KAUNOKIRJALLISUUDEN OLEMUS JA PUHTAASTI INTENTIONAALISEN OBJEKTIN KÄSITE ROMAN INGARDENIN FILOSOFIASSA

Transkriptio

1 PRO GRADU -TUTKIELMA TAMPEREEN YLIOPISTO TOUKOKUU 2003 MINNA MURTO KAUNOKIRJALLISUUDEN OLEMUS JA PUHTAASTI INTENTIONAALISEN OBJEKTIN KÄSITE ROMAN INGARDENIN FILOSOFIASSA

2 1 SISÄLLYSLUETTELO KIRJOISTA KÄYTETYT LYHENTEET 4 1. JOHDANTO 5 2. INGARDENIN TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA INTENTIONAALISUUSKESKUSTELUN TAUSTAA Roman Ingardenin elämänvaiheet ja filosofinen työ Ingardenin elämänvaiheet Ingardenin filosofinen työ Fenomenologisen metodin peruskäsitteistä ja Ingardenin olemisen tapojen erottelusta Intentionaalisuuden käsite ja tulkinnat Intentionaalisuuden käsite nousee uuteen huomioon: Franz Brentano Husserlin intentionaalisuustulkinta Husserlin näkemys intentionaalisen aktin sisällöstä ja merkityksestä Logische Untersuchungen -teoksen vaihe Ideen-teoksen esittelemä uusi merkityksen teoria: noema ja noesis Noematulkinnat Realismi idealismi-kiista ja Ingardenin Husserl kritiikki Ingardenin kritiikki Husserlin transsendentaalista idealismia kohtaan Ankaran tieteen ihanne Epistemologian oikea metodi Ulkoisen havainnon tutkimuksen tulokset ja konstituution ongelma Formaaliontologiset väittämät Kirjallisen taideteoksen suhde reaalisiin ja ideaalisiin objekteihin Muita vaikutteita ja lähtökohtia Fenomenologisen metodin välttämättömyys estetiikan tutkimuksessa Aristoteleen ja Lessingin vaikutus Kleiner ja Conrad teoksen kerrosluonteisen rakenteen edelläkävijöinä 83

3 2 3. KIRJALLISEN TAIDETEOKSEN KERROKSET Johdanto Hahmotelma kirjallisen taideteoksen olemuksesta Yleistä kerroksista Kielellisten äännemuodostelmien taso Merkitysyksiköiden taso Tietoisuuden lauseita muodostava operaatio Yksittäisten sanojen merkitykset Laajemmat merkityskokonaisuudet Lauseiden tehtävät Ingardenin merkityksen teoria: merkitysten suhde käsitteisiin Korkeamman tasoisten merkitysyksiköiden rakentuminen Merkitysyksiköiden tason tehtävät Esitettyjen objektien taso Kirjallisen taideteoksen tila Kirjallisen taideteoksen aika Representaatio Metafyysiset kvaliteetit Luonnosteltujen näkökulmien taso Mikä on aspekti? Skematisoidut aspektit kirjallisessa taideteoksessa MUUT KIRJALLISEN TAIDETEOKSEN OLEMUKSELLISET PIIRTEET Teoksen osien järjestys ja näennäisajallinen ulottuvuus Kirjallisen taideteoksen väitelauseet näennäisväitteinä Kirjallinen taideteos skemaattisena muodostelmana Kirjallisen taideteoksen puhtaasti intentionaalinen luonne Merkitysyksiköt puhtaasti intentionaalisina objektiviteetteina Alkuperäiset ja johdetut puhtaan intentionaaliset objektit Puhtaasti intentionaalisen objektin rakenne ja sisältö 148

4 Puhtaasti intentionaalisten objektien transsendenssi ja sisällön intentionaalisuus Puhtaasti intentionaalisten objektien rakentuminen ja suhteet toisiinsa Kirjallisen taideteoksen onttinen asema Kirjallisen taideteoksen konkretisaatio Kirjallisen taideteoksen arvot ja teos esteettisenä objektina Pieni johdatus Ingardenin näkemykseen arvoista Kirjallisen taideteoksen kerrosten polyfoninen harmonia Mitä taideteoksen arvo ei ole? Wellekin ja Warrenin kritiikki Ingardenin arvoteoriaa kohtaan Taiteelliset ja esteettiset arvot Taideteoksen ja sen esteettisen objektin esteettinen arvo LOPUKSI 181 LÄHTEET 188 LOPPUVIITTEET (Liite) 195 Suomeksi käännettyjen lainausten alkuperäisversiot

5 4 KIRJOISTA KÄYTETYT LYHENTEET Olen käyttänyt seuraavia lyhenteitä teoksiin viitatessani. Tarkemmat tiedot teoksista löytyvät lähdeluettelosta. LWA = CLWA = MAV = OM = SPA = Ingarden, Roman: The Literary Work of Art Ingarden, Roman: The Cognition of the Literary Work of Art Ingarden, Roman: Man and Value Ingarden, Roman: On the Motives which lead Husserl to Transcendental Idealism Ingarden, Roman: Selected Papers in Aesthetics FHAMO = Haaparanta, Leila: "Frege, Husserl ja alkuperäisen merkityksen ongelma" IKLOO = Haaparanta, Leila: "Intention käsite ja logiikan oikeuttamisen ongelma Edmund Husserlin filosofiassa" LI 1 = Husserl, Edmund: Logical Investigations, Volume 1 LI 2 = Husserl, Edmund: Logical Investigations, Volume 2 CI = Mohanty, Jitendranath: The Concept of Intentionality PBETP = Mohanty, Jitendranath: Phenomenology, Between Essentialism and Transcendental Philosophy

6 5 1. JOHDANTO Aloittaessani tätä työtä tarkoitukseni oli keskittyä Roman Ingardenin näkemykseen taideteosten arvoista ja niiden luomista esteettisistä elämyksistä. Tutustuessani asiaan hieman tarkemmin, minulle kuitenkin selvisi, että Ingardenin mukaan taideteoksen arvot eivät ole ymmärrettävissä ennen kuin tunnetaan taideteoksen rakenne, jonka varaan arvot rakentuvat. Sekä arvojen että esteettisten elämysten ymmärtäminen vaativat siis ensin ymmärrystä taideteoksen omasta olemuksesta. Niinpä käänsinkin huomioni Ingardenin tutkimukseen kirjallisen taideteoksen rakenteesta teoksessa Das literarische Kunstwerk 1 eli The Literary Work of Art. Tämäkään käännös tutkimukseni suunnassa ei kuitenkaan ollut riittävä. Ingarden tulkitsi opettajansa Edmund Husserlin kääntyneen myöhäisfilosofiassaan transsendentaalisen idealismin kannattajaksi. Tämä on kanta, jota kaikki Husserl tutkijat eivät suinkaan allekirjoita. Melko pian kävi ilmi, että Ingardenin työ estetiikan alalla itse asiassa pohjusti hänen ontologisia ja metafyysisiä tutkimuksiaan ja filosofian historiassa pitkään vallalla olleen realismi idealismi-kiistan tutkimusta. Kun sitten paneuduin hieman enemmän tähän aiheeseen, osoittautui Ingardenin teos kirjallisen taideteoksen rakenteesta itse asiassa erääksi osaksi hänen argumentaatiossaan Husserlin väitettyä transsendentaalista idealismia vastaan 2. Ingarden ei nimittäin halua eritellä kirjallisen taideteoksen rakennetta vain kiinnostuksesta kirjallisuutta kohtaan. Sen sijaan hän pyrki tutkimuksessaan ennen kaikkea osoittamaan, että reaalisten ja ideaalisten objektien lisäksi on olemassa vielä erillinen olemassaolon tapa. Tätä tapaa hän kutsuu puhtaasti intentionaaliseksi olemiseksi. Ingardenin tutkimus kirjallisesta taideteoksesta onkin ensisijaisesti tutkimus siitä, millä tavalla puhtaasti intentionaaliset objektit ovat olemassa ja mitä johtopäätöksiä niiden olemassaolon tavasta voidaan tehdä. Tässä pro gradu -työssä pyrin selvittämään, minkälainen objekti on puhtaasti intentionaalinen objekti. Yritän myös selvittää, miten tämä olemisen tapa voi toimia vasta-argumenttina Husserlin transsendentaalista idealismia vastaan ja miten se eroaa reaalisista ja ideaalisista objekteista. Näiden kysymysten lisäksi tuon esille Ingardenin tutkimuksen kirjallisen taideteoksen olemuksesta, jonka kautta Ingarden itsekin tässä teoksessa yllä muotoilemiani ongelmia lähestyy. Ingarden näkee myös merkitykset puhtaasti intentionaalisina objekteina, 1 Ensimmäinen saksankielinen julkaisu 1931, saksankieliset lisäpainokset 1960 ja 1965, paranneltu puolankielinen käännös Itse asiassa Ingarden sanoo Das literarische Kunstwerk -teoksen käsittelevän kirjallisuuden teoriaa ja filosofiaa,

