Palkkaerot Suomessa ja muissa maissa*

Transkriptio

1 Kansantaloudellinen aikakauskirja - 91.vsk. - 4/1995 Palkkaerot Suomessa ja muissa maissa* RITA ASPLUND Suomesta on viime vuosina valmistunut suhteellisen paljon tutkimustietoa tuloerojen ja palkkaerojen suuruudesta ja muutoksesta yli ajan. Sensijaan on julkaistu hyvin vähän pohjoismaisia ja kansainvälisiä vertailuja tulo- ja palkkaerojen tasosta ja kehityksestä. Vielä vähemmän tiedämme muutoksiin vaikuttavista tekijöistä. Tässä esitelmässä tarkastellaan Suomea koskevia tuloksia ja verrataan niitä muissa teollisuusmaissa vallitsevien tuloerojen ja palkkaerojen suuruuteen ja kehitykseen yli ajan. Yleisien palkkaerojen lisäksi vertaillaan myös palkkaeroja muun muassa eri toimialojen välillä sekä erikokoisten toimipaikkojen välillä. Lopuksi käsitellään lyhyesti palkkaliikkuvuutta. 1. Tulo- ja palkkaerot Kansainväliset vertailut osoittavat, että teollisuusmaissa kotitalouksien tuloerot käytettävissä olevilla tuloilla mitattuina alkoivat kasvaa 1980-luvun loppupuolella. Nämä tutkimustu- * Esitelmä Kansantaloustieteellisen Yhdistyksen 111-vuotisjuhlaseminaarissa Säätytalolla lokset osoittavat niinikään, että Suomessa sitävastoin tuloerot kaventuivat 1980-luvulla (kuvio 1) ja vuosikymmenen lopussa tulot jakautuivat tasaisimmin Suomessa Gini-kertoimella mittattuna (Atkinson, 1995). Vuoteen 1992 mennessä 1990-luvun alkuvuosien syvä lama ollut muuttanut tätä tilannetta (Nordberg, 1994). Sensijaan (brutto)palkkaerot ovat Suomessa suhteellisen suuria moniin muihin teollisuusmaihin verrattuna - ne vastaavat suurin piirtein OECD:n keskitasoa. Pohjoismaista palkkaerot näyttävät olevan suurimmat Suomessa: Suomelle laskettu Gini-kerroin on 23 (vuoden 1987 tilanne) verrattuna 19 Tanskassa (1990) ja 17 Norjassa (1989) sekä Ruotsissa (1991) (Asplund ym., 1995). Vertailu on mielenkiintoinen myös siitä syystä, että se perustuu jokaisesta maasta yksilötason aineistoihin eikä aggregoiduihin palkkatilastoihin. Toisaalta vertailua voidaan kritisoida siitä, että se kuvastaa tietyn vuoden tilannetta ja että vertailuvuodet lisäksi vaihtelevat maiden välillä. Mutta laajempaa ja yksityiskohtaisempaa nimenomaan yksilötason aineistoihin perustuvaa palkkarakenteiden vertailua pohjoismaista ei ole tehty aina- 525

