Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo

Transkriptio

1 Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo TYÖTERVEYSHUOLLON JÄRJESTÄMISEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA Nykyinen lainsäädäntö asettaa kaksi työterveyshuoltoon liittyvää järjestämisvelvollisuutta (kuva 1). Ensinnäkin, jokaisen työnantajan on työterveyshuoltolain nojalla järjestettävä työterveyshuolto työntekijöilleen. Maakuntauudistuksessa tämä tulee koskemaan sekä maakuntaa että kuntia työnantajan ominaisuudessa. Toiseksi, terveydenhuoltolaissa säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää työterveyshuollon tarjolla olo kunnan alueella sijaitsevien työpaikkojen työntekijöille, alueen yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville. Tämä järjestämisvastuu on säädetty sen varmistamiseksi, että kaikilla alueilla työterveyshuollon palveluja on saatavissa. Maakuntauudistuksessa tämä järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnalle. Laajemmin työnantajan vastuista huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä säädetään työturvallisuuslaissa. Kuva 1: Työterveyshuollon järjestämisen velvoitteet kunnan näkökulmasta 1

2 Työterveyshuolto koostuu lakisääteisesti pakollisista ennalta ehkäisevistä palveluista sekä vapaaehtoisesta työterveyshuollon sairaanhoidosta. Sekä työnantajan että kunnan (tulevaisuudessa maakunnan) järjestämisvelvollisuus koskee ensisijaisesti työterveyshuollon ennalta ehkäiseviä palveluja (työterveyshuoltolaki 12 ). Tämän lisäksi työnantaja voi järjestää työntekijöilleen, ja kunta (tulevaisuudessa maakunta) alueen työpaikoille työterveyshuollon sairaanhoitoa (terveydenhuoltolaki 18, työterveyshuoltolaki 14 ). Työterveyshuoltolaissa /1383 säädetään tavoista, joilla työnantaja voi työterveyshuoltopalvelut järjestää (7 ). Päävaihtoehdot ovat 1) hankkimalla palvelut kunnan terveyskeskukselta, 2) järjestämällä palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa, tai 3) hankkimalla palvelut palveluiden tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä (7 ). Kuvassa 2 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia sille terveydenhuoltolain mukaan kuuluvasta järjestämisvastuusta alueen työpaikkoja, yrittäjiä ja omaa työtään tekeviä varten. Kuva 2: Kunnan vaihtoehdot järjestää ennaltaehkäiseviä (tth-lain 12 ) mukaisia palveluja tarjolle alueensa työpaikkojen työntekijöille tai alueella toimiville yrittäjille ja muille omaa työtä tekeville (NYT). 2

3 Kuva 3: Kunnan vaihtoehdot työnantajana työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä henkilöstölleen ( lähtien). Tarkemmin työterveyshuollon sisältöä ja toimintatapaa kuvataan valtioneuvoston asetuksessa (708/2013 Vna hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta). Asetuksen keskeisiä periaatteita ovat työterveysyhteistyö, työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyö. Työterveyshuollon toimintatavassa korostetaan työterveyshuollon asiakaslähtöistä, luottamuksellista, eettistä, monitieteistä ja moniammatillista lähestymistapaa sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon toiminnallisen yhteistyön kannalta huomioitavaa on, että terveydenhuoltolaissa (34 ) säädetään terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä sairaanhoitopiirin alueella. Järjestämissuunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-, kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken ( /914). Työterveyshuolto on kuitenkin useimmiten jäänyt kokonaan vaille huomiota tässä suunnittelussa ja esimerkiksi siihen liittyvässä hoitoketjutyössä. Konkreettinen vastuu tehtävästä on nimetty sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikölle (35 ), jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus ja joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 :n mukaisesti. 3

