Melonnan opetus. 1.Yleistä. Pekka Tyllilä 15. helmikuuta Käsiteltävien asioiden rajaus.

Transkriptio

1 Melonnan opetus Pekka Tyllilä 15. helmikuuta 2017 Koko teksti 1.Yleistä 1.1. Käsiteltävien asioiden rajaus Painopisteteemojen yhteys eritasoisten melontaohjaajien ja oppaiden koulutukseen esitellään aiheita käsittelevien lukujen yhteydessä. Samassa yhteydessä annetaan vinkkejä eri aiheiden opettamiseen. Jo tässä yhteydessä sopii kuitenkin sekä ohjaaja/opasopiskelijoiden että opettajien huomiota kiinnittää äkilliseen vaaraan, joka on monille melontamuodoille tyypillistä. Äkillinen vaara on painava argumentti sen puolesta, että turvallinen ohjaaja/opas/kouluttaja hallitsee asiansa käytännössä refleksin omaisen varmasti luonnollisesti ennakkovalmisteluja unohtamatta. Painopisteteemojen yhteys eritasoisten melontaohjaajien ja oppaiden koulutukseen esitellään aiheita käsittelevien lukujen yhteydessä. Samassa yhteydessä annetaan vinkkejä eri aiheiden opettamiseen. Jo tässä yhteydessä sopii kuitenkin sekä ohjaaja/opasopiskelijoiden että opettajien huomiota kiinnittää äkilliseen vaaraan, joka on monille melontamuodoille tyypillistä. Äkillinen vaara on painava argumentti sen puolesta, että turvallinen ohjaaja/opas/kouluttaja hallitsee asiansa käytännössä refleksin omaisen varmasti luonnollisesti ennakkovalmisteluja unohtamatta. Kaiken turvallisen melontatoiminnan lähtökohta on laajasti ymmärretty melontataito. Taitoa ja siihen liittyvää asennetta on edellytettävä ohjaajilta, oppailta, kouluttajilta, mutta myös koulutettavilta, jos kyseessä on muu kuin vasta lajin alkeisiin perehdyttävä kurssi. Mikään turvallisuussysteemi ei voi korvata etulinjan toimijoiden taitoa. Mitä kauemmaksi varsinaisesta melontatilanteesta men- 1

2 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 2 / 90 nään tarkastelemaan jonkin melontatilanteen hallittavuuden edellytyksiä, niin sitä helpommin taidon ensisijaisuus unohtuu ja sen tilalle tulee turvallisuusjärjestelmä korosteinen ajattelu oli sitten kyseessä Kanoottiliiton koulutusjärjestelmä, Kuluttajaviraston ohjeet tai laki palveluiden turvallisuudesta. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että taitoa ei voi panna paperille. Paperille pantu taito on vain aiheeseen liittyvää informaatiota parhaimmillaan tietoa taidosta, mutta ei varsinaista taitoa. Tästä seuraa lähtökohtaisesti ristiriita käytännön melontatilanteet hallitsevan osaajan ja tätä osaamista "paperilla"pohtivan systematisoijan välille. Olennaista olisi, että kaikki, jotka haluavat osallistua melonnan koulutusjärjestelmien tai muun normittamisen kehittämiseen ymmärtäisivät tämän jo Platoniin ja Aristoteleeseen asti ulottuvan syvän kysymyksen. Kaiken turvallisen melontatoiminnan lähtökohta on laajasti ymmärretty melontataito. Taitoa ja siihen liittyvää asennetta on edellytettävä ohjaajilta, oppailta, kouluttajilta, mutta myös koulutettavilta, jos kyseessä on muu kuin vasta lajin alkeisiin perehdyttävä kurssi. Mikään turvallisuussysteemi ei voi korvata etulinjan toimijoiden taitoa. Mitä kauemmaksi varsinaisesta melontatilanteesta mennään tarkastelemaan jonkin melontatilanteen hallittavuuden edellytyksiä, niin sitä helpommin taidon ensisijaisuus unohtuu ja sen tilalle tulee turvallisuusjärjestelmä korosteinen ajattelu oli sitten kyseessä Kanoottiliiton koulutusjärjestelmä, Kuluttajaviraston ohjeet tai laki palveluiden turvallisuudesta. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että taitoa ei voi panna paperille. Paperille pantu taito on vain aiheeseen liittyvää informaatiota parhaimmillaan tietoa taidosta, mutta ei varsinaista taitoa. Tästä seuraa lähtökohtaisesti ristiriita käytännön melontatilanteet hallitsevan osaajan ja tätä osaamista "paperilla"pohtivan systematisoijan välille. Olennaista olisi, että kaikki, jotka haluavat osallistua melonnan koulutusjärjestelmien tai muun normittamisen kehittämiseen ymmärtäisivät tämän jo Platoniin ja Aristoteleeseen asti ulottuvan syvän kysymyksen. On korostettava, että melontapalveluihin eikä mihinkään muuhunkaan luonnossa tapahtuvaan liikunta-aktiviteettiin sovellu suoraviivaisesti se turvallisuusajattelu,joka on syntynyt työsuojelun ja tuoteturvallisuuden kehityksen myötä. Työsuojelussa ja tuoteturvallisuudessa ollaan paljon suuremmassa määrässä artefaktisten (keinotekoisten) ilmiöiden kanssa tekemisissä. Turvallisuuden vastuutaho voi ulottaa turvallisuusjärjestelmänsä koskemaan koko tapahtumaympäristöä (esimerkiksi tehdas on rakennettu niin, että työntekijät on konkreettisesti eristetty vaaran lähteistä) tai rakentaa tuotteen niin, että se fysikaalisesta/kemiallisesta näkökulmasta on vaaraton eli sen keinotekoisuuteen kuuluu vaarattomuus. Toisin on luonnossa! Siellä kohtaavat toisensa lähtökohtaisesti vaarallinen ja yllätyksellinen luonto ja tähän tilanteeseen osittain ennalta arvaamattomasti yksilöllisesti reagoiva ihminen. Suurelta osalta juuri tähän ennustamattomuuteen perustuu myös luon-

3 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 3 / 90 nossa tapahtuvan liikunnan kiehtovuus. Jos teollisuuden ja luonnossa tapahtuvien aktiviteettien perustavaa eroa ei ymmärretä, tai ei haluta ymmärtää aiheeseen liittyvien eri tahojen turvallisuustavoitteissa (toiminnan toteuttajat, asiakkaat, viranomaiset, vakuuttajat jne.), syyllistytään kollektiiviseen valheen ylläpitoon. Kansalaisyhteiskunnan ja demokratian toteutumisen kannalta ei liene myöskäänyhdentekevää, että täysivaltaiset,aikuiset kansalaiset vapaehtoisesti suurin joukoin haluavatkeinotekoisen turvallisesta teollisesta ympäristöstä aina jossakin määrässä vaaralliseen luontoon. On korostettava, että melontapalveluihin eikä mihinkään muuhunkaan luonnossa tapahtuvaan liikunta-aktiviteettiin sovellu suoraviivaisesti se turvallisuusajattelu,joka on syntynyt työsuojelun ja tuoteturvallisuuden kehityksen myötä. Työsuojelussa ja tuoteturvallisuudessa ollaan paljon suuremmassa määrässä artefaktisten (keinotekoisten) ilmiöiden kanssa tekemisissä. Turvallisuuden vastuutaho voi ulottaa turvallisuusjärjestelmänsä koskemaan koko tapahtumaympäristöä (esimerkiksi tehdas on rakennettu niin, että työntekijät on konkreettisesti eristetty vaaran lähteistä) tai rakentaa tuotteen niin, että se fysikaalisesta/kemiallisesta näkökulmasta on vaaraton eli sen keinotekoisuuteen kuuluu vaarattomuus. Toisin on luonnossa! Siellä kohtaavat toisensa lähtökohtaisesti vaarallinen ja yllätyksellinen luonto ja tähän tilanteeseen osittain ennalta arvaamattomasti yksilöllisesti reagoiva ihminen. Suurelta osalta juuri tähän ennustamattomuuteen perustuu myös luonnossa tapahtuvan liikunnan kiehtovuus. Jos teollisuuden ja luonnossa tapahtuvien aktiviteettien perustavaa eroa ei ymmärretä, tai ei haluta ymmärtää aiheeseen liittyvien eri tahojen turvallisuustavoitteissa (toiminnan toteuttajat, asiakkaat, viranomaiset, vakuuttajat jne.), syyllistytään kollektiiviseen valheen ylläpitoon. Kansalaisyhteiskunnan ja demokratian toteutumisen kannalta ei liene myöskäänyhdentekevää, että täysivaltaiset,aikuiset kansalaiset vapaehtoisesti suurin joukoin haluavatkeinotekoisen turvallisesta teollisesta ympäristöstä aina jossakin määrässä vaaralliseen luontoon. Olen sitä mieltä, että järjestelmäkeskeisen ajattelun sivuvaikutuksena syntynyt vastuun siirtämisen kulttuuri on jyrkässä ristiriidassa seikkailukasvatuksen ja elämyspedagogiikan perusteiden kanssa. Jälkimmäisissä lähdetään aina siitä, että yksilö löytää itseään uudella tavalla suhteessa itseensä ja siihen pienryhmään, jossa toimii. Tätä löytämistä stimuloi ennustamattomalla tavalla muuttuva luonto. Olen sitä mieltä, että järjestelmäkeskeisen ajattelun sivuvaikutuksena syntynyt vastuun siirtämisen kulttuuri on jyrkässä ristiriidassa seikkailukasvatuksen ja elämyspedagogiikan perusteiden kanssa. Jälkimmäisissä lähdetään aina siitä, että yksilö löytää itseään uudella tavalla suhteessa itseensä ja siihen pienryhmään, jossa toimii. Tätä löytämistä stimuloi ennustamattomalla tavalla muuttuva luonto.

