Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma

Transkriptio

1 Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

2 Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Sisällysluettelo 1 JOHDANTO HANKKEEN KUVAUS TARKKAILUALUE KÄYTTÖTARKKAILU Kaivostoiminnan käyttötarkkailu Lämpökattilan käyttötarkkailu Rikastushiekkojen laadun tarkkailu CIL-rikastushiekan WAD-syanidipitoisuuden tarkkailu Sivukiven laadun tarkkailu Pintamaiden laadun tarkkailu Vedenpuhdistuksen lietteiden laadun tarkkailu Sulfaatinpoistolaitoksen sakeuttimen alitteen laadun tarkkailu Kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppauslietteen laadun tarkkailu Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden liete Talousjäteveden puhdistuksen käyttötarkkailu Seurujoen virtaamamittaus Jatkuvatoimisten mitta-asemien kunnossapito Polttonesteiden jakeluaseman käyttötarkkailu Toiminnassa muodostuvat hajapölypäästöt Jälkihoidon edistyminen PÄÄSTÖTARKKAILU Vesipäästöjen tarkkailu Prosessijätevesi, kaivoksen kuivanapitovesi Vesikierto kaivoksella Ympäristöluparajat Jatkuvatoimiset mittaukset Kertaluontoiset mittaukset Vesikirpputesti Pintavalutuskenttien tarkkailu Talousjätevesi Täytön sisäinen vesi sivukiven läjitysalueella Suotoveden laatu rikastushiekka-altaissa Ilmaan menevien päästöjen tarkkailu Malmin murskaus ja välivarastointi Pölynpoistojärjestelmä Malmin jauhatus Pölynpoistojärjestelmä Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

3 5.2.4 Hapetus Poistokaasujen käsittely Lämpökattila Mittausohjelma- ja menetelmät YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU Pintavedet Veden fysikaalis-kemiallinen laatu Biologinen tarkkailu pintavesissä Pohjaeläintarkkailu Puolansukeltajasurviaisen tarkkailu Piilevätarkkailu Kalasto ja kalastus Kalastuskirjanpito Kalastustiedustelu Sähkökoekalastukset Taimenen alkuperä Kalatalousvelvoitteen ja kalatalousmaksulla tehtyjen toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu Mädin hautumiskoe Kalojen käyttökelpoisuuden arviointi Biologinen tarkkailu maa-alueilla Humusnäytteet Sammalnäytteet Kekomuurahaiset Pohjavedet Ilman laatu Melu Ympäristömelumittaukset häiriintyvien kohteiden läheisyydessä YHTEENVETO TARKKAILUSTA POIKKEUSTILANTEET RAPORTOINTI SUUNNITELMAN MUUTOKSET LÄHDELUETTELO Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

4 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Liite 12 Liite 13 Liite 14 Liite 15 Liite 16 Sivukiven hallintajärjestelmä Kunnossapitosuunnitelma Kaivoksen vesikiertokaavio Kittilän kaivoksen sulkemissuunnitelma Talousjätevesipuhdistamon pohjapiirros ja näytteenottopisteet Lysimetrin periaatekuva Lysimetrien ja juoruputkien sijainnit Pintavesien tarkkailun havaintopaikat Pohjaeläinten, puolensukeltajasurviaisten ja sähkökoekalastuksen havaintopaikat Piilevätarkkailun havaintopaikat Mädin hautomiskokeiden havaintopaikat Humus-, sammal- ja muurahaistarkkailun havaintopaikat Kekomuurahaisten näytteenotto-ohje Pohjavesien tarkkailuohjelma Pohjavesiputkien putkikortit Melumittausten ja ilman laadun havaintopisteet Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

5 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen 1 Johdanto Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt Suurkuusikon kaivospiiriä koskevan kaivoskirjan, kaivosrekisteri n:o 5965/1 a. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt kaivokselle toistaiseksi voimassa olevan ympäristö- ja vesitalousluvan (nro 69/02/1), mitä on muutettu useilla lupapäätöksillä sen jälkeen. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt kaivokselle ympäristöluvan (nro 72/2013/1) Kittilän kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen. Toiminnan olennainen muuttaminen koskee tuotannon (rikastettavan malmimäärän) nostamista 1,1 miljoonasta tonnista 1,6 miljoonaan tonniin, rikastushiekka-altaiden käytön muutosta, rikastushiekan käyttämistä pastatäytössä, maanpäällistä polttoainesäiliötä ja maanalaisen polttoaineen jakeluasemaa sekä betoniasemaa. Aluehallintoviraston päätöksestä valitettiin, minkä johdosta Vaasan hallinto-oikeus antoi asiassa päätöksen (nro 15/0107/2). Myös Vaasan hallinto oikeuden päätöksestä valitettiin, minkä johdosta Korkein hallinto-oikeus teki asiassa päätöksen (taltionumero 2201), minkä jälkeen ympäristölupa nro 72/2013/1 ja siihen Vaasan hallinto oikeuden ja korkeimman hallinto oikeuden tekemät muutokset saivat lainvoiman. Lisäksi vesivarastoaltaalle on myönnetty toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa nro 95/2014/1, CIL2-altaan ylävirtaankorotukselle toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa nro 98/2016/1, sekä sulfaatinpoistolaitoksen sakeuttimen alitteen läjittämiselle NP3 rikastushiekka altaalle toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa nro 146/2016/1. Kittilän kaivos jätti Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle ympäristöluvan muutoshakemuksen koskien NP-hiekan läjittämistä vesivarastoaltaalle, sekä ylimmän rikastushiekka tason nostoa metrillä NP3- ja CIL2- rikastushiekka-altailla. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto kuulutti (Dnro PSAVI/3270/2016) muutoshakemuksen Kuulutusaika on tämän tarkkailuohjelman jättämisen aikaan vielä kesken. Tässä tarkkailuohjelmassa päivitetään Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu kokonaisuudessaan uuden ympäristöluvan mukaiseksi. Tarkkailuohjelma esitetään hyväksyttäväksi Lapin ELY-keskukselle. 2 Hankkeen kuvaus Suurikuusikon kultaesiintymä löydettiin vuonna 1986 ja louhinta aloitettiin vuonna Varsinainen tuotanto käynnistyi vuonna Malmin louhinta aloitettiin avolouhintana toukokuussa 2008 ja maanalainen louhinta käynnistyi lokakuussa Marraskuussa 2012 louhinta siirtyi täysin maanalaiseen louhintaan avolouhostoiminnan päättyessä. Rikastusprosessi koostuu murskauksesta, jauhatuksesta, vaahdotuksesta, pesusta, sulfidin painehapetuksesta, syanidiliuotuksesta, kullan erotuksesta ja talteenotosta. Rikastuksen vuosikapasiteetti on noin 1,6 miljoonaa tonnia malmia. Malmin rikastusprosessissa muodostuu lietemäistä vaahdotuksen rikastushiekkaa ja neutraloinnin sakkaa (NP-rikastushiekkaa), sekä syanidin tuhotankin jälkeistä rikastushiekkaa (CILrikastushiekkaa), jotka läjitetään omiin erillisiin rikastushiekka-altaisiin. Syanidiliuotuksen rikastushiekka johdetaan CIL2 - rikastushiekka-altaaseen ja NP rikastushiekka NP3 - rikastushiekka-altaaseen. Osa muodostuneesta NP hiekasta hyötykäytetään maanalaisen kaivoksen pastatäytössä. Rikastushiekan mukana poistuu myös vettä altaille. NP3 altaalta vettä pumpataan vesivarastoaltaan pohjoispuolelle. Vesivarastoaltaan pohjoispuolelta vesi pumpataan Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

6 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen sulfaatinpoistolaitokselle, missä vedestä poistetaan sulfaattia kalkkisaostuksella. Sulfaatinpoistolaitokselta vesi puretaan vesivarastoaltaan eteläpuolelle, mistä se pumpataan pintavalutuskenttä 4:n kautta Seurujokeen. Malmin louhinnan yhteydessä louhitaan myös rikastukseen soveltumatonta sivukiveä. Se osa sivukivestä mitä ei hyötykäytetä esimerkiksi maanalaisessa louhostäytössä tai patorakentamisessa, läjitetään sivukiven läjitysalueelle. 3 Tarkkailualue Agnico Eagle Finland Oy:n kultakaivos sijaitsee Kittilän kunnassa Kiistalan kylässä noin 35 km Kittilän keskustasta koilliseen. Lähimmät asutuskeskittymät sijaitsevat Rouravaarassa (0,8-1,5 km kaivokselta itään), Lintulassa (4 km kaivokselta länteen/lounaaseen) ja Kiistalassa (4-5 km kaivokselta etelään). Alue on harvaan asuttua Lapin maaseutua. Maasto on ympäröiviin seutuihin verrattuna melko tasaista. Seudun kasvillisuus edustaa kokonaisuudessaan pohjoisboreaalista vyöhykettä. Kaivosaluetta ympäröivä maisema on alueelle tyypillistä karua maisemaa, jossa selänteet ovat mäntyvaltaista talousmetsää ja laaksomuodostelmien pohjat avoimia suoalueita. Kaivosalueen itäpuoliset alueet ovat metsäisiä ja maasto laskee länteen Seurujoen suuntaan. Matalammat laaksopohjat ovat avoimia soita ja soistuneita sekametsiä, joissa koivu nousee välillä valtalajiksi. Kaivosalue sijaitsee Loukisen valuma-alueella (65.69) ja tarkemmin Seurujoen valuma-alueen (65.697) alaosalla. Seurujoki saa alkunsa Jakovaaran alarinteestä, noin 30 km Kiistalan kylästä koilliseen. Seurujoen pisin sivujoki on pohjoisesta etelään virtaava Nuutijoki. Muita sivujokia ovat Suasjärvenoja, Pahasoja ja Nuutijokeen laskeva Ristinoja. Loukisen alaosalle laskee vielä Kapsajoki. Loukinen puolestaan laskee Ounasjokeen lähellä Levitunturia. Kaivoksen raakavesi otetaan Seurujoesta. Käsitellyt jätevedet ja kaivoksen kuivanapitovedet johdetaan Seurujokeen. 4 Käyttötarkkailu 4.1 Kaivostoiminnan käyttötarkkailu Käyttötarkkailuun kuuluu toiminnan sekä laitteiden ja rakenteiden tarkkailu siten, että toiminta kaivoksella on ympäristöluvan mukaista ja ympäristökuormitus pysyy mahdollisimman vähäisenä. Käyttötarkkailun tietoja hyödynnetään päästötarkkailun raportoinnissa sekä vaikutustarkkailun havaintojen tulkinnassa. Käyttötarkkailun havainnot kirjataan tietojen tallennusjärjestelmään, kuten käyttöpäiväkirjaan tai tietokantaohjelmistoon, josta tietoja seurataan käyttöliittymällä. Käyttötarkkailu on jatkuvaa. Käyttötarkkailussa seurataan ja kirjataan ainakin seuraavia toimintoja: Rikastamon puhdistuslaitteiden toiminta - Syanidin tuhoamisprosessia seurataan mittaamalla jatkuvatoimisesti WAD-syanidia tuhoamisprosessin jälkeen. WAD-syanidin mittauslaite on kiinteä Mintekin valmistama Cynoprobe 3 malli. Laite on CE-hyväksytty. Sulfaatinpoistolaitoksen toiminta - Sulfaatinpoistolaitoksen toimintaa seurataan kertanäyttein päivittäin neljästä kohtaa prosessia; sulfaatinpoistolaitoksen syötteestä, reaktorin jälkeen sakeuttimen syötteestä, sakeuttimen alitteesta ja CO 2 neutraloidusta tuotevedestä. Päivittäisistä näytteistä Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

7 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen analysoidaan kaivoksen laboratoriossa ph, kiintoaine ja sulfaatti. Tarvittaessa CO 2 neutraloidusta veden näytteestä määritetään myös nikkeli. Lisäksi operaattori suorittaa ph:n ja lämpötilan käsimittauksia syötteestä, reaktoreista, sakeuttimen syötteestä, sakeuttimen ylitteestä, sakeuttimen alitteesta sekä CO 2 neutralisoidusta vedestä. Operaattori suorittaa kiintoaineprosentin käsimittauksia sakeuttimen syötteestä ja sakeuttimen alitteesta. Käyttöönoton ajan kerran kuussa lähetetään näytteet syötteestä, reaktoreista, sakeuttimen syötteestä, sakeuttimen alitteesta, sakeuttimen ylitteestä, CO 2 neutralisoidusta vedestä sekä CO 2 neutraloidun veden seisontanäyte ulkopuoliseen laboratorioon analysoitavaksi. Näytteistä määritetään prosessin ajon tarpeen mukaan muun muassa seuraavia analyysejä; Na, Mg, Ca, SO 4. Vesitasetta tarkkaillaan päivittäin tehtävin pinnankorkeusmittauksin ja jatkuvatoimisin virtaamamittauksin. Läjitettyjen rikastushiekkojen ja vapaan veden määrät tarkistetaan rikastushiekka-altaiden pinnan tarkemittauksin ja kaikuluotauksin kaksi kertaa vuodessa. Seurujoesta otetun raakaveden kulutusta, purettavaa prosessijätevettä ja kuivanapitovettä sekä kiertoveden osuutta rikastamon veden kulutuksesta seurataan jatkuvatoimisin virtausmittauksin. Rikastushiekka-altailta palautettavan kiertoveden laatua tarkkaillaan, jotta varmistetaan sen kelpoisuus prosessivedeksi. Kemikaalien, polttoaineen ja energian kulutusta seurataan ja raportoidaan vuosiraportoinnin yhteydessä. Lisäksi polttoaineen ja energian kulutuksen perusteella arvioidaan laskennallisesti ominaispäästötietojen perusteella aiheutuneet päästöt. Näytteenoton suorittaminen - Käyttötarkkailun näytteenoton suorittaa joko kaivosyhtiön sertifioitu näytteenottaja, tai rikastamon laboratorion työntekijä. Näytteenottopaikoista ja -päivistä pidetään näytteenottopäiväkirjaa. Patorakenteet - Patorakenteiden tarkkailua suoritetaan patojen turvallisuustarkkailuohjelman mukaan. Rikastushiekkajakeiden määrä, läjitys ja hyödyntäminen - Malmin rikastusprosessissa syntyvät rikastushiekat ja sakat varastoidaan kaivoksen pohjoispuolisiin rikastushiekka-altaisiin. - Rikastushiekkojen määrää ja sijoituspaikkaa altaissa seurataan päivittäin. - Läjitettyjen ja hyötykäytettyjen rikastushiekkojen määrät raportoidaan Lapin ELYkeskukselle ympäristönsuojelun vuosiraportissa. Sivukiven määrä ja sijoitus - Sivukiven tunnistaminen, kiven läjittäminen ja läjitysalueen hallinta perustuu sivukiven hallintajärjestelmään. Sivukiven hallintajärjestelmä on tämän tarkkailuohjelman liitteenä 1. Pintamaiden määrä ja sijoitus - Pintamaat läjitetään pintamaiden läjitysalueille NP3 - rikastushiekka-altaan länsipuolelle sekä Suurikuusikon avolouhoksen länsipuolelle. Kuivanapitoveden laskeutusaltaan toiminta - Kuivanapitoveden laskeutusaltaan toimintaa tarkkaillaan silmämääräisesti viikoittain. - Kuivanapitoveden virtaamaa ja kiintoainepitoisuutta mitataan jatkuvatoimisesti kahdesta pisteestä; ennen kuin kuivanapitovesi menee pintavalutuskenttälle 3 ja pintavalutuskenttän 3 jälkeen. Lisäksi ph:ta mitataan jatkuvatoimisesti Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

8 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen pintavalutuskentän 3 jälkeen. Jatkuvatoimiset asemat lähettävät hälytyksen, jos asetettu hälytysraja ylittyy. Vedenpuhdistuksen lietteiden määrä ja sijoitus - Kuivanapitoveden laskeutusaltaan vedenpuhdistuksen lietteet sijoitetaan CIL2- altaaseen. Ruoppausmäärät raportoidaan Lapin ELY-keskukselle ympäristönsuojelun vuosiraportissa. - Sulfaatinpoistolaitoksen sakeuttimen alite sijoitetaan NP3-altaaseen. Alitteen määrä raportoidaan Lapin ELY-keskukselle ympäristönsuojelun vuosiraportissa. - Maanalaisesta kaivoksesta pumpattavat kuivanapitovedet esiselkeytetään maan alla. Kaivoksessa muodostuvat vedet ohjataan selkeytysaltaille, joissa veden kiintoaineen annetaan laskeutua. Selkeytysaltaisiin kertyvä vedensekainen kiintoaines kuljetetaan maanpinnalle ja läjitetään CIL2-rikastushiekka-altaalle. Lietteen määrä raportoidaan Lapin ELY keskukselle ympäristönsuojelun vuosiraportissa. Muiden kuin kaivannaisjätteiden määrä ja sijoitus - Jätehuoltoyrittäjät raportoivat hakevansa jätteen määrät kaivosyhtiölle. Kaivosyhtiö pitää kirjaa kertyvästä jätteestä ja raportoi määrät Lapin ELY keskukselle ympäristönsuojelun vuosiraportissa. - Kaivosalueella on jäteasema missä on lajittelupaikat jätejakeille. Jäteasemalla on vaarallisen jätteen varasto. Kaivosalueella on myös jäteastioita sijoitettuna lähellä jätteen syntypaikkaa kierrätyksen tehostamiseksi. Lisäksi laboratoriolla on oma vaarallisen jätteen kontti, syanidipitoisellejätteelle oma kontti, sekä saastuneelle maaainekselle oma suljettu lavansa. Öljyn- ja hiekanerottimien täyttöaste - Öljyn- ja hiekkaerottimien täyttöaste sekä öljyn erottimien hälytysjärjestelmän toimintakunto tarkistetaan 2 kk välein. Toimintahäiriöt, vahingot ja muut poikkeavat tilanteet - Toimintahäiriöistä, vahingoista ja muista poikkeavista tilanteista liittyen sekä turvallisuuteen että ympäristöön, tehdään poikkeamailmoitus kaivosyhtiön ohjeistuksen mukaisesti. Ilmoitukseen kirjataan tapahtuma, sen kesto, tehdyt toimenpiteet ja tapahtumasta mahdollisesti aiheutuneet päästöt. Tarvittaessa suoritetaan tarkempi tutkinta. Ulkopuolisten havainnot ja valitukset - Ulkopuolisten havainnot ja valitukset kirjataan, kuten myös kaivoksella mahdollisesti tehdyt toimenpiteet havaintoihin ja valituksiin liittyen. 4.2 Lämpökattilan käyttötarkkailu Kaivoksella lämmitetään tarvittaessa hallinto- ja huoltorakennusta 2 MW:n lämpökattilalla. Lämpökattilassa käytetään rikitöntä kevyttä polttoöljyä tarkoittaen, että kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 0,1 painoprosenttia. Polttoöljy varastoidaan 30 m 3 :n varoaltaalla varustetussa terässäiliössä. Kattilan savukaasut johdetaan 12 metriä korkean savupiipun kautta ulkoilmaan. Öljykattila on jatkuvassa kaukovalvonnassa. Hälytykset ohjautuvat tekstiviestihälytyksinä huoltomiehille. Lisäksi lämpökeskuksella suoritetaan viikoittain tarkastus sekä vuosihuolto elo-syyskuussa. Kattila nuohotaan aina, kun savukaasun loppulämpö on noussut 30 C normaalia käyttölämpötilaa korkeammalle. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

9 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Hallinto- ja huoltorakennus on liitetty vuonna 2015 kaukolämpöverkkoon, jolloin niiden lämmitys tapahtuu pääsääntöisesti rikastamon kaasunpesurin hukkalämmöllä. Tarkkailuohjelman jättämisen aikaan kaasunpesurin hukkalämpöä ei vielä ole kyetty hyötykäyttämään kaukolämmön tuottamiseen. Kun kaasunpesurin hukkalämpö saadaan hyötykäyttöön, tulee lämpökattila olemaan käytössä ainoastaan lämmöntalteenoton tai kaukolämpöverkon häiriötilanteissa. Rikastamolla autoklaavin ylösajovaiheessa lämmittämiseen käytetään kahta 5 MW:n höyrynkehitintä. Höyrynkehittimissä käytetään rikitöntä kevyttä polttoöljyä. Kehittimet ovat käytössä ainoastaan autoklaavin ylösajovaiheessa. Höyrynkehittimien ollessa käytössä niiden höyrynpainetta ja toimintaa seurataan jatkuvatoimisesti. 4.3 Rikastushiekkojen laadun tarkkailu Kaivoksen ympäristöluvan (nro 72/2013/1) lupamääräyksen 32 mukaan NP- ja CIL - rikastushiekat luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi ( ). NP-rikastushiekka, joka hyödynnetään maanalaisen kaivoksen kovettuvissa täytöissä, ei luokitella jätteeksi. Rikastushiekka-altaat (CIL, CIL2 ja NP3) luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaviksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. Ympäristöluvan lupamääräyksen 32 mukaisesti rikastushiekoista tehdään niiden ominaisuuksien määrittely kaivannaisjäteasetuksen nro 190/2013 mukaisesti vähintään neljä kertaa vuodessa, tai aina kun malmin laadussa tapahtuu jätteiden laatuun vaikuttavia muutoksia. Ominaisuuksien määrittely toteutetaan kokoomanäytteiden avulla. Rikastamon operaattori ottaa rikastushiekka-altaille johtavista putkista näytteen neljän tunnin välein. Kuudesta osanäytteestä muodostuu yhtä vuorokautta edustava kokoomanäyte. Näytteet kerätään erikseen sekä NP- että CIL -hiekasta. Näytteet suodatetaan suodatinpaperin läpi ja pakastetaan. Pakastetuista osanäytteistä muodostetaan yksi kvartaalia edustava kokoomanäyte, jolloin saadaan lupamääräyksen mukainen näyte määritettäväksi neljä kertaa vuodessa. Esikäsittelymenetelmää voidaan vielä tarpeen tullen muokata ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Molemmista jätejakeista (NP ja CIL) otetaan omat näytesarjat, jotka analysoidaan erillisinä. Näytteenotosta vastaa molempien jätejakeiden osalta toiminnanharjoittaja. Rikastushiekkojen kvartaalinäytteet lähetetään pakastettuina ulkopuoliseen laboratorioon, jossa kokoomanäyte kylmäkuivataan ja analysoidaan. Määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Kuivatut ja jauhetut rikastushiekkanäytteet uutetaan kuumalla kuningasvedellä 90 C:ssa ja alkuaineet (Ag, Al, As, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, K, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, Pb, S, Sb, Se, Sr, Sn, Ti, Te, Tl, U, V ja Zn) mitataan ICP-OES- ja ICP-MS-tekniikoilla. Lisäksi määritetään rikki- ja hiilipitoisuus, sekä sulfidinen rikki pyrolyysiin perustuvilla menetelmillä CSanalysaattorilla, sekä karbonaattisen hiilen ja ei-karbonaattisen hiili suolahappohajotusta ja pyrolyyttistä menetelmää käyttäen. Näiden perusteella hiekoille voidaan määrittää niiden neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaaliarvot (NP- ja AP-arvot). NP -arvo määritetään myös modifioidulla ABA -testillä, joka perustuu happo-emästitrausmenetelmään (Lawrence & Wang 1997). Neutraloimispotentiaali määritetään rikastushiekoista myös laskennallisesti karbonaattisen hiilen kokonaispitoisuudesta. Lisäksi rikastushiekoille tehdään yksivaiheinen liukoisuustesti (TCLP Method 1311). Uuttoliuoksesta mitataan alkuaineet (Ag, Al, As, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, K, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, Pb, S, Sb, Se, Sr, Sn, Ti, Te, Tl, U, V ja Zn) ICP-OES ja ICP-MS- Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

10 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen tekniikoilla. Lisäksi suoritetaan kaksivaiheinen ravistelutesti (SFS-EN ). Uuttoliuoksista mitataan alkuaineet (Ag, Al, As, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Li, Mg, Mn, Hg, Mo, Na, Ni, Pb, S, Sb, Se, Sr, Sn, Ti, Te, Tl, U, V ja Zn) ICP-OES ja ICP-MS-tekniikoilla. Sulfaatti-, kloridi- ja fluoridipitoisuudet määritetään IC-tekniikalla. Lisäksi tarvittaessa voidaan rikastushiekoille suorittaa NAG testejä ja kosteuskammiotestejä. Ominaisuuksien määrittelyn tulokset toimitetaan niiden valmistuttua Lapin ELY-keskukselle, lisäksi yhteenveto toteutuneesta tarkkailusta esitetään vuosiraportoinnin yhteydessä CIL-rikastushiekan WAD-syanidipitoisuuden tarkkailu Ympäristöluvan (nro 72/2013/1) lupamääräyksestä 15 annetun Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen (nro 15/0107/2) mukaan rikastamolta CIL2-altaaseen johdettavan rikastusjätteen WADsyanidipitoisuus on oltava alle 0,001 painoprosenttia. Rikastamon operaattori ottaa CIL2 -rikastushiekka-altaalle johtavasta putkesta näytteen neljän tunnin välein. Kuudesta osanäytteestä muodostuu yhtä vuorokautta edustava kokoomanäyte. Kaivoksen laboratoriossa näyte suodatetaan ja liuoksesta analysoidaan WAD-CN nk. pikriinihappomenetelmällä. Pikriinihappoa voidaan käyttää heikkoihin happoihin liukenevan syanidin (WAD) määritykseen. Vapaa syanidi-ioni pelkistää pikriinihapon värilliseksi isopurppurahapoksi, jonka värin intensiteetti on suoraan verrannollinen vapaan syanidin pitoisuuteen. Heikkoja syanidikomplekseja muodostavat metallit, kuten kadmium, kupari, nikkeli ja sinkki dissosioituvat lisätyn ligandin (DTPA) avulla. Vapautuva syanidi reagoi pikriinihapon kanssa ja syanidipitoisuus mitataan spektrofotometrisesti. CIL-rikastushiekan WAD-syanidipitoisuuksista raportoidaan kuukausiraportissa Lapin ELYkeskukselle. 4.4 Sivukiven laadun tarkkailu Kaivoksen ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksen 32 mukaan sivukivi luokitellaan jätteeksi ( ) sillä poikkeuksella, että mikäli louhittava sivukivi välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi, sen sulfidisen rikin pitoisuus on alle 0,5 %, se ei omaa haponmuodostuspotentiaalia ja se täyttää muutoinkin rakennuskivelle asetettavat vaatimukset, se ei ole jätettä. Sivukivialueet ja marginaalimalmialue luokitellaan muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Ympäristöluvan lupamääräyksen 32 mukaan sivukivestä tulee tehdä sen ominaisuuksien määrittely kaivannaisjäteasetuksen nro 190/2013 mukaisesti vähintään neljä kertaa vuodessa, tai aina kun malmin laadussa tapahtuu jätteiden laatuun vaikuttavia muutoksia. Kaivoksella muodostuvasta sivukivestä on tehty peruskarakterisointitutkimuksia sekä kosteuskammiotestejä (liite 1 Sivukiven hallintajärjestelmä). Sivukiven hallintajärjestelmän mukaan aumoista otetaan yhdistelmänäytteitä (noin kolme osanäytettä, noin 3 kg), joista määritetään kiviaineksen karbonaattipitoisuus, rikkipitoisuus sekä vähintään antimoni- ja arseenipitoisuudet. Analyysitulosten perusteella aumalle määritetään sen keskimääräinen rikki- ja karbonaattipitoisuus. Pitoisuuksien avulla lasketaan auman neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaaliarvot (NP- ja AP-arvot), joiden avulla arvioidaan auman neutralointipotentiaalisuhde (NP/AP). Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

11 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Näytteenotto aumoista keskittyy lumettomaan aikaan, ja sellaisille auma-alueille, joissa tapahtuu kivimassojen muutoksia. Näytteet lähetetään analysoitavaksi pari kertaa vuodessa isommissa näyte-erissä. Analyysitulokset lisätään tietokantaan, yhdistetään toteutuneisiin massoihin ja lasketaan uudet aumakohtaiset NP/AP yms. arvot. Sekä vuosi, että neljännesvuositasolla mahdollisesti happoa tuottavan kiven (PWR) määrät ovat suhteellisen pieniä (noin 0,4-0,5 Mt PWR-kiveä vuosittain), kun PWR-kiveä kokonaisuudessaan oli kasalla vuoden 2015 lopussa noin 16,7 Mt. Vuosittainen määrä on vain 2-3 % kasan koosta eikä sinällään juurikaan vaikuta kokonaisuuteen. Tämän vuoksi näytteenoton lisääminen nykyistä tiheämmäksi ei katsota olevan perusteltua. Näytteenotosta vastaa molempien sivukivijakeiden osalta toiminnanharjoittaja. Sivukivinäytteiden kemiallisesta analysoinnista vastaa ulkopuolinen laboratorio, jossa määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Yhteenveto toteutuneesta tarkkailusta esitetään Lapin ELY - keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä. 4.5 Pintamaiden laadun tarkkailu Pintamaat luokitellaan ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksen 32 mukaan jätteeksi ( ), poissulkien rakennustoiminnassa alueelta poistettavat kivennäismaat, jotka toimitetaan välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi ja jonka metallipitoisuudet eivät ylitä valtioneuvoston asetuksessa nro 214/2007 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annettua alempaa ohjearvoa. Nämä vaatimukset täyttävää kivennäismaata saadaan hyödyntää kaivospiirin sisällä tapahtuvassa rakentamisessa. Kivennäismaat, joiden metallipitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon, mutta eivät ylempää ohjearvoa, voidaan hyödyntää kaivannaisjätealueiden pohjarakenteissa tiivistyskerroksen yläpuolisissa kerroksissa tai rakenteissa, joissa materiaali jää pysyvästi maavesi- tai pohjavesipinnan alapuolelle. Ympäristöluvan lupamääräyksen 32 mukaan pintamaista tehdään sen ominaisuuksien määrittely kaivannaisjäteasetuksen nro 190/2013 mukaisesti vähintään neljä kertaa vuodessa, tai aina kun malmin laadussa tapahtuu jätteiden laatuun vaikuttavia muutoksia. Rakentamis- tai muussa toiminnassa käytettävistä pintamaista tehdään ennen niiden hyödyntämistä Vna 214/2007 liitteen mukaiset metalli- ja puolimetallianalyysit. Näytteenoton suorittaa kaivoksen sertifioitu näytteenottaja. Analyysitulosten perusteella määritellään kyseessä olevan maa-aineksen kelpoisuus hyötykäyttöön lupamääräyksen 32 mukaan. Olemassa olevilta pintamaiden läjitysalueilta (NP3:n länsipuolella sekä Suurikuusikon avolouhoksen länsipuolella) tehdään ominaisuuksien määrittely vuoden 2017 aikana neljä kertaa vuoteen, minkä jälkeen määrittelytiheyttä tarkastellaan uudestaan. Näytteenoton suorittaa kaivoksen sertifioitu näytteenottaja. Näytteitä otetaan eri puolilta läjitysaluetta, kattaen mahdollisimman edustava alue. Näytteistä tehdään samat liukoisuustestit, kuin rikastushiekoista. Näytteet analysoidaan ulkopuolisessa laboratoriossa, jossa määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

12 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Yhteenveto toteutuneesta tarkkailusta esitetään Lapin ELY - keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä. 4.6 Vedenpuhdistuksen lietteiden laadun tarkkailu Vedenpuhdistuksen lietteet määritellään ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksen 32 mukaan jätteeksi ( ). Veden puhdistuksen lietteitä tulee kaivoksella sulfaatinpoistolaitokselta (sakeuttimen alite), kuivanapitoveden laskeutusaltaalta (ruoppaus liete), sekä maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaista (ruoppaus liete). Ympäristöluvan lupamääräyksen 32 mukaisesti vedenpuhdistuksen lietteistä on tehtävä kaatopaikka-asetuksen nro 331/2013 mukaisesti ominaisuuksien määrittely vähintään neljä kertaa vuodessa, tai aina kun malmin laadussa tapahtuu jätteiden laatuun vaikuttavia muutoksia. Sakeuttimen alite sijoitetaan alitteen läjitysalueelle NP3-rikastushiekka-altaaseen, ja läjitysalue luokitellaan tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi. Sekä kuivanapitoveden laskeutusaltaan, että maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden ruoppauslietteet sijoitetaan CIL 2-altaaseen. Rikastushiekka-altaat (CIL, CIL2 ja NP3) luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaviksi kaivannaisjätteen jätealueiksi Sulfaatinpoistolaitoksen sakeuttimen alitteen laadun tarkkailu Sulfaatinpoistolaitoksen sakeuttimen alitteen ominaisuuksien määrittely toteutetaan kokoomanäytteiden avulla. Rikastamon operaattori ottaa NP3:lle johtavista putkista näytteen kerran viikossa. Näytteet dekantoidaan ja pakastetaan. Pakastetut osanäytteet lähetetään ulkopuoliseen laboratorioon pakastettuina kylmäkuivattaviksi ja niistä muodostetaan yhtä kvartaalia edustava kokoomanäyte, jolloin saadaan lupamääräyksen mukainen näyte määritettäväksi neljä kertaa vuodessa. Esikäsittelymenetelmää voidaan vielä tarpeen tullen muokata ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Alitteen kvartaalinäytteet analysoidaan ulkopuolisessa laboratoriossa, jossa määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Näytteistä suoritetaan samat kokonaispitoisuuksien ja liukoisuuksien määritykset, kuin rikastushiekoista. Ominaisuuksien määrittelyn tulokset toimitetaan niiden valmistuttua Lapin ELY-keskukselle, lisäksi yhteenveto toteutuneesta tarkkailusta esitetään vuosiraportoinnin yhteydessä Kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppauslietteen laadun tarkkailu Ruoppauslietteen ominaisuuksien määrittely toteutetaan kertanäytteenotolla kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppauksen yhteydessä. Kuivanapitoveden laskeutusallas ruopataan noin kolme - neljä kertaa vuodessa. Näytteenotosta vastaa kaivoksen sertifioitu näytteenottaja. Näytteiden esikäsittelymenetelmälle tehdään ensimmäisen näytteenoton yhteydessä vertailu. Kaivoksen näytteenottoja ottaa kaksi näytettä, joista toinen lähetään käsittelemättömänä ulkopuoliseen laboratorioon, missä näyte kylmäkuivataan ja analysoidaan standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Toinen näyte puolestaan dekantoidaan ja pakastetaan, jonka jälkeen näyte lähetetään pakastettuna ulkopuoliseen laboratorioon, missä näyte kylmäkuivataan ja analysoidaan kuten ensimmäinenkin näyte. Saatujen Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

13 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen tulosten perusteella tarkastellaan kuinka esikäsittely tullaan jatkossa tekemään ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Näytteistä määritetään samat kokonaispitoisuuksien ja liukoisuuksien määritykset, kuin rikastushiekoista. Ominaisuuksien määrittelyn tulokset toimitetaan niiden valmistuttua Lapin ELY-keskukselle, lisäksi yhteenveto toteutuneesta tarkkailusta esitetään vuosiraportoinnin yhteydessä Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden liete Maanalaisen kaivoksen esiselkeytys altaiden lietteen ominaisuuksien määrittely toteutetaan kokoomanäytteiden avulla. Kaivoksen sertifioitu näytteenottaja ottaa altaiden ruoppauksen yhteydessä näytteen kerran kahdessa viikossa. Näytteet lähetetään ulkopuoliseen laboratorioon, missä osanäytteistä kootaan yhtä kvartaalia edustava kokoomanäyte, jolloin saadaan lupamääräyksen mukainen näyte määritettäväksi neljä kertaa vuodessa. Näytteiden esikäsittelymenetelmälle tehdään ensimmäisen kvartaalinäytteen keräyksen yhteydessä vertailu. Kaivoksen näytteenottoja ottaa näytekerroilla kaksi näytettä, joista toinen lähetään käsittelemättömänä ulkopuoliseen laboratorioon ja toinen dekantoidaan ja pakastetaan ennen ulkopuoliseen laboratorioon lähettämistä. Saatujen tulosten perusteella tarkastellaan kuinka esikäsittely tullaan jatkossa tekemään ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Ulkopuolisessa laboratoriossa näyte kylmäkuivataan ja analysoidaan standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Näytteistä määritetään samat kokonaispitoisuuksien ja liukoisuuksien määritykset, kuin rikastushiekoista. Ominaisuuksien määrittelyn tulokset toimitetaan niiden valmistuttua Lapin ELY-keskukselle, lisäksi yhteenveto toteutuneesta tarkkailusta esitetään vuosiraportoinnin yhteydessä. 4.7 Talousjäteveden puhdistuksen käyttötarkkailu Talousjäteveden puhdistamon käyttötarkkailu toteutetaan kaivoksen henkilökunnan toimesta. Käyttötarkkailua suoritetaan kaksi kertaa viikossa, jolloin tarkastetaan puhdistamon sähkötaulun sulakkeet, kirjataan ylös käsitellyn jäteveden määrä, sekä luetaan ja kuitataan mahdolliset hälytysilmoitukset sekä suoritetaan prosessin veden laadun aistinvarainen tarkastus (onko asiaankuulumatonta hajua, onko pinnalla vaahtoa tai paljon lietettä). Pinta- ja aloitusvippojen toiminta, prosessin ja purettavan kirkasteen ph sekä lietteen määrä laskeutuskokeella tarkistetaan kahden viikon välein tai mahdollisesti useammin (hälytystilanteet). Purettavan veden laatua tarkkaillaan vesinäyttein neljä kertaa vuodessa. Tarkastuskäynneistä, näytteenotoista ja mahdollisista huoltotoimenpiteistä ylläpidetään käyttöpäiväkirjaa. 4.8 Seurujoen virtaamamittaus Seurujoen virtaamaa seurataan jatkuvatoimisesti Seurujoessa Talvitienmukassa sijaitsevalla vedenkorkeusasemalla, jonka mittaamista pinnankorkeusarvioista määritetään virtaama purkautumiskäyrän avulla. Vedenkorkeusmittarin on Lapin ympäristökeskus asentanut Suomen ympäristökeskuksen tekemän suunnitelman mukaisesti. Mittari on Luode Consulting Oy:n GWM-automaattiasema. Veden korkeus- ja virtaamatiedot kulkeutuvat automaattisesti Suomen ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmään ja sitä kautta kaivosyhtiölle päivittäin. Mitta-aseman lähettämää virtaamadataa käytetään Seurujoen virtaaman seurantaan kesäaikana (kesäkuusta lokakuuhun). Talviaikaan (marraskuusta toukokuuhun) kaivosyhtiö käyttää Seurujoen virtaaman Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

14 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen seurantaan ELY keskuksen vesistöennusteesta saatavaa virtaamadataa. Kaivoksen prosessijätevesien purkumäärää säädetään Seurujoen virtaaman mukaan. Talvitienmukan mittaaseman sijainti kaivoksen vesikierrossa on esitettynä kuvassa 1 ja mitattavat parametrit taulukossa Jatkuvatoimisten mitta-asemien kunnossapito Syanidin tuhoamisprosessia seurataan mittaamalla jatkuvatoimisesti WAD-syanidia tuhoamisprosessin jälkeen. Mittalaitteistokokonaisuutta huolletaan vaihtamalla suodatinsukka tarpeem tullen. Sukalta tuleva letku analysaattorin pumpulle asti vaihdetaan puolen vuoden välein. Analysaattorin pumppu huolletaan vikaantuessa, jolloin vaihdetaan pumppuelin (letku ja öljy). Seurujoen Talvitienmukkassa mitataan Seurujoen virtamaa GWMS vedenkorkeusasemalla. Talvitienmukkasta otetaan vedenkorkeuden tarkistuslukemat kuukausittain joen pohjassa olevan pohjatapin ja suppilomittarin avulla. Tarkistuslukema lähetetään ELY-keskukselle tarkastajalle, joka tallentaa korkeuslukeman tietokantaan. Vedenkorkeusasema on aurinkopaneelilla latautuva. Kaivoksella tarkkaillaan prosessijäteveden ja kuivanapitoveden laatua ja määrää jatkuvatoimisilla mitta-asemilla (taulukot 3 ja 4). Mitta-asemille on huolto-ohjelma, jonka mukaan asemat huolletaan ja mittarit kalibroidaan kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi mitta-asemia huolletaan ja kalibroidaan myös tarvittaessa useammin. Mitta-asemat lähettävät sähköpostihälytyksen, mikäli asetettu hälytysraja ylittyy tai alittuu. Huolloista ja kalibroinneista pidetään käyttöpäiväkirjaa, ja niistä raportoidaan Lapin ELY-keskukselle kuukausiraportin yhteydessä. Malmin murskaimen pölynpoistolla on jatkuvatoiminen hiukkasmittaus. Hiukkasmittari huolletaan ja puhdistetaan puolen vuoden välein ja lisäksi tarvittaessa useamminkin. Pintavesitarkkailua täydennetään jatkuvatoimisilla sähkönjohtavuusmitta-asemilla. Sähkönjohtavuusmitta-asemat sijoittuvat Seurujokeen kaivoksen vaikutusalueen yläpuolelle Talvitienmukkaan (SK Seu TT), vaikutusalueen alapuolelle Ukonnivaan (SK Seu UN), sekä Loukiseen kaivoksen vaikutusalueen alapuolelle tarkkailupaikalle Loukinen 3. Mitta-asemia huolletaan ja kalibroidaan asianmukaisesti luotettavan mittaustiedon takaamiseksi Polttonesteiden jakeluaseman käyttötarkkailu Polttonesteiden jakeluasema on ST1:sen kylmäasema, jonka käyttötarkkailusta vastaa ST1:sen asemanhoitaja. Tarkkailtavia kohteita ovat maanpääliset säiliöt hälytysjärjestelmineen, täyttöputket, mittarikorokkeet, ylitäytönestimet, ilmaputket, jakelumittarit putkiliitoksineen, öljyn- ja bensiininerottimet hälytysjärjestelmineen, jakelualueen päällyste, täyttöpaikan päällyste, hiekanerotuskaivot, näytteenottokaivo ja tarkastuskaivo. Asemanhoitaja tarkkailee kuukausittain täyttöputkia ja ylitäytönestimiä. Lisäksi säiliöauton kuljettaja havainnoi niitä jokaisen täytön yhteydessä. Jos epäkohtia havaitaan, tehdään niihin heti korjauspyyntö. Mikä on kyse vakavasta puutteesta, täyttöä ei suoriteta ennen korjausta. Asemanhoitaja suorittaa jakeluasemalle viikoittaisia tarkkailukierroksia, jolloin hän tarkastaa mittarikorokkeet, jakelumittarit putkiliitoksineen, jakelualueen päällysteen ja täyttöpaikan päällysteen. Kahden kuukauden välein tarkastetaan öljyn- ja bensiinierottimet hälytysjärjestelmineen, hiekanerotuskaivot, näytteenottokaivot ja tarkastuskaivot. Lisäksi jakeluasemalla suoritetaan edellä mainituille tarkkailukohteille vuosittainen tarkastuskierros. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

15 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Jakelu- ja lastausaseman sade- ja valumavedet johdetaan hiekanerotuskaivojen kautta viemäröityinä öljynerotuskaivoon. Erottimet tyhjennetään tarvittaessa ja tarkastetaan vuosittain. Öljynerottimen jälkeen vesi johdetaan erottimen ja sulun kautta ojaan. Toteutetusta käyttötarkkailusta laaditaan yhteenveto kaivoksen ympäristönsuojelun vuosiraporttiin Toiminnassa muodostuvat hajapölypäästöt Kaivostoiminnassa muodostuvia hajapölypäästöjä ovat lastauksessa ja kuljetuksessa aiheutuva pölyäminen, sekä tiestön, varasto- ja jätealueiden pölyäminen. Hajapölypäästöjä rajoitetaan suunnitelmallisesti pölynsidonnalla ja toimintamalleja kehittämällä kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Kunnossapitosuunnitelma on tämän tarkkailuohjelman liitteenä 2. Toteutetuista pölyn torjuntatoimenpiteistä raportoidaan Lapin ELY-keskukselle ympäristönsuojelun vuosiraportissa Jälkihoidon edistyminen Kittilän kaivokselle on laadittu jälkihoitosuunnitelma ( , Lapin Vesitutkimus) ja sivikivialueen maisemoinnin yleissuunnitelma ( , Pöyry Finland Oy), jotka on yhdistetty yhdeksi kaivoksen sulkemissuunnitelmaksi, minkä yhteydessä suunnitelmiin on tehty päivityksiä ( , Pöyry Finland Oy). Sulkemissuunnitelma on tarkkailuohjelman liitteenä 4. 5 Päästötarkkailu Kaivosyhtiö tarkkailee päästöjä ja niiden vaikutuksia ympäristöluvan (nro 73/2013/1) mukaisesti ja raportoi tulokset niin, että toiminnasta, päästöistä ja ympäristövaikutuksista saadaan luotettavaa ja kattavaa tietoa. Päästötarkkailuun kuuluvat näytteet otetaan kaivoksen henkilökuntaan kuuluvan sertifioidun näytteenottajan toimesta. Määritykset tehdään akkreditoidussa, ulkopuolisessa laboratoriossa. Määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. 5.1 Vesipäästöjen tarkkailu Prosessijätevesi, kaivoksen kuivanapitovesi Vesikierto kaivoksella Malmin rikastusprosessissa muodostuu lietemäistä vaahdotuksen rikastushiekkaa ja neutraloinnin sakkaa (NP-rikastushiekkaa), sekä syanidin tuhotankin jälkeistä rikastushiekkaa (CILrikastushiekkaa), jotka läjitetään omiin erillisiin rikastushiekka-altaisiin. Syanidiliuotuksen rikastushiekka johdetaan CIL2 - rikastushiekka-altaaseen ja NP rikastushiekka NP3 - rikastushiekka-altaaseen. Rikastushiekan mukana kulkeutuu myös vettä altaille. NP3 altaalta vettä pumpataan vesivarastoaltaan pohjoispuolelle, mistä sitä pumpataan sulfaatinpoistolaitokselle. Sulfaatinpoistolaitokselta vesi johdetaan vesivarastoaltaan eteläpuolelle ja edelleen pintavalutuskenttä 4:n kautta Seurujokeen. Vesivarastoaltaan pohjoispuolelta vettä pumpataan myös CIL-altaalle sekä pastalaitoksen ja RO pilotin käyttöön. CIL2 altaalta vettä pumpataan CIL-altaalle. Rikastamo ottaa CIL-altaalta tarvitsemansa määrän prosessivettä. Rikastushiekka-altailta kierrätettävän veden lisäksi rikastusprosessiin otetaan vettä Seurujoesta pumppaamalla. Avolouhosten (Suurikuusikko ja Rouravaara), sekä maanalaisen kaivoksen ja Rimpi-vinotunnelin kuivanapitovedet muodostuvat kaivoksiin ja louhoksiin kertyvistä sade- ja sulamisvesistä, sekä pohjavesistä. Suurikuusikon avolouhoksen kuivanapitovedet pumpataan louhoksen luoteispuolelle sijoittuvaan tasausaltaaseen (LO2), josta osa vedestä käytetään rikastamolla ja osa pumpataan Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

16 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen monikäyttöaltaaseen ja edelleen Rouravaaran avolouhokseen tai maanalle poravedeksi. Myös osa Rouravaaran avolouhoksen kuivanapitovesistä pumpataan monikäyttöaltaan kautta edelleen hyödynnettäväksi maan alla poravetenä. Avolouhosten kuivanapitovesiä monikäyttöaltaasta tai tasausaltaasta (LO2) ei johdeta pintavalutuskentille, vaan vedet menevät joko rikastamolle prosessiin tai maan alle poravedeksi. Maanalaisen kaivoksen ja Rimpi-vinotunnelin kuivanapitovedet pumpataan kuivanapitovesien laskeutusaltaaseen (MK allas) ja edelleen pintavalutuskenttien 3 ja 1 kautta Seurujokeen. Kuivanapitovesiä käsitellään altaassa laskeuttamalla kiintoainesta. Kiintoaineen laskeutumista tehostetaan tarvittaessa kemiallisella käsittelyllä (ferrisulfaatti). Laskeutusaltaan ensimmäinen lohko ruopataan tarpeen tullen. Laskeutusallas on varustettu öljypuomilla. Kaivoksen vesikierto on havainnollistettu kuvassa 1 sekä liitteen 3 kartassa. Kuva 1. Periaatekuva prosessijäteveden ja kaivoksen kuivanapitoveden johtamisesta sekä jatkuvatoimisten mittausasemien sijainnit. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

17 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Ympäristöluparajat Ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksen 16 mukaan Seurujokeen purettavan prosessijäteveden osuus Seurujoen virtaamasta ei saa ylittää ohjeellista enimmäisarvoa 2 %. Lisäksi purettavan prosessijäteveden tulee noudattaa taulukon 1 enimmäisvirtaamarajoja. Seurujokeen johdetaan prosessijätevesien lisäksi myös kuivanapitovesiä. Ympäristöluvan lupamääräyksen 18 mukaan kuivanapitovesiä saa johtaa Seurujokeen enintään 5 % Seurujoen virtaamasta. Seurujoen virtaaman ollessa alhainen kuivanapitoveden purkua säädellään johtamalla Rimpi-portaalista tulevat kuivanapitovedet Rouravaaran avolouhokseen väliaikaiseen varastoon. Seurujoen virtaaman kasvaessa Rouravaaran avolouhoksesta puretaan vettä MK-altaan kautta Seurujokeen. Kuukausi Purettavan prosessijäteveden enimmäisvirtaama [m 3 /h] joulukuu, tammikuu, helmikuu 200 maaliskuu, huhtikuu 100 toukokuu, kesäkuu 700 heinäkuu, elokuu, syyskuu 90 lokakuu, marraskuu 300 Taulukko 1. Purettavan prosessijäteveden enimmäisvirtaamarajat. Ympäristöluvan (nro 2201) lupamääräyksen 12 mukaan kaikki pintavalutuskentille johdettavat lupamääräyksessä 11 tarkoitetut likaantuneet vedet on puhdistettava niin, että jokaisesta käsittelykohteesta pintavalutuskentälle johdettavan veden kokonaispitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna taulukon 2 raja-arvot. Parametri Virtaamapainotteinen kk-ka raja-arvo [mg/l] Yksittäisen näytteen raja-arvo [mg/l] Nikkeli (Ni) 0,3 0,8 Arseeni (As) 0,3 1,0 Antimoni (Sb) 0,3 0,8 Sulfaatti (SO4) lähtien 3000 Sulfaatti (SO4) lähtien 2000 Epäorgaaninen typen summa (NO3-N+NO2-N+NH4-N) 30 WAD-syanidi (WAD-CN) 0,4 ph [ph] <10 10,5 Kiintoaineen hehkutusjäännös 550 Kiintoaine 40 Liukoinen elohopea (Hg) [µg/l] 5 Liukoinen kadmium (Kd) [µg/l] 10 Taulukko 2. Pintavalutuskentille johdettavien vesien pitoisuuksien raja-arvot. Virtaamapainotteinen vuosi ka raja-arvo [mg/l] <10 Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

18 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Lisäksi ympäristöluvan (nro 2201) lupamääräyksen 14 mukaan kaivosalueelta pintavalutuskentille johdettavien, lupamääräysten 11 ja 12 tarkoittamien käsiteltyjen jätevesien aiheuttama yhteenlaskettu antimoni- ja sulfaattipäästö vesiin saa olla enintään: Antimoni (Sb): 900 kg/a vuonna 2016 ja 700 kg/a vuodesta 2017 eteenpäin Sulfaatti (SO 4): t/a vuonna 2016, 8000 t/a vuonna 2017 ja 5500 t/a vuodesta 2018 eteenpäin Lupamääräyksessä on lisäksi asetettu mangaanille vuosikuormitusraja 5 t. Lisäksi ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksessä 17 typpikuormituksen tavoitetasoksi on asetettu alle 40 tonnia vuodessa. Jatkuvatoimiset mittaukset Prosessijäteveden virtaamaa, ph:ta sekä kiintoainetta mitataan jatkuvatoimisella mitta-asemalla Rimmin purkupaikalla. Vastaavasti purettavan kuivanapitoveden virtaamaa, ph:ta sekä kiintoainetta tarkkaillaan kahdella jatkuvatoimisella mitta-asemalla. Kuivanapitoveden jatkuvatoimiset mitta-asemat sijaitsevat kuivanapitoveden laskeutusaltaan (MK allas) ja pintavalutuskenttä 3 välissä (Löytöjänkkä 1), sekä pintavalutuskenttä 3 ja pintavalutuskenttä 1 välissä (Löytöjänkkä 2) kuivanapitovesien kulkureitillä kohti Seurujokea. Jatkuvatoimisten mittaasemien sijainnit kaivoksen vesikierrossa on esitettynä kuvassa 1, mitattavat parametrit taulukossa 3 ja mittareiden laitetiedot taulukossa 4. Jatkuvatoimisten mitta-asemien tuloksista raportoidaan Lapin ELY keskukselle kuukausittain. Mitta-asema Virtaama Veden pinnan korkeus ph Kiintoaine Rimmi x x x Löytöjänkkä 1 (Lö1) x x Löytöjänkkä 2 (Lö2) x x x Seurujoki Talvitienmukka x Taulukko 3. Jatkuvatoimisten mitta-asemien mittaamat parametrit. x Kuvaus Merkki Malli Tyyppi Tyyppihyväksyntä Virtaamamittaus (Rimmi, Lö1, Lö2) Kiintoainemittaus (Rimmi, Lö1, Lö2) ph mittaus (Rimmi, Lö2) EHP Fluxus ADM 5107, M5L7 Kiinteä CE-merkitty EHP Hach-Lange Solitax Kiinteä CE-merkitty EHP Hach-Lange phd Kiinteä CE-merkitty Taulukko 4. Jatkuvatoimisten mitta-asemien mittalaitteiden laitetiedot. Kertaluontoiset mittaukset Prosessijäteveden purkupaikalta (Rimmi) ennen pintavalutuskenttä 4:sta tarkkaillaan purkuveden laatua johtamisvuorokausina maanantaista torstaihin. Purettavan kuivanapitoveden laatua tarkkaillaan kerran viikossa ennen veden purkamista pintavalutuskentälle 3 (MK). Suurikuusikon avolouhoksen kuivanapitovesien laatua tarkkaillaan tasausaltaasta (LO2) kerran kuukaudessa. Näytepaikat on havainnollistettu liitteen 3 kartassa. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

19 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Prosessijätevesinäytteistä tehdään johtamisvuorikausina maanantaista torstaihin taulukon 5 mukaiset määritykset suppealla analyysimäärällä, ja kerran kuukaudessa laajalla analyysimäärällä. Kuivanapitovesistä tehdään viikoittain taulukon 5 mukaiset määritykset suppealla analyysimäärällä, ja kerran kuukaudessa laajalla analyysimäärällä. Rimmi Rimmi MK MK LO2 Määritysraja 1krt/ 1krt/ 1 krt/ 1krt/ Analyysi Menetelmä ma-to kk kk vko kk suppe suppe laaja laaja a a Lämpötila kenttämittaus - x x x x x Sameus SFS-EN ISO ,20 FTU x x x ph ISO 10523, SFS x x x x x Sähkönjohtavuus SFS-EN ,1 ms/m x x x x x Happipitoisuus (O2) SFS-EN ,2 mg 02/l x x Hapen kyllästysaste SFS-EN ,00 % x x Kiintoaine (GF/C) 550 C (GF/C) SFS-EN 872 2,0 mg/l x x x x x kiintoaineen hehkutusjäännös SFS-EN 872, SFS ,0 mg/l x x x x Kemiallinen hapenkulutus (CODCr) SFS 5504, ISO mg/l x x Kloridi (Cl)* SFS-EN ISO ,5 mg/l x x x x Sulfaatti (SO4)* SFS-EN ISO ,5 mg/l x x x x x Kokonaistyppi (N) SFS-EN ISO , ISO , Epa Method 353,1 50 µg/l x x x x x Epäorgaanisen typen summa (NO2-N + NO3-N+ NH4-N) Nitraattityppi (NO3-N)* Nitriittityppi (NO2-N)* laskennallinen - x x x x SFS-EN ISO 13395, SFS- EN ISO SFS-EN ISO 13395, SFS- EN ISO Ammoniumtyppi (NH4-N) SFS 3032, SFS 5505 Nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO2-N + NO3-N) Kokonaisfosfori (P) SFS-EN ISO 13395, SFS- EN ISO SFS-EN ISO 6878, SFS- EN ISO , ISO , Qualls 1989, kumottu SFS ,25 mg/l x x x x x jätevedet 100 µg/l muut vedet 2 µg/l, 0,02 mg/l 4 µg/l, 1,5 mg/l x x x x x x x x x x - x x x x x 2 µg/l x x Kokonaisfosfaattifosfori (PO4-P) kumottu SFS µg/l x x Kokonaissyanidi (CN) SFS-EN µg/l x WAD-syanidi (WAD-CN) SFS-EN µg/l x x Alumiini (Al) SFS-EN ISO µg/l x x x Antimoni (Sb) SFS-EN ISO ,5 µg/l x x x x x Arseeni (As) SFS-EN ISO µg/l x x x x x Barium (Ba) SFS-EN ISO µg/l x Boori (B) SFS-EN ISO µg/l x Kupari (Cu) SFS-EN ISO µg/l x x x Magnesium (Mg) SFS-EN ISO µg/l x x Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

