäneistä vantaalaisista. Avopalvelujen piirissä olevien osuus ikääntyneestä väestöstä lla on laskenut hieman viimeisen viiden vuoden aikana; vuonna 2004 avopalvelujen piirissä oli 13 prosenttia n ikääntyneestä väestöstä. Toisaalta edelliseen vuoteen verrattuna avopalvelujen piirissä olevien osuus on noussut. Ympärivuorokautisessa hoidossa oli vuoden 2008 lopussa 10 prosenttia 75 vuotta täyttäneestä väestöstä ja tässäkin on tapahtunut pientä laskua viimeisen viiden vuoden aikana; vuonna 2004 ympärivuorokautisessa hoidossa oli 11 prosenttia vastaavan ikäisestä väestöstä. Vanhainkodeissa asui 4 prosenttia n ikääntyneestä väestöstä. Tehostetussa palveluasumisessa asui 6 prosenttia vastaavanikäisistä. Lisäksi pitkäaikaisessa terveyskeskushoidossa oli alle prosentti ikääntyneestä väestöstä. Jos kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden vantaalaisten osuus saavuttaisi ikäihmisten palvelujen laatusuositukset, olisi lla vuonna kotona asuva vanhusta, joista osa tarvitsisi vanhusten avopalveluita. Vuoteen 2025 mennessä kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden lukumäärä olisi henkeä, mikä on 183 prosenttia suurempi kuin vuonna Pitkäaikainen laitoshuolto sisältää vanhainkodit ja terveyskeskusten pitkäaikaisen hoidon. 16 Keskiraskaassa palveluasumisessa henkilömitoitus 0,195 0,394/asukas

66 66 (250) 364 ikääntynyttä vantaalaista eli 4,6 prosenttia 75 vuotta täyttäneestä väestöstä sai vuoden 2008 aikana omaishoidon tukea. Tuen saajien määrä on kasvanut vuodesta prosenttia, mutta on yhä valtakunnallisten suositusten alapuolella. Jos oletetaan, että tuen saajien osuus pysyy nykytasolla ja 75 vuotta täyttänyt väestö kasvaa ennusteiden mukaisesti, kasvisi omaishoidon tuen saajien määrä vuodesta 2008 vuoteen prosentilla eli 149 hengellä ja vuonna 2025 saajien lukumäärä olisi 163 prosenttia korkeampi kuin vuonna Jos ikäihmisten laatusuositukset kuitenkin saavutetaan ja omaishoidon tuen saajien osuus kasvaa 6 prosenttiin 75 vuotta täyttäneestä väestöstä, kasvaisi saajien lukumäärä vuoteen 2015 mennessä 94 prosentilla ja vuoteen 2025 mennessä 263 prosentilla. Vanhainkotien asiakkaina oli vuoden 2008 lopussa vuotta täyttänyttä vantaalaista, vanhainkodeissa asui 3,9 prosenttia n ikääntyneestä väestöstä. Hoitopäiviä vanhainkodeissa oli vuoden aikana päivää ja hoitopäivistä 38 prosenttia hoidettiin ostopalveluna. Vanhainkotien bruttokustannukset 75 vuotta täyttänyttä väestöä kohti oli 2262 euroa. Asukkaiden lukumäärässä ole tapahtunut suuria muutoksia viimeisen viiden vuoden aikana, mihin osaltaan varmasti vaikuttaa olemassa olevien vanhainkotipaikkojen määrä. Jos oletetaan, että vanhainkoti paikkojen tarve on tulevaisuudessa nykytilanteen mukainen, nousisi asukkaiden lukumäärä vuodesta 2008 vuoteen prosentilla. Vuoteen 2025 mennessä kasvua olisi jo 204 prosenttia. Jos kuitenkin ikäihmisten palvelujen laatusuositukset saavutetaan ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien 75 vuotta täyttäneiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä saadaan laskemaan 3 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä, olisi pitkäaikaisessa laitoshoidossa vuonna 2015 yhteensä 353 ja vuonna 2025 yhteensä 660 ikääntynyttä vantaalaista eli vanhainkoti paikkojen tarve ei välttämättä kasva ikääntyneiden lukumäärän kasvun mukaisesti. Tehostetussa palveluasumisessa oli vuoden 2008 lopussa vuotta täyttänyttä vantaalaista, 5,8 prosenttia vastaavan ikäisestä väestöstä. Tehostetun palveluasumisen asiakkaiden lukumäärä on kasvanut vuodesta 2004 vuoteen prosentilla. Tehostetun palveluasumisen hoitopäiviä oli vuoden aikana päivää ja näistä 78 prosenttia tuotettiin ostopalveluna. Tehostetun palveluasumisen kustannukset 75 vuotta täyttänyttä väestöä kohti olivat 1731 euroa vuodessa. Jos tehostetussa palveluasumisessa olevien 75 vuotta täyttäneiden vantaalaisten osuus pysyy nykytasolla, kasvaa asukkaiden määrä vuoteen 2015 mennessä 46 prosenttia, vuoteen 2025 mennessä asukkaita olisi jo 173 prosenttia enemmän kuin vuonna Jos laatusuositusten tavoite 6 prosenttia saavutetaan, nousee saajien määrä vuoteen 2015 mennessä 52 prosentilla ja vuoteen 2025 mennessä 184 prosentilla nykyisestä. Vanhusten sosiaalipalveluja vertailtaessa täytyy huomioida, että kunnat järjestävät hoidon eri tavalla. Esimerkiksi Helsingissä kaikki palveluasuminen on tehostettua palveluasumista, kun taas lla on jonkin verran keskiraskasta palveluasumista.

67 67 (250) Taulukko 2.58 Vanhustenpalveluiden 75 vuotta täyttäneet asiakkaat Asiakkaat (lkm) Osuutena väestöstä (%) Hoitopäivät (lkm) Oma toiminta (%) Hoitopäivistä: Ostopalvelutoiminta (%) Vanhainkoti , ,1 55,9 Keskiraskas palveluasuminen 0 0,0 0 Tehostettu palveluasuminen , ,6 45,4 Vanhainkoti 314 3, ,8 38,2 Keskiraskas palveluasuminen 91 1, ,0 0,0 Tehostettu palveluasuminen 465 5, ,0 78,0 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailu 2008 Taulukko 2.59 Omaishoidon tuen ja vanhusten päivähoidon 75 vuotta täyttäneet asiakkaat 2008 Omaishoidon tuki Saajat vuoden aikana (lkm) väestönosuus (%) 3,6 4,6 Saajat (lkm) väestönosuus (%) 2,5 3,8 Vanhusten päivähoito/-toiminta Kaikki hoitopäivät (lkm) hoitopäivät/75 vuotta täyttänyt väestö 1,2 1,2 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailu 2008 Kuvio 2.32 Sosiaali- ja terveydenhuollon 75 vuotta täyttäneiden asukaskohtaisten kustannusten kehitys Helsingissä ja lla vuosina suhteutettuna Viisikon kuntien aritmeettiseen keskiarvoon vuonna 2002 = 1 (Kustannukset vuoden 2008 arvossa) 1,40 Viisikko Kuusikko Indeksi: Viisikko vuonna 2002=1 1,20 1,00 0,80 0,60 0,40 1,18 1,16 1,14 1,12 1,12 1,12 1,03 1,01 1,02 1,02 1,05 1,03 1,03 1,02 1,01 0,93 1,00 0,99 1,17 1,06 0,97 Viisikko/Kuusikko 0,20 0, Viisikkokunnat=, Espoo,, Tampere ja Turku. Vuonna 2004 mukaan vertailuihin tuli Oulu. Keskiarvona on käytetty kaupunkien keskiarvoa, jottei kaupunkien kokoeroilla olisi vaikutusta kokonaiskeskiarvoon. Lähde: Kuusikkovertailut

68 68 (250) Taulukko vuotta täyttäneiden sosiaalipalvelujen kustannuksia Kustannukset, (euroa) DEFL muutos (%) Kustannukset/75 vuotta täyttänyt väestö Kustannukset yhteensä ,5 22, Avopalvelut yhteensä ,6-0, Vanhusten päivähoito , Omaishoidon tuki ,0 40, Palveluasuminen yhteensä ,7 58, Kevyt palveluasuminen , Keskiraskas palveluasuminen ,0 76, Tehostettu palveluasuminen ,3 56, Vanhainkodit ( brutto ) ,3 11, Oma toiminta ,3 18, Ostopalvelut (brutto) ,3 1, Lähde: Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailu 2008

69 69 (250) Taulukko vuotta täyttänyt väestö ja vanhustenpalvelut vuosina ja ennusteet vuosille 2015 ja 2025 Väestö LUKUMÄÄRÄ MUUTOS LKM MUUTOS % 2004/ / / / / / / / / / / / vuotta täyttänyt väestö ,9 65, ,0 176, Kotona asuvat 75 vuotta täyttäneet Nykytasolla (laskettu keskiarvon mukaisesti) ,6 64, ,5 175,9 Tavoitetasolla (STM laatusuositus 92 %) ,9 75, ,1 182,6 Vuoden aikana omaishoidon tukea saaneet 75 vuotta täyttäneet Nykytasolla (laskettu keskiarvon mukaisesti) ,8 59, ,9 163,4 Tavoitetasolla (STM laatusuositus 6 %) ,2 176, ,0 262,7 Vanhainkotien 75 vuotta täyttäneet asukkaat Nykytasolla (laskettu keskiarvon mukaisesti) ,2 65, ,6 204,1 Tehostetun palveluasumisen 75 vuotta täyttäneet asiakkaat Nykytasolla (laskettu keskiarvon mukaisesti) ,6 69, ,0 173,0 Tavoitetasolla (STM laatusuositus 6 %) ,0 106, ,8 183,9 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kustannusten vertailu 2008

70 70 (250) 2.4 Varhaiskasvatus ja perusopetus Varhaiskasvatus Helsingissä oli päivähoitopalveluikäluokkaan kuuluvaa eli 10 kuukaudesta 6 vuoteen ikäistä vuonna Päivähoitoikäisten määrä on laskenut Helsingissä 2000-luvulla aina vuoteen 2008 asti, jolloin lasten määrä lähti jälleen kasvuun. Kokonaisuudessa vuosina kk-6vuotiaiden määrä laski vajaa kymmenen prosenttia. Vuosina äidinkieleltään suomenkielisten päivähoitoikäisten määrä laski 16 prosenttia, ruotsinkielisten määrä pysyi lähes samana, ja muun kuin suomen tai ruotsinkielisten määrä kasvoi 56 prosenttia. Suomenkielisten osuus 10 kk-6 vuotiaista onkin laskenut 81 prosenttiin vuonna 2009 ja muunkielisten osuus kasvanut 13 prosenttiin. Pienten lasten määrän arvioidaan kasvavan Helsingissä voimakkaasti tulevina vuosina aina 2020-luvun loppuun asti. Ajanjaksolla kasvun arvioidaan olevan 10 prosenttia ja vuosina prosenttia. Vuosina kaikkien äidinkieliryhmien ennustetaan kasvavan, suomenkielisten lasten määrä kasvaa 11 prosenttia, ruotsinkielisten 10 prosenttia ja muunkielisten 70 prosenttia. Vuonna prosenttia päivähoitoikäisistä arvioidaan olevan muun kuin suomen tai ruotsinkielinen. lla 10kk-6-vuotiaita lapsia oli vuoden 2009 alussa. Päivähoitoikäisten lasten määrä laski luvun alkupuolella ja nousi loppupuolella, niin että kokonaisuudessaan vuosina 2000 ja 2009 pienten lasten määrä oli lähes sama. Vuosina äidinkieleltään suomenkielisten 10kk-6-vuotiaiden lasten määrä laski 6 prosenttia ja ruotsinkielisten 2 prosenttia, muunkielisten määrä taas kasvoi 91 prosenttia. Vuonna 2009 päivähoitoikäisistä 11 prosenttia oli muun kuin suomen tai ruotsinkielinen. Päivähoitoikäisten määrän arvioidaan kasvavan lla vakaasti tulevat parikymmentä vuotta. Vuosina kasvun arvioidaan olevan 6,7 prosenttia ja vuosina prosenttia. Vuosina suomenkielisten pienten lasten määrän arvioidaan kasvavan 2 prosenttia, ruotsinkielisten vähenevän 2 prosenttia ja muunkielisten määrän kasvavan 69 prosenttia. Vuonna 2019 päivähoitoikäisistä 17 prosenttia ennustetaan olevan muun kuin suomen tai ruotsin-kielinen. Taulukko 2.62 Päivähoitoikäiset eli 10 kuukautta-6-vuotiaat äidinkielen mukaan vuosina 2000 ja 2009 sekä väestöennusteen mukaan vuosina 2015 ja 2019 Helsingissä ja lla Muutos lkm Muutos % kaikki ,5 10,4 18,2 suomi ,8 5,8 10,7 ruotsi ,1 2,4 9,5 muu ,1 43,8 70,3 kaikki ,1 6,7 9,1 suomi ,5 1,8 1,9 ruotsi ,5-2,9-1,9 muu ,5 48,5 69,1 Lähde: Helsingin ja n kaupungit kuukauden ikäiset lapset on laskennallinen luku, joka on saatu jakamalla 0-vuotiaat kuudella.

71 71 (250) Kuvio kuukautta-6-vuotiaat Helsingissä ja lla vuosina ja ennusteen mukaan vuoteen 2040* kk 6 vuotiaat vuotiaat kk 2 vuotiaat kk 6 vuotiaat vuotiaat kk 2 vuoti a a t *10 12 kuukauden ikäiset lapset on laskennallinen luku, joka on saatu jakamalla 0-vuotiaat kuudella. Lähde: Helsingin ja n kaupungit Päivähoidon palvelut on pääosin tarkoitettu päivähoitoikäisille, eli 10 kuukauden ikäisistä 6-vuotiaisiin. Päivähoidon palvelujen kokonaisuus muodostuu kunnan tuottamassa ja kunnan ostamasta päivähoidosta, yksityisen hoidon tuesta sekä lasten kotihoidon tuesta. Kunta voi järjestää pienen lapsen hoidon joko kunnallisessa tai kunnan ostopalveluna hankkimassa päivähoidossa. Lakisääteistä yksityisen hoidon tukea maksetaan vanhemman tai muun huoltajan osoittamalle päivähoidon tuottajalle. Sekä että maksavat yksityiseen hoitoon lakisääteisen tuen lisäksi kuntalisää. Jos perheessä on alle 3-vuotias lapsi, on heidän mahdollista saada lapsen hoitoon kotihoidon tukea, ja myös tähän sekä ja maksavat kuntalisää. Helsingissä oli vuoden 2009 alun päivähoitoikäistä eli 10kk-6-vuotiasta lasta 18. Heistä 68 prosenttia oli kunnan järjestämässä tai tukemassa päivähoidossa ja 24 prosenttia kodinhoidon tuella. Kunnan järjestämässä tai tukemassa päivähoidossa oli vuonna prosenttia enemmän lapsia kuin vuonna aikaisemmin, kotihoidon tukea saavien määrä taas laski viiden vuoden aikana 14 prosenttia. Kunnan järjestämä tai tukema päivähoito voidaan jakaa kunnan tuottamaan päivähoitoon kunnallisissa päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja ryhmäperhepäivähoidossa, ostopalveluna tuotettuun palvelupäivä-hoitoon sekä yksityisen hoidon tuella järjestettävään päivähoitoon päivähoitoikäistä lasta eli 60 prosenttia päivähoitoikäisistä oli kunnan tuottamassa päivähoidossa. Kunnan tuottama päivähoito järjestettiin pääosin kunnallisessa päiväkodissa, jossa oli yhteensä 92 prosenttia kunnallisessa päivähoidossa olevista lapsista. Ostopalveluna tuotetussa päivähoidossa oli lasta, eli 2 prosenttia päivähoitoikäisistä, ja 5 prosenttia Helsingin järjestämästä tai tukemasta päivähoidosta tapahtui ostopalvelutoimipisteissä. Yksityisen hoidon tukea annettiin helsinkiläislapselle ja hoidon tukea sai 5 prosenttia päivähoito-ikäisistä helsinkiläislapsista. 38 prosenttia alle 3 vuotiaista helsinkiläislapsista oli vuonna 2008 kunnan järjestämässä tai tuottamassa päivähoidossa. 3-6-vuotiasta päivähoidossa oli jo 86 prosenttia. Lisäksi päivähoidossa oli 72 7-vuotiasta helsinkiläistä. Vuonna 2002 syntyneistä lapsista osallistui esiopetukseen eli 91 prosenttia ikäluokasta. Kotihoidon tuella oli vuoden 2008 lopussa yhteensä päivähoitoikäistä lasta eli 24 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä. Yleisimmin kotihoidon tuella olivat alle 3-vuotiaat lapset, joista 53 prosenttia hoidettiin kotihoidon tuen avulla kotona. 3-6 vuotiaista tukea sai 6 prosenttia. Helsingissä oli vuonna 2008 erityistä hoitoa tarvitsevaa lasta Näistä 22 hoidettiin ostopalvelupäivähoidossa. Ympärivuorokautisessa hoidossa tai ilta- ja lauantaihoidossa oli 559 lasta kuukauden ikäiset lapset on laskennallinen luku, joka saadaan jakamalla 0-vuotiaat kuudella.

72 72 (250) Väestöennusteen mukaan Helsingissä on vuosien 2015/2016 vaihteessa noin päivähoitoikäistä lasta enemmän kuin vuosien 2008/2009 vaihteessa. Jos oletetaan, että päivähoidon tarve pysyy tulevaisuudessa nykytasolla 19, on Helsingissä vuonna 2015 yhteensä lasta kunnan järjestämässä tai tukemassa päivähoidossa, vuodesta 2008 lisäystä olisi siis 11 prosenttia. Vuoteen 2025 mennessä kunnan järjestämässä tai tukemassa päivähoidossa olisi jo 27 prosenttia enemmän lapsia kuin vuonna 2008 ja päivähoidossa olisi päivähoitoikäistä helsinkiläislasta. Kotihoidon tukea tarvitsisi vuonna lasta eli 19 prosenttia nykyistä enemmän. Vuoteen 2025 mennessä kotihoidontuen saajia olisi 31 prosenttia eli lasta enemmän kuin vuonna Päivähoidon, päivähoidossa järjestetyn esiopetuksen, kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen kustannukset olivat vuoden 2008 aikana euroa. Kunnan asukasta kohti kustannukset olivat 484 euroa ja päivähoitoikäisiä kohti euroa. Kunnallinen päivähoidon kustannukset olivat päivähoidossa vuoden lopussa olevaa lasta kohti 9598 euroa. Yksityisen hoidon tuen kustannukset olivat lasta kohti 4620 euroa. lla oli 2008/2009 vuodenvaihteessa yhteensä päivähoitoikäistä lasta. Lapsista 69 prosenttia oli kunnan järjestämässä tai tukemassa päivähoidossa ja 25 prosenttia kodinhoidon tuella. Kunnan järjestämässä tai tukemassa päivähoidossa oli vuonna prosenttia enemmän lapsia kuin viisi vuotta aikaisemmin, kotihoidon tukea saavien määrä taas laski viiden vuoden aikana 10 prosenttia. 91 prosenttia kaikesta n järjestämästä tai tukemasta päivähoidosta oli kunnan omaa toimintaa päivähoitoikäistä lasta eli 64 prosenttia päivähoitoikäisistä oli kunnan tuottamassa päivähoidossa. Kunnan tuottamasta päivähoidosta 91 prosenttia järjestettiin kunnallisessa päiväkodissa, kunnallisen perhepäivähoidon osuus oli 5 prosenttia ja kunnallisessa ryhmäperhepäivähoidon osuus oli 4 prosenttia. Ostopalveluna tuotetussa päivähoidossa oli 286 lasta, eli 2 prosenttia päivähoitoikäisistä ja 3 prosenttia n järjestämästä tai tukemasta päivähoidosta oli ostopalvelutoimintaa. Yksityisen hoidon tukea sai 573 päivähoitoikäistä vantaalaislasta eli 4 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä. 41 prosenttia alle 3-vuotiaista vantaalaislapsista oli vuonna 2008 kunnan järjestämässä tai tukemassa päivähoidossa. 3-6-vuotiasta päivähoidossa oli jo 86 prosenttia. Lisäksi päivähoidossa oli 35 7-vuotiasta vantaalaista. Esiopetuksessa oli vuonna 2002 syntynyttä vantaalaista eli 97 prosenttia ikäluokasta. lla kotihoidon tuella oli vuoden 2008 lopussa yhteensä päivähoitoikäistä lasta eli 25 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä. Yleisimmin kotihoidon tuella olivat alle 3-vuotiaat lapset, joista 53 prosenttia hoidettiin kotihoidon tuen avulla kotona. 3-6 vuotiaista tukea sai 9 prosenttia. lla oli vuonna erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevaa lasta. Näistä 8 hoidettiin ostopalvelupäivähoidossa. Ympärivuorokautisessa hoidossa tai ilta- ja lauantaihoidossa oli 454 lasta. Väestöennusteen mukaan lla on vuosien 2015/2016 vaihteessa noin päivähoitoikäistä lasta enemmän kuin vuosien 2008/2009 vaihteessa. Jos oletetaan, että päivähoidon tarve pysyy tulevaisuudessa nykytasolla, on lla vuonna 2015 yhteensä lasta kunnan järjestämässä tai tukemassa päivähoidossa, vuodesta 2008 lisäystä olisi siis 5 prosenttia. Vuoteen 2025 mennessä kunnan järjestämässä tai tukemassa päivähoidossa olisi päivähoitoikäistä lasta eli 11 prosenttia enemmän lapsia kuin vuonna Kotihoidon tuen avulla kotona hoidettaisiin vuonna lasta eli 8 prosenttia nykyistä enemmän. Vuoteen 2025 mennessä tuen saajia olisi 14 prosenttia eli 549 lasta enemmän kuin vuonna Päivähoidon, päivähoidossa järjestetyn esiopetuksen, kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen kustannukset olivat vuoden 2008 aikana euroa. Kunnan asukasta kohti kustannukset olivat 635 euroa ja päivähoitoikäisiä kohti euroa. Kunnallinen päivähoidon kustannukset olivat päivähoidossa vuoden lopussa olevaa lasta kohti 8929 euroa. Yksityisen hoidon tuen kustannukset olivat lasta kohti 5085 euroa. 19 Nykytaso on laskettu vuosien keskiarvolla

73 73 (250) Kuvio 2.34 Kunnan järjestämässä ja tukemassa päivähoidossa olevat sekä kodinhoidon tukea saavat päivähoitoikäiset lapset Helsingissä ja lla , osuus 10-kk-2-vuotiaista ja 3-6- vuotiaista Osuus ikäryhmästä % Kunnan järjestämä ja tukema päivähoito kk 2 v, 10kk 2 v, Va nta a 3 6 v, Hel s i nki 3 6 v, Va nta a Osuus ikäryhmästä % Kotihoidon tuki kk 2 v, 10kk 2 v, Va nta a Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palvelujen ja kustannusten vertailu v, 3 6 v, Va nta a Taulukko 2.63 Lapset kunnan järjestämässä ja tukemassa päivähoidossa ja kotihoidon tuella ikäryhmittäin suhteutettuna saman ikäiseen väestöön Helsingissä ja lla vuonna v 3-6v 7- v 0-6v 0-2v 3-6v 7- v 0-6v Kunnan tuottama päivähoito yhteensä, lkm Osuus väestöstä, % 34,8 74,8 1,3 59,6 37,8 79,1 1,5 63,7 Kunnallinen päiväkoti Kunnallinen perhepäivähoito Ryhmäperhe-päivähoito Ostopalvelu-päivähoito, lkm Osuus väestöstä, % 2,1 1,7 0,0 1,9 2,3 2,2 0,0 2,3 Yksityisen hoidon tuki, lkm Osuus väestöstä, % 2,1 6,2 0,0 4,7 2,7 4,4 0,0 3,7 Kunnan järjestämä päivähoito ja yksityisen hoidon tuki yhteensä, lkm Osuus väestöstä, % 38,3 86,1 1,5 68,0 41,4 85,8 1,5 69,3 0-6-vuotiaita lasten kotihoidon tuella Osuus väestöstä, % 53,4 6,1 0,0 24,0 53,1 8,7 0,0 25,3 Kaikki yhteensä Osuus väestöstä, % 91,7 92,2 1,5 92,0 94,6 94,5 1,5 94,5 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palvelujen ja kustannusten vertailu 2008

74 74 (250) Taulukko 2.64 Kaikista lapsista eritystä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevia sekä ympärivuorokautisessa ja ilta- ja lauantaihoidossa olleita lapsia Helsingissä ja lla Kunnallinen päiväkoti Kunnallinen pph Kunnallinen päivähoito yhteensä Ostopalvelupäivähoito Erityistä hoitoa tarvitsevat lap Ymp.vrk ja ilta-lauantaihoito Erityistä hoitoa tarvitsevat lap Ymp.vrk ja ilta-lauantaihoito Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palvelujen ja kustannusten vertailu 2008 Taulukko 2.65 Esiopetukseen osallistuvat vuonna 2002 syntyneet lapset (esiopetukseen oikeutettujen ikäluokka), lapset Helsingissä ja lla Päivähoidon esiopetus Koulujen esiopetus Esiopetus yhteensä Osuus 6-vuotiaiden ikäluokasta % 91,4 96,7 Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palvelujen ja kustannusten vertailu 2008

75 75 (250) Taulukko 2.66 Kunnan järjestämässä ja tukemassa päivähoidossa sekä kodinhoidon tuella olevat Helsingissä ja lla sekä ennuste vuosille * Muutos lkm Muutos % Väestö 10kk-6-vuotiaat ,9 27,3 10 kk-2-vuotiaat ,5 25,1 3-6-vuotiaat ,0 28,7 10kk-6-vuotiaat ,1 13,4 10 kk-2-vuotiaat ,1 10,4 3-6-vuotiaat ,8 15,2 Kunnan järjestämä ja tukema päivähoito 10kk-6-vuotiaat ,5 26,6 10kk-2-vuotiaat ,4 20,6 3-6-vuotiaat ,6 28,2 Kodinhoidon tuella 10kk-6-vuotiaat ,8 31,1 10kk-2-vuotiaat ,9 27,7 3-6-vuotiaat ,9 49,4 Kunnan järjestämä ja tukema päivähoito 10kk-6-vuotiaat ,1 11,4 10kk-2-vuotiaat ,5 6,5 3-6-vuotiaat ,5 12,8 Kodinhoidon tuella 10kk-6-vuotiaat ,7 14,1 10kk-2-vuotiaat ,0 11,3 3-6-vuotiaat ,5 24,4 *Vuosien 2015 ja 2025 päivähoitoennuste on laskettu väestöennusteesta oletuksella, että päivähoidon käyttötarve säilyy keskiarvon tasolla. Väestötiedoissa eivät ole mukana in liitetyn Östersundomin suurpiirin väestö. Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palvelujen ja kustannusten vertailu 2008

76 76 (250) Kuvio 2.35 Lasten päivähoidon vuosikustannusten kehitys päivähoitoikäistä lasta kohti Helsingissä ja lla vuosina suhteutettuna Viisikon kuntien aritmeettiseen keskiarvoon vuonna 2000 = 1 (Kustannukset vuoden 2008 arvossa) 1,40 Viisikk Kuusikko 1,20 1,12 1,03 1,16 1,05 1,19 1,12 1,08 1,07 1,09 1,10 1,05 1,05 1,09 1,08 1,07 1,02 1,01 1,01 Indeksi: Viisikko vuonna 2000=1 1,00 0,80 0,60 0,40 1,00 1,03 1,01 1,01 0,99 0,99 0,99 0,99 0,99 Viisikko/Kuusikko 0,20 0, Viisikkokunnat=, Espoo,, Tampere ja Turku. Vuonna 2002 mukaan vertailuihin tuli Oulu. Keskiarvona on käytetty kaupunkien keskiarvoa, jottei kaupunkien kokoeroilla olisi vaikutusta kokonaiskeskiarvoon. Lähde: Kuusikkovertailut Taulukko 2.67 Päivähoidon kustannuksia Helsingissä ja lla vuonna 2008 HELSINKI VANTAA DEFL muutos% Kustannukset euroa / kunnan asukas Kustannukset euroa /päivähoitoikäiset (10 kk-6 v) Kustannukset euroa / pienten lasten hoitojärjestelmässä ollut lapsi* Kunnallinen päivähoito, euroa Kunnallinen päivähoito euroa / lapsi* Lasten kotihoidon tuki Lasten kotihoidon tuki euroa / lapsi* Lasten yksityisen hoidon tuki Lasten yksityisen hoidon tuki euroa / lapsi* *Päivähoidon kustannukset suhteutettuna kahden peräkkäisen vuoden joulukuussa päivähoidossa ja kotihoidon tuella olleiden lasten keskiarvoon Lähde: Kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palvelujen ja kustannusten vertailu 2008

77 77 (250) Perusopetus Helsingissä oli peruskouluikäistä eli 7-15-vuotiasta Peruskouluikäisten määrä nousi luvun alkupuolella, mutta lähti laskuun vuosikymmenen puolestavälistä. Kokonaisuudessaan vuosina peruskouluikäisten määrä laski 12 prosenttia. Äidinkieleltään suomenkielisten peruskouluikäisten määrä laski 9 prosenttia, ruotsinkielisten määrä kasvoi 5 prosenttia ja muunkielisten määrä kasvoi 69 prosenttia vuosina vuotiaiden määrän ennustetaan jatkavan vähentymistä aina 2010-vuosikymmenen puoliväliin asti. Vuosina peruskouluikäisten määrän ennakoidaan vähentyvän 8 prosenttia luvun alkupuolella 7-15-vuotiaiden määrän ennakoidaan kasvaneen taas nykyiselle tasolle. Vuosina suomenkielisten 7-15-vuotiaiden määrän arvioidaan laskevan 13 prosenttia ja ruotsinkielisten 4 prosenttia, muunkielisten peruskoululaisten määrä sen sijaan kasvaa 53 prosenttia. Muunkielisten osuus peruskoululaisista kasvaa tämän kehityksen myötä; vuonna 2009 peruskouluikäisistä 12 prosenttia oli muun kuin suomen tai ruotsinkielisiä, vuonna 2019 osuus on 19 prosenttia. lla oli peruskouluikäistä eli 7-15-vuotiasta vuoden 2009 alussa. Peruskouluikäisten määrä kasvoi lla 2000-luvun alkupuolella laskien taas kohti vuosikymmenen loppua, joten 7-15-vuotiaiden väestönmuutos oli vain reilun prosentin vähennys välillä Äidinkieleltään suomenkielisten määrä laski 5 prosenttia ja ruotsinkielisten 3 prosenttia, muunkielisten määrä taas kasvoi 97 prosenttia. n peruskoululaisten määrän vähentymisen ennustetaan jatkuvan enää pari vuotta, ja lähtevän vuonna 2013 hitaaseen kasvuun. Vuonna 2015 peruskoululaisten määrän arvioidaan olevan lähes vuoden 2009 tasolla. Jaksolla peruskouluikäisten määrän arvioidaan kasvavan 10 prosenttia. Suomenkielisten vuotiaiden määrän ennustetaan vähenevän 2 prosenttia vuosina , ruotsinkielisten määrän kasvavan 2 prosenttia ja muunkielisten kasvavan 75 prosenttia. Vuonna 2019 muunkielisten osuus peruskouluikäisistä olisi 16 prosenttia. Taulukko 2.68 Peruskouluikäiset eli 7 15-vuotiaat äidinkielen mukaan vuosina 2000 ja 2009 sekä väestöennusteen mukaan vuosina 2015 ja 2019 Helsingissä ja lla Muutos lkm Muutos % kaikki ,6-8,0-4,6 suomi ,7-13,5-13,2 ruotsi ,7-4,2-4,0 muu ,0 27,9 53,3 kaikki ,2 0,2 5,6 suomi ,9-4,2-2,0 ruotsi ,9-1,1 2,0 muu ,9 39,8 75,1 Lähde: Helsingin ja n kaupungit

78 78 (250) Kuvio vuotiaat Helsingissä ja lla ja väestöennusteen mukaan vuoteen vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat Lähde: Helsingin ja n kaupungit Helsingissä oli peruskoulun 1-9-luokan oppilaita syksyllä 2008, heistä 80 prosenttia kävi kunnallista peruskoulua. Valtion ylläpitämissä peruskouluissa oli 5 prosenttia oppilaista ja yksityisissä 16 prosenttia. Alaluokilla 1-6 käyvistä koululaisista 90 prosenttia käy kaupungin ylläpitämää koulua, mutta yläluokkia 7-9 käyvistä kunnan koulutuksessa on vain 63 prosenttia. Kolmannes yläasteikäisistä käy yksityistä peruskoulua. Peruskouluopetusta antavia oppilaitoksia on Helsingissä 158 kappaletta, näistä 131 on kaupungin ylläpitämiä. Kaupungin kouluista 23 on ruotsinkielisiä kouluja. Peruskoululaisten ikäluokan pienetessä 2000-luvlla, myös oppilaiden määrä on pienentynyt. Vuosina peruskoulun oppilaiden määrä on laskenut 6 prosenttia. Eniten oppilasmäärä on laskenut kunnan ylläpitämässä peruskoulutuksessa; 8 prosenttia vuosina Samana aikana oppilaiden määrä on kasvanut yksityisessä peruskoulutuksessa lähes yhdeksän prosenttia ja valtion koulutuksessa vajaa kaksi prosenttia luvun loppupuolella oppilasmäärä on laskenut myös valtion peruskoulutuksessa, mutta yksityisessä koulutuksessa kasvu on jatkanut. Jos kunnan osuus peruskoululaisista pysyy vuosien tasolla eli 1-6-luokkalaisista 90 prosenttia käy kunnan peruskoulua ja 7-9-luokkalaisista 64 prosenttia, vuonna 2015 Helsingin kunnan ylläpitämässä peruskoulutuksessa olisi peruskoululaista ja vuonna oppilasta. lla oli peruskoulun 1-9 luokan oppilasta vuonna Peruskoululaisista lähes kaikki olivat kunnallisessa perusopetuksessa. lla on yksi yksityinen koulu, jonka oppilasmäärä on ollut luvulla päälle 200 oppilaassa, määrä vastaa yhtä prosenttia koko n oppilasmäärästä. Kunnan ylläpitämiä peruskouluja lla on 54 kappaletta, joista viisi on ruotsinkielistä. Peruskoulun oppilaiden määrä on laskenut lla 3 prosenttia vuosina Yksityisessä peruskoulutuksessa oppilaiden määrä on kasvanut 2000-luvulla. Jos kunnan osuus peruskoululaisista pysyy 2000-luvun tasolla eli 99 prosenttia 7-15-vuotiaista käy kunnan ylläpitämää peruskoulua, vuonna 2015 n kunnan ylläpitämässä peruskoulutuksessa olisi peruskoululaista ja vuonna oppilasta.

79 79 (250) Kuvio 2.37 Peruskoulun oppilasmäärä 1-6 luokilla Helsingissä ja lla 2000-luvulla koulutuksen omistajan mukaan Oppilasta Oppilasta Yksityinen Valtio Kunta Oppilasmäärä Lähde: Opetushallitus, Wera Kuvio 2.38 Peruskoulun oppilasmäärä 7-9 luokilla Helsingissä ja lla 2000-luvulla koulutuksen omistajan mukaan Oppilasta Oppilasta Yksityinen Valtio Kunta Oppilasmäärä Lähde: Opetushallitus, Wera

80 80 (250) Kuvio 2.39 Peruskoulun oppilasmäärä yhteensä 1-9 luokilla Helsingissä ja lla 2000-luvulla koulutuksen omistajan mukaan Oppilasta Oppilasta Yksityinen Valtio Kunta Oppilasmäärä Lähde: Opetushallitus, Wera Taulukko 2.69 Peruskoulun oppilaat Helsingissä ja lla koulutuksen omistajan mukaan lkm % lkm % Kunta 1-9 lk. yht , ,7 1-6 lk , ,3 7-9 lk , ,5 Lisäopetus , ,7 Valtio 1-9 lk. yht , lk , lk , Lisäopetus , Yksityinen 1-9 lk. yht , ,3 1-6 lk , ,0 7-9 lk , ,2 Lisäopetus , Yhteensä 1-9 lk. yht , ,7 1-6 lk , ,4 7-9 lk , ,2 Lisäopetus , ,7 Oppilastieto tilanteesta. Lähde: Opetushallitus, Wera Helsingin ja n peruskoulutuksen erityispiirteinä on maahanmuuttajataustaisten suuri osuus oppilaista. Suomi toisena kielenä opetuksessa on Helsingin kaupungin suomenkielisissä peruskouluissa 15,3 prosenttia oppilaista, Helsingin sopimuskouluissa 7,9 prosenttia ja n peruskouluissa 11,6 prosenttia oppi-

81 81 (250) laista lukuvuonna 2009/10. Pääkaupunkiseudulle on keskittynyt vieraskielisiä ja kansainvälisiä perheitä palvelevia koulutuspalveluita, kuten täysin vieraskielisiä kouluja ja kaksikielisiä kouluja. Myös tavallisissa peruskouluissa tarjotaan maahanmuuttajataustaisille palveluita kuten vieraskielistä opetusta, oman uskonnon opetusta ja oppilashuoltoa omalla äidinkielellä. Helsingissä ja lla on muuta maata enemmän oppilaita lisäopetuksessa, vuonna 2008 lisäopetuksessa oli 6,5 prosenttia edellisen vuoden 9-luokkalaisten määrästä Helsingissä, ja lla 7,4 prosenttia. Koko maassa osuus oli vain alle kaksi prosenttia. Maahanmuuttajataustaisten osuus on lisäopetuksessa suuri, joten se nostaa osaltaan lisäopetuksessa olevien määrää pääkaupunkiseudulla. Erityisopetuksessa olevien osuus on suuri sekä Helsingissä että lla. Helsingin kaupungin peruskoululaisista 10,9 prosenttia oli erityisopetuksessa lukuvuonna 2009/10, ja kaikista helsinkiläisistä peruskoululaisista keskimäärin 9,3 prosenttia. lla peruskoulujen oppilaista 11,4 prosenttia tarvitsi erityisopetusta lukuvuonna 09/10. Helsingissä käytettiin perusopetuksen toimintaan 332,3 miljoonaa euroa vuonna Vammais- ja sairaalaopetus mukaan laskettuna summa oli 356,3 miljoonaa euroa. Suurin osa perusopetuspalveluista on kunnan tuottamaa. Kunnan omistamissa perusopetuksessa käyttökustannukset olivat 262,4 miljoonaa euroa, ja vammais- ja sairaalaopetuksen kanssa 277,3 miljoonaa euroa. Sairaalaopetusta tuottaa vain kunta, vammaispalveluita myös valtio ja yksityiset. Kunnan omistamassa perusopetuksessa käyttökustannukset olivat euroa oppilasta kohti. Halvemmalla palveluita tuotti yksityinen sektori; euroa oppilasta kohti. Valtio tuotti palveluita huomattavasti kalliimmin; euroa oppilasta kohti. Vuosina kunnan kustannukset oppilasta kohti ovat kasvaneet 31 prosenttia. Valtiolla kustannukset ovat samalla ajalla kasvaneet hitaammin, 27 prosenttia. Yksityisessä peruskoulutuksessa kustannusten kasvu on ollut maltillisinta, 20 prosenttia kasvu vuosina Kunnan kustannuksissa ovat kasvaneet eniten oppilashuolto, ja vähiten oppilasruokailu ja kiinteistöjen ylläpito. Vammais- ja sairaalaopetuksen kaupungin kustannukset ovat kasvaneet muun perusopetuksen kustannuksia nopeammin vuosina Kaupungin kustannukset vammaisopetuksessa ovat kasvaneet valtiota ja yksityistä enemmän. lla kunta tuottaa 99 prosenttia perusopetuksen toimintamenoista ja yksi prosentti jää yksityiselle puolelle. Käyttökustannukset olivat 126,5 miljoonaa euroa vuonna 2008, vammaisopetuksen kanssa 133,1 miljoonaa euroa. Sairaalaopetusta lla ei ole, ja kunta tuottaa kaikki vammaispalvelut. Yksityisen sektorin käyttömenot olivat 1,3 miljoonaa euroa vuonna n kunnan käyttökustannukset perusopetukseen olivat euroa oppilasta kohti vuonna 2008 ilman vammaisopetusta. Yksityinen sektori tuotti koulutusta eurolla oppilasta kohti. Vuosina kunnan perusopetukseen käyttämät menot oppilasta kohti kasvoivat 24 prosenttia. Yksityisessä koulutuksessa kustannukset kasvoivat samana aikana nopeammin, 36 prosenttia. Eniten kasvua kunnallisen perusopetuksen kustannuksissa oli kiinteistöjen ylläpidossa sekä majoituksessa ja kuljetuksessa. Sen sijaan sisäisen hallinnon kustannukset ovat vähentyneet 13 prosentilla ajanjaksolla Vammaisopetuksen kustannukset ovat kasvaneet muun perusopetuksen kustannuksia nopeammin vuosina

82 82 (250) Kuvio 2.40 Perusopetuksen käyttökustannukset vuosina lla ja Helsingissä koulutuksen omistajan mukaan* kaikki kunta valtio yks i tyi nen kaikki kunta * Euroa/oppilas, ei sisällä sairaala- ja vammaisopetusta Nykyhinnoin, sisältää alv:n Lähde: Opetushallitus, Wera Taulukko 2.70 Kunnan järjestämän perusopetuksen kustannukset toiminnoittain Helsingissä ja lla vuonna 2008* Opetuksen palkkaus Opetuksen muut menot Majoitus ja kuljetus Oppilasruokailu Muu oppilashuolto Sisäinen hallinto Kiinteistöjen ylläpito Pienet hankkeet Toiminnoittaiset käyttökustannukset yhteensä (ei sis. sairaala- ja vammaisopetusta) Sisäisiin vuokriin sisältyvät pääomakustannukset (ei sisälly valtionosuuksiin) Käyttö- ja pääomakustannukset yhteensä Vaikeimmin kehitysvammaisten opetus Muu vammaisopetus Sairaalaopetus (euroa/hoitopäivä) Käyttökustannukset vammais- ja sairaalaopetuksen kanssa (ei pääomakustannuksia) * Euroa/oppilas, käyvin hinnoin, sis alv:n Kustannustiedot sisältävät ns. valtionosuuspohjaan sisällytettävät käyttökustannukset ja niihin liittyvät arvonlisäverot. Oppilasmäärä ja koulujen lukumäärä on kahden tilastointipäivän (tilastovuoden ja edellisen vuoden 20.9.) keskiarvo. Tiedot sisältävät myös aikuislukioissa ja kansanopistoissa järjestettävän perusopetuksen. Tilastot eivät sisällä ulkomaankouluja eivätkä esiopetusta. Investointimenoista käyttökustannuksiin sisältyy vain ns. pienet hankkeet, joiden arvioidut arvonlisäverottomat kokonaiskustannukset alittavat euroa ( euroa vuonna 2001) ja joihin ei ole saatu erillistä perustamishankkeiden valtionosuutta. Lähde: Opetushallitus, Wera ja opetushallituksen kustannussovellus 82

83 83 (250) 2.5 Nuorten ja aikuisten toisen asteen koulutus ja muu aikuiskoulutus vuotiaiden määrä ja väestöennuste Helsingissä oli vuoden 2009 alussa vuotiasta. Nuorten määrä on kasvanut 14 prosenttia vuosien aikana. Suomen ja ruotsinkielisten nuorten määrä kasvoi reilulla kymmenyksellä, muunkielisten nuorten määrä 66 prosentilla. lla vuotiaita oli vuoden 2009 alussa. Nuorten määrä on kasvanut 16 prosenttia vuosina Suomenkielisten nuorten määrä on kasvanut 13 prosenttia, ruotsinkielisten 8 prosenttia ja muunkielisten jopa 81 prosenttia. in ja lle tulee runsaasti nuoria opiskelemaan toiselle asteelle kuntarajojen ulkopuolelta, joten koulutuksien kysyntään vaikuttaa myös nuorten määrän kehitys muualla maassa. Vuosina Helsingin seudun kehyskunnissa vuotiaiden määrä kasvoi 17 prosentilla, eli nopeammin kuin pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa. Sen sijaan koko maassa Helsingin seudun ulkopuolella nuorten määrä laski neljä prosenttia. Nuorten määrän ennakoidaan lähtevän laskuun jo tänä vuonna Helsingissä ja vuonna 2012 lla. Vuoteen 2020 mennessä vuotiaiden määrän ennakoidaan laskevan Helsingissä 20 prosenttia ja lla yhdeksän prosenttia. Nuorten määrän odotetaan laskevan myös Espoossa ja Kauniaisissa, mutta seudun kehyskunnissa nuorten määrän arvioidaan pysyvän nykyisellä tasolla luvun lopulta nuorten määrän ennustetaan lähtevän nousuun sekä Helsingissä että lla, ja kehyskunnissa kasvu on tuolloin pääkaupunkiseudun kuntia nopeampaa. Vuosina Helsingin suomenkielisten nuorten määrän arvioidaan laskevan 30 prosenttia ja ruotsinkielisten 12 prosenttia, sen sijaan muunkielisten nuorten määrä kasvaa 70 prosentilla. lla suomen- ja ruotsinkielisten määrän arvioidaan laskevan 18 prosenttia ja muunkielisten määrän taas kasvavan 85 prosenttia. Tämän kehityksen myötä äidinkieliryhmien osuudet muuttuvat paljon kymmenessä vuodessa; vuonna 2009 helsinkiläisistä vuotiaista 9 prosenttia oli muunkielisiä, vuonna 2019 osuus on jo 20 prosenttia. laisista nuorista 7 prosenttia oli äidinkieleltään muun kuin suomen tai ruotsinkielinen vuonna 2009, vuonna 2019 osuuden arvioidaan olevan 15 prosenttia. Kuvio vuotiaat Helsingissä ja lla ja väestöennusteen mukaan vuoteen Lähde: Helsingin ja n kaupungit 83

84 84 (250) Taulukko vuotiaiden määrä Helsingin seudulla äidinkielen mukaan vuosina 2000 ja 2009 sekä väestöennusteen mukaan vuoteen 2019, ja väestökehitys Vuosi Muutos lkm Muutos % kaikki ,3-12,9-19,3 suomi ,7-20,8-29,7 ruotsi ,9-6,7-12,4 muu ,5 53,3 69,6 kaikki ,8-9,8-10,1 suomi ,7-15,0-17,6 ruotsi ,5-17,0-18,0 muu ,2 55,9 84,8 Pääkaupunkiseutu ,8-22,2-25,3 Kehyskunnat (10) ,7-1,2-0,8 Helsingin seutu(14) ,0-7,5-9,9 Muu Suomi * * ,6-11,8-13,9 *:llä merkityt: Tilastokeskuksen väestöennuste Lähde: Helsingin ja n kaupungit, koko maan tiedot Tilastokeskus Toisen asteen koulutus Vuosina Helsingin lukioissa on ollut vuosittain keskimäärin aloituspaikkaa nuorille ja ammatillisessa peruskoulutuksessa noin nuorten aloituspaikkaa. Ensisijaisesti lukioon in hakeneita on ollut melko tasaisesti 1,2 jokaista aloituspaikkaa kohti 2000-luvun loppupuoliskolla. Vuoden 2009 kevään ja syksyn yhteishaussa in lukioon ensisijaisesti hakeneista 30 prosentin kotikunta oli muu kuin. Ammatilliseen ensisijaisesti hakeneiden määrä aloituspaikkaa kohti on kasvanut Helsingissä paljon 2000-luvun lopulla, ja vuonna 2009 jokaista ammatillisen aloituspaikkaa kohti ensisijaisia hakijoita oli 1,8. Vuonna 2009 ammatillisen ensisijaisista hakijoista 39 prosenttia tuli Helsingin ulkopuolelta. n lukioissa on vuosina ollut noin aloituspaikkaa nuorille ja ammatillisessa noin aloituspaikkaa luvun loppupuolella ensisijaisesti lukioon lle hakeneita on ollut 1,1 aloituspaikkaa kohti. Vuoden 2009 kevään ja syksyn haussa lle lukioon ensisijaisesti hakeneista 22 prosenttia oli n ulkopuolelta. Ammatilliseen ensisijaisesti hakeneiden määrä aloituspaikkaa kohti on kasvanut myös lla nopeasti 2000-luvun lopulla, ja vuonna 2009 jokaista ammatillisen aloituspaikkaa kohti ensisijaisia hakijoita oli 1,5. Ammatillisen ensisijaisista hakijoista 35 prosenttia tuli n ulkopuolelta vuonna Helsingin ja n toisen asteen koulutuksen yhtenä erityispiirteenä on koulutuksen erikoistuminen. Joukossa on useita erityistehtävän saaneita lukioita, jotka palvelevat koulutustarjonnallaan koko maata. Tilanne on sama myös ammatillisen koulutuksen osalta. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että opiskelijoita tulee runsaasti kuntarajojen ulkopuolelta. Opiskelijavirtojen kuntarajojen yli voi olettaa kasvavan, kun nuorten ikäluokan kasvu tulevaisuudessa painottuu Helsingin seudulla kehyskuntiin. Myös maahanmuuttajataustaisen väestön suuri osuus nuorisoikäluokissa ja osuuden kasvu tulevina vuosina asettaa haasteita toisen asteen koulutuspalveluille. Helsingin ja n nuorten toisen asteen koulutuksen erityispiirteenä voidaan pitää myös peruskoulun päättäneiden heikompaa pääsyä suoraan peruskoulusta tutkintoon johtavaan koulutukseen. Vuosina peruskoulun Helsingissä päättäneistä keskimäärin 12 prosenttia ja lla peruskoulun päättäneistä keskimäärin 11 prosenttia ei jatkanut peruskoulun päättövuonna tutkintoon johtavaan koulutukseen, koko maassa vastaava osuus oli 6,6 prosenttia ja Espoossa 7 prosenttia. 84