4 Työterveyshuoltoa koskevat nykyiset ja tulevat muutokset Erityisesti kunnallisen työterveyshuollon toimintaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat kilpailulainsäädännön vaatimukset, joihin liittyen kuntasektorin tuottamien palveluiden yhtiöittämisvelvoite koskee työterveyshuollon tuottamia vapaaehtoisia palveluja (käytännössä tarkoitetaan sairaanhoitopalveluja). Yhtiöittämisvelvoite ei koske työterveyshuoltolain (12 ) mukaisia ennalta ehkäiseviä palveluja. Uusimpana säännöksenä tässä asiassa on kuntalain (150 ) muutos, jonka perusteella kunnallisen työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoite siirtyi vuoden 2019 alkuun. Kun kunta (tai kuntayhtymä) tuottaa työterveyshuoltopalveluita markkinoilla, sitä velvoitetaan siirtymäaikana eriyttämään kirjanpidossaan työterveyshuollon palvelut muista terveydenhuollon palveluista. Edelleen todetaan, että siirtymäaikana viranomaisten tulee varmistaa, että työterveyshuollon sairaanhoito- ja muista palveluista veloitetaan markkinaperusteinen hinta. Kuva 4: Kunnan vaihtoehdot työterveyshuoltopalvelujen tuottajana omille ja kuntakonsernin työntekijöille Työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämisvelvoite tulee näin ollen voimaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutos. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestämis- ja tuottamistapaa koskevat lainsäädännön tarkistukset ja niihin liittyvät käytännön järjestelyt (mm. henkilöstöä, tiloja ja käyttöomaisuutta koskevat järjestelyt) voidaan siis toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksen yhteydessä. Siirtymäajalla on mahdollista välttää kunnan alueen työterveyshuollon palvelujen tuotannon katkoja ja niihin liittyviä toiminnan uudelleen käynnistämisen vaikeuksia, joita voisi syntyä, jos kunta nyt vetäytyisi työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen tuottamisesta. Jos kunta (kunnallinen työterveyspalveluntuottaja) tuottaisi vain ennalta ehkäiseviä työterveyshuollon palveluja asiakaskunnalleen, tältä palveluntuottajalta työterveyshuoltopalvelut hankkiva työnantaja ei halutessaan voisi järjestää sairaanhoitoa työntekijöilleen. Näiden työnantajien työntekijät olisivat eriarvoisessa asemassa verrattuna niihin työntekijöihin, joiden työnantaja hankkii palvelut muilta kuin kunnalliselta palveluntuottajalta. Sairausvakuutuslain (1224/2004) 13 luvun 3 :n 2 momentin mukaisten työnantajalle maksettavien korvausten edellytyksenä on, että työnantaja hankkii ennalta ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon palvelut samalta palveluntuottajalta. 4

5 Valmisteilla olevassa lainsäädännössä työterveyshuolto on esillä niukasti. Valmisteltavassa alueuudistuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakennemuutoksessa kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvoitteet siirtyvät pääosin muodostettaville 18 maakunnalle (maakuntalaki 6 ja 7 ). Tämä koskee myös työterveyshuollon järjestämisvastuuta. Kuva 5: Työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuus siirtyy maakunnalle Kuva 6: Maakunnan mahdollisuudet järjestää työterveyshuoltopalvelut alueellaan