2 Työmarkkinat murroksessa - KAK 4/1995 kaan toistaiseksi. Tosin tällainen tutkimusprojekti on suunnitteilla. Se käynnistyy ensi vuoden puolella, jos rahoitus järjestyy. Kansainvälisiä yksilötason aineistoihin perustuvia vertailuja palkkaerojen ja palkkahajonnan kehityksestä eri maissa on hyvin vähän. OECD keräsi pari vuotta sitten olemassa olevat tutkimustiedot katsausartikkeliin, joka julkaistiin vuoden 1993 Employment Outlook'issa. Tässä vertailussa Suomi on hyvin huonosti esillä siitä yksinkertaisesta syystä, että tarvittavaa yksilötason aineistoa ei juuri löytynyt. Tilanne on kuitenkin hiljalleen paranemassa, mutta on edelleen suhteellisen surkea muun muassa muihin pohjoismaihin verrattuna. OECD:n vertailusta ilmenee, että palkkaerot kasvoivat 1980-luvulla kahdessatoista OECDmaassa seitsemästätoista tutkitusta, ml. Ruotsissa. Palkkaerojen kasvu on kuitenkin yleisesti ottaen ollut varsin pientä, lukuunottamatta Englannissa ja USAssa. Viidessä maassa palkkaerot pysyivät 1980-luvulla suurin piirtein muuttumattomina. Tästä joukosta löytyy kolme pohjoismaata: Norja, Tanska sekä Suomi. Tor Erikssonin ja Markus Jäntin hiljattain tekemät laskelmat palkkaerojen kehityksestä Suomessa ajanjaksolla antavat kuitenkin hieman erilaisen kuvan (kuvio 2). Heidän väestörekisteriaineistoon perustuvat laskelmansa viittaavat siihen, että palkkaerot kaventuivat 1970-luvulla sekä 1980-luvun alussa, mutta kasvoivat merkittävästi vuodesta 1985 vuoteen 1990 vieden palkkaerojen suuruuden miltei takaisin vuoden 1975 tasolle. Sama kehitys näyttää tapahtuneen sekä miesten että naisten paikoissa. Merkillepantavaa on, että Erikssonin ja Jäntin tulosten mukaan palkkaerojen kasvu Suomessa ajanjaksolla olisi ollut suurin piirtein samaa luokkaa kuin Englannissa vastaavalla ajanjaksolla! Erikssonin ja Jäntin tulokset osoittavat niin- ikään, että palkkaerojen kasvu 1980-luvun loppupuolella selittyy muutoksilla palkkajakauman molemmissa ääripäissä (kuvio 3). Toisin sanoen, korkeapaikkaisten suhteellinen palkkaasema on vahvistunut samalla, kun matalapaikkaisten suhteellinen palkka-asema on heikentynyt olennaisesti. Omissa tutkimuksissani palkkaerojen ja palkkahajonnan kehityksestä olen hyödyntänyt Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT) yksilötason palkka-aineistoa. Tutkimustulokseni koskevat siten TT:n jäsenyrityksiä eli käytännössä läjlinnä yksityistä tehdasteollisuutta. Tulokseni viittaavat siihen, että palkkaerot toisaalta eri palkansaajaryhmien välillä ja toisaalta eri ryhmien sisällä ovat pysyneet lähestulkoon muuttumattomina viimeisten 15 vuoden aikana (kuviot 4 ja 5). Kuviot ovat mielenkiintoisia myös sen takia, että ne sisältävät vertailevia tuloksia Ruotsista. Ruotsiin verrattuna voidaan todeta, että työntekijöiden väliset palkkaerot ovat huomattavasti suuremmat Suomessa, kuten ovat myös miestoimihenkilöiden väliset palkkaerot. Nämä tulokset eivät ole mielestäni ristiriidassa Erikssonin ja Jäntin tulosten kanssa. Heidän tuloksensa näet osoittavat, että palkkaerot kasvoivat 1980-luvun loppupuolella ensisijaisesti yksityisellä ja julkisella palvelusektorilla. Teollisuudessa sensijaan tapahtui yleisesti ottaen vain pienempiä muutoksia. 2. Toimialojen ja toimipaikkojen väliset palkkaerot Yleisten palkkaerojen ohella on viime vuosina kiinnitetty varsin paljon huomiota myös toimialojen välisiin palkkaeroihin. Kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että toimialojen väliset palkkaerot ovat hyvin samansuuntaisia eri teollisuusmaissa: toimiala, joka osoittautuu 526

