PÄIVITETTY KEPAN STRATEGIA

Transkriptio

1 PÄIVITETTY KEPAN STRATEGIA Hyväksytty yhdistyksen kevätkokouksessa Sisällysluettelo 1. Johdanto 1.1 Lähtötilanne ja strategian arviointi 1.2 Toiminta-ajatus ja visio 1.3 Asiakirjojen keskinäinen järjestys 2. Toimintaympäristö 2.1 Globaalit trendit 2.2 Suomen trendit 3. Resurssit 3.1. Jäsenistö 3.2 Organisaatio 3.3 Henkilöstö 3.4. Toimintakulttuuri ja johtaminen 3.5 Fyysiset resurssit 4. Strategia Päätavoite 4.2 Strategiset tavoiteet 4.3 Mittarit strategisille tavoitteille 4.4 Toimeenpano 1. JOHDANTO YLEISTÄ Kepan strategia on kuusivuotinen ja se kattaa ajanjakson vuodesta Osa strategian toiminnallistamisprosessia oli Kepan keskeisille toiminta-alueille laaditut alastrategiat. Köyhyys ja köyhdyttäminen ovat strategian keskeisiä käsitteitä. Köyhyys ymmärretään siinä laajasti. Se nähdään tuloköyhyyden lisäksi muun muassa koulutuksen, ravitsemuksen, terveyden, sukupuolten tasa-arvon, ruumiillisen koskemattomuuden ja yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien puutteena ja sosiaalisena eriarvoisuutena. Köyhdyttämisellä puolestaan viitataan niihin rakenteisiin ja käytäntöihin paikallisyhteisössä, yhteiskunnassa tai kansainvälisessä järjestelmässä, jotka synnyttävät ja ylläpitävät köyhyyttä. Köyhyys on aktiivisen toiminnan tulosta, joten se voidaan myös poistaa sitä ylläpitävien rakenteiden ja menettelytapojen murtamisella. Jotta kaikille ihmisille voitaisiin turvata aito mahdollisuus rakentaa omaa hyvinvointiaan, köyhdyttävät rakenteet ja käytännöt on tunnistettava, murrettava ja muutettava. Tämä on pitkäjänteistä työtä. Kepa on nostanut köyhdyttämisen lopettamisen strategiakautensa päätavoitteeksi. 1.1 LÄHTÖTILANNE JA STRATEGIAN ARVIOINTI 1

2 Kepan voidaan katsoa vakiinnuttaneen asemansa suomalaisten kehitysmaajärjestöjen kattojärjestönä ja näkyvänä vaikuttajana 2000-luvun alkuvuosien aikana. Jäsenmäärä on jatkanut tasaista kasvuaan ja oli elokuussa 2008 jo 278. Mielipidekartoitusten mukaan jäsenet ovat tyytyväisiä Kepan tarjoamiin palveluihin. Kolmessa viimeisessä jäsenjärjestökyselyssä (vuosina 1999, 2004 ja 2007) järjestöt antavat Kepalle hyvän yleisarvosanan (8,14 vuonna 1999; 8,18 vuonna 2004 ja 2007). Järjestöt pitivät kaikissa näissä kyselyissä Kepan tarjoamia palveluja tärkeinä tai erittäin tärkeinä omalle toiminnalleen. Kaikkein tärkeimpinä on pidetty järjestöjen kotimaista yhteistyötä kuten tapahtumia, verkostoitumista, kampanjoita, tiedotusta sekä koulutusta ja hankeneuvontaa. Suhteellisesti vähemmän tukea saivat toiminnot Etelässä, mutta toisaalta hanketoimintaa Etelässä tekevät järjestöt pitävät niitäkin tärkeinä luvun uusi haaste on ollut kehityspoliittisen vaikuttamistyön nouseminen keskeiseksi kansalaisjärjestöjen agendalle. Kansainvälisen kaupan "vapauttaminen", kansainvälisten rahoituslaitosten lainaehtojen vaikutukset Etelässä ja kehitysrahoituksen lisääminen ovat vaikuttaneet voimakkaasti kehitysmaiden talouspoliittiseen liikkumavaraan ja sitä kautta niiden kykyyn rakentaa omaa hyvinvointiaan. Tämän tematiikan analysointia ja uusiin haasteisiin reagointia kansalaisjärjestöt ovat pitäneet tärkeänä niin Suomessa kuin muuallakin teollisuusmaissa. Kepan vastaus näihin haasteisiin on ollut vahvistaa järjestön kehityspoliittista vaikuttamistyötä luvun lopulla Kepan maailmanpankkiryhmän piiristä nousi ajatus suunnitelmallisemman