Valtion taidemuseon kokoelmastrategia ja kokoelmapoliittinen ohjelma

Transkriptio

1 Valtion taidemuseon kokoelmastrategia ja kokoelmapoliittinen ohjelma

2 Sisällysluettelo 1.Valtion taidemuseon kokoelma Kokoelman hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun jako Kokoelman kuvaus Sinebrychoffin taidemuseon hallinnoima kokoelma Ateneumin taidemuseon hallinnoima kokoelma Nykytaiteen museo kiasman hallinnoima kokoelma Kuvataiteen keskusarkiston hallinnoima kokoelma Kokoelman muodostuminen Valintojen tekeminen Resurssien vahvistaminen Saatavuuden parantaminen ja käytön vahvistaminen Valtion taidemuseon kokoelmapoliittinen ohjelma Kokoelman hallinta ja hoito Kokoelman luettelointi ja valokuvaus Rakennusten olosuhteiden määrittely ja kokoelman varastointi Kokoelman turvaaminen Konservointi Kokoelman vuosittaiset ja määräaikais inventoinnit sekä kuntoinventoinnit Kokoelmasta tehtäviä poistoja koskevat periaatteet ja menettelytapaohjeet Kokoelman käyttö Kokoelman esillepanon ja digitaalisen saatavuuden yleiset periaatteet Kokoelman esillepanon periaatteet eri museoyksiköissä Lainaustoiminnan yleiset periaatteet Lainaustoiminnan erityistilanteet: kokoelmalainat ja talletukset Kokoelman kartuttaminen Hankintaprosessi Valtion taidemuseon yleiset linjaukset Sinebrychoffin taidemuseon hankintalinjaukset Ateneumin taidemuseon hankintalinjaukset Nykytaiteen museo kiasman hankintalinjaukset Kuvataiteen keskusarkiston hankintalinjaukset Liite a: Kokoelmakartan tiivistelmä Liite b: Kirjaston aineistokartta Liite c: Hankintamääräraha ja sen jako museoyksiköiden kesken Liite d: Valtion taidemuseon rakennusten olosuhde vaatimusten tavoitearvot Liite e: Valtion taidemuseon konservointipolitiikka Liite f: Valtion taidemuseon yleiset lainausehdot Liite g: Valtion taidemuseon lainamaksuja koskeva päätös Liite h: Valtion taidemuseon ohjeet teosten tallettamisesta Liite i: Valtion taidemuseon lahjoitusten vastaanottamisen periaatteet

3 1. Valtion taidemuseon kokoelma Valtion taidemuseon kokoelma on kuvataidetta ja sen ilmiöitä tallentava kokonaisuus, joka muodostuu taide-, esine- ja arkistokokoelmista. Museon taidekokoelma on maan suurin ja huomattavin julkinen kokoelma kotimaista taidetta noin 250 vuoden ajalta ja ulkomaista taidetta yli 700 vuoden ajalta. Esinekokoelma käsittää museoesineistöksi luokiteltavia kalusteita ja esineitä. Arkistokokoelma sisältää taidehistoriallisia yksityisarkistoja ja asiakirjoja, kuva-, AV- ja kirja-aineistoja sekä kuvataidetta koskevaa, eri medioissa julkaistua lehtikirjoitteluaineistoa. Kokoelmaa kuvaava kokoelmakartan tiivistelmä on tämän asiakirjan liitteenä A. Valtion taidemuseon kokoelma on korvaamaton osa kansallista kulttuuriperintöä ja sen kolmen museoyksikön, eli Sinebrychoffin taidemuseon, Ateneumin taidemuseon ja Nykytaiteen museo Kiasman, sekä Kuvataiteen keskusarkiston toiminnan perusta. Museoyksiköt ja Kuvataiteen keskusarkisto nähdään kokonaisuutena, joka jatkaa vuonna 1846 perustetun Suomen Taideyhdistyksen viitoittamaa perustehtävää: kuvataiteen perinnön säilyttämistä, välittämistä ja siirtämistä tuleville sukupolville sekä kuvataiteen tuntemuksen edistämistä ja tämän päivän taiteen kartoitusta. Valtion taidemuseon kirjaston aineistot, joita hallinnoidaan, hoidetaan, käytetään ja kartutetaan kirjastoalan normien ja käytäntöjen mukaisesti, eivät ole osa tässä asiakirjassa tarkoitettua kokoelmaa. Kirjastoaineistojen keskeisimmän osan muodostavat Valtion taidemuseon ja sen edeltäjäorganisaatioiden kokoelman kehittymisen historiaa, kokoelma- ja toimintapoliittisia painotuksia ja kansainvälisiä suhteita heijastavat julkaisut. Varsinkin näyttelyjulkaisujen, museoiden kokoelmaluetteloiden ja konservointiin liittyvien tietoaineistojen osalta kirjaston aineisto on kattavin kuvataiteen tietoresurssi Suomessa. Kirjaston aineistot on kuvattu tämän asiakirjan liitteessä B. Valtion taidemuseon yhteydessä toimii myös Valtion taideteostoimikunta, jonka kokoelma ei ole osa museon kokoelmaa eikä siihen sovelleta tässä asiakirjassa määriteltyjä kokoelman hallintaa ja hoitoa, käyttöä ja kartuttamista koskevia sääntöjä. 3 Valtion taidemuseo

4 1.1 Kokoelman hallinta-, hoitoja kartutusvastuun jako Valtion taidemuseon kokoelma muodostaa kokonaisuuden, jonka hallinta-, hoito- ja kartutusvastuu on jaettu Sinebrychoffin taidemuseon, Ateneumin taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman sekä Kuvataiteen keskusarkiston kesken. Koko kokoelma on kuitenkin kaikkien edellä mainittujen yksiköiden käytettävissä. Valtion taidemuseon taidekokoelman hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun jakoperusteita tarkistetaan tarvittaessa. Niistä päättää Valtion taidemuseon ylijohtaja kuultuaan museonjohtajia ja kokoelmista vastaavia intendenttejä. Ylijohtajan tekemän päätöksen mukaan Sinebrychoffin taidemuseon hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun alueeseen kuuluu ulkomainen taide 1300-luvulta 1830-luvulla syntyneiden taiteilijoiden teoksiin. Poikkeuksen muodostavat japanilaiset puupiirrokset, joiden hallinta, hoito ja kartuttaminen kuuluvat Ateneumin taidemuseon tehtäviin. Ateneumin taidemuseon hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun piiriin kuuluu suomalainen taide 1700-luvun puolivälistä ja ulkomainen taide 1840-luvulla tai sen jälkeen syntyneiden taiteilijoiden teoksista niihin koti- ja ulkomaisiin teoksiin, joiden tekijät ovat pitäneet ensinäyttelynsä ennen vuotta Nykytaiteen museo Kiasman hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun alueeseen kuuluu ensinäyttelynsä 1960-luvulla tai sen jälkeen pitäneiden kotimaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden tuotanto nykypäivään asti. Kuvataiteen keskusarkiston hallinta-, hoito ja kartutusvastuun piiriin kuuluu taidehistoriallisia yksityisarkistoja ja asiakirjoja, kuva-, AVja kirja-aineistoja sekä kuvataidetta koskevaa, eri medioissa julkaistua lehtikirjoitteluaineistoa. 1.2 Kokoelman kuvaus Sinebrychoffin taidemuseon hallinnoima kokoelma Sinebrychoffin taidemuseon hallinnoima kokoelma on merkittävä osa Valtion taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelmaa. Kokoelma on Suomen oloissa ainutlaatuinen; missään muualla Suomessa ei voi samalla tavalla tutustua eurooppalaisten mestareiden kädenjälkeen ja eurooppalaiseen kuvatraditioon 1300-luvulta 1800-luvulle. Museo onkin Suomen ainoa vanhaan ulkomaiseen taiteeseen erikoistunut museo, jonka kansallisena erityistehtävänä on vahvistaa kulttuurisiteitämme Eurooppaan sekä havainnollistaa osallisuuttamme Euroopan yhteiseen taiteelliseen perintöön. Museo esittelee myös rakennuksessa asuneiden Paul ja Fanny Sinebrychoffin kodin, johon Sinebrychoffien keräämä taidekokoelma, esineet ja kalustus on sijoitettu ajanmukaisesti omille paikoilleen. 4 Valtion taidemuseo