85 85 (250) läiset ja vantaalaiset nuoret osallistuvat koko maata vähemmän toisen asteen koulutukseen; helsinkiläisistä vuotiaista 85 prosenttia osallistui toisen asteen koulutukseen vuonna 2007, vantaalaisista 86 prosenttia ja koko maan nuorista 91 prosenttia. Lukiokoulutukseen osallistuminen on vantaalaisilla nuorilla lähellä koko maan keskiarvoa ( 49 %, koko maa 50 %), helsinkiläisillä selvästi korkeampaa (61 %). Koko maahan verrattuna ammatilliseen osallistuminen on etenkin helsinkiläisillä nuorilla selvästi heikompaa. Ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa oli helsinkiläisistä vuotiaista 24 prosenttia, vantaalaisista 37 prosenttia ja koko maan nuorista 41 prosenttia (TK). Taulukko 2.72 Toisen asteen ammatillisen ja lukiokoulutuksen aloituspaikat 20 ja hakeneet vuoden 2009 kevään ja syksyn yhteishaussa, koulutuksen sijaintialueen mukaan Hakeneet 1.sij.hakijat/ Aloituspaikat 1.sijaiset Yhteensä aloituspaikat Yleissivistävä koulutus ,1 Kulttuuriala ,9 Yhteiskuntatiet., liiketal. ja hallinnon ala ,8 Tekniikan ja liikenteen ala ,4 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala ,7 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala ,1 Ammatillinen yhteensä ,5 Yleissivistävä koulutus ,2 Kulttuuriala ,3 Yhteiskuntatiet., liiketal. ja hallinnon ala ,6 Luonnontieteiden ala ,1 Tekniikan ja liikenteen ala ,6 Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala ,0 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala ,5 Ammatillinen yhteensä ,8 Lähde: KOULUTA Tilastoraportit, Opetushallitus Taulukko vuotiaiden helsinkiläisten ja vantaalaisten osallistuminen lukio- ja ammatilliseen koulutukseen 21 vuosina Yhteensä, lkm lukiossa (%) 62,4 61,5 62,0 60,9 ammatillisessa (%) 21,8 22,5 22,9 23,7 yhteensä (%) 84,2 84,0 85,0 84,6 Yhteensä, lkm lukiossa (%) 52,6 51,7 50,7 49,4 ammatillisessa (%) 33,7 34,5 35,8 36,9 yhteensä (%) 86,3 86,2 86,5 86,4 Lähde: Tilastokeskus 20 Aloituspaikat ovat koulutuksen järjestäjän päätösten mukaiset aloituspaikat. Ensisijaisella hakijalla tarkoitetaan kyseisen hakutoiveen yhteishaun hakemukselle hakuaikana ensimmäiseksi hakutoiveekseen laittaneita, ts. yhteishaussa hakeneitten määrä. Kaikilla hakutoiveilla tarkoitetaan yhteishaun hakemukselle 1-5 hakutoiveiksi laitettuja toiveita yhteensä. Tilastossa on syksyn ja kevään yhteishaku yhteensä, ja se sisältää varsinaisen haun, täydennyshaun sekä lisähaun kirjoilla olevat opiskelijat verrattuna väkilukuun. Kotikuntana tai (opiskelukunta mikä tahansa). 85

86 86 (250) Lukiokoulutus Helsingissä on 40 lukiokoulutusta antavaa oppilaitosta, näistä neljä on aikuiskoulutusta antavaa lukiota. Lukioista 16 on kunnan ylläpitämiä, 16 yksityisiä ja 4 valtion koulua. Aikuislukioista kaksi on yksityistä. Ruotsinkielisiä lukioista on neljä, yksi antaa ruotsinkielistä aikuiskoulutusta. Lukioista 17 on yleislukioita ja painotetuilla linjoilla neljä. Erityistehtävän saaneita lukioita on kymmenen ja erikoiskoulujen lukioita kuusi. Lukio-opiskelijoita oli Helsingissä vuoden 2009 syksyllä, heistä 62 prosenttia opiskeli kunnan lukioissa, 33 prosenttia yksityisissä lukioissa ja 5 prosenttia valtion lukioissa. Aikuislukiolaisia oli vuonna 2009, lisäksi aikuislukioissa opiskeli 472 peruskouluopiskelijaa ja aineopiskelijaa. Aikuislukiolaisista suurin osa opiskeli yksityisissä aikuislukioissa, 26 prosenttia opiskeli kunnan aikuislukioissa luvulla lukiokoulutuksessa on kasvanut muunkielisten opiskelijoiden määrä, ruotsinkielisten määrä on kasvanut suomenkielisiä suhteessa enemmän. Kaikista Helsingissä opiskelevista lukiolaisista 86 prosenttia oli suomenkielisiä, 7 prosenttia ruotsinkielisiä ja 7 prosenttia muunkielisiä vuonna Muunkielistä suurin ryhmä oli venäjän kieliset, he muodostivat lähes kolmanneksen muunkielisten ryhmästä. Vironkielisiä oli muunkielisistä yli kymmenesosa ja somalinkielisiä vajaa kymmenesosa. Helsingissä 2000-luvun loppupuolella opiskelevista lukiolaisista yli viidennes on tullut Helsingin ulkopuolelta, suurin osa lta ja Espoosta. Vuonna 2007 ulkopaikkakuntalaisten osuus Helsingin lukioissa oli 22 prosenttia, heidän osuutensa on suurin erikoislukioissa. Omistajittain ulkopaikkakuntalaisissa ei ole suuria eroja, valtion ja yksityisten ylläpitämissä lukioissa ulkopaikkakuntalaisten osuus on 21 prosenttia ja kunnan ylläpitämissä 23 prosenttia. Ruotsinkieliset opiskelijat tulevat muita kieliryhmiä useammin Helsingin ulkopuolelta lukioon (36 %). Kotikunnaltaan helsinkiläisistä lukiolaisista 5 prosenttia käy lukiota Helsingin ulkopuolella. Helsingissä opiskelevien lukiolaisten kokonaismäärä on vähentynyt vajaa kaksi prosenttia vuosina Koko maassa lukiolaisten määrä laski 13 prosentilla, Helsingin seudulla lukiolaisten määrä on pysynyt lähes samana. lla opiskelevien lukiolaisten määrä on kasvanut vuosina yhdeksän prosenttia. lla oli lukio-opiskelijaa vuoden 2009 syksyllä. lla on viisi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen lukio, jotka ovat kunnan ylläpitämiä. Lukioista kaksi on erityistehtävän saaneita. Aikuis- ja etälukioita on lla kaksi. Tutkintotavoitteisia aikuislukiolaisia oli 387 syksyllä 2009, aineopiskelijoita aikuislukioissa oli 502. Muun kuin suomen ja ruotsinkielisten määrä on kasvanut runsaasti lukiokoulutuksessa, ja myös suomenkielisten opiskelijoiden määrä on kasvanut, mutta ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä on pysynyt lähes samana koko 2000-luvun. lla opiskelevista lukiolaisista 93 prosenttia äidinkieli oli suomi, 2 prosenttia ruotsi ja 5 prosenttia muu kieli vuonna Muunkielistä venäjänkieliset olivat suurin ryhmä, heitä oli lähes kolmannes kaikista muunkielistä. Vironkielisiä oli muunkielisistä 14 prosenttia ja somalinkielisiä 10 prosenttia. lla opiskelevista lukiolaisista noin 15 prosenttia on tullut n ulkopuolelta 2000-luvun loppupuolella. Helsingin ja Espoon lisäksi lle tulee opiskelijoita suhteessa runsaasti myös muista seudun kunnista. Nuoret tulevat lle opiskelemaan kehyskunnista (etenkin Kerava, Nurmijärvi), mutta aikuislukioihin ulkopaikkakuntalaiset tulevat pääasiassa Helsingistä. Nuorten koulutuksessa ulkopaikkakuntalaisten osuus on 15 prosenttia, aikuisten koulutuksessa 26 prosenttia ja IB-tutkintoa suorittavista 43 prosenttia. Lukioiden erityislinjoille ja ruotsinkieliseen koulutukseen tullaan enemmän kuntarajojen yli. Kotikunnaltaan vantaalaisista lukiolaisista 28 prosenttia käy lukiota n ulkopuolella. 86

87 87 (250) Kuvio 2.42 Lukiokoulutuksen opiskelijat Helsingissä ja lla vuosina Lkm Lkm Lähde: Tilastokeskus Taulukko 2.74 Lukiolaiset Helsingissä ja lla Lukiot Kaupungin lukiot yht suomenkieliset ruotsinkieliset Yksityisten ylläpitämät lukiot yht sopimuskoulujen lukiot erikoiskoulujen lukiot 637 Valtion ylläpitämät lukiot yht. 755 normaalikoulujen lukiot 483 erikoiskoulujen lukiot 272 Lukiot yht Lähde: n ja Helsingin kaupungit Taulukko 2.75 Aikuislukioissa opiskelevat Helsingissä ja lla Aikuislukiot Lukioopiskelijat Peruskouluopiskelijat Aineopiskelijat Kaupungin aikuislukiot yhteensä suomenkieliset ruotsinkieliset Yksityiset aikuislukiot yhteensä Aikuislukiot yhteensä Kaupungin aikuislukiot yhteensä Aikuislukiot yhteensä Lähde: n ja Helsingin kaupungit 87

88 88 (250) Taulukko 2.76 Helsingissä ja lla opiskelevat lukiolaiset kotikunnan mukaan Opiskelijan kotikunta, % Opiskelupaikan Opiskelijoita Espoo Muu Hgin seutu Muu Suomi sijaintikunta yhteensä (11 kuntaa) ,7 6,7 7,1 5,8 3, ,1 6,5 6,9 5,6 3, ,1 6,8 7,2 5,6 2, ,8 7,0 6,9 5,8 2, ,1 86,7 1,4 6,5 1, ,0 85,8 1,7 6,2 1, ,6 84,8 2,4 6,2 1, ,2 82,8 3,5 6,6 0,9 Lähde: Tilastokeskus Helsingissä käytettiin 92,4 miljoonaa euroa lukiokoulutukseen vuonna 2008, kunnan käyttökustannukset olivat 53,3 miljoonaa euroa. Oppilasta kohti käyttökustannukset olivat kunnan järjestämässä lukio-koulutuksessa euroa ja yksityisessä lähes saman verran, euroa. Valtion kustannukset olivat huomattavasti suuremmat, euroa oppilasta kohti. Vuosina kunnan käyttökustannukset oppilasta kohti ovat kasvaneet eniten, 26 prosenttia. Yksityisessä lukiokoulutuksessa kulut ovat kasvaneet 24 prosenttia ja valtion koulutuksessa vain 7 prosenttia. Kunnan kustannuksissa ovat kasvaneet eniten kiinteistöjen ylläpitokustannukset ja opetuksen palkkaus. Hallintokulut sekä opiskelijaruokailumenot ovat pysyneet lähes samalla tasolla. n lukiokoulutuksen käyttökustannukset olivat 18,1 miljoonaa euroa vuonna Lukiokoulutusta tuottaa vain kunta. Oppilasta kohti kustannukset olivat euroa. Lukiokoulutuksen käyttökustannukset ovat kasvaneet 17 prosenttia vuosina Kustannukset oppilasta kohti ovat kasvaneet eniten kiinteistöjen ylläpidossa ja palkkauksessa. Opetuksen muut menot, opiskelijaruokailu sekä sisäinen hallinto ovat säilyneet lähes samalla kustannustasolla.

89 89 (250) Kuvio 2.43 Lukiokoulutuksen käyttökustannukset 22 Helsingissä ja lla kaikki - kunta - valtio - yksityinen - kunta Lähde: Opetushallitus, Wera Taulukko 2.77 Kunnan järjestämän lukiokoulutuksen kustannukset 23 toiminnoittain Helsingissä ja lla vuonna 2008 Euroa/opiskelija (käyvin hinnoin, sis.alv:n) Opetuksen palkkaus Opetuksen muut menot Majoitus 0 0 Opiskelijaruokailu Muu opiskelijahuolto 0 0 Sisäinen hallinto Kiinteistöjen ylläpito Pienet hankkeet Toiminnoittaiset käyttökustannukset yhteensä Sisäisiin vuokriin sisältyvät pääomakustannukset (eivät sisälly valtionosuuksiin) Yhteensä Lähde: Opetushallitus, Wera, opetushallituksen kustannussovellus 22 Käyvin hinnoin, sisältää alv:n. 23 Kustannustiedot sisältävät ns. valtionosuuspohjaan sisällytettävät käyttökustannukset ja niihin liittyvät arvonlisäverot. Valtionosuuspohjaan luetaan käyttötalouden bruttomenot ja investointihankkeista ns. pienten hankkeiden perustamiskustannukset. Palkkausmenot ovat kuitenkin nettona, henkilöstökorvauksilla vähennettynä. Lukiokoulutuksen kustannuksiin sisältyvät aineopiskelijoista aiheutuvat kustannukset. Aineopiskelijat eivät kuitenkaan sisälly lukion opiskelijamäärään, vaan ne on tilastoitu erikseen. Investointimenoista käyttökustannuksiin sisältyy vain ns. pienet hankkeet, joiden arvioidut arvonlisäverottomat kokonaiskustannukset alittavat euroa ( euroa vuonna 2001) ja joihin ei ole saatu erillistä perustamishankkeiden valtionosuutta.

90 90 (250) Ammatillinen peruskoulutus ja lisäopetus Helsingissä opiskeli yhteensä opiskelijaa ammatillisessa koulutuksessa vuonna 2008, luvussa on mukana perus- tai lisätutkintoa opetussuunnitelmaperusteisesti opiskelevat, näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijat sekä oppisopimusopiskelijat. Opiskelijoiden määrä on kasvanut 34 prosentilla vuodesta lla ammatillisen opiskelijoita oli 5 328, opiskelijoiden määrä on vähentynyt viidellä prosentilla vuosina Helsingin seudulla opiskelijoiden määrä on samalla ajalla kasvanut 30 prosenttia, kehyskunnissa kehitys on ollut pääkaupunkiseudun kuntia nopeampaa. Koko maassa Helsingin seutua lukuun ottamatta opiskelijoiden määrä on kasvanut 16 prosenttia vuosina Oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa Helsingissä on kolme muita selkeästi suurempaa koulutusalaa; tekniikan ja liikenteen ala, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala sekä sosiaali- ja terveysala. lla tekniikan ja liikenteen koulutusala on selkeästi suurin koulutusala. Helsingin ammatillisen koulutuksen erityispiirteenä on ammatti- tai erikoisammattitutkintoa suorittavien huomattava määrä, heidän osuus on yli kolmannes kaikista opiskelijoista. lla taas ammatillinen koulutus on peruskoulutukseen keskittyvää, 90 prosenttia opiskelijoista suorittaa perustutkintoa. Helsingissä on kolme kaupungin ylläpitämää ammatillista oppilaitosta: Helsingin palvelualojen oppilaitos, Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos sekä Helsingin tekniikan alan oppilaitos. Kaupungin oppilaitokset antavat pääasiallisesti ammatillista peruskoulutusta. Vuoden 2009 syksyllä kaupungin oppilaitoksissa oli perustutkinto-opiskelijaa. Yksityiset oppilaitokset antavat Helsingissä ammatillista perusopetusta sekä lisäopetusta. lla on yksi kaupungin ylläpitämä ammatillinen oppilaitos, n ammattiopisto Varia. Myös lla kaupungin ammatillinen koulutus on keskittynyt pääasiassa peruskoulutukseen. Variassa oli perustutkinto-opiskelijaa vuoden 2009 syksyllä. Perus- ja lisätutkintoja voi suorittaa lla myös yksityisissä oppilaitoksissa. Opiskelijoiden ikärakenne on Helsingissä muuta maata enemmän vanhempiin ikäluokkiin painottuva. Perustutkintoa opiskelevista alle 20-vuotiaita on 44 prosenttia, lla nuoria on 68 prosenttia. 25 vuotta täyttäneitä perustutkinnon suorittavista on kolmannes Helsingissä, lla vajaa neljännes. Lisätutkintoa suorittavista pääosa on täyttänyt 25 vuotta sekä Helsingissä että lla. Aikuiskoulutusta järjestetään Helsingissä paljon verrattuna seen. Maahanmuuttajataustaisten määrä on lisääntynyt nopeasti ammatillisessa koulutuksessa, ja perusopetuk-sessa Helsingissä muun kuin suomen tai ruotsinkielisten osuus on 11 prosenttia, ja lla 9 prosenttia vuonna Lisäkoulutuksessa lla muunkielisiä on jopa joka neljäs opiskelijoista, Helsingissä osuus on huomattavasti pienempi, 6 prosenttia. Kaikista ammatillisen muunkielisistä opiskelijoista venäjänkieliset ovat suurin ryhmä, heitä on kolmannes Helsingin muunkielisistä opiskelijoista. Vironkielisten osuus muunkielisistä oli 16 prosenttia ja somalinkielisten 8 prosenttia vuonna lla venäjänkielisiä oli lukumäärällisesti enemmän kuin ruotsinkielisiä, ja heidän osuutensa n muunkielistä ammatillisen opiskelijoista oli neljännes. Somalin ja vironkielisten osuus oli yli kymmenesosa, ja albanian ja arabiankielisten osuus oli lähes kymmenesosa.

91 91 (250) Kuvio 2.44 Ammatillisen toisen asteen kaikki opiskelijat 2000-luvulla Helsingissä ja lla 24 Lkm Lkm Lähde: Tilastokeskus Kuvio 2.45 Ammatillisen koulutuksen tutkintotavoitteisen koulutuksen kaikki opiskelijat koulutusaloittain Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Yhteiskuntat., liiketal. ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara- ja ympäristöala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Matkailu-, ravits.- ja tal.ala 0 0 Muu koulutus Lähde: Opetushallitus, Wera 24 Opiskelijatilanne Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden perusjoukko on muuttunut vuonna 2004, jolloin alettiin tilastoida näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen ja oppisopimuskoulutus opiskelijoita koko kalenterivuodelta, aikaisemmin tiedot ovat tilanteesta. 25 Sisältää opetussuunnitelmaperusteisen koulutuksen, näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sekä oppisopimuskoulutuksen

92 92 (250) Taulukko 2.78 Helsingissä ja lla ammatillisen koulutuksen vuonna 2008 aloittaneet koulutuksen omistajan ja koulutusalan mukaan 26 Perustutkintoa suorittavat Ammatti- ja erikoisammattitutkintoa suorittavat Oppisopimuskoulutus Kunta Koulutusala Kaikki Kunta Valtio Yksityinen Kaikki Kunta Valtio Yksityi-nen Kaikki Perustutkinto Ammatti- & erikois. tutkinto Kaupunki järjestäjänä 1 Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Yht.kuntatiet., liiketal. ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara- ja ympäristöala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Matkailu-, ravitsemis- ja talousala Yhteensä Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Yht.kuntatiet., liiketal. ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara- ja ympäristöala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Matkailu-, ravitsemis- ja talousala Muu koulutus Yhteensä Lähde: Opetushallitus, Wera 26 Ammatillisen peruskoulutuksen uudet opiskelijat sisältävät opetussuunnitelmaperusteisen ja näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen. Uudella opiskelijalla tarkoitetaan opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa opiskelemassa olleita, jotka olivat tulleet kirjoille kyseisen oppilaitoksen kyseiseen koulutukseen sekä näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen kalenterivuoden uusia opiskelijoita. Mukana ovat ne opiskelijat, joiden tavoitteena on koko tutkinnon suorittaminen. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen uudet opiskelijta sisältävät sekä ne uudet opisjkelijat, joiden tavoitteena on koko tutkinnon suorittaminen että ne joiden tavoitteena on tutkinnon osan tai osien suorittaminen. Tiedot ovat kalenterivuoden tietoja. Sijaintitietona on oppilaitoksen sijaintikunta, ja oppisopimuskoulutuksessa koulutuksen järjestäjän sijaintikunta.

93 93 (250) Opetushallituksen tilastojen mukaan Helsingissä opiskeli ammatillista perustutkintoa opetussuunnitelmaperusteisesti tai näyttötutkintoon valmistavasti vuonna Perustutkintoa suorittavista vajaa puolet, 48 prosenttia opiskeli kunnan oppilaitoksissa, 52 prosenttia yksityisissä oppilaitoksissa ja muutama oppilas kuntayhtymä omistamissa oppilaitoksissa. Kaikista perustutkinto-opiskelijoista kolmannes opiskelee tekniikan ja liikenteen koulutusalalla ja reilu neljännes sosiaali-, terveys ja liikunta-alalla. Kunnan koulutuksessa näiden alojen merkitys on vielä suurempi. Perustutkintoa suorittavien määrä on kasvanut 29 prosenttia vuosina Kunnan järjestämässä koulutuksessa kasvua on ollut 20 prosenttia. Yksityisessä koulutuksessa opiskelijoiden määrä on kasvanut enemmän, 43 prosenttia. Perustutkintoa suorittavien määrän kasvua on rajoittanut kaupungin järjestämässä koulutuksessa se, ettei opetusministeriö ole myöntänyt kaupungeille koulutuspaikkoja haetussa määrin. lla opiskeli ammatillista perustutkintoa opetussuunnitelmaperusteisesti tai näyttötutkintoon valmistavasti vuonna prosenttia opiskeli kunnan oppilaitoksissa, 20 prosenttia yksityisissä, 3 prosenttia valtio omistamissa oppilaitoksissa ja alle prosentti kuntayhtymien oppilaitoksissa. Vuosina perustutkintoopiskelijoiden määrä kasvoi 19 prosenttia. Kunnan Järjestämä koulutus kasvoi yksityistä nopeammin; kunnan koulutus 24 prosenttia ja yksityinen 11 prosenttia. Perustutkinto-opiskelijoista 45 prosenttia opiskeli tekniikan ja liikenteen alaa ja 18 prosenttia yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alaa vuonna Kunnan koulutus on enemmän painottunut tekniikan ja liikenteen alaan sekä sosiaali- ja terveysalaan. Kuvio 2.46 Ammatillista perustutkintoa lla ja Helsingissä suorittavat koulutuksen järjestäjän mukaan , Lähde: Opetushallitus, Wera 27 Opetushallituksen tilastot poikkeavat myöhemmin ilmestyvistä Tilastokeskuksen henkilöpohjaisista tilastoista sillä, että Tilastokeskuksen tilastoissa henkilö esiintyy vain kerran, mutta opiskelijoihin luetaan myös tutkinnon osien suorittajat. Opetushallituksen tilastot on kerätty oppilaitosten summatietokeruista, ne sisältävät perustutkinnon opiskelijoista vain koko tutkinnon suorittajat, lisätutkinnon suorittajista tieto on myös tutkinnon osien suorittajista. 28 opetussuunnitelmaperusteinen ja näyttötutkintoon valmistava

94 94 (250) Taulukko 2.79 Ammatillista perustutkintoa lla ja Helsingissä suorittavat yhteensä ja kunnan järjestämässä koulutuksessa koulutusalan mukaan vuonna Kaikki Kunta Kaikki Kunta 1 Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara- ja ympäristöala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Matkailu-, ravitsemis- ja talousala Muu koulutus Yhteensä Lähde: Opetushallitus, Wera Helsingissä ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 36 prosenttia suoritti tutkintoa oppisopimuskoulutuksella vuonna 2008, oppisopimusopiskelijoita oli yhteensä Heistä 44 prosenttia suoritti ammatillista perustutkintoa, 28 prosenttia ammattitutkintoa ja 28 prosenttia erikoisammattitutkintoa. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala on ylivoimaisesti suurin oppisopimuksella opiskelevien koulutusala, tekniikan ja liikenteen ala toiseksi suurin. Helsingin kaupunki on suurin oppisopimuskoulutuksen järjestäjä, 40 prosenttia oppisopimusopiskelijoista opiskeli kaupungin järjestämässä koulutuksessa vuonna Lisäkoulutuksen järjestäjänä kaupungin rooli on vielä isompi, 44 prosenttia opiskelijoista. Vuosina oppisopimusopiskelijoiden määrä on 2,5-kertaistunut Helsingissä, kasvu on tullut pääosin lisätutkintojen puolelta. Perustutkintoa opiskelevien määrä on kasvanut 12 prosenttia, lisätutkintoa opiskelevien 123 prosenttia. lla oppisopimukseen osallistuneita oli vuonna 2008, heidän osuus kaikista ammatillisen opiskelijoista oli 28 prosenttia. Oppisopimusopiskelijoista 34 prosenttia suoritti ammatillista perustutkintoa, 43 prosenttia ammattitutkintoa ja 24 prosenttia erikoisammattitutkintoa. Koulutusaloista tekniikan ja liikenteen ala on hieman yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alaa suurempi. n kaupunki on suurin oppisopimuskoulutuksen järjestäjä, se järjesti kaiken ammatillisen perustutkintoon johtavan koulutuksen ja 83 prosenttia ammatilliseen lisäkoulutukseen johtavasta koulutuksesta vuonna Oppisopimuskoulutukseen osallistuneiden määrä on vaihdellut lla paljon, vuosina osallistuneiden määrä on laskenut kolme prosenttia. Perustutkintoa suorittavien määrä on vähentynyt 14 prosenttia, mutta lisätutkinto suorittavien kasvanut 4 prosenttia. 29 opetussuunnitelmaperusteinen ja näyttötutkintoon valmistava

95 95 (250) Kuvio 2.47 Oppisopimuskoulutukseen Helsingissä ja lla osallistuneet vuonna Humanistinen ja kasvatusala 2 Kulttuuriala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara ja ympäristöala 7 Sosiaali, terveys ja liikunta ala 8 Matkailu, ravitsemis ja talousala Ammatillinen perustutkinto Ammatillinen lisätutkinto Osallistujaa 1 Humanistinen ja kasvatusala 18 2 Kulttuuriala 26 3 Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden Luonnontieteiden ala 9 5 Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara ja ympäristöala 7 Sosiaali, terveys ja liikunta ala 8 Matkailu, ravitsemis ja talousala Ammatillinen perustutkinto Ammatillinen lisätutkinto Osallistujaa Lähde: Opetushallitus, Wera Kuvio 2.48 Oppisopimuskoulutukseen osallistuneet 31 Helsingissä ja lla tavoitetutkinnon mukaan vuosina Erikoisammattitutkinto Erikoisammattitutkinto Ammattitutkinto Ammatillinen perustutkinto Ammattitutkinto Ammatillinen perustutkinto Lähde: Opetushallitus, Wera 30 Osallistuneiden luvuissa on mukana koko- ja osatutkintoa suorittavat. 31 Osallistuneiden luvuissa on mukana koko- ja osatutkintoa suorittavat.

96 96 (250) Kuvio 2.49 Oppisopimuskoulutukseen Helsingissä ja lla vuonna 2008 osallistuneet koulutuksen järjestäjän mukaan 32 HELSINKI Helsingin kaupunki Ammatinedistämissäätiö Mjk koulutuskeskus ry Ami säätiö Työtehoseura ry Markkinointi instituutin kannatusyhdistys Jollas opisto oy Helsingin kauppaoppilaitos oy Ava instituutin kannatusyhdistys ry Rastor oy Hengitysliitto Heli ry Suomen liikemiesten kauppaopiston säätiö Haaga instituutti säätiö Vakuutustiedon kehittämissäätiö Malmin kauppaoppilaitos oy Kiinteistöalan koulutussäätiö Rakennusteollisuus rt ry Invalidiliitto r.y. VANTAA n kaupunki Toyota auto Finland Oy Ammatillinen perustutkinto Ammatti ja erikoisammattitutkinto Osallistujaa Lähde: Opetushallitus, Wera Ammatillisen peruskoulutuksen käyttökustannukset olivat Helsingissä euroa opiskelijaa kohti vuonna Kunnan järjestämän koulutuksen kustannukset olivat euroa opiskelijaa kohti. Yksityisen järjestämä koulutus oli kalliimpaa Helsingissä, Kustannukset opiskelijaa kohti ovat kasvaneet kunnan koulutuksessa 14 prosenttia vuosina , yksityisessä 16 prosenttia. Euromääräisesti kunnan käyttömenot ammatilliseen koulutukseen olivat 62,2 miljoonaa euroa vuonna Koulutusaloittain vertailtuna kalleinta koulutus on yksityisessä koulutuksessa luonnonvara ja ympäristöalalla. Kunnan tuottamassa koulutuksessa kustannukset olivat suurimmat matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla ( euroa/opiskelija) ja pienimmät sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla (9 664 euroa/opiskelija) vuonna lla peruskoulutuksen käyttökustannukset olivat euroa opiskelijaa kohti. Kunnan järjestämässä koulutuksessa hinta oli euroa ja yksityisessä koulutuksessa alhaisempi; euroa opiskelijaa kohti. Kunnan järjestämän koulutuksen kustannukset ovat kasvaneet 10 prosenttia vuosina , yksityisen koulutuksen 7 prosenttia. Kunta käytti ammatilliseen peruskoulutukseen 26,8 miljoonaa euroa vuonna Koulutusaloittain suurimmat kustannukset olivat vuonna 2008 tekniikan ja liikenteen alalla, kunnan tuottamassa koulutuksessa alan kustannukset olivat euroa oppilasta kohti. Edullisinta koulutus oli sosiaali-, terveys ja liikunta-alalla, euroa opiskelijaa kohti. 32 Osallistuneiden luvuissa on mukana koko ja osatutkintoa suorittavat.

97 97 (250) Kuvio 2.50 Ammatillisen peruskoulutuksen käyttökustannukset 33 Helsingissä ja lla Euroa/opiskelija yhteensä kunta yksityinen yhteensä kunta yksityinen Lähde: Opetushallitus, Wera Taulukko 2.80 Kunnan järjestämän ammatillisen perusopetuksen kustannukset toiminnoittain Helsingissä ja lla vuonna Euroa/opiskelija Toiminto (käyvin hinnoin, sis. alv:n) Opetustoiminta Kiinteistöjen ylläpito Majoitus 0 0 Opiskelijaruokailu Yhteiset toiminnot Koulutuksen järjestäjän hallinto Toiminnoittaiset käyttökustannukset yhteensä Lähde: Opetushallitus, Wera Ei-tutkintotavoitteinen koulutus Helsingissä järjestettiin oppilaitoksissa erilaista ei-tutkintotavoitteista koulutusta vuonna Pääosa, 80 prosenttia, tutkintoon johtamattomasta koulutuksesta annettiin yksityisellä sektorilla. Viidennes tutkintoon johtamattomasta koulutuksesta oli kunnan tuottamaa. Kunnan osuus on suurin avoimen yliopistokoulutuksen ja vapaa sivistystyön järjestämisessä, niissä sen osuus järjestetyistä koulutuksista oli vajaa kolmannes. Vuonna 2008 tutkintoon johtamattomaan koulutukseen osallistui yli henkilöä, näistä kunnan järjestämään koulutukseen 17 prosenttia. Kaikista koulutuksista 63 prosenttia oli vapaan sivistystyön koulutusta, 18 prosenttia työnantajien tilaamia kursseja ja 12 prosenttia ammatillista lisäkoulutusta vuonna Helsingissä opintokeskukset tuottavat 37 prosenttia koulutuksista, kansalaisopistot 25 prosenttia ja ammatilliset erikoisoppilaitokset 27 prosenttia. Ei-tutkintotavoitteisten koulutusten määrä on laskenut yli kymmenen prosenttia vuosina Koulutuksiin osallistuneiden määrä ei ole laskenut yhtä paljon, vain 7 prosenttia. Yksityisten tarjoamien koulutuksien määrä on vähentynyt kunnan järjestämiä koulutuksia enemmän. Eniten vähentymistä on ollut työnantajien tilaamissa koulutuksissa. Kasvua on ollut eniten ammatillisessa koulutuksessa sekä avoimessa ammattikorkeakoulutuksessa. 33 Käyvin hinnoin, sisältää alv:n 34 Kustannustiedot sisältävät ns. valtionosuuspohjaan sisällytettävät käyttökustannukset ja niihin liittyvät arvonlisäverot. Tiedot sisältävät myös musiikkioppilaitoksissa, kansanopistoissa ja liikunnan koulutuskeskuksissa järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen. Tiedot eivät sisällä oppisopimuskoulutuksena järjestettyä ammatillista peruskoulutusta. Vuoden 2006 alusta rahoituslainsäädäntöön tehtiin muutoksia, jotka on otettu huomioon vuoden 2006 kustannustiedonkeruussa ja raportoinnissa

98 98 (250) lla järjestettiin oppilaitoksissa tutkintoon johtamatonta koulutusta vuonna 2008, osallistujia koulutuksissa oli Koulutuksesta neljännes on kunnan tuottamaa, 59 prosenttia valtion tuottamaa ja 16 prosenttia yksityisten tuottamaa. Osallistujittain tarkasteltuna kunnan koulutuksessa oli 36 prosenttia vuoden 2008 osallistujissa, valtion koulutuksessa 37 prosenttia ja yksityisellä 27 prosenttia. Kunnan tuottamaa on lähes kaikki työvoimapoliittinen aikuiskoulutus sekä avoin yliopistokoulutus. Myös vapaasta sivistystyöstä kunta tuottaa lähes kaksi kolmasosaa. Kaikesta lla järjestetystä ei-tutkintotavoitteisesta koulutuksesta 38 prosenttia oli vapaan sivistystyön koulutusta, 36 prosenttia ammatillista lisäkoulutusta ja 24 prosenttia työnantajien tilaamia koulutuksia vuonna Koulutuksista 58 prosenttia oli ammatillisten erikoisoppilaitosten tuottamaa, 25 prosenttia kansalaisopistojen ja 14 prosenttia opintokeskusten tuottamaa. Koulutuksen määrä on pysynyt melko vakiona lla, laskua koulutusten määrissä on alle kolme prosenttia vuosina Koulutusten tarjoajien mukaan kehityksessä on suuria eroja; yksityisten koulutusten määrä on laskenut lähes kolmanneksen, kunnan koulutuksien määrä kasvanut 9 prosenttia ja valtion 5 prosenttia. Eniten on kasvua ollut ammatillisen koulutuksen tarjonnassa ja vähentymistä on ollut eniten työnantajien tilaamissa koulutuksissa. Osallistujien määrä on pysynyt lähes samalla tasolla vuosina

99 99 (250) Taulukko 2.81 Tutkintoon johtamattoman koulutusten lukumäärä ja osallistujat Helsingissä ja lla, kunnan järjestämä koulutustyypeittäin lkm % Koulutuksia Yhteensä ,3 Valtio yhteensä Yksityinen yhteensä ,3 Kunta yhteensä ,6 Ammatillinen lisäkoulutus (ei oppisopimus) ,3 Ammatillinen lisäkoulutus (oppisopimus) ,0 Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus ,0 Työnantajien tilaamat kurssit ,6 Vapaa sivistystyö ,2 Avoin ammattikorkeakouluopetus ,0 Avoin yliopistokoulutus ,0 Muu koulutus ,0 Yhteensä ,6 Valtio yhteensä ,0 Yksityinen yhteensä ,9 Kunta yhteensä ,1 Ammatillinen lisäkoulutus (ei oppisopimus) Ammatillinen lisäkoulutus (oppisopimus) Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus ,7 Työnantajien tilaamat kurssit ,1 Vapaa sivistystyö ,5 Avoin ammattikorkeakouluopetus Avoin yliopistokoulutus ,6 Muu koulutus ,5 Osallistujia Yhteensä ,0 Valtio yhteensä Yksityinen yhteensä ,8 Kunta yhteensä ,5 Ammatillinen lisäkoulutus (ei oppisopimus) ,4 Ammatillinen lisäkoulutus (oppisopimus) ,2 Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus ,1 Työnantajien tilaamat kurssit ,3 Vapaa sivistystyö ,5 Avoin ammattikorkeakouluopetus ,0 Avoin yliopistokoulutus ,5 Muu koulutus ,7 Yhteensä ,1 Valtio yhteensä ,8 Yksityinen yhteensä ,2 Kunta yhteensä ,4 Ammatillinen lisäkoulutus (ei oppisopimus) Ammatillinen lisäkoulutus (oppisopimus) Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus ,8 Työnantajien tilaamat kurssit ,8 Vapaa sivistystyö ,6 Avoin ammattikorkeakouluopetus Avoin yliopistokoulutus ,2 Muu koulutus ,3 Lähde: opetushallitus, Wera 35 Tiedot perustuvat yleissivistävien ja ammatillisten oppilaitosten sekä ammattikorkeakoulujen osalta Tilastokeskuksen oppilaitoksilta keräämiin tietoihin, yliopistojen osalta KOTA-tietokantaan ja kesäyliopistojen osalta Suomen kesäyliopistot ry:n selvitykseen. Tilastokeskus kerää tiedot summatietona Oppilaitosten tutkintoon johtamaton koulutus" -lomakkeella. Tilastossa on mukana opetushallinnon hallinnonalalla järjestettävän koulutuksen lisäksi myös muiden hallinnonalojen koulutus, työvoimapoliittinen koulutus ja oppisopimuskoulutus. Osallistujien määrä ei vastaa osallistuneiden henkilöiden määrää, sillä sama henkilö on voinut osallistua useampaan kuin yhteen koulutukseen.

100 100 (250) 2.6 Kulttuuri, liikunta ja muut vapaa-ajanpalvelut Palveluiden organisointi Helsingissä ja lla Erityisesti Helsingin, mutta myös n kulttuuri- ja muita vapaa-ajan palveluita käyttävät paitsi omat kaupunkilaiset myös muiden kuntien asukkaat. Näin on tarkoituskin. Myöskään liikunnan harrastaminen tai ulkoliikunta ei pääkaupunkiseudulla ole kuntarajojen rajaamaa. Kunnat omistavat ulkoilualueita toistensa ja muiden kuntien alueilla ja niiden käyttö on avointa kaikille. Merkittävimmät erot vapaa-ajan palveluissa ovat siinä tavassa, kuinka ne hallinnoidaan ja organisoidaan Helsingissä ja lla. Helsingissä sivistys- ja henkilöstötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan toimialaan kuuluvat sivistystoimi sekä henkilöstöhallinto ja työllisyysasiat riippumatta siitä mitä lautakuntaa, virastoa tai laitosta asia koskee. Sivistys- ja henkilöstötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan toimialaan kuuluvat kulttuuri, liikunta ja nuorisotoimen palveluita järjestävät virastot kaupunginmuseo, kaupunginorkesteri, taidemuseo, kaupunginkirjasto, kulttuurikeskus, liikuntavirasto, nuorisoasiainkeskus,ruotsinkielinen työväenopisto sekä suomenkielinen työväenopisto. Helsingin kulttuurikeskus on elävän kulttuuri- ja taide-elämän edistäjä. Kulttuurikeskuksen tehtävänä on luoda suotuisa ilmapiiri ja edellytyksiä monipuoliseen taiteelliseen ja kulttuuriseen tekemiseen ja kokemiseen. Työ keskittyy in ja pääkaupunkiseudulle. Virasto on alansa keskeinen vaikuttaja ja toimija. Kulttuurikeskuksen tehtäviä ovat: myöntää avustuksia taidelaitoksille, -yhteisöille ja -oppilaitoksille sekä taiteilijoille tarjota esiintymis- ja työtiloja taiteilijoille, tuottaa kulttuuritoimintaa itse ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa edistää kulttuurin ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta eri väestöryhmien ja alueiden välillä. Virasto toimii yhteistyössä muiden kulttuuri- ja taidealan keskeisten toimijoiden kanssa. Oma kulttuuritoiminta täydentää yleistä kulttuuritarjontaa ja varmistaa tarjonnan kattavuuden. Viraston toimipaikkoja ovat: Annantalo, Eläintarhan huvila, Caisa, Harakan saari, Kanneltalo, Malmitalo, Savoy-teatteri, Stoa ja Vuotalo. Helsingin kaupungin liikuntaviraston toiminta-ajatuksena on helsinkiläisten elämisen laadun ja toimintakykyisyyden parantaminen liikunnan keinoin. Viraston lukuisat liikuntapalvelut tarjoavat rajattomat mahdollisuudet harrastaa liikuntaa niin sisällä kuin ulkona vuoden ympäri. Kaupungissa toimii noin 800 liikuntaseuraa, joissa harrastetaan noin sataa eri lajia. Lisäksi enemmistö helsinkiläisistä harrastaa liikuntaa omatoimisesti, seurojen ulkopuolella. Viraston keskeisimmät tehtävät ovat: liikuntapaikkojen tarjoaminen ja kunnossapito ulkoilualueiden ylläpito- ohjatun liikunnan järjestäminen venesatamien hoitaminen ja veneurheilun edistäminen kalastuksen kehittäminen ja valvonta- avustusten valmisteleminen liikuntajärjestöille ja laitoksille liikuntapalvelujen markkinointi ja niistä tiedottaminen n kaupungin organisaatiossa kulttuuri-, liikunta- ja muut vapaa-ajanpalvelut sijaitsevat hallinnollisesti eri tavoin kuin Helsingissä. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelut ovat kukin oma tulosalueensa vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimialalla, jota johtaa toimialajohtaja. Kulttuuripalveluiden tulosalue puolestaan koostuu yksiköistä, jotka ovat kaupungin museot, lastenkulttuuri, Länsi-, kulttuurin tuotanto, kuvataidekoulu ja musiikkiopisto. Liikuntapalveluiden tulosalue koostuu ohjauspalveluista, järjestöasioista ja liikuntapaikkayksiköstä. Nuorisopalveluissa on keskitettyjen palveluiden ja Vernissa-talon lisäksi neljä alueellista yksikköä, joista Hakunilan yhteydessä on myös ruotsinkieliset palvelut. Kirjasto- ja tietopalvelut sekä aikuisopisto kuuluvat sivistystoimen toimialalle, jota johtaa apulaiskaupunginjohtaja. Kulttuuripalvelut huolehtii kaupungissa harjoitettavan kulttuuritoiminnan ja taiteen perusopetuksen edistämisestä, tukemisesta ja järjestämisestä yhteistyössä taiteilijoiden, kulttuurilaitosten ja -yhteisöjen kanssa alueellista ja seudullista yhteistyötä korostaen. n kulttuuritoiminnassa tärkeässä roolissa ovat kaupungin kumppanuussopimukset seitsemän yhdistyksen ja vastaavan tahon kanssa erilaisten tapahtumien järjestämisestä n kaupunkijuhlan merkeissä. Kaupungin kulttuuripalveluiden keskeisiä toimitiloja ovat monitoimikeskus

101 101 (250) Lumo, konserttitalo Martinus, Myyrmäki-talo sekä lasten taidetalot Pessi ja Toteemi. lla saa taiteen perusopetusta musiikissa, kuvataiteessa, arkkitehtuurissa, tanssissa, teatterissa, sirkustaiteessa, sanataiteessa ja käsityössä. Liikuntapalvelut luo vantaalaisille mahdollisuuksia harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Liikuntapalvelut ylläpitää kaupungin omia liikuntapaikkoja, kuten uima- ja urheiluhalleja, urheilukenttiä, lenkkipolkuja ja latuja. Liikuntajärjestöjen ja urheiluseurojen toimintaa tuetaan toiminta- ja kohdeavustuksilla. Liikuntapalvelut tarjoaa myös monipuolista ohjattua liikuntaa eläkeläisille ja erityisryhmille, työikäisille aikuisille ja lapsille koulujen lomien aikaan. Taulukko 2.82 Urheilu-, ulkoilu ja liikuntapaikat Helsingissä ja lla vuonna 2008 Jäähallit 11 2 Kuntoradat Kuntosalit 18 2 Hiihtoladut Liikuntahallit Liikuntapuistot 23 0 Jääkiekkokentät ja luietelualueet Maauimalat 2 0 Talviuimapaikat 15 1 Tekojääradat 6 0 Tenniskentät Uimahalleja 14 5 Uimarantoja 27 1 Urheilukentät Yhteensä Lähde: Uudenmaanliitto, tilastoja 2008 Lisätietoja: Helsingin ja n liikunnan järjestäminen, Rauramo/Kallislahti selvitys Keskeisiä vapaa-ajan palveluita Kirjasto on kaikissa kunnissa yleisin, käytetyin ja suosituin kulttuuripalvelu. Kirjasto saa myös palvelutyytyväisyystutkimuksissa huippupisteitä. Esimerkiksi vuoden 2008 kuntapalvelututkimuksen mukaan 92 % helsinkiläisistä oli tyytyväisiä kirjastopalveluihin. Helsingissä on yhteensä 53 kirjastotoimipistettä, joista kirjastoautoja on kaksi. lla kirjaston toimipisteitä on 14, joista kaksi on kirjastoautoja. Tikkurilan ja Myyrmäen kirjastot tarjoavat pääkirjastotasoisia palveluita. Helsingin pääkirjasto on Pasilassa. Rikhardinkadun kirjaston yhteydessä toimii taidelainaamo. Sunnuntaisin auki olevia kirjastoja ovat Richardinkatu, Töölö ja Stoa, Kirjasto 10 ja Kallion kirjasto. Uutta keskuskirjastoa, joka myös toimisi pääkirjastona, ollaan suunnittelemassa keskustaan. lla Tikkurilan kirjasto on erikoistunut musiikkiin. Helsingissä vastaava painotus on Kirjasto 10:llä. Kirjastoista kuusi on auki myös lauantaisin ja Pakkalan monitoimitalo Pointin kirjasto ainoana sunnuntaisin.

102 102 (250) Taulukko 2.83 Kirjastojen käyttö Helsingissä ja lla vuonna 2008 Kirjastojen lkm Lainaajia/asukas 37,4 35,7 Lainaa/asukas 18,0 16,1 Käyntiä/asukas 11,3 10,0 Lähde: Suomen yleisten kirjastojen tilastot, Opetusministeriö HelMet-järjestelmä on otettu käyttöön vuonna Ennen HelMet-järjestelmää pääkaupunkiseudulla oli käytössä yhteinen kirjastokortti yli 20 vuoden ajan. Järjestelmällä pääkaupunkiseudun kunnat tekevät kirjasto- ja tietopalveluyhteistyötä yli kuntarajojen. Pääkaupunkiseudun asukkaat käyttävät yhteistä kirjastoverkkoa, jossa on käytettävissä yli 60 kirjaston palvelut. Lainamäärillä mitattuna (vuonna 2009 noin 17 miljoonaa lainaa) pkseutu on merkittävä alue myös maailmanlaajuisessa vertailussa. Helsingissä pidetään vuosittain viitisenkymmentä festivaalia, joista yleisömääriltään suurimpia ovat Helsingin Juhlaviikot, Maailma kylässä, Rakkautta ja anarkiaa -filmifestivaali, Samba Carnaval - Tanssiva sekä Kiinalainen Uusi Vuosi. Vuonna 2008 avusti 11 festivaalin toimintaa rahallisesti. n festivaaleista tunnetuimpia ovat Ankkarock ja Myötätuulirock. Kaupunki aloitti vuonna 2007 n kaupunkijuhlan viettämisen: monipäiväinen päätapahtuma on toukokuussa n päivän tienoilla ja sen lisäksi järjestetään liitännäistapahtumia ympäri vuoden. Helsingin kaupunginorkesteri piti 72 konserttia vuonna Valtaosa konserteista oli sinfoniakonsertteja, mutta myös kamarimusiikkikonsertteja ja viihdekonsertteja. Kuulijoita oli kaikkiaan n kaupungin tukema viihdeorkesteri järjesti 46 konserttia vuonna Valtaosa konserteista oli vierailukonsertteja, mutta lisäksi oli viihdekonsertteja ja esimerkiksi tilausesiintymisiä. Kuulijoita oli kaikkiaan ja tukevat Suomen kansallisoopperan toimintaa taloudellisesti. Helsingin tuki vuonna 2009 oli 3,3 miljoonaa euroa; n kaupunki tukee vuonna 2010 noin eurolla. Oopperassa oli vuonna 2008 yhteensä 351 esitystä, joista maksullisia 259 ja maksuttomia 92. ylläpitää kaupunginmuseota ja kaupungin taidemuseota. Kaupungin taidemuseolla on yhdeksän toimipistettä, mm. Katumuseo, Sederholmin talo, Hakasalmen huvila, Ruiskumestarin talo, Työväenasuntomuseo, Ratikkamuseo ja Koulumuseo. Kaupungin taidemuseon toimipisteitä ovat Meilahden taidemuseo, Tennispalatsi ja Kluuvin galleria. ylläpitää kaupunginmuseota (Tikkurilan asemalla) sekä taidemuseota (Myyrmäessä). lla toimii lisäksi säätiön ylläpitämänä Ilmailumuseo ja kymmenkunta yksityistä museota. Helsingissä toimii lisäksi valtion taidemuseon 11 yksikköä ja 19 yksityistä museota. ylläpitää kaupunginteatterin toimintaa säätiön kautta. Helsingissä toimii 14 valtionosuusteatteria. Helsingin kaupunki tukee avustuksin Svenska Teaternin ja useiden muiden teattereiden toimintaa, ja lisäksi erillisiä teatteriryhmiä. Oman toiminnan lisäksi Helsingin kaupunki jakaa avustuksia 11 teatterilain piiriin kuuluvalle ammattiteatterille sekä 12 teatterilain ulkopuoliselle ammattiteatterille. lla ei ole kaupunginteatteria, vaan sen sijaan kaupunki tukee useita kaupungissa toimivia itsenäisiä teatteriryhmiä: esimerkiksi Teatteri ja Tanssiteatteri Raatikko ovat kaupungin kanssa kumppanuusyhteistyössä. Erityisesti lasten ja nuorten teatteri on määritelty prioriteetiksi.

