Esi- ja perusopetuksen oppilashuollon palvelurakenteen arviointi kehittäjäkunnissa

Transkriptio

1 Marja-Liisa Niinikoski Antti Eronen Raisa Venäläinen Net Effect Oy Esi- ja perusopetuksen oppilashuollon palvelurakenteen arviointi kehittäjäkunnissa Raportit ja selvitykset 2010: 5

2 Raportit ja selvitykset 2010:5 Marja-Liisa Niinikoski Antti Eronen Raisa Venäläinen Net Effect Oy Esi- ja perusopetuksen oppilashuollon palvelurakenteen arviointi kehittäjäkunnissa

3 Opetushallitus ja tekijät Raportit ja selvitykset 2010:5 ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) Taitto: Layout Studio Oy Edita Prima Oy, Helsinki 2010

4 SISÄLTÖ 1. Johdanto Arvioinnin kohde Oppilashuollon ja palvelurakenteen määritelmät Opetushallituksen kehittämistoiminta Arvioinnin toteuttaminen ja hyödynnetyt menetelmät Arvioinnin keskeiset tulokset Oppilashuollon palvelurakenteen nykytila-analyysi esi- ja perusopetuksen näkökulmasta Oppilashuollon palvelurakenteen kehittämistoiminnan koulutuskokonaisuuden arviointi Itsearviointimalliehdotus oppilashuollon palvelurakenteen tarkastelemiseksi Arvioinnin johtopäätökset ja kehittämisehdotukset Liitteet LIITE 1: Kysely oppilashuollon palvelurakenteen nykytilasta LIITE 2: Kysely koulutuskokonaisuuteen osallistuneille LIITE 3: Kehittämistoimintaan osallistuneet kunnat aakkosjärjestyksessä

5 1. Johdanto Koulutus- ja hyvinvointipoliittisessa keskustelussa nousi 2000-luvun alussa hyvien oppimistulosten saavuttamisen rinnalle 1 oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointi sekä kouluympäristön turvallisuus, parin viime vuoden aikana osaksi myös kouluissa tapahtuneista ampumavälikohtauksista johtuen 2. Oppilashuoltoa koskevia säännöksiä selvennettiin vuonna 2003 koululakeja uudistettaessa ja tarkemmat ohjeet annettiin valtakunnallisissa opetussuunnitelmien perusteissa. Myös kansanterveyslaissa on uudistettu koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa ja lastensuojelulaissa koulunkäynnin tukeen liittyviä säännöksiä, joilla viitataan erityisesti koulupsykologi- ja koulukuraattoripalveluihin. Oppilashuoltoa kartoittavat arviointitulokset ovat mm luvulla osoittaneet, että sekä kouluterveydenhuollon että psykososiaalisten oppilashuollon palvelujen riittävyydessä on puutteita koko maassa. Palvelujen resursoinnissa on myös eroja eri kuntien kesken. Oppilashuollon lainsäädäntöä uudistavan työryhmän muistiossa 3 on suositus siitä, että Oppilashuollon palveluitten saatavuuden turvaaminen edellyttää monilla alueilla kuntien keskinäistä yhteistyötä palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä oppilashuollon palveluitten organisointia ja tuottamista suositellaan tarkasteltavaksi ja suunniteltavaksi omana palvelukokonaisuutenaan. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi pääministeri Matti Vanhasen II hallitus onkin hyväksynyt joulukuussa 2007 lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman vuosille sekä käynnistänyt lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman. 1 PISA (Programme for International Students Assessment) on OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma, joka tuottaa tietoa koulutuksen tilasta ja tuloksista sekä koulun ulkopuolella tapahtuvasta oppimisesta kansainvälisessä vertailukehyksessä. PISA -ohjelmassa arvioidaan kolmen vuoden välein 15-vuotiaiden nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. PISA 2000 ja PISA tutkimuksista on vastannut Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos ja vuoden 2006 PISA -tutkimuksesta Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus. 2 Kauhajoen surmat oppilaitoksessa sekä Jokelan koulusurmat Valtiontalouden tarkastusvirasto (2007). Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Toiminnantarkastuskertomus 146/

6 Kuntatasolla palveluiden uudet järjestämismuodot, kuten tilaaja-tuottaja -malli, sopimusohjausmalli sekä elinkaariperusteiset ja asiakaslähtöiset palveluiden organisointi- ja tuottamistavat ovat nostaneet uudella tavalla keskiöön erilaisten väestöryhmien, myös lapsille, nuorille ja heidän perheilleen järjestettävät ja tuotettavat palvelut. Lasten ja nuorten osalta esi- ja perusopetuksen ohessa ja yhteydessä toimiva oppilashuolto konkreettisella tavalla integroi kuntatasolla eri hallintokuntien tai sektoreiden palveluja yhteen niin kouluyhteisön kuin yksilönkin eli oppilaan ja hänen huoltajiensa tasolla. Kaikki edellä mainitut näkökohdat huomioon ottaen oppilashuollon kehittämistoiminta kunnissa ja Opetushallituksen toimet kuntien oppilashuollon kehittämiseksi ovat viime vuosina saaneet lisää painoarvoa. Opetusministeriö käynnisti vuonna 2007 oppilashuollon palvelurakenteen ja laadun kehittämistoiminnan, jonka käytännön organisoimisesta on vastannut Opetushallitus. Tässä raportissa tarkastellaan esi- ja perusopetuksen oppilashuollon palvelurakennetta ja sen nykytilaa niissä kunnissa, jotka ovat osallistuneet kehittämistoimintaan. Oppilashuolto ymmärretään tässä raportissa yläkäsitteeksi, johon sisältyvät 1) opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto, 2) kansanterveyslaissa tarkoitettu kouluterveydenhuolto ja 3) lastensuojelulain tarkoittama tuki koulunkäyntiin. Kuten selvityshankkeen aikana kävi ilmi, on oppilashuollon käsitteestä ja sisällöstä toimijoiden keskuudessa hyvinkin erilaisia käsityksiä ja tulkintoja. Oppilashuollon palvelurakenteen ja nykytilan kuvauksen ohella tähän raporttiin on sisällytetty Opetushallituksen Opetusalan koulutuskeskukselta (Opeko) tilaaman koulutus- ja kehittämishankkeen arvioinnin tulokset. Lisäksi tämän arviointihankkeen tavoitteena on ollut tuottaa itsearviointimalli tai -kehikko, jolla voidaan kuvata oppilashuollon palvelurakennetta erityisesti kuntatasolla. Laaditun mallin kriteeristö on kolmitasoinen ottaen huomioon opetuksen järjestäjän eli pääasiassa kunnan, koulun tai toimintayksikön sekä yksilön näkökulmat palvelurakenteen todentamisessa. Tämän raportin esittelemän arviointihankkeen toteuttamisesta ovat vastanneet Marja-Liisa Niinikoski, Antti Eronen ja Raisa Venäläinen Net Effect Oy:stä. Hankkeen toteuttamiseen ja aineiston hankintaan on osallistunut myös Tuomas Koskela Net Effect Oy:stä. Arviointihankkeen asiantuntijana on toiminut lisäksi tutkimusprofessori Matti Rimpelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Opetushallituksen puolelta työtä on ohjannut opetusneuvos Pia Kalkkinen sekä eräät muut Opetushallituksen asiantuntijat. 6

