Suomalaisten sodat, rauhat ja rajat Ke klo Opistotalo, Helsinginsali Helsinginkatu 26 Jussi Tuovinen

Transkriptio

1 Suomalaisten sodat, rauhat ja rajat Ke klo Opistotalo, Helsinginsali Helsinginkatu 26 Jussi Tuovinen

2 Luentosarjan ohjelma Saagojen legendoista Hämeen kapinaan Suomen sotahistoria esihistoriallisena aikana Toisesta ristiretkestä juuttivihaan Suomen sotahistoria keskiaikana Kreivisodasta Turun verilöylyyn Suomen sotahistoria Vaasa-aikana Puolan sodasta Uudenkaupungin rauhaan Suomen sotahistoria suurvalta-aikana Hattujen sodasta Haminan rauhaan Suomen sotahistoria vapauden ja kustavilaisena aikana Puolan kapinasta Pariisin rauhaan Suomen sotahistoria autonomian ja itsenäisyyden aikana

3 Luentoaineisto Kunkin luennon aineisto ladataan opiston verkkosivulle aina luennon jälkeen Se on pääosin siinä muodossa kuin luennolla on esitetty, mutta mahdolliset korjaus- ja täsmennystarpeet huomioon ottaen Osoite: opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Palaute ja erityiset aihe-ehdotukset ovat tervetulleita, sillä aiheissa on runsaasti valinnanvaraa ja valikoima on pakosti fragmentaarinen

4 Suomen toinen ristiretki Myöhemmin Toiseksi ristiretkeksi nimetty retki Suomeen tehtiin luvulla kirjoitetun Eerikinkronikan mukaan Hämeeseen Birger Jaarlin johdolla, joka voitti hämäläiset ja aloitti linnan rakentamisen Hämeeseen Retken ajoituksesta on erilaisia näkemyksiä, mutta koska kronikassa mainitaan Birger-jaarlin olleen sotaretkellä Ruotsin kuninkaan Eerik Sammalkielen kuollessa, ja koska tämä tiedetään muista lähteistä tapahtuneen , pidetään ajoitusta todennäköisimpänä Myös retken luonteesta on käyty vääntöä; ristiretkiteema lienee paljolti myöhempää romantisointia, mutta retken tuloksena Lounais-Suomi ja Häme kiinnittyivät vahvemmin osaksi Ruotsia ja ilmeisen harvaanasutulle Hämeen rannikolle eli Uudelle maalle alkoi siirtyä yhä enemmän ruotsalaista asutusta

5 Eerikinkronikka Eerikinkronikka (ruotsiksi Erikskrönikan) on 1320-luvulla kirjoitettu keskiaikainen runoteos ja riimikronikka, joka kuvaa Ruotsin tapahtumia Birger Jaarlin ajoista (n ) vuoteen 1319 asti Kronikka on Ruotsin vanhin historiateos ja varhaisin säilynyt ruotsalaisperäinen kirjallinen teos, jonka kirjoittajaa tai laatimispaikkaa ei tunneta varmuudella; vaihtoehtoina on esitetty Turkua ja Tukholmaa Teos on värikkäästi kirjoitettu kuvaus keskiajalta, joka oli täynnä juonitteluja ja politikointia kuninkaan kruunusta Suomen historian kannalta teos on tärkeä, koska se kertoo ruotsalaisten vallan ja kristinuskon laajenemisen alkuajoista pakanallisten suomalaisten alueelle sekä sotaretkistä Hämeeseen ja Karjalaan, joita on pidetty toisena ja kolmantena ristiretkenä Suomeen

6 Erik XI Sammalkieli Eerik XI Eerikinpoika (Sammalkieli) (Erik den läspe och halte) ( ) oli Ruotsin kuningas ja Eerik Sammalkielestä tehtiin kuningas vuonna 1222 kun Juhana Sverkerinpoika kuoli, mutta koska hän oli vielä alaikäinen ja neuvosto hallitsi hänen sijastaan Neuvoston johtaja Knuut Pitkä syrjäytti kolmetoistavuotiaan Eerikin ja kukisti hänet Olustran taistelussa vuonna 1229, jonka jälkeen Eerik pakeni Tanskaan, mutta Knuutin kuoltua vuonna 1234 Eerikistä tuli taas kuningas Eerik kuvataan heikoksi, mutta viisaaksi hallitsijaksi, joka tunsi omat puutteensa, ja hallitsi lähimmän miehensä eli jaarlinsa Birgerin kautta Eerikin kronikan mukaan lisänimensä "Sammalkieli" (oik. "Sammalkieli ja ontuja") Eerik sai, koska hänen puheensa sammalsi ja sen lisäksi hän ontui Hän ilmoitti itse olevansa kolmas tämän niminen Ruotsin kuningas eli oikeasti Erik III; Eerik XI:ksi hänet nimettiin vasta myöhemmin kun Ruotsin kuningashuoneen historia ulotettiin aina Raamatun aikoihin asti ja saagoissa mainituille kuninkaille annettiin fiktiivisiä järjestysnumeroita