6 Maakunta voi tuottaa palvelut itse (maakuntalaki 8 ), yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palveluntuottajalta, jolloin järjestämisvastuu säilyy edelleen maakunnalla. Kuva 7: Maakunnan mahdollisuudet tuottaa työterveyshuoltopalveluja Maakunnan tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuuta koskevia palveluita tuottavalla liikelaitoksella sekä palveluita tuottavilla yrityksillä, yhteisöillä tai säätiöillä on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Maakuntalaissa käsitellään myös maakunnan toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla (118 ja 119 ). Lakiluonnoksessa/ hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (9 ), säädetään maakunnan lakisääteisten tehtävien järjestämisestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamisesta kokonaisuuksiksi sekä yhteensovittamisesta kunnan, valtion ja maakunnan palvelujen kesken. Maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanolaissa (3 ) sosiaalija terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille Tämä koskee myös työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvastuuta. Valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä todetaan, että palvelun tuottajan on kirjanpidossaan pidettävä erillään julkinen rahoitus, joka on annettu a) suoran valinnan vapauden palvelujen tuottamiseen ja b) työterveyshuollon palvelujen tuottamiseen (38 ). Maakuntauudistuksen voimaanpanoa koskevan lakiesityksen mukaan maakuntien on yhtiöitettävä valinnanvapauden piirissä oleva ja markkinoilla harjoitettava toiminta vuoden 2020 loppuun mennessä. Kunnat ja kuntayhtymät voivat siis perustaa keskenään liikelaitoksen tai yhtiön työterveyshuollon palveluiden tuottamiseksi. Samoin maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko liikelaitoksena tai yhtiömuodossa. Maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko yksin tai yhdessä toisen maakunnan kanssa. Yhtiömuotoisen toiminnan ollessa kyseessä mahdollisuutena on perustaa joko markkinoilla oleva yhtiö tai ns. in-house yhtiö. Viimeksi mainittu yhtiö tuottaa työterveyshuoltopalveluita pääsääntöisesti vain omalle henkilöstölleen. Mahdollisuus on tuottaa palveluita myös muille, mutta sitä toimintaa kaventaa ulosmyynnin rajoite koskien muuta kuin ennaltaehkäisevää toimintaa. Mikäli in-house yhtiömuotoisessa toiminnassa 6

7 ulosmyynnin osuus jää nykyisen hankintalain 15 :n varaan, niin käytännössä se merkittävästi heikentää työterveyshuoltoyhtiön (in-house yhtiö) perustamisen tarkoituksenmukaisuutta, koska ulkopuolisille myytävä osuus jää yhtiön liiketoiminnan näkökulmasta lähinnä marginaaliseksi. Jos yhtiö on nimenomaisesti tarkoitus perustaa kilpailuille markkinoille eli ilman in-house yhtiö statusta, niin tällöin yhtiön omistava maakunta ei voi hankkia työterveyshuollon palveluita suoraan omistamaltaan yhtiöltä vaan maakunnan on kilpailutettava hankintansa hankintalain mukaan. Tuolloin hankintakilpailutuksen voittaja tuottaa kilpailutetut palvelut maakunnalle. 7

8 MAAKUNNAN PERUSTIEDOT: Uusimaa 1. Maakunnan työvoima, työlliset, työttömät, palkansaajat, yrittäjät, työvoiman ulkopuolella olevat sekä työpaikat Työvoimaa koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilaston vuotta 2015 koskevaa ennakkotietoa. Tarkasteltaessa tietoa työterveyshuoltopalvelujen järjestämisen näkökulmasta, palvelujen tarve on palkansaajalla ja yrittäjällä. Kuva 8: Uudenmaan maakunnan väestön jakauma Väestötiedoista voi päätellä, että kokonaisuudessaan työterveyshuolto on maakunnan alueella järjestettävä palkansaajalle. Työterveyshuoltoa tulisi lisäksi olla tarjolla yli yrittäjälle. Suurella osalla heistä on käytettävissään myös työterveyshuollon sairaanhoidon palvelut. Työterveyshuollon piirissä voi siis olla Uudenmaan väestöstä 45 %. Työllisten osuus työvoimasta on Uudellamaalla selvästi koko maan väestön keskiarvoa suurempi, kun taas eläkkeellä olevien osuus on merkittävästi pienempi. Työttömien määrä on myös maan keskiarvoa pienempi. Kuva 9: Työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, Uudenmaan ja koko väestön vertailu(%). 8

9 Uudenmaan työllisyysaste on selvästi maan keskiarvoa korkeampi ja työttömyysaste puolestaan on maan keskiarvon alapuolella Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen viime vuotta koskevassa tilastossa. Kuva 10: Työllisyys- ja työttömyysaste v (%). 9

