Helsingissä huhtikuun 30 päivänä Yksikön johtaja

Transkriptio

1 Oikeusministeriön kirjelmä Eduskunnalle keskinäistä oikeusapua rikosasioissa ja omaisuuden jäljittämistä sekä takavarikointia koskevan ensimmäisen arvioinnin loppuraportin suositukset Perustuslain 97 :n 1 momentin mukaisesti lähetetään Eduskunnalle EU-perusmuistio, ensimmäisen arvioinnin loppuraportti sekä Suomea koskeva arviointiraportti. Helsingissä huhtikuun 30 päivänä 2001 Yksikön johtaja Neuvotteleva virkamies Matti Joutsen Erityisasiantuntija Juhani Korhonen

2 OIKEUSMINISTERIÖ SISÄASIAINMINISTERIÖ EU-PERUSMUISTIO Luottamuksellinen ASIA: Ensimmäistä keskinäistä oikeusapua rikosasioissa ja omaisuuden jäljittämistä sekä takavarikointia koskevan arvioinnin loppuraportin suositukset Eurodoc nro U-tunnus KÄSITTELYVAIHE JA KÄSITTELYN LUONNE: Artikla 36 komitean kokous KESKEISET ASIAKIRJAT: 5872/01 CRIMORG 12 EJN 5 REV 1 AIKAISEMMAT OHJEET: Perusmuistio EU-OIKEUDEN MUKAINEN OIKEUSPERUSTA JA PÄÄTÖKSENTEKOMENETTELY: Arviointijärjestelmän perustamista koskeva yhteinen toiminta VASTUUHENKILÖT: OM/Juhani Korhonen p KRP/Robin Lardot p SUOMEN KANTA/OHJE: Asiakirja CRIMORG 12 EJN 5 REV 1 sisältää ensimmäistä keskinäistä oikeusapua rikosasioissa ja omaisuuden jäljittämistä ja takavarikointia koskevan arvioinnin (ensimmäisen arviointikierroksen) loppuraportin havaintojen perusteella laaditut suositukset jäsenvaltioille, Euroopan oikeudelliselle verkostolle että neuvostolle. Ensimmäisen arviointikierroksen teemana oli keskinäistä oikeusapua ja kiireellisiä omaisuuden takavarikkopyyntöjä koskevien pyyntöjen täytäntöönpanon viivästykset. Suosituksia on käsitelty monialaisen työryhmän kokouksissa ja Asiakirjan viimeinen käsittely on ajateltu tapahtuva monialaisessa työryhmässä Tarkoituksena on saada asiakirja hyväksytyksi OSA-neuvostossa Suosituksia on yhdistelty ja muokattu niin, että alunperin 27 suosituksesta on jäljellä 22. Eräitä suosituksia on poistettu kokonaan (kiireellisyyden kriteerit ja vähäiset rikkomukset). Perusmuistiossa todettiin, että Suomen kannalta merkityksellisimpiä ovat kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia koskeva suositus (suositus 1), pankkitilien jäljittämistä (suositus 3), kaksoisrangaistavuutta (suositus 4), vanhentumissääntöjä (suositus 2) sekä kiireellisiä pyyntöjä (suositus 11) koskevat suositukset.