4 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 4 / Melonnan eri muodot Sujuva eteenpäin melonta on kaiken melonnan lähtökohta. Sujuva eteenpäin melonta on kaiken melonnan lähtökohta. Melontalajien kilpakalusto mittaa parhaiten melojan tasapainoa ja liikehallintaa eli sitä, että meloja pitää vartalollaan aluksen pystyssä ja oikeassa asennossa. Liikekoordinaation kehittämisen kannalta kiikkerällä kalustolla melominen on olennaisen tärkeää. Toinen tähän liittyvä keskeinen asia on se, että oikeaoppisen eteenpäin melonnan (joka muodostaa "90%"lähes kaikkien melontamuotojen perustasta) voi parhaiten oppia ratakalustolla. Toisaalta liian kiikkerä kanootti häiritsee melontatekniikan kehittymistä harjoitellessa joutuu silloin liikaa keskittymään pystyssä pysymiseen. Myös erittäin kapeat meri- ja kuntokajakit suovat mahdollisuuden oppia oikea eteenpäin melonnan tekniikka. Ne ovat oiva väliporras kiikkerään kilpakalustoon aikuisena perehtyvälle Kilpamelonta Retki- ja kuntomelonta Osa ohjatun retkimelontatoiminnan ja melontapalveluiden asiakkaista on kuntoilusuuntautuneita ja heille on pystyttävä esittelemään melontaharjoitteita, jotka kehittävät melojaa urheilun ja kuntoilun näkökulmasta. Erityisesti miesten liikuntakulttuuri on suoritekeskeistä ja siksi on mielekästä, että opas osaa ohjata järkevien harjoitteiden ääreen. Suoritekeskeinen kuntourheilu muuttuu harjoittelumäärien kasvaessa helposti tuloksellisuuden näkökulmasta liian tasapaksuksi hikoiluksi. Hieman perustietoa urheiluvalmennuksen perusperiaatteista ja melontalajin erityispiirteistä tuottaisi paremman kunnon, nopeamman melojan ja vauhtia kaipaavalle paremman fiiliksen. Osa ohjatun retkimelontatoiminnan ja melontapalveluiden asiakkaista on kuntoilusuuntautuneita ja heille on pystyttävä esittelemään melontaharjoitteita, jotka kehittävät melojaa urheilun ja kuntoilun näkökulmasta. Erityisesti miesten liikuntakulttuuri on suoritekeskeistä ja siksi on mielekästä, että opas osaa ohjata järkevien harjoitteiden ääreen. Suoritekeskeinen kuntourheilu muuttuu harjoittelumäärien kasvaessa helposti tuloksellisuuden näkökulmasta liian tasapaksuksi hikoiluksi. Hieman perustietoa urheiluvalmennuksen perusperiaatteista ja melontalajin erityispiirteistä tuottaisi paremman kunnon, nopeamman melojan ja vauhtia kaipaavalle paremman fiiliksen.

5 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 5 / Melontatekniikka Melonnassa lähtökohdan pitää aina olla melonta, oli kyse huippu-urheilusta, kuntoilusta, retkeilystä tai jostakin muusta. Jos pääasia jää sivulle, niin silloin ollaan liukkaalla pinnalla ja toiminnan tulokset ovat paremminkin sivuvaikutuksia kuin sitä, mihin alun perin pyrittiin. Yhtä vähän kuin ammattitaitonsa pääasiaksi harjoittelun apulaitteet ottaneesta huippumelojasta tulee olympiavoittajaa, tulee yleisen turvallisuuden kustannuksella puutteellisen melontataitonsa perustelleesta hyvää melontaopasta. Melonnassa lähtökohdan pitää aina olla melonta, oli kyse huippu-urheilusta, kuntoilusta, retkeilystä tai jostakin muusta. Jos pääasia jää sivulle, niin silloin ollaan liukkaalla pinnalla ja toiminnan tulokset ovat paremminkin sivuvaikutuksia kuin sitä, mihin alun perin pyrittiin. Yhtä vähän kuin ammattitaitonsa pääasiaksi harjoittelun apulaitteet ottaneesta huippumelojasta tulee olympiavoittajaa, tulee yleisen turvallisuuden kustannuksella puutteellisen melontataitonsa perustelleesta hyvää melontaopasta. Suoritetaan pieni ajatuskoe, jotta edellä sanottu käy täysin selväksi. Jos olisi mahdollista saavuttaa täydellinen melontataito, niin vahinkoja ei sattuisi ainakaan tälle täydelliselle melojalle ja ei ehkä myöskään hänen retkilleen osallistuville, koska täydellisenä melojana hän osaisi absoluuttisesti arvioida ryhmänsä jäsenten taidot eikä veisi heitä tilanteisiin, joissa taidot eivät riitä.turvajärjestelyjä tarvitaan siksi, että olemme vajavaisia ja puutteellisia ihmisiä. Päälähtökohdan pitää silti olla oman puutteellisuuden vähentäminen eli tässä tapauksessa melontataidon parantaminen ja vasta tämän aktiivisen ennalta ehkäisevän turvallisuuden jälkeen muut turvajärjestelyt. Turvajärjestelyjä tarvitaan siksi, että olemme vajavaisia ja puutteellisia ihmisiä. Päälähtökohdan pitää silti olla oman puutteellisuuden vähentäminen eli tässä tapauksessa melontataidon parantaminen ja vasta tämän aktiivisen ennalta ehkäisevän turvallisuuden jälkeen muut turvajärjestelyt. Tätä ajatuskoetta täydellisestä toimijasta ovat käyttäneet Stephen M. Mc Menamin ja John F. Palmer kirjassaan Essential Systems Analysis. Järjestelmien luotettavuuteen ja luonteeseen perehdytään juuri tämän käsitteen avulla. Tästä syystä sekä melonnan että melontaturvallisuuden kehittämisen kannalta ei ole olemassa mitään perustetta vähätellä jo ohjaajatasolla vaadittavaa melontataitoa ja tietoa siitä, mistä osa-alueista melontataito koostuu ja miten sitä voidaan opettaa. Tästä syystä sekä melonnan että melontaturvallisuuden kehittämisen kannalta ei ole olemassa mitään perustetta vähätellä jo ohjaajatasolla vaadittavaa melontatai-