7 6 joten Ingardenin merkityksen teoria kuuluu myös olennaisesti tutkimukseni alaan. Henkilökohtainen syyni tämän tutkimuksen tekemiseen oli alun perin se, että vasta tämän työn tehtyäni katsoin voivani lähteä tutkimaan alkuperäistä kiinnostuksen kohdettani eli arvoja ja esteettistä kokemusta Ingardenin filosofiassa. Sivupolusta pääasiallisen henkilökohtaisen kiinnostukseni ulkopuolella kasvoi siis kokonainen pro gradu -työ. The Literary Work of Art -teoksen eräänlaisena jatko-osana pidetään Ingardenin teosta Vom Erkennen des literarischen Kunstwerks 3 (engl. The Cognition of the Literary Work of Art). Tämän teoksen painopiste on siinä, kuinka subjekti voi käsittää ja luoda kirjallisen taideteoksen tietoisuutensa aktien kautta. Olen käsitellyt työssäni hieman joitakin tätä aihetta sivuavia teemoja, kuten tietoisuuden lauseita muodostavaa operaatiota, mutta tarkemman analyysin kirjallisen taideteoksen ymmärtämisestä olen kuitenkin rajannut tutkimukseni ulkopuolelle. The Literary Work of Art onkin työni päälähde, jonka kautta olen lähtenyt puhtaasti intentionaalista olemisen tapaa tutkimaan. Tutkimukseni alkaa Ingardenin työn taustan hahmottamisella. Selvitän aluksi melko tiiviisti Ingardenin elämänvaiheita ja filosofista työtä. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään fenomenologisen metodin peruskäsitteitä ja Ingardenin tapaa erotella erilaiset olemisen tavat toisistaan. Tämä luku toimii ikään kuin johdantona seuraavaan, jossa syvennyn perusteellisemmin fenomenologiaan ja sen ongelmiin. Peruskäsitteiden esittelyn jälkeen on vuorossa intentionaalisuuskeskustelun ja erityisesti Edmund Husserlin intentionaalisuuskäsityksen kartoittaminen. Luku lähtee liikkeelle Franz Brentanon näkemyksien esittelyllä, koska hänen ansionaan voidaan pitää intentionaalisuuden teeman uutta esiin nostamista filosofian historiassa. Brentanon ajatusten esittelyn jälkeen siirryn selvittämään, miten hänen oppilaansa Edmund Husserl näki intentionaalisuuden ja edisti sen tutkimusta suurin harppauksin. Tähän lukuun kuuluu myös Husserlin merkityksen teorian esittely, joka jakautuu Logische Untersuchungen -teoksen 4 (1901, toinen kaksiosainen editio 1913 ja 1922) aikaiseen merkityksen teoriaan ja myöhempään, erityisesti Ideen-teoksen esittelemään, näkemykseen. Merkityksen teorian käsittely on keskeistä siinä mielessä, että kielen teoriaa, ontologiaa ja logiikkaa! (Katso esim. kääntäjän esipuhe LWA:ssa, s. xlv.) 3 Alkuteos, josta saksankielinen versio on laajennettu ja parannettu versio, puolaksi 1937 (O poznawaniu dziela literackiego). 4 Engl. Logical Investigations (1973).

8 7 vaikka Husserl olikin Ingardenin keskeisin vaikutusten lähde, poikkeaa Ingardenin näkemys merkitysten ontologisesta asemasta selvästi Husserlin ratkaisusta. Ingardenille merkitykset eivät nimittäin ole (kuten varhaiselle Husserlille) ideaalisia lajeja vaan puhtaasti intentionaalisia objekteja, jotka ainoastaan aktualisoivat ideaalisten käsitteiden merkityksiä. Husserlin myöhemmän vaiheen merkitysnäkemyksen esittely toimii sopivana johdatuksena seuraavaan teemaan, joka on erilaisten noematulkintojen esittely. Tätä seuraava laaja luku keskittyy selvittämään Ingardenin työn taustalla vaikuttanutta realismi idealismi-kiistaa. Tässä luvussa esittelen erityisesti Ingardenin kritiikkiä Husserlin transsendentaalista idealismia kohtaan Ingardenin teoksen On the Motives which led Husserl to Transcendental Idealism pohjalta. Tässä kirjassaan Ingarden pyrkii selvittämään niitä syitä, jotka hänen näkemyksensä mukaan saivat Husserlin päätymään transsendentaaliseen idealismiin, jossa reaalinen maailma pelkistyi vain tietoisuutta varten olevaksi ja itse asiassa tietoisuuden rakentamaksi luomukseksi. Tästä Husserlin ns. transsendentaalisesta käänteestä ja sen merkityksestä on olemassa lukuisia erilaisia tulkintoja, mutta Ingardenin näkemyksen mukaan Husserl todella meni näin pitkälle. Hän ei siis Ingardenin mukaan rajoittanut olemassaoloväitteiden sulkeistamista vain fenomenologisen metodin sisälle, niin kuin osa Husserl-tulkitsijoista tuntuu ajattelevan, vaan absolutisoi ratkaisunsa myös metafyysisellä ja ontologisella tasolla. Husserl kiisti Ingardenin mukaan reaalisten objektien itsenäisen olemassaolon kokonaan, eikä vain metodologisena keinona. Lisäksi käsittelen tässä luvussa alustavasti sitä, miten kirjallisen taideteoksen olemisen tapa suhteutuu realismi idealismikiistaan. Luvussa 2.5 tulen intentionaalisuus ja ontologia -teemoista jälleen lähemmäksi estetiikkaa ja erityisesti kirjallista taideteosta. Luku 2.5 selvittää niitä lähtökohtia, jotka olivat Ingardenin näkemysten taustalla juuri kirjallisen taideteoksen analysoinnin suhteen. Tässä luvussa esitän Ingardenin perusteet fenomenologian käytölle tutkimusmetodina ja esittelen aiempia näkemyksiä kirjallisen taideteoksen luonteesta ja monikerroksisuudesta. Tämän jälkeen siirrynkin pääteemaan. Käsittelen luvuissa kolme ja neljä kirjallisen taideteoksen olemuksellisia piirteitä. Kolmas luku esittelee kirjallisen taideteoksen neljä kerrosta, joista on tuotu esiin ymmärtämisen kannalta keskeisimmät piirteet. Kolmas luku sisältää mm. Ingardenin merkityksen teorian esittelyn. Neljäs luku poimii omiin lukuihinsa