7 Raportissa tarkastellaan aluksi oppilashuollon ja sen palvelurakenteen sisältöjä sekä täsmennetään näiden käsitteiden määrittelyjä. Lisäksi tekstissä kuvataan Opetushallituksen kehittämistoimintaa. Opetushallituksen kehittämistoiminnan kuvauksesta tässä raportissa on vastannut opetusneuvos Pia Kalkkinen (kappale 2.2). Kolmannessa luvussa kuvataan arviointihankkeen toteuttaminen, menetelmät ja aineistot. Neljännessä luvussa esitetään tulokset kuntien oppilashuollon palvelurakenteen nykytilasta, Opekon koulutus- ja kehittämiskokonaisuuden toimivuudesta sekä kuvataan arviointihankkeen aikana luotu itsearviointikehikko. Lopuksi tiivistetään arviointihankkeen keskeiset johtopäätökset ja kehittämisehdotukset. 7

8 2. Arvioinnin kohde 2.1 Oppilashuollon ja palvelurakenteen määritelmät Perusopetuslain muuttamista koskevan lain (477/2003) 31a :n mukaan oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa. Oppilashuolto sisältää sekä yhteisöllistä että yksiköllistä tukea. Oppilashuoltotyö kuuluu koko kouluyhteisölle sekä erillisille oppilashuoltopalveluista vastaaville viranomaisille. Oppilashuoltotyötä pyritään toteuttamaan yhteistyössä kotien kanssa. Tämän arvioinnin yhteydessä oppilashuoltoa tarkastellaan esi- ja perusopetuksen näkökulmasta. Esi- ja perusopetuksen oppilashuolto on ollut painopistealueena oppilashuollon palvelurakenteen kehittämistoiminnassa vuosina Keskittymisellä esi- ja perusopetukseen halutaan korostaa varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta oppilashuoltotyössä. Kaikki kolme oppilashuoltoa koskevaa lakia, eli perusopetuslaki, kansanterveyslaki ja lastensuojelulaki, osoittavat vastuun toiminnasta käytännössä kunnille. Perusopetuslain mukaan oppilashuollon järjestämisestä vastaa opetuksen järjestäjä. Käytännön toteuttaminen edellyttää kuntatasolla opetus-, terveys- ja sosiaalitoimen välistä yhteistyötä. Näiden hallintokuntien lisäksi yhteistyösuhteet nuorisotoimen ja pelastustoimen sekä poliisin suuntaan on myös nähty tärkeiksi oppilashuollossa. Oppilashuollossa korostuu eri aloilla toimivien osaajien välinen yhteistyö. Moniammatillisuuden keskeisenä toimintamuotona ovat koulujen oppilashuoltoryhmät. Oppilashuoltoryhmän tarkoituksena on toimia asiantuntijana terveellisen ja turvallisen opiskeluympäristön kehittämisessä ja seurannassa, tukea yksittäisiä oppilaita, seurata ja arvioida yksittäisten oppilaiden sekä koko kou- 8

9 luyhteisön tuen tarvetta. Koululainsäädäntö ei erikseen ohjaa oppilashuoltoryhmien toimintaa, muotoa tai koostumusta. Perusopetuslain muuttamisesta valmistellun hallituksen esityksen mukaisesti tilanne tältä osin tulee mahdollisesti muuttumaan, mikäli tehty lakiehdotus tullaan hyväksymään Eduskunnassa. Tässä arviointiraportissa oppilashuoltoon on katsottu sisältyvän opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto, kansanterveyslaissa tarkoitettu kouluterveydenhuolto ja lastensuojelulain tarkoittama tuki koulunkäyntiin. Oppilaiden hyvinvoinnin tukeminen edellyttää myös opettajilta havainnointia ja taitoa puuttua oppilaiden ongelmiin. Opettajan vastuu moniammatillisen yhteistyön käynnistämisessä on suuri. Vuonna 2004 uudistetussa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa annetaan yleiset ohjeet opetussuunnitelman mukaiselle oppilashuollolle. Koulutuksen järjestäjän tulee laatia suunnitelma, jossa kuvataan oppilashuollon tavoitteet ja keskeiset periaatteet (Taulukko 1). Opetussuunnitelma on oppilashuollon osalta laadittava yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveyshuollon palveluista vastaavien virkamiesten kanssa. Tämä on moniammatillisen oppilashuoltotyön lähtökohta ja edellytys useita eri viranomaistahoja yhdistävän työn onnistumiselle. Taulukko 1. Opetussuunnitelmiin kirjattavat oppilashuollon keskeiset periaatteet ja tavoitteet Toiminta kouluyhteisön terveyden, hyvinvoinnin, turvallisuuden, sosiaalisen vastuullisuuden ja vuorovaikutuksen edistämiseksi Oppilaalle tarjottava yleinen oppilashuollollinen tuki ja ohjaus koulunkäynnissä sekä lapsen ja nuoren fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen tukemisessa Yhteistyö oppimissuunnitelman tai henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman laatimisessa ja seuraamisessa sekä jatko-opintojen suunnittelussa Oppilaalle tarjottava oppilashuollollinen tuki erilaisissa vaikeuksissa ja kurinpitorangaistuksen yhteydessä sekä silloin, kun opetukseen osallistuminen on evätty Oppilashuollon yhteistyö kodin, koulun, oppilashuollon palvelujen asiantuntijoiden tai muiden asiantuntijoiden ja paikallisten tukiverkostojen kanssa Toimenpiteet ja työn- ja vastuunjako ongelma- ja kriisitilanteiden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi tai hoitamiseksi (poissaolot, kiusaaminen, väkivalta, häirintä, mielenterveys, tupakointi, päihteet, erilaiset tapaturmat, onnettomuudet ja kuolemantapaukset) Koulumatkakuljetuksissa yleiselle turvallisuudelle asetettujen tavoitteiden toteuttaminen Kouluruokailun järjestämisessä huomioon otettavien terveys- ja ravitsemuskasvatuksen ja tapakasvatuksen tavoitteet. Lähde: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, Opetushallitus, sivu 25. 9

10 Lastensuojelulain mukaan kunnan tulee järjestää koulupsykologi- ja koulukuraattoripalveluita, jotka antavat kunnan perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitetun esi-, perus- ja lisäopetuksen sekä valmistavan opetuksen oppilaille riittävän tuen ja ohjauksen koulunkäyntiin ja oppilaiden kehitykseen liittyvien sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Palveluilla tulee edistää myös koulun ja kodin välisen yhteistyön kehittämistä. 1 Kuraattorin ja psykologin tulee toimia yhteistyössä oppilaan, hänen vanhempiensa, koulutoimen ja muiden asiaan kuuluvien viranomaisten kanssa. 2 Kouluterveydenhuollon tarkoituksena on kouluyhteisön terveellisyyden ja turvallisuuden valvonta, oppilaan terveyden seuraaminen ja edistäminen sekä terveydentilan tarpeellinen toteaminen. Kouluterveydenhuollolta edellytetään yhteistyötä oppilashuolto- ja opetushenkilökunnan kanssa. Kouluterveydenhuoltoon kuuluu myös suun terveyden hoito. 3 Kansanterveyslain tarkoittamaa kouluterveydenhuoltoa ja lastensuojelulain tarkoittamaa tukea koulunkäynnille yhdessä kutsutaan usein oppilashuoltopalveluiksi. Oppilashuoltoa ei ole yhtenä kokonaisuutena määritelty lainsäädännössä, vaan sen eri osa-alueista on mainintoja niin perusopetuslaissa, kansanterveyslaissa kuin lastensuojelulaissakin. Näiden mainittujen lakien lisäksi mm. laki potilaan asemasta ja oikeuksista, laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä, henkilötietolaki sekä laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta sääntelevät oppilashuollollista toimintaa. Oppilashuoltoon kuuluvat tässä selvityksessä omaksutun määritelmän mukaisesti myös kouluruokailu, koulukuljetukset ja koulumajoitus, joita yhdessä on kutsuttu opintososiaalisiksi eduiksi. Perusopetuslain tarkoittaman oppilashuollon järjestämistä on ohjattu opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto ovat yhdessä julkaisseet kouluterveydenhuollon laatusuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on äskettäin päivittänyt kouluruokailusuositukset. Lastensuojelulain tarkoittamasta tuesta koulunkäynnille ei ole annettu valtakunnallisia suosituksia. Oppilashuoltoa tehdään ja kehitetään yhteistyössä oppilaiden vanhempien kanssa. Tähän liittyen Stakes on yhteistyössä Suomen Vanhempainliiton kans- 1 Esim. Kalkkinen ja Peltonen (2007), sivu Kansanterveyslaki. 3 Kouluterveydenhuollon laatusuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:8, Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Kuntaliitto