103 103 (250) Nuorisotoiminta Pääkaupunkiseudulla yhä tärkeämmäksi nuorisotoimen muodoksi on tullut verkkonuorisotalo Netari.fi. Netari tekee nuorisotyötä verkkoympäristöissä Habbossa ja IRC-Galleriassa. Kummassakin toimii Netarin nuorisotila, jossa käyttäjillä on mahdollisuus tavata toisia nuoria sekä nuoriso-ohjaajia reaaliaikaisesti. Nuorisotilat ovat avoinna yhteensä seitsemänä iltana viikossa. Vuoden 2009 alusta lähtien tässä toiminnassa ovat mukana 23 kunnan nuorisotoimet. Netari-toimintaa koordinoi keskitetysti opetusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön tuella Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Nuorisoasiainkeskuksen erityisiä tavoitteita ovat nuorten osallisuuden edistäminen ja sosiaalinen vahvistaminen. Nuorisoasiainkeskus pyrkii edistämään nuorten osallistumista heidän omissa toimintaympyröissään, joita ovat esimerkiksi nuorisotalojen avoimet tilat, koulut tai muut harrastustilanteet. Helsingissä nuorisotoimen toimitiloja (nuorisotalot, erityistoimipaikat, järjestöjen nimikkotilat sekä leirialueet ja kurssitilat) on 82. Nuorisoasiainkeskuksen toimintamuodot ovat alueellinen, kohdennettu, kulttuurillinen nuorisotyö ja nuorten kansalaistoiminta. Työmenetelmiä ovat muun muassa leiritoiminta, seikkailukasvatus, tyttö- ja poikatyö, maahanmuuttajatyö, kädentaidot, teatteri, musiikki, erityisnuorisotyö, etsivä työ, liikennekasvatus, työllistäminen ja kansainvälinen toiminta. Yhdessä muiden pääkaupunkiseudun toimijoiden kanssa ideana on kehittää myös verkossa tehtävää nuorisotyötä. Tavoitteena on saada yhteys nuoriin, jotka käyttävät verkkoa vapaa-ajan ympäristönään. Sosiaalista vahvistamista kohdistetaan sellaisille alueille, nuorisoryhmiin ja olosuhteisiin, joissa syrjäytymisuhka on suurin. Toimintaa toteutetaan moniammatillisesti yhdessä muiden nuorten kanssa toimivien tahojen kanssa. n nuorisopalvelut järjestää nuorille muun muassa seuraavanlaista toimintaa kaupungin omana toimintana sekä yhteistyössä erilaisten järjestöjen ja muiden kumppanien kanssa: lla kaupungin omia nuorisotiloja on 16 eri puolilla kaupunkia. Niissä voi tavata kavereita, pitää kokouksia, järjestää perhejuhlia, harrastaa musiikkia ja tehdä muutakin mielenkiintoista. Esimerkiksi nuortentalo Vernissan tarjontaan kuuluu myös konsertteja ja tapahtumia. Nuta-illat on tarkoitettu kaikille vuotiaille, jotka kaipaavat toimintaa tai vaan yhdessäoloa. Nutailtoihin vaaditaan nuta-kortti. Erityisnuorisotyöntekijän kanssa voi keskustella silloin kun joku asia pelottaa tai huolestuttaa. Nuorten työpajat on tarkoitettu vuotiaille vantaalaisille nuorille, jotka ovat työttömiä työnhakijoita. Pajoihin otetaan ensisijaisesti työkokemusta tai ammatillista koulutusta vailla olevia nuoria. Nuorisovaltuusto on lla sitä varten, että nuorten asiat eivät pääse unohtumaan ja nuorten ääni saadaan kuuluviin. Kaduille jalkautuva Ankkapartio liikkuu lla perjantaisin ja nuorten juhlapyhien aattoina kello Partiokausi alkaa syksyllä koulujen alkaessa ja loppuu koulujen loppuessa keväällä. Partio liikkuu nuorten parissa, kyselee kuulumisia ja tarkistaa, että kaikki on kunnossa. eli Jeesi on Korsossa sijaitseva monialainen tietopalvelu- ja neuvontapiste vuotiaille. Jeesistä saa neuvoja ja apua sekä sähköisesti että tarvittaessa henkilökohtaisen tapaamisen myötä.

104 104 (250) 3. Kaupunkirakenne, asuminen ja ympäristö 3.1 Kaupunkirakenne Vanhin rakennuskanta painottuu Helsingin kantakaupunkiin, jossa rakenne on myös tihein. Tätä ympäröi sodan jälkeen rakennettujen esikaupunkialueiden kehä. Yleisesti ottaen esikaupunkien rakenne on sitä nuorempaa ja harvempaa eli pientalovaltaisempaa mitä kauemmas Helsingin keskustasta siirrytään. Kartta 3.1 Seudun rakennuskannan ikä pääkaupunkiseudulla

105 105 (250) Helsingin kantakaupunki muodostaa tiheimmin asutun alueen keskustan ympärille. Muuten tiheimmän asutuksen alueet painottuvat ratojen varsiin. Helsingissä tiheä asutus on suhteellisestikin laajempaa kuin lla, jossa puolestaan rakennetut alueet ovat Espoota tiiviimmät. Varsinainen kaupunkirakenne rajautuu Kehä III:n sisään ja siitä koilliseen pääradan varteen. Tämä ulkopuolelta erottuu maaseudun ja kyläalueiden hajarakentamista sekä pääkaupunkiseudun ulkopuolisia taajamia. Kartta 3.2 Asukastiheys pääkaupunkiseudulla

106 106 (250) Kartta 3.3 Maanomistus Helsingissä ja lla helmikuussa 2010 Helsingin ja n välillä on merkittäviä eroja maanomistuksessa. Helsingissä kaupunki omistaa selvästi suuremman osan maasta (61%) kuin lla (32%), yksityisen omistuksen tilanne on päinvastainen. Seurakuntien maanomistus on lla merkittävämmässä roolissa kuin Helsingissä. Valtion maanomistuksen merkittävimmät kohteet ovat pääväylät (tiet ja rautatiet), Viikki Kivikon ja Kuninkaankolmion alueet, -n lentoasema sekä puolustusvoimisen saaret. Valtion omistusosuus Helsingin maa-alueesta on 9 % ja n alueesta 11 %.

107 107 (250) Kartta 3.4 Helsingin ja n yleiskaavojen yhdistelmä

108 108 (250) Yleiskaavojen yhdistelmä koostuu lainvoiman saaneiden yleiskaavojen ( 2002 ja 2007) sekä Marja-n osayleiskaavan aluevarauksista, toisin sanoen liikenneväylien merkinnät puuttuvat. Myös Östersundomin peruspiirin Sipoosta liitetty osa puuttuu. Helsingissä Vartiosaari, Kivinokka ja Koivusaari on jätetty selvitysalueiksi Yleiskaavat Helsingin kaupunki on laatinut alueelleen koko kaupungin aluetta kattavat yleiskaavat noin kymmenen vuoden välein. Viimeisin on yleiskaava 2002, joka on saanut lainvoiman lukuun ottamatta Malmin lentokentän aluetta. Näiden lisäksi on laadittu lukuisa joukko osayleiskaavoja, jotka tarkentavat koko kaupungin yleiskaavaa alueellisesti. Syynä osayleiskaavojen laatimiselle ovat erityisen mittavat maankäytön muutokset, kuten satamalta vapautuvat ranta-alueet Jätkäsaaressa ja Sörnäistenranta-Hermanninranta (Kalasatama), Kruunuvuorenranta ja osin samasta syystä Keski-Pasila. Samoin on koko kaupungin yleiskaavassa eräitä laajempia alueita haluttu viedä osayleiskaavoin eteenpäin ennen niiden asemakaavoitusta. Tällaisia ovat olleet Kuninkaantammen alue, Koivusaari ja Hernesaari. Yleiskaava 2002 vision mukaan kehittyy eurooppalaisena pääkaupunkina. Tämä merkitsee rikasta ja monipuolista kaupunkirakennetta niin toiminnoiltaan kuin fyysisesti. Kehittyvälle kaupunkikulttuurille on enemmän tilaa. Samalla on keskeinen osa kasvavaa metropolialuetta. Kaupunkirakenne eheytyy ja tiivistyy, kuitenkin maltillisesti hävittämättä kaupungin peruspiirteitä sekä säilyttäen väljyyden ja vihreyden. Kaupunkirakenteen käyttö tehostuu. Laajat ja monipuoliset viheralueet jäsentävät luontevalla tavalla rakennettuja alueita. Raideliikenne kehittyy. Kaupunkirakenteen monipuolisuudelle, tehokkuudelle ja myös väljyydelle sekä

109 109 (250) joustavuudelle on luotu mahdollisuudet. Kaupunkirakentamisen uudet kohteet sijoittuvat tehokkaan joukkoliikenteen varaan. Raiteet ovat kaupunkirakenteen kehittämisen selkäranka. Rautateiden lähijunat kulkevat metromaisella vuorotiheydellä. Kantakaupungissa lähijunien ns. pisaralenkki antaa matkustajille mahdollisuuden päästä lähemmäksi kantakaupungin ja keskustan eri osia sekä hyvän vaihtomahdollisuuden metroon. Metro jatkuu Ruoholahdesta Lauttasaaren kautta Espooseen. Länsisuunnalla joukkoliikenteen käyttö nousee samalle tasolle kuin se on muillakin pääsuunnilla. Metroon tukeutuen uusia rakentamisalueita on niin kantakaupungissa kuin itäisillä esikaupunkialueilla. Länsimetroon liittyy rakentamisalueita myös Helsingissä. Metron jatkaminen länteen Espooseen, ja Otaniemen kampusalueen ja läntisen teknologiakeskittymän liittäminen metron piiriin mahdollistaa vaihdottoman yhteyden itään. Tämä nostaa itäisen Helsingin kiinnostavaksi yritysten sijoittumisalueeksi. Myös itäisen Helsingin houkuttelevuus asuinalueena tulee lisääntymään. Itämetron uudet asemat ympäristöineen Kalasatamassa ja Roihupellossa tarjoavat yritystoiminnalle, myös korkeaan osaamiseen liittyvälle, hyviä sijoittumispaikkoja. Kaupunkikeskusten alueilla yhdyskuntarakenteen intensiteetti antaa mahdollisuudet kaikille kaupunkielämän muodoille, vapaa-ajan toiminnot ja kulttuuri saavat myös uusia mahdollisuuksia. Kaupunkikuvallisestikin nämä alueet ovat monipuolisempia. Keskustan lisäksi myös keskusta-alueina kehittyvät ja profiloituvat Keski- ja Pohjois-Pasila (toimivat keskustan laajentumisalueena), Hakaniemi, Hietalahti-Ruoholahti, Sörnäinen, Itäkeskus, Malmi, Vuosaari, Maunula, Kontula, Myllypuro, Kannelmäki, Munkkivuori, Herttoniemi, Laajasalo, Pitäjänmäki, Lauttasaari ja Oulunkylä. Kaupunkirakentamisella ei tehdä enää eriytettyjä, yksipuolisia "lähiöitä" vaan toiminnoiltaan ja kaupunkikuvaltaan monipuolisia alueita. Kaupunkirakenteen lomittuneisuuden sekä eri toimintojen lisääntyvän vuorovaikutuksen parantamiseksi sekä kaupunkirakenteen rakeisuuden määrittelemiseksi on laajat alueet osoitettu kerrostalovaltaisiksi alueiksi, joilla asutaan, tehdään töitä, liikutaan ja virkistäydytään. Kerrostalovaltaisilla alueilla kehitys kulkee kantakaupunkimaiseen toimintojen lomittuneisuuteen alueiden omista lähtökohdista. Uusia tehokkaasti rakennettavia kerrostalovaltaisia alueita on kantakaupungissa ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien, raideliikenteen asemien tuntumassa. Kantakaupungin tavarasatama-alueet Jätkäsaari ja Sompasaari muuttuvat kerrostalovaltaisiksi alueiksi, joissa rannat vapautetaan virkistykseen. Uusia kerrostalovaltaisia alueita on osoitettu myös Pasiloiden alueelle, Laajasalon öljysatama-alueelle ja länsimetroon tukeutuen Koivusaareen. Edellä mainitut yleiskaavat ovat olleet perinteisiä tilanvarauskaavoja, joiden tarkoituksena on ollut ohjata maankäyttöä toiminnoittain, mitoituksen määritteleminen on ollut niissä enemmän suurpiirteistä. Yleiskaava 2002:n toimintaperiaatteita tarkennetaan Helsingin maankäytön kehityskuvassa "Kaupungista seutu ja seudusta kaupunki". Kaupunkisuunnittelulautakunta on hyväksynyt kehityskuvan vuonna Maankäytön kehityskuvan toimintaperiaatteita ovat seudun rannikon suuntaisen kehityksen tukeminen panostamalla seudun itäosien suunnitteluun, ja "esikaupunkien renessanssi" eli esikaupunkialueiden kehittäminen täydennysrakentamisen avulla. Esikaupunkialueiden täydennysrakentaminen on tulevaisuudessa yksi tärkeä Helsingin maankäytön ja asuntotuotannon suunnittelun strateginen painopiste. Östersundomin liitosalueen suunnittelu on oma erikoistapauksensa. Siellä tähdätään uuteen kaupunginosaan n, Sipoon ja Helsingin yhteiseen osayleiskaavan avulla. Yleiskaavoista omansa on lisäksi ensimmäinen maassamme laadittu maanalainen yleiskaava ohjaamaan ja koordinoimaan maanalaista rakentamista ja kalliovarantojen käyttöä.

110 110 (250) Pääosalla ta on voimassa kaupunginvaltuuston hyväksymä yleiskaava 2007, joka on tullut voimaan kuulutuksin , ja Osalla Länsi-ta on voimassa kaupunginvaltuuston hyväksymä Marja-n osayleiskaava, joka tuli voimaan Yleiskaavoissa varaudutaan siihen, että n väestö voi kasvaa nykyisestä noin asukkaasta noin asukkaaseen vuoteen 2030 mennessä. Uutta asuntorakentamista tarvitaan noin 5 miljoonaa kerrosneliömetriä, josta yli puolet on asumisväljyyden kasvua. Työpaikkamäärän on ennustettu kasvavan nykyisestä noin työpaikasta työpaikkaan vuoteen 2030 mennessä. Työpaikka-alueiden varauksia on yleiskaavassa tätä suuremmallekin kasvulle, koska lla on runsaasti hyvien liikenneyhteyksien varrella ja lentokentän lähellä olevia työpaikka-alueiksi sopivia alueita, joita lentomelun vuoksi ei voi käyttää asumiseen. Marja- on uusi merkittävä asunto-, työpaikka- ja palvelukeskittymä. Yleiskaavojen muut uudet asuntorakentamisen kohteet sijoittuvat nykyisten asuntoalueiden reunoille ja lomaan. Näin eheytetään nykyisiä yhdyskuntia ja tuetaan niiden palveluja ja keskusten elinvoimaisuutta. Veromiehessä uusi asutus ja työpaikat lomittuvat keskenään. Keskustat voivat kehittyä monipuolisina asumisen, työn ja palvelujen alueina. Yleiskaavoissa on lähipalvelujen turvaamiseksi osoitettu myös alakeskukset. Toimistovaltaiset työpaikat sijoittuvat keskuksiin ja niiden lähialueille sekä Kehäradan asemille. Tuotanto-, varasto- ja logistiikka-alueet sijoittuvat pääteiden varsille loitommaksi asunto- ja keskusta-alueista. Kaupan palvelut sijoittuvat pääasiassa keskuksiin ja alakeskuksiin. Yleiskaavassa on myös keskusten ulkopuolella maakuntakaavan mukaisesti neljä erillistä kaupan keskittymää pääasiassa suurille erikoistavarakaupoille. Yleiskaavoissa on osoitettu laajat virkistysalueet ja niitä yhdistävä virkistysalueverkosto. Virkistysalueita on yleiskaavassa yhtä paljon kuin asuntoalueita. Yleiskaavan toteuduttua valtaosa vantaalaisista asuu alle 15 minuutin kävelyetäisyydellä yli 10 hehtaarin virkistysalueesta. Virkistysalueille on osoitettu ohjeelliset ulkoilu- ja ratsastusreitit. Luonnonsuojelualueiden ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden varaukset perustuvat erillisiin selvityksiin. Luonnonsuojelualueet ovat myös osa virkistysalueverkkoa. Yleiskaavassa on osoitettu maaseudun kulttuurimaiseman suojelualueita. Laajimpia näistä ovat njokilaakson ja Sotungin alueet. Modernin kaupunkirakentamisen merkittävät kohteet on osoitettu kaupunkikuvallisesti arvokkaiksi alueiksi. Luoteis- on laajalti maa- ja metsätalousaluetta. Ratavaraus Klaukkalan suuntaan osoittaa, että alue on tulevaisuudessa seudun mahdollinen kasvusuunta. Yleiskaavoissa osoitetaan päätiet ja -kadut. Oleellisimmat vielä toteutumattomat liikenneverkon osat ovat Kehä 2, Kehä 4, osat Kehä 3:n ja Tuusulanväylän rinnakkaisväylistä sekä Marja-n pääkadut. Yleiskaavoilla turvataan joukkoliikenteen edellytykset. Olevien ratojen lisäksi yleiskaavoissa on osoitettu Kehärata, siltä Klaukkalan suuntaan erkaneva rata, HELI-rata Sipoon suuntaan ja siltä yhteys Vuosaaren satamaradalle. Mellunkylän metron jatkamisen mahdollisuus on esitetty symbolisella nuolimerkinnällä, joka ei ota kantaa metron tarkempaan suuntaan. Poikittaisena yhteytenä on osoitettu joukkoliikenteen runkoyhteys, joka voidaan toteuttaa raitiotienä. Lentomelu ohjaa merkittävästi n maankäyttöä. sta on yli 20 prosenttia aluetta, jolle lentomelun vuoksi ei voi sijoittaa uutta asutusta. Pääteiden melusta on laadittu ennuste, jonka perusteella melusuojaukset voidaan tarkemmin suunnitella ja toteuttaa. Pääkaupunkiseudun yhteinen yleiskaava Maankäyttö- ja rakennuslain voimaantulon myötä pääkaupunkiseudun yhteisen yleiskaavan laadinnasta ei ole tehty kunnissa päätöksiä. Päätökset tämän yleiskaavan muodosta, laadinta-aikataulusta ja päätöksentekomuodoista ovat merkittäviä pääkaupunkiseudun tulevan kehityksen kannalta.

111 111 (250) Helsingin ja n yleiskaavojen viheralueet muodostavat hyvän ja kuntarajan yli jatkuvan verkoston. Kartta 3.5 Viherrakenne Helsingissä ja lla

112 112 (250) Kartta 3.6 Asemakaavoitettu alue ja hajarakentaminen Helsingissä ja lla helmikuussa 2010

113 113 (250) Kartta 3.6 kuvaa alueita, joissa helmikuussa 2010 oli voimassa asemakaava. Helsingissä lähes kaikki rakennetut alueet on asemakaavoitettu, samoin merkittävä osa kaupungin muusta alueesta. Suurimpia asemakaavoittamattomia alueita ovat Östersundom (pois lukien Karhusaari Landbo), Santahamina ja Kruunuvuorenranta, joista viime mainittuun asemakaavat ovat valmisteilla. Samoin monien alueiden asemakaavoja uudistetaan, merkittävimpinä Länsisataman ja Kalasataman projektialueet. n alueesta huomattavasti suurempi osa on asemakaavoittamatta, mutta se on enimmäkseen maaseutua ja kylämäisen rakenteen aluetta kaupungin itä- ja luoteisosissa, mm. Sotungissa, Seutulassa ja Riipilässä. Muu rakentaminen suhteessa hajarakentamiseen Vuoden 2010 asemakaavoitetun alueen ulkopuolelle on rakennettu ajanjaksolla asuinrakennuksia Helsingissä n kerrosneliömetriä (ke-m²) ja lla n ke-m² sekä muita rakennuksia Helsingissä n ke-m² ja lla n ke-m². lla on sijoittunut huomattavasti enemmän rakentamista asemakaavoitetun alueen ulkopuolelle.

114 114 (250) Kartta 3.7 Kerrostalokaavavaranto Helsingissä ja lla

115 115 (250) Kartta 3.8 Pientalokaavavaranto Helsingissä ja lla

116 116 (250) Yleiskaavavaranto Helsingissä yleiskaavavaranto asumisen osalta on n. 3,5 milj. kerrosneliömetriä (ke-m²) ja lla n. 2,9 milj. ke-m², joista pientaloissa Helsingissä n ke-m² ja lla 1,6 milj. ke-m². Johtuen yleiskaavaselostusten mitoitustiedoista voi pientalojen osuus Helsingissä olla suurempikin. Yleiskaavojen kerrostalovarannot ovat Helsingissä suuremmat kuin lla. Merkittävimmät Helsingin kerrostalovarannot sijaitsevat projektialueilla, ja merkittävimmät n kerrostalovarannot sijaitsevat Keski-lla ja Marja-n alueella. Yleiskaavojen pientalovarannot ovat lla ä suuremmat. Helsingissä merkittävimmät pientalovarannot sijaitsevat Honkasuolla, Kruunuvuorenrannan ja Koivusaaren projektialueilla sekä esikaupunkialueille, sekä lla Petikossa ja Marja-n alueella sekä Itä- ja Pohjois-lla. Yleiskaavojen työpaikkavarantoja on Helsingissä n. 2,2 milj. ke-m² ja lla n. 7,1 milj. ke-m². Suurin osa Helsingin työpaikkavarannosta sijaitsee projektialueilla. n merkittävimmät työpaikkavarannot sijaitsevat Keski-lla, Marja-n alueella sekä Myllymäen, Piispankylän ja Hakkilan kaupunginosissa. Helsingin yleiskaavavarannossa on huomioitu yleiskaavan 2002 rakentamisalueet, marraskuun 2009 kerrosalainventaari ja vähintään luonnosvaiheessa olevat osayleiskaavat. Tarkastelu kattaa koko Helsingin kaupungin alueen. n yleiskaavavaranto on laskettu alueille, joilla ei ole lainvoimaista asemakaavaa tammikuussa 2010, n yleiskaavan 2007 ja Marja-n osayleiskaavan mukaisille aluevarauksille. Yleiskaavavarantoon on laskettu mukaan myös varantoa, joka koostuu nykyisten asemakaavojen muutoksista (käyttötarkoituksen muutokset ja täydennysrakentaminen). Yleiskaavavarannon laskemiseen on käytetty alueen pinta-alaa, arvioitua korttelialueen osuutta kokonaispinta-alasta sekä alueittain arvioitua tehokkuuslukua. Tarkastelu kattaa koko n kaupungin alueen lukuun ottamatta haja-asutusalueita Länsi-n pohjoisosissa ja Itä-lla. Näillä alueilla ei ole arvioitu kyläalueiden (AT) eikä pientaloalueiden (A4) varantojen määrää Asemakaavavaranto Asemakaavojen asumiseen kaavoitettu varanto on Helsingissä n. 2,9 milj. ke-m² (sisältäen rakennusluvat) ja lla n. 1,8 milj. ke-m² (ei sisällä rakennuslupia). Tästä pientaloissa on Helsingissä n. 1,2 milj. ke-m² ja lla n. 1,5 milj. ke-m². Merkittävimmät asemakaavojen pientalovarannot sijaitsevat Helsingissä esikaupunkialueilla ja lla kaupungin koillisosissa. Kerrostaloasumisen suurimmat varannot sijaitsevat Helsingin projektialueilla kuten Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa sekä n puolella Koivukylässä. Työpaikkarakentamisen asemakaavavarantoja on Helsingissä n. 8,6 milj. ke-m² ja lla n. 3,9 milj. ke-m². Helsingissä tämä painottuu entisten satamien projektialueiden lisäksi Vuosaaren satamaan, Pitäjänmäkeen ja Herttoniemeen, lla taas Hakkilaan, Veromieheen ja Viinikkalaan. Asemakaavavarantolaskelmissa on huomioitu voimassa olevien asemakaavojen varanto eli käyttämätön rakennusoikeus, joka muodostettavien kiinteistöjen tasolla on kerrostaloilla vähintään ke-m², pientaloilla vähintään 100 ke-m² ja työpaikkarakentamisessa vähintään 500 ke-m². lla varannosta on vähennetty rakennusluvan saaneet, mutta vielä valmistumattomat rakennukset. Helsingissä rakennuslupia ei ole huomioitu, mutta niiden määrän arvioidaan olevan noin asumisen osalta yhteensä noin ke-m² ja toimitilarakennusten osalta noin ke-m².

117 117 (250) Kartta 3.9 Toimitilakaavavaranto Helsingissä ja lla

118 -selvitys 118 (250) Kartta 3.10 Yritysten, voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen sekä julkisen sektorin toimipaikkojen henkilöstötihentymät pääkaupunkiseudulla 2007 Lähde: Pääkaupunkiseudun yritysraportti, YTV:n julkaisuja 10/2009

119 119 (250) Kartta 3.11 Ohjelmoitu asuntotuotanto ja rakentamisen painopistealueet Helsingissä Lähde: Talous- ja suunnittelukeskus Helsingissä asuinrakentamisen painopiste on satamilta vapautuneilla alueilla sekä täydennysrakentamisena itäisissä esikaupungeissa. Myöhemmin mm. Östersundomin, Kuninkaantammen, Koivusaaren ja Pasilan roolit korostuvat. lla kerrostalorakentamisen painopiste on Marja-lla, Aviapoliksessa ja pääradan varressa, tämän jälkeen kaksi ensin mainittua korostuvat entisestään. Pientalorakentaminen painottuu ensin Leppäkorven Nikinmäen ja Ylästön alueille ja myöhemmin Koillis-lle laajemmin sekä Marja-lle ja Petikkoon.

120 120 (250) Kartta 3.12 n asuntorakentamisennuste

121 121 (250) Kartta 3.13 n arvioitu asuntorakentamisen varanto

122 122 (250) Kartta 3.14 Päivittäistavarakaupan saavutettavuus ja tarjontaindeksi pääkaupunkiseudulla a) Saavutettavuus Päivittäistavarakaupan saavutettavuus ja myymälöiden koko (päivittäistavaroiden myyntiala, m²) Helsingissä selvästi suurempi osuus asukkaista (80 %) asuu 500 metrin säteellä päivittäistavaramyymälästä kuin lla (59 %) tai pääkaupunkiseudulla keskimäärin. Helsingissä useilla alueilla on kaikilla asukkailla kävelyetäisyydellä päivittäistavaramyymälä, kun taas lla alueiden väliset erot ovat hyvinkin suuret. lla esimerkiksi useilla radanvarren alueilla on päivittäistavaramyymälä kävelyetäisyydellä suurella osalla asukkaista, kun taas joillakin alueilla ei ole myymälää lainkaan. Taulukko 3.1 Päivittäistavaramyymälöiden saavutettavuus pääkaupunkiseudulla vuonna 2008 asukkaiden osuus 500 m:n säteellä ptmyymälästä (%) pt-kaupan myyntiala asukasta kohden (indeksi) pt-myynti asukasta kohden (indeksi) pt-myymälöiden lkm 1000 asukasta kohden (indeksi) pt-kaupan yhdistetty indeksi asukasluku ( )* Espoo Kauniainen Pääkaupunkiseutu yhteensä *) Rakennuksiin paikannetut asukkaat. Lähde: A.C. Nielsen , YTV / SeutuCD

123 123 (250) b) Yhdistetty indeksi ja myymälät Päivittäistavarakaupan kokonaisindeksi ja myymälöiden koko (päivittäistavaroiden myyntiala, m²) Päivittäistavarakaupan tilannetta alueella kuvaavassa kokonaisindeksissä kaupan tunnusluvut on suhteutettu asukasmäärään. Alueet, joissa indeksiluku nousee reilusti yli sadan, palvelevat kaupan tarjonnallaan laajempaa kuin omaa aluetta. Niiden myyntiala ja myynnit sekä myymälöiden määrä alueen asukaslukuun verrattuna ovat selvästi keskimääräistä korkeammat. Helsingin eri alueilla erot eivät nouse niin suuriksi kuin n alueiden erot. Osin kuvan hajontaan vaikuttaa tilastoalueiden pienempi koko lla (kaupunginosat) kuin Helsingissä (peruspiirit). Indeksien avulla on myös havaittavissa, että suurten päivittäistavarakeskusten ympärillä olevilla alueilla on usein vastaavasti keskimääräistä heikompi tilanne.

124 124 (250) Kartta 3.15 Erikoiskaupan sijoittuminen pääkaupunkiseudulla Erikoiskaupan yksikkötiheys pääkaupunkiseudulla vuonna 2007 sekä suurimmat erikoiskaupan keskukset. Lähde: YTV, SeutuCD Julkaisusta Kaupan kaavoitus Helsingissä, osa II: erikoiskauppa, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2009:9. Erikoiskauppa on hyvin keskustahakuista kauppaa ja se keskittyy voimakkaasti seudun pää- ja alakeskuksiin. Yli puolet kaikista pääkaupunkiseudun erikoiskaupan toimipisteistä sijaitsee kuvassa rajatuissa suurimmissa keskuksissa (Helsingin keskustassa, Itäkeskuksessa, Malmilla, Tapiolassa, Matinkylän Isossa Omenassa, Leppävaaran Sellossa, Myyrmäessä, Jumbossa ja Tikkurilassa). Helsingin keskusta, johon on keskittynyt noin 40 prosenttia pääkaupunkiseudun erikoiskaupan myymälöistä, on säilyttänyt asemansa seudun ylivoimaisesti suurimpana erikoiskaupan keskittymänä toimipaikkojen lukumäärän perusteella. Tilaa vaativan erikoiskaupan suurimmat keskittymät sijaitsevat Helsingin keskustan ohella Kehä III:n varrella (Nimismiehenpelto, Petikko, Veromies, Tammisto ja Porttipuisto) sekä Itäkeskuksen Roihupellon alueella ja Suomenojalla.

125 125 (250) 3.2 Liikenne Liikennejärjestelmä ja liikkuminen Helsingin esikaupunkialueella kuntalaiset kulkevat jalan tai pyörällä matkoista 33 prosenttia ja suunta on kasvava. Henkilöautoa käytetään Helsingin esikaupunkialueilla 35 prosenttia matkoista ja suunta on lievästi laskeva. lla kuntalaiset kulkevat jalan tai pyörällä matkoista 30 prosenttia ja suunta on laskeva erityisesti pyöräilyn osalta. Henkilöautomatkoja on lla 49 prosenttia ja suunta on kasvava. Helsingissä tapahtuu noin onnettomuutta ja lla tapahtuu noin onnettomuutta vuodessa. Kuvio 3.1 Kulkutapajakauma matkamäärän mukaan pääkaupunkiseudulla vuonna 2000 ja vuosina ,0 1,2 1,2 1,2 1,7 1,1 1,9 1,6 3,1 1,2 1,9 90,0 80,0 70,0 60,0 23,2 20,2 33,0 34,4 35,8 35,2 49,3 50,2 44,2 48,8 38,2 38,7 muu henkilöauto joukkoliikenne 50,0 40,0 6,8 6,8 32,4 30,6 21,0 20,0 22,9 18,6 28,0 26,5 pyöräily jalankulku 30,0 20,0 10,0 35,8 37,4 7,6 6,6 23,1 25,9 8,1 6,7 9,4 7,9 6,8 7,6 20,7 21,2 21,9 21,9 24,7 26,1 0, , kantakaupunki, esikaupunkialue Espoo, Kauniainen pääkaupunkiseutu YHT. Lähde: YTV ennakkotieto henkilöhaastatteluista

126 126 (250) Kuvio 3.2 Joukkoliikenteen osuus matkoista pääkaupunkiseudulla Joukkoliikenteen käyttö on yleisempää Helsingin esikaupunkialueella, missä sen osuus alueen sisäisillä matkoilla on 35 prosenttia ja alhaisempaa n sisällä, jossa se on vain 20 prosenttia. Henkilöauton polttoainekustannukset ja muut käyttäjälle kohdistuvat maksut henkilöauton käytöstä ovat kutakuinkin yhtä suuret molemmissa kunnissa ja erot pysäköintipaikkojen saatavuudessa Helsingin esikaupunkialueilla ja lla ovat vähäiset. Joukkoliikenteen matkojen keskimääräinen kesto on Helsingissä 35 minuuttia ja lla 40 minuuttia. Henkilöautomatkojen ja kevyen liikenteen kestossa ei ole merkittäviä eroja kaikki kestävät noin 20 minuuttia. Palveluiden sijainti ja joukkoliikenteen palvelutaso luovat edellytyksiä joukkoliikenteen käytölle. Niitä on tarkasteltu tutkimuksessa "Yhdyskuntarakenteen vyöhykeanalyysi väliraportti ".

127 -selvitys 127 (250) Kartta 3.16 Kulkutapavyöhykkeet pääkaupunkiseudulla vuonna 2005 Kuvio 3.3 Kotitalouksien autonomistus pääkaupunkiseudulla 16, ,4 14,0 12, , ,1 8,8 8,6 10, ,0 6, , ,0 50 0,0 0, kantakaupunki, Espoo, Kauniainen esikaupunkialue Henkilöautotiheys (ha 1 000:ta as. kohti) Lähde: YTV ennakkotieto henkilöhaastatteluista pääkaupunkiseutu YHT. Työsuhdeautojen osuus (%)

128 128 (250) Kuvio 3.4 Autottomiin ja autollisiin kotitalouksiin kuuluvien osuus pääkaupunkiseudulla 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 0,8 1,9 5,2 3,0 2,7 2,1 14,2 17,7 23,7 28,0 44,4 53,8 52,0 56,6 52,2 kotital. 3 tai en. autoja kotital. 2 autoa kotital. 1 auto kotital. ei autoa 30,0 20,0 10,0 49,6 30,2 17,0 17,0 27,9 0,0, kantakaupunki, esikaupunkialue Espoo, Kauniainen pääkaupunkiseutu YHT. Lähde: YTV ennakkotieto henkilöhaastatteluista Joukkoliikenteen palvelutasossa ja lipunhinnassa on merkittävät erot. Niistä aiheutuu eroja joukkoliikenteen lipun omistamisessa ja joukkoliikenteen käytössä. Sisäinen joukkoliikenteen 30 päivän lippu maksaa Helsingissä 43 euroa ja lla 49,50 euroa, minkä lisäksi lla huomattavasti suurempi osa päivittäisistä joukkoliikenteen käyttäjistä tarvitsee 30 päivän seutukausilipun, jonka hinta on 89 euroa. laisen joukkoliikennematkat ovat siis seutuliikenteellä kalliimmat kuin Helsingin esikaupunkialueiden tavanomaisen käyttäjän. Kuvio 3.5 Joukkoliikenteen käyttö työ- ja koulumatkoilla pääkaupunkiseudulla 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 39,9 48,7 13,2 11,8 11,8 7,5 35,1 31,9 56,2 58,6 14,9 12,8 6,2 6,9 22,6 21,8 50,9 13,0 7,8 28,3 en koskaan kerran viikossa tai harvemmin muutaman kerran viikossa päivittäin 0,0, kantakaupunki, esikaupunkialue Espoo, Kauniainen pääkaupunkiseutu YHT. Lähde: YTV ennakkotieto henkilöhaastatteluista

129 129 (250) Kuvio 3.6 Joukkoliikennelipun omistus pääkaupunkiseudulla 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 19,9 0,1 2,5 37,0 24,7 0,0 2,4 34,4 36,2 0,0 1,6 38,3 42,4 0,0 1,5 32,9 30,0 0,0 2,0 35,5 ei lippua ei tietoa laadusta muu lippu arvo, km tai 10-sarja kausi tai 44- lippu 30,0 20,0 10,0 40,4 38,5 23,8 23,2 32,4 0,0, kantakaupunki, esikaupunkialue Lähde: YTV ennakkotieto henkilöhaastatteluista Espoo, Kauniainen pääkaupunkiseutu YHT. Pääkaupunkiseudun liikennevalojen ohjaus keskittyi alkaen Pasilaan Pääkaupunkiseudun liikenteenhallintakeskukseen. Liikenteenhallintakeskuksessa on erillinen ohjauspiste, johon on sijoitettu Espoon, Helsingin ja n kaupunkien liikennevalojen ohjauslaitteet sekä Helsingin keskustan ja Pasilan ajantasaisen pysäköintiopastuksen ohjauslaitteet ja pääkaupunkiseudun liikennekamerat. Helsingin poliisilaitoksen henkilöstö ohjaa Espoon, Helsingin ja n liikennevaloja. Keskuksessa työskentelee liikennevaloja huoltava Espoon, Helsingin ja n kaupunkien yhteinen liikenneteknikko. Liikennevalojen suunnittelua, kehittämistä ja ylläpitoa Helsingissä hoitaa kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston liikennevalotoimiston 14 henkilöä. lla yksi henkilö maankäytön ja ympäristön toimiala, kuntatekniikan keskus, kadunpito Liikennesuunnitelmat Helsingin Seudun Liikenne kuntayhtymä laatii vuoden 2010 alusta Helsingin ja n alueita koskevat seudulliset joukkoliikennesuunnitelmat. ja tekevät liikenne- ja liikenteenohjaussuunnitelmat MicroStation-ohjelmalla dgn-tiedostoina. Suunnitelmat arkistoidaan sekä Helsingissä että lla sähköisesti. n pääväylät ovat suurimmaksi osaksi valtion tieverkon osia. Helsingissä pääkatujen rooli on paljon suurempi. Kaikki pääteisen suunnitelmat on tehty valtion, n ja Helsingin yhteistyönä. Kaupungit ovat lausuntojensa kautta sitoutuneet näiden teiden kehittämiseen. Kaikki huomattavimmat rautateiden kehittämisen suunnitelmat on tehty valtion ratahallintokeskuksen (vuoden 2010 alusta Liikenneviraston rautatieosasto) johdolla. ja ovat olleet hankkeissa mukana. Kehärata-projekti on mittavin käynnissä oleva hanke - alueella.

130 130 (250) 3.3 Asunto- ja toimitilarakentaminen Asunto- ja rakennuskanta Helsingin rakennuskanta oli vuoden 2008 lopussa lähes 44,5 miljoonaa kerrosneliömetriä, josta asuinkerrosalan (26,5 milj.k-m2) osuus oli lähes kolme viidesosaa. Asuinkerrosalasta neljä viidesosaa oli kerrostaloissa ja viidesosa pientaloissa. Helsingin asuntokannasta runsas kolmannes on rakennettu ennen vuotta 1960, toinen kolmannes luvuilla ja kolmannes viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana. Kerrostaloasuntoja in on rakennettu melko tasaisesti eri vuosikymmeninä, 1960-lukua, jolloin niitä valmistui lähes kaksinkertainen määrä, lukuun ottamatta. Yli kolmannes rivi- ja ketjutaloasunnoista on rakennettu 1970-luvulla ja neljännes luvulla. Kuvio 3.7 Helsingin asuntokanta talotyypin ja rakentamisvuoden mukaan 45,0 Osuus koko asuntokannasta, % 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0, Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Kerrostalot Rakentamisvuosi Lähde: Aluesarjat n rakennuskanta oli vuoden 2008 lopussa yli 14,4 miljoonaa kerrosneliömetriä, josta asuinkerrosalan (8,7 milj.k-m2) osuus oli kolme viidesosaa. Asuinkerrosalasta hieman vajaa puolet oli kerrostaloissa ja yli puolet pientaloissa. n asuntokannasta lähes kolmannes on rakennettu 1970-luvulla, viidennes luvulla ja kolmannes viimeksi kuluneen 20 vuoden aikana. Kerrostaloasuntoja lle alettiin rakentaa varsinaisesti 1960-luvulla ja kerrostaloasuntokannasta enemmän kuin kaksi viidennestä valmistui luvulla. Yli kolmannes rivi- ja ketjutaloasunnoista on rakennettu 1980-luvulla ja neljännes luvulla. Erillisiä pientaloja alettiin rakentaa aiempaa enemmän 1950-luvulta lähtien ja rakentaminen on ollut 1980-luvulta lähtein selvästi aiempaa vilkkaampaa.

131 131 (250) Kuvio 3.8 n asuntokanta talotyypin ja rakentamisvuoden mukaan Osuus koko asuntokannasta, % 45,0 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0, Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Kerrostalot Rakentamisvuosi Lähde: Aluesarjat Helsingissä oli vuoden 2008 lopussa yli asuntoa. Näistä oli kerrostaloasuntoja yli 85 prosenttia, rivija ketjutaloasuntoja vajaa 6 prosenttia ja erillisiä pientaloasuntoja (pari- ja omakotitalot) vajaa 8 prosenttia. Asunnoista oli omistus- ja vuokra-asuntoja lähes sama määrä: omistusasuntoja oli vain 600 vuokra-asuntoja enemmän. Asumisoikeusasuntoja oli kaikkiaan runsas eli vain 2 prosenttia kaupungin asuntokannasta. Helsingin asuntokannasta on hallintamuoto tuntematon lähes 9 prosentissa asuntoja ja vakinaisesti asutuista asunnoistakin tällaisia on yli Kaupungin omistamia vuokra-asuntoja oli vuoden 2008 lopussa kaikkiaan eli 15 prosenttia koko asuntokannasta ja kolmannes kaikista vuokra-asunnoista. Toimitilarakennuskannasta liike- ja toimistorakennusten osuus on runsas kaksi viidennestä, julkisten rakennusten osuus lähes neljännes ja teollisuusrakennusten osuus vajaa viidennes. Kuvio 3.9 Helsingin asuntokanta talotyypin ja hallintamuodon mukaan Asuntokanta talotyypin mukaan Asuntokanta hallintamuodon mukaan Muu tai tuntematon 1 % Erilliset pientalot 8 % Asumisoikeus 2 % Muu 9 % Rivi- ja ketjutalot 6 % Omistus 45 % Asuinkerrostalot 85 % Vuokra 45 % Lähde: Aluesarja

132 132 (250) lla oli vuoden 2008 lopussa yli asuntoa. Näistä oli kerrostaloasuntoja yli 61 prosenttia, rivitaloasuntoja yli 13 prosenttia ja erillisiä pientaloasuntoja (pari-, ketju- ja omakotitalot) tasan 25 prosenttia. Asunnoista oli omistusasuntoja vajaa kaksi viidesosaa ja vuokra-asuntoja runsas kolmasosa. Asumisoikeusasuntoja oli kaikkiaan runsas eli vajaa 4 prosenttia kaupungin asuntokannasta. Kaupungin omistamia vuokra-asuntoja oli vuoden 2010 alussa eli 9,9 prosenttia koko asuntokannasta. Toimitilarakennuskannasta liike- ja toimistorakennusten osuus on runsas neljännes, varastorakennusten osuus lähes neljännes, teollisuusrakennusten osuus runsas viidennes ja julkisten rakennusten osuus vajaa kuudennes. Kuvio 3.10 n asuntokanta talotyypin ja hallintamuodon mukaan Asuntokanta talotyypin mukaan Asuntokanta hallintamuodon mukaan Asuinkerrostalot 62 % Muu tai tuntematon 0 % Erilliset pientalot 25 % Vuokra 34 % Asumisoikeus 4 % Muu 5 % Rivi- ja ketjutalot 13 % Omistus 57 % Lähde: Aluesarjat Kaupunkien yhteinen rakennuskanta oli yli 58,9 miljoonaa kerrosneliömetriä, josta asuinrakennusten osuus oli kolme viidennestä. Molemmissa kaupungeissa asuin- ja muun kerrosalan suhde oli sama. Kaupunkien yhteisestä asuinkerrosalasta yli 72 prosenttia oli kerrostaloissa. Helsingissä kerrostalojen osuus asuinkerrosalasta oli yli 80 prosenttia, kun se lla oli vajaa 50 prosenttia. Helsingissä neljäsosa kerrostalojen kerrosalasta oli alle nelikerroksisissa taloissa lla, osuus oli suurempi, kolmannes. Asuntoja kaupungeissa oli yhteensä yli Niistä oli kerrostaloasuntoja Asunnoista oli omistusasuntoja , vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja Helsingissä vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja oli kuta kuinkin saman verran, lla vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta oli vain kolmannes. Helsingissä omistusasunnoista oli omakotitaloja alle 8 prosenttia, lla niiden osuus oli yli 27 prosenttia ja niitä oli jopa lukumääräisesti noin enemmän kuin Helsingissä. Vuokra-asunnoista oli lla pientaloissa suurempi osa kuin Helsingissä. Asumisoikeusasuntoja lla oli suhteessa suurempi osuus kuin Helsingissä. lla asumisoikeusasunnoista lähes puolet oli pientaloissa, Helsingissä vain vajaa viidennes. Muuta kuin asuinrakennusalaa kaupungeissa oli yhteensä 23,8 miljoonaa. Siitä 38 prosenttia oli liike- ja toimistorakennuksissa, 21 prosenttia julkisissa rakennuksissa, 20 prosenttia teollisuusrakennuksissa ja 11 prosenttia varastorakennuksissa. Kaupunkien toimitilarakennuskanta eroaa toisistaan selvästi: Helsingissä toimisto-, myymälä- ja julkiset rakennusten osuus on korkeampi kuin lla, kun taas lla on suhteellisesti enemmän varasto- ja teollisuusrakennuksia.

133 133 (250) Taulukko 3.2 Rakennuskanta Helsingissä ja lla rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan k-m 2 % k-m 2 % Kaikki rakennukset yhteensä Asuinrakennuksia , ,9 Muita rakennuksia , ,1 Asuinrakennukset yhteensä Erilliset pientalot , ,0 Rivi- ja ketjutalot , ,8 Asuinkerrostalot alle 4 kerrosta , ,6 Asuinkerrostalot vähintään 4 kerrosta , ,6 Muut rakennukset Liikerakennukset , ,3 Toimistorakennukset , ,1 Liikenteen rakennukset , ,9 Hoitoalan rakennukset , ,2 Kokoontumisrakennukset , ,1 Opetusrakennukset , ,0 Teollisuusrakennukset , ,5 Varastorakennukset , ,0 Muu tai tuntematon käyttötarkoitus ,9 Lähde: Aluesarjat

134 134 (250) Taulukko 3.3 Helsingin ja n asuntokanta asunnon talotyypin ja hallintamuodon mukaan Kaikki talotyypit Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot Muu tai tuntematon k-m 2 % k-m 2 % k-m 2 % k-m 2 % k-m 2 % HELSINKI Hallintaperuste yhteensä Omistusasunto , , , , ,4 Omistaa talon , ,5 45 0,3 34 0,0 31 5,6 Omistaa asunnon osakkeet , , , , ,4 Vuokra-asunto , , , , ,4 Aravavuokra-asunto ,7 90 5, , , ,6 Korkotukivuokra-asunto ,2 49 3, , , ,0 Muu vuokra-asunto , , , , ,4 Asumisoikeusasunto , , , ,0 0 0,0 Muu tai tuntematon hallintaperuste , , , , ,2 VANTAA Hallintaperuste yhteensä Omistusasunto , , , , ,9 Omistaa talon , ,6 4 0,0 4 0, ,6 Omistaa asunnon osakkeet , , , , ,4 Vuokra-asunto , , , , ,8 Aravavuokra-asunto ,8 49 5, , , ,0 Korkotukivuokra-asunto ,5 67 8, , ,2 5 1,6 Muu vuokra-asunto , , , , ,4 Asumisoikeusasunto , , , ,1 0 0,0 Muu tai tuntematon hallintaperuste , , , , ,0 Lähde: Aluesarjat Rakentaminen Helsingissä on vuosien aikana rakennettu kaikkiaan k-m2 uutta tai vanhaa täydentävää kerrosalaa. Rakentamisesta uudisrakentamisen osuus on ollut yli 90 prosenttia. Kerrosalasta vajaa puolet on tehty asuinrakennuksiin. Asunto- ja muun rakentamisen suhde vuosittain valmistuneesta kerrosalasta on vaihdellut: vuosina asuinkerrosalaa valmistui enemmän kuin muuta kerrosalaa. Parina viime vuotena muun kuin asuinkerrosalan osuus on ollut selvästi suurempaa.