5 Sinebrychoffin taidemuseon hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun piiriin kuuluu yli taideteosta. Kokoelma käsittää ennen kaikkea ruotsalaista luvun taidetta, hollantilaista 1600-luvun taidetta, suuren miniatyyrikokoelman sekä keräilijäkodin huonekaluineen ja antiikkiesineineen. Siihen sisältyy myös Suomen huomattavin kokoelma vanhaa eurooppalaista grafiikkaa. Vedoksien kokonaismäärä on runsaat 4000 kappaletta, ja ne ajoittuvat 1500-luvulta aina 1800-luvun loppupuolelle. Koska kokoelma on syntynyt pitkälti yksityisten testamenttilahjoitusten myötä, sen antama kuva Euroopan maalaustaiteen historiasta ei ole kaikenkattava Ateneumin taidemuseon hallinnoima kokoelma Ateneumin taidemuseon hallinnoima kokoelma on taidehistoriallisesti merkittävin ja laajin olemassa oleva Suomen taiteen kokoelma 1700-luvun puolivälistä ennen 1960-lukua toimintansa aloittaneiden taiteilijoiden teoksiin. Museon erityisenä tehtävänä on esitellä yleisölle Suomen taiteen historiaa ja sen merkkiteoksia. Museon hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun piiriin kuuluu yhteensä yli taideteosta, joista suunnilleen kaksi kolmasosaa on taidegrafiikkaa, piirustuksia ja luonnoksia. Kokoelman vahvuuksia ovat suomalainen taide 1800-luvun alusta lähtien, varsinkin 1800-luvun puolivälin taide ja niin sanottu kultakauden taide 1870-luvun jälkipuolelta 1900-luvun alkuun, mihin liittyy myös suhteellisen laaja kokoelma naistaiteilijoiden teoksia. Vahvuutena voi lisäksi pitää niin sanotun varhaisen modernismin kautta 1900-luvun alusta Suomen itsenäistymiseen saakka. Uudemman taiteen osalta yksi kokoelman painopisteitä on 1950-luvun suomalainen taide. Ateneumin taidemuseon hallinnoiman kokoelman sisältö määrittää museon kansallista ja kansainvälistä toimintaa taidehankinnoista ja taideteoslainoista näyttelytoimintaan kotimaassa ja ulkomailla. Näin kokoelma palvelee kansakunnan kulttuuritarpeita ja osoittaa suomalaisen kulttuurin asemaa ja vaikutussuhteita eurooppalaisessa yhteisössä. Museon hallinnoima kokoelma ja näyttelytoiminta ovat olennaisia myös nykytaiteen kannalta, koska uutta taidetta ei voi syntyä ilman taiteen historian antamaa henkistä perintöä ja perustaa Nykytaiteen museo Kiasman hallinnoima kokoelma Nykytaiteen museo Kiasman hallinnoima kokoelma muodostaa Suomessa merkittävän koti- ja ulkomaisen nykytaiteen kokoelman, jossa on teoksia 1960-luvulta nykypäivään. Kokoelma koostuu noin teoksesta ja karttuu vuosittain noin 100 teoksella. Kokoelmaan kuuluu esineellisten taidelajien lisäksi mediataidetta, kuten elokuva-, video-, ääni- ja tietokonepohjaisia teoksia sekä verkkoteoksia, ja nykytaiteen ja populaarikulttuurin raja-alueelle luetta- 5 Valtion taidemuseo

6 via teoksia. Myös ns. katoavan taiteen taltioinnit, kuten performanssitaltioinnit, yhteisötaideprojektit sekä maa- ja ympäristötaiteen teokset ovat osa kokoelman profiilia. Kokoelman erityispiirteenä ovat siihen kuuluvat noin 200 installaatiota sekä 370 mediataiteen teosta. Museon suurin yksittäinen kokoelma on Maj-Lis Pitkäsen kokoelma, joka sisältää Kalervo Palsan koko elämäntyön maalauksista sarjakuviin. Nykytaiteen museo Kiasman kokoelma muodostaa tärkeän osan museon kansallista ja kansainvälistä toimintaa, johon kuuluvat taidehankinnat, tuotannot, taideteoslainat ja talletukset sekä näyttely- ja julkaisutoiminta kotimaassa ja ulkomailla. Kansainvälinen kokoelma on osa suomalaista kulttuuriperintöä, jonka merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa entisestään Kuvataiteen keskusarkiston hallinnoima kokoelma Kuvataiteen keskusarkisto on suomalaisen kuvataiteen keskeinen muistiorganisaatio, jonka hallinnoima kokoelma on olennainen osa kulttuuriperintöä. Kokoelmaan kuuluvat aineistot ulottuvat 1700-luvulta nykyhetkeen, ja ne avaavat laajan näköalan erityisesti koti- mutta myös ulkomaiseen kuvataiteeseen, taideilmiöihin, taiteilijaelämään sekä taiteen instituutioihin. Kokoelmaa kartutetaan jatkuvasti oman aktiivisen dokumentointityön sekä lahjoitusten ja hankintojen kautta. Valtion taidemuseo on opetusministeriön tekemällä päätöksellä (Dnro 325/035/91) saanut silloisen arkistoasetuksen 16 :n edellyttämän luvan säilyttää toistaiseksi itsellään Suomen Taideyhdistyksen ja Suomen taideakatemian säätiön arkistot. Suomen Taideyhdistyksen arkiston hoito- ja säilytysvastuu on vuodesta 2005 alkaen ollut Kuvataiteen keskusarkistolla, kun taas Suomen taideakatemian säätiön arkisto on Valtion taidemuseon arkistossa. Valtion taidemuseo toivoo voivansa edelleen säilyttää museon kummankin edeltäjäorganisaation arkiston Ateneum-rakennuksessa, sillä ne ovat tärkeitä ja usein käytettyjä aineistoja niin taidehistoriallisessa tutkimuksessa kuin Valtion taidemuseon sisäisessä työskentelyssä. Muun muassa taidekokoelman hankintaan liittyvät vanhemmat asiakirjat kuuluvat näihin arkistoihin. Kokoelmassa on tällä hetkellä yksityisarkistoja noin 190 hyllymetriä, perinteisin fotokemiallisin menetelmin tehtyjä valokuvia noin kappaletta, digitaalisia kuvia sekä äänite- ja videotallenteita noin kappaletta. Eri medioissa julkaistua lehtikirjoitteluaineistoa sisältävä kokoelman osa käsittää vuodesta 1897 alkaen tietoja noin taiteilijasta. Leikekirjoja on vuosilta kappaletta. Arkistokokoelma on tärkeää humanistisen tutkimuksen ja näyttelyiden valmistamisen lähdeaineistoa, ja se tarjoaa laajan näkökulman kulttuuriperintöön. Keskeistä kokoelman hoidossa on sen saavutettavuuden jatkuva parantaminen. Vaikuttavuus ulottuu laajalle sekä suoraan keskusarkiston oman kokoelmaa hyödyntävän toiminnan että välillisesti alan tutkimuksen ja näyttelyiden kautta. 6 Valtion taidemuseo

