Alkoholin käyttöön liittyvät haittakustannukset vuonna 1978

Transkriptio

1 Alkoholin käyttöön liittyvät haittakustannukset vuonna 1978 Alkon johtajisto perusti syksyllä 1978 alkoholitalousprojektin, joka sai tehtäväkseen tarkastella alkoholielinkeinosektoreiden toimintaa ja taloudellista tilaa sekä niiden merkitystä kansantalouden osana. Toisena tarkastelualueena oli alkoholin käytön vaikutukset taloudellisina haittoina ja hyötyinä. Projektipäällikkö Veikko Kasurisen lisäksi työssä oli mukana lukuisia asiantuntijoita sekä Alkosta että sen ulkopuolelta. Seuraavassa projektin tuloksia raportoidaan alkoholin haittakustannuslaskelman osalta. SELVITYKSEN TAUSTA Alkoholi eroaa useimmista muista kulutushyödykkeistä aiheuttamiensa haittavaikutusten takia. Toisaalta tai juuri tästä johtuen alkoholin asema ja merkitys ovat poikkeuksellisia. Useissa yhteyksissä on erityisesti viime aikoina puututtu alkoholin käytön aiheuttamiin haittoihin ja kustannuksiin sekä myös alkoholin hyötytekijöihin. Eri maissa on tehty laskelmia mahdollisista alkoholin haittakustannuksista. Näiden kustannusten selvittämisen tarpeellisuutta on tähdennetty myös Suomessa. On selvää, että käytännössä kaikkien alkoholin aiheuttamien haittavaikutusten yksiselitteinen ja objektiivinen tarkastelu markkamääräisinä lukuina on mahdotonta. Alkoholiin liittyvät tekijät ovat äärimmäisen moniulotteisia; alkoholin ja sen aiheuttamien käyttäytymisilmiöiden välistä suhdetta ei alkoholitutkimuksen piirissä tunneta riittävästi. Alkoholitalousprojektin työssä haluttiin nimenomaan selvittää, millä rajauksilla ja olettamuksilla kokonaisvaltaisen haittakustannuslaskelman laatiminen on Suomessa mahdollista. Laskelman tulkinnassa on käytettävä kuten aina taloudellisten laskelmien yhteydessä seenkin kulloi tarkastelutilanteeseen suhteutettua harkintaa. Päätavoitteena on, että selvitys on konkreettisena perustana keskusteltaessa alkoholin taloudellisista vaikutuksista ja niiden selvittämisen lisätarpeista. ONGELMAALUEEN YLEISTARKAS TELU Alkoholin käytön ja siihen liittyvien haittojen välinen yhteys on hankala. On vaikea päätellä, missä haitoissa alkoholi on pääasiallinen syy, koska haittojen taustalla on monia muita selittäviä tekijöitä. Välittömien haittavaikutusten lisäksi ilmenee myös runsaasti kerrannaisvaikutuksia, joiden määrittely on vaikeaa. Usein on myös pulmallista erottaa toisistaan alkoholin käytön ja sen kontrollipyrkimysten vaikutukset. Mittaamisen mahdollistamiseksi tässä selvityksessä on päädytty ns. yhteydessäolokriteerin valintaan. Haitaksi luokiteltavan ilmiön on oltava yhteydessä alkoholin käyttöön, eli syyseuraussuhteen tuntemista ei edellytetä. Eräissä tapauksissa, esimerkiksi rattijuopumuksessa, yhteys on selvästi havaittavissa. Useimmiten haittailmiön ja alkoholin välinen yhteyskään ei ole ongelmaton. Tällöin on nojauduttu alkoholitutkimusten ja tilastojen antamiin tietoihin alkoholin käytön ja haittailmiöiden väiisestä yhteydestä. Selvitykseen mukaan otetta 187

