Tiedeakatemian keräilytoimistosta saa9ui ~ansall is museoon elokuun. lopulla 1934 räätälintytär Helmi Liimakan lähettämä tiedonanto,

HTML
DOWNLOAD

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Tiedeakatemian keräilytoimistosta saa9ui ~ansall is museoon elokuun. lopulla 1934 räätälintytär Helmi Liimakan lähettämä tiedonanto,"

Aili Pesonen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

Muinaistutkimuksia Iso ss~ rö ssä v. 1934. Kertomukseen kuuluu 2 karttaa, 3 valokuvaa (lev. 9723-25) j a i.l. 9953-54. Hautaanloukko Orismalan kylässä.

1 Muinaistutkimuksia Iso ss~ rö ssä v Kertomukseen kuuluu 2 karttaa, 3 valokuvaa (lev ) j a i.l Hautaanloukko Orismalan kylässä. Tiedeakatemian keräilytoimistosta saa9ui ~ansall is museoon elokuun lopulla 1934 räätälintytär Helmi Liimakan lähettämä tiedonanto, jonka mukaan Orismalan kylän Katilan talon maalta n.s. Myllymäen rannasta, Hautaanloukoksi nimi tetystä pellosta oli tavattu mustaa maata ja osittain kuonaksi :palaneita savenka:ppalei ta. Kun kysymyksessä saattoi olla poltt okalmisto ja kun minulla muutenkin vir.ramatkallani oli asi aa I soonkyr öön, kävin tiedonantajan opastamana pai k?..aa katsomassa. Se on Orismalanjoen i t1:i.rannalla, rautatiestä jokea myöten runsaan puolen kilometriä ylös eli etelä kaakkoon päin, Kati lan t alon ja r ~ätäli atti Liimalcan asunnon väl illä, jälki~mäistä läb~mpänä. Paikalla oli, jokitörmän päällä uellon ojissa, runsaasti osa:si kuonaksi palaneita savenpaloja ja kovia kuten sysihiiliä. Kuonapaloja oli myö's vyörynyt joen r ann c.lle.?alanei ta luita tai muuta kalmi stoon vii ttavia merli:kejä en bavai nnut. Ilmeisesti on :pellon paikalla ollut aikoinaan sysitai t erv&hauta, joka on päässyt pilalle palamaan, jolloin syntyi, kuten usea t vanhat miehet Etelä-?ohjanmaalla ovat minulle kertoneet, juuri t ällai sta kuonaa. Tätä selvitystä tukee jo pell on ni mikin, Hautaanloukko. Mainitussa Helmi LiirnaJc an tiedonannossa kerrotaan myös r äät9. li Liinakan asunnon l älu stöl tä metsänrannasta l öytyneen hiiliä ja luita. Tästa kertoi minulle r~ät~li L. seuraavaa; llyll~rivainaja

Juha Mairo, joka kuoli n. 5 vuotta sitte n n. BO:n ijässä, oli k vrtonut hänelle, että kun se ~aikka, missä r äätäli Liimakka nyt asuu, v. 1894 raivattiin ja r a1ce.

2 Juha Mairo, joka kuoli n. 5 vuotta sitte n n. BO:n ijässä, oli k vrtonut hänelle, että kun se ~aikka, missä r äätäli Liimakka nyt asuu, v raivattiin ja r a1ce. nettiin, oli sen itäpuolel ta, me tsän reunc.... sta tavattu palan ei ta luita ja hiiltä, siis ehkä pol ttokalmi sto. ll'i stään esinelc;yd.ö stä ei kuitenkaan tiedetty. -~ävimme näill11 lyttävää en huomannut, paikoin tarkastulcsella (mutta o i t ~ä n epäien pellon pinnalla enkä läheisen metsän Lidassa. (Räätäli Liimakan asuma paikka on muuten nykyäsn itsenäinen :pikkutila, joka on saanut metsänra.nnassa olevan mäen mukaan 1.:yllymäen nir_en). Varhemman rautakauden löytöpaiklca Laurolan kylässä Perttilä.n riippusi ~ lan korvassa. Tältä löytöpaikalta, jolta aikaisellililin on saatu mus eoon torvipäinen kaularengas (7703:1) ja jota P9.lsi kävi katsomassa ja jot& Hackman kaivoi v. 1920, oli syksyllä 1933 lb.h~tetty museoon yksinkertainen, rautainen nuolenkärki {9772:1), joka kenties voisi olla samanikäinen kuin kaularengas. Esineen ohella saapuneiden löytötietojen mukaan oli s i löytöpaikalla m:n säteellä vanhoja kumpuja ja niissä lcivisul. tulisijan jätteittt ja tuhkaa. Kun myös tohtori Pälsin mukaan rannerenkaan löytökohd.alla oli näkynyt maassa hiilensirpaleita, katsottiin tarkastus paikalla uudelleen tarpeelliseksi, varsinkin kun kaula.rengas on toi s taise ~rn i varhaisin Kyrönjoen varren rautakautinen löytöesine. Professori Haclcmanin saamien tietojen mukaan olisi paikalta tavattu muitakin pronssiesineitä, joita ei kuitenkaan oltu otettu talteen (luettelo 7703:1). v t alteen saadun nuolenk~ rjen kertoi seppä Lauri Hannu (ei Hanni) löytäneensä törmän korkeimman penkan kohdalta. Hän arveli hiekanoton edenneen paikalla sen jälkeen kun löytö tehtiin noin 1 m:n. - ärki oli tullut esiin a.. rtutun kiven alta. _Löytökohdalla oli ollut pienistä kivistä tehty kehä, jonka kivettömsssä keskustassa oli ollut hiiltä, kuten siinä olisi piu.etty ~