7 1.3 Kokoelman muodostuminen Valtion taidemuseon taidekokoelman pohjana on Suomen Taideyhdistyksen kokoelma, jota alettiin kartuttaa 1849 Taideyhdistyksen Piirustuskoulun mallikokoelmaksi. Taidekokoelman kartuttaminen lisättiin yhdistyksen sääntöihin 1868 ja Ateneum-rakennukseen muuton 1888 jälkeen sille alkoi muodostua museokokoelman status. Vuonna 1939 kokoelma säätiöitiin ja sen hallinta siirtyi Suomen taideakatemian säätiölle. Kansallista museotoimintaa harjoitettiin säätiömuotoisena aina vuoteen 1990, jolloin kokoelma valtiollistettiin ja sen hallinta siirrettiin Valtion taidemuseolle. Kuvataiteen keskusarkiston kokoelman perusta syntyi Suomen Taideyhdistyksen aloitteesta palvelemaan aluksi yhdistyksen omaa, kokoelmaan liittynyttä tutkimustoimintaa. Ateneum-rakennuksen valmistuttua ryhdyttiin 1889 systemaattisesti kirjaamaan yhdistyksen 1860-luvulta karttunutta valokuva- ja lasinegatiivikokoelmaa ja samana vuonna ostettiin ensimmäiset asiakirjat taiteilijakirjekokoelman pohjaksi. Kuvataiteeseen liittyvää sanomalehtikirjoittelua ryhdyttiin tallentamaan vuodesta 1897 alkaen. Arkistokokoelma on karttunut erittäin voimakkaasti keskusarkiston perustamisen 1990 jälkeen. Valtion taidemuseon kokoelmaa on kartutettu sitä hallinnoineiden Suomen Taideyhdistyksen, Suomen taideakatemian säätiön ja Valtion taidemuseon hankintavaroilla tapahtunein ostoin sekä yksityishenkilöiltä, yrityksiltä ja yhteisöiltä saaduin raha-, teos- ja arkistoaineistolahjoituksin. Kokoelman kartuttamisesta ja kehittämisestä vastuussa olleiden yhdistyksen, säätiön ja viraston hankintavarat ovat kuitenkin olleet vaatimattomat, joten ilman lahjoittajien tahtoa huomattava osa kokoelmasta ja sen merkittävimmistä teoksista olisi jäänyt kokoelman ulottumattomiin. Valtion taidemuseon saamiin raha- ja/tai teoslahjoituksiin perustuviin, tärkeimpiin kokoelmiin kuuluvat muun muassa Klinckowströmin, Hovingin, Antellin, Hallonbladin, Aspelin-Haapkylän, Linderin, Paul ja Fanny Sinebrychoffin, August ja Lydia Keirknerin, Wuorion ja Porkkana ry:n kokoelma, opetusministeriön lahjoittama Kouri-kokoelma sekä Maj-Lis Pitkäsen, Ester ja Jalo Sihtolan, Yrjö ja Nanny Kauniston sekä Rolando ja Siv Pieraccinin kokoelma. Merkittävimmät rahalahjoitusten turvin museon kokoelmaan ostetut teokset ovat Vincent van Goghin Katu, Auvers-sur-Oise (1890), Paul Gauguinin Maisema, La Dominique (Hiva Oa, 1903) sekä Auguste Rodinin Je suis belle (La Beauté, ennen 1887) ja Danaidi (1889). Myös Ateneumin Ystävät ry, Kiasman Ystävät ry ja Kiasman Tukisäätiö ovat tukeneet Valtion taidemuseon kokoelman kehittämistä teoslahjoituksin. Ateneumin Ystävien ensimmäisiä lahjoituksia kokoelmaan olivat Jusepe de Riberan Ecce Homo (1644) ja Eugène Delacroix n Mazeppa Kuolevan hevosen selässä (noin 1824). Lisäksi Ateneumin Ys- 7 Valtion taidemuseo

8 tävät ovat lahjoittaneet kokoelmaan muun muassa Helene Schjerfbeckin maalauksen Omakuva ( ) vuonna 1991, useita Sulho Sipilän akvarelleja vuonna 2005 ja Hugo Simbergin maalauksen Keinutuolissa, Anni Bremer (1908) vuonna Kiasman Ystävät ovat lahjoittaneet museolle muun muassa Cildo Meirelesin teoksen Baabel (2001) vuonna 2002, Maaria Wirkkalan installaation Vakain aikein (2006) sekä Markus Copperin veistosinstallaation Estonia (2006) vuonna Kiasman Tukisäätiön ensimmäinen lahjoitus museolle oli Eija-Liisa Ahtilan kuusikanavainen videoinstallaatio Missä on missä? (2008) vuonna Valtion budjetista museolle vuosina taidekokoelman kartuttamiseen myönnetyn hankintamäärärahan suuruus ja sen jako museoyksiköiden kesken on kuvattu tämän asiakirjan liitteessä C. Taidekokoelman sisällölliseen kehittämistarpeeseen ja taiteen kansalliseen ja kansainväliseen hintakehitykseen nähden liitteessä C kuvattu määräraha on vaatimaton, eikä museoyksiköillä yksin sen turvin ole todellisia valmiuksia reagoida esimerkiksi huutokauppojen tarjontaan varsinkaan silloin kun kyse olisi kansallisgallerian kokoelmaan kuuluvista Suomen taiteen merkkiteoksista tai kansainvälisten huutokauppojen tarjonnasta. Onnistuakseen kokoelman kehittämisessä tulevia sukupolvia varten Sinebrychoffin taidemuseo, Ateneumin taidemuseo ja Nykytaiteen museo Kiasma tarvitsevat siis jatkossakin rinnalleen lahjoittajia, jotka ovat valmiita osallistumaan kansallisen kulttuuriperinnön rakentamiseen. Arkistokokoelman kartuttamiseen ei ole erillistä määrärahaa. 8 Valtion taidemuseo

9 2. Valtion taidemuseon kokoelmastrategia 2011 Valtion taidemuseon vuosille vahvistetuissa strategisissa painopisteissä museo on määritelty kansallisen kulttuuriperinnön rakentajaksi, jonka kokoelma muodostaa yhtenäisen kuvataidetta ja sen ilmiöitä tallentavan kokonaisuuden taideteoksia ja dokumentteja. Ajatus kokoelmasta yhtenäisenä kokonaisuutena otettiin myös nyt käsillä olevan asiakirjan lähtökohdaksi. Strategisissa painopisteissä on todettu lisäksi, että Valtion taidemuseo rakentaa kulttuuriperintöä tekemällä valintoja kaikessa kokoelmaan liittyvässä toiminnassaan, työskentelee kokoelman hallintaan, hoitoon, käyttöön ja kartuttamiseen kohdennettujen resurssien vahvistamiseksi ja parantaa kokoelman saatavuuden edellytyksiä ja vahvistaa sen käyttöä kokoelmahallinnan, kokoelmien liikkuvuuden sekä asiantuntijuuden näkökulmista. Tässä kokoelmastrategiassa määritellään niitä toimia, joiden avulla museossa pyritään saavuttamaan yllä mainitut tavoitteet. 2.1 Valintojen tekeminen Valtion taidemuseon/kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehyksen vuosina tekemä valtakunnallinen taidekokoelmakartoitus tullaan päivittämään. Kartoituksen avulla pyritään selkiinnyttämään kuvaa valtakunnallisesta kokoelmavarannosta ja helpottamaan Valtion taidemuseon yksiköiden kokoelman kartuttamista koskevien valintojen tekemistä. Valtion taidemuseo on vuodesta 2000 lähtien huolehtinut mediataiteen arkistoinnista. Mediataiteen arkistoinnin ylläpito on esitetty siirrettäväksi Kansalliselle audiovisuaaliselle arkistolle, jonka velvollisuus se elokuvien arkistoinnista annetun lain (576/84) mukaan on. Museo etsii Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kanssa aktiivisesti ratkaisua mediataiteen arkistoinnin järjestämistä koskeviin kysymyksiin. 9 Valtion taidemuseo