6 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 6 / 90 toa ja tietoa siitä, mistä osa-alueista melontataito koostuu ja miten sitä voidaan opettaa. Melonnan opettamisen lähtökohdan voi tiivistää mottoon: enemmän melontaa vähemmän puhetta melonnasta. Jokainen oppikirja/kirjallinen oppimateriaali antaa tässä mielessä harhaisen kuvan, sillä se on pakosta "puhetta"eikä käytäntöä. Lukijan kannattaa muistaa tämä. Melonnan opettamisen lähtökohdan voi tiivistää mottoon: enemmän melontaa vähemmän puhetta melonnasta. Jokainen oppikirja/kirjallinen oppimateriaali antaa tässä mielessä harhaisen kuvan, sillä se on pakosta "puhetta"eikä käytäntöä. Lukijan kannattaa muistaa tämä. Edellä esitetyn mukaisesti huonoksi melontaopetustilanteeksi paljastuu toivottavasti jo väistymässä oleva tavanomainen tilanne melontakurssilta.ennen veteen menoa kurssin vetäjä puhuu pitkään ja hartaasti melonnasta, kanoottien teknisistä ominaisuuksista ja niiden rakenteesta ja turvajärjestelyistä. Kurssilaisten paras lataus melomiseen väljähtyy ja pahimmillaan veteen mentäessä on kylmä ja paikat jäykkänä. Sama varsinaiseen melontaan liittyvä tehottomuus jatkuu vedessä. Harjoite tehdään yksi oppilas kerrallaan. Yksi kurssilainen vaikkapa kääntää kajakin vauhdista kaariveto keulaperäsinyhdistelmällä ja muut katsovat. Kuvattu opetustilanne ei johda hyvään oppimiseen, vaan saattaa siirtää huonoa pedagogiikkaa eteenpäin: osa kurssilaista voi olla tulevaisuuden kurssien vetäjiä.miten sitten pitäisi toimia?lähtökohta on se, että opettajan pitää olla selvillä omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Hänen itsetunnonsa pitää riittää siihen, ettei omien heikkouksien peitteleminen johda huonoon opetustilanteeseen. Jos melontatekniikkaharjoituksessa kurssin vetäjä puhuu pitkään ja perusteellisesti "melonnan teoriasta", kalustosta ja turvajärjestelyistä kompensoidakseen ja peittääkseen omia heikkouksiaan melontatekniikan alueella, on koulutuksen lähtökohta huono. Tunnistamalla ja myöntämällä omat heikkoutensa voi opettaja minimoida niiden aiheuttamat vahingot. Lapsille melontaa opetettaessa aivan keskeistä on oikean tekniikan näyttäminen käytännössä. Liikunnallinen lapsi kopioi ohjaajan liikeratoja. Siksi erityisesti lapsi- ja nuorisotoiminnassa ohjaajien hyvä tekniikka on vielä tärkeämpää kuin aikuisia opetettaessa. Huono ja hyvä tekniikka välittyvät lapsille yhtä automaattisesti.tärkeää on, että veteen päästään reippaasti eikä kenenkään osallistujan mielessä pääse syntymään epäilystä siitä, päästäänkö asiaan ollenkaan. Tämä tarkoittaa maksimissaan min tehokasta kalusto ja turvaasioiden kertausta ja ohjeistusta alun melontatilanteeseen.melonnan ja tekniikan opettamisessa tärkeintä on harjoittelun tehokkuus. Melomaan yleisesti ja myös erityiset melatekniikat oppii vain niitä harjoittelemalla. Sujuvan tekniikan opettelu vaatii tuhansia ja tuhansia, jopa miljoonia toistoja. Siksi lähtökohtana on harjoituksen järjestäminen niin, että koko ryhmä koko ajan tekee jotakin, kuin että yksi kerrallaan tekee ja opettaja antaa palautteen.melontakurssin aika pitää jakaa

7 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 7 / 90 melontajaksoihin. Yhden tehokkaan melontajakson pituus on 2-3 tuntia. Päivässä voidaan tehokasta kurssimelontaa järjestää 2 jaksoa. Jos päivän aikana on melottu ohjatusti harjoituksia tehden yhteensä 6 tuntia, on tulos aivan erinomainen ja kuvaa kurssilaisten korkeaa motiivia ja hyvää kuntoa. Ohjaajan/kurssin vetäjän pitää kehittää silmää sille, milloin kurssilaiset eivät enää motivoidu opeteltaviin harjoituksiin. Ohjattu harjoittelu on aina parasta lopettaa silloin, kun into on vielä korkealla siitä jää paras nälkä seuraavaan käytännön jaksoon. Vesilläolotunteja voidaan pidentää onnistuneella tauotuksella. Kauniina kesäpäivänä voidaan helposti päästä kuuteen tehokkaaseen melontatuntiin. Kylmällä vesisateella tauotus voi kääntyä itseään vastaan.palautteen antaminen on tärkeää, mutta se ei saa johtaa harjoitukselliseen tehottomuuteen. Palautetta voidaan antaa myös ryhmäkeskusteluna, jolloin ryhmä harjaantuu toisella tavalla katsomaan toistensa suorituksia. Se saattaa johtaa myös omien teknisten puutteellisuuksien parempaan tiedostamiseen. Melontatilanteen ohjaajan on hyvä harjoittaa silmäänsä näkemään luontaiset hyvän tekniikan omaksujat. Käyttämällä sopivasti heitä mallina koko ryhmä oppii enemmän. Ryhmän jäsenten käyttäminen esimerkkisuorittajina ei saa kuitenkaan johtaa jakoon a ja b luokan melojiin eli niihin, jotka oppivat tekniikka ja niihin jotka oppivat selvästi huonommin. Myönteisellä kaikkien kannustamisella ja ryhmän yhteisen tuotoksen korostamisella ilmapiiri pitää luoda kaikille myönteiseksi. Jos opetuksessa on mahdollista videoida suorituksia ja katsella niitä myöhemmin joukolla kaikessa rauhassa, ovat oppimisen edellytykset paljon paremmat. Erityisesti videohidastuksesta harjaantumatonkin silmä näkee sellaisia asioita, jotka muuten jäävät huomaamatta. Edellä esitetyn mukaisesti huonoksi melontaopetustilanteeksi paljastuu toivottavasti jo väistymässä oleva tavanomainen tilanne melontakurssilta. Ennen veteen menoa kurssin vetäjä puhuu pitkään ja hartaasti melonnasta, kanoottien teknisistä ominaisuuksista ja niiden rakenteesta ja turvajärjestelyistä. Kurssilaisten paras lataus melomiseen väljähtyy ja pahimmillaan veteen mentäessä on kylmä ja paikat jäykkänä. Sama varsinaiseen melontaan liittyvä tehottomuus jatkuu vedessä. Harjoite tehdään yksi oppilas kerrallaan. Yksi kurssilainen vaikkapa kääntää kajakin vauhdista kaariveto keulaperäsinyhdistelmällä ja muut katsovat. Kuvattu opetustilanne ei johda hyvään oppimiseen, vaan saattaa siirtää huonoa pedagogiikkaa eteenpäin: osa kurssilaista voi olla tulevaisuuden kurssien vetäjiä. Miten sitten pitäisi toimia? Lähtökohta on se, että opettajan pitää olla selvillä omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Hänen itsetunnonsa pitää riittää siihen, ettei omien heikkouksien peitteleminen johda huonoon opetustilanteeseen. Jos melontatekniikkaharjoituk-