3 Rita Asplund korkeapalkkaiseksi (matalapalkkaiseksi) toimialaksi yhdessä maassa on yleensä korkeapalkkainen (matalapalkkainen) toimiala myös muissa teollisuusmaissa. Tämä pätee vaikka huomioidaan, että työvoiman rakenne, osaaminen ja työtehtävät vaihtelevat niin toimialojen välillä kuin maiden välillä. Toisin sanoen toimialoille estimoidut palkkapreemiot eri teollisuusmaissa korreloivat yllättävänkin voimakkaasti (ks. esim. Lausten, 1995). Lisäksi tutkimustulokset osoittavat, että toimialoittaiset palkkaerot ovat muuttuneet hyvin vähän yli ajan. Korkeapalkkaiseksi (matalapalkkaiseksi) luokiteltu toimiala siten yleensä pysyy korkeapalkkaisena (matalapalkkaisena) toimialana. Toimialojen palkkarakenteen yhtäläisyydet näkyvät kuviossa 6, jossa ovat neljän pohjoismaan toimialoittaiset palkkaerot tilanteessa, jossa työvoiman erilaiset ominaisuudet ja työtehtävät on vakioitu. Tosin löytyy myös näkyviä eroja, joiden syiden selvittäminen olisi mielenkiintoinen tutkimustehtävä. Toimialoittaiset palkkaerot ovat pienimmät Ruotsissa, selvästi suuremmat Tanskassa ja suurimmat Norjassa ja Suomessa. Verrattuna USAan toimialoittaiset palkkaerot pohjoismaissa ovat kuitenkin selvästi pienemmät. Toinen palkkaerojen dimensio, joka on viime vuosina noussut esille on erikokoisten toimipaikkojen ja yritysten väliset palkkaerot. Tästä aiheesta on hiljattain valmistunut pohjoismaita vertaileva tutkimus (Albeek ym., 1995b). Kuviossa 7 on esitetty erikokoisten toimipaikkojen välillä esiintyvät palkkapreemiot tilanteessa, jossa työvoiman erilaiset ominaisuudet (kuten koulutus) on vakioitu. Lopputulos ei juuri muutu, vaikka työvoiman työolosuhteet, järjestäytymisaste sekä monet muut keskeiset työmarkkinatekijät vakioidaan. Edelleen suuremmat toimipaikat näyttä- vät maksavan parempia palkkoja. Taas kerran palkkaerot osoittautuvat pienimmiksi Ruotsissa. Todennäköisesti Suomea koskevat tulokset olisivat lähempänä Norjaa ja Tanskaa koskevia tuloksia, jos myös Suomen aineisto kattaisi koko yksityisen sektorin eikä pelkästään tehdas teollisuutta. Yllättävin tulos on kuitenkin se, että lukuunottamatta Ruotsia nämä palkkaerot erikokoisten toimipaikkojen välillä ovat hyvin lähellä USAsta saatuja vastaavia tuloksia. Erilaiset työmarkkinainstituutiot eivät siis näytä vaikuttavan merkittävästi erikokoisten toimipaikkojen välillä vallitseviin palkkaeroihin. Käynnissä on myös projekti, jossa tutkitaan ammattiryhmien välillä esiintyviä palkkaeroj a pohjoismaissa. 3. Koulutuksen ja työkokemuksen merkitys Palkkaerojen on kansainvälisissä tutkimuksissa todettu kehittyvän hyvin samalla tavalla kuin eripituisen koulutuksen ja työkokemuksen hankkineiden väliset 'palkkaerot. Eli kasvavat palkkaerot selittyvät pitkälti kasvavilla palkkaeroilla enemmän ja vähemmän koulutettujen välillä sekä pitemmän ja lyhyemmän työkokemuksen hankkineiden välillä. Sama pätee supistuvien palkkaerojen osalta. Mainittakoon muutama esimerkki. USAssa ja Englannissa sekä yleiset palkkaerot että eri koulutusryhmien ja ikäryhmien väliset palkkaerot ovat kasvaneet nopeasti (Davis, 1992). Samaa koskee Ruotsia (Edin & Holmlund, 1992). Norjassa ja Tanskassa sensijaan yleiset palkkaerot kuten myös eripituisen koulutuksen ja työkokemuksen hankkineiden väliset palkkaerot pysyivät 1980-luvulla suurin piirtein muuttumattomina (Asplund ym., 1995). Minkälainen on tilanne Suomessa? Erikssonin ja Jäntin mukaan palkkaerojen nopea kasvu 527