7 Birger-jaarli Merkittävään Bjälbo- eli Folkunga-sukuun kuulunut Birger Maununpoika (n ) tunnetaan paremmin nimellä Birger-jaarli Hän on tunnettu paitsi toisesta ristiretkestä myös Tukholman perustamisesta ja monien lakien säätämisestä, esim. ns. rauhanlait (koti-, kirkko-, käräjä- ja naisrauha), sekä perintölaki Arvostetaan edelleen Ruotsissa; nimikkotori ja patsas Tukholmassa, liikeyrityksiä, laitoksia, laivoja ym. Nimetty hänen mukaana

8 Vuoroin vieraissa 1253 Karjalaiset tekivät ryöstöretken saksalaisia vastaan Narvan seudulla 1256 Suomalaiset ja hämäläiset tekivät sotaretken Novgorodia vastaan, mutta joutuvat perääntymään ja Aleksanteri Nevski tekee sitten vuorostaan oman retken Hämeeseen 1257 Karjalaiset tekivät tuhoisan sotaretken Ruotsiin, jonka seurauksena kuningas Valdemarin pyynnöstä Paavi Aleksanteri IV antoi ristiretkijulistuksen karjalaisia vastaan, mikä johtikin tuloksiin, tosin vasta Karjalaiset ja kveenit tekivät hyökkäyksen Norjan Hålogalantiin 1278 Novgorodin ruhtinas Dimitri Aleksandrovitš päätti rankaista niskuroivia karjalaisia ja valloittaa Karjalan 1283 Ruotsalaisten (ja suomalaisten) sotaretki Nevalle ja Laatokalle 1292 Novgorodilaiset tekevät sotaretken Hämeeseen 1292 Ruotsalaisten (ja suomalaisten) sotaretki Karjalaan ja Inkeriin

9 Suomen kolmas ristiretki 1293 Kolmas Suomen ristiretki tehtiin vuonna 1293 Karjalaan Sotaretkestä kertovan Eerikinkronikan mukaan ruotsalaiset valtasivat retken alussa karjalaisten neljätoista kihlakuntaa ja valloittivat Käkisalmen pakanoilta sekä perustivat Viipurin linnan tuhotun karjalaisten linnoituksen paikalle Kronikka kertoo sotaretken syyksi pakanoiden tunkeutumisen kristittyjen alueelle Kuningas Birger Maununpojan antama lupakirje Lyypekille ja muille Itämeren kauppaa käyville kaupungeille mainitsee karjalaisten käännyttämisen motiiviksi karjalaisten kauan harjoittaman rosvouksen ja ryöstelyn sekä ruotsalaisten ja muiden Itämeren kävijöiden vangiksi ottamisen ja kiduttamisen Historiallisissa lähteissä mainitaan karjalaisten tehneet sotaretken Ruotsiin vuonna 1257 ja lisäksi Karjalaiset ja hämäläiset olivat myös hyökkäilleet jatkuvasti toistensa alueille Toisaalta ruotsalaiset halusivat valloittaa Karjalan ja päästä verottamaan kaupankäyntiä vilkkaalla Karjalan kannaksen ja Nevan alueella