3 Näiden suositusten sanamuoto on loiventunut käsittelyn kuluessa ja kiireellisiä pyyntöjä koskeva suositus (samoin kuin vähäisiä rikkomuksia koskeva suositus) on poistettu kokonaan. Suomen kanta olisi sallinut tiukempienkin sanamuotojen käyttämisen. Suomen kanta yllämainittuhin suosituksiin on seuraava. Suomi pitää päättynyttä ensimmäistä arviointikierrosta tärkeänä ja hyödyllisenä. Niin arvioitsijat kuin heidän kysymyksiinsä vastanneet tahot ovat saaneet arvokasta tietoa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä ja menettelytavoista. Arvioinnin kohteet ovat kukin vuorollaan joutuneet tarkastelemaan kriittisesti omaa oikeusapujärjestelmäänsä ja tekemään tarvittavia johtopäätöksiä havaintojen johdosta. Suomi pitää tärkeänä arviointijärjestelmän kehittämistä mahdollisimman yhdenmukaisen oikeusapukäytännön luomiseksi unionin piirissä. Suomi on eri yhteyksissä tukenut pyrkimyksiä muistuttaa jäsenvaltoita sekä unionin puitteissa että muualla laadittujen kansainvälisten instrumenttien pikaisen ratifioinnin tarpeesta. Erityisesti tämä koskee Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyä yleissopimusta keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa. Suomi kannattaa suosituksen mukaista menettelyä, jossa jäsenvaltioita pyydetään kirjallisesti määräajassa ilmoittamaan neuvoston puheenjohtajalle syyt ratifiointien viivästymiseen. [Tässä yhteydessä on aiheellista kiinnittää huomiota myös Euroopan unionin vuonna 1996 tehdyn rikoksentekijän luovuttamista sekä vuonna 1995 tehtyä yksinkertaistettua luovutusmenettelyä koskevan yleissopimuksen heikkoon ratifiointitilanteeseen. Vallitsevassa tilanteessa rikoksentekijän luovuttamisen aineelliset edellytykset Euroopan unionissa määräytyvät vuoden 1957 yleissopimuksen ja vuoden 1996 luovutussopimuksen tai Schengenin yleissopimuksen mukaisesti, jolloin luovutettavat henkilöt ovat konkreettisestikin eri asemassa sen perusteella, sovelletaanko luovuttamiseen vuoden 1996 luovutussopimusta vaiko Schengenin yleissopimusta.] Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue ei voi toteutua täysimääräisesti, elleivät jäsenvaltiot kehitä pankkijärjestelmiään siten, että rikollisen rahan jäljittäminen on mahdollista myös vähemmän täydellisin yksilöintitiedoin. Useissa tapauksissa tämä edellyttää jonkinlaisen keskusrekisterin olemassaoloa. Tässä suhteessa Suomen järjestelmä on esimerkillinen; kymmeniä ellei jopa satoja pankkeja käsittävän pankkiryhmän sisällä henkilön tilitiedot ovat saatavissa keskitetysti joko nimen tai henkilötunnuksen perusteella. Suosituksen sanamuoto voisi olla vahvempikin; suosituksessa voitaisiin kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta niiden pankkijärjestelmät saataisiin vastaamaan ajan vaatimuksia yli rajojen toimivan järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa taistelussa. Suomi suhtautuu myönteisesti kaksoisrangaistavuuden poistamiseen etsintää ja takavarikkoa koskevien pyyntöjen osalta. Tämä kanta on todettu perusmuistiossa luonnokseen lisäpöytäkirjaksi vuoden 2000 yleissopimukseeen rikosasioissa annettavasta keskinäisestä oikeusavusta. Suositus pitkän ajan tavoitteeksi kaksoisrangaistavuuden poistamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioden välillä etsintä- ja takavarikkopyyntöjen osalta on siten hyväksyttävissä ja vastaa Suomen näkemystä. Kysymys syyteoikeuden vanhentumisen vaikutuksista liittyy läheisesti kaksoisrangaistavuuteen. Keskinäisen oikeusavun järjestelmässä tulisi pyrkiä siihen, ettei myöskään syyteoikeuden vanhentuminen kohdevaltiossa enää muodostaisi estettä oikeusavun antamiselle. Kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain (4/1994) 13 :n mukaan syyteoikeuden vanhentuminen on harkinnanvarainen kieltyäytymisperuste, jonka olemassaolon toteaminen kuuluu pyynnön täyttävän viranomaisen tehtäviin. Tiedossa ei ole, että tätä kieltäytymisperustetta olisi juurikaan sovellettu.

