Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1005/2009 vp Lastensuojelulaitosten henkilöstöresurssit Eduskunnan puhemiehelle Lastensuojelun eri työmuotojen piirissä on 6 7 prosenttia alaikäisistä. Se tarkoittaa yli :ta lasta, joiden hyvinvointi ja terveys ovat tai ovat juuri olleet tavalla tai toisella uhattuina. Kodin ulkopuolelle oli viime vuonna sijoitettuna yli lasta ja nuorta. Edellisestä vuodesta on sijoitettujen määrä lisääntynyt kolme prosenttia. Sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on viime aikoina kasvanut 2 5 prosentin vuosivauhtia. Paineet lastensuojelun henkilöstöresurssien lisäämiseen ja laadun turvaamiseen ovat asiakasmäärien kasvaessa lisääntyneet. Asiakasmäärien lisäksi lastensuojelun piirissä olevien lasten ja nuorten elämäntilanteiden moniongelmaisuus on kasvanut. Sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä lääninhallitusten kanssa tekemän selvityksen mukaan vuonna 2008 kuntien sosiaalityöntekijöistä määräaikaisia oli 32,9 prosenttia (1 009 henkilöä). Kelpoisuusvaatimusta ei täyttänyt 26,6 prosenttia kuntien sosiaalityöntekijöistä (818 henkilöä). Lastensuojelulaitoksissa työskentelee sosiaalityöntekijöiden vakanssien ohella henkilöstöä myös muissa tehtävissä. On erityisen tärkeää, että sijaishuoltopaikan koko henkilöstöllä on työssään koulutukseen perustuvaa riittävää asiantuntemusta ja että henkilöstö on riittävän kokenutta ja ammattitaitoista. Erilaiset lapset tarvitsevat erilaisia palveluja, ja henkilöstöltä vaaditaankin hyvin laaja-alaista ammattitaitoa sekä kykyä työskennellä usein haastavissa tilanteissa, sillä nykyisin monesti sijaishuoltoon sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on takanaan useita sijoituksia kodin ulkopuolelle ja paljon muitakin traumatisoivia kokemuksia. Lastensuojelun resurssit on turvattava, jotta tarvittavat lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun toimenpiteet voidaan tehdä riittävän ajoissa. Jos huostaanottoon ja sijaishuoltoon sijoittamiseen on syytä ryhtyä, on varmistettava, että sijaishuollossa on riittävästi ammattitaitoista ja koulutettua henkilökuntaa, joka vastaa lasten ja nuorten erityistarpeisiin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo turvata sen, että sijaishuoltoon sijoitetut lapset ja nuoret saavat tarpeitaan vastaavaa ja asiantuntevaa hoitoa ja onko hallitus tehnyt selvitystä siitä, kuinka paljon lastensuojelulaitoksissa työskentelee henkilöstöä, jolla ei ole tehtävän ja lasten erityistarpeiden vaatimaa kelpoisuutta? Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2009 Sari Palm /kd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Palmin /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1005/2009 vp: Miten hallitus aikoo turvata sen, että sijaishuoltoon sijoitetut lapset ja nuoret saavat tarpeitaan vastaavaa ja asiantuntevaa hoitoa ja onko hallitus tehnyt selvitystä siitä, kuinka paljon lastensuojelulaitoksissa työskentelee henkilöstöä, jolla ei ole tehtävän ja lasten erityistarpeiden vaatimaa kelpoisuutta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lastensuojelulain (417/2007) 2 :n mukaan ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista on vanhemmilla ja muilla huoltajilla. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Laissa säädetyin edellytyksin lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin lapsen hoidon ja huollon järjestämiseksi. Lastensuojelulaissa korostetaan keskeisenä toimintaperiaatteena lapsen ja perheen ongelmien ehkäisemistä sekä puuttumista riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelulain toimeenpanossa on kiinnitetty erityistä huomiota lasten ja perheiden varhaisen tuen ja ehkäisevän työn kehittämiseen. Merkittävää on myös havaita, että ehkäisevää lastensuojelutyötä tehdään myös kunnan muiden palvelujen piirissä, kuten äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä. Perheelle annettu varhainen tuki ja ongelmien syvenemisen ehkäisy vaikuttavat lastensuojelutoimenpiteiden suunnitteluun ja luovat hyvät edellytykset lapsen kuntoutumiselle ja perheen jälleenyhdistämiselle huostaanottotilanteissa. Mikäli päädytään lapsen tai nuoren sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, niin kunnan tulee huolehtia siitä, että lapsen tai nuoren tarpeet määrittävät sijaishuoltopaikan valintaa. Lapsen sijoittaneen kunnan tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshuoltoon toteutuu lastensuojelulain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoituskunnan on lastensuojelulain 16 :n 2 ja 3 momentin mukaisesti järjestettävä. Jos lapsen sijoittanut kunta havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa sellaisia epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen tulee salassapitovelvoitteiden estämättä ilmoittaa asiasta viipymättä sijoituskunnalle ja lääninhallitukselle sekä tiedossaan oleville muille lapsia samaan sijaishuoltopaikkaan sijoittaneille kunnille. Lastensuojelulaitoksessa henkilöstön määrä on suhteutettava hoidettavien lasten tai nuorten lukumäärään, heidän tarvitsemaansa hoitoon ja 2