11 sa vuonna 2008 tutkinut kodin ja koulun välistä yhteistyötä peruskoulun oppilashuollon kehittämisen näkökulmasta. 4 Arviointihankkeen yhteydessä järjestetyissä työpajoissa tuotiin esille, että myös tukiopetus, erityisopetus ja oppilaanohjaus tulisi sisällyttää osaksi laaja-alaista oppilashuollon määritelmää. Tässä tarkastelussa nämä osa-alueet on rajattu oppilashuollon palvelurakennetarkastelun ulkopuolelle. Tämän raportin tulkinta oppilashuollosta ei kata kaikkea lasten tai nuorten hyvinvoinnin edistämistä, vaan keskittyy edellä mainittujen lakien yhdessä tarkoittaman oppilashuollon ydintoimintoihin. Arviointihankkeen työpajoissa tosin nousi useasti esille oppilashuollon yhteys lasten ja nuorten kokonaishyvinvointiin. Keskustelua lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä kuvastaa seuraava lainaus: Jos olisi yksi selkeä paperi (hyvinvointiohjelmien laatiminen), joka esittää kaikkien toiminta-alojen keskeiset menestystekijät. Pitäisi saada laajennettua oppilashuoltoa kaikkialla poliisi, kaavoitus, koti ja kansalainen. Vaikuttavuus lähtee tästä raamista. Kuntien uudet palveluiden järjestämisen ja tuottamisen muodot haastavat perinteiset sektori- tai toimialalähtöiset palveluiden organisointi- ja tuottamismuodot. Arvioitavana oleva kehittämistoiminta onkin toteutettu kuntapalveluiden murrosvaiheessa, mikä osaltaan on heijastunut sen toteuttamiseen sekä saatuihin tuloksiin. Tämä murrosvaiheen olemassaolo tuli hyvin esille myös työpajakeskusteluissa: Kannattaa miettiä oppilashuoltokyselyssä uudistuvia hallintojakoja, perinteiset sektorit muuttuvat. Olipa palvelurakenne tai toimintamallit sitten minkälaisia tahansa, niin opetuksen järjestäjän, pääasiassa kuntien velvollisuus oppilashuollon organisoinnissa on keskeinen: Opetuksen järjestäjien velvollisuus on huolehtia, että palvelut järjestyy. Että oppilaan oikeus toteutuu. Selkeää: kunnan täytyy tietää, tuli se sitten kenen tahansa vastuulle. Lähtökohtaisesti oppilashuollolla olisi erinomaiset mahdollisuudet toimia eri hallintokuntien tai palvelusektoreiden leikkausrajapinnassa yhdistäen perinteisiä toimialaorganisoituja palveluja. Jatkossa mahdollinen väestöperusteinen tai asiakaslähtöinen elinkaarimalli palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa voi merkittävällä tavalla vaikuttaa nykyisten sektoreiden, esimerkiksi opetustoimi, sosiaali- ja terveystoimi, nuorisotoimi, palveluprosessien ja palvelukokonaisuuksien uudelleenmuotoutumiseen. 4 Rimpelä, Matti; Metso, Tuija; Saaristo, Vesa ja Wiss, Kirsi. Vanhempainyhdistysten ja huoltajien osallisuus peruskoulun ja sen oppilashuollon kehittämiseen. Stakes, Raportteja 29/

12 Oppilashuollon palvelurakenteella tarkoitetaan tässä hankkeessa sitä kokonaisuutta, joka muodostuu aiemmin esitetyn oppilashuollon määritelmän mukaisesti oppilashuollon, oppilashuoltopalveluiden ja muun oppilashuollollisen tuen järjestämisestä ja näiden palveluiden tuottamisesta kunta- sekä koulu- tai toimintayksikkötasolla kohdentuen oppilaisiin sekä heidän perheisiinsä, ensisijaisesti oppilaan huoltajiin. Näiltä osin ei tällä hetkellä ole saatavissa systemaattisesti kerättyä tilastotietoa oppilashuollosta ja sen laajuudesta. 2.2 Opetushallituksen kehittämistoiminta Opetusministeriö jakoi euroa oppilashuollon kehittämiseen toukokuussa 2007 sadalle kunnalle (Liite 3). Avustus oli tarkoitettu esi- ja perusopetuksen oppilashuollon palvelurakenteen ja laadun kehittämiseen vuosille Kuntien kehittämistoiminnan tueksi hankittiin koulutuskokonaisuus ja arviointi. Toiminnan lähtökohtana oli lasten ja nuorten tarpeisiin vastaaminen siten, että palvelurakenne selkiytyy ja toimivuus paranee oppilaiden, heidän vanhempiensa sekä opetus- ja sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön näkökulmista. Vuonna 2008 opetusministeriö asetti Opetushallituksen käyttöön euroa jaettavaksi valtionavustuksena kunnille oppilas/opiskelijahuollon kehittämiseen vuosina Määräraha kohdennettiin vuonna 2007 kehittämistoiminnan aloittaneille kunnille. Opetushallitus jakoi valtion erityisavustusta kesäkuussa 2008 kehittämistoiminnan vakiinnuttamiseen ja sen laajentamiseen lukiokoulutukseen 92 kunnalle. Vuonna 2009 kehittämistoiminta laajeni 92 uuteen kuntaan ja kyseiselle vuodelle osoitetut määrärahat olivat suuruudeltaan euroa. Eri vaiheessa käynnistetyn oppilashuollon kehittämistoiminnan tavoitteet ovat yhteneväiset, mikä mahdollistaa jatkumon muodostumisen koulutusasteelta toiselle. Kansallisella tasolla kehittämistoiminnan ohjausryhmä on opetusministeriössä. Toiminnan ohjauksesta ja seurannasta vastaa Opetushallitus. Lisätietoa hankkeesta ja kuntakohtaisista materiaaleista löytyy verkkosivuilta. Valtionavustusta voi käyttää kunnissa oppilas- ja opiskelijahuollon laadun ja sitä tukevan verkostomaisen oppilas- ja opiskelijahuoltotyön sekä palvelurakenteen kehittämiseen ja vakiinnuttamiseen, kehittämistoiminnasta aiheutuviin palkka- ja matkakustannuksiin, konsultaatio- ja kouluttajapalkkioihin sekä työnohjaukseen. Valtionavustukselle asetettiin tavoitteiksi parantaa oppilashuollollisen tuen saatavuutta, tukea opetussuunnitelmien toimeenpanoa, 12