2 van haittailmiön on oltava luonteeltaan sellainen, että se hyväksytään haittavaikutukseksi vallitsevan yleisen normiston mukaisesti. Koska alkoholin käytön haittavaikutusten kohteef on voitava yksilöidä mittaamisen mahdollistamiseksi, on mitattu ainoastaan alkoholin käytön vä Iittömiä vaikutuksia, ei kerrannaisvaikutuksia. Mittaaminen on suoritettava markkamääräisten kustannusten avulla. Tarkastelutavasta johtuen inhimillistyyppiset haitat on rajattu mittauksen ulkopuolelle. Haittakustannusten mittaamiseen liittyvien laskentatoimen ongelmien (laajuusongelma, arvostusongelma, mittaamisongelma, jaksotusongelma, kohdistusongelma) ratkaisut on suoritettu tapaus tapaukselta käytettävissä olevasta aineistosta riippuen. Haittakustannukset on ryhmitelty varsinaisiin kustannuksiin ja vaihtoehtoiskustannuksiin. Varsinaisista kustannuksista seuraa periaatteessa rahatransaktioita, "rahaliikennettä". Näin ei ole vaihtoehtoiskustannusten yhteydessä, koska ne perustuvat vaihtoehtoajatteluun ja kuvaavat menetettyjä mahdollisuuksia. Vaihtoehtoiskustannusten osalta arvottaminen on tehty työn rajatuottavuusteorian mukaisesti, mikä käytännön laskelmissa lienee ainoa mahdollinen tarkastelutapa. Jos käytännön laskentatietous ei asettaisi rajoja, voitaisiin käyttää perustellummin esimerkiksi tuotantofunktiopohjaista tarkastelutapaa. Selvityksessä saatuja kustannuslukuja ei voida sellaisinaan käyttää marginaalitarkasteluihin, koska ne ovat luonteeltaan vallitsevaa keskimääräistä tilannetta kuvaavia. Kiinnostavaa olisi ollut myös laskelman kytkeminen jonkin päätöstilanteen perustaksi marginaalitarkastelun avulla, jolloin Kuoi.o L Alkoholin haittavaikutukset ja niiden mittaamismahdollisuudet Kuluttajat terveydelliset haitat taloud llissosiaaliset haitat inhimilliset haitat muut Alkoholista aiheutuvat haitat Työnantajat (Yritßs t ja muut) tuotannon menetykset työilmasto alkoholihaitojen torjunta omaisuusvahingot muut Julkinen vatta alkoholihaittoien to4unta ia hallinto taloudelliset tulonmene kset muut Kustannuksina mitatlavissa oleva alue 188

3 ydinkysymyksenä olisi alkoholihaittojen muuttumisen heijastuminen kustannuksiin. Tällöin perustaksi valittaisiin erilliskustannusten käsite. Käytännössä tämä edellyttäisi kuitenkin aiheuttamisperiaatteen soveltamismahdollisuutta, mutta kuten edellä on todettu, tämä ei nykytietämyksen pohjalta ole mahdollista. Periaatteellista haittavaikutusten mittaamissystematükkaa kuvataan kuviossa 1. Kustannuksia laskettaessa on käytetty samaa ajattelutapaa kuin kansantalouksien bruttokansantuotetta (BKT) mitattaessa: BKT Tätä puhtaasti BKTpohjaista analyysia kutsutaan tässä selvityksessä alkoholin haittakustannustarkasteluksi kansantalouden tasolla. Kiinnekohtana ovat alkoholihaittojen aiheuttamat resurssikustannukset sekä alkoholin aiheuttamat vaikutukset potentiaaliseen bruttokansantuotteeseen. Laskennassa ovat samat lähtökohdat ja puutteet kuin kansantalouden BKTlaskennassa. Yleisesti tiedostetaan, että BKT ei välttämättä mittaa oikeudenmukaisesti eri kansantalouksien sosiaalista hyvinvointia, mutta siitä huolimatta käsitettä joudutaan käyttämään'parempien" mittareiden käytäntöön soveltumattomuuden takia. TULOKSET taloudellinen eitaloudellinen hlrvinvointi sosiaalinen hryinvointi Selvityksen yhteydessä lasketut alkoholin käyttöön liittyvät haittakustannukset olivat