Jussi Halla-ahon tuomiosta korkeimmassa oikeudessa

Transkriptio

1 Jussi Halla-ahon tuomiosta korkeimmassa oikeudessa Kansanedustaja Jussi Halla- aho (ps) tuomittiin korkeimmassa oikeudessa päiväsakkoihin uskonrauhan rikkomisesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta Internetissä julkaistussa blogi- kirjoituksessa 2. Päätöksellään korkein oikeus vahvisti alempien oikeusasteiden päätökset uskonrauhan rikkomisen osalta mutta kumosi aiemmat vapauttavat päätökset kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Päätös edellyttää Halla- ahon poistavan kirjoituksestaan lausumat, joiden perusteella korkein oikeus langetti tuomionsa. Sananvapauden puolesta ry on seurannut Halla- ahon oikeusprosessia alusta lähtien ja antanut aiemmin julkilausumat sekä käräjäoikeuden 3 että hovioikeuden 4 päätöksistä. Yhdistys korostaa ettei Suomessa edes tulisi olla uskonrauhan rikkomiseksi naamioitua jumalanpilkkalakia ja ettei kansanryhmää vastaan kiihottamista tulisi määritellä laajemmin kuin kansainvälisissä sopimuksissa vaaditaan. Tässä kannanotossaan yhdistys osoittaa korkeimman oikeuden päätöksen perustelujen lisäävän mainittujen lakien tulkintaan liittyviä epäselvyyksiä ja kaventavan sananvapautta entisestään. Halla- aho esitti kiistanalaisessa kirjoituksessaan kaksi provosoivaa täkyä valtionsyyttäjä Mika Illmanille osoittaakseen, että Suomessa uskonnot ja kansanryhmät eivät ole lain edessä yhdenvertaisessa asemassa. 5 Halla- ahon mukaan edellä mainittuja lakeja sovelletaan valikoivasti siten, että joidenkin uskontojen pyhinä pitämiä asioita saa loukata mutta toisten ei; joistakin ihmisryhmistä saa esittää törkeitä ja loukkaavia väitteitä mutta toisista ei. Halla- ahon ensimmäinen täky oli päätelmä, jossa hän väitti islamia pedofiiliuskonnoksi, koska profeetta Muhammed, jonka tekoja islam pitää Jumalan tahdon mukaisina, yhtyi islamin pyhänä pitämän kirjallisuuden mukaan 9- vuotiaaseen vaimoonsa. Korkein oikeus perusteli, että uskontoja saa arvostella ivallisessa sävyssä, kärjekkäitä, loukkaavia tai provosoivia ilmaisuja käyttäen, kunhan sen tekee asiallisin perustein eikä loukkaamistarkoituksessa arvostelun kohteen arvoa halventaen. Kaikkien oikeusasteiden päätösten perusteella kiistatonta Halla- ahon kirjoituksessa näyttäisi olleen edellä mainittujen premissien todenperäisyys. Korkein oikeus perusteli langettavaa päätöstään seuraavasti: Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä olevat väitteet, joiden mukaan profeetta Muhammad oli pedofiili, islam pedofilian pyhittävä pedofiiliuskonto ja pedofilia Allahin tahto, ovat sekä sisällöltään että erityisesti ilmaisutavaltaan voimakkaan herjaavia ja häpäiseviä. Tämä ilmaisujen luonne on ilmeinen sellaisellekin, joille niiden kohteet eivät ole pyhiä. Kysymys ei siten ole ollut pelkästään uskonnon ja siihen liittyvien ilmiöiden asiallisesta arvostelusta kärjekkäitä, loukkaavia tai provosoivia ilmaisuja käyttäen, vaan sen

2 laatuisesta herjaavasta hyökkäyksestä islamia ja sen pyhänä pitämiä kohtaan, jonka johdosta muslimit ovat voineet perustellusti tuntea joutuneensa oikeudettoman ja loukkaavan hyökkäyksen kohteeksi. Nykyislamiin ja sen pyhinä pitämiin uskonnollisen kunnioituksen kohteisiin kohdistuvien väitteiden herjaavuutta ei ole ollut omiaan vähentämään se A:n esiin nostama seikka, että kirjoituksessa on pyritty todistelemaan sanottujen väitteiden paikkansapitävyyttä viittaamalla profeetta Muhammadin elämästä koraanissa kerrottuun. Korkein oikeus sivuutti siis kiistanalaisten väitteiden todenperäisyyden ja keskittyi ainoastaan siihen, kuinka ne loukkaavat nykyislamia. Korkein