135 135 (250) Kuvio 3.11 Rakentaminen Helsingissä vuosina rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan, k-m k-m Asuinrakennukset Muut rakennukset Lähde: Aluesarjat Vielä vuonna 2005 Helsingissä valmistui noin uutta asuntoa. Sen jälkeen suuntaus on ollut lievästi vähenevä niin, että vuonna 2009 uudisrakentamisen tuloksena asuntoja valmistui Valmistuneista asunnoista 81 prosenttia on tehty kerrostaloihin, 5 prosenttia pari- ja ketjutaloihin sekä 6 prosenttia rivitaloihin ja 7 prosenttia omakotitaloihin. Lisäksi Helsingissä on viime vuosien aikana syntynyt melko merkittävä määrä uusia asuntoja vanhaan rakennuskantaan tehdyillä käyttötarkoituksen muutoksilla; vuosien aikana on tällä tavoin saatu aikaan lähes uutta asuntoa. Näitä asuntoja ei edellä ole laskettu uudisrakentamisen lukuihin. Kuvio 3.12 Asuntorakentaminen Helsingissä vuosina asunnon talotyypin mukaan, asuntoja asuntoja Muut rakennukset Asuinkerrostalot Rivi- tai ketjutalot Muut erilliset pientalot Yhden asunnon talot Lähde: Aluesarjat

136 136 (250) Vuosina valmistuneista asunnoista on 69 prosenttia ollut omistusasuntoja, 28 prosenttia vuokraasuntoja ja 3 prosenttia asumisoikeusasuntoja. Vuokra-asunnoista valtaosa on rakennettu valtiontuen turvin: muun rahoituksen osuus on ollut keskimäärin viidennes. Erityisryhmien (opiskelijat, nuoret, mielenterveyskuntoutujat, vanhukset) käyttöön on vuosien aikana rakennettu kaikkiaan asuntoa eli runsas 12 prosenttia tuona aikana valmistuneista asunnoista. Kuvio 3.13 Asuntorakentaminen Helsingissä vuosina asunnon hallintamuodon mukaan asuntoja Asumisoikeusasunnot Vuokra-asunnot Omistusasunnot Lähde: Aluesarjat Kuvio 3.14 Helsingin vuokra-asuntotuotanto asunnon rahoitusmuodon mukaan, vuosina asuntoja Muu rahoitus Korkotuki tai muu ARA Aravalaina Lähde: Aluesarjat

137 137 (250) Huoneistotyypiltään valmistuneista asunnoista oli enemmistö yksiöitä ja kaksioita vuoteen 2006 saakka. Sen jälkeen näiden huoneluvultaan pienten asuntojen osuus on alentunut: vuonna 2009 se oli enää 40 prosenttia. Kerrostaloasunnoissa pienten asuntojen osuus on luonnollisesti suurempi: vuosina se oli noin 60 prosenttia, mutta jäi vuonna 2009 alle 50 prosentin. Kuvio 3.15 Eri huoneistotyyppien osuus in vuosina valmistuneissa asunnoissa, kaikki asunnot osuus uusista asunnoista, % 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % h+ kolmiot kaksiot yksiöt Lähde: Aluesarjat Vuosittain valmistuneen muun kuin asuinkerrosalan määrä on vaihdellut ja kerrosneliömetrin välillä: kaikkiaan vuosien aikana sitä valmistui 1,26 miljoonaa kerrosneliömetriä. Parin viime vuoden aikana kerrosalaa on valmistunut aiempia vuosia enemmän. Valmistuneesta kerrosalasta on rakennettu neljännes toimistorakennuksiin, vajaa viidennes myymälärakennuksiin ja sekä julkisiin että liikennettä palveleviin rakennuksiin kuudennes kumpaankin. lla on vuosien aikana rakennettu kaikkiaan k-m2 uutta tai vanhaa täydentävää kerrosalaa. Rakentamisesta uudisrakentamisen osuus on ollut yli 96 prosenttia. Kerrosalasta kaksi viidesosaa on tehty asuinrakennuksiin. Asunto- ja muun rakentamisen suhde vuosittain valmistuneesta kerrosalasta on vaihdellut: vuonna 2007 asuinkerrosalaa valmistui niukasti enemmän kuin muuta kerrosalaa. Parina viime vuotena muun kuin asuinkerrosalan osuus on ollut vähintään kaksi kolmasosaa. Kuvio 3.16 Rakentaminen lla vuosina rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan, k- m 2 k-m Asuinrakennukset Muut rakennukset Lähde: Aluesarjat

138 138 (250) Vielä vuonna 2005 lla valmistui yli uutta asuntoa. Sen jälkeen suuntaus on ollut laskeva niin, että vuonna 2009 uusia asuntoja valmistui 956. Valmistuneista asunnoista 51 prosenttia on tehty kerrostaloihin, 24 prosenttia omakotitaloihin, 12 prosenttia pari- ja ketjutaloihin sekä 12 prosenttia rivitaloihin. lla käyttötarkoituksen muutosten kautta on syntynyt vain muutamia yksittäisiä uusia asuntoja viime vuosina. Vuosien aikana niitä oli yhteensä 47 asuntoa. Ne sisältyvät edellä esitettyihin uustuotannon lukuihin. Kuvio 3.17 Asuntorakentaminen lla vuosina asunnon talotyypin mukaan, asuntoja asuntoja Muut rakennukset Asuinkerrostalot Rivi- tai ketjutalot Muut erilliset pientalot Yhden asunnon talot Lähde: Aluesarjat Vuosina valmistuneista asunnoista on 85 prosenttia ollut omistusasuntoja ja 15 prosenttia vuokra-asuntoja. lla vuokra-asunnot on rakennettu lähes täysin valtion tuella 36. Kuvio 3.18 Asuntorakentaminen lla vuosina asunnon hallintamuodon mukaan, asuntoja asuntoja Asumisoikeusasunnot Vuokra-asunnot Omistusasunnot Lähde: aluesarjat 36 lla ei ole läheskään kattavaa tietoa vapaarahoitteisesta vuokra-asuntotuotannosta.

139 139 (250) Kuvio 3.19 n vuokra-asuntotuotanto asunnon rahoitusmuodon mukaan vuosina asuntoja Muu rahoitus Korkotuki tai muu ARA Aravalaina Lähde: Aluesarjat Huoneistotyypiltään valmistuneista asunnoista on ollut runsas kolmannes yksiöitä ja kaksioita: vuosina niiden osuus oli 40 prosenttia. Kerrostaloasunnoissa pienten asuntojen osuus on luonnollisesti suurempi: se on ollut yli 60 prosenttia, vuonna 2009 se oli niukasti alle 60 prosentin. Kuvio 3.20 Eri huoneistotyyppien osuus lle vuosina valmistuneissa asunnoissa, kaikki asunnot osuus uusista asunnoista, % 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % h+ kolmiot kaksiot yksiöt Lähde: Aluesarjat Vuosittain valmistuneen muun kuin asuinkerrosalan määrä on vaihdellut ja kerrosneliömetrin välillä: kaikkiaan vuosien aikana sitä valmistui 1,20 miljoonaa kerrosneliömetriä. Parin viime vuoden aikana kerrosalaa on valmistunut aiempia vuosia enemmän. Valmistuneesta kerrosalasta on rakennettu 30 prosenttia varastorakennuksiin, 21 prosenttia myymälärakennuksiin, 16 prosenttia liikennettä palveleviin rakennuksiin ja 11 prosenttia sekä toimistorakennuksiin että julkisiin rakennuksiin. lla ja Helsingissä on vuosien aikana rakennettu kaikkiaan 4,36 miljoonaa k-m2 uutta tai vanhaa täydentävää kerrosalaa. Rakentamisesta uudisrakentamisen osuus on ollut yli 93 prosenttia. Kerrosalasta 44 prosenttia on tehty asuinrakennuksiin. Helsingissä asuinkerrosalan osuus rakentamisesta oli 47 prosenttia, lla 39 prosenttia. Asunto- ja muun rakentamisen suhde vuosittain valmistuneesta kerrosalasta on vaihdellut: vuosina asuinkerrosalaa valmistui enemmän kuin muuta kerrosalaa. Parina viime vuotena muun kuin asuinkerrosalan osuus on ollut liki kaksi kertaa niin suurta kuin asuinkerrosalan.

140 140 (250) Kuvio 3.21 Asuinrakennusten osuus in ja lle vuosina valmistuneesta kerrosalasta osuus valmistuneesta kerrosalasta; % Lähde: Aluesarjat Kuvio 3.22 in ja lle vuosina yhteensä valmistunut kerrosala rakennusten käyttötarkoituksen mukaan k-m Asuinrakennukset Muut rakennukset Lähde: Aluesarjat Vielä vuonna 2005 kaupunkeihin valmistui yhteensä lähes uutta asuntoa. Sen jälkeen suuntaus on ollut laskeva niin, että vuonna 2009 uusia asuntoja valmistui enää Kaikkiaan vuosien aikana uusia asuntoja valmistui Valmistuneista asunnoista 70 prosenttia on tehty kerrostaloihin, 13 prosenttia omakotitaloihin, 7 prosenttia pari- ja ketjutaloihin sekä 8 prosenttia rivitaloihin. lla asuntorakentaminen on ollut selvästi pientalovaltaisempaa kuin Helsingissä. Omakotitaloja on lle rakennettu lukumääräisesti kaksinkertainen määrä in verrattuna. Myös paritaloasuntoja on lle tehty viiden viime vuoden aikana lukumääräisesti noin 250 enemmän kuin in. Taulukko 3.4 in ja lle vuosina valmistuneet asunnot talotyypin mukaan lkm % lkm % Omakotitalot 846 6, ,9 Paritalot 595 4, ,7 Rivi- ja ketjutalot 769 6, ,2 Kerrostalot , ,3 Muut rakennukset 165 1,3 67 0,9 Yhteensä Lähde: Aluesarjat

141 141 (250) Kuvio 3.23 in ja lle valmistuneet pientaloasunnot vuosina asuntoja Lähde: Aluesarjat Vuosina valmistuneista asunnoista on 75 prosenttia ollut omistusasuntoja, 24 prosenttia vuokraasuntoja ja 2 prosenttia asumisoikeusasuntoja. Helsingissä vuokra-asuntojen osuus uudisrakentamisesta on ollut suurempi. Huoneistotyypiltään valmistuneista asunnoista on ollut 43 prosenttia yksiöitä ja kaksioita: vuonna 2009 niiden osuus oli 39 prosenttia. Kerrostaloasunnoissa pienten asuntojen osuus on luonnollisesti suurempi: se on ollut keskimäärin noin 57 prosenttia, vuonna 2009 se oli niukasti 48 prosenttia. Kuvio 3.24 Vuosina in ja lle valmistuneiden asuntojen hallintamuotojakauma Omistusasunnot Vuokra-asunnot Asumisoikeusasunnot 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % osuus asuntotuotannosta Lähde: Aluesarjat Kuvio 3.25 Vuosina in ja lle valmistuneiden asuntojen huoneistotyyppijakauma, kaikki asunnot 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 osuus valmistuneista asunnoista % yksiöt kaksiot kolmiot 4h+ Lähde: Aluesarjat

142 142 (250) Vuosittain valmistuneen muun kuin asuinkerrosalan määrä on vaihdellut ja kerrosneliömetrin välillä: kaikkiaan vuosien aikana sitä valmistui 2,46 miljoonaa kerrosneliömetriä. Parin viime vuoden aikana kerrosalaa on valmistunut aiempiin vuosiin verrattuna noin kaksinkertainen määrä. Valmistuneesta kerrosalasta on rakennettu runsas viidennes varastorakennuksiin, vajaa viidennes myymälärakennuksiin, sekä noin kuudennes sekä toimisto- että liikennettä palveleviin rakennuksiin. Kuvio 3.26 Vuosina in ja lle yhteensä valmistunut muu kuin asuinkerrosala, k-m2 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % osuus valmistuneesta kerrosalasta myymälä toimisto julkiset liikenne teollisuus varasto muut Lähde: Aluesarjat

143 143 (250) 3.4 Asuminen Asuntokanta ja asuntojen käytössä olotilanne Helsingissä oli vuoden 2008 lopussa asuntoa. Kutakin tuhatta helsinkiläistä kohden oli 584 asuntoa. Asunnoista oli 92,3 prosenttia vakinaisessa asuinkäytössä. Vuokra-asunnoissa prosenttiluku vaihteli korkotukivuokra-asuntojen 95,2 prosentista "muiden vuokra-asuntojen" 98,7 prosenttiin. Vuokra-asunnoissa asui vuoden 2008 lopussa 47,0 prosenttia helsinkiläisistä asuntokunnista. Osuus on hieman pienentynyt viime vuosien aikana. Kaupungin omistamissa vuokra-asunnoissa asui yli helsinkiläistä, mikä on 16 prosenttia kaupungissa asuvasta väestöstä. Asunnottomana helsinkiläisistä oli 5,5 henkilöä kutakin tuhatta asukasta kohden. Osuus on pysynyt samana. Kaikkiaan vuoden 2008 lopussa Helsingissä oli muussa kuin vakinaisessa asuinkäytössä asuntoa, joista vuokra-asuntoja oli lla oli vuoden 2008 lopussa asuntoa. Kutakin tuhatta vantaalaista kohden oli 487 asuntoa. Asunnoista oli tuolloin 94,9 prosenttia vakinaisessa asuinkäytössä. Vuokra-asunnoissa prosenttiluku vaihteli korkotukivuokra-asuntojen 95,3 prosentista "muiden vuokra-asuntojen" 99,1 prosenttiin. Vuokra-asunnoissa asui vuoden 2008 lopussa 34,6 prosenttia vantaalaisista asuntokunnista. osuus on hieman pienentynyt viime vuosien aikana. Asunnottomana vantaalaisista oli 3,1 henkilöä kutakin tuhatta asukasta kohden. Asunnottomien suhteellinen osuus on suurentunut viime vuosina. Kaikkiaan vuoden 2008 lopussa lla oli muussa kuin vakinaisessa asuinkäytössä asuntoa, joista vuokra-asuntoja oli Asuntokuntien asuminen läisistä asuntokunnista 85 prosenttia asui kerrostaloasunnossa vuoden 2008 lopussa. Rivitaloasunnoissa asujia oli 6 prosenttia ja erillisissä pientaloasunnoissa asuvia vajaa 8 prosenttia. Tilanne ei ole muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana. läisistä asui kerrostaloasunnoissa 79 prosenttia, rivitaloissa 8 prosenttia ja erillisissä pientaloissa 12 prosenttia. Pientalossa asuminen yleistyy asuntokunnan koon kasvaessa tiettyyn rajaan saakka. Viiden henkilön asuntokunnista 44 prosenttia asui pientalossa, mutta jo sitä suuremmissa asuntokunnissa pientaloasuminen oli harvinaisempaa: vähintään seitsemän henkilön asuntokunnista pientaloasujia oli enää 29 prosenttia. Isoimmissa asuntokunnissa kerrostaloasuminen on viiden viime vuoden aikana yleistynyt, osin varmaan kasvaneen maahanmuuton seurauksena. Yhden henkilön asuntokunnista 94 prosenttia asui kerrostaloasunnossa ja kahdenkin henkilön asuntokunnista kerrostaloasujia oli 83 prosenttia. Kerrostaloasunnossa asuminen on yleisintä alle 35-vuotiailla ja vähäisintä vuotiailla. Sitä vanhemmilla se taas yleistyy. Helsingissä ei kerrostaloasumisen suosio laske alle 80 prosenttiin missään ikäryhmässä.

144 144 (250) Kuvio 3.27 Helsingin asuntokunnat asuntokunnan koon ja asunnon talotyypin mukaan 7+ henk. Asuntokunnan koko 6 henk. 5 henk. 4 henk. 3 henk. 2 henk. 1 henk. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Erillinen pientalo Rivitalo Kerrostalo Lähde: Aluesarjat läisistä 2-5 henkilön asuntokunnista yli puolet asuu omistusasunnossa, muun kokoisista asuntokunnissa vuokra-asunnossa asuminen on omistusasumista yleisempää. Asumisoikeusasunnossa asujia on eniten 4-6 henkilön asuntokunnissa. Kuvio 3.28 Helsingin asuntokuntien asuminen asuntokunnan koon ja asunnon hallintamuodon mukaan Asuntokunnan koko 7+ henkilöä 6 henkilöä 5 henkilöä 4 henkilöä 3 henkilöä 2 henkilöä Omistusasunto Vuokra-asunto Asumisoikeusasunto Muu tai tuntematon hallintaperuste 1 henkilö Lähde: aluesarjat 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 Asumismuoto % Helsingissä oli vuoden 2010 alussa kaikkiaan yli kaupungin omistamaa vuokra-asuntoa 37, joissa asui runsas asukasta (hieman yli 16 prosenttia kaupungin väestöstä). Erityisryhmien (esim. nuoriso, opiskelijat, mielenterveyskuntoutujat, vanhukset) käyttöön on vuosien aikana rakennettu yli asuntoa. Helsingin asuntokannasta yksiöitä oli vuoden 2008 lopussa lähes joka neljäs ja kaksioita useampi kuin joka kolmas. Kolmen huoneen ja keittiön asuntoja oli useampi kuin joka viides ja sitä suurempia asuntoja joka kuudes. Yksiöissä helsinkiläisistä asui hieman useampi kuin joka viides, kaksioissa useampi kuin joka kolmas, kolmen huoneen asunnoissa useampi kuin joka viides. 37 Tämän lisäksi kaupunki omistaa yksittäisiä osakeasuntoja ja muita asuntoja. Tekstissä mainittuun asuntoon kuuluvat vuokrataloyhtiöihin kuuluvat asunnot, eivät siis yksittäiset asunnot.

145 145 (250) Taulukko 3.5 Asuntokunnat asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun mukaan Helsingissä Henkilöitä Kaikki 1 huone 2 huonetta 3 huonetta 4 huonetta 5 huonetta 6 huonetta 7+ huonetta Kaikki asuntokunnat henk. asuntokunta henk. asuntokunta henk. asuntokunta henk. asuntokunta henk. asuntokunta henk. asuntokunta henkilön asuntokunta Lähde: Aluesarjat Henkilön katsotaan asuvan ahtaasti, jos huoneistossa on asuinhuoneita vähemmän kuin asukkaita (normi 4). Tämän määritelmän mukaan Helsingissä asui ahtaasti hieman vajaa viidennes kaupungin asukkaista vuoden 2008 lopussa. Asuntokunnista ahtaasti asuvia oli harvempi kuin joka kymmenes. Ahtaasti asuvien määrä vaihteli asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun mukaan. Ahtaasti asuminen lisääntyi asuntokunnan koon kasvaessa: jo viiden henkilön asuntokunnista enemmän kuin kaksi kolmasosaa asui ahtaasti, kun kahden henkilön asuntokunnista ahtaasti asuvia oli vähemmän kuin kymmenesosa. Tilavasti asuvia (asuntokunnalla käytössään vähintään kolme asuinhuonetta enemmän kuin siinä on jäseniä) Helsingissä asui joka kahdeskymmenesviides asuntokunnista. Kuvio 3.29 Ahtaasti asuvat asuntokunnat asuntokunnan koon mukaan Helsingissä henk. Asuntokunnan koko 6 henk. 5 henk. 4 henk. 3 henk. 2 henk. 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Ahtaasti asuvia henkilöitä, % Lähde: Aluesarjat Yksiöissä ja kolmen asuinhuoneen asunnoissa asuvista helsinkiläisistä neljäsosa lasketaan ahtaasti asuviksi ja neljän huoneen asunnoissa heitä on joka viides ja viiden huoneen asunnoissa joka kymmenes.

146 146 (250) Kuvio 3.30 Eri suuruisissa asunnoissa ahtaasti asuvien osuus Helsingissä h Asunnon huoneluku 5h 4h 3h 2h 1h 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 50,0 Lähde: Aluesarjat Ahtaasti asuvia henkilöitä, % Helsingissä asuvista vieraskielisistä asuntokunnista ahtaasti asuvia oli 24 prosenttia vuoden 2006 lopussa. Ahtaimmin asuivat somaliasuntokunnat, joista yli puolet asui ahtaasti, väljimmin venäläiset, joista ahtaasti asuvia asuntokuntia oli joka seitsemäs. Taulukko 3.6 Vieraskieliset asuntokunnat koon ja asunnon huoneluvun mukaan Helsingissä Asuntokunnan koko Huoneluku 1 Huoneluku 2 Huoneluku 3 Huoneluku 4 Huoneluku 5+ Yhteensä Henkilöluku Henkilöluku Henkilöluku Henkilöluku Henkilöluku Henkilöluku Henkilöluku Lähde: Aluesarjat

147 147 (250) laisista asuntokunnista 61 prosenttia asui kerrostaloasunnossa vuoden 2008 lopussa. Rivitaloasunnoissa asujia oli 14 prosenttia ja erillisissä pientaloasunnoissa asuvia 25 prosenttia. Viittä vuotta aiempaan tilanteeseen verrattuna erillisissä pientaloissa asuminen oli hieman lisääntynyt kerrostaloasumisen kustannuksella. laisista asui kerrostaloasunnoissa niukka enemmistö, 51 prosenttia. Rivitaloissa asuvia oli 16 prosenttia ja erillisissä pientaloissa asuvia joka kolmas eli 33 prosenttia vantaalaisista. Pientalossa asuminen yleistyy asuntokunnan koon kasvaessa tiettyyn rajaan saakka. Viiden henkilön asuntokunnista 71 prosenttia asui pientalossa, mutta sitä suuremmissa asuntokunnissa pientaloasuminen oli harvinaisempaa: vähintään seitsemän henkilön asuntokunnista pientaloasujia oli enää 57 prosenttia. Isoimmissa asuntokunnissa (7+ henkilöä) kerrostaloasuminen on viiden viime vuoden aikana yleistynyt, osin kasvaneen maahanmuuton seurauksena. Muun kokoisissa asuntokunnissa sen sijaan kerrostaloasuminen on vähentynyt, yhden henkilön asuntokuntia lukuun ottamatta. Yhden henkilön asuntokunnista 83 prosenttia asui kerrostaloasunnossa ja kahden henkilön asuntokunnista kerrostaloasujia oli 57 prosenttia. Kerrostaloasunnossa asuminen on yleisintä alle 35-vuotiailla ja vähäisintä vuotiailla. Sitä vanhemmilla se taas yleistyy. lla kaikissa ikäryhmissä kuitenkin enemmistö asuu kerrostaloissa. Kuvio 3.31 n asuntokunnat asuntokunnan koon ja asunnon talotyypin mukaan henk. Asuntokunnan koko 6 henk. 5 henk. 4 henk. 3 henk. 2 henk. 1 henk. Erillinen pientalo Rivitalo Kerrostalo 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Lähde: Aluesarjat Kaiken kokoisissa asuntokunnissa omistusasunnossa asuminen on lla vuokra-asunnoissa asumista yleisempää. Neljän henkilön asuntokunnista liki kolme neljästä asui omistusasunnossa. Asumisoikeusasunnossa asujia on eniten kuuden henkilön asuntokunnissa. Kuvio 3.32 n asuntokuntien asuminen asuntokunnan koon ja asunnon hallintamuodon mukaan Asuntokunnan koko 7+ henkilöä 6 henkilöä 5 henkilöä 4 henkilöä 3 henkilöä 2 henkilöä 1 henkilö Omistusasunto Vuokra-asunto Asumisoikeusasunto Muu tai tuntematon hallintaperuste 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Asumismuoto Lähde: Aluesarjat

148 148 (250) lla oli vuoden 2010 alussa kaikkiaan kaupungin omistamaa vuokra-asuntoa 38, joissa asui runsas asukasta (hieman alle 10 prosenttia kaupungin väestöstä). lla ei erityisryhmien käyttöön tulleita asuntoja ole kattavasti tilastoitu. n asuntokannasta yksiöitä oli vuoden 2008 lopussa joka kymmenes ja kaksioita joka kolmas. Kolmen huoneen ja keittiön asuntoja oli useampi kuin joka neljäs ja sitä suurempia asuntoja kolme kymmenestä. Yksiöissä vantaalaisista asui joka kymmenes, kaksioissa joka kolmas, kolmen huoneen asunnoissa joka neljäs. Taulukko 3.7 Asuntokunnat asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun mukaan lla h+ Henkilöitä Kaikki huone huonetta huonetta huonetta huonetta huonetta huonetta Kaikki asuntokunnat henk. asuntokunta henk henk henk henk henk henk Lähde: Aluesarjat lla asui ahtaasti hieman vajaa viidennes kaupungin asukkaista vuoden 2008 lopussa. Asuntokunnista ahtaasti asuvia oli harvempi kuin joka kymmenes. Ahtaasti asuvien määrä vaihteli asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun mukaan. Ahtaasti asuminen lisääntyi asuntokunnan koon kasvaessa: jo viiden henkilön asuntokunnista enemmän kuin kaksi viidesosaa asui ahtaasti, kun kolmen henkilön asuntokunnista ahtaasti asuvia oli hieman enemmän kuin kymmenesosa. Tilavasti asuvia (asuntokunnalla käytössään vähintään 3 asuinhuonetta enemmän kuin siinä on jäseniä) lla asui joka kahdeskymmenes asuntokunnista. Kuvio 3.33 Ahtaasti asuvat asuntokunnat asuntokunnan koon mukaan lla henk. Asuntokunnan koko 6 henk. 5 henk. 4 henk. 3 henk. 2 henk. 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Ahtaasti asuvia henkilöitä, % Lähde: Aluesarjat 38 Tämän lisäksi kaupunki omistaa vajaa tuhat yksittäistä osakeasuntoa ja muuta asuntoa. Tekstissä mainittuun asuntoon kuuluvat vuokrataloyhtiöihin kuuluvat asunnot.

149 149 (250) Kolmen asuinhuoneen asunnoissa asuvista vantaalaisista runsas neljäsosa lasketaan ahtaasti asuviksi, yhden sekä neljän huoneen asunnoissa heitä on joka viides ja viiden huoneen asunnoissa harvempi kuin joka kymmenes. Kuvio 3.34 Eri suuruisissa asunnoissa ahtaasti asuvien osuus lla h Asunnon huoneluku 5h 4h 3h 2h 1h 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 50,0 Ahtaasti asuvia henkilöitä, % Lähde: Aluesarjat lla asuvista vieraskielisistä asuntokunnista ahtaasti asuvia oli 28 prosenttia vuoden 2006 lopussa. Ahtaimmin asuivat somaliasuntokunnat, joista yli puolet asui ahtaasti, väljimmin venäläiset, joista ahtaasti asuvia asuntokuntia oli joka seitsemäs. Taulukko 3.8 lla asuvat vieraskieliset asuntokunnat asuntokunnan koon ja asunnon huoneluvun mukaan Asuntokunnan koko Huoneluku 1 Huoneluku 2 Huoneluku 3 Huoneluku 4 Huoneluku 5+ Yhteensä Henkilöluku Henkilöluku Henkilöluku Henkilöluku Henkilöluku Henkilöluku Henkilöluku Lähde: Aluesarjat Asuntojen hinnat ja vuokrat Helsingissä vanhat kerrostaloasunnot maksoivat keskimäärin euroa neliömetriltä vuonna Huoneluvultaan pienimmissä neliöhinta oli noin 700 euroa korkeampi ja isommissa asunnoissa noin 100 euroa alempi. Vuoteen 2005 verrattuna kerrostaloasunnot olivat nyt 20 prosenttia kalliimpia. Reaalisestikin neliöhinta oli kohonnut yli 11 prosenttia. Vanhoista rivitaloasunnoista joutui maksamaan hieman alle euroa neliöltä. Hintojen nousu vuodesta 2005 oli reaalisesti vain kolmisen prosenttia. Keskimääräinen neliövuokra kaikissa asunnoissa keskimäärin oli 11,89 euroa vuonna Aravaasunnoissa neliövuokra oli 9,98 euroa ja vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa 13,86 euroa. Vapaarahoitteisissa yksiöissä neliövuokra oli keskimäärin kaksi euroa korkeampi kuin suuremmissa asunnoissa, kun aravavuokra-asunnoissa ero oli 1,5 euroa. Koko maahan verrattuna vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa neliövuokra oli Helsingissä keskimäärin lähes 4 euroa ja arava-asunnoissa noin euron korkeampi. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa korkeimmat neliövuokrat olivat ennen vuotta 1950 valmistuneissa, halvimmat

150 150 (250) 1980-luvuilla valmistuneissa asunnoissa. Ero oli noin 3 euroa neliöltä. Aravavuokra-asunnoissa edullisimmat neliövuokrat olivat 1960-luvulla valmistuneissa asunnoissa, kalleimmat 2000-luvulla valmistuneissa asunnoissa: eroa oli 1,5 euroa neliöltä. Verrattuna koko maan hintatasoon Helsingissä asunnot olivat neliöhinnaltaan euroa kalliimpia ja rivitaloasunnotkin euroa kalliimpia. Asuntojen hinnat olivat koko maassa kohonneet vähemmän kuin Helsingissä. Kuvio 3.35 Asuntojen keskimääräiset neliövuokrat Helsingin vanhoissa kerrostaloasunnoissa asunnon rakentamisvuoden mukaan euroa per neliömetri Rakentamisvuosi vapaa arava Lähde: Aluesarjat lla vanhojen kerrostaloasuntojen keskimääräinen neliöhinta oli vajaa euroa vuonna Asunnon koon mukaan neliöhinta vaihteli ja euron välillä. Vuoteen 2005 nähden neliöhinnat olivat kohonneet reaalisesti lähes 8 prosenttia. Vanhoista rivitaloasuntoneliöistä joutui lla maksamaan keskimäärin yli euroa. Rivitaloissa neliöhinnat olivat kohonneet reaalisesti vajaa 8 prosenttia. Keskimääräinen neliövuokra kaikissa asunnoissa keskimäärin oli 10,74 euroa vuonna Aravaasunnoissa neliövuokra oli 10,16 euroa ja vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa 11,73 euroa. Vapaarahoitteisissa yksiöissä neliövuokra oli keskimäärin kolme euroa korkeampi kuin suuremmissa asunnoissa, kun aravavuokra-asunnoissa ero oli vajaa 1,5 euroa. Koko maahan verrattuna vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa neliövuokra oli lla keskimäärin lähes 1,7 euroa ja arava-asunnoissa noin euron korkeampi. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa korkeimmat neliövuokrat olivat 1950-luvulla valmistuneissa, halvimmat 1970-luvuilla valmistuneissa asunnoissa. Ero oli noin 1,5 euroa neliöltä. Aravavuokra-asunnoissa edullisimmat neliövuokrat olivat 1960-luvulla valmistuneissa asunnoissa, kalleimmat 2000-luvulla valmistuneissa asunnoissa: eroa oli 1,7 euroa neliöltä.

151 151 (250) Kuvio 3.36 Asuntojen keskimääräiset neliövuokrat n vanhoissa kerrostaloasunnoissa asunnon rakentamisvuoden mukaan euroa per neliömetri Rakentamisvuosi vapaa arava Lähde: Aluesarjat Helsingissä ja lla oli vuoden 2008 lopussa kaikkiaan lähes asuntoa. Kaupungeissa asui samaan aikaan asukasta. Jokaista asuntoa kohden oli siis 1,85 asukasta tai toisin sanottuna jokaista asukasta kohden oli keskimäärin 0,54 asuntoa. Asunnoista oli vakinaisessa asuinkäytössä 93 prosenttia. Lukumääräisesti muussa kuin vakinaisessa asuinkäytössä asuntoja oli kaikkiaan asuntoa. Helsingissä asunnottomien suhteellinen osuus koko väestöstä oli hieman suurempi kuin lla. läiset asuivat vantaalaisia useammin kerrostaloissa. lla pientaloissa asuminen on yleistynyt viime vuosina. Kuvio 3.37 Eri talotyypeissä asuvien asuntokuntien osuus Helsingissä ja lla Erillinen pientalo Rivi- tai ketjutalo As uinkerrostalo Muu tai tuntematon 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% osuus asuntokunnista Lähde: Aluesarjat Kerrostaloasuminen on yleisintä kummassakin kaupungissa nuorimmissa ikäryhmissä. Pientaloissa asuminen yleistyy lla nopeasti jo vuotiaiden ikäryhmästä lähtien. Sen jälkeen ero kaupunkien välillä pysyy samansuuruisena.

152 152 (250) Kuvio 3.38 Kerrostaloasunnoissa asuvien asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista asuntokunnan vanhimman iän mukaan Helsingissä ja lla kerrostaloissa asuvien osuus, % 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0, Ikäryhmä Lähde: Aluesarjat Omistusasunnossa asuminen kasvaa asuntokunnan koon suuretessa tiettyyn rajaan saakka ja yleisimmillään neljän henkilön asuntokunnilla. Kun asuntokunnan koko vielä tästä kasvaa alkaa omistusasunnossa asuvien osuus vähetä, Helsingissä jyrkemmin kuin lla. Kuvio 3.39 Omistusasunnossa asuvien asuntokuntien osuus asuntokunnan koon mukaan Helsingissä ja lla omistusasunnossa asuvia, % henkilö 2 henkilöä 3 henkilöä 4 henkilöä 5 henkilöä 6 henkilöä 7+ henkilöä Lähde: Aluesarjat Kaupungin omistamissa vuokrataloissa asui Helsingissä yli 16 prosenttia kaupunkilaisista, lla osuus oli vajaa 10 prosenttia. Kaupunkien asuntokantojen huoneistotyyppijakaumat eroavat selvästi toisistaan. Helsingissä kanta on huomattavasti pienasuntovaltaisempi kuin lla: Helsingissä lähes joka neljäs asunto on yksiö, lla vain joka kymmenes. Kolmessa asunnossa kymmenestä on lla vähintään neljä asuinhuonetta, Helsingissä vain harvemmassa kuin joka viidennessä.

153 153 (250) Kuvio 3.40 Helsingin ja n asuntokanta vuoden 2008 lopulla huoneistotyypin mukaan 1h+kk/kt 1h+k 2h+kk/kt 2h+k 3h+k/kk/kt 4h+k/kk/kt 5h+k/kk/kt 6h+k/kk/kt 7h+k/kk/kt - 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: Aluesarjat Mm asuntokanta ja -kuntarakenteen vuoksi ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus ko. suuruisista asuntokunnista vaihtelee kaupungeissa. Helsingissä ahtaasti asuvia asuntokuntia on suhteellisesti enemmän kaikissa 2-5 henkilön asuntokunnissa, sitä suuremmissa ahtaasti asuvien osuus on kummassakin kaupungissa kutakuinkin samansuuruinen. Kuvio 3.41 Ahtaasti asuvien (normi 4) asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista asuntokunnan koon mukaan Helsingissä ja lla henk. Asuntokunnan koko 6 henk. 5 henk. 4 henk. 3 henk. 2 henk. 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0 Ahtaasti asuvia henkilöitä, % Lähde: Aluesarjat Yksiöissä asuvista helsinkiläisistä useampi kuin joka neljäs asui ahtaasti vuoden 2008 lopulla, vantaalaisista heitä oli useampi kuin joka viides. Kolmen asuinhuoneen asunnoissa asuvista vantaalaisista ahtaasti asuvia oli useampi kuin joka neljäs, helsinkiläisistä harvempi kuin joka neljäs.

154 154 (250) Kuvio 3.42 Ahtaasti asuvien henkilöiden osuus eri suuruisissa asunnoissa asuvista Helsingissä ja lla 6h Asunnon huoneluku 5h 4h 3h 2h 1h 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 45,0 50,0 Ahtaasti asuvia henkilöitä, % Lähde: Aluesarjat Kuvio 3.43 Ahtaasti asuvat vieraskieliset asuntokunnat Helsingissä ja lla kieliryhmittäin vuonna 2006 Somali Muu Afrikka Arabia Muu Aasia Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kielet Itäeurooppalaiset kielet Muu tai tuntematon kieli Englanti Länsieurooppalaiset kielet Baltia Viro Muu entinen Neuvostoliitto Venäjä ahtaasti asuvat asuntokunnat, % Lähde: Aluesarjat Vieraskieliset asuntokunnat asuivat kummassakin kaupungissa selvästi kotimaisia kieliä puhuvia asuntokuntia ahtaammin. Ahtaimmin asuivat somalit sekä eteläisen Afrikan maista kotoisin olevat. Vähiten ahtaasti asuvia oli Venäjältä, entisen Neuvostoliiton alueelta ja Virosta Suomeen muuttaneissa asuntokunnissa Asuntojen vuokrat ja hinnat Helsingissä asunnoista vuonna 2009 maksetut keskimääräiset neliövuokrat olivat Helsingissä 11,89 ja lla 10,74 euroa. Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa ero neliövuokrien välillä oli suurempi 13,86 vs. 11,73 euroa. Aravavuokra-asunnoissa ero keskimääräisissä neliövuokrissa oli pieni: lla keskineliövuokra oli 18 senttiä suurempi kuin Helsingissä (10,16 vs. 9,98 euroa).

155 155 (250) Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa neliövuokra oli pienimmissä asunnoissa liki kolmanneksen suurempi kuin suurimmissa asunnoissa. Aravavuokra-asunnoissa neliövuokra ei vaihtele niin paljon asunnon koon muuttuessa. Kuvio 3.44 Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen keskimääräinen neliövuokra asunnon huoneluvun mukaan Helsingissä ja lla vuonna 2009 (a) ja Aravavuokra-asuntojen keskimääräinen neliövuokra asunnon huoneluvun mukaan Helsingissä ja lla vuonna 2009 (b) a) b) euroa/h-m h 2h 3h+ euroa/h-m h 2h 3h+ Lähde: Aluesarjat Asuntojen keskimääräiset neliöhinnat ovat Helsingissä selvästi korkeammat kuin lla: vuonna 2009 ero kerrostaloasunnoissa oli keskimäärin lähes euroa neliötä kohden ja rivitaloissakin yli 300 euroa neliötä kohden. Pienimmissä asunnoissa ero oli vielä suurempi. Kuvio 3.45 Asuntojen keskimääräiset neliöhinnat talotyypin mukaan vuonna 2009 Helsingissä ja lla (a) ja Kerrostaloasuntojen keskimääräiset neliöhinnat huoneistotyypin mukaan vuonna 2009 Helsingissä ja lla (b) a) b) euroa/h-m kerrostaloasunnot rivitaloasunnot euroa/h-m Yksiöt Kaksiot kolmiot+ Lähde: Aluesarjat

156 156 (250) 3.5 Ympäristö ja ilmasto on pinta-alaltaan 715,6 km 2, josta maata on 214,8 km 2. n maa-pinta-ala on 238,4 km 2, joten n maapinta-ala on ä suurempi. Helsingin merellisyys korostuu, kun kaupungin vesipinta-alaa verrataan seen, jossa vettä on vain kaksi prosenttia pinta-alasta. Helsingin väestöntiheys on ja n 813 asukasta maa-neliökilometriä kohti. ja kuuluvat kasvimaantieteellisesti kapeana kaistaleena Suomen rannikolla kulkevaan tammivyöhykkeeseen, missä kasvuolosuhteet ovat maamme parhaita. Luonnon monimuotoisuus on suuri, ja sitä ylläpitää muun muassa pääkaupunkiseutua kiertävä viherkehä, johon nykyisin katsotaan kuuluvan myös saaristo. Luonnon monimuotoisuutta kasvattavat myös vaihtelevat kulttuuriympäristöt ja kaupunkiluonto yleensä, joka parahimmillaan lisää luonnon monimuotoisuutta. Sekä että pyrkivät eheään kaupunkirakenteeseen, energiatehokkuuden parantamiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä toimiviin joukkoliikenneyhteyksiin, jolloin ekologisesti kestävän kaupunkirakenteen luominen on mahdollista. Suurimpana haasteena Helsingin ja n luonnolle on ilmastonmuutos, kaupunkirakenteen pirstaloituminen ja näihin molempiin kytkeytyvä luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Myös vieraslajit ja luonnonvarojen kestämätön käyttö, mainitaan yhä useammin luonnon monimuotoisuuden uhkana alueella Ilmasto ja energia Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 hyväksyttiin pääkaupunkiseudun kunnissa alkuvuodesta Tavoitteena on, että asukaskohtaiset päästöt pienenevät seudulla 39 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Toisin sanoen päästöt voivat olla korkeintaan 4,3 t CO2-ekv. asukasta kohti vuonna Pääkaupunkiseudun kokonaispäästöissä tämä tarkoittaisi noin 14 prosenttia vähennystä vuoteen 1990 verrattuna. Pääkaupunkiseudun asukasta kohti laskettu päästömäärä vuonna 2008 oli 5,7 tonnia hiilidioksidiksi laskettuna, joka on selvästi vähemmän kuin vuonna 1990 (7,1 t CO2-ekv.). Väkiluku on kasvanut samassa ajassa merkittävästi, mikä näkyy pienentyneinä asukaskohtaisina päästöinä. Vuonna 2008 pääkaupunkiseudun asukaskohtaiset päästöt olivat 5,7 t CO2-ekv. Helsingissä päästöt olivat 5,3 ja lla 6,7 t CO2- ekv./asukas. lla asukaskohtaisia päästöjä nostaa muun muassa suuri autoliikenteen määrä, joka selittyy osin kaupunkien läpi kulkevien pääväylien liikenteellä, mutta myös sillä että omaa autoa käytetään liikkumiseen huomattavasti ä enemmän. Asukaskohtaiset kokonaispäästöt ovat pysyneet lla likimain vuoden 1990 tasolla, lukuun ottamatta vuoden 2008 laskua. Helsingissä päästöt ovat laskeneet 16 prosenttia jaksolla ja 28 prosenttia jaksolla Merkittävin syy tähän on Helsingin Energian tuotantorakenteen muuttuminen vähäpäästöisempään ja tehokkaampaan suuntaan erityisesti maakaasun korvattua merkittävän osan kivihiilen käytöstä.

157 157 (250) HSY:n Seutu- ja ympäristötiedon tekemän päästölaskennan mukaan pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä hieman vajaa puolet on peräisin rakennusten lämmityksestä, neljännes sähkönkulutuksesta ja neljännes liikenteestä. Teollisuuden ja työkoneiden, jätteiden käsittelyn ja maatalouden päästöt muodostavat vain noin 5 prosenttia päästöistä. Laskennassa eivät olleet mukana lentoliikenne, kansainvälinen meriliikenne eivätkä välilliset päästöt ruoantuotannosta ja kulutushyödykkeiden valmistamisesta. Taulukko 3.9 Helsingin ja n kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden vuosina (t/as) Kaukolämpö 3,7 2,6 2,2 1,9 1,9 1,9 Sähkölämmitys 0,2 0,2 0,2 0,4 0,6 0,6 Erillislämmitys 0,3 0,2 0,2 0,5 0,4 0,4 Kulutussähkö 1,1 1,7 1,3 1,0 1,6 1,3 Liikenne 0,4 0,1 0,2 1,9 2,2 2,0 Teollisuus ja työkoneet 1,3 1,3 1,2 0,7 0,4 0,4 Jätehuolto 0,5 0,2 0,2 0,5 0,1 0,1 Maatalous 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Yhteensä 7,4 6,4 5,6 7,1 7,2 6,7 Lähde: HSY Helsingin energiankulutus on kasvanut selvästi viime vuosikymmeninä. Erityisesti palveluiden ja toimistorakennusten sähkönkulutus on kasvanut erilaisten sähkölaitteiden yleistymisen myötä, vaikka laitteiden ominaiskulutus onkin alentunut. Uudisrakennusten energiatehokkuuden paraneminen ja korjausrakentamisen energiansäästötoimenpiteet ovat alentaneet rakennuskannan ominaiskulutusta, mutta asumisväljyyden sekä palvelujen määrän kasvu ovat lisänneet niidenkin energiankulutusta. Helsingin kaupunki on energiansäästösopimusten puitteissa tehnyt töitä oman rakennuskannan lämmön- ja sähkönkulutuksen pienentämiseksi. Helsingin kaupungin ja valtion välisen energiatehokkuussopimuksen mukaisesti alentaa kiinteistöjensä energiakulutusta vähintään 9 prosenttia vuoteen 2016 mennessä vuoteen 2005 verrattuna. Tämä edellyttää mm. energiatehokkuuden merkittävää parantamista kiinteistöjen käytössä sekä energiatehokkaita peruskorjauksia. Helsingin energiantuotanto on pitkään ollut edistyksellistä sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon hyvän hyötysuhteen sekä laajentuneen kaukolämpö- ja jäähdytysverkon ansiosta. Energiantuotannon päästöt ovat pysyneet 2000-luvulla lähes ennallaan, vaikka vuosittaista vaihtelua on ollutkin riippuen säävuodesta ja pohjoismaisesta vesivoimatilanteesta. Helsingin kaupunginvaltuuston vuonna 2008 hyväksymän energiapoliittisen linjauksen mukaan Helsingin energia pienentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoteen 1990 verrattuna ja nostaa samalla uusiutuvan energian osuuden kahteenkymmeneen prosenttiin nykyisestä kuudesta prosentista. Keväällä 2010 Helsingissä käsitellään Helsingin energian ilmasto-ohjelmaa 2020+, jossa kerrotaan mahdollisista toimenpiteistä ja kustannuksista joilla päästöt saadaan alenemaan tavoitteiden mukaisesti. Vuoteen 2030 mennessä päästöjä voitaisiin vähentää jopa 98 prosentilla uusiutuvan energian merkittävällä lisäämisellä sekä hiilidioksidin talteenotolla. Pormestarien ilmastosopimuksen Covenant of Mayorsin puitteissa valmistelee kestävän energian toimintaohjelmaa (SEAP), jolla pyritään vähintään 20 prosentin päästövähennyksiin vuonna Helsingin vuonna 2007 hyväksymän pääkaupunkiseudun ilmastostrategian mukaan kaupungin aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä alennetaan vähintään 39 prosenttia asukasta kohden vuoteen 2030 mennessä.

158 158 (250) Lähes puolet n kasvihuonekaasupäästöistä aiheutui rakennusten lämmittämisestä, sähkönkulutuksesta aiheutui viidennes ja liikenteestä kolmannes päästöistä vuonna n kaupunki on strategiassaan sitoutunut kestävään kehitykseen. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian lisäksi n kaupunki on myös allekirjoittanut kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen, jonka tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen pienentäminen vähintään viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Erityisessä -sopimuksessa kaupunki on myös sitoutunut viiden prosentin vuosittaiseen päästövähennystavoitteeseen. Tavoitteiden toteuttamiseksi kaupungissa on valmisteltu toimialakohtaiset ilmastoohjelmat. on myös mukana kuntien energiatehokkuussopimuksessa, johon on kirjattu, että energiankulutusta tulisi vähentää 9 prosenttia vuosien 2008 ja 2016 välillä. n kokonaisenergian kulutus vuonna 2008 oli GWh, joka on hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Asukasta kohden kokonaisenergiankulutus oli kwh/as/v. Kokonaisenergiankulutuksen vähentyminen edellisvuodesta johtui enimmäkseen liikenteen sekä lämmön energiankulutuksen vähentymisestä. Sektoreittain lämmitykseen kuluu hieman enemmän energiaa kuin sähköön ja liikenteeseen, joiden osuudet ovat lähes samat. Sähkönkulutus lla on jatkuvasti kasvanut ja vuonna 2008 sähköä kului GWh. Tämä on noin 2 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Väestönkasvun vuoksi asukaskohtainen sähkönkulutus lla pysyi lähes samalla tasolla edellisvuosiin verrattuna. Suurimmat sähkönkuluttajat lla ovat yksityinen (35%), palvelusektori (37%) sekä teollisuus (23%). Yksityinen asukaskohtainen sähkönkulutus laski noin 10 prosenttia edellisvuodesta. Tähän saattoi vaikuttaa loppuvuonna alkanut taantuma. Myös julkisen sektorin sähkönkulutus laski edellisvuodesta. Sähkönkulutuksen kasvun vuonna 2008 aiheutti pääosin palvelusektorin ja teollisuuden sähkönkulutuksen kasvu. n Energia rakentaa jätevoimalan Itä-lle Långmossebergeniin Kehä III:n ja Porvoonväylän risteyksessä olevalle tontilleen. Rakentaminen ajoittuu vuosille Jätevoimalahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan laitoksen myötä pääkaupunkiseudun energiaomavaraisuus paranee ja kasvihuonekaasupäästöt vähenevät kun jätteen hyödyntämisellä korvataan fossiilisia polttoaineita. Laskelmien mukaan n Energian hiilen käyttö sähkön ja lämmön tuotannossa vähenee noin 30 prosenttia. Myös yhtiön kokonaispäästöt vähenevät noin 20 prosenttia nykyisestä. Kuvio 3.46 Yhdyskunnan asukaskohtainen sähkönkulutus Helsingissä ja lla vuosina Sähkönkulutus/as kwh Teollisuus Palvelusektori Yksityinen Lähde: n Energia ja Helsingin Energia

159 159 (250) Ilmanlaatu Viime vuosikymmenien aikana kiinteistöjen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöt ilmaan ovat vähentyneet, ja sitä kautta ilmanlaatu on parantunut. Nykyään ilmanlaatuongelmia aiheuttavat liikenteen päästöt ja liikenteen nostattama katupöly sekä alueelle kaukokulkeutuvat pienhiukkaset ja otsoni. Pientaloalueilla myös puunpolton päästöt voivat heikentää ajoittain merkittävästi ilmanlaatua. HSY on valmistellut yhdessä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa ilmansuojelun toimintaohjelmia vuosille Ohjelmien tavoitteena on, että epäpuhtauksien pitoisuudet alenevat pysyvästi raja-arvojen alapuolelle. Lisäksi tavoitteena on yleisesti ilmanlaadun parantaminen ja ilman epäpuhtauksien haitallisten vaikutusten vähentäminen. Ilmansuojelun toimintaohjelma koostuu pitkän tähtäimen toimista ilman epäpuhtauspitoisuuksien alentamiseksi. Toimintaohjelmassa esitetään sekä Helsingissä että lla ilmansuojelun tavoitteita sekä toimenpiteitä, joilla näihin tavoitteisiin päästään. Tavoitteita ja toimenpiteitä ilmansuojelun edistämiseksi esitetään muun muassa maankäytön suunnittelulle, liikenteelle, katupölylle ja pienpoltolle sekä tiedotukselle ja valistukselle. Ohjelmassa on lle esitetty yhteensä 21 toimenpidettä, joissa keskitytään ilmassa olevan typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten pitoisuuksien alentamiseen. Helsingin ja n toimintaohjelmat sisältävät pitkän tähtäimen toimet ilman epäpuhtauspitoisuuksien alentamiseksi. Lyhyen aikavälin toimet on esitetty erikseen varautumissuunnitelmassa ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen. Varautumissuunnitelman pohjalta tehdään myös viestintäsuunnitelma, jonka luonnoksen valmistelu aloitettiin vuonna Euroopan suuriin kaupunkeihin verrattuna Helsingin ilmanlaatu on hyvää. Muiden viime vuosikymmeninä ongelmallisten epäpuhtauksien kuten hään, rikkidioksidin ja lyijyn pitoisuudet jäävät selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolelle. Liikenteen päästöjen vaikutukset ilmanlaatuun ovat korostuneet liikenteen jatkuvan lisääntymisen myötä sekä siksi, että pakokaasut purkautuvat katutasolle suoraan hengitysilmaan. Ilmanlaadun kannalta ongelmallisimpia paikkoja Helsingissä ovat vilkkaiden väylien varret sekä kantakaupungissa vilkasliikenteiset korkeiden rakennusten reunustamat kadut. Näissä ympäristöissä typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ylittävät EU:n asettamat raja-arvot. Kuvio 3.47 Helsingin keskustan ja n Tikkurilan ilmansaasteiden pitoisuudet vuosina Helsingin keskustan mittausasema vaihtui Töölöstä ydinkeskustaan Mannerheimintielle vuonna mikrog/m H:ki Töölö NO2 H:ki Mannerheimintie NO2 Tikkurila NO2 H:ki Töölö PM10 H:ki Mannerheimintie PM10 Tikkurila PM Lähde: HSY

160 160 (250) on laatinut ilmansuojelun toimintaohjelman vuosille eli kahdelle valtuustokaudelle. Se sisältää toimenpiteitä raja-arvot ylittäneille typpidioksidin (NO ) ja hengitettävien hiukkasten (PM ) pitoisuuksien alentamiseksi. Lisäksi ohjelmaan on otettu pienhiukkaset PM, niiden haitallisten terveysvaikutusten ,5 vuoksi. Ilman muiden epäpuhtauspitoisuuksien pitoisuudet ovat ilmanlaatuasetuksen raja-arvojen alapuolella, joten toimenpiteiden esittäminen niiden alentamiseksi ei ole tarpeen. Ohjelmassa esitetyt toimet vähentävät yleensä myös muita ilman epäpuhtauksia. Toimintaohjelma sisältää pitkän tähtäimen toimet ilman epäpuhtaus-pitoisuuksien alentamiseksi. Lyhyen aikavälin toimet on esitetty erikseen Helsingin kaupungin varautumis-suunnitelmassa ilman epäpuhtauspitoisuuksien äkilliseen kohoamiseen. lla hengitettävien hiukkasten ja kokonaisleijuman pitoisuudet ovat pysyneet viimeisen kymmenen vuoden ajan lähes ennallaan. Pienhiukkasten pitoisuuksissa ei ole havaittavissa selkeää kehityssuuntaa viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Typpimonoksidin pitoisuuksien laskuun on vaikuttanut autojen katalysaattorien yleistyminen. Pitkällä aikavälillä typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti hitaammin kuin typpimonoksidin pitoisuudet ja Tikkurilan mittausasemalla typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet vain lievästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Otsonipitoisuudet ovat kohonneet pääkaupunkiseudulla pitkällä aikavälillä, etenkin liikenneympäristöissä, koska otsonia kuluttavien epäpuhtauksien, etenkin typpimonoksidin, määrä ilmassa on vähentynyt. Rikkidioksidipitoisuudet ovat pysyneet pitkään hyvin alhaisina, eikä rikkisdioksidia pidetä merkittävänä ilmanlaatuongelmana. Samoin hiilimonoksidipitoisuuksien lievä lasku jatkuu ja pitoisuudet ovat matalia kaikilla mittausasemilla. Ilmanlaatuindeksi kuvaa hetkellistä ilmanlaatua suhteutettuna ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin. Indeksin laatuluokat määräytyvät terveysvaikutusten perusteella ja niitä on viisi: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Indeksissä tarkasteltavat epäpuhtaudet ovat rikkidioksidi (SO2), typpidioksidi (NO2), hiilimonoksidi (CO), otsoni (O3), hengitettävät hiukkaset (PM10) sekä pienhiukkaset (PM2,5). Tikkurilan Neilikkatiellä sijaitseva pysyvä mittausasema edustaa vilkasliikenteistä kaupunkiympäristöä lla. Ilmanlaatu lla oli vuonna 2008 parempi kuin edellisinä vuosina. Tikkurilassa ilmanlaatu oli enimmäkseen tyydyttävä tammikuu-kesäkuun ja hyvä heinäkuu-joulukuun välisenä aikana. Ilmanlaatuun vaikuttaa huomattavasti säätekijät ja niiden vuodenaikaisvaihtelut. Keväällä otsonipitoisuudet kohoavat voimakkaan auringonsäteilyn seurauksena. Tämä selittää tyydyttävien tuntien lisääntymisen keväällä. Välttävien tuntien määrän kasvun aiheuttaa usein keväällä aamuruuhkan ja huonojen laimenemisolosuhteiden osuminen samaan aikaan. Ilmanlaadultaan huonojen tuntien suurin aiheuttaja on katupöly, joka on pahimmillaan juuri kevät aikaan. Keväällä ilmanlaatua voivat heikentää myös normaalia voimakkaammat kaukokulkeutumat, jotka aiheutuvat yleensä avopaloista Itä-Euroopassa.