20 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Rimmi Rimmi MK MK LO2 1krt/ 1krt/ 1 krt/ 1krt/ Määritysraja ma-to Analyysi Menetelmä kk kk vko kk suppe suppe laaja laaja a a Mangaani (Mn) SFS-EN ISO µg/l x x x Natrium (Na) SFS-EN ISO µg/l x x Nikkeli (Ni) SFS-EN ISO µg/l x x x x x Rauta (Fe) SFS-EN ISO µg/l x x x Sinkki (Zn) SFS-EN ISO µg/l x x x Liukoinen elohopea (Hg)* SFS-EN ISO ,2 µg/l x x Liukoinen kadmium (Cd)* SFS-EN ISO ,2 µg/l x x Lyijy (Pb) SFS-EN ISO ,5 µg/l x x Kalium (K) SFS-EN ISO µg/l x x Kalsium (Ca) SFS-EN ISO µg/l x x Taulukko 5. Prosessijäteveden ja kuivanapitoveden näytteistä tehtävät määritykset ja määrityksissä käytettävät menetelmät. *Esikäsittely, suodatus (0,45 µm). Kuivanapitoveden laajaan analyysimäärään lisätään vuonna 2017 WAD-syanidinmääritys (WAD CN: SFS-EN ), jonka jälkeen WAD-syanidin määrittämistä kuivanapitovedestä tarkastellaan uudelleen. Prosessijäte- ja kuivanapitovedestä tehdään full water scan kerran vuodessa. Full water scan sisältää taulukon 6 mukaiset määritykset. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

21 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Analyysi Menetelmä Määritysraja Lämpötila kenttämittaus - Liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) 105 SFS-EN Sameus SFS-EN ISO ,20 FTU ph ISO 10523, SFS Redox-potentiaali (ORP) Standard Methods Oxidation-Reduction Potential (ORP) - Sähkönjohtavuus SFS-EN ,1 ms/m Alkaliteetti SFS-EN ISO ,020 mmol/l Asiditeetti SFS ,020 mmol/l Alkaliteetti (HCO3) SFS-EN ISO ,020 mmol/l Alkaliteetti (CaCO3) SFS-EN ISO ,020 mmol/l Hydroksidi-ionikonsentraatio (OH-) SFS-EN ISO ,020 mmol/l Kiintoaine (GF/A) SFS-EN 872 2,0 mg/l BOD 7-ATU SFS-EN mg/l TOC SFS-EN ,0 mg/l CODCr SFS 5504, ISO mg/l Kloridi (Cl)* SFS-EN ISO ,5 mg/l Fluoridi (F)* SFS-EN ISO ,10 mg/l Sulfaatti (SO4)* SFS-EN ISO ,5 mg/l Sulfidi Hach DR/2500, Method 8131, Sulfide, Methylene Blue Method 0,020 mg/l Tiosulfaatti* SFS-EN ISO : mg/l Kokonaistyppi (N) SFS-EN ISO , ISO , Epa Method 353,1 50 µg/l Nitraattityppi (NO3-N) SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO ,25 mg/l Nitriittityppi (NO2-N)* SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO jätevedet 100 µg/l muut vedet 2 µg/l, 0,02 mg/l Ammoniumtyppi (NH4-N) SFS 3032, SFS µg/l, 1,5 mg/l Nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO2-N + NO3-N) SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO Kokonaissyanidi (CN) SFS-EN µg/l WAD-Syanidi (CN) SFS-EN µg/l Tiosyanaatti, SCN* SFS-EN ISO ,50 mg/l Alumiini (Al) SFS-EN ISO µg/l Antimoni (Sb) SFS-EN ISO ,5 µg/l Arseeni (As) SFS-EN ISO µg/l Barium (Ba) SFS-EN ISO µg/l Beryllium (Be) SFS-EN ISO ,2 µg/l Boori (B) SFS-EN ISO µg/l Bromi (Br) SFS-EN ISO µg/l Elohopea (Hg) SFS-EN ISO ,2 µg/l Fosfori (P) SFS-EN ISO µg/l Hopea (Ag) SFS-EN ISO µg/l Jodi (I) SFS-EN ISO µg/l Kadmium (Cd) SFS-EN ISO ,20 µg/l Kalium (K) SFS-EN ISO µg/l Kalsium (Ca) SFS-EN ISO µg/l Koboltti (Co) SFS-EN ISO ,5 µg/l Kromi (Cr) SFS-EN ISO µg/l Kupari (Cu) SFS-EN ISO µg/l Litium (Li) SFS-EN ISO µg/l Lyijy (Pb) SFS-EN ISO ,5 µg/l liukoinen lyijy (Pb)* SFS-EN ISO ,5 µg/l Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

22 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Analyysi Menetelmä Määritysraja Magnesium (Mg) SFS-EN ISO µg/l Mangaani (Mn) SFS-EN ISO µg/l Molybdeeni (Mo) SFS-EN ISO µg/l Natrium (Na) SFS-EN ISO µg/l Nikkeli (Ni) SFS-EN ISO µg/l Liukoinen nikkeli (Ni)* SFS-EN ISO µg/l Pii (Si) SFS-EN ISO µg/l Rauta (Fe) SFS-EN ISO µg/l Rikki (S) SFS-EN ISO µg/l Seleeni (Se) SFS-EN ISO µg/l Sinkki (Zn) SFS-EN ISO µg/l Strontium (Sr) SFS-EN ISO µg/l Tallium (Tl) SFS-EN ISO µg/l Titaani (Ti) SFS-EN ISO µg/l Uraani (U) SFS-EN ISO ,1 µg/l Vismutti (Bi) SFS-EN ISO µg/l Öljyhiilivetyjakeet (C10-C40) SFS-EN ISO ,05 mg/l Keskitisleet (C10-C21) SFS-EN ISO ,05 mg/l Raskaat öljyjakeet (C21-C40) SFS-EN ISO ,05 mg/l Haihtuvat hiilivedyt, paketti 1+2 ISO , EN ISO ,5 µg/l tai tod/ei tod Bentseeni ISO , EN ISO ,1 µg/l Styreeni ISO , EN ISO ,5 µg/l Asetoni ISO , EN ISO ,05 µg/l Metyyli-isobutyyliketoni ISO , EN ISO ,05 µg/l Isopropanoli ISO , EN ISO ,2 mg/l Tert.butanoli ISO , EN ISO ,02 mg/l Bensiinijakeet C5-C10 Ympäristöhallinnon ohje 6/ µg/l heksaani Taulukko 6. Prosessijäteveden ja kuivanapitoveden näytteistä full water scannissä tehtävät määritykset ja määrityksissä käytettävät menetelmät. *Esikäsittely, suodatus (0,45 µm). Kuivanapitoveden ja prosessijäteveden analyysituloksista lähetetään todistukset viimeistään kahden viikon kuluttua näytteenottamisesta Lapin ELY-keskukselle. Lisäksi prosessijäteveden ja kuivanapitoveden tarkkailusta raportoidaan kuukausiraportissa Lapin ELY-keskukselle. Purkuvesien päästötarkkailusta raportoidaan myös vuosittain vesipäästötarkkailun vuosiraportissa Lapin ELY-keskukselle. Vesikirpputesti Kittilän kaivoksen ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksen 72 mukaan prosessijätevedestä ja kuivanapitovedestä määritetään toksisuus vesikirpputestillä kerran vuodessa. Vesikirpputestiä ei ole aikaisempina vuosina Kittilän kaivoksella tehty. Vesikirpputesti, joka perustuu akuuttiin toksisuusvaikutuksen mittaamiseen, noudattelee testistandardia ISO 6341 (Water quality Acute toxicity test, 1996, korjattu 2012). Daphnia magna on yleinen luonnonvesien äyriäinen. Testi perustuu suoran, akuutin toksisuusvaikutuksen mittaamiseen, jossa vaikutus todetaan altistuksen aiheuttamana eliön liikkumattomuutena. Tutkittavasta aineesta tehdään laimennussarja, johon lisätään alle 24 tunnin ikäisiä vesikirppuja. Liikkumattomien eliöiden osuus lasketaan 24 tunnin (48 tunnin) altistuksen jälkeen. Näytteen aiheuttamien pitoisuus/vastesuhteiden perusteella voidaan laskea näytteelle EC50-arvo, joka on se näytepitoisuus, joka aiheuttaa liikkumattomuuden 50 %:lle koe-eliöistä 24 tunnin (48 tunnin) Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

23 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen aikana. EC50-arvon laskentatavasta riippuen voidaan eliöiden liikkumattomuutta seurata myös altistuksen aikana. Vesikirpputestin tuloksista raportoidaan Lapin ELY-keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä Pintavalutuskenttien tarkkailu Pintavalutuskenttien 1, 3 ja 4 kautta johdetaan Seurujokeen kaivoksen prosessijätevesi ja kuivanapitovesi. Prosessijätevesi johdetaan pintavalutuskenttä 4:n kautta vedenottamon yläpuolelle ja kuivanapitovedet pintavalutuskenttien 3 ja 1 kautta vedenottamon alapuolelle. Pintavalutuskentällä 4 vesi virtaa läpi kentän suhteellisen tasaisesti pohjoisesta etelään. Kentän alussa on nk. jakokampa, minkä tarkoitus on jakaa vesi tasaisesti kentälle. Kentän keskellä on uoma, jossa osa vedestä virtaa pintavirtana. Veden viipymä kohtia sijaitsee pitkin kenttää. Pintavalutuskenttä 3 on pieni verrattuna pintavalutuskenttään 4 ja 1. Sen keskellä on uoma, jossa vesi virtaa pintavirtana. Pintavalutuskentällä 1 on talvella ja alkukeväällä uoma kentän itäpuolella, jossa vesi virtaa. Kesällä vesi jakautuu tasaisesti koko pintavalutuskentällekentälle. Ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksen 70 mukaan pintavalutuskenttien toimintaa seurataan kuukausittain. Toiminnan seuranta tapahtuu kuukausittain otettavin kertanäyttein. Näytteet otetaan purkuvedestä ennen pintavalutuskenttää ja pintavalutuskentän jälkeen, ennen kuin vesi laskee Seurujokeen. Pintavalutuskenttien tarkkailupaikat on esitetty taulukossa 7 sekä kartalla liitteessä 3. Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Rimmi RIMMI Pintavalutuskenttä 4 poistuva PVK 4 P Selite Prosessijäteveden purkupaikka, ennen pintavalutuskenttä 4:sta Prosessijäteveden poistumapaikka pintavalutuskenttä 4:ltä ennen Seurujokea Pintavalutuskenttä 3 saapuva MK Kuivanapitoveden purkupaikka Pintavalutuskenttä 1 saapuva PVK 1 S Pintavalutuskenttä 1 poistuva PVK 1 P Taulukko 7. Pintavalutuskenttien tarkkailupaikat. Kuivanapitovesi pintavalutuskenttä 3:n jälkeen ennen pintavalutuskenttä 1:stä Kuivanapitoveden poistumapaikka pintavalutuskenttä 1:ltä ennen Seurujokea Pintavalutuskenttien tarkkailuun liittyvät vesinäytteet voidaan ottaa kaivoksen henkilökunnan tai ulkopuolisen näytteenottajan toimesta. Näytteenottajan tulee olla sertifioitu. Määritykset teetetään ulkopuolisella taholla standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Kuukausittaisista näytteistä tehdään taulukon 8 mukaiset määritykset. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

24 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Analyysi Menetelmä Määritysraja Hanna Lampinen Rimmi, PVK4P MK, PVK1S, PVK1P Lämpötila kenttämittaus - x x Sameus SFS-EN ISO ,20 FTU x x ph ISO 10523, SFS x x Sähkönjohtavuus SFS-EN ,1 ms/m x x Happipitoisuus (O2) SFS-EN ,2 mg 02/l x x Hapen kyllästysaste SFS-EN ,2 mg 02/l x x Kiintoaine (GF/C) 550 C (GF/C) SFS-EN 872 2,0 mg/l x x kiintoaineen hehkutusjäännös SFS-EN SFS ,0 mg/l x x Kemiallinen hapenkulutus 0,5 mgo2/l, SFS 3036 (CODMn) 1,0mg/l x x Kloridi (Cl) SFS-EN ISO ,5 mg/l x x Sulfaatti (SO4) SFS-EN ISO ,5 mg/l x x Kokonaistyppi (N) SFS-EN ISO , ISO , Epa Method 353,1 50 µg/l x x Nitraattityppi (NO3-N) SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO ,25 mg/l x x Nitriittityppi (NO2-N) jätevedet 100 µg/l SFS-EN ISO 13395, SFS-EN muut vedet 2 µg/l, ISO ,02 mg/l x x Ammoniumtyppi (NH4-N) SFS 3032, SFS µg/l, 1,5 mg/l x x Nitraatti- ja nitriittitypen summa SFS-EN ISO 13395, SFS-EN (NO2-N + NO3-N) ISO x x SFS-EN ISO 6878, SFS-EN Kokonaisfosfori (P) ISO , ISO , 2 µg/l x x Qualls 1989, kumottu SFS 3026 Kokonaisfosfaattifosfori (PO4-P) kumottu SFS µg/l x x Kokonaissyanidi (CN) SFS-EN µg/l x WAD-syanidi (WAD-CN) SFS-EN µg/l x Alumiini (Al) SFS-EN ISO µg/l x x Antimoni (Sb) SFS-EN ISO ,5 µg/l x x Arseeni (As) SFS-EN ISO µg/l x x Kalium (K) SFS-EN ISO µg/l x x Kalsium (Ca) SFS-EN ISO µg/l x x Kupari (Cu) SFS-EN ISO µg/l x x Magnesium (Mg) SFS-EN ISO µg/l x x Mangaani (Mn) SFS-EN ISO µg/l x x Natrium (Na) SFS-EN ISO µg/l x x Nikkeli (Ni) SFS-EN ISO µg/l x x Rauta (Fe) SFS-EN ISO µg/l x x Sinkki (Zn) SFS-EN ISO µg/l x x Taulukko 8. Pintavalutuskenttien tarkkailupisteiden näytteistä tehtävät määritykset ja määrityksissä käytettävät menetelmät. Pintavalutuskenttien toiminnan tarkkailusta raportoidaan Lapin ELY-keskukselle kuukausittain, sekä vuosiraportoinnin yhteydessä. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

25 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Talousjätevesi Ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksen 21 mukaan kaivoksen talousjätevedet on käsiteltävä biologisesti tai vastaavalla tavalla siten, että taulukon 9 mukaiset puhdistustehot täyttyvät. Lisäksi jätevedenpuhdistamon toiminnan ja tarkkailun osalta on noudatettava yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen nro 888/2006 vaatimuksia. Lupamääräyksen mukaan käsitelty vesi saadaan imeyttää maahan kaivospiirin alueella. Parametri Ympäristölupa vuosikeskiarvo reduktio [%] Vna reduktio [%] Vna pitoisuus [mg/l] Biologinen hapenkulutus (BHK7-ATU) Kokonaisfosfori (P) Kokonaistyppi (N) 40 Kemiallinen hapenkulutus (CODCr) Kiintoaine Taulukko 9. Talousjäteveden puhdistamon puhdistustuloksen luparajat. Kaivoksella talousjätevedet käsitellään joulukuussa 2007 käytteenotetulla 2-linjaisella panosperiaatteella toimivalla aktiivilietepuhdistamolla. Puhdistamolla suoritettiin laajennustoimenpiteet syyskuussa vuonna 2015, jonka yhteydessä selkeytyssäiliöitä asennettiin kaksi lisää. Tehostetun prosessin ansiosta puhdistamo voi ottaa vastaan pienempiä panoksia. Jätevedenkäsittelyn asukasvastineluku on noin 100. Rikastamolla on erillisviemäröinti sosiaalitilojen ja teollisuustoimintojen jätevesille, joten talousvesijärjestelmään ei pääse normaalista asumajätevesistä poikkeavia jätevesiä. Käsitelty vesi imeytetään maahan jäteveden puhdistamon takana sijaitsevan imeytyskentän kautta. Talousjäteveden puhdistamolle tulevasta jätevedestä (JVP T) ja puhdistamolta poistuvasta jätevedestä (JVP P) ennen maaperäimeytystä otetaan näytteet neljästi vuodessa maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa. Tulevan jäteveden näyte otetaan esikäsittelysäiliöstä ja poistuvan jäteveden näyte otetaan jälkiselkeytyssäiliöstä, minne panokset purkautuvat. Panospuhdistamon pohjapiirros, sekä talousjäteveden näytteenottopisteet on esitetty liitteessä 5. Näytteistä tehdään taulukon 10 mukaiset määritykset. Näytteenoton yhteydessä kirjataan myös näytteenottovuorokauden keskivirtaama, mahdolliset ohitukset ja kemikaalien annostus. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

26 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Analyysi Menetelmä Määritysraja JVP T JVP P Lämpötila kenttämittaus - x x ph ISO 10523, SFS x x Sähkönjohtavuus SFS-EN ,1 ms/m x x Happipitoisuus (O2) SFS-EN ,2 mg 02/l x x Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 2,0 mg/l x x Biologinen hapenkulutus BOD7 ATU SFS-EN mg/l x x Kemiallinen hapenkulutus (CODCr) SFS mg/l x x Kokonaistyppi (N) Nitraattityppi (NO3-N) SFS-EN ISO , ISO , Epa Method 353,1 SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO µg/l x x 0,25 mg/l x Ammoniumtyppi (NH4-N) SFS 3032, SFS µg/l, 1,5 mg/l x Kokonaisfosfori (P) SFS-EN ISO 6878, SFS-EN ISO , ISO , Qualls 1989, kumottu SFS 3026 Kokonaisfosfaattifosfori (PO4-P) kumottu SFS µg/l 2 µg/l x x fekaaliset koliformiset bakteerit SFS 4088: pmy/100 ml x Taulukko 10. Talousjäteveden puhdistamon tarkkailupisteiden näytteistä tehtävät määritykset ja määrityksissä käytettävät menetelmät. Jäteveden puhdistamon näytteiden analyysitodistukset toimitetaan suoraa niiden valmistuttua Lapin ELY-keskukselle. Näytekerta kohtaisista tuloksista toimitetaan raportti, jonka yhteyteen lisätään lausunto puhdistamon toiminnasta näytteenottoajankohtana. Lisäksi puhdistamon toiminnasta ja vuoden tarkkailutuloksista toimitetaan vuosiraportti Lapin ELY-keskukselle Täytön sisäinen vesi sivukiven läjitysalueella Sivukiven läjitysalueen täytön sisäistä vettä tarkkaillaan kahden lysimetrin avulla. Lysimetri koostuu laakeasta keräilyaltaasta, johon vesi kerääntyy. Keräilyaltaasta johdetaan putki sivukivikasan ulkopuolella sijaitsevaan näytteenottokaivoon, jonne vesi virtaa painovoimaisesti. Lysimetrin allas on sijoitettu sivukivitäytön alapuolelle neutraloivien pohjakivikerroksen päälle ja allas on täytetty läjitettävällä sivukivellä. Keräilyallas on pinta-alaltaan 8 x 15 m 2 ja syvyydeltään 25 cm, joten vesitilavuudeksi jää noin 10 m 3. Mahdolliset ylimääräiset suotovedet valuvat keräysaltaan reunojen yli. Keräilyaltaan pohja on tehty bitumikermistä sen veden läpäisemättömyyden vuoksi. Suurikuusikon sivukiven läjitysalueelle on sijoitettu kaksi lysimetriä. Lysimetrin periaatekuvaus on esitetty liitteessä 6 ja lysimetrien sijainnit sivukivikasalla taulukossa 11 ja kartalla liitteessä 7. Havaintopaikka Lysimetri 1:sen näytteenottokaivo Lysimetri 2:sen näytteenottokaivo Tunnus Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Selite LY Pohjoinen lysimetri LY Eteläinen lysimetri Taulukko 11. Täytön sisäisen veden tarkkailupaikat sivukiven läjitysalueella. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

27 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Lysimetreistä haetaan näytteet kaksi kertaa vuodessa, elo- ja lokakuussa. Näytteestä tehdään taulukon 12 mukaiset määritykset. Analyysi Menetelmä Määritysraja Lämpötila kenttämittaus - ph ISO 10523, SFS Sähkönjohtavuus SFS-EN ,1 ms/m Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 2,0 mg/l Kloridi (Cl)* SFS-EN ISO ,5 mg/l Sulfaatti (SO4)* SFS-EN ISO ,5 mg/l Kokonaistyppi (N), SFS-EN ISO , ISO , Epa Method 353,1 50 µg/l Nitraattityppi (NO3-N)* SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO ,25 mg/l Nitriittityppi (NO2-N)* SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO jätevedet 100 µg/l, muut vedet 2 µg/l, 0,02 mg/l Ammoniumtyppi (NH4-N) SFS 3032, SFS µg/l, 1,5 mg/l Alumiini (Al) SFS-EN ISO µg/l Antimoni (Sb) SFS-EN ISO ,5 µg/l Arseeni (As) SFS-EN ISO µg/l Kalium (K) SFS-EN ISO µg/l Kalsium (Ca) SFS-EN ISO µg/l Kupari (Cu) SFS-EN ISO µg/l Natrium (Na) SFS-EN ISO µg/l Nikkeli (Ni) SFS-EN ISO µg/l Magnesium (Mg) SFS-EN ISO µg/l Mangaani (Mn) SFS-EN ISO µg/l Pii (Si) SFS-EN ISO µg/l Rauta (Fe) SFS-EN ISO µg/l Sinkki (Zn) SFS-EN ISO µg/l Taulukko 12. Lysimetrien näytteistä tehtävät määritykset ja määrityksissä käytettävät menetelmät. *Esikäsittely, suodatus (0,45 µm). Näytteiden analyysitodistukset toimitetaan Lapin ELY-keskukselle suoraan niiden valmistuttua. Lysimetrien näytteiden tuloksista raportoidaan vuosittain Lapin ELY-keskukselle sivukiven ja rikastushiekkojen tarkkailun vuosiraportissa Suotoveden laatu rikastushiekka-altaissa CIL 2 altaan tiiviste muodostuu bitumigeomembraanin ja moreenin yhdistelmärakenteesta altaan pohjalla ja luiskissa, tehden altaasta vesitiiviin. Vesivarastoallas on tehty CIL2-altaan kanssa samalla lailla yhdistelmärakenteella. NP 3 altaan pohja muodostuu edelleen samasta yhdistelmärakenteesta kuin CIL 2 altaan ja vesivarastoaltaan, ja luiskissa on moreenirakenne. NP3-altaan pääpato on suotava moreenipato. Padon läpi suotautuva vesi kerätään kokoomaojaan, josta se pumpataan takaisin altaaseen. Kokoomaoja on rakenteelta sellainen, ettei padon läpi suotautunut vesi pääse kosketuksiin pohja- ja pintavesien kanssa. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

28 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen CIL ja CIL2 altaiden, sekä vesivarastoaltaan alla on rakennettuna juoruputkia, joihin mahdollinen suotovesi kerääntyy. CIL- ja CIL2-altaiden alla on viisi juoruputkea (numerot 1-5) ja vesivarastoaltaan alla yksi (numero 6). Juoruputkien sijainnit on esitettynä liitteen 7 kartassa. Koska toteutettu rikastushiekka-alueen pohjarakenne oikein toimiessaan estää suotoveden muodostumisen, altaiden alapuoliset juoruputket ovat normaalitilanteessa kuivia, lukuun ottamatta maankosteudesta johtuvan kondenssiveden tiivistymistä ja ulosvirtausta. Poikkeustilanteessa, mikäli allasalueen pohjarakenteessa esiintyy vuoto, juoruputkista purkautuu vettä runsaammin. Putket tarkistetaan vähintään kuukausittain. CIL- ja CIL2 altailta ei johdeta vettä muualle kuin rikastamon prosessiin. Vesivarastoaltaalta vettä johdetaan pohjoispuolelta allasta sulfaatinpoistolaitokselle ja eteläpuolelta allasta pintavalutuskenttä 4:n kautta Seurujokeen. CIL- ja CIL2 altaiden juoruputkia sekä vesivarastoaltaan juoruputkea tarkkaillaan vähintään kerran viikossa kaivosyhtiön henkilökunnan toimesta. Lisäksi allasalueita tarkkaillaan patojen turvallisuustarkkailuohjelman mukaan. Mikäli juoruputkista havaitaan normaalia runsaampaa veden purkautumista, putkien suulta otetaan näyte analysoitavaksi. Näytteestä tehdään taulukon 13 mukaiset määritykset. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

29 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Analyysi Menetelmä Määritysraja Lämpötila kenttämittaus - ph ISO 10523, SFS Sähkönjohtavuus SFS-EN ,1 ms/m Alkaliniteetti SFS-EN ISO ,020 mmol/l Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 2,0 mg/l Kloridi (Cl)* SFS-EN ISO ,5 mg/l Fluoridi (F)* SFS-EN ISO ,10 mg/l *Sulfaatti (SO4) SFS-EN ISO ,5 mg/l Kokonaistyppi (N), SFS-EN ISO , ISO , Epa Method 353,1 50 µg/l Nitraattityppi (NO3-N)* SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO ,25 mg/l Nitriittityppi (NO2-N)* SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO jätevedet 100 µg/l muut vedet 2 µg/l, 0,02 mg/l Ammoniumtyppi (NH4-N) SFS 3032, SFS µg/l, 1,5 mg/l Nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO2-N + NO3-N) SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO Kokonaissyanidi (CN) SFS-EN µg/l WAD-syanidi (CN) SFS-EN µg/l Kokonaisfosfori (P) SFS-EN ISO µg/l Kokonaisfosfaattifosfori (PO4-P) kumottu SFS µg/l Kokonaissyanidi (CN) SFS-EN µg/l WAD-syanidi (WAD-CN) SFS-EN µg/l Antimoni (Sb) SFS-EN ISO ,5 µg/l Arseeni (As) SFS-EN ISO µg/l Kupari (Cu) SFS-EN ISO µg/l Kalium (K) SFS-EN ISO µg/l Kalsium (Ca) SFS-EN ISO µg/l Magnesium(Mg) SFS-EN ISO µg/l Natrium (Na) SFS-EN ISO µg/l Nikkeli (Ni) SFS-EN ISO µg/l Rauta (Fe) SFS-EN ISO µg/l Sinkki (Zn) SFS-EN ISO µg/l Taulukko 13. Juoruputkista tarvittaessa tehtävät määritykset ja määrityksissä käytettävät menetelmät. *Esikäsittely, suodatus (0,45 µm). Mahdolliset analyysitodistukset juoruputkien näytteiden tuloksista lähetetään Lapin ELYkeskukselle niiden valmistuttua. 5.2 Ilmaan menevien päästöjen tarkkailu Kittilän kaivoksella päästöjä ilmaan aiheuttavia pistemäisiä päästölähteitä ovat lämpökattilat ja rikastamon eräät prosessit. Hajapäästöjä ilmaan aiheutuu mm. lastauksesta ja kuljetuksesta, kaivosalueen tiestöstä, varastoalueista, liikenteestä, sivukivien läjitysalueilta ja rikastushiekkaalueilta. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

30 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Hajapäästöjä pyritään rajoittamaan kunnossapitosuunnitelman mukaan (liite 2), mm. pitämällä rikastushiekka-altaiden pinta kosteana suunnitelmallisella rikastushiekan läjityksellä ja tarpeen tullen rikastushiekan kastelujärjestelmällä Hajapäästöjen ympäristövaikutuksia tarkkaillaan ilman laadun tarkkailun avulla, sekä välillisesti maa-alueiden biologisen tarkkailun avulla. Ilman laadun tarkkailu on kuvattu luvussa 6.6 ja biologinen tarkkailu luvussa Toteutuneista pölyn torjuntatoimenpiteistä raportoidaan vuosittain ympäristönsuojelun vuosiraportissa. Seuraavassa on esitetty rikastamon ja lämpökattiloiden päästökohteet, sekä päästöjen tarkkailu Malmin murskaus ja välivarastointi Louhittu malmi kuljetetaan kuorma-autolla murskaimelle, joka sijaitsee rikastamon pohjoispuolella. Malmi välivarastoidaan murskaimen läheisyydessä olevalle kentällä. Murskattava malmi tuodaan ja läjitetään malmiaumoille (A, B ja C) niiden pitoisuuksien (Au, As, S, C) perusteella. Malmi syötetään eri aumoilta murskaimeen ennalta määritetyn sekoitussuhteen mukaisesti siten, että syöte on rikastusprosessin kannalta optimaalinen. Malmiaumoilta malmi syötetään lastauskoneella murskaimen syöttösuppiloon. Malmi murskataan murskaimella noin 100 mm:n raekokoon. Murskattu malmi kuljetetaan monivaiheisella kuljetinjärjestelmällä murskatun malmin varastosiiloon tai vaihtoehtoisesti välivarastosäiliöön. Välivarastosäiliöitä on kaksi ja niiden suunniteltu tehollinen kapasiteetti on 2000 t. Pölynpoistojärjestelmä Murskaus on varustettu pölynpoistojärjestelmällä. Pölynkeruu pisteet ovat syöttösuppilo ja leukamurskaimen purkukohta. Lisäksi murskan syöttökuljetin ja leuan yläpuoli on katettu. Puhallin on vakionopeuspuhallin joka on mitoitettu laitos huomioiden. Pöly erotetaan kartion malliseen purkaussuppiloon ja suodatin on monitaskuinen jaksoittain käyvä ravistuspuhdisteinen suodatin. Pöly kerätään erilliseen astiaan joka on liikuteltavissa koneella. Kerätty pöly lietetään ja palautetaan prosessiin. Murskatun malmin varastoinnilla on pölynpoistojärjestelmä. Murskatun malmin varastosiilo on varustettu letkusuodatintyyppisellä pölynsuodattimella, jonka pölynpoistokohteet on sijoitettu purkusuppiloihin ja murskatun malmin varastosiiloon. Suodattimeen kertynyt kivipöly puretaan pölynliettosäiliöön. Pölynliettosäiliö on varustettu sekoittimella joka liettää pölyn säiliöön annostellun prosessiveden kanssa. Pölyliete pumpataan säiliöstä SAG-myllyn pumppukaivoon Malmin jauhatus Jauhatuspiiri on kaksivaiheinen. Primäärijauhatukseen, eli SAG-myllyyn (semiautogeenimylly), lisätään myllyvettä malmin huuhtelemista ja myllyn syötteen laimennusta varten, jotta jauhatukseen saavutetaan optimaalinen lietetiheys. Seulan alite menee SAG-myllyn pumppukaivolle, ja ylite siirtyy ns. kriittisen materiaalin kuljetusjärjestelmään, joka kuljettaa ylitteen takaisin SAG myllyn syöttöön magneettierotuksen kautta. Pumppukaivon sisältö pumpataan seuraavaksi täryseloille. Seulojen alite päätyy vapaavirtausputkea pitkin kuulamyllyalueen syöttöpumppukaivolle, josta liete pumpataan sekundääri jauhatuspiirin sykloneille. Seulojen ylite pudotetaan seulan ylitesuppilon kautta kriittisen materiaalin kuljettimelle, joka kuljettaa ylitteen takaisin SAG myllyn syöttösuppiloon. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

31 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Sekundäärijauhatuksen kuulamylly toimii suljetussa piirissä syklonien kanssa. Sykloniklusteri muodostuu yhdestätoista syklonista. Sykloneista 7-9 syklonia on toiminnassa ja 2-4 varalla. Yhdessä SAG-myllypiirin seulojen alitteen ja mahdollisten kuulumyllyalueen lattiakaivopumppujen lietteiden kanssa, kuulamyllyn tuote pumpataan sykloniklusterille. Syklonin alite (karkea materiaali) johdetaan takaisin kuulamyllyn syöttöön. Syklonien tuotteen, ylitteen, tavoite raekoko on alle P 80 = 75 µm. Pölynpoistojärjestelmä Jauhatus on märkä prosessi ja semiautogeenimyllyn syöttösuppilo on ainoa mahdollinen pölynlähde. Pölyämisen estämiseksi syöttösuppilo on umpinainen. Syöttösuppiloon on tehty varaus lisäveden syöttämiseksi suuttimien kautta sitomaan mahdollinen pöly Hapetus Hapetus eli sulfidimineraalin hapettaminen suoritetaan autoklaavissa. Autoklaavin tehollinen halkaisija on 3,3 m ja pituus on 23,5 m. Operointilämpötila on yli 200 C. Autoklaavi on jaettu kuuteen lohkoon. Autoklaavin lakennallinen viipymäaika on noin 1 tunti. Tavoitteena on hapettaa yli 98 % sulfidimineraaleista käsittelyn aikana. Autoklaavissa rikasteen sisältämät sulfidit hapettuvat ja reaktiosarjoissa muodostuu mm. sulfaattia. Autoklaavissa tapahtuu useita kemiallisia reaktioita, jotka ovat kokonaisuudessaan eksotermisiä eli lämpöä tuottavia. Prosessin lämpötilaa säädetään injektoimalla jäähdytysvettä autoklaavin eri lohkoihin. Jäähdytysvetenä käytetään raakavettä. Autoklaaviin syötettävä, reaktioiden tarvitsema happi tuotetaan paikanpäällä Air Liquiden toimesta. Hapen syöttö ja säätö tapahtuu niin ikään lohkokohtaisesti. Poistokaasujen käsittely Hapetettu liete johdetaan puskusäiliön kautta pesupiirin syöttötankkiin. Kuuma höyry puskusäiliöstä johdetaan kaasunpesurin ensimmäiseen vaiheeseen. Kaasupesurin ensimmäisessä pesuvaiheessa käytetään raakavettä (jokivesi) 10 m 3 /h ja prosessivettä 35 m 3 /h. Ensimmäisessä vaiheessa puhdistettu kaasu johdetaan uudelle pesurille ja lämmön talteenottoon. Lämmön talteenotossa kaasu virtaa täytekappalepesuritorniin, missä kaasu kohtaa vastavirtaperiaatteella pesuriin pumpattavan veden. Kylmempi vesi kuumenee ja kuuma kaasu jäähtyy luovuttaen samalla tiivistynyttä vettä vesivirtaan. Pesurivesi poistuu pesurin alaosasta pesuripiirin pumpputankkiin. Poistoveden lämpötila on noin 93 C. Pesurivettä kierrätetään pesuripiirissä kiertovesipumpuilla. Lämmönvaihtimissa pesurin tuottama lämpöenergia siirretään kaukolämpöverkkoon. Tiivistymisen kautta kiertoon kerääntyvä ylimääräinen vesi johdetaan säätöventtiilin kautta pois kierrosta. Pesurista poistuvan hapan vesi sisältää lähinnä sulfaattia ja hieman kiintoainetta Lämpökattila Kaivoksella lämmitetään tarvittaessa hallinto- ja huoltorakennusta 2 MW:n lämpökattilalla. Lämpökattilassa käytetään rikitöntä kevyttä polttoöljyä. Hallinto- ja huoltorakennus on liitetty vuonna 2015 kaukolämpöverkkoon, jolloin niiden lämmitys tapahtuu pääsääntöisesti rikastamon Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

32 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen kaasunpesurin hukkalämmöllä. Tarkkailuohjelman jättämisen aikaan kaasunpesurin hukkalämpöä ei vielä ole kyetty hyötykäyttämään kaukolämmön tuottamiseen. Kun kaasunpesurin hukkalämpö saadaan hyötykäyttöön, on lämpökattila käytössä ainoastaan lämmöntalteenoton tai kaukolämpöverkon häiriötilanteissa Mittausohjelma- ja menetelmät Ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksissä 24, 25 ja 31 asetetaan seuraavat luparajat ilman päästöille: 25: Malmimurskaimen pölynpoistojärjestelmästä pois johdettavan ilman hiukkaspitoisuus saa olla enintään 10 mg/m 3 (n) ja hiukkaspäästöjä on mitattava jatkuvatoimisesti. 24: Autoklaavin jälkeisestä puskusäiliöstä pesurin kautta ulkoilmaan johdettavan poistokaasun hiukkaspitoisuuden raja-arvo on 20 mg/m3(n) kosteassa kaasussa. 31: Kevyttä polttoöljyä käyttävän 2 MW:n kattilan savukaasujen epäpuhtauksien pitoisuus laskettuna 3 %:n happipitoisuudessa kuivaa kaasua saa olla enintään hiukkasille 50 mg/m 3 (n) ja rikkidioksidille 850 mgso 2/m 3 (n). Lisäksi toiminnassa on noudatettava valtioneuvosten asetusta polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiatuotantoyksiköiden ympäristösuojeluvaatimuksia. Malmin murskauksen ja välivaraston pölynpoistojen poistokaasujen päästömittaukset suorittaa ulkopuolinen näytteenottoja kolmen vuoden välein. Seuraavat hiukkasmittaukset tullaan murskan osalta suorittamaan vuonna Hiukkasmittauksissa noudatetaan standardia SFS-EN Pienten hiukkaspitoisuuksien määrittäminen. Mittauksissa käytetään päästömittaustarkoitukseen valmistettuja ja hyväksyttyjä mittalaitteita. Mittalaitteiden merkki ja tyyppi voivat vaihdella. Analyysit tehdään akreditoidussa laboratoriossa akreditoiduin menetelmin. Malmin murskaimen pölynpoistolla on lisäksi jatkuvatoiminen kiinteä SICK MAIHAK:n valmistama Dusthunter SP100 hiukkasmittari. Laite on EN sertifioitu. Autoklaavin poistokaasun hiukkaspitoisuuden mittauksen suorittaa ulkopuolinen näytteenottaja kolmen vuoden välein. Edellisen kerran mittaukset on suoritettu , joten mittaukset tullaan seuraavan kerran tekemään vuonna Analyysit tehdään akreditoidussa laboratoriossa akreditoiduin menetelmin. Hiukkasmittauksissa noudatetaan standardia SFS-EN Pienten hiukkaspitoisuuksien määrittäminen. Mittauksissa käytetään päästömittaustarkoitukseen valmistettuja ja hyväksyttyjä mittalaitteita. Lämpökattilan savukaasujen hiukkaspitoisuus mitataan ympäristöluvan mukaisesti joka viides vuosi. Lämpökattilan savukaasujen hiukkaspitoisuutta ei ole aikaisemmin kaivoksella mitattu, joten mittaukset tullaan tekemään ensimmäisen kerran vuonna Mittauksen on vastattava mahdollisimman hyvin normaalia käyttötilannetta muun muassa polttoaineen laadun ja palamisominaisuuksien mukaan. Mittauksessa hiukkaspäästöt mitataan kertamittauksin. Hiukkaspäästöjen mittaussarjassa on vähintään kolme kertamittausta. Mittaukset suoritetaan voimassa olevien standardien mukaisesti. Savukaasumittauksissa käytetään alla olevan taulukon 15 mukaisia standardeja. Mittauksissa käytetään päästömittaustarkoitukseen valmistettuja ja hyväksyttyjä mittalaitteita. Mittalaitteiden merkki ja tyyppi voivat vaihdella. Taulukossa 14 on esitetty mittauskohteittain määritettävät päästösuureet ja kohteelle ympäristöluvassa esitetyt raja-arvot (lupamääräykset 24, 25 ja 31), sekä mittaussykli. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

33 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Kohde Mitattavat Raja-arvo Mittaussykli Malmin murskauksen pölynpoistojärjestelmän poistokaasut Välivaraston pölynpoistojärjestelmän poistokaasut Autoklaavin puskusäiliön kaasupesurin poistokaasut Hiukkaspitoisuus 10 mg/m 3 (n) Jatkuvatoiminen 1 krt/ 3 vuotta Hiukkaspitoisuus - 1 krt/ 3 vuotta Hiukkaspitoisuus 20 mg/m 3 (n) 1 krt/ 3 vuotta Virtaus - Lämpökattilan Hiukkaspitoisuus 50 mg/m 3 (n) 1 krt/ 5 vuotta savukaasut Rikkidioksidi 850 mg/m 3 (n) Taulukko 14. Ilmaan menevien päästöjen tarkkailun kohde kohtaiset mittaukset sykleineen ja rajaarvopitoisuudet. Mittausraportit toimitetaan Lapin ELY-keskukselle mittausvuotta koskevan vuosiraportin yhteydessä. 6 Ympäristövaikutusten tarkkailu 6.1 Pintavedet Veden fysikaalis-kemiallinen laatu Kittilän kaivoksen voimassa olevassa ympäristöluvan (nro 73/2013/1 ja 2201) lupamääräyksissä nro 13, 67, 72 ja 76 määrätään seuraavaa: 13: Veden liukoinen nikkeli-, kadmium- ja lyijypitoisuus sekä ahvenen (lihaksen) elohopeapitoisuus eivät luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen saa ylittää purkupaikkojen alapuolisessa Seurujoessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 C) sisämaan pintavesille säädettyjä ympäristönlaatunormeja (AA EQS).). (kumottu asetuksella 1308/2015, liite 2C). 67: Luvan saajan on tarkkailtava toimintaa, sen päästöjä ja näiden vaikutuksia ja raportoitava tulokset niin, että toiminnasta, päästöistä ja ympäristövaikutuksista saadaan luotettava ja kattava tieto. Luvan saajan on käytettävä sertifioituja näytteenottajia. 72: Hakemuksen liitettyä päivättyä tarkkailusuunnitelmaa, joka on esitetty tämän päätöksen kertoelmaosan kappaleessa Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu, on täydennettävä vastaamaan olemassa olevaa tarkkailua ja lisäksi ainakin seuraavasti: - Rikastushiekan suolat, muun muassa Ca, K, Na ja Mg on lisättävä vesistötarkkailuun. - - Vesistötarkkailussa tulee ottaa huomioon vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) mukaiset aineet, muun muassa Pb, Cd, Ni ja Hg. (asetus 1022/2006 kumottu asetuksella 1308/2015) - Pintavesien vaikutuksien seuraamiseksi on julkisen valvonnan alaisen konsultin otettava vesinäytteet, analysoitava ne ja raportoitava vähintään 12 kertaa vuodessa tasaisin väliajoin. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

34 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen - Päästöjen vaikutusalueen kehittymistä vesistössä on tarkkailtava seuraamalla ELYkeskuksen kanssa sovittavalla tavalla veden sähkönjohtavuutta eri etäisyyksillä jätevesien purkupisteestä. - Seurujoen vesistötarkkailun näytteenottopisteitä on lisättävä. - 76: Vuosiyhteenveto toiminnasta, tarkkailusta, aiheutuneesta ympäristökuormituksesta, havaituista vaikutuksista sekä muodostuneista ja käsitellyistä jätteistä on toimitettava Lapin ELYkeskukselle ja Kittilän kunnan ympäristösuojeluviranomaiselle kyseistä tarkkailuvuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Kittilän kaivoksen tuotantovaiheessa veden fysikaalis-kemiallista laatua on tarkkailtu 8 havaintopaikalta (Seurujoki 4, Seurujoki Talvitienmukka, Seurujoki Vedenottamo, Seurujoki Ukonniva, Seurujoki 82, Loukinen 81, Loukinen 3 ja Leppäoja 1) vuodesta 2009 lähtien. Ympäristöluvan mukaisesti tarkkailua täydennetään kuudella uudella havaintopaikalla (Seurujoen tammi, Seurujoki Rossinmukka, Seurujoen Konikoski, Seurujoen Mesiniemi, Loukisen Leppäojansuunvuoma, Loukisen jokisuu). Tarkkailuohjelman mukainen veden fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailu kattaa kaikki pintavedet, joihin kaivoksen prosessijätevettä sekä kuivanapitovettä johdetaan. Havaintopaikkaverkko kattaa kaivoksen vaikutusalueen, vesistön yläpuolisen osan ja vertailualueen. Pintavesien fysikaaliskemiallisen laadun tarkkailupaikat on esitetty taulukossa 15 sekä kartoilla liitteessä 8. Kaikki tarkkailupaikat sijaitsevat joessa. Näytteenottosyvyys on 1 m tai noin puolet kokonaissyvyydestä vesistöolosuhteet huomioon ottaen. Tarkkailua myös täydennetään jatkuvatoimisilla sähkönjohtavuusmitta-asemilla. Sähkönjohtavuusmitta-asemat sijoittuvat Seurujokeen kaivoksen vaikutusalueen yläpuolelle Talvitienmukkaan (SK Seu TT) ja vaikutusalueen alapuolelle Unkonnivaan (SK Seu UN). Kolmas jatkuvatoiminen sähkönjohtavuusmitta-asema sijaitsee Loukisen kaivoksen vaikutusalueen alapuolella havaintopaikalla Loukinen 3. Jatkuvatoimiset mitta-asemat tullaan sijoittamaan jokeen, siten että niiden toiminta ja huolto on taattua. Aseman sijainnilla joen poikkisuunnassa ei varsinaisesti ole merkitystä aikaisempien tutkimusten perusteella (Ramboll, Täydennys raportti ympäristö- ja vesitalousluvasta poikkeavasta prosessivesien juoksutuksen ympäristötarkkailusta ). Pintavesinäytteet otetaan ympäristöluvan mukaisesti julkisen valvonnan alaisen konsultin toimesta. Havaintopaikoilta Seurujoen tammi, Seurujoki 4, Seurujoki Talvitienmukka, Seurujoki Vedenottamo, Seurujoki Ukonniva, Seurujoki 82, Seurujoen Mesiniemi, Loukisen Leppäojansuunvuoma, Loukinen 81, Loukinen 3, Loukisen jokisuu ja Leppäoja 1 näytteet otetaan 12 kertaa vuodessa tasaisin väliajoin, ja havaintopaikoilta Seurujoki Rossinmukka ja Seurujoki Konikoski pintavesinäytteet otetaan 4 kertaa vuodessa, kaksi kertaa talviaikana ja kaksi kertaa kesäaikana. Näytteenotossa noudatetaan Suomen ympäristökeskuksen antamia ohjeita (Mäkelä ym. 2008). Määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti akkreditoidussa, ulkopuolisessa laboratoriossa. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

35 Havaintopaikka Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Tunnus Inka Mella Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Seurujoki Tammi SK Seu TA Hyväksyjä Selite Hanna Lampinen Kaivoksen vaikutusalueen yläpuoli Tarkkailu metodi vesinäyte Seurujoki 4 SK Seu Pahasojan yläpuoli vesinäyte Seurujoki Talvitienmukka SK Seu TT Pahasojan alapuoli vesinäyte, sjmitta-asema Seurujoki Vedenottamo SK Seu VO Kaivoksen vedenottamo vesinäyte Seurujoki Rossinmukka SK Seu RM Seurujoki Konikoski SK Seu KK Prosessijäteveden ja kuivanapitoveden purkupaikkojen alapuolella Prosessijäteveden ja kuivanapitoveden purkupaikkojen alapuolella vesinäyte vesinäyte Seurujoki Ukonniva SK Seu UN Ukonojan yläpuolella, Ukonniva vesinäyte, sjmitta-asema Seurujoki Lintulan silta SK Seu Lintulan silta vesinäyte Seurujoki Mesiniemi SK Seu MN Mesiniemi, Kiistalan kylän kohdalla Seurujoessa Vesinäyte Loukinen Leppäojansuunvuoma SK Lou LV Leppäojan yhtymän yläpuolella vesinäyte Loukinen 81 SK Lou Kiistalan silta vesinäyte Loukinen 3 SK Lou Seurujoen yhtymän alapuolella Loukisessa, Autionmukka vesinäyte, sjmitta-asema Loukisen jokisuu SK Lou JS Leppäjokisuu 1 SK Lep Taulukko 15. Pintavesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailupaikat. Loukisen jokisuu ennen Ounasjokea Leppäjokisuu ennen Loukisen liittymää Vesinäyte vesinäyte Lisäksi prosessijätevesien johtamisaikana näytteet otetaan kaivoksen sertifioidun näytteenottajan toimesta jätevesien johtamisen aikana viikoittain tarkkailupaikoilta Seurujoki Talvitienmukka, Seurujoki vedenottamo, sekä Seurujoki Ukonniva. Näytteistä tehdään taulukon 16 mukaiset määritykset esitettyjen standardien mukaisesti. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

36 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Analyysi Menetelmä Määritysraja Lämpötila kenttämittaus - Sameus SFS-EN ISO ,20 FTU väriluku SFS-EN ISO mg/l Pt ph ISO 10523, SFS Sähkönjohtavuus SFS-EN ,1 ms/m Happipitoisuus (O2) SFS-EN ,2 mg O2/l Hapen kyllästysaste SFS-EN % Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 2,0 mg/l Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) SFS ,5 mgo2/l Kloridi (Cl)* SFS-EN ISO ,5 mg/l Sulfaatti (SO4)* SFS-EN ISO ,5 mg/l Kokonaistyppi (N) SFS-EN ISO , ISO , Epa Method 353,1 50 µg/l Nitraattityppi (NO3-N)* SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO ,25 mg/l Nitriittityppi (NO2-N)* SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO jätevedet 100 µg/l muut vedet 2 µg/l, 0,02 mg/l Ammoniumtyppi (NH4-N) SFS 3032, SFS µg/l, 1,5 mg/l Nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO2-N + NO3-N) SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO Kokonaisfosfori (P) SFS-EN ISO 6878, SFS-EN ISO , ISO , Qualls 1989, kumottu SFS µg/l Kokonaisfosfaattifosfori (PO4-P), kumottu SFS µg/l Alumiini (Al) SFS-EN ISO µg/l Antimoni (Sb) SFS-EN ISO ,5 µg/l Arseeni (As) SFS-EN ISO µg/l Kupari (Cu) SFS-EN ISO µg/l Mangaani (Mn) SFS-EN ISO µg/l Nikkeli (Ni) SFS-EN ISO µg/l Rauta (Fe) SFS-EN ISO µg/l Sinkki (Zn) SFS-EN ISO µg/l Elohopea (Hg) SFS-EN ISO ,02 µg/l Liukoinen nikkeli* SFS-EN ISO µg/l Liukoinen orgaaninen hiili (DOC)* SFS-EN ,0 mg/l Kalsium (Ca) SFS-EN ISO µg/l Kalium (K) SFS-EN ISO µg/l Natrium (Na) SFS-EN ISO µg/l Magnesium (Mg) SFS-EN ISO µg/l Taulukko 16. Näytteistä tehtävät määritykset ja määrityksissä käytettävät menetelmät. *Esikäsittely, suodatus (0,45 µm). Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

37 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Lisäksi Seurujoen kuudelta tarkkailupaikalta (SK Seu TT, SK Seu VO, SK Seu KK, SK Seu UN, SK Seu 82 ja SK Seu MN) tehdään WAD-syanidin ja kokonaissyanidin määritykset standardin mukaisella menetelmällä SFS-EN ISO Kaikilta kahdeksalta Seurujoen tarkkailupaikoilta (SK Seu TA, SK Seu 4, SK Seu TT, SK Seu VO, SK Seu KK, SK Seu UN, SK Seu 82 ja SK Seu MN) sekä kaikilta neljältä Loukisen tarkkailupaikoilta (SK Lou LV, SK Lou 81, SK Lou 3, SK Lou JS) tehdään liukoisen kadmiumin ja liukoisen lyijyn määritykset standardien mukaisilla menetelmillä (Cd ja Pb: SFS-EN ISO ) ympäristöluvan 72/2013/1 lupamääräyksen 13 mukaisesti 12 kertaa vuodessa vuonna 2017, jonka jälkeen tarkkailuväli on neljä kertaa vuodessa kaikilta Seurujoen tarkkailupaikoilta (SK Seu TA, SK Seu 4, SK Seu TT, SK Seu VO, SK Seu KK, SK Seu UN, SK Seu 82 ja SK Seu MN). Lupamääräyksen 13 mukaisesti veden liukoisen nikkelin-, kadmium- ja lyijypitoisuudet ei luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen saa ylittää purkupaikkojen alapuolisessa vesistöissä asetuksen 1308/2015 liitteen 2C ympäristölaatunormeja (AA-EQS). Liitteessä 2C lisätään, että nikkelin ja lyijyn ympäristölaatunormi tarkoittaa kyseisten aineiden biosaatavia pitoisuuksia. Yllämainituilta tarkkailupaikoilta (SK Seu TA, SK Seu 4, SK Seu TT, SK Seu VO, SK Seu KK, SK Seu UN, SK Seu 82, SK Seu MN, SK Lou LV, SK Lou 81, SK Lou 3 ja SK Lou JS) määritetään laskennallinen biosaatava lyijypitoisuus 12 kertaa vuodessa vuonna 2017, jonka neljä kertaa vuodessa kaikilta Seurujoen tarkkailupaikoilta (SK Seu TA, SK Seu 4, SK Seu TT, SK Seu VO, SK Seu KK, SK Seu UN, SK Seu 82 ja SK Seu MN). Kaikilta tarkkailupaikoilta määritetään laskennallinen biosaatava nikkelipitoisuus 12 kertaa vuodessa. Pintavesien fysikaalis-kemiallisesta tarkkailusta raportoidaan valvovalle viranomaiselle 12 kertaa vuodessa kuukausiraportein, sekä vuosiraportin yhteydessä. Lisäksi analyysitulokset toimitetaan viranomaiselle heti tulosten valmistuttua Biologinen tarkkailu pintavesissä Pohjaeläintarkkailu Pohjaeläintarkkailu toteutetaan ympäristöhallinnon biologisen seurannan ohjeen Jokien ja järvien biologinen seuranta mukaisesti (Meissner ym. 2013). Pohjaeläinnäytteenoton maastolomake täytetään ympäristöhallinnon pohjaeläinrekisterissä (Hertta-Pohje). Havaintopaikkatiedot sekä määritystulokset tallennetaan Hertta-Pohje -tietojärjestelmään ja järjestelmästä saatavat Excel taulukot tulostetaan raportin liitteeksi. Pohjaeläinseurantaa tehdään puolensukeltajasurviaisen seurannan ja sähkökoekalastuksen kanssa kolmen vuoden välein. Edellisen kerran pohjaeläinseurantaa on tehty vuonna 2014 ja tullaan seuraavan kerran tekemään vuonna Pohjaeläimiä seurataan liitteessä 9 ja taulukossa 17 esitetyillä havaintopaikoilla (8 kohdetta). Kultakin havaintopaikalta otetaan syys-lokakuussa standardia SFS 5077 soveltaen potkuhaavinäytteet ympäristöhallinnon ohjeen Jokien ja järvien biologinen seuranta mukaisesti (Meissner ym. 2013). Näytteet otetaan uusimman ohjeistuksen mukaan pki- (pienet kivet) ja iki- (isot kivet) pohjilta siten, että näytekohtaisen potkinnan pituus on 1 m ja kokonaisaika 30 s. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

38 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Näytteet otetaan potkuhaavilla, jonka silmäkoko on 0,5 mm ja seulotaan tarvittaessa saman silmäkoon seulalla. Kustakin havaintopaikasta otetaan 2 rinnakkaisnäytettä/pohjanlaatutyyppi, jolloin potkuhaavinäytettä tulee yhteensä 4 kappaletta/näyteala. Lisäksi havaintopaikoilta (Rossinmukka, Konikoski ja Lintulan silta), joilta tarkkaillaan puolansukeltajasurviaista otetaan lisäksi pehmeiltä pohjilta 2 rinnakkaisnäytettä lisää, jolloin näiltä havaintopaikoilta otetaan kaikkiaan 6 näytettä/näyteala. Jos jotakin pohjanlaatutyyppiä ei havaintopaikalta löydy, näytteitä ei jätetä ottamatta, vaan ne korvataan muilla olemassa olevien pohjanlaatutyyppien näytteillä. Pohjaeläinseurannan tuloksista raportoidaan heti niiden valmistuttua, sekä vesistö- ja kalastustarkkailun vuosiraportin ja ympäristönsuojelun vuosiraportoinnin yhteydessä. Puolansukeltajasurviaisen tarkkailu Ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksessä 72 määrätään, että biologiseen tarkkailuun on lisättävä uhanalaisen (UV) päiväkorentolajin (puolansukeltajasurviainen, Baetis liebenauae) tarkkailu. Ympäristöhallinnon Pohje rekisterin mukaan Baetis liebenauae päivänkorentolajia on tavattu Seurujoella tarkkailuhistorian aikana Lintulan sillalla ja Konikoskella vuonna 2009 ja Rossinmukassa vuonna Kaikkiaan tarkkailussa on löytynyt neljä yksilöä. Näljästä yksilöstä kolme on löytynyt pehmeiltä pohjilta. Puolansukeltajasurviaisen seurantaan ei ole olemassa yhtä ja ainoata määrättyä standardia. Tarkkailua esitetään suoritettavan samaan aikaan pohjaeläinseurannan yhteydessä syyslokakuussa liitteessä 9 ja taulukossa 17 esitetyillä havaintopaikoilla (3 kohdetta) standardia SFS 5077 soveltaen potkuhaavinäyttein ympäristöhallinnon ohjeen Jokien ja järvien biologinen seuranta mukaisesti (Meissner ym. 2013). Ohjeesta poiketen esitetään lisättävän potkuhaavinäytteitä pehmeiltä pohjilta, sillä niistä lajia on aikaisemmin tavattu. Puolansukeltajasurviaisen havaintopaikoille lisättäisiin 2 pehmeän pohjan rinnakkaisnäytettä, jolloin näytteitä otettaisiin kaiken kaikkiaan 6 kappaletta/ näyteala. Näytteenotossa myös kirjataan ylös havaintopaikkojen pohjakasvillisuus. Puolansukeltajasurviaisen seurantaa tehdään pohjaeläinseurannan ja sähkökoekalastuksen kanssa kolmen vuoden välein, jolloin ensimmäisen kerran seuranta tullaan suorittamaan velvoitetarkkailun osana vuonna Puolanasukeltajasurviaisen seurannan tuloksista raportoidaan Lapin ELY keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä. Seurannan tulokset myös siirretään Ympäristöhallinnon Pohje rekisteriin. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

