Lietelantasäiliö C, Lakovaara RN:o 9:0, Tiviä Parikkala. Lietelantasäiliö D, Terävämäki RN:o 38:5, Tyrjä Parikkala.

Transkriptio

1 Etelä-Suomi Päätös Nro 8/2012/1 Dnro ESAVI/56/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Sikaco Oy:n ympäristönsuojelulain 35 :n mukainen ympäristölupahakemus, joka koskee emakkosikalan lupamääräysten tarkistamista sekä sikalan eläinmäärän jaksottaista lisäämistä ja muuttamista yhdistelmäsikalaksi niin, että sikalassa on 850 emakkopaikkaa ja 6000 lihasikapaikkaa, Parikkala LUVAN HAKIJA Sikaco Oy Rajasuontie Särkisalmi Y-tunnus: TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Sikala sijaitsee Parikkalan kunnan Mäntylahden kylässä kiinteistöllä Sikaco RN:o 6:162. Laajennuksen tuleva rakennuspaikka sijaitsee tiloilla Kärpänen RN:o 6:76 ja Ukonkallio RN:o 6:74 osoitteessa Rajasuontie 140, Särkisalmi. Nykyiseen emakkosikalaan kuuluu kaksi lietelantasäiliötä. Sikalan laajennukseen kuuluu kaksi uutta lihasikalaa ja kolme uutta lietelantasäiliötä. Voimassaolevassa luvassa on myönnetty ympäristöluvat neljälle lietelannan etäsäiliölle, jotka ovat: Lietelantasäiliö B, Kuoppiaho RN:o 10:21, Kinnarniemi Parikkala. Lietelantasäiliö C, Lakovaara RN:o 9:0, Tiviä Parikkala. Lietelantasäiliö D, Terävämäki RN:o 38:5, Tyrjä Parikkala. Lietelantasäiliö E, Harjula RN:o 29:31, Tyrjä Parikkala. HAKEMUKSEN VIREILLETULO Ympäristölupahakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE puh fax Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, Helsinki

2 2 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Eläinsuojalle, joka on tarkoitettu vähintään 250 emakolle, on oltava ympäristölupa ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohdan 11 a) perusteella. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohta 11 a) Valvontaviranomaisena toimii Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Luvat, sopimukset ja YVA Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on myöntänyt sikalalle ympäristöluvan Lupapäätöksen diaarinumero on 0401Y Parikkalan kunta on myöntänyt rakennusluvan nykyiselle emakkosikalalle Hakemusasiakirjoissa on luettelo lannan vastaanottajista (23 kpl) ja lannan levitykseen käytettävistä sopimuspeltoaloista. Sopimukset koskevat noin 662 hehtaarin peltoalaa Parikkalan kunnassa (22) sekä Enonkosken kunnassa (1). Sikalan suunnitellun laajennuksen johdosta sen toiminnasta on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisesti tehty ympäristövaikutusten arvioinnti. Arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto on annettu Asian diaarinumero on KAS-2007-R Kaavoitus Hakemuksen tarkoittama alue sijaitsee Parikkalan kunnassa. Selvityksen mukaan alueella ei ole voimassa olevaa yleis- tai asemakaavaa. Ympäristö on metsämaata. Lähialueella ei sijaitse asuinrakennuksia. TOIMINNAN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Sikalan ympäristö on metsämaata. Lähialueella ei sijaitse asuinrakennuksia. Parikkalan kunnan vanha kaatopaikka sijaitsee noin 500 metrin etäisyydellä sikalasta ja sen laajennusosasta. Etäisyys lähimpään asuntoon on 950 m, Oronmyllyn toimintakeskukseen 1600 m, lähimpään laavuun 600 m ja lähimpään reittiin 300 m

3 3 Sikalan ja kahden siihen liittyvän lietesäiliön rakennuspaikka on tasainen hiekkakangas, joka soveltuu erittäin hyvin rakentamiseen. Hiekkaa jatkuu ainakin 3-4 metrin syvyyteen. Sama maalaji on myös laajennushankkeelle varatulla alueella. Sikala ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Sikalan lähiympäristössä on kaksi pohjavesialuetta: Heralammin 1-luokan pohjavesialue, jossa sijaitsee Parikkalan kunnan vedenottamo, sekä Palanutkangas niminen 2-luokan pohjavesialue. Heralammin pohjavesialueen muodostumisalueen raja on noin 800 metriä länteen sikalahankkeen laajimmasta versiosta. Palaneenkankaan pohjavesialueen muodostumisalue on vastaavasti noin 1400 metriä itään Sikaco Oy:n nykyisestä tuotantorakennuksesta. Liikennöinti Sikacoon kulkee Palaneenkankaan muodostumisalueen läpi Sikaco Oy:n nykyinen ja tuleva toiminta sijaitsee Hiitolanjoen vesistöalueella. Hiitolanjoki saa alkunsa Simpeleeltä ja sen pituus on noin 53 kilometriä, mistä 8 km on Suomen puolella. Vesistöalueen laajuus on 1415 neliökilometriä ja Hiitolanjoki laskee Laatokkaan. Pääasiallisena vesistönä suomen puolella on Simpelejärvi. Sikaco Oy:n kohdalta pintavesien virtaama tapahtuu pääasiassa länsi-itä suunnassa Mälkiänalussuolle ja Heinäsuolle päin. Pintavedet virtaavat Kyynärpäänjoen- ja Romanonjoen kautta Simpelejärveen. Etäisyys Simpelejärvestä on noin 4 kilometriä LAITOKSEN TOIMINTA JA LAAJENNUSHANKKEEN KOKONAISKUVAUS Nykyinen toiminta Sikaco Oy:n nykyistä sikalatoimintaa harjoitetaan vuonna 2001 Mäntylahden kylään tilalle Sikaco RN:o 6:162 rakennetussa 850 emakkopaikan porsastuotantoyksikössä. Rakennus sijaitsee Rajasuontien ja Mälkiänmäen välissä hiekkakankaalla. Sikalarakennuksessa on myös rehunsekoitus-, sosiaali-, ruokala ja toimistotilat. Rakennus on noin 150 metriä pitkä ja 42 metriä leveä. Sikalan yhteydessä on kaksi noin tuhannen kuution lietesäiliötä. Lämpökeskuksella, jossa on 500 kw hakekattila ja 50 kw pellettikattila, hoidetaan sekä sikalan että käyttöveden lämmitys. Sikalan sijainti on tarkan harkinnan perusteella valittu 7 eri vaihtoehdon joukosta. Nykyiseen tonttiin päädyttiin, koska sen sijainti on hyvä suhteessa häiriintyviin kohteisiin ja se on kuitenkin toiminnallisesti edullisessa paikassa. Etäsäiliöt (4 kpl) sijaitsevat kilometrin päässä sikalarakennuksesta. Etäsäiliöiden paikkoja valittaessa on ne pyritty viemään levityspeltojen lähelle sekä sijoittamaan erilleen asutuksesta ja kauaksi taajamien läheisyydestä. Kaikkien etäsäiliöiden ympärille on vaihdettu routimaton massa (sora) ja säiliön ympärys pidetään kuivana salaojituksen avulla.

4 4 Tuotanto ja jätehuolto Emakkosikalassa tuotetaan porsaita, joista noin 95 % myydään kg painoisina. 5 % porsaista valitaan siitosporsaiksi mistä lopulta uusiksi ensikoiksi valitaan hiukan alle puolet. Karsitut siitossiat kasvatetaan noin 100 kg painoon ja myydään teuraaksi. Tuotannossa on noin 850 emakkoa keskimäärin 42 emakon ryhmissä. Ryhmäporsituksella pyritään tehokkaaseen ja tasaiseen tuotantoon, mikä on noin 400 porsasta/viikko. Nykyinen tuotanto on siis noin porsasta vuodessa. Porsaista noin puolet kasvatetaan teuraskypsiksi omistajien omissa sikaloissa ja toinen puoli menee teurastamon välitykseen. Sivutuotteena syntyy peltolannoitteena käytettävää lietelantaa noin 6000 kuutiota vuodessa (sisältää pesu ja sadevedet). Koko sikalassa on käytössä tietokoneohjattu kuivaruokkija ja lisäksi vieroitusosastolla on mahdollista käyttää tietokoneohjattua liemiruokkijaa. Sikalassa on oma rehustamo, jossa kullekin eläinryhmälle tarkoitettu rehu jauhetaan ja sekoitetaan. Rehu valmistetaan ostoviljasta ja valkuaistiivisteestä siten, että viljan (ohra) laatu määrää tehtävän seoksen sisällön. Imettäville emakoille ja vieroitetuille porsaille annetaan täysrehua. Rehua jaetaan emakoille 2-3 kertaa vuorokaudessa. Rehu varastoidaan sisätiloissa metallisiiloissa sikalan yhteydessä olevassa rehustamossa. Pääosa sikalan käyttämästä ohrasta ostetaan alueen viljelijöiltä. Sikalassa käytettävän rehun määrä kuiva-aineella mitattuna on noin 6150 kg/vrk eli noin 2,2 milj.kg /vuosi. Sikala kuuluu kunnallisen jätehuollon piiriin, ja hyödynnettävät jätteet kuten muovit, metallit ja paperit toimitetaan keräyspisteisiin. Kuolleet eläimet varastoidaan nk. raatohuoneessa, josta ne toimitetaan Euroopan neuvoston asetuksen 1774/2002 sivutuoteasetuksen mukaisesti poltettavaksi suurriskisen eläinjätteen polttolaitokseen Honkajoelle. Tekniset ratkaisut, BAT Vuonna 2001 rakennetun sikalan suunnittelussa pyrittiin hakijan mukaan rakennusteknisin ratkaisuin sekä eläinystävälliseen että mahdollisimman ympäristöystävälliseen lopputulokseen. Sikala päätettiin rakentaa nk. osaritiläratkaisuna, jossa ritilän osuus lattiasta olisi niin pieni kuin se käytännöllisesti olisi mahdollista. Sikalan lattiaratkaisulla pienennetään hajuhaittaa ja ammoniakin haihtumista minimoimalla lantaa haihduttava pinta-ala. Karsinoiden pinta-alasta 1/3 osa on ritilää ja 2/3 osaa kiinteää lattiaa. Lisäksi hajuhaitan pienentämiseksi poistoilma ohjataan katon kautta laajentavia diffuusoreita apuna käyttäen mahdollisimman korkealle, jotta ilma laimentuisi mahdollisimman suureen ilmamäärään. Sikalan ruokintaratkaisulla pyritään myös ympäristökuormituksen pienentämiseen. Jokaiselle eläinryhmälle annetaan tuotantovaiheen mukainen