161 161 (250) Kuvio 3.48 Ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin Helsingissä ja lla vuoden 2009 kuukausina 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Erittäin huono Huono Välttävä Tyydyttävä tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Erittäin huono Huono Välttävä Tyydyttävä tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Lähde: HSY

162 162 (250) Melu Suurin meluhaittojen aiheuttaja on sekä Helsingissä että lla tie- ja katuliikenne. lla lentoliikenne aiheuttaa lähes yhtä paljon melulle altistumista kuin tieliikenne, mutta Helsingissä melulle altistujia on paljon ta enemmän. Meluhaittoja pyritään estämään melupäästöä vähentämällä, estämällä melun leviämistä ja suojaamalla melulle herkkiä kohteita. Helsingissä tie- ja katuliikenteen melulle altistuvien asukkaiden määrän on arvioitu kasvavan vuoteen 2020 mennessä noin 27 prosentilla, jos uusia meluesteitä tai muita meluntorjuntahankkeita ei toteuteta. Pääsyynä kasvuun on lisääntyvät liikennemäärät ja melualueiden laajeneminen sekä rakentaminen melualueille. Liikenteen ohella melua aiheuttavat mm. satamat, tehtaat ja laitokset sekä rakennustyöt ja yleisötapahtumat. Kuvio 3.49 Eri liikennemuotojen vuorokausi- ja päivämelutasolle (L den > 55 db) altistujien osuudet väestöstä Helsingissä ja lla vuonna % 35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% Tie Lento Rautatie Raitiovaunu Metro Liikennemuoto Lähde: Helsingin kaupungin ympäristökeskus ja n kaupungin ympäristökeskus Helsingin kaupungin meluselvitys valmistui vuonna 2007 ja meluntorjunnan toimintasuunnitelma kesällä Meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa on esitetty meluntorjunnan pitkän aikavälin tavoitteet vuoteen 2020 asti. Meluntorjunnan toteuttamiseksi on esitetty yhteensä 26 toimenpidettä, jotka muodostavat toimenpideohjelman vuosille Myös Helsingin hiljaisia alueita on alustavasti kartoitettu toimintasuunnitelman yhteydessä. lla tiiviissä kaupunkimaisessa ympäristössä entistä useammat altistuvat melulle. Lukuun ottamatta joitakin paikallisesti merkittäviä melulähteitä kuten kivenmurskaamot ja jotkut teollisuuslaitokset, kasvava liikenne, varsinkin tieliikenne, altistaa vantaalaisia ympäristömelulle. n kaupunkirakenteesta johtuu, että meluongelmat eri alueilla ovat hyvinkin erilaisia. Tie- ja katumelu on myös lla suurin ympäristömelun aiheuttaja. Meluntorjunnan pääasialliset keinot ovat liikennesuunnittelu ja kaavoitus, joita täydennetään meluesteillä. Melua voidaan torjua myös tonttien ja rakennusten suunnittelulla. Tiiviillä kaupunkimaisilla asuinalueilla tärkeintä on suojata oleskelupihat melulta rakennusten sijoittelulla ja varmistaa asuinhuoneiden rakenteellinen melusuojaus. Todella hiljaisia alueita, joissa ihmisten toiminnasta johtuvaa ääntä ei käytännöllisesti katsottuna ole havaittavissa, on lla todennäköisesti hyvin vähän koska yksinomaan lentomelu kattaa suuren osan n pinta-alasta. Hiljaisimmat alueet lla löytyvät todennäköisesti Sotungin itäosista.

163 163 (250) Lentomelun torjunnassa n periaatteena on selkeästi ollut melun häiritsevyyden vähentäminen siten, että meluvyöhyke on mahdollisimman suppea ja häiriö kohdistuu harvimmin asutulle alueelle kuntarajoista riippumatta. Tällä tavalla lentomelualueella (LDEN > 55 db) asuvien määrä on 90-luvulla pystytty radikaalisesti vähentämään Luonto ja kulttuurimaisema ja ovat molemmat eurooppalaisesti tarkasteltuna väljiä ja niissä on paljon luonto- ja viheralueita. Kaupunkien kasvaessa kunnat ovat pyrkineet turvaamaan luontoarvojen säilymisen luonnonsuojelualueilla, kaavoituksella, ekologisella verkostolla ja luonnon monimuotoisuutta turvaavilla ohjelmilla. Kulttuurimaisemamme koostuu eri aikoina syntyneistä kerrostumista, jotka yhteisenä kulttuuriperintönämme kertovat menneiden sukupolvien elämästä, työstä ja rakentamisesta. Jokainen sukupolvi tulkitsee ja ymmärtää kulttuurimaiseman sisältämiä viestejä menneestä ja jättää siihen omat jälkensä. Jokaisen sukupolven velvollisuutena on myös säilyttää aikaisempia kerrostumia, jotta ne ovat myös seuraavien sukupolvien koettavissa. Maaseudun kulttuurimaiseman ja kaupunkimaiseman arvojen säilyttäminen on kestävää kehitystä monessakin mielessä: olemassa olevien rakennusten ja infrastruktuurin hyödyntämistä sekä sosiaalista kestävyyttä. Viheralueverkosto on myös osa historiallista kaupunkirakennetta ja kaupunkisuunnittelun perinnettä, joka kullakin alueella on muodostanut omanlaisensa miljöön ja kullekin alueelle erityisiä viheraluetyyppejä. Tämän miljöön arvojen tiedostaminen lisää kulttuurista kestävyyttä. Helsingissä on yleiskaavassa 275 kulttuurihistorian, rakennustaiteen tai maisemakulttuurin kannalta arvokasta kohdetta, yhteensä ha. VAT_RKY kohteita on Helsingissä 65, joista runsas 20 yksittäisiä rakennuksia tai rakennusryhmiä. Valtakunnallista merkitystä omaavien kohteiden runsaus kertoo pääkaupungin monien rakennettujen kulttuuriympäristöjen ainutlaatuisuudesta ja kohteissa on sekä vanhaa että modernia rakennusperintöä. lla on yleiskaavassa 24 maisemallisesti, kyläkuvallisesti tai kaupunkikuvallisesti arvokasta aluetta, yhteensä ha. lla on kahdeksan RKY-VAT -kohdetta, jotka edustavat maaseudun kulttuurimaisemaa, kaksi kohteista on yksittäisiä rautatieasemia. Pääkaupunkiseudun I maailmansodan linnoitteet ulottuvat molempien kaupunkien alueelle. Lisäksi Helsingin ja n alueella on kaksi valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta: njokilaakso ja Suomenlinna.

164 164 (250) Kartta 3.17 Luonnon ja kulttuurimaiseman suojelu Vaihteleva kallio- ja maaperä sekä sijainti rannikolla luovat perustan Helsingin luonnon monimuotoisuudelle. Suojaisen sisäsaariston elinympäristöt poikkeavat karusta ulkosaaristosta, ja jokien vaikutuksesta lahtialueilla on suolattoman veden elinympäristöjä ja lajistoa. Maaperän luontaiset toiminnot, maannostuminen ja eloperäisen aineksen hajoaminen, ovat heikentyneitä. Helsingin maapinta-alasta erilaisia viheralueita on yhteensä 36 prosenttia, josta 22 prosenttia on metsää. Metsiä hoidetaan virkistysalueina. Helsingin kasvilajistoon kuuluu yli lajia, joista noin 40 prosenttia on alkuperäisiä. Niitä on eniten saaristossa. Kasvilajeja on hävinnyt rakentamisen, niittyjen ja peltojen metsittymisen ja metsien käytön muutosten vuoksi. Nisäkäslajistossa on edustettuina valtaosa Etelä-Suomessa elävistä lajeista. Lintulajisto on monimuotoinen, ja varsinkin saariston linnusto on runsas. Monet nisäkäs- ja lintulajit ovat sopeutuneet hyvin kaupunkioloihin. Kuitenkin erityisesti liikenneväylien rakentaminen katkaisee ekologisia ja viheryhteyksiä. Luonnonsuojelualueita on 40 ja niiden pinta-ala on yhteensä 772 hehtaaria.

165 165 (250) Helmikuussa 2010 hyväksytty Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma määrittelee tavoitteita ja toimenpiteitä monimuotoisuuden turvaamiseksi. Ohjelman päätavoitteita ovat 1) Ekologinen verkosto ja siihen sisältyvät arvokkaan luonnon ydinalueet turvataan sekä Helsingissä että koko pääkaupunkiseudulla.2) Helsingin vakiintuneen eliölajiston säilyminen turvataan. 3) Metsien ja soiden luontaiset piirteet sekä luonnon monimuotoisuutta ylläpitävät kasvuun ja eloperäisen aineksen hajotustoimintaan liittyvät prosessit turvataan. 4) Kulttuuriympäristöjen monimuotoisuus turvataan. 5) Vesialueiden hyvä luonnontila turvataan. 6) Edistetään ympäristövastuullisuutta. Helsingin julkisista viheralueista noin 80 % on kunnan hoidossa. Taulukko 3.10 Rakennusviraston hoidossa olevien viheralueiden määrät Helsingissä vuonna 2006 ja n viheralueyksikön hoidossa olevat viheralueet 2009 Pinta-ala (ha) Viheraluetyyppi Rakennetut puistot Taajamametsät Niityt ja pellot Pellot Luonnonsuojelualueet Virkistysmetsät Hoidossa olevat yhteensä Maapinta-ala yhteensä Lähde: Helsingin ja n kaupunki n laajat viheralueet metsineen ja jokineen edustavat yleisilmeeltään monipuolista ja rikasta Etelä- Suomen rannikkoalueen luontoa. Kaupungin maisemarakenteen pääpiirteet muodostuvat kallio- ja moreeniselänteistä ja niiden väliin sijoittuvista savikkoisista jokilaaksoista. n maiseman tyypillisiä elementtejä ovat metsät ja viljelyalueet, joita halkoo njoki sivuhaaroineen. n pinta-alasta on 6 prosenttia luonnonsuojelualueita tai -varauksia. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja luonnonsuojelualueita on yhteensä lähes 840 hehtaaria. Osa rauhoitetuista alueista kuuluu n kolmeen Natura verkoston alueeseen. Lisäksi kaupungissa on luonnonsuojelulailla rauhoitettuja luontotyyppejä yhteensä hieman yli 27 hehtaaria (10 kohdetta). Rauhoitetut luontotyypit ovat erilaisia jalopuumetsikköjä ja pähkinäpensaslehtoja, lisäksi joukossa on yksi tervaleppäkorpi. lla on myös 34 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä. Osa n uhanalaisista eliölajeista on luokiteltu erityisesti suojeltaviksi lajeiksi. lla esiintyy muutamia erityisesti suojeltavia kasvilajeja, kuten hirvenkello, keltahierakka ja sääskenvalkku. Näistä sääskenvalkun esiintymisalue Mätäojansuolla on rauhoitettu vuonna Rauhoitetun alueen pinta-ala on 5,9 hehtaaria. njoen pääuoman vesialue Vanhankaupunginlahdelta Hyvinkäälle asti on ehdotettu liitettäväksi Natura 2000-verkostoon joessa esiintyvän uhanalaisen vuollejokisimpukan suojelemiseksi. Rauhoitusalueiden ja -varausten lisäksi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet eli luoalueet ovat n yleiskaavassa saaneet oman merkintänsä. Luo-alueiden sisältämät luontoarvot huomioidaan alueiden käyttöä ja hoitoa suunniteltaessa, sillä alueilla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain mukainen toimenpiderajoitus, jonka perusteella esimerkiksi maisemaa muuttavat maanrakennustyöt tai puiden kaataminen ovat luoalueilla luvanvaraista toimintaa.

166 166 (250) Pilaantuneiden alueiden kunnostus Helsingin ja n maaperää on tutkittu laajalta ja on havaittu, että se on monin paikoin pilaantunut haitallisilla aineilla. Näitä on joutunut maahan monenlaisten teollisten ja muiden toimintojen yhteydessä. Näitä alueita kunnostetaan etenkin silloin, kun alueita otetaan rakentamiskäyttöön. Kun kaupunki ottaa uuteen käyttöön alueita, joudutaan niiden maaperää esirakentamaan ennen uutta käyttöä. Osa esirakentamisesta on pilaantuneen maan kunnostamista. Helsingissä on myös joitakin entisiä kaatopaikkoja, jotka ennallistetaan ympäristölainsäädännön mukaisesti. Helsingissä on selvitysten mukaan satoja mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita, jotka tutkitaan ja tarvittaessa puhdistetaan viimeistään maankäytön muuttuessa. Viime vuosina kaupunki on investoinut pilaantuneiden maaperien kunnostukseen milj. euroa vuosittain. lla on vuosien mittaan kartoitettu alueet, joissa voidaan epäillä olevan pilaantunutta maaperää. Maaperää ovat yleisimmin pilanneet öljyhiilivedyt ja raskasmetallit. Maahan jätetyistä öljysäiliöistä ei myöskään ole ajantasaista tietoa. Helsingissä pilaantuneita maita koskevat päätökset tehdään kaupungin ympäristökeskuksessa, toisin kuin lla, jonka alueella olevat pilaantuneita maita koskevat päätökset tehdään Uudenmaan ELY:ssä. Ylivoimaisesti yleisin kunnostusmenetelmä llakin on ollut massanvaihto: pilaantunut maa kaivetaan pois ja tilalle tuodaan puhdasta maata. Menetelmällä saadaan useimmiten koko ongelma poistettua eikä pilaantunutta maata jää tulevaisuuteen rasitteeksi

167 167 (250) Taulukko 3.11 Kunnostuskohteiden jakautuminen toimialoittain lla Toimiala Osuus, % Ilmalevitteinen lyijy 27,0 Öljyvuoto tai -vahinko 22,0 Polttonesteiden jakelu 17,0 Moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus 16,0 Taimi- ja kauppapuutarhat 10,0 Muu toiminta 8,0 Muu teollisuus 6,0 Jätteenkäsittely 5,0 Metalliteollisuus 4,0 Lähde: n ympäristökeskus Kuvio 3.50 Maaperän kunnostuskohteet Helsingissä vuosina Tonnia Lähde: Helsingin ympäristötilasto Vesialueet Itämeri on yksi saastuneimmista murtovesialtaista Tällä hetkellä Itämerta rasittavat pahiten mereen päässeet ja pääsevät ravinnekuormat, haitalliset aineet sekä runsastunut laivaliikenne. Maatalous on merkittävin suomalainen rannikkovesien kuormituslähde ja sen merkittävyyttä korostaa pistemäisten kuormituslähteiden ravinnepäästöjen pieneneminen. Helsingin ja Turun edustalla maatalouden osuus on vielä merkittävämpi: Helsingin edustalla maatalouden osuus sekä fosfori- että typpikuormasta on reilu puolet ja Saaristomerellä jopa kolme neljäsosaa. Myös teollisuudella, kalankasvatuksella ja asutuskeskuksilla on merkitystä ravinnelähteinä, joskin näiden fosfori- ja typpikuormitus on vähentynyt huomattavasti ainakin parinkymmenen viimevuoden aikana. Pääkaupunkiseudullakin ravinnepäästöt mereen on saatu vähenemään. Esimerkiksi Helsingissä typen kokonaiskuormituksesta saatiin viime vuonna pois 91 prosenttia, kun suositusarvo on 70. Itämeren tilan parantamiseksi Helsingin ja Turun kaupungit ovat käynnistäneet Itämerihaaste -kampanjan. Yhteisellä sitoumuksella kaupungit päättävät toteuttaa sellaisia toimenpiteitä, joilla Helsingin ja Turun kaupungit voivat vaikuttaa vesien tilaan paikallisesti ja koko Itämeren piirissä. Kaupunkien toimenpiteet koskevat pistekuormitusta, kaupunkien viemäriverkoston kehittämistä, haja-asutusalueen kuormitusta, kaupunkien

168 168 (250) harjoittamaa maataloutta, laivaliikenteen ja veneilyn jätevesien käsittelyä sekä satamien tekemiä ruoppauksia. Itämerihaasteeseen on vastannut tähän mennessä myönteisesti 130 tahoa noin 600 haastetuista. Nelisenkymmentä toimijaa, n kaupunki mukaan lukien, on jo laatinut oman toimenpideohjelmansa Itämeren tilan parantamiseksi. Helsingin jätevedet johdetaan lähes kokonaisuudessaan Helsingin Viikinmäen puhdistamolle, lla ei ole omaa jätevedenpuhdistamoa, ja jätevesistä vajaa 1/3 johdetaan Espoon Suomenojan ja runsas 2/3 Helsingin Viikinmäen puhdistamolle. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla huolehditaan noin pääkaupunkiseudun asukkaan ja teollisuuden jätevesien puhdistamisesta. Puhdistamon vuonna 2004 valmistuneiden uuden puhdistuslinjan ja biologisen jälkisuodatuksen hyödyt ovat tulleet nopeasti esille päästöjen alenemisen myötä. Vesistökuormitusta on pystytty alentamaan kiristyneiden vaatimusten mukaisesti. Sekä Suomenojan että Viikinmäen aiheuttamat kuormitukset ovat viime vuosina pysyneet jätevesien kuormitukselle asetettujen ohjearvojen alapuolella. Voimakkaiden sateiden ja mm. laitevikojen seurauksena käsittelemättömiä viemärivesiä voi kuitenkin päästä vesistöön jätevesipumppaamoilta eri puolilla njoen vesistöaluetta. njoen pistekuormitus on vain muutama prosentti joen kokonaisfosforikuormasta. Noin neljännes njoen vesistöalueen maaalasta on peltoja ja suurin ravinne- ja kiintoainekuorma vesistöihin tulee hajakuormana viljelysmailta lla oli vuonna 2008 kunnallisen jätevesiviemärin ulkopuolella noin asukasta eli noin asuinkiinteistöä. Näistä arviolta noin 800 kiinteistön jätevesien käsittelymenetelmän puhdistusteho ei vielä ole riittävä. Helsingissä noin kiinteistöä on jätevesiviemäröinnin ulkopuolella, mutta nämä ovat pääosin kesämökkityyppisessä käytössä. Östersundomin osalta kartoitusta ei ole vielä tehty. Kuvio 3.51 Viikinmäen puhdistamolta mereen johdettu typpikuormitus vuosina sekä vuoden 2008 tavoite tonnia/vuosi tavoite 2008 Lähde: HSY Helsingin merialueen veden laatua seurataan säännöllisesti usealta havaintopaikalta. Ympäristökeskuksen ottamien vesinäytteiden tutkimustulosten mukaan uimavesien hygieeninen laatu on viime vuosina ollut pääsääntöisesti hyvä. Kesäaikaan sinilevien ja kasviplanktonin kokonaismäärät ovat kuitenkin kasvaneet fosforipitoisuuksien kasvun ja pintaveden lämpiämisen johdosta. Rehevöityminen on jatkunut, mikä heijastelee Suomenlahden yleistä rehevöitymiskehitystä. Rakennusvirasto on myös laatinut Helsingin pienvesiohjelman. Sen tarkoituksena on määritellä pienvesien ylläpidon ja kunnostamisen periaatteet ja suositukset, joiden avulla purot ja muut pienvedet saavuttavat mahdollisimman hyvän ekologisen tilan. Ohjelma toimii myös työkaluna toimenpiteiden ajoittamisessa ja ohjelmoinnissa.

169 169 (250) lla on vesialuetta hyvin vähän, vain kaksi prosenttia alueen pinta-alasta. n- ja Keravanjoki ovat kaupungin merkittävimmät uomat. njoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen mukaan jokien vedenlaatu on parantunut huomattavasti 1960-luvun ajoilta lähtien. njoen veden laadun ja määrän turvaamiseksi alueella on toteutettu mittavia hankkeita ja nyt njoen kohentunut tila ja jokialueella tehdyt kunnostustoimenpiteet ovat nostaneet jokialueen tärkeäksi vapaa-ajan ja virkistyksen ympäristöksi. Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan eli soveltuvuudeltaan vedenhankintaan, kalavedeksi ja virkistyskäyttöön se luokitellaan välttäväksi. Keravanjoen virkistyskäyttöedellytyksiä on parannettu kesäisin johtamalla siihen lisävettä Päijänne tunnelista. n kaupungin ympäristökeskus mittaa uimaveden laatua säännöllisesti viidellä mittauspaikalla: Havukoski, Korson maauimala, Kuusijärvi, Matari ja Nikinmäki. Vuonna 2008 uimaveden laatuvaatimukset täyttyivät sataprosenttisesti kaikilla muilla mittausasemilla paitsi Keravanjoen varrella Nikinmäessä, jossa laatuvaatimukset jäivät täyttymättä 11 prosentissa näytteistä. Pähkinärinteessä keskellä asutusta sijaitseva Lammaslammessa ei uida, mutta sen maisemallinen merkitys on suuri. Lammen vedenlaadun parantamiseksi sitä on ilmastettu pitkään ja ilmastusta aiotaan tehostaa. Koska lla on vesialuetta hyvin vähän, pienvesien merkitys korostuu. Jokien lisäksi lla on paljon puroja sekä muutamia lampia tai pieniä järviä. Purot ovat luonnontilassaan lla savimaiden läpi meanderoivia monipuolisen kasvillisuuden varjostamia viherreittejä. Suoristamiset, perkaamiset sekä putkittamiset ovat aiheuttaneet purovesien tulvimista, rantojen eroosiota ja vesien ekologisen tilan heikkenemistä. n hulevesiohjelman mukaan n maankäytössä hulevesien hallinnan suuria haasteita ovat esimerkiksi lentokenttä ja sitä ympäröivät laajoista halleista ja asfalttipinnoista rakentuvat logistiikka-alueet ja kaupan suuryksiköt. Yleensäkin laajat rakennetut asfaltti ja kattopinta-alat lisäävät virtaamia ja myös hulevesien haitta-aineita. Hulevesiohjelmassa esitetään hulevesien kokonaisvaltaiseen hallintaan liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet sekä tavoiteaikataulu. Pienvesiselvityksen mukaan lla on ainakin 55 puroa tai ojaa ja 12 lampea tai järveä. Työn yhteydessä määriteltiin n kaupungin tavoitteiksi pienvesien kehittämisessä seuraavat: tulvien torjunta ja virtaamien hallinta, veden laadun parantaminen ja eroosiohaittojen vähentäminen, vesistömaiseman kehittäminen, vesiluonnon monimuotoisuuden lisääminen, vesistöjen virkistyskäytön kehittäminen ja vesistön arvostuksen nostaminen.

170 170 (250) Jätteet ja hankinnat Pääkaupunkiseudun asukkaat, yritykset ja muut organisaatiot tuottavat jätettä yli miljoona tonnia vuosittain - määrästä noin puolet päätyy HSY:n jätteenkäsittelykeskukseen Espoon Ämmässuolle. Kaikesta alueella syntyvästä jätteestä noin 55 prosenttia kierrätetään tai hyötykäytetään. Kuvio 3.52 Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa vastaanotetut sekajätteet vuosina Tonnia Lähde: HSY Kuvio 3.53 Pääkaupunkiseudun kotitalouksien ja palveluiden syntyvät jätemäärät ja käsittelytapa vuosina kg/as Poltettavat jätteet Kompostoitavat jätteet (biojätteet) Kierrätettävät jätteet Loppusijoitettavat jätteet Lähde: HSY

171 171 (250) Tulevaisuudessa materiaalihyötykäyttöön kelpaamaton sekajäte hyödynnetään pääkaupunkiseudulla energiantuotannossa. Sen myötä jätteen hyötykäyttöaste nousee merkittävästi. HSY:n parhaillaan valmisteleman jätevoimalahankkeen toteutuessa laitos tuottaa lajitellusta sekajätteestä energiaa eli lämpöä, sähköä tai höyryä. Jätevoimalan polttokapasiteetti on tonnia jätettä vuodessa ja sen on tarkoitus aloittaa toimintansa vuonna Hyötyjätteiden aluekeräysjärjestelmän uudistamisesta on sovittu HSY:n ja alueen kaupunkien kanssa. Uusia isoja aluekeräyspisteitä on tarkoitus rakentaa pääkaupunkiseudulle 150 kappaletta. Helsingin kaupunki hyväksyi vuonna 2007 keräysastiamallit, mutta rakentamisessa Helsingin vuoro on vasta Espoon ja n jälkeen. Kaupunki voi merkittävästi vaikuttaa syntyvien jätteiden määrään ja toimintansa ekotehokkuuteen omien hankintojensa välityksellä. Helsingin kaupungin yhteishankinnoissa on jo kauan asetettu ympäristökriteerejä monille hankinnoille, esimerkiksi bussiliikenteen hankinnoille, autohankinnoille, pesu- ja puhdistusaineiden hankinnoille sekä toimistolaitteiden hankinnoille. Jatkossa kaupungin hankintojen ympäristöhallintaa kehitetään hankintakeskuksen ja ympäristökeskuksen valmisteleman hankintojen kestävöittämiskonseptin puitteissa. Tavoitteena on luoda käytännöt, joiden avulla kaupungin yhteishankinnoissa ja erillishankinnoissa voidaan ottaa kestävän kehityksen näkökohdat huomioon. Helsingin hankintakeskuksen kilpailuttamien sopimustuotteiden valikoimissa oli ympäristömerkittyjä tai merkin vaatimukset täyttäviä (Pohjoismaiden ympäristömerkki tai Bra Miljöval -merkki) sopimustuotteita vuonna 2008 yhteensä yli 200. n kaupungin keskitetyistä hankinnoista vuonna 2008 viisi prosenttia sisälsi ympäristönäkökohtia. n kaupungin hankintakeskus on kehittänyt toimintaansa kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Hankintakeskuksen tavoitteena on ympäristökysymysten huomioon ottamisen vakiinnuttaminen osaksi kilpailutusprosessia. Hankintakeskus on panostanut muun muassa tarjoamissansa tuotteissa erilaisten ympäristöä sertifioidusti säästävien tuotteiden hankintaan. Hankintakeskuksen tarjoamalla kopiopaperilla on ISO sertifikaatti ja pehmopapereilla ja osalla pesuaineista on joutsenmerkki. Lisäksi muun muassa tulostusvärikasetit, pakkauspahvit ja -muovi, sekä kopiopaperi kierrätetään käytön jälkeen. n kaupungin keskushallinto on asettanut hankintakeskuksen toimintojen ympäristöystävällisemmäksi kehittämiseksi useita pitkän ja lyhyen tähtäimen tavoitteita. Vaikutuksiltaan suurimpana tavoitteena hankintakeskus pitää erilaisten ympäristökysymysten huomioon ottamisen vakiinnuttamista osana kilpailutusprosessia. Kilpailutuksissa tavoitellaan huomion kiinnittymistä muun muassa laitteiden energiatehokkuuteen, kestävyyteen ja kierrätettävyyteen sekä pakkausmateriaaleihin. n kaupungin hankintakeskus tavoittelee lisäksi erityisesti ympäristöystävällisten tuotteiden tunnistamisen helpottamista ja määrän lisäämistä tuotevalikoimissaan. Ympäristöystävällisten tuotteiden lisäksi hankintakeskus tavoittelee edelleen tehokkaampia ja samalla ympäristöä vähemmän kuormittavia toimintatapoja logistiikassa ja kuljetuksissa Ympäristöjohtaminen ja ympäristötietoisuuden edistäminen Ympäristövastuullisuuden kehittäminen on sekä Helsingin että n yhteisiä päämääriä, joihin pyritään esimerkiksi ympäristöjohtamisella, -kasvatuksella, -ohjelmilla, ekotoiminnalla ja energianeuvonnalla. Helsingillä on käytössä sähköinen ympäristötilasto, josta löytyvät keskeiset ympäristön tilaa ja kuormitusta kuvaavat indikaattorit. Keväällä 2010 järjestelmä laajenee sisältämään myös n ja Espoon keskeisiä ympäristötietoja. Helsingin kaupungin ympäristöpoliittisten linjausten mukaan tavoitteena on, että ympäristöasioiden hallinta sisällytetään osaksi koko kaupunginhallinnon johtamista. Kaupungin keskeisiä ympäristöjohtamisen välineitä ovat strategianohjelman ympäristötavoitteet, kestävän kehityksen toimintaohjelma, ympäristöpolitiikka, talousarvioon asetetut ympäristötavoitteet, ympäristöraportointi, sekä virastojen ja laitosten omat ympäristöjärjestelmät ja ohjelmat.

172 172 (250) Viime aikoina kaupunki on lisäksi laatinut useita ympäristönsuojelun toteuttamista ohjaavia ns. sektoriohjelmia tai strategioita: ilmastostrategia, energiapoliittiset linjaukset, energiatehokkuussopimus, ekorakentamisen ohjelma, ilmansuojelun toimintaohjelma, meluntorjunnan toimintasuunnitelma, luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma ja hulevesistrategia. Helsingin kaupunki on viime vuosina luonut ekotukitoiminnan ja ekotukihenkilöverkoston edistämään henkilöstön ympäristövastuullisuutta ja tukemaan virastojen ympäristöjohtamista. Tavoitteena on nimetä jokaiseen työyksikköön ekotukihenkilö käytännön ympäristötyön tueksi ja innostajaksi. Nimettyjä ekotukihenkilöitä on tällä hetkellä jo yli 500. Kaupungin järjestämiin ympäristökasvatuksellisiin tapahtumiin osallistui vuoden aikana kaupunkilaista, mikä on 4,2 prosenttia helsinkiläisistä. Ympäristökasvatuksen merkittävimpiä keinoja ovat olleet luontokoulut (Harakka, Gardenia ja Nuorten luontotalo), luontoretket ja kurssit, sekä Helsingin Energian ja rakennusviraston järjestämä energianeuvonta. Sähköisen ympäristötilaston lisäksi Helsingissä on käytössä karttapohjainen sähköinen luontotietojärjestelmä, josta asukkaat ja kaavoittajat voivat katsoa arvokkaita luontokohteita kaupunginosittain. Meluselvityksen yhteydessä luotiin sähköinen melukartta, josta voidaan nähdä melutaso Helsingin eri alueilla. lla ympäristöasioita ohjaa koko kaupungin tasolla valtuuston päättämä kaupunkistrategia ja sen asettamat tavoitteet. Kaupunkistrategian asettamien tavoitteiden mukaan ympäristöjohtamista lla ollaan kehittämässä siten, että ympäristöasiat huomioidaan entistä paremmin kaupunkiorganisaation kaikessa toiminnassa ja kaikilla toimialoilla. Tavoitteena on aikaisempaa kokonaisvaltaisempi ympäristöasioiden hallinta ja ennaltaehkäisevä ympäristönsuojelutyö. Ympäristöjohtamisen työkaluina lla ovat talousarvioon asetetut ympäristötavoitteet, ympäristöraportointi ja ympäristöohjelmatyö. Ympäristöjohtamisen tärkeimmän resurssin muodostaa kaupungin henkilöstö, jonka osaamista ja motivaatiota tuetaan tiedottamisella ja kouluttamisella Maaliskuussa 2009 n kaupunki käynnisti ekotukitoiminnan Helsingin kaupungin kehittämän toimintamallin mukaan. Toiminnan aloittaminen on osa Julia hanketta, jossa n kaupunki on mukana. Vuoden 2009 aikana lla koulutettiin yli 50 ekotukihenkilöä ja -sopimuksen tavoitteen mukaan kaikissa kaupungin työyhteisöissä tulisi olla ekotukihenkilö vuoden 2012 lopussa. lla muun muassa kaupungin järjestämien luontoretkien määrä sekä n luontokoulun käyttäjäpäivien määrä kertovat kaupungin järjestämästä ympäristökasvatuksesta. lla luontoretkiä ovat perinteisesti järjestäneet kaupungin ympäristökeskus yhteistyössä n ympäristöyhdistysten kanssa.

173 173 (250) 4. Asuinalueiden profiilit ja erityispiirteet 4.1 Demografinen rakenne ja kehitys Helsingissä voimakkaimmin kasvavat osa-alueet ovat uudet suunnitellut asuinalueet Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa. Näiden lisäksi Helsingissä on myös muita uusia rakentamisen projektialueita, joissa väkiluvun ennakoidaan kasvavan. Erityisesti Lauttasaaressa, Kuninkaantammessa ja Konalassa sekä idässä Myllypurossa väestön määrä kasvaa. Lisäksi väestömäärä kasvaa Latokartanon ja Vuosaaren alueilla, joissa rakentaminen jatkuu. lla määrällisesti selvästi suurimmat kasvut ovat rakenteilla olevan Kehäradan varrella sekä lännessä Kivistön ja Keimolan alueilla sekä idässä Leinelässä. Pääradanvarren läheisyydessä olevilla alueilla sekä koillisnurkassa Nikinmäessä väestö kasvaa muita alueita enemmän. Helsingin ja n väkilukujen ennustetaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä yhteensä lähes henkilöllä. Helsingissä kasvu perustuu lähinnä kasvavaan maahanmuuttoon sekä uusien asuinalueiden rakentamiseen. n väestönkasvusta noin 70 prosenttia johtuu luonnollisesta väestönkasvusta, 20 prosenttia ulkomailta ja 10 prosenttia kotimaasta saadusta muuttovoitosta. Kasvava väestö asutetaan rakentamalla uusia asuinalueita ja täydentämällä vanhoja. Ns. vanhassa asuntokannassa väestön määrä sen sijaan edelleen vähenee. Kartta 4.1 Ennustettu väkiluvun muutos osa-alueittain Helsingissä ja lla Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 074/2009, Aineistot: Helsingin ja n mittausosas tot Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus Väkiluvun muutus Koko väestö

174 174 (250) Lapset ja peruskouluikäiset Helsingissä päivähoitoikäisiä on suhteellisesti eniten uusilla esikaupunkialueilla. Eniten päivähoitoikäisiä on Latokartanon osa-alueella, jossa 0-6-vuotiaiden osuus on hieman alle 15 prosenttia. Myös Kivikon alueella ja Veräjälaaksossa lasten suhteellinen osuus on korkea. Selvästi vähiten lapsia on Helsingin kantakaupungin alueilla. Helsingin päivähoitoikäisten määrän on ennakoitu kasvavan yhteensä lapsella vuoteen 2019 mennessä. Kasvu on keskittynyt lähinnä uusille asuntoalueille. Viimeaikaisen kehityksen mukaan päivähoitoikäisten määrä on kääntynyt kasvuun myös vanhoilla kantakaupungin asuinalueilla ja näillä alueilla ennustetaan myös 0-6-vuotiaiden määrän kasvavan. lla lapsirikkaimmat alueet ovat Pakkalan, Tammiston ja Ylästön alueet, joissa lasten osuus väestöstä vaihtelee 15 prosentin molemmin puolin. Myös monilla Korson ja Kivistön alueilla on suhteellisesti enemmän lapsia kuin lla keskimäärin. Päivähoitoikäisten määrä kasvaa vuoteen 2019 mennessä noin lapsella. 0-6-vuotiaiden määrän ennakoidaan kasvavan eniten Kivistön osa-alueella, jossa lasten määrä kasvaa 650 lapsella. Päivähoitoikäisten määrä kasvaa myös sellaisilla radanvarsialueilla, joilla uudisrakentaminen ennustetaan olevan vilkasta, kuten Jokiniemessä, Koivukylässä, Tikkurilassa ja Hiekkaharjussa. Kartta vuotiaiden osuus koko väestöstä vuonna 2009 ja ennustettu väkiluvun muutos osaalueittain Helsingissä ja lla Väkiluvun muutos vuotiaat vuotiaiden osuus, % koko väestöstä Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 074/2009, Aineistot: Helsingin ja n mittausosas tot Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus Alle 100 asukkaan alueet puuttuvat teemakartasta. yli 10,3 7,6-10,3 5,3-7,5 Alle 5,3 Helsingissä 7-15-vuotiaita on suhteellisesti eniten pientalovaltaisilla alueilla. Eräillä Östersundomin peruspiirin osa-alueilla kouluikäisten osuus koko väestöstä oli jopa prosenttia. Myös Kuninkaantammen, Tuomarinkartanon ja Heikinlaakson osa-alueilla 7-15-vuotiaita oli suhteellisesti paljon. Selvästi vähiten kouluikäisiä oli Helsingin kantakaupungin alueella.

175 175 (250) Peruskouluikäisten määrä laskee Helsingissä vuoteen 2015 asti, jonka jälkeen määrän ennustetaan jälleen kasvavan. Kuitenkin kymmenen vuoden aikana 7-15-vuotiaden määrä laskee arviolta henkilöllä. Osaalueittain tarkasteltaessa eniten peruskouluikäisten määrät tulevat kasvamaan uusilla asuinalueilla Sörnäisissä ja Jätkäsaaressa. Myös 2000-luvulla rakennetuilla alueilla kuten Tattarisuon, Viikinmäen ja Myllypuron alueilla peruskouluikäisten määrä kasvaa. lla 7-15-vuotiaita oli suhteellisesti eniten Jokivarren ja Petikon osa-alueilla, joilla peruskouluikäisten osuus oli yli 18 prosenttia. Vähiten kouluikäisiä oli Tammiston alueella. lla peruskouluikäisten määrän vähentyminen loppuu vuonna 2013, jonka jälkeen määrä kääntyy kasvuun. Vuoteen 2019 mennessä 7-15-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan vajaalla henkilöllä. Peruskouluikäisten määrät kasvavat erityisesti nopeasti kasvavassa Kivistössä, sekä Ylästön, Pakkalan, Tammiston ja Nikinmäen alueilla. Kartta vuotiaiden osuus koko väestöstä vuonna 2009 ja ennustettu väkiluvun muutos osaalueittain Helsingissä ja lla Väkiluvun muutos vuotiaat vuotiaiden osuus, % koko väestöstä Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 074/2009, Aineistot: Helsingin ja n mittausosas tot Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus Alle 100 asukkaan alueet puuttuvat teemakartasta. Yli 16,0 9,9-16,0 5,9-9,8 Alle 5,9

176 176 (250) Ikääntyvä väestö Kartta 4.4 Yli 75-vuotiaiden osuus koko väestöstä vuonna 2009 ja ennustettu väkiluvun muutos osaalueittain Helsingissä ja lla Väkiluvun muutos Yli 75-vuotiaat Yli 75-vuotiaden osuus, % koko väestöstä Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 074/2009, Aineistot: Helsingin ja n mittausosas tot Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus Alle 100 asukkaan alueet puuttuvat teemakartasta. Yli 8,0 4,6-8,0 2,4-4,5 Alle 2,4 Vuonna 2009 Helsingissä yli 75-vuotiaiden osuus väestöstä oli suurin Vanhan Munkkiniemen, Pohjois- Haagan, Puotinharjun ja Käpylän osa-alueilla, joissa osuus oli yli 12 prosenttia. 75-vuotiaiden määrä kasvaa kaikkiaan vajaalla hengellä. Ikääntyneiden määrät kasvavat itäisen ja koillisen Helsingin osa-alueilla sekä Jätkäsaaren ja Sörnäisten suunnitelluilla uusilla alueilla. Erityisesti keskisen ja läntisen Helsingin osa-alueilla ikääntyneiden määrät vähentyvät. lla yli 75-vuotiaiden osuus koko väestöstä oli korkein Tikkurilan, Hiekkaharjun, Myyrmäen ja Viertolan alueilla, joissa ikääntyneiden osuus alueen väestöstä oli yli 7 prosenttia vuonna n väestön ennustetaan vanhenevan ä nopeammin ja yli 75-vuotiaiden määrän kasvavan vajaalla henkilöllä. Väestö ikääntyy erityisesti Myyrmäen ja Martinlaakson alueilla. Vuoteen 2019 mennessä yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa näillä alueilla yhteensä yli hengellä.

177 177 (250) Vieraskieliset Kartta 4.5 Vieraskielisten osuus koko väestöstä osa-alueittain Helsingissä ja lla vuonna 2009 Vieraskielisten osuus, % koko väestöstä Yli 14,2 8,3-14,2 4,6-8,2 Alle 4,6 Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 074/2009, Aineistot: Helsingin ja n mittausosas tot Lähde: Tilastokeskus Alle 100 asukkaan alueet puuttuvat teemakartasta. Helsingin asukkaista vieraskielisiä oli henkilöä vuonna 2009, mikä oli lähes 10 prosenttia koko väestöstä. Alueellisesti tarkasteltuna vieraskielisiä oli eniten itäisen Helsingin osa-alueilla, joissa vieraskielisten osuus koko väestöstä oli yli 20 prosenttia. lla vieraskielisten osuus koko väestöstä oli 8,4 prosenttia vuonna Selvästi eniten vieraskielisiä oli Länsimäen osa-alueella, jossa vieraskielisten osuus väestöstä kohosi yli 20 prosenttiin. Mikkolan ja Hakunilan alueilla vieraskielisten osuus oli prosenttia. Helsingin seudun vieraskielisen väestön vuosien väestöennusteessa vieraskielisen väestön osuuden ennustetaan kohoavan vuoteen 2019 mennessä Helsingissä 14,3 prosenttiin ja lla 13,3 prosenttiin väestöstä. Ennustetta ei ole tehty kuntien osa-alueille, mutta vieraskielisen väestön yleinen kasvu ilmenee luonnollisesti myös niillä ja muuttaa niiden väestörakennetta.

178 178 (250) Perherakenne Kartta 4.6 Yksinhuoltajien osuus kaikista perheistä osa-alueittain Helsingissä ja lla vuonna 2009 Yksinhuoltajien osuus, % Yli 20,5 15,5-20,5 11,1-15,4 Alle 11,1 Lähde: Tilastokeskus Alle 100 asukkaan alueet puuttuvat teemakartasta. Vuonna 2009 yksinhuoltajien osuus kaikista helsinkiläisistä perheistä oli 16,1 prosenttia. Yksinhuoltajia oli suhteellisesti eniten Veräjälaaksossa ja Ruoholahdessa sekä itäisen Helsingin osa-alueilla, joissa yli 20 prosenttia kaikista perheistä oli yksinhuoltajaperheitä. Yksinhuoltajien osuus kaikista perheistä oli vuoden 2009 alussa lla 14,4 prosenttia. Suurimmat osuudet olivat Asolassa 26,0, Hakunilassa 22,9, Jokiniemessä 21,6, Mikkolassa 20,8, Länsimäessä 20,8 ja Simonkylässä 20,0 %.

179 179 (250) Kartta 4.7 Yksinasuvien osuus kaikista asuntokunnista osa-alueittain Helsingissä ja lla vuonna 2009 Yhden hengen asuntokunnat ovat keskittyneet Helsingin kantakaupunkiin. Eniten yksinasuvia on Torkkelinmäen, Harjun ja Alppilan osa-alueilla, jossa yksinasuvien osuus nousee yli 70 prosenttiin kaupungin keskiarvon ollessa 49 prosenttia. lla yhden hengen asuntokuntia on vähemmän kuin Helsingissä, noin 37 prosenttia asuntokunnista. Kolmella asuinalueella Tikkurilassa, Havukoskella ja Kaivokselassa yhdenhengen asuntokuntia on yli 50 prosenttia alueen kaikista asuntokunnista. Vastaavasti lla on useita alueita, joissa yksinasuminen on vähäistä. Yhden hengen asuntokuntien osuus, % Yli 55,8 45,2-55,8 29,5-45,1 Alle 29,5 Lähde: Tilastokeskus Alle 100 asukkaan alueet puuttuvat teemakartasta.

180 180 (250) 4.2 Hyvinvoinnin kehitys läisten ja vantaalaisten hyvinvointi on koko kaupungin tilastotietojen mukaan korkeaa tasoa ja kehittynyt monien indikaattoreiden mukaan suotuisasti. Asuinalueiden kehitys ja tilanne poikkeavat kuitenkin toisistaan ja molemmissa kaupungeissa on alueellisia hyvinvointieroja, joita tässä tarkastellaan käyttäen indikaattoreina korkean asteen koulutusta, tulotasoa, työttömyysastetta sekä toimeentulotuen saantia. Väestön terveydentilasta on käytettävissä Helsingin peruspiirien sairastavuusindeksit Koulutustaso Helsingin seudun asukkaiden koulutustaso on korkea, kaikista yli 15-vuotiaista 68 prosenttia on suorittanut peruskoulun jälkeisen tutkinnon. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita on suhteellisesti enemmän Helsingin seudulla kuin koko maassa. Pääkaupunkiseudulla yli 35 prosenttia 15-vuotta täyttäneistä ja sitä vanhemmista on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Myös Euroopan kaupunkiseutujen vertailussa Helsingin seudun asukkaat ovat hyvin korkeasti koulutettuja. Väestö on korkeasti koulutettua myös Oslossa, Tallinnassa, Vilnassa ja Tukholmassa. Kansainvälisissä vertailuissa on havaittu, että niillä kaupunkiseuduilla, joissa koulutustaso on yleisesti matala, korkeasti koulutetut ovat keskittyneet asumaan keskuskaupunkiin. Samassa vertailussa on todettu, että ne kaupunkiseudut, joissa koulutustaso on yleisesti korkea, korkeasti koulutettu väestö on keskittynyt asumaan seudun kehyskuntiin. (State of European cities) Taulukko vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen mukaan Helsingin seudulla vuonna 2007 Perusaste Keskiaste Korkea aste Helsingin seutu 31,7 34,2 34,2 Pääkaupunkiseutu 30,9 33,8 35,4 Muu Helsingin seutu 34,8 35,5 29,7 Uusimaa 32,4 34,3 33,4 Suomi 35,9 38,3 25,8 Lähde: Tilastokeskus Kuvio 4.1 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus vuotiaista Euroopan kaupunkiseuduilla vuonna 2004 Seutu Oslo Amsterdam Kööpenhamina Tallinna Vilna Lefkosia Tukholma Berliini Luxembourg Budapest Riika Ateena Lontoo % Lähde: Urban Audit

181 181 (250) läisistä 35 prosenttia on suorittanut korkean asteen koulutuksen vuoden 2007 tilastojen mukaan. Viiden vuoden aikana koulutustaso kasvoi runsaalla prosentilla. Koulutustaso on parantunut erityisesti nuorten aikuisten ikääntyneitä paremman koulutustaustan myötä. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kohonnut useimmilla Helsingin alueilla. Kaupunginosittaisessa tarkastelussa viiden vuoden muutokset vaihtelevat runsaan neljän prosentin tason laskusta samankokoiseen tason nousuun. Koulutustason alenemista ja nousua on tapahtunut sekä korkean että matalan ja keskimääräisen koulutustason alueilla. Alueittaisen eriytymisen näkökulmasta on merkittävää, että sekä kymmenen matalimman että kymmenen korkeimman koulutustason alueilta kolmessa korkean asteen koulutuksen suorittaneiden osuus aleni viisivuotisjakson aikana. Alueelliset koulutuserot ovat Helsingissä merkittäviä. Alhaisimmillaan korkean asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on 11,5 prosenttia ja korkeimmillaan 59,4 prosenttia. Kaupunginosia, joissa yli puolet asukkaista on suorittanut korkean asteen tutkinnon, on kaikkiaan 19. Kaupunginosia, joissa vastaava osuus on 20 prosenttia tai vähemmän on yhteensä viisi. Kuvio 4.2 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista osa-alueittain Helsingissä vuosina 2003 ja 2007 Helsingin 10 ylintä Helsingin 10 alinta Tahvonlahti Itäkeskus Kuusisaari Ala Malmi Lehtisaari Kivikko Tammisalo Pihlajisto Eira Kurkimäki Marjaniemi Koskela Vanha Munkkiniemi Kontula Kruununhaka 2003 Tuomarinkartano 2003 Kaartinkaupunki 2007 Jakomäki % % Lähde: Tilastokeskus Vuonna 2007 n asukkaista 28,4 prosenttia oli suorittanut korkean asteen tutkinnon. Viiden vuoden aikana osuus kasvoi prosentin. n osa-alueilla selkeää koulutustason nousua oli sekä matalan että korkean osuuden alueilla, kun tasoa mitattiin korkean asteen tutkinnon suorittaneiden osuudella, osuus laski viiden vuoden aikana. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuden laskua tapahtui samoin, mutta ne olivat nousuja pienempiä. Vuonna 2007 n korkeasti koulutetuimman alueen asukkaista 47,3 prosenttia oli suorittanut korean asteen tutkinnon. Kaikkiaan alueita, joissa tämä osuus oli 40 prosenttia tai enemmän oli lla kolme. Matalimman koulutustason alueella korkeakoulututkinnon suorittaneita oli 10,2 prosenttia ja alueita, joiden vastaava prosenttiosuus oli 20 tai alempi oli yhteensä viisi kappaletta.