4 Työmarkkinat murroksessa - KAK 4/ luvun lopussa selittyy ensisijaisesti kasvavilla palkkaeroilla eri palkansaajaryhmien sisällä eikä niiden välillä. Heidän tuloksensa viittaavat siis siihen, että eripituisen koulutuksen ja työkokemuksen hankkineiden väliset palkkaerot muuttuivat 1980-luvulla hyvin vähän. He toteavat, että eri palkansaajaryhmien sisäisten palkkaerojen kasvuun on Suomessa kiinnitetty hyvin vähän huomiota siitä huolimatta, että muutos on ollut varsin merkittävä ja että sama kehitys on havaittu monessa muussa teollisuusmaassa, muun muassa USAssa, Englannissa ja Ruotsissa. Valitettavasti Erikssonin ja Jäntin tutkimusperiodi päättyy vuoteen 1990, eikä siten kerro lamavuosina mahdollisesti tapahtuneista muutoksista. Suomen teollisuutta koskevat tutkimustulokset viittaavat vuorostaan siihen, että palkkaerot ja palkkahajonta ovat pysyneet lähestulkoon muuttumattomina ajanjaksolla samalla, kun koulutuksen, työkokemuksen ja senioriteetin (= nykyisen työsuhteen keston) palkkavaikutukset ovat heikentyneet varsin merkittävästi (Asplund, 1994a,b,c,1995a,b). Eli inhimillistä pääomaa näin mitattuna palkitaan yhä huonommin suomalaisessa teollisuudessa. Katsotaan joitakin tuloksia koskien teollisuuden toimihenkilöitä. Tulokset perustuvat TT:n palkka-aineistoon. Kuviossa 8 kuvataan koulutuksen tuottoasteen kehitystä eri koulutusasteilla eli verrataan toimihenkilöitä, jotka eroavat toisistaan ainoastaan hankitun koulutuksen suhteen. Toisin sanoen on yritetty vakioida mahdollisimman laajasti muut toimihenkilöiden välillä esiintyvät erot. Kuvio osoittaa, että etenkin korkea-asteen koulutuksen tuottoasteet ovat selvästi heikentyneet 1980-luvulla. Ottaen huomioon tuloverotuksen kiristyminen tarkastelujaksolla, tuottoasteen heikkeneminen olisi ollut vieläkin voimakkaampaa, jos tarkastelun kohteena olisi ollut koulutuksen vaikutus nettopalkkoihin eikä bruttopalkkoihin. Merkillepantavaa on myös korkeintaan peruskoulun suorittaneiden ja muutaman lisävuoden ammatillisessa koulussa suorittaneiden toimihenkilöiden olematon palkkaero. Koulutuksen tuotto aste on heikentynyt olennaisesti myös teollisuustyöntekijöiden keskuudessa (Asplund, 1994b). Mistä koulutuksen tuottoasteen heikkeneminen johtuu on kysymys, johon haetaan vastausta käynnistymässä olevassa tutkimusprojektissa. Eripituisen työkokemuksen hankkineiden palkkaero on niinikään pienentynyt (Asplund, 1995b). Sama on tapahtunut vastapalkattujen ja pitempään samassa työsuhteessa olleiden palkkaerojen osalta (kuvio 9). Pitkä työsuhde on usein muodostunut peräti dismeriitiksi. Tällainen kehitys tuskin kannustaa jatkuvaan koulutukseen työelämässä - tarve, joka yhä useammin tuodaan esille työmarkkinapoliittisessa keskustelussa. 4. Palkkaliikkuvuus Palkkaerojen ja niiden kehityksen tarkastelu ei kuitenkaan kerro, mitä palkkajakauman sisällä tapahtuu eli miten yksittäiset palkansaajat liikkuvat eri palkkatasojen välillä ja etenkin suhteessa toisiin palkansaajiin. Palkkaerot saattavat kasvaa samalla, kun yksittäisten palkansaajien suhteellinen asema palkkajakaumassa pysyy muuttumattomana. Toisaalta lähestulkoon muuttumattomat palkkaerot saattavat kätkeä huomattavaa liikkuvuutta palkkajakauman sisällä. Tällaista tutkimustietoa löytyy toistaiseksi hyvin vähän siitä huolimatta, että se toisi tärkeää taustatietoa keskusteluun minimipalkoista ja uusien työpaikkojen luomisesta. Aiemmin todettiin, että palkkaerot pysyivät 1980-luvulla suurin piirtein muuttumattomina 528