5 ruokinta kuivaruokkijalla. Kuivaruokkijan etuna on, että emakon energiansaanti on turvatumpaa korkean tuotannon vaiheessa kuin liemiruokintaratkaisuissa. Näin rehua ei mene hukkaan, vaan ravinteet tulevat täysimääräisesti hyötykäyttöön. Energia ja veden käyttö Sikacossa on käytössä hakelämmitysjärjestelmä ja tarvittavan hakkeen toimittaa Biowatti Oy. Sikalan nykyinen energian tarve on vuositasolla 200 MWh sähköä ja 1700 MWh hake- ja pellettilämmityksellä tuotettua lämpöenergiaa. Sikalalle on vuonna 2001 tehty oma muuntaja, joka riittää toiminnan tarpeisiin jatkossakin. Lisäksi varavoimajärjestelmänä on traktorikäyttöinen generaattori. Nykyisen toiminnan vedenkulutus on noin 5500 kuutiota vuodessa. Sikalalla on kaksi porakaivoa ja arviointiohjelman jälkeen tehty rengaskaivo. Uusi rengaskaivo tehtiin sikalan alapuolelle ja sillä turvataan vedensaanti myös poikkeavina aikoina. Sikaco Oy tarkkailee sikalan alapuolista pohjaveden laatua jatkuvasti kolmen tarkkailuputken kautta. Vesi on analysoitu kahdesti vuodessa. Viimeisin analyysi liitteenä ja sanallisesti tulokset esitetään luvussa Sikalan pesuvedet ja saniteettitilojen jätevedet johdetaan myös lietesäiliöön. Lietteen varastointi ja käyttö Sikaco Oy:n nykyisessä sikalassa on käytössä lietelantajärjestelmä, joka perustuu niin sanottuun imulannanpoistojärjestelmään. Nykyisestä toiminnasta muodostuu lietelantaa noin 6000 kuutiota vuodessa (sis. pesu- ja sadevedet). Nitraattiasetuksen mukaisesti lietteen varastointiin tulee olla käytössä varastointitilat 12 kk aikana syntyvälle lietemäärälle. Sikalan yhteydessä on kaksi noin 1000 kuution lietesäiliötä. Lisäksi Sikacolla on käytössä 4 etäsäiliötä lietteen varastointiin. Etäsäiliöt sijaitsevat Parikkalan kunnassa Tiviän kylässä, Kinnarniemessä ja 2 kpl Tyrjällä. Etäsäiliöiden kapasiteetti on yhteensä noin 4000 kuutiota. Etäsäiliöiden sijoittelussa on huomioitu levitykseen soveltuvien peltojen sijainti. Sikaco Oy:llä on lannanlevityssopimus 23 maatilayrittäjän kanssa. Käytettävissä on levitysalaa 662 hehtaaria, mikä ylittää vaadittavan pinta-alan yli kaksinkertaisesti. Liete kuljetetaan etäsäiliöihin suurimmaksi osaksi Sikaco Oy:n omalla kuorma-autolla, jonka kuljetuskapasiteetti on noin 15 kuutiota/kuorma. Kuljetukset pyritään tekemään kelirikkoajan ulkopuolella. Lantakuormia ajetaan näin vuosittain noin 400 kappaletta. Lietteen levitys hoidetaan vastaanottajien toimesta. Levitys tapahtuu pääosin keväisin toukotöiden yhteydessä. Sikalan lietteen käyttöä peltolannoitteena ohjaavat käytännössä ympäristötuen ehdot. Ehtojen mukaan fosforia voi levittää enintään 20 kg/ha ja fosforista lasketaan kasveille käyttökelpoiseksi 75 %. Fosfori tase on määritelty 5

6 ympäristölupien myöntämiseen liittyvän ympäristöministeriön ohjekirjeen (YM 2002) 1 liitteeseen, jonka mukaan emakko porsaineen tuottaa fosforia 8,5 kg ja lihasika 2,5 kg/lihasikapaikka/vuosi. Arvot perustuvat sikaloiden keskimääräiseen tuotokseen, mutta sikalakohtaiset erot voivat olla suuriakin. Sikaco Oy:n lantanäytteet ovat olleet selvästi ohjemäärien alapuolella. Lietemääriä arvioitaessa käytetään emakkopaikan tuottamana lietemääränä 7 kuutiota vuodessa ja lihasikapaikan tuottamana määränä 2 kuutiota vuodessa. Ympäristöministeriön uuden ohjeistuksen mukaan sikaloiden levitysaluetarve on noussut aiemmasta noin 20 %. Taulukossa 1. on esitetty nykyisen tuotannon luvut ja tarpeelliset levitysalat. 6 Taulukko 1. Lietteen määrä ja lannanlevitysala vaade nykyiselle tuotannolle Emakoita kpl Lietettä m3/vuosi Kasveille käyttökelpoista fosforia vuodessa kg Pellon tarve ha/vuosi ennen ja nyt + 20 % ha / 325 ha Laajentamis- ja keskittämishanke ja sen toiminnan kuvaus Sikaco Oy:n ja sen osakkaiden sikalatoimintojen kehittämishanke on luonnollista jatkoa sianlihatuotannon tehostamiseksi. Sikataloudessa on tavallista, että yksikkökokoa kasvattamalla ja uusia tekniikoita hyödyntämällä tehostetaan tuotantoa ja sikatalouden kilpailukykyä. Sikatalouden laajentamishankkeessa otetaan hakijan mukaan huomioon ympäristökysymykset BAT-tekniikan käyttämisellä kaikissa mahdollisissa ympäristövaikutuksissa. Laajennushankkeen ensimmäisessä vaiheessa on tarkoituksena rakentaa noin 3000 neliömetrin lihasikakasvattamo Sikaco Oy:n nykyisen porsitussikalan länsipuolelle noin 70 metrin päähän nykyisestä rakennuksesta. Rakennus sijoitetaan Rajasuontien varteen Mälkiänmäen juurelle kuten nykyinenkin tuotantorakennus. Rakennukseen tulisi noin 3000 lihasikapaikkaa. Ensimmäisen vaiheen jälkeen Sikaco Oy ja rakennettava lihasikala tuottaisivat vuodessa noin kuutiota lietelantaa. Hankkeen toisessa vaiheessa laajennetaan ensimmäisessä vaiheessa rakennettua lihasikalaa noin 6000 neliömetrin kokoiseksi. Sikalan kokonaiskapasiteetti olisi tällöin 6000 sikapaikkaa. Tämän vaiheen toteutuessa Sikaco Oy:n kaikki porsaat kasvatettaisiin uudessa lihasikalassa. Toisen vaiheen toteuduttua Sikaco Oy ja uusi lihasikala tuottaisivat noin kuutiota lietelantaa. Hankkeen toisen vaiheen toteuduttua Sikaco Oy:n omistajien omien lihasikaloiden tuotannosta luovutaan. Tällöin omien sikaloiden yhteydessä

7 olevia lantavarastoja ja levitysalueita tultaisiin hyödyntämään Sikaco Oy:n toiminnassa. Laajentamis- ja keskittämishankkeen toimenpiteet Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa (VE 1) rakennetaan nykyisen emakkosikalan yhteyteen 3000 lihasika paikkaa käsittävä lihasikala tarvittavine lietevarastoineen. Tässä vaiheessa Sikaco Oy ei enää laita porsaita teurastamon välitykseen, vaan kaikki tuotetut porsaat kasvatetaan omistajien omissa sikaloissa ja Sikaco Oy:n yhteyteen rakennetussa lihasikalassa. Vaiheessa 2 (VE 2) laajennetaan lihasikalaa siten, että sen kapasiteetiksi tulee 6000 lihasikapaikkaa. Tässä vaiheessa omistajien omat lihasikalat jäävät pois lihantuotannosta ja koko sikalatoiminta keskittyy Sikacon nykyiseen toimipaikkaan. Tekniset ratkaisut Laajennusvaiheen ensimmäinen osa toteutetaan mitoittamalla lihasikalan osastokoko sellaiseksi, että se sopii parhaiten Sikaco Oy:n porsastuotantoon. Lisäksi suunnitelmassa huomioidaan teuraskuljetusautojen kapasiteetti, jotta eläinkuljetusten määrä optimoidaan mahdollisimman pieneksi. Käytännössä tämä merkitsee lihasikalan osastoimista noin 192 lihasian osastoihin ja 16 lihasian karsinoihin. Lihasikaloissa toteutetaan samaa tekniikkaa, kun emakkosikalassakin eli tehdään nk. osaritilä ratkaisu. Tällöin karsinoiden pinta-alasta on ritilää 1/3 osaa ja kiinteää lattiaa 2/3 osaa. Toimenpiteellä pienennetään lantaa haihduttavaa pinta-alaa mahdollisimman pieneksi. Lihasikalan yhteyteen rakennettavat lietesäiliöt täytetään alta täyttönä ja niihin sijoitetaan kelluva kate. Lisäksi lietekuiluihin on mahdollista sijoittaa jäähdytysputket, joiden avulla lietettä jäähdytetään haihtumisen vähentämiseksi. Jäähdyttämisestä saatava lämpö käytettäisiin lihasikalan lämmittämiseen. Laajennusvaiheen toisessa osassa (VE 2) monistetaan vaiheessa 1 rakennettu sikala jatkamalla sikalarakennusta Sikaco Oy:tä poispäin. Energian ja veden tarve Sikaco Oy:n nykyiset kaivot riittävät tarvittavalle vesimäärälle. Lisäksi nykyisen muuntajan kapasiteetti riittää sähköntarpeeseen hankkeen eri vaiheissa. Lämpöenergian tarpeen vähäinen kasvu johtuu siitä, että lihasikalaa ei juuri tarvitse lämmittää, vaan eläimet itse tuottavat tarvittavan lämpöenergian. Lihasikalan lämmitystarve (lannan jäähdytyksestä saatavan lämmön lisäksi) voidaan hoitaa joko nykyisestä lämpökeskuksesta tai tarvittaessa sähköpuhaltimin. Lämpöä lihasikala tarvitsee erityisesti pesujen yhteydessä jolloin pesty tyhjä osasto pitää saada kuivaksi, sekä siinä vaiheessa, kun osastoja täytetään. Taulukossa 2. on esitetty arvio veden ja energian kulutuksesta hankkeen eri vaiheissa 7