vuonna 1978 yhteensä miljoonaa markkaa, joka oli 1,5 7o Suomen bruttokansantuotteesta. Tulokset on eritelty taulukossa I ja kuviossa 2. Näiden jälkeen selvitetään yksityiskohtaisemmin eri kustannuserien sisältöä ja merkitystä. Taulukko.l. Alkoholin käyttöön liittyvät haittakustannukset vuonna 1978, milj. mk VARSINAISET KUSTANNUKSET Terveydenhuolto Alkoholihoitopäivät sairaaloissa Alkoholihoitokäynnit poliklinikoilla ja avohoidossa Oikeuslääketieteelliset kustannukset Työkyvyttömyyden johdosta maksetut korvaukset Alkoholisairaudet Työ, liikenne ja muut tapaturmat Hallinnolliset kustannukset Tapaturmien aineelliset vahingot Työ ja liikennetapaturmissa aiheutuneet Sosiaalihuolto PAV, irtolais ja lasten ja nuorten huolto Huoltoapu Poliisitoimi Paikallispoliisit (järjestys, rikosja huoltopoliisi) Selviämisasemat t Oikeuslaitos 35 Yleiset alioikeudet, hovioikeudet, korkein oikeus Lääninoikeudet ja korkein hallintooikeus Vankeinhoito 118 Alkoholihallinto 2 Sosiaali ja terveysministeriö Läänien raittius ja alkoholiasiain tarkastaj at Muut hallintomenot Alkoholivalvonta 29 Kunnalliset alkoholitarkastajat, Alko, tulli Valistus ja raittiustoiminta 29 Kunnalliset raittiuslautakunnat, Alko, raittiusjärjestöt Tutkimustoiminta 4 Alkoholitutkimussäätiö Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos Alkon fysiologinen laboratorio Yhteensä 225 VAIHTOEHTOISKUSTANNUKSET Kuolemantapausten aiheuttama työn arvon menetys Sairauden tai vamman aiheuttama työn arvon menetys Luvattoman poissaolon tms. aiheuttama työn arvon menetys Vankeusajan aiheuttama työn arvon menetys Yhteensä l VARSINAISET JA VAIHTOEHTOIS KUSTANNUKSET YHTEENSA

4 Varsinais et kustannuks et Terueydenhuolto Selvityksessä tehdyn laskelman mukaan oli sairaaloissamme vuonna 1978 kaikkiaan noin 1,2 miljoonaa alkoholihoitopäivää eli 5,7 "/o kaikista sairaanhoitopäivistä. Alkoholihoitopäivät tulivat maksamaan noin 236,8 Selvitys perustui vuonna 1972 suoritettuun tutkimukseen, jossa alkoholihoitopäivien osuus sairaaloiden hoitopäivistä vaihteli 2,2 o/o:sta 25,7 %:iin sairaalamuodosta riippuen. Yli puolet alkoholihoitopäivistä käytettiin mielenterveyden häiriöiden hoitoon. Yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä olivat alkoholismi, jakomielitaudit sekä neuroosit. Noin 10 % alkoholihoitopäivistä käytettiin erilaisten tapaturmien ja myrkytysten aiheuttamien vammojen hoitoon. Alkoholihoitopäiviä liittyi melko runsaasti myös verenkiertoelinten ja tuberkuloosin hoitoon. Sairaaloiden päivystyspoliklinikoille tulevista potilaista arvioitiin olevan alkoholitapauksia 13,5 %. Muiden poliklinikoiden osalta vastaavaksi luvuksi arvioitiin 4,9 o/o. Tällöin on otettu huomioon ainoastaan humalassa hoitoon tulleet potilaat. Muussa avohoidossa arvioitiin alkoholitapausten osuudeksi 0,6 5,1"/o vastaanottotyypistä riippuen. Poliklinikoilla ja avohoidossa oli laskelmien mukaan vuonna 19?8 noin alkoholihoitokävntiä, joka on 2,4 o/o kaikista hoitokäynneistä. Alkoholihoitokäynnit tulivat maksamaan 52,9 Koko terveydenhuollolle alkoholin käyttöön liittyvät hoitotoimenpiteet tulivat maksamaan 289,7 miljoonaa markkaa, joka on 5,2 o/o 'vuoden 19?B terveyden ja sairaanhoidon menoista. Virallinen tilastointi tapahtuu yleensä viiden perinteisen alkoholisairauden eli alkoholismin, alkoholipsykoosin, alkoholimyrkytyksen, maksakirroosin ja haimatulehduksen perusteella. Näiden hoitokustannukset olivat 31,9 miljoonaa markkaa, jota voidaan pitää alkoholin käytön terveydenhuotlolle aiheuttamana minimikustannuksena. Kuoio 2. Alkoholin käyttöön liittyvät haittakustannukset vuonna 1978, prosenttiosuudet 18,6 % 14,7 % 14,5 % 10,9 0/. 