13 kehittää ehkäiseviä toimintamalleja sekä edistää strategian laatimisen myötä verkottumista ja hallinnonalojen yhteistyötä. Kehittämistoiminnan tavoitteena on kehittää ja vakiinnuttaa kuntiin ja seuduille oppilashuollon palvelurakenne ja verkostomainen toimintatapa. Tavoitteiden toteuttamiseksi kunta tai kunnat yhdessä laativat oppilashuollon strategian, joka toimitetaan esi- ja perusopetuksen osalta Opetushallitukseen helmikuussa 2009 ja lukiokoulutuksen osalta maaliskuussa Oppilashuollon strategiasta johdetun toimenpideohjelman sisältämät toimenpiteet vakiinnutetaan osaksi lasten ja nuorten palvelujärjestelmää kunnassa tai seudulla. Oppilashuoltoa kehitetään kunnissa hallintokuntien välisenä yhteistyönä siten, että opetus-, sosiaali- ja terveystoimi osallistuvat toimintaan. Halutessaan kunta voi liittää yhteistyöhön myös muita hallinnonaloja kuten nuorisotoimen sekä eri sidosryhmiä. Kehittämistoimintaa ohjaa kunnassa tai seudulla eri hallinnonalojen ja -tasojen edustajista koostuva ohjausryhmä. Ohjausryhmään kuuluvat eri hallinnonalojen päälliköt, joiden keskuudesta valitaan toiminnan koordinoinnista vastaava päällikkö. Ohjausryhmä ohjaa kehittämistoimintaa ja päättää sen laajuudesta ja resursoinnista kunnassa tai seudulla. Kehittämistoiminnan toteutus edellyttää moniammatillista yhteistyöverkostoa. Kehittämistoiminnan tuki Kehittämistoiminnan tueksi kunnille on järjestetty alueellinen ja valtakunnallinen täydennyskoulutus ja arviointi. Lisäksi Opetushallitus järjestää kuntakoordinaattoreille kaksi kertaa vuodessa koordinaattoritapaamisen ajankohtaisen tiedon levittämiseksi ja yhteisen jakamisen mahdollistamiseksi. Tuki- ja seurantavierailuja kuntiin on järjestetty kuntien toiveiden mukaisesti. Opetusalan koulutuskeskuksen ( Opekon ) toteuttama koulutuskokonaisuus toteutettiin lokakuusta 2007 joulukuulle Kehittämistoimintaa tukevan prosessikoulutuksen keskeisenä tavoitteena oli tukea ja ohjata oppilashuollon strategian laatimista, toteutusta ja vakiinnuttamista osana lasten ja nuorten palvelujärjestelmää kunnissa ja seutukunnissa. Muina koulutuksen tavoitteina oli mm. hallintokuntien sisäisen ja hallintokuntien välisen yhteistyön vahvistaminen, opetussuunnitelman mukaisen oppilashuollon toimeenpanon tukeminen ja oppilashuoltotyön edellyttämän monipuolisen osaamisen ja tieto-taidon tarjoaminen. Koulutus aloitettiin valtakunnallisilla aloitusseminaareilla, jotka toteutettiin neljällä eri paikkakunnalla (Helsinki, Jyväskylä, Tampere ja Oulu). Aloitusseminaarien jälkeen toteutettiin kolme alueellista koulutusjaksoa 11 eri alueel- 13

14 la. Alueellisella koulutuksella pyrittiin tukemaan kuntien strategian laatimista. Etelä-Suomen läänissä oli kolme tilaisuutta, Länsi-Suomen läänissä kolme tilaisuutta, Itä-Suomen läänissä kaksi tilaisuutta ja Oulu-Lapin alueella oli yksi tilaisuus. Suuret kaupungit olivat omana ryhmänään. Koulutuspaikkakunnat olivat Turku, Jyväskylä, Rovaniemi, Helsinki/Uusimaa, Helsinki, Kokkola, Kouvola, Iisalmi, Savonlinna ja Lahti. Koulutus toteutettiin kahden päivän jaksoissa syksyllä 2007, keväällä 2008 ja syksyllä Lähikoulutuspäivien välillä järjestettiin kolme ohjattua etätyöskentelyjaksoa. Ruotsinkielinen koulutuskokonaisuus toteutettiin Tampereella. Koulutus päättyi valtakunnallisiin syysseminaareihin neljällä paikkakunnalla marraskuussa Koulutukseen osallistuvien käytössä on edelleen Opekon sivustolla Pedanet -oppimisympäristö, jota hyödynnetään materiaalin jakamisen, keskustelun ja ohjauksen kanavana. Oppilashuollon kehittämistoimintaan sisällytettävästä arvioinnista vastasi Net Effect Oy. Arviointi käsittää kehittämistoimintaan osallistuvien kuntien oppilashuollon palvelurakenteen nykytilan selvittämisen sekä kuntien kehittämishankkeiden tueksi toteutettavan koulutuskokonaisuuden arvioinnin. Arvioinnilla pyritään tuottamaan itsearviointimalli kuntakohtaisen oppilashuollon palvelurakenteen kuvaamiseen ja määrittelyyn. Opetushallituksesta on toteutettu tuki- ja seurantakäyntejä kuntiin. Kuntakäynneillä on mm. osallistuttu ohjausryhmän kokouksiin ja tutustuttu paikalliseen kehittämistoimintaan. Kuntakoordinaattoritapaamisissa on annettu ajankohtaiskatsaukset meneillään olevaan kehittämiseen eri hallinnonaloilla. Lisäksi on tavoitteiden mukaisesti nostettu esiin kehitettäviä teemoja, kuten vanhempien/huoltajien osallisuus oppilashuollon kehittämisessä. Kehittämistoiminnan vastaanotto Kuntien antaman palautteen mukaan oppilashuollon kehittämistoiminta on hyvin ajankohtaista. Osana kuntaliitoksia ja palvelujen uutta organisointia on tullut tarve kiinnittää huomio oppilashuollon organisointiin. Yhdistyvät kunnat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että kehittämistoiminnan ansiosta oppilashuolto on ymmärretty ottaa esille kuntaliitoksen yhteydessä. Osa kunnista koki kehittämistoiminnan palvelevan myös esimerkiksi kaupungin uuden organisaatiomallin jalkauttamista ja eri hallintokuntien yhteistyökäytänteiden selkeyttämistä. Oppilashuollon tuen saatavuuden edistämisen arviointi on osoittautunut haasteelliseksi. Nykytilan kuvaus ennen kehittämistoiminnan aloittamista on mahdollistanut kunnissa puutteiden ja aukkojen osoittamisen palvelurakenteessa, tosin oppilashuollon resurssien puutteellisuus on ollut tiedossa jo pidempään. 14

15 Voidaan tosin todeta, että kehittämistoimintaan osallistuvissa kunnissa on suunniteltu ja linjattu resurssien lisäystä oppilashuollon palveluihin, mutta sen ei voida katsoa johtuvan yksinomaan kehittämistoiminnasta. Toisaalta jo keväällä 2009 kunnista on tullut tietoa suunnitellun lisäresursoinnin supistamisesta ja taloudellisen laman vaikutuksista kielteisesti oppilashuollon kehittämiseen. Oppilaiden palvelujen saatavuuden parantamiseksi kunnat ovat laatineet erilaisia toimintamalleja, muun muassa lasten ja nuorten palvelukartat ja oppilaan erilaiset tuen polut. Näiden toimintamallien tavoitteena on palvelurakenteen selkeytyminen yksilön paitsi oppilaan, myös huoltajien ja koulun sekä ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden näkökulmasta. Opetushallitukseen tulleen palautteen mukaan aikuisten hereillä olo ja herkkyys tunnistaa ongelmia on lisääntynyt. Tietämys kunnan eri toimijoista on lisääntynyt. Samoin muut tukitoimet on kartoitettu ja niihin ohjaamisen käytänteistä (esimerkiksi sopimukset lähetekäytänteistä tai konsultaatioista erikoissairaanhoidon kanssa) on sovittu. Paikallisella tasolla näyttäisi, että oppilashuollon palvelukokonaisuus on selkeytynyt, jolloin lapsen ja nuoren tuen saannin voi olettaa helpottuneen. Koulutason oppilashuollollista toimintaa tukemaan on tehty useita kuntatason oppilashuollon oppaita, käsikirjoja, ohjeistuksia ja lomakkeita. Opetussuunnitelmia on päivitetty ja konkretisoitu. Oppilashuollon osalta laeissa ja opetussuunnitelmissa oleva yhteistyövelvoite on tullut osalle kunnista ensimmäistä kertaa esiin konkreettisena toimintana. Kouluterveydenhuollon edustajat tai koulupsykologit ja -kuraattorit eivät ole aiemmin välttämättä osallistuneet opetussuunnitelman laatimiseen, päivittämiseen ja siten esimerkiksi oppilashuollon suunnitelmien laatimiseen Kuntatason toiminnassa strategia on liitetty esim. osaksi lastensuojelun suunnitelmaa tai lasten ja nuorten hyvinvoinnin strategiaa tai kehittämisohjelmaa kunnassa. Strategian laatiminen on aloitettu pohtimalla arvoja, eli siitä, mikä seudulla, kunnassa ja koulussa on arvoperustana oppilashuollolle. Valittuina arvoina strategioissa useimmiten ovat yhdenvertaisuus ja palvelujen tasa-arvoinen saatavuus. Toimenpidelinjaukset vaihtelevat kunnittain, esimerkkeinä mm. varhainen tukeminen, yhteisöllisyyden vahvistaminen ja turvallisuuden edistäminen. 15