valkeaa. r.~i tä.än muita esineitä ei löydetty ja 1 ui ta ei oltu huomattu. Soranottajat olivat arvioineet paikan kalastajain nuotiosi j aksi. Koko ki vilrnhä.

3 valkeaa. r.~i tä.än muita esineitä ei löydetty ja 1 ui ta ei oltu huomattu. Soranottajat olivat arvioineet paikan kalastajain nuotiosi j aksi. Koko ki vilrnhä. oli samalla sorrettu sorakuopan jyrkältä reunalta alas. Hiekkakuopan ylä.reunan korkeudeksi ~~ tsin löytöpaikan kohdalla 8.43 m yli Kyrönjoen. Kaularenkaan löytökohta oli~d:ka{ untalai sten osoi tusten mukaan nuolenkärjen löytöpaikasta n. 4 m lä.nteenpä.in ja oli se jäänyt n. 3 m:n p~ähän sorakuopan reunasta. Sen korkeudeksi on Hackman arvioinut n. 7.Go m yli Kyrönjoen, mikä tietänee n.!6"'25 m:n korkeutta yli meren pinnan (joen pinta, joka p aikalla on n m:n korkeudella yli mer. p_., oli minun paikalla käydessäni ilmeisesti sangen alhaalla, ehkä n. 18 m, p ~ ättäen siitä, että Hackmanin kukkulan korkeudeksi saama mitta, m, on huomattavasti minun mittaani, 8.43, alempi). Joen suu on kaularenkaan joutuessa löytöpaikalleen ollut luultavasti jo jonkun verran alempana nykyisessä. jokivarressa. Kaularenkaan löytöpaikan kohdalla oli sorakuopan laidassa reunaleikkauksen katkaisema syvennys, jossa oli likamaata. Kulttuurikerrosta se mielestäni ei ollut, vaan syntynyt ainoastaan syvennykseen kasautuneista mädä.ntyneistä. kasvijättei s tä, joista hiukkasia oli valunut sadeveden mukana syvemmälle. Maanviljelijä Matti Pcrttil!:ln havaintojen mu_l{a-an oli tätä likamaata, osittain hiilensekaisena, ollut jo kaularenka~n löytökohdalla, mistä sitä oli yhtäjaksoisesti jatku1ut sorakuopan reunassa näkyvään syvänteeseen asti (ks. Karttaa 1). Löytöpaikka on maanviljelijä katti Perttilä.n asuinrakennuksen, Havus elan ja Kyrönjoen välillä, lähempänä. jokea, riippusil 1 lan koilli:puoli sesta korvasta vase 1:..,alle, luoteeseen :p~in, Perttilä.n talon maalla. Paikalla on tietarpeiksi käytetty sorakuoppa, jossa sora on savensekaista ja ~unsaasti isoja kiviä sisältävää. Kuopan yläpuolella on kangas sangen epätasaista ilmeisesti siitä. on aikojen kuluessa otettu läheiselle tielle paljon soraa j-<- tämän soranoton jälkiä lienevät si ttenunin nurmettuneet kuop '. nteet j a kivikasat.

Sorakuopan reunan tarkastin pitkin ~ituut~aan, mutta vain yhdestä kohden, kuopan länsip!iästä ja aivan sen ala1"eunal ta tapasin kul ttuurimerkkejä: palaneita luuuuruja. Ryhdyin täss9. kaivaukseen.