10 1.1. Maakunnan työpaikat Uudellamaalla on enemmän yksityissektorin työpaikkoja ja vähemmän kuntasektorin työpaikkoja kuin koko maassa keskimäärin. Yrittäjiä Uudellamaalla on hieman vähemmän kuin maassa keskimäärin. Kuva 11: Uudenmaan työpaikat vs. koko maa 2014 (maakunnissa työskentelevien henkilöiden lukumäärän mukaan). Uudellamaalla toimi vuonna 2015 yhteensä työnantajaa. Heillä on työterveyshuoltoa koskeva järjestämisvelvollisuus työntekijöilleen. Maakuntatieto on johdettu yrityksen kotikuntatiedosta. Lukumäärät sisältävät kaikki yritykset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja julkisyhteisöt, jotka ovat merkitty työnantajarekisteriin. Tilastokeskus saa tiedot työnantajarekisteriin kuulumisesta verohallinnolta. Yrityksiä ei ole rajattu pois koko Suomen luvuista mm. toiminta-ajan tai koon perusteella. Määrät sisältävät mm. myös yritykset, joiden vuositason henkilöstömäärä oli nolla vuonna Näitä ed. mainittuja löytyi koko Suomen luvuista yritystä. Tämän lisäksi koko Suomen luvuissa on 5352 uutta yritystä, joiden henkilöstömäärästä ei ole tietoa vuodelta Lähde: Tilastokeskus Kuva 12: Työnantajien lukumäärä maakunnissa

11 1.2 Mikä Uudellamaalla työllistää? Toimialoista merkittävin työllistäjä ovat Uudellamaalla sosiaali- ja terveyspalvelut ( työllistä). Tämän toimialan työpaikat ovat pääosin julkisen sektorin työpaikkoja. SOTE- muutos tulee vaikuttamaan julkisen sektorin terveyden- ja sosiaalialan työhön merkittävästi. Muutoksen ennakoiminen viimeistään nyt yhteistyössä työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa on tärkeää. Yhtä tärkeää on valmistella ratkaisuja, miten maakunta järjestää henkilöstönsä ja myös alueensa työterveyshuoltopalvelut jälkeen. Toiseksi suurin työllistäjä Uudellamaalla on tukku- ja vähittäiskauppa ja kolmantena teollisuus. Kun tarkastellaan Uudenmaan työpaikkojen jakautumista eri toimialoille verrattuna koko maan keskiarvoon korostuvat Uudellamaalla tukku- ja vähittäiskauppa, informaatio- ja viestintäala sekä ammatillinen ja tieteellinen työ (koulutus) (kuva 14). Kuva 13: Uudenmaan työlliset toimialoittain v (lkm). Kuva 14: Työlliset toimialoittain Uusimaa vs. koko maa (%). 11

12 1.3 Yritystoiminta Uudenmaan maakunnassa Tilastokeskuksen alueellisessa yritystoimintatilastossa Uudellamaalla tukku- ja vähittäiskauppa ( työllistä), teollisuus ( työllistä), hallinto- ja tukipalvelutoiminta ( työllistä) ja rakentaminen ( työllistä) muodostavat työllistäjinä neljän kärjen. Uudellamaalla, kuten myös muualla Suomessa, pienten yritysten osuus yrityskannasta on kuitenkin suuri (Kuvat 16 ja 17). Alle kymmenen työntekijää työllistäviä mikroyrityksiä on 87 %, joka on jonkin verran vähemmän kuin maassa keskimäärin. Pienet yritykset hankkivat usein työterveyshuollon palvelunsa kunnallisen sektorin palveluntuottajilta (terveyskeskuksilta, kunnallisilta liikelaitoksilta ja osakeyhtiöiltä), näiden yritysten työterveyshuollon palveluntuottaja tulee muuttumaan alkaen. Myös Uudellamaalla suuri osa maatalousyrittäjistä ja muista pienyrittäjistä on kunnallisten työterveysyksiköiden asiakkaita. Maakunnalliset ratkaisut työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä tulevat olemaan merkittäviä pienten yritysten kannalta. Pienten yritysten merkitys näkyy myös toimipaikkojen määrässä ( toimipaikkaa). Suhteessa työllisten määrään toimipaikkojen määrä korostuu toimialoista esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa (6368 toimipaikkaa) ja suhteellisesti muissa palveluissa, jossa toimipaikkojen ja työntekijöiden määrät ovat liki yhtä suuret. Työterveyshuollon järjestämisen kannalta merkityksellistä on, että työterveyshuollon tulee olla selvillä toimipaikkojen työn terveydellisistä riskeistä ja yhdessä asiakasyritystensä kanssa pyrkiä niiden ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Kuva 15: Yritystoiminta v