9 8 kirjallisen taideteoksen muutkin olemukselliset piirteet sen kerrosluonteisen rakenteen lisäksi. Tärkein tämän jakson luvuista on luku 4.4, joka keskittyy puhtaasti intentionaalisen objektin rakenteeseen ja kirjallisen taideteoksen ontologiseen asemaan kokonaisuudessaan. Neljännessä luvussa käsittelen myös kirjallisen taideteoksen suhdetta konkretisaatioihinsa ja lopuksi vielä arvoja. Näin työni lopulta päättyy siihen, mistä kiinnostukseni alun perin alkoi. Muiden tutkijoiden esittämää kritiikkiä Ingardenin näkemyksiä kohtaan olen esittänyt tekstin yhteydessä. Työni päättää loppuluku, jossa kokoan yhteen vastauksia edellä esittämääni tutkimusongelmaan. Työni lopusta löytyvät lähdeviitteet ja lisäksi olen kirjoittanut käyttämistäni lainauksista käännösteni pohjalla olleet versiot työni liitteeksi loppuviitteisiin. Näin mahdollisia tulkinta- ja käännösvirheitä, joita saattaa esiintyä myös saksasta käännetyissä englanninkielisissä teoksissa, on helpompi tarvittaessa tarkistaa. Omat lähteeni ovat olleet englanninkielisiä, mikä lisää hieman muutenkin melko hankalan aiheen tulkintavirheiden todennäköisyyttä. Tästä puutteesta työssäni olen kuitenkin tietoinen. Erityisen hankalissa kohdissa olen kuitenkin tarkastanut käännöksiä myös saksankielisistä alkuperäisteoksista. Siinä ehkä melko harvinaislaatuisessa ja ei ehkä kovin usein aktualisoituvassa tilanteessa, että joku haluaisi käyttää työtäni omien tutkimustensa apuna, tekevät mukaan liittämäni englanninkieliset alkuperäistekstit käännösteni ja tulkintojeni tarkistamisen saksankielisistä teoksista helpommaksi. 2. INGARDENIN TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA INTENTIONAALISUUSKESKUSTELUN TAUSTAA 2.1 Roman Ingardenin elämänvaiheet ja filosofinen työ Ingardenin elämänvaiheet Roman Witold Ingarden ( ) syntyi Puolan Krakovassa 5. helmikuuta 1893 katoliseen perheeseen. Hänen isänsä oli insinööri Roman Ingarden ja äitinsä opettaja Witoslawa Radwazska. Vuodet hän oli Lembergin klassisen lyseon oppilaana. Lyseon jälkeen hän opiskeli yhden lukukauden Jan Kazimierz Yliopiston filosofian laitoksella, mutta lähti

10 9 heti seuraavana vuonna 1912 Göttingeniin tarkoituksenaan opiskella psykologiaa. Göttingenissä hän kuitenkin lopulta päätti keskittyä opinnoissaan filosofiaan, matematiikkaan ja fysiikkaan. Ingarden tapasi Edmund Husserlin ensimmäistä kertaa 11. toukokuuta 1912 kurssilla nimeltä "Theory of Judgment". Tämän jälkeen hän osallistui useisiin Husserlin seminaareihin seuraavien lukukausien aikana. Väitöskirjansa Ingarden teki Husserlin ohjauksessa aiheesta: Intuition and Intellect in Bergson: Exposition and Attempt at Critisism (Intuition und Intellekt bei Henri Bergson. Darstellung und Versuch einer Kritik). Ingardenin väitöskirja valmistui vuoden 1917 syyskuussa. Vuonna 1916 Ingarden seurasi Husserlia Freiburgiin, missä hänestä tuli Husserlin läheinen oppilas ja ystävä. Vuoden 1918 kesällä Ingarden kritisoi ensimmäistä kertaa Husserlin idealismia tälle lähettämässään kirjeessä. Vuonna 1919 Ingarden meni naimisiin Maria Pol nimisen koululääkärin kanssa. Ingardenin ensimmäinen lapsi Roman Stanislaw syntyi vuonna Ingardenin toinen lapsi Jerzy Kazimierz puolestaan syntyi Torunissa vuonna 1921 ja kolmas lapsi Janusz Näiden vuosien aikana Ingarden toimi filosofian, psykologian ja matematiikan opettajana eri lukioissa. Ingarden sai habilitaatioväitöskirjansa 5 (Habilitationsschrift) valmiiksi kesällä 1923 ja lähetti sen Kazimierz Twardowskille Lembergiin. Sen nimi oli Essentiale Fragen. Ein Beitrag zum Wesensproblem. Maaliskuussa 1925 Ingardenin toinen väitöskirja hyväksyttiin virallisesti ja hänet nimitettiin filosofian dosentiksi Jan Kazimierzin yliopistoon Lembergiin humanistiseen tiedekuntaan. Ingardenin opetusura Lembergissä kesti aina vuoteen 1933 asti. Samaan aikaan hän opetti myös lukioissa saadakseen lisätuloja. Ingardenin teos Das literarische Kunstwerk ilmestyi vuonna 1931, pari vuotta sen jälkeen, kun Ingarden oli saanut teoksen valmiiksi. Joulukuussa 1933 Ingarden nimettiin Lembergin yliopiston (eli Jan Kazimierz yliopiston) apulaisprofessoriksi. Tässä virassa Ingarden toimi aina vuoteen 1939 saakka. Vuonna 1935 Ingarden alkoi työskennellä teoksensa Controversy over the Existence of the World kanssa, mutta keskeytti työnsä selvittääkseen kirjallisen taideteoksen ymmärtämisen ongelmia 5 Saksassa väitöskirjan lisäksi tehdään toinen väitöskirja, jota kutsutaan habilitaatiotyöksi. Vasta tämän jälkeen tohtorin arvo on pätevä.

11 10 teoksessaan The Cognition of The Literary Work of Art. Vuonna 1938 hän kuitenkin palasi jälleen kesken jääneen teoksen pariin, jonka kaksi osaa julkaistiin peräkkäin vuosina 1947 ja Helmikuussa 1945 Ingarden lähti Krakovan Jagielloniseen yliopistoon, jossa hän toimi ensin luennoitsijana ja sen jälkeen professorina. Vuodesta 1948 Stalinin vaikutus alkoi tuntua myös yliopistomaailmassa. Tämä stalinisoimisen kausi kesti yhdeksän vuotta ja myös Ingarden sai kärsiä sen seurauksista. Jagiellonisen yliopiston kommunistisen puolueen sihteeri Bogdan Kadziorek julisti Ingardenin olevan mm. idealisti ja materialismin vihollinen ja vaati hänen poistamistaan filosofian laitoksen johdosta. Koska Ingardenin akateeminen maine kuitenkin oli niin korkea, häntä ei täysin syrjäytetty pois yliopistosta vaan sen sijaan siirreltiin paikasta toiseen erilaisin byrokraattisin keinoin. Joulukuuhun 1949 mennessä Ingardenille oli annettu opetuskielto ja hänet oli nimetty väliaikaiseen germaanisen filologian professorin virkaan. Itse asiassa koko filosofian laitos lakkautettiin syyskuuhun 1950 mennessä ja korvattiin 1951 perusmarxismin laitoksella (the Department of Basis Marxism). Erinäisten käänteiden jälkeen Ingarden päätyi vuoden 1951 marraskuussa Varsovan yliopistoon ja päätoimittajaksi Filosofisten klassikoiden kirjastoon (Biblióteka klasykow filozofii). Koko tämän ajan, kun Ingarden virallisesti nimettiin erilaisiin virkoihin eri paikoissa, hän pysyi kuitenkin Krakovassa ja työskenteli sieltä käsin. Vuosina hänellä ei ollut mitään virallista sidettä Jagiellonisen yliopiston kanssa. Tänä aikana hän sai mm. valmiiksi puolankielisen käännöksen Kantin Puhtaan järjen kritiikistä. Tammikuussa 1957 Ingarden alkoi jälleen työskennellä Jagiellonisessa yliopistossa. Hänet nimettiin logiikan laitoksen professoriksi filosofian ja historian tiedekuntaan. Hieman tämän jälkeen filosofian laitos perustettiin uudelleen ja Ingarden ryhtyi sen johtajaksi. Hän sai siis lopulta takaisin stalinismin myötä menettämänsä paikan. Tässä virassa Ingarden pysyi eläkkeelle jäämiseensä asti, joka tapahtui vuonna Vuosien 1957 ja 1963 välisenä aikana Ingarden julkaisi kootut filosofiset teoksensa (Dzila Filozoficzne) ja puhui eri puolilla maailmaa järjestetyissä kansainvälisissä konferensseissa. Vuonna 1963 Ingarden sai Wienin yliopistossa Gottfried von Herder -palkinnon, joka hänelle myönnettiin kansojen välistä ystävyyttä tukevasta filosofisesta toiminnasta. Ingarden kuoli