9,9 % 1,9 % 7,0 % 5,9 o/o 4,6 % t,7 % 1,4 % L,4 0/o 0,9 % 0,4 % 14,7 vaihtoehtoiskustannukset: sairaudet vaihtoehtoiskustannukset : kuolemat terveydenhuolto työkyvyttömyyskorvaukset tapaturmien aineelliset vahingot poliisitoimi sosiaalihuolto vankeinhoito vaihtoehtoiskustannukset : vankilat oikeuslaitos alkoholivalvonta valistus ja raittiustoiminta vaihtoehtoiskustannukset : poissaolot tutkimustoiminta (0,2 %) oikeuslääketiede (0,1 %) alkoholihallinto (0,1 %) 0.4 0;e 1,4 1,4 Oikeu s l ääk ett e t e elli,s e t ku s t annuk s e t Rattijuopumuksen toteamiseksi tääkäri suorittaa lähes aina kliinisen humalatutkimuksen sekä ottaa verinäytteen. Vuonna 1978 tehtiin tutkimusta ja niiden kustannukset lääkärinpalkkioiden osalta olivat noin 1,9 Verinäytteiden analysoinnin suorittaa kansanterveyslaboratorio, ja analysointikustannukset olivat noin 0,6 Oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten osalta ei mahdollisia alkoholin käyttöön liittyviä kustannuksia voitu laskea. TU ökauattömge den i ohdosta maksetut koruaukset Kansaneläkelaitos maksoi,7 190

5 vuonna 1978 päivärahaa sairaspäivältä, joissa pääsyynä oli jokin alkoholisairaus: alkoholismi, alkoholipsykoosi, maksakirroosi tai alkoholimyrkytys. Jos mukaan otetaan tapaukset, joissa jokin edellä mainittu sairaus on lisäsairautena, nousee korvauspäivien luku arviolta ne Iinkertaiseksi ja korvausten summa noin 15 miljoonaan markkaan. Samana vuonna Kansaneläkelaitos maksoi jonkin alkoholisairauden perusteella 4710 henkilölle työkyvyttömyyseläkettä 37,9 miljoonaa markkaa. Työ ja virkaeläkejärjestelmien myöntämistä työkyvyttömyyseläkkeistä arviolta 5 % oli tapauksia, joissa jokin alkoholisairaus oli pää tai lisäsairautena. Alkoholisairauksien perusteella maksettiin täysiä tai osaeläkkeitä noin henkilölle yhteensä 90,2 Alkoholisairauksien vuoksi maksettiin siis vuonna 1978 päivärahoina ja eläkkeinä yhteensä 143,1 Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella vakuutusyhtiöt maksoivat vuonna 1978 alkoholin käyttöön liittyvien työtapaturmien vuoksi päivärahaa noin 10,8 miljoonaa markkaa ja elinkorkoina noin 12,4 Yhteensä korvaukset olivat 23,2 Tällöin on arvioitu, että alkoholi on yhteydessä 810 7o:ssa työtapaturmia. Tapaturmiin liittyvät vakuutusyhtiöiden hallinnolliset kustannukset olivat noin 6 Vakuutusyhtiöt maksoivat vuonna 1978 liikenteen alkoholionnettomuuksissa loukkaantuneille ja kuolleiden omaisille korvauksina noin 6,4 Rattijuoppo ja tämän kyydissä ollut matkustaja eivät saa korvausta. Vakuutusyhtiöiden hallinnolliset kustannukset alkoholionnettomuuksien osalta olivat noin 0,4 Muissa kuin työ ja liikennetapaturmissa arvioitiin alkoholitapausten osuudeksi Kansaneläkelaitoksen suorittaman