8 8 Taulukko 2. Arvio veden ja energian kulutuksesta hankkeen eri vaiheessa Emakoita/lihasikoja kpl Sähköenergian tarve, Mwh/vuosi Veden tarve kuutiota/vuosi Lämpöenergiantarve, Mwh/vuosi Nykytilanne 850/ VE 1 850/ VE 2 850/ Lietteen varastointi ja käyttö Lihasikala yksiköt on tarkoitus toteuttaa lietelantamenetelmällä mikä on käytössä emakkosikalassakin. Rakennettavien lihasikaloiden yhteyteen rakennetaan tarvittavat lietesäiliöt (6000 kuutiota) ja mahdollisesti haetaan uusia etäsäiliöiden paikkoja Parikkalan kunnan alueelta. VE 2 toteutuessa hyödynnetään nykyisten lihasikaloiden lantavarastot ja lietteenlevitysalueet, koska sikalatoimintojen keskittyessä täysin Sikaco Oy:n yhteyteen jäävät nykyiset lihasikalat pois tuotantokäytöstä. Taulukossa 3. on esitetty nykyisen tuotannon luvut ja tarpeelliset levitysalat laskettuna ympäristöministeriön sekä uusien että vanhojen ohjeiden mukaan. Taulukko 3. Nykyisen ja vertailtavien vaihtoehtojen mukainen lietemäärä sekä tarvittava levitysala Emakoita/Lihasikoja kpl Lietettä m3/vuosi Kasveille käyttökelpoista fosforia vuodessa kg Pellon tarve ha/vuosi aiemmin ja nyt + 20 % Nykytilanne ha / 325 ha VE 1 850/ ha/ 662 ha VE 2 850/ ha /1000 ha Sikaco Oy:llä on valmiina lietteenlevitysalaa 662 hehtaaria joka riittää juuri VE 1 mukaiseen tarpeeseen. VE 2 toteutuksen jälkeen Sikaco Oy:n omistajien omat peltoalat ovat käytettävissä myös levitysalaksi, joten VE 2 mukainen peltoala on jo tavallaan olemassa. Liikennöinti Liikennöinti sikalalle tapahtuu valtaosin VT 14 kautta (Särkisalmi-Savonlinna) Kososen tasoristeyksen kohdalta. Tasoristeyksen ja VT 14 välinen etäisyys on vain noin 20 metriä. Siksi yhdistelmäajoneuvojen turvallisuuden kannalta parempi vaihtoehto on ajaa Myllynsuluntien ja Melkonniementien kautta Särkisalmen taajamaan ja siitä edelleen VT 6:lle. Sikaco Oy on osallistunut VT 14 risteyksen turvallisuuden parantamiseen maksamalla

9 osan kallionlouhinnasta ja raivaustöistä, joilla parannettiin näkyvyyttä risteysalueella. Taulukossa 4. on arvioitu liikennemäärät eri vaihtoehdoissa. 9 Taulukko 4. Liikennemäärät nykyisessä tuotannossa ja arviot vertailtavista vaihtoehdoista Kuljetukset Nykytilanne VE 1 VE 2 Porsaat nuppi/vko Teuraat nuppi/vko 0,5 3 6 Kuolleet eläimet nuppi/vko Rehut rekka/vko Liete(oma kuorma-auto)/vuosi Liete Sikacosta suoraan pellolle traktorilla / vuosi Henkilöliikenne / vko Kaikki yhteensä vkr/vko/vuosi 8 / 54 / / 78 / / 103 / 5360 Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu Sikaco Oy hakee uutta ympäristölupaa Kyseessä on myös ympäristölupaehtojen tarkistus, mikä tehdään viiden vuoden jaksoissa. Ympäristölupaa haetaan nykyiselle toiminnalle ja mahdolliselle keskittämisja laajennushankkeelle. Laajennushankkeille VE 1 ja VE 2 ei ole laadittu aikataulua ja aikaisin mahdollinen rakentamisaikataulu on vuonna Päätöksiä ensimmäisenkään vaihtoehdon toteuttamisesta ei ole vielä tehty ja toteuttamiseen vaikuttaa osaltaan myös investointitukien saatavuus. Ympäristölupaa haetaan VE 2 mukaiselle kapasiteetille, vaikka todennäköistä on että jos rakentamaan ryhdytään, toteutetaan ensimmäisenä VE 1 mukainen sikala. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA -VAIKUTUKSET Toiminnasta syntyviä päästöjä ovat mahdolliset ravinnepäästöt vesistöön ja pohjavesiin sekä hajuainepäästöt ilmaan. Vaikutukset pohjavesiin on esitetty tarkkailua koskevassa luvussa päätöksen sivuilla 13 ja 14. Lannan käsittely Suurimmat riskivaiheet päästöille ovat lannan käsittely, varastointi ja levitys. Lannanlevitystekniikat kehittyvät kuitenkin koko ajan. Tästä esimerkkinä on lietteen levittäminen viljakasvustoon alkukesällä, kun vilja on jo orastunut. Levitystekniikan osalta menetelmät, joissa liete sijoitetaan maahan, ovat ravinnekierron kannalta tehokkaimpia ja samalla ympäristöystävällisimpiä. Toimintatapa on yleistymässä, ja se parantaa ravinteiden hyväksi-

10 Päästöt ilmaan Melu ja liikenne käyttöä. Muutoinkin levitysajankohdalla on suuri merkitys mahdollisen vesistökuormituksen syntyyn. Kevät- ja kesälevitys ovat ravinteiden kierron kannalta parhaita ajankohtia lietteenlevitykseen. Varastoinnin päästöjä vesistöön ja pohjavesiin sekä ilmaan minimoidaan varastoimalla lanta asianmukaisissa katetuissa lannan varastointitiloissa. Vuotuiset sikaloista tulevat ammoniakkipäästömäärät on arvioitu ympäristövaikutusten arviointiselvityksessä nykyisen sikalan sisäilman ammoniakkipitoisuusmittausten ja ilmanvaihdon keskivirtauksen perusteella. Ammoniakkipäästöksi arvioidaan nykytilanteessa noin kg/vuosi. Vaihtoehdossa VE1 ammoniakkipäästöiksi arvioitiin 8400 kg/vuosi ja VE2:ssa kg/vuosi. Sikalan tuottaminen hajuaineiden kokonaispäästöjä on arviointiselostuksessa arvioitu muualla sijaitsevissa vastaavissa sikaloissa tehtyjen hajumittausten ja -selvitysten perusteella. Laatuna on käytetty hajuyksiköitä (hy). Nykyisessä sikalassa (VE 0) hajupäästö olisi milj. hy/h tasolla. Vastaava taso vaihtoehdossa VE1 olisi milj. hy/h ja VE2:n mukainen päästö olisi milj. hy/h. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on tehty johtopäätös, että Sikaco Oy:n nykyisen toiminnan ja laajennushankkeen hajupäästöjen yhteisvaikutukset voidaan rajata 500 metrin etäisyydelle sikalan ulkoseinistä mitaten. Ilmasuunnista etelässä, lounaassa, lännessä pohjoisessa ja kaakossa maaston muodot estävät hajun leviämistä. Siksi hajun pinta-alallinen leviäminen tapahtuu suurimmaksi osaksi koilliseen ja itään. Suotuisissa olosuhteissa kesällä (1,5-3,0 m/s tuuli) on arvioitu sikalan tuottaman hajun havaittavan maksimietäisyyden olevan sikalasta katsoen koilliseen: vaihtoehdossa VE0 noin 300 metriä, VE1 noin 450 metriä ja VE2 noin 500 metriä. Häiritsevän etäisyyden voidaan arvioida olevan puolet havaittavasta etäisyydestä. Hajun arvioidulla leviämisalueella ei sijaitse muita rakennuksia, asutusta eikä muita häiriintyviä kohteita. Sikalan tuottaman hajun vähentämiskeinoja ovat mm. ruokinnan optimointi (tuotantovaiheen mukainen ruokinta) rehun koostumus ja ruokintatavan valinta. Sikalan teknisillä ratkaisuilla, kuten karsina ja kuilurakenteilla, ilmastoinnilla ja lämpötilansäätelyllä sekä lietealtaiden kattamisella on suuri merkitys hajupäästöön. Näiden asioiden kohdalla Sikacon ja laajennusvaihtoehtojen ratkaisut ovat hyvällä tasolla eli käytössä on paras käytettävissä oleva tekniikka. Pääosa lannasta levitetään multaamalla ja loput letkulevittimellä. Melua syntyy mm. toiminnan kannalta tarpeellisesta liikenteestä. Tilalla käy porsas-, teuras- ja rehuautot kolme kertaa viikossa. Liikenteen osalta liikenne- ja päästömääriä voidaan vähentää siirtymällä suuremman kuljetuskaluston käyttöön. Tämä edellyttää Kososen tasoristeyksen turvallisuuden takia liikenteen suuntaamista Melkonniementien kautta Särkisalmelle. Täl- 10

11 löin voi ilmetä merkittäviäkin pölyhaittoja etenkin kesäisin. Vaihtoehtoisesti rakentamalla Kososen tasoristeyksen kohdalle Valtatie 14:sta kiihdytyskaista tai pysäkki, mahdollistettaisiin yhdistelmäajoneuvojen turvallinen liikennöinti valtatielle. Tällöin liikenne kulkisi parasta reittiä sekä liikennemäärien, että mahdollisten pölyhaittojen osalta. Lietelannan kuljetuksesta muodostuu 100 suoraan pellolle vietävää traktorikuormaa vuodessa. Lisäksi lietelannan kuljetuksesta aiheutuu 1100 kuorma-autokuormaa. Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen Sikala kuuluu kunnallisen jätehuollon piiriin, ja hyödynnettävät jätteet kuten muovit, metallit ja paperit toimitetaan keräyspisteisiin. Kuolleet eläimet (arvio noin 10 tonnia vuodessa) varastoidaan nk. raatohuoneessa, josta ne toimitetaan Euroopan neuvoston asetuksen 1774/2002 sivutuoteasetuksen mukaisesti poltettavaksi suurriskisen eläinjätteen polttolaitokseen Honkajoelle. Yva-lain mukaiset selvitykset Ympäristölupahakemuksen mukaisen toiminnan ympäristövaikutukset on arvioitu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukaisella arviointimenettelyllä vuosien aikana. Arvioinnissa tarkasteltiin vaihtoehto 0:na (VE 0) sikalan toiminnan jatkumista nykyisellään vuonna 2002 valmistuneessa porsastuotantoyksikössä. Vaihtoehto 1:ssä (VE 1) toiminta porsitusyksikössä jatkuu nykyisellään, lisäksi rakennetaan 3000 m 2 :n lihasikala porsastuotantoyksikön länsipuolelle, jolloin tuotannossa olisi 850 emakkoa ja 3000 lihasikaa ja tuotettu lietelantamäärä vuodessa olisi noin m 3. Vaihtoehto 2:ssa (VE 2) toiminta porsastuotantoyksikössä jatkuu nykyisellään ja porsastuotantoyksikön länsipuolelle tehdään noin 6000 m 2 :n lihasikala, jossa kasvatetaan kaikki tuotetut porsaat. Tuotannossa olisi tällöin 850 emakkoa ja 6000 lihasikaa ja tuotettu lietelantamäärä vuodessa olisi noin m 3. YVA-selostuksesta annettu lausunto Kaakkois-Suomen elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus on hankkeen yhteysviranomaisena antanut hankkeesta lausuntonsa. Siinä todetaan muun muassa, että joistakin arviointiselostuksessa olleista puutteista huolimatta selostus sisältää riittävän kattavan tietopaketin, josta on hyötyä tulevissa suunnittelu-, lupa- ja kaavoitusprosesseissa. Arviointiselostus on laadittu lain mukaisesti ja yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon sisältö on pääosin otettu huomioon. Arvioinnissa esille tulleet puutteet tulee korjata tehtävillä lisäselvityksillä lupamenettelyn yhteydessä Biokaasulaitosta oli hankkeessa tarkasteltu periaatteellisella tasolla, mutta koska biokaasulaitoksen osalta ei lähdetä tähän hankkeeseen liittyen jatkosuunnitteluun, ei esitetyssä arviointiselostuksessa ole YVA-menettelyn edellyttämiä selvityksiä biokaasulaitoksen rakentamisesta. ELY-keskus pi- 11