10 2.2 Resurssien vahvistaminen Valtion taidemuseon nykyinen hankintamääräraha on alimitoitettu ajatellen museon tehtävää tallentaa kansallista kulttuuriperintöä. Museo pyrkii yhdessä Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa saattamaan hankintamäärärahan tasolle, joka riittäisi sekä jo etabloituneiden nykytaiteilijoiden teosten että Suomen taiteen merkkiteosten hankintaan. Lisäksi olisi luotava pysyvä järjestelmä, jonka puitteissa Valtion taidemuseolle voitaisiin myöntää erillinen arviomääräraha maan rajojen ulkopuolelle päätymässä olevien, kansallisesti merkittävien taideteosten hankintaan. Valtion taidemuseo työskentelee myös museolle tehtävien raha- ja teoslahjoitusten verovähennysoikeuden edistämiseksi sekä pyrkii kehittämään uudenlaisia tapoja, joilla voidaan osoittaa museolle raha- ja teoslahjoituksia tehneiden tahojen arvostusta. 2.3 Saatavuuden parantaminen ja käytön vahvistaminen Valtion taidemuseo osallistuu Museo hankkeeseen, jonka päämääränä on koko suomalaisen museokentän kattavan uuden kokoelmanhallintaohjelmiston käyttöönotto. Valtion taidemuseo pyrkii huolehtimaan erityisesti siitä, että käyttöön saataisiin maan taidemuseoiden näkökulmasta mahdollisimman toimiva tietojärjestelmä. Kokoelman teoksia, esineitä ja aineistoja koskevan tiedon löydettävyyden ja käytettävyyden parantamiseksi Valtion taidemuseossa pyritään lisäämään yhteisten luettelointikäytäntöjen ja asiasanoituksen käyttöä. Kokoelmaa koskevien tietojen tallentamisessa noudatetaan museon vuonna 2009 julkaisemaa Taideteosten luettelointiohjetta ja taideteosten aiheen kuvailussa Iconclass-luokitusjärjestelmää. Kokoelman saavutettavuuden parantamiseksi Valtion taidemuseossa kehitetään Kokoelmat verkossa -palvelua ja muita uuden teknologian sovelluksia, joiden avulla kokoelmateokset pyritään saamaan kaikkien ulottuville esimerkiksi sosiaalista mediaa hyväksikäyttäen. Museon tavoitteena on yhteisöllisten, vuorovaikutteisten ja osallistavien kokoelmasovellusten kehittäminen verkkoon. Teosten hyvällä verkkosaatavuudella pyritään generoimaan myös lainaustoimintaa ja kokoelmien liikkuvuutta. Valtion taidemuseon kokoelmateosten kuvankäyttöä verkossa vaikeuttavat tekijänoikeuksiin liittyvät ongelmat. Museo toivoo, että ongelmiin saataisiin ratkaisu mahdollisimman nopeasti, ja on valmis tukemaan Opetus- ja kulttuuriministeriötä kaikissa pyrkimyksissä, jotka tähtäävät ongelman ratkaisuun. Lukumääräisesti suurten digitaalisten kuvakokoelmien välittäminen verkossa voitaisiin ratkaista esimerkik- 10 Valtion taidemuseo

11 si sopimuslisenssijärjestelmän avulla. Lisäksi kuvankäytön lisensioinnin rahoitus tulee ratkaista. Museo pyrkiikin yhdessä ministeriön kanssa edistämään sopimuslisenssijärjestelmän käyttöönottoa sekä etsimään ratkaisun tekijänoikeuksista maksettavien korvausten rahoitukseen. Valtion taidemuseo osallistuu Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen sekä vastaavien muiden haku- ja jakelupalveluiden kehittämiseen ja etsii ratkaisua digitaalisten tietovarantojen pitkäaikaissäilytyksen järjestämiseen. Museo panostaa jatkuvasti myös teosturvallisuuden parantamiseen, mihin tähtää muun muassa hanke maanalaisten huoltoyhteyksien rakentamiseksi Ateneumin ja Kiasman rakennuksiin. Kiinnostusta museon kokoelmaan pyritään lisäämään lisäksi tutkimuksen myötä. Työ museon tutkimusstrategian laatimiseksi käynnistettiin syksyllä Valtion taidemuseo

12 3. Valtion taidemuseon kokoelmapoliittinen ohjelma Kokoelmapoliittinen ohjelma on menettelytapaohjeisto, jossa määritellään miten Valtion taidemuseon kokoelmaa hallinnoidaan ja hoidetaan, käytetään sekä kartutetaan. Ohjelma perustuu Valtion taidemuseosta annettuun lakiin ( /566), valtioneuvoston asetukseen ( /618) ja Valtion taidemuseon työjärjestykseen. Kokoelmatoiminnassa noudatetaan myös museotyön sekä arkistoalan kansainvälisiä eettisiä normeja, jotka on kirjattu ICOM:n vuonna 2004 uudistamiin Museotyön ammattieettisiin sääntöihin ja ICA:n vuonna 1996 vahvistamiin periaatteisiin (Code of Ethics). Valtion taidemuseossa tehtävää kokoelmatyötä koordinoi kokoelmahallinnan koordinointiryhmä, joka vastaa muun muassa museon kokoelmatoiminnan kehittämisestä. Ryhmän puheenjohtajana toimii ylijohtaja ja sen jäsenistö koostuu museonjohtajista, kokoelmaintendenteistä, keskusarkistonjohtajasta, kehitysjohtajasta, johtavasta konservaattorista ja kokoelmanhallintaohjelmistosta vastaavasta asiantuntijasta. 3.1 Kokoelman hallinta ja hoito Kokoelman luettelointi ja valokuvaus Valtion taidemuseon kokoelmaan tulevan taideteoksen hankinnassa, vastaanottamisessa ja luetteloinnissa menetellään tämän asiakirjan, Valtion taidemuseon Taidekokoelman inventointiohjeiston ja museon vuonna 2009 julkaiseman Taideteosten luettelointiohjeen mukaan. Taideteosten aiheen kuvailuun käytetään Iconclass-luokitusjärjestelmää. Kokoelmaan tulevalle uudelle taideteokselle annetaan viipymättä inventaarionumero, joka merkitään teokseen. Tämän jälkeen teokselle annettu inventaarionumero, teosta koskevat muut tiedot (mm. taiteilijatieto, teosnimi, ajoitus, tekniikka, mitat, merkinnät, hankintatiedot, hinta, asiasanoitus, kuntotiedot ja ripustusohjeet) sekä teoksen sijaintipaikka kirjataan Valtion taidemuseossa käytössä olevaan kokoelmanhallintaohjelmistoon, johon liitetään myös kuva teoksesta. Kokoelmanhallintaohjelmiston taideteoksia koskevia tietoja tarkistetaan ja täydennetään jatkuvasti. Erityistä huomiota kokoelman dokumentoinnissa on kiinnitettävä teoksiin, joista tiedetään, että niiden elinkaari on lyhyt. Kukin museonjohtaja vastaa museoyksikkönsä hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun piiriin kuuluvien taideteosten osalta siitä, että niiden hankinnassa, vastaanottamisessa ja luetteloinnissa noudatetaan yllä mainittuja ohjeita ja että kokoelmanhallintaohjelmiston taideteostiedot 12 Valtion taidemuseo