5 Rita Asplund muun muassa Tanskassa. Samanaikaisesti kuitenkin Tanskaa koskevat tutkimustulokset osoittavat, että palkansaajat liikkuvat suhteellisen paljon palkkajakauman sisällä ja erityisen nopeasti alimmasta palkkadesiilistä. Jo neljän vuoden päästä yli 80 prosenttia on siirtynyt alimmasta desiilistä ylöspäin palkkajakaumassa, eli alle 20 prosenttia kuuluu edelleen matalapalkkaisimpiin (Bingley ym., 1995). Tämän tuloksen on Tanskassa katsottu puhuvan minimipalkkasäännösten lieventämisen puolesta. Edelleen on todettu, että palkkaerot ja palkkahajonta suomalaisessa teollisuudessa ovat säilyneet lähestulkoon ennallaan ajanjaksolla Johtuuko tämä siitä, että palkansaajat liikkuvat hyvin vähän palkkajakauman sisällä eli heidän suhteellisen palkka-asemansa ei ole juuri muuttunut. Vai ovatko palkkaerot pysyneet muuttumattomina suuresta liikkuvuudesta huolimatta? Eli liikkuvatko palkansaajat suhteellisen nopeasti ylöspäin palkkajakaumassa samalla, kun uudet tulokkaat sijoittuvat palkkajakauman alapäähän ylöspäin siirtyneiden tilalle? Käynnissä on tutkimusprojekti, jossa Tanskassa tehtyä palkkaliikkuvuustutkimusta sovelletaan TT:n palkka-aineistoon. Palkkaliikkuvuuden laajuuden lisäksi projektissa yritetään myös selvittää, mitkä henkilökohtaiset ja työhön liittyvät ominaisuudet ovat voimakkaimmin vaikuttaneet havaittuihin liikkuvuustrendeihin. Tutkimus on kuitenkin vielä sen verran kesken, etten halua tässä esittää mitään Suomea koskevia tuloksia. 5. Lopuksi Tästä lyhyestä katsauksesta palkkaeroista Suomessa ja muissa maissa voi vetää ainakin kaksi loppupäätelmää. Ensiksi palkkaerot Suomessa eivät näytä olevan niin pieniä kuin yleensä väi- tetään tai halutaan uskoa. Toiseksi Suomen teollisuutta koskevat tutkimustulokset palkkaerojen, palkkahajonnan ja palkkaliikkuvuuden kehityksestä viittaavat siihen, että 1990-luvun lamavuodet eivät ole juurikaan vaikuttaneet pitkän ajan trendeihin. Kärjistäen voisi väittää, että teollisuuden työmarkkinat ovat laman aikana pitkälti toimineet samalla tavalla kuin ennen lamaa. Kirjallisuus Albeek, K, Arai, M., Asplund, R., Barth, E. & Stroyer Madsen, E., 1995a, Inter-Industry Wage Differentials in the Nordic Countries, teoksessa Westergård-Nielsen, N. (toim.), Wage Differentials in the Nordic Countries. North-Holland. (tulossa) Albeek, K, Arai, M., Asplund, R., Barth, E. & Stroyer Madsen, E., 1995b, Employer Size Wage Effects in the Nordic Countries. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Keskusteluaiheita No. 532, Helsinki. Päivitetty versio Asplund, R., 1994a, Palkkaerot Suomen teollisuudessa. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Sarja B91, Helsinki. Asplund, R., 1994b, Teollisuuden työntekijöiden palkat ja inhimillinen pääoma. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Keskusteluaiheita No. 484, Helsinki. Asplund, R., 1994c, Wage Differentials, Wage Mobility and Skills in Finnish Industry. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Keskusteluaiheita No. 525, Helsinki. Asplund, R., 1995a, The Gender Wage Gap in Finnish Industry in Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Keskusteluaiheita No. 541, Helsinki. Asplund, R., 1995b, Är humankapital en lön. sam investering? Pohjoismaiden Taloudelli- 529