39 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Havaintojoki Havaintopaikka Tunnus Inka Mella Koordinaatit ETRS TM35FIN Hyväksyjä Hanna Lampinen Selite Seuranta Seurujoki Rouravaara Seurujoki Pahaojan yläpuoli Pohjaeläin Seurujoki Kolvakoski Seurujoki Pahaojan alapuoli Pohjaeläin Seurujoki Rossinmukka Seurujoki Prosessijäteveden ja kuivanapitoveden purkupaikkojen alapuoli Pohjaeläin, Baetis liebenauae Seurujoki Konikoski Seurujoki Prosessijäteveden ja kuivanapitoveden purkupaikkojen alapuoli Seurujoki Lintula Seurujoki Lintulan silta Seurujoki Mesiniemi Seurujoki Loukinen Loukinen Loukinen Loukinen Kairosenniva Loukinen Kiistalan kylän kohdalla Seurujoessa Loukisessa Seurujoen yhtymän yläpuolella Loukisessa Seurujoen yhtymän alapuolella Pohjaeläin, Baetis liebenauae Pohjaeläin, Baetis liebenauae Pohjaeläin Pohjaeläin Pohjaeläin Taulukko 17. Pohjaeläin- ja puolansukeltajasurviaisen seurantapisteet. Piilevätarkkailu Ympäristöluvan (nro 72/2013/1) lupamääräyksessä 72 määrätään, että piilevätarkkailu on tehtävä vuosittain. Piilevätarkkailua toteutetaan yhdeksällä havaintopaikalla Seurujoella, Loukisella ja Ounasjoella. Havaintopaikat on esitetty kartassa liitteessä 10 ja taulukossa 18. Pisteet Seurujoki Talvitienmukka, Seurujoki vedenottamo, Seurujoki Ukonniva ja Loukinen 81 sekä Loukinen 3 kuuluvat myös pintavesien veden fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailun piiriin. Piilevänäytteenoton yhteydessä otetaan havaintopisteiltä näytteet, joista tehdään taulukon 19 mukaiset analyysit. Aikaisempina vuosina havaintopaikalta Loukisen jokisuu ja vuonna 2015 havaintopaikoilta Ounasjoen Loukisen yläpuoli ja Loukisen alapuoli piilevänäytteet on kivien puuttumisen johdosta jouduttu ottamaan uppopuilta tai kasvien pinnoilta. Vuonna 2017 piilevänäytteenoton yhteydessä selvitetään ja raportoidaan, missä mahdollisesti on Loukisen ja Ounasjoen jokisuun paikkojen lähimmät kivipohjaiset rannat. Mikäli kivipohjaisia paikkoja löytyy lähistöltä, näytteet tullaan ottamaan jatkossa niiltä. Mikäli kovapohjaisia paikkoja ei löydy, soveltuvat olemassa olevat havaintopaikat tarkkailuun, sillä niitä on seurattu aiemminkin, ja näytteet ovat siten vertailukelpoisia aikaisempiin näytteisiin. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

40 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Havaintojoki Havaintopaikka Tunnus Hyväksyjä Koordinaatit ETRS TM35FIN Seurujoki Talvitienmukka SK Seu TT Hanna Lampinen Selite Talvitienmukka, Pahaojan alapuoli Seurujoki Vedenottamo SK Seu VO Kaivoksen vedenottamo Seurujoki Ukonniva SK Seu UN Seurujoki Mesiniemi Seurujoki Mesiniemi Ukonojan yläpuolella, Ukonniva Mesiniemi, Kiistalan kylän kohdalla Seurujoessa Loukinen Loukinen 81 SK Lou Kiistalan silta Loukinen Loukinen 3 SK Lou 3 Loukinen Loukinen jokisuu Loukinen jokisuu Ounasjoki Loukisen yläpuoli Loukisen yp Ounasjoki Loukisen alapuoli Loukisen ap Taulukko 18. Piileväseurannan tarkkailupisteet. Seurujoen alapuolella Loukisessa, Autionmukka Loukisessa ennen kuin se yhtyy Ounasjokeen Ounasjoessa ennen Loukisen yhtymää Ounasjoessa Loukisen yhtymän jälkeen Analyysi Menetelmä Määritysraja Lämpötila kenttämittaus - Sameus SFS-EN ISO ,20 FTU väriluku SFS-EN ISO mg/l Pt ph ISO 10523, SFS Sähkönjohtavuus SFS-EN ,1 ms/m Happipitoisuus (O2) SFS-EN ,2 mg O2/l Kiintoaine (GF/C) SFS-EN ,0 mg/l Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) SFS ,5 mgo2/l Kokonaistyppi (N) SFS-EN ISO , ISO , Epa Method 353,1 50 µg/l Nitraattityppi (NO3-N)* SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO ,25 mg/l Nitriittityppi (NO2-N)* SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO t 2 µg/l Ammoniumtyppi (NH4-N) SFS 3032, SFS µg/l, 1,5 mg/l Nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO2-N + NO3-N) Kokonaisfosfori (P) SFS-EN ISO 13395, SFS-EN ISO SFS-EN ISO 6878, SFS-EN ISO , ISO , Qualls 1989, kumottu SFS 3026 Rauta (Fe) SFS-EN ISO µg/l Taulukko 19. Piileväseurannan havaintopaikkojen vesinäytteiden analyysit ja analyysimenetelmät. *Esikäsittely, suodatus (0,45 µm). Näytteiden perusteella arvioidaan, näkyykö Kittilän kaivosalueelta tulevien vesien vaikutus kaivosten alapuolisten vesistöjen Seurujoen, Loukisen ja Ounasjoen piileväyhteisöissä. Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja laskennassa noudatetaan standardeja SFS-EN (Veden laatu. Jokivesien piilevien näytteenotto ja esikäsittely) ja standardin SFS-EN (Water quality. Guidance standard for the identification, enumeration an interpretation of benthic diatom samples from running waters) sekä ympäristöhallinnon ohjeistusta (Eloranta ym. 2007). 2 µg/l Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

41 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Preparaattien valmistus ja piilevien määritykset tehdään kansallisten ohjeiden (Eloranta ym. 2007) ja eurooppalaisen standardin (CEN 2004) mukaisesti. Virtavesien päällyslevien perusteella määräytyvät ekologisten laatuluokkien rajat määritellään IPS indeksin (Indice de polluo-sensitivité, Cemagref 1982) arvoina, minkä lisäksi voidaan käyttää myös muita indeksejä ja ekologisia jakaumia apuna ekologisen laadun luokituksessa erityisesti humuspitoisissa vesissä. TDI (Trophic Diatom Index; Kelly 1998) on Britanniassa jätevesipuhdistamojen seurantaan kehitetty indeksi, jonka avulla voidaan tarkastella vesistön rehevyyttä. TDI-indeksin tulkinnassa käytetään apuna orgaanista kuormitusta sietävien lajien osuutta (%PTV; orgaanista likaantumista sietävien piileväsolujen suhteellinen osuus koko solumäärästä). Indeksien lisäksi tulosten tulkinnassa käytetään Omnidia-ohjelmiston näytteen piilevälajiston perusteella laskemia ekologisia jakaumia (perustana van Damin ym ilmoittamat ekologiset luokittelut). Omnidia-ohjelmisto luokittaa piilevätaksonit erilaisten ympäristövaatimusten suhteen (ph, suolaisuus, typpiaineenvaihdunta, happipitoisuus, saprobia, trofiataso, kuivumisen kesto). Trofiatasoluokittelu kuvaa levän suosimaa ravinteisuusluokkaa, kun taas saprobialuokittelu ilmentää levien orgaanisen kuormituksen sietokykyä (Eloranta ym. 2007). Piilevätarkkailun tuloksista raportoidaan heti niiden valmistuttua, sekä vesistö- ja kalastustarkkailun vuosiraportin ja ympäristönsuojelun vuosiraportoinnin yhteydessä. 6.2 Kalasto ja kalastus Kalastuskirjanpito Kalastuskirjanpito on osa Kittilän kaivoksen jatkuvaa kalakantojen perustason seurantaa, jonka avulla hankitaan tietoa alueen kalastuksen kohdelajeista ja niiden saalistasossa tapahtuneista muutoksista. Vuosittain jatkuvalla seurannalla pyritään havaitsemaan kalakannan koossa tapahtuneita muutoksia. Kalastus kirjanpitäjät merkitsevät pyydyskohtaiset päivittäiset pyynti- ja saalistiedot tarkoitukseen tehdyille lomakkeille. Pyydysten likaantumisesta sekä kalojen mahdollisia makuvirheistä arvioidaan myös lomakkeille. Kirjanpidon yhteydessä kalastajat saavat myös tilaisuuden ilmoittaa havaintojaan muun muassa alueen kalastusolosuhteita, kalakantoja ja vedenlaatua koskien. Kirjanpitotiedoista seurataan pyydyskohtaisia yksikkösaaliita ja pyydyskokukertoja eri alueilla ja välineillä sekä lajikohtaisia osuuksia kokonaissaaliista. Kalastuskirjanpitoseurantaa on tehty vuodesta 2006 lähtien. Vapaaehtoista tarkkailua suoritetaan 5 kalastajan laajuisena. Kirjanpitokalastajat kalastavat seuraavilla alueilla: Seurujoki, kaivoksen alapuoli Seurujoki, kaivoksen yläpuoli Loukinen, Seurujoen alapuoli Loukinen, Seurujoen yläpuoli Leppäoja Kalastuskirjanpitoseurannasta raportoidaan Lapin ELY - keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

42 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Kalastustiedustelu Kalastustiedustelu tehdään kolmikierroksisena postitiedusteluna. Tiedustelu suoritetaan kokonaisotantana, johon kuuluvat kaikki Kuivasalmen, Kiistalan, Lintulan ja Rouravaaran alueen rakennetut kiinteistöt, joiden yhteystiedot on hankittu Maanmittauslaitokselta. Otannassa on mukana kaikki paikalliset vakituisesti asutut taloudet sekä kesämökkiläiset. Tiedustelu on talouskohtainen. Kalastustiedustelu tehdään kolmen vuoden välein. Kalastustiedustelu tehtiin edellisen kerran vuonna 2016 vuoden 2015 tiedoista ja siten tullaan tekemään seuraavan kerran vuonna 2019 vuoden 2018 tiedoista. Tiedustelussa keskitytään kalastajien määrään, pyynnin määrään, ja laatuun sekä saatuun saaliiseen kalalajeittain. Kalastustiedot eritellään Seurujoella kaivoksen yläja alapuolella sekä Loukisella Seurujokisuun ylä- ja alapuolella. Varsinaiseen pyynti- ja saalistietojen ohella tiedusteluun sisällytetään kysymyksiä kalastusta haittaavista tekijöistä. Kalastustiedustelun vastauksista raportoidaan Lapin ELY keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastukset suoritetaan Seurujoella ja Loukisella yhdeksällä liitteen 9 kartassa esitetyillä sähkökoekalastusaloilla. Seurujoelle sijoittuu 6 alaa ja Loukiselle 3 alaa. Alojen koordinaatit on esitetty taulukossa 20. Loukisen Putaanperännivan sähkökoekalastusala on lisätty tarkkailuohjelmaan uutena, joten sen koordinaatit tarkentuvat seuraavana sähkökoekalastuksen yhteydessä vuonna Havaintojoki Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit ETRS TM35FIN Selite Seurujoki Rouravaara Seurujoki Pahaojan yläpuoli Seurujoki Kolvakoski Seurujoki Pahaojan alapuoli Seurujoki Rossinmukka Seurujoki Prosessijäteveden ja kuivanapitoveden purkupaikkojen alapuoli Seurujoki Konikoski Seurujoki Prosessijäteveden ja kuivanapitoveden purkupaikkojen alapuoli Seurujoki Lintula Seurujoki Lintulan silta Seurujoki Mesiniemi Seurujoki Loukinen Loukinen Loukinen Loukinen Kairosenniva Loukinen Loukinen Putaanperänniva Loukinen 9 Koordinaatit tarkentuvat seuraavan kalastuksen yhteydessä v Taulukko 20. Sähkökoekalastuspaikat koordinaatteineen. Kiistalan kylän kohdalla Seurujoessa Loukisessa Seurujoen yhtymän yläpuolella Loukisessa Seurujoen yhtymän alapuolella Loukisessa Sotkajoen yhtymän alapuolella Sähkökoekalastukset toteutetaan akkukäyttöistä kannettavaa sähkökoekalastuslaitetta käyttäen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ohjeiden (Olin, ym. 2014) mukaisesti. Kalastukset suoritetaan alavirrasta ylävirtaan päin edeten kolmen poistopyynnin menetelmällä normaalin Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

43 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen virtaaman vallitessa. Tuloksista lasketaan lajikohtainen tiheys ja biomassa pinta-alaa kohden. Mahdolliset lohikalat mitataan yksilökohtaisesti ja niistä otetaan tarvittaessa suomunäyte ikämääritystä varten. Koekalastuksen yhteydessä alalta tehdään myös kohdekuvaus eli määritetään alan mitat, vesisyvyys, virtausolo, pohjan laatu, kasvillisuus peittävyysarvioin sekä levä- ja lietekerrostumat. Lisäksi koealat valokuvataan. Sähkökoekalastusten tulostuksessa esitetään myös kalastusten perustulokset kalastuskerroittain ilman laskennallisia korjauksia. Sähkökoekalastuksia tehdään kolmen vuoden välein. Sähkökoekalastuksia tehtiin edellisen kerran vuonna Seuraavan kerran sähkökoekalastukset tullaan tekemään vuonna Sähkökoekalastuksentuloksista raportoidaan Lapin ELY keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä Taimenen alkuperä Kittilän kaivoksen velvoiteistutusten taimenet merkitään rasvaeväleikkauksella, jolloin istukkaiden määrän suhde luonnonpoikasiin voidaan määrittää sähkökoekalastussaaliista. Sähkökoekalastusten yhteydessä saadut yksivuotiaat ja sitä vanhemmat taimenet otetaan näytteeksi. Taimennäytteet otetaan sähkökoekalastuksen yhteydessä joka kolmas vuosi. Mikäli taimenia tulee runsaasti, otetaan kullakin kerralla näytteitä kuitenkin enintään 50 kpl. Taimenen alkuperän selvityksen tuloksista raportoidaan Lapin ELY - keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä Kalatalousvelvoitteen ja kalatalousmaksulla tehtyjen toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu Ympäristöluvan (nro 72/2013/1) lupamääräyksessä 72 määrätään, että kalasto- ja kalastustarkkailuun on lisättävä kalatalousvelvoitteen ja kalatalousmaksulla tehtyjen toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu. Kittilän kaivoksella on ympäristöluvan mukaan velvoitteena istuttaa vuosittain kaivoksen vaikutusalueelle Seurujokeen ja Loukiseen yhteensä 5000 yksivuotiasta taimenen poikasta. Lisäksi kaivosyhtiö maksaa tammikuussa 3000 euron suuruisen vuotuisen kalatalousmaksun Lapin ELYkeskukselle. Kalatalousmaksu käytetään kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi kaivoksen vaikutusalueella. Kittilän kaivoksen velvoiteistutusten taimenet merkitään rasvaeväleikkauksella. Kalatalousmaksulla on vastaavasti istutettu Seurujokeen ja Loukiseen kesänvahoja harjuksen poikasia, jotka on merkitty alitsariini- tai kuonomerkillä. Tällöin istukkaiden määrän suhde luonnonpoikasiin voidaan määrittää sähkökoekalastussaaliista. Kalastustiedustelussa ja kalastuskirjanpidon yhteydessä saadaan lisäksi kalastajilta tietoa pyynnin määrään, ja laatuun sekä saatuun saaliiseen kalalajeittain. Yhdessä sähkökoekalastuksen sekä kalastustiedustelun ja kalastuskirjanpidon kanssa voidaan arvioida miten hoitotoimet ovat onnistuneet. Kalatalousvelvoitteen ja kalatalousmaksulla tehtyjen toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailua toteutetaan kolmen vuoden välein yhdessä sähkökoekalastuksen ja kalastustiedustelun kanssa. Ensimmäisen kerran tuloksellisuuden tarkkailun tullaan suorittaan vuonna 2017, jolloin myös Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

44 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen suoritetaan sähkökoekalastukset. Tarkkailussa hyödynnetään vuoden 2016 kalastustiedustelun tuloksia. Tuloksista raportoidaan Lapin ELY - keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä Mädin hautumiskoe Ympäristöluvan (nro 72/2013/1) lupamääräyksen 72 mukaan käsiteltyjen jätevesien vaikutusta syyskutuisten kalojen (taimen) mädin hautoutumiseen on selvitettävä mädin hautumiskokein. Mädin hautomiskoe suoritetaan 3 vuoden välein ajoitettuna tammi-helmikuulle, jolloin mäti on silmäpistevaiheessa ja kestää hyvin kuljetusta ja käsittelyä. Mädin hautomiskoe tullaan suorittamaan ensimmäisen kerran vuonna Mädin hautomiskokeessa käytetään Ounasjoen purotaimenen mätiä. Mäti haudotaan joen pohjalla mätirasioilla, joissa mädit ovat kukin omassa lokerossaan. Mätirasia suljetaan verkolla, josta kuoriutuvat poikaset pääsevät hyvin poistumaan. Mätirasiat sijoitetaan kolmeen kutupaikkaan: Seurujokeen purun yläpuolelle ja alapuolelle, sekä Loukiseen Seurujoen yhtymän alapuolelle. Seurujoen yläpuolinen piste on vertailualue ja Seurujoen Lintulan piste sekä Loukisen Alakönkään pisteet ovat kaivoksen vaikutusalueenpisteitä. Paikat on esitetty kartalla liitteessä 11 sekä taulukossa 21. Kuhunkin hautomispaikkaan sijoitetaan 3-4 mätirasiaa. Mätirasioita käydään tarkastamassa kaksi kertaa; ensimmäisen kerran noin 6 viikon kuluttua ja toisen kerran noin 12 viikon kuluttua kokeen aloittamisesta. Tarkastuskierroilla mätirasiat läpivalaistaan, jolloin pystytään erottamaan, mikäli mätimunat ovat eläviä vai kuolleita. Mätirasiat tarkastetaan viimeisen kerran kevättulvan jälkeen samalla kun ne nostetaan pois joesta. Mädin hautomiskokeen tulokset raportoidaan Lapin ELY - keskukselle vuosiraportin yhteydessä. Havaintojoki Havaintopaikka Tunnus Seurujoki Seurujoki Loukinen Seurujoki yläpuoli Seurujoki Lintula Loukinen Alaköngäs Seurujoki yläpuoli Seurujoki Lintula Loukinen Alaköngäs Taulukko 21. Mädin hautomiskokeiden sijoituspaikat. Koordinaatit ETRS TM35FIN Selite Noin 6 km purkupaikan yläpuolella Seurujoessa Noin 7 km purkupaikan alapuolella Seurujoessa Lintulan sillan luona. Loukisessa Seurujoen yhtymän alapuolella noin 29 km purkupaikan alapuolella Kalojen käyttökelpoisuuden arviointi Kaivoksen ympäristöluvan (nro 72/2013/1) lupamääräyksen 72 mukaan, jätevesien vaikutusalueelta Seurujoesta pyydystettyjen kalojen käyttökelpoisuuden arviointi ja raskasmetallien analysointi on sisällytettävä tarkkailuun. Lisäksi ympäristöluvan kohdan 13 mukaan ahvenen (lihaksen) elohopeapitoisuus ei luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen saa ylittää purkupaikkojen alapuolisissa vesistöissä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtionneuvoston asetuksen liitteessä 1C) sisämaan pintavesille säädettyjä ympäristölaatunormia (AA-EQS) (kumottu asetuksella 1308/2015, liite 2C). Kalojen käyttökelpoisuus arvioidaan metallipitoisuuksien ja käyttörajojen perusteella kolmen vuoden välein. Edellisen kerran käyttökelpoisuuden arviointi tehtiin vuonna 2016, joten seuraavan kerran se tullaan suorittamaan vuonna Kalojen sisältämät metallipitoisuudet kuvastavat Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

45 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen elinympäristön laatua metallien suhteen. Raskasmetallit siirtyvät ravintoketjussa ylöspäin, mistä johtuen ruokakalojen metallipitoisuuksia seurataan ja niille on asetettu enimmäispitoisuusrajat. Tutkittaviin kaloihin pyritään saamaan Seurujoen yleisimpiä ruokakaloja (esimerkiksi taimen, harjus, hauki) sekä ahvenia (VNA 1308/2015). Tutkittavat kalat mitataan ja punnitaan, sekä kirjataan onko taimenet luonnon kantaa vai istutettuja. Tutkittavista kaloista tutkitaan seuraavat taulukon 22 metallit. Tuloksia verrataan soveltuvien osin voimassa olevaan ahvenen ja silakan lihaksen elohopeapitoisuutta koskevaan ympäristölaatunormiin (Vna 1308/2015, liite C2) sekä EU:n asettamiin elohopean, lyijyn ja kadmiumin enimmäispitoisuusrajoihin (Komission asetus N:o 466/2001). Tulokset kalojen käyttökelpoisuuden arviosta toimitetaan valvovalle viranomaiselle sekä Kiistalan kalastusosakaskunnalle. Tulokset raportoidaan myös vesistö- ja kalatalousvuosiraportissa. Analyysi Menetelmä Määritysraja Alumiini (Al) SFS-EN ISO µg/l Antimoni (Sb) SFS-EN ISO ,5 µg/l Arseeni (As) SFS-EN ISO µg/l Barium (Ba) SFS-EN ISO µg/l Berylium (Be) SFS-EN ISO ,2 µg/l Boori (B) SFS-EN ISO µg/l Elohopea (Hg) SFS-EN ISO ,02 µg/l Fosfori (P) SFS-EN ISO µg/l Kadmium (Cd) SFS-EN ISO ,2 µg/l Kalium (K) SFS-EN ISO µg/l Kalsium (Ca) SFS-EN ISO µg/l Koboltti (Co) SFS-EN ISO ,5 µg/l Kromi (Cr) SFS-EN ISO µg/l Kupari (Cu) SFS-EN ISO µg/l Lyijy (Pb) SFS-EN ISO ,5 µg/l Magnesium (Mg) SFS-EN ISO µg/l Mangaani (Mn) SFS-EN ISO µg/l Molybdeeni (Mo) SFS-EN ISO µg/l Natrium (Na) SFS-EN ISO µg/l Nikkeli (Ni) SFS-EN ISO µg/l Rauta (Fe) SFS-EN ISO µg/l Rikki (S) SFS-EN ISO µg/l Seleeni (Se) SFS-EN ISO µg/l Sinkki (Zn) SFS-EN ISO µg/l Tina (Sn) SFS-EN ISO ,5 µg/l Titaani (Ti) SFS-EN ISO µg/l Vanadiini (V) SFS-EN ISO µg/l Taulukko 22. Kalojen lihaksesta tehtävät määritykset. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

46 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen 6.4 Biologinen tarkkailu maa-alueilla Humus- ja sammalnäytteiden raskasmetallipitoisuuksia seuraamalla voidaan saada tietoja ilmapäästöistä ja pölyämisestä peräisin olevien haitta-aineiden kertymisestä orgaaniseen ainekseen. Sammaleilla ei ole juuria vaan ne imevät kasvuunsa tarvitsemat ravinteet ja veden sadannasta ja ilmasta, joten mahdolliset ilman epäpuhtaudet kulkeutuvat suoraan niihin. Humus on puolestaan hyvin tärkeä orgaaninen kerrostuma ja alusta metsämaan pieneliöstölle ja kasvistolle. Siinä tapahtuvat muutokset kuten haitallisten aineiden kertymät välittyvät hyönteisten, sienten ja marjojen kautta pitkälle ravintoketjun huipulle ja vaikuttavat jopa metsien hyvinvointiin. Humuskerrosta mittaamalla 3-5 vuoden jaksoissa saadaan tietoa raskasmetallien kohtalosta, häviämisestä ja metsäympäristön palautumisesta raskasmetallikuormituksesta. Muurahaiset taas ovat hyviä bioindikaattoreita, joiden avulla voidaan seurata ilmansaasteista peräisin olevien raskasmetallien leviämistä ympäristöön ja niiden vaikutuksia eliölajeihin. Muurahaisiin tiedetään kerääntyvän raskasmetalleja, koska muurahaiset ovat petohyönteisiä ja melko korkeassa asemassa ravintoketjussa. Kekomuurahaisten koloniat ovat paikallisia eivätkä muurahaiset liiku niin laajalla alueella kuin monet muut hyönteiset. Tästä syystä kekomuurahaisten avulla pystytään seuraamaan raskasmetallipitoisuuksien vaihtelua eri alueiden välillä. Sammal- ja muurahaisnäytteitä voidaan käyttää lyhytaikaisen (1-3 vuotta) kertymisen kuvaamiseen, kun taas humusnäytteet kuvaavat tilannetta pitkällä aikavälillä (5-10 vuotta). Kittilän kaivoksen sammal-, humus- ja muurahaisnäytteet on tutkittu ensimmäisen kerran vuonna Koealojen sijoittelussa on otettu huomioon alueella vallitseva tuulen suunta etelästä, minkä takia koealojen sijainti painottuu kaivoksen pohjoispuolelle Humusnäytteet Humusnäytteiden raskasmetallipitoisuudet määritetään 9 vuoden välein. Ensimmäisen kerran humusnäytteet on tutkittu vuonna 2009, joten seuraavan kerran tutkimukset toistetaan vuonna Näytteistä tehdään taulukon 23 mukaiset määritykset. Humusnäytteet kerätään samoilta liitteen 12 kartan koealoilta kuin sammal- ja kekomuurahaisnäytteetkin. Humusnäytteiden koealoja on 20, joista yksi on vertailualue. Koealojen koordinaatit on esitetty taulukossa 24. Koeala Pikku- Rouravaara P tulisi tulevaisuudessa jäämään suunnitellun NP4-altaan (YVA-selostus, Pöyry, marraskuu 2016) alle, ja koeala Pikku-Rouravaara E tulevien NP3-altaan ylävirtaan korostusten alle, joten näitä aloja on siirretty hieman. Muutettujen koealojen (Pikku-Rouravaara P ja E) tarkat koordinaatit tullaan tarkentamaan seuraavan näytteenoton yhteydessä vuonna Näytteet kerätään sammal- ja kekomuurahaisnäytteenoton yhteydessä alkukesällä. Humusnäytteet kerätään 50 x 50 metrin alueelta vähintään viiden näytteen osanäytteinä. Näytteet kerätään humuksen pintakerroksesta, sisältäen ylimmät 3 cm. Näytteiden käsittelyssä käytetään kertakäyttökäsineitä. Näytteistä poistetaan elävä kasviaines, paksut juuret ja mineraaliaines. Näytteet säilötään muovipusseihin. Jokaiselta näytealalta täytetään maastokaavake, jossa kuvataan humuksen määrä osanäytteissä, humuskerroksen paksuus, alueen topografia, puusto, aluskasvillisuus sekä maaperän laatu. Näytealat merkitään GPS:llä ja alue valokuvataan. Valokuvista tulee käydä ilmi alueen yleiskuva että maaperän orgaanisen aineksen laatu. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

47 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Humusnäytteiden tuloksista raportoidaan Lapin ELY - keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä Sammalnäytteet Sammalnäytteiden raskasmetallipitoisuudet määritetään kolmen vuoden välein. Edellisen kerran sammalnäytteet on tutkittu vuonna 2015, joten seuraavan kerran tutkimukset tullaan tekemään Näytteistä tehdään taulukon 23 mukaiset määritykset. Sammalnäytteet kerätään samoilta liitteen 12 kartan koealoilta kuin humus- ja kekomuurahaisnäytteet. Sammalnäytteiden koealoja on 20, joista yksi on vertailualue. Koealojen koordinaatit on esitetty taulukossa 24. Koeala Pikku- Rouravaara P tulisi tulevaisuudessa jäämään suunnitellun NP4-altaan (YVA-selostus, Pöyry, marraskuu 2016) alle, ja koeala Pikku-Rouravaara E tulevien NP3-altaan ylävirtaan korostusten alle, joten näitä aloja on siirretty hieman. Muutettujen koealojen (Pikku-Rouravaara P ja E) tarkat koordinaatit tullaan tarkentamaan seuraavan näytteenoton yhteydessä vuonna Näytteet kerätään humus- ja kekomuurahaisnäytteenoton yhteydessä alkukesällä. Sammalnäytteet otetaan standardin SFS 5671 mukaisesti. Näytelajina käytetään seinäsammalta (Pleurozium schreberi), joka on maamme yleisimpiä metsäsammallajeja. Yksi sammalnäyte koostuu vähintään 5 osanäytteestä, jotka kerätään metsän aukkopaikoista n. 50 x 50 m alueelta. Näytteenotossa tulee käyttää suojakäsineitä ja käsineet vaihdetaan jokaisen kokoomanäytteen jälkeen. Näytteitä ei kerätä kiveltä, kalliolta tai kasvillisuuden suojasta. Karike ja pintamulta poistetaan näytteistä ja yhden näytepisteen osanäytteet sijoitetaan rinnakkain (ei päällekkäin) samaan paperi- tai muovipussiin. Osanäytteiden säilytyspusseja ei saa kääntää ylösalaisin missään vaiheessa. Näytealat merkitään GPS:llä. Näytteet esikäsitellään laboratoriossa ennen varsinaisia analyysejä puhdistamalla ja fraktioimalla. Analyyseihin otetaan vain kolme nuorinta vuosikasvainta. Sammalnäytteiden tuloksista raportoidaan Lapin ELY keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä Kekomuurahaiset Kekomuurahaisnäytteiden raskasmetallipitoisuudet määritetään kolmen vuoden välein. Edellisen kerran kekomuurahaisnäytteet on tutkittu vuonna 2015, joten seuraavan kerran tutkimukset tullaan tekemään vuonna Näytteistä tehdään taulukon 23 mukaiset määritykset. Kekomuurahaisnäytteet kerätään samoilta liitteen 12 kartan koealoilta kuin humus- ja sammalnäytteet. Kekomuurahaisnäytteiden koealoja on kymmenen, joista yksi on vertailualue. Koealojen koordinaatit on esitetty taulukossa 24. Koeala Pikku-Rouravaara P tulisi tulevaisuudessa jäämään suunnitellun NP4-altaan (YVA-selostus, Pöyry, marraskuu 2016) alle, ja koeala Pikku- Rouravaara E tulevien NP3-altaan ylävirtaan korostusten alle, joten näitä aloja on siirretty hieman. Muutettujen koealojen (Pikku-Rouravaara P ja E) tarkat koordinaatit tullaan tarkentamaan seuraavan näytteenoton yhteydessä vuonna Näytteet kerätään humus- ja sammalnäytteenoton yhteydessä alkukesällä. Kekomuurahaisien (Formica spp.) raskasmetallipitoisuuksia seurattaessa näytealojen tulee sijaita vähintään 50 m etäisyydellä lähimmästä tiestä tai muusta mahdollisesta kontaminaatiolähteestä. Näytteet kerätään lumen sulamisen jälkeen touko-kesäkuussa noudattaen kekomuurahaisten näytteenotto-ohjetta (liite 13), joka perustuu SYKE:n ekotoksilogian tutkimusosaston ohjeeseen (alkuperäisen ohjeen on laatinut Juha-Pekka Hirvi ). Kekomuurahaisnäytteiden tuloksista raportoidaan Lapin ELY keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

48 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Näytetyyppi Analyysi Menetelmä Määritysraja Humus, sammal Alumiini (Al) SFS-EN ISO µg/l Humus, sammal, kekomuurahais Antimoni (Sb) SFS-EN ISO ,5 µg/l Humus, sammal, kekomuurahais Arseeni (As) SFS-EN ISO µg/l Humus, sammal Kadmium (Kd) SFS-EN ISO ,2 µg/l Humus, sammal Koboltti (Co) SFS-EN ISO ,5 µg/l Humus, sammal Kromi (Kr) SFS-EN ISO µg/l Humus, sammal Kupari (Cu) SFS-EN ISO µg/l Humus, sammal Nikkeli (Ni) SFS-EN ISO µg/l Humus, sammal Rikki (S) SFS-EN ISO µg/l Humus, sammal Sinkki (Zn) SFS-EN ISO µg/l Humus, sammal Kupari (Cu) SFS-EN ISO µg/l Taulukko 23. Humus- sammal- ja kekomuurahaisnäytteistä tehtävät määritykset. Näytetyyppi Havaintoalue Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) P E P E P E Sammal, muurahaiset, humus Joki-Koivalehto Sammal, Pikku Rouravaara muurahaiset, humus P Koordinaatit tarkennetaan seuraavan näytteenoton yhteydessä v Sammal, Pikku Rouravaara muurahaiset, humus I Sammal, Pikku Rouravaara muurahaiset, humus E Koordinaatit tarkennetaan seuraavan näytteenoton yhteydessä v Sammal, muurahaiset, humus Rouravaara Sammal, muurahaiset, humus Rossimukka Sammal, muurahaiset, humus Lehtoniemi Sammal, muurahaiset, humus Suurikuusikko Sammal, muurahaiset, humus Kesäkuusikko Sammal, Sadinselkä muurahaiset, humus (Vertailualue) Sammal ja humus Järvilaki Sammal ja humus Suasjärvi Sammal ja humus Sinettäpalo Sammal ja humus Kuoksuskaarko Sammal ja humus Katajaselkä Sammal ja humus Lauttaselkä Sammal ja humus Leppäkumpu Sammal ja humus Tuletonkuusikko Sammal ja humus Kiistala Sammal ja humus Hanhimaa Taulukko 24. Sammal-, muurahais- ja humusseurannan tarkkailupaikat. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

49 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen 6.5 Pohjavedet Pohjavesien tarkkailua toteutetaan Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelman liitteen 14 pohjavesien tarkkailuohjelman mukaisesti. Olemassa olevien pohjavesiputkien putkikortit ovat liitteenä Ilman laatu Kaivoksen ympäristöluvan (nro 72/2013/1) lupamääräyksissä 26 ja 75 määritellään seuraavaa: 26: Toiminnasta ei saa aiheutua pölyämistä, jonka seurauksena kaivosalueen ulkopuolella hengitettävien hiukkasten (PM 10) pitoisuus ylittää kalenterivuoden aikana useammin kuin 35 kertaa 50 µg/m 3 tarkasteltuna 24 tunnin keskiarvoina tai 40 µg/m 3 vuosikeskiarvona. Kalenterikuukauden toiseksi suurin vuorokausikeskiarvo saa olla enintään 70 µg/m 3. 75: Luvan saajan on mitattava ulkoilman hengitettävien hiukkasten (PM 10) pitoisuuksia kahdessa tarkkailupisteessä jatkuvatoimisilla analysaattoreilla vähintään kuuden kuukauden jakso. Hiukkasmittaukset on tehtävä ajanjaksona, jolloin korkeimpien pitoisuuksien muodostuminen on todennäköistä. Mittausasemien paikat on valittava ilmanlaatuasetuksessa (38/2011) mainitut mittauspaikkojen sijoittamista ja väestön altistumista koskevat kriteerit huomioiden siten, että toinen mittauspaikka on läheinen altistuva kohde (lähin asutus) ja toinen kaivosalueella yleisen pölyämisen arvioimiseksi. Seuranta-asemien paikat on hyväksyttävä Lapin ELY-keskuksella. Tuloksia on verrattava voimassa oleviin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia koskeviin rajaarvoihin (asetus 38/2011) ja hengitettävien hiukkasten pitoisuutta koskevaan ohjearvoon (valtioneuvoston asetus 480/1996). Mittaukset on tehtävä niin, että niillä saadaan arvioitua kaivosalueen ympäristössä sekä kesäajan pölyämistä edustava että syksyn ja lumisen ajan tilannetta indikoiva hiukkaskuormituksen taso. Hiukkasmittauksiin on yhdistettävä tuulen nopeuden ja suunnan mittaukset päästövaikutusten tunnistamista ja tulosten tulkintaa varten. Mittaustulokset ilmoitetaan viikkokeskiarvoina ja maksimi- ja minimipitoisuutena. Toiminnan laajentuessa luvan saajan on määritettävä hengitettävien (PM 10) hiukkasten arseeni- ja nikkelipitoisuus (muutkin aineet mahdollisia) siten, että tuloksia voidaan verrata valtioneuvoston asetuksessa ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (164/2007) annettuihin tavoitearvoihin. Hiukkasnäytteistä tehtävät ainemääritykset tulee tehdä niin herkin menetelmin, että todelliset pienetkin pitoisuudet saadaan luotettavasti selville. Mittausten ajankohdasta on sovittava Lapin ELY-keskuksen kanssa. Ulkoilman hengitettävien hiukkasten (PM 10) pitoisuuksien mittaus tehdään standardin ISO 10473:2000 mukaisesti. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia mitataan jatkuvatoimisilla analysaattoreilla, joilla saadaan esiin myös pitoisuuksien lyhytaikaisvaihtelut. Vastaavasti hengitettävien hiukkasten arseeni-, kadmium- ja nikkelipitoisuuksien mittaus tehdään valtioneuvosten asetuksessa (Vna 164/2007) listattujen standardien mukaisesti. Mittaustulosten tarkastelua sekä päästövaikutusten tulkintaa varten mittauskohteiden läheisyydessä mitataan lisäksi meteorologisia tietoja, kuten tuulen suuntaa ja nopeutta, ulkoilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta sekä ilmanpainetta, jatkuvatoimisella rekisteröivällä laitteella. Mittaukset toteutetaan ympäristöluvan (72/2013/1) mukaisesti 12 kuukauden jaksona niin, että niillä saadaan arvioitua sekä kesäajan pölyämistä että syksyn ja lumisen ajan tilanne. Mittaukset toteutetaan viiden vuoden välein. Edelliset mittaukset on suoritettu välisenä Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

50 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen aikana. Seuraavan kerran mittaukset suoritetaan vuonna Mittauskohteet on esitetty liitteen 16 kartassa. Mittausaseman paikan valinnassa huomioidaan Valtioneuvoston ilmanlaatuasetuksessa (38/2011) mainitut mittauspaikkojen sijoittamista ja väestön altistumista koskevat kriteerit. Kyseisen asetuksen liitteen 3 mukaan mittauslaitteen näytteenottimen lähellä ei saisi olla ilmavirtaa rajoittavia esteitä. Mittauslaitteisto sijoitetaan vähintään muutaman metrin päähän rakennuksista, puista ja muista esteistä. Näytteenottokohta sijoitetaan vähintään 1,5 m korkeudelle maan pinnasta ottaen huomioon mahdollinen lumen kertyminen, mikäli mittausjakso ajoittuu talveen. Näytteenotinta ei sijoiteta päästölähteiden välittömään läheisyyteen. Näytteenottimen poistoaukko sijoitetaan niin, että poistoilma ei pääse näytteenottimeen. Lisäksi mittausasemien sijoittamisessa on pyritty minimoimaan piha-alueiden pölyämisen vaikutus. Mittaustulokset ilmoitetaan niin, että niitä voidaan verrata ympäristöluvan lupamääräyksiin ja valtioneuvosten asetuksiin. Tuloksia verrataan voimassa oleviin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia koskeviin raja-arvioihin (Vna 38/2011) ja hengitettävien hiukkasten pitoisuutta koskevaan ohjearvoon (Vna 480/1996), sekä ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä annettuihin tavoitearvoihin (Vna 164/2007). Ilman laatu mittausten tuloksista raportoidaan Lapin ELY keskukselle vuosiraportoinnin yhteydessä. 6.7 Melu Kaivoksen ympäristöluvan (nro 72/2013/1) lupamääräyksissä 28 ja 29 määritellään seuraavaa: 28: Toiminnan melu ei saa aiheuttaa kaivoksen ulkopuolisilla asumiseen käytettävillä alueilla valtioneuvoston melutason ohjearvoista antaman päätöksen mukaisen päiväohjearvon L Aeq55 db (klo 7-22) eikä yöohjearvon L Aeq 50 db (klo 22-7) ylityksiä. 29: Tehokas meluntorjunta on otettava huomioon koneiden ja laitteiden suunnittelussa, valinnassa, käytössä ja kunnossapidossa. Puhaltimet, tuulettimet ja muut vastaavat pistemäiset melun päästölähteet on koteloitava melun vaimentamiseksi ja melun leviämisen estämiseksi. Toteutetuista meluntorjuntatoimenpiteistä on raportoitava ympäristönsuojelun vuosiyhteenvedossa Ympäristömelumittaukset häiriintyvien kohteiden läheisyydessä Ympäristömelumittaukset suoritetaan 5 mittauspisteessä liitteen 16 kartan mukaisesti maantien varsilla sijaitsevien asuin- ja maatalojen pihoilla. Mittauspisteet on listattuna taulukossa 25. Mittaukset suoritetaan kaksi kertaa vuodessa. Melua tuottavan toiminnan muuttuessa, voidaan suorittaa ylimääräiset mittauksen sen hetkisen melutilanteen arvioimiseksi. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

51 Piste nro Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Etäisyys lähimmästä melulähteestä (m) Inka Mella Mittausaika Hyväksyjä Hanna Lampinen Melun ohjearvo (päivällä/yöllä) 1. Haapala 945 klo ja db(a) / 50 db(a) 2. Koivuniemi 970 klo ja db(a) / 50 db(a) 3. Puistikko 580 klo ja db(a) / 50 db(a) 4. Mäkivaara 650 klo ja db(a) / 50 db(a) 5. Männikkö 1725 klo ja db(a) / 50 db(a) Taulukko 25. Melun mittauspisteet häiriintyvien kohteiden läheisyydessä Mittauspisteissä mitataan A-painotettu ekvivalenttien melutaso (L Aeq), A-painotetut maksimi- ja minimitasot (L AFmax, L AFmin) sekä A-painotettu mittausvälin aikainen äänenpaineen pysyvyystaso L A95 (95 % mittausaikavälistä alittaa saadun arvon) vähintään 1. luokan integroivalla äänitasomittarilla. Lisäksi mittausdatasta käsitellään terssikaistapiikit sekä mahdollinen kapeakaistainen ja impulssimainen (voidaan tarvittaessa käyttää L AI aikavakiota tai Nordtest metodia nro NT ACOU 112) melu vähintään 16 bittisestä digitaaliäänestä. Mittauksissa sovelletaan ympäristöministeriön melumittausohjetta (1/1995) sekä äänitehotasomittausstandardia ISO Melun tarkkailussa keskitytään teollisuusmelunlähteiden (tasaiset tai portaittaisesti vaihtelevat äänilähteet, kapeakaistainen tai impulssimainen melu) ja tieliikkennemelulähteiden tarkkaan havainnointiin ottaen huomioon äänilähteen toiminta-ajat (mm. kuljetusrekkojen lukumäärä ja murskauslaitteiden toiminta-ajat). Koska häiriintyvät kohteet sijaitsevat yleisen maantien vieressä, melun tarkkailussa on otettava mittauksiin tai laskennallisesti huomioon muun kuin kaivostoiminnan aiheuttaman tieliikennemelun taustameluosuus kokonaismelusta. Taustamelukorjaus on tehtävä L Aeq arvoon kaivostoiminnan osamelun arvioimiseksi Ympäristöministeriön melumittausohjeen (ohje 1/995) mukaisesti (pätee myös standardi ISO , -2 ja -3). Mittauksessa sovelletaan äänitehotasomittausstandardia ISO 3746 (entinen ISO-SFS 4846, kartoitusmenetelmä). Mittauspisteessä mitataan A-painotettu ekvivalenttinen melutaso (LAeq), A- painotetut maksimi- ja minimitasot (LAFmax, LAFmin) sekä A-painotettu mittausvälin aikainen äänenpaineen pysyvyystaso LA95 (95 % mittausaikavälistä alittaa saadun arvon). Lisäksi mittausdatasta käsitellään terssikaista-arvot ja mahdolliset kapeakaistapiikit (erityisesti kauaksi kantautuvat matalataajuuspiikit) ja selvitetään melun impulssimaisuus. Melumittaustuloksia verrataan Valtioneuvoston melun päivä- ja yöajan ohjearvoihin ja kapeakaistaanalyysiin sekä impulssimaisen meluanalyysin jälkeen annetaan lausunto melutasosta ja melun luonteesta sekä kaivoshankkeen tuotantovaiheen melun leviämisestä häiriintyviin kohteisiin. Ympäristömelumittaustuloksista raportoidaan kaksi kertaa vuodessa mittausten tulosten valmistuttua, sekä ympäristönsuojelun vuosiraportoinnin yhteydessä. Ympäristönsuojelun vuosiraportissa raportoidaan myös toteutetuista meluntorjuntatoimenpiteistä. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

52 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen 6.8 Tärinä ja paineaalto Ympäristölupapäätöksen lupamääräyksen 30 mukaan louhinnan aiheuttama tärinä ei saa aiheuttaa vahinkoa kaivospiirin ulkopuolisille rakennuksille tai rakenteille. Louhintaräjäytyksiä saa suorittaa maan alla klo Maanalaisen kaivoksen tunneliräjäytyksiä saa suorittaa kaikkina vuorokauden aikoina. Kittilän kaivoksella on käytössä kiinteät räjäytysajat, klo 17 ja klo 5, jolloin kaikki räjäytykset pyritään tekemään. Tunneliräjäytyksiä tehdään klo 17 sekä klo 5. Louhintaräjäytykset suoritetaan klo 17. Pienempiä, lähinnä korjausräjäytyksiä, voidaan tehdä myös työvuorojen aikana. Kaivosalueen lähellä oleville kiinteistöille (7 kpl) on tehty esikatselmukset mahdollisten tärinän aiheuttamien rakenteellisten vaurioiden varalta Pohjois-Suomen Betoni- ja Maalaboratorio Oy:n toimesta kesällä Esikatselmuksien perusteella valittiin kolme rakennusta kaivoksen louhinnasta ympäristöön leviävän tärinän mittauksiin. Mittaukset suoritettiin ajanjaksolla , jolloin kaivosalueella tehtiin avolouhoksen tarvekiven, vinotunnelin avoleikkauksen ja vinotunnelin louhintaa. Mittauksen ajaksi rakennuksien sokkeliin asennettiin jatkuvatoiminen tärinämittari. Rakennukset sijaitsevat kiinteistöillä Haapala 49:10, Puistikko 46:7 ja Mäkivaara 46:15, joista jälkimmäisellä kiinteistöllä mittauskohteena oli navettarakennus. Mittaustulosten mukaan mitatut tärinäarvot eivät ylittäneet suositusraja-arvoja missään mittauskohteessa. Tärinämittaukset on uusittu Haapalan 49:10 kiinteistössä vuonna 2009 aikavälillä Kaivosyhtiö mittasi Oy Finnrock Ab:n mittareilla Kittilän kaivoksen louhinnan aiheuttamia ympäristövaikutuksia käyttäen tärinä-, melu- ja ilmanpaineantureita. Tärinämittauslaite oli asennettuna kiinteistön betonisokkeliin. Mittaustulosten perusteella Suomessa käytössä olevat ohjearvot alitettiin jokaisessa mittaussuureessa. Rakenteille, ihmisille tai toiminnoille ei mittaustulosten perusteella ole vaaraa tärinästä, melusta tai ilmanpaineesta mittauskohteessa. Tärinää on mitattu uudestaan myös kiinteistöstä Mäkivaara 46:15 osoitteessa Pokantie 580 aikavälillä Oy Finnrock Ab:n toimesta ja laitteistolla. Tärinämittauslaite oli asennettuna kiinteistön betonisokkeliin. Tältä ajanjaksolta saatujen tärinämittaustulosten perusteella ei pidetä todennäköisenä, että räjäytykset aiheuttaisivat vaurioita kaivosalueen lähellä oleville kiinteistöille. Räjäytysten aiheuttamalle tärinälle käytetään Suomessa käytössä olevia ohjearvoja, jotka löytyvät Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisusta Turvallisuusmääräykset 16:0, Räjäytysalan normeja (1998). Kaivosalueella sijaitsee kaksi tärinämittaria, jotka ovat sijoitettuna kaivoskonttorin kivijalkaan sekä 350-tasolle maanalaisessa kaivoksessa. Mittareiden tiedot tallentuvat GSM ja Wlanin kautta NCVID tietokantapalveluun. Mittarit ovat Sigicom Infra Mini -mittareita, joista tieto tallentuu suoraan palveluntuottajan verkkopalvelimelle. Järjestelmästä vastaa Kittilän kaivokselle Finnrock Oy ja palvelun tuottaa Nitro Consult AB. Mikäli kaivoksen tärinämittari rekisteröi suositusarvon ylittäviä tärinäarvoja, toiminnanharjoittaja ottaa yhteyttä lähinaapureihin ja tutkii kiinteistöjen mahdolliset vahingot. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

53 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) 7 Yhteenveto tarkkailusta Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Taulukossa 26 on esitetty yhteenveto Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailusta. KÄYTTÖTARKKAILU Kaivostoiminnan käyttötarkkailu CIL-jätteen WAD-syanidi pitoisuus Lämpökattila Rikastushiekkojen laatu Sivukiven laatu Pintamaiden laatu Veden puhdistuksen lietteiden laatu Talousjäteveden puhdistamon käytöntarkkailu Seurujoen virtaamamittaus Polttoaineiden jakeluasema Hajapäästöt Jälkihoidon edistyminen PÄÄSTÖTARKKAILU Prosessivesi (RIMMI suppea) Prosessivesi (RIMMI laaja) Kuivanapitovedet (LO2 ja MK) Rimmillä ja Löytöjänkällä 2 purettavan veden kiintoainepitoisuus, virtaama ja ph mittaus Löytöjänkkällä 1 purettavan veden kiintoainepitoisuus ja virtaama Vesikirpputesti (jätevesien myrkyllisyys) Full water scan purettavista vesistä Pintavalutuskentät Jatkuvaa Jatkuvaa + päivittäin Jatkuvaa Kokoomanäytteet ja ominaisuuksien määritys 4 kertaa vuodessa Sivukiven hallintajärjestelmän mukaisesti Ominaisuuksien määritys 4 kertaan vuodessa Ominaisuuksien määritys 4 kertaa vuodessa Jatkuvaa Jatkuvaa Viikoittaista Kunnossapitosuunnitelman mukaisesti Ei ajankohtainen Johtamisvuorokausina (Maanantaista torstaihin) Kerran kuukaudessa johtamisaikana 12 kertaa vuodessa Jatkuvaa Jatkuvaa Vuosittain Vuosittain 12 kertaa vuodessa Talousjätevesi 4 kertaa vuodessa Täytön sisäinen vesi sivukiven läjitysalueella 2 kertaa vuodessa Suotoveden laatu rikastushiekka-altaissa Näytteet, jos juoruputkista purkautuu vettä Malmin murskainen pölynpoiston hiukkaspäästöt Jatkuvaa Malmin murskainen ja välivaraston pölynpoistojen hiukkaspäästöt 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2017 Autoklaavin poistokaasun päästöt 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2019 Lämpökattilan savukaasupäästöt 5 vuoden välein, seuraavan kerran 2017 Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

54 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU Pintavesien fysikaalis-kemiallinen laatu: SK Seu TA, SK Seu 4, SK Seu 82, SK 12 kertaa vuodessa Seu MN, SK Lou 81, SK Lou LV, SK Lou 3, SK Lou TR, SK Lep 1 Pintavesien fysikaalis-kemiallinen laatu: 4 kertaa vuodessa SK Seu RM, SK Seu KK Pintavesien fysikaalis-kemiallinen laatu: Viikoittain SK Seu TT, SK Seu VO, SK Seu UN Pohjaeläintarkkailu 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2017 Puolansukeltajasurviaisen tarkkailu 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2017 Piilevätarkkailu Vuosittain Kalastuskirjanpito Jatkuvaa Kalastustiedustelu 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2019 vuoden 2018 tiedoista Sähkökoekalastus 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2017 Taimenen alkuperä 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2017 Kalojen käyttökelpoisuuden arviointi 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2019 Kalatalousvelvoitteen ja toimenpiteiden tuloksellisuus 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2017 Mädin hautomiskoe 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2018 Humusnäytteet 9 vuoden välein, seuraavan kerran 2018 Sammalnäytteet 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2018 Kekomuurahaisnäytteet 3 vuoden välein, seuraavan kerran 2018 Pohjavesi: RH-altaiden ympärillä olevat putket 6 kertaa vuodessa Pohjavesi: Muut kaivosalueen pohjavesiputket 4 kertaa vuodessa Naapurikiinteistöjen talousvesikaivot 4 kertaa vuodessa Pohjaveden pinnankorkeus avolouhoksen ympärillä 12 kertaa vuodessa Ilmanlaadun tarkkailu 5 vuoden välein, seuraavan kerran 2018 Melu 2 kertaa vuodessa Tärinä ja paineaalto Jatkuva tarkkailu Taulukko 26. Yhteenveto Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailusta. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

55 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen 8 Poikkeustilanteet Ympäristöluvan (72/2013/1) määräyksen 51 mukaisesti poikkeuksellisia päästöjä aiheuttavista häiriötilanteista sekä muista vahingoista ja onnettomuuksista, joissa haitallisia aineita pääsee ympäristöön, on viipymättä ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle ja Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. Poikkeuksellisista tilanteista, joista voi aiheutua terveyshaittaa, on ilmoitettava lisäksi Kittilän kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Toiminnanharjoittajan on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vahinkojen torjumiseksi, tilanteen palauttamiseksi ennalleen, tapahtumisen toistumisen estämiseksi ja tarpeellisen tarkkailun järjestämiseksi. Ympäristöluvan (72/2013/1) määräyksen 57 mukaisesti kaivos päivittää ympäristöriskiarvioinnin vähintään neljän vuoden välein tai kun toiminnassa tapahtuu oleellinen muutos, jonka vuoksi riskiarviointia on syytä päivittää. Kaivoksen ympäristö-, terveys-, turvallisuus- ja laboratoriopäällikkö päättää yhdessä valvovan viranomaisen kanssa poikkeustilanteiden tarkkailun tarpeellisuudesta ja laajuudesta. Tarkkailun toteuttajan tulee ilmoittaa poikkeavista havainnoista viipymättä kaivoksen ympäristö-, terveys-, turvallisuus- ja laboratoriopäällikölle, joka tarvittaessa ilmoittaa asiasta edelleen Lapin ELY-keskukselle sekä Kittilän kunnan ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisille. Mikäli tarkkailusuunnitelmasta on poikettu, syyt siihen tulee kirjata muistiin ja ilmoittaa tapahtuneesta välittömästi kaivoksen ympäristö-, terveys-, turvallisuus- ja laboratoriopäällikölle, joka tiedottaa asiasta edelleen Lapin ELY-keskukselle. Korvaavien tai täydentävien näytteiden ottaminen harkitaan tilanteen mukaan kaivoksen ympäristö-, terveys-, turvallisuus- ja laboratoriopäällikön, valvovan viranomaisen ja tarkkailun toteuttajan kesken. 9 Raportointi Vuosiyhteenveto toiminnasta, tarkkailusta, aiheutuneesta ympäristökuormituksesta, havaituista vaikutuksista sekä muodostuneista ja käsitellyistä jätteistä, sekä häiriö- ja poikkeustilanteista ja yleisöilmoituksista toimitetaan Lapin ELY-keskukselle ja Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kyseistä tarkkailuvuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä ympäristöluvan lupamääräyksen 76 mukaisesti. Vuosi-ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään (VAHTI) toimitetaan Lapin ELY-keskukselle sähköisessä muodossa seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. Päästöistä tai prosesseista, joilla on jatkuvatoiminen tai päivittäinen tarkkailu, raportoidaan ympäristöluvan lupamääräyksen 77 mukaisesti Lapin ELY-keskukselle kuukausittain. Lisäksi Lapin ELY-keskukselle raportoidaan kuukausittain pintavalutuskenttien toiminnasta. Kertaluontoisen mittausten analyysien tulokset on toimitettava Lapin ELY-keskukseen viimeistään kahden viikon kuluessa niiden valmistumisesta. Vesipäästöjen tarkkailun kunkin näytekerran tulokset toimitetaan viipymättä, viimeistään kahden viikon kuluttua näytteenotosta, Lapin ELY-keskukselle sekä Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tulokset toimitetaan sähköisesti. Vesipäästöjen ja pintavalutuskenttien tarkkailun tuloksista lisäksi raportoidaan jatkuvatoimisen ja päivittäisen Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