13 pidetään ajan tasalla. Kokoelmanhallintaohjelmistoon kirjattujen tietojen säilymisen turvaa tietohallintosektori. Kuvataiteen keskusarkiston arkistokokoelma luetteloidaan arkiston tietokantoihin sekä osa edellä mainittuun kokoelmanhallintaohjelmistoon arkisto- ja informaatioalan standardien ja käytäntöjen mukaisesti. Taideteosten valokuvat palvelevat kokoelman hoitoa, saavutettavuutta ja yleisösuhdetta. Toiminnan päämäärä on, että kaikki Valtion taidemuseon kokoelmaan liitetyt taideteokset on valokuvattu, valokuvat luetteloitu kokoelmanhallintaohjelmistoon ja jo olemassa olevat teosvalokuvat digitoitu. Teos- ja muu kuvaus tehdään digitaalisilla formaateilla. Hankinnat kuvataan ja kuvat luetteloidaan viipymättä teosten saavuttua museoon. Teoskuvia voi olla joko varsinaisina kokoelmateoskuvina tai teoksen identifioivina tunnistekuvina. Varsinaiset kokoelmateoskuvat ovat valokuva-ammattilaisen ottamia korkealaatuisia eri käyttötarkoituksiin sopivia teoskuvia. Tunnistekuvat voivat puolestaan olla myös jonkun muun kuin ammattivalokuvaajan (esim. konservaattorin, näyttelymestarin tai tutkijan) ottamia digitaalisia teoskuvia, jotka liitetään erillisen identifioivan tunnistekuvanumeron kanssa kokoelmanhallintaohjelmistoon. Valtion taidemuseon museoyksiköiden järjestämistä näyttelyistä otetaan ns. ripustuskuvaukset, joissa näkyy näyttelyn arkkitehtuuri ja yleisilme, yksityiskohtaisempi ripustus ja teosten esittely yleisökontekstissa. Ripustus- ja muut näyttelytapahtumakuvat tallennetaan omaan järjestelmäänsä Rakennusten olosuhteiden määrittely ja kokoelman varastointi Valtion taidemuseon rakennuksille asetetut olosuhdevaatimukset, joiden päämääränä on taideteosten säilymisen turvaaminen, käyvät ilmi liitteestä D. Asetetuista vaatimuksista poikkeavat olosuhteet vahvistetaan tapauskohtaisesti ja ne ovat aina määräaikaisia. Museon kiinteistöhenkilökunnan velvollisuutena on ilmoittaa konservointilaitokselle kaikki mahdolliset muutokset rakennusten olosuhteissa sekä teknisessä laitteistossa. Taideteokset, jotka eivät ole näytteillä, konservoitavana, lainassa tai talletettuina, on varastoitava asianmukaisesti valvottuihin, olosuhdevaatimukset täyttäviin tiloihin. Taideteosten varastoinnista ja niiden sijaintipaikkatietojen ylläpidosta vastaa museotekniikasta vastaava sektori, joka päivittää teosten sijaintipaikat Valtion taidemuseon kokoelmanhallintaohjelmistoon. Valtion taidemuseossa on määräykset siitä, kenellä on oikeus päästä taideteosvarastoihin. Museoyksiköt huolehtivat, että jokainen taideteosten kanssa tekemisiin joutuva työntekijä koulutetaan käsittelemään taideteoksia asianmukaisesti ja että tätä ammattitaitoa kehitetään jatkuvasti. 13 Valtion taidemuseo

14 Arkistoaineistolle pyritään järjestämään kunkin aineistotyypin vaatimusten mukaiset olosuhteet Kokoelman turvaaminen Valtion taidemuseolla on taidekokoelman suojelemiseksi ylijohtajan hyväksymä turvasääntö. Turvasääntönä tarkoitettuina asiakirjoina toimivat Valtion taidemuseon turvallisuusstrategia sekä museokohtaiset pelastus- ja valmiussuunnitelmat. Museorakennuskohtaiset pelastussuunnitelmat kattavat normaalitilanteen tapahtumat ja valmiussuunnitelmat poikkeusolojen tapahtumat. Kunkin museoyksikön museonjohtaja vastaa oman yksikkönsä osalta pelastuslain (468/2003) ja asetuksen (787/2003) mukaisen pelastussuunnitelman päivittämisestä. Äkillisiä vaara- ja onnettomuustilanteita varten Valtion taidemuseolla on museoyksiköiden laatimat teosten priorisoidut evakuointilistat, joiden pitäminen ajan tasalla on museonjohtajien vastuulla. Kuvataiteen keskusarkistolla on vastaava arkistoaineistoja koskeva evakuointilista. Edellä mainitut evakuointilistat tulee päivittää aina, kun esillä olevassa kokoelmassa tapahtuu muutoksia, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Evakuointilistat tulee saattaa kaikkien asianomaisten tietoon. Valtion taidemuseolla on lisäksi erillinen tietoturvasuunnitelma. Digitaaliset arkistokopiot Nykytaiteen museo Kiasman mediataiteen teoksista säilytetään ja varmuus kopioidaan tietoturvasuunnitelman mukaisesti käytössä oleviin tallennusjärjestelmiin Konservointi Taidekokoelman kuntoa arvioidaan jatkuvasti osana kokoelman hoitoa. Kokoelman konservoinnista sekä sen muusta hoidosta ja säilytyksestä vastaa Valtion taidemuseon konservointilaitos museoyksiköiden ja museotekniikasta vastaavan sektorin kanssa. Konservaattoreiden asiantuntemuksen kuulemisen merkitys on erityisen suuri kokoelmateosten hankintaa, esillepanoa sekä laina- ja talletustoimintaa koskevassa päätöksenteossa. Konservointitoiminnassa noudatetaan liitteenä E olevaa Valtion taidemuseon konservointipolitiikkaa, jonka mukaan konservointilaitos vastaa muun muassa taidekokoelman ennaltaehkäisevästä konservoinnista (ohjeiden antaminen ja valvonta näyttely- ja varastotilojen säilytysolosuhteista ja teosten suojaamisesta), taidekokoelman varsinaisesta konservoinnista, museoyksiköiden järjestämien näyttelyiden näyttelyteosten sekä taidekokoelmasta lainattavien ja talletettavien teosten tarkastuksista, kuntokartoituksesta, huollosta ja konservoinnista sekä taideteosten materiaaliteknisestä tutkimuksesta. 14 Valtion taidemuseo