16 3. Arvioinnin toteuttaminen ja hyödynnetyt menetelmät Oppilashuollon palvelurakenteen arviointi on toteutettu kolmessa vaiheessa Net Effect Oy:n ja Opetushallituksen sopimia käytäntöjä noudattaen vuosina Tässä hankkeessa arviointi rajattiin esi- ja perusopetuksen näkökulmaan noudattaen oppilashuollon kehittämistoiminnan alkuvaiheen painopisteitä sekä Opetushallituksen tekemiä rajauksia. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin oppilashuollon palvelurakennetta ja nykytilaa hyödyntämällä aikaisempia tutkimuksia ja asiakirjoja sekä lähettämällä sadalle kehittämistoimintaan osallistuneelle kunnalle sähköinen kysely. Lisäksi Opetushallitus ja Net Effect Oy järjestivät syksyllä 2008 kolme asiantuntijatyöpajaa, joissa käytyjen keskusteluiden pohjalta työstettiin oppilashuollon palvelurakenteen kuvaamiseen tarkoitettu itsearviointikehikon luonnos. Toisessa vaiheessa on tarkasteltu Opetushallituksen tilaamaa ja Opekon vuosina toteuttamaa oppilashuollon palvelurakenteen kehittämistoimintaa tukevaa täydennyskoulutusta. Aineistona on käytetty Net Effect Oy:n syksyllä 2008 toteuttamaa sähköistä kyselyä koulutukseen osallistuneille. Palautetta ja koulutuskokonaisuuden toteuttamiseen liittyneitä kokemuksia käytiin läpi myös Opetushallituksen, Opekon ja Net Effect Oy:n edustajien yhteisessä työpajassa marraskuussa Kolmannessa vaiheessa koottiin yhteen tulokset ja kokemukset, joista johdettiin tässä loppuraportissa esitettävät johtopäätökset ja ehdotukset. Ennen loppuraporttia arviointihankkeesta on valmistunut kaksi väliraporttia. Ensimmäinen väliraportti käsitteli vaiheen I sähköistä kyselyä, ja se toimitettiin Opetushallitukselle Toisessa toimitetussa väliraportissa esiteltiin täydennyskoulutuksesta kerättyä sähköistä kyselypalautetta. Oheisessa taulukossa esitetään tiivistetysti hankkeen aikana käytetyt menetelmät, aineistot ja hankkeen toteuttamisaikataulu. 16

17 Taulukko 2. Hankkeen vaiheet, menetelmät, aineistot ja aikataulu Tavoite Menetelmä Aineisto Aikataulu VAIHE I Oppilashuollon palvelurakenteen nykytilan kartoitus ja kehittämistoiminnan arviointi sekä itsearviointikehikon luonnostelun aloittaminen Laaja sähköinen kysely kehittämistoimintaan osallistuville kunnille Dokumenttianalyysi Asiantuntijatyöpajat Kyselyn tulokset Opetushallituksen toimittamat asiakirjat Työpajojen keskustelut ja ryhmätyömateriaali VAIHE II Oppilashuollon kehittämistoimintaa tukevan täydennyskoulutuksen arviointi VAIHE III Oppilashuollon palvelurakenteen arvioinnin kokonaisanalyysi ja loppuraportointi; itsearviointikehikon luonnos Sähköinen kysely koulutuskokonaisuuden osallistujille; Palautteen käsittely työpajassa Edellisissä vaiheissa kerätyn aineiston kokonaisanalyysi ja kirjoitusprosessi Loppuraportin kommentointi ja korjausehdotukset (Matti Rimpelä) Kyselyn tulokset, Työpajan keskustelut Uutena aineistona itsearviointikehikon luonnoksesta kerättiin palautetta ensimmäisen vaiheen työpajoihin osallistuneilta henkilöiltä Kysely toteutettiin toukokuussa 2008, väliraportointi Aineisto on täydentynyt myöhemmin Asiantuntijatyöpajat järjestettiin 8.9., ja Kysely toteutettiin lokakuussa 2008, väliraportointi Työpaja järjestettiin Itsearviointikehikon luonnos toimitettiin työpajoihin osallistuneille henkilöille Palaute pyydettiin toimittamaan mennessä. Loppuraportti luovutetaan tilaajan sen hyväksyttyä Arviointihankkeen aineisto on hankittu Opetushallituksen organisoimaan kehittämistoimintaan osallistuneilta noin sadalta kunnalta. Tästä seuraa, että raportissa esitettyjä tuloksia ei voi yleistää kaikkiin Suomen kuntiin. Ensimmäisen vaiheen kysely (Liite 1) lähetettiin kuntien oppilashuollon kehittämisen kuntakoordinaattoreille/projektipäälliköille, joiden yhteystiedot saatiin Opetushallitukselta. Kyselyyn annettiin kaiken kaikkiaan 78 vastausta. Kuntakyselyyn pohjautuva väliraportointi, joka luovutettiin tilaajalle kesäkuussa 2008, perustui 55 vastaukseen. Loppuraportointi laajentaa näin selvityksen tietopohjaa väliraportointiin verrattuna. 17