12 11 yhtäkkiseen aivoverenvuotoon Krakovassa 14. kesäkuuta 1970, 77-vuotiaana Ingardenin filosofinen työ Ingarden oli yksi Edmund Husserlin läheisimpiä oppilaita. Hän hyväksyi omassa filosofiassaan Husserlin tärkeimmät analyyttiset saavutukset ja fenomenologisen metodin, mutta hylkäsi Husserlin transsendentaalisen idealismin. Ingardenin pääasiallinen filosofinen pyrkimys olikin ratkaista kiista idealismin ja realismin välillä ja osoittaa, että fenomenologia voi ja sen tulee päätyä realismiin. Ingardenin filosofiseen työhön ovat vaikuttaneet mm. Max Scheler, Jean Hering ja Hedwig Conrad Martius. Hänen työstään vaikutteita ovat saaneet mm. Nicolai Hartmann, Herbert Spiegelberg, Michel Dufrenne ja René Wellek. 7 Henryk Skolimowskin mukaan Ingardenin filosofiaa voidaan pitää kahden filosofisen suuntauksen yhteenliittymänä. Nämä suuntaukset ovat saksalainen metafysiikka ja puolalainen analyyttinen filosofia. Ingarden kritisoi analyyttista filosofiaa sen yksipuolisen lähestymistavan vuoksi, mutta omaksui siltä kuitenkin selkeän kirjoittamistyylin ja sovelsi analyyttisten filosofien käyttämiä tekniikoita omassa työssään. Skolimowski kirjoittaa: Hän vastusti sitä, mitä piti analyyttisen suuntauksen kapeutena ja yksipuolisuutena ja oli luultavasti ensimmäinen, joka väitti (1934), että merkityksen looginen positivistinen verifikaatioperiaate 8 on itse verifioimaton, koska se on metakielellinen väite ja koska se ei ole analyyttinen, se on siksi merkityksetön. 9 i Ingardenin varhaisimmat työt käsittelivät epistemologian (eli tietoteorian) alaan kuuluvia kysymyksiä. Hänen kiinnostuksensa pääkohteena voidaan kuitenkin pitää ontologiaa (eli olioiden olemisen tapaa tutkivaa filosofian haaraa). Ingardenin filosofinen työ tapahtuikin 6 Kaikki elämänkertatiedot Jeff Mitscherling. 7 Skolimowski, Henryk, s Merkityksen verifikaatioperiaate liittyi Wienin piirin loogisten positivistien näkemyksiin. He pyrkivät osoittamaan kaikki metafyysiset väitteet mielettömiksi. Merkityksen verifikaatioperiaatteen mukaan metafysiikka on mieletöntä, koska sen väitteitä ei voida osoittaa havainnon avulla tosiksi tai epätosiksi. Panu Raatikainen selventää merkityksen todennettavuusteesiä seuraavasti: Tämä on positivistien merkityksen todennettavuusteesi ('verifikaatioteesi'), jonka mukaan lauseen merkitys on sen todentamisen (verifioinnin) menetelmä, jolloin lause, jota ei voida periaatteessakaan todentaa, on mieletön. Näin perinteiset metafyysiset ongelmat on tarkoitus hylätä näennäisongelmina, joilla ei ole tiedollista merkitystä ja joita ei voida koskaan ratkaista. (Raatikainen, s. 14.) Raatikaisen mukaan tätä teesiä pyrittiin 1930-luvulta lähtien muuttamaan vähemmän ongelmalliseen muotoon, mutta siinä ei onnistuttu. (Raatikainen, s. 15.)

13 12 erityisesti ontologian ja estetiikan saralla. Myös hänen estetiikkaa käsittelevistä töistään voidaan kuitenkin löytää ontologisia painotuksia ja ontologian selventämispyrkimykset olivat usein myös hänen estetiikkaa käsittelevien tutkimustensa motivoiva voima. Ingarden jakoi ontologian ja metafysiikan tutkimusalueet selvästi toisistaan erillisiksi. Hänestä ontologia on filosofiaa puhtaista mahdollisuuksista ja välttämättömistä yhteyksistä riippumatta siitä, onko tutkimuksen kohteena olevia olemisen tapoja todella, tosiasiallisesti olemassa. Metafysiikka sen sijaan käsittelee sitä, mikä on todella olemassa olevaa ja sen olemusta. 10 Tämä jako tulee pitää mielessä Ingardenin tekstejä luettaessa. Jos Ingarden esimerkiksi kirjoittaa Husserlin ottavan tietyn metafyysisen kannan, tarkoittaa se sitä, että Ingarden todella tarkoittaa Husserlin väittävän jotakin siitä, kuinka asiat todella olevat olemassa. Ingardenin tapa käsitellä puhtaita mahdollisuuksia perustuu Skolimowskin mukaan keskiaikaiseen keskusteluun tästä aiheesta. Hän vertaa myös Ingardenin tapaa käsitellä ja luokitella olemassa olevia asioita ja olemassaolon tapoja Aristoteleen analyyseihin kategorioista 11. Ingardenin olemisen tapojen luokittelut on joskus nähty myös kielifilosofiana, mutta Ingarden itse piti pelkkää kielellisen analyysin metodia riittämättömänä käsittelemiensä ongelmien perinpohjaiseen käsittelyyn ja ymmärtämiseen. Skolimowski kritisoi tapaa, millä fenomenologia usein liitetään sitä seuranneeseen eksistentialismiin. Hänen mukaansa Husserlin fenomenologia oli nimenomaan kognitiivista filosofiaa, jonka tarkoitus oli ennen kaikkea tiedon hankkiminen. Sen sijaan eksistentiaalinen perinne korosti ihmisen osaa ja pyrki selittämään hänen olemassaoloonsa liittyviä kysymyksiä. Skolimowski näkee, että Ingarden jatkaa Husserlin tietoa etsivän filosofian perinnettä. Ingarden siis keskittyy Husserlin filosofian ytimeen jatkaen ja kehittäen sitä edelleen. Ingarden myös välttää noidankehän, johon Husserl Skolimowskin mukaan joutui: Kuten Ingarden huomasi, Husserl sotkeutui fenomenologian noidankehään: voidakseen tehdä fenomenologiset reduktiot, joiden oli tarkoitus tuottaa itsestään selvää tietoa, Husserlin täytyi olettaa, että tietoisuutemme on transsendentaalinen, vaikka juuri fenomenologista reduktiota 9 Skolimowski, s Gierulanka, s Aristoteles erotti toisistaan 10 eri kategoriaa. Hänen kategorioitaan ovat substanssi, kvaliteetti, kvantiteetti, relaatio, paikka, aika, asema, tila, toiminta ja toiminnan kohteena oleminen. Olioita voidaan kuvata lausumalla niistä kategorioiden mukaisia määreitä. Nämä oliot ovat substansseja, joilla kullakin on oma yleinen olemuksensa, eidos. (Filosofian sanakirja, s. 19 ja )