182 182 (250) Kuvio 4.3 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista osa-alueittain lla vuosina 2003 ja 2007 Linnainen nlaakso Ylästö Hämevaara Rajakylä Vapaala n 10 ylintä Seutula Kiila Riipilä Keimola Havukoski Viinikkala n 10 alinta Hiekkaharju Länsimäki Hakkila Vaarala Viertola Hakunila Mikkola Veromies % % Lähde: Tilastokeskus Helsingin ja n koulutustaso on korkea. Helsingissä korkeakoultutkinnon suorittaneiden osuus on kuitenkin tuntuvasti suurempi kuin lla Helsingin asuinalueiden koulutuserot ova terittäin suuret, sillä korkeimmillaan korkeakoulututkinnon suorittaniden osuus on yli 59 prosenttia ja alhaisimmillaan 11 prosenttia. lla alueiden väliset koulutuserot vaihtelevat vähemmän, sillä korkeakoulututkinnon suorittaneita on enimmillään 47 prosenttia ja pienimmillään 10 prosenttia. Alueita, joissa koulutustaso on alhainen, 20 prosenttia tai vähemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, on Helsingissä ja lla viisi. Korkeasti koulutettuja alueita on Helsingissä tuntuvasti enemmän kuin lla, n alueita vain kolmessa koulutustaso ylittää 40 prosenttia. Helsingissä tällaisia alueita on kaikkiaan 48. Alueelliset koulutustasoerot ovat Helsingissä suuremmat kuin lla, mikä johtuu erityisesti erittäin korkean koulutustason alueiden suuresta määrästä. Alueellisten koulutustasoerojen voidaan havaita hienokseltaan kasvaneen sekä lla että Helsingissä kun tarkastellaan molempien alueiden matalinta ja korkeinta tasoa Tulotason kehitys Helsingin keskimääräiset valtionveronalaiset tulot tulonsaajaa kohti olivat euroa vuonna Viisi vuotta aiemmin, vuonna 2003 vastaava keskitulo oli euroa pienempi. Tulotaso nousi koko kaupungissa 21 prosenttia. Tulotaso on noussut lähes kaikissa kaupunginosissa. Alhaisimpien tulotason alueilla nousu on kuitenkin ollut tuntuvasti koko kaupungin keskiarvoa hitaampaa. Helsingin kaupunginosista viidessä vuotuiset keskitulot olivat alle euroa. Tulotason epätasaisuutta kuvaa myös se, että tuntuvasti yli puolet kaupunginosista sijoittui kaupungin keskitulojen alapuolelle. Valtionveronalaiset tulot ja vuosittaiset tulotason vaihtelut nousivat muutamilla alueilla erittäin korkeiksi erityisesti pääomatulojen suurten vaihteluiden vuoksi. Erittäin korkean tulotason alueista valtaosa on pysynyt viisivuotistarkastelussa samoina ja sama pätee alueisiin, joissa tulotaso on matalin.

183 183 (250) Kuvio 4.4 Valtionveronalaiset tulot osa-alueittain Helsingissä vuosina 2003 ja 2007 Huom: Aikasarjojen vertailikelpoisuuden vuoksi vuoden Helsingin ja n tuloissa on huomioitu verovapaat osingot ja korot, jotka aiemmin olivat verollisia. Helsingin 10 korkeinta Helsingin 10 alinta Kaivopuisto Vallila Kuusisaari Tuomarinkartano Eira Itäkeskus Kaartinkaupunki Keski Pasila Lehtisaari Koskela Tammisalo Kivikko Kulosaari Ullanlinna Marjaniemi Tahvonlahti Meri Rastila Kurkimäki Jakomäki Viikin tiedepuisto euroa Lähde: Tilastokeskus, Helsingin seudun aluesarjat euroa Kuvio 4.5 Valtionveronalaiset tulot osaalueittain lla vuosina 2003 ja 2007 n keskimääräiset valtionveronalaiset tulot olivat vuonna Tätä edeltäneen viiden vuoden jaksolla tulotaso nousi eurolla eli 18 prosentilla. Tulotaso parani lähes kaikilla n alueilla, mutta tulotason yläpäässä nousu oli lähes poikkeuksetta suurempi kuin matalan tulotason alueilla. Korkeimmillaan n alueiden keskitulot olivat runsaat euroa ja matalimmillaan euroa vuonna Suurituloisimmalla alueilla tulot olivat siis yli kaksinkertaiset pienituloisimpaan alueeseen verrattuna. Pieni- ja suurituloisten alueiden joukko on lla pysynyt suhteellisen vakaana, kun huomioon otetaan viisi- seitsemän aluetta kummastakin joukosta. Suhteellisen pienet alueittaiset tuloerot aiheuttavat myös alueiden siirtymistä paremmusjärjestyksen sijaluvuilta toiseen. Keimola Linnainen Petikko Viinikkala nlaakso Sotunki Ylästö Rajakylä Viertola Hämevaara Seutula Korso Metsola Vallinoja Jokiniemi Länsimäki Hakunila Asola Mikkola Havukoski n 10 korkeinta euroa n 10 alinta euroa Lähde: Tilastokeskus, Helsingin seudun aluesarjat

184 184 (250) Asuinalueiden tulotaso on kehittynyt matalimman tulotason alueitta Helsingissä ja lla hitaammin kuin kaupungeissa keskimäärin ja siten tulokehitys valtionveronalaisten tulojen muutoksella mitattuna on ollut aluekehitystä eriyttävää. Helsingissä hyvätuloisia alueita on seen verrattuna huomattavan paljon. Helsingissä alueiden tuloerot ovat erittäin suuret Työttömyyden muutos 2000-luku on ollut työmarkkinoilla suurten muutosten aikaa. Vuosisadan alun korkea työttömyys pääsi hyvää laskuvaiheeseen kunnes lasku päättyi vuoden 2007 lopussa ja työttömyys kääntyi taas kasvuun. Helsingin työttömyys aste oli 9,6 prosenttia vuonna Sen jälkeen työttömyys on laskenut ripeästi ja oli 6,3 prosenttia vuonna Työttömyys on laskenut lähes kaikissa Helsingin kaupunginosissa ja lasku on ollut suhteellisesti nopeinta alueilla, joilla työttömyysaste oli vuonna 2003 erittäin korkea. Työttömyyden alueelliset erot ovat siis suotuisan työllisyystilanteen aikana jonkin verran tasaantuneet. Helsingin korkeimman työttömyyden kaupunginosassa työttömyysaste oli vuonna 2003 hieman yli 18 prosenttia, vuonna 2007 viisi prosenttiyksikköä alhaisempi eli 13 prosenttia. Luku on noin kaksinkertainen kaupungin keskiarvoon verrattuna. Työttömyyden lasku on ollut vastaavan kaltainen muillakin korkean työttömyyden alueilla, joissa työttömyys laski tarkastellulla viisivuotisjaksolla 5,4 3,5 prosenttiyksikön välillä. Alhaisen työttömyyden alueilla muutos oli huomattavasti pienempi, tosin myös työttömyysaste oli niillä erittäin alhainen, alimmillaan vuonna 2003 vain vajaa kaksi prosenttia. Alle viiden prosentin työttömyysaste oli kyseisenä vuonna yli kymmenessä kaupunginosassa. Vuonna 2007 kaupunginosien alhaisin työttömyysaste oli alle prosentin ja alle kahden prosentin työttömyysaste toteutui parissa kymmenessä kaupunginosassa. Vuonna 2008 työttömyysaste pysyi koko kaupungissa likimain edellisen vuoden tasolla, mutta myönteinen työttömyysasteen lasku jatkuin edelleen korkean työttömyyden alueilla. Korkeimmillaan se oli 11,8 prosenttia. Kuvio 4.6 Työttömyysaste osa-alueittain Helsingissä vuosina 2003 ja 2007 Helsingin 10 korkeinta Helsingin 10 alinta Jakomäki Torpparinmäki Itäkeskus Paloheinä Meri Rastila Santahamina Kontula Marjaniemi Myllypuro Tahvonlahti Pihlajisto Kaivopuisto Kallahti Niemenmäki Kivikko Vesala Puotinharju Tammisalo Pirkkola Viikin tiedepuisto % % Lähde: Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö Aluevertailussa mukana olevan viiden vuoden viiteajanjakson alussa n työttömyysaste oli 9,7 prosenttia vuonna Vuoteen 2007 tultaessa työttömyys oli laskenut ja oli keskimäärin 6,2 prosenttia. Työttömyys parani lähes kaikilla n alueilla ja muutokset vaihtelivat lähes seitsemän prosentin alenemisesta vajaan prosentin kasvuun. n alueilla työttömyysasteen nopeaa laskua tapahtui niin muutamilla matalan ja keskimääräisen kuin korkeankin työttömyyden alueilla. Työttömyysasteella mitattu alueiden erilaistuminen ei siis näytä vahvistuneen.

185 185 (250) Alueet, joilla työttömyys on keskimääräistä yleisempää, pysyivät koko tarkastelujakson entisissä asemissaan, samoin alueet, joissa työttömyyttä on huomattavasti keskimääräistä vähemmän. Vuonna 2007 n alueiden korkein työttömyysaste oli 12 prosenttia, mikä on lähes kaksinkertainen koko kaupungin keskiarvoon nähden. Pienimmillään työttömyysaste oli 2,2 prosenttia. Vuoden 2008 alueittaiset työttömyystiedot osoittavat lievän työttömyyden laskun jatkuneen korkean työttömyyden alueilla, mikä myös hienokseltaan vähensi alueittaisia työttömyyseroja. Keskimääräinen työttömyysaste oli lla vain aavistuksen kohonnut ja oli vuonna ,3 prosenttia. Kuvio 4.7 Työttömyysaste osa-alueittain lla vuosina 2003 ja 2007 n 10 korkeinta n 10 alinta Vallinoja Veromies Länsimäki Ruskeasanta Hakunila Ylästö Mikkola Hakkila Havukoski Riipilä Asola Keimola Metsola Myllymäki Korso 2003 Leppäkorpi Simonkylä 2003 Matari 2007 Jokiniemi 2007 Linnainen % % Lähde: Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö Suotuisan talouskehityksen seurauksena ovat Helsingin ja n alueelliset työttömyyserot hieman tasoittuneet välisenä aikana. Alueelliset työttömyyserot ovat kuitenkin edelleen suuria eli noin 10 prosenttiyksikköä molemmissa kaupungeissa vuonna 2007.

186 186 (250) Toimeentulotuen saajat Vuonna 2009 Helsingissä toimeentulotuensaajien väestöosuus oli 10,2 prosenttia. Alueiden väliset erot vaihtelivat yhdestä prosentista lähes viidennekseen alueen väestöstä. Viiden viime vuoden aikana toimeentulotuen tarve on tuntuvasti lisääntynyt. Tuen lisätarve on kohdistunut sekä hyvin toimeentuleviin että useammin tukea tarvitseville alueille. Monilla alueilla tuen tarve on vuodesta 2005 vuoteen 2009 kaksinkertaistunut. Toimeentulotuen tarpeen voimakas kasvu kaupungin eri alueilla on seurausta 2007 jälkeen vaikeutuneesta taloustilanteesta ja sen seurauksista. Kuvio 4.8 Toimeentulotuen saajien osuus alueen väestöstä osa-alueittain Helsingissä vuosina 2005 ja 2009 Helsingin 10 alinta Helsingin 10 ylintä Lehtisaari Tahvonlahti Kaivopuisto Marttila Santahamina Paloheinä Pirkkola Tammisalo Marjaniemi Kuusisaari Jakomäki Keski Pasila Itäkeskus Harju Tuomarinkartano Meri Rastila Veräjälaakso Maunula Kallahti Kivikko ,0 1,0 2,0 3,0 4,0 % 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 % Lähde: Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto n toimeentulotuen saannista on tässä yhteydessä käytettävissä vain poikkileikkaustiedot vuodelta Niiden mukaan lla keskimäärin 8,7 prosenttia väestöstä sai toimeentulotukea. Alueittain osuudet vaihtelivat yhdestä prosentista 22 prosenttiin. Kuvio 4.9 Toimeentulotuen saajien osuus alueen väestöstä osa-alueittain lla vuonna 2009 n 10 alinta n 10 ylintä Rajakylä Ruskeasanta Matari Itä Hakkila Lapinkylä Jokivarsi Kivistö Linnainen Asola Mikkola Länsimäki Hakunila Havukoski Vallinoja Metsola Jokiniemi Sotunki Kiila Tikkurila Martinlaakso 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 % 0,0 10,0 20,0 30,0 % Lähde: n kaupunki

187 187 (250) Sairastuvuusindeksi Väestön terveydentilaa tarkastellaan alueittain Kansaneläkelaitoksen tuottaman sairastavuusindeksin avulla. Sairastavuusindeksi ilmaisee, miten tervettä tai sairasta alueen väestö on suhteessa koko maan väestön keskiarvoon (= 100). Luku ilmoitetaan sekä sellaisenaan että ikävakioituna. Sairastavuusindeksi on kolmen osaindeksin keskiarvo. Osaindeksit ovat: kuolleisuus, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus työikäisistä ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus väestöstä. Niistä kukin on suhteutettu erikseen koko maan väestön keskiarvoon. Kuolleisuudesta laskelmissa käytetään kolmen peräkkäisen vuoden keskiarvoa. läisten terveydentila on sairastavuusindeksillä mitaten tuntuvasti koko maan keskiarvoa parempi. Sama pätee suurimpaan osaan peruspiireistä. Koko maan tasoa huonompi tilanne on Jakomäen, Alppiharjun, Vallilan, Maunulan, Myllypuron ja Vanhankaupungin peruspiireissä. Sairastavuusindeksin osatekijöistä huonoa terveystilannetta selittää erityisesti korkea kuolleisuus ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus. n tilaamat tiedot alueittaisesta sairastavuudesta eivät ole vielä käytettävissä. Tietojen saatavuudesta voi tiedustella toimintaympäristöryhmän varapuheenjohtajalta Hannu Kyttälältä.

188 188 (250) Taulukko 4.2 Vakioitu sairastuvuusindeksi peruspiireittäin Helsingissä vuonna 2007 Sairastavuusindeksi Kuolleisuusindeksi Työkyvyttömyysindeksi Erityiskorvausoikeusindeksi Koko maa 100,0 100,0 100,0 100,0 90,4 104,6 81,4 85,2 Eteläinen suurpiiri 67,1 77,2 47,2 76,9 Vironniemen peruspiiri 60,2 68,5 38,7 73,5 Ullanlinnan peruspiiri 64,9 80,5 42,8 71,3 Kampinmalmin peruspiiri 71,4 82,7 52,1 79,4 Taka-Töölön peruspiiri 72,3 84,5 51,9 80,6 Lauttasaaren peruspiiri 64,3 66,7 47,4 78,9 Läntinen suurpiiri 82,5 86,6 71,8 89,2 Reijolan peruspiiri 80,4 83,8 72,5 84,9 Munkkiniemen peruspiiri 72,4 79,8 54,9 82,5 Haagan peruspiiri 84,3 87,2 74,4 91,3 Pitäjänmäen peruspiiri 82,7 84,7 69,7 93,7 Kaarelan peruspiiri 89,7 98,2 79,7 91,2 Keskinen suurpiiri 99,0 106,9 98,2 91,9 Kallion peruspiiri 92,5 103,8 84,6 89,0 Alppiharjun peruspiiri 108,3 131,8 102,2 90,9 Vallilan peruspiiri 111,1 128,6 112,1 92,7 Pasilan peruspiiri 92,7 79,1 103,6 95,5 Vanhankaupungin peruspiiri 100,6 100,6 106,2 95,1 Pohjoinen suurpiiri 78,8 84,6 65,0 86,7 Maunulan peruspiiri 107,9 111,3 117,4 95,1 Länsi-Pakilan peruspiiri 64,6 69,6 44,3 79,8 Tuomarinkylän peruspiiri 61,9 67,0 34,0 84,6 Oulunkylän peruspiiri 81,1 89,5 67,5 86,3 Itä-Pakilan peruspiiri 65,9 52,4 56,6 88,7 Koillinen suurpiiri 87,4 90,8 79,6 91,8 Latokartanon peruspiiri 87,9 84,1 89,7 90,0 Pukinmäen peruspiiri 91,8 99,2 84,4 91,9 Malmin peruspiiri 89,1 90,3 82,7 94,2 Suutarilan peruspiiri 81,4 82,9 68,6 92,7 Puistolan peruspiiri 78,9 87,7 60,4 88,8 Jakomäen peruspiiri 113,4 129,7 116,9 93,7 Kaakkoinen suurpiiri 82,0 88,4 72,1 85,5 Kulosaaren peruspiiri 63,6 59,6 60,9 70,2 Herttoniemen peruspiiri 89,5 98,3 82,1 88,1 Laajasalon peruspiiri 76,2 82,8 60,4 85,4 Itäinen suurpiiri 91,3 96,1 87,7 90,1 Vartiokylän peruspiiri 86,6 94,0 76,9 88,9 Myllypuron peruspiiri 106,0 114,2 111,8 92,0 Mellunkylän peruspiiri 93,4 97,6 92,3 90,3 Vuosaaren peruspiiri 87,8 90,5 83,1 90,0 Lähde: Kansaneläkelaitos

189 189 (250) 4.3 Asuinalueiden turvallisuus Kaupunkien rikostilannetta voidaan yleisluonteisesti kuvata omaisuus- ja väkivaltarikosten määrillä ja kehityksellä. Omaisuusrikoksista suurin osa (60%) on varkausrikoksia kuten varkaus ja näpistys. Muita suuria omaisuusrikosryhmiä ovat autoihin kohdistuvat rikokset sekä vahingonteot. Väkivallan määrää voidaan yleisesti kuvata henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten määrillä. Tässä tarkastelussa rikosten määrät on suhteutettu kaupunkien väestömääriin. Omaisuusrikosten pitkään jatkunut väheneminen taittui vuoden 2006 jälkeen. Väestöön suhteutettujen omaisuusrikosten määrät ovat Helsingissä pysyneet kaiken aikaa korkeammalla tasolla kuin lla. Kuvio 4.10 Omaisuusrikokset Helsingissä ja lla väestön asukasta kohti vuosina Lähde: Tilastokeskus, poliisin tietoon tullut rikollisuus Väkivallan määrää voidaan yleisesti kuvata henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten määrillä, joista yli 90 prosenttia on pahoinpitelyjä. Vuosikymmenen alkupuolella tilastoidun väkivallan määrä pysyi kummassakin kaupungissa varsin vakaana, mutta vuosina 2007 ja 2008 tapahtui voimakasta kasvua. Koko maassa tapahtui vastaavanlainen nousu vuonna 2007, mutta ei enää Ennakkotietojen mukaan myös pääkaupunkiseudulla kasvu taittui vuonna Helsingin tilastoidun väkivallan taso on selvästi korkeampi kuin lla. Koko maata koskevissa kuntatyypeittäin tehdyissä vertailuissa maaseutumaisissa kunnissa väkivaltaa esiintyy vähiten ja pääkaupunkiseudulla eniten. Kaupungistumisaste lisää selvästi tilastoidun väkivallan määrää, ja se voi johtua sekä rikosten paremmasta ilmitulosta että myös todellisesta väkivallan enemmyydestä. Kuvio 4.11 Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset Helsingissä ja lla väestön asukasta kohti vuosina Lähde: Tilastokeskus, poliisin tietoon tullut rikollisuus

190 190 (250) 5. Kilpailukyky ja työmarkkinat 5.1 Aluetalouden tunnuslukuja on menestynyt kaupunkiseutujen kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa varsin hyvin. Kokonaissijoitukset ovat olleet korkeaa luokkaa, joskin eri osatekijöistä saadut sijoitukset ovat vaihdelleet. Helsingin vahvuuksiksi on nähty muun muassa väestön korkea koulutustaso, runsas tutkimus- ja kehittämistoiminta, kommunikaatioteknologia, alueen turvallisuus, instituutioiden luotettavuus ja makrotalouden vakaus. Nämä vahvuustekijät on luotu vähitellen ja ne ovat tietoisen kehittämistoiminnan tulosta. Vaikka niissä saavutettu aineeton pääoma on luonteeltaan suhteellisen pysyvää, edellyttää vahvuuksien ylläpito jatkuvaa aktiivisuutta. Kilpailukyvyn osatekijät, joissa menestyy heikommin, ovat osin maantieteellisiä ja näin ollen pysyviä. Eurooppalaisittain syrjäinen sijainti ja siihen liittyen kansainväliset liikenneyhteydet samoin kuin epäedulliseksi koettu ilmasto ovat ilmeisiä esimerkkejä. Haitaksi on nähty myös mm. alueen melko vähäinen kansainvälisyys samoin kuin hallinnollinen ilmapiiri, jossa on kansainvälisen liiketoiminnan kannalta koettu olevan toivomisen varaa. On luontevaa ajatella, että kilpailukykyvertailujen tulokset kuvaavat alueen kasvupotentiaalia keskipitkällä tai melko pitkällä aikavälillä. Vertailut painottavat tekijöitä, jotka luovat edellytyksiä taloudelliselle kasvulle. Toisaalta kasvupotentiaali ei välttämättä aina realisoidu toteutuneeksi talouskasvuksi. Siitä huolimatta on kiintoisaa, että Helsingin seudulle on toistuvasti myös ennustettu keskipitkän ajan kasvua, joka kuuluu Euroopan kaupunkialueen nopeimpiin. Tämä kappale sisältää katsauksen Helsingin talousalueen kokonaiskehitykseen kuluvalla vuosikymmenellä sekä vertaa seutua muihin suurimpiin talousalueisiin ja koko maahan. Päälähteenä käytetyn Tilastokeskuksen aluetilinpidon uusimmat tiedot ovat vuodelta 2007, minkä lisäksi saatavilla on eräitä neljännesvuosittaisia ennakkotietoja. Seuraavassa käytetään aluekäsitettä seutu myös silloin, kun tilastotietoja on saatavilla ainoastaan seutukuntien (NUTS 4) tasolla. Keskeinen seuraavassa sovellettava talouden aktiviteetin mittari on alueellinen bruttokansantuote, joka kuvaa tarkastelualueella tiettynä vuonna tuotettua arvonlisäystä. Alueellisen kansantuotteen käsite perustuu tavara- ja palvelutuotannon toimipaikkojen sijaintiin, ei työntekijöiden asuinkuntaan tai -alueeseen. Varsinkin kuntatason tarkasteluissa erottelu toimipaikan sijainnin ja asuinpaikan välillä on oleellinen, mitä seikkaa alueen sisäinen työmatkaliikenne konkretisoi omalta osaltaan. Kuvio 5.1 Suurimpien seutujen ja koko maan bruttokansantuote asukasta kohden, euroa 2007 hinnoin euroa Turku Tampere Oulu Koko maa Lähde: Tilastokeskus

191 191 (250) Helsingin seudun markkinahintainen kansantuote oli vuonna 2007 noin 60,7 miljardia euroa, eli 33,8 prosenttia koko Suomen kansantuotteesta. Luku on omaa luokkaansa kotimaan aluetalouksien joukossa, sillä toiseksi suurimman talousalueen, Tampereen seudun osuus on alle seitsemän prosenttia. Kuviosta 5.1 käy ilmi, että myös asukasta kohden laskettu kansantuote on Helsingin seudulla huomattavasti korkeampi kuin muilla suurimmilla kaupunkiseuduilla tai koko maassa. Helsingin seudun käypähintainen bruttokansantuote asukasta kohden oli euroa vuonna 2007, kun koko maassa vastaava luku oli euroa. Suurista seuduista toiseksi on asukasta kohden lasketulla kansantuotteella mitaten viime vuosina kivunnut Tampere. Muista suurimmista talousalueista poiketen Turun seudun tuottama kansantuote asukasta kohden on parin viime vuoden aikana jäänyt koko maan keskiarvon alapuolelle. Jos koko kansantaloutta merkitään luvulla 100, oli vuonna 2007 Helsingin seudun kansantuoteindeksi per asukas 142, Tampereen 108, Oulun 101 ja Turun seudun 95. Vuonna 2000 Helsingin seudun indeksi oli 146, joten ero koko kansantalouteen nähden on viime vuosina pysynyt melko vakaana. Koska aluetalouksien vuosikasvu yleensä vaihtelee koko kansantaloutta enemmän, on myös alueellisilla suhdeluvuilla taipumus heilahdella jonkin verran, vaikka pitemmän ajan trendi olisikin vakaa. Kuvion 5.1 luvut ovat markkinahintaisia ja ne on deflatoitu vuoden 2007 hintatasoon. Kuvio 5.2 Bruttokansantuotteen reaalikasvu suurimmilla seuduilla ja koko maassa , %/vuosi %/vuosi Turku Tampere Oulu Koko maa Lähde: Tilastokeskus Päättyneen vuosikymmenen alku oli Helsingin seudulle taloudellisesti vaikea (kuvio 5.2). Koko kansantalouden minitaantuma vuosina toi myös seudulle kaksi nollakasvun vuotta. Toimialoista seudun rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä metalliteollisuus supistuivat, ja samantyyppistä heikentymistä esiintyi myös koko kansantaloudessa sekä Turun ja Tampereen seuduilla. Vuoden 2004 jälkeen Helsingin seudun talous on kasvanut selvästi koko maata nopeammin, ja vuosina keskimääräinen kasvuprosentti oli 5,8 (koko kansantaloudessa 4,6 %). Arvonlisäystään kasvattivat palvelualoista erityisesti kauppa sekä tavarantuotannon puolella metalliteollisuus, minkä lisäksi rahoitusala kuroi umpeen aiempaa menetystään. Viime vuosikymmenen talouskasvu ei yleensäkään ollut suurimmissa seuduissa tasaista. Erityisesti Oulun ja pienemmässä määrin Turun seudun tuotannon volyymi vaihteli vuosittain huomattavasti, johtuen osin yksittäisten toimialojen paikallisista heilahteluista. Tampereen seudun talouskasvu oli kuitenkin tarkasteluvuosina sekä melko tasaista että varsin nopeaa.

192 192 (250) Kuvio 5.3 Bruttoinvestoinnit asukasta kohden suurimmilla seuduilla ja koko maassa , euroa Turku Tampere Oulu Koko maa Lähde: Tilastokeskus Helsingin seudun investointitaso asukasta kohden on suurien seutujen korkein, ja toiseksi sijoittuu Oulun seutu. Helsingin seudun 11,9 miljardin euron suuruiset bruttoinvestoinnit olivat kolmannes koko kansantalouden investoinneista vuonna Seudun vuosien investointipiikki oli usean toimialan yhteisvaikutusta. Aktiivisia investoijia olivat tuolloin asuntosektori, kiinteistö ja liike-elämän palvelut, kuljetus ja tietoliikenne sekä rahoitus ja vakuutustoiminta. Vuosina runsas neljännes Helsingin seudun investoinneista tehtiin kiinteistöja liike-elämän palvelujen aloilla; koko kansantaloudessa osuus oli kuudennes. Teollisuuden osuus bruttoinvestoinneista oli samaan aikaan seudulla noin 8 prosenttia ja koko maassa 17 %. Suurimpien seutujen välillä on jonkin verran eroja investointien toimialarakenteessa. Esimerkiksi Oulun seudulla korostuivat vuosina asumissektorin investoinnit (osuus kaikista bruttoinvestoinneista Oulun seudulla 41 %, koko maassa 30 % ja Helsingin seudulla 29 %). Taulukko 5.1 Helsingin seudun aluetalouden tunnuslukuja 2007 Bruttokansantuote Bruttoinvestoinnit milj. /asukas %/ maa milj. /asukas %/ maa , , , ,9 Espoo ja Kauniainen , ,7 Pääkaupunkiseutu , ,4 Helsingin seutu , ,5 Koko maa Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpidon perusaineistot Helsingin seudun tuottamasta kansantuotteesta 77 prosenttia on peräisin palvelualoilta (koko maassa 64 %), loppuosa syntyy tavarantuotannossa. Koko kansantalouteen verraten Helsingin seudulla ovat vahvasti edustettuna kuljetus ja tietoliikenne, rahoitus ja vakuutustoiminta sekä kiinteistö- ja liike-elämän palvelut, jotka yhdessä tuottivat 33 prosenttia seudun arvonlisäyksestä (koko maassa näiden alojen osuus oli 23 %).

193 193 (250) Taulukko 5.2 Keskeisiä suhdelukuja Helsingin seudusta 2007, kun koko maa=100 BKT/ BKT/ Investointi- Palkansaajaasukas työllinen aste korvaukset/ työtunti Espoo ja Kauniainen Pääkaupunkiseutu Kehysalueet Helsingin seutu yhteensä Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpidon perusaineistot Alueen tuottama arvonlisäys eli bruttokansantuote mitataan niistä toimipaikoista, jotka sijaitsevat tarkasteltavan alueen sisällä. Kunnan BKT-luku kertoo siis sen kansantuotteen arvon, joka on tuotettu tämän kunnan rajojen sisäpuolella. Kuntatason BKT-luvut asukasta kohden vaihtelevat sen mukaan, miten toisaalta työpaikat ja toisaalta asukkaat sijoittuvat talousalueen sisällä. Näin ollen Helsingin kaupungin alueen asukasta kohden tuottama arvonlisäys on erittäin korkea verrattuna esimerkiksi seudun kehyskuntiin, joista sukkuloidaan in ja pääkaupunkiseudulle. Suhdeluku BKT/työllinen antaa puolestaan käsityksen työn tuottavuuden eroista eri kunnissa sijaitsevien toimipaikkojen välillä. Työn tuottavuuden vaihtelu on huomattavasti BKT/asukas-mittarin vaihtelua vähäisempää. Keskimääräinen työn tuottavuus on Helsingissä ja lla samaa tasoa, prosenttia koko maan keskiarvon yläpuolella, mutta Espoossa selvästi korkeampi. Alueen investointiastetta mitataan bruttoinvestointien osuudella tuotetusta arvonlisäyksestä, ainoastaan aineelliset investoinnit (koneet, laitteet, kuljetusvälineet sekä rakennukset) mukaan lukien. Kansantalouden tilinpidon bruttoinvestoinnit eivät siis sisällä esimerkiksi aineettomia koulutusinvestointeja. Helsingin kaupungin alueella investointiaste oli viitisen prosenttia koko maata alhaisempi ja lla puolestaan koko maan tasoa vuonna Koko seudun investointiaste jäi niin ikään hieman koko kansantaloutta alhaisemmaksi vuonna Kansantalouden tilinpidon mukaiset palkansaajakorvaukset sisältävät työntekijöille maksettujen palkkojen lisäksi työnantajain sosiaaliturvamaksut. Työtuntia kohden laskettuna palkansaajakorvaukset olivat Helsingissä 32 prosenttia ja lla 13 prosenttia yli koko maan tason. Työn tuottavuus, jota mitataan arvonlisäyksenä työllistä kohden, oli vuonna 2007 Helsingin seudulla 17 prosenttia korkeampi kuin kansantaloudessa keskimäärin. Ero seudun ja kansantalouden välillä on samansuuntainen myös lähes kaikissa suurissa toimialaryhmissä. Jos koko maan työn tuottavuutta merkitään kullakin toimialalla luvulla 100, oli vastaava luku Helsingin seudulla esimerkiksi elintarviketeollisuudessa 127, metalliteollisuudessa 134, tukku- ja vähittäiskaupassa 133 ja rahoitus- ja vakuutustoiminnassa 115. Taulukko 5.3 Yksityinen ja julkinen sektori Helsingin seudulla ja koko kansantaloudessa 2007 Helsingin seutu Helsingin seutu Koko maa työlliset, bruttoinv. työlliset bruttoinv. työlliset bruttoinv. henkeä milj. % % % % Yksityinen sektori ,8 86,3 75,5 87,6 Valtio ,7 6,9 6,2 4,4 Paikallishallinto ,5 6,9 18,3 7,9 Julkinen yhteensä ,2 13,8 24,5 12,3 Kaikki sektorit Lähde: Tilastokeskus Taulukosta 5.3 käy ilmi työllisyyden ja investointien jakautuminen yksityisen ja julkisen sektorin kesken. Lähes neljä viidesosaa Helsingin seudun työllisistä toimii yksityisellä sektorilla ja tämä osuus on seudulla hiukan korkeampi kuin koko kansantaloudessa. Seudun bruttoinvestoinneista yksityisen sektorin osuus oli vuonna 2007 peräti 86 prosenttia. Paikallishallinto työllistää noin kaksi kolmasosaa seudun julkisen sektorin henkilöstöstä, ja koko kansantaloudessa vastaava osuus on kolme neljäsosaa. Seudun julkinen investointitoiminta jakautuu lähes tasan valtion ja paikallishallinnon kesken, mutta koko kansantalouden tasolla paikallishallinnon investoinnit

194 194 (250) olivat vuonna 2007 lähes kaksinkertaiset valtion investointeihin verrattuna. Valtion lukujen painottuminen Helsingin seudulle johtuu valtion keskushallinnon sijoittumisesta alueelle. Kuvio 5.4 Tuotannon volyymin muutos edellisestä vuodesta I/2007-III/2009 Helsingin seudulla ja koko maassa % 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 Helsingin seutu Koko maa I/07 II/07 III//07 IV/07 I/08 II/08 III/08 IV/08 I/09 II/09 III/09 Lähde: Kaupunkitutkimusta TA Oy ja Tilastokeskus Tilastokeskuksen aluetilinpidon vuositiedot päättyvät vuoteen 2007, mutta Helsingin seudun kasvua tämän ajankohdan jälkeen voidaan hahmottaa neljännesvuosittaisten ennakkotietojen avulla. Kuvio 5.4 näyttää arvioidun bruttokansantuotteen kehityksen Helsingin seudulla ja koko maassa. Nähdään, että seudun kasvu oli vuoden 2008 loppuun saakka koko kansantaloutta nopeampaa. Lama iski Helsingin seutuun hiukan koko maata myöhemmin, mutta suhteellinen tuotannon pudotus on ollut täällä samaa luokkaa kuin muuallakin. Neljännesvuositasolla mitaten tuotannon taso on pudonnut noin yhdeksän prosenttia vuoden takaisesta. Vuositasolla mitaten pudotus olisi hieman pienempi: seudun viimeisen 12 kuukauden aikana tuottama arvonlisäys on pudonnut noin kuusi prosenttia edellisestä 12 kuukaudesta, ja koko maassa vastaavasti 7 prosenttia. Vuoden 2009 kolmannen neljänneksen ennakkotiedon mukaan talouden syöksykierre näyttäisi oienneen, joskin tuotannon supistuminen ennen lamaa vallinneeseen tilanteeseen verrattuna on edelleen 8-9 prosentin luokkaa. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan bruttokansantuotteen volyymi kasvoi viime heinä-syyskuussa ,3 prosenttia edellisestä neljänneksestä, ja lokakuun 2009 kausitasoitettu tuotanto oli määrältään 0,5 prosenttia suurempi kuin syyskuussa. Lähiaikojen alueellista talouskehitystä on nykyoloissa vaikea ennustaa. On kuitenkin ilmeistä, että Helsingin seutu tulee pääpiirteissään noudattamaan koko kansantalouden suhdannekehitystä. Siksi koko kansantaloutta koskevat ennusteet ovat relevantteja myös aluenäkökulmasta. Uusimpien suhdanne-ennusteiden mukaan Suomen kansantalouden odotetaan kasvavan vuosina 2010 ja 2011, joskin melko hitaasti. OP-Pohjola ( ) ennustaa kansantuotteelle tänä vuonna 1,2 prosentin ja vuodelle ,5 prosentin kasvua. Nordean ennusteen ( ) mukaan tuotannon kasvu tulisi tänä vuonna olemaan 2,7 prosenttia ja vuonna ,5 prosenttia. Aktia ( ) ennustaa kahden prosentin kasvua kummallekin vuodelle. Vientimarkkinoiden odotetaan elpyvän ja viennin uskotaan alkavana vuonna kasvavan noin 5-7 prosenttia vuodesta 2009, mutta toisaalta työttömyysasteen ennustetaan kohoavan noin 10 prosenttiin, kausiluonteisesti ehkä korkeammallekin. Vuonna 2011 työttömyyden arvioidaan hiukan laskevan kuluvasta vuodesta. Kotimarkkinoiden odotettua parempi selviäminen lamasta on hillinnyt työttömyyden nousua. Kansantalouden investointien uskotaan kääntyvän nousuun vasta vuonna Taloustilanteeseen liittyy kuitenkin epävarmuutta, ja esimerkiksi Aktian mukaan on olemassa 30 prosentin todennäköisyys, että kehittyneiden maiden kasvu painuu tänä vuonna lähelle nollaa. Uuden taantuman mahdollisuus on Aktia mukaan noin 15 prosenttia.

195 195 (250) 5.2 Kuntatalous Peruspalveluohjelmassa todetaan talouskehityksestä: Suomen talouden syöksy vuoden 2008 lopulla ja vuoden 2009 alkupuoliskolla oli erittäin nopea ja jyrkkä. Bruttokansantuote painui noin kolmen vuoden takaiselle tasolleen. Nykyisen suhdannekierron pohja näyttäisi olevan saavutettu, ja Suomen talous lähtee kuluvana vuonna maltilliseen nousuun. Jyrkän tasopudotuksen jälkeinen taloudellinen kasvu tulee kuitenkin olemaan vaimeahkoa. Talouden hidas kehitys ja lama leikkaavat tai ainakin hidastavat verotulojen kasvua sellaisissa kunnissa, joissa yhteisöveron taso (euroa/asukas) on muuta maata korkeampi. Tämän takia lamasta kärsivät eniten vahvimman veropohjan kunnat kuten. Vuosi 2009 oli kuntien kannalta kohtuullinen. Siihen auttoi valtion tukipaketti, joka korotti tilapäisesti kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta ja alensi Kela-maksua. Lama heijastuukin kunnallistalouteen viipeellä. Kuvio 5.5 Bruttokansantuotteen volyymin muutokset , prosenttia % 6,2 5,0 3,6 4,0 3,6 0,5-0,8-3,5-6,0 5,3 3,9 4,1 2,9 2,3 1,8 2,0 4,4 4,9 1,2-7,8 0, * 2010* Lähde: Valtiovarainministeriö Kansantalouden vaihtelujen lisäksi erityisesti Helsingin talouden uhkana ovat tiukentuneet päästötavoitteet. Ne heijastuvat Helsingin Energia tulokseen. on päättänyt vähentää hiilidioksidi päästöjään vuoteen 2020 mennessä. Kutien tulorahoituksen epävarmuutta lisäävät valmisteilla ja suunnitelmissa olevat uudistukset. VM:n alivaltiosihteerin Martti Hetemäen johdolla ollaan pohtimassa laajaa verouudistusta. Sillä saattaa olla vaikutusta yhteisöjen maksamiin veroihin ja kiinteistöveroihin. Valmisteilla ollut valtionosuusuudistus vesittyi kansantalouden ajauduttua lamaan. Jokaisen hallituksen ohjelmaan on kuulunut kuntien rahoituspohjaan ts. valtion osuuksiin liittyvä uudistus. Valtionosuuksia alettaneen pohtia eduskuntavaalien jälkeen vuonna Valtionosuusuudistukset ovat nollasummapeliä, jossa resursseja siirretään kunnilta toisille. Pääkaupunkiseutu on usein miten ollut häviäjä ts. maksaja kuntatalouteen liittyvissä uudistuksissa. Menetykset ovat olleet hallitusten koostumuksesta riippumattomia. Helsingin ja n talous on pitemmällä aikavälillä ollut vähintäänkin kohtuullinen verrattaessa sitä muiden kuntien kehitykseen. Molemmissa kaupungeissa on lähtökohdat myönteiselle kehitykselle. Niiden asukasluku ja työpaikat kasvavat. Helsingin ja n erot juontavat kaupunkien asukkaiden veropohjasta. läisten tulotaso on korkeampi, mistä johtuen kaupunki saa alemmallakin veroprosentilla verotuloja enemmän (euroa/asukas). Myös yritysten

196 196 (250) maksamat verot ovat Helsingissä suuremmat. Yritysten maksamat verot ovatkin olleet Helsingin muita suurempien verotulojen taustalla. Helsingin tuloja on lisännyt ja taloutta on tasapainottanut kaupungin liikelaitoksiltaan saamat tuloutukset. Niiden jatkuminen nykyisen suuruisina tulevaisuudessa on epävarmaa. Helsingin liikelaitosten ansiosta kaupungilla on runsaasti omaisuutta. Kun taseesta lasketaan helsinkiläisten omaisuus ja verrataan sitä vantaalaisten omaisuuteen, erot on merkittävä. On esitetty laskelmia, joiden mukaan helsinkiläisten nettovarallisuus olisi noin euroa ja vantaalaisten reilut euroa asukasta kohti. Lisää kuntatalousteemasta voi lukea - selvityksen Kuntatalous, konserninhallinto ja tukipalvelut raportista luku 3.1 Kuntatalous sekä Heikki Helinin valmisteilla olevasta julkaisusta "Lamasta lamaan -suurten kaupunkien talous ". Julkaisu julkaistaan toukokuun loppuun mennessä.

197 197 (250) 5.3 Elinkeinot ja työpaikat Työpaikkamäärän kehitys Seuraavassa tarkastellaan työpaikkamäärän kehitystä Helsingissä ja lla vuosina Tilastokeskuksen otospohjaisen työvoimatutkimuksen 39 tietojen avulla. Tämä aineisto on ajantasaista ja sitä kerätään valtakunnallisesti kuukausittain haastatteluilla. Sen rajoituksena on kuitenkin epävarmuustekijöitä, jotka saattavat heikentää tiedon laatua pienten otoskokojen yhteydessä. Kaupunkikohtaisissa tilastoissa käytetään neljännesvuositiedoista laskettua vuosikeskiarvoa. Kaupunkitasoisia tietoja on syytä pitää suuntaa antavina. Helsingin ja n työpaikkamäärät kasvoivat nopeasti vuosien välisen aikana, vaikka ajanjaksoon osui yksi nollakasvun vuosi ( 2005 ja 2007). Helsingissä työpaikkamäärä kasvoi neljässä vuodessa 8,5 prosentilla uuden työpaikan myötä. lla, johtuen vuosien 2005 ja 2008 erittäin nopeasta kasvusta, työpaikkamäärä kasvoi 11,6 prosentilla ja uusia työpaikkoja syntyi lähes Koko maassa kasvu oli vastaavana aikana hieman hitaampaa eli 7,0 prosenttia. Koko maan hengen työpaikkakasvusta reilu neljäsosa syntyi Helsingissä ja lla. Koko Helsingin seudulla työpaikkamäärän kasvu oli 9,3 prosenttia, mikä ylitti hieman Helsingin luvun mutta jäi jälkeen n luvusta. Taulukko 5.4 Työpaikat Helsingissä, lla, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus Tuotannon määrän nopea lasku vuoden 2008 loppupuolelta lähtien näkyi työllisyystilanteen heikkenemisenä vuonna Helsingissä työpaikkamäärä laski vuoden 2009 aikana maltillisesti eli 1,2 prosenttia edellisestä vuodesta. lla sen sijaan pudotus oli peräti 7,6 prosenttia, mikä ylitti huomattavasti koko maan vastaavan luvun eli 2,9 prosenttia. Vuonna 2009 Helsingin työpaikkamäärä oli , mikä oli eli 7,3 prosenttia korkeampi kuin vuonna lla työpaikkoja oli , mikä ylitti 3 100:lla eli 3,2 prosentilla vuoden 2004 luvun. Vastaavasti koko maassa työpaikkakasvu vuosina oli 3,9 prosenttia. Helsingin seudun työpaikoista 55,3 prosenttia sijaitsee Helsingissä ja 13,7 prosenttia lla. Helsingin osuus kaikista maamme työpaikoista oli 16,6 prosenttia ja n osuus 4,1 prosenttia Elinkeinorakenne Helsingin elinkeinorakenne on hyvin monipuolinen yhdenkään päätoimialan 40 nousematta hallitsevaan asemaan. Neljä merkittävintä toimialaa 12,7-10,0 prosentin työpaikkaosuuksin olivat terveys- ja sosiaalipalvelut, tukku- ja vähittäiskauppa, informaatio ja viestintä 41 sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta 42. Alojen yhteinen osuus kokonaistyöpaikkamäärästä oli 44,9 prosenttia. Yli viiden prosentin työpaikkaosuuksin seuraaville sijoille nousivat julkinen hallinto, koulutus, teollisuus, liikenne, rahoitustoiminta ja rakentaminen. 39 Työvoimatutkimuksen neljännesvuositiedoista laskettu vuosikeskiarvo 40 Toimialaluokitus 2008 (TOL2008) pääluokkajako 41 Kustannustoiminta, elokuva- ja tv-toiminta, televiestintä sekä tietotekniikkapalvelut 42 Lakiasiat ja laskentatoimi, liikkeenjohdon konsultointi, pääkonttorien toiminta, arkkitehti- ja insinööripalvelut, tutkimus, mainonta ja muut erikoistuneet liike-elämän palvelut

198 198 (250) Kuvio 5.6 Työpaikkojen jakauma toimialoittain Helsingissä ja lla vuonna 2009 Teollisuus Rakentaminen Tukku ja vähittäiskauppa Kuljetus ja varastointi Majoitus ja ravitsemistoiminta Informaatio ja viestintä Rahoitus ja vakuutustoiminta Kiinteistöalan toiminta Ammatillinen, tieteell. ja teknin. toim. Hallinto ja tukipalvelutoiminta Julkinen hallinto Koulutus Terveys ja sosiaalipalvelut Taiteet, viihde ja virkistys Muu palvelutoiminta Muu ja tuntematon Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus Osuus, % lla elinkeinorakennetta, päätoimialajaolla tarkasteltuna, hallitsevat kauppa, kuljetus ja varastointi sekä teollisuus 19,7-12,7 prosentin työpaikkaosuuksin. Jos lukuun lasketaan vielä terveys- ja sosiaalipalvelut nousee neljän merkittävimmän toimialan yhteinen osuus työpaikoista 60,1 prosenttiin. Yli viiden prosentin osuuksiin ylsivät rakentaminen sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta. Helsingin ja t elinkeinorakenteet ovat molemmat palveluvaltaisia, joskin Helsingissä palvelujen kokonaisosuus nousee huomattavasti korkeammaksi eli 88,2 prosenttiin verrattuna n 77,8 prosenttiin. Markkinapalvelujen 43 osuus työpaikoista on Helsingissä 52,7 prosenttia ja lla hieman suurempi eli 54,8 prosenttia. Markkinapalveluissa kaupan asema on huomattavasti tärkeämpi lla kuin Helsingissä. Kaupan osuus työpaikoista on lla 19,8 ja Helsingissä 11,7 prosenttia. Liikennesektori on myös huomattavasti tärkeämpi työllistäjä lla kuin Helsingissä. Muilla aloilla hallinto- ja tukipalvelutoimintoja lukuun ottamatta markkinapalvelut ovat Helsingissä tärkeämmässä asemassa kuin lla. Huomattava ero rakenteessa on julkisten palvelujen ja jalostuksen kohdalla. Julkisten palvelujen osuus on Helsingissä reilu kolmannes kun osuus lla jää vajaaseen neljännekseen. lla taas jalostuksen osuus työpaikoista kohoaa 21,8 prosenttiin, kun osuus Helsingissä jää 11,5 prosenttiin. Mitä useampia vahvoja toimialoja alueella on sitä vähemmän alue on riippuvainen jonkin yksittäisen toimialan suhdanteista johtuvasta epävakaudesta. Helsingin elinkeinorakenne on hieman monipuolisempi kuin n. Helsingissä kolme suurinta toimialakokonaisuutta edustaa noin kolmannesta kokonaistyöpaikkamäärästä kun lla vastaava osuus nousee puoleen. Tämä osittain vaikutti vuoden 2009 työpaikkamäärän kovaan pudotukseen lla. Työpaikkoja menettivät erityisesti kaupungin työllisyyden kannalta kaksi merkittävintä alaa eli kauppa ja kuljetussektori ilman, että riittävää kompensaatiota löytyi muilta pienemmiltä työllistäjäaloilta. Helsingissä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminnan, rakentamisen, julkisen hallinnon sekä hallinto- ja tukipalvelujen lohkoilla tapahtunutta työpaikkamäärä laskua pystyi paljolti kompensoimaan informaation ja viestinnän alan työpaikkamäärän kasvu. 43 Kauppa, liikenne, majoitus ja ravitseminen, informaatio ja viestintä, rahoitus, kiinteistöala, ammatillinen ja tekninen toiminta sekä hallintoja tukipalvelutoiminta

199 199 (250) Sekä Helsingissä että lla työpaikat ovat pääasiassa yksityisellä sektorilla. Yksityisellä sektorilla palkansaajina tai yrittäjinä toimivien osuus työpaikoista oli Helsingissä 69, 1 prosenttia ja lla hieman suurempi eli 71,4 prosenttia. Julkisen sektorin (valtion, valtion liikelaitosten ja kuntien palveluksessa olevat) osuus työpaikoista oli Helsingissä 30,6 prosenttia ja lla 28, 4 prosenttia. Valtion palveluksessa olevien osuus työpaikoista oli Helsingissä 11,4 prosenttia eli huomattavasti korkeampi kuin lla, missä osuus jäi 4,2 prosenttiin. Kuntasektorin osuudet olivat lähes yhtä suuret eli Helsingissä 15,7 ja lla 13,7 prosenttia. Valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden osuus työpaikoista oli lla 10,5 prosenttia eli huomattavasti korkeampi kuin Helsingissä, missä osuus jäi 3,5 prosenttiin Elinkeinotoiminnan erikoistumisalat Edellä kuvattiin elinkeinotoiminnan painottumista toimialoittaisten työpaikkaosuuksien kautta. Yritystoiminnan tunnusomaisia piirteitä ja painottumista tiettyihin toimialoihin voidaan kuvata myös toimialoittaisen erikoistumisen avulla. Erikoistuminen perustuu siihen, että alueiden välillä on eroja yritystoiminnan tuottavuuteen vaikuttavissa tekijöissä, joita ovat mm. sijainti, liikenneyhteydet, muu perusrakenne, luonnonresurssit, työvoiman osaaminen, saatavuus ja hinta samoin kuin muiden tuotantopanosten saatavuus ja hinta. Erikoistumisalat ovat käytännössä toimialoja, joiden kysynnästä merkittävä osa tulee alueen ulkopuolelta muualta maasta tai ulkomailta. Välttämättä erikoistumisalat eivät aina ole kuitenkaan alueen suurimpia työllistäjiä. Tästä huolimatta niillä on ratkaiseva merkitys alueen talouden kannalta, sillä merkittävät kasvu- ja supistumisimpulssit kerrannaisvaikutuksineen tulevat alueelle pääasiassa niiden välityksellä. Seuraavassa tarkastellaan kaupunkien toimialarakenteen erikoistumista suhteessa koko Suomeen käyttäen analyysivälineenä ns. sijaintiosamääriin perustuvia toimialoittaisia indeksejä 44. Koska Helsingin ydinkeskusta ja sitä ympäröivä kantakaupunki muodostavat edelleen koko Helsingin seudun elinkeinotoiminnan ylivoimaisesti vahvimman alueen, on selvää, että Helsingin yritystoiminnan erikoistumisessa korostuu keskusha kuisten toimialojen merkitys. Nämä ovat aloja, jotka ovat riippuvaisia suurista asiakasvirroista sekä henkilökohtaisesta kommunikaatiosta joko yritysten työasioiden hoitamisessa tai asiakkaan ja yrityksen välisissä kontakteissa. Kuvio 5.7 Helsingin erikoistumisalat suhteessa koko maahan; sijaintiosamäärät indeksinä vuonna 2009, koko maa=100 (toimialat, joissa sijaintosamäärä>120) Elokuva ja tv ohjelmatuotanto, radio ja tv toiminta Kustannustoiminta Televiestintä Rahoitus ja vakuutustoiminta Ohjelmisto ja tietopalvelut Mainostoiminta ja muut erikoist. palv. liike elämälle Lakiasiat ja laskentatoimi; liikkeenjohdon konsultointi Järjestötoiminta Tutkimus ja kehittäminen Taiteet, viihde ja virkistys Julkinen hallinto ja maanpuolustus Liike elämän tukipalvelut Kiinteistöalan toiminta Tukkukauppa ja agentuuritoiminta Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus Sijaintiosamäärä, Indeksi, koko maa= Sijaintiosamäärä on laskettu toimialan työpaikkamäärätiedolle. Se kuvaa toimialan työpaikkamääräosuutta alueella suhteutettuna saman ryhmän työpaikkamääräosuuteen koko maassa. Kun tällä tavalla laskettu suhdeluku muunnetaan indeksiksi, se saa arvon 100, jos toimialan työpaikkaosuus on alueella yhtä suuri kuin koko maassa. Jos indeksin arvo on suurempi kuin 100 alue on erikoistunut kyseiseen toimialaan. Kuvioihin on poimittu ne toimialat, joilla erikoistumisindeksin arvo ylittää 120 eli alat, joiden työpaikkaosuus alueella on vähintään 20 % suurempi kuin koko maassa. Erikoistumisindeksi on laskettu työvoimatutkimuksen vuoden 2009 vuosiaineistosta.