3 Ministerin vastaus KK 1005/2009 vp Sari Palm /kd kasvatukseen sekä toiminnan luonteeseen. Lastensuojelulain 59 :n mukaan lastensuojelulaitoksen asuinyksikössä tulee olla vähintään seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää. Jos samassa rakennuksessa on useampi asuinyksikkö, asuinyksikköä kohden tulee olla vähintään kuusi hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää. Lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatustehtävistä vastaavan johtajan kelpoisuusvaatimus on soveltuva korkeakoulututkinto, alan tuntemus sekä riittävä johtamistaito sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista annetun lain (272/2005) mukaan. Korkeakoulututkintona voi tulla kyseeseen esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinto taikka siirtymäsäännösten nojalla ammattikorkeakoulututkintoa edeltänyt opistoasteen tutkinto. Suositeltavaa on, että johtotehtävissä hyödynnetään ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tuottamaa osaamista. Hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksissa on otettava huomioon toimintayksikön asiakaskunnan erityistarpeet ja toiminnan luonne. Lastensuojelulaitoksilla ei ole vaikeuksia saada kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä, mutta henkilöstön vaihtuvuudesta voi aiheutua aika ajoin haittaa toiminnalle. Sosiaalityöntekijävaje kohdentuu kuntien lastensuojelun avohuollon toimintaan. Lastensuojelun tehtävärakenteita tuleekin muuttaa sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuosituksen (STM julkaisuja 2007:14) mukaisesti. Kuntien on huolehdittava siitä, että lastensuojelussa on sosiaalityöntekijöiden lisäksi muita ammattiryhmiä, etenkin sosiaaliohjaajia huolehtimassa lastensuojelulain velvoitteiden toteutumisesta. Avohuollon ja sijaishuollon välistä yhteistyötä on myös kehitettävä ja varmistettava, että kunnan sosiaalityöntekijä huolehtii toimivasta ja riittävästä tiedonkulusta ja valvonnasta sijoitetun lapsen tai nuoren asiassa. Lapsen tai nuoren tarpeita vastaavan sijaishuoltopaikan turvaaminen edellyttää myös perhehoidon osuuden lisäämistä laitospainotteisessa sijaishuollossa. Perhehoitolainsäädännön kehittämisehdotuksia työstävä työryhmä tuottaa väliraportin työryhmän kehittämisehdotuksista vuoden 2010 alkupuolella. Sosiaali- ja terveysministeriö tukee valtakunnallisen perhehoidon toimintaohjelman laatimista. Parhaillaan laaditaan myös lastensuojelulain perusteella valtakunnallisia lastensuojelun laatusuosituksia, joiden avulla kunnan lastensuojelun järjestämiseen liittyviä vastuita ja velvollisuuksia tarkennetaan sekä tuetaan arjen toimintakäytäntöjen valtakunnallisesti yhtenäistä toteutumista. Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2009 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1005/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Palm /kd: Hur ämnar regeringen säkerställa att de barn och unga personer som placeras i vård utom hemmet vård får sakkunnig vård som tillmötesgår deras behov och har regeringen gjort en utredning om hur många av dem som är anställda på barnskyddsinstitutionerna saknar den behörighet som uppgiften och barnens behov förutsätter? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 2 i barnskyddslagen (417/2007) har barnets föräldrar och andra vårdnadshavare huvudansvaret för barnets välfärd. Barnets föräldrar och andra vårdnadshavare ska trygga en harmonisk utveckling och välfärd för barnet enligt lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt (361/1983). Myndigheter som arbetar med barn och familjer ska stödja föräldrar och vårdnadshavare i deras uppgift som fostrare samt sträva efter att erbjuda familjen nödvändig hjälp tillräckligt tidigt samt vid behov hänvisa barnet och familjen till barnskyddet. Barnskyddet ska stödja föräldrarna, vårdnadshavarna och andra personer som svarar för barnets vård och fostran i fostran av och omsorg om barnet genom att ordna behövliga tjänster och stödåtgärder. Under de förutsättningar som anges i lagen kan ett barn placeras utom hemmet eller andra åtgärder vidtas för att vården och omsorgen om barnet ska kunna ordnas. I barnskyddslagen betonas som en central princip att förebygga barnets och familjens problem samt att tillräckligt tidigt ingripa i problem som observerats. Vid verkställigheten av barnskyddslagen har