Vähemmistövaltuutetun kokemuksia ja havaintoja

Transkriptio

1 Lausunto id (5) VVTDno/2012/263 Sosiaali- ja terveysministeriö Lausuntopyyntönne STM037:00/2009 Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen: lausunto työryhmän loppuraportista (STM037:00/2009) Kiitämme mahdollisuudesta lausua sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän muistiosta. Vähemmistövaltuutettu esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavan. Vähemmistövaltuutetun toimialana on etnisen syrjinnän ehkäisy, hyvien etnisten suhteiden edistäminen, etnisten vähemmistöjen sekä ulkomaalaisten aseman ja oikeuksien turvaaminen samoin kuin etnisen syrjimättömyyden periaatteen valvonta. Valtuutettu toimii myös kansallisena ihmiskaupparaportoijana (Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta 1, 1109/2008). Vähemmistövaltuutetun työn näkökulmasta sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen on erittäin ajankohtainen ja tarpeellinen. Vähemmistövaltuutettu pitää hyvänä sitä, että työryhmän loppuraportissa on monissa kohdin otettu huomioon maahanmuuttajat ja ns. perinteiset etniset vähemmistömme sekä saamelaiset alkuperäiskansana ja pohdittu sosiaalihuoltoa koskevan lainsäädännön uudistamista näiden ryhmien tarpeita ajatellen. Vähemmistövaltuutetun kokemuksia ja havaintoja Valtuutetulle tulevissa asiakasyhteydenotoissa ja sidosryhmäyhteistyössä tulee jatkuvasti esille monia työryhmän raportissaan esille tuomia sosiaalihuollon ongelmakohtia, joihin lainsäädännön uudistamisella on tarkoitus puuttua. Maahanmuuttajien kohdalla on monesti kyse kielellisistä ja kotoutumiseen liittyvistä haasteista. Toisaalta ongelmia aiheutuu myös viranomaistyön puutteista. Vähemmistövaltuutetun puoleen käännyttäessä tilanne on usein se, että asiaa hoitavista paikallisviranomaisista kukaan ei ole tehnyt kokonaisarviota maahanmuuttaja-asiakkaan monesti laajasta palvelutarpeesta. Tyypillisesti yksikään viranomainen ei myöskään koordinoi palvelukokonaisuutta eikä tee riittävästi yhteistyötä toisten viranomaisten kanssa. Kun ymmärrystä ja apua ei tunnu löytyvän mistään, saattavat vaikeina jatkuvat elämäntilanteet muuttua asiakkaan kokemusmaailmassa syrjinnän kokemuksiksi. Vähemmistövaltuutetun toimisto PL 26 Puhelin: Faksi: Valtioneuvosto Sähköposti: ofm@ofm.fi Internet:

2 Lausunto id (5) Toimistoomme yhteyttä ottavilla romaneilla on myös usein kokemuksia syrjinnästä esimerkiksi vuokra-asunnon saamiseen liittyen. Tapauksia tarkemmin selvitettäessä, esille nousee kuitenkin usein yhteiskunnan marginaalissa elämiseen ja syrjäytymiskehitykseen liittyviä, sukupolvien yli jatkuvia ongelmavyyhtejä. Näihin tilanteisiin puuttumiseksi ja elämänmuutosten aikaan saamiseksi tarvittaisiin ongelmien kokonaisvaltaista kartoitusta ja pitkäjänteistä, moniammatillista yhteistyötä, jota koordinoisi vastuutyöntekijä. Näyttää siltä, että huono-osaisuutta helposti selitetään kulttuuriin liittyvillä perinteillä tai elämäntavoilla. Lasten oikeuksien turvaaminen, esim. yhdenvertaisen koulutustason varmistaminen (peruskoulun ja toisen asteen koulun) voi edellyttää sosiaalitoimen ja muiden viranomaisten yhteistyötä ja positiivisia erityistoimia jo aikaisessa vaiheessa. Saamelaisten yhteydenotot vähemmistövaltuutettuun liittyvät puolestaan usein kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Saamenkielisiä palveluja ei ole aina kielilain mukaisesti saatavilla. Sosiaalihuoltoon liittyen vähemmistövaltuutetun toimistossa ovat viime vuosina olleet esillä etenkin saamelaisvanhusten oikeus saamenkielisiin kotihoidon palveluihin ja lasten oikeus saamenkieliseen päivähoitoon (lasten päivähoidon osalta on tosin tapahtumassa hallinnonalan siirto). Sosiaalihuollon ja -palvelujen laatuun ja vaikuttavuuteen liittyvien ongelmien lisäksi vähemmistövaltuutettu kohtaa työssään myös ihmisiä, jotka ovat jääneet kokonaan sosiaalihuollon ulkopuolelle. Maassa laillisesti oleskelevat, mutta ilman oleskelulupaa olevat ulkomaalaiset ovat yksi tällainen ryhmä. Heidän joukossaan on esimerkiksi suomalaisten tai Suomessa asuvien maahanmuuttajien kanssa avioituneita, jotka ovat ulkomaalaislain mukaisesti jättäneet oleskelulupahakemuksen Suomeen saavuttuaan. Oleskelulupaa odottaessaan he eivät saa sosiaalihuoltoa tai -palveluja ja vähemmistövaltuutetulle tulleiden yhteydenottojen perusteella heille ei myönnetä aina edes toimeentulotukea. Nämä henkilöt ovat usein siinä asemassa, ettei heillä ei ole tietoa tai voimavaroja tarttua muutoksenhakumahdollisuuteen. Maistraattien vaihtelevista rekisteröintikäytännöistä johtuen maassamme on myös kasvava joukko maahanmuuttajia, joita ei ole merkitty väestötietojärjestelmään, vaikka he asuvat Suomessa oleskeluluvilla. Nämä henkilöt ovat yleensä tulleet Suomeen alun perin turvapaikanhakijoina, mutta he eivät ole pystyneet saamaan lähtömaistaan luotettavia asiakirjoja henkilöllisyytensä varmistamiseksi. Tämän vuoksi osa maistraateista kieltäytyy merkitsemästä heitä väestötietojärjestelmään ja he jäävät asuinkunnissaan muun muassa sosiaalihuollon ja sosiaalipalvelujen ulkopuolelle. Romaneista väliinputoajina voidaan puolestaan pitää niitä asiakkaita, jotka ovat joutuneet jättämään asuntonsa ja toisinaan asuinpaikkakuntansakin joko vuokravelkojen/häädön takia tai romanien perinteisten käytänteiden vuoksi, esimerkiksi kuolemantapausten yhteydessä tai ns. väistämisvelvollisuuden syntyessä. Näissä tapauksissa vähemmistövaltuutettu on joutunut selvittelemään tilanteita, joissa sen enempää lähtökunnan kuin oleskelukunnankaan virkamiehet eivät tartu avunpyyntöihin, joita esittää heikossa sosioekono-

3 Lausunto id (5) misessa tilanteessa oleva asunnoton romaniperhe, jonka lapset eivät ole olleet kuukausiin koulussa. Ihmiskauppaan liittyvänä havaintona vähemmistövaltuutettu toteaa, että kuntien lastensuojelussa ei ole riittävästi tietoa ja osaamista ihmiskaupan vastaisesta työstä. Oulussa vastaanottokeskus on vastannut alaikäisten ihmiskaupan uhrien auttamisesta ja siellä kaupungin lastensuojeluviranomaiset ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ovat oppineet tekemään hyvää yhteistyötä. Jatkossa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä tullaan keskittämään Joutsenon vastaanottokeskukseen. Uhreista moni jää kuitenkin omille asuinpaikkakunnilleen. Lisäksi ihmiskaupan uhrin auttaminen ja tukeminen on pitkä prosessi, joka voi jatkua myös oikeudenkäyntiprosessin päätyttyä. Siksi vastaanottokeskuksen ja Joutsenon kunnan lastensuojelun yhteistyö ei yksin riitä, vaan kaikissa Suomen kunnissa lastensuojeluviranomaisten tulisi kehittää osaamista ja luoda menettelyitä, joilla uhrit tunnistetaan ja he ohjautuvat auttamisjärjestelmään. Meneillään olevaan lainsäädännön uudistamisprosessiin kaivataan vahvempaa sosiaali- ja terveysviranomaisten osallistumista ja omistajuutta. Vähemmistövaltuutetun kokemusten mukaan jo perustuslain kaikille takaama oikeus välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon ei nykyisellään aina toteudu. Samoin puutteita on myös julkiselle vallalle asetetuissa velvoitteissa edistää väestön terveyttä ja jokaisen oikeutta asumiseen sekä tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Vähemmistövaltuutetun asiakaskuntaan kuuluvien kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin ei myöskään aina vastata sosiaalihuollossa ja -palveluissa. Viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja laatia yhdenvertaisuussuunnitelma Vähemmistövaltuutettu pitää erinomaisena, että työryhmä on asettanut yhdenvertaisuuden ensimmäiseksi periaatteeksi, jolla kuvataan sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistuksen arvopohjaa ja valintoja. Tähän liittyen vähemmistövaltuutettu haluaa nostaa esille joitakin yhdenvertaisuuslakiin liittyviä seikkoja. Kaikkien ihmisten samanlainen kohtelu eli muodollinen yhdenvertaisuus ei aina riitä takaamaan yhdenvertaisuuden toteutumista käytännössä. Eriarvoisuuden poistamiseksi tarvitaan aktiivisia toimenpiteitä ja pyrkimystä tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Tätä silmällä pitäen yhdenvertaisuuslaki (21/2004) asettaa viranomaisille yleisen yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen ja velvollisuuden laatia yhdenvertaisuussuunnitelma etnisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Yhdenvertaisuuslain 4 :n mukaisesti viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan yhdenvertaisuuden edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Viranomaisten tulee erityisesti muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista. Edistämisvelvoitteen täyttääkseen viranomaisten tulee laatia yhdenvertaisuussuunnitelma.