12 tää biokaasulaitoksen rakentamista ympäristönsuojelullisestikin hyvänä hankkeena, ja toivoo, että hankkeeseen voitaisiin palata muussa yhteydessä uudelleen. Yhteysviranomaisen näkemyksen mukaan hankkeen merkittävimpinä ympäristövaikutuksina korostuvat laitosalueen läheisyydessä liikennevaikutukset, ammoniakkipäästöt ja haju sekä toisaalla lietteen levityksen vesistövaikutukset sekä etäsikaloiden käytöstä poistumisen tuomat vähenevät ympäristövaikutukset. Kokonaisuutena katsoen vesistövaikutukset eivät kuitenkaan kasvane, koska laajennushanke on luonteeltaan korvaushanke. Arviointiselostus on käsitelty YVA -lainsäädännön vaatimalla tavalla. Arviointiselostus kattaa YVA -asetuksen 11 :ssä mainitut arviointiselostuksen sisältövaatimukset. Lausunnossa on myös nostettu esiin joitakin puutteita, jotka tulisi korjata ympäristölupavaiheessa: Sikalan välittömässä läheisyydessä on viime vuosina tarkkailtu pohjavesiä ympäristöluvan ehtojen perusteella. Varsinaisessa arviointiselostuksessa tarkkailun tulokset on esitetty ainoastaan yhdestä tarkkailukierroksesta. Em. tarkkailun perusteella on havaittu kuitenkin nitraattityppipitoisuudessa huojuntaa ja ympäristölupahakemukseen tulisikin liittää yhteenveto ja asiantuntija-arvio pohjavesien tarkkailun tuloksista. Ympäristölupavaiheessa voitaisiin myös hajupäästöarviota tehtäessä vielä selvittää, löytyisikö uudempia selvityksiä hajun muodostuksen suhteen mahdollisimman samankaltaisilla tekniikoilla varustettujen sikaloiden hajupäästöistä. Hajupäästöjen torjunnasta tulisi vielä prosesseittain ja hajunmuodostumiskohteittain esittää arvio ympäristölupahakemuksessa. Samoin myös ammoniakkipäästöjen rajoittamisesta tulisi ympäristölupahakemuksessa esittää seikkaperäinen katsaus päästöjen muodostumiskohteittain ja myös lietteen levitys olisi hyvä ottaa siihen mukaan, koska ammoniakkipäästöt ovat myös merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä. Yhteysviranomainen esittää lisäksi, että ympäristölupahakemukseen liitettävään seurantaohjelmaan liitetään vähintään kertaluonteisesti tehtävä haju- ja ammoniakkipäästöjen mittaus. Hankkeen jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää huomiota myös mm. sammutusveden saatavuuteen ja pelastuskaluston käyttömahdollisuuksiin paloturvallisuuden osalta, lietteen varastointiin (myös etäsäiliöt huomioon ottaen) liittyviin riskeihin sekä kasvaneen eläinkuolleisuuden tilanteisiin. Ympäristölupahakemuksessa tulee esittää arvio onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista ja toimista häiriötilanteissa. Onnettomuusriskien hallinnan suunnittelussa tulee olla yhteistyössä alueellisen pelastusviranomaisen kanssa. Hankkeen vaikutusten seuranta tulee esittää ympäristölupahakemuksen yhteydessä ja siihen tulee sisällyttää myös hankkeen toteuttamisen seuranta haittojen ehkäisytoimineen sekä suunnitelma seurantatietojen raportoinnista. 12

13 13 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Sikalan vaikutuksia erityisesti pohjavesiin tarkkaillaan jo nykyisen toiminnan aikana. Samaa käytäntöä jatketaan laajennushankkeen jälkeenkin. Normaalioloissa rakennustekniset ratkaisut ovat sellaisia, että vaaraa pohjavesien pilaantumisesta ei ole. Myös sikalan sisäilman laatua ja ammoniakkipitoisuuksia tarkkaillaan liittyen työsuojelu- ja eläinsuojeluasioihin. Pohjaveden tarkkailu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen Parikkalan yhteissikalalle (Sikaco Oy) antamassa ympäristölupapäätöksessä (Dnro 0401Y ) on edellytetty, että luvan saaja tarkkailee pohjaveden laatua emakkosikalan lähialueelle rakennetuista pohjavesiputkista kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Sikaco Oy on suorittanut jatkuvasti pohjavesitutkimuksia tuotantorakennusten vieressä pohjaveden laadusta. Näytteenottoputkia on kolme ja ne rakennettiin marraskuussa Näytteenottoputkien sijainti on pohjaveden virtaussuunnassa sikalan yläpuolinen havaintoputki PVP1 (koordinaatit ) ja kaksi sikalan alapuolista havaintoputkea PVP2 (koordinaatit ) ja PVP3 (koordinaatit ). Pohjavesinäytteet on otettu ja analysoitu kahdesti vuodessa (keväällä ja syksyllä) Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy (ennen Saimaan Vesiensuojeluyhdistys Ry:n) toimesta. Pohjavesitarkkailuntulokset vuonna 2010 Kevään tarkkailukerralla (18.5) sikalan yläpuolisessa pohjavesiputkessa PVP1 vesi oli ph arvoltaan hapanta. Muilta osin vesi oli laadultaan hyvää; ravinteita (typpeä ja fosforia) oli niukasti (typpipitoisuudet olivat alle analyysien määritysrajojen) rautapitoisuus oli alle analyysien määritysrajan ja vesi oli hygieeniseltä laadultaan erittäin hyvää sekä hajutonta. Sikalan alapuolisessa pohjavesiputkessa PVP2 vesi oli hapanta. Muilta osin vesi oli moitteetonta ja vedenveden laatu oli erinomainen sekä vesi oli hajutonta. Nitraattityppipitoisuus oli hieman korkeampi kuin sikalan yläpuolisessa pohjavesiputkessa. Sikalan alapuolisessa pohjavesiputkessa PVP3 vesi oli hieman sameampaa kuin sikalan yläpuolisessa pohjavesiputkessa. Vesi oli hapanta. Veden nitraattipitoisuus oli hieman korkeampi kuin sikalan yläpuolisessa pohjavesiputkessa, mutta selvästi alhaisempi aiempaan tarkkailukertaan verrattuna. Muita ravinteita oli niukasti ja rautapitoisuus oli alle analyysien määritysrajan. Vesi oli hygieeniseltä laadultaan erittäin hyvää sekä hajutonta. Syksyn tarkkailukerran (25.10) sikalan yläpuolisessa pohjavesiputkessa PVP1 veden happitilanne oli hyvä. Vesi oli sameaa ja hieman hapanta ja liukoinen kokonaisfosfori oli lievästi kohollaan. Muilta osin vesi oli ladultaan hyvää. Sikalan alapuolisessa pohjavesiputkessa PVP2 veden happitilanne oli välttävä. Vesi oli lievästi sameaa ja selvästi hapanta. Muilta osin vesi oli

14 moitteetonta ja veden hygieeninen laatu oli erinomainen sekä vesi oli hajutonta. Sikalan alapuolisessa pohjavesiputkessa PVP3 pohjavesiputkessa vesi oli sameampaa ja liukoinen nitraattityppipitoisuus oli korkeampi sekä veden happitilanne oli heikompi kuin sikalan yläpuolisessa pohjavesiputkessa. Pohjaveden kehitys vuosina Sikalan ympäristön pohjavedenputken veden pinnankorkeudet ovat keskimäärin alentuneet vuosien aikana. Sikalan alapuolisen havaintoputken PVP3 veden pinnankorkeus on vaihdellut tarkastelujakson aikana putkista eniten. Alapuolisen PVP2 veden sameus on vähentynyt voimakkaasti. Myös putkien PVP1 ja PVP2 sameusarvot olivat hieman pienentyneet viime vuosina. Yläpuolisen pohjavesiputken PVP1 sähkönjohtavuuden arvot ovat keskimäärin tarkastelujakson aikana alentuneet ja putken PVP3 sähkönjohtavuus on hieman kohonnut. Vedet olivat keskimäärin värittömiä, eikä väriluvuista ole havaittavissa kehityssuuntia. Kemiallisen hapenkulutuksen (humus) pitoisuudet olivat laskeneet putkissa PVP1 ja PVP3. Putken PVP 2 COD Mn -tuloksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Vuonna 2010 ammoniumtyppipitoisuudet olivat keskimäärin alhaisemmat. Putken PVP3 ammoniumtyppipitoisuus on laskenut tarkastelujakson aikana. Korkeimmat nitraattipitoisuudet olivat putkessa PVP3. Selvästi korkein nitraattityppipitoisuus oli vuonna µg/l. Putkessa PVL1 oli poikkeuksellisen korkeat liukoisen raudan pitoisuudet vuosina 2004, 2005 ja Muutoin rautapitoisuudet olivat alhaisia. Yhteenveto Tulosten perusteella emakkosikalan vaikutus näkyi veden nitraattitypen kasvuna etenkin putkessa PVP3, sameuden kasvuna varsinkin putkessa PVP2 sekä lievänä sähkönjohtavuuden kasvuna. Sikalan alapuolisissa putkissa vesi oli keskimäärin sameaa ja hapanta. Vuosien tuloksia tarkasteltaessa veden sameusarvot olivat keskimäärin hieman pienentyneet, muiden parametrien osalta pitoisuuksissa oli vaihtelua putkikohtaisesti. Korkeimmat nitraattipitoisuudet olivat havaintoputkessa PVP3. Vesistä tehtävät analyysit ovat kokonaisuudessaan kattavat. 14 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Sikalan toimintaan, niin kuin muuhunkin kotieläintuotantoon liittyy aina riski ympäristöonnettomuudesta. Vaikka normaalitoiminnassa riskejä ei ympäristön kannalta ole, voi häiriötilanteissa tai onnettomuustilanteissa esiintyä ympäristöhaittoja. Toiminnan aikaisilla ympäristöongelmilla voi olla vakaviakin seurauksia alueen luontoon, ihmisten ja eläinten terveyteen sekä työllisyyteen. Riskitekijät liittyvät lietteen kuljetukseen ja levitykseen, kaasumaisten yhdisteiden pitoisuuksien nousuun, tulipaloihin, eläintauteihin, puhtaanveden saantiin sekä jätteiden ja jäteveden käsittelyyn.