tutkimuksen perusteella 1530 %. Kansaneläkelaitos maksoi näiden muiden alkoholin käyttöön liittyvien tapaturmien johdosta päivärahaa noin B,B miljoonaa markkaa ja työkyvyttömyyseläkkeitä noin 15,9 miljoonaa markkaa. Työ ja virkaeläkejärjestelmien maksamat vastaavat työkyvyttömyyseläkkeet olivat arviolta 14,6 Yhteensä korvaukset olivat noin 39,3 Alkoholin käyttöön liittyvän työkyvyttömyyden johdosta maksettiin vuonna 1978 päivärahoina ja eläkkeinä yhteensä 212,0 Korvauksiin liittyvät vakuutusyhtiöiden hallinnolliset kustannukset olivat 6,4 Laskelmien ulkopuolelle jäivät vapaaehtoisten yksityisten sairaus ja tapaturmavakuutusten perusteella maksetut korvaukset. Sosiaalihuollon kustannukset Vuonna 1978 alkoholin käytöstä sosiaalihuollolle aiheutuneet kustannukset olivat 139,7 miljoonaa markkaa eli noin 0,4 o/o sosiaalimenoista. Kustannuksista 62,6 miljoonaa markkaa eli 45 % oli päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollon menoja. Päihdehuollon toimipisteissä hoidettiin noin päihdeongelmatapausta. Työpaikoilla harjoitettuun päihdeongelmaisten hoitoonohjaukseen käytetyistä varoista ei ole saatavissa tietoja. Irtolaishuollon kohteeksi joutui noin 700 henki Iöä, ja huollon kustannukset olivat 0,4 Huoltoapua maksettiin 53,1 miljoonaa markkaa eli arviolta 27 % huoltoavun kokonaiskustannuksista. Tilastojen mukaan lastensuojelutapaukseen eli 2l %:iin kaikista oli syynä joko lapsen tai nuoren oma tai hänen huoltajiensa alkoholin käyttö. Lasten ja nuorten huollon kustannukset olivat 23,6 Elatusten ja vanhusten huollon osalta ei alkoholin käytöstä aiheutuneita kustannuksia voitu arvioida. On kuitenkin ilmeistä, että alkoholin käyttöä esiintyy sosiaalihuoltoa tarvitsevien taustalla huomattavasti enemmän kuin huollon viralliset syyt osoittavat. Poliisitoimen kustannukset Rikostilaston mukaan poliisin vuonna 1978 selvittämistä rikoksista noin :een eli 18 %:iin liittyi alkoholin käyttöä. Rattijuopumustapauksia näistä oli noin ja 191

6 alkoholilakirikoksia noin Väkivaltarikoksista noin 49 % ja omaisuusrikoksista noin 23 % tapahtui alkoholin vaikutuksen alaisena. Laskelmissa oletettiin, että näiden alkoholitapausten osuudet pitävät paikkansa paitsi. rikospoliisin tehtävien osalta, myös eri oikeusasteissa vastaavista rikoksista syytettyjen sekä vapausrangaistuksiin tuomittujen kohdalla. Valtion poliisimenoista noin 80 % eli miljoonaa markkaa oli paikallispoliisin menoja. Alkoholin käytön paikallispoliisille aiheuttamien kustannusten laskeminen perustui Helsingin poliisilaitoksen tehtävärakenteen selvittämiseen, ja näin saadut tulokset yleistettiin koko maata koskeviksi. Järjestyspoliisin tehtävistä 45 % arvioitiin olevan alkoholin käyttöön liittyvien järjestyshäiriöiden ja rikosten selvittämistä. Näistä tehtävistä järjestyspoliisille aiheutuneet kustannukset vuonna 1978 olivat 120,5 Päihtyneiden säilöönottojen osuus oli tästä arviolta 37,6 Alkoholin käyttöön liittyvien rikosten selvittäminen aiheutti rikospoliisille kustannuksia noin 25,3 505,1 Huoltopoliisin työajasta arviolta 60 % meni erilaisten alkoholin käyttöön liittyvien tapausten hoitamiseen, ja kustan nukset näiden osalta olivat noin 12,6 Alkoholin