200 200 (250) Helsingin erikoistumisprofiilissa korostuvat pitkälle erikoistuneet palvelualat, jotka useasti liittyvät informaatiosektoriin. Näitä aloja ovat elokuva- ja tv-toiminta, kustannustoiminta, tietojenkäsittelyalat, mainonta sekä tutkimus ja kehittäminen. Elinkeinoelämän kehityksen ja tehokkuuden kannalta merkittävän rahoitustoiminnan samoin laki- ja laskentatoimen sekä liikkeenjohdon kuin liike-elämälle tukitoimintoja tarjoavien alojen työpaikat ovat myös voimakkaasti keskittyneet tänne. toimii myös erittäin vahvana virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoiminnan keskittymänä. Helsingillä on myös erittäin vahva rooli maan logistisena keskuksena, joka on paitsi kansallinen tietoliikenteen ja kuljetuksen solmukohta myös kansainvälisen henkilö- ja tavaraliikenteen portti satamansa ansiosta. Tähän liittyen tukkukauppa ja teleliikenne ja ravitsemistoiminta ovat Helsingin vahvoja erikoistumisaloja. Tämän lisäksi toimii päätöksenteko-, hallinto- ja lobbauskeskuksena, mitä ilmentää julkisen hallinnon ja järjestötoiminnan keskittyminen alueelle. Kuviossa 5.18 esitetyillä erikoistumisaloilla työskenteli yli henkeä, mikä oli puolet Helsingin kokonaistyöpaikkamäärästä. n elinkeinotoiminnan erikoistumisprofiilissa näkyy selvästi pääkaupunkiseudun logistiikkaan liittyvien toimialojen keskittyminen lle. Lentokentällä on vahva vaikutus siihen, että liikennettä palveleva toiminta (ilmaliikennettä palveleva toiminta, terminaalit, huolinta, rahtaus ja varastointi) nousee n vahvimmaksi erikoistumisalaksi. Samoin Suomen ilmaliikenteen keskittyminen - lentoasemalle nostaa kuljetustoiminnan kolmanneksi vahvimmaksi alaksi. Sen ohella kaupungin pääväylien tuntumassa lukuisia muitakin logistiikkakeskittymiä, jotka selittävät myös tukkukaupan suurta suhteellista osuutta n yritystoiminnassa. Kaupungin teollisia erikoistumisaloja ovat painaminen, elintarviketeollisuus ja kemian teollisuus elektroniikkateollisuuden ohella. Myös moottoriajoneuvojen kauppa, arkkitehti- ja insinööripalvelut, postitoiminta sekä televiestintä lukeutuvat erikoistumisaloihin. Edellä mainitut alat edustavat 44 prosenttia kaupungin työpaikkamäärästä. Kuvio 5.8 n erikoistumisalat suhteessa koko maahan; sijaintiosamäärät indeksinä vuonna 2009, koko maa=100 (toimialat, joissa sijaintosamäärä>120) Liikennettä palveleva toiminta Tukkukauppa ja agentuuritoiminta Kuljetustoiminta Moottoriajoneuvojen kauppa Painaminen Elintarvikkeiden valmistus Arkkitehti ja insinööripalvelut Öljy ja kemiall. tuott. valm. Posti ja kuriiritoiminta Elektroniikkatuott. valm. Televiestintä Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus Sijaintiosamäärä, Indeksi, koko maa=100

201 201 (250) Työpaikkakeskittymät ja klusterit Klusterilla tarkoitetaan osaamiskeskittymää, jossa keskinäistä yhteistyötä tekevät yritykset, koulutuslaitokset ja viranomaiset muodostavat yhteistyöryppään. Klusterit ovat ts. toisiinsa kytkeytyneiden yritysten ja yhteisöjen muodostamia maantieteellisiä keskittymiä joillain erityisillä osa-alueilla 45. Pääkaupunkiseudun yritysraportissa pääkaupunkiseudun keskeisimmiksi klustereiksi määriteltiin seuraavat toimialaryppäät: ICT (tietotekniikka ja informaatiosektorin sisältötuotanto), KIBS (osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut), logistiikka, matkailu, muotoiluintensiiviset alat (arkkitehtipalvelu, taideteollinen muotoilu ja suunnittelu sekä mainonta), rakentaminen ja kiinteistöala, yksityinen terveydenhuolto, tukkukauppa ja vähittäiskauppa. Seuraavassa esitetään katsaus klustereiden alueelliseen sijoittumiseen keskeisillä Helsingin ja n työpaikka-alueilla. Kartta 5.1 Yritysten, voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen sekä julkisen sektorin toimipaikkojen henkilöstötihentymät pääkaupunkiseudulla vuonna 2007 Lähde: Pääkaupunkiseudun yritysraportti, YTV:n julkaisuja 10/2009 Hyvät liikenneyhteydet, varsinkin raideyhteydet vaikuttavat yritystoiminnan alueelliseen sijoittumiseen. Suurimmat työpaikkatihentymät sijaitsevat raiteiden varsilla ja muissa liikenteen solmukohdissa kuten lentokentänläheisyydessä tai kehäteiden varsilla. Helsingin ydinkeskusta on Suomen suurin työpaikkatihentymä, jonne on erityisesti keskittynyt ICT -klusterin, osaamisintensiivisten toimialojen, logistiikan, matkailun, muotoiluintensiivisten alojen sekä vähittäiskaupan toimintoja. Muita kantakaupungin keskittymiä ovat mm. Vallila (tukkukauppa ja ICT -alat), Pasila (KIBS -alat, ICT - alat ja logistiikka) sekä Pitäjänmäen teollisuusalue (KIBS- ja ICT -alat). Vuosaaren satama on noussut sataman valmistuttua vahvaksi logistiikan keskittymäksi. Lisäksi Itäkeskus on vahva vähittäiskaupan keskittymä. n vetovoimaisimman työpaikkakeskittymän muodostavat Lentokentän ja Veromiehen alueet. Alueen vahvoja klustereita ovat logistiikka, matkailu, tukku- ja vähittäiskauppa sekä ICT -alat. Itä-n keskuksen Tikkurilan vahvoja aloja ovat julkisen hallinnon lisäksi liike-elämän palvelut sekä kauppa. Hakkilan alue muodostaa vahvan tukkukaupan ja logistiikka-alan klusterien tihentymän. Länsi-lla ICT- ja KIBS -alojen toiminta on keskittynyt Martinlaaksoon ja nlaaksoon. Myyrmäestä on muodostunut vahva tukku- ja vähittäiskaupan sekä rakennus- ja kiinteistöalan keskittymä. 45 Pääkaupunkiseudun yritysraportti, YTV:n julkaisuja 10/2009

202 202 (250) Helsingin seudun ennakoitu työllisyyskasvu Cambridge Econometrics -tutkimuslaitos ennusti keväällä 2009 eurooppalaisten metropolialueiden odotettavissa olevaa talouskasvua. Projektio perustuivat sen hetkiseen tietoon, näin ennusteeseen liittyy vielä epävarmuustekijöitä. Cambridge Econometrics -tutkimuslaitos ennakoi EU-metropolialueiden työllisyyskasvun olevan lähellä nollaa prosenttia keskimäärin vuodessa, kun se oli vielä 1,6 prosenttia. Euroopan unionin kansantalouksien työllisyyden ennakoitiin supistuvan vastaavasti 0,2 prosenttia. Helsingin seudun ennakoidaan yltävän keskimäärin lähes puolen prosentin vuosittaiseen työllisyyskasvuun eli ylittävän EUmetropolialueiden ja kansantalouksien kasvun. Itämeren alueen suurkaupungeista Pietarin luku on ylitse muiden (2,7 %). Myös Oslo ja Tukholma (0,9 ja 0,8 %) kasvavat Helsingin seutua nopeammin. Varsovaan ja Kööpenhaminaan ennakoidaan lievää kasvua ja Hampurin työllisyystilanteen ennakoidaan pysyvän ennallaan. Sen sijaan Berliinin, Riikan, Vilnan ja Tallinnan työllisyystilanne heikkenee edelleen. Kuvio 5.9 Itämeren alueen metropolien ennakoitu työllisyyskasvu (% keskimäärin vuodessa) Pietari Oslo Tukholma Varsova Kööpenhamina Hampuri Metropolialueet (70) EU 27 Berliini Riika Vilna Tallinna Lähde: Cambridge Econometrics Prosenttia, keskimäärin vuodessa Toimialoittaisessa ennusteessaan Camridge Econometrics -tutkimuslaitos ennakoi teollisuus- ja energiatuotannon alan työllisyyden supistuvan Helsingin seudulla samoin kuin metropolialueilla koko EU:ssa edelleen jyrkästi. Rakentamisen ennakoidaan supistuvan vain hieman Helsingin seudulla, kun sekä kaupunkialueilla että koko EU:ssa ennakoidaan alan supistuvan huomattavasti. Markkinapalvelujen toimialoille ennakoidaan Helsingin seudulle kohtalaista, keskimäärin prosentin, vuotuista kasvua, joka ylittää EU:n keskimääräisen kasvun huomattavasti. Julkisten palvelujen aloille ennakoidaan vaatimatonta kasvua.

203 203 (250) Kuvio 5.10 Työllisyyden ennakoitu muutos toimialoittain Helsingin seudulla ,5 %, keskimäärin vuodessa 1 0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 Yhteensä Energia ja teollisuus Rakentaminen Markkinapalvelut Julkiset palvelut Metrolialueet (70) EU 27 Lähde: Cambridge Econometrics Liitetaulukko 5.1 Työpaikat toimialoittain Helsingissä ja lla vuosina 2008 ja 2009 Toimiala (TOL 2008) Kaikki toimialat yhteensä Teollisuus Rakentaminen Tukku- ja vähittäiskauppa Kuljetus ja varastointi Majoitus ja ravitsemistoiminta Informaatio ja viestintä Rahoitus- ja vakuutustoiminta Kiinteistöalan toiminta Ammatillinen, tieteell. ja teknin. toim Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Julkinen hallinto Koulutus Terveys- ja sosiaalipalvelut Taiteet, viihde ja virkistys Muu palvelutoiminta Muu ja tuntematon Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus Cambridge Econometrics (2009): European Regional Prospects. Analysis and Forecasts to Cambridge Econometrics Ltd in collaboration with a network of European research institutes YTV (2009): Pääkaupunkiseudun yritysraportti. YTV:n julkaisuja 10/2009

204 204 (250) 5.4 Työvoima ja työttömyys Työllisten määrä ja toimialajakauma Helsingin työlliseen työvoimaan kuului vuonna 2009 yli henkilöä. Vuodesta 2004 vuoteen 2008 työllisyyskehitys oli Helsingissä varsin suotuisaa, ja työllisten määrä kasvoi 10 prosentilla. Helsingissä taantuma ei vielä näkynyt vuoden 2009 työllisten määrässä, vaan se säilyi edellisvuoden tasolla. lla työllisiä oli vuonna 2009 noin lla työllisyys kasvoi maltillisesti vuosina , mutta kääntyi loivaan laskuun jo vuonna Vuonna 2009 n työllisten määrä aleni vuoden takaisesta yhdeksällä prosentilla. Helsingin seudulla työllisten määrä aleni vuosina kahdella prosentilla ja koko maan tasolla kolmella prosentilla. Työllisten määriä kuvaavat tilastotiedot perustuvat Tilastokeskuksen otospohjaisen työvoimatutkimukseen. Tämä aineisto on ajantasaista ja sitä kerätään valtakunnallisesti kuukausittain haastatteluilla. Sen rajoituksena on kuitenkin epävarmuustekijöitä, jotka saattavat heikentää tiedon laatua pienten otoskokojen yhteydessä. Kaupunkikohtaisissa tilastoissa käytetään neljännesvuositiedoista laskettua vuosikeskiarvoa. Kaupunkitasoisia tietoja on syytä pitää suuntaa antavina. Taulukko 5.5 Työllinen työvoima Helsingissä, lla, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa vuosina Vuosi Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus Työllisten toimialajakauma muistuttaa hyvin paljon alueen työpaikkojen toimialajakaumaa, vaikka työmatkaliikenne kuntarajojen yli on yleistä. Helsingissä asuvista työllisistä oman kuntansa ulkopuolella työskentelee runsas viidennes ja n työllisistä yli puolet käy töissä kotikuntansa ulkopuolella. Helsingin työllisistä 13 prosenttia työskenteli vuonna 2009 kaupan alalla ja samansuuruinen osuus sosiaali- ja terveysaloilla. Seuraavaksi suurin toimiala (10 %) on ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, johon kuuluvat mm. lakiasiat, laskentatoimi, arkkitehti- ja insinööripalvelut, tieteellinen tutkimus, mainospalvelut ja muut liike-elämän palvelut. Informaatio ja viestintä työllistävät yhdeksän prosenttia helsinkiläisistä. laisten suurin työllistäjä on ehdottomasti tukku- ja vähittäiskauppa (17 %), terveys- ja sosiaalialoilla työskenteli 13 prosenttia ja joka kymmenes työllistyy kuljetuksen ja liikenteen toimialalle. Teollisuuden toimialalla työskentelee n työllistä yhdeksän prosenttia. in verrattuna rakentamisen osuus on lla niin ikään selvästi suurempi.

205 205 (250) Kuvio 5.11 Työllisten jakauma toimialoittain Helsingissä ja lla vuonna 2009 Tukku ja vähittäiskauppa Terveys ja sosiaalipalvelut Amm., tieteell. ja tekninen toiminta Informaatio ja viestintä Kuljetus ja varastointi Teollisuus Koulutus Julkinen hallinto Rahoitus ja vakuutustoiminta Rakentaminen Hallinto ja tukipalvelutoiminta Majoitus ja ravitsemistoiminta Muu palvelutoiminta Taiteet, viihde ja virkistys Muu ja tuntematon Kiinteistöalan toiminta Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 Osuus, % Vuonna 2009 taloudellinen taantuma tuntui lla voimakkaammin kuin Helsingissä johtuen erilaisesta elinkeinorakenteesta. Vuonna 2009 työllisten määrän pudotus johtui lla erityisesti kaupan ja rakentamisen toimialojen supistumisesta. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietojen mukaan menetti työllisiä kaikilla suurimmilla toimialoilla. Otosaineiston yhteydessä on hyvä muistaa, että siihen liittyy pienten toimialojen kohdalla epävarmuustekijöitä Työttömyyden kehitys Sekä Helsingissä että lla vuodesta 2004 jatkunut työttömyyden voimakas lasku pysähtyi vuoden 2007 lopussa, ja työttömyys kääntyi nousuun. Vuoden 2009 lopussa työttömiä oli Helsingissä 40 prosenttia ja lla 47 prosenttia enemmän kuin vuoden 2007 lopussa. Helsingin työttömyysaste oli 8,6 prosenttia ja n 9,3 prosenttia työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston tietojen mukaan. Taulukko 5.6 Työttömät ja työttömyysasteet (%) Helsingissä ja lla vuosina (vuosikeskiarvot) Työttömät Vuosi % % , , , , , , , , , , , ,3 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö

206 206 (250) Kuvio 5.12 Työttömyysaste Helsingissä ja lla vuoden lopussa % Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö Työttömyys on talouden taantumassa koetellut eri ikäryhmiä eri lailla. Alle 25-vuotiaiden työttömyys lähes kaksinkertaistui Helsingissä vuonna Vuoden 2010 alussa nuorten työttömien määrän voimakas kasvu näyttää kuitenkin hieman rauhoittuneen; vuoden 2010 tammikuussa nuoria työttömiä oli 30 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Ikäryhmässä vuotiaat työttömien määrä kasvoi vuonna 2009 keskimäärin 36 prosentilla ja yli 50-vuotiaissa työttömiä oli 12 prosenttia edellisvuotta enemmän. Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden määrä aleni varsin voimakkaasti vuodesta 2006 aina vuoden 2009 kesään saakka. Keväällä 2009 pitkäaikaistyöttömien määrä oli 59 prosenttia pienempi kuin kolme vuotta aiemmin. Kokonaistyöttömyyden pudotus oli vastaavalla aikavälillä 11 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien tilanteen olennaiseen parantumiseen vaikuttivat paitsi suotuisa työllisyystilanne myös työvoimapoliittiset toimenpiteet, joita kohdennettiin pitkäaikaistyöttömiin. Moni pitkäaikaistyötön on myös siirtynyt eläkkeelle. Pitkäaikaistyöttömien määrä kääntyi Helsingissä jälleen nousuun vuoden 2009 lokakuussa, ja vuoden lopussa pitkäaikaistyöttömänä oli noin henkilöä, mikä oli 17 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömyyden muutokset ikärakenteen mukaan ovat olleet lla samansuuntaisia kuin Helsingissä. Nuorten työttömien määrä kasvoi lla vuonna 2009 vielä nopeammin kuin Helsingissä. Vuoden 2010 tammikuussa lla oli nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä 51 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin, vuotiaiden työttömien määrä kasvoi vuonna 2009 keskimäärin 41 prosentilla ja yli 50-vuotiaiden työttömiä oli 13 prosenttia edellisvuotta enemmän. Pitkäaikaistyöttömien määrä on sen sijaan kasvanut lla hieman maltillisemmin kuin Helsingissä, vuoden 2009 lopussa lisäystä oli seitsemän prosenttia vuoden takaiseen.

207 207 (250) Taulukko 5.7 Työttömyyden rakenne ja avoimet työpaikat Helsingissä, lla, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa vuoden 2009 lopussa Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa Työttömyysaste % 8,6 9,3 8,3 8,1 11,3 Työttömät työnhakijat naiset miehet alle 25-vuotiaat vuotiaat yli 50- vuotiaat pitkäaikaiset (yli vuoden) Avoimet työpaikat Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö Ulkomaalaistaustaiset työmarkkinoilla Ulkomaalaistaustaiseen työvoimaan on luokiteltu ulkomaan kansalaiset ja ulkomailla syntyneet Suomen kansalaiset. Vuoden 2007 lopussa koko Helsingin työvoimasta ulkomaalaistaustaisten osuus oli yhdeksän prosenttia ja lla vastaava osuus oli kahdeksan prosenttia. n ulkomaalaistaustainen väestö on työmarkkinoiden näkökulmasta aktiivisempi kuin Helsingin. lla asuvista ulkomaalaistaustaisista15 64-vuotiaista 72 prosenttia kuului työvoimaan, Helsingissä vastaava osuus oli 63 prosenttia. Helsingissä vuotiaiden työvoiman ulkopuolella olevien osuudet ovat siis ta olennaisesti suuremmat. Lisäksi lla työvoiman ulkopuolella olevilla opiskelu oli huomattavasti yleisempää kuin Helsingissä. Vuoden 2007 lopussa ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste oli Helsingissä 15,9 prosenttia ja lla 18,1 prosenttia. Työllisyysasteissa on päinvastaiset erot; lla vuotiaiden työllisyysaste oli 58,8 prosenttia ja Helsingissä 52,9 prosenttia. Taulukko vuotiaat ulkomaalaistaustaiset pääasiallisen toiminnan mukaan Helsingissä, lla, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa vuoden 2007 lopussa Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa Työvoima Työlliset Työttömät Työllisyysaste % 52,9 58,8 55,5 56,2 54,7 Työttömyysaste % 15,9 18,1 15,2 14,7 16,8 Työvoiman ulkopuolella Opiskelijat % Eläkeläiset % Muut % Lähde: Tilastokeskus Verrattuna kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen ulkomaalaistaustaisten työikäisten määrä on kasvanut Helsingissä 27 prosentilla ja lla 30 prosentilla. Samaan aikaan työllisyys oli kehittynyt varsin myönteisesti. Vuoden 2004 lopussa ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste oli Helsingissä vielä 22,7 prosenttia ja lla 25,6 prosenttia. Ulkomaalaistaustaisten työhön osallistumisessa on suuri ero verrattuna kantaväestöön, ja myös kansalaistaustojen mukaiset erot ovat huomattavia. Taulukossa 5.9 on esitetty ulkomaalaistaustaisten työllisyys- ja työttö-

208 208 (250) myysasteet syntymämaan mukaan. Luokkaan muut on luokiteltu henkilöt, joiden syntymämaa on Pohjois- Amerikka, Latinalainen Amerikka, Australia, Oseania sekä muutama pieni Euroopan valtio ja henkilöt, joiden syntymämaa on tuntematon. Venäjältä ja entisestä Neuvostoliitosta kotoisin olevat ovat suurin ryhmä, lla heidän osuutensa on 29 prosenttia ulkomaalaistaustaisesta työvoimasta ja Helsingissä 23 prosenttia. Helsingin ulkomaalaistaustaisesta työvoimasta viidennes on kotoisin Pohjois- ja Länsi-Euroopasta, lla vastaava osuus on 15 prosenttia. Taulukko 5.9 Ulkomaalaistaustaisten työllisyys- ja työttömyysasteet syntymämaan mukaan Helsingissä ja lla vuoden 2007 lopussa Työllisyysaste % Työttömyysaste % Yhteensä 52,9 58,8 15,9 18,1 Pohjoismaat ja Länsi-Eurooppa 61,2 71,7 6,5 7,0 Baltian maat 63,7 69,1 9,8 8,3 Venäjä ja entinen Neuvostoliitto 55,4 62,1 18,7 16,8 Muu Eurooppa 55,2 60,2 12,5 18,9 Pohjois-Afrikka 43,5 46,4 31,2 33,3 Saharan eteläpuolinen Afrikka 39,7 37,7 29,7 37,1 Lähi-itä 40,5 43,3 29,7 33,0 Kaukoitä ja muu Aasia 46,8 58,0 16,3 18,3 Muu 51,1 58,0 11,0 16,1 Lähde: Tilastokeskus Tuorein käytettävissä oleva tilastotieto kantaväestön ja maahanmuuttajien työhön osallistumisen vertailuun löytyy Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston vuoden 2008 lopun ennakkotiedoista. Tässä aineistossa työvoima on luokiteltu äidinkielen mukaan kolmeen luokkaan, suomi, ruotsi ja muu kieli. Taulukossa on vertailtu äidinkielenään suomen tai ruotsia puhuvien työllisyyttä vieraskielisiin. Taulukko 5.10 Työllisyys- ja työttömyysasteet äidinkielen mukaan Helsingissä ja lla vuoden 2008 lopussa (ennakkotieto) Työllisyysaste (20-64-v.) % Työttömyysaste (20-64-v.) % Äidinkieli Kaikki suomi-ruotsi muu kieli Kaikki suomi-ruotsi muu kieli 74,5 76,8 55,1 6,2 5,3 16,2 78,8 80,4 62,7 6,3 5,3 17,8 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

209 209 (250) 5.5 Työvoiman riittävyys Yleisesti työvoiman saatavuuden ja riittävyyden taustalla on väestön ikärakenteen muutos. On siirrytty aivan uuteen tilanteeseen, jossa työelämään siirtymisikäisiä on vähemmän kuin sieltä poistumisikäisiä. Tämän yleistä työvoiman niukkuutta kuvaavan ilmiön lisäksi työvoiman saatavuuteen vaikuttavat monet muut asiat. Muuttoliikkeellä on oma vaikutuksensa työvoiman saantiin ja koko väestökehitykseen ja sitä kautta palvelutarpeeseen. Seudun ulkopuolista apua työvoimatarpeeseen saadaan myös työmatkaliikenteen kautta, perinteisesti kotimaasta, mutta tulevaisuudessa mahdollisesti kasvavasti myös ulkomailta. Lisäksi työvoiman tarjontaan vaikuttaa työelämään osallistumisaktiivisuus, jota mitataan työvoimaosuudella sekä työllisyys- ja työttömyysasteella Demografinen työvoimapula Väestön ikärakenne on muuttunut Helsingissä ja lla siten, että työelämään siirtyvät ikäluokat ( vuotiaat) ovat pienempiä kuin sieltä poistuvat ikäluokat (55 64-vuotiaat). Ilmiöstä käytetään nimeä demografinen työvoimapula. Työvoiman saatavuuden kannalta väestörakenteen toteutunut ja ennakoitu kehitys on aivan oleellinen. Vuonna 1980 Helsingissä oli vuotiaita enemmän kuin vuotiaita. lla ero oli henkilöä. Tuolloin esimerkiksi Helsingissä oli yhtä vuotiasta kohden 1, vuotiasta ja lla vastaavasti 2,8. Tällaisessa väestörakenteessa työvoimasta poistuvien korvaaminen nuorilla on ollut helppoa. Seurattavat ikäryhmät ovat kuitenkin kooltaan lähestyneet toisiaan, ja vuonna 2005 työelämästä lähteviä olikin jo saman verran kuin sinne tulevia. Ennusteiden mukaan ikäryhmät liikkuvat jatkossa kohtalaisen lähellä toisiaan Kuvio 5.13 Demografinen työvoimapula Helsingissä ja lla vuosina vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat Muuttoliike Työvoiman akuutin saamisen kannalta yksi tekijä on työllisen työvoiman muuttoliike. Tuorein tieto muuttajien taustasta on työssäkäyntitilaston tiedot vuodelta Tuolloin sai yli työllisen muuttovoiton vuotiaiden ikäjoukossa. Sekä maassamuutto että siirtolaisuus olivat voitollisia, mutta erityisesti siirtolaisuus. Koulutusasteen mukaan muuttovoittoa tuli keskiasteen koulutuksen omaavien ja ilman perusasteen jälkeistä koulutusta olevien ryhmässä. Selvää muuttotappiota puolestaan syntyi korkeakoulutettujen joukossa. Keskiasteen koulutuksen hankkineiden muuttovoitto johtuu pitkälti opiskelemaan tulevista ylioppilaista, ja osa näistä

210 210 (250) palaa valmistuttuaan kotikonnuilleen, mikä näkyy negatiivisena korkea-asteen muuttotaseena. Ulkomainen muuttovoitto on käytännössä kouluttamattomien muuttovoittoa. Myös sai työllisten muuttoliikkeestä voittoa vuonna 2007, yhteensä työntekijää. Muuttovoittoa tuli ensisijassa maassamuutosta, mutta myös siirtolaisuus oli voitollista. Koulutusasteen mukaan sai muuttovoittoa keskiasteen koulutuksen hankkineesta työvoimasta, mutta tätäkin enemmän korkeasti koulutetuista, toisin kuin. Sen sijaan siirtolaisuudesta saatu muuttovoitto koostui Helsingin tapaan kouluttamattomasta työvoimasta. Kuvio vuotiaiden työllisten nettomuutto Helsingissä ja lla koulutusasteen mukaan vuonna Yhteensä Keskiaste Korkea aste Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Nettomuutto yht. Maassamuutto Siirtolaisuus Yhteensä Keskiaste Korkea aste Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Nettomuutto yht. Maassamuutto Siirtolaisuus Lähde Tilastokeskus

211 211 (250) Pendelöinti Positiivisen muuttotaseen lisäksi työvoimaa voi saada alueen ulkopuolelta myös työmatkapendelöinnin kautta. Alueellisen rajan ylittävä työmatkaliikenne onkin kasvanut lähes trendinomaisesti. Työvoimatutkimuksen mukaan Helsingissä kävi vuonna 2009 töissä lähes muualla asuvaa työntekijää. Samanaikaisesti noin helsinkiläistä kävi töissä kaupunkinsa ulkopuolella. sai siis työpaikkoihinsa nettomääräisesti yli Helsingin ulkopuolella asuvaa työntekijää. lla vastaavasti muualla asuvaa kävi töissä lla ja noin vantaalaista kävi töissä muualla maassa, eli kin sai työmatkaliikenteestä vajaan työntekijän voiton. Kuvio 5.15 Pendelöinti Helsingissä ja lla työvoimatutkimuksen mukaan Muualta in Helsingistä muulle Nettopendelöinti Muualta lle lta muualle Nettopendelöinti Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

212 212 (250) Nettopendelöinnin merkitystä alueen työvoiman saannin kannalta kuvaa työpaikkaomavaraisuuden käsite. Se kertoo alueen työpaikkamäärän suhteen alueella asuvien työntekijöiden määrään. Helsingissä työpaikkaomavaraisuus on pitkään pysynyt 135 prosentin tuntumassa, mikä tarkoittaa siis sitä, että Helsingissä on 35 prosenttia enemmän työpaikkoja kuin kaupungissa asuu työssä käyviä ihmisiä. Nettopendelöinnin osuus Helsingissä asuvasta työllisestä työvoimasta on sama 35 prosenttia eli nettopendelöinti ja työpaikkaomavaraisuus ovat sama käsite, asiaa vain katsotaan erilaisesta näkökulmasta. Yllä mainittiin, että Helsingin työmatkaliikenne sekä sisään että ulospäin ja myös nettopendelöinti ovat pääasiassa kasvaneet yli ajan. Työpaikkaomavaraisuus on kuitenkin pysynyt varsin vakaana. Tämä tarkoittaa sitä, että Helsingissä asuva työssä käyvä väki ja Helsingin työpaikkamäärä ovat kasvaneet suhteellisesti samaa vauhtia. Kuvio 5.16 Työpaikkaomavaraisuus Helsingissä ja lla vuosina % Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus n työpaikkaomavaraisuus on noussut trendinomaisesti ja on ylittänyt sadan prosentin. Tuolloin siis lla oli enemmän työpaikkoja kuin siellä asui työssäkäyviä ihmisiä. Tämä näkyy myös edellä n nettopendelöintikuviossa. Työpaikkaomavaraisuutta voidaan mitata myös ns. todellisena työpaikkaomavaraisuutena. Tällöin katsotaan sitä, kuinka suuri osa alueen työpaikoista täyttyy alueen omalla työvoimalla. Todellinen työpaikkaomavaraisuus on vuosien saatossa laskenut. Työmatkaliikenne yli asuinalueen rajan on jatkuvasti kasvanut, ja suhteessa entistä harvempi käy työssä omalla asuinalueellaan. Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 1995 Helsingin työpaikoista 61 prosenttia täyttyi helsinkiläisillä työntekijöillä. Osuus kävi vuonna 2007 jo 57 prosentissa, mistä se kääntyi lievään nousuun. lla sen sijaan lasku on ollut selvästi voimakkaampaa; vuoden 1995 noin 50 prosentista todellinen työpaikkaomavaraisuus on pudonnut 40 prosenttiin. Vuonna 2009 siis n työpaikoista vain 40 prosentissa oli vantaalainen työntekijä, vaikka samaan aikaan työpaikkaomavaraisuus on noussut sataan prosenttiin. Kasvavaan työpaikkamäärään ammattilaiset tulevat entistä enemmän n ulkopuolelta. Alueet ovat jatkuvasti enemmän riippuvaisia ulkopuolisen työvoiman saannista.

213 213 (250) Kuvio 5.17 Helsingissä ja lla asuvien osuus oman kunnan työpaikoista vuosina % Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus Työmatkaliikenne pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun sisällä on varsin runsasta. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan sai vuonna 2009 Espoosta ja lta työntekijää. läisiä kävi töissä naapurikaupungeissaan selvästi vähemmän, Espoossa ja lla vajaat Helsingissä kävi työssä lisäksi lähes henkeä muualta Helsingin seudulta ja työntekijää muualta maasta Helsingin seudun ulkopuolelta. Näilläkin alueilla helsinkiläisiä kävi työssä selvästi näitä määriä vähemmän. lla kävi töissä helsinkiläistä ja Espoosta työntekijää. Vastaavasti vantaalaisia kävi Helsingissä yli ja Espoossa henkeä. Lisäksi muualta Helsingin seudulta kävi lla töissä yli henkeä, kun taas vantaalaisista vain alle kävi työssä kehysalueella. Myös Helsingin seudun ulkopuolelta sai työmatkaliikenteestä voittoa. Kuvio 5.18 Alueellinen pendelöinti vuonna 2009 Muu Suomi Muu Helsingin seutu Espoo Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

214 214 (250) Työelämään osallistuminen Työikäiset henkilöt, jotka eivät ole työssä, muodostavat työvoimavarannon. Työvoimavarannossa merkittävin ryhmä on tietenkin työttömät, jotka ovat välittömästi työmarkkinoiden käytettävissä. Myös opiskelijat luetaan työvoimavarantoon, samoin kaikki ne työikäiset, jotka jonkin muun syyn vuoksi eivät osallistu työelämään. Työllisyysaste ja työvoimaosuus ovat 1990-luvun laman jälkeen pääsääntöisesti nousseet jakson notkahdusta lukuun ottamatta, ja työttömyysaste on laskenut niin Helsingissä kuin llakin. Vuonna 2008 käynnistynyt taantuma taas muutti suunnan. lla työllisyysaste on ollut yleisesti korkeampi kuin Helsingissä. lla kuitenkin työllisyys kääntyi laskuun jo vuonna 2008, Helsingissä vasta vuotta myöhemmin. Työllisyysasteen nousu ja työttömyysasteen lasku ovat varsin tehokkaita työllisten määrän kasvattajia. Työvoimatutkimusaineiston vuoden 2009 tasossa yhden prosenttiyksikön muutos työllisyysasteessa merkitsee Helsingissä hengen muutosta työllisten määrässä ja yhden prosenttiyksikön muutos työttömyysasteessa puolestaan muuttaa työttömien määrää lähes hengellä. lla vastaavat yhden prosenttiyksikön vaikutukset ovat työllisten määrään vajaat ja työttömien määrään noin henkeä. Kuvio 5.19 Työllisyysaste Helsingissä ja lla % Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus Työllisyysasteen oleellinen nousu on mahdollista vain työttömyysasteen laskun kautta. Helsingin ja n työhönosallistuvuusasteet ovat useita prosenttiyksikköjä korkeammat kuin muualla maassa. Muuta maata korkeampi työllisyysaste on tuotannon ja talouden kestävyyden ja toimeliaisuuden kannalta erinomainen asia. Työvoiman riittävyyden tarkastelun näkökulmasta se kuitenkin kertoo siitä, että seudun työvoimavaranto on muuta maata pienempi.

215 215 (250) 6. Kuntademokratia ja osallistuminen 6.1 Demokratiaindikaattorit Kuntademokratian kysymysten nykytilan kuvaukselle tarjoaa vankan pohjan alkuvuodesta 2009 ilmestynyt Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit käsikirja. Käsikirjassa on esitelty yhteensä 19 erilaista kunnallisdemokratiaa ja erityisesti osallistuvaa demokratiaa kuvaavaa indikaattoria. Käsikirja on myös vahvasti tämän selvityksen taustalla, sillä kaikki osion viittaukset kohdistuvat edellä mainittuun käsikirjaan. Osallistuvan demokratian näkökulma painottaa erityisesti kansalaisten oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhteisiä asioita koskevaan päätöksentekoon myös vaalien välillä. Vaikka suomalainen kunnallisdemokratia on rakennettu edustuksellisen demokratian varaan, on viime vuosikymmeninä alettu korostaa yhä enemmän myös osallistuvan demokratian merkitystä päätöksentekojärjestelmän tukena. Tämäkin --selvityksen kuntademokratia osuus painottuu näin ollen erityisesti osallistuvan demokratian näkökulmaan. Helsingin ja n välillä ei ole nähtävillä suuria eroja kuntademokratiaan liittyvissä kysymyksissä luvulla kaupunkien kehitys onkin ollut varsin samansuuntaista muun muassa sukupuolten välisissä ja alueellisissa eroissa äänestysaktiivisuudessa sekä kuntavaaliehdokkaiden ja valtuustopaikkojen välisissä suhteissa. Lisäksi kuntalaisten kiinnostuneisuus oman kaupungin päätöksentekoa kohtaan sekä kokemukset tiedonsaannin riittävyydestä ovat olleet samansuuntaisia. Myöskään valtuutettujen itsensä kokemukset valtuustotyön edellytyksistä ja arviot seutuyhteistyön toimivuudesta eivät vaihtele kaupunkien välillä. Kuitenkin esimerkiksi äänestysaktiivisuutta, kuntalaisten näkemyksiä äänestämisestä ja valtuutettujen näkemyksiä vaikuttavuudesta kannattaa tarkastella lähemmin Äänestysaktiivisuus Äänestysaktiivisuutta kuntademokratian tilan keskeisimpänä ja vakiintuneimpana mittarina puoltavat monet syyt. Merkittävin niistä on äänestämisen keskeinen asema edustuksellisessa demokratiassa kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen muotona. Käytännöllisenä syynä vaaliosallistumisen painoarvolle kuntademokratian kuvaajana on ilmiön toistuvuus ja kattavien tilastotietojen hyvä saatavuus. Kunnallisvaalien heikkenevää äänestysaktiivisuutta on selitetty monien eri tekijöiden kautta. Yhtenä keskeisenä selityksenä on pidetty sitä, että kuntalaiset kokevat kunnallisen päätöksentekojärjestelmän itselleen etäiseksi ja vieraaksi. Toisaalta myös maan sisäisen muuttoliikkeen on havaittu heikentävän juuri kunnallisvaalien äänestysintoa suhteessa muihin vaaleihin. Selityksenä äänestämisen laimeuteen on se, että asuinkuntaansa hiljattain muuttaneet ihmiset eivät ole identifioituneet uuteen kotikuntaansa eivätkä tunne sen ajankohtaisia asioita ja kunnallisvaaliehdokkaita. Kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus on jäänyt keskimäärin matalammaksi suurissa kaupungeissa ja puolestaan noussut korkeaksi pienissä kunnissa, joissa on esimerkiksi suuri ruotsinkielisten asukkaiden osuus. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tämä havainnollistuu siten, että Kauniaisissa äänestysaktiivisuus on ollut huomattavasti muuta seutua korkeampaa ja se on ylittänyt selvästi myös koko maan keskiarvon. Demokratiaindikaattoreiden valossa Helsingin ja n merkittävimmät kuntademokratiaan liittyvä ero on äänestysaktiivisuudessa kuntavaaleissa (indikaattori 1), joka on lla ollut viime vuosina varsin selvästi ä alhaisempi. Ero on 2000-luvulla ollut keskimäärin noin 5 prosenttia. Toisaalta sekä Helsingissä että varsinkin lla kuntavaalien äänestysaktiivisuus on kautta linjan ollut koko maata laimeampaa ja kehityskulku on kummassakin kaupungissa samanlainen.

216 216 (250) Kuvio 6.1 Äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa Helsingissä, lla ja koko maassa vuosina % Koko maa Lähde: Tilastokeskus Lähde: Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit. Käsikirja. Helsingin kaupunki tietokeskus Julkaisun kuvio 1. Korkeaa ja matalaa äänestysaktiivisuutta selittävät tekijät ja suurten kaupunkien alhaisempi äänestysinto näyttävät pitävän paikkansa myös pääkaupunkiseudulla. Näin ollen pääkaupunkiseudun kaupungeissa kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus on jäänyt koko maan keskiarvon alapuolelle (kuvio 1). Kuten todettua erityisesti lla äänestysinto on kunnallisvaaleissa ollut muihin kaupunkeihin ja koko maan keskiarvoon verrattuna kovin vähäistä. Toisaalta sekä lla että Helsingissä äänestysaktiivisuus on noussut vuodesta 2000 alkaen. Kuntavaaleihin verrattuna eduskuntavaaleissa tilanne on puolestaan näyttäytynyt päinvastaisena ja äänestysaktiivisuus pääkaupunkiseudulla on tyypillisesti ollut mukaan luettuna korkeampaa kuin koko maassa keskimäärin. Helsingin ja n sisäisiä eroja äänestysaktiivisuudessa on kuvattu kuviossa 6.2, jossa on esitetty äänestysaktiivisuus korkeimman ja matalimman äänestysaktiivisuuden alueilla vuosien 2004 ja 2008 kunnallisvaaleissa. Äänestysaktiivisuutta koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että äänestysalueiden väliset erot kunnan sisällä ovat yhteydessä alueen sosioekonomiseen tasoon. Alueittaiset erot äänestysaktiivisuudessa kaupunkien sisällä ovat huomattavia. Huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että nämä erot ovat pikemmin kasvamaan kuin supistumaan päin. Suurimmat erot alueittaisessa äänestysaktiivisuudessa ovat Helsingissä, jossa ero korkeimman ja matalimman alueen välillä oli vuoden 2008 kunnallisvaaleissa jopa yli 40 prosenttiyksikköä. Myös n alueelliset erot äänestysaktiivisuudessa ovat merkittäviä 30 prosenttiyksikön luokkaa. Äänestysaktiivisuutta koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että äänestysalueiden väliset erot kunnan sisällä ovat tyypillisesti yhteydessä alueen sosioekonomiseen tasoon. Toisaalta johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa se, että äänestysalueet eivät välttämättä noudata kuntien tilastollisia aluejakoja. Lisäksi on muistettava, ettei ryhmätason aineiston perusteella voida päätellä tietyn alueen matalan äänestysaktiivisuuden olevan seurausta juuri tietyntyyppisten ihmisten äänestämättömyydestä. Kuvio 6.2 Alueittaiset erot äänestysaktiivisuudessa kunnallisvaaleissa Helsingissä ja lla vuosina 2004 ja 2008 Korkein äänestysaktiivisuus Matalin äänestysaktiivisuus % Lähde: Tilastokeskus Lähde: Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit. Käsikirja. Helsingin kaupunki tietokeskus Julkaisun kuvio 3.