15 15 Lietteen kuljetukseen ja levitykseen liittyy riski, että onnettomuuden sattuessa (esimerkiksi kuljetusauton kolari) voi lietettä päästä ympäristöön. Tästä seurauksena on maaperän ja mahdollisesti vesistön ylikuormitus ravinteiden osalta. Lietteenkuljetusonnettomuus yksittäisenä tapauksena on kuitenkin aika lievä ympäristön kannalta. Vakavimpia seurauksia voisivat olla terveydelliset haitat hajusta ja esimerkiksi talousvesikaivojen saastuminen. Sikalatoiminnassa voi häiriötilanteessa kaasumaisten yhdisteiden (ammoniakki, metaani ja rikinyhdisteet) pitoisuudet sisätiloissa nousta niin korkeiksi, että niistä on terveyshaittaa ihmisille ja eläimille jotka rakennuksessa oleskelevat. Kuitenkin nykyaikaisissa tuotantolaitoksissa tämä riski on pieni, koska ilmastointi on rakennettu siten, että häiriön tullessa ilmastointikanavat jäävät auki. Rakennuksiin liittyy aina myös tulipalon riski. Tulipalossa ympäristöön pääsee savukaasuja, joilla voi olla terveydellisiä sekä ekologisia seurauksia. Tulipaloihin liittyy aina riski varsinkin eläinten mutta myös ihmisten loukkaantumisista ja kuolemista. Riskien suuruus riippuu paljon siitä miten isosta tulipalosta on kyse. Nykyaikaiset sikalat on osastoitu palokatkoin, mikä vähentää totaalisen palon riskiä merkittävästi. Yhteiskunnallisena seurauksena voi kuitenkin tulla esimerkiksi työpaikkojen menetyksiä Eläintautien osalta riskit on satu melko pieniksi. Sikaco Oy:ssä sekä emakkosikala että tulevat lihasikalat on osastoitu tautiriskin rajaamiseksi. Lisäksi nyt suunniteltu toiminnan muutos luo yhdistelmäsikalamallisen eläinliikenteen kannalta suljetun yksikön, johon ei pääse ulkopuolisia eläimiä. Jos tautiriski realisoituu, johtaa se sairastuneiden osastojen eläinten tuhoamiseen ja tilojen desinfiointiin. Sikalalle on tehty palotarkastajan hyväksymä palo- ja pelastussuunnitelma. Sähkökatkokseen on varauduttu aggregaatilla. Lisäksi tilalla on käytössä ympäristökeskuksen hyväksymä lannanlevityssuunnitelma. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti tiedotettu kuuluttamalla siitä Parikkalan kunnan ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustauluilla. Kuulutusta koskeva ilmoitus on julkaistu Parikkalan-Rautjärven Sanomissa Asiakirjat ovat olleet nähtävillä kuulutusajan Parikkalan kunnanvirastossa ja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. Lisäksi hakemuksesta on erikseen tiedotettu päivätyllä kirjeellä tiedossa oleville asianosaisille.

16 16 Tarkastukset Lausunnot Emakkosikalaan ja lihasikaloiden suunniteltuun sijoituspaikkaan on käyty tutustumassa Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 36 :n mukaisesti pyydetty lausunnot Parikkalan kunnanhallitukselta, Parikkalan kunnan ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisilta ja Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta. Parikkalan kunnanhallitus ( ) esittää lausuntonaan, että Parikkalan kunta puoltaa ympäristöluvan myöntämistä: Kyseessä on keskittämishanke eli Sikaco Oy:n tuottamat porsaat kasvatetaan jatkossa lihasijoiksi emakkosikalan yhteydessä. Sinänsä sianlihantuotanto määrä ei kasva lainkaan, vaan se keskittyy yhteen paikkaan. Nykyisten etälietesäiliöiden täyttö tapahtuu kerran vuodessa ja tyhjennys pääasiassa keväisin lyhyen ajan sisällä. Säiliöt sijaitsevat sen verran kaukana asutuksesta maasto huomioon ottaen, ettei hajuhaittoja ulotu lähiseudun asutukseen. Säiliöt on varustettu kelluvalla katteella. Lihasikaloiden rakentamisen yhteydessä ei etsitä, eikä rakenneta uusia etäsäiliöitä. Sikalahankkeen toisessa vaiheessa omistajien omat lietesäiliöt tulevat käyttöön (noin 6900 kuutiota). Vaihtoehto 1 yhteydessä lihasikalan yhteyteen rakennetaan 6000 kuutiota lietesäiliökapasiteettiä. Nykyinen emakkosikala tuottaa noin m 3 lietelantaa vuodessa. Vaiheessa 1 yhteensä n m 3 ja vaiheessa 2 noin m 3 lietelantaa vuodessa. Lanta käytetään lannoitteena. Hajuhaittoja voi esiintyä ilmanvaihdon kautta ja lannan käsittelyn yhteydessä. Kunnanhallitus on antanut lausunnon Sikaco Oy:n hankkeesta ympäristövaikutusten arvioinnin osalta ja todennut, ettei sillä ole huomauttamista ja että elinkeinopoliittiselta kannalta katsottuna kunnanhallitus pitää hanketta erittäin merkittävänä. Mikäli hankeen yhteydessä voidaan toteuttaa biolaitos, sillä on huomattavaa merkitystä myös ympäristön kannalta. Kunnanhallitus päättää viitata ympäristölupahakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa aiempaan YVA-lausuntoon ja toteaa, että sillä ole huomauttamista Sikaco Oy:n ympäristölupahakemuksen johdosta. Imatran seudun ympäristölautakunta (Parikkalan kunnan ympäristö- ja terveydensuojeluviranomainen ) esittää lausunnossaan, että lupamääräyksissä tulee ottaa huomioon mm. seuraavat seikat: Lannan käsittelyssä on kaikessa mahdollisessa otettava huomioon pohja-

17 veden ja vesistöjen suojelu. Rantoihin tulee jättää riittävät suojakaistat ja -vyöhykkeet. Samoin ojien varsille on jätettävä riittävät suojakaistat ja -vyöhykkeet, joilla estetään lannan mahdollinen kulkeutuminen vesistöihin. Lannan kuljetus on tehtävä niin, ettei siitä aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle. Haju, pöly ym. haittoja tulee torjua mahdollisimman tehokkaasti. Muutoinkin ympäristöön kohdistuvat haitat tulee minimoida mahdollisimman pieniksi. Muilta osin lautakunnalla ei ole ympäristölupahakemuksesta huomautettavaa. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ( ) esittää lausunnossaan mm. seuraavan: Eläinsuojat eivät sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Nykyiselle emakkosikalalle on annettu ympäristölupa Toiminta sijoittuu Simpelejärven valuma-alueelle. Simpelejärvi kuuluu Vuoksen vesihoitoalueeseen. Järvi on ekologisen luokituksen mukaan hyvässä ekologisessa tilassa. Vesienhoidon toimenpideohjelmassa on kuitenkin todettu, että hyvän ekologisen tilan säilyttämiseksi valuma-alueella tarvitaan vesiensuojelun lisätoimenpiteitä. Maatalouden osalta toiminnassa tulee noudattaa sellaisia lannankäsittely- ja viljelymenetelmiä, jotka edistävät vesiensuojelua. Rakentamisessa tulee noudattaa maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräyksiä ja ohjeita, MMM-RMO C 4. Toiminnassa tulee noudattaa valtioneuvoston asetusta N:o 931/2000 maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta. Hakijan kuuleminen ja vastine Hakijalle on päivätyllä kirjeellä varattu tilaisuus vastineen jättämiseen. Hakija ei ole toimittanut vastinetta. 17 ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Etelä-Suomen aluehallintovirasto myöntää Sikaco Oy:lle ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisen luvan 850 emakon sikalan laajentamiseen 850 emakon ja 6000 lihasian sikalaksi Parikkalan kunnan Mäntylahden kylässä kiinteistöille Sikaco RN:o 6:162, Kärpänen RN:o 6:76 ja Ukonkallio RN:o 6:74 sekä luvan varastoida lietelantaa Rajasuontie 140:ssä emakkosikalan sijaitsevissa olemassa olevissa lietesäiliöissä ja laajennuksessa rakennettavia lietesäiliöissä. Ympäristölupa koskee myös nykyisiä käytössä olevia etäsäiliöitä. Ympäristölupa ei koske muita mahdollisesti rakennettavia etälietesäiliötä.

18 Toimintaa on harjoitettava hakemuksessa esitetyllä tavalla, ellei lupamääräyksissä toisin määrätä. Ikäjakaumakohtaisia eläinmääriä voidaan muuttaa edellyttäen, että lannantuotanto tai muut ympäristövaikutukset eivät ylitä edellä mainittujen eläinmäärien yhteistä lannantuotantoa ja ympäristövaikutuksia. Lausunnoissa ja muistutuksissa esitetyt vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ja perusteluista ilmenevällä tavalla. Lannan ja jätevesien varastointi ja käsittely 1. Sikalan toiminnassa muodostuva lanta, pesuvedet ja muut jätevedet on varastoitava vesitiiviissä lannan varastointitiloissa. Sade- ja sulamisvesien valuminen lannan säilytystiloihin on estettävä. Käytettävissä tulee olla niin paljon lannan säilytystilaa, että siihen voidaan varastoida 12 kuukauden aikana kertyvä lanta eli luvan mukaisella enimmäiseläinmäärällä vähintään m 3 lietelantalatilavuutta. Käytettävien lietelantasäiliöiden tilavuus voi olla kuitenkin pienempi siihen saakka kunnes päätöksen sallima tuotantokapasiteetti on kokonaan käytössä, Sen on vastattava kuitenkin aina siihen asti saavutettua eläinmäärää siten kuin asetuksessa 931/2000 lantavarastojen tilavuudesta määrätään. Kattamaton lietesäiliö tulee aidata riittävän tiheällä ja vähintään 1,5 m korkealla suoja-aidalla. Jos lietesäiliötä ei kateta siten, että sadevesien pääsy säiliöön estyy, on säiliön tilavuuteen lisättävä 300 mm:n säiliökorkeutta vastaava tilavuus. Poikkeaminen 12 kuukauden varastointiajan tilavuudesta on mahdollista, mikäli lantaa luovutetaan sellaiselle hyödyntäjälle, joka voi vastaanottaa sitä ympäristönsuojelulain 28 :n mukaan myönnetyn luvan perusteella tai lantaa luovutetaan toiselle viljelijälle valtioneuvoston asetuksen (931/2000, VNA maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta) mukaisella tavalla varastoitavaksi ja hyödynnettäväksi. 2. Lanta ja pesuvedet on varastoitava, käsiteltävä ja hyödynnettävä siten, ettei niitä joudu peltolevityksen lisäksi muuhun ympäristöön eikä naapureille aiheuteta kohtuutonta rasitusta. Sikalarakennusten ja lietesäiliöiden pohjarakenteiden tulee estää lannan, virtsan ja muiden jätevesien joutuminen pinta- ja pohjavesiin. Sikalarakennusten ja lietesäiliöiden salaojitus on järjestettävä siten, että vesinäytteiden ottaminen kuivatusvesistä on mahdollista. Kiinteistön kuivatusvesien poisjohtaminen on järjestettävä siten, että lietelannan pääsy ojiin ja vesistöön on mahdollista estää myös onnettomuustilanteissa. Vahingon tai onnettomuuden seurauksena ympäristöön joutunut lanta on välittömästi korjattava talteen. 3. Lietesäiliöt tulee kattaa vähintään kelluvalla katteella ja pitää katettuina työteknisten syiden edellyttämiä ajankohtia lukuun ottamatta. Uudet lie- 18