käyttöön liittyvien tehtävien hoito tuli vuonna 1978 maksamaan paikallispoliisille yhteensä 158,4 miljoonaa markkaa, joka on 3l % paikallispoliisin valtiolle aiheuttamista kokonaiskustannuksista. Valtion poliisimenoista 0,5 miljoonaa markkaa meni selviämisasemien ylläpitämiseen. Oikeuslaitoksen j a u ankeinhoidon kusalkoholin käyttöön liittyviä tannukset rikosasioita käsiteltiin yleisissä alioikeuksissa, hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa vuonna 1978 noin ia niiden käsittely tuli maksamaan noin 31,8 Alkoholin käyttöön liittyvien riitaasioiden käslttely yleisissä alioikeuksissa, lääninoikeuksissa sekä korkeimmassa hallintooikeudessa tuli L92 laskelmien mukaan maksamaan noin 3,0 Vuonna 1978 tuomittiin yleisissä alioikeuksissa alkoholin käyttöön liittyvistä rikoksista noin henkilöä ehdottomiin vapausrangaistuksiin. Rangaistuksen keskimääräinen pituus oli 198 vuorokautta. Rangaistusten vankeinhoidolle aiheuttamat kustannukset olivat noin 118, Aineelliset uahingof Vuonna yhteensä vakuutusyhtiöille ilmoitettiin työtapaturmaa ja ammattitautia. Alkoholin käyttöön liittyvissä työtapaturmissa aiheutuneet aineelliset vahingot ja tuotantotappiot olivat arviolta 168 Kustannuksia arvioitaessa on oletettu, että alkoholin käyttö liittyy 810 %:iin työtapaturmista, ja arvioitu tehtyjen tutkimusten perusteella, että aineellisten vahinkojen kokonaissumma on 3,5 kertaa suurempi kuin työnantajien maksamat tapaturmavakuutusmaksut. Vuonna 1978 poliisin tietoon tuli tieliikenneonnettomuutta, jossa yksi tai useampi osallinen oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Tämä oli ll % kaikista tieliikenneonnettomuuksista. Liikenneonnettomuuksien aineelliset vahingot olivat noin 29,5 miljoonaa markkaa, josta 5,7 miljoonaa markkaa oli vakuutusyhtiöiden syyttömille osapuolille maksamia korvauksia ja loput 23,8 miljoonaa markkaa suoraan rattijuoppojen maksettavaksi jääviä kustannuksia. Alkoholitapaturmiin liittyvien aineellisten vahinkojen aiheuttamat kustannukset olivat yhteensä noin 198 Muiden tapaturmien, tulipalojen ja rikosvahinkojen osalta ei tietojen puuttuessa ole voitu arvioida kustannuksia. Muut uarsinaiset kustannukset Alkoholihallinnossa sosiaali ja terveysministeriölle kuuluu yleinen huolenpitovelvoliisuus siitä, että alkoholilainsäädäntöä ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan. Ministeriön raittiusja alkoholiosaston menot olivat vuonna 1978 noin I Läänien raittius ja alkoholiasiain tarkastajat val vovat kuntien raittiuslautakuntien toi

7 mintaa ja seuraavat läänien alkoholioloja ja kunnallisten alkoholitarkastajien toimintaa. Tästä aiheutuneet menot olivat 0,5 Sosiaalihallituksen erityishuoltotoimisto, joka käsittelee mm. päihteiden väärinkäyttäjien huoltoa koskevat asiat, käytti varoja noin 0,5 Yhteensä alkoholihallinnon menot olivat 2 Tarkastelun ulkopuolelle jäi useita merkittäviä keskushallinnon elimiä, joiden osalta alkoholihallinnon osuutta ei voitu arvioida. Alkoholivalvonnan kokonaiskustannuksista kunnallisten alkoholitarkastajien toiminnan osuus oli 2,7 miljoonaa markkaa. Alkon suorittamaan alkoholin valmistuksen, käytön ja myynnin valvontaan käytettiin noin 