56 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen tarkkailun kuukausiraportin yhteydessä. Ilmaan menevien päästöjen tarkkailusta laaditaan erillinen raportti niiden valmistuttua, ja se toimitetaan Lapin ELY-keskukselle sekä Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Pinta- ja pohjavesien laadun tarkkailun tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua Lapin ELYkeskukselle sekä Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Pinta- ja pohjavesitarkkailun tulokset raportoidaan myös kirjallisesti kuukausiraportein, jotka toimitetaan Lapin ELY-keskukselle sekä Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tulokset voidaan toimittaa sähköisesti. Muiden vaikutustarkkailujen tulokset toimitetaan vuosiyhteenvedon yhteydessä. Lisäksi pintavesien laadun tarkkailun tulokset siirretään ympäristöhallinnon vedenlaaturekisteriin (VESLA). Ilman laadun ja melun tarkkailusta laaditaan erillinen raportti mittausten valmistuttua, joka toimitetaan Lapin ELY-keskukselle sekä Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kaikissa yksittäismittauksista määritetään mahdollisuuksien mukaan kokonaisepävarmuus. 10 Suunnitelman muutokset Tähän tarkkailusuunnitelmaan voidaan tehdä muutoksia sopimalla niistä kirjallisesti Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivoksen ja Lapin ELY-keskuksen välillä. 11 Lähdeluettelo Cemagref (1982). Etude des méthodes biologiques d appréciation quantitative de la qualité des eaux., Q.E. Lyon-A.F.Bassion Rhône-Méditeranée-Corse: 218. Ilppo Kettunen, Ari Mäkelä ja Pertti Heinonen (2008) Vesistötietoa näytteenottajille. Ympäristöopas Suomen ympäristökeskus (SYKE). Juha-Pekka Hirvi (2006) Kekomuurahaisten näytteenotto-ohje Ekotoksilogian tutkimusosasto. Suomen ympäristökeskus. Jari Heiskari, Anna Hakala, Otso Lintinen, Tero Marttila (2016) Täydennys raportti ympäristö- ja vesitalousluvasta poikkeavasta prosessivesien juoksutuksen ympäristötarkkailusta Ramboll Finland Oy. Kelly M.G. (1998) Use of the Trophic Diatom Index to monitor eutrophication in rivers. Wat. Res. 32: Komission asetus (EY) N:o 466/2001 (2001) Komission asetus tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta. Kristian Meissner, Jukka Aroviita, Seppo Hellsten, Marko Järvinen, Satu Maaria Karjalainen, Minna Kuoppala, Heikki Mykrä ja Kari-Matti Vuori (2013) Jokien ja järvien biologinen seuranta. Suomen ympäristökeskus (SYKE). Marja Mustonen (2012) Kittilän kaivoksen sulkeminen. Kaivoksen jälkihoitosuunnitelma ja sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelma. Pöyry Finland Oy. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

57 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelma Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (53) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Olin, M, Lappalainen, A, Sutela, T, Vehanen, T, Ruuhijärvi, J, Saura, A & Sairanen (2014) Ohjeet standardinmukaisiin koekalastuksiin. RKTL:n työraportteja, Nro 21, Vuosikerta / volyymi. 21 Pertti Eloranta, Satu Maaria Karjalainen ja Kari-Matti Vuori (2007) Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Ympäristöopas R.W. Lawrence ja Y. Wang (1997) Determination of neutralization potential in the prediction of acid rock drainage. In: Fourth International Conference on Acid Rock Drainage, Vancouver, B.C. Canada, may 31-June 6, Proceedings, Volume 1. ICARD, Sosiaalija terveysministeriön julkaisu (1998) Turvallisuusmääräykset 16:0. Räjäytysalan normeja. Sosiaali- ja terveysministeriö. Van Dam H., Mertens A & Sinkeldam J (1994) A coded checklist and ecological indicator values of freshwater diatoms from the Netherlands, Netherlands Journal of Aquatic Ecology 28, Valtioneuvoston asetus nro 1308/2015 (2015) Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. Liite C2. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosasto (1995) Ympäristömelun mittaaminen. Ohje 1/1995. Ympäristöministeriö. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

58 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

59 (2/20) Sisällysluettelo 1 Johdanto Sivukiviä koskevat määräykset luvassa Neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaalit Hapan suotovesivalunta Haponmuodostuspotentiaalin (AP) määritys Neutralointipotentiaalin (NP) määritys Kittilän kaivoksen sivukivitutkimukset Peruskarakterisointitutkimukset Kosteuskammiotestit Sivukiven luokittelutapa Toimintatapamenettely Geologinen mallinnus avolouhoksilla Geologinen mallinnus maanalaisessa kaivoksessa Louhinta ja louhintanäytteet avolouhoksilla Louhinta ja louhintanäytteet maanalaisessa kaivoksessa Suurikuusikon sivukiven läjitysalue Aumajako ja aumanäytteet Sivukiven hyötykäyttö Dokumentointi Aumojen peittäminen neutraloivalla kivellä Suoto- ja valumavesien tarkkailu Yhteenveto Liitteet A GTK:n tutkimusraportti Kittilän kaivoksen sivukivistä B Kaivosalueen aluekartta ja lysimetrien sijainnit sivukivialueella C Toimintaohje sivukiven läjitykseen D Sivukivikasan aumajako E Periaatekuva lysimetristä F Kuvia ensimmäisestä asennetusta lysimetristä

60 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä 1 Johdanto Kittilän kaivoksella louhitaan hyvälaatuisen sivukiven lisäksi myös ongelmallista sulfidipitoista sivukiveä. Sulfidipitoisiin kiviin liittyvät hapon muodostuksen ja siitä johtuvan haitallisten metallien liukenemisen riskit, minkä vuoksi kivet vaativat erityistä läjitysmenetelmää. Maanalaisesta louhoksesta muodostuu LOM 2016 mukaan noin 13,4 t sivukiveä (taulukko 1). Tämä raportti koskee sulfidipitoisen sivukiven tunnistamista, läjittämistä ja läjitysalueen hallintaa. Se perustuu systemaattisesti koottuun tietoon sivukivistä ja mahdollisuuksista hallita niihin liittyviä riskejä. 2 Sivukiviä koskevat määräykset luvassa Kittilän kaivoksen voimassa olevissa ympäristölupapäätöksissä (nrot 72/2013/1, ja 2201) on annettu seuraavat lupamääräykset koskien kaivoksella muodostuvaa sivukiveä: 32. Toiminnassa muodostuvien kaivannaisjätteiden nimikkeet ovat jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (179/2012) mukaisesti: läjitettävä sivukivi (jäte) Louhittava sivukivi ei ole jätettä, jos se välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi, sen sulfidisen rikin pitoisuus on alle 0,5 %, se ei omaa haponmuodostuspotentiaalia ja se täyttää muutoinkin rakennuskivelle asetettavat vaatimukset. Kaikista muodostuvista kaivannaisjätejakeista on tehtävä niiden ominaisuuksien määrittely kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen nro 190/2013 mukaisesti ja muista luokitelluista jätteistä (vedenpuhdistuksen lietteet ja rikastushiekat) kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen nro 331/2013 mukaisesti. Määrittely on tehtävä aina, kun malmin laadussa tapahtuu jätteiden laatuun vaikuttavia muutoksia ja vähintään neljä kertaa vuodessa. Ominaisuuksien määrittelyn tulokset on toimitettava niiden valmistuttua Lapin ELY-keskukselle. 33. Rikastushiekka ja muodostuva sivukivi on ensisijaisesti hyötykäytettävä, mikäli niiden tekniset ja ympäristöominaisuudet sen mahdollistavat. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

61 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä 34. Kaivoksen rikastushiekka-altaat, CIL, CIL2 ja NP3, luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaviksi kaivannaisjätteen jätealueiksi ja sivukivialueet sekä marginaalimalmialue muiksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. 38. Sivukiven läjitysalueille saa sijoittaa louhittua sivukiveä ja marginaalimalmia, jota ei voida rikastusprosessissa hyödyntää. Sivukivien läjittämisessä on käytettävä enintään 10 metriä paksua kerroksittaista täyttöä, joka etenee poispäin Rouravaaran kylän asutuksesta. Sivukiven läjitysalueiden ylin täyttötaso maisemointikerrokset mukaan lukien saa olla enintään +255 metriä, läjitysalueiden reunaluiskat on muotoiltava kaltevuuteen 1:2,5 tai loivemmiksi ja niiden lakiosat on rakennettava reunoja kohti viettäviksi. 39. Luvan saajan on oltava selvillä sivukiven rikkipitoisuudesta ennen läjittämistä. Sivukivi, jonka rikkipitoisuus on yli 0,5 %, ja hapon neutralointi- ja muodostuspotentiaalin suhde (NP/AP) on alle 3, on sijoitettava siten, että etäisyys sivukivikasan reunoihin ja pohjaveden pintaan on vähintään viisi metriä. Mahdollisesti happoa muodostavan sivukiven ylä- ja alapuolelle on sijoitettava neutralointipotentiaalia omaavaa kiveä paksuudelta, joka laskennallisesti riittää estämään haponmuodostuksen. Mahdollisesti happoa tuottava sivukivi on louhittava siten, että läjitettävän sivukiven palakoko on mahdollisimman suuri. 40. Toiminnassa muodostuvien kaivannaisjätteiden jätehuollosta on huolehdittava toiminnalle laaditun jätehuoltosuunnitelman ja tässä päätöksessä määrätyn mukaisesti. Luvan saajan on huolehdittava, että ympäristönsuojelulain 103b :n mukaisesti suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavalla kaivannaisjätteen jätealueella toimitaan toimintaperiaateasiakirjan, turvallisuusjohtamisjärjestelmän ja sisäisen pelastussuunnitelman mukaisesti. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma ja sisäinen pelastussuunnitelma on päivitettävä vastaamaan tämän päätöksen ja lainsäädännön vaatimuksia. Päivitetyt suunnitelmat on toimitettava aluehallintovirastolle hyväksyttäväksi mennessä. Päivitettyyn jätehuoltosuunnitelmaan on sisällytettävä kaivannaisjäteasetuksen liitteen 5 mukaisesti tarkennettu suunnitelma kustannusarvioineen etenkin jätealueiden pintarakenteista ja toiminnan lopettamisen jälkeisestä vesien käsittelystä sekä esitys vakuuden määrän tarkistamiseksi. Jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tai sitä ennen, jos toimintaa koskien on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista ja sen tuloksista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

62 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä Sisäinen pelastussuunnitelma on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava vähintään kolmen vuoden välein tai kun kaivannaisjätteistä annettua valtioneuvoston asetusta täydennetään tai muutetaan kaivannaisjätteen jätealueen luokitusta koskevilla määräyksillä tai sitä ennen, jos toimintaa koskien on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle. Jos kaivannaisjätteen määrä, laatu taikka jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat merkittävästi, kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on muutettava. Lupaa on tällöin muutettava siten kuin ympäristönsuojelulain 103a :n 4 momentissa säädetään Luvan saajan on ylläpidettävä laatimaansa yksityiskohtaista kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hallintasuunnitelmaa osana kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelmaa. Suunnitelman on katettava kaikki alueella muodostuvat kiviainekset ja kaivannaisjätteet. Tiedot on tallennettava siten, että loppusijoitettujen kaivannaisjätteiden ja kaivospiirin alueella hyödynnettyjen kiviainesten sijainti ja määrä on tiedossa toiminnan aikana ja sen loppumisen jälkeen. 41. Luvan saaja vastaa alueella olevien kaivannaisjätteen jätealueiden jälkihoidosta, tarkkailusta ja suotovesien käsittelystä niin kauan kuin on tarpeen varmistaa, ettei jätealueista aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ja ettei päästöjä ja niiden vaikutuksia ole tarpeen tarkkailla. Mainittujen vastuiden loppumisesta päättää aluehallintovirasto. 43. NP3-altaan rakennettavien patokorotusten tai uusien patojen materiaalina voidaan hyödyntää sellaista happoa mahdollisesti muodostavaa sivukiveä (PRW-kivi), jonka ominaisuudet eivät pitkänkään ajan kuluessa muutu niin paljon, että sillä olisi merkitystä patorakenteen pysyvyyden kannalta. Tiedot käytettävän sivukiven laatukriteereistä ja niiden perusteista on toimitettava patoturvallisuusviranomaiselle. Sivukiven käyttömääristä on raportoitava ympäristönsuojelun vuosiraportoinnissa. 45. Erikseen myöhempää rikastusta varten varastoitava matalapitoinen malmi (marginaalimalmi) on sijoitettava kaivosalueelle noin kuuden hehtaarin varastoalueelle Suurikuusikon sivukiven läjitysalueen koilliskulmaan siten, että marginaalimalmin etäisyys varastoalueen reunoihin ja pohjaveden pintaan on vähintään viisi metriä. Mikäli varastoidun marginaalimalmin rikastuksesta luovutaan, varastointialueen sulkemisesta on laadittava viipymättä yksityiskohtainen sulkemissuunnitelma ja toimitettava se aluehallintovirastoon. Varastoalueen sulkemisessa on noudatettava, mitä sivukivialueiden osalta on tässä ympäristöluvassa määrätty. 59. Toiminnan loputtua on alueelta poistettava kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat koneet ja laitteet, kemikaalit, polttoaineet ja jätteet lukuun ottamatta alueelle loppusijoitettuja jätteitä. Avolouhokset, maanalainen Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

63 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä kaivos, jätteiden läjitysalueet ja pintavalutuskentät on saatettava yleisen ympäristöturvallisuuden edellyttämään kuntoon. 60. Luvan saajan on jatkettava jätealueiden sulkemista tuotantotoiminnan aikana sitä mukaa, kun alueet saavuttavat lopullisen kokonsa ja muotonsa, ja jatkettava sitä vuosittain täyttötoiminnan edetessä. Luvan saajan on sivukivikasojen ja rikastushiekka-altaiden maisemoinnin suunnittelussa kiinnitettävä erityistä huomiota haponmuodostuksen estämiseen vähentämällä läjitettyyn materiaaliin kulkeutuvan veden ja hapen määrää. Sivukivialueiden luiskatun ja tiivistetyn pinnan päälle on levitettävä 0,5 metriä paksu kasvukerros, jonka alaosa koostuu tiiviistä moreenimaasta ja pinta turpeen ja/tai humuksen sekaisesta maasta. Sivukivialueiden louhepintaisen lakiosan alle on rakennettava sivukivitäyttöön suotautuvan veden määrää olennaisesti rajoittava pintarakenne, joka koostuu vähintään 0,5 metrin paksuisesta mineraalisesta tiivistyskerroksesta tai vastaavan suojatason antavasta keinotekoisesta eristeestä. 61. Luvan saajan on huolehdittava, että kaivostoiminnan lopettamisen jälkeenkin kaivannaisjätealueista ja muista kohteista aiheutuvien päästöjen rajoittamiseksi tarpeelliset rakenteet ovat käytössä ja pysyvät toimintakuntoisina siihen asti, kunnes ympäristölupaviranomainen jälkihoitovaiheen päästö- ja vaikutustarkkailutietojen perusteella päättää, että järjestelmät eivät ole tarpeen. 69. Luvan saajan on päivittäin seurattava rakenteiden kestävyyttä, rikastamon puhdistinlaitteiden toimintaa, tiestön ja läjitysalueiden pölyämistä sekä muita kohteita, joissa toimintahäiriöt, vahingot tai muut normaalista toiminnasta poikkeavat tilanteet voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Luvan saajan on pidettävä kirjaa muodostuvien sivukivien, rikastushiekkojen ja muiden jätteiden määrästä, toiminnassa käytettävän veden kulutuksesta ja kiertoveden osuudesta kokonaiskulutuksesta sekä muista ympäristöön vaikuttavista tekijöistä. 76. Vuosiyhteenveto toiminnasta, tarkkailusta, aiheutuneesta ympäristökuormituksesta, havaituista vaikutuksista sekä muodostuneista ja käsitellyistä jätteistä on toimitettava Lapin ELY-keskukselle ja Kittilän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kyseistä tarkkailuvuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

64 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen 3 Neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaalit Hyväksyjä 3.1 Hapan suotovesivalunta Kittilän kaivoksen ympäristöriski liittyy ongelmallisten sivukivien sisältämiin rautasulfideihin (kiisuihin). Hapellisissa oloissa eli ollessaan kosketuksissa ilman ja/tai veden kanssa sulfidit hapettuvat ja muodostavat rikkihappoa (kaava 1). Hapen läsnä ollessa tapahtuu samalla myös liuenneen raudan (Fe2+) hapettumista Fe3+-ioniksi, joka toimii myös hapettimena ja edistää haponmuodostusta (kaava 2). FeS /4 O 2 + 7/2 H 2 O Fe(OH) H 2 SO 4 (1) Rikkikiisu + happi + vesi rautasaostuma + rikkihappo FeS Fe H 2 O Fe SO H + (2) Rikkikiisu + ferrirauta + vesi ferrorauta + rikkihappo Kittilän kaivoksen sivukivissä tavattavat rikkihappoa tuottavat sulfidimineraalit ovat pääosin rikki- ja magneettikiisuja (FeS 2 ja Fe 1-x S). Paikoin sivukivissä esiintyy myös erityisesti malmikiveen liittyvää arseenikiisua (FeAsS). Happo liuottaa muista raskasmetallisulfideista ja silikaattimineraaleista haitallisia alkuaineita, kuten antimonia, arseenia ja nikkeliä. Ilmiöön liittyy myös alumiinisilikaattien rapautumista, sillä alumiinin liuetessa ja hydrolysoituessa, se puskuroi ph:n välille 3-3,5, mikä voimistaa metallien liukenevuutta. Kittilän sivukivissä tavattuja herkästi rapautuvia alumiinisilikaatteja ovat kloriitti, kiilteet ja kalimaasälpä. Kaivosympäristöön sadeveden ja/tai pohjaveden mukana suotautuvasta happamasta vedestä käytetään nimitystä hapan suotovesivalunta (Acid Rock Drainage tai Acid Mine Drainage). Ilmiötä tapahtuu myös luonnossa, mutta louhinnassa ihminen toiminnallaan altistaa sulfidirikasta kiveä hapettumiselle. Samalla myös mineraalin ominaispinta-ala suurenee ja hapettuminen tehostuu. Rapautumisen etenemisvauhti kasvaa pitkän ajan kuluessa. Se on alussa hidasta, mutta bakteerikasvusto nopeuttaa miljoonakertaisesti reaktioita. Mineraalin rapautumisnopeus riippuu kivilajista, mineralogiasta, raekoosta ja läjitysympäristötekijöistä ja se vaihtelee 10 vuodesta 30 vuoteen. Kaikki sulfidimineraaleja sisältävät materiaalit ovat happoa muodostavia. Materiaalista muodostuu happamia valumavesiä kuitenkin vain, mikäli happoa neutraloivia emäksisiä mineraaleja, erityisesti karbonaattimineraaleja ei esiinny riittävästi. Karbonaattimineraalien rapautuessa ne puskuroivat suotoveden happamuutta sekä osittain myös vähentävät metallien liukenemista suotovesiin (kaava 3). Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

65 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen CaCO H + Ca 2+ + H 2 O + CO 2 (3) Kalsiitti + protoni kalsium + hiilidioksidi + vesi Hyväksyjä Tehokkaimpia neutraloivia karbonaattimineraaleja ovat kalsiitti ja dolomiitti (CaCO 3 ja CaMg(CO 3 ) 2 ), joita tavataan myös Kittilän kaivoksen sivukivissä. Myös silikaatit, kuten magnesiumsilikaatit, puskuroivat happoa, mutta niiden merkitys hapon neutraloijina on merkityksettömämpi verrattuna karbonaattimineraaleihin. Kittilän kaivoksen malmivyöhykkeen lähellä yleisin karbonaattimineraali on ankeriitti (Ca(Fe,Mg,Mn)(CO 3 ) 2 ), joka liukenee hitaammin kuin kalsiitti ja dolomiitti. Ankeriitin liukenevuuden nopeudesta ei ole olemassa käytännön kokemusta sulfidihapettumisessa, joten ei voida varmuudella sanoa, onko ankeriitin hidas liukeneminen etu vai haitta. Yleensäkin karbonaattien läsnäolo hidastaa sulfidihapettumisen haittoja, liukenivat ne sitten hitaasti tai nopeasti. Happamien valumavesien muodostumisen todennäköisyyttä arvioidaan vertaamalla sivukiven neutralointipotentiaalia (NP=Neutralisation Potential) sekä haponmuodostuspotentiaalia (AP=Acid Potential) keskenään. Ympäristöluvan mukaisesti sivukivi katsotaan happoa muodostavaksi, mikäli sen sulfidipitoisuus on yli 0,5 % ja sen neutralointipotentiaalin suhde haponmuodostuspotentiaaliin (NP/AP) on pienempi kuin Haponmuodostuspotentiaalin (AP) määritys Haponmuodostuskyky (AP) ilmaistaan neutralointiin tarvittavan kalsiitin määrällä tonnia kohden (CaCO3 kg /t). Muunto tehdään stoikiometrian perusteella siten, että yhdestä moolista hapettunutta rikkikiisua muodostuu kaksi moolia protoneja (H+), jotka voidaan neutralisoida yhdellä moolilla kalsiittia eli 1 gramma rikkiä neutraloituu 3,125 grammalla kalsiittia. AP-arvo määritetään laskennallisesti sulfidisen rikin kokonaispitoisuudesta kaavan 4 mukaan. Oletuksena on, että rikin kokonaispitoisuus vastaa sulfidisen rikin kokonaispitoisuutta. GTK:n tutkimuksissa ei ole havaittu sulfaattimineraaleja. Sulfidisen rikin määrä määritetään rikkianalysaattorilla. AP = Rikkipitoisuus (S) % x 31,25 (4) (yksikkö: neutralointiin tarvittava CaCO 3 määrä kg/t) 3.3 Neutralointipotentiaalin (NP) määritys Neutraloimiskyvyn (NP) määrittämiseen on kehitelty monia eri testimenetelmiä. NParvo voidaan määrittää myös laskennallisesti, jolloin NP-arvo määritetään materiaalin mineralogisen koostumuksen perusteella. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

66 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä Näytteestä määritetään ensin hiilen kokonaispitoisuus hiilianalysaattorilla. Sen jälkeen samasta näytteestä otetaan uusi analyysinäyte, josta liuotetaan suolahapolla karbonaatteihin sitoutunut hiili pois, minkä jälkeen määritetään jäännöksen hiilipitoisuus (grafiittipitoisuus) hiilianalysaattorilla. Vähentämällä kokonaishiilipitoisuudesta jäännöshiilipitoisuus, saadaan määritettyä näytteen karbonaattisen hiilen pitoisuus. NP-arvo lasketaan seuraavan kaavan 5 avulla: NP = karbonaattipitoisuus (C carb ) % x 83,34 (5) (yksikkö: kg (CaCO 3 )/t) 4 Kittilän kaivoksen sivukivitutkimukset 4.1 Peruskarakterisointitutkimukset Kittilän kaivoksen sivukivitutkimukset alkoivat emoyhtiön toimesta kesällä Tutkimuksissa (125 sivukivinäytettä) keskityttiin Suurikuusikon avolouhoksen sivukivien eri kivilajeihin, niiden haponmuodostuspotentiaalin, haitta-aineiden mahdolliseen liukenemiseen ja kivien läjitystekniikkaan. Tutkimuksista valmistui kattava raportti (A-M Dagenais: Geochemical characterisation and leaching potential evaluation of waste rock samples, Suurikuusikko project). Raportin perusteella sivukivien tutkimuksia päätettiin jatkaa, jotta kivien luokittelutapaa voitaisiin tarkentaa ja tuloksiin liittyviä ilmiöitä paremmin ymmärtää. Kesällä 2007 teetettiin kattavat sivukivien peruskarakterisointitutkimukset Geologisen tutkimuskeskuksen Itä-Suomen yksikössä. Tutkimuksissa selvitettiin Suurikuusikon avolouhoksen sivukivinäytteiden (30 kpl) kemiallisia ja mineralogisia ominaisuuksia ja niiden perusteella arvioitiin kivien ympäristökelpoisuutta. Kivistä määritettiin niiden kemiallinen koostumus, kokonaisrikkipitoisuus sekä karbonaattinen ja ei-karbonaattinen hiilipitoisuus, minkä perusteella kiville voitiin määrittää niiden NP- ja AP-arvot. NP-arvo määritettiin myös NP-testillä, joka perustuu happo-emästitrausmenetelmään (Lawrence&Wang 1997). Viidelle näytteelle, joiden rinnakkaisnäytteet lähetettiin kosteuskammiotestiin, tehtiin lisäksi yksivaiheinen liukoisuustesti (SFS-EN ) ja NAG-testi. Mineralogisissa tutkimuksissa määritettiin mm. kivien eri karbonaattityypit. GTK jakoi sivukivet niiden kokonaisrikkipitoisuuden mukaan kahteen pääryhmään: sulfidipitoiset kivet, joiden rikkipitoisuus on 1 % sekä sulfidiköyhät kivet, joiden rikkipitoisuus on 0,5 %. (Sivukivissä oli vain yksi näyte, jossa rikkipitoisuus oli välillä 0,5-1 % ja ko. näyte luokiteltiin sulfidipitoiseksi.) Sulfidipitoiset kivet ovat GTK:n mukaan happoa muodostavia, lukuun ottamatta kalsiitti- ja dolomiittipitoisia kiviä. Sulfidipitoisiin kiviin liittyy myös haitta-aineiden liukenemisen riski. Jaottelu ei mene Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

67 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä täysin Kittilän kaivoksella tyypitettyjen kivilajien (9 kpl) mukaan, vaan osa kivilajeista jakautuu kahteen pääryhmään. Tutkimusraportti on liitteenä A. 4.2 Kosteuskammiotestit Kittilän kaivos lähetti viisi sivukivinäytettä kosteuskammiotesteihin kesällä Kosteuskammiotesti (Standard test method for accelerated weathering of solid materials using a modified humidity cell, ASTM-D ) on kehitetty erityisesti kaivosteollisuuden jätteille. Sen testiolosuhteissa kiihdytetään materiaalin luonnollista rapautumista vesihuuhteluiden ja ilmankosketuksen avulla. Syntyvä rapautunut aines kerätään ja analysoidaan. Testissä selviää, onko ulosvirtaava huuhteluvesi hapanta, alkaalista vai neutraalia ja kauanko mahdollisen happaman valumaveden syntyyn kuluu aikaa. Lisäksi selviää sisältääkö huuhteluvesi liuenneita haitta-aineita (kuten raskasmetalleja) ja kuinka liukenemisnopeus kehittyy testin aikana. Kosteuskammiotestit aloitettiin ALS Laboratory Group:n Kanadan toimipisteessä kesäkuussa Testeillä halutaan tarkastella Kittilän kaivoksen kivien osalta erityisesti kiven hiertyneisyyden vaikutusta arseenin liukenemiseen sekä metallien liukenemista hiertymättömästä kivestä silloin, kun kiven metallipitoisuudet ovat erityisen korkeat. Lisäksi testataan sivukiven rapautumista, kun neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaalien suhde (NP/AP) on välillä 2-4 sekä sulfidien rapautumista, kun pääkarbonaattimineraalina on hitaasti liukeneva ankeriitti. Testit kestivät 87 viikkoa eikä kosteuskammioselleissä ollut havaittavissa selvää sulfidirapautumista tai siihen liittyvää metallien liukenemista. 5 Sivukiven luokittelutapa Kittilän kaivoksella sivukivet jaetaan ympäristökelpoisiin OK -kiviin sekä läjitettäviin mahdollisesti happoa tuottaviin PWR -kiviin (Problematic Waste Rock). Jaottelu perustuu GTK:n tekemiin tutkimuksiin, sekä voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräyksiin. Sulfidiköyhät sivukivet (rikkipitoisuus S 0,5 %) eivät ole happoa muodostavia. Hyvän neutralointipotentiaalin vuoksi ne eivät sisällä myöskään metallien liukoisuusriskiä. Nämä kivet luokitellaan OK -kiveksi. Ne ovat ympäristökelpoisia kiviä ja soveltuvat maarakennukseen, mikäli ne täyttävät käyttökohteessa vaadittavat tekniset ominaisuudet. Lisäksi karbonaattia sisältävät kivet (kalsiitti-, dolomiitti- ja ankeriittipitoiset) soveltuvat sivukivien läjityksessä happoa muodostavien sivukivien neutralointiin. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

68 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä Sulfidipitoisiin kiviin (S > 0,5 %) liittyy haponmuodostuksen riski. Kivissä esiintyvät metallit (erityisesti arseeni, nikkeli ja antimoni) voivat liueta sulfidien hapettuessa ja siten happoa muodostavat kivet omaavat pitkällä aikavälillä myös haitta-aineiden liukoisuusriskin. Nämä kivet luokitellaan PWR -kiviksi ja ne läjitetään Suurikuusikon sivukiven läjitysalueelle ympäristöluvan lupamääräyksien mukaisesti. Sulfidipitoiset, mutta neutralointipotentiaalia omaavat kalsiitti- ja dolomiittipitoiset sivukivet ovat happoa muodostamattomia ja niihin ei liity haitta-aineiden liukoisuusriskiä. Arviointi tehdään kiven neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaalien välisellä suhteella siten, että NP/AP ollessa alle 3, kivi luokitellaan PWR -kiveksi ja vastaavasti NP/AP ollessa > 3, kivi luokitellaan OK -kiveksi. Sivukiven NP- ja AP arvot lasketaan kappaleessa 3.2 ja 3.3 mainittujen laskentamenetelmien avulla. Lisäksi sivukiven luokitukseen vaikuttaa kiven rakenne siten, että kiven ollessa voimakkaasti hiertynyt, se luokitellaan PWR -kiveksi. Hiertynyt kivi ei useinkaan sovellu maarakentamiseen sen heikkojen teknisten ominaisuuksien vuoksi. Näissä kivissä olevat, paikoin arseenipitoiset, sulfidit esiintyvät yleensä rakopinnoilla. Koska voimakkaasti hiertyneet kivet murenevat räjäytyksen ja läjityksen aikana hienorakeisemmaksi kuin muut sivukivityypit, niissä syntyy myös enemmän sulfidien hapettumisen mahdollistavaa reaktiopintaa. Näihin kiviin liittyy siis muita sivukiviä suurempi haitta-aineiden liukenemisen riski. Kuvaan 1 on havainnollistettu sivukiven luokittelussa käytettävä menettelytapa. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

69 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä Kuva 1. Menettelytapa sivukiven luokituksessa. 6 Toimintatapamenettely 6.1 Geologinen mallinnus avolouhoksilla Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhosten sivukivet on mallinnettu 3Dmallinnukseen aikaisempien kairareikätietojen sekä alueen kallioperäkartoituksen perusteella. Sivukivet on jaettu louhintateknisistä syistä kolmeen eri alueeseen; Malmivyöhykkeen länsipuoleiseen (West-MML), malmivyöhykkeen itäpuoleiseen (East-MML) sekä malmivyöhykkeen välittömässä läheisyydessä olevaan sivukivialueeseen (AVS). Mallinnetut kivet on jaettu ei-happoa muodostaviin sivukiviin (OK -kivet) sekä mahdollisesti happoa muodostaviin kiviin (PWR -kivet) edellä mainittujen ehtojen mukaisesti. Sivukivien mallinnusta, erityisesti aktiivista louhinta-aluetta kartoitetaan ja päivitetään jatkuvasti kaivoksen geologien toimesta avolouhinnan aikana. Maanalaisen kaivoksen sivukivimäärät eri vuosina on arvioitu taulukossa 1. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

70 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä Taulukko 1. Maanalaisen kaivoksen sivukivimäärät LOM 2016 suunnitelman mukaan. Sivukiven louhinta (Mt) PWR-kivi (Mt) OK-kivi (Mt) Louhostäyttöihin (Mt) Läjitykseen (Mt) YHTEENSÄ Muodostuvaa sivukiveä käytetään hyödyksi mm. allasrakentamiseen kulloisenkin rakennustilanteen sekä ympäristölupaehtojen mukaan. Hyötykäytettävä sivukivi vähentää läjitykseen menevän kiven määrää. Hyötykäytettävän sivukiven kohteet ja määrät raportoidaan vuosittaisen ympäristöraportoinnin yhteydessä. 6.2 Geologinen mallinnus maanalaisessa kaivoksessa Maanalaisen kaivoksen sivukivet on luokiteltu ja jaettu ei-happoa muodostaviin sivukiviin (OK -kivet) sekä mahdollisesti happoa muodostaviin kiviin (PWR -kivet) kairareikätietojen sekä alueen kallioperäkartoituksen perusteella, edellä mainittujen ehtojen mukaisesti. Sivukivien luokittelua, erityisesti aktiivista louhinta-aluetta päivitetään jatkuvasti kaivoksen geologien toimesta louhinnan ja timanttikairausten edetessä. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

71 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen 6.3 Louhinta ja louhintanäytteet avolouhoksilla Hyväksyjä Louhinnan aikana geologi tarkistaa silmämääräisesti sivukiven kivilajin, rikkipitoisuuden ja karbonaattien olemassaolon kappaleessa 5 mainittujen ehtojen mukaisesti ja vertaa sitä alueelta olevaan ennakkotietoon (= kairasydämistä tehdyt ennakkomallinnukset ja -analyysit). Tämän jälkeen geologi määrittelee kiven joko OK -kiveksi tai PWR -kiveksi. Tarpeen vaatiessa geologi ottaa sivukivestä lisänäytteitä ja niistä analysoidaan vähintään rikin ja karbonaattisen hiilen pitoisuudet. Analysointi suoritetaan kaivoksen omassa laboratoriossa. Mikäli kiven luokittelusta on epävarmuutta, kivi tulee luokitella ongelmalliseksi kiveksi. 0,5 % rikkipitoisuuden alaraja sivukivissä vastaa sulfidien määränä laskettuna noin 1 % sulfideja, mikä on louheesta tehtävän silmämääräisen havainnoinnin alaraja. Neutralointipotentiaali arvioidaan havaittujen karbonaattimineraalien määrän perusteella. Geologilla on myös käytössä geologinen mallinnus ja siihen liittyvät ennakkotiedot louhinta-alueesta. Havainnot siirretään sivukivenhallintatietokantaan ja niitä verrataan ennakkonäytteisiin ja myöhemmin saataviin aumoista otettavien näytteiden analyysituloksiin. Louhinnan edetessä verrataan koko ajan visuaalisia havaintoja analyysituloksiin ja ongelmatapauksissa parannetaan havaintojen oikeellisuutta esimerkiksi lisänäytteenotolla tai -tutkimuksilla. Kesän 2007 aikana GTK:lla teetetyillä liukoisuustesteillä (ravistelutesti SFS-EN ja NAG-testi) haluttiin tutkia, voisivatko testit toimia kaivoksella nopeana laadunvarmistustestinä päättelemään haponmuodostuspotentiaalia ja haitta-aineiden liukenemista kivestä. Testitulokset eivät kuitenkaan GTK:n mukaan antaneet luotettavaa kuvaa pitkällä aikavälillä tapahtuvasta sulfidien rapautumisesta ja liukenevien puolimetallien ja metallien määristä. Ravistelutestin tulokset heijastavat lähinnä alkuaineiden irtoamista jauhatuksessa rikkoutuneiden mineraalikiteiden pinnoilta ja NAG-testissä ei käynnisty vastaavanlaista sulfidihapettumista kuin luonnon läjitysolosuhteissa. 6.4 Louhinta ja louhintanäytteet maanalaisessa kaivoksessa Ennen louhintaa ja sen aikana geologi tarkistaa sivukiven kivilajin ja rikki- ja muut alkuainepitoisuudet kappaleessa 5 mainittujen ehtojen mukaisesti ja vertaa sitä alueelta olevaan ennakkotietoon (= kairasydämistä tehdyt ennakkomallinnukset ja - analyysit) ja tunnelin etenemään (perän todellinen sijainti). Tämän jälkeen geologi määrittelee kiven joko OK -kiveksi tai PWR -kiveksi. Mikäli kiven luokittelusta on epävarmuutta, kivi tulee luokitella ongelmalliseksi kiveksi. Sivukivinäytteet otetaan sivukivialueelle ajetusta materiaalista. Näytteenotto keskittyy niille alueille, joihin uutta materiaalia on ajettu. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

72 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä 6.5 Suurikuusikon sivukiven läjitysalue Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhoksista tulleet sivukivet läjitettiin Suurikuusikon sivukiven läjitysalueelle. Myös maanalaisen kaivoksen louhintatöistä muodostuvat sivukivet läjitetään Suurikuusikon sivukiven läjitysalueelle, jonka kokonaislaajuus on noin 72 ha ja tilavuus noin 21 Mm 3. Läjitysalueelle sijoitetaan myös matalapitoisen malmin välivarasto (Low grade pad). Läjitysalueen sijainti kaivosalueella on havainnollistettu liitteenä B. Suurikuusikon läjitysalueen rakentaminen alkoi lokakuussa Alueen rakentaminen ja läjityksen suoritustapa perustuvat toimintaohjeeseen Toimintaohje sivukiven läjitykseen, päivitys Toimintaohje on liitteenä C. Läjitysalueen pohjakerros on tehty neutralointikapasiteettia omaavasta OK -kivestä siten, että tuleva ongelmallisen sivukiven täyttötaso on viisi metriä pohjavedenpinnan yläpuolella ympäristöluvan lupaehtojen mukaisesti. Alueen pohjakerros on rakennettu useammassa vaiheessa siten, että vaihe 1 sijoittui Korkeakuusikon alueelle pääosin kovalle maalle, jolloin saatiin nopeimmin kasvatettua varastoalueen pinta-alaa. Vaihe 1 on valmistunut helmikuussa Maaliskuussa 2008 alkoi läjitysalueen pohjan laajennus sekä etelään että pohjoiseen vastaamaan koko 72 ha läjitysalueen pohjakerroksen rakentamista. Pohjan laajennus valmistui vuoden 2010 aikana. Ongelmallisen sivukiven läjitys Suurikuusikon läjitysalueen alkoi keväällä 2008 ja jatkuu vuoteen 2029 saakka, jonka jälkeen läjitysalueella sijaitsevaa sivukiveä tullaan hyödyntämään louhostäytöissä. 6.6 Aumajako ja aumanäytteet Sivukiven läjityksen seurantaa varten Suurikuusikon läjitysalue on jaettu säännöllisen kokoisiin osa-alueisiin, joita seuraavassa kutsutaan aumoiksi. Aumajakoa noudatetaan läjitettäessä täyttöön sivukiveä sekä myöhemmin peitettäessä läjitysaluetta neutraloivalla OK -kivellä. Auman koko on N-S suunnassa 200 m ja E-W suunnassa 50 metriä. Läjitettävän sivukiven täyttö pyritään tekemään noin 10 m paksuina kerroksina, mikä määrittää auman keskimääräisen korkeuden. Aumoja tulee sivukivialueelle korkeintaan 4 kerrosta. Sivukivialueen täyttöön läjitetään mahdollisesti myös OK -kiviä. Tällaiset läjitettävät OK -kivet eivät esimerkiksi kelpaa maarakennukseen niiden teknisten ominaisuuksien vuoksi tai niille muutoin ei ole osoittaa hyötykäyttökohdetta. Mahdollisesti happoa tuottavat sulfidipitoiset PWR -kivet ja happoa Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

73 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä muodostamattomat OK -kivet erotellaan läjityksessä toisistaan siten, että ne läjitetään eri aumoihin. Jokaisella aumalla on yksiselitteinen nimi, jonka perusteella se on tunnistettavissa ja jota käytetään sitä koskevia tietoja tallennettaessa. Nimeäminen perustuu auman sijaintiin läjitysalueella sekä siihen, läjitetäänkö aumaan PWR -kiveä vai OK -kiveä. Aumaläjitys on havainnollistettu liitteenä D. Läjitettävän sivukiven auman katsotaan olevan täynnä, kun sen läjityspenkereen alareuna on aumajaon mukaisilla rajoilla ja läjityskorkeus on noin kymmenen metriä. Kaivosmittaus mittaa valmiiden aumojen kolmiulotteiset rajat ja tallettaa ne omaan tietojärjestelmäänsä. Myös OK -kivestä rakennettava läjitysalueen pohjakerros jaettiin vastaavanlaisiin aumoihin. Pohja-alan jako 50mx200m kokoisiin alueisiin tehtiin kuitenkin vasta pohjakerroksen rakentamisen jälkeen. 6.7 Sivukiven hyötykäyttö Muodostuvaa sivukiveä käytetään hyödyksi mm. allasrakentamiseen kulloisenkin rakennustilanteen sekä ympäristölupaehtojen mukaan. Hyötykäytettävä sivukivi vähentää läjitykseen menevän kiven määrää. Hyötykäytettävän sivukiven kohteet ja määrät raportoidaan vuosittaisen ympäristöraportoinnin yhteydessä. 6.8 Dokumentointi Avolouhoksella jokaisesta sivukivikuormasta talletettiin tuotannonseurantaa varten laadittuun tietokantaan tieto siitä, mistä räjäytyskentästä kuorma on lastattu (kaatonumero) ja mihin aumaan se on läjitetty. Avolouhoksen käyttöinsinööri vastasi tuotantotietokannan ylläpitämisestä. Kaivosmittaus puolestaan mittasi kaikkien räjäytyskenttien kolmiulotteiset rajat avolouhoksissa ja talletti ne omaan tietojärjestelmäänsä. Maanalaisessa kaivoksessa jokaisesta sivukiven lastauskohteesta talletetaan tuotannonseurantajärjestelmään tieto siitä, mistä kuorma on lastattu (perän nimi) ja mihin se on läjitetty. Kaivososaston organisaatio vastaa tuotannonseurantajärjestelmän ylläpitämisestä. Kaivosmittaus mittaa louhittujen tunneleiden rajat maanalaisessa kaivoksessa ja tallettaa ne omaan tietojärjestelmäänsä. Tuotantotietokanta on yhdistetty geologien ylläpitämään sivukivenhallinta - tietokantaan, jonka ylläpitämisestä vastaa kaivoksen päägeologi. Sivukivenhallinta - tietokannan avulla voidaan lopulta yhdistää jokainen auma sitä vastaaviin louhintavaiheen kaatoihin tai maanalaisen kaivoksen katkoihin sekä aumassa olevat kivet niiden alkuperäiseen sijaintiin avolouhoksessa tai maanalaisessa kaivoksessa. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

74 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä Samalla tavalla voidaan määrittää jokaisen auman keskimääräiset rikin ja karbonaattisen hiilen pitoisuudet sekä muut kairasydämistä tai kaato- tai sivukivinäytteistä analysoidut parametrit. 6.9 Aumojen peittäminen neutraloivalla kivellä Sivukivenhallinta -tietokannan avulla jokaiselle täyttöön tulleelle aumalle lasketaan sen keskimääräinen neutralointipotentiaali ja haponmuodostuspotentiaali. Pohjakerrokseen läjitetyn OK -kiven NP -arvo määritetään valmiista pohjakerroksesta otettavien kertanäytteiden avulla. Kun sivukiven läjitys sivukivitäyttöön loppuu, koko läjitysalue jaetaan neljään osaan siten, että yhdessä osassa on keskimäärin 18 vierekkäistä täyttöön tullutta aumaa. Jokaiselle aumaryhmälle lasketaan (kaikki aumakerrokset mukaan lukien) keskimääräinen AP-arvo. Tämän jälkeen saadusta AP-arvosta vähennetään tämän aumaryhmän keskimääräinen NP-arvo, jolloin saadaan laskettua nettohaponmuodostuspotentiaali eli mahdolliseen haponmuodostukseen tarvittava neutraloiva karbonaattimäärä (kg CaCO3/t) (kaava 6). Aumaryhmän päälle sijoitetaan neutraloivaa OK- sivukiveä niin paljon, että sekä alle että päälle sijoitetun OK -kiven neutralointipotentiaali on laskennallisesti riittävä neutraloimaan aumaryhmään läjitetyn sivukiven mahdollisesti muodostuva happo, kaavan 7 mukaisesti. AP täyttö NP AP (6) täyttö netto NP ylä alapuoli AP netto 1 (7) Päälle ja alle läjitettävän neutraloivan sivukiven aumoista ei tarvitse laskea haponmuodostuspotentiaalia (AP), sillä OK -kivet eivät sisällä sulfideja (< 0,5 %). Sivukivialue maisemoidaan neutraloivan sivukiven läjityksen jälkeen. Sivukiven maisemoinnin yleissuunnitelma on laadittu , mitä on päivitetty Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

75 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen 7 Suoto- ja valumavesien tarkkailu Hyväksyjä Mahdollisesti happoa tuottavan sivukivikasan täytön sisäistä vettä, eli suotovettä, tarkkaillaan lysimetrin avulla. Lysimetriin kuuluu laakea keräilyallas, johon vesi kerääntyy. Keräilyaltaasta johdetaan putki sivukivikasan ulkopuolella sijaitsevaan näytteenottokaivoon, josta vesinäyte saadaan pumppaamalla. Periaatekuva lysimetristä on esitetty liitteessä E ja valokuvia ensimmäisen lysimetrin asennuksesta liitteessä F. Lysimetrin allas on sijoitettu sivukivitäytön alapuolelle neutraloivan pohjakivikerroksen päälle ja allas täytetty läjitettävällä sivukivellä. Keräilyallas on pinta-alaltaan 8x15 m 2 ja syvyydeltään 25 cm, joten mahdolliseksi vesitilavuudeksi jää noin 10 m 3. Mahdolliset ylimääräiset suotovedet valuvat keräysaltaan reunojen yli. Keräilyaltaan pohja on tehty bitumikermistä. Ennen näytteenottoa näytteenottokaivosta pumpataan siellä olevat vedet pois ja odotetaan, että keräilykaivoon tulee uutta suotovettä, josta varsinainen vesinäyte otetaan. Vesinäytteistä analysoidaan taulukon 2 mukaiset parametrit. Vesinäyte otetaan kaksi kertaa vuodessa. Näytteet otetaan kaivoksen henkilökunnan toimesta. Näytteenottajalla tulee olla tehtävään vesinäytteenoton sertifikaatti. Määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Taulukko 2. Sivukivialueen täytön sisäisestä vedestä tehtävät analyysit. Parametri Yksikkö ph Lämpötila C Sähkönjohtavuus ms/m Kiintoaine mg/l Kokonaistyppi N TOT mg/l Nitraatti- ja nitriittityppi NO 2,3 -N mg/l Ammoniumtyppi NH 4 -N mg/l Sulfaatti (SO 2-4 ) mg/l Kloridi (Cl-) mg/l Antimoni (Sb) ug/l Arseeni (As) ug/l Kupari (Cu) ug/l Nikkeli (Ni) ug/l Rauta (Fe) ug/l Sinkki (Zn) ug/l Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

76 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä Suurikuusikon sivukiven läjitysalueelle on kaksi lysimetriä. Lysimetrien sijainnit on esitetty liitteessä B. Valumavesien tarkkailua ja käsittelyä varten alueen ympärille on rakennettu ympärysoja, johon valuma-, sade- ja sulamisvedet kerääntyvät. Vedet johdetaan alueen viereisen tasausaltaan kautta tarvittaessa käsiteltäväksi prosessivesien käsittelyjärjestelmään. Prosessivesiä tarkkaillaan kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelman mukaisesti. 8 Yhteenveto Kittilän sivukivien ympäristöriski liittyy läjityskasassa tapahtuvaan kivien sisältämien sulfidien rapautumiseen (hapon muodostus) sekä rapautumisen yhteydessä tapahtuvaan haitta-aineiden liukenemiseen kivestä. Hapon muodostuksen todennäköisyyttä arvioidaan vertaamalla sivukiven neutralointipotentiaalia (NP) sekä haponmuodostuspotentiaalia (AP) keskenään. NP- ja AP -arvojen määritys perustuu sivukiven karbonaattista hiiltä ja rikkiä sisältävien mineraalien tunnistamiseen sekä näiden pitoisuuksien määrittämiseen. Kittilän kaivoksen sivukivet jaetaan ympäristökelpoisiin OK kiviin sekä läjitettäviin ongelmallisiin PRW kiviin. Alle tai tasan 0,5 % rikkiä sisältävät sivukivet luokitellaan OK -kiveksi. Kun kiven rikkipitoisuus on yli 0,5 %, sen neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaalin suhde (NP/AP) on vähintään 3, kivi luokitellaan myös OK kiveksi. Kun rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja NP/AP -suhde on alle 3, kivi luokitellaan PWR kiveksi. Myös voimakkaasti hiertynyt sivukivi luokitellaan PWR kiveksi. PWR kivet läjitetään voimassa olevan ympäristöluvan lupamääräysten mukaisesti. Sivukiven etukäteisluokittelu tehdään ennakkoon saatujen kairareikänäytteiden perusteella. Louhintavaiheessa geologi tarkistaa silmämääräisesti kiven hiertyneisyyden, siinä olevien sulfidien määrän sekä arvioi kiven neutralointipotentiaalin karbonaattimineraalien määrän perusteella. 0,5 % rikkipitoisuuden alaraja sivukivissä vastaa sulfidien määränä laskettuna noin 1 % sulfideja, mikä on myös louheesta tehtävän silmämääräisen havainnoinnin alaraja. Jos kiven luokittelussa on epävarmuutta, kivi luokitellaan PWR kiveksi. Sivukiviin liittyviä analyysituloksia sekä luokitteluja ylläpidetään erillisessä sivukivienhallintatietokannassa, jonka avulla päivitetään geologista mallinnusta koko louhintaalueesta. Sivukivet läjitetään Suurikuusikon sivukivialueille. Pohjakerrokseen, varsinaiseen täyttöön sekä täytön päälle tulevien kivien läjityksessä sovelletaan systemaattista aumatekniikkaa. Jokaiselle aumalle määritetään sen keskimääräinen NP- arvo ja lisäksi täyttöön tulevalle sivukiviaumalle vielä sen AP-arvo. Aumatekniikan avulla Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

77 Asiakirjan nimi / Document name Kittilän kaivoksen sivukivien hallintajärjestelmä Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (20) Laatija(t) Leena Rajavuori, Hanna Lampinen Hyväksyjä aumat voidaan yhdistää sivukivien tietokantaan ja edelleen aumassa oleva kivi sen alkuperäiseen sijaintiin kallioperässä. Aumojen yläpuolelle sijoitetaan neutraloivaa OK sivukiveä niin paljon, että se on yhdessä pohjarakenteeseen sijoitetun OK -kiven kanssa laskennallisesti riittävä neutraloimaan aumassa mahdollisesti syntyvä happo. Laskentaa varten Suurikuusikon sivukiven läjitysalue on jaettu neljään osaan. Sivukivitäytön sisäistä vettä tarkkaillaan lysimetrin avulla. Lysimetri koostuu happoa muodostavan kiven alle sijoitettavasta keräilyaltaasta, josta johdetaan putki täytön ulkopuoliseen näytteenottokaivoon. Suurikuusikon sivukivialueelle on kaksi lysimetriä. Läjitysalueen ympärille on rakennettu oja, minä avulla kerätään alueelta tulevat valunta-, sade- ja sulamisvedet, jotka tarvittaessa johdetaan prosessivesien käsittelyjärjestelmään. Agnico Eagle Finland Oy Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

78 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Agnico-Eagle Finland Kittilän kaivos KITTILÄN KAIVOKSEN SIVUKIVIEN KARAKTERISOINTI JA YMPÄRISTÖKELPOISUUS Anna Tornivaara ja Marja Liisa Räisänen

79 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ITÄ-SUOMEN YKSIKKÖ KUVAILULEHTI , K361/42/2007 Tekijät Anna Tornivaara ja Marja-Liisa Räisänen Raportin laji Selvitys Toimeksiantaja Agnico-Eagle Finland, Kittilän kaivos Raportin nimi Kittilän kaivoksen sivukivien karakterisointi ja ympäristökelpoisuus Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin Suurikuusikon kultakaivoksen sivukivinäytteiden (30 kpl) kemiallisia ja mineralogisia ominaisuuksia ja niiden perusteella arvioitiin ympäristökelpoisuutta. Kivien kemiallinen koostumus analysoitiin XRFmenetelmällä ja kuningasvesiuuttomenetelmällä käyttäen alkuainemittauksessa ICP-OES-tekniikkaa. Näytteistä mitattiin lisäksi kokonaisrikkipitoisuus ja -hiilipitoisuus S- ja C-analysaattoreilla. Karbonaattinen ja ei-karbonaattinen hiili määritettiin suolahappouuttomenetelmällä. Viidelle näytteelle tehtiin yksivaiheinen liukoisuustesti (SFS-EN ) ja NAG-testi. Mineralogiset tutkimukset tehtiin SEM-MLA-menetelmällä. Määritykset tehtiin GTK:n akreditoidussa geolaboratoriossa Espoossa, Kuopiossa ja Outokummussa. Kivien kokonaisrikkipitoisuuden mukaan sivukivet jaettiin kahteen pääryhmään: sulfidipitoiset (S 1 %), AVS (I), MML (I), INV, ARG, bcht, BIF ja sulfidiköyhät (S 0,5 %), AVS (II), MML (II), UMV, MPL, wcht. Sulfidipitoiset kivet ovat happoa muodostavia, lukuun ottamatta kalsiitti- ja dolomiittipitoisia INV- ja MML-kiviä. PIMA-asetuksen ylemmät arvot ylittäviä pitoisuuksia mitattiin arseenille, nikkelille, kuparille ja antimonille, jotka voivat liueta sulfidien hapettuessa ja siten happoa muodostavat kivet omaavat pitkällä aikavälillä myös haitta-aineiden liukoisuusriskin. Ylittäviä pitoisuuksia mitattiin myös kromille ja vanadiinille. Nämä alkuaineet ovat sitoutuneet Suomen oloissa niukkaliukoisiin oksidi- ja silikaattimineraaleihin, eivätkä siten muodosta haitta-aineiden liukoisuusriskiä. Happoa muodostavat, rapautumisherkät (S > 1 %) ja haittaaineliukoisuusriskin omaavat sivukivet eivät ole ympäristökelpoisia kiviä käytettäväksi maarakentamisessa. Sulfidiköyhät sivukivet eivät ole happoa muodostavia kiviä. Hyvän neutralointipotentiaalin vuoksi ne eivät sisällä haittaaineliukoisuusriskiä. Nämä kivet ovat ympäristökelpoisia kiviä ja soveltuvat maarakennukseen, mikäli ne täyttävät käyttökohteessa vaadittavat tekniset ominaisuudet. Lisäksi ne voivat soveltua käytettäväksi kaivosalueen ulkopuolella täyttötai rakennusmateriaalina niissä kohteissa, joihin ne teknillisiltä ominaisuuksilta soveltuvat, esimerkiksi kaatopaikkojen maarakentamiseen (lievästi pilaantunut maa-aines). Mafiset ja ultramafiset kivet sekä AVS-kivet soveltuvat sivukivien läjityksessä happoa muodostavien sivukivien neutralointiin. Liukoisuustestitulokset eivät antaneet luotettavaa kuvaa pitkällä aikavälillä liukenevien metalloidien ja metallien määristä (ARD-reaktio). Testin tulokset heijastavat lähinnä alkuaineiden irtoamista jauhatuksessa rikkoutuneiden mineraalikiteiden pinnoilta. NAG-testitulokset osoittivat, että sulfidipitoiset sivukivet eivät olisi happoa muodostavia kiviä toisin kuin karbonaattisen hiilen määrän tai NP-testitulosten perusteella lasketun NP/AP-suhdeluvun mukaan. GTK:n aiempien Suurikuusikon sivukivinäytteistä tehtyjen tutkimusten perusteella havaittiin, että NAG-testeissä ei käynnisty vastaavanlaista sulfidihapettumista kuin luonnon sivukiven läjitysoloissa. Todennäköisesti vetyperoksidikäsittelyssä liukenee rikkiä ja metalleja jauhatuksessa rikkoutuneilta kidepinnoilta. Tähän viittaa myös NAG-testin korkea ph-arvo. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Kittilän kaivos, Suurikuusikko, sivukivi, ympäristökelpoisuus, geokemia, mineralogia, haitta-aineet, haponmuodostuspotentiaali, neutralointipotentiaali Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Kittilä, Suurikuusikko Karttalehdet 2743 Arkistosarjan nimi Tilaustutkimus Kokonaissivumäärä liitettä Kieli suomi Arkistotunnus K361/42/2007 Hinta - Julkisuus Luottamuksellinen Yksikkö ja vastuualue Itä-Suomen yksikkö, Maankäyttö ja ympäristö Allekirjoitus/nimen selvennys Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys

80 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Agnico-Eagle Finland Kittilän kaivos Kittilän kaivoksen sivukivien karakterisointi ja ympäristökelpoisuus A. Tornivaara ja M.L. Räisänen Sisällysluettelo 1. Johdanto Suurikuusikon malmiesiintymä Aineisto ja tutkimusmenetelmät Mineralogiset analyysit Kemialliset analyysit Haponmuodostus- ja neutralointipotentiaalin määrittäminen Liukoisuustestin menetelmäkuvaus Tulokset Sivukivien mineraloginen koostumus Sivukivinäytteiden kemiallinen koostumus Haponmuodostus- ja neutralointipotentiaalit Liukoisuustesti Sivukivien ympäristökelpoisuus Lähteet Liitteet... 16

81 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Johdanto Agnico-Eagle Finlandin Suurikuusikon kultakaivos sijaitsee Kittilän kunnassa. Pohjois- Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Suurikuusikon kultakaivoksen ja rikastamon toiminnalle ympäristöluvan (lupapäätös Nro 69/02/1). Suurikuusikon ympäristölupapäätöksessä sivukivi luokitellaan tavanomaiseksi jätteeksi. Kuitenkin jätteeksi ei lasketa sivukiveä, joka ei sisällä malmia tai omaa haponmuodostuskykyä sekä soveltuu muidenkin ominaisuuksien puolesta hyödynnettäväksi, ja joka välittömästi tai kohtuullisen lyhyen varastointiajan jälkeen käytetään rakennustoiminnassa. Suurikuusikon kivien ympäristökelpoisuutta on selvitetty myös aiemmin Geologian tutkimuskeskuksessa (julkaisemattomat sivukivitutkimukset 2006, Räisänen 2006). Kaivostoiminnan suunnittelun edetessä Suurikuusikon alueelta louhittavat sivukivet ovat tarkentuneet, jonka johdosta Agnico-Eagle Finland on tehnyt toimeksiannon uusien sivukivinäytteiden karakterisoinnista ja ympärikelpoisuuden arvioinnista. Sivukivien karakterisoinnin ja ympäristökelpoisuusselvityksen perustana ovat tilaajan kolmestakymmenestä sivukivinäytteestä teetättämät mineralogiset ja kemialliset koostumusanalyysit sekä liukoisuustestit Geologian tutkimuskeskuksessa. Suurikuusikon kultaesiintymä poikkeaa geologialtaan Suomessa louhituista kultamalmityypeistä, joten tutkimuksen yhteydessä ei ole käytettävissä vastaavantyyppisen, vanhan kultakaivoksen sivukiviläjityksen suotovesiaineistoa Suurikuusikon malmiesiintymä Suurikuusikon kaivospiiri sijaitsee Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeellä. Kaivoksen rakentaminen käynnistyi vuonna 2006 ja tuotannon oletetaan alkavan vuoden 2008 aikana. Esiintymä käsittää useita malmisuonia Suurikuusikon hiertovyöhykkeellä. Malmin isäntäkivilajeina ovat pääasiassa mafiset ja intermediääriset vulkaniitit sekä grafiittipitoinen tuffiitti, lisäksi malmia esiintyy muun muassa emäksisissä metavulkaniiteissa, mustaliuskeessa ja sertissä. Kullan pääasialliset isäntämineraalit ovat arseeni- ja rikkikiisu.