19 tesäiliöt tulee suunnitella ja rakentaa siten, että ne voidaan tarvittaessa myöhemmin kattaa kiinteällä katteella ja niissä tulee olla säiliön altapäin täyttöä varten tarpeelliset rakennelmat ja laitteet Lantavarastojen valmistumisesta tulee ilmoittaa valvontaviranomaiselle. Lantavarastot on tyhjennettävä perusteellisesti vuosittain. Tyhjennyksen yhteydessä on tarkastettava lantavarastojen kunto ja havaitut puutteet on korjattava välittömästi. 4. Lannan kuormaaminen ajoneuvoon eläinsuoja-alueella tulee tehdä tiivispohjaisella alustalla ja kuormauspaikat on viemäröitävä lietesäiliöihin. Rakenteiden ja laitteiden on lisäksi oltava sellaisia, ettei tyhjennysten, siirtojen ja kuljetusten aikana pääse tapahtumaan vuotoja. Lannan kuljetukseen käytettävät tiet on pidettävä siisteinä ja kunnossa. Sikalakiinteistölle tapahtuva liikenne on järjestettävä siten, ettei Kasintien varrella sijaitsevien kiinteistöjen asukkaille aiheudu kohtuutonta haittaa. Kuormaus etäsäiliöistä on tehtävä myös niin, että poikkeukselliset vuodot ovat niistä kerättävissä. 5. Sikalan sosiaalitiloissa syntyvät pesuvedet ja WC:n jätevedet tulee käsitellä talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla annetun valtioneuvoston asetuksen (209/2011) määräyksiä vastaavalla tavalla tai ne on johdettava vesitiiviiseen umpisäiliöön. WC:n jätevesiä ei saa johtaa lietelantasäiliöön. Olemassa olevan sikalan sosiaalitiloissa syntyvät pesuvedet ja WC:n jätevedet tulee käsitellä em. asetuksen mukaisesti tai ne on johdettava erilliseen umpisäiliöön. Lannan hyödyntäminen 6. Lanta ja pesuvedet on hyödynnettävä lannoitteena pellolla. Niitä voidaan tämän lisäksi myös toimittaa käsiteltäväksi ympäristöluvan omaavaan laitokseen. Toiminnanharjoittajalla tulee olla jatkuvasti käytettävissä lannan levitykseen soveltuvaa peltoa eläinmäärään nähden riittävästi siten, että lantaa ei levitetä fosforiluokaltaan korkeille pelloille. Luvan mukaiselle enimmäiseläinmäärälle on oltava käytettävissä lannan levitykseen soveltuvaa peltoa vähintään 985 hehtaaria. Lannan vieminen jatkokäsittelyyn ympäristöluvan omaavaan laitokseen vähentää vastaavasti levitysalatarvetta. Ennen sikalan laajennuksen ensimmäisen vaiheen käyttöönottoa toiminnanharjoittajan tulee esittää Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kirjallinen selvitys lannan levitykseen käytettävissä olevista peltolohkoista. Lannanlevityspeltoja koskevista muutoksista ja uusista lannanlevityssopimuksista on myöhemmin vuosittain mennessä ilmoitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Parikkalan kunnan ympäristöviranomaiselle. Luvan haltijan on tiedotettava lannan vastaanottajille lannan varastointia, käsittelyä, kuljetusta ja levitystä koskevista lupamääräyksistä. 7. Lannan käsittely- ja levitysajankohtaa sekä levityspellon sijaintia valittaessa tulee ottaa huomioon ympäristön viihtyisyystekijät ja naapureille ai- 19

20 heutuva hajuhaitta Lannan käsittelyä ja levitystä tulee välttää yleisinä juhlapäivinä ja juhlatilaisuuksien aikana. 8. Lantaa ei saa levittää I ja II luokan pohjavesialueille. Lantaa levitettäessä on talousvesikaivojen ympärille ja vesistöjen sekä lasku- ja valtaojien varsille jätettävä riittävän leveät suoja-alueet, joille ei levitetä lantaa. Jokien rannoilla ja jokiin laskevien ojien varsilla sijaitseville tulvaherkille pelloille lantaa saa levittää vasta kevättulvien kuivuttua. Lannan syyslevitys tulvaherkille pelloille on kielletty. Määräykset haju- ja meluhaittojen sekä haittaeläinten torjunnasta 9. Eläintenpito, rehujen kuljetus ja varastointi, sikalan ilmanvaihto sekä lannan käsittely, varastointi ja kuljetus on hoidettava ja järjestettävä siten, ettei toiminnoista aiheudu merkittäviä hajuhaittoja tai pölyhaittoja. Hajuhaittojen torjunnassa on toteutettava luvan hakijan esittämät toimenpiteet, kuten jäähdytysputket rakennettaviin lietekuiluihin, osaritiläratkaisu, ruokinnan optimointi ja lietesäiliöiden kattaminen kevytkatteella. 10. Toiminnasta ja sikalakiinteistöillä tapahtuvasta liikenteestä aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa päivällä (kello 7-22) ekvivalenttimelutasoa 55 db (LAeq) eikä yöllä (kello 22-7) ekvivalenttimelutasoa 50 db (LAeq). 11. Haittaeläimiä, kuten rottia ja hiiriä tulee tarvittaessa torjua niistä aiheutuvien terveysriskien ja viihtyvyyshaittojen vähentämiseksi ja eläinsuojan rakennevaurioiden pienentämiseksi. 20 Jätteet ja kemikaalien varastointi 12. Sikalassa syntyvä eläinjäte, kuten kuolleet eläimet sekä niiden osat, on toimitettava mahdollisimman pian käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä tällaisen jätteen vastaanotto ja käsittely on hyväksytty. Mikäli eläinjätettä joudutaan välivarastoimaan asianmukaisen kuljetuksen järjestämiseksi, on välivarastointi ja käsittely järjestettävä ja toteutettava hygieenisesti. Välivarastointi ei saa aiheuttaa terveyshaittaa ympäristön asutukselle eikä vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle. Välivaraston on oltava tiiviillä alustalla ja siten katettu ja suojattu, ettei jäte joudu kettujen, rottien tai muiden eläinten syötäväksi. Jos eläinjätettä varastoidaan tilalla normaalia keräilyauton odotusaikaa kauemmin, tulee varastoinnin tapahtua tarkoitukseen soveltuvassa kylmävarastossa. 13. Rehut ja niiden raaka-aineet, polttonesteet, kemikaalit ja jätteet on varastoitava ja käsiteltävä tilalla niin, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa, epäsiisteyttä, roskaantumista, kohtuutonta hajuhaittaa tai saastumisvaaraa maaperälle tai pinta- tai pohjavedelle eikä muutakaan haittaa ympäristölle. Polttoaine- ja öljysäiliöt on sijoitettava tiiviille alustalle siten, että mahdolliset säiliövuodot eivät pääse maaperään ja ovat otettavissa talteen. Polttoainesäi-

21 liöt tulee varustaa ylitäytön estävällä järjestelmällä ja jakelusäiliöt laponestolla. Säiliöt on sijoitettava katokseen tiiviille allastetulle alustalle niin, etteivät alustat täyty lumella tai vedellä tai varustettava säiliöt kaksoisvaipalla. Varastointipaikan läheisyyteen tulee varata riittävä määrä imeytysainetta mahdollisten vuotojen imeyttämistä varten. Kemikaalien, kuten pesuaineiden varastoinnissa ja käytössä tulee noudattaa kunkin valmisteen käyttöturvallisuusohjeita. 14. Toiminnassa muodostuvat ongelmajätteet, kuten jäteöljy, akut ja loisteputket tulee toimittaa ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Hyötykelpoiset jätteet, kuten paperi-, pahvi- ja muovijäte sekä metalliromu tulee toimittaa hyödynnettäväksi asianmukaiseen käsittelyyn. Lisäksi on noudatettava Parikkalan kunnan jätehuoltomääräyksiä. Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet 15. Mahdollisista häiriötilanteista, jotka saattavat aiheuttaa merkittävää haittaa, on ilmoitettava välittömästi Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kemikaalivahingosta tulee tehdä ilmoitus myös alueelliselle palo- ja pelastusviranomaiselle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävästi ympäristövahinkojen torjuntalaitteita ja -tarvikkeita aina saatavilla. 16. Sikalan toiminnassa on etukäteen suunniteltava ja varauduttava tarpeellisiin toimenpiteisiin erilaisten poikkeuksellisten onnettomuus- ja häiriötilanteiden johdosta. Muun muassa tulipalojen varalta on selvitettävä, miten varmistetaan riittävä sammutusveden saanti sekä suunniteltava myös sammutuksessa käytettävien vesien ohjaaminen ja palon jälkeiset tilapäisjärjestelyt niin, että niistä aiheutuvat ympäristön pilaantumisriskit ja -haitat ovat mahdollisimman pienet. Samoin on suunniteltava toimenpiteet sen varalle, että lietteenkuljetuksessa onnettomuuksien yhteydessä liete valuu tai on vaarassa valua maahan tai vesistöön. Tarkkailu ja raportointi Eläintautiepidemioiden hoitamiseen liittyviin ympäristönsuojelutoimiin on varauduttava. Jos eläinsuojaan tehdään sairaille eläimille eristystila, on selvitettävä mahdollisuus ja tarve näiden tilojen erilliseen asianmukaiseen lannan käsittelyyn. Tehdyistä ja suunnitelluista toimenpiteistä on annettava lyhyt selvitys viranomaisille määräyksen 20 mukaisessa käyttöönottotarkastuksessa. 17. Pohjavesiä on tarkkailtava sikalarakennusten mahdollisessa vaikutuspiirissä pohjavesien virtaussuunnassa kahdesta havaintoputkesta (PVP2 ja PVP3) sikalan alapuolelta ja yhdestä havaintoputkesta (PVP1) sen yläpuolelta. Pohjavesiä on tarkkailtava kahdesti vuodessa huhti- toukokuussa ja syys-lokakuussa. Vesinäytteistä on tutkittava vähintään seuraavat muuttujat: haju, maku, 21