man fäst särskild uppmärksamhet vid utvecklingen av ett tidigt stöd och förebyggande arbete för barn och familjer. Det bör även noteras att förebyggande barnskyddsarbete även utförs inom ramen för kommunens övriga tjänster såsom vid rådgivningsbyråerna för mödravård och barnavård och inom annan hälsovård, barndagvård, undervisning och ungdomsarbete. Genom att på ett tidigt stadium stödja familjen och vidta åtgärder för att förebygga allvarliga problem kan man inverka på planeringen av barnskyddsåtgärder och skapa goda förutsättningar för att rehabilitera barnet och återförena familjen i situationer med omhändertaganden. Om ett beslut om att placera ett barn eller en ung person i vård utom hemmet fattas, ska kommunen se till att de behov som barnet eller den unga personen har styr valet av plats för vård utom hemmet. Placerarkommunen ska övervaka att barnets placering i familjevård eller anstaltsvård förverkligas enligt barnskyddslagen och att barnet under den tid placeringen varar får de tjänster och stödåtgärder som det behöver och som placeringskommunen i enlighet med 16 2 och 3 mom. i barnskyddslagen ska ordna. Om den kommun som placerat barnet upptäcker sådana missförhållanden eller brister i verksamheten på platsen för vård utom hemmet som kan påverka vården eller omsorgen om de placerade barnen, ska den utan hinder av skyldigheten att iaktta sekretess omgående underrätta placeringskommunen och länsstyrelsen samt andra kommuner som enligt dess vetskap har placerat barn på samma plats för vård utom hemmet om saken. 4

5 Ministerns svar KK 1005/2009 vp Sari Palm /kd Antalet anställda på en barnskyddsanstalt ska ställas i relation till antalet barn eller unga personer som vårdas, den vård och fostran de behöver samt verksamhetens natur. Enligt 59 i barnskyddslagen ska i en bostadsenhet minst sju anställda vara sysselsatta i vård- och fostringsuppgifter. Om det finns flera bostadsenheter i samma byggnad, ska det per bostadsenhet finnas minst sex anställda som är sysselsatta i vård- och fostringsuppgifter. Behörighetsvillkoren för den föreståndare som ansvarar för vård- och fostringsuppgifter vid en barnsskyddsanstalt är enligt lagen om behörighetsvillkoren för yrkesutbildad personal inom socialvården (272/2005) för uppgiften lämplig högskoleexamen, kännedom om branschen och tillräcklig ledarförmåga. Som högskoleexamen kan komma i fråga t.ex. en yrkeshögskoleexamen eller med stöd av övergångsbestämmelserna en yrkesinriktad examen på institutnivå vilken föregick yrkeshögskoleexamen. Det rekommenderas att man i fråga om ledningsuppgifter drar nytta av den kompetens som en högre högskoleexamen producerar. I behörighetsvillkoren för personal i vård- och fostringsuppgifter ska hänsyn tas till specialbehoven bland verksamhetsenhetens klienter och verksamhetens art. Barnskyddsanstalterna har inte svårigheter med att rekrytera personal som uppfyller behörighetsvillkoren, personalomsättningen kan dock tidvis orsaka problem för verksamheten. Bristen på socialarbetare är koncentrerad till öppenvården inom barnskyddsverksamheten i kommunerna. Uppgiftsstrukturerna för barnskyddet ska därför ändras enligt en rekommendation för uppgiftsstrukturer för den yrkesutbildade personalen inom socialvården (Social- och hälsovårdsministeriets publikationer 2008:11). Kommunerna ska se till att det inom barnskyddet även finns andra yrkesgrupper än enbart socialarbetare, framför allt socialhandledare, vilka ser till att skyldigheterna som föreskrivs i barnskyddslagen fullgörs. Samarbetet mellan öppenvården och vården utom hemmet ska också utvecklas. Det ska dessutom säkerställas att en kommunalt anställd socialarbetare ser till att det finns välfungerande och tillräcklig information om och övervakning av ärenden som gäller placering av ett barn eller en ung person. En förutsättning för att kunna säkerställa att platsen för vård utom hemmet tillmötesgår barnets eller den unga personens behov är även att andelen familjevård utökas inom den institutionsbetonade vården utom hemmet. En arbetsgrupp som bereder förslag till utveckling av familjevårdslagstiftningen ska ge ut en mellanrapport om arbetsgruppens utvecklingsförslag i början av Social- och hälsovårdsministeriet stödjer arbetet med att göra upp ett rikstäckande handlingsprogram för familjevården. Som bäst pågår även arbetet med att göra upp rikstäckande kvalitetsrekommendationer om barnskyddet. Med hjälp av dem ska ansvarsområden och skyldigheter relaterade till tillhandahållandet av kommunala barnskyddstjänster preciseras och en harmonisering av den dagliga verksamhetspraxisen på riksnivå stödjas. Helsingfors den 18 december 2009 Omsorgsminister Paula Risikko 5