18 Kyselyssä selvitettiin oppilashuollon palvelurakenteen nykytilaa esi- ja perusopetuksen näkökulmasta, mm. eri hallinnonalojen yhteistyötä, resursointia ja toteutusta, suunnittelua ja seurantaa sekä oppilashuollon kehittämistoimintaa. Lopuksi kysyttiin projektipäälliköiden näkemyksiä oman kuntansa oppilashuollon palvelurakenteen toimivuudesta ja sen kehittämistarpeista. Kyselyn laajuus edellytti vastaajalta etukäteisvalmisteluja ja mahdollisesti vastausten suunnittelua useiden eri tahojen kanssa yhteistyössä. Kysely oli suomenkielinen, ja se käännettiin Opetushallituksen toimesta ruotsiksi ruotsinkielisille vastaajille. Osa kyselyn saaneista kunnista ilmoitti, että niiden oppilashuoltoa on tarkasteltava erikseen suomen- ja ruotsinkielisten yksiköiden osalta. Helsingin, Turun, Vaasan, Vantaan ja Kokkolan kaupungeille lähetettiinkin kaksi erillistä kyselyä. Asiantuntijatyöpajoissa kerättiin oppilashuollon asiantuntijoiden näkemyksiä itsearvioinnissa käytettävissä kriteereistä ja niiden kehittämisestä. Työpajat järjestettiin Opetushallituksen ja Net Effect Oy:n tiloissa 8.9., ja Niihin osallistui henkilöitä kehittämistoimintaan osallistuneista kunnista, Stakesista, Opetushallituksesta, opetusministeriöstä ja lääninhallituksista. Työpajoissa keskusteltiin tietyistä teemoista Net Effect Oy:n valmisteleman ja etukäteen lähettämän keskustelualoitteen pohjalta. Ensimmäisessä työpajassa keskityttiin innovatiivisiin toimintamalleihin ja palvelujen järjestämistapojen huomioimiseen itsearviointimallin luonnostelussa. Toisten työpajojen otsikkoina olivat: Nivelvaiheet ja hoitopolut oppilashuollossa palvelurakenteen kannalta sekä Sektorilähtöisestä toiminnasta asiakaslähtöiseen oppilashuoltoon. Työpajoissa keskusteltiin paljon oppilashuollon määrittelystä: mitä kokonaisuuksia ja yksittäisiä osa-alueita oppilashuollon palvelurakenteen todentamista ja kuvaamista varten luotavaan itsearviointikehikkoon tulisi sisältyä. Täydennyskoulutuksen arvioinnissa pääasiallinen aineisto kerättiin Net Effect Oy:n osallistujille lähettämässä sähköisessä kyselyssä. Tuloksia käsiteltiin Net Effect Oy:n, Opetushallituksen ja Opetusalan koulutuskeskuksen yhteisessä työpajassa marraskuussa Kysely lähetettiin sähköpostitse yhteensä 739 koulutukseen osallistuneelle henkilölle (Liite 2). Heistä 27 sai kyselyn ruotsinkielisellä saatteella. Kyselyyn vastasi 234 henkilöä, joista 10 on ruotsinkielisiä. Tilaajalle toimitetussa väliraportissa koulutuskokonaisuuden arviointi perustuu 217 suomenkieliseen vastaukseen. 18

19 Kyselyssä pyydettiin arvioimaan koulutuksen eri osa-alueita ja pohtimaan koulutuskokonaisuuden merkitystä oppilashuollon kehittämistoiminnan edistäjänä. Kuntakyselyn vastausprosenttia voidaan pitää suhteellisen hyvänä. Vastanneet kunnat edustavat merkittävää osaa kehittämistoimintaan osallistuneista kunnista, eikä alueellinen ja väestömäärään perustuva jakauma merkittävästi poikkea koko Suomen tilanteesta. Kuntien hyvin erilaiset lähtökohdat vaikuttavat niin kehittämistoimintaan kuin sen arviointiinkin. Se, että neljäsosa kehittämistoimintaan osallistuneesta kunnasta on jättänyt vastaamatta koko kyselyyn, kertoo myös kyselyn raskaudesta. Palautetuissa kyselyissä olikin paljon puuttuvia tietoja. Projektipäälliköiden keskeiset näkemykset ovat sen sijaan hyvin keskenään linjassa. Koulutuskyselyn vastausprosentti jäi noin 30:een. Koulutuskyselystä ei voi tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä, mutta siitä huolimatta se mahdollistaa yleisten suuntaviivojen ja esiin nousevien vahvuuksien ja ongelmakohtien tunnistamisen. Molempien kyselyjen käsittelyssä on painotettu avovastausten huolellista sisältöanalyysia. Johtopäätöksiä ja ehdotuksia valmisteltaessa on pyritty varmistamaan, että loppuraporttiin on kirjattu oppilashuollon kehittämistoiminnan arvioinnin kannalta keskeiset seikat, ja että valmisteltu luonnos oppilashuollon palvelurakenteen itsearvioinnin mallista on saanut osakseen asianmukaiset kommentit ja kehittämisehdotukset. Kriteeristöluonnos lähetettiin työpajoihin osallistuneille asiantuntijoille kommentoitavaksi Myös tämä palaute on otettu huomioon itsearviointimallia työstettäessä. Lisäksi mallia on työstetty yhdessä Opetushallituksen edustajien kanssa. Hankeen keskeisiä periaatteita on alusta alkaen ollut jatkuva vuorovaikutteisuus seikka joka on korostunut myös tätä loppuraporttia kirjoitettaessa. Tämän toivotaan edesauttavan sitä, että oppilashuollon palvelurakenteen ja sen kehittämishankkeen arviointi vastaa niihin kysymyksiin, jotka ovat ajankohtaisia ja vaativat tarttumista. 19

20 4. Arvioinnin keskeiset tulokset 4.1 Oppilashuollon palvelurakenteen nykytila-analyysi esi- ja perusopetuksen näkökulmasta Oppilashuollon palvelurakenteen kehittämistoimintaan osallistuneista sadasta kunnasta saatiin 78 vastausta arviointikyselyyn. Tässä luvussa esitetään tuloksia myös asiantuntijatyöpajoissa kertyneestä aineistosta sekä kunnista Opetushallitukseen lähetetyistä strategia- tai linjausdokumenteista. Ensin tutustutaan oppilashuollon palveluiden tämän hetkiseen resursointiin ja toteuttamismuotoihin. Tämän jälkeen käsitellään suunnittelua ja seurantaa. Kaksi jälkimmäistä osiota keskittyvät kehittämishankkeen toimintaan ja projektipäälliköiden näkemyksiin oppilashuollon palvelurakenteen luonteesta ja kehittämistoiminnan suunnasta. Kyselyn vastaanottajia kehotettiin valmistautumaan vastaamiseen etukäteen ja keräämään tarvittavia tietoja yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Vastaukset ovat monessa tapauksessa usean asiantuntijan kattava ja kuvaava yhteenveto oppilashuollon tilanteesta kunkin kunnan osalta. Vastausten perusteella voidaan arvioida myös sitä, kuinka hyvin kunnissa tunnetaan oman oppilashuollon yksityiskohdat ja miten helposti siitä on saatavissa tietoa. Suurin osa vastanneista kunnista sijaitsee Etelä-Suomen tai Länsi-Suomen lääneissä. Lähes joka toisessa vastauksen antaneessa kunnassa (45 %) oli yli asukasta. Alle 5000 asukkaan kuntien osuus oli noin 34 %. Etelä-Suomen läänissä sijaitsevat kunnat ovat aineistossa hieman yliedustettuina. Samoin aineistossa esiintyy enemmän yli asukkaan kuntia kuin koko Suomen perusteella voisi päätellä. Vastaamatta jättäneet kunnat sijaitsivat pääasiassa Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä. (Taulukko 3). Vastaajien jakautumiseen lääneittäin ja kuntakoon mukaan heijastuu kehittämistoimintaan osallistuneen sadan kunnan jakautuminen läänin ja kuntakoon mukaan. Oulun ja Lapin läänien kunnat olivat aliedustettuina kehittämishankkeessa. 20

21 Taulukko 3. Arviointikyselyyn vastanneiden ja Suomen kaikkien kuntien jakautumat (lukumäärä, prosenttijakauma) läänin ja kunnan väestön lukumäärän mukaan Arviointikyselyyn vastanneet kunnat Kaikki Manner-Suomen kunnat ( LÄÄNI Lukumäärä % Lukumäärä % Etelä-Suomen lääni Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun Lääni Lapin lääni Yhteensä Kunnan asukasluku Alle 5000 asukasta asukasta Yli asukasta Yhteensä Oppilashuollon resurssit ja toteutus Kyselyssä pyydettiin kertomaan, oliko vastaajilla tietoa oppilashuollon palveluihin käytettävissä olevista henkilöresursseista ja määrärahoista. Vastauksia tähän kysymykseen saatiin parhaimmillaan 70 kunnasta. Puuttuvat vastaukset tarkoittavat käytännössä samaa kuin ei tietoa -vastaukset. Kouluterveydenhuoltoon, koulukuraattoritoimintaan ja koulupsykologitoimintaan käytettävissä olevat henkilötyövuodet tiedettiin parhaiten (Taulukko 4). Joka neljännessä kunnassa ei kuitenkaan tiedetty kouluterveydenhoitajan eikä koulukuraattorin työpanosta. Lähes joka toisessa ei ollut tietoa koululääkärin henkilötyövuosista. 21