82 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 2 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Aineisto ja tutkimusmenetelmät Tutkimuksen aineisto perustuu tilaajan valitsemiin kolmeenkymmeneen sivukivinäytteeseen, jotka ovat kairattu Suurikuusikon kaivospiiristä. Kairasydännäytteet ovat jaoteltu erikseen kemiallisiin ja mineralogisiin tutkimuksiin meneviin osiin ennen Geologian tutkimuskeskukseen saapumista. Tilaajan antamat kivilajikoodit, ja niiden jakautuminen näytemäärän suhteen, on nähtävissä taulukossa 1. Taulukko 1. Sivukivilajit ja niiden osuudet tutkituista näytteistä. Koodi Kivilajityyppi Määrä MML Mafinen vulkaniitti 10 AVS Muuttunut vulkaaninen kivi tai sedimenttikivi 7 MPL Mafinen tyynylaavakivi 4 INV Vulkaniitti (pyroklastinen) 2 UMV Ultramafinen vulkaniitti 2 BIF Mustaliuske 2 ARG Mustaliuske (argilliitti) 1 bcht Tumma sertti 1 wcht Vaalea sertti 1 Sivukivien kemialliset analyysit tehtiin GTK:n akkreditoiduissa laboratorioissa Kuopiossa ja Espoossa, mineralogiset tutkimukset tehtiin GTK:n mineraalitekniikan laboratoriossa Outokummussa Mineralogiset analyysit Minerologisiin analyyseihin varatuista näytteistä valmistettiin kiillotetut ohuthieet Itä- Suomen yksikössä Kuopiossa. Outokummun mineraalitekniikan laboratoriossa hieet hiilestettiin ja mineraalipitoisuudet mitattiin MLA-laitteiston (Mineral Liberation Analyser) avulla sivukivien mineraalijakauman ja prosenttiosuuksien selvittämiseksi. Tutkimuslaitteisto koostuu pyyhkäisyelektronimikroskoopista ja kahdella detektorilla varustetusta energiadispersiivisestä röntgenanalysaattorista. Mittaus vastaa point count - mittausta ja menetelmä perustuu koko hieen alueelta otettaviin takaisinheijastuskuviin (BSE-kuva) sekä mittauspisteistä saataviin mineraalien elektronidispersiivisiin spektreihin (ED-spektri). Suurikuusikon sivukivimittausten pistemäärä on ollut noin Mineraalien tunnistamista varten on kerätty näytteen mineraaleista spektrikirjasto, johon näytteen mineraalispektrejä on verrattu tulosten käsittelyn yhteydessä. Mitattu aineisto on muutettu mineraalipitoisuuksiksi mineraalitiheyksien avulla.

83 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 3 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Kemialliset analyysit Kemian analyysejä varten kairasydännäytteet kuivattiin ensin 70 asteessa. Näytteet murskattiin kuivauksen jälkeen leukamurskaimella (leuat Mn-terästä) ja ositettiin rännijakolaitteella. Lopuksi näytteet jauhettiin karkaistussa hiiliteräsjauhinastiassa. Näytteiden kemiallinen kokonaiskoostumus ja alkuainepitoisuudet määritettiin pelleteistä XRF -menetelmällä (GTK:n laboratoriomenetelmä +175X). Näytteiden pääalkuaineet on ilmoitettu tuloksissa oksidiprosentteina ja muut alkuaineiden prosenttiosuuksina (kuivapaino-%). Näytteistä mitattiin kokonaisrikkipitoisuus rikkianalysaattorilla (LECO-S, GTK +810L) ja kokonaishiilipitoisuus hiilianalysaattorilla (GTK +811L). Karbonaattinen ja eikarbonaattinen hiili määritettiin suolahappouuttomenetelmällä (GTK 816L). Ennen mittausta karbonaattimineraalit liuotettiin väkevällä suolahapolla. Uuttojäännöksestä mitattiin hiilianalysaattorilla hiilipitoisuus, joka on ei-karbonaattisen hiilen pitoisuus. Karbonaattisen hiilen pitoisuus laskettiin kokonaishiilipitoisuuden ja ei-karbonaattisen hiilipitoisuuden erotuksena. Näytteiden happoliukoiset alkuainepitoisuudet määritettiin kuumalla (90 C) kuningasvesiuuttomenetelmällä käyttäen alkuainemittauksiin ICP-OES-tekniikkaa (GTK +511P). Poikkeuksena oli antimoni, jonka pitoisuus mitattiin GFAAS-menetelmällä (GTK +511U), jotta saataisiin antimonin alin määritysraja olisi mahdollisimman pieni (0,03 mg/kg). Kuuma kuningasvesi liuottaa täysin trioktaedriset kiilteet esimerkiksi biotiitin, savimineraalit, saostumamineraalit ja useimmat suolamineraalit kuten apatiitin, karbonaatit, titaniitin sekä sulfidimineraalit (Doležal et al. 1968). Maasälvistä, amfiboleista ja pyrokseeneista liukenee alkuaineita kuten Ca, Na ja K, rapautuneilta ja/tai jauhatuksesta rikkoutuneilta kidepinnoilta (Räisänen et al. 1992). Silikaatteihin ja oksidimineraaleihin sitoutuneiden alkuaineiden pitoisuudet eivät vastaa kokonaispitoisuutta, toisin kuin sulfideihin sitoutuneiden metallien ja rikin osalta. Ero kuningasvesiuutetun rikin ICPmittauksen ja LECO-S-mittauksen välillä, voi olla seurausta kiteisen rikkikiisun (kuutiollinen) tai arseenikiisun (monokliininen) osittaisesta liukenemisesta kuningasveteen tai rikin sublimoitumisesta uuton aikana. Metalli- ja metalloidipitoisuuksia on verrattu valtioneuvoston asetuksen 214/2007 liitteessä esitettyihin, teollisuusalueen maaperän pilaantuneisuuden arviointiin sovellettaviin ylempiin ohje-arvoihin (kts. taulukko 4). Ylemmillä ohjearvoilla tarkoitetaan sellaista haitallisen aineen pitoisuutta maaperässä, jossa maaperä säilyy vielä ekologisesti toimintakykyisenä ja joka ei aiheuta vaaraa terveydelle epäherkässä maankäytössä.

84 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 4 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Haponmuodostus- ja neutralointipotentiaalin määrittäminen Sivukivien haponmuodostus- ja neutralointipotentiaali määritettiin sulfidisen rikin ja karbonaattisen hiilen kokonaispitoisuuksista laskemalla. Oletuksena on, että rikin kokonaispitoisuus vastaa sulfidisen rikin kokonaispitoisuutta. Mineraalimäärityksessä ei havaittu sulfaattimineraaleja. Haponmuodostuspotentiaali (AP) laskettiin kaavalla: S % * 31,25 = AP kg CaCO 3 /t Neutralointipotentiaali (NP) laskettiin kaavalla: Karbonaattinen C % (CO 3 -C) * 83,34 = NP kg CaCO 3 /t Kaivannaisjätedirektiivin liitedokumentin liitteen 4 (EC 2004) mukaan (taulukko 2), jätteen haponmuodostusluokka määritetään neutralointipotentiaalin (NP) ja hapontuottopotentiaalin (AP) suhteena (NP/AP=NPR, kts. Jambor 2003). Neutralointikyvyllä tarkoitetaan sivukivissä olevien happamuutta neutraloivien mineraalien kykyä puskuroida sulfidimineraalien hapettumisessa muodostuvaa happamuutta. Lisäksi sivukivinäytteille laskettiin nettoneutralointipotentiaali (NNP), joka saadaan neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaalin erotuksesta (NNP=NP-AP). AMD-potentiaalin (Acid Mine Drainage) avulla voidaan arvioida sivukivien kykyä muodostaa happamia valumavesiä (taulukko 2, Price et al. 1997, EC 2004). Menetelmä perustuu kivinäytteiden neutralointipotentiaalisuhteeseen (NPR) ja nettoneutralointipotentiaaliin (NNP). Neutralointipotentiaali määritettiin myös NP-testillä, joka perustuu happoemästitrausmenetelmään (GTK 827T, Lawrence & Wang 1997). NP-testissä karbonaattien neutralointikykyä (eli liukenemista happamissa oloissa) testataan suolahappouutolla. Menetelmä kuvaa pääasiassa herkästi liukenevien karbonaattimineraalien puskurointikykyä. Johtuen testin lyhyestä reaktioajasta, uutossa ei liukene hitaasti reagoivat karbonaattimineraalit ja silikaattimineraalit liukenevat testin aikana ainoastaan osittain, lähinnä rikkoutuneilta mineraalipinnoiltaan. Kalsiumia ja magnesiumia sisältävillä silikaattimineraaleilla on kuitenkin todettu olevan merkitystä happamuuden puskuroinnissa pidemmällä ajanjaksolla (mm. Jambor 2003). Näin ollen testi antaa viitteitä myös silikaattien neutralointikyvystä. Neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaalien suhde (NPR (testi) =NP (testi) /AP) sekä nettoneutralointipotentiaali (NNP (testi) =NP (testi) -AP) laskettiin myös NP-testin tuloksista.

85 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 5 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Taulukko 2. Sivukivien kykyä muodostaa happamia valumavesiä voidaan arvioida AMDpotentiaalin (Acid Mine Drainage) avulla, joka perustuu kivinäytteiden neutralointipotentiaalisuhteeseen (NPR) ja nettoneutralointipotentiaaliin (NNP, Price et al. 1997, EC 2004). AMD Potentiaali NPR NNP Selitys Todennäköinen < 1/1 < -20 (/0) Todennäköisesti AMD:ta muodostava, elleivät sulfidit ole reagoimattomia Mahdollinen 1/1-2/1 Mahdollisesti AMD:ta muodostava, jos neutraloivat mineraalit eivät ole riittävän reaktiivisia tai kuluvat loppuun ennen sulfideja Alhainen 2/1-4/1 AMD:ta muodostava vain, jos sulfidit ovat huomattavasti reaktiivisempia kuin neutraloivat mineraalit Olematon > 4/1 > 20 Ei happoa tuottava Haponmuodostuspotentiaali määritettiin myös NAG-testin (Net Acid Generation) mukaan (Miller 1997, ARD 2002). NAG-testi (GTK 826T1) tehtiin ainoastaan viidelle selvityksen tilaajan erikseen valitsemalle näytteelle. Testiin valittiin kaksi emäksistä laavakivinäytettä (MML), kaksi muuttunut vulkaanista tai sedimenttistä kiveä (AVS) ja yksi pyroklastinen vulkaniitti (INV). Testissä näytettä uutetaan vetyperoksidiliuoksella, joka toimii sulfidien hapettimena. Saatu uutos titrataan tämän jälkeen natriumhydroksidilla ph-arvoon 4,5 ja 7,0. Haponmuodostuspotentiaali saadaan käytetyn natriumhydroksidiliuoksen määrästä Liukoisuustestin menetelmäkuvaus Liukoisuustesti (SFS-EN ) on yksivaiheinen ravistelutesti, jossa uutetaan kiinteää, alle 4 mm:n raekokoon murskattua, testimateriaalia ravistelijassa 24 tuntia. Analyysissä liuoksen ja kiinteän aineen suhde (L/S) on 2. Tarkempi menetelmäkuvaus on luettavissa liitteestä 5 (GTK 229P). Yksivaiheinen ravistelutesti tehtiin vain viidelle erikseen valitulle näytteelle, jotka olivat samat kuin NAG-testissä. Yksivaiheista ravistelutestiä ei suositella käytettäväksi jätteen kaatopaikkakelpoisuusmäärityksessä. Valtioneuvoston päätöksessä kaatopaikkaluokitukseen suositellaan kaksivaiheista ravistelutestiä (SFS-EN , Vna 591/2006 ja Vna 202/2006).

86 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 6 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Tulokset Sivukivien analyysitulosten yhteydessä sivukivet jaoteltiin seitsemään ryhmään kivilajityypin ja rikkipitoisuuden mukaan (taulukko 3). Analyysitulokset esitetään tämän ryhmittelyn mukaisesti. Sivukivikohtaiset tulokset ovat nähtävissä erikseen tämän selvityksen liitteistä. Taulukko 3. Sulfidipitoiset (S 1 %) ja sulfidiköyhät (S 0,5 %) sivukiviryhmät. Jako perustuu rikkianalysaattorilla mitattuun rikin kokonaispitoisuuteen. Sivukivien kivilajikoodit ja -nimet on esitetty taulukossa 1. Sulfidipitoiset kivet (S 1 %) Sulfidiköyhät kivet (S 0,5 %) Ryhmä Määrä Ryhmä Määrä 1. AVS I 5 5. AVS II 2 2. Vulkaniitit I 7 6. Vulkaniitit II 9 (MML I) (MML II, MPL, UMV) 3. INV 2 7. wcht 1 4. Liuskeet 4 (ARG, bcht, BIF) 3.1. Sivukivien mineraloginen koostumus Suurikuusikon sivukivien pieni raekoko vaikeutti MLA-mittauksia, minimiraekoko hyvällä ED-spektrille ja edelleen luotettavalle mineraalien tunnistukselle on 3-5 µm. Hienorakeisten mineraalien yhteydessä voi syntyä kahden tai kolmen mineraalin sekaspektrejä, jotka tuloksissa tuntemattomien mineraalien esiintymisen tai aiheuttavat virheitä tunnistuksessa. Sekaspektrejä on pyritty tunnistamaan mahdollisuuksien mukaan ja mittaustulos kallistuu aina vahvemmalle mineraalille. Omana ryhmänä on hienojakoinen grafiitti, joka usein muodostaa sekaspektrejä ja aiheuttaa ongelmia tunnistuksessa. Grafiitti on rajattu pois sekaspektrien eliminoimiseksi ja tulokset on normalisoitu käyttämällä laboratoriossa mitattuja, ei karbonaattisen hiilen, analyysituloksia. Tuntemattomien mineraalien määrä on ollut maksimissaan 1,5 %. Taulukossa 4 on esitetty sivukiviryhmien mineraalikoostumus ja mineraalien keskimääräiset pitoisuudet. Liitteessä 1 on esitetty näytekohtaiset mineraalikoostumuspitoisuudet tiedot ja liitteessä 5 alkuperäiset mittaustiedot. Karbonaattimineraalit olivat koostumukseltaan Ca-, Mg- ja Fe-karbonaatteja. Yleisin karbonaattimineraali oli hitaasti rapautuva ankeriitti [Ca(Fe,Mg,Mn)(CO 3 ) 2 ], joka oli vallitsevin karbonaattimineraali muuttuneissa vulkaniiteissa ja sedimenttikivissä (AVS) ja mafisissa vulkaniiteissa (MML). Dolomiitti [CaMg(CO 3 ) 2 ] oli vallitsevin karbonaattimineraali osassa AVS-kiviä, ultramafiitteja ja liuskeita. Kalsiittia (CaCO 3 ) oli runsaasti osassa mafisia (MML) ja

87 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 7 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ pyroklastisia vulkaniitteja (INV). Lisäksi muutamassa sivukivessä esiintyi sideriittiä (FeCO 3 ). Yhdestä mafisesta vulkaniittinäyttestä mitattiin sideriitin osuudeksi 25 %. Sulfidimineraaleista eniten oli rikki- ja arseenikiisua. Rikkikiisun lisäksi toisena rautasulfidina esiintyi edellisiä herkemmin hapettuvaa magneettikiisua. Muita metallisia sulfidimineraaleja oli vähän (liite 5). Taulukko 4. Sivukivinäyteryhmien keskimääräinen mineraalikoostumus. Sivukivien näytekohtainen jakauma on esitetty liitteessä 1 ja kaikki mineraaliosuudet liitteessä 5. Sulfidipitoiset kivet Sulfidiköyhät kivet AVS I Vulkan. I INV Liuskeet AVS II Vulkan. II wcht Mineraalit % n=5 n=7 n=2 n=4 n=2 n=9 n=1 Karbonaatit tot. 31,8 32,0 15,6 10,2 35,5 20,6 0,4 Kalsiitti 0,2 1) 8,7 8,6 0,7 2) 4,6 1) 2,6 0,2 Dolomiitti 10,0 2,0 1,7 1) 5,3 1) 11,3 9,2 0,0 Muut karbonaatit 21,6 21,3 5,3 4,2 19,6 8,8 0,2 Sulfidit tot. 9,5 6,3 13,9 45,2 0,4 0,3 0,0 Rautasulfidit 8,4 5,2 3,4 41,5 0,3 0,3 0,0 Arseenisulfidit 1,1 1) 1,1 10,5 3,6 1) 0,0 0,0 0,0 Muut sulfidit 0,1 0,0 0,0 0,1 0,1 0,0 0,0 Maasälvät 17,9 18,4 18,6 7,1 4,8 11,9 0,0 Kvartsi 14,6 16,5 17,4 13,2 18,0 14,6 99,6 Kiilteet 17,4 10,3 26,3 10,7 5,2 5,1 0,0 Kloriitti 4,9 13,0 7,3 5,9 33,8 23,0 0,0 Amfibolit 2,6 9,2 Pyrokseenit 3,5 Muut mienraalit 2,5 3,0 0,9 2,1 1,7 12,0 0,0 C, ei karb. 1,4 0,4 0,2 6,5 0,6 0,1 0,4 Total % 100,0 102,5 100,2 100,8 100,0 100,4 100,4 1) yksi näyte sisälsi ko. mineraalia. 2) kaksi näytettä sisälsi ko. mineraalia. Rikki- ja arseenikiisuja oli runsaasti liuskeissa, varsinkin mustaliuskeissa (bcht, BIF) ja pyroklastisissa vulkaniiteissa (INV). Rikkikiisuvaltaisia kiviä (FeS 2 > 50 %) ovat mustaliuskeet (BIF). Muuttuneissa vulkaniitteissa ja sedimenttikivissä (AVS) sekä mafisissa vulkaniiteissa rikkikiisun määrä vaihteli enimmillään vajaasta kymmenestä prosentista vajaaseen kahteenkymmeneen prosenttiin (liite 1). Magneettikiisun osuus oli

88 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 8 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ korkea ainoastaan argilliitissa (ARG, liite 1). Arseenikiisupitoisia kiviä olivat pyroklastiset vulkaniitit ja tummat serttikivet (yksi bcht-näyte, taulukko 4, liite 2 ). Arseenikiisua oli kohtalaisesti (1-4 %) mafisissa vulkaniiteissa ja muuttuneissa vulkaniiteissa ja sedimenttikivissä (yhdessä näytteessä 5,4 %). Sivukivien päämineraaleina esiintyi plagioklaasi, kvartsi, kiilteistä muskoviitti ja savimineraaleista kloriitti. Pitoisuudet vaihtelivat paljon kivilajiryhmän sisällä, esimerkiksi sulfidirikkaiden vulkaniittien ryhmässä plagioklaasia oli kivinäytteestä riippuen 0-47 % (liite 1). Sulfidipitoisista kivistä kloriittia oli runsaasti sulfidipitoisissa mafisissa vulkaniiteissa ja argilliiteissa. Happamissa ympäristöissä kloriitti rapautuu herkästi ja on siten vesien happamuutta ylläpitävän alumiinin lähteenä. Vaalean sertin mineralogia poikkesi selvästi muista, koostuen lähes yksinomaan kvartsista. Grafiittia esiintyi runsainten mustaliuskeessa Sivukivinäytteiden kemiallinen koostumus Sivukivinäytteiden keskeisten alkuaineiden keskiarvopitoisuudet on esitetty taulukossa 5 ja näytekohtaiset pitoisuudet liitteissä 2, 3 ja 5. Sivukivet koostuvat pääasiassa piistä, raudasta, alumiinista, kalsiumista ja magnesiumista, jotka muodostavat silikaattiset päämineraalit. PIMA-asetuksen ylemmät ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia mitattiin arseenin, nikkelin, kuparin, antimonin, vanadiinin ja kromin osalta. Arseenin ja metallien pitkän ajan liukenevuusriski liittyy lähinnä sivukiven rautasulfidien runsauteen ja hapettumisalttiuteen. Arseenikiisun rapautumisalttius on samaa luokkaa kuin rikkikiisun (Blowes et al. 2003). Sulfidipitoiset sivukiviryhmät ja sulfidiköyhistä sivukiviryhmistä muuttuneet AVS-kivet sisälsivät ylemmän ohjearvon ylittäviä arseenipitoisuuksia ( mg/kg, liite 2). Arseeni esiintyy pääasiallisesti arseenikiisussa (arsenopyrite) ja pienempinä määrinä gersdorffiitissa (gersdorffite). Arseenikiisu sisältää ferrorautaa, joka voi hapettua pitkällä aikavälillä hapen ja veden läsnä ollessa vastaavasti kuin rikkikiisu (Blowes et al. 2003). Gersdorfiitti on nikkeli-arseenisulfidi, jonka hapettuminen on riippuvainen rautasulfidien runsaudesta ja hapettumisalttiudesta. PIMA-asetuksen ylemmän ohjearvon ylittäviä nikkelipitoisuuksia ( mg/kg) mitattiin sulfidipitoisista liuskekivistä ja sulfidiköyhistä AVS-kivistä ja mafisista vulkaniiteista (liite 2). Nikkeli esiintyy lähinnä gersdorfiitissa ja pentlandiitissa (pentlandite) sekä harvinaisemmassa ullmanniitissa (ullmannite). Lisäksi nikkeliä esiintyy silikaattimineraaleissa lähinnä talkissa, jonka rapautuminen on hidasta hidasta Suomen luonnon oloissa. Rapautuminen ja nikkelin liukeneminen voi käynnistyä hyvin happamissa oloissa (ph < 2).

89 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 9 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Taulukko 5. Sivukiviryhmien (a) metalloidien ja metallien sekä (b) pääalkuaineoksidien keskiarvopitoisuudet. XRF-menetelmällä on mitattu pääalkuaineiden oksidipitoisuudet ja metallien ja metalloidien kokonaispitoisuudet (tot.). Sulfidisten metalloidien ja metallien pitoisuudet on määritetty kuningasvesiuuttomenetelmällä käyttäen ICP-OESmittaustekniikkaa (-sulf.). Nikkelin kokonaispitoisuuden ja happoliukoisen pitoisuuden erotus viittaa Ni-pitoisuuteen silikaattimineraaleissa (Ni-silik.). Kromin ja vanadiinin kokonaispitoisuuden ja happoliukoisen pitoisuuden erotus viittaa Cr- ja V-pitoisuuteen oksidimineraaleissa (-oks.). Happoliukoinen Cr- ja V-pitoisuus viittaa Cr- ja V- pitoisuuteen silikaateissa (-silik.). Näytteen analyysituloksen jäädessä alle määritysrajan, on kivinäytteen keskiarvon laskemisessa käytetty puolta määritysrajan arvosta. Liitteissä 2 ja 3 on nähtävissä näytekohtaiset tulokset. Vertailuarvoina on esitetty valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin asetuksen (PIMA) ylemmät ohjearvot, jotka on taulukossa korostettu värillä (Vna 214/2007). (a) Sulfidipitoiset kivet Sulfidiköyhät kivet PIMA, AVS I Vulkan. I INV Liuskeet AVS II Vulkan. II wcht ylempi n=5 n=7 n=2 n=4 n=2 n=9 n=1 ohjearvo As, tot. mg/kg <30 As-sulf. mg/kg <10 Cr, tot. mg/kg <30 Cr-oks. mg/kg Cr-silik. mg/kg Cu, tot. mg/kg <20 Cu-sulf. mg/kg Ni, tot. mg/kg <20 Ni-silik. mg/kg Ni-sulf. mg/kg <3 Pb, tot. mg/kg 22 < <30 <30 <30 Pb-sulf mg/kg 11 < <10 <10 <10 Sb, tot. mg/kg <100 < <100 <100 <100 Sb-sulf. mg/kg V, tot. mg/kg <30 V-oks. mg/kg V-silik. mg/kg Zn, tot. mg/kg <20 Zn-sulf mg/kg As: 100 Cr: 300 Cu: 200 Ni: 150 Pb: 750 Sb: 50 V: 250 Zn: 400 Cd-sulf. mg/kg <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 Cd: 20 Co-sulf. mg/kg <1 Co: 250

90 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 10 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ (b) Sulfidipitoiset kivet Sulfidiköyhät kivet AVS I Vulkan. I INV Liuskeet AVS II Vulkan. II wcht n=5 n=7 n=2 n=4 n=2 n=9 n=1 Na 2 O % 1,5 2,1 2,0 1,0 1,3 1,8 <0,067 MgO % 4,8 5,9 5,7 3,9 8,1 8,8 <0,033 Al 2 O 3 % 7,9 11,2 12,5 6,7 8,9 11,7 0,1 SiO 2 % 42,5 35,7 40,0 30,1 35,9 44,2 97,6 P 2 O 5 % 0,2 0,3 0,1 0,2 0,1 0,1 <0,014 K 2 O % 1,2 1,5 1,6 0,8 1,3 0,5 0,0 CaO % 8,1 11,4 10,5 5,2 13,0 9,3 0,6 TiO 2 % 0,9 1,7 1,1 0,9 1,5 1,3 <0,005 MnO % 0,2 0,2 0,2 0,1 0,2 0,2 0,0 Fe 2 O 3 % 15,3 12,7 11,9 25,1 10,3 12,5 0,7 Kuparipitoisuus ( mg/kg) ylitti PIMA-asetuksen ylimmän ohjearvon sulfidipitoisissa AVS-kivissä ja liuskeissa (liite 2). Vastaavasti kuin nikkelin osalta kuparin liukoisuusriski liittyy rautasulfidien runsauteen ja hapettumisalttiuteen. Kupari esiintyy kuparikiisussa (chalcopyrite). Kuparikiisun hapettuminen on hitaampaa kuin rikki- ja arseenikiisun, ja useimmiten hapettuminen käynnistyy vasta rautasulfidien hapettuessa (Blowes et al. 2003). Antimoni esiintyy gudmundiitissa (FeSbS, gudmundite) ja ullmanniitissa (NiSbS). Antimonipitoisuudet ( mg/kg) ylittivät PIMA-asetuksen ylemmän ohjearvon sulfidipitoisissa INV-kivissä ja liuskeissa (liite 2). Antimonisulfidien hapettuminen käynnistyy vasta rautasulfidien hapettuessa. Varsinaisia vanadiinimineraaleja ei tunnistettu näytteistä. Todennäköisesti vanadiini esiintyy rautaoksidien ja silikaattimineraalien (muskoviitin) kidehiloissa. PIMA-asetuksen ylemmän ohjearvon ylittäviä vanadiinipitoisuuksia (700 mg/kg) mitattiin mustaliuskeesta (BIF), joissa on runsaasti rautasulfideja (liite 2). Ylittäviä pitoisuuksia mitattiin myös muista sivukivistä, joissa vanadiini on oletettavasti sitoutunut oksidi- ja silikaattimineraaleihin. Oksidimineraalien rapautuminen on Suomen luonnonoloissa hidasta. Sen sijaan silikaateista vanadiini voi liueta hyvin happamissa oloissa. Kromipitoisuudet ( mg/kg) ylittivät PIMA-asetuksen ylemmän ohjearvon sulfidiköyhissä ultramafisissa vulkaniiteissa ja AVS-kivissä (liite 2). Kromi on sitoutuneena oksidimineraaleihin ja silikaattimineraaleihin. Oksidimineraalien rapautuminen on Suomen luonnonoloissa hidasta. Sen sijaan silikaateista kromi voi liueta hyvin happamissa oloissa.

91 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 11 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Haponmuodostus- ja neutralointipotentiaalit Suurikuusikon kaivoksen ympäristölupapäätöksessä on esitetty happoa muodostavan sivukiven neutralointipotentiaalin (NP) ja haponmuodostuspotentiaalin (AP) suhteeksi raja-arvoa 3/1. Tutkituista näytteistä raja-arvon alittavat sulfidipitoiset liuskeet ja AVSkivet (taulukko 6). Näissä kivissä sulfidisen rikin kokonaispitoisuus vaihteli 3-40 %, ollen korkein mustaliuskeissa (BIF, liite 4). Taulukko 6. Sivukiviryhmien neutralointipotentiaali (NP), hapontuottopotentiaali (AP) sekä neutralointipotentiaalisuhde (NPR) ja nettoneutralointipotentiaali (NNP). NP (CO 3 -C) on laskettu karbonaattihiilen määrän perusteella ja NP-testin tulokset on saatu happo-emästitraukseen perustuvalla menetelmällä (Lawrence & Wang 1997). NAG-testi tehtiin viidelle kairasydännäytteelle. Tarkempi näytekohtainen erittely on nähtävissä liitteessä 4. Sulfidipitoiset kivet Sulfidiköyhät kivet Kivilaji AVS I Vulkan. I INV Liuskeet AVS II Vulkan. II wcht n=28* n=5 n=7 n=2 n=4 n=2 n=7* n=1 S % 6,23 2,32 2,43 16,18 0,32 0,12 0,02 CO 3-C % 3,40 4,03 3,31 1,92 4,97 1,49 0,17 AP 194,6 72,4 75,9 505,7 9,9 3,6 0,6 kg CaCO 3/t NP (CO 3-C) 283,4 335,9 275,4 160,2 413,8 124,4 14,3 kg CaCO 3/t NP (testi) 237,2 289,4 241,5 134,4 369,5 109,9 11,6 kg CaCO 3/t NPR (CO 3-C) 2/1 6/1 4/1 1/1 74/1 34/1 25/1 NNP (CO 3-C) NPR-testi 2/1 5/1 3/1 1/1 65/1 29/ 20/1 NNP-testi n=5 n=1 n=2 n=1 n=1 NAGpH 8,76 8,94 8,30 9,24 ph NAG (ph 4,5) kg H 2SO 4/t NAG kg H 2SO 4/t * Vulkaniitti II-ryhmästä on poistettu kaksi näytetulosta niiden poikkeavan suuren neutralontipotentiaalisuhteen johdosta. Suhde oli yli kolmekymmentäkertainen (liite 4) muiden ryhmään kuuluvien näytteiden keskiarvoon verrattuna.

92 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 12 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Kaivannaisjätedirektiivin liitedokumentin liitteessä 4 NP/AP-suhteen ollessa 2/1 4/1 kivet voivat olla potentiaalisesti happoa muodostavia, jos niiden sulfidit ovat huomattavasti reaktiivisempia kuin neutraloivat mineraalit (taulukko 2, Price et al. 1997). Sulfidipitoisten pyroklastisten vulkaniittien (INV) keskimääräinen NP/AP-suhde oli 4/1 ja sulfidipitoisten mafisten vulkaniittikivien 6/1 (kts. myös liite 4). Sulfidipitoisista mafisista vulkaniittinäytteistä (MML) kolmessa näytteissä suhdeluku oli välillä 2/1-4/1 ja neljässä näytteessä yli 4/1. Mainituista sivukiviryhmistä osassa neutraloiva karbonaattimineraali oli hitaasti rapautuva ankeriitti ja osassa reaktiivisempi kalsiitti. Mineralogian perusteella voidaan päätellä sulfidipitoisten INV- ja osan MML-kivistä kuuluvan potentiaalisesti happoa muodostavaan ja osan happoa muodostamattomaan sivukiviryhmään. Sulfidiköyhissä sivukiviryhmissä (AVS, MML, UMV, MPL, wcht) neutralointipotentiaalisuhde on yli 3/1. Suhdeluku vaihteli välillä 5/1-141/1 (max 1330/1, liite 4), mikä viittaa kivien suureen neutralointikykyyn. Karbonaattisen hiilipitoisuuden perusteella laskettu NP/AP-suhdeluku (NPR CO 3 -C%) oli osassa näytteissä suurempi kuin NP-testin perusteella laskettava NP/AP-suhde (NPR-testi, liite 4). Ero johtuu todennäköisesti ankeriitin hitaasta liukenemisesta NP-testissä, kun taas karbonaattisen hiilen määrityksessä ankeriitti liukenee kokonaan. Ultramafisista ja mafisista kivistä laskettu CaCO 3 -määrä oli osassa näytteistä hieman suurempi kuin karbonaattisesta hiilestä laskettu CaCO 3. NP-testissä, mineraalien liukenemisreaktioissa on mukana myös Mg-valtaisten silikaattien puskurointikyky (kationivaihtoreaktiot). NAG-testin tulosten perusteella sulfidipitoiset sivukivet eivät olisi happoa muodostavia kiviä toisin kuin karbonaattisen hiilen määrän tai NP-testitulosten perusteella lasketun NP/AP-suhdeluvun mukaan (taulukko 6). NAG-testi tehtiin neljälle sulfidipitoiselle (AVS, MML, INV) ja yhdelle sulfidiköyhälle (AVS) sivukivinäytteelle. GTK:n keväällä 2006 Suurikuusikon sivukivinäytteistä tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että NAG-testeissä ei käynnisty vastaavanlaista sulfidihapettumista kuin luonnon sivukiven läjitysoloissa. Todennäköisesti vetyperoksidikäsittelyssä liukenee rikkiä ja metalleja vain jauhatuksessa rikkoutuneilta kidepinnoilta. Tähän viittaa myös NAG-testin ph-tulokset (ph>8, taulukko 6) Liukoisuustesti Yksivaiheisen ravistelutestin (liukoisuustesti SFS-EN ) tulokset ovat esitetty liitteessä 5. Liukoisuustestissä liukeni merkittävissä määrin Ca, Mg, K, Na, S (josta pieni osa sulfaattista rikkiä, SO 4 ), Cl ja F. Mainitut alkuaineet ovat todennäköisesti liuenneet silikaatti- ja karbonaattimineraalien rikkoutuneilta kidepinnoilta. Sulfaatti-, kloridi- ja fluoripitoisuudet alittavat pysyvälle (SO 4 : mg/kg, Cl: 800 mg/kg, F: 10 mg/kg) ja tavanomaiselle (SO 4 : mg/kg, Cl: mg/kg, F: 150 mg/kg) jätteelle asetetut raja-arvot, jotka perustuvat kaksivaiheeseen ravistelutestiin (SFS-EN , Vna 202/2006).

93 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 13 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Testissä liukeni merkittäviä määriä myös arseenia 0,25-10,1 mg/kg ja antimonia 0,13-8,5 mg/kg. Verrattuna niiden kokonaispitoisuuksiin (As: mg/kg, Sb: mg/kg) oletettavaa on, että metalloidit ovat liuenneet rikkoutuneilta arseeni- ja antimonisulfidien kidepinnoilta (gersdorffiitti ja gudmundiitti). Arseenin pitoisuudet ylittivät pysyvälle (0,5 mg/kg) ja tavanomaiselle (2 mg/kg) jätteelle asetetun raja-arvon kolmessa sivukivinäytteessä (AVS I, AVS II, INV). Kaikkien tutkittujen sivukivinäytteiden antimonipitoisuudet ylittivät pysyvän jätteen raja-arvon (0,06 mg/kg). Tavanomaisen jätteen raja-arvon (0,7 mg/kg) ylittyi samoissa kolmessa kivinäytteessä kuin arseenin kohdalla. Värimetallien pitoisuudet olivat hyvin pieniä tai alle testin alimpien määritysrajojen. Liukoisuustestitulosten perusteella ei saada luotettavaa kuvaa pitkällä aikavälillä liukenevien metalloidien ja metallien määristä (ARD-reaktio). Testin tulokset heijastavat lähinnä alkuaineiden irtoamista jauhatuksessa rikkoutuneiden mineraalikiteiden pinnoilta (Räisänen et al. 2003). GTK:n aiemmissa tutkimuksissa ilmeni, että ravistelutestin ensimmäisessä vaiheessa (L/S 2) alkuaineiden liukenevuus oli suurinta, eikä juurikaan kasvanut toisessa vaiheessa (L/S 8), jolloin maksimiliukoisuuspitoisuudet (L/S 10) olivat lähes yhtä suuret kuin ensimmäisestä vaiheesta (L/S 2) mitatut pitoisuudet. Tästä syystä yksivaiheisen ravistelutestin tulokset ovat verrattavissa jätteen kaatopaikkakelpoisuuden kaksivaiheisen ravistelutestin raja-arvoihin. 4. Sivukivien ympäristökelpoisuus Sivukivien mineralogisen ja kemiallisen koostumuksen perusteella ympäristökelpoisia sivukiviä ovat vaalea sertti (wcht), sulfidiköyhät mafiset vulkaniittikivet (MML, MPL, UMV) ja muuttuneet vulkaniitit ja sedimenttikivet (AVS). Ympäristökelpoisuuden perusteena on edellä mainittujen sivukiviryhmien heikko haponmuodostuspotentiaali ja pieni haitta-aineiden liukoisuusriski. Sulfidiköyhissä mafisissa vulkaniiteissa ja AVSkivissä arseeni-, nikkeli- ja kromipitoisuudet ylittivät PIMA-asetuksen ylemmät ohjearvot. Voidaan kuitenkin olettaa, että kivien rapautuminen ja em. haitallisten metallien liukoisuusriski on pieni kivien alhaisen rautasulfidipitoisuuden ( 0,5 %) vuoksi. Vaaleaa serttikiveä voidaan käyttää murskeena maarakentamisessa kaivosalueella ja kaivosalueen ulkopuolella, mikäli se teknillisiltä ominaisuuksiltaan täyttää käyttötarkoitukselle asetetut tekniset vaatimukset. Sulfidiköyhiä mafisia vulkanitteja ja AVS-kiviä voidaan käyttää maarakentamisessa kaivosalueella, mikäli ne täyttävät käyttötarkoituksen tekniset vaatimukset. Edellä mainitut sivukivet voivat soveltua käytettäväksi kaivosalueen ulkopuolella täyttö- tai rakennusmateriaalina niissä kohteissa, joihin ne teknisiltä ominaisuuksilta soveltuvat, esimerkiksi kaatopaikkojen maarakentamisessa (lievästi pilaantunut maa-aines). Sulfidiköyhistä hyvän neutralointipotentiaalin omaavia kiviä ovat mafiset ja ultramafiset kivet sekä AVS-kivet, jotka soveltuvat sivukivien läjityksessä happoa muodostavien sivukivien neutralointiin.

94 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 14 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Sulfidipitoiset liuskeet (ARG, bcht, BIF), muuttuneet vulkaniitit ja sedimenttikivet (AVS) ja mafiset vulkaniitit (MML) ja pyroklastiset vulkaniitit (INV) eivät ole ympäristökelpoisia kiviä käytettäväksi maarakennuskohteisiin rauta- ja arseenisulfidien ja/tai haittametallipitoisuuden tai rapautumisherkkyyden (S > 1 %) vuoksi. Liuskekivet ja AVS-kivet ovat happoa muodostavia kiviä. Heikon neutralointipotentiaalin ja PIMAasetuksen ylemmät ohjearvot ylittävien haitta-ainepitoisuuksien vuoksi liuskekiviin liittyy pitkällä aikavälillä arseenin, kuparin, nikkelin ja antimonin liukoisuusriski ja AVS-kiviin arseenin ja kuparin liukoisuusriski. Mineralogisen koostumuksen perusteella osa INVkivistä ja osa MML-kivistä on potentiaalisesti happoa muodostavia, koska niiden neutraloiva karbonaattimineraali on hitaasti liukeneva ankeriitti. Tästä syystä niihin myös liittyy pitkällä aikavälillä arseenin ja nikkelin liukoisuusriski. Kivien arseeni- ja nikkelipitoisuudet ylittivät PIMA-asetuksen ylemmät ohjearvot. Kalsiitti- ja dolomiittipitoiset INV- ja MML-kivet ovat happoa muodostamattomia ja niihin ei liity haitta-aineiden liukoisuusriskiä. Hyvän neutralointikyvyn seurauksena sulfidien hapettumisreaktiossa liukenevien metallit ja metalloidit potentiaalisesti saostuvat osittain suoraan läjitykseen, jolloin suotovesien haitta-ainepitoisuudet jäävät pienemmiksi kuin happoa tuottavien kivien suotovesien (Räisänen 2004). Kuopiossa Anna Tornivaara Tutkimusassistentti Marja Liisa Räisänen Tutkimusprofessori, FT

95 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 15 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Lähteet ARD Test Handbook, project P387A Prediction & Kinetic Control of Acid Mine Drainage Amira International Ltd. Blowes D.W., Ptacek, C. J. & Jurjovec, J Mill tailings: hydrology and geochemistry. In: Jambor, J.L., Blowes, D.W. & Ritchie, A.I.M. Environmental aspects of mine wastes. Mineralogical Association of Canada, Short Course Series volume 31, Vancouver, British Columbia, Doležal, J., Povondra, P. & Sulcek, Z Decomposition techniques in inorganic analysis. London: Iliffe Books Ltd, 224 p. EC Reference Document on Best Available Techniques for Management of tailings and Waste Rock in Mining Activities. July European Comission, Directorate- General JRC Joint Research Center, Institute for Prospective Technological Studies, Technologies for Sustainable Development, European IPPC Bureau. 511 p. Jambor, J.L Mine waste mineralogy and mineralogical perspectives of acid-base counting. In: Jambor, J.L., Blowes, D.W. & Ritchie, A.I.M. Environmental aspects of mine wastes. Mineralogical Association of Canada, Short Course Series vol. 31, Vancouver. Lawrence & Wang Determination of neutralization potential in the prediction of acid rock drainage. In: Fourth International Conference on Acid Rock Drainage, Vancouver, B.C. Canada, May 31 June 6, Proceedings, Volume 1. ICARD Miller, S., Robertson, A. & Donohue, T Advances in Acid Drainage Prediction Using the Net Acid Generation (NAG) Test. In: Proceedings of the Fourth International Conference on Acid Rock Drainage, Vancouver, B.C., Canada, vol II, Price, W., Morin, K. & Hutt, N Guidelines for the prediction of acid rock drainage and metal leaching for mines in British Columbia: Part II. Recommended procedures for static and kinetic tests. In: Fourth International Conference on Acid Rock Drainage. Vancouver, B.C. Canada, May 31 June 6, Proceedings, volume 1, pp Räisänen, M.L Luikonlahden vanhan kuparikaivoksen ympäristön nykytila ja suositukset sivukiven läjitysalueiden kunnostukseen, Mondo Minerals Oy. GTK:n julkaisematon raportti. Räisänen, M.L Suurikuusikon käyttökivilouhoksen vulkaanisten sivukivien ympäristökelpoisuus, Agnico-Eagle Finland Kittilä Mine. GTK:n julkaisematon raportti.

96 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 16 Itä-Suomen yksikkö Kuopio K361/42/ Räisänen M. L., Nikkarinen, M., Lehto, O. & Aatos, S Liukoisuustesteistä riskienhallintaan kaivosympäristössä. Vesitalous 1, Räisänen, M.L., Tenhola, M., & Mäkinen, J Effects of mineralogy and physical properties on till geochemistry in central Finland. Bull. Geol. Soc. Finland 64 (1), Valtioneuvoston asetus 214/2007, maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista, Valtioneuvoston asetus 202/2006, kaatopaikoista annetun valtioneuvoksen päätöksen muuttamisesta, Helsingissä Valtioneuvoston asetus 591/2006, eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa, Helsingissä Liitteet Liite 1. Sivukivinäytteiden mineraloginen koostumus Liite 2. Sivukivinäytteiden metalli- ja metalloidipitoisuudet ja PIMA-asetuksen ylemmät ohjearvot Liite 3. Sivukivinäytekohtaiset pääalkuaineiden oksidiosuudet Liite 4. Sivukivinäytteiden haponmuodostus- (AP) ja neutralointipotentiaalit (NP) ja NP/AP-suhteet Liite 5. Sivukivinäytteiden kaikki alkuperäiset laboratorioanalyysitulokset

97 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Liite 1 K361/42/2007 Sivukivien näytekohtainen mineraalijakauma prosentteina. Taulukossa mukana mineraalit, joiden prosenttiosuus on yli viisi (> 5 %) vähintään yhden sivukivinäytteen kohdalla. Kivi ID Plg Kv Mskv Klor Epid Amfb Aug Kals Dolo Anke Side Rik.k Mgn.k Ars.k AVS I AVS ,1 20,4 31,6 0,1 0,3 14,3 5,4 10,5 5,4 AVS ,1 2,2 8,3 1,7 1,1 0,1 1,7 27,0 18,0 0,4 AVS ,7 18,1 15,0 7,8 0,7 28,8 9,4 3,7 AVS ,1 17,5 25,6 3,3 0,5 32,1 10,6 7,0 0,5 AVS ,4 14,9 2,7 11,5 2,0 0,7 1,2 19,9 8,7 AVS II AVS ,8 10,1 41,9 0,1 16,9 19,0 0,2 AVS ,2 27,2 25,8 9,2 5,7 20,1 0,5 Liuskeet ARG ,1 27,3 1,9 21,5 1,9 0,8 12,4 bcht ,4 39,7 0,1 21,2 10,2 9,2 14,5 BIF ,8 0,4 0,2 0,9 91,1 BIF ,1 21,3 0,3 1,7 0,1 6,4 52,4 INV INV ,6 20,4 41,4 2,4 3,3 10,7 4,2 4,8 INV ,1 14,3 10,6 14,5 0,1 14,8 2,6 16,2 Vulkaniitit I MML ,6 9,2 0,3 27,4 0,2 9,7 3,7 MML ,0 9,2 22,9 2,0 0,6 2,6 3,9 35,9 0,1 4,8 0,0 0,1 MML ,1 28,3 10,0 31,0 0,1 0,1 10,4 1,4 MML ,2 3,6 6,0 27,4 0,4 35,8 0,2 0,2 16,5 0,5 MML ,8 0,5 9,2 0,1 0,8 0,2 3,8 32,5 2,1 1,4 MML ,5 4,7 30,2 0,5 25,0 1,2 0,7 MML ,3 37,1 9,8 0,1 5,2 41,6 1,9 1,8 Vulkaniitit II MPL ,1 11,9 10,4 25,0 4,8 21,50 2,20 6,1 MML ,5 18,6 20,0 0,6 0,1 0,1 0,6 16,8 24,7 MPL ,7 1,5 29,9 26,7 15,0 4,9 1,8 0,6 UMV ,6 23,2 31,7 17,8 UMV ,6 20,1 48,0 0,7 MPL ,3 3,7 26,4 19,3 5,7 10,6 6,0 0,1 0,1 0,6 MPL ,8 6,9 0,2 28,7 23,7 18,3 3,9 0,1 0,2 MML ,5 24,9 11,4 36,2 3,7 2,4 19,4 MML ,6 8,4 0,1 16,8 10,9 22,6 13,5 1,7 0,7 wcht ,6 0,2 0,2 Sivukivinäytekohtaiset alkuainepitoisuudet (mg/kg kuiva-ainetta) keskeisten metalloidien ja metallien osalta. Asetuksen raja-arvot ovat taulukon alalaidassa. Taulukkoon on korostettu asetuksen ylemmän ohjearvon ylittävät tulokset. Analyysit on tehty XRF-menetelmällä sekä kuningasvesiuutolla (aqua regia, AR).

98 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Liite 2 K361/42/2007 V V Cr Cr Ni Ni Cu Cu Zn Zn As As Sb Sb Kivilaji Näyte mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg tunnus XRF AR XRF AR XRF AR XRF AR XRF AR XRF AR XRF AR AVS < AVS < AVS <100 9 AVS < AVS <30 <10 <100 7 AVS * < AVS <100 2 ARG <30 22 <100 7 bcht < BIF BIF < INV INV MML * <30 < <100 8 MML < MML <30 21 <100 4 MML <30 < <100 8 MML < MML MML < MPL MML <100 5 MPL <30 <10 <100 1 UMV <100 4 UMV < MPL <30 <10 < MPL <30 <10 < MML <30 <10 <100 1 MML <30 17 <100 2 wcht <30 2 <30 3 <20 <3 <20 4 <20 6 <30 <10 <100 0 PIMA Ylempi ohjearvo * = Happoliukoiset pitoisuudet ovat varsinaisen ja rinnakkaisnäytteen keskiarvopitoisuuksia.