14 13 12 ii käyttämällä tietoisuus paljastuu transsendentaaliseksi. Ingardenin tapa vapautua tästä noidankehästä oli ns. eideettisen (olemuksia etsimään pyrkivän) analyysin käyttäminen. Hän pyrki Skolimowskin mukaan lähestymään olioiden olemusta ennemminkin objektiivisella 13 kuin (Husserlin Ingardenin mukaan myöhäisfilosofiassaan käyttämällä) transsendentaalisella tavalla. Myös Ingarden halusi filosofisten tutkimustensa auttavan tekemään filosofiasta itsenäisen tutkimuksen alan. Ingarden näki ontologian ensisijaisena suhteessa kaikkeen muuhun tietoon tähtäävään toimintaan. Hänen mukaansa ontologia on se perusta, jonka varassa kaikki muu tiedonhankinta tapahtuu. Ingardenin mukaan tietoisuuden välittömän kokemuksen tyyppejä on yhtä monta kuin on eri objektien tyyppejä ja niiden suhteita muihin objekteihin. Meidän tulee siis analysoida ensin ne objektit, joihin tietämisemme perustuu, olivatpa ne sitten olemassa olevia tai mahdollisia. Ruth Ann Crowleyn ja Kenneth R. Olsonin esipuhe englanninkieliseen käännökseen (The Cognition of the Literary Work of Art) Ingardenin teoksesta Vom Erkennen des literarischen Kunstwerks auttaa selventämään, mitä Skolimowski ehkä tarkoittaa tällä Ingardenin "objektiivisella" tavalla lähestyä olioita. Husserl nimittäin keskittyi ihmisen puhtaan tietoisuuden rakenteen analyysiin, kun taas Ingarden näki ensisijaisena erilaisten olioiden olemistapojen analysoimisen. Ingardenin mukaan se tapa, miten havaitsemme objekteja, riippuu objektien rakenteesta ja olemassaolon tavasta. Crowley ja Olson kirjoittavat: On olemassa yhtä monen tyyppistä välitöntä kokemusta kuin on eri tyyppisiä objekteja ja objektien välillä vallitsevia suhteita; näin ollen meidän tarvitsee käsitellä olemassa olevien objektien tyyppejä ennen kuin keskustelemme [siitä], millaisia kokemuksia meillä on niistä ja 14 iii arvioimme, millaista tietoa niistä on mahdollista saada. Tämä lähestymistapa tiedon hankkimiseen auttaa ymmärtämään, miksi Ingarden piti ontologiaa niin keskeisessä asemassa omissa tutkimuksissaan ja näki sen ensisijaisena suhteessa muuhun filosofiaan. Ilmeisesti Skolimowskin viittaus Ingardenin filosofian 12 Skolimowski, s Skolimowski kirjoittaa (s. 194) Ingardenin pyrkineen pois Husserlin noidankehästä: "[ ] eideettisiksi analyyseiksi kutsumallaan menetelmällä, tunkeutumalla olemuksiin 'objektiivisella' tavalla vastakohtana Husserlin myöhemmissä töissään käyttämälle transsendentaaliselle lähestymistavalle." ("[ ] by what he called eidetic analyses, the penetration of essences in an 'objective' way, as opposed to the transcendental approach Husserl used in his later work.") 14 Crowley ja Olson, s. xiii.

15 14 objektiivisuuteen (suhteessa Husserlin transsendentaalifilosofiaan) tarkoittaa juuri sitä, että Ingardenin mukaan objektien olemassaolon analysoiminen on ensisijaista suhteessa tietoisuuden rakenteen analysoimiseen 15. Tämä lähtökohta kuvastaa myös Ingardenin realistista painotusta filosofiassaan, koska Ingardenin mukaan objektit vaikuttavat siihen, miten me ne tietoisuudessa havaitsemme. Idealistisesti tulkitun Husserlin mukaan tietoisuus puolestaan radikaalisti luo objektit oman toimintansa kautta. Ingardenin pääteoksena pidetään hänen alun perin puolaksi julkaisemaansa teosta The Controversy over the Existence of the World (Spór o Istnienie Swiata), joka keskittyi juuri Ingardenin keskeisenä pitämien ontologisten erottelujen tekemiseen. Tämä teos käsitteli erilaisia objekteja, niiden erilaisia olemassaolon tapoja ja suhteita toisiinsa. Olemassaolo liittyi Ingardenin mukaan siihen tapaan, jolla jokin olio tms. on olemassa. Olemassaolo ei ole hänen mukaansa olion ominaisuus. Olemassaolo tulee ymmärrettäväksi, kun erotetaan toisistaan olion olemisen tavat (modus existentiae) ja eksistentiaaliset momentit (momentum existentiale). Eksistentiaaliset momentit ovat niitä peruselementtejä, joista olemisen tavat koostuvat. Ymmärrämme objekteista nimenomaan tietyt eksistentiaaliset momentit, jotka ilmentävät niiden "takana" olevaa ideaa tietystä olemisen tavasta. Olemisen tapoja ovat reaalinen, ideaalinen ja mahdollinen oleminen. Ihminen kokee objektit aina niiden olemisen tavan kautta. Ingarden lähti siis liikkeelle kolmesta perustavasta olemisen tavasta. Eksistentiaalisia momentteja on tiettyä olemisen tapaa kohden aina useita erilaisia. Ingarden jakoi nämä momentit neljään toisensa poissulkevaan pariin. Nämä parit ovat eksistentiaalinen autonomia ja eksistentiaalinen heteronomia, eksistentiaalinen alkuperäisyys (originaalisuus) ja eksistentiaalinen johdettuus (johdettu olemisen tapa), eksistentiaalinen erillisyys ja eksistentiaalinen erottamattomuus sekä vielä eksistentiaalinen itseriittoisuus (self-dependency) ja eksistentiaalinen kontingenttius (satunnaisuus). Käsittelen näitä pareja tarkemmin seuraavassa luvussa. Erilaisilla olemisen tavoilla on myös neljä erilaista tapaa olla olemassa. Ne ovat absoluuttinen oleminen, temporaalinen 16 (reaalinen) oleminen, temporaalisen ulkopuolinen (ideaalinen) oleminen ja puhtaasti intentionaalinen oleminen. Nämä olemisen tavat koostuvat 15 Analogiassa tämän väitteen kanssa on muuten myös se tosiasia, että Ingarden kirjoitti ensin kirjan kirjallisen taideteoksen rakenteesta puhtaasti intentionaalisena objektina ja vasta tämän jälkeen teoksen, jossa hän tutkii, miten ihmiset sen ymmärtävät ja rakentavat tietoisuudessaan. 16 Aikaan sidottu.

16 15 eksistentiaalisista momenteista, jotka yhdistyvät keskenään ristiriidattomalla tavalla. Esimerkiksi absoluuttisen olemisen eksistentiaaliset momentit ovat autonomisuus, alkuperäisyys, erillisyys ja itseriittoisuus. Ingarden käsitteli pääteoksessaan lisäksi paljon myös ajan ja kausaalisuuden kysymyksiä. Hänen näkemyksensä kausaalisuuden olemuksesta perustuu eksistentiaalisen alkuperäisyyden ja johdettuuden momentteihin. Samoin hän jakaa myös ajan erilaisiin momentteihin. 17 Ingardenin tärkeistä epistemologiaa ja ontologiaa käsittelevistä töistä huolimatta tunnetaan hänet kuitenkin parhaiten estetiikkaa käsittelevistä töistään. Ingardenin tunnetuin teos onkin The Literary Work of Art. Tästä teoksesta lähtien Ingarden alkoi kirjoittaa paljon estetiikkaan liittyvistä aiheista. Näihin kirjoituksiin liittyvät mm. hänen tutkimuksensa muista taiteenlajeista, kirjallisen taideteoksen ymmärtämisestä, arvoista ja lopulta ihmisen olemuksen tarkastelusta. Näistäkin töistä voidaan kuitenkin usein löytää ontologisia motiiveja ja lisäksi ne liittyvät monin tavoin muihin filosofian osa-alueisiin kuten kielifilosofiaan. Ingardenin filosofinen työ ulottuukin lähes kaikille filosofian osa-alueille Fenomenologisen metodin peruskäsitteistä ja Ingardenin olemisen tapojen erottelusta Käsittelen tässä luvussa Ingardenin filosofian perustaa, ontologiaa varsin perusteellisesti, koska se muodostaa hänen filosofiansa ytimen, johon monet hänen päätelmänsä perustuvat. Ingardenin ontologian ymmärtäminen on tärkeää, jotta voisi ymmärtää hänen panoksensa idealismi realismi-kiistassa. Lisäksi käsittelen tässä luvussa fenomenologista metodia, jonka kautta esim. kirjallisen taideteoksen olemus on löydettävissä. Ingardenin opettaja Edmund Husserl aloitti filosofisen työnsä epistemologisilla tutkimuksilla. Hän pyrki löytämään tiedolle epäilyksettömän ja varman perustan. Varman perustan tuli löytyä tutkimalla sitä, mikä meille ensisijaisesti ilmenee eli tietoisuuden (cognition) rakennetta, toimintaa ja sisältöä. Emme voi lähestyä olevaa muuten kuin tietoisuutemme kautta, joten tietoisuuden tutkiminen on ensisijaista. Vaikka Ingarden omaksuikin opettajaltaan fenomenologisen tutkimusmetodin, ei hän kuitenkaan nähnyt oikein 17 Skolimowski, s Gierulanka, s