2,9 Tullin menot alkoholin salakuljetuksen valvonnan osalta olivat 24 miljoonaa markkaa, joka on kolmannes tullivalvonnan kokonaiskustannuksista. Poliisivalvonnan kustannukset on sisällytetty poliisitoimen kokonaismenojen arvioon. Valistus ja raittiustoimintaan käytettiin vuonna l97b varoja noin 29 miljoonaa markkaa. Tästä yli puolet eli lb miljoonaa markkaa oli kunnallisten raittiuslautakuntien menoja. Raittiusjärjestöt käyttivät vuonna 1978 varoja 7,8 miljoonaa markkaa, josta 58 % oli valtionapua. Alkon valistustoiminnan menot olivat 3,1 Alkoholin käyttöön Iiittyvää tutkimustoimintaa harjoittavat tai rahoittavat lähinnä Alkoholitutkimussäätiö sekä Alkon Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos ja Keskuslaboratorio. Alkoholitutkimukseen käytettiin vuonna 1978 varoja 3,9 V aiht o eht oi sku st annuk s e t Vaihtoehtoiskustannukset laskettiin keskimääräistarkasteluna työn rajatuottavuuteen ja potentiaaliseen bruttokansantuotelaskentaan tukeutuen. Työn arvon mittana käytettiin teollisuustyöntekijäin keskiansiota. Alkoholin käyttöä Httyy arviolta 45 %:iin kuolemantapauksista. Sairaudesta johtuvista kuolemantapauksista arviolta 23 % ja väkivaltaisista kuolemantapauksista (tapaturmat, itsemurhat, henkirikokset) 2030 o/o on alkoholin käyttöön liittyviä. Vuonna 1978 alkoholitapausten lukumäärä oli noin Alkoholikuolemantapausten johdosta menetetään keskimäärin 10 työvuotta enemmän kuin muiden kuolemantapausten johdosta. Täten menetetyn potentiaalisen työpanoksen arvo oli 295 Alkoholin käyttöön liittyvien sairauksien, tapaturmien ja väkivallantekojen johdosta menetettiin potentiaalista työpanosta noin 372 miljoonan markan arvosta. Tästä summasta 42 % aiheutui lyhytaikaisesta työkyvyttömyydestä, jonka takia menetettiin noin miljoona työpäivää, ja loput pysyvästä työkyvyttömyydestä. Laskelmassa ovat sairauksien osalta mukana vain ns. alkoholisairaudet (alkoholismi, maksakirroosi, alkoholipsykoosi ja alkoholimyrkytys). Kustannuksista 143 miljoonaa markkaa aiheutui alkoholin käyttöön liittyvistä tapaturmista tai väkivallanteoista. Muusta syystä kuin sairaudesta tai vammasta johtuvan poissaolon takia menetettiin potentiaalista työpanosta arviolta l1l miljoonan markan arvosta. Valtaosa tästä eli 92 miljoonaa markkaa aiheutui vankeusajan menetetystä työpanoksesta. Arviolta työpäivää menetettiin luvattomien poissaolojen, krapulan tms. syyn takia. On ilmeistä, että poissaolojen lisäksi menetetään potentiaalista työpanosta huomattavasti myös sen takia, että alkoholin vaikutuksen alaisena tai krapulassa pystytään tekemään työtä vain vajaatehoisesti. VERTAILU MUISSA MAISSA TEHTYIHIN TUTKIMUKSIIN Kokonaisvaltaisia alkoholin haittakustannuslaskelmia on eri perustein tehty Iähinnä Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Irlannissa ja Ranskassa. Eri maiden alkoholiolojen ja alkoholikulttuurin sekä haittakustannusten laskentaperiaatteiden eri 193