99 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Liite 3 Sivukivien näytekohtaiset XRF-analyysin pääalkuaineoksidipitoisuudet (kuivapaino-%). K361/42/2007 Rock Sample Na 2O MgO Al 2O 3 SiO 2 P 2O 5 K 2O CaO TiO 2 MnO Fe 2O 3 Type ID % % % % % % % % % % AVS ,9 6,4 8,9 39,1 0,1 2,1 11,2 1,2 0,2 10,6 AVS ,7 2,7 6,9 35,4 0,2 1,4 6,0 0,6 0,3 24,9 AVS ,0 4,4 10,3 49,5 0,2 0,9 5,7 1,2 0,2 12,5 AVS <0,067 5,1 2,9 45,7 0,5 0,8 10,5 0,4 0,4 13,5 AVS ,7 5,3 10,5 42,7 0,2 0,9 7,2 1,2 0,1 15,0 AVS <0,067 8,7 7,9 32,8 0,1 2,1 14,8 1,3 0,3 8,7 AVS ,6 7,5 9,9 39,0 0,2 0,5 11,2 1,7 0,2 11,8 ARG ,6 6,2 12,1 49,3 0,1 0,8 3,6 1,4 0,1 16,8 bcht ,2 6,3 8,9 29,3 0,1 2,0 12,4 1,5 0,3 14,4 BIF <0,067 0,2 0,8 11,0 <0,014 0,2 1,8 0,1 0,0 45,7 BIF <0,067 2,9 4,9 30,8 0,3 0,3 2,9 0,5 0,1 23,6 INV ,0 5,8 11,4 34,1 0,1 1,9 12,2 1,3 0,3 11,5 INV ,1 5,5 13,6 45,9 0,1 1,2 8,8 0,9 0,2 12,2 MML ,7 4,7 11,9 33,7 0,6 1,4 8,9 3,2 0,2 14,7 MML ,6 6,2 11,8 35,1 0,1 2,6 10,7 1,3 0,3 11,7 MML ,5 6,0 12,0 46,6 0,1 1,2 7,2 0,7 0,2 11,5 MML ,7 5,5 10,1 30,1 0,8 0,9 16,6 2,9 0,2 13,7 MML ,7 5,9 12,5 38,0 0,2 1,3 9,6 1,3 0,2 11,6 MML ,1 7,2 9,9 36,1 0,1 1,1 14,3 1,3 0,2 11,5 MML ,5 5,6 10,5 30,4 0,1 2,3 12,3 1,4 0,3 14,3 MPL ,4 6,6 13,7 51,4 0,1 0,9 7,2 0,9 0,2 11,9 MML ,9 4,8 11,3 43,9 0,0 2,0 9,1 0,6 0,3 9,5 MPL ,1 6,6 14,3 45,0 0,1 0,0 11,6 1,9 0,2 13,7 UMV <0,067 15,4 3,6 41,0 0,0 0,0 10,1 0,6 0,2 9,8 UMV <0,067 15,2 9,2 34,0 0,1 0,0 8,6 1,5 0,2 13,4 MPL ,4 6,2 13,5 47,2 0,1 0,4 10,1 1,9 0,2 14,2 MPL ,7 6,5 13,6 44,4 0,1 0,3 11,7 2,0 0,4 14,4 MML ,4 10,1 12,4 40,7 0,1 0,7 6,5 1,9 0,2 13,5 MML ,1 7,4 13,6 50,3 0,1 0,2 9,1 0,7 0,2 12,0 wcht <0,067 <0,033 0,1 97,6 <0,014 0,0 0,6 <0,005 0,0 0,7

100 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Liite 4 K361/42/2007 Sivukivinäytteiden neutralointi- (NP) ja haponmuodostuspotentiaali (AP) sekä niistä laskettu neutralointipotentiaalisuhde (NPR). NPR (CO 3 -C %) on määritelty perustuen karbonaattihiilen määrään ja NPR-testi on määritetty happo-emästitrausmenetelmällä. Taulukossa on korostettu suhdeluvun 3/1 alle jäävät NPR-arvot. Kivi- Näyte S Karb. C Ei karb. C AP NP (CO 3-C) NP-testi NPR NPR laji ID % % % kgcaco 3/t kgcaco 3/t kgcaco 3/t (CO 3 C %) (-testi) AVS I AVS ,81 4,63 1,07 119,1 385,9 343,0 3,2 2,9 AVS ,90 2,36 3,05 434,4 196,7 157,0 0,5 0,4 AVS ,87 2,67 1,01 89,7 222,5 169,0 2,5 1,9 AVS ,06 4,48 1,05 189,4 373,4 313,0 2,0 1,7 AVS ,50 2,86 1,03 140,6 238,4 204,0 1,7 1,5 AVS II AVS ,13 6,24 0,62 4,1 520,0 452,0 128,0 111,3 AVS ,50 3,69 0,67 15,7 307,5 287,0 19,6 18,3 Liuskeet ARG ,55 0,62 1,89 142,2 51,7 52,2 0,4 0,4 bcht ,78 5,12 0,91 211,9 426,7 380,0 2,0 1,8 BIF ,20 0,25 4, ,3 20,8 34,3 0,0 0,0 BIF ,20 1,70 18,50 412,5 141,7 70,9 0,3 0,2 INV INV ,53 4,81 0,31 79,1 400,9 336,0 5,1 4,2 INV ,33 1,80 0,16 72,8 150,0 147,0 2,1 2,0 Vulkaniitit I MML ,12 4,43 0,20 97,5 369,2 187,5 3,8 1,9 MML ,18 4,57 0,44 68,1 380,9 330,0 5,6 4,8 MML ,85 2,99 0,42 26,7 249,2 206,0 9,3 7,7 MML ,27 3,46 0,87 102,2 288,4 294,0 2,8 2,9 MML ,09 3,96 0,27 34,1 330,0 276,0 9,7 8,1 MML ,01 3,72 0,38 31,6 310,0 297,0 9,8 9,4 MML ,69 5,08 0,55 146,6 423,4 435,0 2,9 3,0 Vulkaniitit II MML ,08 4,46 0,27 2,6 371,7 268,0 140,8 101,5 UMV ,23 4,37 0,09 7,3 364,2 336,0 50,0 46,1 MML ,07 0,14 0,15 2,0 11,9 19,1 5,8 9,4 MPL ,09 0,60 0,10 2,8 49,9 52,7 17,6 18,5 MPL ,13 0,38 0,06 3,9 31,8 40,8 8,1 10,4 MPL ,09 0,30 0,07 3,0 24,9 31,1 8,4 10,5 MPL ,11 0,20 0,15 3,5 16,6 21,7 4,8 6,3 MML ,01 2,50 0,34 0,2 208,4 189,0 1333,4 1209,6 UMV ,01 3,59 0,06 0,3 299,2 279,0 947,9 884,0 wcht ,02 0,17 0,40 0,6 14,3 11,6 25,2 20,4

101 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Liite 5 K361/42/2007 HUOM! Ainoastaan liukoisuustestin tulokset mukana, muut tulokset liitetään paperiversioon. Liite 5. Suurikuusikon sivukivinäytteiden kemialliset ja mineralogiset analyysitulokset Liite sisältää tulokset seuraavista laboratorioanalyyseistä: A. SEM-MLA-menetelmä B. Monialkuainemääritys XRF-menetelmä (GTK + 175X) Kuningasvesiuutto (GTK 511) Monialkuainemääritys ICP-OES-tekniikalla (GTK + 511P) Alkuainemääritys GFAAS-tekniikalla (GTK + 511U) S:n määritys rikkianalysaattorilla (GTK + 810L) C:n määritys hiilianalysaattorilla (GTK + 811L) C karb ja C ei karb määritys hiilianalysaattorilla (GTK 816L) Neutralisaatiopotentiaalin (NP) määritys (GTK 827T) C. NAG-testi (GTK 826T1) D. Liukoisuustesti SFS-EN (GTK 229)

102 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLABORATORIO FINAS-akkreditoitu testauslaboratorio T 025 SELVITYS AGNICO EAGLE FINLANDIN SUURIKUUSIKON KAIVOKSEN KAIRANÄYTTEIDEN LIUKOISUUDESTA, LIUKOISUUSTESTI SFS-EN

103 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geopalvelut Susanna Arvilommi AGNICO-EAGLE FINLAND, SELVITYS SUURIKUUSIKON KAIVOKSEN KAIRANÄYTTEIDEN LIUKOISUUDESTA. Tilaaja: Näyte: GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Marja-Liisa Räisänen ja Anna Tornivaara PL KUOPIO Kairanäyte GTK:n analyysitilausnumero: Tekijän yhteystiedot: Geologian tutkimuskeskus Geopalvelut Susanna Arvilommi PL Kuopio puh fax sähköposti: Kuopio 2006

104 Toimeksianto Geologian tutkimuskeskuksen Geolaboratorio Kuopio sai Marja-Liisa Räisäsen ja Anna Tornivaaran toimeksiannon selvittää menetelmällä SFS-EN Agnico Eagle Finlandin Suurikuusikon kaivoksen kairanäytteiden liukoisten aineiden laatua ja määrää. Näytteillä oli tilaajan antamat näytetunnukset: , , , ja Testi- ja mittaustulokset Liukoisuustestin SFS-EN tulokset on esitetty tämän raportin taulukossa 1. Liukoisuustestin SFS-EN kuvaus Standardi SFS-EN Jätteiden karakterisointi. Liukoisuus. Jauhemaisten tai rakeisten jätemateriaalien ja lietteiden liukoisuuden laadunvalvontatesti. Osa 1: Yksivaiheinen ravistelutesti uuttoliuoksen ja kiinteän jätteen suhteessa 2 l/kg jätteen raekoon ollessa alle 4 mm (raekoon pienentäminen tarvittaessa). Liukoisuustestissä uutetaan kiinteää < 4 mm raekokoon murskattua, seulottua ja homogenoitua testimateriaalia ravistelijassa 24 tuntia L/S (liuos/kiinteä) suhteella 2 ja pyöritysnopeudella 10 kierrosta minuutissa. Testi tehdään huoneen lämpötilassa (20 ± 5 o C). Uuttoliuoksena käytetään deionisoitua vettä, jonka ph on säädetty typpihapolla arvoon 4.0. Ravistelun jälkeen näyte suodatetaan 0,45 μm suodattimen läpi. Suodoksesta mitataan ja lasketaan liuenneiden aineiden pitoisuudet. Tulokset ilmoitetaan yksikkönä mg/kg alkuperäisen näytteen kuivapainoa kohti. Kemialliset analyysit Liukoisuustestin SFS-EN liuoksista pitoisuusmääritykset tehtiin ICP-MS- ja ICP-OEStekniikoilla. Anionit mitattiin ionikromatografilla (IC) ja elohopea CVAAS tekniikalla.

105 Taulukko 1. Näytetunnus: Näytteen kosteus % 0,04 0,1 0,05 0,03 0,04 Näytteen massa g Liukoisuus / uutto. L/S = 2 Liukoisuus / uutto. L/S = 2 Liukoisuus / uutto. L/S = 2 Liukoisuus / uutto. L/S = 2 Liukoisuus / uutto. L/S = 2 Alkuaine / ioni mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Al 0,49 0,41 0,24 0,82 0,57 As 0,25 2,5 10,1 2,3 0,40 B 0,04 0,05 0,04 0,05 0,03 Ba < 0,02 < 0,02 < 0,02 < 0,02 < 0,02 Be < 0,002 < 0,002 < 0,002 < 0,002 < 0,002 Ca 64,6 57, ,6 48,2 Cd < 0,0001 < 0,0001 < 0,0001 < 0,0001 < 0,0001 Co 0,0009 0,002 0,003 < 0,0001 0,0004 Cr < 0,0002 0,0003 0,002 < 0,0002 < 0,0002 Cu < 0,0004 0,0004 < 0,0004 < 0,0004 < 0,0004 Fe < 0,1 < 0,1 < 0,1 < 0,1 < 0,1 Hg 0, , , ,0003 0,00004 K 18,4 33,2 35,2 15,6 15,6 Li < 0,04 < 0,04 < 0,04 < 0,04 < 0,04 Mg 36, ,4 8,8 26,8 Mn 0,08 0,08 < 0,04 < 0,04 < 0,04 Mo 0,03 0,03 0,008 < 0,006 0,007 Na 14,5 4,2 3,4 6,4 8,4 Ni 0,005 0,03 0,1 0,005 0,01 P < 0,16 < 0,16 < 0,16 < 0,16 < 0,16 Pb < 0,0002 < 0,0002 < 0,0002 < 0,0002 < 0,0002 S ,8 26,8 26,8 Sb 0,13 1,2 1,6 8,5 0,60 Se 0,002 0,003 0,003 < 0,002 < 0,002 Sr 0,15 0,09 0,12 0,06 0,12 Ti < 0,04 < 0,04 < 0,04 < 0,04 < 0,04 V 0,003 0,01 0,03 0,005 0,004 Zn < 0,01 < 0,01 < 0,01 < 0,01 < 0,01 SO ,4 10,2 19,1 Cl 4,8 3,5 4,4 1,4 2,7 F 8,0 1,8 < 2,0 < 2,0 9,8 ph 8,48 8,61 8,37 8,71 8,64 Sähkönjohtavuus ms/m 37,4 33,9 33,1 17,1 27,1 Redox* mv * redox lukema otettu 2 minuuttia mittauksen aloittamisesta

106 Virhearvio Liukoisuustestin uuttoprosessin ja alkuainemittauksen yhteisvirhe taulukon 1. tuloksissa on ± 30 %. Näytteenoton ja näytekäsittelyn virhe ei sisälly virhearvioon. Kuopio Lea Hämäläinen laboratoriopäällikkö Susanna Arvilommi kemisti

107 NP3 CIL 2 CIL k ontti 1 kontti 1 (defun c:c0 () (command "copybase" "0,0,0")(princ)) LYSIMETRI LYSIMETRI

108 Asiakirjan nimi / Document name Toimintaohje sivukiven läjitykseen Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (7) Laatija(t) Leena Rajavuori Hyväksyjä Toimintaohje sivukiven läjitykseen

109 SISÄLLYSLUETTELO Asiakirjan nimi / Document name Toimintaohje sivukiven läjitykseen Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (7) Laatija(t) Leena Rajavuori Hyväksyjä 1. Tausta Sivukiven luokittelu Ennen louhintaa Avolouhos Maanalainen kaivos Läjitys Vaihe Vaihe Pohjakerros Läjitys Malmin varastointi Vaihe

110 Asiakirjan nimi / Document name Toimintaohje sivukiven läjitykseen Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (7) Laatija(t) Leena Rajavuori Hyväksyjä 1. Tausta Suurikuusikon kaivoksen ympäristölupa edellyttää, että: louhittava sivukivi, jonka rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja neutralointipotentiaalin (NP) suhde haponmuodostuspotentiaaliin (AP) on pienempi kuin 3:1, on sijoitettava siten, että etäisyys sivukivikasan reunoihin ja pohjaveden pintaan on vähintään viisi metriä. mahdollisesti happoa muodostavan sivukiven ylä- ja alapuolelle on sijoitettava neutralointipotentiaalia omaavaa kiveä paksuudelta, joka laskennallisesti riittää estämään haponmuodostuksen. 2. Sivukiven luokittelu Kivilajien mineralogiaan ja näytteistä otettuihin alkuaineanalyyseihin (As, Sb, S, C Carbonate ) perustuen kivilajityypit luokitellaan OK- ja PWR-luokkiin seuraavasti: A. Normaalit, ei haitalliset sivukivet (OK) Rikkipitoisuus alle 0,5 % tai rikkipitoisuus yli 0,5 % ja NP:AP 3 As < 500 ppm kivilajille AVS (sedimenttikivi) As < ppm muille kivilajeille Sb < 50 ppm B. Mahdollisesti ongelmalliset sivukivet (PWR) Rikkipitoisuus yli 0,5 % ja NP:AP < 3 As > 500 ppm kivilajille AVS As > ppm muille kivilajeille Sb > 50 ppm Avolouhos Kivilajityypit mallinnetaan 3D-malleina (solideina) kairaustulosten ja kartoitusten perusteella. Luokitukset mallinnetaan ja talletetaan kaivossuunnittelujärjestelmään (Surpac tai vastaava) louhinnan suunnittelua ja ohjausta varten. Maanalainen kaivos Kivilajityypit luokitellaan louhintayksiköittäin (katko kohtaisesti) kairaustulosten ja kartoitusten perusteella. Luokitukset talletetaan tuotannonohjausjärjestelmään (InSite tai vastaava) louhinnan suunnittelua ja ohjausta varten.

111 Asiakirjan nimi / Document name Toimintaohje sivukiven läjitykseen Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (7) Laatija(t) 2.1 Ennen louhintaa Leena Rajavuori Hyväksyjä Avolouhos Louhinnan kohteena olevat alueet kartoitetaan säännöllisesti kaivoksen geologin toimesta. Kartoituksessa kiinnitetään erityistä huomiota kiisujen ja karbonaattien määrään. Etukäteisluokitukseen ja kartoitukseen perustuen geologi luokittelee räjäytetyn louheen joko OK- tai PWR-luokkaan. Mikäli etukäteisluokittelu ja kartoitus ovat ristiriidassa, pidetään kartoitustietoa oikeana. Epävarmoissa tilanteissa louhe luokitellaan PWR-luokkaan. Geologi välittää luokitustiedon suoraan lastaus- ja kuljetusurakoitsijoiden työnjohdolle. Kontrollinäytteitä otetaan varmennusanalysointeja varten avolouhinnassa jokaisesta räjäytyksestä joko avolouhoksesta tai läjityspaikalta Maanalainen kaivos Louhintakohteiden (perien/katkojen) luokittelu tehdään ennen räjäytystä pääsääntöisesti kairausnäytteiden kivilajien ja kairanäytteistä tehtyjen analyysien perusteella. Yksittäinen katko luokitellaan kuuluvaksi yhteen kategoriaan (malmi, OK-kivi tai PWR-kivi). Epävarmoissa tilanteissa katko luokitellaan PWR-luokkaan. Geologi välittää luokitustiedon työnjohtajille tuotannonohjausjärjestelmän kautta. Kontrollinäytteitä otetaan varmennusanalysointeja varten läjityspaikalta. 3. Läjitys Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhosten ja maanalaisen kaivoksen peränajojen sivukivet läjitetään läjitysalueelle (liite 1), jonka kokonaislaajuus on noin 72 ha ja tilavuus noin 21 Mm 3. Läjitysalue on pääosin avosuota ja rämettä, jossa maanpinnan korkeudet ovat välillä mpy ja turpeen paksuus 1,0 2,5 metriä. Alueen keskiosalla on noin 15 ha laajuinen Korkeakuusikko-niminen laakea metsäinen mäki, jonka laki on +216 mpy. Mäki on moreenia ja kallio on lähellä maanpintaa.

112 Asiakirjan nimi / Document name Toimintaohje sivukiven läjitykseen Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (7) Laatija(t) Leena Rajavuori Hyväksyjä Läjitysalueen rakentaminen ja läjityksen suoritustapa perustuvat työselitykseen Sivukiven läjittäminen Suurikuusikko-läjitysalueelle, Geobotnia Oy, Vaihe 1 Läjityksen vaihe 1 alkoi lokakuussa 2007 ja päättyi helmikuussa Sen aikana rakennettiin tieyhteys avolouhoksen pääkuljetustieltä sivukiven läjitysalueen itäreunaan, kaadettiin puusto Korkeakuusikon mäeltä ja tehtiin pohjatäyttö noin 7 ha alueelle tasoon mpy, viisi metriä pohjavesipinnan yläpuolelle. Kaikki pohjatäytössä käytetty louhe oli neutraloivaa OK-luokan sivukiveä Suurikuusikon avolouhoksesta. 3.2 Vaihe Pohjakerros Vaihe 2 käsitti koko 72 ha läjitysalueen pohjakerroksen rakentamisen. Pohjatäytössä käytettiin vain OK-luokan sivukiveä. Vaihe 2 alkoi maaliskuussa 2008 ja kesti vuoteen 2010 saakka. Puusto kaadettiin ja hakkeeksi kelpaava hyödyntämiskelpoinen osa kerättiin talteen. Pohjatäyttöä jatkettiin vaihe 1 läjitysalueelta sekä etelään että pohjoiseen. Läjitysalueen koilliskulmaan varattiin matalapitoisten malmien väliaikaista varastointia varten erillinen alue LGP eli Low Grade Pad. Työtavat olivat samat kuin vaiheessa 1. Pohjatäyttö ajettiin yhtenä kerroksena. Lohkarekoolla ei ollut vaatimuksia. Penkereen päädyssä louhe kipattiin tai puskettiin etuluiskaan. Suoraan kipattaessa käytettiin suojapenkkaa. Lopullisille sivuille jääneet vyörymisalttiit lohkareet työnnettiin alan. Penkereen kaltevuudeksi jäi vierintäkulma eli noin 1:1,25. Pintamaat ja alle 1 m paksut turvekerrokset, jotka kokoonpuristuvat hyvin ohueksi ja jäävät louheen alle huokostilaan, eivät aiheuta stabiliteettiriskiä ja ne jätettiin louheen alle. Alueella, jossa turpeen paksuus on suurempi kuin 1,0 m, varmistettiin että louhe painuu turpeen alle ja syrjäytti turvetta. Turve sai tunkeutua louhetäytön huokostilaan. Stabiliteetin varmistamiseksi on olennaista, että alimmat lohkareet tukeutuvat turpeen alla olevan moreenin pintaan.

113 Asiakirjan nimi / Document name Toimintaohje sivukiven läjitykseen Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (7) Laatija(t) Leena Rajavuori Hyväksyjä Penkereen pää pyrittiin pitämään kiilamaisena, jolloin saatiin turve liikkumaan sivulle päin ja vähennettiin riskiä turpeen jäämisestä louheen alle. Jos turvevalli nousi lähelle penkereen yläpintaa, sitä siirrettiin penkereen edestä sen sivulle tai ajettiin irtomaan läjitysalueelle. Läjitysalueen reunoille rakennettiin sivuojat, jotka keräävät läjitysalueella muodostuvan pintaveden ja läjityksen alta kertyvän suotoveden. Vedet johdetaan alueen viereisen tasausaltaan kautta tarvittaessa käsiteltäväksi prosessivesien käsittelyjärjestelmään. Prosessivesiä tarkkaillaan kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailuohjelman mukaisesti Läjitys Vaihe 2:n aikana avolouhoksesta alkoi tulla enenevässä määrin PWR-luokan louheita. Niitä läjitettiin pohjatäytön päälle 10 m penkereinä. Sivukiven läjityksen seurantaa varten Suurikuusikon läjitysalue on jaettu säännöllisen kokoisiin osa-alueisiin, joita seuraavassa kutsutaan aumoiksi. Auman koko on N-S suunnassa 200 m ja E-W suunnassa 50 m. Jokaisella aumalla on yksiselitteinen nimi, jonka perusteella se on tunnistettavissa ja jota käytetään sitä koskevia tietoja tallennettaessa. Auman nimi kertoo myös sen läjitetäänkö aumaan PWR- vai OK-kiveä. Aumajako on esitetty liitteessä 2. Läjitystyön aikana aumojen rajat merkittiin hiekalla täytetyillä tynnyreillä tasolle, jonka päälle läjitys tehdään. Aumojen nimet merkittiin kyltein. Läjitettävän sivukiven auman katsotaan olevan täynnä, kun sen läjityspenkereen alareuna on aumajaon mukaisilla rajoilla ja läjityskorkeus on noin kymmenen metriä. Kaivosmittaus mittaa valmiiden aumojen kolmiulotteiset rajat ja tallettaa ne omaan tietojärjestelmäänsä. Penkereen kaltevuudeksi jää vierintäkulma eli noin 1:1,25. Penkereen ulkoreunalle pohjatäytön päälle pyritään jättämään noin 18 m tila, jolloin ulkoreunan kokonaiskaltevuus on neutraloivan kiven kerros huomioiden noin 1:2, Malmin varastointi Sivukiven läjitysalueelle joudutaan varastoimaan tilapäisesti avolouhoksesta tai maanalaisesta kaivoksesta louhittavaa malmia. Malmi jaotellaan eri aumoihin malmin sisäisen vaihtelun perusteella. Sivukivialueelle tilapäisesti varastoidut siirretään joko murskaukseen, murskaamon edessä olevalle varastoalueelle tai LGP:lle heti kun se on mahdollista.

114 Asiakirjan nimi / Document name Toimintaohje sivukiven läjitykseen Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (7) Laatija(t) Leena Rajavuori Hyväksyjä 3.3 Vaihe 3 Vaihe 3 käsittää Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhosten sekä maanalaisen kaivoksen loput sivukivet vuosina Vaihe 3:n toteutetaan seuraavasti: - täyttöä korotetaan noin 10 m portaissa siten, että läjitysalueen reunan yleiskaltevuudeksi muodostuu neutraloivan kiven kerros huomioiden 1:2,5. - OK- ja PWR-luokan kivet läjitetään omiin aumoihinsa - lopputäytön yhteydessä täytetään/tasataan alueen reunojen porrastasanteet ja muotoillaan reunat maisemointisuunnitelman mukaisesti - viimeiseksi läjityskasa peitetään pintamaakerroksella ja maisemoidaan Aumoja tulee sivukivialueelle 4 kerrosta.

115

116 Liite 4

117 LIITE F Kuva F.1. Lysimetrin keräilyallas ja purkuputken suu ennen bitumikermin levitystä Kuva F.2. Bitumikermin levitys keräilyaltaan pohjalle

118 Asiakirjan nimi / Document name Kaivoksen kunnossapitosuunnitelma hajapäästöjen rajoittamiseksi Luokka Pvm. / Versio Sivu ENV (1) Laatija(t) Inka Mella Hyväksyjä Hanna Lampinen Kaivosalueen kunnossapitosuunnitelma hajapäästöjen rajoittamiseksi Liite 2 Johdanto Kittilän kaivoksen kunnossapitosuunnitelma hajapölypäästöjen rajoittamiseksi käsittää kaivosalueella lastauksen ja kuljetuksen aiheuttaman pölyämisen, sekä tiestön, varasto-, sivukiven läjitys-, pintamaiden läjitys- ja rikastushiekkojen läjitysalueiden pölyämisen. Suunnitelman avulla on tarkoitus vähentää edellä mainituista aiheutunutta kaivosalueen pölyämistä. Vastuu Kaivoksen tuotannon teiden (maanalla ja maan päällä), ammuttujen louhosperien, murskanmäen ja sivukiven läjitysalueen pölyämisen ehkäisystä vastaa kaivososasto. Muiden alueiden, kuten varastoalueiden, pintamaiden läjitysalueiden ja yleisen tiestön pölynehkäisystä, vastaa kaivoksen kunnossapito. Ympäristö- ja turvallisuusosasto vastaa rikastushiekka-altaiden pölyämisen ehkäisemistarpeen arvioinnista. Toimintaohje Tuotannon käyttämät tiet maanalla ja maan päällä sekä murskanmäki kastellaan kasteluautolla. Lisäksi ammutut louhosperät kastellaan ennen niiden lastaamista kiviautoon. Näin pyritään välttämään lastauksessa ja kuljetuksessa syntyvää pölyämistä. Muiden yleisten teiden pölyäminen ehkäistään kasteluautolla kastelemalla. Myös varasto-, sivukiven läjitys- ja pintamaiden läjitysalueet kastellaan kasteluautolla. Rikastushiekka-altaiden pinta pyritään pitämään kosteana rikastushiekan läjityssuunnitelmaa seuraamalla. Toteutetuista pölyn torjuntatoimenpiteistä raportoidaan Lapin ELY-keskukselle ympäristönsuojelun vuosiraportissa. Agnico Eagle Finland Kittilän kaivos, Pokantie 541, KIISTALA, puh. (016) , fax. (016) , Y-tunnus

119

120 SUUNNITELMA 16WWE AGNICO-EAGLE FINLAND OY Kittilän kaivoksen sulkeminen Kaivoksen jälkihoitosuunnitelma Sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelma

121 1 Copyright Pöyry Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. Copyright Pöyry Finland Oy

122 1 Esipuhe Yhteystiedot Marja Mustonen Tutkijantie 2 A FI OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus Tel Fax Pöyry Finland Oy Copyright Pöyry Finland Oy

123 Agnico-Eagle Finland Oy 1 KITTILÄN KAIVOKSEN SULKEMINEN Kaivoksen jälkihoitosuunnitelma Sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelma Kittilän kaivokselle on laadittu jälkihoitosuunnitelma ( , Lapin Vesitutkimus), jossa on esitetty avolouhosten ja maanalaisen kaivoksen, rikastushiekka-altaiden sekä sivukivialueen ja muiden varastoalueiden jälkihoitotoimenpiteet. Sivukivialueen osalta on aiemmin laadittu maisemoinnin yleissuunnitelma (16WWE1351, , Pöyry Finland Oy), jossa on tarkemmin kerrottu ne periaatteet, miten sivukivialue saatetaan yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon ja sopeutetaan ympäristöönsä. Em. suunnitelmissa on mm. sivukiven määriin ja kaivoksen toimintaa liittyviä eriäviä tietoja, jotka johtuvat suunnitelmien laatimisajankohdista ja sen hetkisistä toiminnan laajuutta kuvaavista tunnusluvuista. Jälkihoitosuunnitelmassa ei myöskään ole otettu huomioon sivukivialueen maisemointisuunnitelmaa kaikilta osin. Siltä osin kuin jälkihoitosuunnitelma eroaa sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelmasta (erityisesti luku 5.3), on tiedot tarkistettu tai viitattu maisemointisuunnitelmaan. Muutokset tekstiin on tehty vahvistetulla kursiivilla. Sivukivialueen maisemointisuunnitelma on laadittu ko. ajankohdan tietojen perusteella. Koska kasan muotoilu perustuu näihin tuotantotietoihin, ei niitä ole päivitetty. Tuotannon ja sivukivimäärien muutokset ja niiden vaikutukset sivukivikasan muotoiluun, lähinnä sen korkeuteen ja yläosan luiskakaltevuuksiin otetaan huomioon toiminnan aikana ja maisemointisuunnitelmaa päivitetään tarpeen mukaan. B-malmialueen pohjarakenne on jälkihoitosuunnitelmassa esitetty purettavaksi sulkemisen jälkeen (luku 5.4). Tältä osin jälkihoitosuunnitelmaa esitetään muutettavaksi. Alueen pohjatäyttö on tehty ympäristökelpoisella OK-kivellä, joka voidaan jättää paikalleen, joten pohjatäytön purkaminen ei ole tarpeen. Muilta osin ei suunnitelmiin ole tehty päivityksiä. Ohessa on koosteena kaivoksen historiatietoja ja toiminnan tunnuslukuja. o Suurikuusikon esiintymä löytyi 1986 o Tutkimusaika o Maanalaisen kaivoksen valmistelevat työt alkoivat 2006 o Sivukiven louhita aloitettiin elokuussa 2006 o Vinotunnelin rakentaminen aloitettiin lokakuussa 2006 o Kultamalmin louhinta alkoi toukokuussa 2008 o Rikastustoiminta alkoi vuoden 2008 toisella vuosineljänneksellä o Ensimmäinen harkko valettiin tammikuussa 2009 o Louhinta avolouhoksesta päättyy vuoden 2012 lopussa, jolloin siirrytään kokonaan maanalaiseen louhintaan o Tämän hetkisen tiedon mukaan kaivoksen toiminta jatkuu vuoteen 2044 Copyright Pöyry Finland Oy

124 2 Taulukko 1 Kittilän kaivoksen arvioidut mineraalivarannot Au Au Mt g/t unssia Mineraalivarannot -Hyödyntämiskelpoiset 32,7 4, Mahdollisesti hyödyn-- tämiskelpoiset -Osoitetut 15,3 2, Mahdolliset 8,3 2, Taulukko 2 Kittilän kaivoksella muodostuvan sivukiven ja rikastushiekan määräarvio v Yhteensä mennessä arvio Sivukivi -Louhittu Mt Hyötykäyttöön Mt Kaivostäyttöön Mt 7 7 -Läjitetty Mt Rikastushiekka -Läjitetty Mt Copyright Pöyry Finland Oy

125 1 KITTILÄN KAIVOKSEN JÄLKIHOITOSUUNNITELMA / LVT Päivitetty / Pöyry Finland Oy Päivitykset kirjattu vahvistetulla kursiivilla Copyright Pöyry Finland Oy

126 AGNICO-EAGLE FINLAND OY KITTILÄN KAIVOKSEN JÄLKIHOITOSUUNNITELMA LAPIN VESITUTKIMUS OY

127 i Agnico-Eagle Finland Oy Kittilän kaivoksen jälkihoitosuunnitelma AGNICO-EAGLE FINLAND OY KITTILÄN KAIVOKSEN JÄLKIHOITOSUUNNITELMA Pipsa Maikkula, ins.(amk) Aki Nurkkala, ins.(amk) Tiina Härmä, DI ympäristötekniikka SISÄLLYS SIVU 1 JOHDANTO ALUEEN LUONNONTILA KAIVOSTOIMINTA Malmiesiintymä Malmin rikastus Aikataulu SULKEMISTAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMINEN Kaivoksen sulkemista koskeva lainsäädäntö Sulkemistoimintaan vaikuttavat luvat ja lupaehdot Sulkemistavoitteet SULKEMISTOIMENPITEET JA KAIVOSALUEEN RAKENTEET Avolouhokset ja maanalainen kaivos Rikastushiekka-altaat Sivukivialueet B-malmi Rikastamoalue Muut varastoalueet Vesien hallinta Tiet ja muu infrastruktuuri SULKEMISEEN LIITTYVÄT YMPÄRISTÖRISKIT LIITTEET Liite 1. Rikastamoalueen asemapiirros 1:2000 Liite 2. Layout, kaivosalue toiminnan saavutettua koko laajuutensa 1:30000 Liite 3. Layout, alustava suunnitelma kaivosalueesta kaivoksen toiminnan päätyttyä 1:30000 pohjakartta Maanmittauslaitos lupa nro 16/MML/11

128 2 1 JOHDANTO Agnico-Eagle Finland Oy:n toimeksiannosta Lapin vesitutkimus Oy on laatinut Kittilän kaivokselle sulkemissuunnitelman. Kittilän kaivoksen sulkemissuunnitelman päivitys on osa rikastushiekkaaltaiden käyttötarkoituksen muuttamista koskevaa ympäristölupahakemusta, joka on toimitettu Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon heinäkuun 2011 loppuun mennessä. Sulkemissuunnitelman päivitystyön pohjana on Lapin Vesitutkimus Oy:n v laatima kaivoksen jälkihoitosuunnitelma. Sulkemissuunnitelmassa sulkemiseen liittyvissä toimenpiteissä on huomioitu nykyinen tuotantosuunnitelma sekä kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan (nro 69/02/1) vaatimukset. Ympäristölupaa (nro 69/02/1) on muutettu lupapäätöksillä nro 29/08/1 ( ) sivukiven louhinnan, läjityksen ja lupamääräysten tarkistamisajankohdan osalta sekä nro 66/09/1 ( ) rikastushiekka-alueen laajentamisen ja maanalaisten tunneliräjäytysten suorittamisen kaikkina vuorokaudenaikoina osalta. Kittilän kaivoksen ympäristölupaa on muutettu prosessi- ja kuivanapitovesien johtamisen, määrän ja tarkkailun sekä syanidin tuhoamisprosessin osalta Pohjois- Suomen aluehallintoviraston päätöksellä nro 61/10/1. Kittilän kaivoksen tuotanto alkoi kultamalmin louhinnalla Suurikuusikon avolouhoksesta keväällä 2008 ja ensimmäinen kultaharkko valettiin tammikuussa Maanalaisen kaivoksen valmistelevat työt alkoivat syyskuussa Maanalainen louhinta on alkanut vuonna Nykyisin tunnetut malmivarat ovat noin 33 milj. tonnia. Kaivoksen arvioitu toiminta-aika on tunnetuilla malmivaroilla ja nykyisellä tuotantotasolla noin 33 vuotta, vuoteen 2044 saakka. Mineraalivarannot kattavat alueen, joka on 4,5 km pitkä ja ulottuu jopa yli 1,1 km syvyyteen. Agnico-Eagle Finland Oy suunnittelee Kittilän kaivoksen toiminnan laajentamista. Hankkeen tarkoituksena on kasvattaa kaivoksen tuotantoa siten, että nykyinen malminkäsittelykapasiteetti t/d enimmillään kaksinkertaistuisi tasolle t/d eli 2 Mt/a. Agnico-Eagle Finland Oy:n Kittilän kaivos sijaitsee Kittilän kunnan itäosassa noin 35 km Kittilän kirkonkylältä koilliseen. Kaivoksen sijainti on esitetty kuvassa 1.

129 3 Kuva 1. Kittilän kaivoksen sijainti Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt Suurikuusikon kaivospiiriä koskevan kaivoskirjan (kaivosrekisteri n:o 5965/1a). Agnico-Eagle Finland Oy:lla on kaivosoikeuden haltijana käyttöoikeus kaivospiirin alueeseen. Nykyinen kaivospiiri on noin 8,5 km 2 laajuinen. Kaivospiirin lisäksi hankkeesta vastaavalla on useita kaivoslain mukaisia valtausalueita kaivospiirin lähiympäristössä.

130 4 2 ALUEEN LUONNONTILA Kittilän kaivoksen alue sijaitsee Loukisen valuma-alueella (65.69) ja tarkemmin Seurujoen valumaalueen (65.697) alaosalla. Loukisen valuma-alue on pääosin metsää ja suota. Kittilän kaivoksen lisäksi muuta pistekuormitusta ei alueella ole. Kaivoksen alue kuuluu Suomen kylmimpiin seutuihin, vuoden keskilämpötilan ollessa Kittilässä noin -0,5 C. Sadanta alueella on mm vuodessa ja haihdunta mm. Kittilän seutu kuuluu pohjoisboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Kittilän kaivosalue on muuttunut luonnontilaisesta metsä- ja suoluonnosta teollisuusalueeksi. Kittilän kaivosalueella on aikaisemmin esiintynyt niin metsää, soita kuin peltoviljelyksiä ja niittykasvustoja. Metsiä kaivospiirin alueella esiintyy vielä mm. Rouravaaran ja Pikku Rouravaaran alueilla. Suurikuusikon kaivosalueen metsätyyppi on pääosin tuore kangas. Kuivahkoja kankaita on Rouravaaran ja Pikku Rouravaaran lakialueilla ja itäisillä rinteillä. Suurikuusikon alueen metsistä ei löydy reheviä alueita, Seurujoenvarren kasvillisuutta lukuun ottamatta. Kaivosalueella olevat suot ovat kaivostoiminnan myötä tuhoutuneet lähes kokonaan tai muuttuneet voimakkaasti. Alueen suot ovat olleet paikoin aukeita nevoja, paikoin puustoisia rämeitä ja korpia, joilla pajut ovat runsaslukuisia. Arvokkaimpia ja rehevimpiä suotyyppejä esiintyy Löytöjängän länsiosissa, Suurikuusikon ja Korkeakuusikon välisellä alueella ja Rouravuoman länsi- ja eteläosissa. Suurikuusikon ja Rouravaaran alueen maaperä on pohjamoreenia, joka on vallitseva maalaji kaivoksen lähialueella. Pohjamoreeni koostuu pääosin kivisestä ja hiekkaisesta moreenista. Kaivosalueen kivilajit edustavat vulkaanisista ja sedimenttikivistä metamorfoituneita vihreäkiviä Vulkaaniset kivet on edelleen jaettu rauta- ja magnesiumrikkaisiin tholeiittisiin basaltteihin. Maaperän pääosin kivisestä ja hiekkaista moreenista koostuvaa pohjamoreenia voidaan pitää huonosti vettä johtavana, joten kaivoksen ympäristössä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita (Ympäristöhallinnon Herttatietokanta). 3 KAIVOSTOIMINTA 3.1 Malmiesiintymä Suurikuusikon ja lähialueiden kultamineralisaatiot liittyvät laajalle levinneisiin sulfidimineralisaatioihin ja niihin liittyvään hydrotermiseen muuttumiseen, jotka esiintyvät myöhäisproterotsooisen kauden hiertovyöhykkeellä. Kultamineralisaatio ei ole kuitenkaan rajautunut yksinomaan hiertovyöhykkeeseen vaan alueellista vaihtelua esiintyy. Kulta esiintyy lähes kokonaisuudessaan sulfidimineraalien hilassa (arseenikiisu 73 % ja rikkikiisu 23 %). Suurikuusikon kaivoksen arvioidut malmivarat on esitetty taulukossa 1. Vuosittain käsiteltävän malmin määrä on noin 1,1 milj. tonnia. Taulukko 1. Arvioidut malmivarat Luokitus Määrä, Kultapitoisuus, Kultaa, Moz. Mt g/t Hyödyntämiskelpoiset varannot 32,7 4,6 4,88 Mahdollisesti hyödyntämiskelpoiset Osoitetut 15,3 2,4 119 Mahdolliset 8,3 2,5 0,67

131 5 3.2 Malmin rikastus Kittilän kaivoksen tuotantoprosessi koostuu louhinnasta, murskauksesta ja rikastuksesta. Rikastusprosessi käsittää jauhatuksen, vaahdotuksen, rikasteen hapetuksen autoklaavissa, kullan liuotuksen syanidilla, kullan elektrolyyttisen talteenoton liuoksesta sekä sulatuksen ja valun harkoiksi. Lisäksi rikastusprosessiin kuuluu syanidin kemiallinen hävittäminen prosessin jätteestä sekä rikastushiekkojen käsittely. Kullan sitoutuminen sulfidien hilarakenteeseen ja vapaan metallisen kullan vähäinen esiintyminen malmissa edellyttää rikasteen sulfidien hapettamista autoklaavissa ja kullan liuottamista syanidilla. Kittilän kaivoksella kultamalmia louhitaan sekä maanalaisesta kaivoksesta, että avolouhoksesta. Vuoteen 2013 mennessä on tarkoitus siirtyä kokonaan maanalaiseen louhintaan. Malmia louhitaan kahdesta avolouhoksesta; Suurikuusikosta sekä Rouravaarasta, josta avolouhinta on jo loppunut. Maanalainen kaivos sijoittuu Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhosten alapuolelle sekä niiden välisille mineralisoituneille alueille. Louhittu malmi kuljetetaan kuorma-autoilla maan päällä olevalle murskaamolle, missä se murskataan leukamurskaimella. Murskattu malmi siirretään välivarastosiilon, mistä se syötetään rikastamolle. Murskattu malmi jauhetaan yksivaiheisesti semiautogeenimyllyssä (SAG), jossa karkea malmi ja teräskuulat toimivat hienomman malmin jauhinkappaleina. Kullan saannin parantamiseksi orgaaninen hiili erotetaan jauhetusta malmista vaahdottamalla. Vaahdotus tapahtuu vaahdotuskennoissa kahdessa vaiheessa (esivaahdotus ja kertausvaahdotus). Vaahdotuksessa saatu hiilirikaste johdetaan rikastehiekkapumpuille ja edelleen sakeuttimen kautta neutralointipiiriin. Hiilestä puhdistettu malmiliete pumpataan edelleen sulfidivaahdotuspiiriin. Sulfidivaahdotus koostuu esi- ja ripevaahdotuksesta. Esivaahdotuksesta saatava rikaste johdetaan rikastesakeuttimelle ja siitä rikasteen esikäsittelyyn. Riperikaste pumpataan takaisin sulfidivaahdotukseen ensimmäiseen esivaahdotuskennoon. Myös sulfidivaahdotuksen rikastushiekka johdetaan rikastushiekkasakeuttimelle ja edelleen neutralointipiiriin ja vaahdotusjätteen rikastushiekka-altaalle yhdessä hiilirikasteen kanssa. Rikastetut sulfidimineraalit hapetetaan sulfaatiksi autoklaavissa. Autoklaavissa kulta ja muut metallit vapautuvat sulfideista rikastesakkaliuokseen. Autoklaavihapetuksesta saatu hapan sakka pestään kolmessa vaiheessa vastavirtaperiaatteella. Pesun tarkoituksena on saada puhdas neutraali sakka seuraavaan prosessivaiheeseen. Sakasta pestään happo ja liuenneet metallit, etenkin ferroyhdisteet, ja pesuvesi johdetaan neutralointipiiriin. Neutralointipiiri on kaksivaiheinen ja sen tarkoituksena on saostaa liuenneet metallit pääasiassa hydroksisakkoina ph:ta nostamalla. Happamuutta säädetään vaahdotuksen rikastushiekalla ja toisessa vaiheessa tarvittaessa kalkkimaidolla. Lisäksi neutraloinnissa voidaan käyttää hyväksi vaahdotuksen rikastushiekan neutralointikapasiteettia. Kullan liuotus tehdään CIL-piirissä (carbon in leach). Ensimmäisessä vaiheessa pestyn sakan ph säädetään ja liete ilmastetaan, jonka jälkeen kulta liuotetaan kuusivaiheisesti. Prosessiin syötetään syanidia riittävän liuotuspotentiaalin ylläpitämiseksi ja lietteen ph:n säätämiseksi riittävän korkeaksi. Kulta adsorboidaan prosessissa olevaan aktiivihiilifraktioon, mitä pumpataan vastavirtaan syötettävään lietteeseen nähden. Aktiivihiili pumpataan ensimmäisestä reaktorista hiilen käsittelykolonneille, missä hiili pestään ja kulta uutetaan takaisin liuokseen. Pesty ja uutettu hiili regeneroidaan termisesti ennen palauttamista liuotuspiiriin. Kultapitoinen liuos johdetaan elektrolyysiin, missä kulta pelkistyy ja muodostaa kultasakan anodille. Syntynyt sakka kerätään talteen, suodatetaan ja kuivataan. Kuivatettu kultasakka sulatetaan induktiouunissa ja valetaan kultaharkoiksi.

132 6 Kullan liuotuksessa syntyvästä lietteestä tuhotaan syanidi INCO-menetelmällä. Menetelmässä reaktoriin syötetään ilmaa ja syanidi hapetetaan rikkidioksidilla, joka valmistetaan metabisulfiitista (SMBS). Hapetettu liete pumpataan omalle loppusijoitusaltaalle. Kittilän kaivoksen rikastusprosessista pumpataan altaisiin rikastushiekkaa kahdesta eri prosessivaiheesta: Vaahdotuksen jäte, jonka osuus koko rikastushiekkamäärästä on %, pumpataan neutraloinnin kautta NP-altaaseen. CIL-prosessin jäte, jonka osuus koko rikastushiekkamäärästä on %, pumpataan syanidin tuhoamisen jälkeen CIL-altaaseen. CIL-altaasta pumpataan kaikki selkeytynyt vesi takaisin prosessiin. Valtaosa myös NP-altaan selkeytyneestä vedestä palautetaan prosessiin pumppaamalla vettä NP-altaalta CIL-altaalle, josta se palautuu prosessiin. NP-altaalta juoksutetaan selkeytynyttä jätevettä myös pintavalutuskentän (PVK4) kautta Seurujokeen. Alunperin käytössä on ollut CIL-allas ja NP-allas. Kesän 2010 aikana on rakennettu uusi NP-allas (NP3), joka on otettu käyttöön maaliskuussa CIL allas on jo täynnä ja nyt CIL- hiekkaa läjitetään vanhaan NP-altaaseen, eli uudelta nimeltään CIL 2 altaaseen. Tämän muutoksen toteuttamiseksi on haettu lupaa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. Lupahakemus on edelleen AVIssa käsittelyssä, mutta Lapin ELY-keskus myönsi poikkeusluvan (Dnro LAPELY/63/07.00/ ) aloittaa CIL-hiekan läjittäminen CIL 2 altaaseen (vanhaan NP-altaaseen). Muutoksesta huolimatta halutaan edelleen säilyttää mahdollisuus varastoida tarvittaessa myös NP-rikastushiekkaa tähän laajennettuun CIL-altaaseen. 3.3 Aikataulu Kaivoksen toiminnot jakautuvat rakentamis-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheeseen. Suurelta osin rakenteet on tehty joko kokonaan tai osittain valmiiksi jo ennen tuotannon aloittamista. Tuotannon aikana tarvittavat rakenteet toteutetaan suurelta osin koko laajuuteensa jo rakentamisvaiheessa. Mm. sivukivialue on otettu käyttöönsä lähes koko laajuudessaan. Toiminta kasvattaa alueiden korkeutta: sivukivialueen ja rikastushiekka-altaiden korkeus kasvaa varastoitavan materiaalin lisääntyessä. Louhos saavuttaa koko laajuutensa tuotannon alkuvuosina, minkä jälkeen toiminta näkyy louhoksen syvenemisenä. Pienempien alueiden, kuten mahdollisen B-malmin varastoalueen osalta täyttöaste voi vaihdella riippuen niille varastoidun materiaalin käytöstä tuotantoon. Kaivoksen rakentamisen aikana varastoidaan peitemaakerroksia jälkihoitotoimia varten. Materiaalit sijoitetaan niin, ettei niitä tarvitse siirtää uudestaan. Jälkihoitotoimet aloitetaan noin 3-5 vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta ja kaivoksen viimeisten toimintavuosien aikana tehdään jälkihoitotoimet suurimmalta osaltaan valmiiksi. Useimpia rakenteita käytetään kuitenkin tuotannon loppuun asti, joten tästä syystä jälkihoitotyöt painottuvat myös tuotannon päättymisen jälkeiseen aikaan. Tuotannon jälkeen suoritettava lopullinen jälkihoito kestää noin 1 2 vuotta, jonka jälkeen alueella jatketaan ympäristön tilan seurantaa ja alue voidaan luovuttaa muuhun maankäyttöön. Passiivista jälkihoitoa arvioidaan jatkettavan noin 5 vuotta kaivoksen sulkemisen jälkeen. Passiivisenkin jälkihoidon jälkeen kaivosalueen tarkkailua tullaan jatkamaan.

133 7 4 SULKEMISTAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMINEN 4.1 Kaivoksen sulkemista koskeva lainsäädäntö Kaivoslain mukaan kaivostoiminnan harjoittajan on viimeistään kahden vuoden kuluttua kaivostoiminnan päättymisestä saatettava kaivosalue ja kaivoksen apualue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, huolehdittava niiden kunnostamisesta, siistimisestä ja maisemoinnista sekä suoritettava kaivosluvassa ja kaivosturvallisuusluvassa määrätyt toimenpiteet (143 ). Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on suoritettava kaivostoiminnan lopputarkastus (146 ). Kaivannaisjäteasetus (Vna 379/2008) määrittelee kaivannaisteollisuuden jätehuollolle asetettavat minimivaatimukset. Asetus edellyttää jätealueiden hoitoa haitallisten ympäristö- ja terveysvaikutusten ehkäisemiseksi myös jätealueen käytöstä poistamisen jälkeen. Kaivannaisjätteen jätealuetta koskevan vakuuden määrän arvioinnista on määrätty kaivannaisjäteasetuksessa 717/2009 liitteessä 5. Ympäristösuojelulain 90 :n mukaan luvanvaraisen toiminnan päätyttyä toiminnan harjoittaja vastaa edelleen lupamääräysten mukaisesti tarvittavista toimista pilaantumisen ehkäisemiseksi, toiminnan vaikutusten selvittämisestä ja tarkkailusta. Jos lupa ei sisällä riittäviä määräyksiä toiminnan lopettamiseksi tarvittavista toimista, lupaviranomaisen on annettava tätä tarkoittavat määräykset. Mikäli toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on toiminnanharjoittaja velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle (YSL 75 ). Kemikaaliturvallisuuslaki määrää tuotantolaitoksen (metallitehdas) osalta toiminnan lopettamisesta aiheutuvista velvoitteista ja sen mukaan tuotantolaitoksen käytöstä poistettavan osan rakenteet ja alueet on tarvittaessa puhdistettava ja huolehdittava vaarallisista kemikaaleista ja räjähteistä siten, ettei niistä aiheudu henkilö-, ympäristö- eikä omaisuusvahinkoja (KemTurL 133 ). 4.2 Sulkemistoimintaan vaikuttavat luvat ja lupaehdot Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto (nykyinen Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) on myöntänyt Riddarhyttan Resources Ab:lle Kittilän kultakaivosta koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 69/02/1. Lupakäsittelyn jälkeen kanadalainen kaivosyhtiö Agnico-Eagle Mines Ltd hankki omistukseensa Riddarhyttan Resources AB:n ja samalla Kittilän kaivoksen kaivosoikeudet. Nykyisin toiminta Suomessa tapahtuu Agnico-Eagle Finland Oy:n kautta. Ympäristölupaa on muutettu lupapäätöksillä nro 29/08/1 ( ) sivukiven louhinnan, läjityksen ja lupamääräysten tarkistamisajankohdan osalta sekä nro 66/09/1 ( ) rikastushiekkaalueen laajentamisen ja maanalaisten tunneliräjäytysten suorittamisen kaikkina vuorokaudenaikoina osalta. Kittilän kaivoksen ympäristölupaa on muutettu prosessi- ja kuivanapitovesien johtamisen, määrän ja tarkkailun sekä syanidin tuhoamisprosessin osalta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksellä nro 61/10/1. Sulkemistoimiin liittyen lupaehdoissa on määrätty mm. seuraavaa: 31. Luvan saajan on sivukivikasojen ja rikastushiekka-altaiden maisemoinnin suunnittelussa kiinnitettävä erityistä huomiota haponmuodostuksen estämiseen vähentämällä läjitettyyn materiaaliin kulkeutuvan veden ja hapen määrää. Sivukivialueiden luiskatun ja tiivistetyn pinnan päälle on levitettävä 0,5 metriä paksu kasvukerros, jonka alaosa koostuu tiiviistä moreenimaasta ja pinta turpeen ja/tai humuksen sekaisesta maasta.

134 8 32. Rikastushiekka-allas 1 on sulkemisen yhteydessä peitettävä pintarakenteella, jonka koostuu vähintään 0,5 m paksusta tiivistyskerroksesta, jonka materiaalin vedenläpäisevyys on enintään 10-8 m/s. Tiivistyskerroksen päälle on levitettävä vähintään 0,3 m paksu, hyvin vettä läpäisevä kuivatuskerros ja 0,2 m paksu kasvukerros. 33. Rikastushiekka-allas 2 on peitettävä vesitiiviillä pintarakenteella. Ennen pintarakenteen tekemistä on altaasta suotautuvaa vettä kierrätettävä syanidin tuhoamisprosessin lävitse, kunnes veden WAD-syanidipitoisuus alittaa tason 0,4 mg/l. 34. Toiminnan loputtua on alueelta poistettava kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat koneet ja laitteet, kemikaalit, polttoaineet ja jätteet, lukuun ottamatta alueelle loppusijoitettuja jätteitä. Louhokset ja jätteiden läjitysalueet on saatettava yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon. Alueiden sulkemista ja toiminnan lopettamista koskevissa lupaehdoissa on annettu alueille jäävien läjitysalueiden pintarakenteille minimivaatimuksia, jotka tulee huomioida sulkemistöiden suunnittelussa. Myös suotovesien käsittely ja johtaminen on huomioitu lupaehdoissa. 4.3 Sulkemistavoitteet Alueen sulkemistavoitteet on esitetty lainsäädännön ja lupaehtojen asettamissa puitteissa. Kaivostoiminnan alkuvaiheessa laadittavalla jälkihoitosuunnitelmalla pyritään löytämään parhaat käyttökelpoiset menetelmät alueen jälkihoidolle. Sen avulla voidaan sopia viranomaisten kanssa jälkihoidon toteuttamisesta ja siihen liittyvistä taloudellisista vastuista. Kaivostoiminnan ja jälkihoidon edetessä suunnitelmaa päivitetään ja tarkennetaan alueella tapahtuvien muutosten mukaan. Yleisenä tavoitteena sulkemisen osalta on saavuttaa fyysisesti ja kemiallisesti pysyvät olosuhteet kaivosalueella sulkemisen jälkeen. Toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi ovat rikastushiekkaaltaiden kemiallisen tilan vakiinnuttaminen eli haponmuodostuksen ja metallien liukenemisen estäminen peittorakenteilla sekä rikastamoalueen maaperän laadun selvittäminen ja tarvittaessa puhdistaminen. Kestävillä sulkemis- ja jälkihoitotoimenpiteillä varmistetaan, että alueen ympäristökuormitus on hyväksyttävällä tasolla ilman aktiivisia käsittelytoimia. Tällöin tarve suljetun alueen aktiiviseen ylläpitoon ja hoitoon jäisi vähäiseksi. Seurantaa jatketaan niin kauan, että alueesta ei todistetusti aiheudu terveys- eikä ympäristöriskiä. Louhokset ja kaivannaisjätteiden läjitysalueet on palautettava luonnonympäristöksi tai muuhun myöhempään maankäyttöön ja saatettava yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon. Jälkihoitovaiheessa turvallisuustavoite voidaan saavuttaa rajoittamalla liikkumista alueella ja käyttämällä riittäviä varoitusmerkintöjä, mutta lopullisena tavoitteena on kuitenkin alueen saattaminen mahdollisimman laajoilta osin turvalliseksi ilman rajoituksia. Turvallisuusnäkökohtia harkittaessa huomioitavaksi tulee mm. louhosten, rikastushiekka-altaiden, patojen ja muiden varastoalueiden luiskien pitkäaikaisen geoteknisen vakavuuden varmistaminen luiskauksilla ja vesipinnan korkeuden säätämisellä. Läjitysalueiden osalta on huomioitava stabiliteetti ja siihen vaikuttavat tekijät kuten luiskien kaltevuudet, verhousmateriaali ja eroosion vaikutus. Rakenteiden turvallisuus ja stabiliteetti tulee olla taattu myös äärimmäisissä olosuhteissa. Jälkihoidon ja sulkemistoimenpiteiden tavoitteena on, että kaivoksesta aiheutuvat vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin voidaan minimoida mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi tavoitteena on palauttaa käytöstä poistuvat alueet luonnonympäristöksi tai muuhun myöhempään maankäyttöön.

135 9 Yleisellä tasolla tavoitteena on ympäristöä mahdollisesti pilaavan päästölähteen poistaminen tai sen hallinta. Alueelle jäävien kaivannaisjätealueiden aiheuttamia päästöjä tullaan estämään ja rajoittamaan mm. peittämällä tarvittavat varastoalueet. Suotovesien ja vesistövaikutusten osalta pyritään toiminnan päätyttyä pääsemään nopeasti tilanteeseen, jossa vaaditaan vain seurantaa, ei aktiivista vesien hallintaa ja käsittelyä. Likaantuvien käsittelyä vaativien valuma- ja suotovesien määrä pyritään minimoimaan ja keräämään peite- ja vesienohjausrakentein. Tarkoituksena on, että suljetusta kaivoksesta ei aiheutuisi vesistövaikutuksia ja alueen vesistöt pääsisivät palautumaan luontaiseen tilaan. Sulkemistavoitteet erityisesti sivukivialueen osalta on esitetty maisemoinnin yleissuunnitelmassa 16WWE1351/ , päivitetty SULKEMISTOIMENPITEET JA KAIVOSALUEEN RAKENTEET Tässä luvussa esitellään sulkemistoimenpiteet ja kaivannaisjäte- sekä muille alueille tarvittavat rakenteet. Sivukivialueelle on laadittu maisemoinnin yleissuunnitelma, jossa sitä koskevat toimenpiteet esitetään. Kaikki rakenteet on suunniteltu ympäristöluvan ehtojen mukaisesti. Ennen sulkemistoimiin ryhtymistä kaikki sulkemistoimenpiteet, rakenteet ja rakenteelliset yksityiskohdat tullaan suunnittelemaan ja mitoittamaan yksityiskohtaisesti. Alustava suunnitelma kaivosalueesta kaivoksen toiminnan päätyttyä on esitetty liitteessä 3.. Kaivosalueen pintatopografia sulkemisen jälkeen on esitetty kuvassa 2.

136 10 Kuva 2. Kaivosalueen pintatopografia sulkemisen jälkeen Sivukivialueen osalta topografia on esitetty sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelmassa 16WWE Avolouhokset ja maanalainen kaivos Kittilän kaivoksella louhitaan malmia kahdesta avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta, karttakuva Suurikuusikon louhoksesta on esitetty kuvassa 3 ja Rouravaaran louhoksesta kuvassa 4. Vielä tuntemattomat syvemmällä olevat malmivarat edellyttävät louhosten jättämistä täyttämättä kiviaineksella. Rouravaaran louhoksen malmin mahdollinen ehtyminen ennen Suurikuusikon maanalaisen kaivoksen toiminnan loppumista antaa mahdollisuuden tutkia edellytyksiä sijoittaa syntyviä sivukivimassoja Rouravaaran louhoksen täyttämiseen.