13 Kuva 16: Yritysten koko Uudenmaan maakunnassa. Kuva 17: Mikroyritysten (alle 10 työntekijää) osuus toimipaikkojen lukumäärästä. 13

14 Määritelmiä: Työvoima Työvoimaan luetaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella Työllinen Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. Työllisyysaste Työllisten prosenttiosuus saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä. Työttömyysaste Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko väestön työttömyysaste lasketaan vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. Työpaikka Tietyllä alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärää voidaan käyttää kuvaamaan työpaikkojen lukumäärää tällä alueella. Jokaisen työllisen henkilön on tällöin ajateltu muodostavan yhden työpaikan. Näin osa-aikaistakin työtä tekevä henkilö muodostaa laskennallisesti yhden työpaikan. Jos työtä esimerkiksi äitiysloman vuoksi hoitaa sijainen, saattaa vastaavasti muodostua kaksi työpaikkaa. Työsuhteet voivat olla luonteeltaan myös tilapäisiä ja lyhytaikaisia. Rekisteripohjaisissa väestölaskennoissa ja työssäkäyntitilastossa ei ole tehty eroa kiinteissä työpaikoissa tehtävän työn ja luonteeltaan liikkuvan työn välillä, vaan kaikki henkilöt on pyritty sijoittamaan johonkin toimipaikkaan työn luonteesta riippumatta. Tarkemman työpaikan sijaintitiedon puuttuessa on henkilöt kiinnitetty asuinkuntaansa. Valtaosalla yrittäjistä työpaikan sijaintikunta on henkilön asuinkunta. Toimipaikka Toimipaikalla tarkoitetaan taloudellista yksikköä, jossa saman omistajuuden tai valvonnan alaisuudessa harjoitetaan mahdollisimman samanlaisten hyödykkeiden tuotantoa tavallisimmin yhdellä sijaintipaikalla. Toimipaikkoja ovat esim. maatila, tehdas, myymälä, torikoju ja kioski. Julkishallinnon toimipaikkoja ovat mm. verotoimisto, kunnan kirjasto ja terveyskeskus. Yrittäjä Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Osakeyhtiössä toimiva henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi

15 2. Työterveyshuollon asiakaskunta Työterveyshuoltoa koskevat tiedot pohjautuvat Työterveyshuolto Suomessa 2015 tutkimukseen. Uudellamaalla työnantajalla oli työterveyshuoltosopimus. Lisäksi 1147 maatalousyrittäjää ja 2977 yksinyrittäjää tai ammatinharjoittajaa oli tehnyt itselleen sopimuksen työterveyshuoltopalveluista. Työterveyshuolto Suomessa 2015 aineistossa työnantajien määrä on laskettu työterveyshuoltoyksiköiden ilmoittamista luvuista Laatuportaalissa ja luvuissa saattaa olla harhaa. Kuva 18: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset Uudenmaan maakunnassa. Tarkasteltaessa työnantajien työterveyshuoltosopimuksia tuottajaryhmittäin todetaan, että 79 % työnantajista, joilla on palkattua henkilökuntaa, oli tehnyt sopimuksen työterveyshuoltopalveluista lääkärikeskuksen kanssa. Maatalousyrittäjistä 66 % oli tehnyt sopimuksen työterveyshuoltopalveluista kunnallisen liikelaitoksen/osakeyhtiön tai terveyskeskuksen kanssa. Yrittäjien työterveyshuoltosopimuksista 89 % oli tehty lääkärikeskusten kanssa ja loput kunnallisten työterveysyksiköiden kanssa. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestelyt tulevat koskemaan suurta osaa maakunnan alueella työskentelevistä työntekijöistä sekä alueen maatalousyrittäjiä ja myös muita pienyrittäjiä. Kuva 19: Työterveyshuoltosopimukset tuottajaryhmittäin Uudenmaan maakunnassa. 15