kehityspoliittisen työn aloittamisesta. Vuonna 2000 hyväksyttiin Kepan ensimmäinen kehityspoliittinen tavoiteohjelma. Kepan kehityspoliittisen työn keskeisin haaste on ollut tehdä paikoin monimutkaiset teemat tutuiksi jäsenjärjestöille. Arvio strategiasta vuosille Kehitysjoukko-ohjelman alasajo 1990-luvun lopulla toi Kepalle suuria haasteita. Periaatejulistuksessa (1997) luotiin pohja kumppanuusohjelmalle, josta tuli Kepan uusi väline sen perustehtävän toteuttamiseksi. Kumppanuusohjelma ja sen toiminnallistaminen olivat myös nykyisen strategian keskeiset lähtökohdat. Strategiasuunnitelmassa Kepalle luotiin kolme visiota: 1. Kansalaisjärjestöjen Etelä-pohjoinen resurssikeskus, 2. vahva mielipidevaikuttaja, 3. Jäsenjärjestöjensä etu- ja yhteistyöjärjestö. Tavoitteista ensimmäisen katsottiin liittyvän Kepan koko toimintaan sekä Etelässä että Pohjoisessa. Kahden muun vision tavoitteet liittyivät ensisijaisesti toimintaan Suomessa ja kansainvälisessä yhteisössä. Vaikka strategiaan pyrittiin tuomaan konkretiaa eritasoisilla tavoitteilla ja mittareilla, jäi suunnitelma liian abstraktiksi ja yleiseksi, jotta se olisi kyennyt ohjaamaan käytännön toimeenpanoa Kepassa. Parhaiten kolmesta visiosta ovat toteutuneet vahvan mielipidevaikuttajan ja jäsenjärjestöjen etu- ja yhteistyöjärjestön roolit. Heikommalle sen sijaan on jäänyt Etelä-pohjoinen resurssikeskus, joka ei saanut riittävää jalansijaa järjestön toiminnassa. Tämän puutteen paikkaamiseksi Kepassa luotiin 2003 kolmivuotinen toimintasuunnitelma, niin sanottu Ohjelmapolitiikka vuosille Vaikka tämä suunnitelma toikin paljon uusia käytäntöjä ja rakenteita Kepaan, ei se ole täysin kyennyt vastaamaan käytännön haasteisiin. 2

3 1.2 TOIMINTA-AJATUS JA VISIO TOIMINTA-AJATUS Tämä strategia perustuu voimassaolevaan periaatejulistukseen. Osittain julistuksen teksti on omaan historialliseen kontekstiinsa sidottu, mutta sen pääkohdat Kepan toimintaajatukseksi pätevät edelleen. Periaatejulistuksen arviointi tehtiin strategian puolivälin arvioinnin yhteydessä. Siihen tehtävät muutokset tai päivitykset tehdään ennen seuraavaa strategiakautta Miksi KEPA on? (toiminta-ajatus; purpose statement`) Kepan perustehtävä on rohkaista, tukea ja organisoida suomalaista kansalaisyhteiskuntaa osallistumaan toimintaan maailmanlaajuisen yhteisvastuun puolesta. - Miten KEPA tekee sen? (toiminta-ajatus; business statement`) Pääväline tämän perustehtävän toteuttamiseksi on Kumppanuusohjelma, jonka avulla Kepa 1) lisää suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tietoisuutta maailmanlaajuisista kysymyksistä ja parantaa sen toimintakykyä järjestämällä tiedotus-, koulutus-, kampanja- ja palvelutoimintaa suomalaisille kansalaisjärjestöille ja yhdessä niiden kanssa sekä 2) vahvistaa kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntia niin oman kenttätoimintansa kautta kuin rakentamalla yhteistyöverkostoja suomalaisten ja Etelän kansalaisjärjestöjen välillä. Kepa ei ole pyrkinyt kuvaamaan sitä lopullista tilaa, päämäärää, jota kohti se pyrkii toiminnassaan vaan niissä ennemminkin ohjeistetaan ja varustetaan Kepaa matkalle. Keskustelu uuden strategian visiosta on samansuuntaista kuin edellisen strategian valmisteluprosessissa vuonna 1999: Visio kuvaa toivottua tilaa tai toimintaa Kepalle seuraavan viiden vuoden aikana eikä niinkään unelmaa maailman tilasta, jonka edes