22 sameus, väri, ph, happi, sähkönjohtavuus, rauta, kemiallinen hapenkulutus (CODMn tai KMnO4-luku), NO2, NO3, NH4-N, kokonaisfosfori, koliformiset bakteerit ja lämpökestoiset koliformiset bakteerit. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvittaessa muuttaa tarkkailtavia parametreja ja tarkkailutiheyttä saatujen tulosten perusteella omasta aloitteestaan tai asiaa koskevan korjausesityksen johdosta. 18. Toiminnanharjoittajan on seurattava sikalarakennusten ammoniakkipitoisuuksia ja lietekuilujen lannan lämpötilaa säännöllisillä mittauksilla. Mittaukset on järjestettävä siten, että ne ovat edustavia ja että niillä voidaan arvioida myös hajuntorjuntatoimenpiteiden toimivuutta. Mittausten perusteella on laadittava arviot sikalan ammoniakin vuosipäästöistä. Sikalarakennusten hajupäästöt hajuyksikköinä on selvitettävä mittauksin, jos toiminnasta aiheutuu toistuvaa haittaa ympäristön asuinalueilla. 19. Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa laitoksen toiminnasta. Edellistä vuotta koskeva yhteenveto kirjanpidosta tulee toimittaa Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosittain helmikuun loppuun mennessä. Sen yhteydessä on esitettävä myös lyhyt toimintasuunnitelma seuraavalle tarkkailujaksolle. Vuosiyhteenvedon tulee sisältää ainakin seuraavat asiat: Muut määräykset - tiedot eläinmääristä - tiedot lantamääristä ja levitysaloista sekä niiden ravinnetasoista - tiedot lietesäiliöiden vuotojen tarkkailusta ja lietelantasäiliön tyhjennyksen yhteydessä tehdyistä rakenteiden kunnon tarkkailuista - jäljennökset uusista tai muutetuista lannan vastaanottosopimuksista - tiedot kuolleitten eläinten määristä, toimituspaikoista ja käsittelytavoista - tiedot jätelajeista ja -määristä sekä niiden toimituspaikoista - tiedot määräyksen 18 mukaisesta tarkkailusta ja tarvittaessa Euroopan päästörekisteriin (E-PRTR) ilmoitettavat tiedot sikalan ammoniakkipäästöistä, niiden laskentaperusteista luotettavuusarvioineen - tiedot määräyksen 17 mukaisesta pohjavesien seurannasta - tiedot sikalarakennusten lämmitykseen käytettävien polttoaineiden määristä ja laadusta - tiedot laitoksen toiminnassa tapahtuneista häiriötilanteista tai muista poikkeuksellisista tilanteista - toiminta- ja lannankuljetussuunnitelma 20. Uusien eläinsuojarakennusten ja lietealtaiden valmistuttua ja ennen niiden käyttöönottoa on varauduttava pitämään paikalla valvoville viranomaisille käyttöönottotarkastus, jossa toiminnanharjoittaja esittelee ja osoittaa, että sikalan rakenteet ja lietelantasäiliöt ovat lupahakemuksen ja tämän päätöksen mukaisia. Käyttöönottotarkastuksessa on esitettävä tarpeellisilta 22

23 osin myös tuotedokumentit rakenteiden soveltuvuudesta kotieläinrakennusten ympäristönhuoltoon. Tarkastuksen ajankohdasta tulee ilmoittaa ja sopia kunnan ympäristöviranomaisten ja Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa hyvissä ajoin ennen sen toteuttamista. 21. Toiminnanharjoittajan on seurattava toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä ja varauduttava tilan oloihin soveltuvan tällaisen tekniikan käyttöönottoon. 22. Toiminnanharjoittajan vaihtumisesta ja tuotannon muuttamisesta, pitkäaikaisesta keskeyttämisestä tai lopettamisesta on ilmoitettava Kaakkois- Suomen ELY-keskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tuotannon loppuessa tai keskeytyessä on varastoitu lanta ja muut jätteet toimitettava asianmukaiseen hyötykäyttöön tai keräykseen. Toiminnanharjoittajan on viimeistään kuusi kuukautta ennen toiminnan lopettamista esitettävä valvontaviranomaiselle yksityiskohtainen suunnitelma vesiensuojelua, maaperänsuojelua ja jätehuoltoa koskevista toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista. 23 RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perustelut ja luvan myöntämisen edellytykset Hakemusasiakirjojen ja tämän päätöksen mukaisesti harjoitettu toiminta täyttää ennalta arvioiden ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Toimittaessa tämän päätöksen mukaisesti laitoksen toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Toiminta täyttää jätelain vaatimukset jätteiden määrän vähentämisestä ja jätteiden hyödyntämisestä. Määräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski sekä alueen kaavamääräykset. Toimittaessa tämän ympäristöluvan mukaisesti voidaan katsoa, että toiminnassa on riittävissä määrin otettu huomioon parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset. Aluehallintovirasto on ratkaisussaan ottanut huomioon ympäristönsuojelulain sekä jätelain tavoitteet ja yleiset periaatteet. Asiassa on myös otettu soveltuvin osin huomioon Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015, joka perustuu lakiin vesienhoidon järjestämisestä

24 Lupamääräysten perustelut (1299/2004). Luparatkaisussa keskeiset sovellettavat säädökset ja ohjeet ovat olleet valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000 sekä ympäristöministeriön ohje kotieläintalouden ympäristönsuojelusta , joiden perusteella on määritetty eläinsuojassa tarvittavien rakenteiden mitoitus ja lannan levitykseen tarvittava peltopinta-ala. Sikalan vuonna 2001 annetussa luparatkaisussa on myönnetty lupa myös neljälle etäsäiliölle, jotka sijaitsevat kaukana itse eläinsuojasta muualla Parikkalan kunnan alueella. Ympäristöluvan myöntämisen jälkeen on oikeuskäytännössä vakiintunut kanta, että eläinsuojan ympäristölupaan voidaan sisällyttää vain toimintoja, jotka sijaitsevat eläinsuojan yhteydessä ja sen läheisyydessä. Koska etäsäiliöiden ympäristöluvat jo ovat saaneet lainvoiman ja säiliöt ovat käytössä, ei lupaa ole näiltä osin peruttu ja annetussa sikalan ympäristöluparatkaisussa ovatkin etäsäiliön luvat edelleen mukana ja niitä koskevat lupamääräykset on säilytetty entisen mukaisena. Jos etäsäiliöiden toiminta muuttuu tai niiden ympäristölupaa on muutettava, on tällöin tarpeen kuitenkin hakea niille kokonaan uusi sikalan ympäristöluvasta riippumaton hyväksymisratkaisu siten kuin Parikkalan kunnan alueella rakentamistoiminnoissa ja ympäristönsuojelussa on tarpeen. Sama koskee myös mahdollisia kokonaan uusia etäsäiliöitä. Lupamääräys 1 on annettu sen varmistamiseksi, että lannan käsittelystä tilalla ei aiheudu haittaa ympäristölle ja että lannan käsittely tapahtuu maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (931/2000) mukaisesti. Lupamääräykset 2 4 on annettu sen varmistamiseksi, että lantavarastojen käyttö ei aiheuta terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumista. Lannan varastointi sekä lantavarastojen täyttö ja tyhjennys ovat toimintoja, joista saattaa aiheutua päästöjä vesiin, mikäli toimintaa ei harjoiteta riittävällä huolellisuudella ja varovaisuudella. Mikäli epäillään vuotoja rakenteissa, salaojavesistä otettavalla vesinäytteellä voidaan asia tutkia. Kiinteistön kuivatusjärjestelyillä voidaan minimoida onnettomuustilanteissa lannan pääsy vesiuomiin. Uusien etälietesäiliöiden rakentamista varten tulee hankkia asianmukaiset lietesäiliön sijoituskunnassa tarvittavat luvat. Lupamääräyksellä 5 varmistetaan, ettei jätevesien johtamisesta aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Myös eläinsuojan WC- ja pesuvedet tulkitaan asetuksen (209/2011) mukaisiksi talousjätevesiksi, joiden puhdistusvaatimukset kyseisessä asetuksessa on annettu. Lupamääräykset 1 9 on annettu toiminnasta aiheutuvien hajuhaittojen ja vesistökuormituksen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. 24

25 Lietesäiliöiden kattaminen estää ammoniakin haihtumista ilmaan ja pienentää hajuhaittoja. Lantavarastojen vuosittaisella tyhjentämisellä varmistetaan varastojen hyötytilavuuden säilyminen ja samalla niiden rakenteet voidaan tarkastaa silmämääräisesti mahdollisten vaurioiden havaitsemiseksi. Lannanlevitystä koskevilla lupamääräyksillä 6 8 varmistetaan, että lietelannan tuottaja huolehtii jätelain mukaisesti riittävässä määrin siitä, ettei lietelannasta aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle ja että lietelanta hyödynnetään asianmukaisesti. Koska lietteen vastaanottosopimukset ovat määräaikaisia ja muuttuvat eri syistä luvan voimassaoloaikana, on lannan levityssuunnitelmaa päivitettävä mm. levitysalojen osalta tarvittaessa. Lähimmille asuinkiinteistöille aiheutuvan kohtuuttoman rasituksen estämiseksi on tarpeen rajoittaa myös lietteen sekoituksesta ja levityksestä aiheutuvien hajuhaittojen esiintymistä ajallisesti. Lannan hyödyntämisellä lannoitteena pelloilla tarkoitetaan lannan käyttöä siten, että ei tapahdu peltojen ylilannoitusta eikä aiheudu siitä tai virheellisenä ajankohtana suoritetusta levityksestä johtuvaa ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Lannan levitysala perustuu lannan keskimääräiseen fosforisisältöön sekä peltoviljelykasvien keskimääräiseen fosforilannoitustarpeeseen siten, että levitettävä lantamäärä mitoitetaan todellisen tarpeen mukaan ottaen huomioon viljeltävä kasvi, maaperä ja saavutettu keskimääräinen satotaso. Lannan ravinnesisältö on tunnettava, jotta vastaanottavat tilat voivat ottaa huomioon lannan sisältämät ravinteet lannoitussuunnitelmissaan ja siten ehkäistä myös vesien pilaantumista. Levityksestä aiheutuva hajuhaitta on kestoltaan lyhytaikaista ja sitä voidaan vähentää suorittamalla multaus mahdollisimman nopeasti. Lannan käsittelystä ja levityksestä aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää välttämällä levitystä sellaisina ajankohtina, jolloin siitä aiheutuisi ilmeistä haittaa. Levittämällä lanta pääsääntöisesti keväällä ennen kylvöä ja kesantopellolle vasta välittömästi ennen kylvöä tai nurmen perustamista ja jättämällä peltojen viereisten vesistöjen rannoille, lasku- ja valtaojien varsille sekä talousvesikaivojen ympärille suoja-alueet voidaan ravinteiden pääsyä pinta- ja pohjavesiin ehkäistä. Suoja-alueen leveys määräytyy käytetyn lannan levitystekniikan ja monivuotisen kasvillisuuden peittämän suojakaistan leveyden perusteella. Maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (931/2000) liitteessä kolme suositellaan maaston korkeussuhteista, maalajista ja kaivon rakenteesta riippuen metrin levyistä suojakaistaa talousvesikaivojen ympärille. Lannan vastaanottajille, sopimuspeltojen omistajille tai haltijoille ei voida asettaa ympäristöluvassa heitä sitovia määräyksiä. Luvan haltija on kuitenkin vastuussa laitoksensa tuottamasta lannasta ja lannan asianmukaisesta sijoittamisesta silloin, kun lantaa ei toimiteta ympäristöluvan omaavaan laitokseen. Tähän perustuu luvan haltijan velvollisuus tiedottaa lannan vastaanottajille lannan varastointia, käsittelyä, kuljetusta ja levitystä koskevista lupamääräyksistä. 25