6 Työmarkkinat murroksessa - KAK 4/1995 sen Tutkimusneuvoston (NEF) kokoamassa ja julkaisemassa seminaariraportissa. (tulossa) Asplund, R. & Bingley, P., 1995, Wage Mobility in Finnish Manufacturing Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos. (tulossa) Asplund, R., Barth, E., le Grand, c., Mastekaasa, A. & Westergård-Nielsen, N., 1995, Wage Distribution across Individuals, teoksessa Westergård-Nielsen, N. (toim.), Wage Differentials in the Nordic Countries. North-Holland. (tulossa) Atkinson, A., 1995, Income Distribution in Europe and the United States. Keynote Speech at the 7th Annual EALE Conference in Lyon Bingley, P., Bj0m, N.H. & Westergård-Nielsen, N., 1995, Wage Mobility in Denmark Centre for Labour Market and Social Research, Aarhus, Working Paper Davis, SJ., 1992, Cross-Country Pattems of Change in Relative Wages. NBER Working Paper No Edin, P-A. & Holmlund, B., 1992, The Swedish Wage Structure: The Rise and Fall of Solidarity Poliey? Uppsala university, Department of Economies, Working Paper 1992:13. Eriksson, T. & Jäntti, M, 1995a, The Distribution ofeamings in Finland Ekonomisk-Statsvetenskapliga Fakulteten vid Åbo Akademi, Working Paper. Eriksson, T. & Jäntti, M., 1995b, The Distribution of Earnings in Finland Moniste. Lausten, M., 1995, Inter-Industry Wage Differentials in Denmark? Moniste. Nordberg, L., 1994, Inkomstfördelningen i ett intemationellt perspektiv, Ekonomiska Samfundets Tidskrift 3/1994, ss OECD, 1993, Employment Outlook Paris. 530

7 Rita Asplund Kuvio 1. Käytettävissä olevien tulojen jakautuminen kulutusyksikköä ja henkilöä kohden 1980-luvulla Gini-kertoimella mitattuna Gini-kerroin, % D 1980-luvun 1980-luvun alussa lopussa Gini-kerroin, % o L..-'----_ SUOMI RUOTSI ENGLANTI KANADA USA o Lähde: Nordberg (1994) Kuvio 2. Palkkahajonnan kehitys Suomessa ajanjaksolla logaritmoitujen vuosiansioiden variaatiokertoimella mitattuna , 0.7 Kaikki Miehet Naiset ~::;~.f-'~ L...i.. -' '- -' '--' Lähde: Eriksson & Jäntti (199Sb) 531