16 Työterveyshuoltosopimuksista merkittävä osa Uudellamaalla sisältää sairaanhoidon. Vain lakisääteinen työterveyshuolto on 5 % henkilöasiakkaista. He ovat Uudellamaallakin pääosin ja käytännössä yhtä usein kuin koko maassa kunnallisen työterveyshuollon asiakkaita (kuva 21). Kuva 20: Työterveyshuoltojen henkilöasiakkaat Uudenmaan maakunnassa. Kuva 21: Työntekijöiden määrä, joilla vain lakisääteinen työterveyshuolto, Uusimaa vs. Koko maa, tuottajaryhmittäin. 16

17 2.1. Sairaanhoito työterveyshuollossa Myös Uudellamaalla sairaanhoitopalvelut ovat osa työterveyshuoltopalvelua valtaosalla työterveysyksiköiden asiakkaista (95 %) (Kuva 22). Maatalousyrittäjistä yli puolet ja muista yrittäjistä 90 % olivat tehneet sopimuksen myös sairaanhoitopalveluista. Tuottajaryhmittäin tarkasteltuna 72 % sairaanhoidon piirissä olevista henkilöasiakkaista on lääkärikeskusten asiakkaita, kunnallisten liikelaitosten/osakeyhtiöiden ja terveyskeskusten asiakkaita puolestaan on 8 % ja työnantajan oman työterveyshuollon asiakkaita 19 % (Kuva 23). Kun Uudenmaan tilannetta verrataan koko maan tilanteeseen, lääkärikeskusten osuus sairaanhoitopalveluiden tuottajana on suurempi kuin maassa keskimäärin. Kunnallisen työterveyshuollon osuus sairaanhoitopalvelujen tuottajana on pienempi kuin maassa keskimäärin. Vastaavasti työnantajien omien tai yhteisten työterveysyksiköiden osuus on maan keskiarvoa suurempi. Kuva 22: Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä olevat henkilöasiakkaat Uudenmaan maakunnassa Kuva 23: Työntekijät, joilla työterveyshuolto sisältää sairaanhoidon, tuottajaryhmittäin, Uusimaa vs. Koko maa 17

18 2.2. Työterveyshuoltosopimukset ja henkilöasiakkaat alueittain Alueellinen palveluiden tarpeen arviointi on työterveyshuollon järjestämisen kannalta yksi olennainen tekijä. Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla, mutta myös lähipalveluja tarvitaan. Työterveyshuollossa työskentelevien osalta palvelujärjestelyt voivat edellyttää nykyistä liikkuvampaa ja monipaikkaisempaa työtä. Työterveyshuolto Suomessa tutkimuksessa työpaikkojen alueellinen jako ei noudata kuntarajoja. Uudellamaalla työpaikkojen keskittymä on Helsinki. Muita alueellisia työpaikkakeskittymiä ovat mm. Vantaa, Espoo, Kirkkonummi, Porvoo, Hyvinkää ja Järvenpää. Sairaanhoitopalvelut olivat merkittävä osa työterveyshuoltoa kaikilla alueilla, vain lakisääteinen työterveyshuolto on jonkin verran yleisempää Vantaan alueen asiakkailla (Kuva 26). Kuva 24: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset alueittain* ja työnantajatyypeittäin. Kuva 25: Työnantajien lakisääteisen työterveyshuollon piirissä olevat henkilöt, alueellinen jakauma*, Uusimaa 18

19 Kuva 26: Sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto, henkilöasiakkaiden alueellinen jakauma* 19

20 3. Työterveyshuoltohenkilöstö Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työskentelee työterveyslääkäreitä, työterveyshoitajia, työfysioterapeutteja, työterveyspsykologeja sekä avustavaa henkilökuntaa. Uudenmaalla työterveyslääkäreiden suhteellinen osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on kolmanneksi korkein maakuntia toisiinsa verratessa (Kuva 27). Työterveyshoitajien suhteellinen osuus on vastaavasti neljänneksi matalin. Työfysioterapeuttien ja avustavan henkilöstön suhteellinen osuus on keskimääräistä matalammalla ja työpsykologien keskimääräistä korkeammalla tasolla maakuntien vertailussa. Kuva 27: Työterveyshuoltohenkilöstön suhteelliset osuudet maakunnittain (Lähde TTHS 2015) 20