217 217 (250) Toinen leimallinen piirre äänestysaktiivisuudessa sekä Helsingissä että lla on se, että molemmissa kaupungeissa naiset ovat äänestäneet 2000-luvun kuntavaaleissa miehiä aktiivisemmin. Ero on molemmissa kaupungeissa ollut sekä vuoden 2004 että vuoden 2008 vaaleissa noin 5 % naisten hyväksi. Jälleen naisten ja miesten äänestysaktiivisuudessa suhteessa toisiinsa on havaittavissa suurehkoja eroja äänestysalueiden välillä Kuntalaisten näkemykset äänestämisestä Kuntaliiton tekemissä tutkimuksissa on selvitetty kuntalaisten näkemyksiä äänestämisen tehokkuudesta vaikutuskeinona. Arvioita äänestämisen tehokkuudesta on syytä tarkastella suhteessa kuntalaisten esittämiin käsityksiin muiden käytössä olevien vaikuttamiskeinojen tehokkuudesta. Tutkimuksen vertailu osoitti, että eri osallistumistapojen joukossa kunnallisvaaleissa äänestäminen oli ainoa osallistumisen muoto, joka on samanaikaisesti sekä kuntalaisten yleisesti käyttämä ja jonka vaikuttavuuteen luotetaan. Äänestämistä tehokkaimmiksi vaikuttamismuodoiksi nousivat toimiminen kunnallisessa luottamustehtävässä ja osallistuminen toiminnan suunnitteluun, mutta yleisyydessään ne jäivät huomattavasti äänestämisestä jälkeen. Kuvio 6.3 Äänestysaktiivisuus (%) vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Helsingissä ja lla sekä niiden kuntalaisten osuus (%), jotka pitävät äänestämistä hyvänä keinona vaikuttaa Äänestysaktiivisuus H elsinki Äänestys hyvä keino vaikuttaa % Lähteet: Tilastokeskus, Kuntaliitto Lähde: Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit. Käsikirja. Helsingin kaupunki tietokeskus Julkaisun kuvio 9. Vertailtaessa äänestämisen vaikuttavuutta koskevien näkemysten ja todellisen äänestyskäyttäytymisen suhdetta toisiinsa, kuten kuviossa 6.3, käy ilmi äänestämisen vaikuttavuutta kohtaan koetun luottamuksen ja todellisen äänestyskäyttäytymisen välinen positiivinen korrelaatio. Äänestysaktiivisuus on kaikissa pääkaupunkiseudun kunnissa huomattavasti korkeampaa kuin luottamus äänestämisen vaikuttavuuteen. Helsingissä tämä erotus oli 25 ja lla 28 prosenttiyksikköä. Nämä tulokset saatiin yhdistämällä Kuntalaisten kunta kyselyissä saadut vastaukset äänestysaktiivisuuteen vuoden 2008 kunnallisvaaleissa pääkaupunkiseudulla. Toisaalta äänestämistäkin tehokkaammaksi vaikuttamisen keinoksi on kuntalaisten keskuudessa arvioitu luottamustehtävässä toimiminen. Se arvioitiin kaikissa pääkaupunkiseudun kunnissa vaikuttavuudeltaan tehokkaimmaksi. Äänestäminen kunnallisvaaleissa osoittautui puolestaan yleisimmin käytetyksi. Pääkaupunkiseudun kunnista vähiten luottavaisia sekä äänestämällä että luottamustehtävässä toimimalla osallistumisen vaikuttavuuteen oltiin lla. Ero in ei kuitenkaan ole kuin muutaman prosenttiyksikön luokkaa. Kuvio 6.4 Kuntalaisten kiinnostuneisuus oman kaupungin toimintaa ja päätöksentekoa kohtaan (%) Helsingissä ja lla % Erittäin kiinnostunut Lähde: Kuntaliitto Melko kiinnostunut Vain vähän kiinnostunut Ei lainkaan kiinnostunut Lähde: Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit. Käsikirja. Helsingin kaupunki tietokeskus Julkaisun kuvio 10. Kuntalaisten kiinnostuneisuutta kotikuntansa asioista on selvitetty Kuntaliiton Demokratiatilinpäätöksen yhteydessä tehdyssä kyselyssä. Sekä Helsingissä että lla yli puolet vastaajista ilmoitti olevansa ainakin melko

218 218 (250) kiinnostuneita kotikuntansa toiminnasta ja päätöksenteosta. Sen sijaan erittäin kiinnostuneiden osuus jäi melko pieneksi kummassakin kaupungissa, sillä niin vastasi vain noin joka kymmenes vastaaja. Helsingissä ja lla oli myös seutukunnalta eniten niitä henkilöitä, jotka ovat vain vähän tai ei lainkaan kiinnostuneita kotikuntansa asioista. Erittäin tai melko kiinnostuneiden osuudet jäivätkin Helsingissä 60 %:iin ja lla 58%:iin Valtuutettujen näkemykset eri toimielinten ja toimijoiden vaikuttavuudesta Valtuutettujen arvioita yhtäältä heidän omista ja toisaalta koko valtuuston vaikutusmahdollisuuksista on tiedusteltu pääkaupunkiseudun kaupungeissa tehdyissä valtuustokyselyissä. Helsingin ja n valtuutettujen osalta tiedot kyselyn tuloksista on koottu kuvioihin 6.5 ja 6.6 Tarkempaa analyysiä tehdessä on kuitenkin syytä huomioida, että Helsingin osalta tiedot on koottu vuoden 2008 valtuustokyselystä ja n osalta vuoden 2004 valtuustokyselystä. Helsingin tiedot ovatkin näin ollen huomattavasti tuoreempia. Lisäksi on pantava merkille, että helsinkiläisvaltuutettujen kyselyssä vastausasteikko on ollut neliportainen ja vantaalaisten tapauksessa viisiportainen. Näin ollen helsinkiläisvaltuutettujen kohdalla lähtökohtaisesti neutraalein vastausvaihtoehto on jäänyt pois. Oletettavaa onkin, että viidennen vastausvaihtoehdon mukana ollessa osa melko hyvät tai melko huonot vastanneista, olisi valinnut vaihtoehdon keskinkertaisesti / ei tietoa. Kuvio 6.5 Valtuutettujen arviot koko kaupunginvaltuuston vaikutusmahdollisuuksista Helsingissä (2008) ja lla (2004) % Erittäin hyvät Melko hyvät Keskinkertaiset/ Ei tietoa Lähde: valtuustokyselyt Lähde: Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit. Käsikirja. Helsingin kaupunki tietokeskus Julkaisun kuvio 20. Melko huonot Erittäin huonot Erittäin hyviksi vaikutusmahdollisuutensa kokevien valtuutettujen määrässä ei ole eroa Helsingin ja n välillä. n kohdalla on kuitenkin huomionarvoista se, että vantaalaisvaltuutetuista vain hieman alle puolet kokee kaupunginvaltuuston vaikutusmahdollisuudet edes melko hyviksi. Toisaalta melko tai erittäin huonoiksi vaikutusmahdollisuutensa koki vain alle joka viides. Lähes puolet vantaalaisvaltuutetuista kokikin vaikutusmahdollisuutensa keskinkertaisiksi. läisvaltuutetuista puolestaan runsas 60 prosenttia arvioi valtuuston vaikutusmahdollisuudet melko tai erittäin hyviksi. Toisaalta melko tai erittäin huonoiksi vaikutusmahdollisuutensa koki lähes joka kolmas. Näin ollen voidaankin todeta, että kaupunginvaltuutettujen arviot omista vaikutusmahdollisuuksistaan ovat heikommat Helsingissä, sillä siellä valtuutettujen selkeästi negatiiviset arviot vaikutusmahdollisuuksistaan olivat ta yleisempiä. Kuvio 6.6 Valtuutettujen arviot omista vaikutusmahdollisuuksistaan kaupunginvaltuutettuna (%)Helsingissä (2008) ja lla (2004) % Erittäin hyvät Melko hyvät Keskinkertaiset/ Ei tietoa Lähde: valtuustokyselyt Lähde: Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit. Käsikirja. Helsingin kaupunki tietokeskus Julkaisun kuvio 21. Melko huonot Erittäin huonot

219 219 (250) Kysyttäessä valtuutettujen kokemuksia heidän omista vaikutusmahdollisuuksistaan valtuutettuna näyttää vertailu toisenlaiselta. Paremmiksi omat vaikutusmahdollisuutensa kokevat helsinkiläisvaltuutetut, joista kolme neljästä piti niitä vähintään melko hyvinä. Keskeisintä on kuitenkin, että erittäin hyvinä vaikutusmahdollisuuksiaan pitää joka neljäs helsinkiläisvaltuutettu. Samoin Helsingistä puuttuvat tyystin ne valtuutetut, jotka pitävät vaikutusmahdollisuuksiaan erittäin huonoina. Nämä kaksi vastausluokkaa ovat tässä suhteessa tulkinnan kannalta keskeisimpiä, sillä niihin ei keskinkertaisesti vastausvaihtoehdon puuttuminen juuri vaikuttane. laisvaltuutettujen osalta puolet piti vaikutusmahdollisuuksiaan vähintään melko hyvinä. Negatiivisesti vaikutusmahdollisuuksiinsa suhtautuvia valtuutettuja olikin ainoastaan 15 prosenttia. Toisaalta on syytä muistaa, että analysoitaessa valtuustokyselyiden tuloksia on havaittu, että vastaajien kokemus valtuustotyöskentelystä vaikuttaa heidän kokemuksiinsa vaikutusmahdollisuuksista. Mitä useamman valtuustokauden vastaajat ovat toimineet luottamustehtävässään, sitä myönteisemmin he arvioivat koko valtuuston vaikutusmahdollisuuksia. Positiivinen korrelaatio valtuustokausien määrällä ja arvioilla vaikuttavuudesta saattaa osittain selittyä kokemuksen ja oppimisen kautta. Yhtä kaikki, näillä tekijöillä on lähtökohtaisesti suurempi merkitys vaikuttavuuden kokemuksiin, kuin sillä tuleeko valtuutettu Helsingistä vai lta. 6.2 Osallisuus ja vuorovaikutus Helsingissä Helsingissä osallistumisen kulttuuri on seen verrattuna toisenlainen. Helsingissä ei ole esimerkiksi tehty nimenomaan kuntademokratiaan ja kuntalaisten osallistumiseen keskittyvää poikkihallinnollista strategiaa ja virastojen itsenäinen asema näkyy kuntademokratia-asioiden erilaisuutena hallintokunnittain. Helsingissä vuorovaikutukseen panostetaan silti laajalla rintamalla siten, että kansalaisten osallistaminen on hajautettu toimintoihin. Esimerkkeinä vuorovaikutukseen panostavista toiminnoista ovat ympäristötoimi, sosiaalitoimi, kulttuuritoimi, liikuntatoimi ja nuorisotoimi. Kaikki hoitavat vuorovaikutusta omista määrärahoistaan. Avustusmäärärahat vaihtelevat toimittain liikunnan 6,6 miljoonasta ja kulttuurin 4,8 miljoonasta eurosta ympäristötoimen euroon. Lisäksi kaupunginhallitus jakaa muille yhteisöille vuosittain 1,5 miljoonaa euroa. Oma tapansa kuntalaisten osallistamiseksi on lisäksi kaupunkisuunnitteluvirastolla, jossa on palkattuna henkilöstönä kolme vuorovaikutussuunnittelijaa. Helsingissä keskeisenä tavoitteena on ollut myös osallistuminen ja vuorovaikutus useilla kielillä. Jokaisessa virastossa on esimerkiksi määritelty ruotsinkielen vastuuhenkilöt. Lisäksi myös muilla kielillä jätetyn palautteen käsittelyyn on panostettu Kaupunginosayhdistykset ja asukastalot Helsingin kaupunki luo osallistumisen mahdollisuuksia kuntalaisille pääosin välillisesti antamalla tukea erilaisten yhdistysten kautta useille järjestöille ja kaupunginosayhdistyksille. Yhteensä tukea annetaan suoraan kaupungin taholta eikä eri toimien kautta vuositasolla noin euroa vuodessa. Tuettuja kohteita ovat tästä summasta Helsingin osalta esimerkiksi asuinalueiden omat kotisivut, joita on yhteensä noin 50. Asuinalueiden kotisivut löytyvät kootusti osoitteesta Asuinalueiden kotisivuja varten Helsingin kaupunki tukee niitä ylläpitävää Helka ry:tä eli Helsingin kaupunginosayhdistykset ry:tä eurolla vuosittain. Lisäksi Helsingin kaupunki tuki vuonna 2009 yhteensä 25:ttä Helsingissä sijaitsevaa asukastaloa yhteensä yli eurolla. Tuki kanavoitui siten, että sosiaalilautakunnan avustukset järjestöille, jotka pitivät asukastoimintaa yllä, oli vuonna 2009 yhteensä euroa. Tuettuja kohteita oli sosiaalilautakunnan osalta yhteensä kuusi eli keskimääräinen tuki per asukastalo oli näin ollen euroa. Lisäksi sosiaalivirasto tuki yhteensä 19 asukastaloa tai tilaa yhteensä eurolla eli keskimäärin eurolla per talo. Tuetuista asukastalokohteista on myös kerätty kävijämäärät, mutta näitä tietoja ei ole vielä olemassa yhteen vedettyinä vuoden 2009 tiedoista. Joka tapauksessa tuki per käyttökerta jäänee varsin pieneksi. Tämän lisäksi Helsingin kaupunki tuki epäsuorasti asukkaiden itse järjestämiä suunnittelu- ja keskustelutilaisuuksia. Rahallista tukea Helsingin kaupunki ohjasi myös Helka ry:n toiminnan pyörittämiseen yhteensä euroa. Helkan jäseninä on yhteensä 76 eri kaupunginosayhdistystä ja se on tärkeä kuntalaisten osallistumiseen liittyvä linkki, sillä se kehittää vuorovaikutusta jäsenyhdistysten ja kaupungin hallinnon välillä. Tavoitteena on paikallisen ja alueellisen tiedon ja asiantuntemuksen välittyminen kaupungin suunnitteluun ja päätöksentekoon. Helka tekee myös itse aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja myös koko kaupunkia koskevista teemoista. Yhdistys toimii lisäksi jäsentensä yhdyssiteenä järjestämällä muun muassa kaupunkisuunnitteluun ja osallistumisteemoihin liittyviä seminaareja ja keskustelutilaisuuksia.

220 220 (250) Helkan tarkoituksena on edistää jäsenyhdistysten vaikutusmahdollisuuksia aluettaan koskevien asioiden valmistelussa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa. Lisäksi se pyrkii tukemaan toimintaa kaupunginosien identiteetin vahvistamiseksi ja on satsannut viime vuosina yhä tuntuvammin kouluttamiseen, asiantuntijana toimimiseen sekä internetin mahdollisuuksien hyväksikäyttämiseen. Kaupunginosatasoista osallistumista tukevat myös helsinkiläiset kaupunginosalehdet. Vähintään kuukausittain ilmestyviä kaupunginosalehtiä ilmestyi Helsingissä yhteensä 14 vuonna 2008, joista Vuosaari, Lauttasaari-lehti, Koillis-Helsingin lähisanomat ja Kaupunkisanomat ilmestyivät viikoittain. Lisäksi harvemmin kuin kerran kuukaudessa ilmestyviä kaupunginosalehtiä oli vuonna 2008 Helsingissä yhteensä 18 kappaletta Sähköinen osallistuminen ja vuorovaikutus Helsingin kaupungin tavoitteena on myös kuntalaisten sähköisen osallistumisen mahdollisuuksien vahvistaminen. Tähän tavoitteeseen kaupunki pyrkii rakentamalla itse kuntalaisille erilaisia sähköisen osallistumisen portaaleja, joissa esitettyyn palautteeseen vastaamiseen on kaupunkitasolla myös resursoitu. Viime aikojen sähköisistä portaaleista on muun muassa seuraavat kolme hyvää esimerkkiä: - Fillarikanava ( joka on karttapohjainen pyöräilijöille suunnattu kommentointialusta. Tavoitteena on tarjota portaali, jossa kuntalaiset voivat keskustella ja kysyä pyöräily-ympäristön ratkaisuista ja kehityskohteista. - Karttakyselytyökalu ( joka toimii työkaluna hallintokunnille ja samalla nettikommentointialustana asukkaille - Palveluverkkokeskustelu ( joka oli kolme viikkoa kestänyt kansalaisten sähköinen kuuleminen helmi-maaliskuussa 2010 palveluverkkojen kehittämiseksi. Palveluverkkokeskustelulla Helsingin kaupunki keräsi mielipiteitä ja uusia ideoita palveluiden kehittämisestä, tilojen yhteiskäytöstä ja sähköisistä palveluista. Lisäksi sähköistä osallistumista tukee myös -kanava, joka tuo päätöksentekoprosessit ja tilanteet lähemmäs kuntalaisia. -kanava tarjoaa lähetyksiä suoraan Helsingin kaupungin päätöksenteon tapahtumapaikoilta. Tilaisuuksia voi seurata sekä suorina lähetyksinä että videotallenteista Kaupunkisuunnitteluun osallistumien ja Terveellinen kaupunginosa -hanke Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto hoitaa myös omalta osaltaan kuntalaisten osallistumisen mahdollistamista. Menetelminä kaupunkisuunnitteluvirastolla on tässä suhteessa erilaiset tiedottavat näyttelyt ja päivystykset, joita järjestetään noin vuodessa. Lisäksi KSV järjestää luonteeltaan kartoittavia, keskustelevia ja tiedottavia yleisötilaisuuksia päätöstensä tueksi noin kappaletta vuositasolla. Muita KSV:n käyttämiä keinoja ovat työpajat ja seminaarit sekä eri arkkitehtikilpailujen yleisöpalaute. KSV:n tavoitteena on ylipäätään kuntalaisten osallistumisen mahdollistamiseksi tehdä paljon erilaisia yksittäisiä kokeiluja, tekniikoita ja uusia sovelluksia. Tämän lisäksi Helsingissä on panostettu käyttäjälähtöiseen palveluiden kehittämiseen ja kulttuuritoimintaan terveyden näkökulmasta. Tästä esimerkkinä toimii Herttoniemessä vuosina toteutettava Terveellinen kaupunginosa hanke. Se on Helsingin kaupungin, Forum Virium Helsingin, yritysten, järjestöjen ja Herttoniemen alueen asukkaiden sekä alueen muiden toimijoiden yhteinen ohjelma, jonka päätavoitteina ovat terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen alueella ja sähköisten palveluiden ja hyvinvointiteknologioiden käyttöönotto sekä hyödyntäminen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Keinoina pyrkimyksiin on ollut muun muassa se, että alueen kirjastoista on voinut lainata liikuntavälineitä Muiden virastojen tapoja mahdollistaa osallistuminen Helsingin kaupungin kuntalaisten osallistaminen nojaa varsin vahvasti sähköiseen osallistumiseen. Toki poikkeuksiakin on. Esimerkiksi hallintokeskus järjestää kaupunginjohtajan asukasiltoja. Asukasilloissa puhutaan alueen ongelmista sekä tulevaisuudesta ja mukana on asiantuntijoita eri hallinnonaloilta. Kutsu asukasiltoihin jaetaan postitse alueen asukkaille. Eri kaupunginosayhdistykset voivat pyytää asukasillan pitämistä alueellaan lähettämällä kirjeen kaupunginjohtajalle. Liikuntavirastolla, opetusvirastolla ja rakennusvirastolla on internetsivustoillaan Osallistu ja vaikuta osiot. Niillä on liikuntaviraston tapauksessa tietoa oikaisuvaatimuksen tai kunnallisvalituksen tekemisestä sekä ohjeet siitä,

221 221 (250) kuinka hakea markkinaoikeudelta muutosta hankintaa koskevasta päätöksestä. Opetusviraston sivuilla on puolestaan tietoa koulujen johtokunnista ja Hesan Nuorten Ääni -projektista. Rakennusviraston sivuilta löytyvät puolestaan ajankohtaiset katu- ja puistosuunnitelmat. Sivuilla on myös luettelo keskeisistä katu- ja puistotyömaista. Kustakin kohteesta kerrotaan sijainti ja työn ajankohta. Lisäksi nuorisoasiainkeskus tarjoaa omilla internetsivuillaan lukuisia sähköisiä vaikuttamiskanavia, kuten esimerkiksi Hesan Nuorten Ääni kampanjan, jossa nuoret pääsevät vaikuttamaan omaan elinympäristöönsä. Nuorisotalodemokratia-hankeessa nuoret voivat tulla mukaan muun muassa nuorisotalojen talokokouksiin, joissa päätetään nuorisotaloa koskevista asioista. Näitä ovat nuorisotalojen hankinnat, retkikohteista päättäminen ja diskojen ohjelma. Lisäksi nuorisoasiainkeskuksen Kompassi-sivuilla on tietoa nuorten vaikuttamisesta kansalaisena. Muista virastoista myös talous- ja suunnittelukeskuksen Aluerakentamisprojektit ja Uutta ä sivustot kertovat kaupungin aluerakentamiskohteista ja ympäristökeskus Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelma esittelee kestävää ympäristöjohtamista. Edellän mainittujen virastojen toiminnasta ja osallistumismahdollisuuksista saa tietoa viraston ja kyseistä virastoa ohjaavan lautakunnan nettisivuilta. Kaupungin virastot ja laitokset tiedottavat toiminnastaan asukkaille myös järjestämällä asukastilaisuuksia eri kaupunginosissa, lähettämällä lehdistötiedotteita, julkaisemalla asiakaslehtiä ja esitteitä ja joissakin tapauksissa jakamalla julkisia tiedotteita suoraan kotitalouksiin Kuntalais- ja valtuustoaloitteet Kuntalain 28 :n mukaan kunnan asukas omaa oikeuden tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaan liittyvissä asioista ka aloitteen tekijälle on ilmoitettava sen myötä suoritetut toimenpiteet. Valtuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa toimivaltaansa kuuluvista asioista tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet. Helsingin kaupungille tehtyjen kuntalaisaloitteiden määrää ei ole tarkemmin selvitetty. Osaltaan tämä johtuu siitä, että usein on varsin haastavaa erotella aloitteita ja palautteita toisistaan. Lisäksi kaupungin hajautettu kirjaamojärjestelmä hankaloittaa kokonaiskuvan muodostamista. Virastoille ja laitoksille tehtyjen tiedustelujen valossa kunnan asukkaiden aloitteiden määrä on kuitenkin yhteensä vuositasolla ollut noin tuhat. 6.3 Osallisuus ja vuorovaikutus lla Kuntalain 27 :n mukaan kuntalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen on kunnanvaltuustojen tehtävä. Helsingissä ja lla yhteistä on se, että kuntalaisten osallisuudelle on tarjolla monia väyliä ja foorumeita. Toisaalta näiden kaupunkien osallisuuden organisoinnissa ja toteuttamistavoissa on selkeitä eroja. Osallisuuden muodoista kerrotaan edempänä tarkemmin. lla osallisuus on nähty kauan nimenomaan alueellisena toimintana. Vuoden 2008 alussa perustettiin vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala, jonka johtosääntöön kirjattiin vastuu kaupungin asukasdemokratian, käyttäjädemokratian ja osallisuuden kehittämisestä. Samana vuonna kaupungin sitovan talousarviotavoitteen mukaisesti uudistettiin alueellisen työn toimintamallia ja vahvistettiin osallisuutta. n osallisuusmallin kivijalka on edelleen aluetoimikuntajärjestelmä, jota kehitetään jatkuvasti vuonna 2008 tehtyjen kaupunginhallituksen päätösten mukaisesti Lasten ja nuorten osallisuus n varhaiskasvatuspalvelut kysyi loppuvuodesta 2009 ensimmäistä kertaa suoraan 5-6-vuotiailta päivähoitolapsilta heidän mielipiteitään päivähoidosta sekä siitä, onko heillä mahdollisuus vaikuttaa päiväkotinsa toimintaan, suunnitteluun ja sääntöihin. Tutkimuksessa haastateltiin 237 lasta 8 päiväkodissa ympäri ta. Tuloksia tullaan käyttämään varhaiskasvatuksen kehittämistyössä. lla järjestetään huhtikuussa 2010 kolmas vuosittainen Vaikuttaja-päivä. Tapahtumaan osallistuu yksi oppilas tai opiskelija jokaisesta peruskoulusta ja oppilaitoksesta ja päiväkoteja edustaa yksi lapsiryhmä. Kaupungin korkein poliittinen ja viranhaltijajohto on paikalla vastaamassa lasten kysymyksiin ja ehdotuksiin. Ennen Vaikuttaja-päivää kaikissa päiväkodeissa ja kouluissa tehdään ennakkotehtäviä, joiden kautta jokainen vantaa-

222 222 (250) lainen lapsi ja nuori saa oman mielipiteensä esille. Lisäksi lapset ja nuoret laativat aloitteita, jotka menevät Vaikuttaja-päivän paneelin ja nuorisovaltuuston käsittelyyn ja sieltä tiedoksi kaupungin päättäjille ja toimijoille ja osin kaupunginhallituksen käsittelyyn. lla kaikissa kouluissa ja oppilaitoksissa on oppilaskuntatoimintaa. Tätä työtä on kehitetty hankkeiden avulla viime vuosina ja seuraavaksi tulossa on oppilaskuntien alueellista yhteistyötä. Vuosina 2009 ja 2010 jokaisen koulun budjetissa on ollut rahavaraus oppilaskunnan työhön. lla on toiminut nuorisovaltuusto vuodesta Vaalissa äänioikeus on jokaisella vuotiaalla vantaalaisella. Nuorisovaltuustoon valitaan 20 varsinaista ja 10 varaedustajaa kahden vuoden välein. Viime vaalien äänestysprosentti oli 61,8. Nuorisovaltuustolla on edustajat kaikissa kaupungin aluetoimikunnissa ja lautakunnissa Aluetoimikunnat ja Svenska kommittén lla jokaisella suuralueella toimii oma aluetoimikunta (Aviapolis, Hakunila, Kivistö, Koivukylä, Korso, Myyrmäki ja Tikkurila). Aluetoimikuntiin yleensä luetaan mukaan ruotsinkielisten asukkaiden osallisuutta kehittävä Svenska kommittén, jonka toimialueena on koko. Aluetoimikunnat - seuraavat ja arvioivat alueensa yhdyskuntarakenteen, väestön elinolojen sekä palveluiden tilaa ja kehittymistä - toimivat asukkaiden ja yhteisöjen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseksi - huolehtivat osaltaan siitä, että asukkaat saavat tietoa alueesta ja sen olosuhteista - antavat tarvittaessa lausuntoja alueen asioista ja aluetta koskevista suunnitelmista - tekevät aluetta koskevia aloitteita - myöntävät hakemuksesta aluerahaa alueen yhdistyksille paikallisten hankkeiden ja tapahtumien toteuttamiseksi ja osallistuvat usein itse niiden toteuttamiseen (aluerahaa on aluetoimikunnan käytössä noin 1 euro per alueen asukas). Kaupunginvaltuusto valitsee jäsenet (vähintään 9) aluetoimikuntiin poliittisten voimasuhteiden mukaisesti puolueiden jäsenistä. Varsinaista päätösvaltaa aluetoimikunnilla on vain aluerahasta ja hallinnollisesti aluetoimikunnat toimivat vapaa-ajan ja asukaspalveluiden lautakunnan alaisuudessa Asukasillat ja foorumit n asukasilloilla on pitkä perinne. Vuonna 2009 aluetoimikunnat järjestivät tällaisen tilaisuuden jokaisella suuralueella osana alueellisten osallisuus- ja kehittämissuunnitelmien eli oskarien valmistelua. Tämän lisäksi alueilla pidettiin turvallisuusiltoja yhteistyössä poliisin kanssa. Maankäytön ja sivistystoimen toimialat järjestivät erillisiä asukastilaisuuksia ajankohtaisten asioidensa merkeissä. Syksyllä 2010 tullaan järjestämään 3-4 suuralueella kaupunginhallituksen puheenjohtajan, kaupunginjohtajan ja korkeiden viranhaltijoiden asukastilaisuuksia Erityisryhmien osallisuus sekä tasa-arvoasiat Syrjäytymisvaarassa olevien ryhmien osallisuutta varten lla toimii monikulttuurisuusasiain neuvottelukunta, paikallisromanityöryhmä, vanhusneuvosto ja vammaisneuvosto. Kaksi ensin mainittua toimii vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimialan yhteydessä ja kaksi viimeistä sosiaali- ja terveystoimen yhteydessä. lla ei ole tasa-arvotoimikuntaa, sillä toiminnallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittäminen on kirjattu vapaa-ajan ja asukaspalveluiden lautakunnan johtosääntöön. lle kehitettiin oma valtavirtaistettu toiminnallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittämismalli vuonna 2006.

223 223 (250) Kuntalaisaloitteet Kuntalain 28 :n mukaan kunnan asukkaalla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Aloitteen tekijälle on ilmoitettava aloitteen johdosta suoritetut toimenpiteet. Valtuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet. n kaupungille tehtiin vuonna 2009 yhteensä 143 kuntalaisaloitetta. Eniten aloitteita tehtiin kuntatekniikan keskuksen toimivaltaan kuuluvissa asioissa, kuten liikenneturvallisuuden parantamisesta ja lähiympäristön viihtyvyydestä ja siisteydestä Yhdistystoiminnan tukeminen Vuonna 2009 n kaupunki myönsi vantaalaisille yhdistyksille erilaisina avustuksina (kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoavustukset, sosiaali- ja terveysalan avustukset, alueraha) yhteensä noin 3,46 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi kaupunki avusti yhdistyksiä epäsuorasti mm. toimitilojen avulla yhteensä noin euron arvosta. Vuodesta 2010 avustukset on keskitetty vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimialalle Sähköinen osallistuminen n kaupunki tekee vuonna 2010 suuren internet-uudistuksen, jonka keskeinen tavoite on kuntalaisten osallisuuden vahvistaminen ja sähköisten vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen. Tällä hetkellä vantaalaisilla on jo käytössään - sähköinen aloitelaatikko kuntalaisaloitteille - osallisuussivusto - alueportaalit ( ja ) - nuorten omat verkkosivut sekä tietopalvelu- ja neuvontapiste - kaupungin verkkosivuilla useita palveluita, joiden kautta voidaan lähettää esimerkiksi lomakkeita suoraan kaupungin palveluntarjoajille.

224 224 (250) 7. Kestävä kehitys 7.1 Maankäytön ja kaupunkirakenteen kestävyys Maankäytön ja kaupunkirakenteen ratkaisuilla vaikutetaan sekä suoraan että välillisesti yhdyskunnan toimivuuteen, terveellisyyteen, viihtyisyyteen ja ekologisen kestävyyden eri osatekijöihin kuten energian ja luonnonvarojen kulutukseen, kasvihuonekaasupäästöjen määrään ja luonnon monimuotoisuuteen. Ekotehokkuuden ja energiansäästön kannalta edullisena pidetään tiivistä yhdyskuntarakennetta ja tehokasta joukkoliikennettä. Kartta 7.1 Asuntokuntien autonomistus Helsingissä ja lla Autottomien Asuntokuntien osuus on pienin Helsingin itäisessä kantakaupungissa ja Pasilassa. Kantakaupungin muissa osissa ja kerrostalovaltaisissa esikaupungeissa niin Helsingissä kuin lla autottomia asuntokuntia on enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Metron ja rautateiden varret erottuvat selvästi alueina, joissa autoja on suhteellisen vähän. Autojen määrä asuntokuntaa kohti on suurin n luoteisosissa, Jokivarren kaupunginosassa ja Helsingissä Östersundomissa Kaupunki- ja yhdyskuntarakenne Maankäytön ja kaupunkisuunnittelun osalta keskeisin energiankulutukseen ja -tehokkuuteen vaikuttava tekijä on kaupunki- ja yhdyskuntarakenne. Rakenteen vaikutukset ulottuvat pidempään kuin sen yksittäiset osat. Rakenteen pohjalta määrittyvät myös sitä palvelevien tekijöiden käyttökulut ja taso. Esimerkiksi teknisen infrastruktuurin investoinnit, verkkopituudet, laajuus ja käyttökulut johtuvat suoraan sen palveltavana olevan kaupunkirakenteen ominaisuuksista. Samoin tavaran ja ihmisten liikkuminen ja liikuttaminen noudattaa rakenteen ominaisuuksia ja toiminnallista tehokkuutta. Kaupunkirakenne määrittelee siis ehdot kaupungin kaiken toiminnan tehokkuudelle, näin myös energiatehokkuuden suhteen.

225 225 (250) Taulukko 7.1. Palveluiden saavutettavuus Helsingissä vuonna 2004 ja lla 2008 Etäisyys alle Etäisyys alle Etäisyys alle Etäisyys alle 300 m (%) 300 m (%) 700 m (%) 700 m (%) Viheralue Päiväkoti Joukkoliikenteen pysäkki Ala aste (koulu) Päivittäistavarakauppa Lähde: n yleiskaavayksikkö ja Helsingin ympäristötilasto Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen Kaupunkirakenne jo käyttöönotetulla alueella uudistuu hitaasti. Rakenteiden käyttöikä mitoitetaan pitkäksi ja uusiminen ja ylläpito tapahtuvat rakenteen sisällä pala palalta ja siinä eri vaiheet lomittuvat toisiinsa. Tämä asettaa uusiutumiselle ahtaat rajat. Uusiutumisen on sopeuduttava olemassa olevaan ja säilyvään rakenteeseen. Rakenteeseen sidottu varallisuus on erittäin suuri sekä yksityisen ja julkisen talouden puolella. Rakenteen muutosten on sopeuduttava tähän niin, ettei vaaranneta säilyvien osien taloudellisia tai muita arvoja. Suurimittaiseen rakenteen tehostamiseen ei seudun ydinalueella, jonka Helsingin kaupunki muodostaa, nyt jo käynnissä olevan kaavoituksen piirissä olevien alueiden lisäksi näytä nykyrakenteen puitteissa lähitulevaisuudessa olevan kovin suuria mahdollisuuksia. Suurrakentamiskohteet, jotka mahdollistuivat sataman siirron myötä, ovat lähivuosikymmenen aikana asemakaavoitettuja ja niiden rakentaminen käynnistyy ohjelmoinnin perusteella ripeästi. Tämä toiminta on luettava tuottavimpaan toimintaan seudullisen rakenteen energiatehokkuuden kannalta. Esikaupunkivyöhykkeellä sekä Helsingissä että lla on kuitenkin suuria mahdollisuuksia täydennysrakentamiseen, erityisesti väljästi rakennetuilla alueilla. Sekä että ovat osallistuneet merkittävällä panoksella Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma HLJ 2011-työhön. HLJ-työssä osaltaan pyritään seuturakenteen kannalta tehokkaaseen ja taloudelliseen maankäyttöön, jota tukee tarkoituksenmukainen investointi- käyttökustannuksiltaan ekotehokas liikkumisjärjestelmä. Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma HLJ 2011 tarkastelee liikennejärjestelmää yhtenä suurena kokonaisuutena, johon kuuluvat ihmisten liikkumistarve, liikenneverkko ja verkkoon liittyvät palvelut. Suunnitelma kattaa kaikki liikkumismuodot, kuten joukkoliikenteen, ajoneuvoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn. Suunnitteluun liittyy keskeisesti maankäytön ja liikenteen ja tiivis vuorovaikutus ja yhteensovittaminen. Kaupunkirakenteen tiivistämiselle ja eheyttämiselle asetettavat tavoitteet ovat keskeisessä asemassa HLJ-työssä Uusien asuin- ja työpaikka-alueiden suunnittelu Energiatehokkuuden kehittäminen maankäytön ja liikennesuunnittelun selkeänä osana otetaan entistä tehokkaammin ja vaikuttavammin huomioon. Energiatehokkuudelle asetetaan omat tavoitteensa sekä olemassa olevassa rakenteessa, että uusissa kohteissa kuten Helsingissä Jätkäsaaren projektialueella, Kuninkaantammen alueella ja Östersundomin alueen suunnittelussa. lla puolestaan Marja-n alueelle asetetaan korkeat energiatehokkuusvaatimukset, joissa pyritään ottamaan huomioon yhdyskunnan ja sen rakenteiden koko elinkaari. Tutkimus- ja kehitystoimintaa on käynnistynyt näiden kohteiden osalta. Uusien alueiden suunnittelussa nykyiset lähtökohdat ja suunnittelutilanne antaa hyvät mahdollisuudet suunnata ratkaisujen etsintä voimakkaasti energiatehokkuutta suosivaksi. Kuitenkin on muistettava, että uudisrakentaminen uudistaa olemassa olevaa rakennuskantaa hitaasti, jolloin energiatehokkuuteen tähtäävät vaatimukset ja toimet vaikuttavat tätä kautta kovin pitkällä tähtäyksellä. Helsingin viime vuosien (vv ) keskimääräinen vuosittainen rakennustuotanto on ollut kem 2, joka on noin prosentin koko Helsingin rakennuskannasta (44 milj. kem²). lla rakennustuotanto on ollut keskimäärin kem 2 vuosittain (vv ), joka on noin 2,3 prosenttia koko n rakennuskannasta (15,8 milj. kem 2 ). Olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuteen tähtäävät toimet tulisikin kohdistaa

226 226 (250) sen energiataloudeltaan heikoimpaan osaan, joka on osapuilleen vuosikymmenten luvun tuotanto. Tämä rakennuskannan osa on muutenkin tulossa peruskorjausvaiheeseen. Helsingissä vuonna 2008 rakennuskannasta näinä kolmena vuosikymmenenä ( ) rakennetut asuinrakennukset ovat yhteensä 11,5 milj.kem 2 ja muut rakennukset 8,0 milj. kem 2. lla tänä aikana rakennettuja asuinrakennuksia on yhteensä noin 5 milj. kem 2 ja muita rakennuksia noin 3,4 milj. kem 2. Ilman Östersundomia Helsingin maapinta-alasta noin 37 prosenttia on viheralueita, noin viidesosa on asuinkiinteistöjen käytössä, muiden kiinteistöjen käytössä on noin 13 prosenttia ja liikenteen käytössä noin viidennes. Östersundomin alue mukaan luettuna Helsingin viheralueiden osuus kasvaa noin 46 prosenttiin. Helsingin voimassa olevan yleiskaavan mukaan kaupunkirakenteen tiivistäminen pyritään toteuttamaan siten, että viheralueverkosto säilyy riittävän laajana ja toimivana. Tiivistäminen ja täydennysrakentaminen kohdistuvat ensisijaisesti vajaakäyttöisille alueille, joiden käyttötarkoitus muuttuu asumiseen. Suuri osa kantakaupungin nykyisistä satama-, teollisuus- ja varastoalueista tullaan muuttamaan uusiksi asunto- ja toimitila-alueiksi sekä rantapuistoiksi. Helsingin strategiaohjelma pyrkii eheään yhdyskuntarakenteeseen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa vuonna 2009 valmistui nykyisten tietojen mukaan asuntokerrosalaa asemakaavaehdotuksissa yhteensä noin kem 2 ja noin kem 2 toimitilakerrosalaa. Tästä voidaan katsoa noin puolet olevan täydennysrakentamiseen kohdistuvaa. Loput ovat suurtuotantokohteita, pääasiassa kantakaupungin satamatoiminnalta vapautuville alueille sijoittuvaa kerrosalaa. Raideliikenteen vaikutusalueille em. asuntokerrosalasta sijoittuu noin 50 prosenttia ja toimitilakerrosalasta 75 prosenttia. Vuonna 2010 arvioidaan asemakaavoituksessa ehdotusvaiheessa olevan yhteensä noin kem 2 asuntokerrosalaa ja toimitilakerrosalaa noin kem 2. Käytännössä kaikki rakentaminen on Helsingissä viime vuosina sijoittunut asemakaava-alueelle lukuun ottamatta muutamia Östersundomin alueelle myönnettyjä rakennuslupia, kun Östersundomin alueen kaavoitus on vielä kesken. Helsingin alueella tulevan täydennysrakentamisen mahdollisuuksia tutkitaan mm. käynnissä olevassa "Esikaupunkien renessanssi" -projektissa. Työ on aloitettu käynnistämällä yleissuunnitelma ja kaksi alueellista tarkastelua eri esikaupunkialueilla. Suunnitelman tavoitteena on osaltaan vähentää kaupunkirakenteen kehittymistä autoriippuvaiseksi. Työn yhteydessä on kiinnitetty myös erityistä huomiota kaupan sijainnin ohjaukseen, joka tähtää myös kaupunkirakenteen toimivuuteen energiatehokkaalla tavalla. Lisäksi on käynnissä eräiden asemanseutujen tiivistämiseen ja toiminnalliseen kehittämiseen tähtäävä suunnittelutyö. Osana esikaupunkien renessanssityötä on valmisteltu näiden erillistarkastelujen rinnalla yleissuunnittelu- ja asemakaavaosastojen yhteistyönä asemanseutujen täydennysrakentamisen teemallinen kokonaistarkastelu. Sipoosta liitetyn Östersundomin alueen suunnittelu tarjoaa olemassa olevaan rakenteeseen saumattomasti liittyvät huomattavat lisärakentamismahdollisuudet. Tästä Helsingin alueelle on kaavailtu sijoittuvan yhteensä noin asukasta. Östersundomin alue tullaan suunnittelemaan tehokkaan raideliikenteen varaan. Alue täydentää ja tasapainottaa hyvin seudun rakennetta eheyttämistavoitteiden mukaisesti ja mahdollistaa energiatehokkaan kaupungin rakentumisen. Östersundomin aluetta selvitetään myös erityisesti uusiutuvien energiamuotojen tuotanto- ja jakelujärjestelmien alueena. Energiatuotannon omavaraisuus paikallisine tuotantomahdollisuuksineen on selvitystyön erityistavoitteena. Uusien kaavoitettavien alueiden energiatehokkuutta nostetaan ottamalla uusia välineitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ekotehokkuuden nostamiseksi on laadittu näitä työkaluja kaavoituksen käyttöön. Välineiden ja mittareiden edelleen kehittämistä on jatkettu. Tuloksien saavuttamista seurataan. Asemanseutujen ja raideliikennekäytävien tehostamisarvioiden pohjaksi on Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa tehty arvio. Tarkastellut rakentamisalueet ja varannot on kuvattu oheisella kartalla. Erityyppisten vyöhykkeiden laskenta perustuu KARVI 1.0 työkaluun. Arvio on tehty vuoden 2010 alussa.

227 227 (250) Kerrosalainventoinnin perusteella vuoteen 2016 mennessä kaupunkisuunnittelulautakuntaan viedään kaavaehdotuksina yhteensä asumisen osalta 1,9 milj.kem 2 ja toimitilojen osalta 1,3 milj. kem 2. Tämä inventoinnin perusteella arvioitu kaavatuotanto jakautuu kaupunkirakenteessa energiatehokkuudeltaan erityyppisille vyöhykkeille seuraavasti (KARVI 1.0 työkalun mukainen laskenta). Taulukko 7.2 Kaavatuotannon jakautumisarvio energiatehokkuudeltaan erityyppisille Helsingissä KARVI 1.0 mukaisilla vyöhykkeillä Vyöhyke asuntokem2 osuus, % toimitila kem2 osuus, % Kantakaupunkimainen alue Raskas raideliikennevyöhyke Jokeri I:n varsi Muualle Yhteensä Lähde: Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavainventaari 2010 Kartta 7.2 Arvio tuleva asuntokerrosalasta Helsingissä KARVI 1.0 mukaisilla vyöhykkeillä Lähde: Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavainventaari 2010 n maankäytön kehittämisen suuntaviivat on asetettu vuonna 2007 valmistuneessa yleiskaavassa ja vuonna 2006 valmistuneessa Marja-n osayleiskaavassa. n johtavana periaatteena on kestävän kehityksen periaatteiden mukainen eheyttävä rakentaminen, jossa kasvu ohjataan jo rakennettujen alueiden täydentämiseen ja uudistamiseen. Keskusten monipuolistaminen ja vahvistaminen sekä niiden väliset hyvät joukkoliikenneyhteydet voimistavat yhdyskuntien elinvoimaisuutta ja palveluiden saavutettavuutta. Rataverkon täydentyminen Kehäradalla luo uusia yhteyksiä koko pääkaupunkiseudulle ja parantaa kaupungin sisäisiä liikenneyhteyksiä. Uusista kasvusuunnista avataan vain Kehärataan tukeutuva Marja-. Eheyttämisen periaate säilyttää laajoja viheralueita virkistyskäyttöön ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen.

228 228 (250) Vuonna 2009 lla valmistui yhteensä 32 asemakaavaa, joissa oli asuntokerrosalaa yhteensä noin kem 2 ja toimitilakerrosalaa noin kem 2. lla täydennysrakentamisen mahdollisuuksia tutkittiin yleiskaavan laadinnan yhteydessä alue- ja korttelitasolla ja seuraavaksi työssä edetään kiinteistötasolle käynnissä olevassa "Vanhojen asuinalueiden keskustojen ja niiden palvelujen kehittäminen" -hankkeessa. Työn aikana selvitetään vanhojen asuinalueiden ja keskustojen saneeraus- ja täydennysrakentamismahdollisuuksia sekä luodaan toimintamalli täydennysrakentamisen edistämiseksi. Lisäksi lla on ollut käynnissä jo pidempään keskusta-alueiden eheyttävä asemakaavoitus, johon liittyen on tehty ja on tekeillä useita asemakaavanmuutoksia Myyrmäessä, Tikkurilassa, Korsossa, Koivukylässä ja Hakunilassa. Niiden tavoitteena on ollut sekä asumisen lisääminen että kaupan palveluiden lisärakentaminen keskusta-alueilla. Taajama-alueen rakenteellista muutosta seurataan lla, kuten muissakin kuutoskaupungeissa, mittarilla, joka ilmaisee asemakaava-alueelle rakennettujen rakennusten ja asuntojen osuudet. lla asemakaavaalueelle rakennettujen rakennusten osuus vuonna 2008 oli 88,2 prosenttia kaikista rakennuksista. Vuonna 2009 rakennetuista rakennuksista 93,3 prosenttia rakennettiin asemakaava-alueelle. n kaavavarannoista vuoden 2018 loppuun mennessä ennustetaan rakentuvan noin 2,2 milj. kem 2 asumista ja noin 1,8 milj. kem 2 toimitilaa, joista suurin osa myös kaavoitetaan ennustekauden aikana..suurin osa uudesta asuntorakentamisesta on täydennysrakentamista, joka sijoittuu olemassa olevan rakenteen sisään ja laitamille erityisesti pääradan vaikutuspiirissä. Lisäksi merkittäviä täydennysrakentamiskohteita sijaitsee hyvillä paikoilla alue- ja paikalliskeskuksissa jo rakennettujen palveluiden ja juna-asemien lähellä. Uusista kasvusuunnista avataan ennustekaudella vain Marja-n alue, joka sekin tukeutuu Kehärataan. Työpaikkarakentamisen painopistealueet ovat Aviapoliksessa lentoaseman ja Kehä III:n vaikutuspiirissä sekä Hakkilassa Akselin yritysalueella. Vuoden 2019 alussa lla on arviolta asuntorakentamisen varantoja jäljellä noin 2,6 milj. kem 2 nykyisten yleiskaavojen alueella. Työpaikkarakentamisen varantoja on jäljellä arviolta 7 milj. kem 2. Arvion mukaan suurimmat asuntorakentamisen varannot sijaitsevat vuoden 2019 alussa Marja-lla, Veromiehessä ja Koillis- lla. Varanto jakautuu kuitenkin melko tasaisesti eri puolille kaupunkia ja se antaa tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet puuttua alueelliseen kehitykseen suuntaamalla asuntorakentamista kysyntää vastaavasti. Työpaikkarakentamisen varannosta valtaosa sijoittuu lentomeluvyöhykkeelle, erityisesti Kehä III:n ja Hämeenlinnanväylän tuntumaan, jonne asuntoja ei voida rakentaa. n kaavavaronnoista löytyy karttoja luvusta 3.1 Kaupunkirakenne.

229 229 (250) Viheralueverkoston kestävyys Viheralueiden tarkastelu perustuu Helsingin ja n ajantasaisiin asema- ja yleiskaavojen paikkatietokantoihin, joista on tätä selvitystä varten tehty yhteinen kaavoitettuja viheralueita koskeva tietokanta (Anne Mäkynen, ; Maria Jaakkola ja Sirpa Törrönen, ). Kartta 7.3 Asemakaavojen ja niiden ulkopuolelta yleiskaavojen viheraluevaraukset Helsingissä ja lla Östersundom on asemakaavojen ulkopuolelta tässä maa- ja metsätalousalueena, vaikka siellä ei ole yleiskaavaa. Helsingin ja n asemakaavoitettu viherverkosto on tiheä ja koko kaupunkimaisella alueella samankaltainen. Molempien kaupunkien asukkaille lähin viheralue on alle 300 metrin etäisyydellä, vaikka suojaviheralueet jätetään huomioon ottamatta. Viheralueverkoston yhteys kestävään kehitykseen on moninainen. Saavutettavat viheralueet mahdollistavat toiminnallisen ja elämyksellisen virkistäytymisen kaupunkirakenteen sisällä. Viheralueverkosto tarjoaa myös miellyttävän ja sujuvan kevyen liikenteen liikkumisympäristön arjen valintoihin.

230 230 (250) Kartta 7.4 Asemakaavan ja yleiskaavan viheralueiden osuus osa-alueittain maapinta-alasta Helsingissä ja lla Yllä esitetty kartta kertoo pääpiirteissään myös imeyttävän pinnan suhteellisesta määrästä, mikä on kaupungin ja alueiden vesitalouden kannalta olennaista, ja sillä on merkitystä tulvasuojelussa, erityisesti jos viheralueet sijoittuvat jokilaaksoihin. Myös vihermassan määrästä ja peitteisyydestä se antaa viitteitä, millä taas on merkitystä hiilitaseen kannalta. Tässä tarkastelussa ovat mukana kaikki kaavoissa varatut viheralueet. Sen lisäksi tonteilla on istutuksia ja imeyttävää pintaa, joten todellisuudessa kasvullisen maan osuus on suurempi. Tarkastelusta on jätetty pois kaupunginosia tai alueita, joissa kaavatilanne tai julkisten viheralueiden puuttuminen aiheuttaa luokitteluun vääristymän: Lentokenttä, Santahamina ja muut puolustusvoimien saaret, pienet loma-asutussaaret sekä Helsingin yleiskaavan selvitysalueet Vartiosaari ja Kivinokka. Villinki on tässä tulkittu viheralueeksi. Keskimäärin viheraluetta on maapinta-alasta n. 50 prosenttia, Helsingissä 46 prosenttia ja lla 54 prosenttia. Kun tarkastelun ulkopuolelle jätetään lisäksi kaikki ne kaupunginosat, joissa on yli 70 prosenttia viheraluetta eli käytännössä ei-kaupunkimaiset alueet, on kaupunkien välinen ero pienempi: Helsingissä 37 prosenttia, lla 41 prosenttia. Prosenttiosuudet ovat korkeita ja ilmaisevat, että Helsingin ydinkeskustan kivikaupunkia, Tikkurilaa ja Veromiehen työpaikka-alueita lukuun ottamatta molempiin kaupunkeihin mahtuu kaupunkiluontoa ja viheralueet antavat myös hyvät mahdollisuudet esimerkiksi hulevesien hallinnalle. Keskiarvoa vähemmän viheraluetta on ratavarsissa, mikä kertoo kaupunkirakenteen tehokkuuden ja joukkoliikenteen hyvästä yhteydestä. Kaupunginosaa pienempinä osa-alueina tehty tarkastelu osoittaisi tämän kaupunkirakenteen kestävyyden näkökulman vieläkin selkeämmin, esimerkiksi Havukosken tehokas rakentaminen peittyy, koska kaupunginosassa on myös laaja Hanabölen peltoaukea. Ratojen vaikutuspiirin ulkopuolella on lisäksi pääasiassa pientalovaltaisia kaupunginosia, joissa viheralueiden osuus jää alle keskiarvon.

231 231 (250) Kartta 7.5 Asemakaavan ja yleiskaavan viheralueiden määrä asukasta kohti osa-alueittain Helsingissä ja lla (Suojaviheralueita ei ole laskelmassa mukana.) Viheralueen määrä asukasta kohti kertoo asukkaiden virkistysmahdollisuuksista omassa lähiympäristössään. Tässä laskelmassa ei ole otettu huomioon suojaviheralueita, koska niillä on virkistyksen kannalta vähäinen merkitys. Tarkastelusta on jätetty pois alueet, joilla ei ole merkittävää vakituista asutusta tai julkista saavutettavuutta tai kaavatilanne aiheuttaisi luokittelun vääristymää: Lentokenttä, Santahamina ja muut puolustusvoimien saaret, Villinki ja pienet loma-asutussaaret, Ulkosaaristo sekä Helsingin yleiskaavan selvitysalueet Vartiosaari ja Kivinokka. Viheraluetta on keskimäärin 280 m 2 asukasta kohti, Helsingissä 160 m 2 / asukas ja lla 620 m 2 / asukas. Kun tarkastelun ulkopuolelle jätetään kaikki ne kaupunginosat, missä viheraluetta on yli m 2 asukasta kohti, eli ei-kaupunkimaiset alueet, on keskiarvo 155 m 2 asukasta kohti ja kaupunkien ero kaventuu. Helsingissä keskiarvo on silloin 125 m 2 /asukas ja lla 240 m 2 / asukas. Keskiarvot ovat korkeita mutta vaihtelu on suurta. Helsingissä on keskimäärin vähemmän viheraluetta asukasta kohti, vaikka viheralueverkosto on hyvin samankaltainen. Helsingin rakentamistehokkuus on keskimäärin suurempi kuin lla ja myös toteutumatonta asemakaavoitettua varantoa, erityisesti pientalovarantoa, on lla ä enemmän. Toisaalta Helsingin virkistysalueet ovat valtaosaltaan toteutuneet, kun lla maanhankinta ja virkistysalueeksi kunnostaminen ovat vielä kesken. Keskukset ja ratavarret erottuvat tässäkin analyysissä tehokkaammin rakennetuiksi. Helsingin merkittävistä vihersormista Keskuspuiston pohjoisosien ja Viikki-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen vaikutus näkyy molemmissa tarkasteluissa, mutta Keskuspuiston keskiosa sulautuu Oulunkylän kaupunginosan muutoin vähäiseen viheralueiden määrään. Tarkastelussa nousevat esiin myös Helsinginniemen pienet kaupunginosat, joissa on muuta rakentamista kuin asumista, ja joiden viheralueet palvelevat laajemmin koko kantakaupunkia kuten Kluuvi ja Kaivopuisto.