137 11 Toiminnan päätyttyä avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta poistetaan kaikki tarpeettomat rakenteet, kemikaalit, räjähdysaineet, sähkölaitteet, työkoneet ja jätteet. Jälkihoitovaiheen turvallisuuden kannalta hyödylliset rakenteet jätetään paikalleen. Avolouhoksen reunat luiskataan ja muotoillaan siten, että ne mahdollisuuksien mukaan jäljittelevät luonnonmukaisia rantoja. Louhoksen ranta-alueen luiskaaminen on esitetty kuvassa 5. Avolouhokseen johtavat ajoluiskat suljetaan lohkareilla ja avolouhos aidataan niiltä osin, kun se ei toiminnan aikana ollut aidattuna. Rakenteiden poistamisen jälkeen avolouhoksen annetaan täyttyä vedellä. Louhokset ja kuilut täyttyvät vedellä 2-3 vuoden kuluessa veden pumppauksen päättymisestä. Kun louhokset ovat täyttyneet alueella vallitsevan luontaisen pohjavesipinnan tasoon, voidaan louhosten vedenpinnan korkeutta haluttaessa säädellä rakentamalla louhoksen laskuojaan säädettävä pato. Vedet Rouravaaran louhoksen alueelta valuvat osittain etelään kohti Suurikuusikon louhosta ja osittain Seurujoen suuntaan ellei niitä ojituksin ohjata. Suurikuusikon louhoksen ympäristön vedet valuvat Suurikuusikon ojaan niin kuin ne valuvat nykyisinkin. Louhoslampien rannat ovat loivia, osittain turverantoja ja osittain mineraalimaiden rantoja. Muodostuneiden lampien virkistyskäytön kannalta olennaisia ovat alueen maanomistusolot kaivostoiminnan päätyttyä. Maanalaiseen kaivokseen johtavat vinotunnelit, ilmanvaihtokuilut ja kaivokseen johtavat tiet suljetaan ja näin estetään ulkopuolisten pääsy kaivostiloihin. Kaivokseen jääviä tyhjiä tiloja täytetään tarvittaessa sortumien ja painaumien estämiseksi. Sivukiven ja rikastushiekan soveltuvuus täyttö- ja tukipatomateriaaliksi tullaan tutkimaan. Sortuma- ja painumavaaralliset alueet tullaan rajaamaan ja merkitsemään maastoon varoituskyltein varustetuilla aidoilla. Kun maanalaisen kaivoksen kuivanapitopumppaus lopetetaan, kaivostilat täyttyvät sinne purkautuvilla pinta- ja pohjavesillä. Täyttyminen jatkuu niin kauan, että kaivokseen purkautuvan veden pinta saavuttaa alueen luonnollisen pohjaveden pinnan. Kuva 3. Karttakuva Suurikuusikon louhoksesta

138 12 Kuva 4. Karttakuva Rouravaaran louhoksesta Kuva 5. Louhoksen ranta-alueen luiskaaminen 5.2 Rikastushiekka-altaat Kultamalmin rikastuksesta syntyy kaksi rikastushiekkajaetta jotka ovat vaahdotuksesta ja neutraloinnista syntyvä hiekka A, joka edustaa noin prosenttia koko hiekan määrästä sekä syanidiliuotusprosessin sakka B. Neutraloinnista syntyvä hiekka A sijoitetaan uuteen rikastushiekka-altaaseen 3 (NP3). Syanidiliuotusprosessin sakka B on sijoitettu rikastushiekka-altaaseen 2 (CIL-allas), jonka täytyttyä CILhiekkaa on läjitetty vanhaan NP-altaaseen eli uudelta nimeltään CIL2-altaaseen. Allas 1 sovel-

139 13 tuu hyvin rikastushiekan B varastointiin, koska sen rakenne on samanlainen kuin nykyisen 2 altaan. Lisäksi molemmat altaat ovat Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston lupapäätöksen 69/02/1 mukaan määritelty ongelmajätteen kaatopaikoiksi. Rikastushiekka-altaaseen 3 loppusijoitettujen materiaalien ominaisuudet antavat jälkihoitovaiheessa mahdollisuuden kuivasäilytykseen, jossa vesi lasketaan altaasta pois ja rikastushiekka kuivuu osittain. Altaan pinta jää kuivaksi, jolloin se alkaisi tuulen vaikutuksesta pölytä, ellei sitä peitettäisi. Altaasta 1 ja 2 pumpataan myös vesi pois ja varastoidun materiaalin annetaan kuivua riittävän kantavuuden saavuttamiseksi. Kuivatuksessa käytetään tiivistyskalvon päälle rakennettua pestyyn hiekkaan sijoitettua salaojastoa. Koska rikastushiekka-allas 2 ja 1 on suunniteltu ympäristöstä eristettävää materiaalia varten, estetään siihen valuvien vesien pääsy loppusijoitettuun materiaaliin vesitiiviillä peiterakenteella. Rikastushiekka-altaiden peiterakenne on suunniteltu kuperaksi niin, että sade- ja sulamisvedet valuvat pois. Tiivis pintarakenne estää sadeveden pääsyn rikastushiekkaan. GTK:n mukaan alueen moreenien vedenläpäisevyys ja luontainen tiiviysaste on sellainen, että vähintään 20 % vuoden sadannasta eli mm suotautuu maahan (GTK 2000). Rikastushiekka-altaan 1 pohjan ja padon läpi suotautuvien vesien määrästä ja laadusta on tehty mallilaskelmat (SEEP/W -malli), joiden mukaan kaivoksen toiminnan aikana altaan pohjan läpi suotautuvat vesimäärät olivat noin mm (Kujala ym. 2001). Kun suotautuminen oli jatkuvasti rikastushiekan päällä olevasta vesipatsaasta näinkin pientä, voidaan olettaa, että peiterakenteen avulla rikastushiekkaan ja edelleen altaan pohjan kautta suotautuva vesimäärä on selvästi pienempi. Tämä merkitsee toiminnan aikaisen veteen liuenneiden aineiden leviämisnopeuden olennaista pienenemistä. Koska mallilaskelmien mukaan ei 50 vuoden toimintajakson aikana aiheutunut ympäristön pohjaveden pilaantumista, ei sitä seuraa pitkälläkään ajanjaksolla. Rikastushiekka-allas 3 peitetään lupaehtojen mukaisesti pintarakenteella, joka koostuu vähintään 0,5 m paksusta tiivistyskerroksesta ja jonka materiaalin vedenläpäisevyys on enintään 10-8 m/s. Tiivistyskerroksen päälle levitetään vähintään 0,3 m paksu, hyvin vettä läpäisevä kuivatuskerros ja 0,2 m paksu kasvukerros (kuva 7). Sadevedet virtaavat rikastushiekkavaraston reunoille ja edelleen alueen ympärysojiin ja alapuoliselle suoalueelle. Puustoksi istutetaan alueella luontaisesti viihtyviä lajeja. Kemialliselta koostumukseltaan rikastushiekka B on sellaista, että se tulee eristää ympäristöstään. Sulkemisen jälkeisiä kemiallisia riskejä voidaan vähentää oikean tyyppisellä altaan peittorakenteella. Rikastushiekkamateriaali on mennyt prosessissa autoklaavihapetuksen läpi, jolloin sulfidit ovat hapettuneet sulfaateiksi eikä hiekan uskota tuottavan happamia suotovesiä. Peittorakenteen tulisi kuitenkin estää mahdollisimman hyvin veden kulkeutuminen rikastushiekkaan, jotta vältettäisiin pelkistävät olosuhteet. Kun rikastushiekka on kuivaa ja olosuhteet ovat hapelliset, pysyy arseeni varmimmin liukenemattomassa muodossa. Kaivoksen lopetuksen yhteydessä altaan pintarakenne tehdään vesitiiviistä materiaalista ja peitetään maakerroksella. Tiivistys voidaan toteuttaa 1,5 mm HDPE-kalvolla tai muulla ympäristönsuojelullisesti vastaavan suojan antavalla rakenneratkaisulla (kuva 6). Ennen pintarakenteen tekemistä altaasta suotautuvaa vettä kierrätetään syanidin tuhoamisprosessin lävitse, kunnes veden WAD-syanidipitoisuus alittaa tason 0,4 mg/l. Muuten pinta kasvetetaan kuten allas 3. Mikäli rikastushiekka-altaaseen 1 läjitetään myös syanidiliuotusprosessin sakkaa B, tulee sen sulkemistoimenpiteet ja peiterakenteet tehdä vastaavasti kuin rikastushiekkaaltaassa 2 (kuva 6).

140 14 Kuva 6. Rikastushiekka-altaan 1 ja 2 pintarakenne Kuva 7. Rikastushiekka-altaan 3 pintarakenne 5.3 Sivukivialueet Suurikuusikon ja Rouravaaran louhoksista louhitaan sivukiveä kaikkiaan noin 47,3 miljoonaa tonnia, josta noin 32,4 miljoonaa tonnia läjitetään sivukiven läjitysalueelle. Kittilän kaivoksen sivukivet jaetaan ympäristökelpoisiin kiviin sekä läjitettäviin ongelmallisiin kiviin. Suurin osa läjitettävästä sivukivestä muodostuu Suurikuusikon avolouhoksesta, jonka kokonaissivukivimäärästä noin 23 Mt on läjitettäviä ongelmallisia -kiviä. Maanalaisessa louhoksessa muodostuvat kivet ovat pääosin hyvälaatuisia.

141 15 Maisemointisuunnitelmassa arvioitu sivukivikasan lopulliseksi tilavuudeksi noin 16,4 milj. m 3, mikä vastaa ko. ajankohdan arvioitua sivukivimäärää 31,6 Mt. Sivukivimäärät perustuvat nykyisiin tunnettuihin esiintymiin ja niistä louhittaviin malmimääriin. Tutkimusten edistyessä ja teknistaloudellisten olosuhteiden (kullan hinta, tuotantokustannukset, uudet malmiot) mahdollisesti muuttuessa voi määriin tulla muutoksia. Sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelmassa on tarkemmin selostettu sulkemis- ja maisemointiperiaatteet ja kasan peittäminen. Sivukivien varastokasan lopullinen pinta-ala on suunnitelman mukaan noin 44 ha, pituus noin 1000 m ja leveys enimmillään noin 60 m. Sivukivitäyttö ulottuu tasolle +249 (N60) ja on paksuimmillaan noin 42 m. Mitat tarkentuvat toiminnan edetessä. Sivukivikasa metsitetään. Kasalle voi kuitenkin tulla silloisen haltijan toivomia intensiivisempiä käyttömuotoja, joihin tässä vaiheessa ei voida vielä varautua. 5.4 B-malmi Sivukiven lisäksi voi tulla sijoitettavaksi sellaisia heikkolaatuisia malmeja, joiden rikastuskustannukset tiedetään korkeammiksi kuin niistä saatavan tuotteen arvo olisi. Nämä voivat testien mukaan sisältää sulfideja siinä määrin, että ne on sijoitettava turvallisesti. Malmin louhinnan yhteydessä malmi lajitellaan kultapitoisuuden mukaan heti rikastettavaan osaan ja heikkolaatuiseen malmiin, B-malmi, joka varastoidaan kaivosalueelle. B-malmi pyritään rikastamaan toiminnan aikana rikkaamman malmin ohessa, ja jälkihoitovaiheen alkaessa alue on tyhjennetty ja B-malmin varastoalueen pohjarakenne puretaan. Mikäli heikkolaatuista malmia jää rikastamatta, varastoalueen sulkemisessa noudatetaan läjitettävälle sivukivelle määrättyjä lupamääräyksiä. 5.5 Rikastamoalue Kaivoksen suunnitellun toiminta-ajan jälkeen rikastamon laitteiden ja rakennusten jäljellä oleva tekninen käyttöikä mahdollistaa rikastus- tai muun teollisen toiminnan jatkamisen alueella. Ensisijaisesti alueelle pyritään löytämään soveltuvaa teollisuus- tai muuta käyttöä, mutta sellaisen puuttuessa rakennukset ja kiinteästi asennetut laitteet tullaan toiminnan päätyttyä purkamaan. Poistettavat laitteet pyritään hyödyntämään ensisijaisesti myymällä ne vastaavaan käyttöön ja toissijaisesti kierrättämällä ne materiaalina. Rikastamoalueen maaperän laatu tullaan selvittämään viimeistään toiminnan loppuvaiheessa. Tarvittaessa purkutöiden yhteydessä tullaan suorittamaan myös pilaantuneen maaperän kunnostamista. 5.6 Muut varastoalueet Pienemmät varastoalueet tyhjennetään joko toiminnan aikana tai jälkihoitovaiheessa. Pilaantumattomia ja hyödyntämiskelpoisia massoja käytetään muiden alueiden jälkihoidossa. Varastoitu pintamaa, maapeitteet ja turve käytetään kaikilta osin jälkihoitotöiden aikana, eikä niiden varastoalueiden jälkihoito edellytä erityisiä maarakennustöitä.

142 Vesien hallinta Kaivoksen sulkemisen toteuttamisessa keskeinen asia on mahdollisten ympäristöön päästöjä aiheuttavien vesien hallinta. Kittilän kaivoksen vedet voivat sisältää mm. räjähdysainejäämiä tai sellaisia määriä kiintoainetta, joka rajoittaa käsittelemättömien vesien johtamista vesistöön. Vesien hallinnassa on kiinnitettävä huomiota vesien käsittelymenetelmään sekä kaivosalueen sisällä virtaavien vesien ohjailuun, jotta muodostuvat jätevedet voidaan ohjata hallitusti käsittelyyn ja vesistöön. Ennen esiintymän tutkimustöiden alkua oli Suurikuusikon louhoksen alue märkää suota, jossa koneilla kulkeminen kesäaikana ennen ojitusta oli lähes mahdotonta. Tutkimustöitä varten tehty ojitus kuivatti aluetta niin, että osa louhoksen alueella ja sen lähiympäristössä olevasta turvekerroksesta kuivui. Rouravaaran louhosalueella virtaa suon vesi noroina ja kaivostoiminnan aikana joudutaan veden virtausta muuttamaan. Louhosalue on matalaturpeista suota, joka louhoksen pumppauksen ansiosta on kuivunut. Kaivoksen toiminta-aikana pintavedet ohjataan ojituksella luontaisille laskusuunnille. Kun alue pyritään saattamaan vastaamaan mahdollisimman hyvin alkutilannetta, merkitsee se sitä, että louhoksista ei johdeta vettä erillisillä laskuojilla, vaan niiden vedenpinnan annetaan asettua alueen luontaiseen tasoon. Kun alueelle tehty ojitus peitetään, nousee vesi lähelle turvekerroksen pintaan ja alue palautuu vesitalouden osalta lähelle ennen kaivostoimintaa ollutta tilannetta. Poikkeaman aiheuttaa sivukivikasa, joka eräiltä osin estää pintaveden valumista kohti ennen kaivostoiminnan alkamista vallinnutta luontaista virtaussuuntaa. Jätevesien laskuojaan tai pintavalutuskentälle ei pääse kaivoksen toiminnan aikana merkittäviä määriä laskeutumalla kertyviä haitallisia aineita. Kaivoksen toiminnan aikana ja lopetusvaiheessa tämä asia on vielä tarkistettava. Laskuojan vesien johtaminen liittyy ojituskysymyksiin ja louhosten vesitalouden järjestämiseen. Laskuoja voidaan täyttää kaivuumaillaan, jolloin suoalueen vesitalous palaa lähelle alkuperäistä tilaansa Seurujoen rannassa oleva pumppaamo puretaan ja myydään edelleen. Joen rantaviivaan rakennusaikana tehdyt muutokset palautetaan ennalleen. Raakavesiputken poistamisen kustannukset ovat suuremmat kuin siitä saatava hinta, joten se tulee luultavasti jäämään sijoilleen. Putkilinjan kasvettuminen ja sopeutuminen suoluontoon tulisi poiston yhteydessä häirityksi. Kaivosvesien pumppausputkisto ja rikastamolta tulevat kiertovesiputket puretaan ja myydään edelleen käytettäviksi tai kierrätettäviksi. Kaivosvesien selkeytysallas tyhjennetään ja täytetään maalla. Rikastamolta ja rikastushiekka-altaalta tulevien vesien selkeytysaltaissa voi olla laskeutunutta mineraalisedimenttiä, jonka ominaisuudet vastaavat rikastushiekkaa. Ennen altaiden sulkemista on tarpeen selvittää sedimentin laatua ja määrää. Altaiden sulkemismenetelmä on sovellettavissa varastoaltaan 1 menetelmästä. Sivukivialueen vesien keräys on selostettu maisemointisuunnitelmassa. 5.8 Tiet ja muu infrastruktuuri Arviolta puolet kaivosalueen teistä on metsätaloudelle tarpeellisia ja loput poistettaisiin käytöstä. Alueen sisäiset tiestöt puretaan niiltä osin, kun niitä ei tarvita alueen jatkokäytössä tai jälkihoidon aikaisessa ympäristötarkkailussa. Purkutyössä syntyviä hyödyntämiskelpoisia massoja voidaan käyttää muiden alueiden jälkihoidossa. Paikoilleen jäävät tiepenkat ja niihin liittyvät alueet voitaisiin aurata kasvillisuuden tulon nopeuttamiseksi. Kaivoksen sähkölinja jää vastaavasti paikalleen, mikäli alueelle on saatavissa muuta toimintaa. Sähkölinja voidaan myös purkaa, mikäli se arvioidaan tarkoituksenmukaiseksi.

143 17 6 SULKEMISEEN LIITTYVÄT YMPÄRISTÖRISKIT Kaivannaisjätealueiden ympäristövaikutukset liittyvät alueiden tarvitsemiin maa-alueisiin, pinta- ja pohjaveden laatuun, jätealueiden fyysiseen vakauteen, eroosioon sekä maanpäällisen ja vedenaikaisen elinympäristön tai ekosysteemin laatuun. Alueelle jäävät jätekasat, kuten läjitettäviin ongelmallisiin-kiviin luokitellun sivukiven läjitysalue sekä rikastushiekka-altaat 1 ja 2, ovat suljetun kaivoksen mahdollisia riskinaiheuttajia. Vedenpitävien pohja- ja pintarakenteiden rikkoontuminen voi aiheuttaa pinta- ja pohjavesien pilaantumista metallipitoisten ja happamien suotovesien levitessä ympäristöön. Suotovedellä tarkoitetaan erilaisten kasojen, altaiden, patojen ja vastaavien rakenteiden läpi suotautuvaa vettä, joka kulkeutuu joko rakenteen ympärille pintaveteen tai pohjan kautta pohjaveteen. Suotovesi voi sisältää haitallisia pitoisuuksia metalleja, jotka voivat pidättyä maakerroksiin. Lisäksi suotovesillä voi olla muitakin maaperää muuttavia ominaisuuksia, kuten happamuus ja räjähteistä peräisin oleva typpi. Alueella suotovesiä voi muodostua lähinnä sivukivi- ja rikastushiekka-alueilla sekä poistetun pintamaan varastokasoilla. Suotovesien laadun voidaan ennakoida olevan hyvä. Rikastushiekkaalueelle sijoitettavasta rikastushiekasta irtoavan veden WAD-syanidipitoisuus ja liukoisten yhdisteiden pitoisuudet ovat hyvin alhaisia. Veden suotautuminen rikastushiekan altaasta 1 ja 2 voisi aiheuttaa erilaisia ympäristövaikutuksia. Läjitettäviin ongelmallisiin-kiviin luokitellun sivukivialueen suotovesi voisi käsittelemättömänä pohja- ja pintavesiin päästessään aiheuttaa kemiallisia ympäristövaikutuksia. Ongelmalliset kivet on läjitetty yhdessä haitattomien (neutraloivien) kivien kanssa, jolloin lopputulos vastaa haitatonta kiveä. Myös sivukivialueen pohjatäyttö on rakennettu ympäritökelpoisella kivellä, jossa, liukoisten yhdisteiden pitoisuudet ovat alhaiset eivätkä sivukivet muodosta happamia suotovesiä. Sivukivikasojen vesissä on kuitenkin yleensä nitraattijäämiä räjähdysaineista. Sivukiven sisältämä räjähdeaineperäinen typpi on tärkeä ravinne vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta. Sivukivialueelta tulevat suotovedet voivat sisältää myös kohonneita arseenipitoisuuksia. Arseeni on myrkyllistä vesieliöille (välitön myrkyllisyys kalalle LC50 (96 h) = 30,5 40,5 mg/l ja vesikirpulle LC50 (48 h) = 1,85 mg/l). Turpeen läjitysalueiden vedet voivat sisältää kohonneita humuspitoisuuksia. Hyvällä suunnittelulla ja noudattamalla vedenpitävien rakenteiden rakentamisessa ympäristöluvan mukaisia ohjeita voidaan rakenteiden toimimattomuus ja rikkoontuminen sekä sadevesien valuminen jätekasoihin välttää. Pintarakenteiden rikkoutumista voivat aiheuttaa mm. epätasainen painuminen, eroosio ja rinteiden epävakaus. Riskit vältetään tiivistämällä maa kunnolla, tekemällä rinteistä mahdollisimman loivia ja istuttamalla kasvillisuutta eroosion ehkäisemiseksi. Kasojen peittämisen jälkeen niiden pinnan valumavedet muistuttavat vastaavan paljaan moreenipinnan valumavesiä ennen kuin alueet kasvettuvat. Metsänhakkuista ja metsämaan pinnan muokkauksista saatavissa olevien tietojen perusteella voidaan arvioida ainehuuhtoumien ratkaisevasti vähenevän kolmen vuoden kuluessa kasojen peittämisestä. Pintamaakasat käytetään jälkihoitotöissä, joten niiden vähäinen osuus kuormituksesta poistuu. Mikäli täyttöalueiden alapuoliseen maahan jää maa-aineksia, joiden painuminen on merkittävää, voi pohjan epätasainen painuminen aiheuttaa pohjatiivisteiden rikkoontumista. Myös esimerkiksi terävät kivet voivat rikkoa tiivisteet. Tiivisteiden rikkoontuminen voi aiheuttaa pohjavesien happamoitumista ja metallipitoisuuden nousua. Pohjamaan koostumus ja kestävyys varmistetaan hyvällä suunnittelulla ja huolellisella sopimattoman maa-aineksen poistamisella ja asiaankuuluvilla rakenteilla.

144 18 Avolouhoksen rinteiden eroosio ja sortumat voivat muodostaa turvallisuusriskin. Jälkihoitovaiheen turvallisuuden kannalta kaikki hyödylliset rakenteet jätetään avolouhoksen tyhjennyksen yhteydessä paikalleen. Louhoksen reunat luiskataan ja muotoillaan siten, että ne mahdollisuuksien mukaan jäljittelevät luonnonmukaisia rantoja. Avolouhokseen johtavat ajoluiskat suljetaan lohkareilla ja avolouhos aidataan niiltä osin, kun se ei toiminnan aikana ollut aidattuna. Louhos annetaan täyttyä vedellä heti kaivostoiminnan loppumisen jälkeen. Sulkemistoimenpiteet ja niihin liittyvä avolouhoksen vesittäminen suunnitellaan siten, että suoto- ja valumavedet ovat painovoimaisesti johdettavissa mahdollisimman laajalta alueelta täytettävään avolouhokseen. Avolouhoksen luiskat peitetään kasvittamisen mahdollistavalla maakerroksella eroosion ehkäisemiseksi. Louhosveden laatua seurataan niin kauan kuin tarpeellista. Avolouhoksia ympäröivät ojat jätetään paikoilleen kaivoksen sulkemisen jälkeen estämään puhtaan pintaveden pääsy louhokseen. Jälkihoitovaiheessa liikkumista louhosalueella rajoitetaan tarpeen mukaan mutta lopullisena tavoitteena on kuitenkin alueen saattaminen mahdollisimman laajoilta osin turvalliseksi ilman rajoituksia.

145

146

147

148 1 SIVUKIVIALUEEN MAISEMOINNIN YLEISSUUNNITELMA 16WWE /Pöyry Finland Oy Päivitetty / Pöyry Finland Oy Päivitykset kirjattu vahvistetulla kursiivilla Copyright Pöyry Finland Oy

149 SUUNNITELMA 16WWE AGNICO-EAGLE, FINLAND Kittilän kaivos SIVUKIVIALUEEN MAISEMOINNIN YLEISSUUNNITELMA,

150 1 16WWE Sivu 1 Copyright Pöyry Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. Pöyry Finland Oy ei vastaa raportissa esitettyjen tietojen käytöstä kolmannelle osapuolelle mahdollisesti aiheutuvista välittömistä tai vähäisistä vahingoista. Copyright Pöyry Finland Oy

151 1 16WWE Sivu 2 Yhteystiedot Pöyry Finland Oy Marja Mustonen Marko Väyrynen (Maisema-arkkitehtitoimisto Väyrynen) Tutkijantie 2 A FI OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus Tel sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright Pöyry Finland Oy

152 Agnico-Eagle Finland Kittilän kaivos 16WWE Sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelma Sisältö 1 JOHDANTO 2 2 KAIVOSTOIMINTA Perustiedot Malmin louhinta ja rikastus Kaivostoiminnassa muodostuvat jätteet 5 3 MAISEMOINTITAVOITTEIDEN MÄÄRITELY Sulkemista koskeva lainsäädäntö Sulkemistavoitteet Maisemointitavoitteet 7 4 LÄJITYSALUEEN NYKYTILA Läjitysalueen rakenteet Vesien johtaminen Täyttöalueet 8 5 SIVUKIVIALUEEN MAISEMOINTI Lopputäyttö Peittorakenteet Vesien johtamisen periaate Sivukivialueen maisemointi 11 6 VAIKUTUSTARKASTELU Vaikutukset maisemaan Haitallisten vaikutusten vähentäminen Ympäristövaikutukset 15 7 JÄLKITARKKAILU 16 Piirustukset Sivukivialueen nykytila Sivukivialueen täyttösuunnitelma Leikkaus 1-1 leikkaus 2-2 Leikkaus WWE1351/1 16WWE1351/2 16WWE1351/1 16WWE1351/1 16WWE1351/1

153 16WWE Agnico-Eagle Finland Kittilän kaivos SUURKUUSIKON SIVUKIVIALUEEN MAISEMOINNIN YLEISSUUNNITELMA 1 JOHDANTO Kittilän kaivoksen maisemoinnin yleissuunnitelma 9M (Pöyry Finland Oy)on laadittu Suunnitelma sisältää kaivoksen toimintasuunnitelman mukaan alueelle kaivostoiminnan päättymisen jälkeen jäävät jäte- ja kaivostoiminta-alueet: Suurikuusikon sivukivialueen, Suurikuusikon avolouhoksen ja kaivoksen rikastushiekkaaltaan, jotka kaikki vaativat maisemointitoimenpiteitä. Muut suljettavat alueet; Rouravaaran avolouhos ja sivukivialue sekä muut pienemmät avolouhokset sivukivineen eivät sisälly em. maisemointisuunnitelmaan. Kaivostoimintaan liittyy lupia, asiakirjoja ja sopimuksia, jotka on otettu huomioon maisemointiratkaisuja suunniteltaessa: Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristö- ja vesitalouslupa nro 69/02/1, joka sai lainvoiman Kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämä Suurikuusikon kaivospiiriä koskeva kaivoskirja, kaivosrekisteri n:o 5965/1a. Maisemoinnin yleissuunnitelman laatimisen jälkeen on toiminnalla myönnetty seuraavat ympäristöluvat: Pohjois- Suomen ympäristölupaviraston antama päätös nro 29/08/1 ympäristölupapäätöksen muuttamiseen koskien tuotannon nostoa, rikastusprosessin ja louhintasuunnitelman muutosta, kaivospiirin ulkopuolelta tuotavien malmien ja jätteiden käsittelyä, uusia energiantuotantolaitoksia ja kuivatusvesimäärän kasvua sekä edellä mainittuihin toimintoihin liittyviä muutoksia prosesseissa ja toimintojen sijoituksessa..pohjois-suomen ympäristölupaviraston antama päätös nro 69/08/1 koskien ympäristöluvan lupamääräysten muuttamista sivukiven läjitysalueen osalta. Pohjois- Suomen ympäristölupaviraston antama päätös nro 66/09/1 koskienraikastushiekka-altaan laajentamista, maanalaisten räjäytysten suorittamista sekä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman hyväksymistä. Pohjois- Suomen aluehallintoviraston antama päätös nro 61/10/1 koskien kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan muuttamista prosessi- ja kuivanapitovesien johtamisen, määrän ja tarkkailun osalta sekä syanidin tuhoamisprosessi osalta. Toiminnan alussa sivukiveä oletettiin läjitettävän kaikkiaan 42 milj.t. Läjitettävän sivukiven määrä on muuttunut koska tuotanto on siirtynyt aiottua nopeammin maanalaiseen kaivokseen. Sivukiveä arvioidaan syntyvän kaikkiaan noin 31,6 milj.t, josta mennessä oli louhittu noin 30,27 milj.t. Maan alta on arvioitu tulevan sivukiveä lähivuosina noin 0,5 milj.t vuodessa, mistä 0,6 milj.t on suunniteltu käytettävän rakentamistarkoituksiin vuoden 2011 aikana. Avolouhinnan loppuvaiheessa vuoden

154 16WWE lopussa sivukivialueelle arvioidaan läjitetyn sivukiveä kaikkiaan noin26,5 milj.t (13,4 milj.m 3 ). Jäljellä oleva sivukivimäärä vastaa noin 2 milj. m 3 täyttötilavuutta. Sivukiven määrän oleellisesta vähenemisestä johtuen on tullut esille tarve päivittää maisemointisuunnitelma sivukivialueen osalta. Tässä suunnitelmassa esitetään sivukivien läjitysalueen uusi muotoilu ja maisemoinnin toteutusperiaatteet. Muutokset kohdistuvat pääasiassa laaditun yleissuunnitelman (9M608034) lukuihin 1-4. Kaivostoiminnot ja kaivostoiminnon jätteet esitetään sivukivialueen osalta päivitettynä. Rikastushiekka-altaan, louhosten ja muiden läjitysalueiden maisemointitoimenpiteitä ei tässä suunnitelmassa käsitellä. 2 KAIVOSTOIMINTA 2.1 Perustiedot Kittilän kaivoksen kaivospiiri sijaitsee Kittilän kunnassa Kiistalan kylässä noin 35 km Kittilän kuntakeskuksesta koilliseen. Alueen ja kaivostoimintojen sijainti on esitetty kuvassa 1. Kaivospiirin ja apualueiden pinta-ala on yhteensä 850 ha. Alueella on voimassa Tunturilapin seutukaava ( ), jossa Suurikuusikko on merkitty metsätalousalueeksi. Koko seutukaava-aluetta koskee määräys: malmin etsintä ja siihen liittyvät toimenpiteet on turvattava. Alueen maakuntakaavan laadinta on luonnosvaiheessa. Maakuntakaavaan kaivos on merkitty EK kaivosalueen merkinnällä. Alueen luonto on pääosin tuoretta kangasmetsää ja suot ovat nevoja, rämeitä ja korpia. Kaivos sijoittuu Seurujoen alajuoksulle, joka kuuluu Ounasjokeen laskevan Loukisen valuma-alueeseen. Kaivoksen raakaveden otto ja jäteveden purku tulee tapahtumaan Seurujoesta. Alueen vesistöjen tila on luokiteltu hyväksi. Alueen maaperä on kivisestä tai hiekkaisesta moreenista koostuva pohjamoreenia. Moreenikerroksen vahvuus on 3 6 m. Sen vedenläpäisevyys huono m/s ja kapillaarinen nousukorkeus merkittävää. Moreenin päällä on turvetta 1 2 m vahvuudelta. Kallionpinta on paikoin voimakkaasti rapautunut. Alueen pohjavesi on luontaisesti lähellä maanpintaa etenkin soistuneilla alueilla. Pohjavesi on pääpiirteissään hyvälaatuista. Geologian tutkimuskeskus löysi Suurikuusikon esiintymän vuonna 1986 ja teki selvityksiä vuoteen 1997 saakka. Riddarhyttan Resources jatkoi tutkimuksia vuodesta 1998 lähtien ja vuodesta 2005 lähtien kaivosalue on ollut Agnico-Eagle Finlandin omistuksessa. Kaivosalueen rakennustyöt aloitettiin vuonna Sivukiven louhinta aloitettiin elokuussa ja vinotunnelin rakentaminen lokakuussa. Malmin louhinta avolouhoksesta alkoi toukokuussa 2008 ja rikastamotoiminta vuoden 2008 toisella vuosineljänneksellä. Kaupallinen tuotanto käynnistyi vuonna Saman vuonna aloitettiin maanalainen louhinta. Vuonna 2010 Suurikuusikon avolouhoksella louhittiin kultamalmia noin t, josta noin t louhittiin maanalaisesta kaivoksesta. Sivukiveä louhittiin 9,4 milj.t. Kaivoksen toiminta-ajaksi on arvioitu vähintään 15 vuotta. Kaivoksella aloitettiin vuonne 2010 ympäristövaikutusten arviointimenettely toiminnan laajentamiseksi. Laajennuksella ei ole vaikutusta sivukiven määrän. Mahdollisia vaikutuksia muiden jätteiden määriin ei tässä ole otettu huomioon.

155 16WWE Kuva 1. Kittilän kaivoksen ja kaivostoimintojen sijainnit 2.2 Malmin louhinta ja rikastus Tämän hetkinen arvio kaivoksen tunnetuista malmivaroista on 33 milj. tonnia. Suurikuusikon kulta on sitoutunut suurimmaksi osaksi sulfidimineraaleihin. Louhintaa on tähän saakka toteutettu avolouhintana, mutta vuoden 2013 alusta siirrytään yksinomaan maanalaiseen louhintaan. Malmin lisäksi louhitaan avolouhinnassa vaihtelevia määriä taloudellisesti marginaalista malmia (LGP), jota on varastoitu malmikasojen sekaan sekä omalle alueelleen Suurikuusikon sivukivialueen koillisosassa.

156 16WWE Rikastusprosessi koostuu murskauksesta, jauhatuksesta, vaahdotuksesta, pesusta, sulfidin painehapetuksesta, syanidiliuotuksesta, kullan erotuksesta ja talteenotosta. Rikastuksen vuosikapasiteetiksi on arvioitu tonnia malmia. 2.3 Kaivostoiminnassa muodostuvat jätteet Kaivostoiminnassa muodostuvat merkittävimmät jätemassat ovat sivukivi, rikastushiekka ja syanidiliuotuksen sakka. Sivukiveä oli toukokuun 2011 loppuun mennessä louhittu yhteensä 30,27 milj.t, josta avolouhoksesta 28,63 milj.t ja maan alta noin 2,9 milj.t. Tulevaisuudessa louhittavan raakun määrän osalta tilanne on muuttumassa, koska avolouhoksella on tapahtunut sortuma, joka vaikuttaa sivukiven louhintamääriin noin Mt riippuen siitä, miten tilanne päätetään ratkaista. Päätös tehtäneen kuluvan vuoden aikana. Lisäksi maan alla on tuotannon laajennussuunnitelmia, jotka toteutuessaan lisäävät pintaa nostettavan raakun määrää. Tällä hetkellä varaudutaan siihen, että maan alta tulee raakkua lähivuosina noin 0.5 Mt vuodessa. Läjitettävää sivukiveä muodostuu louhinnassa kaikkiaan 31,6 milj. tonnia. Sivukiven ominaispainolla 1,93 t/i-m 3 louhittavan sivukiven määrä vastaa noin 16,4 milj. m 3 :n tilavuutta. Kaivoksen sivukiven mineralogian, alkuaineanalyysien sekä liukoisuus- ja haponmuodostuspotentiaalien perusteella suurin osa kivestä on arvioitu olevan normaalia, ei haitallista sivukiveä (OK), joka soveltuisi käytettäväksi rajoituksetta maarakennustöissä. Normaaliksi sivukiveksi (OK) luokitellaan materiaali, jonka rikkipitoisuus on alle 0,5 % tai rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja neutralointipotentiaalin (NP) suhde haponmuodostus-potentiaaliin (AP) on suurempi kuin 3:1 Osa sivukivestä luokitellaan mahdollisesti ongelmallisiin PWR (possibly problematic waste rock) kiviin, jotka eivät täytä em. ominaisuuksia. PWR-luokan kivi on mahdollisesti happoa muodostavaa, jolloin siitä voi liueta metalleja, pääasiassa arseenia ja antimonia. Normaalisivukiven ja mahdollisesti ongelmallisen sivukiven osuudet tarkentuvat louhinnan edetessä. Vaahdotuksen jätteenä muodostuu rikastushiekkaa. Hapetuksen jälkeisessä pesussa muodostuu hapanta pesuvettä, josta suuri osa voidaan kierrättää painehapetusta edeltävään karbonaatin poistoon. Osa poistetaan prosessista ja neutraloidaan. Neutraloinnin avulla vedessä olevat liuonneet metallit, lähinnä rauta ja arseeni, sidotaan metallihydroksidisakkana. Neutralointi tehdään kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa hyö-dynnetään malmin karbonaattimineraalien emäksisyyttä. Vaahdotuksesta tuleva rikastushiekka johdetaan 1. ja 2. neutralointireaktoriin. Tarvittaessa lisätään kalkkia (kalkkimaitoa) reaktoreihin 3 ja 4 lopullisen ph-tavoitteen saavuttamiseksi ennen neutraloidun lietteen pumppausta rikastushiekka-altaalle, josta vesi kierrätetään takaisin prosessiin. Rikastushiekan määrä vastaa louhittavan malmin määrää ja vuositasolla rikastushiekkaa muodostuu noin 1 milj. tonnia. Koko toiminnan aikaiseksi rikastushiekan määräksi on arvioitu noin 33 milj. tonnia. Rikastushiekan ominaisuuksia ja ympäristökelpoi-suutta tullaan selvittämään laajemmin kaivostoiminnan aikana. Syanidiliuotuksessa muodostuu sakkaa, joka johdetaan kemialliseen syanidin tuhoamiseen. Suurin osa syanidista tuhotaan rikkidioksidilla ja jäljelle jäävä sakka koostuu silikaateista ja muista liukenemattomista materiaaleista. Syanidiliuotuksen sakkaa muodostuu vuositasolla noin tonnia. 15 vuoden toiminta-aikana sakkaa muodostuu noin tonnia.

157 3 MAISEMOINTITAVOITTEIDEN MÄÄRITELY 16WWE Sulkemista koskeva lainsäädäntö Kaivoslain mukaan kaivosalue on toiminnan päättyessä viipymättä saatettava yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon (KaivosL51 ). Turvatekniikan keskus suorittaa kaivostoiminnan lopputarkastuksen (KaivoL 57 ). Kemikaaliturvallisuuslaki määrää tuotantolaitoksen osalta toiminnan lopettamisesta aiheutuvista velvoitteista ja sen mukaan tuotantolaitoksen käytöstä poistettavan osan rakenteet ja alueet on tarvittaessa puhdistettava ja huolehdittava varallisista kemikaaleista ja räjähteistä siten, ettei niistä aiheudu henkilö-, ympäristö- eikä omaisuusvahinkoja (KemTurL 133 ). Ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraisen toiminnan päätyttyä toiminnan harjoittaja vastaa edelleen tarvittavista toimista ympäristön pilaantumisen estämiseksi, toiminnan vaikutusten selvittämisestä ja tarkkailusta lupamääräysten mukaisesti (YSL 90 ). Jos lupa ei sisällä riittäviä määräyksiä toiminnan lopettamiseksi, on lupaviranomaisen annettava tätä tarkoittavat määräykset (YSL 90 ). Ympäristönsuojelulain mukaan voidaan kaatopaikkojen osalta esittää määräyksiä liittyen käytöstä poistamiseen ja sulkemiseen sekä siitä kuinka kauan toiminnanharjoittajan on vastattava kaatopaikan jälkihoidosta, kuitenkin vähintään 30 vuotta (YSA 20 ). Mikäli toiminnasta aiheutuu maaperän tai pohjaveden pilaantumista on toiminnanharjoittaja ympäristösuojelulain mukaan velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden (YSL 75 ). Valtioneuvoston asetus 379/2008 kaivannaisjätteistä mukaan toiminnanharjoittaja vastaa kaivannaisjätteen jätealueen käytöstä poistamisen jälkeen tehtävistä toimista niin kauan kuin tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että alueesta ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, alue on vakaa ja pysyvästi maisemoitu, alueesta ei aiheudu onnettomuuden vaaraa ja siitä aiheutuvaa ympäristökuormitusta ei ole enää tarpeen tarkkailla. Tarvittavista toimista määrätään ympäristöluvassa tai ympäristönsuojelulain 90 :n 3 momentin nojalla annettavassa päätöksessä. 3.2 Sulkemistavoitteet Sulkemistavoitteet on tässä yhteydessä määritelty yleisluonteisesti lainsäädännön, lupaehtojen ja ns. hyvän käytännön asettamissa puitteissa. Yleisenä tavoitteena sulkemisen osalta on kestävät sulkemis- ja jälkihoitotoimet, jolloin tarve suljetun alueen aktiiviseen ylläpitoon ja hoitoon jäisi vähäiseksi. Seurantaa kuitenkin jatketaan niin kauan, että alueesta ei todistetusti aiheudu terveys- eikä ympäristöriskiä, lainsäädännön perustella vähintään 30 vuotta. Turvallisuuden osalta jätteiden läjitysalueet on saatettava yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon, siten että pitkällä aikavälillä alueella liikkumista ei ole tarpeellista rajoittaa. Ellei tämä onnistu, joudutaan liikkumista rajoittamaan ja tällöin tullaan turvallisuusriskin aiheuttavat alueet aitaamaan ja varustamaan varoituskyltein. Turvallisuusnäkökohtia harkittaessa on läjitysalueiden osalta huomioitava stabiliteetti ja siihen vaikuttavat tekijät kuten luiskien kaltevuudet, verhousmateriaali ja eroosion vaikutus. Rakenteiden turvallisuus ja stabiliteetti tulee olla taattu myös äärimmäisissä olosuhteissa. Jälkihoidon ja sulkemistoimenpiteiden tavoitteena on, että kaivoksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset voidaan minimoida mahdollisimman tehokkaasti. Yleisellä tasolla tavoitteena on ympäristöä mahdollisesti pilaavan päästölähteen poistaminen tai

158 16WWE sen hallinta. Lisäksi tavoitteena on palauttaa alueen ekosysteemi mahdollisimman monimuotoiseksi. Täyttöalueilla, jotka jäävät alueelle pyritään päästöjen muodostumisen estämiseen ja niiden hallintaan. Suotovesien ja vesistövaikutusten osalta pyritään toiminnan päätyttyä pääsemään nopeasti tilanteeseen, jossa vaaditaan vain seurantaa, ei aktiivista vesien hallintaa ja käsittelyä. Sulfidimineraalit hapettuvat ilman ja veden vaikutuksesta, jolloin muodostuu happamia, metallipitoisia suoto- ja valumavesiä. Käsittelyä vaativien suotovesien muodostuminen pyritään ensisijaisesti estämään peittorakenteilla ja toissijaisesti pyritään hallitsemaan vesien kulkeutumista vesien johtamisjärjestelyillä. Vähäiset suotovedet kerätään hallitusti ja käsitellään tarvittaessa, jotta suljetusta kaivoksesta ei aiheudu vesistövaikutuksia ja vesistöt pääsevät palautumaan pidemmällä aikavälillä luontaiseen tilaan. Ympäristövaikutusten minimoimisen ohella tavoitteena on estää suljetusta kaivoksesta ihmiseen kohdistuvat terveysvaikutukset. 3.3 Maisemointitavoitteet Maisemointitavoite on yleensä alueen palauttaminen luonnontilan kaltaiseen tilaan. Mikäli se ei ole mahdollista, joudutaan tutkimaan muita vaihtoehtoja lopputilanteen osalta. Tällöin haetaan ratkaisuja, jotka muuten vastaavat maisemalle asetettuja esteettisiä vaatimuksia. Kittilän kaivosalueen osalta sivukivien läjitysaluetta ei ole mahdollista palauttaa luonnonmuotoja vastaavaan tilaan tasaisen maastonkohdan ja kaivostoiminnan sekä sivukiven määrän asettamien rajoitusten vuoksi. Maisemoitavalle kohteelle pyritään kuitenkin hakemaan maisema-arkkitehtonista muotokieltä, joka samalla viittaa myös alueen kaivostoimintaan liittyvään historiaan. 4 LÄJITYSALUEEN NYKYTILA Suurkuusikon avolouhoksesta ja maanalaisesta louhoksesta muodostuva sivukivi sijoitetaan avolouhoksen länsipuolella sijaitsevalle Suurikuusikon sivukivialueelle. Läjitykseen varatun reunaojien rajaaman alueen pinta-ala on noin 80 ha. Sivukiven läjitysalueet on luokiteltu kaivokselle myönnetyssä ympäristöluvassa tavanomaisen jätteen kaatopaikoiksi. Luvan mukaan alueelle saa sijoittaa sivukiveä ja malmia, jota ei voida hyödyntää. Sivukivialueiden pohjarakenteille ei ole ympäristöluvassa määrätty erityisvaatimuksia. Mahdollisesti ongelmallinen PWR-luokan kivi on sijoitettava siten, että etäisyys sivukivikasan reunoihin ja pohjaveden pintaan on vähintään viisi metriä. Lisäksi mahdollisesti happoa muodostavan sivukiven ylä- ja alapuolelle on sijoitettava neutralointipotentiaalia omaavaa kiveä paksuudelta, joka laskennallisesti riittää estämään haponmuodostuksen. 4.1 Läjitysalueen rakenteet Suurkuusikon sivukiven läjitysalue on sijoitettu suolle, jossa maanpinnan korkeudet ovat olleet pääosin välillä Alueen keskiosalla on noin 15 ha laajuinen tasolle +216 ulottuva moreenimäki, jonka kohdalla kallio on lähellä maanpintaa. Sivukivialueelle on tehty pohjatäyttö neutraloivalla OK-sivukivellä siten, että alueilla, joilla turvekerros on ollut >1 m, louhetäyttö tukeutuu kantavalle kitkamaapohjalle. Täyttömenetelmänä on ollut pohjaantäyttö päätypengerryksenä. Pintamaat ja alle 1,0 m

159 16WWE paksut turvekerrokset on jätetty louheen alle, sillä ne kokoonpuristuvat hyvin ohueksi ja jäävät louheen huokostilaan eivätkä aiheuta stabiliteettiriskiä. Täyttö on ulotettu vähintään 5 m pohjavedenpinnan yläpuolelle noin tasolle Pohjatäyttö on rakennettu noin 77 ha:n alueelle. Massojen läjityksestä Suurkuusikon sivukivialueelle on laadittu työselitys Sivukiven läjittäminen Suurikuusikko-läjitysalueelle (Geobotnia Oy, ), jonka pohjalta on laadittu toimintaohjeet työn toteutukseen (Agnico-Eagle, ja päivitys ). Toimintaohjeen mukaan täyttöä tehdään kerroksittain 50 m x 200 m suuruisina ja 10 m korkeina aumoina. Penkereen ulkoreunalle jätetään ohjeen mukaan m tila ulommaiselle OKluokan sivukivestä tehtävälle aumalle sekä ulkoreunan luiskan maisemointiin ja muotoilemiseen kaltevuuteen 1:2,5. Alimmaiset, reunimmaiset ja päällimmäiset aumat tehdään OK-luokan sivukivestä, jotta ympäristöluvan edellytykset täyttyvät. Louhittavien sivukivien haponmuodostuspotentiaali sekä rikki-, arseeni- ja antimonipitoisuus selvitetään ennen läjitystä. Aumat nimetään ja niihin sijoitettujen sivukivien laadusta pidetään kirjaa. Toistaiseksi kiisupitoiset kivet ovat louhinnassa sekoittuneet kalkkipitoisiin kiviin, niin että lopputulos vastaa laadultaan kiisutonta kiveä. Aumakoko on tällä hetkellä 200 m x200 m, jolloin läjityksen toteutusta ja raportointia on helpompi hallita. 4.2 Vesien johtaminen Sivukivialueen reunalle on kaivettu oja sivukivialueella muodostuvien likaisten suotoja pintavalumavesien kokoamiseksi ja johtamiseksi sivukivialueen itäpuolella olevaan tasausaltaaseen. Tarvittaessa vedet pumpataan CIL2-altaalle ja edelleen prosessivesikiertoon. Toistaiseksi vesiä ei ole tarvinnut pumpata CIL2-altaalle. Suurikuusikon alueen maaperä on pohjamoreenia, joka on vallitseva maalaji kaivoksen lähialueella. Pohjamoreeni koostuu pääosin kivisestä ja hiekkaisesta moreenista. Avolouhosalueen ympäristössä turvepeitteen paksuus on tutkimusten mukaan pääosin noin 1 2 m ja alapuolisten moreenikerrostumien paksuus pääosin 3 6 m. Ehjän kallion pinnassa on vaihtelevan paksuinen rapautumakerros, joka useimmiten on rikkonaista, mutta vielä melko kovaa kiveä. Paikoin esiintyy pehmeäksi rapautunutta, helposti rikkoutuvaa kiveä, ja jopa savimaiseksi rapautunutta ainesta. Maa-aineksen laadusta johtuen maaperän vedenjohtavuus on tyypillisesti melko alhainen. Reunaojat ovat kaivokselta saadun tiedon mukaan olleet vähävetisiä. 4.3 Täyttöalueet Sivukivialueesta laadittiin nykytilan 3D-maastomalli. Pohjatäytön päälle, noin 80 ha:n alueelle on läjitetty sivukiveä kaikkiaan noin 11,5 milj. m 3. Läjitysalue on mitattu ja kartoitettu kesällä 2010 ja lakialueen osalta maaliskuussa 2011, jolloin täyttö ulottui tasolle Sivukiven läjitysalue on esitetty suunnitelmapiirustuksessa KKJkoordinaatistossa. Korkeudet on esitetty N60 korkeusjärjestelmässä. Sivukivialueen pohjoisosa, noin 14 ha, toimii malmin varastoalueena, jossa pohjarakenteen päälle ei ole läjitetty sivukiveä. Ko. alueen koillisosassa on matalapitoisten malmien väliaikaista varastointia varten varattu erillinen LGP-alue (8 ha). Sivukivialueen itäosassa on noin 6 ha:n alue, jossa sijaitsee malmikasoja. Kasat tullaan ennen sulkemista poistamaan. Sivukivialueen lounaisosaan (noin 12 ha) on varastoitu puhdasta sivukiveä, joka tullaan käyttämään rakennusmateriaalina.

160 5 SIVUKIVIALUEEN MAISEMOINTI 16WWE Sivukivialueen jyrkät reunaluiskat loivennetaan, lakialue muotoillaan riittävän loivaksi ja sivukivialueelle rakennetaan tiivis peittokerros. Reunaluiskin eroosion välttämiseksi kiinnitetään huomioita lakialueelta kertyvien valumavesien johtamisjärjestelyihin. Tähän mennessä on kiisupitoiset ja neutraalit kivet läjitetty sekaisin siten, että lopputulos vastaa kiisutonta kiveä. Kaukana malmista olevat ja kemialliselta laadultaan parhaat raakut on jo louhittu, koska Suurkuusikon louhos on jo edennyt pitkälle ja muut louhokset ovat siihen verrattuna hyvin pieniä. Suurkuukiskon itäisessä sortumassa louhitaan noin t ( m 3 ). sivukiveä, jotka sijaitsevat kaukana malmista eivätkä siksi todennäköisesti ole kiisupitoisia. Avolouhoksen alimmmilta louhintatasoilta sitä vastoin tullaan louhimaan ainoastaan sivukiviä, jotka sijaitsevat välittömästi malmin ympärillä, ja edellyttävät suojausta neutraalilla kivellä. 5.1 Lopputäyttö Sivukivialueen lopullista muotoa haettiin 3D-maastomallilla. Jotta voidaan varmistaa sivukiven riittäminen reunaluiskien muotoiluun, on läjitys jo täyttöaikana kohdistettava reunaluiskiin, jotka samalla muotoillaan ympäristölupamääräysten mukaiseen kaltevuuteen enintään 1:2,5, mikä on riittävä luiskien stabiliteetin, peittomaakerroksen levittämisen ja luiskien metsittämisen kannalta. Lakialue tason +236,00 yläpuolella täytetään kaltevuuteen 1:10 ja tason +241,00 yläpuolella kaltevuuteen 1:20, jolloin täyttö ulottuu korkeimmillaan tasolle +249,00. Täyttötilavuutta on käytettävissä noin 2,3 milj.m 3 Lakialueen korkeimmalle kohtaa varaudutaan läjittämään haitallista sivukiveä louhinnan loppuvaiheessa. Tarvittaessa sivukivelle tehdään kaivanto, jotta kivi voidaan peittää riittävän paksuisella kerroksella neutraloivaa kiveä. Kerrospaksuus määräytyy sivukiven ominaisuuksista. Vaihtoehtoisesti kiisupitoinen kivi voidaan kapseloida rakentamalle täyttökohdan päälle tiivis mineraalinen peittokerros tai geotekninen eriste, esim. bentoniittimatto, sade- ja sulamamisvesien aiheuttaman huuhtouman estämiseksi. Sivukivialueen täytön yläpinta on esitetty suunnitelmapiirustuksessa ja poikkileikkauspiirustuksissa. Kuvassa 2 näkyy valokuvaan mallinnettu sivukiven läjitys. Alakuvassa on tilanne , jolloin alueelle on tehty jo sivukiven läjitystä.

161 16WWE Kuva 2 Ylemmässä kuvassa sivukiven läjitys mallinnettuna. Alemmassa kuvassa nykytilanne. Ilmakuva on otettu Kuva on otettu lounaasta lentokoneesta katsottuna kohti läjitysaluetta. 5.2 Peittorakenteet Ympäristölupamääräysten (ympäristölupa ) mukaan Sivukivialueiden luiskatun ja tiivistetyn pinnan päälle on levitettävä 0,5 m paksu kasvukerros, jonka alaosa koostuu tiiviistä moreeninmaasta ja pinta turpeen ja/tai humuksen sekaisesta maasta. Louhepintaisen lakiosa alle on rakennettava sivukivitäyttöön suotautuvan veden määrää olennaisesti rajoittava pintarakenne joka koostuu vähintään 0,5 m paksui-

162 16WWE sesta mineraalisesta tiivistyskerroksesta tai vastaavan suojatason antavasta keinotekoisesta eristeestä. Sivukivi, jonka rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja haponneutralointi- ja muodotuspotentiaalin suhde (NP/AP) alle 3, on sijoitettava siten, että etäisyys sivukivikasan reunoihin ja pohjaveden pintaan on vähintään viisi metriä. Mahdollisesti happoa muodostavan sivukiven ylä- ja alapuolella on sijoitettava neutralointipotentiaalia omaavaa kiveä paksuudelta, joka laskennallisesti riittää estämään haponmuodostuksen. Jäljellä oleva sivukivimäärä, läjitettynä noin 2 milj.m 3, ei mahdollista alueen muotoilua ja peittämistä 5 m neutraloivalla kivikerroksella, kuten alkuperäisessä maisemointisuunnitelmassa on esitetty ja ympäristöluvassa edellytetty. Kiisupitoiset kivet on aumattu yhdessä neutraloivan kiven kanssa, eikä niiden peittämiseen edellä kuvatulla tavalla ole tarvetta. Riittävät peittokerrokset lakialueelle vielä sijoitettavien kiisupitoisten kivien kohdalla varmistetaan sivukiven ominaisuuksien perusteella. Tarvittaessa kivet peitetään keinotekoisella eristeellä. Sivukivialue peitetään vähintään puolen metrin tiiviillä maakerroksella (si HkMr, simr), Luiskiin tasolle + 241,0 saakka rakennetaan tiivistyskerroksen päälle vähintään 0,5 m paksuinen peittokerros kasvualustaksi. Kerrospaksuudessa otetaan huomioon metsittämisen vaatimukset. Lakialue verhoillaan 0,5 m louhekerroksella. 5.3 Vesien johtamisen periaate Tiivis pintakerros estää sade- ja sulamisvesien imeytymisen jätetäyttöön. Lakialueella muodostuu suurin osa pintavalumavesistä. Jotta vedet voitaisiin hallitusti johtaa pois täyttöalueelta, muotoillaan peittokerrokseen louhe/sepeliverhoiltuja ojapainanteita, jotka keräävät valumavedet ja ohjaavat ne hallitusti luiskan alaosaan. Ojapainanteiden määrä, sijainti ja kaltevuudet ja rakenne suunnitellaan tarkemman toteutussuunnittelun yhteydessä. Periaateratkaisu on esitetty kuvassa 2. Suljetun sivukivialueen päältä kertyvät vedet ovat puhtaita vesiä, joita ei ole tarpeen käsitellä. Suotovesien ja pintavesien erottamiseksi voidaan reunaoja muuttaa salaojaksi, johon kertyvät läjitysalueen suotovedet johdetaan tasausaltaaseen ja pumpataan rikastushiekka-altaaseen. Pintavalumavedet kerätään luiskan alaosaan kaivettavaan uuteen reunaojaan, ja johdetaan maastoon. Mikäli nykyiset reunaojat todetaan kuiviksi eivätkä ne kerää sivukivialueen suotovesiä, voidaan niitä käyttää maisemoidun alueen pintavalumavesien maastoon johtamiseen. Ojien sijainti, korkeussuhteet ja purkukohdat esitetään tarkemman suunnittelun yhteydessä 5.4 Sivukivialueen maisemointi Läjityksen rinteiden muotoilussa tulisi maisemoinnin kannalta pyrkiä kaareviin muotoihin ja välttää maisemassa erottuvia teräviä muotoja sekä pitkiä suoria rinteitä. Sivukiven läjityksen lopullista muotoa on maisemointisuunnitelmassa jäsennetty tiukan geometrisella kuivatuspainanteiden järjestelmällä. Myös louhikkopintaisen avoimen alueen ja metsitetyn alueen välisellä selkeällä muotokielellä on pyritty muodostamaan selkeä kokonaisuus. Tarkemmassa suunnittelussa tulee myös huomioida pintavesien hallintaan liittyvien ratkaisujen sovittaminen luontevasti läjityksen pinnanmuotoihin. Läjityksen viimeistelyssä tulisi myös pyrkiä vahvistamaan edelleen läjityksen kokonaisvaltaista muotokieltä.