8 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 8 / 90 sessa kurssin vetäjä puhuu pitkään ja perusteellisesti "melonnan teoriasta", kalustosta ja turvajärjestelyistä kompensoidakseen ja peittääkseen omia heikkouksiaan melontatekniikan alueella, on koulutuksen lähtökohta huono. Tunnistamalla ja myöntämällä omat heikkoutensa voi opettaja minimoida niiden aiheuttamat vahingot. Lapsille melontaa opetettaessa aivan keskeistä on oikean tekniikan näyttäminen käytännössä. Liikunnallinen lapsi kopioi ohjaajan liikeratoja. Siksi erityisesti lapsija nuorisotoiminnassa ohjaajien hyvä tekniikka on vielä tärkeämpää kuin aikuisia opetettaessa. Huono ja hyvä tekniikka välittyvät lapsille yhtä automaattisesti. Tärkeää on, että veteen päästään reippaasti eikä kenenkään osallistujan mielessä pääse syntymään epäilystä siitä, päästäänkö asiaan ollenkaan. Tämä tarkoittaa maksimissaan min tehokasta kalusto ja turva-asioiden kertausta ja ohjeistusta alun melontatilanteeseen. Melonnan ja tekniikan opettamisessa tärkeintä on harjoittelun tehokkuus. Melomaan yleisesti ja myös erityiset melatekniikat oppii vain niitä harjoittelemalla. Sujuvan tekniikan opettelu vaatii tuhansia ja tuhansia, jopa miljoonia toistoja. Siksi lähtökohtana on harjoituksen järjestäminen niin, että koko ryhmä koko ajan tekee jotakin, kuin että yksi kerrallaan tekee ja opettaja antaa palautteen. Melontakurssin aika pitää jakaa melontajaksoihin. Yhden tehokkaan melontajakson pituus on 2-3 tuntia. Päivässä voidaan tehokasta kurssimelontaa järjestää 2 jaksoa. Jos päivän aikana on melottu ohjatusti harjoituksia tehden yhteensä 6 tuntia, on tulos aivan erinomainen ja kuvaa kurssilaisten korkeaa motiivia ja hyvää kuntoa. Ohjaajan/kurssin vetäjän pitää kehittää silmää sille, milloin kurssilaiset eivät enää motivoidu opeteltaviin harjoituksiin. Ohjattu harjoittelu on aina parasta lopettaa silloin, kun into on vielä korkealla siitä jää paras nälkä seuraavaan käytännön jaksoon. Vesilläolotunteja voidaan pidentää onnistuneella tauotuksella. Kauniina kesäpäivänä voidaan helposti päästä kuuteen tehokkaaseen melontatuntiin. Kylmällä vesisateella tauotus voi kääntyä itseään vastaan. Palautteen antaminen on tärkeää, mutta se ei saa johtaa harjoitukselliseen tehottomuuteen. Palautetta voidaan antaa myös ryhmäkeskusteluna, jolloin ryhmä harjaantuu toisella tavalla katsomaan toistensa suorituksia. Se saattaa johtaa myös omien teknisten puutteellisuuksien parempaan tiedostamiseen. Melontatilanteen ohjaajan on hyvä harjoittaa silmäänsä näkemään luontaiset hyvän tekniikan omaksujat. Käyttämällä sopivasti heitä mallina koko ryhmä oppii enemmän. Ryhmän jäsenten käyttäminen esimerkkisuorittajina ei saa kuitenkaan johtaa jakoon a ja b luokan melojiin eli niihin, jotka oppivat tekniikka ja niihin jotka oppivat selvästi

9 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 9 / 90 huonommin. Myönteisellä kaikkien kannustamisella ja ryhmän yhteisen tuotoksen korostamisella ilmapiiri pitää luoda kaikille myönteiseksi. Jos opetuksessa on mahdollista videoida suorituksia ja katsella niitä myöhemmin joukolla kaikessa rauhassa, ovat oppimisen edellytykset paljon paremmat. Erityisesti videohidastuksesta harjaantumatonkin silmä näkee sellaisia asioita, jotka muuten jäävät huomaamatta. Perusmelontatekniikoita (eteenpäin, taaksepäin, pysäytys ja käännökset erilaisilla melatekniikoilla) opeteltaessa harjoitustilanne pitää saada nopeasti monipuoliseksi. Jo vähänkin melontaa harrastaneille kurssilaisille voi heti ensimmäisellä harjoituskerralla luoda melontapaikan luonnollisia olosuhteita hyväksikäyttämällä "tekniikkaradan", jonka kiertäminen edellyttää monipuolisten melatekniikoiden käyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaa puikkelehtimista laitureiden, rantakivien, venepoijujen tai vastaavien välissä ennakkoon sovitulla tavalla. "Rata"pitäisi pystyä rakentamaan siten, että se on sopivan haastava. Harjoituksessa joutuu yrittämään tosissaan ja oppijan hermojärjestelmä saa todellisen haasteen liikemallien automatisoitumiseen. Liian "helpolla"radalla voidaan tsemppiä lisätä leikkimielisellä viestikilpailulla. Joukkueiden valinnassa ohjaajan on toimittava siten, että kaikki voittavat. Joukkueiden tulisi olla niin tasaväkisiä, että kaikki kokevat onnistuvansa. Kaikille ryhmille ei leikkimielinenkään kilpailu sovi.opetettaessa ryhmää (ryhmä osaa jo erilaiset ohjaavat melanvedot jollakin tasolla) kahden ohjaajan voimin voidaan tekniikkaa parantava rata yksinkertaisimmillaan luoda siten, että ryhmä seuraa toista ohjaajaa pitkin mahdollisimman mutkikasta rantaa, väistelee esteitä ja tekee mutkia edellä melovan ohjaaja tavalla. Edellä melovan ohjaajan on hyvä huutaa kulloinkin tekemänsä ohjaavan liikkeen nimi etukäteen. Toinen ohjaaja meloo jonon rinnalla ja voi samalla koko ajan antaa henkilökohtaista palautetta. Jonon järjestystä muutetaan aina muutaman suorituksen välein, koska ohjaajan perässä melovilla 3-4 melojalla on parhaat paikat. Tarvittaessa pysähdytään ja pohditaan opittavia asioita koko ryhmän voimalla.yksi ohjaaja voi toteuttaa edellisen harjoituksen edellä kuvatulla tavalla, jos ryhmä on pieni (3-4 melojaa). Palautekeskusteluja on syytä pitää muutaman suorituksen (kierrettävän esteen) välein. Toinen mahdollisuus on ottaa ryhmästä kärkimeloja ja siirtyä itse melomaan sivulle. Tämä toimii, jos ryhmässä on riittävän räväköitä ja perusasiat hallitsevia melojia kärkimeloja ei saa liikkeissään arasti näperrellä.virtaavan veden tekniikkaharjoitusradan rakentamisessa pätevät samat säännöt. Kosken rantojen mutkia, kiviä ja erilaisia aaltomuodostelmia hyväksikäyttäen luodaan "luonnon slalomrata"jonka läpikäynti edellyttää erilaisia koskimelonnan perustaitoja ja niiden yhdistelmiä. Eteenpäin ja taaksepäin melonnan lisäksi tarvitaan kaarivetoja, keulaperäsimiä, peräsimiä, sivuttaissiirtymistä ala-ja ylätukia sekä eskimopyörähdys. Näitä perustekniikoita vaihtelemalla ja yhdistelemällä harjoitellaan vastavirtalähtöjä, akanvirtaan pyörähdyksiä, lossausta, Z-ylitystä ja mahdollisesti surffausta pienissä aalloissa. Harjoittelupaikan pitäisi olla sellainen, että yhden ratakierroksen ai-