10 Birger Maununpoika Birger Maununpoika (n ) oli Ruotsin kuninkaana , joskin hänen alaikäisyytensä aikana vuoteen 1298 asti maata johti marski Tyrgils (tai Torgils, Torkkeli) Knuutinpoika Birger on saanut huonon jälkimaineet erityisesti ns. Nyköpingin pitojen (Nyköpings gästabud) vuoksi Nämä olivat kuningas Birgerin Nyköpingin linnassa järjestämät joulujuhlat, jonne oli sovinnon elkeenä kutsuttu kuninkaan molemmat veljet herttua Valdemar Maununpoika ja herttua Eerik Maununpoika, jotka olivat aiemmin kapinoineet veljeään vastaan (ns. Håtunan kisat, Håtunaleken, 1306) Myöhemmin samana iltana molemmat veljet vangittiin ja vietiin linnan vankitorniin, jossa heidän annettiin kuolla nälkään Kun tieto tapauksesta levisi, nousi suuttumus ja kapina Birgeriä kohtaan, ja hän joutui pakenemaan Tanskaan, jossa kuoli 1321 Herttua Erikin 3-vuotias poika Maunu huudettiin kuninkaaksi Moran kivillä 1318

11 Tyrgils (Torkkeli) Knuutinpoika Eerikinkronikan mukaan suurta sotajoukkoa johti itse marski Tyrgils Knuutinpoika, joskin myöhemmän tutkimuksen valossa tätä ei ole pidetty varmana Tyrgilsiä pidetään Viipurin perustajana, joskin paikalla on ollut aiempaa asutusta ja varustuksia Suomessa Tyrgils, jota kutsuttiin myös muodossa Torgils, sai muodon Torkkeli, mikä esiintyy mm. Viipurin ja Helsingin nimistössä Viipuriin alkuperäiselle paikalleen on myös palautettu välillä sieltä poistettu Ville Vallgrenin suunnittelema Torkkeli Knuutinpojan patsas Tyrgils teki vuonna 1300 uuden sotaretken Neva-joelle, jonka aikana hän rakennutti Neva- ja Ohtajokien väliselle niemelle Maankruunun (Landskrona) puuvarustuksen ja jatkoi hävitysretkeä Laatokalle, Inkeriin ja Vatjaan Maankruunu joutui kuitenkin jo seuraavana vuonna antautumaan novgorodilaisille Kuningas Birgerin ja hänen veljiensä välisessä valtataistelussa Tyrgils joutui kuninkaan epäsuosioon ja hänet mestattiin Tukholmassa

12 Eihän sodat sotimalla lopu Kolmas ristiretki vahvisti Ruotsin asemaa Karjalan kannaksella ja Nevan alueella, mutta ei suinkaan lopettanut sotia 1311 Novgorodilaiset hävittävät Suomea ja polttavat Vanain kaupungin, minkä arvellaan tarkoittaneen nykyisen Hämeenlinnan keskustassa sijainnutta asutuskeskusta ("Vanaja") tai Hakoisten linnaa Janakkalassa 1314 Karjalaisjoukko valloitti Käkisalmen linnan, mutta novgorodilaiset saavat linnan takaisin ja rankaisivat kapinoitsijoita ankarasti Novgorodilaiset tekivät sotaretken shum-kansaa (tsuhnat?) vastaan "Ljudrevin kaupunkiin" ja "Piskuplin kaupunkiin Ljudrevin kaupunki on tulkittu Turuksi, koska Turun linnanherrana oli tähän aikaan Lyder van Kyren ja Piskuplin kaupunki voisi tällöin olla Kuusiston piispanlinna, ja tulla ruotsin sanasta "biskop", piispa Kuusiston linnaa tosin vasta rakennettiin noihin aikoihin, mutta Suomen piispainkronikassa kyllä mainitaan ruteenien (venäläisten) hyökkäys noihin aikoihin

13 Pähkinäsaaren rauha Jatkuvat hävitysretket ja toisistaan irralliset kahakat alkoivat kuitenkin käydä molempien voimille, ja niinpä vuonna 1323 solmittiin Pähkinäsaaressa rauhansopimus, johon myös Suomen ristiretkikauden katsotaan päättyneen Pähkinäsaaren rauha oli Ruotsin alaikäistä kuningasta Maunu Eerikinpoikaa ohjanneen holhoojahallituksen ja Novgorodin tasavallan välillä solmittu rauhansopimus Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson Ruotsin kuningaskunnan ja Novgorodin välillä Se on vanhin tunnettu Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus

14 Rauhan sisältöä Sopimus sai nimensä solmimispaikastaan, Pähkinälinnan (ruots. Nöteborg, ven. Орешек, Orešek) linnoituksesta, joka sijaitsee Laatokan Pähkinäsaaressa Nevajoen niskassa ja jonka Suuriruhtinas Juri Danilovitšin johtamat novgorodilaiset olivat perustaneet samana vuonna Nevan kaupan hallitsemiseksi ja ruotsalaisten invaasion pysäyttämiseksi Rauhansopimuksella turvattiin vapaa kulku Nevajoella ja Itämerellä sekä Ruotsin että Novgorodin mutta myös Lyypekin ja Gotlannin kauppiaille Rauhansopimuksen perusteella Ruotsi sai etupiiriinsä Äyräpään, Jääsken ja Savilahden kihlakunnat Merkittävämmät Itä-Kannaksen ja Laatokan Karjalan asutusalueet jäivät Novgorodille vaikka sopimus ei erikseen niitä mainitsekaan

15 Tulkintoja rajan luonteesta ja kulusta Pähkinäsaaren rauhassa sovitun rajan linjasta on useita erilaisia tulkintoja Kiistaton on vain rajalinjan eteläisin osa, joka ulottui Viipurin itä- ja pohjoispuolelta Saimaan etelärannalle Useimmin toistetun tulkinnan mukaan raja jatkui sieltä nykyisen Savon ja Keski- Suomen halki päättyen lopulta Pohjanlahteen Pattijoella (rauhansopimuksen viimeinen mainittu rajakohta on Petajoki ) Raahen pohjoispuolella Valtaosa raja-alueesta oli 1320-luvulla erämaata, joten rajalinjaa ei juurikaan merkitty, eikä rajasopimuksessa mainittuja maastomerkkejä voida tunnistaa varmuudella Sillä ei myöskään vielä tuolloin ollut sitä merkitystä, minkä se sai myöhemmin asutuksen tiivistymisen ja jäsentyvien valtioiden kehittymisen myötä 1400-ja 1500-luvuilla Ruotsin puolella esitettiin näkemyksiä, että raja olisi kulkenutkin Jäämerelle, jolloin se olisi oikeuttanut savolaisten muuton rajan yli ja Olavinlinnan rakentamisen 1475 Myöhemmin on esitetty näkemyksiä, ettei kyse olisi kiinteästä yksikäsitteisestä rajasta modernissa mielessä, vaan väljemmin nautinta-alueista mahdollisine välialueineen, mutta nämä eivät ole saaneet yksimielistä kannatusta

16 Käkisalmen kapina 1337 Ensimmäinen merkittävä rauhanrikkomus Pähkinäsaaren rauhaa vastaan tapahtui jo 1337 Käkisalmen kapinan yhteydessä 1333 Novgorod läänitti Korelan eli Käkisalmen linnoituksen, Pähkinälinnan ja Laatokankaupungin eli siis käytännössä koko Vatjan viidenneksen liettualaissyntyiselle herttua Narimantasille, joka oli Liettuan suuriruhtinaan Gediminasin poika ja jonka Novgorod oli kutsunut sotapäälliköksi turvaamaan luoteisrajaansa Ruotsia vastaan Narimantas piti alueella niin ankaraa verotusta, että karjalaiset talonpojat nousivat isäntiään vastaan 1337 ja ruotsalainen sotaväki, käytännössä suomalaisia, kutsuttiin apuun, ja nämä saivatkin linnan haltuunsa, mutta pian Novgorod kuitenkin valloitti sen takaisin vakiinnuttaen valtansa uudelleen Epäonnistuneen kapinan seurauksena karjalaisia pakeni Käkisalmen linnaläänistä Ruotsin kuningaskunnan puolella Viipurin linnalääniin, Pohjois-Karjalan erämaihin ja Vienanmerelle saakka Rauhan palauttanut aselepo solmittiin 1339, mikä tarkoitti Pähkinäsaaren rauhan rajan jäämistä ennalleen Narimantasin poika Patrikas ja tämän jälkeläiset toimivat läänitysherroina vielä pitkään, mikä on jättänyt jälkiä myös kansanperinteeseen

17 Maunu Eerikinpojan ristiretki Maunu Eerikinpojan ristiretki eli Ruotsin ja Novgorodin välinen sota vuosina on ensimmäinen, joka on dokumentoitu hyvin niin ruotsalaisissa kun novgorodilaisissakin lähteissä Ruotsin papisto ja erityisesti Pyhä Birgitta kannattivat sotaa Novgorodia vastaan käyttäen uskonnollisia argumentteja Birgitta näki näkyjä, joissa itse Kristus kertoi hänelle, miten ristiretkelle pitää pukeutua, keitä siihen pitää osallistua ja miten sitä johtaa Maunu Eerikinpoika ilmeisesti otti Birgitan näyt ainakin jossain määrin vakavissaan, ja lähti itse johtamaan sotaretkeä jättäen valtion hallintoasiat ja erityisesti sotaretken rahoittamisen pätevälle valloonisyntyiselle vaimolleen Blanka Namurilaiselle (Blanche du Namur, ), joka on sittemmin varsinkin Suomessa tunnettu lastenlorusta (Rida rida Ranka, hästen heter Blanka ) ja Albert Edelfeltin sen pohjalta maalaamasta romanttisesta maalauksesta Kuningatar Blanka, 1877