17 16 rakennetussa epistemologiassa (ymmärrettynä tietoisuuden kritiikiksi) ratkaisua filosofisiin ongelmiin. Kun tiedon teoriasta tehdään muista tieteenaloista riippumatonta, tulee myös muista tieteenaloista riippumatonta tiedon teoriasta. Epistemologia ei voi tuottaa eikä oikeuttaa muiden tieteenalojen tietoa. Se voi vain näyttää, mihin niiden tieto perustuu. Ingarden erottikin tiedon teorian muista filosofian osa-alueista ja hylkäsi ajatuksen, että sen avulla voitaisiin ratkaista vanhat filosofiset ongelmat (kuten realismi idealismi-kiista). Tiedon teorian sijaan Ingarden siirtyi etsimään ratkaisua näihin ongelmiin ontologisen tutkimuksen kautta. 19 Realismi idealismi-kiistaan ei ole aiemmin löydetty ratkaisua, koska määritelmät esim. reaalisten objektien olemassaolon tavasta oli rakennettu epävarman ulkoisen havainnon varaan. Vaikka kiista koskeekin viime kädessä maailman olemassaoloa, on näiden kysymysten käsittely aloitettava kuitenkin ontologisen tutkimuksen alueelta ja selvitettävä keskustelussa käytettyjä käsitteitä. Ingarden erotti ontologisissa tutkimuksissaan Husserlin käsitteestä 'Wesen', joka tarkoittaa likimäärin samaa kuin olemus, kolme merkitystä. Ne ovat ideaaliset kvaliteetit eli lajit (species), yksittäisten objektien olemukset ja yleiset ideat (universalia). Juuri tätä viimeistä lajia Ingarden kutsui ideoiksi. Lisäksi Ingarden erotti ideoista toisaalta niiden ajattoman ja muuttumattoman puolen ja toisaalta sisällön, johon kuuluivat kaikki objektin materiaaliset, formaaliset ja eksistentiaaliset momentit. Näistä momenteista osa on pysyviä ja osa tiettyyn rajaan asti muuttuvia. Mitä yleisemmästä ideasta on kyse, sitä vähemmän siinä on pysyviä momentteja. Pysyvät momentit tekevät ideasta aina tarkemmin rajatun. Esimerkiksi eläimen idea on yleisempi ja vähemmän pysyviä momentteja sisältävä kuin koiran idea. Ingardenille ontologia onkin juuri näiden sisältöjen analyysia. 20 Kuten olen Ingardenin filosofian yleisesittelyn yhteydessä maininnut, koostuivat erilaiset olemisen tavat Ingardenin mukaan eksistentiaalisista momenteista. Esittelen ne seuraavaksi hieman tarkemmin. Objektien oleminen voi olla joko autonomista tai heteronomista. Se on autonomista silloin, kun niiden olemisen perusta on niissä itsessään. Heteronomista oleminen on puolestaan silloin, kun olion olemisperusta on jossakin muualla kuin siinä itsessään. Reaaliset objektit ovat olemisessaan autonomisia, kun taas objektit, joiden olemisperusta on ihmisen tietoisuudessa (puhtaasti intentionaaliset objektit), ovat olemistavaltaan 19 Gierulanka, s Gierulanka, s. 7-8.

18 17 heteronomisia. 21 autonomista. Ihmisen tietoisuus akteineen on Ingardenin mukaan olemisessaan Objektin oleminen on eksistentiaalisesti alkuperäistä, jos kyseinen objekti ei olemuksellisesti voi olla minkään toisen objektin tuottama. Olemisessaan johdettu objekti puolestaan on jonkin toisen objektin tuottama. Juha Holman mukaan alkuperäinen oleminen on sellaista, että eksistentiaalisesti alkuperäistä objektia ei mikään toinen objekti voi tuhota eikä luoda. Tällainen oleminen on siis myös autonomista. Esimerkkeinä tällaisista olioista Holma mainitsee mm. ajattomat ideaaliset oliot, kuten vaikkapa kolmion tai nelikulmion ideat. 22 Olemisessaan johdetut objektit saavat alkunsa jonkin toisen objektin luomina. Ne voivat olla joko autonomisia tai heteronomisia. Olemisessaan johdettu objekti voi olla myös autonominen, koska sen olemisperusta voi olla siinä itsessään, vaikka se olisikin jonkin toisen objektin luoma. Holma mainitsee esimerkkinä tällaisista autonomisista johdetuista objekteista ihmisen työn tulokset. Holman mukaan puhtaasti intentionaalisten objektien oleminen on puolestaan heteronomista ja johdettua, koska ne saavat alkunsa ihmisen intentionaalisten aktien kautta ja niiden olemisen perusta on ihmisen tietoisuudessa. Itse asiassa hän kirjoittaa viitaten tässä kohden Ingardenin teokseen Der Streit um die Existenz der Welt I, Existentialontologie (1964), että "[o]lemisessaan alkuperäisen olion täytyy olla samalla olemisessaan autonominen" 23. Myös Skolimowski kirjoittaa, että olemisessaan alkuperäiset objektit ovat muista objekteista riippumattomia syntymisensä suhteen (viitaten Holman tavoin Der Streit -teokseen) 24. Tässä kohden törmäsin kuitenkin hieman epämääräiseen kohtaan The Literary Work of Art - teoksen tekemissä käsitteenmäärittelyissä. Myös Holma on tietoinen tästä toisesta määritelmästä ja tekee sen autonomisista ja heteronomisista objekteista puhuessaan. Hän ei kuitenkaan nosta sitä erityisen tarkastelun kohteeksi. Ingarden nimittäin jakaa heteronomiset puhtaasti intentionaaliset objektit edelleen alkuperäisiin ja johdettuihin (puhtaasti intentionaalisiin objekteihin). Luultavasti kyseessä on eri määritelmä alkuperäiselle ja johdetulle olemiselle kuin mitä olen edellä esittänyt. Sanoja siis käytetään kokonaan eri 21 Holma, s Holma, s Holma, s Skolimowski, s. 194.