8 laisuus tekee tulosten vertailun vaikeaksi. Tutkimuksista voidaan poimia seuraavat yhteiset erityispiirteet: Alkoholin käytön haittoja on pystytty mittaamaan siten, että haittojen luokittelu on hyvin yhdenmukaista (terveyshaitat, menetetty työpanos jne.). Kaikissa tutkimuksissa on runsaasti haittaalueita, joita ei ole pystytty mittaamaan joko niiden luonteen tai haittatietouden puutteen takia. Näkökulmana on joko kokonaistaloudellinen tai julkisen sektorin budjettiluokittainen näkökulma. Kustannusten laskeminen perustuu useimmiten arvionvaraistyyppisiin tietoihin. Alkoholin hyötytekijöitä on yleensä käsitelty vähän tai ei ollenkaan. Kuviossa 3 verrataan tässä selvityksessä laskettuja alkoholin haittakustannuksia muiden maiden kokonaisvaltaisiin laskelmiin. Vertailuperusteina on käytetty prosentuaalista osuutta bruttokansantuotteesta ja per capita kulutusta. Vertailu esitetään pelkästään informatiivisessa mielessä, sillä bruttokansantuotteen ja kulutustason ohella haittakustannusten suuruuteen vaikuttavat monet muutkin tekijät, joista tyypillisinä esimerkkeinä mainittakoon kulutuksen ajallinen kehittyminen ja jakautuminen kuluttajien kesken. Ranskassa sekä lasketut alkoholin haittakustannukset että kulutus ovat oleellisesti suuremmat kuin muissa maissa. Kulutustasoon suhteutettuna alkoholitalousprojektin laskemat haittakustannukset ovat Sveitsin ja Irlannin vastaavia suuremmat. Yhdysvalloissa kulutustaso on hieman suurempi kuin Suomessa, mutta lasketut haittakustannukset selvästi suuremmat. Yhdysvaltojen haittakustannukset ovat samaten selvästi suuremmat kuin Sveitsissä ja Irlannissa. Syynä on Yhdysvaltojen tutkimuksessa oleva suuri vaihtoehtoiskustannusten osuus. Alkoholipolitiikka Vol. 45: , Kuuio 3. Eri selvityksissä Iaskettujen alkoholin haittakustannusten vertailua Alkoholin haittiakustannukset BKT:sra (%) BerryBoland I/USA * * Berry lllusa Walsh/lrlanti ++ Alkoholitalousprdt rkli/suomi '+ toulutr/sveitsi Ministß/ Ranska Per cadta kulutus (litroina l0o %;n alkoholia) LOPPUTOTEAMUKSIA Kaikissa alkoholin haittavaikutuksia käsittelevissä tutkimuksissa on myönnetty haittakustannustarkastelun ja tulosten tulkinnan vaikeudet. Alkoholitutkimuksen tässä vaiheessa ei voida verrata alkoholista saatuja hyötyjä ja haittoja yksikäsitteisesti. Yleinen toteamus eri tutkimuksissa kuitenkin on, että laskettavissa olevat haittakustannukset ovat pienemmät kuin esimerkiksi julkisen vallan saamat verotulot. Samaan lopputulokseen päädyttiin myös tässä selvityksessä. Lisäksi on yleisesti todettu, että mikäli kuluttajat siirtyisivät alkoholista muihin hyödykkeisiin, aiheutuisi myös silloin joitakin muuntyyppisiä kustannusvaikutuksia. Tässä vaiheessa ei myöskään voida verrata eri alkoholipoliittisista toimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia ja niistä saatavia kustannussäästöjä. Samoin ei voida varmistua siitä, että rajoittumalla puhtaasti taloudellisiin suureisiin pystytään tarkastelemaan ehdottomasti merkittävämpiä haittakohteita. Ennen kuin alkoholin syyseuraussuhteeseen liittyvä tietämys lisääntyy, ei voida välttyä monentyyppisiltä laskentaolettamuksilta ja valinnoilta. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että vaikeuksista huolimatta kustannusperusteinen tarkastelutapa on mielekäs keskustelupohjaksi ja uusien tutkimusten lähtökohdaksi. Näin saadaan entistä konkreettisempi kuva aihepiiristä ja sen todella monisäikeisestä ongelmakentästä.