18 Sodan kulku ja Maunun testamentti Sota alkoi ruotsalaisilta hyvin ja he valtasivat Pähkinälinnan vuonna 1348, mutta novgorodilaiset valtasivat sen seuraavana vuonna takaisin Vuonna 1351 novgorodilaiset vuorostaan epäonnistuivat yrityksessään vallata Viipuri Sota päättyi pian tämän jälkeen Ruotsiin levinneen ruton ja sisäpoliittisten ongelmien takia ja raja jäi ennalleen Sotaan liittyy kiinnostava jälkiepisodi eli ns. Kuningas Maunun testamentti, joka on sepitetty väärennös luultavasti Valamon luostarissa 1400-luvulla tai 1300-luvun lopulla Testamentti liittyy kuningas Maunon myöhempiin vaiheisiin; 1364 Albrekt Mecklenburgilainen syrjäytti tuhlailusta syytetyn Maunun ja tämä joutui maanpakoon Norjaan, jossa erinäisten vaiheiden jälkeen hän hukkui laivansa haaksirikossa 1377 Testamentti tarttuu tähän ja väittää Maunun selvinneenkin hengissä laivansa upottua, minkä jälkeen hän matkusti luostariin, oletettavasti Valamo, jossa hänestä kerrotaan tulleen ortodoksinen munkki nimellä Grigori, joka kuoli vain kolme päivää myöhemmin, mutta ennen sitä hän ehti kirjoittamaan testamenttinsa pojalleen ja veljelleen Testamentissaan Maunu varoittaa heitä toistamasta hänen virhettään ryhtymällä sotaan Venäjää vastaan

19 Muita 1300-luvun sotia Ruotsin valtaistuimesta käydyn kamppailun yhteydessä Turun linna piiritettiin ja lopulta valloitettiin kuningas Maunu Erikinpojan miehiltä 1377 Novgorodilaiset tekivät sotaretken tällä kertaa Pohjois-Pohjanmaalle rakentaen Oulujoen suuhun puisen linnan, jonka ruotsalaiset kuitenkin pian valtaavat ja polttavat 1380-luvulla Ruotsissa uusia valtataisteluita kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen riitaannuttua ylimystön kanssa ja rauhattomuudet leviävät myös Suomen puolelle 1387 Ruotsin valtakamppailuihin sekaantuneet Gotlantia päätukikohtanaan pitäneet merirosvot vitaaliveljet ryöstivät Turun ja liikkuivat muutenkin Suomen rannikoilla pitäen mm. jonkin aikaa Korsholman linnaa hallussaan 1396 Ruotsalaisten sotaretki Karjalaan, Kurkijoen tienoille

20 Tiurinlinnan ja Viipurin hävitykset 1411 Tiurinlinna (ven. Tiverski) oli muinaislinna Karjalankannaksella Vuoksen kapeimmassa kohdassa sijainneella saarella lähellä Räisälää Kronikoiden mukaan Novgorod antoi vuonna 1404 Smolenskin ruhtinaalle Jurille 13 sivukaupunkia (prigorod), joista yhden on arvioitu olleen Tiurinlinna Ruotsalaiset hävittivät linnan vuonna 1411, mikä johti Novgorodin ruhtinaan Luvgeni Olgerdovitšin johtamaan kostoretkeen Viipurin seudulle, jossa novgorodilaiset polttivat mm. Viipurin puisen tuomiokirkon ja esikaupungin Kirkko rakennettiin sittemmin uudestaan kivestä