8 Työmarkkinat murroksessa - KAK 4/1995 Kuvio 3. Palkkahajonnan kehitys Suomessa ajanjaksolla ylimmän (P90)ja alimman desiilin (PlO) sekä jakauman mediaanin (P50) suhteilla mitattuna 1.6, , 1.6 P90IPI0 P50IPI0 P901P ::: =.. ~.~.. ~.. ~.. =-=.~..._..._..._... ::: L-L- ----' '- ' '---' Lähde: Eriksson & Jäntti (1995b) Kuvio 4. Suomen teollisuuden toimihenkilöiden ja työntekijöiden (P90/P 10) palkkasuhteen kehitys vuosina sekä Ruotsin teollisuuden työtekijöiden vastaavan palkkasuhteen kehitys vuosina (P90IPIO) Toimihenkilöt/Suomi Työntekijät/Suomi TyöntekijätlRuotsi 1.6 " 1.6 " ; Lähde: Asplund (1994a) ja Edin & Holmlund (1992) 532

9 Rita Asplund Kuvio 5. Mies-ja naistoimihenkilöiden (P75IP25}-palkkasuhteen kehitys Suomessa vuosina ja Ruotsissa vuosina , , Suomi/miehet Ruotsi/miehet Suomi/naiset r-~======~ '----'-_-'--_--'---_-'---_'------'-_----'-_----'-_-L-_-'--_-'--_' '_----'-_----'-' Lähde: Asplund (199Sa) ja Edin & Holmlund (1992) 533

10 Työmarkkinat murroksessa - KAK 4/1995 Kuvio 6. Toimialoittaiset palkkaerot pohjoismaissa kun työvoimassa esiintyvät erot on vakioitu Kai vostoiminta ElintarviketeolL Tekstiiliteoll. Puutavara PaperiteoH. Kemiallinen teoll. Savi, lasi, kivi Metallien valm. Metalliteoll. Muu teoh. Sähkö Rakennus Tukkukauppa Vähittäiskauppa Hotelli, majoitus Kuljetus f f- - - L- f ~/~// ~/ ~ f f f f ~ ' ~---- ~ f dp=r f ///.///////// r::::1-' f c:::==:::::~~~~ f------' f bm:zza "... Puhtaanapi to f- _12Z222:ZZ222ZZZZ222ZZZZ222ZZ~,--~~~~_ --- Rahoitustoim ::l'//~//~/ /~/~/ /~/ ~// /;/" ~:~:~~~~:: _ rn = Opetus ym. Virkistystoim. Kotital. pal v. toim. f f f- - - I I I I I I I o %-ero toimialojen keskipalkasta 30 Tanska (1990) Suomi D Norja D Ruotsi (1987) (1989) (1981) Lähde: AIbeek ym. (1995a) 534

11 Rita Asplund Kuvio 7. Palkkapreemiot erikokoisten toimipaikkojen välillä pohjoismaissa % -ero keskipalkkatasosta , 10 5 o ~--~------~ ~------~------~ ~--~ ~ Tanska (1991) II Suomi (1985) ~ Norja (1989) ~ Ruotsi (1991) Lähde: Albrek ym. (199Sb) Kuvio 8. Koulutuksen keskimääräinen tuottoaste koulutusasteen mukaan vertailuryhmän ollessa korkeintaan peruskoulun suorittaneet), kaikka teollisuustoimihenkilöt Suomessa (TT: n jäsenyritykset) % % 60, KorkejJ-koulututkinto Alin korkea-aste ~pi keskiaste ~ ~ Alempi keskiaste r---~ =~-----= ~o -10~--~~--~--~~--~--~~--~--~~--~--~~ Lähde: Asplund (199Sb)

12 Työmarkkinat murroksessa - KAK 4/1995 Kuvio vuotta samassa työsuhteessa olleiden teollisuustoimihenkilöiden keskim. palkkapreemio verrattuna vastapalkattuun (työsuhteen keso <1 v.) % % \ \ \ \ I I Teollisuustoimihenkilöt 2 1 o o Tekniset toimihenkilöt ~ Kaikki toimihenkilöt -2-3~--~~--~--~~--~--~~--~--~~--~--~~ Lähde: Asplund (l995b) 536