10 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 10 / 90 kana tulee useita suorituksia ja koko harjoitteleva ryhmä pääsee melomaan. Välillä rataa muunnellaan ja annetaan palautetta.jos ohjaajia on 2, niin toisen kannattaa meloa radalla kurssilaisten mukana. Siitä kurssilaiset saavat koko ajan vinkkejä oman suorituksensa kehittämiseen. Toisen ohjaajan kannattaa sijoittua keskeiselle paikalle, jotta hän näkee mahdollisimman monia suorituksia. Palautetilanteen yhteydessä voi luontevalla tavalla esimerkkisuorituksella näyttää, mitä sanallisella palautteellaan tarkoittaa. Perusmelontatekniikoita (eteenpäin, taaksepäin, pysäytys ja käännökset erilaisilla melatekniikoilla) opeteltaessa harjoitustilanne pitää saada nopeasti monipuoliseksi. Jo vähänkin melontaa harrastaneille kurssilaisille voi heti ensimmäisellä harjoituskerralla luoda melontapaikan luonnollisia olosuhteita hyväksikäyttämällä "tekniikkaradan", jonka kiertäminen edellyttää monipuolisten melatekniikoiden käyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaa puikkelehtimista laitureiden, rantakivien, venepoijujen tai vastaavien välissä ennakkoon sovitulla tavalla. "Rata"pitäisi pystyä rakentamaan siten, että se on sopivan haastava. Harjoituksessa joutuu yrittämään tosissaan ja oppijan hermojärjestelmä saa todellisen haasteen liikemallien automatisoitumiseen. Liian "helpolla"radalla voidaan tsemppiä lisätä leikkimielisellä viestikilpailulla. Joukkueiden valinnassa ohjaajan on toimittava siten, että kaikki voittavat. Joukkueiden tulisi olla niin tasaväkisiä, että kaikki kokevat onnistuvansa. Kaikille ryhmille ei leikkimielinenkään kilpailu sovi. Opetettaessa ryhmää (ryhmä osaa jo erilaiset ohjaavat melanvedot jollakin tasolla) kahden ohjaajan voimin voidaan tekniikkaa parantava rata yksinkertaisimmillaan luoda siten, että ryhmä seuraa toista ohjaajaa pitkin mahdollisimman mutkikasta rantaa, väistelee esteitä ja tekee mutkia edellä melovan ohjaaja tavalla. Edellä melovan ohjaajan on hyvä huutaa kulloinkin tekemänsä ohjaavan liikkeen nimi etukäteen. Toinen ohjaaja meloo jonon rinnalla ja voi samalla koko ajan antaa henkilökohtaista palautetta. Jonon järjestystä muutetaan aina muutaman suorituksen välein, koska ohjaajan perässä melovilla 3-4 melojalla on parhaat paikat. Tarvittaessa pysähdytään ja pohditaan opittavia asioita koko ryhmän voimalla. Yksi ohjaaja voi toteuttaa edellisen harjoituksen edellä kuvatulla tavalla, jos ryhmä on pieni (3-4 melojaa). Palautekeskusteluja on syytä pitää muutaman suorituksen (kierrettävän esteen) välein. Toinen mahdollisuus on ottaa ryhmästä kärkimeloja ja siirtyä itse melomaan sivulle. Tämä toimii, jos ryhmässä on riittävän räväköitä ja perusasiat hallitsevia melojia kärkimeloja ei saa liikkeissään arasti näperrellä. Virtaavan veden tekniikkaharjoitusradan rakentamisessa pätevät samat säännöt. Kosken rantojen mutkia, kiviä ja erilaisia aaltomuodostelmia hyväksikäyttäen luodaan "luonnon slalomrata"jonka läpikäynti edellyttää erilaisia koskimelonnan pe-

11 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 11 / 90 rustaitoja ja niiden yhdistelmiä. Eteenpäin ja taaksepäin melonnan lisäksi tarvitaan kaarivetoja, keulaperäsimiä, peräsimiä, sivuttaissiirtymistä ala-ja ylätukia sekä eskimopyörähdys. Näitä perustekniikoita vaihtelemalla ja yhdistelemällä harjoitellaan vastavirtalähtöjä, akanvirtaan pyörähdyksiä, lossausta, Z-ylitystä ja mahdollisesti surffausta pienissä aalloissa. Harjoittelupaikan pitäisi olla sellainen, että yhden ratakierroksen aikana tulee useita suorituksia ja koko harjoitteleva ryhmä pääsee melomaan. Välillä rataa muunnellaan ja annetaan palautetta. Jos ohjaajia on 2, niin toisen kannattaa meloa radalla kurssilaisten mukana. Siitä kurssilaiset saavat koko ajan vinkkejä oman suorituksensa kehittämiseen. Toisen ohjaajan kannattaa sijoittua keskeiselle paikalle, jotta hän näkee mahdollisimman monia suorituksia. Palautetilanteen yhteydessä voi luontevalla tavalla esimerkkisuorituksella näyttää, mitä sanallisella palautteellaan tarkoittaa Kajakkimelonta Kajakkiin ja sieltä pois Suurin osa ensimmäistä kertaa kajakkiin istujista suhtautuu tilanteeseen pelokkaan ennakkoluuloisesti. Siksi ensikertalaisen kanssa kannattaa kajakkiin ensin istahtaa kuivalla maalla ja samalla opettaa jalkatukien ja mahdollisesti istuimen säätö sopivaksi. Myös lyhyt kansallisen turvaohjeen mukaisesti varustellun kajakin läpikäynti on paikallaan. Suurin osa ensimmäistä kertaa kajakkiin istujista suhtautuu tilanteeseen pelokkaan ennakkoluuloisesti. Siksi ensikertalaisen kanssa kannattaa kajakkiin ensin istahtaa kuivalla maalla ja samalla opettaa jalkatukien ja mahdollisesti istuimen säätö sopivaksi. Myös lyhyt kansallisen turvaohjeen mukaisesti varustellun kajakin läpikäynti on paikallaan. Alkeiskurssilla tai vaativammallakin kurssilla, jossa tavoitteena on taitojen parantaminen (esimerkiksi ohjaajakurssin retkellä), tämän yksinkertaisen perussuorituksen opettelu ja opettaminen tapahtuu parhaiten ryhmänä käytännössä kokeilemalla ja kokemuksia vaihtamalla. Hyvässä harjoitustilanteessa on käytettävissä erilaisia ja erikokoisilla aukoilla varustettuja kajakkeja, erikorkuista laiturinreunaa, rantakiviä, kallioita, maarantaa ja nurmikkoa. Harjoittelu onnistuu paremmin, jos kaikilla on jo käytössä kuluneet melat. Silloin tarkkaavaisuus suuntautuu paremmin opeteltavan asiaan eikä oman uuden kalliin melan varjeluun. Aluksi jokainen valitsee rannalta omasta mielestään sopivan paikan ja sitten yhtaikaisesti kaikki istuvat kajakkeihinsa ja tulevat niistä pois. Harjoituksen ohjaaja pystyy tehokkaasti seuraamaan vain muutamaa (3-4) suoritusta. Tarvittaessa harjoitus teh-

12 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 12 / 90 dään pienryhmissä. Muut ryhmät voivat seurata ohjattavan ryhmän tekniikkaa. Henkilökohtaisen palautteen saaneet voivat siirtyä omatoimiseen harjoitteluun. Alkeiskurssilaisten ensimmäisessä melontaharjoituksessa pitää kuitenkin muistaa tärkein päämäärä: pitää päästä melomaan. Kajakkiin menoa ja sieltä poistuloa voidaan harjoitella lisää maatauon aikana tai harjoituksen päättyessä Eteenpäin Liikuntasuoritusta on vaikea opettaa, jos itse hallitsee sen kovin puutteellisesti. Erityisesti tämä korostuu lasten liikunnan opettamisessa. Oman tekniikkansa puutteet ja virheet on myös tärkeä tiedostaa, jotta ei ainakaan tietämättään opeta niitä uusille melojille. Silti on olemassa riski, että ohjaajan "tekniikkavirheet/puutteet"siirtyvät eteenpäin. Perustekniikan puutteellisuus on eri asia kuin lajihuipun henkilökohtainen tyyli.ohessa esitettävän eteenpäin melonnan tekniset piirteet on helpointa selostaa hyvää tekniikkaa esittävästä videohidastuksesta. Liian alhaalla pysyttelevän työntökäden kyynärpään ja ylöspäin taipuneen ranteen aiheuttaman rasitusvamman riskit voi demonstroida rannalla jakamalla melontaryhmän pareiksi, jotka työntämällä testaavat toistensa työntökäden voimaa kun kyynärpää on virheellisesti alhaalla ja ranne taipuneena ja vastaavasti kun kyynärpää (=koko käsi) on nostettu hartian tasolle ja ranne on suorana. Ero on hämmästyttävä. Opetustilanteessa harjoittelijoita voi myös kehottaa tuntemaan oman liikesuorituksensa. Jos melonta tuntuu kevyeltä ja melan kierrosnopeutta on helppo nostaa, on kyseessä läpiveto, joka johtuu luultavasti ilmavedosta liikkeenalussa ja/tai liian nopeasti eteen syöksyvästä työntökädestä. Liikuntasuoritusta on vaikea opettaa, jos itse hallitsee sen kovin puutteellisesti. Erityisesti tämä korostuu lasten liikunnan opettamisessa. Oman tekniikkansa puutteet ja virheet on myös tärkeä tiedostaa, jotta ei ainakaan tietämättään opeta niitä uusille melojille. Silti on olemassa riski, että ohjaajan "tekniikkavirheet/puutteet"siirtyvät eteenpäin. Perustekniikan puutteellisuus on eri asia kuin lajihuipun henkilökohtainen tyyli. Ohessa esitettävän eteenpäin melonnan tekniset piirteet on helpointa selostaa hyvää tekniikkaa esittävästä videohidastuksesta. Liian alhaalla pysyttelevän työntökäden kyynärpään ja ylöspäin taipuneen ranteen aiheuttaman rasitusvamman riskit voi demonstroida rannalla jakamalla melontaryhmän pareiksi, jotka työntämällä testaavat toistensa työntökäden voimaa kun kyynärpää on virheellisesti alhaalla ja ranne taipuneena ja vastaavasti kun kyynärpää (=koko käsi) on nostettu hartian tasolle ja ranne on suorana. Ero on hämmästyttävä. Opetustilanteessa harjoittelijoita voi myös kehottaa tuntemaan oman liikesuorituksensa. Jos melonta tuntuu kevyeltä ja melan kierrosnopeutta on helppo nostaa, on kyseessä läpiveto, joka