15 Konservointilaitos on velvollinen huolehtimaan myös taideteosten materiaalia, rakennetta, valmistusta, käsittelyä ja kuntoa koskevien tietojen säilyttämisestä. Arkistoaineistot kuuluvat Valtion taidemuseossa tehtävän kokoelmanhoidon piiriin. Kuvataiteen keskusarkisto ja konservointilaitos sopivat erikseen niiden konservoinnista aineiston kunto ja säilyminen sekä resurssit huomioon ottaen. Konservointilaitos vastaa keskusarkiston kokoelmiin kuuluvan, näyttelyihin lainattavan aineiston konservoinnista Kokoelman vuosittaiset ja määräaikais - inventoinnit sekä kuntoinventoinnit Valtion taidemuseon taidekokoelman inventoinneissa noudatetaan museon Taidekokoelman inventointiohjeistoa. Sen mukaan kussakin museoyksikössä suoritetaan vuosittain inventointi, jossa tarkastetaan sattumanvaraisesti valittujen teosten olemassaolo ja sijaintipaikka. Myös lainassa ja talletettuina olevien kokoelmateosten sijaintipaikka tarkastetaan määräajoin. Suuret määräaikaisinventoinnit, joiden piiriin kuuluu taidekokoelman lisäksi myös esinekokoelma, tehdään kymmenen vuoden välein. Niissä tarkistetaan jokaisen kokoelmaan kuuluvan taideteoksen ja esineen olemassaolo ja sijaintipaikka. Taideteosten kuntoa seurataan kokoelmanhallintaohjelmistoon talletettujen kuntotietojen perusteella. Kokoelman jokaisen teoksen kunto pyritään tarkastamaan kerran kymmenessä vuodessa sijaintipaikkainventoinnin yhteydessä. Kukin museonjohtaja vastaa museoyksikkönsä osalta vuosittaisten ja määräaikaisinventointien suorittamisesta. Inventoinnit käynnistää ylijohtaja, joka myös valvoo niiden tekemistä sisäisen raportoinnin avulla. Kuvataiteen keskusarkistossa toimitaan sen kokoelman osalta arkisto- ja informaatioalan yleisten toimintakäytäntöjen mukaisesti Kokoelmasta tehtäviä poistoja koskevat periaatteet ja menettelytapaohjeet Valtion taidemuseossa on lähtökohtana olettamus kokoelman pysyvyydestä ja sen säilyttämisestä jälkipolville. Jos taideteoksella tai sen osalla on kuitenkin selkeästi hahmottuva elinkaari, on tämä asia otettava huomioon jo teoksen hankintavaiheessa. Taiteilijan kanssa on tällöin pyrittävä sopimaan kirjallisesti siitä, miten menetellään kun teoksessa tai sen osassa tapahtuu muutoksia. Lisäksi teoksen elinkaaresta on tehtävä merkintä museon kokoelmanhallintaohjelmistoon ja teoksessa tai sen osassa tapahuvat muutokset on dokumentoitava säännöllisesti. Teoksen poistaminen museon kokoelmasta voi tulla kyseeseen seuraavanlaisissa tapauksissa: 15 Valtion taidemuseo

16 Jos taideteoksessa tapahtuu sellaisia muutoksia tai jos teos vaurioi- tuu tai tuhoutuu niin, että sitä ei ole enää mahdollista esitellä taideteoksena, teos asetetaan esityskieltoon ja esityskiellosta tehdään merkintä kokoelmanhallintaohjelmistoon. Päätöksen esityskiellosta tekee museonjohtaja. Muuttunut tai vaurioitunut teos tai tuhoutuneen teoksen jäänteet siirretään tutkimuskäyttöön, missä yhteydessä teos tai sen jäänteet dokumentoidaan. Dokumentoinnin jälkeen teos voidaan poistaa kokoelmasta ja mahdollisesti hävittää ottaen huomioon tekijänoikeuslain määräykset. Jos taideteos todetaan kadonneeksi, ilmoitetaan kadonneesta teoksesta välittömästi ylijohtajalle ja museonjohtajalle, joka päättää katoamismerkinnän tekemisestä kokoelmanhallintaohjelmistoon. Mikäli taideteos on todettu kadonneeksi kahdessa määräaikaisinventoinnissa, voidaan se päättää poistaa kokoelmasta. Ennen poistopäätöksen tekoa on kuitenkin varmistettava, että kokoelmanhallintaohjelmistoon tallennetut teosta koskevat tiedot ovat mahdollisimman perusteelliset ja tarvittaessa täydennettävä niitä. Edellä mainittujen tilanteiden lisäksi taideteoksen poistaminen Valtion taidemuseon kokoelmasta voi pohjautua myös ennalta määrittelemättömään harkinnanvaraiseen perusteeseen, jolloin teos voidaan sen huolellisen dokumentoinnin jälkeen esimerkiksi siirtää Valtion taideteostoimikunnan kokoelmaan tai lahjoittaa toiseen museokokoelmaan. Päätöksen teoksen poistamisesta Valtion taidemuseon kokoelmasta ja siinä yhteydessä mahdollisesti tapahtuvasta hävittämisestä tai lahjoittamisesta tekee ylijohtaja. Asian esittelee ylijohtajalle museonjohtaja kuultuaan konservaattoria ja/tai kokoelmaintendenttiä. Päätös on tehtävä kirjallisesti ja sille pitää olla vankat perusteet, minkä lisäksi poistoihin johtaneiden syiden tulee olla museoeettisesti kestäviä. Poistopäätökset arkistoidaan kuten taideteosten hankintapäätökset. Museon kokoelmahistorian säilymisen kannalta on olennaista, että kokoelmasta poistettavaksi päätetyn teoksen inventaarionumeroa ei käytetä uudelleen ja että teos dokumentoidaan kokoelmanhallintaohjelmistoon mahdollisimman tarkasti ennen sen poistamista kokoelmasta. Edellä määritellyllä tavalla toimitaan myös niissä tapauksissa joissa talletuskokoelma tai siinä oleva teos siirretään pois Valtion taidemuseon kokoelmasta. Kuvataiteen keskusarkiston arkistolahjoitussopimuksiin sisältyy lause, jonka mukaan keskusarkisto voi palauttaa tai lahjoittajan suostumuksella hävittää sellaisen aineiston, jonka säilyttämistä Kuvataiteen keskusarkistossa ei pidetä tarkoituksenmukaisena. Tätä voidaan tarvittaessa soveltaa säilytettäviksi liian huonokuntoisiin aineistoihin, mutta ne pyritään kuitenkin yleensä seulomaan jo aineistoa vastaanotettaessa tai hankittaessa ja ennen aineiston luettelointia. Säilymisen varmistami- 16 Valtion taidemuseo

17 seksi huonokuntoisen arkistoaineiston käyttöä voidaan myös rajoittaa. Dokumentteja, jotka on mikrofilmattu tai digitoitu, ei pääsääntöisesti anneta tutkijoiden käyttöön alkuperäisinä. Arkistoaineistojen osalta aineiston katoaminen ilmoitetaan keskusarkistonjohtajalle, joka tekee päätöksen katoamisen merkitsemisestä Kuvataiteen keskusarkiston tietokantoihin. Jos kokoelmaan kuuluvan teoksen tai arkistoaineiston epäillään joutuneen rikoksen kohteeksi, epäilystä tulee ilmoittaa viipymättä Valtion taidemuseon ylijohtajalle, kyseisen yksikön johtajalle, kokoelmaintendentille sekä konservaattorille, ja sen jälkeen Valtion taidemuseon viestintäpäällikölle sekä ao. yksikön viestintävastaavalle. Anastetuksi todetusta tai anastetuksi epäillystä teoksesta tai arkistoaineistosta tulee ilmoittaa poliisille. Yksikön johtaja päättää rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön tekemisestä yhdessä ylijohtajan kanssa. 3.2 Kokoelman käyttö Kokoelman esillepanon ja digitaalisen saatavuuden yleiset periaatteet Kussakin museoyksikössä on esillä merkittävä valikoima Valtion taidemuseon kokoelmaan kuuluvia taideteoksia, jollei esillepanoa estä jokin erityinen, toiminnan kannalta perusteltu syy. Valikoiman tulee antaa selkeä kuva kunkin museoyksikön hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun piiriin kuuluvan kokoelman osan erityisluonteesta. Yhdessä ne tarjoavat kokoelmasta yleiskuvan, jota Kuvataiteen keskusarkiston ja konservointilaitoksen esittämät aineistot täydentävät. Taidekokoelman esittämisessä pyritään monipuoliseen sisällölliseen tarjontaan eri yleisöille kuitenkin niin, että museoyleisöillä on mahdollisuus nähdä myös valikoima kokoelman klassikkoteoksia. Yleisöjen tavoittamisessa ja kuvataiteen ja sen ilmiöiden saattamisessa mahdollisimman monen ulottuville painotetaan monikanavaisuutta. Kehittämällä taiteen esittämiskäytäntöjä ja tapoja välittää ja tulkita taiteen sisältöjä museoyksiköt pyrkivät vastaamaan yleisörakenteen demografisesta muutoksesta nouseviin tarpeisiin ja vaatimuksiin. Informaation levittämisen apuna käytetään esimerkiksi monikielisiä äänioppaita, näyttelyjohdantoja ja laajennettuja nimilappuja (extended labels), joissa kerrotaan tarkemmin teoksesta tai sen taiteilijasta. Valtion taidemuseon kokoelman käyttöä vahvistetaan myös parantamalla sen digitaalista saatavuutta ja saavutettavuutta. Museon sisäisessä toiminnassa kokoelman digitaalisen saatavuuden parantaminen on erityisen tärkeää kokoelman hallinnan näkökulmasta. Verkkoon tuotettujen digitaalisten kokoelma-aineistojen välityksellä pyritään puolestaan siihen, että kokoelma saataisiin eri yleisöjen, tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön ympärivuorokautisesti, museorakennuksista ja tiloista riippumatta. 17 Valtion taidemuseo