4 Lienee aiheellista olettaa, että perustetta sovelletaan ylipäätänsäkin ainoastaan silloin kun oikeusapupyynnön täyttäminen edellyttää pakkokeinojen käyttämistä. Suosituksessa mainittu instrumentti tähtää kohdevaltion vanhentumissääntöjen vaikutusten poistamiseen oikeusapua annettaessa. Instrumentin hyväksyminen ei siten käytännössä muuttaisi vallitsevaa tilannetta, joskin instrumentin hyväksyminen edellyttäisi syyteoikeuden vanhentumisen poistamista oikeusapulain kieltäytymisperusteiden joukosta. Kaksoisrangaistavuuden poistamisen yhteydessä oikeusapulakia joudutaan joka tapauksessa muuttamaan. Suomi kannattaa suositusta. [Vanhentumissäännösten vaikutus on väistymässä myös luovutusoikeuden alalla. Rikoksentekijän luovuttamista koskevaan EU:n jäsenvaltioiden väliseen luovutussopimukseen sekä luovutuslain 10 :än sisältyy säännös, jonka mukaan luovuttamisesta ei voida pääsääntöisesti kieltäytyä pelkästään sillä perusteella, että syyteoikeus jäsenvaltiossa on kyseisestä teosta vanhentunut.] Suomi ei kannata kiireellisiä pyyntöjä koskevaa suositusta nykymuodossaan. On ylipäätään kyseenalaista, voidaanko Euroopan oikeudellista verkostoa, ottaen huomioon yhteisessä toiminnassa sille asetetut tehtävät, kehottaa laatimaan kiireellisyyden arvioinnissa noudatettavia kriteereitä koskeva lista. Muutoinkin kannatettavampi vaihtoehto on, että suosituksessa jäsenvaltioita kehotetaan turvautumaan kiireellisyysmerkintään ainoastaan silloin kun se on välttämätöntä ja perustelemaan kiireellisyys kussakin tapauksessa erikseen. Muiden suositusten osalta ei ole erityistä huomautettavaa.

5 PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ: Suositus 1: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua helpottavien kansainvälisten välineiden ratifiointiin omien perustuslakiensa vaatimusten mukaisesti kohtuullisen ajan kuluessa. Aivan erityistä huomioita olisi kiinnitettävä vuoden 2000 yleissopimuksen pikaiseen ratifiointiin. Neuvoston puheenjohtajan olisi pyydettävä kirjeitse yleissopimuksen osapuolia ilmoittamaan neuvostolle ennen 1 lokakuuta 2001 syyt siihen, etteivät ne ole rratifioineet yleissopimuksia. Ilmoitusten pohjalta voitaisiin käydä neuvostossa keskustelu Belgian puheenjohtajakaudella. Suositus 2: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen kansallista lainsäädäntöään ja käytäntöjään sen varmistamiseksi, ettei toisesta jäsenvaltiosta lähetettyä keskinäistä oikeusapua koskevaa pyyntöä evättäisi vain siksi, että rikos, jonka johdosta pyyntö esitetään, on vanhentumisääntöjen nojalla vanhentunut pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa. Suositus 3: Neuvosto panee tyytyväisenä merkille, että rikosasioiden yhteistyöryhmässä on tekeillä nopeutettu menettely luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden pankkitilien jäljittämistä varten, ja pyytää työryhmää etsimään tyydyttäviä ratkaisuja asiaan mahdollisimman pian. Suositus 4: Neuvosto toteaa, että kaksoisrangaistavuus on edelleen kiistanalainen kysymys jäsenvaltioiden keskuudessa, ja suosittaa jatkokeskustelujen käymistä asiasta. Suositus 5: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita: -järkeistämään sisäisiä menettelyjään ja hallinnollisia reittejä ja poistamaan oikeusapua käsittelevien viranomaisten turhaa byrokratiaa tarkoilla rajanvedoilla ja erityistehtävien jaolla sekä poistamalla hierarkkisuutta antamalla vastuuta asianomaisille virkamiehille. Tavoitteena on joustava ja dynaaminen palvelu. Joissakin jäsenvaltioissa muotoutuneet epäviralliset menettelytavat olisi otettava huomioon. -(...) varmistamaan, etteivät toisen jäsenvaltion esittämää erityistä toimenpidettä koskevaa pyyntöä täytetä tehottomammin kuin kotimaiseen asiaan liittyvää toimenpidettä. (...) Suositus 6: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan kansallisia menettelysäännöksiään, jotta estettäisiin muutoksenhakuoikeuksien käyttö viivyttämistarkoituksessa. Suositus 7: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan talousrikosten tutkintarakenteitaan, jotta saataisiin selville parhaat käytännöt, joilla muut jäsenvaltiot ovat järjestäneet toimintansa, ja tarvittaessa sen selvittämiseksi, onko niiden omia rakenteita tarpeen organisoida uudelleen jäsenvaltioiden yhteistyön tehostamiseksi. Suositus 8: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan monenkertaisista takastuksista luopumalla menettelyä, jota käytetään aineiston siirtämisessä pyynnön esittäneeseen jäsenvaltioon. Suositus 9: Neuvosto (...) kehottaa oikeudellista verkostoa jatkamaan lähetettävien oikeusapupyyntöjen vakiolomakkeen kehittämistä keskinäisen oikeusavun helpottamiseksi ja saattamaan sen käyttöön mahdollisimman pian. Neuvosto suosittelee myös, että jäsenvaltiot tutkivat mahdollisuutensa käyttää atk-järjestelmää lähetettävien oikeusapupyyntöjen laatimisessa ja koordinoivat tätä EU:n tasolla, mahdollisesti yhteisön rahoituksella. Suositus 10: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita (...) arvioimaan, noudatetaanko rikosasioissa annettavassa keskinäisessä oikeusavussa noudatettavista hyvistä toimintatavoista hyväksytyssä yhteisessä toiminnassa määriteltyjä toimenpiteitä. Euroopan oikeudellisen verkoston

