Rengasmiekan ponnen löytöpaikka Isonkyrön pitäjin Ulvilan kylän Rinta- Ulvisen talon kasvitarhassa.

Transkriptio

1 M Rengasmiekan ponnen löytöpaikka Isonkyrön pitäjin Ulvilan kylän Rinta- Ulvisen talon kasvitarhassa. ertomuk se en kiu.luu 2 karttaa, 3 v~lokuvaa (lev ) sekä :sih. os:n luettelo : 1-8 ja (ynnä myöhe~pinä liitteenä 3 ilmavaloku.vaa). Oleskellessani syyskuu~sa Y935 Laihialla hautarauniotutki~uksil la ilmoitti Isonkyrön 1.otiseutuyhdistyksen puheenjohtaja tohtori Väinö Airo, että yhdistys oli saanut haltuunsa pronssisen kansainvaellusajan ns. rengas~iekan ponnen, joka oli löydetty Isonkyrön pitäjän Ulvilan kylän Rinta- Ulvit:en talon kasvitarh:tsta, ilmeisesti kalmistosta, mi ctä aikaisemmin oli tullut esiin myös sittemmin eräälle kerät.ijälle myöty rautainen keih$3. ~i nkärki. Ottaakseni talteen ha1'vinaisen muinaisgsineen, jonka mainittu kotiseutuyhdistys oli valmis luovuttamaan Kansallismuseoon, ja ~arkastaakse - ni alustavasti löytöpaikan muutin matkasu.unnitelmaani ja käännyin takaibin lsoonkyröön, jonka kautta jo olin Laihialle saapu!1ut, jättäen sikseen ma tkasuunni telmassani vi elti olevan käynnin Pirttikylän j ä :~ärpiön hau tarauni oi lla. Ulvila on viimeistä edellinen kylä ennen Ylistaron rajaa -ryrönjoen pohjoisrannalla. :.yrönjoki on kyliin kohdilla tyyntä suvantoa ja n. 19 m yli merenpinnan. Itse kylä on pöydäntasais "Kyrönmaan savea". ta peltolakeuttaj joinekin pienine metsäisine kalliosaclrekkeineen. ].inta- Ulvisen talo sijaitsee tällä pel ':olakeudella, mac.:.ntien ja jo en väli sä, aivan Fyrönjoen ~ohjoisrannalla, vain n. D m korkean joki törmän pätillä, n. nel jänne skil ume trin ylö spiin jokea myöten siltä kohtaa, mi~sä Orismalanjoki eteläptj.ol~lta laskee Kyrönjokeen. '.:'alo on aivan uusi, :-akennettu paikalle, joka ennen oli peltoa, vasta 19D2-33, ja lohlcaistu Ulvisen talo[tct. ~a lon kasvitarha on vanhalla pellolla asuinrakennuksen j ~ jokitörmän väliscä (ks. karttaa 1 ja valokuv. 1-5). Löytöpaikalla oli jo ennen tal~n ra ~centamist a k;ynnettäessä tunttj..mt kiveystä.

2 Tästä kasvi tarhasta oli ::unta- LJlvisen e :iäntä Selma fari a J lvinen keväällä 19~4 löytänyt mulloksesta pahoin ruostuneen väkäteräisen ruotokeih=:iinkärjen. Se oli saman vuoden kebänä myöty suutari l\~a t ti Suokoll e, joka ostaessaan sen oli ilma i t tanu t kerääviinsä esineitä Isonkyrön Ko""i~elltuyhd.istyksen kokoelmiin, mutta olikin toimittanut sen Va&saan 11 Csterbot':ens hi ftoriska mm:eumiin". T'.imän museon hoitajalta, t ohtorinna Elin Hed.manil ta, joka ei tehnyt löydöstä säädettyä ilmoitusta Muinaistieteelliselle toi ~ mikunnalle, esine saat1'in v:n 1936 alussa Kansallismuseoon (10276 ; löytökohta merkitty löytäjä.å osoituksen mukaan kartalle 1). Keväillä 1935 jatkettiin kasvitarhan raivausta ja silloin purettiin saven alla tuntunut kivilatomus. Tällöin löysi 11 vuotinen paikan en Oiva \n tero Ekola (emäntä Ul vi sen poika ennen hänen avioliittoaan Rinta- Ulvisen isännän kassa) kivilatomusta purettaessa n. puolen lapionpiston syvyydestä mainitun rengasmiekan ponnen (10177 :1). Kivirau io oli löytäjien, emäntä Ulvi sen ja hänen ooikansa, kertomuksen mukaan ollut cm syvässä sa- 1) ven alla, lähes nelikulmainen ja n. 3-4 m laaja. Sekä keihiinkärki että miekanponsi olivat löytyn eet raunion reu3oilta. Kivien vilissä ja raunion pohjalla oli ollu~ mustaa maata, hiiltä, luunpaloja ja punertavia k1venkan8aleita, joita talonväki oli käyttänyt hioimina. Uukaani sain museoon talonväen talte en ottamat kaksi hioi 1en kappaletta, palar)een maan ki:npc;leen, jossa näkyi r au tae sineen katkelma ja luu.muru, pari savi a stian_;n laa sekä näytteen raunion pohjamaasta (10177 : 2-6) ~ näi stä hioimenkappaleet ja saviastianpalat sanottiin löytyneen pellon pinnalta raunion kohdalta. Rau11ion kohta on merkitty ka:l.'talle 1 puuasella pilkkuvii vall& löytäjien osviittojen mukaan. Jos ne olivat oikeita, on raunio ollut ilmoitettua isompi, n. 6 7 m:n laajuinen. rasvitarhan pintamaassa raun ion kohdilla j a ympärillä näkyi vielä siellä tiällä palaneita luumuruja, jotka osaksi kylläkin olivat myöhe - piä, pellolle lannoitteeksi levitetyn tuhkan QUkana Siihen joutunei ta. Otin talteen joi takin lu..imurj.ja ja mulloksesta äklcäämäni palaneen saven, mc.hd. savia8tian palan (10177 : 7-8). 1) ~itta tarkoittanee rainion pohjaa ; jos raunio on tuntunut aurank~rkeen, eivät s en p~hllimmäiset kive: olla c 1:i. :iä syvem 1ä.llä. l:ynnet täessä ole voineet