oikeus kuitenkin syyllistyy perusteettomaan olettamukseen väittäessään, että muslimit olisivat jättäneet pyhät kirjoituksensa omaan arvoonsa. Se ei voi uskottavasti väittää ilman asiantuntijalausuntoa, että jokin nykyislam olisi sanoutunut irti aiemmin islamin aiemmin pyhinä pitämistä kirjoituksista ja näin tehnyt sitä loukkaavien väitteiden perustelemisesta näillä kirjoituksilla kohtuutonta. Tästä syystä asiassa ei ole kyse siitä onko pedofiili voimakkaan herjaava ja häpäisevä ilmaisu vaan onko se sitä käytettynä muslimien profeettanaan pitämästä Muhammedista. Pohjimmiltaan nimittäin islamin oma opetus on omiaan halventamaan islamin arvoa ihmisten silmissä, eikä tämän osoittamisen tulisi olla rangaistavaa. Korkein oikeus ei edes yritä täsmentää mitä laki voisi tarkoittaa asiallisilla perusteilla vaan pidättää itsellään oikeuden arvioida asiallisuutta subjektiivisin, mahdollisesti aina kuhunkin tilanteeseen (tai jopa uskontoon) sovellettavin kriteerein. Jumalanpilkasta tuomitseminen on poikkeus suomalaisesta normista, joka on sallinut uskonnollisten arvojen loukkaamisen enemmän tai vähemmän asiallisin perustein jo 70- luvun alusta lähtien. Korkeimmalla oikeudella olisi ollut käytössään aiempia päätöksiä esimerkiksi syyttämättä jättämisestä eikä sen olisi tarvinnut tyytyä toteamaan tästä tapauksesta vain lakonisesti, että teko oli verrattaen vakava verrattuna siis mihin? Korkein oikeus katsoo, että sanotun kaltaisten herjaavien väitteiden esittämiseen ei ole oikeuttanut A:n väittämä tarkoitus selvittää sananvapauden rajoja tai osoittaa viranomaistoiminnan epäjohdonmukaisuutta. Näihin kysymyksiin liittyvän, voimakkaankin arvostelun esittäminen olisi ollut mahdollista ilman islamin pyhänä pitämien arvojen häpäisemistä. Kyseessä olevan kaltaiset, koko uskontokunnan ja sen pyhät kunnioituksen kohteet voimakkaan kielteisesti leimaavat herjaavat iskulauseet eivät edistä uskonnoista tai yhteiskunnallisista kysymyksistä käytävää keskustelua, vaan ne ovat päinvastoin omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja. On totta, että viranomaistoiminnan epäjohdonmukaisuutta uskonrauhan rikkomisen suhteen voi arvostella esittämättä uskonrauhan rikkomisena pidettyjä väitteitä. Tapahtuisiko viranomaisten arvostelu tällöin terävimmällä

3 mahdollisella tavalla on sitten oma asiansa, mutta sekin on kuitenkin sivuseikka. Kysymys on siitä ovatko esitetyt väitteet voineet olla todenperäisinä koko uskontokuntaa herjaavia, sillä korkein oikeus ei ole pystynyt osoittamaan, että islam olisi yleisesti irtisanoutunut sellaisista opetuksista, joilla Halla- aho on provosoinut valtionsyyttäjää. Korkeimman oikeuden lakoniseen toteamukseen keskustelusta on mahdotonta yhtyä. Vaikka Halla- ahon ensisijainen tarkoitus omien sanojensa mukaan ei ollutkaan arvostella islamia, hänen kirjoituksensa on kiistatta herättänyt keskustelua islamista, lasten oikeuksista ja seksuaalimoraalista. Keskustelu ei ehkä ole lisännyt suvaitsevaisuutta islamia kohtaan, mutta tällaista sisäänrakennettua tavoitetta ei ole mielekästä asettaa edellytykseksi keskusteluille yhteiskunnallisista tai uskonnollisista aiheista. Julkinen keskustelu uskonnon ja yhteiskunnan suhteesta on usein enemmänkin painostanut uskontoa muutokseen kuin vahvistanut ehdotonta suvaitsevaisuutta sitä kohtaan. 