163 16WWE Läjityksen reunaluiskat rakennetaan 1:2,5 kaltevuudelle ja metsitetään mäntyvaltaisella sekametsällä. Lakialue jätetään avoimeksi louhepintaiseksi alueeksi, jossa risteävät loivat kuivatuspainanteet. Louhe toimii kuivatuskerroksena. Se estää puuston ja kasvillisuuden leviämisen sivukivialueen päälle, jolloin juuristo voisi rikkoa moreenitiivisteen, tunkeutua alapuoliseen sivukivitäyttöön ja mahdollistaa suotoveden pääsyn sivukiveen. Painanteet pinnoitetaan hienojakoisemmalla soralla/sepelillä, jotta vedenkulku ei loivalla lakialueella häiriinny ja samalla niistä tulee myös tarkkailun ja huollon kannalta muuta lakialuetta kulkukelpoisempia. Lakialueelle on osoitettu vedenjakajaa pitkin erillinen huoltotie. Vedenjakajalle rakennettaessa vältetään ylimääräiset tien kuivatukseen liittyvät rakenteet ja samalla tien tasaus voidaan myös laskea lähemmäksi maanpintaa. Kuva 3. Maisemoinnin periaatteet

164 16WWE Vesien pintarakenteiden läpäisyn ja rinteiden vesieroosion vähentämiseksi pintavedet kerätään lakialueelta vesieristettyihin, suunnitelmassa noin 140 metrin välien sijaitseviin painanteisiin, jotka ovat noin 45 asteen kulmassa lakialueen kaltevuuksien suhteen. Rinteiden vesieroosion hallitsemiseksi vesi ohjataan hallitusti yhdeksästä kohdasta alas rinteeseen. Näihin puromaisiin kohtiin rakennetaan kiviaineksesta eroosiosuojatut rinneosuudet. Rinnealueelle satavan veden annetaan imeytyä kasvillisuuteen tai laskeutua pintavaluntana luiskan alaosaan. Tällä pyritään estämään rinteiden liiallinen kuivuminen. Kuvassa 3 on esitetty maisemoinnin periaatteet kuivatuksen, kasvillisuuden ja pintarakenteiden osalta. Leikkauskuvasta 4 näkyy läjityksen todellinen mittakaava ja sen suhde kasvillisuuteen. Kuva 4. Leikkaus A-A kuvassa 2 näkyvästä leikkauskohdasta. 6 VAIKUTUSTARKASTELU 6.1 Vaikutukset maisemaan Maisemoidun sivukiven läjitysalueen vaikutukset laajemmassa maisemassa muodostuvat läjityksen geometrisestä kokonaishahmosta ja reunaluiskasta. Keskeistä maisemoinnin kannalta on reunaluiskien onnistunut metsitys. Lakialueen maisemalliset vaikutukset rajoittuvat paikallisiksi. Louhepintainen lakialue laskeutuu rinnettä pitkiin avolouhoksen suuntaan eli kaakkoon muistutuksena maisemassa alueen aikaisemmasta käytöstä. Näkymäsektori on kuitenkin reunustavan metsikön seurauksena suhteellisen kapea. Kokonaisvaikutelma laajemmassa maisemassa muodostuu läjityksen kokonaishahmon kautta. Metsitettyinäkin rinteet ja läjitys erottuvat laajemmassa maisemassa luonnollisten geologisten prosessien myötä syntyneistä maastonmuodoista. Levin suunnasta katsottuna (kuva 6) kaivosalue näkyy lounaan suunnasta suhteellisen vaakasuoraan pitkän etäisyyden johdosta. Sivukiven läjitysalueenhahmo voi metsittyneenä erottua varjoisamman ja valoisamman sivun perusteella taustasta. Maisemoituna läjitysalueen maisemalliset vaikutukset ovat Leviltä päin katsottuna vähäiset. Kuvassa 5 näkyy maisemoituna etualalla sivukiven läjitysalue, sen yläpuolella maisemoituna rikastushiekka-allas ja oikealla avolouhos. Kuvan olosuhteet vastaavat tilannetta keväällä lumiseen vuodenaikaan noin kahden aikaan iltapäivällä.

165 Kuva 5. Lounaasta sivukiven läjitysalueelle. 16WWE

166 16WWE Kuva 6. Näkymä Leviltä kaivosalueelle. Ylempi kuva on suurennos kaivoksesta alemman kuvan punaisella rajatulta alueelta. Kuva on otettu keväällä Haitallisten vaikutusten vähentäminen Maisemallisten vaikutusten vähentämisessä on työnaikaisten vaikutusten osalta keskeistä peittävän suojapuuston istuttaminen keskeisten näkymäsektoreiden suuntaan. Toiminnan jälkeisessä maisemoinnissa keskeistä on riittävien maisemointitoimenpiteiden suorittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sivukiven läjityksen maisemoinnissa on keskeistä suojaavan puuston saaminen rinnealueelle. Onnistumisen varmistamiseksi kannattaa etukäteen tehdä koealoja, joilla selvitetään rakennekerrosten ja paikallisen ilmaston yhteisvaikutus rinteiden metsitykseen. Näillä toimenpiteillä varmistetaan sulkemistoimenpiteiden onnistuminen. 6.3 Ympäristövaikutukset Sivukivialueen pintaosa peitetään tiiviillä maakerroksella, joka oleellisesti vähentää suotoveden imeytymistä sivukivitäyttöön. Esim. maa-aines, jonka vedenjohtavuus on 10-8 m/s päästää lävitseen vain noin 20 % sadannasta. Suljetun alueen päältä kertyvät valumavedet ovat puhtaita vesiä. Heikkolaatuinen sivukivi on läjitetty yhdessä hyvälaatuisen sivukiven kanssa ja alueen pohjatäyttö rakennettu neutraloivalla sivukivellä, jolloin vähäiset heikkolaatuisen sivukiven läpi suotautuvat vedet neutraloituvat maaperään suotautuessaan.

167 7 JÄLKITARKKAILU 16WWE Kittilän kaivoksen ympäristöluvassa on määrätty tarkkailtavaksi jälkihoidon edistymistä jälkihoidon alusta alkaen vuosittain. Tarkkailuun sisältyy geoteknisen vakavuuden, eroosion ja kasvun onnistumisen tarkkailu sekä suotovesitarkkailu. Mahdollisia rakenteellisia heikkouksia ja eroosiota tarkkaillaan sivukivialueella maisemoinnin toteutuksen jälkeen alkuvaiheessa vuosittain silmämääräisesti kiertämällä sivukivialue keväällä lumen sulamisen jälkeen ja syksyllä ennen jäätymistä. Havainnot eroosiosta kirjataan muistiin ja kohteet valokuvataan. Havaintoihin liitetään koordinaattitieto. Eroosion seuranta on käyttötarkkailun luonteista. Mikäli eroosiota ei todeta tapahtuvan ensimmäisen vuosien aikana, voidaan eroosion tarkkailusta luopua. Kasvillisuudessa tapahtuvat muutokset ovat suhteellisen hitaita, mistä johtuen sivukivialueen kasvillisuuden kasvua tarkkaillaan viiden vuoden välein alkaen maisemoinnin toteuttamista seuraavan kasvukauden loppupuolella. Yleisestä viiden vuoden aikavälistä poiketen toinen tarkkailukerta toteutetaan kolmen vuoden kuluttua maisemoinnista ja kolmas tarkkailukerta viiden vuoden kuluttua maisemoinnista. Tämän jälkeen tarkkailu harvennetaan viiden vuoden välein tehtäväksi. Kasvillisuuden tarkkailu toteutetaan ruutumenetelmällä (1 m x 1 m ruutu). Seurattavia ruutuja perustetaan 10 eri puolille sivukivialuetta ja eri korkeustasoille. Ruutujen sijainti määritetään ensimmäisellä kerralla gps-paikannuksella ja lisäksi ruudut merkitään paalutuksella. Ruuduista selvitetään kasvilajit ja niiden peittävyys prosenttiosuuksina. Puun taimet lasketaan ruutujen alueelta. Lisäksi ruudut valokuvataan. Ruutujen sisälle kehittyvän kasvillisuuden lisäksi havainnoidaan yleinen kasvillisuuden kehittyminen ruutujen ympäristöstä. Sivukivialueelta tasausaltaaseen johdettavien vesien laatua seurataan kaivoksen vesistötarkkailuun liittyen. Siinä vaiheessa vesi ominaisuuksiltaan vastaan käsittelemättömiä ympäristön pintavalumavesiä, voidaan vedet johtaa suoraan maastoon. Oulussa 6 heinäkuuta 2011 Pöyry Finland Oy DI Marja Mustonen ympäristötekniikka Marko Väyrynen maisema-arkkitehti

168 1

169 2

170 3

171 4

172 5

173 Kaikki puhdistamomallit on suojattu mallisuojin, hyödyllisyysmallisuojin sekä kansainvälisin patentein. Kuvien ja tietojen luvaton kopioiminen täyttäminen rikkoo mallisuojiaa ja tekijänoikeuksia. All our models are protected with intertanional patents, and copyright TASAUSSÄILIÖ ESI-ILMASTUS/ ILMASTUS,- KEMIKALOINT,I JA SELKEYTYSSÄILIÖ LAAJENNUKSEN JÄLKEEN Tuleva vesi Lietesäiliö; Olemassa oleva umpisäiliö 207,78 Prosessi B Prosessi A P1a Kem P2a 2700 Pöytätaso Ppa Ikkuna 2100 Tiskipöytä, kaatoallas 60x60 cm vedenlämmitin pöydän alla Valo Valo 2700 Tiskipöytä, kaatoallas P2a Ikkuna Valo Ppb P2b 1000 ovi ESIKÄSITTELYSÄILIÖ 25m P1b 2200 Lietteen takaisinpumppaus Välikaivo Jälkiselkeytys A Jälkiselkeytys B Imeytyskenttään Positiot Suunnittelija I.Raita Nimi: AGNICO-EAGLE FINLAND JÄTEVEDENPUHDISTAMO Valvoja Sisäinen viite Vuosi 2007 Artikkeli nro / viite Päiväys: Biologis-kemiallinen panospuhdistamo PA 50 R Mittakaava 1:100 Copyright ympäristö RAITA environment PERIAATEKUVA PÄÄLTÄ: Sivu

174 Liite 4

175

176

177

178

179

180

181

182

183 Liite 13 KEKOMUURAHAISTEN NÄYTTEENOTTO-OHJE Perustuu SYKE:n ekotoksilogian tutkimusosaston ohjeeseen. Alkuperäisen ohjeen laatija Juha-Pekka Hirvi PAIKKOJEN JA KEKOJEN VALINTA Paikkojen valinnoissa huomioidaan metsätyyppi, joka on ideaalitapauksessa tuore mustikkatyypin kuusimetsä tai lehtomainen kuusisekametsä. Muurahaiskeot per kolonia, joista näytteet otetaan, valitaan kekojen maastosijainnin ja kolonian koon perusteella. Kolonialla tarkoitetaan yhdellä näytteenottoalueella sijaitsevia kekoja. Kun kolonia on isokokoinen eli kekoja on useita kymmeniä samalla paikalla, näytteitä otetaan kolonian reunavyöhykkeellä sijaitsevista hyväkuntoisista keoista. Jos keot ovat pieniä, näytteitä voidaan kerätä kahdesta vierekkäisestä keosta (= 1. kokoomanäyte) ja siirrytään m eteenpäin seuraaville saman kolonian reunakeoille ja otetaan näytteet kahdesta keosta (= 2. kokoomanäyte). Yleensä kolme kokoomanäytettä on riittävä määrä per suurikokoinen kolonia. Mikäli kolonia on pieni tai paikalla on yksittäisiä kekoja, näytteitä kerätään kahdesta hyväkuntoisesta keosta. Tämän jälkeen siirrytään seuraavalle paikalle. 2 MATERIAALI -merkkausnauha (kuitupaperi, signaalin sininen) -rattimainen lieriö, jonka alaosa on yhteensopiva MiniGrip-pussin (1 2 L) kanssa vaihtoehtona -pakastuspurkki ( valkoinen, liukaspintainen 1 L) 2kpl -puukeppejä (2 cm x 15 cm: 10 kpl, käsittelemätöntä puhdasta puuta) tai karkeaa teflonlevyä vastaavaa kokoa -suojahanskat (muurahaishappo on ihoa syövyttävää ainetta) -etanoli Etax A (50% puhdistukseen) -MiniGrip -pussit (1-2 L) -Text Mark tai Nunc -tussikynä (väri musta -> kestää rispaantumisen pakastuksessa) 3 NÄYTTEENOTON AJANKOHDAT JA TOTEUTUS 3.1 Yleistä Kekojen tarkempi valinta tehdään näytteenoton yhteydessä, jossa ilmenee keon kunto ja yksilöiden lukumäärä (vähän yksilöitä tarkoittaa, että keko on hylätty). Näytteenoton kohteena ovat Formica -ryhmän kekoja muodostavat lajit. Yleisimmät Formica -lajit ovat tupsukekomuurahainen (F. aquilonia), kiiltokekomuurahainen (F. lugubris), punakekomuurahainen (F. Rufa) ja kaljukekomuurahainen (F. Polyctena). Nämä ovat yleisimmät kekoja muodostavat lajit esiintyen kuusi-mäntymetsävyöhykkeellä koko Suomessa. Koska Formica sp. lajien ravintokäyttäytyminen ei poikkea toisistaan, näytteitä käsitellään yhtenäisesti Formica -nimellä.

184 Liite Kevätnäytteenotto (suositus) Myöhäiskeväällä heti lumensulamisen jälkeen aurinko lämmittää keon kupua ja laelle ilmestyy muurahaisia. Kaikki muurahaisyksilöt kerääntyvät aurinkoisella kevätsäällä keon pinnalle, jolloin puhutaan ns. "Sonnung" -ilmiöstä. Muurahaisnäyte on helppo kerätä ja se edustaa koko muurahaisyhteisöä. Näytteitä kerätään erityisesti rasvaliukoisten haitta-aineiden tutkimuksiin ja seurantaan, esim. OCPt ja PCBt + dioksiinit sekä tietyt raskasmetallit. Tiedetään, että muurahaisten rasvapitoisuus on suurimmillaan keväällä. Edelliskesän aikana varastoitua rasvaa ei käytetä talven aikana vaan se otetaan käyttöön keväällä keon lämmittämiseksi "sisältäpäin". Näytteenottoajankohta on Etelä- ja Keski-Suomessa ja Pohjois-Suomessa. Sääolosuhteet määräävät tarkemman ajankohdan. 3.3 Syysnäytteenotto (vaihtoehto) Syksyllä voidaan kerätä ulko- ja sisätyöläisiä keon pinnalta mm. raskasmetallien määrityksiin. Metallien kertyminen muurahaisiin tapahtuu ravintoeliöstön (toukat, kirvot, muut hyönteiset) kautta erityisesti kontaminoiduilla alueilla. Ulkotyöläiset "lypsävät" puiden ja pensaiden lehvästössä eläviä kirvoja ja saavat lehtipuiden juurten kautta tulevaa nestettä itseensä. Raskasmetallit, joita lehtipuiden nesteissä esiintyy, siirtyvät kekomuurahaisiin. Koska humusnäytteitä kerätään syksyisin 3 vuoden välein seuranta-alueilta, voidaan kekomuurahaisten näytteenotto ajoittaa samaan aikaan. Näytteenottoajankohta on Etelä- ja Keski-Suomessa ja Pohjois-Suomessa. Sääolosuhteet määräävät tarkemman ajankohdan. 4 NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ Näytteenotossa tärkeää on näytteenoton ajoitus ja säätila. Oikeat näytteet saadaan parhaiten kun on aurinkoinen sää, jolloin keon pinta kuhisee muurahaisia. Sadesäällä näyte roskittuu neulasista ja pihkapalloista (usein kekojen pinnalla), mikä hidastaa taas näytteen preparointia laboratoriossa. Ensin tehdään välttämättömät merkinnät valmiiksi MG-pusseihin (alue+paikka +keon nro, päiväys, KM=kekomuurahainen). Keon pinnalle asetetaan puutikkuja tai teflonlevyjä, joista muurahaiset kopistetaan rattimaisen lieriön läpi suoraan valmiiksi merkittyyn MG-pussiin. Keosta otetaan näytettä siinä määrin kun on aiheellista, yleensä 2 grammaa raskasmetallianalyysiin ja 5 grammaa orgaanisiin analyyseihin. Iso kourallinen näytettä on riittävä määrä (= 300 yksilöä) molempiin analyyseihin. MG-pussi suljetaan ilmatiiviisti ja pyöritetään rullalle, jolloin muurahaiset kuolevat hapenpuutteeseen nopeasti. Jokaisen keon jälkeen näytteenotto välineet, erityisesti lieriö puhdistetaan etanolilla. Näytteet säilötään mahdollisimman pian -20 asteen pakkaseen ja toimitetaan edelleen laboratorioanalyysiin.

185 TARKKAILUOHJELMAPÄIVITYS AGNICO EAGLE FINLAND OY Pohjavesitarkkailuohjelman päivitys

186 2 Copyright Pöyry Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. Copyright Pöyry Finland Oy

187 Sisäinen tarkistussivu 3 Asiakas Agnico Eagle Finland Oy Otsikko Pohjavesitarkkailuohjelman päivitys Projekti Vaihe Työnumero Luokitus Piirustus/arkistointi/sarjanro. Tiedoston nimi _PV_tarkkailun_päivitys.docx Tiedoston sijainti Järjestelmä Microsoft Word 14.0 Ulkoinen jakelu Sisäinen jakelu Contribution Vastaava yksikkö Tilaaja Ympäristötutkimukset Ympäristötutkimukset Revisio Alkuperäinen Tilaajalle lähetetty luonnos: Dokumentin pvm Laatija/asema/allekirj. Elin Siggberg Tarkistuspvm Tarkistanut/asema/allekirj. Päivi Picken A Lopullinen teksti tilaajalle: Dokumentin pvm Laatija/asema/allekirj. Elin Siggberg B Tarkistuspvm Tarkistanut/asema/allekirj. Dokumentin pvm Laatija/asema/allekirj. Tarkistuspvm Tarkistanut/asema/allekirj. Copyright Pöyry Finland Oy

188 Sisältö 4 1 JOHDANTO 5 2 POHJAVESITARKKAILUA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET 5 3 ALUEEN MAA- JA KALLIOPERÄN SEKÄ POHJAVESIOLOSUHTEIDEN YLEISKUVAUS 6 4 NYKYISTEN POHJAVESIPUTKIEN JA NIIDEN SOVELTUVUUDEN KARTOITUS Asutuksen ja kaivoksen väli Putkien päivitys Rikastushiekka-altaat Putkien päivitys Sivukivialue Putkien päivitys Louhoksen tarkkailu Putkien päivitys Talousvesikaivot 12 5 PÄIVITETTY TARKKAILUOHJELMA Pohjaveden laadun ja pinnankorkeuden tarkkailu pohjavesiputkista Putkien asennus Vesinäytteiden otto pohjavesiputkista Näytteenottotiheys Analysoitavat parametrit Pohjaveden tarkkailu kiinteistöjen kaivoista 17 6 LÄHDELUETTELO 18 Copyright Pöyry Finland Oy

189 1 JOHDANTO Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Riddarhyttan Resources Ab:lle Suurikuusikon kultakaivosta koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 69/02/1. Lupakäsittelyn jälkeen kanadalainen kaivosyhtiö Agnico Eagle Mines Ltd on hankkinut omistukseensa Riddarhyttan Resources AB:n ja samalla Kittilän kaivoksen kaivosoikeudet. Yhtiö toimii Ruotsissa nimellä Agnico Eagle Sweden Ab ja sillä on sivuliike Suomessa, jossa toimitaan nimellä Agnico Eagle Finland (kaivosyhtiö). Suurikuusikon kultakaivoksesta käytetään nykyisin nimitystä Kittilän kaivos. Agnico Eagle Mines Ltd teki kaivoksen rakentamispäätöksen Kaivoksen ja rikastamon rakentamista valmistelevat työt aloitettiin kuitenkin jo , kun oli lähes varmaa, että avaamispäätös tullaan tekemään. Varsinaiset rakennustyöt käynnistyivät heti rakentamispäätöksen jälkeen ja tuotanto käynnistyi vuonna Malmin louhinta aloitettiin avolouhintana toukokuussa 2008 ja maanalainen louhinta käynnistyi lokakuussa Marraskuussa 2012 louhinta siirtyi täysin maanalaiseen louhintaan avolouhostoiminnan päättyessä. Yhtiö on nostanut vuosien varrella tuotantoaan kasvattamalla rikastamon malminkäsittelykapasiteettia. Nykyisen tuotantotason mukaisia kaivoksen laajennuksen ympäristövaikutuksia tarkasteltiin kaivoksen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (Pöyry Finland Oy 2010 & 2012). Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (PSAVI) on myöntänyt kaivosyhtiölle ympäristöluvan Kittilän kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen päätöksessään n:o 72/2013/1. Toiminnan olennainen muuttaminen koski erityisesti kaivoksen tuotantomäärän (rikastettavan malmimäärän) nostamista noin 1,1 miljoonasta tonnista 1,6 miljoonaan tonniin vuodessa. Vaasan hallinto-oikeus (VaHO) vahvisti asian päätöksessään n:o 15/0107/2. Lupa sai lainvoimaisuuden korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksellä n:o 1605/1/15 toukokuussa Agnico Eagle Finland on esittänyt Kittilän kaivoksen rakentamis- ja tuotantovaiheen pohja- ja suotovesien tarkkailuohjelman hyväksyttäväksi Lapin ympäristökeskukselle. Lapin ympäristökeskus on hyväksynyt ko. tarkkailuohjelman päätöksellään LAP-2006-Y ( ). Pohjavesien tarkkailuohjelmaan esitettiin tuotantovaiheen tarkkailusuunnitelmassa ( ) muutoksena, että kokonaissyanidi ja WAD-syanidi määritettäisiin vain rikastushiekka-altaiden länsipuoleisista, pohjaveden virtaussuuntaan nähden alapuolisista pohjavesiputkista. Syanidi tarkastetaan nykyään kaikista rikastushiekka-altaiden (PVR-) putkista. Osa pohjavesiputkista on kaivostoiminnan edetessä vaurioitunut, osassa pohjavedenpinta on laskenut alle pohjavesiputken pohjaa ja putki on kuivunut, ja osa putkista on jouduttu siirtämään laajenevan kaivostoiminnan alta, minkä vuoksi uusia putkia on asennettu alueelle vuonna 2010 ja Täydentääkseen kaivoksen yhä laajenevan toiminnan seurantaa, on alueelle suunniteltu lisättäväksi 13 pohjavesiputkea, joiden suunniteltu asennusajankohta on Tässä päivitetyssä tarkkailuohjelmassa esitetään pohja- ja suotovesien tarkkailua koskevat keskeiset määräykset, muutokset edelliseen tarkkailuohjelmaan, sekä niiden pohjalta laadittu uusi kaivoksen tuotantovaiheen pohja- ja suotovesien tarkkailuohjelma. 5 2 POHJAVESITARKKAILUA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET Vuonna 2016 lainvoimaa saanut kaivoksen toiminnan laajentamisen ja ympäristö- ja vesitalousluvan tarkistamisen lupapäätöksessä (72/2013/1) määrätään pohjavesitarkkailusta seuraavaa: Copyright Pöyry Finland Oy

190 67: Luvan saajan on tarkkailtava toimintaa, sen päästöjä ja näiden vaikutuksia ja raportoitava tulokset niin, että toiminnasta, päästöistä ja ympäristövaikutuksista saadaan luotettava ja kattava tieto. Luvan saajan on käytettävä sertifioituja näytteenottajia. 72: Pohjavesitarkkailupisteet on muutettava vastaamaan nykyistä ja laajentuvaa toimintaa. Mahdollisuuksien mukaan tarkkailua on täydennettävä ottamalla mukaan lähteitä kaivosalueelta tai sen läheisyydestä. 74: Öljyn- ja hiekanerottimien täyttöaste sekä öljynerottimen hälytysjärjestelmän toimintakunto on tarkistettava kahden kuukauden välein. Kaivoksen pohjavesitarkkailun vesinäytteistä on analysoitava öljyhiilivedyt niistä pohjavesiputkista, joihin maaperään mahdollisesti päässyt öljy voi kulkeutua. 6 3 ALUEEN MAA- JA KALLIOPERÄN SEKÄ POHJAVESIOLOSUHTEIDEN YLEISKUVAUS Suurikuusikon ja Rouravaaran maaperä on pohjamoreenia, joka koostuu pääosin kivisestä ja hiekkaisesta moreenista. Avolouhosalueella ja sen ympäristössä on tutkimusten mukaan turvetta enimmäkseen noin 1-2 metriä ja sen alaisten moreenikerrostumien paksuus pääosin 3-6 metriä. Kaivosalueen länsipuolella turvekerroksen ja moreenikerroksen välissä on monin paikoin vettä pitävä silttikerros, jonka paksuus vaihtelee 0,2-1,5 metrin välillä. Ehjän kallion pinnassa on vaihtelevan paksuinen rapautumakerros, joka useimmiten on rikkonaista, mutta vielä melko kovaa kiveä. Yleensä maapeitteen paksuudet ovat vain muutamia metrejä, mutta seismisten luotausten perusteella rapautuma- ja ruhjealueilla paksuudet voivat olla 20 metrin luokkaa. Paikoin esiintyy pehmeäksi rapautunutta, helposti rikkoutuvaa kiveä ja jopa savimaiseksi rapautunutta ainesta. Vedenjohtavuutta arvioitaessa maaperää on pidettävä huonosti vettä johtavana (k= m/s). Vaara-alueilla maanpeitteen ohuuden vuoksi pohjaveden virtaussuuntia ohjailee pääasiassa kalliopinnan topografia, mutta myös kallioperän ruhjevyöhykkeet. Yleistäen maanpinnan topografia myötäilee pääpiirteissään kalliopinnan topografiaa. Lapin ympäristökeskuksen esityksestä (Heikki Hautala ) kaivosyhtiö teetti rakentamis- ja tuotantovaiheen tarkkailusuunnitelmaa ( ) varten kaivosalueella maatutkaluotauksia tarkoituksena kartoittaa alueen kallioperän ruhjevyöhykkeiden sijainnit. Maatutkaluotaukset suoritti MAASTONE Technum Oy Ramac GPR 50 MHz-antennilla, jota vedettiin moottorikelkalla ennalta valmisteltuja tutkimuslinjoja pitkin. Ruhjevyöhykkeiden sijainti kaivosalueella otettiin huomioon suunniteltaessa edellistä pohja- ja suotovesien tarkkailuohjelmaa. Myöhemmin ruhjetulkintaa on päivittänyt N. Patison (2007) geologian sekä geofysiikan avulla. Patisonin ruhjetulkinta on esitetty (Kuva 1) alla. Copyright Pöyry Finland Oy

191 7 Kuva 1. Kaivosalueen kartoitetut ruhjevyöhykkeet. Ohuimmat katkoviivat perustuvat geofysikaaliseen tulkintaan, paksummat katkoviivat ovat varmistettu kairauksissa. Paksuin viiva edustaa pääruhjevyöhykettä, jota malmikivi seuraa. Kaivosalueen pohjavesivirtaussuunnat sekä valuma-alueet ennen kaivostoiminnan alkamista ja kaivostoiminnan aikana ovat esitetty vierekkäin alla (Kuva 2). Pohjaveden virtaussuunnat on kartoitettu vuonna 2000 ennen louhinnan ja ojituksien alkamista, ja vuoden 2015 tilanne on arvioitu pohjavesiputkien pohjavedenpinnan muutoksien perusteella. Copyright Pöyry Finland Oy

192 8 Kuva 2. Nykyiset pohjavesiputket. Vasemmalla: Pohjavesien virtaussuunnat (nuolet) ja valuma-alueiden rajat ennen kaivostoiminnan alkua. Oikealla: pohjaveden nykyiset virtaussuunnat (mustat nuolet), sekä alue jonka pohjaveden pinnankorkeuteen ja alenemaan kaivos todennäköisesti vaikuttaa. Pohjaveden pinta on kaivostoiminnan johdosta muuttunut eniten suurikuusikon louhoksen kohdalla jossa pinta on laskenut louhospohjan tasolle, yht. 160 m ympäröivän maan alapuolelle. Myös ruhjevyöhyke jossa kaivoksen louhima kultamalmi sijaitsee aiheuttaa pohjavedenpinnan alenemista. Ruhjevyöhyke kulkee koko kaivospiirin läpi E-P suunnassa. Vuonna 2016 laaditun hydrogeologisen mallin (Pöyry ja Waterhope) mukaan, kallion vedenjohtavuus on yli kaksi kertaa suurempi pohjoiseteläsuunnassa kuin itä-länsisuunnassa. Tämä johtuu juuri kalliossa esiintyvistä ruhjevyöhykkeistä. Pääosa maanalaisen kaivoksen louhostiloista sijaitsevat ruhjevyöhykkeen läheisyydessä. Pohjavedenpinnan käyttäytymisessä kaivospiirin eteläpuoliskolla on havaittu pieni alenematrendi aikavälillä Lisäksi useassa putkessa (mm. PVS12, S19, PVA18, S17, PVA20) on havaittavissa se, että yhden vuoden aikana pohjavedenpinnan vaihtelun amplitudi (maksimin ja minimin erotus) on kasvanut. 4 NYKYISTEN POHJAVESIPUTKIEN JA NIIDEN SOVELTUVUUDEN KARTOITUS Yhteensä 25 näytteenottopistettä on mukana pohjavesitarkkailussa, 21 pohjavesiputkea ja neljä talousvesikaivoa. Ne ovat listattu (Taulukko 1), sekä esitetty kartalla (Kuva 3) alla. Copyright Pöyry Finland Oy

193 Ottopiste Taulukko 1. Kaivoksen vuonna 2016 käytössä olevat pohjavedentarkkailupisteet. Kuukausittaiset pohjavedenpintahavainnot mitataan punaisella merkityistä kohteista. Koordinaatit (ETRS tm35fin) Maanpinta, m mpy Putken pää, m.mpy Sanallinen sijainti Asutuksen ja kaivoksen väli, sekä avolouhos: 4kertaa vuodessa PVA ,9 216,08 Rikastamon itäpuoli PVA ,55 210,7 Suurikuusikon avolouhoksen koillispuoli PVA , Suurikuusikon avolouhoksen itäpuoli PVA ,41 206,58 Rikastamon itäpuoli PVA ,64 Suurkuusikon avolouhoksen länsipuoli S ,25 Suurkuusikon avolouhoksen eteläpuoli S ,03 Suurkuusikon avolouhoksen itäpuoli Seurantatarkoitus, saatavuus, muuta Osa vuodesta kuiva/vettä vähän. Vain pinnankorkeus kuukausittain Vain pinnankorkeus kuukausittain Vain pinnankorkeus kuukausittain Rikastushiekka-altaat: 6 kertaa vuodessa PVR ,54 222,76 CIL altaan länsipuoli Ei näytettä vuonna 2015 PVR ,39 221,44 NP3-altaan luoteispuoli PVR ,37 219,36 NP3-altaan luoteispuoli PVR ,73 218,73 NP3-altaan länsipuoli PVR ,33 218,44 NP3-altaan länsipuoli PVR ,2 217,24 NP3-altaan länsipuoli kuiva 2015 PVR ,37 236,3 CIL-altaan kaakkoispuoli PVR ,57 234,74 Rikastushiekka-altaan koillispuoli Kuiva alusta alkaen (2014) Sivukivialue: 4 kertaa vuodessa PVS ,36 214,4 Rouravaaran sivukivialueen länsipuoli vähän osan vuodesta kuiva/vettä PVS ,06 210,16 Sivukivialueen länsipuoli Ei näytettä vuonna 2015 PVS ,96 210,05 Sivukivialueen länsipuoli Putki routii talvisin. PVS ,24 210,54 Pinnankorkeus Sivukivialueen itäpuolella, kuukausittain. Hiilivedyt Öljynjakeluaseman elokuussa. länsipuoli (Polttoaineaseman tarkk.) PVS ,55 208,51 Sivukivialueen länsipuoli Putki routii talvisin. PVS ,33 207,81 Sivukivialueen länsipuoli Putki vääntynyt Talousvesikaivot Haapala Suurikuusikon avolouhoksen itäpuoli Koivuniemi Suurikuusikon avolouhoksen itäpuoli Mäkivaara Rikastamon itäpuoli Puistikko Rikastamon itäpuoli 9 Copyright Pöyry Finland Oy

194 10 Kuva 3. Kaivoksen pohjavesiputket 2016, sekä kaivostoimintojen laajuus eri sävyin esitettynä. Kaivospiirin pohjoispuolella vihreänä merkattu suunnitellut tulevat allasalueet. Alla esitetään nykyisten pohjavesiputkien tilanne sekä päivitystarpeet tarkkailukohdittain. Uusien tarkkailuputkien tarkat sijaintikoordinaatit varmistuvat vasta asennusvaiheessa. Putkien sijainnit ovat esitetty kartalla kappaleen lopussa (Kuva 4). 4.1 Asutuksen ja kaivoksen väli Kaivosalueen ja asutuksen välisen alueen tarkkailu hoidetaan neljästä putkesta, PVA16, PVA18, PVA20 ja PVA21. Copyright Pöyry Finland Oy

195 Vedenlaatutarkkailu ja pohjavedenpinnan korkeuden mittaus neljästi vuodessa, maalis-, kesä-, elo- ja lokakuussa. Putken PVA16 vedensaatavuus on heikentynyt, putki on ollut kuiva tai vedenpinta on ollut alhainen osa vuodesta Putkien päivitys Putki PVA16 korvataan uudella putkella (PVA34) alempana rinteessä, tulotien eteläpuolella. 4.2 Rikastushiekka-altaat Rikastushiekka-altaiden tarkkailu tapahtuu kahdeksasta putkesta, PRV26 PVR33. Putket PVR32 ja PVR33 sijaitsevat rikastushiekka-altaan yläpuolella, vedenjakajan toisella puolella: PVR32 Rouravaaran laen toisella puolen kaakkoon ja PVR33 rikastushiekka-altaista Pikku-Rouravaaran toisella puolena koilliseen. Muut putket ovat virtaussuunnassa altaiden alapuolella. Vedenlaatutarkkailu ja pohjavedenpinnan korkeuden mittaus kuudesti vuodessa, maalis-, kesä-, elo-, syys-, loka-, ja joulukuussa. Kokonaan kuivana olivat vuonna 2015 kolme putkea: PVR26 ja PVR31, sekä PVR33 joka on ollut kuiva asennuksesta 2014 saakka Putkien päivitys Korvaava sijainti putkelle PVR33 on sulfaattilaitoksen P-puolella (PVR38), NP3-altaan laajennuksen itäpuolella. Pohjavedenpinnan vaihtelut ovat vuoden aikana suuret vaaran korkeimmissa kohdissa, joten asennusvaiheessa on tärkeää asentaa tarpeeksi syvä putki kattamaan vuosivaihtelut. Käytöstä poistetun, uuden vesivarastoaltaan työmaan alle jääneen, putken PVR7 pohjavedenpinta vaihteli vuoden aikana välillä m mpy. Putken PVR26 korvaavan näytteenottopaikan sijainniksi tulee Rouravaaran avolouhoksen luoteispuoli, tutkimustunnelin suusta reilut 200 m luoteeseen (PVR37) koska muokkaamattomia kohtia ei juuri löydy nykyisen sijainnin läheisyydestä. Putken PVR31 tilalle asennetaan uutta putkea reilut 200 m nykyisestä paikasta luoteeseen (PVR36). Suunnitteilla olevan NP4-altaan seurantaa varten asennetaan kaksi kokonaan uutta pohjavesiputkea tulevan altaan alapuolelle (PVR39 ja PVR40). 4.3 Sivukivialue Yhteensä kuudesta putkesta otetaan sivukivialuetarkkailun pohjavesinäytteet, PVS9 - PVS13, ja PVS15. Putki PVS9 kuuluu Rouravaaran sivukivialuetarkkailuun (kyseistä sivukivialuetta ei ole koskaan toteutettu), ja muut ovat Suurikuusikon sivukivialueen läheisyydessä. PVS12 sijaitsee sivukivialueen itäpuolella ja muut ovat länsipuolella. Vedenlaatutarkkailu ja pohjavedenpinnan korkeuden mittaus neljä kertaa vuodessa, maalis-, kesä-, elo- ja lokakuussa. Putkesta PVS12 tarkkaillaan lisäksi polttoainejakelupistettä ottamalla hiilivedyt kerran vuodessa (elokuussa). Putkesta PVS10 ei saatu yhtään näytettä vuonna 2015, ja putkesta PVS9 kaksi näytettä. Putket ovat joko olleet kuivat tai vedenpinta ollut niin alhainen ettei näytteenotto ole onnistunut. Putket PVS11 ja PVS13 routivat talvisin, ja putki PVS15 on vääntynyt. Näytteenotto on tähän asti onnistunut, mutta näytteenottaminen jatkossa ei ole taattu. Copyright Pöyry Finland Oy

196 4.3.1 Putkien päivitys Putken PVS9 alkuperäinen tarkoitus oli monitoroida Rouravaaran sivukivialueen vaikutuksia, mutta kyseistä sivukivialuetta ei ole otettu käyttöön vaan kaikki sivukivet ovat läjitetty samalle läjitysalueelle Suurikuusikon louhoksen länsipuolelle. Korvaava putki PVS9:lle asennetaan nykyisestä paikasta etelään lähemmäksi sivukiviläjitysaluetta, urakoitsijan varikon länsireunaan (PVS41). Putkelle PVS10 asennetaan korvaavaa putkea nykyisestä sijainnista länteen, kosteikon toiselle puolelle (PVS42). Putket PVS11 ja 13 routivat talvisin. Putket sijaitsevat kosteassa paikassa sivukivialueen reunassa. Siirtämällä putkia lyhyen matkaa ei takaa ettei putket routisivat yhä uudelleen. Putkia kannattaa pitää seurannassa niin kauan kuin näytteenotto on mahdollista koska putket ovat niin lähellä sivukivialuetta kuin vaan mahdollista, mutta rinnakkaisputkia on syytä asentaa kuivemmille maille länteen josta seuranta voidaan varmistaa jatkossa (PVS43 ja PVS44). Myös putkesta PVS15 jatketaan seurantaa niin kauan kun se on teknisesti mahdollista. Uusi putki asennetaan kuitenkin kosteikon toiselle puolelle vajaat 300m lounaaseen (PVS45) Louhoksen tarkkailu Suurikuusikon avolouhoksen aiheuttamaa korkeusvaihtelua pohjavedenpinnassa tarkkaillaan kerran kuussa neljästä putkesta, S17 louhoksen eteläpuolella, S19 itäpuolella, PVA23 louhoksen luoteisreunan tuntumassa sekä pohjoispuolella olevasta putkesta PVS12. Putkien mittauksissa ei ole ilmennyt ongelmia Putkien päivitys Suurikuusikon louhostarkkailua laajennetaan kattamaan myös pohjavedenlaatua kahdesta uudesta putkesta. Ensimmäinen sijoittuu Suurikuusikon vaaran pohjoisrinteeseen (PVA35), jotta mahdollisen louhostäytön vaikutukset leppäojan valuma-alueen vedenlaatuun voidaan monitoroida alusta alkaen. Toinen putki sijoittuu Suurikuusikon avolouhoksen eteläreunasta länteen, maaläjityksen eteläpuolelle ruhjevyöhykkeen päälle (PVS46), jotta mahdollisen louhostäytön vaikutukset voidaan monitoroida myös länsipuolella alusta alkaen. 4.5 Talousvesikaivot Lähimpien naapurikiinteistöjen (4 kpl) talousvesikaivoista otetaan näytteet 4 kertaa vuodessa, maalis-, kesä-, elo- ja lokakuussa. Pohjavedenpinnan mittaus jätetään tekemättä kovilla pakkasilla ettei kaivo jäätyisi. Mikäli isäntäväki ei ole kotona, jää veden näytteenotto tekemättä kyseisellä kerralla, mutta suoritetaan mahdollisuuksien mukaan myöhemmin. Talousvesikaivojen näytteenotto ja pinnanmittaus jatkuu. Copyright Pöyry Finland Oy

197 13 Kuva 4. Asennettavien uusien putkien sijainnit (punaisina), sekä tarkkailuun jäävät vanhat putket. 5 PÄIVITETTY TARKKAILUOHJELMA 5.1 Pohjaveden laadun ja pinnankorkeuden tarkkailu pohjavesiputkista Kaivosalueelle asennetaan 13 uutta pohjavesiputkea täydentämään ja päivittämään alueen nykyistä tarkkailuohjelmaa. Yhdeksän ohjelmassa olevaa putkea siirretään uuteen paikkaan ja neljä sijoitetaan tarkkailemaan kaivostoiminnan tulevien toimintojen vaikutusta pohjaveteen. Tarkkailuohjelma tulee vastata voimassa olevan ympäristölupapäätöksen (72/2013/1) lupamääräyksiä 67, 72 ja 74. Uusien pohjavesiputkien myötä, alueita tarkkaillaan seuraavasti: - Rikastushiekka-altaat: 8 putkea alapuolella (PVR37, PVR36, PVR30, PVR29, PVR28, PVR27, PVR39, PVR40) ja kaksi putkea yläpuolella (PVR38 ja PVR32). - Sivukivialue: 6 putkea, ja routivista putkista PVS11, PVS13 ja PVS15 rinnakkaisnäytteet niin kauan kuin se on teknisesti mahdollista. (PVS12, PVS41,PVS42, PVS43, PVS44, PVS45, + PVS11, PVS13 ja PVS15) Copyright Pöyry Finland Oy

198 - Kaivoksen ja asutuksen välinen alue: neljä putkea (PVA34, PVA18, PVA20 ja PVA21) - Louhoksen vaikutukset pohjavedenpintaan kerran kuussa (S17, S19, PVA23 ja PVS12), sekä kaksi uutta putkea tarkkailemaan louhoksen vaikutuksia pohjavedenpintaan ja laatuun (PVA35 ja PVS46). - Alueella tai alueen läheisyydessä ei sijaitse lähteitä. Lähin lähde sijaitsee kaksi kilometriä kaivosalueelta luoteeseen, Seurujoen sekä Seurujoen sivuhaaran Pahasojan toisella puolella kaivospiiristä ylävirtaan. Uudet putket asennetaan kesän 2017 aikana, lukuun ottamatta pohjoisimpia rikastushiekka-altaiden putkia (PVR39 ja PVR40) jotka sijaitsevat nykyisen kaivospiirin ulkopuolella. Kyseisiä putkia asennetaan myöhemmin, kun suunnitelmat ovat edenneet ja kaivospiirilaajennus on voimassa. Pohjavesien tarkkailuun edelleen soveltuvien putkien sekä 13 uuden suunnitellun putken sijainti kaivosalueella ovat esitettynä kartalla (Kuva 4). Uusien putkien tarkat sijainnit sekä niiden putkikortit ilmoitetaan viranomaisille erikseen, kun putket ovat asennettu maastoon Putkien asennus Pohjavesiputki koostuu maanpinnan yläpuolisesta putkiosuudesta ja siihen liittyvästä kansirakenteesta sekä maanpinnan alapuolisesta umpiputkiosuudesta ja putken siiviläosasta (Kuva 5). Copyright Pöyry Finland Oy

199 15 Kuva 5. Periaatekuva pohjavesiputkesta Uudet pohjavesiputket asennetaan kiinteään kallioon saakka maaputkikairauskalustoa käyttäen. Putki asennetaan määräsyvyyteen kairatun maaputken sisään, jonka jälkeen maaputki nostetaan ylös. Pohjavesiputken siiviläosa (1-2 m) sijoitetaan parhaiten vettä johtavan maakerroksen kohdalle. Yleensä vedenjohtavuus on suurimmillaan kiinteän kallion pinnalla. Suurikuusikon-Rouravaaran alueen rikkonaiset tai hienoainesta sisältävät, pidemmälle rapautuneet kallion pintaosat, joiden paksuus on usein vähintään 1-2 metriä, lisäävät veden johtavuutta ja muodostuvan pohjaveden määrää muutoin ohuen irtomaapeitteen alueilla. Tällöin siiviläosa sijoitetaan rapautuneen kallion pintaosaan. Kaivosalueella sijaitsee ruhjevyöhykkeitä (Kuva 1). Ruhjevyöhykkeen kohdalla pohjavesiputki asennetaan mahdollisimman syvälle. Putkien asennussyvyys putkien PVR36, PVS42 ja PVS43:n kohdalla on kuitenkin maksimissaan Seurujoen pohjan tasolla. Putkien PVR37 ja PVS46 mahdollinen sijainti ruhjeen kohdalla selvitetään putkien asennusvaiheessa maakairauksen yhteydessä, jolloin tehdään myös päätös putken asennussyvyydestä. Asennussyvyys valitaan siten, että putki yltää ruhjeessa virtaavaan pohjaveteen saakka joka voi olla jopa avolouhospohjan tasolla (+50 m mpy) Vesinäytteiden otto pohjavesiputkista Näytteenottotilanteessa pohjavesiputkesta mitataan ensimmäisenä pohjavedenkorkeus putkeen laskettavalla mittalaitteella (yleensä äänimerkillä varustetulla mittavaijerilla). Copyright Pöyry Finland Oy

200 Näytteet otetaan pääsääntöisesti (akku- tai itseimevällä) pumpulla. Mikäli pohjavesiputki on pumpulle liian syvä tai ahdas, tai putken antoisuus on erittäin heikko, käytetään näytteenotossa putkinoudinta. Tarkoituksena on saada edustava vesinäyte putken ympärillä virtaavasta pohjavedestä eikä putkessa seisseestä vedestä. Tämän varmistamiseksi putket huuhdotaan noin päivää ennen näytteenottoa. Näytteenoton suorittaa sertifioitu näytteenottaja noudattaen Suomen Ympäristökeskuksen yleisiä näytteenotto ohjeita ja menetelmiä. Pohjavesinäytteistä otetaan ensiksi happi ja ph-näyte ja sen jälkeen otetaan muut näytteet. Pullot huuhdellaan näytevedellä ennen täyttämistä, ellei niihin ole etukäteen laboratoriossa lisätty säilöntäkemikaaleja tai pulloja ole happokäsitelty. Pohjaveden happinäyte otetaan hiostulpalliseen näytepulloon. Muut pohjavesinäytteet otetaan polyeteenimuovista valmistettuihin muovipulloihin. Metallianalyysejä varten näytteet otetaan happokäsiteltyihin pulloihin. Tarvittava näytemäärä riippuu määritysmenetelmästä ja voi vaihdella laboratoriokohtaisesti. Näytteiden ottamisen jälkeen mitataan pohjaveden lämpötila. Näytteenoton yhteydessä tehdään näytteenottopöytäkirja, johon merkitään näytteenottaja, näytteenottopäivämäärä, pumppaustiedot, kuten käytetty pumppu, pumppaustehot ja ajat, veden kirkastuminen, vedenpinnan korkeus ennen ja jälkeen pumppauksen, näytteenottosyvyys sekä muita näytteenottoon tai näytteeseen liittyviä havaintoja. Näytteet toimitetaan analyysit suorittavaan laboratorioon mahdollisimman pian. Vesinäytteet säilytetään ja kuljetetaan kylmässä ja pimeässä. Kesällä kuljetuslaatikossa käytetään kylmävaraajia ja talvella näytteet eristetään pakkaselta. Näytteiden mukana laboratoriolle lähetetään lähete, jossa käy ilmi työn tilaajaa, vastuullinen näytteenottaja, näytteenottopaikka ja aika sekä selvitys, mitä näytteistä halutaan tutkittavan ja muita mahdollisesti tutkimukseen vaikuttavia tekijöitä Näytteenottotiheys Näytteenottotiheys rikastushiekka-altaan seurantaputkista on 6 kertaa vuodessa (maalis-, kesä-, elo-, syys- loka- ja joulukuussa). Sivukivialueilta sekä kaivosalueen ja asutuksen väliin asennetuista pohjavesiputkista otetaan näyte 4 kertaa vuodessa (maalis-, kesä-, elo- ja lokakuussa). Pohjavedenpinnan korkeus mitataan kerran kuukaudessa putkista PVS12, PVA23, S17, S19 sekä uusista putkista PVA35 ja PVS Analysoitavat parametrit Analyysit pohjavesinäytteistä tehdään PVR-putkista kuudesti vuodessa (maalis-, kesä-, elo-, syys-, loka- ja joulukuussa), muista neljä kertaa vuodessa (maalis-, kesä-, elo- ja lokakuussa) (Taulukko 2). Mikäli analyysimenetelmiä aiotaan vaihtaa nykyisistä, tulee ne hyväksyttää Lapin ELY-keskuksella. Lämpötilan, hajun, ulkonäön sekä pohjavedenpinnan korkeuden mittaus suoritetaan kentällä näytteenottopaikalla. Muut parametrit määritetään laboratoriossa. Ennen varsinaista analysointia ja mahdollista kestävöintiä näytteet suodatetaan 0,45 µm kalvosuodattimen läpi, jotta kiintoaineksen häiritsevä vaikutus saadaan poistetuksi. Poikkeuksena on happinäyte, joka kestävöidään, mutta jota ei suodateta. Copyright Pöyry Finland Oy

201 Taulukko 2. Pohjavedenlaadun tarkkailuun liittyvät analyysit sekä pohjavedenpinnan korkdeuden mittaus. Parametri Yksikkö Standardimenetelmä Tarkkailu alueittain PVA PVR PVS Vedenpinnan korkeus m Kenttätutkimus x x x Lämpötila ºC Kenttätutkimus x (1) x x Haju Kenttätutkimus x x x Ulkonäkö Kenttätutkimus x x x ph ISO 10523,SFS 3021 x x x Sähkönjohtavuus ms/m SFS-EN x x x Happipitoisuus mgo 2 /l SFS-EN x x x Kokonaistyppi, N tot µgn/l SFS-EN ISO x x x Nitraatti- ja nitriittityppi NO 23 -N mgn/l SFS-EN ISO x x x Ammoniumtyppi NH 4 -N µgn/l SFS 3032 x x x Kokonaisfosfori P tot µgp/l SFS-EN ISO , SFS-EN ISO 6878 x x x Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µgp/l kumottu SFS 3025 x x x Sulfaatti (SO 2-4 ) mg/l SFS-EN ISO x x x Kloridi (Cl-) mg/l SFS-EN ISO x x x Antimoni (Sb) µg/l SFS-EN ISO x x x Arseeni (As) µg/l SFS-EN ISO x x x Kupari (Cu) µg/l SFS-EN ISO x x x Nikkeli (Ni) µg/l SFS-EN ISO x x x Rauta (Fe) µg/l SFS-EN ISO x x x Sinkki (Zn) µg/l SFS-EN ISO x x x Öljyhiilivety putkesta PVS12 kerran vuodessa mg/l mod. SFS-EN ISO x (1) WAD syanidi µg/l SFS-EN ISO x Kokonasisyanidi µg/l SFS-EN ISO x Pohjaveden tarkkailu kiinteistöjen kaivoista Pohjaveden laatua sekä pinnankorkeutta tarkkaillaan myös kaivosalueella lähimpien naapurikiinteistöjen (4 kpl) talousvesikaivoista 4 kertaa vuodessa (maalis-, kesä-, elo- ja lokakuussa). Näytteistä määritetään seuraavat parametrit (Taulukko 3). Taulukko 3. Talousvesikaivojen vedenlaadun tarkkailuun liittyvät analyysit. Parametri Yksikkö Standardimenetelmä Lämpötila ºC Kenttätutkimus Vedenpinnan korkeus m Kenttätutkimus Haju Kenttätutkimus, Maku Kenttätutkimus Ulkonäkö Kenttätutkimus ph ISO 10523,SFS 3021 Enterokokit (36 ºc, 2 vrk.) pmy/100 ml ISO Koliformiset bakteerit 37 ºc pmy/100 ml SFS 3016, ISO mpn/100ml E coli. pmy/100 ml SFS 3016, ISO mpn/100ml Väriluku mg Pt/l SFS-EN ISO 7887 Sameus NTU SFS-EN ISO 7027 Sähkönjohtavuus ms/m SFS-EN Happipitoisuus mgo 2 /l SFS-EN Kokonaistyppi, N tot µgn/l SFS-EN ISO Copyright Pöyry Finland Oy

202 18 Parametri Yksikkö Standardimenetelmä Nitraatti- ja nitriittityppi NO 23 -N mgn/l SFS-EN ISO Ammoniumtyppi NH 4 -N µgn/l SFS 3032 Kokonaisfosfori P tot µgp/l SFS-EN ISO , SFS-EN ISO 6878 Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µgp/l kumottu SFS 3025 COD Mn mg/l SFS 3036 Sulfaatti (SO 2-4 ) mg/l SFS-EN ISO Fluoridi (F-) mg/l SFS-EN ISO Kalsium (Ca) µg/l SFS-EN ISO Kloridi (Cl-) mg/l SFS-EN ISO Antimoni (Sb) µg/l SFS-EN ISO Arseeni (As) µg/l SFS-EN ISO Kupari (Cu) µg/l SFS-EN ISO Nikkeli (Ni) µg/l SFS-EN ISO Magnesium (Mg) µg/l SFS-EN ISO Mangaani (Mn) µg/l SFS-EN ISO Rauta (Fe) µg/l SFS-EN ISO Sinkki (Zn) µg/l SFS-EN ISO Kiinteistöjen sijainnit näkyvät kartassa (Kuva 3). Veden laadun tarkkailua varten vesinäyte otetaan vesihanasta. Ennen näytteenottoa vesihanasta poistetaan ylimääräiset letkut, poresuuttimet sekä muut lisävarusteet. Hanan suu desinfioidaan tulenliekillä. Vesihana säädetään kylmälle ja veden annetaan virrata hanasta kohtuullisella vakionopeudella 3-5 minuuttia tai kunnes veden lämpötila on vakio. Virtausnopeus pidetään samana myös näytteenoton alkaessa. Näyteastiat sekä mahdolliset kestävöintiaineet valitaan, kuten pohjavesiputkista otettaville vesinäytteille. Mahdollisia mikrobiologisia tutkimuksia varten lasipullo jätetään hieman vajaaksi. Pohjaveden pinnankorkeus mitataan suoraan kaivosta siihen laskettavalla mittavaijerilla. Mittaus suoritetaan, mikäli kaivolle pääsyyn ei ole esteitä (esim. talvea varten laitetut peittorakenteet). 6 LÄHDELUETTELO Pöyry Finland Oy ja Waterhope, Kittilän kaivoksen vuotovesimäärien ja vuotovesien mukana kaivokseen kulkeutuvien yhdisteiden ennusteet aikavälillä Copyright Pöyry Finland Oy

203 Liite 4

204 Agnico Eagle Finland Oy Pohjavesitarkkailupisteet ja pohjaveden virtaussuunnat Pohjaveden virtaussuunnat ja jakajat

205

206

207

208

209

210

211

212

213

214

215

216

217 POHJAVESIPUTKIKORTTI PUTKEN TUNNUS S17 HUOMIO: Koordinaatisto on KKJ2 Putken sijainnin kuvaus: Putken koordinaatit: Suurikuusikon mäen lounaispuoli, kaivospiirin aidan vieressä P I Tasotiedot ja rakenne Vedenpintahavainnot Maanpinnan korkeus, m. Syvyys metriä Putken pään korkeus, m. Pvm pp:stä taso huom Putken alapään korkeus, m. Putken kokonaispituus, m. 17,6 Siivilän pituus, m. Siivilän raot, mm. Sisäputken halkaisija mm. Rakenne: Rautaputki, ei sisäputkea Pvm Näytteenotto Näytteenottaja Muuta huomioitavaa:

218 POHJAVESIPUTKIKORTTI PUTKEN TUNNUS S19 HUOMIO: Koordinaatisto on KKJ2 Putken sijainnin kuvaus: Suurikuusikon mäen pohjoispuoli, sähkölinjasta noin 50 m. metsään, rinne Putken koordinaatit: P I Tasotiedot ja rakenne Vedenpintahavainnot Maanpinnan korkeus, m. Syvyys metriä Putken pään korkeus, m. Pvm pp:stä taso huom Putken alapään korkeus, m. Putken kokonaispituus, m. 8,1 Siivilän pituus, m. Siivilän raot, mm. Sisäputken halkaisija mm. Rakenne: Rautaputki, ei sisäputkea Pvm Näytteenotto Näytteenottaja Muuta huomioitavaa:

219