18 Kokoelman digitoinnin lähtökohtana on Valtion taidemuseon digitointistrategia (VTM dnro 2/500/2020). Periaatteena on, että kaikki kokoelmaan tehtävät uushankinnat kuvataan ja digitaaliset kuvat liitetään teostietokantaan viivytyksettä sen jälkeen kun ne ovat saapuneet museoon (vrt. kohta Kokoelman luettelointi ja valokuvaus). Lisäksi kunkin yksikön johtaja päättää niistä kriteereistä, joilla priorisoidaan digitoitavaksi sen hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun piiriin kuuluva kokoelman vanhempi osa, josta ei ole vielä tuotettu kuvia digitaalisessa muodossa. Digitoimisella tarkoitetaan tässä digitaalisessa muodossa olevien reproduktioiden tuottamista kokoelmateoksista tai aineistoista valokuvaamalla ne digitekniikalla tai digitoimalla niistä aikaisemmin muilla tekniikoilla otetut valokuvat. Joidenkin arkistoaineistojen tapauksessa digitoiminen voidaan toteuttaa skannaamalla asiakirjat. Vaikka näiden kokoelman osien digitointia koskevat päätökset tehdään pääasiassa tarvelähtöisesti, digitoitavan aineiston valinnassa on kiinnitettävä huomiota myös alkuperäisaineiston kuntoon ja arvoon. Alun perin digitaalisella tekniikalla tuotettujen ja kokoelmaan liitettyjen kokoelmaobjektien hyödyntämisen kannalta on välttämätöntä, että niiden tallennus tehdään yhdenmukaisia kuvailu-, luokittelu ja luettelointiperiaatteita sekä erikseen sovittuja kansallisia ja kansainvälisiä standardeja ja käytäntöjä noudattaen. Valtion taidemuseossa taidekokoelman osalta noudatettavaksi sovitut kuvailu-, luokittelu ja luettelointiperiaatteet on määritelty museon vuonna 2009 julkaisemassa Taideteosten luettelointiohje -julkaisussa. Päätöksen siitä, mihin ulkopuolisiin haku- ja jakelupalveluihin Valtion taidemuseon digitaalisessa muodossa oleva kokoelma-aineisto voidaan liittää, tekee ylijohtaja keskusteltuaan siitä yksikönjohtajien kanssa. Päätöksiin vaikuttaa myös opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sen alaisten muistiorganisaatioiden yhteistoiminnan kehittyminen sekä museon kansainvälisessä ympäristössä tapahtuva yhteistyön ja työnjaon kehitys Kokoelman esillepanon periaatteet eri museoyksiköissä Sinebrychoffin taidemuseon toiseen kerrokseen järjestetyssä kotimuseossa on esillä Paul ja Fanny Sinebrychoffin lahjoituskokoelma lähes kokonaisuudessaan. Myös muita museon hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun piiriin kuuluvia lahjoituskokoelmia sekä hankintoja esitellään museon toisessa kerroksessa vaihtelevilla teemoilla. Kokoelmateokset voivat olla esillä esimerkiksi maittain ja aikakausittain, keräilijöittäin tai aiheen mukaan. Toisinaan kokoelmaripustus muotoutuu erikoisnäyttelyn mukaiseen teemaan. Kokoelman aktiivisella esillepanolla Sinebrychoffin taidemuseo pyrkii lisäämään tietoutta eurooppalaisen kulttuurin perinnöstä nykyajan ihmiselle. Kokoelmanäyttelyiden lisäksi kokoelmateoksia hyödynnetään vaihtuvissa erikoisnäyttelyissä. Ateneumin taidemuseon kokoelman esillepano pyrkii avaamaan uu- 18 Valtion taidemuseo

19 sia näkökulmia ja syventämään yleisön suhdetta Suomen taiteen historiaan sekä yksittäisiin taideteoksiin. Sen kokoelman pääpaino on Suomen taiteessa, kun taas ulkomainen kokoelma toimii Suomen taidetta kontekstualisoivana viitekehyksenä. Esillepanossa otetaan huomioon sekä kulttuuriperinnön pysyvyys että toimintaympäristön muutokset. Tavoitteena on esitellä selkeästi, ymmärrettävästi ja kiinnostavasti suomalaisen kuvataiteen historiaa, joka on olennaisesti liittynyt myös kansallisen identiteetin muotoutumiseen. Kokoelman esittelyssä arvioidaan myös uudelleen tätä historian perintöä suhteessa monikulttuuriseksi kasvavaan yhteiskuntaan. Esillepanossa pyritään huomioimaan uusi taidehistoriallinen tutkimus ja sen näkökulmat. Samoin fokus-näyttelyiden kautta halutaan lisätä kokoelman vaikuttavuutta ja tuomaan esiin uudentyyppisiä lähestymistapoja siihen. Nykytaiteen museo Kiasman hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun piiriin kuuluvan kokoelman aktiivinen ja innovatiivinen käyttäminen vahvistaa ja lisää sen merkittävyyttä ja vaikuttavuutta. Museon vaihtuviin teemoihin perustuvat kokoelmanäyttelyt ovat edelleen hyvä ja haastava tapa esitellä kokoelmaa. Vuosittainen vaihto vaatii jatkuvaa työskentelyä kokoelman esittämisen parissa, erilaisten kysymysten ja teemojen formulointia sekä esittämisen tapojen miettimistä ja kehittämistä. Kokoelman vanhemmat teokset taustoittavat ja luovat historiallista taustaa uusille teoksille. Kokoelmanäyttelyiden lisäksi kokoelman hyödyntäminen vaihtuvissa näyttelyissä luo uusia yhteyksiä ja ajankohtaisuutta kokoelmateoksille. Teoskuvia ja tietoa käytetään myös julkaisuissa, tutkimuksissa, verkkosivuilla ja museon pedagogisissa projekteissa. Saavutettavuuden lisäämiseksi museo pyrkii löytämään uusia interaktiivisia muotoja ja välineitä Lainaustoiminnan yleiset periaatteet Valtion taidemuseon kokoelmaan kuuluvia taideteoksia voidaan lainata sellaisille museoille ja näyttelynjärjestäjille, joilla on museoammatillista henkilökuntaa tai vastaava asiantuntemus sekä asianmukaisesti valvotut ja olosuhteiltaan kontrolloidut tilat. Teoksia lainattaessa noudatetaan liitteessä F olevia Valtion taidemuseon yleisiä lainausehtoja. Lainapyynnöt tulee osoittaa kirjallisesti Sinebrychoffiin taidemuseolle, Ateneumin taidemuseolle tai Nykytaiteen museo Kiasmalle suurissa näyttelyhankkeissa viimeistään kuusi kuukautta, muutoin kolme kuukautta ennen laina-ajan alkamista. Lainapyynnössä tulee ilmoittaa lainattavaksi toivotut teokset, toivottu laina-aika sekä selvitys edellytyksistä vastata Valtion taidemuseon yleisiin lainausehtoihin. Jokainen lainapyyntö harkitaan erikseen. Lainauspäätöksen tekee kussakin museoyksikössä museonjohtaja. Ateneumin taidemuseossa ja Nykytaiteen museo Kiasmassa lainausta koskevat asiat valmistellaan lainapalaverissa kokoelmaintendentin ja -amanuenssin, registraattorin, konservaattoreiden ja museotekniikan kesken. Sinebrychoffin tai- 19 Valtion taidemuseo