19 18 merkityksessä. Jos kuitenkin kyseessä on sama alkuperäisen ja johdetun olemisen määritelmä, ei se sovi yhteen yllä tehtyjen erottelujen kanssa. Käsittelen tätä asiaa hieman tarkemmin luvussa Objektien olemisen tavan muita perustavia momentteja ovat eksistentiaalinen erillisyys ja erottamattomuus ja eksistentiaalinen itseriittoisuus ja kontingenttius. Eksistentiaalisesti erillinen objekti ei tarvitse muita objekteja voidakseen olla olemassa eikä näiden muiden objektien tarvitse olla olemassa yhtä aikaa. Jos objekti vaatii muiden objektien samanaikaista olemassaoloa, on sen oleminen puolestaan erottamatonta näistä muista objekteista. Eksistentiaalisesti erilliset objektit voidaan edelleen jakaa kahteen ryhmään, jotka ovat eksistentiaalisesti itseriittoiset ja eksistentiaalisesti kontingentit (satunnaiset) objektit. Eksistentiaalisesti itseriittoiset objektit eivät vaadi minkään muiden objektien läsnäoloa kun taas eksistentiaalisesti kontingentit objektit vaativat joidenkin toisten eksistentiaalisesti erillisten objektien läsnäoloa. 25 Juha Holma kutsuu eksistentiaalisesti erillistä ja erottamatonta olemisen tapaa nimillä olemisessaan itsenäinen ja olemisessaan epäitsenäinen. Itseriittoista ja kontingenttia olemista hän kutsuu riippumattomaksi ja riippuvaiseksi olemiseksi. Kyse on siis samasta asiasta, mutta termit voidaan suomentaa hieman eri tavoilla. Holma selventää eksistentiaalisesti (tai olemisessaan) itsenäisen ja epäitsenäisen välistä eroa kokonaisuuden käsitteen kautta. Eksistentiaalisesti itsenäinen objekti pystyy hänen mukaansa itse muodostamaan kokonaisuuden. Eksistentiaalisesti epäitsenäinen objekti puolestaan vaatii joidenkin toisten objektien olemassaoloa, jotta voisi muodostaa kokonaisuuden. 26 Asian voi hahmottaa ajattelemalla, että kun eksistentiaalisesti itsenäinen osa voi itsessään muodostaa jonkin kokonaisuuden, niin eksistentiaalisesti epäitsenäinen osa voi puolestaan muodostaa kokonaisuuden vain keskinäisen riippuvuussuhteen kautta muiden osien kanssa. Holma mainitsee esimerkiksi, että punainen väri on ilmetessään aina jonkin olion punaisuutta 27. Se ei voi siis ilmetä itsessään vaan ainoastaan jonkin olion ominaisuutena ja tästä oliosta riippuvaisena osana. Niinpä se on olemisessaan (kokonaisuudesta) erottamaton (eli epäitsenäinen). 25 Skolimowski, s Holma, s. 26.

20 19 Holma selventää myös eroa riippumattoman ja riippuvaisen olemistavan ja itsenäisen ja epäitsenäisen olemistavan välillä. Hän kirjoittaa: "Itsenäinen epäitsenäinen jaotteluun erona on tällöin se, että nyt [riippumattoman ja riippuvaisen objektin tapauksessa] on kyseessä kaksi molemminpuolisesti suljettua kokonaisuutta." 28 Holma mainitsee Ingardenin käyttäneen itsenäisten, mutta riippuvaisten olioiden esimerkkeinä mm. pareja isä poika ja aviovaimo aviomies. Holma kirjoittaa myös, että "[r]iippumattomuus [itseriittoisuus] on siten jotakin enemmän kuin itsenäisyys [erillisyys], koska jälkimmäisen mukaan ainoastaan olion läsnäolo on vapaa muista olioista, kun edellisen mukaan läsnäolo jatkuu ilman muita esineitä". 29 Isä ja poika ovat esimerkiksi molemmat itsenäisiä, koska ne ovat omia kokonaisuuksiaan ja eivät siis vaadi joitakin muita osia voidakseen muodostaa itsenäisen kokonaisuuden. Ne ovat kuitenkin myös riippuvaisia itsenäisyydestään huolimatta, koska jokin objekti on isä vain jos hänellä on lapsia (poika tai tytär) ja toisaalta mikään objekti ei voi olla poika ilman, että sillä on vanhempi (isä tai äiti). Poika ei siis ole riippumaton, koska sen läsnäolo ei ole vapaa ja riippumaton muista olioista vaan edellyttää isän. Alla oleva taulukko havainnollistaa vielä tehtyjä erotteluja. Taulukko 1. Eksistentiaaliset momentit Autonomia Heteronomia Alkuperäinen Johdettu Erillinen/itsenäinen Erottamaton/epäitsenäinen Itseriittoinen/riippumaton Kontingentti/riippuvainen Olion olemisperusta on siinä itsessään. Olion olemisperusta on muualla kuin siinä itsessään. Mikään toinen objekti ei voi luoda tai tuhota oliota. Olio on jonkin toisen objektin tuottama. Olio ei vaadi muita objekteja voidakseen olla olemassa ja voi muodostaa itse kokonaisuuden. Olio vaatii tiettyjen muiden objektien samanaikaista olemassaoloa voidakseen muodostaa kokonaisuuden. Olio ei vaadi minkään muiden objektien läsnäoloa voidakseen olla olemassa. Olio vaatii tiettyjen olemisessaan erillisten objektien läsnäoloa. Ingarden tukeutui tutkimuksissaan Husserlin fenomenologiaan. Fenomenologian peruslähtökohtana voidaan pitää sellaista käsitystä tietoisuudesta, jossa tietoisuuden aktit ovat suuntautuneet johonkin kohteeseen 30. Tietoisuuden intentionaalisuus tarkoittaa 27 Holma, s Holma, s Holma, s Varhaisen Husserlin (Logische Untersuchungen -teoksen) mukaan kaikkien aktien ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla intentionaalisia. Esimerkiksi aistimukset eivät hänen mukaansa ole intentionaalisia.

21 20 yksinkertaistetusti sitä, että aina kun toivomme, haluamme, vihaamme, tiedämme jne. jotakin, tällä toiminnalla on jokin kohde. (Tosin tietoisuuden intentionaalisuuden merkityksestä on olemassa myös muita tulkintoja.) Ingarden kutsuu tätä intentionaalisen aktin kohdetta intentionaaliseksi objektiksi. Ingardenin näkökulmasta intentionaalinen objekti voi olla joko reaalinen, ajallis-paikallisessa todellisuudessa sijaitseva objekti tai ideaalinen, ajan ulkopuolella oleva, muuttumaton objekti, kuten vaikkapa luku. Intentionaalisen objektin ei siis tarvitse olla reaalinen. Aktilla voi myös olla pelkkä intentionaalinen objekti, joka ei enää itse viittaa mihinkään reaaliseen tai ideaaliseen objektiin. Tällöin intentionaalisen objektin olemisen perusta on ihmisen tietoisuudessa ja sen akteissa. Tällaisia objekteja Ingarden kutsui puhtaasti intentionaalisiksi objekteiksi. 31 Ingarden määrittelee puhtaasti intentionaalisen objektiviteetin 32 seuraavasti: Puhtaasti intentionaalisella objektiviteetilla 33 me tarkoitamme objektiviteettia, jonka on kuvainnollisessa mielessä "luonut" joko yksittäinen tietoisuuden akti tai aktien joukko tai lopulta muodostelma (ts. sanan merkitys, lause) yksinomaan immanentin, alkuperäisen tai vain johdetun intentionaalisuuden perustalle ja jolla on annetuissa objektiviteeteissa olemisensa 34 iv alkuperä ja kokonaisolemus. Esimerkiksi jokin tietty hirvi on reaalinen objekti, jonka olemassaolo on täysin riippumaton ihmisen tajunnasta. Tämä samainen hirvi voi kuitenkin olla myös intentionaalinen objekti, jos jonkun ihmisen tietoisuuden akti suuntautuu sitä kohti. Tämä intentionaalinen objekti viittaa tällöin reaaliseen hirveen. Tällainen intentionaalinen objekti ei kuitenkaan rakennu ihmisen tietoisuuden varaan, vaan sen olemisperusta on sen reaalisessa vastinkappaleessa (hirvessä). Sen oleminen ei siis ole puhtaasti intentionaalista. Ingarden kutsuu tällaisia intentionaalisia objekteja myös intentionaalisiksi [auch intentionale] objekteiksi. 35 Tällaiset myös intentionaaliset objektit ovat intentionaalisia vain satunnaisesti, koska ihmisen tietoisuus ei voi niihin mitenkään vaikuttaa, eikä se rakenna näitä objekteja, koska niiden olemisperusta on niissä itsessään. Taideteos puolestaan on puhtaasti intentionaalinen objekti, koska sen koko olemassaolo on riippuvainen ihmisen tietoisuuden toiminnasta. Tätä taideteoksen erityistä olemisen tapaa selitetään myöhemmissä luvuissa tarkemmin. 31 Katso Smith ja Woodruff Smith, s Objektin ja objektiviteetin määritelmät eroavat hieman toisistaan (käsittelen tätä eroa tarkemmin luvussa ), mutta sillä ei ole tässä yhteydessä suurta merkitystä, koska intentionaalisen objektiviteetin määritelmä pitää sisällään myös intentionaalisen objektin määritelmän. 33 Objektin ja objektiviteetin eroa olen käsitellyt tarkemmin luvussa Ingarden, LWA, s. 117.

