Kiitän kutsusta tulla tuomaan valvojan tervehdys tähän 200-vuotisjuhlaanne.

Transkriptio

1 Hyvät juhlavieraat Kiitän kutsusta tulla tuomaan valvojan tervehdys tähän 200-vuotisjuhlaanne. Pidän tätä osoituksena siitä hyvästä keskusteluyhteydestä, joka Suomessa vallitsee valvottavien ja valvojan välillä. Monilla täällä olevista on minua huomattavasti paremmat tiedot vakuutustoiminnan historiallisesta kehityksestä viimeisten 200 vuoden aikana. Sen vuoksi en käsittele historiaa vaan keskityn puheenvuorossani muutamiin ajankohtaisiin vakuutustoiminnan ja valvonnan kysymyksiin. Samoin vakuutussektorin merkitystä osana finanssisektoria ja sosiaalivakuutusta, osana suomalaista yhteiskuntaa minun ei tarvitse teille erikseen korostaa. Tyydyn toteamaan, että tuo merkitys on erittäin suuri. Vakuutussektorin, kuten koko finanssisektorin, toimintaympäristö on tällä hetkellä vaikea; matalat ja jopa negatiiviset korot, kangerteleva talouskasvu, muuttuvan sääntelyn vaatimukset ja osaltaan myös poliittinen epävarmuus luovat kannattavuuspaineita. Suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat kuitenkin tähän asti pysyneet hyvässä kunnossa ja selvinneet varsin hyvin eurooppalaisissa vertailuissa.

2 Muuttuva toimintaympäristö luo paineita myös yhtiöiden ansaintalogiikalle ja liiketoimintamalleille. Digitalisaatio muuttaa asiakaskäyttäytymistä ja vaikuttaa kilpailutilanteeseen. Digitalisaatiota hyödyntäessään yhtiöt joutuvat vastaamaan useisiin kysymyksiin kuten, mitä tietoja ne voivat käyttää hyväkseen hinnoitellessaan vakuutuksia saatavilla olevan tiedon määrän kasvaessa räjähdysmäisesti, muuttavatko älykkäät esineet tarvetta vakuuttaa, tuleeko alalle uudenlaista kilpailua. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä myös valvojan näkökulmasta kun arviomme sekä vakuutettujen etujen turvaa että yhtiöiden ja koko alan vakavaraisuutta ja vakautta. Suomalaiselle finanssisektorille on ominaista, että merkittävä osa toimijoista kuuluu ns konglomeraatteihin eli ryhmittymiin, jotka harjoittavat sekä rahoitus että vakuutustoimintaa. Valvojan tulee voida varmistua siitä, että ryhmittymän johto hahmottaa johtamansa kokonaisuuden riskit ja riskinkantokyvyn ja että valvoja itse pystyy riittävän kattavalla valvonnalla muodostamaan kokonaisnäkemyksen ryhmittymän riskeistä ja riskinkantokyvystä. Sääntelyn osalta haasteena on, että rahoitus- ja vakuutussektorin sääntelyt eroavat toisistaan ja että ryhmittymiä koskeva sääntely, ns FICO- sääntely, on jäänyt jälkeen sektorikohtaisesta

3 sääntelystä. EU-komissio onkin käynnistänyt hankkeen, jossa konglomeraattisääntely olisi tarkoitus saada ajan tasalle verrattuna sektorikohtaiseen sääntelyyn. Tavoitteemme on FICO-sääntelyn ajantasaistaminen, moninkertaisen valvonnan ja päällekkäisen raportoinnin välttäminen. Vakuutustoiminnan syvin olemus liittyy läheisesti riskin käsitteeseen ja riskin tasaamiseen/jakamiseen, mutta myös riskin ottamiseen. Valvojan tehtävänä on arvioida valvottavan riskejä suhteessa riskinkantokykyyn, sekä valvottavan riskienhallintajärjestelmien riittävyyttä suhteessa otettuihin riskeihin. Vakuutussektorin uusi vakavaraisuussääntely on luonut edellytykset riskien tarkemmalle mittaamiselle ja samalla asettanut lisääntyneitä vaatimuksia valvottavien hallintojärjestelmille ja riskienhallinnalle. Riskien ja pääomien hallintaa ei tehdä kuitenkaan valvojaa varten vaan se on tärkeä osa johtamisen työkaluja ja merkittävä koko toimialan menestykselle. Onkin jo nähtävissä, että uusi sääntely sekä toimijoiden omat toimet ovat lisänneet panostusta näihin asioihin. Tietysti myös ns. Orsa-tyyppisen sääntelyn painottaminen on vaikuttanut asiaan. Yhtiöiden hallintojärjestelmät ja riskienhallinta ovat parantuneet.