13 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 13 / 90 johtuu luultavasti ilmavedosta liikkeenalussa ja/tai liian nopeasti eteen syöksyvästä työntökädestä. Eteenpäinmelonnan ohjatussa perusharjoituksessa kurssilaiset melovat rivimuodostelmassa ja ohjaaja seuraa heidän tekniikkaansa eri suunnista. Harjoittelun alkutilanteessa ohjaaja on rivin edessä ja näyttää melomalla rivin edessä ohjattaville eteenpäin melonnan perustekniikkaa eri suunnista eli sivulta edestä ja takaa. Tämän jälkeen kurssilaiset melovat ja ohjaaja seuraa tekniikoita eri suunnista. Yksi ohjaaja pystyy tehokkaasti seuraamaan vain muutaman (3-4) melojan tekniikkaa. Jos käytettävissä on useita ohjaajia, on jokaisella omat seurattavansa. Pillimerkeillä harjoitukseen voidaan sopia käännöksiä, suunnanvaihtoja ja yhdistää se tehokkaasti muihin tekniikkaharjoituksiin. Harjoituksen lähtökohtavaatimus on ohjattavien kyky meloa rivimuodostelmassa. Tästä vaativampaan suuntaan harjoitusta voidaan käyttää kaiken tyyppisessä eteenpäinmelonnan tekniikkaharjoittelussa. Alkeiskurssilla tai opetustilanteessa, jossa pyritään perustekniikan parantamiseen sopivan harjoittelupaikan pitää olla tuulelta suojassa. Jos halutaan ohjatusti tarkastella eteenpäinmelonnan sujuvuutta esimerkiksi aallokossa, melotaan aallokossa. Rinnakkain melovien pitää sopeuttaa etäisyydet omiin taitoihinsa nähden niin, ettei synny kiilaavaa päälleajo riskiä. Sivutuulessa kajakki pyrkii nostamaan keulaa tuuleen. Tätä voidaan kompensoida epäsymmetrisellä melaotteella eli melan vartta on ylätuulen puolella enemmän. Edelliseen eteenpäinmelonnan harjoitukseen voidaan yhdistää tämä piirre. Eteenpäinmelonnan ohjatussa perusharjoituksessa kurssilaiset melovat rivimuodostelmassa ja ohjaaja seuraa heidän tekniikkaansa eri suunnista. Harjoittelun alkutilanteessa ohjaaja on rivin edessä ja näyttää melomalla rivin edessä ohjattaville eteenpäin melonnan perustekniikkaa eri suunnista eli sivulta edestä ja takaa. Tämän jälkeen kurssilaiset melovat ja ohjaaja seuraa tekniikoita eri suunnista. Yksi ohjaaja pystyy tehokkaasti seuraamaan vain muutaman (3-4) melojan tekniikkaa. Jos käytettävissä on useita ohjaajia, on jokaisella omat seurattavansa. Pillimerkeillä harjoitukseen voidaan sopia käännöksiä, suunnanvaihtoja ja yhdistää se tehokkaasti muihin tekniikkaharjoituksiin. Harjoituksen lähtökohtavaatimus on ohjattavien kyky meloa rivimuodostelmassa. Tästä vaativampaan suuntaan harjoitusta voidaan käyttää kaiken tyyppisessä eteenpäinmelonnan tekniikkaharjoittelussa. Alkeiskurssilla tai opetustilanteessa, jossa pyritään perustekniikan parantamiseen sopivan harjoittelupaikan pitää olla tuulelta suojassa. Jos halutaan ohjatusti tarkastella eteenpäinmelonnan sujuvuutta esimerkiksi aallokossa, melotaan aallokossa. Rinnakkain melovien pitää sopeuttaa etäisyydet omiin taitoihinsa nähden niin, ettei synny kiilaavaa päälleajo riskiä. Sivutuulessa kajakki pyrkii nostamaan keulaa tuuleen. Tätä voidaan kompensoida epäsymmetrisellä melaotteella eli melan vartta on ylätuulen puolella enemmän.

14 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 14 / 90 Edelliseen eteenpäinmelonnan harjoitukseen voidaan yhdistää tämä piirre Taaksepäin Virtaamattomassa vedessä taaksepäinmelonnan perusharjoitus voidaan järjestää samalla tavalla kuin vastaava eteenpäinmelonnan perusharjoitus. Alkutilanteessa kurssilaiset ovat rivissä ohjaajan edessä. Aluksi ohjaaja näyttää rivin edessä taaksepäin melonnan tekniikan melomalla sivuttain rivin edestä ja sen jälkeen rivistä poispäin ja sitten riviä kohti. Näin kurssilaiset näkevät suorituksen eri suunnista. Tämän jälkeen kurssilaiset melovat taaksepäin rivimuodostelmassa ja ohjaaja katsoo heitä etupuolelta eli menosuuntaan nähden takaa. Sovitusta pillin vihellyksestä kurssilaiset pysäyttävät ja kääntyvät 180 astetta ja melovat nyt ohjaajaa kohti takaperin. Harjoitusta voidaan jatkaa useita kierroksia. Välillä pidetään palautekeskustelutaukoja. Yksi ohjaaja pystyy samanaikaisesti tehokkaasti tarkkailemaan vain muutaman kurssilaisen tekniikkaa. Harjoitus voidaan esimerkiksi pilliä käyttämällä saumattomasti yhdistää eteenpäinmelonnan harjoitukseen. Silloin taaksepäinmelonnan perusasia eli tehokas pysäyttäminen tulee luonnollisella tavalla esiin. Virtaamattomassa vedessä taaksepäinmelonnan perusharjoitus voidaan järjestää samalla tavalla kuin vastaava eteenpäinmelonnan perusharjoitus. Alkutilanteessa kurssilaiset ovat rivissä ohjaajan edessä. Aluksi ohjaaja näyttää rivin edessä taaksepäin melonnan tekniikan melomalla sivuttain rivin edestä ja sen jälkeen rivistä poispäin ja sitten riviä kohti. Näin kurssilaiset näkevät suorituksen eri suunnista. Tämän jälkeen kurssilaiset melovat taaksepäin rivimuodostelmassa ja ohjaaja katsoo heitä etupuolelta eli menosuuntaan nähden takaa. Sovitusta pillin vihellyksestä kurssilaiset pysäyttävät ja kääntyvät 180 astetta ja melovat nyt ohjaajaa kohti takaperin. Harjoitusta voidaan jatkaa useita kierroksia. Välillä pidetään palautekeskustelutaukoja. Yksi ohjaaja pystyy samanaikaisesti tehokkaasti tarkkailemaan vain muutaman kurssilaisen tekniikkaa. Harjoitus voidaan esimerkiksi pilliä käyttämällä saumattomasti yhdistää eteenpäinmelonnan harjoitukseen. Silloin taaksepäinmelonnan perusasia eli tehokas pysäyttäminen tulee luonnollisella tavalla esiin. Tämän tekniikan harjoitukseen saa parhaiten vaativuutta virtaavassa vedessä mutta myös meren aallokossa. Virtaavan veden taaksepäinmelonnan perusharjoitus, josta harjoittelupaikan vaativuutta nostamalla saa vaikka kuinka vaikean, voisi edetä seuraasti. Kurssilaiset melovat peräkkäin virran nielussa (tyypillinen v-aalto paikka) mahdollisten kaatumistapausten kannalta sopivilla etäisyyksillä (ei päälleajon vaaraa. Jos harjoituksessa on käytettävissä pelastusmelojat,harjoitus etenee sellaisella rytmillä, että kaatumistilanne ei sekoita sitä.) Sovitussa paikassa kär-