22 21 Vaikka puhtaasti intentionaalisten objektien olemisperusta onkin ihmisen tietoisuudessa, ne voivat olla kuitenkin kahdessa mielessä transsendentteja. Ensinnäkin mikään puhtaasti intentionaalisen objektin osa ei ole samalla tietoisuuden tai aktin osa. Puhtaasti intentionaalinen objekti muodostaa oman kokonaisuutensa, joka transsendentoi syntyperänsä. Lisäksi (jos ajatellaan vaikkapa kaunokirjallista teosta kokonaisuudessaan) puhtaasti intentionaalinen objekti on transsendentti siinä mielessä, että identtisesti samaan objektiin (taideteokseen) voi periaatteessa kohdistua rajoittamaton määrä erilaisia intentionaalisia akteja. On esimerkiksi mahdollista, että minä luen Danten Jumalaisen näytelmän nyt, mutta voin lukea sen myös myöhemmin. Voin myös kohdistaa hyvin erilaisia intentionaalisia akteja tähän teokseen; voin inhota sitä, analysoida sitä, pitää siitä jne. Toisaalta ihmiset ovat lukeneet samaa teosta jo aikaisemmin ja ihmiset, jotka eivät ole vielä edes syntyneet, voivat lukea sitä tulevaisuudessa. Jumalainen näytelmä on siis transsendentti sen suhteen, kuinka monta intentionaalista aktia siihen on mahdollista kohdistaa. 36 Tämä transsendenssi johtuu siitä, että kirjallisesta taideteoksesta puhtaasti intentionaalisena objektina, on mahdollista tehdä rajoittamaton määrä yksittäisiä konkretisaatioita, mutta itse teos ei kuitenkaan ole niihin palautettavissa. Kirjallisen taideteoksen identiteetti pysyy samana, vaikka konkretisaatiot vaihtelisivatkin. Se on siis intersubjektiivisesti saavutettavissa eri ihmisille Erottelemalla toisistaan kirjallisen taideteoksen ja sen konkretisaatiot Ingarden halusi selvästi varmistaa jonkin objektiivisen ja epäilyksettömän perustan myös taiteen tutkimiselle. Taideteos sai hänen filosofiassaan oman erityisen olemassaolon tapansa, joka ei ollut tyhjennettävissä yhteenkään yksittäiseen tulkintaan. Olemuksen erottaminen omaksi transsendentiksi kokonaisuudekseen teki myös mahdolliseksi sen, että voitiin mielekkäästi puhua samasta teoksesta eri tulkintojen yhteydessä. Lisäksi kaikkien tulkintojen keskinäinen vertailu enemmän tai vähemmän oikeiksi oli Ingardenin mallissa mahdollista vertaamalla konkretisaatiota itse teokseen. Myös useat erilaiset teokselle uskolliset tulkinnat olivat mahdollisia teoksen luonnosmaisen rakenteen (tästä lisää myöhemmin) vuoksi. Samalla Ingarden näkemys kuitenkin lukitsi taideteoksen tietyssä mielessä muuttumattomaksi. 35 Ingarden, LWA, s Levin, LWA, s. xix. 37 Tätäkin selitän myöhemmin tarkemmin. 38 Voidaan pohtia, onko kirjallisen taideteoksen puhtaasti intentionaalinen konkretisaatio transsendentti tässä sanan toisessa merkityksessä. Se on tietysti transsendentti suhteessa tietoisuuden akteihin ja kirjalliseen taideteokseen itseensä, mutta koska kyseessä on jo tietynlainen määräytynyt aktualisoimisen tapa, ei sitä voida mielestäni pitää transsendenttina samassa mielessä kuin kirjallista taideteosta itseään.

23 22 Kirjallisen taideteoksen olemushan ei voi muuttua, vaikka historiallisesti taidekäsityksissä tapahtuisi mitä muutoksia. Ingarden tavallaan löi lukkoon kirjallisen taideteoksen oikean merkityksen, joka on muuttumaton, ottamatta huomioon merkitysten ja tulkintojen historiallista muuttumista. Ingarden kyllä huomioi historian vaikutuksen siinä mielessä, että taideteoksen "autenttiset konkretisaatiot" saattavat tulla kulttuurin muuttuessa mahdottomiksi saavuttaa. Samaan aikaan hän kuitenkin sulki pois taideteoksen "todellisesta" merkityksestä sen mahdolliset todelliset esikuvat ja kirjailijan tarkoitusperät. Ne eivät siis olemuksellisesti kuulu itse taideteokseen. Ingardenin taiteenteoria jättääkin siis jossakin mielessä hankalalla tavalla auki sen, kuinka taideteoksella voi olla muuttumaton, objektiivinen olemus, joka on syntyessään lyöty lukkoon. Oikean tulkinnan mahdollisuus näyttäisi liittyvän historialliseen tarkastelutapaan ja lukijan kyvykkyyteen ja kuitenkaan ne eivät hänen mukaansa kuulu itse teokseen. Intentionaalisten aktien muodostama intentionaalinen objekti (jonka voidaan ajatella olevan oma representaatiomme meille transsendentista objektista) on täsmälleen sellainen kuin se meille aktien kautta ilmenee. Jos tämä intentionaalinen objekti viittaa johonkin toiseen reaaliseen tai ideaaliseen objektiin, on tämä objekti (viittauskohde) transsendentti sen suhteen, mitä sen aspekteja (ominaisuuksia tai ilmenemisen puolia) me aktivoimme. Objekti ei koskaan paljasta absoluuttisesti (täysin tyhjentävästi) kaikkia ominaisuuksiaan tai puoliaan, koska objektilla on ääretön määrä erilaisia tapoja, joiden kautta se voi tulla havaituksi intentionaalisena objektina. Jotta objekti voi paljastua tietyssä intentionaalisessa aktissa, täytyy joitakin sen puolia välttämättä jättää huomioimatta. Kohdistaessamme samaan objektiin useita intentionaalisia akteja paljastavat nämä aktit aina uusia aspekteja objektista. Jokaisella näistä yksittäisistä akteista on oma intentionaalinen objektinsa. Kuitenkin yksittäiset aktit voivat muodostaa myös laajemman kokonaisuuden (objektiviteetin). Intentionaalisten objektien väliltä voidaankin löytää erilaisia rakentumisen hierarkioita. Fenomenologisen tutkimuksen metodi on kuvaava eli deskriptiivinen. Tämä tarkoittaa sitä, että sen lähtökohdat ovat ihmisen tietoisuuden aktien paljastamien intentionaalisten objektien kuvaamisessa. Fenomenologinen metodi pyrkii autenttisimman mahdollisen tiedon lähteille lähtemällä liikkeelle siitä, miten asiat meille välittömästi ilmenevät. Tällöin objekti on meille annettuna jollakin tavalla. Tapaan, jolla objekti on meille annettuna, vaikuttaa koko se tilanne, jossa jotakin havainnoimme, esimerkiksi asenteemme havainnoitavaa kohdetta kohtaan ja