21 Tarkasteltaessa työterveyshuollossa toimivien ammattiryhmien määriä tuottajaryhmittäin havaitaan, että lääkärikeskusmuotoinen toiminta on suurin tuotantotapa henkilöstön määrällä mitattaessa (Kuva 28). Työterveyslääkäreiden suhteellinen osuus on suurimmallaan työnantajien yhteisissä työterveyshuollon toimintayksiköissä. Työterveyshoitajien suhteellinen osuus on korkein kunnallinen liikelaitos/oy muotoisissa työterveysyksiköissä. Työfysioterapeuttien suhteellinen osuus on matalin kunnallisen liikelaitos/oy muotoisissa toimintayksiköissä ja korkein työnantajien yhteisissä toimintayksiköissä. Työpsykologien suhteellinen osuus on lähes samalla tasolla kaikissa tuottajaryhmissä lukuun ottamatta työnantajien yhteisiä työterveyshuollon toimintayksiköitä. Avustavan henkilöstön suhteellinen osuus on selkeästi suurin terveyskeskus -muotoisissa toimintayksiköissä. Sosiaalialan osaajia työskentelee kahdessa erilaisessa maakunnan alueella toimivassa työterveyshuollon tuottajaryhmässä. Kuva 28: Eri ammattiryhmien jakautuminen tuottajaryhmittäin jaoteltuna (Lähde TTHS 2015). 21

22 4. Työterveyshuollon tarve työikäisillä Työikäisen väestön työterveyshuollon tarvetta tarkastellaan ensin Työterveyslaitoksen ammattitautitilaston valossa. Sen rinnalla palvelutarvetta kuvaamassa on koettua työkykyä ja terveyttä kuvaava tutkimustieto (Työolobarometri, THL ATH tutkimus) sekä sairastavuus- ja työkyvyttömyystilastojen näkökulma (Kela, Eläketurvakeskus). Uudenmaan maakunnan tietoja verrataan koko maata koskeviin tietoihin. Osa tiedoista esitetään maakunnittain ja osa ELY- keskuksittain. 4.1 Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt Ammattitautien toteaminen ja ehkäisy ovat työterveyshuollon keskeisiä tehtäviä yhteistyössä työpaikkojen kanssa. Ammattitautien ja ammatti-tautiepäilyjen määrä on Uudellamaalla huomattavasti pienempi kuin maassa keskimäärin. Kuva 29: Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt maakunnittain, TTL

23 Uudenmaan maakunnassa ammattitautien absoluuttinen määrä on suurin, mutta väestöön suhteutettuna ilmaantuvuus on matalin heti Ahvenanmaan jälkeen. Uudellamaalla ammattitautien tautiryhmistä mikään ei erityisesti korostu. (Kuva 30). Kuva 30: Ammattitautien tautiryhmät sairauksittain ja maakunnittain, TTL

24 4.2. Koettu työkyky Koulutustasosta riippumatta Uudenmaan työikäiset (20 64 vuotiaat) kokivat harvemmin kuin työikäiset maassa keskimäärin työkykynsä heikentyneeksi. Edelleen Uudenmaan työikäiset uskoivat useammin kuin työikäiset koko maassa jaksavansa jatkaa työssä eläkeikään asti. Kuva 31: vuotiaista työkykynsä heikentyneeksi kokevien osuus, Koko maa vs. Uudenmaan maakunta. Työolobarometrissa Uudellamaalla oli työkykynsä työn ruumiillisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi tai melko hyväksi kokevia oli saman verran kuin maassa keskimäärin. 24

25 Kuva 32: Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, Tiedot ELYkeskuksittain. (n=1631) Samoin työkykynsä työn henkisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi ja melko hyväksi kokeneita oli saman verran kuin maassa keskimäärin. Kuva 33: Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, tiedot ELY-keskuksittain (n=1631) Työolobarometri, työ- ja elinkeinoministeriö Työolobarometrissa on seurattu työelämän laadun kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan muun muassa töiden organisoimisesta, työaika- ja palkkausjärjestelmistä, työssä oppimisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, syrjinnästä, kiusaamisesta ja väkivallasta työpaikalla, sekä työkyvystä. Lisäksi on tiedusteltu palkansaajien näkemyksiä työmarkkinoiden ja työelämän kehittymisestä. Tiedot kerätään syksyisin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä puhelinkyselynä. 25