22 Suurissa kunnissa henkilöresurssit tiedettiin pieniä paremmin. Erityisesti koulupsykologitoiminnan osalta ero pienempiin kuntiin oli selkeä. Kaikkein heikoiten tunnettiin suun terveydenhuollon (hammaslääkärit ja suuhygienistit) henkilötyövuodet. Myös muuta koulun sosiaalityötä ja muuta psykologiatoimintaa koskevat henkilöstöresurssit ovat vastaajille useimmiten epäselviä. (Taulukko 4). Taulukko 4. Oppilashuollon ammattihenkilöstön henkilötyövuodet ilmoittaneiden osuudet prosentteina kunnan väestömäärän mukaan. Suluissa vastanneiden kuntien lukumäärä. Ammattihenkilö Kunnan väestömäärä Alle Kaikki kunnat Koululääkäri 44 % (23) 57 % (14) 72 % (32) 59 % (69) Kouluterveydenhoitaja 74 % (23) 64 % (14) 83 % (29) 76 % (66) Hammaslääkäri 36 % (22) 39 % (11) 29 % (34) 33 % (69) Suuhygienisti 27 % (22) 39 % (12) 18 % (34) 25 % (70) Koulupsykologitoiminta 53 % (19) 46 % (11) 83 % (30) 67 % (60) Muu mahdollinen psykologitoiminta 25 % (20) 50 % (12) 48 % (27) 41 % (59) Koulukuraattoritoiminta/sosiaalityö 44 % (18) 82 % (12) 89 % (27) 73 % (56) Muu koulun sosiaalityö 25 % (20) 58 % (12) 22 % (27) 31 % (59) Jokin muu oppilashuollon erityistyöntekijä 26 % (19) 44 % (9) 44 % (27) 38 % (55) Oppilashuoltopalveluihin käytettävissä olevista määrärahoista oli selvästi vähemmän tietoa kuin henkilöstöresursseista. Koulupsykologitoiminnan määrärahat ilmoittivat tietävänsä 38 % ja koulukuraattoritoiminnan määrärahat 40 % kysymykseen vastanneista kunnista. Kouluterveydenhuollon määrärahat olivat vastausten mukaan tiedossa joka neljännessä kunnassa (24 %). Kuten henkilöresurssien kohdalla, myös määrärahatilanne tunnettiin kaikkein heikoiten muuhun sosiaalityöhön, muuhun psykologiatoimintaan ja suun terveydenhuoltoon liittyen. (Taulukko 5). 22

23 Taulukko 5. Oppilashuoltopalvelujen määrärahat ilmoittaneiden osuudet (määrärahat ovat tiedossa) prosentteina toiminnan ja kunnan väestömäärän mukaan. Suluissa vastanneiden kuntien lukumäärä. Oppilashuoltopalvelut Kunnan väestömäärä Alle Kaikki kunnat Kouluterveydenhuollon palvelut 12 % (25) 13 % (15) 37 % (35) 24 % (75) Suun terveydenhuollon palvelut 0 % (25) 13 % (15) 14 % (35) 9 % (75) Koulupsykologitoiminta 13 % (23) 36 % (14) 56 % (32) 38 % (69) Muu mahdollinen psykologitoiminta 4 % (25) 15 % (13) 9 % (32) 9 % (70) Koulukuraattoritoiminta/ sosiaalityö 18 % (22) 47 % (15) 52 % (33) 40 % (70) Muu koulun sosiaalityö 9 % (22) 17 % (12) 10 % (31) 11 % (65) Jokin muu oppilashuollon erityistyöntekijä 16 % (19) 25 % (8) 11 % (27) 15 % (54) Oppilashuollon palvelut järjestetään pääsääntöisesti kunnan omana toimintana. Mikäli näin ei ole, järjestetään palvelut useimmiten kuntayhtymien kautta. Perusopetuksen kouluterveydenhuollon (mukaan luettuna suun terveydenhuolto) järjestivät omana toimintana 44 kuntaa. Kuntayhtymä oli järjestäjänä 24 kunnassa. Muita tapoja palveluiden järjestämiseen ovat mm. sairaanhoitopiirit ja erilaiset ostopalvelut. Perusopetuksen koulupsykologitoiminta hoidettiin omana toimintana 41 kunnassa, 14 kunnassa hyödynnettiin kuntayhtymän palveluita. Psykologipalveluiden järjestämisessä 14 kuntaa käytti ostopalveluita. Koulukuraattoritoiminta ja muut sosiaalityön palvelut järjestettiin pääsääntöisesti oman kunnan toimintana. Näin vastasi 62 henkilöä edustaen kyselyyn osallistuneita kuntia. Esiopetuksessa tulokset olivat pääosin samanlaisia kuin perusopetuksessa. Neuvolatoiminta/kouluterveydenhuolto järjestettiin kunnan toimintana 47 kunnassa. 25 kuntaa hyödynsi kuntayhtymää. Sosiaalityön palvelut ja koulukuraattoritoiminta järjestettiin kaikista palveluista useimmiten kunnan omana toiminta. Näin ilmoitti 60 kuntaa. Loput 17 kuntaa ilmoittaa hyödyntävänsä kuntayhtymiä, sairaanhoitopiirejä tai ostopalveluita. 23

24 Psykologitoiminnassa hyödynnettiin muita palvelukokonaisuuksia enemmän ostopalveluita. Esimerkiksi koulu- sekä kasvatus- ja perheneuvolapsykologien palveluiden järjestämiseksi ostopalveluita ilmoittaa käyttävänsä 15 kuntaa. 41 kuntaa järjestää palvelut itse ja 15 kuntaa hyödyntää kuntayhtymien mahdollisuuksia. Suunnittelun ja seurannan nykytila Opetussuunnitelman mukaisen oppilashuollon suunnitelman laatimiseksi 66 kunnassa (85 %) oli annettu yleiset ohjeet. Kolme kyselyyn vastanneista kunnista ei tiennyt, onko opetuksen järjestäjä laatinut kyseisen ohjeistuksen. Yhdeksässä kunnassa ohjetta ei ole tehty. Yleisiä ohjeita oppilashuoltopalveluista suunnitelmien laatimisessa oli annettu vaihtelevasti. Oppilashuoltoryhmien toiminnan suunnitteluun oli annettu ohjeet valtaosassa kunnista. Yleisiä ohjeita löytyi myös kouluterveydenhuollon ja koulukuraattoritoiminnan/sosiaalityön suunnitteluun. Psykologipalveluiden suunnittelua oli annettu kaikkein vähiten yleisiä ohjeita. Erityisen korostunutta tämä oli alle 5000 asukkaan kunnissa. Epätietoisuus suunnitelmaohjeiden olemassaolosta on myös suurta. Esimerkiksi 44 % kaikista vastaajista ei tiennyt, onko kuntatasolla annettu yleiset ohjeet suun terveydenhuoltoa koskevan suunnitelman laatimisesta. (Taulukko 6). 24