6 Kysymyksessä olevien lausumien sisältö ja esitystapa huomioon ottaen A on epäilyksittä käsittänyt niiden herjaavan ja häpäisevän luonteen. Myös A:n väittämä pyrkimys koetella sananvapauden rajoja heittämällä syyttäjälle syötti osaltaan osoittaa sen, että hän on mieltänyt esittämiensä väitteiden loukkaavan muslimien uskonnollisia tunteita tunnusmerkistön täyttävällä tavalla. Tietoiseen loukkaamistarkoitukseen viittaa sekin, että ilmaisut on esitetty kirjoituksessa kahdesti muusta tekstistä selvästi erottuvalla tekstityypillä. Halla- aho on epäilemättä ollut tietoinen siitä, että suomalaiset eivät suhtaudu myötämielisesti uskontoon, jonka perustajaa väitetään pedofiiliksi. Hän on kuitenkin esittänyt väitteensä asiaperustein ja selvästi tietoisena aiemmista syyttämättäjättämispäätöksistä vastaavissa tapauksissa. Lisäksi Halla- aho julkaisi kirjoituksensa omalla kotisivullaan eikä esimerkiksi jonkin muslimiyhteisön ylläpitämällä keskustelupalstalla. Kirjoitusta ei edes osoitettu uskonnolliselle yhteisölle vaan valtionsyyttäjälle. Korkein oikeus jättää melkoisen osan loukkaamistarkoitusta vastaan osoittavia argumentteja käsittelemättä. Suomen kieleen ei taida kuulua sellaista sääntöä, että typografisten valintojen perusteella olisi mahdollista tehdä tekstin semantiikkaa saati kirjoittajan tarkoitusperiä osoittavia päätelmiä. Tästäkin olisi ollut korrektia korkeimmalta oikeudelta vain tilata asiantuntijalausunto. Muuten voitanee vain olettaa, että korostettu osa tekstiä tiivistää päättelyn provokatiiviseksi täyksi. Halla- ahon toinen täky oli mukaelma sanomalehti Kalevan pääkirjoituksesta 7, jonka mukaan Suomi on tilastotietojen perusteella Länsi- Euroopan väkivaltaisimpia maita ja päissään surmaaminen on suomalaisten kansallinen tai ehkä jopa geneettinen erityispiirre. Tätä taustaa vasten Halla- ahon kirjoitti yhtä lailla tilastoihin nojaten somalien suhteellisesta yliedustuksesta rikostilastoissa ja toisaalta somalien korkeasta työttömyydestä. Tämän Halla- aho sitten tiivisti Kalevan kirjoitusta irvaillen täyksi, jonka mukaan ohikulkijoiden ryöstely ja

4 verorahoilla loisiminen ovat somalien kansallinen tai ehkä geneettinen erityispiirre. Tästä johtopäätöksestä hän siten sanoutui eksplisiittisesti irti mukaillen Julkisen sanan neuvoston päätöstä olla käsittelemättä Kalevan pääkirjoitusta. Korkein oikeus toteaa, että [Halla- ahon] tarkoituksena on saattanut sinänsä osaltaan olla esittää väittämäänsä kritiikkiä tiedotusvälineitä ja viranomaistoimintaa kohtaan. Korkein oikeus katsoo, että tällainen tarkoitus ei kuitenkaan ole oikeuttanut panettelemaan ja solvaamaan somaleita kansanryhmänä. Arvostelun esittäminen sarkastisessakaan tyylilajissa ei ole edellyttänyt somaleiden leimaamista rikollisiksi ja loisiksi. Sarkastiseksi kirjoituksessa on lähinnä ymmärrettävissä väitteeseen liitetty maininta siitä, että sitä ei käsitelty faktana. Ainakin osa blogin lukijoita on myös voinut ymmärtää väitteen tosiasiassa tarkoitetun vakavasti otettavaksi varsinkin, kun väite on kirjoituksessa toistettu sen jälkeen, kun sen paikkansa pitävyyttä on pyritty tukemaan tilastotiedoin. A joka tapauksessa on epäilyksittä ymmärtänyt väitteensä panettelevan ja solvaavan luonteen, mitä osoittaa sekin, että tämäkin väite on kirjoituksen mukaan ollut täky syyttäjälle. Teon tahallisuuden kannalta merkitystä ei ole sillä, onko A itse pitänyt väitettään totena. On sinänsä perusteltua, että viranomaisten tai tiedotusvälineiden toiminnan kritiikki ei voi automaattisesti oikeuttaa kansanryhmien panettelua ja solvaamista, jos se on sellaisenaan määritelty rikokseksi. Kysymys on kuitenkin siitä ovatko esitetyt väitteet enää panettelevia ja solvaavia, kun niitä tarkastellaan viranomaisten ja tiedotusvälineiden kritiikin ympärille rakennetussa asiayhteydessä. Korkein oikeus otti huomioon päätöksessään ainoastaan Halla- ahon kirjoitukselleen kertoman motiivin muttei aiempien