20 demuseossa intendentti ja konservaattori valmistelevat lainausta koskevat asiat. Ennen päätöksentekoa on varmistettava, että lainaksi pyydetyn teoksen kunto kestää sen kuljetuksen ja esillepanon, minkä lisäksi konservointilaitos arvioi niiden tilojen olosuhteet, joihin teos on suunniteltu laitettavan esille. Lainansaaja vastaa kaikista lainaukseen liittyvistä kustannuksista. Ulkomaanlainoista peritään lisäksi liitteen G mukainen käsittelymaksu. Lainansaajan on vakuutettava lainaksi saamansa teokset museoyksikön ilmoittamasta arvosta kuljetusten ja koko näytteillä olon ajaksi ja esitettävä vakuutusasiakirja lainanantajalle vaadittaessa. Museoyksikkö voi myös edellyttää, että taideteokset on vakuutettu niiden käsittelyvaiheessa. Merkittäviin kansainvälisiin tai kansallisiin näyttelyihin voidaan hakea valtiontakuuta siten, kuin laissa taidenäyttelyiden valtiontakuusta (411/1986) on säädetty. Arkistoaineistojen osalta näyttelyaineistojen lainapyynnöt tulee esittää Kuvataiteen keskusarkistolle kolme kuukautta ennen laina-ajan alkamista. Kuvataiteen keskusarkistossa lainauspäätöksen tekee keskusarkistonjohtaja ja lainausta koskevat asiat valmistelee asianomaisesta kokoelmasta vastaava keskusarkiston työntekijä. Arkistoaineistojen näyttelylainoja koskevat samat lainausehdot kuin taideteosten lainoja Lainaustoiminnan erityistilanteet: kokoelmalainat ja talletukset Valtion taidemuseon kokoelmaan kuuluvia taideteoksia voidaan luovuttaa myös kokoelmalainoiksi ja talletuksiksi. Kokoelmalaina tehdään määräajaksi toiseen taidemuseoon ja sen tarkoituksena on vahvistaa lainan vastaanottavan museon kokoelmaprofiilia. Talletuksen saajina voivat puolestaan olla tietyt opetus- ja kulttuuriministeriön päivätyssä kirjeessä (dnro 86/621/91) luetellut valtion virastot ja laitokset ja muut taidemuseot. Talletusten osalta noudatetaan liitteen H mukaisia ohjeita. Kokoelmalainojen ja talletusten lähtökohtana on, että ne tukevat Valtion taidemuseon kokoelman käyttöä kokonaisuutena so. saavat liikkeelle teoksia, jotka eivät ole jatkuvassa käytössä. Pitkäaikaisesti lainattavat tai talletettavat teokset eivät saa kuulua Valtion taidemuseon ydinkokoelmaksi katsottavaan teosjoukkoon, ellei tähän ole erityisen perusteltua ja painavaa syytä, jonka voidaan katsoa hyödyttävän Valtion taidemuseon kokoelman profiloitumista. Suomen ulkomaan lähetystöihin tehtävissä talletuksissa painopiste on Suomen taiteessa siten, että lähetystöjä kannustetaan laajentamaan valikoimaa vanhemmasta suomalaisesta taiteesta aina nykytaiteeseen asti. Huomioitavaa on myös, että miniatyyrit, piirustukset, vesivärityöt, grafiikka, valokuvat ja asiakirjat saavat olla näytteillä vain rajoitetusti, eikä niitä tämän vuoksi anneta kokoelmalainoiksi tai talleteta. Päätöksen kokoelmalainasta tai talletuksesta tekee sen museon johtaja, jonka hallinta-, hoito- ja kartutusvastuun piiriin kokoelmalainak- 20 Valtion taidemuseo

21 si tai talletukseksi luovutettava teos kuuluu. Ateneumin taidemuseossa ja Nykytaiteen museo Kiasmassa asia valmistellaan lainapalaverissa kokoelmaintendentin ja -amanuenssin, registraattorin, konservaattoreiden ja museotekniikan kesken. Sinebrychoffin taidemuseossa asian valmistelevat intendentti ja konservaattori. Valmistelussa arvioidaan kokoelmalainaksi annettavien tai talletettavien teosten kunto, kestävyys sekä lainansaajan tilojen olosuhdetasojen riittävyys. 3.3 Kokoelman kartuttaminen Kokoelman kartuttamisella tarkoitetaan sekä ostamalla että lahjoituksia ja talletuksia vastaanottamalla tapahtuvia kokoelmahankintoja. Kuvataiteen keskusarkiston arkistokokoelmaa kartutetaan lisäksi keskusarkiston oman sekä museoyksiköiden dokumentointityön myötä. Museoyksiköt ja Kuvataiteen keskusarkisto vastaavat kukin hallinta-, hoito- ja kartutusvastuualueensa piiriin kuuluvan kokoelman osan kartuttamisesta. Kartuttamisessa noudatetaan alla olevia menettelytapasääntöjä, Valtion taidemuseon yleisiä linjauksia sekä museoyksiköiden tai Kuvataiteen keskusarkiston hankintalinjauksia. Hankintalinjaukset, joiden määrittelystä vastaa museoyksiköissä museonjohtaja ja Kuvataiteen keskusarkistossa keskusarkistonjohtaja, käsitellään museonjohtajan tai keskusarkistonjohtajan vaihtuessa, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Lahjoitusten vastaanottamisessa noudatetaan lisäksi liitteenä I olevia Valtion taidemuseon lahjoitusten vastaanottamisen periaatteita, ja soveltuvin osin valtioneuvoston yleismääräyspäätöstä (VNp 35/1974), joka koskee lahjoitus- ja testamenttivarojen vastaanottamista ja käyttöä valtion virastoissa ja laitoksissa. Valtion taidemuseoon tehtävistä taideteosten talletuksista sovitaan aina tapauskohtaisesti. Teosten talletusajan on oltava museon kannalta mielekäs ja talletuksesta museolle aiheutuvien kulujen on oltava järkevässä suhteessa talletuksesta museolle syntyvään hyötyyn Hankintaprosessi Kokoelman kartuttamisesta päättää 1) Sinebrychoffin taidemuseossa ja Ateneumin taidemuseossa museonjohtaja, 2) Nykytaiteen museo Kiasmassa museonjohtaja hankintalautakunnan käsittelyn perusteella ja 3) Kuvataiteen keskusarkistossa arkistoaineistojen osalta keskusarkistonjohtaja. Nykytaiteen museo Kiasman hankintalautakuntaan kuuluvat museonjohtaja, kokoelmista ja näyttelyistä vastaavat intendentit, kokoelmasektorin molemmat amanuenssit sekä kaksi ulkopuolista jäsentä, jotka ylijohtaja nimeää kolmen vuoden määräajaksi kuvataiteen alueella toimivia keskeisiä yhteisöjä kuultuaan. Kokoelmahankinnat valmistelee museoyksiköissä kokoelmaintendentti ja Kuvataiteen keskusarkistossa asianomaisesta kokoelmasta vastaava keskusarkiston työntekijä. 21 Valtion taidemuseo