osittaiseen saavuttamiseen Kepan toiminta voi vaikuttaa. Ulkoinen visio tullaan laatimaan osana uuden strategian suunnitteluprosessia. VISIO Kepan strategia pyrkii vastaamaan toimintaympäristössä oleviin haasteisiin. Kepan toiminnan tarkoituksena on muun muassa hankkia mahdollisimman paljon monipuolista tietoa ja kokemusta köyhdyttämisestä, sillä se on tunnistettu Kepan suurimmaksi haasteeksi seuraavien kuuden vuoden aikana. Menestyksellinen poliittinen vaikuttamistyö vaatii asiantuntemusta, toimivia yhteistyöverkostoja ja vaikutuskanavia. Puolustaakseen jäsenjärjestöjensä vaikutusmahdollisuuksia sekä turvatakseen omaa asemaansa suomalaisen kehitysmaaliikkeen toimikentällä, Kepan on panostettava asiantuntemuksensa lisäämiseen köyhdyttämisestä sekä yhteistyö- ja jäsenverkostonsa vahvistamiseen. Tämän pohjalta Kepan uusi vision on: Kepa on innostava ja asiantunteva yhteistyöjärjestö, joka kokoaa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan toimimaan köyhdyttämisen lopettamiseksi. 3

4 1.3 ASIAKIRJOJEN KESKINÄINEN JÄRJESTYS Kepan toimintaa määrittelevien dokumenttien keskinäinen järjestys on: Periaatejulistus (sis. toimintaajatuksen) - tarkistetaan/arvioidaan 6 vuoden välein Alastrategia 1 (esim. laatu/ palvelutyö Päästrategia Alastrategia 2 (esim. viestintä) - laaditaan 6 vuoden välein; rytmitetään UM:n 3 vuoden rahoitusraamien kanssa - vuodesta 2012 vain yksi strategiataso - voimassa v saakka sen jälkeen ei enää alastrategioita Ohjelma - laaditaan 3 vuodeksi Toimintasuunnitelmat - laaditaan vuosittain Niinsanottu ohjelmapolitiikka hyödynsi ja jatkotyösti strategiaa tuomalla sen konkreettisemmalle tasolla. Tämän strategian keskeinen haaste oli tehdä siitä ohjelmaa aidosti linjaava asiakirja, mutta tässä ei täysin ole onnistuttu puolivälinarvion mukaan. Strategiaa tuodaan konkreettisemmalle tasolle seuraavassa ohjelmassa Seuraavalla strategiakaudella ei laadita enää ala- tai teemastrategioita, vaan vuodesta 2012 Kepalla on strateginen suunnitelma, jossa ilmaistaan tarkemmin painopistealueet. 2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ Kepan toimintaympäristössä vuosien aikana vaikuttavat trendit on jaettu kahteen: globaalit ja Suomessa vaikuttavat trendit. Strategiasuunnitelmassa käsitellään niitä trendejä, joihin vastaaminen merkitsee haasteita Kepalle: nämä virtaukset ja Kepan strategiset painotukset ikään kuin seurustelevat keskenään. 2.1 TOIMINTAYMPÄRISTÖN GLOBAALIT TRENDIT A. Köyhdyttävät rakenteet eivät merkittävästi heikkene Kansainvälinen päätöksenteko ei merkittävästi muutu kehitysmaiden kannalta nykyistä tasa-arvoisemmaksi ja siten niiden rooli päätöksenteossa ei merkittävästi kasva. Tämän trendin katsottiin v vahvistuvan ja sen näkyvän muun muassa köyhien maiden epävirallisen enemmistön olemattomissa mahdollisuuksissa osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Samaan aikaan voidaan todeta, että köyhdyttävät rakenteet ja sen seurauksena globaali eriarvoisuus ovat lisääntyneet niin kehittyneissä kuin kehittyvissä kansantalouksissa. Kaupan mekanismit, jotka sulkevat yli puolet maailman väestöstä virallisen talouden ulkopuolelle, eivät välttämättä aina suosi kehitysmaiden omaehtoista taloudellista kehitystä eivätkä salli maille poliittista liikkumavaraa oman talouspolitiikkansa määrittelyssä. Kansalaisten tarpeiden sijaan maan talouspoliittista päätöksentekoa voivat ohjata muut, 4