oikeusasteiden vapauttavien päätösten perusteluja, jotka koskivat nimenomaan sitä, mitä oli kirjoitettu. Hovioikeus perusteli päätöstään hylätä syyte kansanryhmää vastaan kiihottamisesta sillä, että kirjoituksen somaleja koskeva kohta liittyi jo sanavalinnoista ilmenevin tavoin välittömästi sanomalehti Kalevan pääkirjoitukseen ja siinä suomalaisista esitettyyn väitteeseen. Hovioikeuden mukaan Halla- ahon ilmeisenä pyrkimyksenä on ollut osoittaa julkisuudessa suomalaisista esitetty väite loukkaavaksi rinnastamalla se somaleita koskeneeseen väitteeseen ja tällä tavoin kritisoida viranomaistoimintaa kyseisessä konkreettisessa tapauksessa. Tässä tarkoituksessa Halla- ahon on ollut tarkoituksenmukaista esittää somalien yliedustuksesta ryöstörikollisuudessa ja työttömyydessä samantapaisia havaintotodisteita kuin Kaleva suomalaisten humalapäisestä väkivaltaisuudesta, jottei kirjoitus vaikuttaisi sen enemmän tyhjästä temmatulta kuin Kalevan pääkirjoituskaan. Näin ollen kyse ei ole ainoastaan siitä, että Halla- aho olisi yhdellä ainoalla lausumalla irtisanoutunut muualla kirjoittamastaan, jolloin tietysti irtisanoutumislausumaa olisi voisi voinut pitää asiayhteydestä irrallaan esitettynä. 8

5 Korkein oikeus katsoo, että kysymyksessä olevan kaltaiset panettelevat ja herjaavat lausumat ovat omiaan herättämään suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja mahdollisesti jopa vihaa niiden kohteena olevaa kansanryhmää kohtaan. Ne ovat siten ymmärrettävissä niin sanotun vihapuheen kaltaisiksi lausumiksi, jotka eivät nauti sananvapauden suojaa. Halla- ahon kirjoituksessa suomalaiset ja somalit rinnastuvat kohdassa [k]aikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Nimenomaan se, että Halla- aho esittää somaleista tätä tarkoitusta varten keksimänsä väitteen rinnasteisena Kalevan suomalaisista esittämään vastaavaan väitteeseen, on omiaan vähentämään ellei jopa kumoamaan minkä tahansa kiihottavuuden, joka somaleista esitetyllä väitteellä olisi irrallaan tästä kontekstista suomalaisyleisön silmissä voinut olla. Kirjoituksessa somalit esitetään samantapaisen yleistävän ja loukkaavan väitteen uhreina kuin suomalaisetkin. Toiseen kansanryhmään kohdistuva yleistys on mielekästä ymmärtää kohtuuttomaksi, jos se samassa asiayhteydessä rinnastetaan yleisön omaan viiteryhmään kohdistuvaan loukkaukseen. Korkeimman oikeuden päätöksen perusteluilla on loogisia seuraamuksia sananvapauden käytölle Suomessa. Lukuisat joukkoviestimet uutisoivat Halla- ahon saamasta syytteestä ja tuomiosta toistaen hänen kirjoituksestaan juuri ne osat, joiden perusteella korkein oikeus langetti tuomionsa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksessään linjannut, että toimittajat saavat levittää lausumia, jotka sellaisenaan täyttävät kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit, mikäli heidän tarkoituksenaan on uutisoida esimerkiksi toiminnasta, johon liittyy mainitunlaista toimintaa. Toisaalta voisi ihan yhtä hyvin sanoa, että tässä tapauksessa joukkoviestimet olisivat voineet uutisoida Halla- ahon syytteestä ja saamasta tuomiosta muutenkin kuin lainaamalla kyseistä kirjoitusta. Tämä on huomionarvoista, sillä korkein oikeus on juuri väittänyt, että jopa yksittäiset lausumat voivat herättää suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja vihaa riippumatta kirjoittajan tarkoituksesta tai asiayhteydestä, jossa ne esitetään. Mikäli laki ulotetaan koskemaan jopa yksittäisiä lausumia asiayhteydestä riippumatta tulee mahdottomaksi käydä keskustelua siitä, mikä on tuomittavaa ja mikä ei, koska tämä tietysti edellyttää, että on voitava esittää ne