4 Vakuutus- ja rahoitussektorien valvonnan yhdistymisen jälkeen oli ajatuksena saattaa eri sektoreita koskevat Finanssivalvonnan määräykset ja ohjeet mahdollisimman laajalti samaan muottiin. Saatuamme toimialalta palautetta ja myös omien havaintojemme perusteella päädyimme ottamaan askeleen toiseen suuntaan ja ryhdyimme lisäämään erityisesti vakavaraisuusmääräysten ja ohjeiden sektorikohtaisuutta. Ylemmän tason sääntely oli yksinkertaisesti liian erilaista, jotta määräyksiä ja ohjeita olisi voitu yhdenmukaistaa järkevästi. Sektorikohtaisuuden lisääminen ja myös lisääntynyt vuoropuhelu määräysten ja ohjeiden valmisteluvaiheessa ovat varmaankin myös toimialan intressissä. Samoin pyrkimyksemme luopua kansallisesta erityissääntelystä silloin kun asiaa koskeva EU-tason sääntely on riittävää. On kuitenkin osa-alueita, joilla mielestäni pitäisi pyrkiä sääntelyn yhdenmukaistamiseen eri sektoreilla. Tyytyväisenä olen pannut merkille, että monilta osin myös EU-lainsäätäjä on samaa mieltä. Esimerkkinä mainitsen sijoitussidonnaisten vakuutusten ja muiden sijoitustuotteiden myynnin asiakkaille. Tässä eri direktiivien vaatimukset ovat lähenemässä toisiaan. Toisena esimerkkinä otan palkkiosääntelyn. Tällä hetkellä ei

5 vielä ole eri sektorit kattavaa ohjeistusta, joka määrittäisi, voiko kuluttaja-asiakkaille myytäessä palkitseminen perustua pelkästään myynnin volyymiin. Finanssisektorin sääntely on sekä kattavaa että yksityiskohtaista. Eurooppalaisen sääntelyn kirjoitustraditio on hyvin moninainen: pohjoismaisesta valvojien periaatepohjaisuudesta eteläisempien maiden valvojien pikkutarkkaan ja perusteelliseen normistoon. Tämän vuoksi on tärkeää, että Finanssivalvonnalla olisi tarpeeksi voimavaroja vaikuttaa sääntelyn sisältöön EU-työssä. Pitää kuitenkin muistaa, että useinkaan valvojat eivät ole aloitteentekijöitä sääntelyssä vaan taustalla on poliittisten päättäjien tahto muutoksesta. Tällä hetkellä pohdinnassa ovat mm vakuutussektorin kriisinratkaisua koskevat ratkaisuvaihtoehdot. Pankkisektorin valvonta on muuttunut euroalueella EKP-vetoiseksi. Yhteinen vakuutusvalvonta ei kuitenkaan liene vielä näköpiirissä. Vakuutussektorin tuotteet ja markkinat ovat hyvin kansalliset, rajat yli tapahtuva toiminta keskittyy vielä vain muutamiin EUmaihin. Solvenssi II sääntelyssä on vain muutama kohta, josta on mahdollista poiketa kansallisesti kun taas pankkisektorin sääntelyssä niitä on vielä toista sataa. Vakuutusvalvonnan toimintatapoja on siten

6 syytä yhtenäistää, koska sääntely on jo yhtenäistetty. EIOPA tekee arvokasta työtä parhaiden valvontakäytänteiden kehittämisessä ja yhdenmukaistamisessa Euroopassa. Tässä työssä olemme mukana. Olemme Finanssivalvonnassa arvioimassa uudelleen vakuutusvalvonnan painotuksia ja käytännön valvontatyön järjestämistä. Sekä henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden että työeläkevakuutuslaitosten sääntely on muuttunut merkittävästi Solvenssi II -sääntelyn ja kansallisen työeläkevakuutussääntelyn uudistuksen myötä. Uudistaessamme Finanssivalvonnan strategiaa, yhtenä strategisena painopisteenä on vakuutussektorin valvonnan sekä vahvistaminen että kehittäminen. Uskottava ja asiantunteva valvonta on myös alan ja jokaisen toimijan etu. Ja uskottava, asiantunteva ja luotettava vakuutusala on koko kansakunnan etu. Toivotan teille kaikille hyvää juhlaa ja koko vakuutussektorille menestystä tuleville vuosisadoille.