4 Lausunto id (5) Viranomaisilla laissa tarkoitetaan valtion ja kuntien viranomaisia sekä itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia samoin kuin Ahvenanmaan maakunnan viranomaisia niiden huolehtiessa valtakunnan viranomaisille kuuluvista tehtävistä maakunnassa. Viranomaisella tarkoitetaan myös julkisoikeudellista yhdistystä ja yksityisiä toimijoita niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä sekä valtion liikelaitoksia. Parhaimmillaan yhdenvertaisuussuunnitelma voi toimia käytännön työkaluna kuntatasolla esimerkiksi sosiaalihuoltoa ja sen palveluja suunniteltaessa ja tarjottaessa sekä auttaa kehittämään paikallisviranomaisen tavanomaista toimintaa sekä erityis- ja kehittämistoimenpiteitä. Ajatuksen siitä, että yhdenvertaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämisen tulee olla jotakin selvästi enemmän kuin vain suoranaisesta syrjinnästä pidättäytymistä, tulisi elää myös paikallisviranomaisten työssä. Yhdenvertaisuuslaki mahdollistaa positiivisen erityiskohtelun Positiivisella erityskohtelulla tarkoitetaan jonkin syrjinnälle alttiin ja kyseisellä elämänalueella muita huonommassa asemassa olevan henkilöryhmän tukemista toimilla, jotka saattavat heidät yhdenvertaisempaan asemaan muiden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että määräaikaisin toimenpitein vähennetään jonkin henkilöryhmän aliedustusta ja/tai lievennetään heihin kohdistuvasta syrjinnästä johtuvia haittoja. Positiivinen erityiskohtelu ei siis ole mihinkään toiseen ryhmään kohdistuvaa syrjintää. Henkilön tai henkilöryhmän, johon positiivista erityiskohtelua kohdennetaan, katsotaan olevan esimerkiksi etnisen alkuperänsä, ikänsä, työkyvyttömyytensä, perheenhuoltovelvollisuuksiensa tai sosiaalisen asemansa vuoksi erityisen suojelun tarpeessa. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyön jatkuessa Vähemmistövaltuutettu katsoo, että toteutuessaan lakiuudistus toisi monia parannuksia myös valtuutetun tehtäväkenttään kuuluvien ihmisten asemassa heidän turvautuessaan sosiaalihuoltoon ja sosiaalihuollon palveluihin. On kuitenkin tärkeää, että sosiaalihuollon lainsäädäntöä uudistettaessa varmistetaan se, että tässä lausunnossa kuvattujen kaltaisia asiakkaiden väliinputoamisia ei tapahtuisi ainakaan sosiaalihuollon lainsäädännön aukkojen tai monitulkintaisuuden vuoksi. Lisäksi valtuutettu muistuttaa, että yhdenvertaisuuslain velvoitteet yhdenvertaisuuden edistämisestä ja yhdenvertaisuussuunnittelusta otetaan huomioon sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyötä jatkettaessa. Esimerkiksi hyvinvointia kuntatasolla edistettäessä sekä yksittäisten asiakkaiden tarpeita määritettäessä ja palvelusuunnitelmia laadittaessa tulee ottaa huomioon myös yhdenvertaisuuslain mukainen yhdenvertaisuuden edistämisen näkökulma. Työvälineenä yhdenvertaisuuden edistämisessä käytetään yhdenvertaisuussuunnittelua. Yhdenvertaisuuden aktiivisen edistämisen tulee rakentua paikallisesta tilannekartoituksesta, tavoitteenasettelusta, konkreettisista toimenpiteistä ja niiden toteuttamisesta sekä vaikuttavuuden arvioinnista. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että johdon sitoutuminen syrjinnän poistamiseen ja konkreettisten tavoitteiden asettaminen antaa parhaat tulokset yhdenvertai-

5 Lausunto id (5) suuden saavuttamiseksi. Tarvittaessa toimenpiteisiin voidaan sisällyttää positiivisen erityiskohtelun mukaisia toimia muita heikommassa asemassa olevien henkilöryhmien tukemiseksi. Kunnioittavasti Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet Ylitarkastaja Pirjo Kruskopf Asiakirja on sähköisesti allekirjoitettu asiankäsittelyjärjestelmässä. Sisäasiainministeriö SM klo Allekirjoituksen oikeellisuuden voi todentaa kirjaamosta.