kiistanalaiset lausumat, joista on kyse. Toimittajien työn kannalta on varmasti tarpeellista esittää julkisesti lausumia, joiden perusteella on nostettu syytteitä ja annettu tuomioita. Yhtä lailla viranomaisten ja toimittajien epäjohdonmukaisen toiminnan arvostelun kannalta voi olla täysin perusteltua esittää muuten lainvastaisena pidettäviä lausumia, jos se tehdään tarkoituksenmukaisella tavalla. Sananvapauden puolesta ry katsoo, että korkein oikeus on tapauksesta päättäessään hukannut tilaisuuden tehdä perustellun ja oikeudenmukaisen linjanvedon kummankin lain osalta nykymuodossaankin. Uskonrauhan rikkomisen osalta se olisi voinut päättää, että uskontojen on voitava sietää niihin kohdistuvia loukkauksia mikäli niiden esittäjillä on ollut perusteltuja syitä pitää niitä todenperäisinä varsinkin, jos näitä väitteitä ei tietoisesti saateta uskovaisten tietoon. 9 Kansanryhmää kiihottamisen osalta korkein oikeus olisi voinut linjata, että (tuomion perusteena käytetyn vanhan) lain tarkoittamien

6 lausuntojen ja tai muiden tiedonantojen kiihottavuutta tulisi arvioida asiayhteydessään ja asianomaisten puolustuksekseen mainitsemia aikeitaan tulisi arvioida suhteessa julkituotuun tekstiin. Nyt tehty ennakkopäätös ei vähennä kumpaankaan lakiin liittyviä epäselvyyksiä, vaan itse asiassa se lisää niitä. Tampereella, Sananvapauden puolesta ry:n hallitus Oula Lintula, puheenjohtaja Mikko Tanni, varapuheenjohtaja Kyuu Eturautti aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.html aho.com/scripta/syytteesta_lyhyesti.html 6 Korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan koko uskontokunnan ja sen pyhät kunnioituksen kohteet voimakkaan kielteisesti leimaavat herjaavat iskulauseet eivät edistä uskonnoista tai yhteiskunnallisista kysymyksistä käytävää keskustelua. Uskonnot saattavat kuitenkin kieltäytyä reagoimasta sovinnaisesti tai huomaavaisesti esitettyyn uskontokritiikkiin. Sen sijaan kokonaista uskontoa puhuttelevat räikeän provosoivat kirjoitukset tai esitykset voivat olla keskustelun herättämiseksi täysin tarkoituksenmukainen valinta eivätkä vain pilkkaamista pilkkaamisen tähden. Esimerkiksi Harro Koskisen taiteellisilta ansioiltaan vaatimattoman Sikamessiaan katsotaan laukaisseen Suomessa tärkeän keskustelun uskonnollisten ja oikeudellisten instituutioiden suhteesta. 7 Kiistatonta on, että Suomi on Länsi- Euroopan väkivaltaisimpia maita ja että se kytkeytyy erottamattomasti viinankäyttöön. Päissään surmaaminen on kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre. (Kaleva ) 8 Tästä syystä on varsin outoa, että korkein oikeus pitää Halla- ahon toisessa täyssä sarkastisena vain sitä osaa, jos hän kertoo ettei käsitellyt asiaa faktana. Millä perusteella Kalevan pääkirjoitusta mukaileva osa ei ole ymmärrettävissä sarkastiseksi, jos sen Julkisen sanan neuvoston päätöksestä irvaileva osa on? Oleellista korkeimman oikeuden kannalta ei ollut sekään näkemys, että osa blogin lukijoista on voinut ymmärtää kirjoituksen vakavasti otettavaksi, vaan kahden alemman oikeusasteen päätyminen toiseen tulokseen. Alempien oikeusasteiden päätökset nimittäin eivät ole korkeimman oikeuden spekulointia mahdollisuuksilla. On muutenkin huolestuttavaa, että annettua tuomiota

7 perustellaan spekulatiivisella arvelulla, miten joku on voinut ymmärtää kyseisen kirjoituksen. 9 Todenperäisyyden vaatiminen sopii yhteen korkeimman oikeuden mainitseman keskustelun herättämisen ihanteen kanssa. On perusteltua vaatia uskontoja ottamaan kantaa asioihin, joita ne todella opettavat, mutta toki kohtuutonta vaatia niitä sanoutumaan irti jostain, mitä ne eivät edes opeta.