15 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 15 / 90 kimeloja pysäyttää kajakkinsa virrassa ja siirtyy välittömästi lossaamaan (lossaus käsitellään myöhemmin) sitä takaperin kohti rantaa. Harjoituksen vaativin paikka on pyörrelinjan ylitys ennen rannan akanvirtaa. Seuraava meloja tekee samalla tavalla jne. Takaperin lossaaminen voi olla joen eri rannoilla vaativuudeltaan erilainen. Tätä kannattaa käyttää harjoituksessa hyväksi. Kun suoritus helpommalle rannalle sujuu, voi yrittää vaikeammalle rannalle. Peruskuvion jälkeen harjoitusta voidaan jatkaa toisin päin eli melotaankin rannalta perä edellä virtaan. Pyörrelinjan ylitys näin päin on selvästi vaativampaa. Harjoituksen vaativuus voidaan sovittaa kurssilaisten tasolle ensisijaisesti sopivan harjoittelupaikan valinnalla. Harjoituksen vaativuus voidaan sovittaa kurssilaisten tasolle ensisijaisesti sopivan harjoittelupaikan valinnalla. Vaativan virtaamattoman veden taaksepäinmelontataitoa kehittävän harjoituksen voi liittää luvun alussa kuvattuun jonomelontaan pitkin mahdollisimman mutkikasta rantaa: Ennen sopivaa suorituspaikkaa (vaikkapa harjoittelijoiden taitotasoon nähden sopiva pintakivien väli) käännetään kajakkia 180 astetta ja melotaan kivien välistä perä edellä. Rantakuohujen kasvaessa ahtaassa ja ohjaamista edellyttävässä paikassa harjoitus muuttuu vaativaksi Ohjaavat melanvedot ja melatuet Kaarivetojen avulla tapahtuvan kajakin ohjailun opettelu sujuu parhaiten kiertämällä muutamia sopivalla etäisyydellä toisistaan olevia pintakiviä, poijuja tms. vuoroin vasemmalta vuoroin oikealta. Harjoitetta voidaan vaikeuttaa tekemällä se takaperinmelomalla. Harjoitukseen sekä etuperin että takaperin melottuna voi liittää kajakin kallistamisen ulkokaarteen puolelle ohjausta tehostavana tekniikkana. Poijut voi rakentaa tyhjistä muovipulloista. Mutapohjaan on myös helppo työntää keppejä pystyyn. Jos harjoiteltaessa käytetään ratana jonkun verkonpoijuja tai venepoijuja, niin siihen on oltava lupa eikä tällä tavalla saa häiritä ketään. Jos pohjaan on pystytetty keppejä, ne pitää kerätä pois harjoituksen jälkeen. Pysyvä keppi/poijurata vaatii luvan.jo aikaisemmin kuvattu poijuista tai kepeistä tehty pujottelurata on myös hyvä tapa opettaa melaperäsimen käyttöä. Vaativampi melaperäsimen käytön opettelu tapahtuu parhaiten tekniikalle luontaisessa melontatilanteessa eli erilaisissa pitkittäissurffeissa. Melontataitokoe II tasolla ei ole tehtävää, joka edellyttäisi melaperäsinen kehittynyttä käyttöä. Sitä suuremmalla syyllä on opaskurssin käytännön osuudessa joko koski- tai meri- (aallokko) osuudella hyvä kiinnittää huomiota tämän tekniikan käyttöön. Sama pätee vielä vaativammissa olosuhteissa koskiopas- ja meriopastasojen koulutukseen.opetustilanteissa on hyvä motivoida kurssitettavia opettele-

16 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 16 / 90 maan eskimopyörähdys. Vasta sen osaaminen luo varsinaiset edellytykset erilaisten tukimelanvetojen luonteen ymmärtämiseen. Opetustilanteissa on hyvä motivoida kurssitettavia opettelemaan eskimopyörähdys. Vasta sen osaaminen luo varsinaiset edellytykset erilaisten tukimelanvetojen luonteen ymmärtämiseen. Alatukiharjoitus sujuu sileällä vedellä parhaiten jyrkän käännöksen yhteydessä. Melanlavan selkäpuolella jarruttamalla käännyttäessä voidaan kokeilla myös alatukea kääntämällä melaa enemmän veden pinnan suuntaiseksi. Silloin mela jarruttaa vähemmän, mutta siihen voi paremmin nojata. Myös helpossa virran rajassa voidaan tätä tekniikkaa harjoitella jo ensimmäisellä alkeiskurssilla tekemällä vastavirtalähtöjä ja akanvirtaan pyörähtämisiä kaariveto/alatuki melatekniikalla. Alatukiharjoitus sujuu sileällä vedellä parhaiten jyrkän käännöksen yhteydessä. Melanlavan selkäpuolella jarruttamalla käännyttäessä voidaan kokeilla myös alatukea kääntämällä melaa enemmän veden pinnan suuntaiseksi. Silloin mela jarruttaa vähemmän, mutta siihen voi paremmin nojata. Myös helpossa virran rajassa voidaan tätä tekniikkaa harjoitella jo ensimmäisellä alkeiskurssilla tekemällä vastavirtalähtöjä ja akanvirtaan pyörähtämisiä kaariveto/alatuki melatekniikalla. Myös keulaperäsintekniikkaan perustuva kajakin ohjailu kuuluu luonnollisena osana jo melonnan alkeiskurssille. Olen yli kymmenen vuoden aikana sekä virkistysliikunnan, että luontomatkailuun liittyvän ammatillisen koulutuksen yhteydessä opettanut kymmenillä kursseilla sadoille kurssilaisille keulaperäsintekniikan sekä kajakki- että kanadalaismelonnassa ensimmäisten harjoitustuntien aikana. Tulokset ovat olleet poikkeuksetta myönteisiä. Huomattava on myös se, että ensimmäistä kertaa melontaan perehtyvällä ei ole asenteellisia esteitä uuden opin "tarpeellisuudesta". Tällä perusteella kannustan melontaohjaajia omassa toiminnassaan samaan. Edellytyksenä on, että ohjaaja hallitsee tekniikan sillä tasolla, että kykenee sitä opettamaan. Alkeiskurssilla melontaa opettelevista vain noin puolella kurssilaista liikevaisto nopeasti tuottaa oivalluksen keulaperäsimen ideasta. Niille, joilla idean oivaltamien vaatii enemmän aikaa, on hyvä kädestä pitäen taivuttaa ranteet, kyynärpää ja mela oikeaan asentoon niin monta kertaa, että omakohtainen oivallus keulaperäsimen tehokkuudesta alkaa herätä. Jos kurssilla on enemmän kuin yksi ohjaaja voi kahden kiven kiertolenkillä (2 jyrkkää kaarrosta kivien ympäri) toinen ohjaaja antaa henkilökohtaista ohjausta keulaperäsimen alkeissa ja toinen pyörittää pääryhmää kivien ympäri. Myös keulaperäsintekniikkaan perustuva kajakin ohjailu kuuluu luonnollisena osana jo melonnan alkeiskurssille. Olen yli kymmenen vuoden aikana sekä virkistysliikunnan, että luontomatkailuun liittyvän ammatillisen koulutuksen yhteydessä opettanut kymmenillä kursseilla sadoille kurssilaisille keulaperäsintekniikan sekä kajakki- että kanadalaismelonnassa ensimmäisten harjoitustuntien aikana. Tulokset ovat olleet poikkeuksetta myönteisiä. Huomattava on myös se, että ensimmäistä kertaa melontaan perehtyvällä ei ole asenteellisia esteitä uuden opin "tarpeelli-