25 Taulukko 6. Vastaukset(prosenttijakauma) kysymykseen, onko oppilashuoltopalveluiden suunnitteluun annettu yleisiä ohjeita toiminnan ja kunnan väestömäärän mukaan Kyllä Ei Ei tietoa Oppilashuoltoryhmien toiminta Kunnat, joissa alle 5000 asukasta (n=26) 77 % 19 % 4 % Kunnat, joissa asukasta (n=16) 94 % 6 % Kunnat, joissa asukasta tai enemmän (n=36) 83 % 17 % Kaikki vastaukset yhteensä (n=78) 83 % 15 % 1 % Kouluterveydenhuollon palvelut Kunnat, joissa alle 5000 asukasta (n=26) 50 % 8 % 42 % Kunnat, joissa asukasta (n=16) 75 % 13 % 13 % Kunnat, joissa asukasta tai enemmän (n=35) 69 % 11 % 20 % Kaikki vastaukset yhteensä (n=77) 64 % 10 % 26 % Suun terveydenhuollon palvelut Kunnat, joissa alle 5000 asukasta (n=25) 40 % 8 % 52 % Kunnat, joissa asukasta (n=16) 56 % 13 % 31 % Kunnat, joissa asukasta tai enemmän (n=34) 47 % 9 % 44 % Kaikki vastaukset yhteensä (n=75) 47 % 9 % 44 % Psykologipalvelut Kunnat, joissa alle 5000 asukasta (n=25) 24 % 40 % 36 % Kunnat, joissa asukasta (n=16) 50 % 19 % 31 % Kunnat, joissa asukasta tai enemmän (n=36) 58 % 19 % 22 % Kaikki vastaukset yhteensä (n=77) 46 % 26 % 29 % Sosiaalityön palvelut/koulukuraattoritoiminta Kunnat, joissa alle 5000 asukasta (n=26) 46 % 23 % 31 % Kunnat, joissa asukasta (n=16) 56 % 13 % 31 % Kunnat, joissa asukasta tai enemmän (n=36) 72 % 17 % 11 % Kaikki vastaukset yhteensä (n=78) 60 % 18 % 22 % 25

26 Yleisten suunnitteluohjeiden puuttumisesta huolimatta useimmissa (88 %) vastanneista kunnissa oli laadittu oppilashuoltopalvelujen suunnitelmia. Niitä puuttui keskimääräistä enemmän suun terveydenhuollosta (34 %) ja psykologitoiminnasta (37 %). Alle 5000 asukkaan kunnissa on vähemmän palvelukohtaisia suunnitelmia kuin asukasluvultaan suuremmissa kunnissa. Esimerkiksi alle 5000 asukkaan kuntien edustajista 63 prosenttia ilmoittaa, ettei heillä ole olemassa psykologipalveluihin liittyvää omassa kunnassa laadittua suunnitelmaa. (Taulukko 7). Suunnitelmat on saatettu laatia myös muilla hallinnon tasoilla. Pieni osa kunnista ilmoittaa, että palvelukohtaisia suunnitelmia on tehty niin kuntayhtymän, seudun kuin maakunnankin tasolla. Oppilashuollon palveluita koskevat suunnitelmat on saatettu yhdistää opetussuunnitelmaan tai ne on laadittu koulukohtaisesti. Oppilashuoltoa koskevat suunnitelmat voivat kuulua palvelukohtaisesti esim. hammashoitolan tai terveystoimen suunnitelmiin. 26

27 Taulukko 7. Oppilashuoltopalvelujen suunnitelman ilmoittaneiden kuntien osuus prosentteina toiminnon ja kunnan väestömäärän mukaan Kyllä Oppilashuoltoryhmien toiminta Kunnat, joissa alle 5000 asukasta (n=24) 83 % Kunnat, joissa asukasta (n=13) 100 % Kunnat, joissa asukasta tai enemmän (n=35) 86 % Kaikki vastaukset yhteensä (n=72) 88 % Kouluterveydenhuollon palvelut Kunnat, joissa alle 5000 asukasta (n=19) 74 % Kunnat, joissa asukasta (n=13) 92 % Kunnat, joissa asukasta tai enemmän (n=30) 90 % Kaikki vastaukset yhteensä (n=62) 86 % Suun terveydenhuollon palvelut Kunnat, joissa alle 5000 asukasta (n=16) 50 % Kunnat, joissa asukasta (n=13) 77 % Kunnat, joissa asukasta tai enemmän (n=27) 70 % Kaikki vastaukset yhteensä (n=56) 66 % Psykologipalvelut Kunnat, joissa alle 5000 asukasta (n=19) 37 % Kunnat, joissa asukasta (n=13) 54 % Kunnat, joissa asukasta tai enemmän (n=33) 82 % Kaikki vastaukset yhteensä (n=65) 63 % Sosiaalityön palvelut/koulukuraattoritoiminta Kunnat, joissa alle 5000 asukasta (n=19) 58 % Kunnat, joissa asukasta (n=12) 75 % Kunnat, joissa asukasta tai enemmän (n=33) 85 % Kaikki vastaukset yhteensä (n=64) 75 % 27

28 Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan, onko heidän edustamassaan kunnassa annettu yleisiä ohjeita oppilashuoltopalveluissa systemaattisesti seurattavista ja tilastoitavista asioista. 40 kuntaa oli antanut ohjeet kouluterveydenhuollon seurannasta ja tilastoinnista. Seuraavaksi (31 kuntaa) eniten oli ohjeistettu psykologitoiminnantilastointia ja seurantaa. Toiminnan järjestämistavasta riippuen tilastointi- ja seurantavastuu voi olla kuntien ulkopuolella. Oppilashuoltoryhmän toiminnan seurannasta ja tilastoinnista oli annettu ohjeita 25 kunnassa. Kunnat kertoivat tilastoivansa mm. ryhmien kokoontumistiheyttä ja kokoonpanoa. Tilastointia tehdään usein koulukohtaisesti. Kouluilta saatetaan esimerkiksi edellyttää vuosittaista raportointia oppilashuoltoryhmien toiminnasta. Oppilashuoltoryhmälle voi kuulua esimerkiksi poissaolojen, jälki-istuntojen, erityisoppilaiden ja koulupudokkaiden määrän ja kehityksen seuraaminen. Näiden viimeksi mainittujen seikkojen systemaattisesta seurannasta ja tilastoinnista ei kyselyssä saatu tietoa, sillä tiedot perustuvat vastaajien avoimiin vastauksiin. Kouluterveydenhuollon osalta kunnissa seurataan mm. kouluterveydenhuollon käyntejä ja asiakasmääriä sekä eräitä muita suoritteita. Joissain kunnissa seurattavat tiedot kattavat käyntien keston ja vaativuuden. Huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi tapaturmien määrään ja vanhempien osallisuuteen terveystarkastuskäynnillä. Tietojen lähteeksi mainitaan muutamaan otteeseen Pegasos -järjestelmä. Suun terveydenhuollon osalta seurattavat asiat ovat pitkälti samanlaisia, pääasiallisesti käyntimääriä ja suoritteita. Psykologipalveluiden osalta kunnissa seurataan asiakasmääriä, käyntien syitä ja mm. erityisopetussiirtojen lukumäärää. Tietojen lähteiksi mainitaan mm. Terveys-Effica- ja Aura -asiakastietojärjestelmä. Kuraattoripalveluiden osalta seurattavia asioita ovat käytetyt tuntimäärät koulua ja oppilasta kohden ja se, ketkä hyödyntävät kuraattoripalveluita. Kuraattoripalveluiden osalta seurataan myös asiakasmääriä ja suoritteita. Myös asiakkuuksien syitä tilastoidaan. Tiedon lähteiksi mainitaan Sosiaali-Effica- ja Aura -järjestelmä. Muutamat kunnat mainitsevat myös omien tilastointien ja asiakastietojärjestelmien hyödyntämisen. Oppilashuollon nykytila Kaikissa kyselyyn vastanneissa kunnissa tehdään kouluasteiden rajat ylittävää yhteistyötä esi- ja perusopetuksen osalta. Yhteistyömuotojen yksityiskohdista kysyttäessä nostetaan esille esi- ja perusopetuksen sekä eri kouluasteiden välillä tapahtuva nivelvaiheyhteistyö. Vastauksissa korostettiin oppilaasta huolenpidon olevan jatkumo, jota ylläpidetään hyvällä tiedonsiirrolla, jokakeväisil- 28