26 4.3 Koettu terveys Uudellamaalla työikäiset ( vuotiaat) kokivat selvästi harvemmin kuin työikäiset koko maassa terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi. Samoin sairastavuusindeksi Uudellamaalla oli merkittävästi maan keskiarvoa alempi. Kuva 34: Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), vuotiaat,

27 Kuva 35: THL:n sairastavuusindeksi, ikävakioitu, 2013 THL:n sairastuvuusindeksi Indeksi kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa, joista sairauksien merkitystä arvioidaan. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Alueen indeksi on sairausryhmittäisten osaindeksien painotettu summa. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus alueella on. Indeksin arvo on aikasarjan viimeisenä vuotena koko maassa 100. Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. 27

28 4.4 Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeet Sairauspäivärahaa saaneita vuotiaita Uudellamaalla oli vastaavan ikäisiin verraten vähiten koko maassa. Samoin mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneita oli vähemmän kuin maassa keskimäärin. Sairauspäivärahaa saaneiden määrät kuvaavat tilannetta pitkittyneen työkyvyn alenemisen suhteen, jonka ehkäiseminen on juuri työterveyshuollon erityisosaamista. Vastaavaa tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta ei ollut saatavissa. Kuva 36: Sairauspäivärahaa saaneet vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä,

29 Kuva 37: Mielenterveysperusteisesti* sairauspäivärahaa saaneet vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä, Sairauspäivärahan tulkinta Sairauspäivärahaa ei saa lyhyistä, alle 10 arkipäivää kestäneistä poissaoloista, joita on kuitenkin selvästi enemmän kuin pitkittyneitä. Lyhyistä poissaoloista ei ole keskitettyä rekisteritietoa. Kelan rekisterimuuttujaa voi käyttää lähinnä ilmaisemaan pitkittynyttä työkyvyn alenemista, ja muuttuja toimii kohtalaisen hyvin myös tulevan työkyvyttömyyden ennakointimuuttujana. Diagnoosi kirjautuu päivärahan saajilla nykyisin kaikkiin tapauksiin, aikaisemmin se on ollut vain pienehköllä otoksella. 29

30 4.5 Työkyvyttömyyseläkkeiden trendit Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat koko maassa olleet viime vuosina laskussa (Kuva 38). Trendi näkyy keskeisimmissä työkyvyttömyyseläkkeelle johtavissa sairauksissa. Uudellamaalla mielenterveysperusteisia eläketapahtumia on sairausryhmistä eniten. Niiden määrä on ensimmäisenä ja viimeisenä kolmesta seurantavuodesta pysynyt lähes samana, toisin sanoen valtakunnallista kehityssuuntaa ei ole nähtävissä. (Kuva 39) Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvissä eläketapahtumissa osalta on nähtävissä samanlainen laskusuunta kuin valtakunnallisissa luvuissa. Kuitenkin näihin sairausryhmiin liittyvät eläketapahtumat ovat Uudellamaallakin suurimmat työkyvyttömyyseläkkeelle johtavat syyt ja näin ollen sairausryhmät, joihin työkyvyttömyyden ehkäisyssä tulee edelleen panostaa. Kuva 38: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Koko maa, Kuva 39: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Uudenmaan maakunta,

31 Uudellamaalla työkyvyttömyyseläkettä saavia vuotiaita on maakuntien välisessä vertailussa vähiten manner Suomessa. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien sairauksien perusteella myönnettyjä eläkkeitä oli tämän ikäryhmän työkyvyttömyyseläkkeistä vähiten koko maassa (Kuva 41) ja verenkiertoelinten sairauksien perusteella myönnettyjä työkyvyttömyyseläkkeitä (Kuva 42) vähiten manner Suomessa. Kuva 40: Työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä 31

32 Kuva 41: Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat (%) Kuva 42: Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat (%) 32