6 yhteysviranomaisten olisi tarkistettava tosiasialliset tapaukset omissa valtioissaan ja ilmoitettava kaikista havaituista puutteista tarvittaessa omille oikeusviranomaisilleen tai oikeudellisessa verkostossa toimiville kollegoilleen. Suositus 11: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita antamaan omien perustuslaillisten perinteidensä mukaisesti suuntaviivoja oikeusviranomaisilleen yhdenmukaisten toimintapaojen leviämisen varmistamiseksi. Suositus 12: Neuvosto kehottaa asianomaista työryhmää keskustelemaan keskusviranomaisen roolista ja siitä, miten tämä keskusyksikkö voisi säilyttää tehokkaan roolin huolimatta hajauttamiskehityksestä, sekä tutkimaan, onko sellaisia tehtäviä, esimerkiksi yleisohjaus ja valvonta, joita keskusviranomaiset soveltuvat parhaiten suorittamaan kehittyvissä tilanteissa. Suositus 13: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan oikeudellista verkostoa tekemään verkostoa tunnetummaksi jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten keskuudessa ja muistuttamaan heitä sen eduista, jotta verkoston yhteysviranomaisia käytettäisiin laajemmin hyödyksi erityisesti kiireellisissä tapauksissa. Suositus 14: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita antamaan Euroopan oikeudellisen verkoston yhteysviranomaisille tarvittavat resurssit ja tarvittavan koulutuksen ja panemaan nopeasti täytäntöön neuvoston päätöksen antaa yhteysviranomaisten käyttöön Intranet ja suojattu sähköposti. Suositus 15: Toistaen, että vuoden 2000 yleissopimus olisi ratifioitava nopeasti, neuvosto kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan suoraa yhteydenpitoa keskinäisen oikeusavun kanssa tekemisissä olevien oikeusviranomaisten välillä yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Euroopan oikeudellisen kartaston toteuttaminen on asiassa avuksi. Suositus 16: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita asentamaan pyyntöjen kirjaamista varten atkjärjestelmän ja käyttämään sitä, jotta keskinäistä oikeusapua koskevasta tosiasiallisesta tilanteesta saataisiin oikea kuva ja kutakin tapausta voitaisiin valvoa ja seurata tehokkaammin. Suositus 17: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita laatimaan todella tulevaisuuteen suuntautuneen keskinäistä oikeusapua koskevan poliitikan, joka sisältää toimintaperiaatteet, joilla helpotetaan poliisi- ja oikeusviranomaisten keskinäiseen oikeusapuun liittyvien ulkomaanmatkojen tekemistä, ja järjestämään myös näistä asioista vastaaville hallinnollisille yksiköille ja oikeusviranomaisille niiden tarvitsemat tilat, välineet ja resurssit. Suositus 18: Neuvosto kehotta jäsenvaltioita: -edistämään ja laajentamaan työhönotosta alkavaa ja läpi koko uran jatkuvaa perus- ja jatkokoulutusta äidinkielen lisäksi vähintäänkin yhden vieraan kielen kirjallisen ja suullisen taidon hankkimiseksi, ylläpitämiseksi ja edelleen parantamiseksi. Tätä vaatimusta voitaisiin soveltaa keskinäisen oikeusavun alalla työskenteleviin poliisi-, oikeus- ja hallintoviranomaisiin. -jouduttamaan, lisäämään ja ajanmukaistamaan syyttäjien ja tuomarien perus- ja jatkokoulutusta, jotta varmistetaan, että oikeusviranomaisilla on tarvittavat vähimmäistaidot aktiivisen ja passiivisen keskinäisen oikeusavun harjoittamiseen. Erikoiskoulutusta on annettava näiden asioiden kanssa eniten tekemisissä oleville syyttäjille ja tuomareille. -edistämään ja lisäämään perus- ja jatkokoulutusta muiden jäsenvaltioiden oikeus-, tuomioistuin- ja institutionaalisia järjestelmiä koskevan tietämyksen hankkimiseksi ja lisäämiseksi. Eräiden jäsenvaltioiden tällä alalla ja myös Euroopan oikeudellisen verkoston kokousten puitteissa tekemiä aloitteita olisi tuettava, ja Ranskan aloite oikeuslaitoksen palveluksessa olevien koulutuksen