26 Lannan käyttö lannoitteena luokitelluilla pohjavesialueilla aiheuttaa riskin pohjavesien pilaantumisesta. Siksi lannan käyttö luokitellulla pohjavesialueella olevilla pelloilla on kielletty. Lupamääräykset 9 11 on annettu haju- ja meluhaittojen vähentämiseksi sekä koskien haittaeläinten torjuntaa. Määräyksessä 9 edellytetään, että sikalarakennuksissa otetaan käyttöön hakijan esittämät hajuhaittoja vähentävät parhaan tekniikan (BAT) sovellukset. Lupamääräykset on annettu estämään jätteiden aiheuttamat haitat ja vähentämään polttonesteiden ja kemikaalien varastoinnista aiheutuvia riskejä. Jätelain mukaisen roskaamiskiellon perusteella ympäristöön ei saa jättää roskaa, likaa, käytöstä poistettua konetta tms. siten, että siitä voi aiheutua mm. vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista tai viihtyisyyden vähentymistä. Jätteiden asianmukaisella käsittelyllä ja varastoinnilla sekä niiden toimittamisella asianmukaiseen käsittelyyn voidaan estää ennakolta haitallisten vaikutusten syntyminen. Ongelmajätteiden toimittaminen asianmukaiseen käsittelyyn vähentää niiden aiheuttamia terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia riskejä. Jätelain 6 :n mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Jätelain 12 :n mukaan jätteen haltijan on huolehdittava jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn järjestämisestä. 26 Lupamääräyksellä varmistetaan tiedonkulku valvontaviranomaiselle tilanteissa, joissa ympäristölle on aiheutunut tai on vaarassa aiheutua poikkeuksellisen suurta haittaa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi lantavaraston rikkoontuminen ja öljyvahinko. Vahinkotilanteessa voidaan haittoja vähentää asianmukaisella torjuntakalustolla. Poikkeustilanteita koskevilla määräyksillä pyritään myös varmistamaan, että hakija etukäteen valmistautuu riittävästi ennakoitavissa olevien poikkeus- ja onnettomuustilanteiden ympäristöhaittojen estämiseen. Tällaisia tilanteita voivat olla esim. tulipalot. Onnettomuusriskien hallinnan suunnittelussa tulee olla yhteistyössä alueellisen pelastusviranomaisen kanssa. Lupamääräykset 17 ja 18 koskevat sikalan päästöjen tarkkailua. Sikalan ympäristövaikutusten valvonta ottaen huomioon maaperän rakenteen edellyttää säännöllistä pohjavesien tarkkailua. Pohjavesien tarkkailumääräys on pidetty samanlaisena, kuin voimassa olevassa ympäristöluvassa. Tarkkailua ei ole kevennetty, koska tarkkailun tulosten perusteella on pohjaveden laadussa ollut vaihtelua ja ajoittain merkkejä mahdollisista päästöistä pohjavesiin. Päätös mahdollistaa kuitenkin, että ELY-keskus voi muuttaa tarkkailtavia parametreja ja tarkkailutiheyttä saatujen tulosten perusteella. Jos vaikutuksia ei pohjavesissä tarkkailun perusteella selkeästi havaita ja sekä uusien että vanhojen sikalarakennusten ja lietesäiliöiden voidaan katsoa olevan siten riittävän vesitiiviitä, on perusteltua keventää luvan mukaista pohjavesien tarkkailua.

27 Ammoniakin päästöjen tarkkailua koskevalla määräyksellä 18 ei ole tarkoitus lisätä merkittävästi tarkkailua, jota sikaloissa muutenkin tehdään. Määräyksellä pyritään siihen, että tarkkailulla voitaisiin arvioida myös sikalan päästöjä ulkoilmaan mm. ilmanvaihtotietoja hyödyntämällä. Suurten sikaloiden on tarpeen raportoida ammoniakkipäästöistään vuosiraportissaan. Lupapäätöksessä ei ole suoraan edellytetty selvitettäväksi sikalan hajuyksikköpäästöjä ilmanvaihtokanavista, koska asutus on verraten kaukana ja syntyvien hajupäästöjen vähentämiseen on kiinnitetty huomiota teknisin ratkaisuin. Jos hajuhaitta osoittautuu ympäristössä kuitenkin merkittäväksi ja toistuvaksi, voi hajupäästöjen mittaus tulla kyseeseen osana ongelman ratkaisuun liittyviä selvityksiä. ELY-keskus voi vaatia tehtäväksi tällöin ainakin kertaluonteisen mittauksen valvontatoimenaan. Toiminnan kirjanpitoa ja raportointia koskeva lupamääräys 19 on annettu valvontaviranomaisen tiedonsaannin turvaamiseksi ja valvonnan järjestämiseksi. Toiminnasta saamiensa tietojen avulla valvontaviranomainen voi seurata laitoksen toiminnan lainmukaisuutta ja luvassa annettujen määräysten noudattamista. Ympäristöluvan valvontaviranomaisena toimii ELYkeskuksessa Y-vastuualue. Lannanlevitysalojen kirjaamisella ja raportoimisella varmistetaan, että käytössä olevien lannan levitysalojen määrä on aina riittävä suhteessa toiminnassa syntyvään lannan määrään. Ammoniakkipäästöjen raportointivelvollisuus perustuu IPPC -direktiivin 96/61/EY nojalla annettuun EU:n komission päätökseen 166/2006, jota pitää soveltaa, jos päästöjen kynnysarvo ylittyy. Lupamääräyksen 20 mukaan valvontaviranomaisille on varattava tilaisuus suorittaa käyttöönottotarkastus. Siinä voidaan todeta, ovatko eläinsuojan rakenteet hakemuksen ja tämän päätöksen mukaisia ja, että rakenteet täyttävät asianomaiset maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja -ohjeet, MMM-RMO C 4. Ympäristönsuojelulaki velvoittaa ennaltaehkäisemään ja minimoimaan haitat ja käyttämään parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja noudattamaan ympäristön kannalta parhaimpia työmenetelmiä. Lupamääräyksellä 21 velvoitetaan toiminnanharjoittajaa ottamaan uutta käyttökelpoista tekniikkaa soveltuvin osin käyttöön jatkossa, mikäli siten voidaan päästöjä olennaisesti vähentää ilman kohtuuttomia kustannuksia. Toiminnan olennainen muuttaminen tai laajentaminen edellyttää uutta ympäristölupaa. Luvanhaltijan vaihtuessa on luvan uuden haltijan ilmoitettava vaihtumisesta. Toiminnan lopettaminen tilalla edellyttää mm. sitä, että toimintaan liittyneet ympäristöriskit ja varastoidut jätteet on poistettu. Em. seikkojen vuoksi toiminnan lopettamisesta tai muista olennaisista muutoksista on ilmoitettava valvontaviranomaiselle lupamääräyksen 22 mukaisesti. 27

28 28 Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn huomioon ottaminen Laitoksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tuotettua tietoa on käytetty lupahakemuksessa ja hakemuksen käsittelyssä. Arviointimenettelyssä yhteysviranomaisena ollut Kaakkois-Suomen elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus on arviointiselostuksesta antamassaan lausunnossa katsonut, että arviointiselostus on laadittu lain mukaisesti ja yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon sisältö on pääosin otettu huomioon. Arvioinnissa esille tulleet puutteet tulee korjata tehtävillä lisäselvityksillä lupamenettelyn yhteydessä. Puutteet ovat liittyneet pohjavesien tarkkailuselvityksiin, haju- ja ammoniakkipäästöjen torjuntaan ja mittauksiin sekä onnettomuusriskien hallintaan. Ympäristöluvassa ja sen määräyksissä on asioihin kiinnitetty huomiota. KORVATTAVAT PÄÄTÖKSET Tämä ympäristölupapäätös korvaa Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen myöntämän ympäristöluvan. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Nykyistä laajempaa toimintaa ei saa aloittaa ennen kuin päätös on lainvoimainen. LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Luvan voimassaolo Lupa on voimassa toistaiseksi. Jos luvan mukaista toiminnan laajennusta tai sen aloittamisen kannalta olennaisia toimia ei ole aloitettu viiden vuoden kuluessa luvan lainvoimaiseksi tulosta, Etelä-Suomen aluehallintoviranomainen voi päättää, että lupa toiminnan laajentamiseen raukeaa. (YSL 57 ) Toiminnan olennaiseen laajentamiseen ja muuttamiseen on oltava lupa. (YSL 28 ) Lupamääräysten tarkistaminen Luvan saajan on toimitettava aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi viimeistään (YSL 55 ) Hakemukseen on liitettävä ympäristönsuojeluasetuksen 8 12 :ssä mainitut selvitykset soveltuvin osin.

29 29 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen Jos asetuksella annetaan säännöksiä, jotka ovat ankarampia kuin tämän päätöksen lupamääräykset, tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. (YSL 56 ) SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4 8, 28, 31, 35 38, 41 43, 45, 52 56, 81, 96 98, 101, 105 Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 5, 8 12, 16 19, 21, 23, 30, 37 Jätelaki (1072/1993) 4, 6, 12, 15, 19, 51, 52 Jäteasetus (1390/1993) 3, 3a Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 Terveydensuojelulaki (763/94) 22 Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) Ympäristöministeriön asetus yleisempien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta (1129/2001) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä (EY/1774/2002) Päätöksessä on otettu huomioon myös ympäristöministeriön antama ohje kotieläintalouden ympäristönsuojelusta. KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Käsittelymaksu on 3480 euroa. Lasku lähetetään erikseen myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta Joensuusta. Käsittelymaksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla annetun aluehallintoviraston maksuja koskevan valtioneuvoston asetuksen (1145/2009) mukaisesti. Asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon mukaan vähintään 2000 lihasialle tarkoitetun eläinsuojan ympäristölupahakemuksen käsittelystä perittävän maksun suuruus on Maksu peritään taulukon mukaisena myös ympäristöluvan muutostilanteessa, jos asian käsittelyn vaatima työmäärä vastaa uudelta toiminnalta vaadittavan luvan käsittelyä.

30 30 LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Sikaco Oy Hannu Uimonen Kontiolammentie Parikkala Jäljennös päätöksestä Ilmoitus päätöksestä Parikkalan kunnanhallitus Imatran seudun ympäristölautakunta Imatran seudun ympäristötoimi Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (sähköisesti) Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) Asianosaisille listan dpoesavi mukaan. Ilmoittaminen ilmoitustauluilla ja lehdessä Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustaululla ja päätöksestä kuulutetaan Parikkalan kunnan ilmoitustaululla. Kuulutuksesta ilmoitetaan Parikkalan Rautjärven Sanomat -nimisessä sanomalehdessä.

31 31 MUUTOKSENHAKU Liitteet Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. 1) Sijaintikartta 2) Valitusosoitus Harri Majander Jouko Hytti Asian on ratkaissut ympäristöneuvos Harri Majander. Asian on esitellyt ympäristötarkataja Jouko Hytti. JHy/tv

32 Sijantikartta LIITE 1 Vaihtoehto 0 (Nykyinen sikala ja lietesäiliöt) Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 2 Uudet lietesäiliöt noin 6000 kuutiota