21 Davidin kapina Davidin kapina oli Ylä-Satakunnassa vuosina tapahtunut veronkantoa vastaan noussut talonpoikaiskapina, joka levisi Vesilahden ja Lempäälän pitäjistä myös läheiseen Hämeeseen Samaan aikaan Davidin kapinan kanssa myös Karjalassa oli vastaavia mutta erillisiä kapinailmiöitä Syksyllä 1438 Ylä-Satakunnan talonpojat nousivat kapinaan, ja johtajakseen he valitsivat Davidin eli Taavetin, joka suhteellisen vauras talonpoika Anian kylän Heikkilän talosta ja jota kutsuttiin talonpoikaiskuninkaaksi (bondekonung) Talonpoikien viha purkautui lähinnä veronkantoa johtaneisiin seudun rälssimiehiin ja erityisesti heistä ylintä eli Turun ja Kastelholman linnojen päällikköä ja voutia saksalaissyntyistä valtaneuvos Hans Kröpeliniä kohtaan (ohessa hänen vaakunansa)

22 Kapinan kukistaminen Lähteiden puuttuessa ei tarkkaan tiedetä, miten tämä mittavaksi paisunut kapina taltutettiin, mutta vouti Hans Kröpelin oli asiassa mukana Myös Turun piispa Maunu II Tavast (ohessa kuvattuna postimerkissä 1933) oli henkilökohtaisesti sovittelemassa uhkaavaa tilannetta Lempäälän Kuokkalassa tammikuussa 1439 Tavalliset talonpojat päästettiin tapahtumista suhteellisen vähällä verrattuna esim. myöhempään Nuijasotaan, mutta sitoumusasiakirjassa 76 talonpoikaa kuuden pitäjän alueelta sai kuitenkin allekirjoittaa asiakirjan, joka on Suomen historiassa ainutlaatuinen Kapinan johtajat David ja hänen veljensä pääsivät pakenemaan Viroon Viipurin linnanpäällikkö Krister Nilsinpoika on kirjeessään kehottanut Tallinnan raatia vangitsemaan Davidin, jos hän ilmestyy kaupunkiin, ja toimittamaan pakolainen Kröpelinille Turkuun, mutta näin ei koskaan tapahtunut, eikä Davidin ja hänen veljiensä myöhemmistä vaiheista ole tietoa

23 Muita 1400-luvun sotia 1446 Hämäläiset ja Savolaiset kahakoivat erämaiden omistuksesta, minkä vuoksi Kaarle Knuutinpoika vahvisti rajan hämäläisten ja savolaisten erämaiden välille Rajanvetoa olivat tiettävästi edeltäneet väkivaltaiset kahakat erämailla sijaitsevien riistamaiden ja kalavesien käyttöoikeuksista Savolaiset väittivät hämäläisten erämiesten murhanneen savolaisia ja syöttäneen näiden ruumiit koirille 1456 Osana Kalmarin unionin sisäisiä valtataisteluja Tanskan kuningas Kristian I pyrki vahvistamaan otteensa Suomen ja piirittää Viipurin linnaa 1479 Novgorodilaiset tekivät hävitysretken Savoon vastalauseena 1475 aloitettua Olavinlinnan rakentamista vastaan 1480 Olavinlinnan rakentaja Eerik Akselinpoika Tott teki tästä hyvästä kostoretken Karjalaan ja sai kronikkatietojen mukaan suuren voiton

24 Vanha viha Vanha viha tarkoittaa Ruotsin ja Moskovan ruhtinaskunnan välistä sotaa, joka käytiin ja joka liittyi Ruotsin ja Venäjän rajaerimielisyyksiin sekä Ruotsin ja Tanskan kiistaan Kalmarin unionin säilymisestä Novgorodin haltuunsa ottanut Moskovan ruhtinaskunta alkoi kiinnittää huomiota suomalaiseen asutukseen, joka oli siirtynyt yli Pähkinäsaaren rauhassa sovittujen rajojen Ruotsi oli koko Kalmarin unionin ajan jakautunut unionin kannattajiin ja vastustajiin, ja näiden väliset kiistat kärjistyivät aika ajoin väkivaltaisiksi Vastustajat katsoivat, että unioni tukee liikaa Tanskan etuja erityisesti Ruotsin ja osin Norjan myös kustannuksella, ja ruotsalaiset valtionhoitaja Sten Sture vanhemman johdolla ryhtyivät avoimeen kapinaan, jolloin unionin hallitsija ja kaikkien kolmen kuningaskunnan (Tanska, Norja ja Ruotsi) kuningas Hannu liittoutui Moskovan kanssa, mitä pidettiin uskonnollisista syistä ennenkuulumattomana Tilanne johti sotaan vuonna 1495