7 eurooppalaisen verkoston perustamisesta voisi, sitten kun se on hyväksytty, osaltaan edistää tätä prosessia. Suositus 19: Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, olisiko mahdollista varmistaa oikeudellisen ja hallinnollisen henkilöstön erikoistuminen rikosasioissa annettavan keskinäisen oikeusavun hallintoon. Siinä yhteydessä olisi tarkasteltava mahdollisuutta saada VI osaston nojalla erityinen unionin rahoitusohjelma kyseisiä tarpeita varten. Tällainen ohjelma voitaisiin kohdistaa esimerkiksi keskinäistä oikeusapua koskevaan koulutukseen. Suositus 20: Neuvosto kehottaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristöä ja Euroopan oikeudellista verkostoa julkaisemaan arviointiraporttien tiedot sähköisessä muodossa (esim. CD- ROMina tai Euroopan oikeudellisen verkoston www-sivuilla). Suositus 21: Neuvosto pyytää puheenjohtajavaltiota laatimaan kunkin jäsenvaltion arviointiraportin johtopäätösten perusteella kirjeen ja toimittamaan sen jäsenvaltioille alkuperäistä arviointijärjestystä vastaavassa aikataulussa. Kunkin jäsenvaltion olisi sitten selostettava, mitä institutionaalisia, oikeudellisia, käytännön, hallinnollisia ja logistisia toimenpiteitä se on totetuttanut tai totetuttaa saamiensa suositusten johdosta. Lopputulos voitaisiin sitten toimittaa neuvostolle puheenjohtajavaltion selvityksenä. Suositus 22: Neuvosto kehottaa asiaankuuluvaa työryhmää laajentamaan kansainvälisen oikeusavun arviointijärjestelmää koskemaan ehdokasvaltioita. KANSALLINEN KÄSITTELY: EDUSKUNNAN INFORMOINTI: KANSALLINEN LAINSÄÄDÄNTÖ: TALOUDELLISET VAIKUTUKSET: MUUT MAHDOLLISET ASIAAN VAIKUTTAVAT SEIKAT: Korhonen/pemu.first.evaluation.rec.2

8