4 Sorakuopan reunan tarkastin pitkin ~ituut~aan, mutta vain yhdestä kohden, kuopan länsip!iästä ja aivan sen ala1"eunal ta tapasin kul ttuurimerkkejä: palaneita luuuuruja. Ryhdyin täss9. kaivaukseen. Luumuruja löytyi_ tästä osittain kivien alta, m.m. syvästä erään sorakuopan reunassa olevan hyvin ison kiven alta, osittain syvempänä olevien kivien p8ältä.) ja hyvin epätasaisesti (9953). l,:j. tään löytöesinei tä ei ta:f tu. Kun luumurujen e siintyminen lisäksi melkein loppui linjaa.n A - B, keskeyti.n kaivauksen tuloksettomana/ lc.«ji.,.2.). Kivikko tässä Kyrönjoen vanhan tulvatörmän alareunalla oli ilmeisesti aikoinaan jäiden vahvasti siirtelemää, mikä selvittänee luiden sikinsokkisen esiintymisen eri syv yksissä. Johtuvatko luut sitten polttolcalmistosta tai ovatko ne asuinpaikkajätteitä, en osaa ratkaista. sunsa puolesta ne suuresti muistuttavat hautaraunioid.en ja polttokalmistojen luulöydöksir:l., mutta nii~en joulcossa on joi takin niin pieniä, ettei niitä kernaasti uskoisi ihmisten luiksi. Osteologinen tarkastus ehkä s el vi ttää asian.~ Maa, jossa luumuruja oli, oli paikoin hieman punertavaa, johtaen mieleen kivikautisten asuin:paiklcojen kulttuurimaakuo:pat pala.neine luineen. Vaikkapa luut melkein lo)puivatkin linjaa.n A - B, on mahdollista, että niiden löytövyöhykettä jatkuu tästä, jonkun matkan päästä jälleen luumurupi toisempana pitkin törmän alarin1rnttä kauemmaksikin luoteeseen päin. Luumurualueen korkeusmi tat ovat Kyrönjoen ~innasta m, syvinnä tavattujen luumurujen tasa.n 5.oo m (muistettakoon, että joen vesi oli tavallista alempana, vrt. edellä). Riippusillalta tulevan tien toisella, kaakkoisella puolen nb.ytettiin minulle kivi 'ckoisella kankaalla oleva pieni raunio, kuten kiukaan jä~nnös (kartta 1). Sen loulaispuolella oli ikäänkuin multapenkin jätettä, rjitä pidin viittauksena siihen, että se olisi tulisija (mikä ei tietenkä~n ole varmaa). J(

Napuen taistelu.j muistomerkin vieressä, Kaaminm.äellä, kappaleen matkaa Perttilän rii:ppusillan lounaisp~lstä, on hautaraunion pohja, josta otin (epäonnistuneen) valokuvan (kuva 3).

5 Napuen taistelu.j muistomerkin vieressä, Kaaminm.äellä, kappaleen matkaa Perttilän rii:ppusillan lounaisp~lstä, on hautaraunion pohja, josta otin (epäonnistuneen) valokuvan (kuva 3). Läbeisen Rintataipaleen talon isännältä, Heikki Tanttaril ta, sain lahjaksi Kansallismuseoon rautai sen putkik~rveen (9954), jonka hän oli löytänyt pellostaan, Napuen vainion sivusta, läheltä Napuen muistomerkkiä, siitä joi takin kyrrm eniä metrejä kaakkoon. Löytökohd.alla suoritin lcoekai vauksen, löytämättä muuta kuin n oita :puolittain kuonaksi palaneita savi _., alo ja, joi ta Napuen muistomerkin ymp~trill!:1 on sangen ru.nsaasti ja.joi ta varsinkin eräill!:l amatööriarlceologien tahoilla on -pidetty ikivanhan raudanvalmistuspaikan jsännöksinä. Raudan kuonaa -ne eivät kuitenkaan ole, eiv~tkä edes esihistoriallisiakaan. Ne ovat epäilemättä, kuten Rintataipa.leen talon isäntä minulle huomautti, per!:lisin vanhasta hävitetystä ja aikoinaan pilalle palamaan päässeestä tervahaudasta, josta osa on vielä jäljellä' Rintataipaleen talon piha-aitauksen sisäpuolella. Kaaminmäen, jolla Napuen patsas ja mainittu hautaraunion pohja sij2itsevat, taitse eli lounaispuolitse kulkee Kyrönjoen vanha uoma, joka ennen kuin Perttilän rii _;i.;.jusillan kohdilla ollut ahdas koski perattiin ja levitettiin, oli tulvan aikana ve d.en va 1- lassa. Tutkimukset suoritettu syyskuun p

Samankaltaiset tiedostot

Tarkastuksia Kokemäellä p:nä kesäkuuta 1935.

Tarkastuksia Kokemäellä p:nä kesäkuuta 1935. Tarkastuksia Kokemäellä 21 22 p:nä kesäkuuta 1935. Liitteet: 2 karttaa ja 4 valokuvaa. 1. Uhrilähde Orjapaaden luona. Kirjeessään Suomen Muinaismuistoyhdistykselle 12 päivältä marraskuuta I934 ilmoitti