3 Vaakitsin raunion korkeuuen Kyrönjoen pinnasta sen k ohdalla. Jokitör~än taive oli 2, 63 m, väkäkeihäänkärjen löytökohta 3, 03, miekanponnen löytökohta 3, 09 m ja talon piha asuinrakennuksen pohjoispuolella n. 3, 25 m veqenpintaa ylempti.nä. Joen pinta, joka kesällä oli ollut normaalia alempana, alkoi syyssatei tten vaikutuksesta lähennellä keskikorkuista kesävettä. Paikalla on ilmeisesti ollut matala hautaraunio. Polttokenttäkalmistoa voisi myös ajatella, mutta kud tämä hauta:nuto on Kyrönmaalla harvinainen, tuntuu edellinen vaihtoehto t odennäköisemmältä, varsinkin kun rau.nio löytäji;en selostuksen mukaan on ollut pienialainen ja selvärajainen, hautarc\unioksi normaalimi ttainen. Kun raunio on ollut tuskin 3 m Kyrönjoen pintaa ylempänä, ovat suurimmat kevättulvat peittäneet sen veden alle ja vähitellen ka:taneet sen joen tuoman liejun alle näkymättömiin. Tämä raunion joutuminen aika- ajoin veden peittoon selvittää myös siitä löytyneen väkäkeihäänkär j en pahoin ru.o s tun een, iki:u.nkuin turvonn een asun. Rautakauden asu tu.s sa, sijainnut, on siis näillä kohdin, kuten jo IsonkJrön?ukkilaskuten myös nykyajan asutukset, aivan nykyisellä jo- ki törmti.llä. Rinta-Ulvisen asuinrakennuksen perustuksia kaivettaessa ke~rottiin myös talon kohd~lta löytyneen kivikum~un, jonka kivet oli käytetty rakennuksen perustuksiin. '?aikkaku.1talaisen valokuvaajan Lauri Hautalan Vaasa- lehdelle ( , n :o 221) antamien tietojen mukaan rakennusrniehet olivat kertoneet tästä viimeksimainitusta rau.niosta löytäneensä "joitakin löysiä, helposti hajoavia rautaesineitä, joihin ei tultu kiinni ttäneeksi huomiota. " Valokuvaaja Hautalan sanomalehtitiedot eivät kuitenka&n ole osoittautuneet kovin sananmukais~sti otettaviksi. Kun vuodenaika oli jo myöhiinen ja sateinen, ja seulonta, joka hävitetyn rau~ionpaikan tarkastuksessa olisi tullut plityöksi, oli saviperäi sen maan kosteuden vuoksi jo mil t 'ei mahdotonta, oli löytöpaikan 1:::aivaJ.stutkimus.. iirrettävä E.euraavaan kev9.hseer1. Lopuksi mainittakoon, että Rinta- Ulvisesta on linnuntietä ainoastaan vaj a1:1 t 2, 5 l:m ( e teläkaakkoon) Levänluhdan suolöytöpaikall e

4 (ks. ilmavalokuvaa n :o 6 ). Tutkimuksen paikalla Euoritin syysk~un 24. "' äivänä 1935.

5

6

7

8

9

10