17 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 17 / 90 suudesta". Tällä perusteella kannustan melontaohjaajia omassa toiminnassaan samaan. Edellytyksenä on, että ohjaaja hallitsee tekniikan sillä tasolla, että kykenee sitä opettamaan. Alkeiskurssilla melontaa opettelevista vain noin puolella kurssilaista liikevaisto nopeasti tuottaa oivalluksen keulaperäsimen ideasta. Niille, joilla idean oivaltamien vaatii enemmän aikaa, on hyvä kädestä pitäen taivuttaa ranteet, kyynärpää ja mela oikeaan asentoon niin monta kertaa, että omakohtainen oivallus keulaperäsimen tehokkuudesta alkaa herätä. Jos kurssilla on enemmän kuin yksi ohjaaja voi kahden kiven kiertolenkillä (2 jyrkkää kaarrosta kivien ympäri) toinen ohjaaja antaa henkilökohtaista ohjausta keulaperäsimen alkeissa ja toinen pyörittää pääryhmää kivien ympäri. Opastasolla edellytetään tekniikan hallintaa ja opettamisvalmiutta vaativammissa olosuhteissa. Esimerkiksi vuolaassa II luokan koskessa virran raja voi jo olla sellainen, että näpertelemällä sitä ei pysty ylittämään. Varovainen kaariveto keulaperäsinyhdistelmä johtaa siihen, että meloja on edelleen akanvirrassa. Keulaperäsintekniikan harjoittelu sujuu vastaavassa melontatilanteessa kuin alatuenkin harjoittelu. On hyvä, että kaariveto/alatuki ja kaariveto/keulaperäsin melayhdistelmien tehokkuutta kajakin kääntämisessä vertaillaan samassa melontapaikassa sileällä vedellä ja virran rajan ylityksessä. Keulaperäsintekniikan harjoittelu sujuu vastaavassa melontatilanteessa kuin alatuenkin harjoittelu. On hyvä, että kaariveto/alatuki ja kaariveto/keulaperäsin melayhdistelmien tehokkuutta kajakin kääntämisessä vertaillaan samassa melontapaikassa sileällä vedellä ja virran rajan ylityksessä. Vaativammassa tekniikkaharjoittelussa virtaavassa vedessä voidaan käyttää rataa, jossa on useita käännöksiä virrasta akanvirtaan ja päinvastoin. Monipuolinen tämän tekniikan harjoite on myös Z-ylitys. Siinä tulee yhtenäisessä nopeassa melontasuorituksessa harjoiteltua keulaperäsin/kaariveto yhdistelmät molemmilta puolilta.ylätuen perusharjoitus voidaan toteuttaa virtaamattomassa vedessä tekemällä peräkkäisiä ylätukia tekstissä selostetulla tavalla. Tehokas harjoittelu edellyttää kajakin kallistamista kaatumistilanteeseen saakka eli ilman ylätukea kaaduttaisiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vasta eskimopyörähdyksen taitava pääsee varsinaisesti jyvälle ylätuen eri piirteistä. Kajakki voidaan kaataa ylätuen puolelle ja nostaa ylätuella vielä ylös eikä liike helposti pyörähtävällä kajakilla ole vaikea. Ylätukiharjoituksissa on perusopetuksesta saakka hyvä korostaa sitä, että tukea otettaessa ei työskentelevän lavan puoleisen käden varaan saa retkahtaa käsivarsi ojennettuna. Olkapään nivel on hyvin matala ja käsivarren ollessa ojentuneena olkanivelen nivelsiteisiin kohdistuu yhtäkkinen kova nykäys, jonka seurauksena voi olla luksaatio eli olkanivel menee sijoiltaan. Pahimmillaan tiedän tämän tapahtuneen, kun melonnan perusteet hallitseva innokas harjoittelija on tehnyt rohkeita

18 Melonta / Opetus Pekka Tyllilä 18 / 90 ylätukiharjoituksia käsi liian ojentuneena ja kaatuessaan mela on ottanut kovaan joen pohjaan.vaativassa koskimelonnassa ja freestylemelonnassa olkapäänivelet joutuvat koville, joten liikeratojen puhtautta on korostettava kaikessa melonnassa. Tämän päivän alkeiskurssilainen voi olla huomisen mestari.keulaperäsin- /ylätukiyhdistelmän käyttö vastavirtalähdössä pitää osata jo ohjaajatasolla, jos aikoo ohjata ryhmää virtaavassa vedessä. Tekniikkaa pitää myös pystyä opettamaan. Sopiva harjoittelupaikka on I luokan koskessa tapahtuva vastavirtalähtö. Ylätuen perusharjoitus voidaan toteuttaa virtaamattomassa vedessä tekemällä peräkkäisiä ylätukia tekstissä selostetulla tavalla. Tehokas harjoittelu edellyttää kajakin kallistamista kaatumistilanteeseen saakka eli ilman ylätukea kaaduttaisiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vasta eskimopyörähdyksen taitava pääsee varsinaisesti jyvälle ylätuen eri piirteistä. Kajakki voidaan kaataa ylätuen puolelle ja nostaa ylätuella vielä ylös eikä liike helposti pyörähtävällä kajakilla ole vaikea. Ylätukiharjoituksissa on perusopetuksesta saakka hyvä korostaa sitä, että tukea otettaessa ei työskentelevän lavan puoleisen käden varaan saa retkahtaa käsivarsi ojennettuna. Olkapään nivel on hyvin matala ja käsivarren ollessa ojentuneena olkanivelen nivelsiteisiin kohdistuu yhtäkkinen kova nykäys, jonka seurauksena voi olla luksaatio eli olkanivel menee sijoiltaan. Pahimmillaan tiedän tämän tapahtuneen, kun melonnan perusteet hallitseva innokas harjoittelija on tehnyt rohkeita ylätukiharjoituksia käsi liian ojentuneena ja kaatuessaan mela on ottanut kovaan joen pohjaan. Vaativassa koskimelonnassa ja freestylemelonnassa olkapäänivelet joutuvat koville, joten liikeratojen puhtautta on korostettava kaikessa melonnassa. Tämän päivän alkeiskurssilainen voi olla huomisen mestari. Keulaperäsin- /ylätukiyhdistelmän käyttö vastavirtalähdössä pitää osata jo ohjaajatasolla, jos aikoo ohjata ryhmää virtaavassa vedessä. Tekniikkaa pitää myös pystyä opettamaan. Sopiva harjoittelupaikka on I luokan koskessa tapahtuva vastavirtalähtö. Opastason ohjaustilanteessa saman harjoituksen voi tehdä paikasta, jossa heti käännöksen alkuvaiheessa ajaudutaan kajakki virtaan nähden poikittain kaatuvaan aaltoon. Tällöin keulaperäsin pitää saumattomasti muuntaa tehokkaaksi ylätueksi. Vaativampi harjoite saadaan aikaan opeteltaessa madalletulla ylätuella poikittaissurffausta stopparissa. Ylätuen tilanteen mukainen käytön opettelu liittyy saumattomasti keulaperäsimeen. Erityisesti virtaavan veden melonnassa oppii nopeasti, kuinka keulaperäsin ja ylätuki ovat saman asian eri puolia. Keulaperäsimessä korostuu kanootin