5 esimerkiksi yritysmaailman intressit. Samaan aikaan on yleisesti tunnustettu, että kauppa ja esimerkiksi pienyrittäjätoiminta luovat edellytyksiä kehitysmaiden taloudelliselle kehitykselle ja sen myötä äärimmäisen köyhyyden vähentämiselle. Köyhdyttämisen lopettamisen haaste Kepalle on ymmärtää näitä mekanismeja riittävän hyvin niin, että se voi perustellusti valita tehokkaimman toimintakontekstin: oman osaamisen kannalta keskeisimmät aiheet, teemat ja kumppanit. B. Kansalaisjärjestöjen rooli poliittisessa päätöksenteossa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ei vahvistu itsestään Kansalaisjärjestöjen osallistaminen päätöksentekoon niin rikkaissa kuin köyhissäkin maissa ei aina tarkoita, että marginaalissa elävien ihmisten ääni tulee aidosti kuulluksi. Valtaryhmittymät voivat perustaa näennäisiä kansalaisten edusfoorumeita tai järjestöjä, jotka ovat täysin valtaapitävien tahojen valvonnassa. Nimellisestä kuulemisesta voi pahimmillaan muodostua uusi este syrjäytyneiden ryhmien toiminnalle vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Kansalaistoimijoille on toisaalta avautunut uusia tiloja osallistua poliittisiin prosesseihin ja vaikuttaa niissä, mutta järjestöjen ja kansalaistoimijoiden kapasiteetti ei aina riitä. C. Muutokset kansainvälisessä kehitysyhteistyössä Vuotta 2008 leimasivat useat maailmanlaajuiset kriisit. Energiakriisin yksi seuraus oli öljyn hinnan kaksinkertaistuminen hyvin lyhyessä ajassa. Energian saatavuuden varmistaminen ja sen myötä esimerkiksi biopolttoaineiden tuotannon lisääminen, Ilmastonmuutoksen tuomat epävakaiset sääolosuhteet ja elintarvikkeiden päätyminen finanssimarkkinoiden spekuloinnin kohteiksi johtivat yhä syvenevään ruokakriisiin. Samalla romuttui pitkään vallinnut käsitys, että ruokaa maailmassa on riittävästi mutta se on vain epätasaisesti jakautunut. Ruokakriisiä seurasi pian yhä syvenevä finanssikriisi, joka näkyi luottamuksen horjumisena koko rahoitus- ja luottojärjestelmiä kohtaan. Huolimatta lukuisista yrityksistä ratkaista tai varmistaa kansainvälisen kaupan pelisäännöt, EU:n ja AKT-maiden välisiä EPA-sopimusneuvotteluja hiertäneet kysymykset tai lunastaa jo annetut kehitysrahoitussitoumukset, konkreettisia päätöksiä tai tekoja tapahtuu nykyisessä epävarmuuden tilassa hyvin vähän. Syksyllä 2008 kolme triljoonaa dollaria irrotettiin nopealla tahdilla kehittyneiden maiden rahoitusjärjestelmien takaukseksi. Monivuotinen lipsuminen pienistä kehitysavun korotuksista kyseenalaisti rikkaiden maiden sitoutumisen vuosituhattavoitteisiin. Uusien toimijoiden, kuten esimerkiksi Kiinan, Brasilian, Intian tai Venezuelan mukaantulo näyttää jo nyt vähentävän länsimaisten kehitysyhteistyön merkitystä. Uudet toimijat eivät aseta tuelleen samanlaisia ehtoja kuin perinteiset rahoittajat. Varsinkaan Kiinan kohdalla ei voi puhua kehitysyhteistyöstä sanan perinteisessä merkityksessä. Kiinan rahoitus on osa kaupankäyntiä ja sen kehitysvaikutusten arvioiminen on ennenaikaista. Samaan aikaan kehitysmaat näyttävät tukevan uusien yhteistyötoimijoiden esiintuloa, jonka ne näkevät lisäävän niiden valinnanmahdollisuuksia. Sen sijaan yhä syvenevä finanssikriisi on odottamatta vahvistanut kansainvälisten rahoituslaitosten asemaa. EU- ja G20-maat näkevät mm. kansainvälisen valuuttarahaston vahvistamisen ensisijaisena välineenä rahoituskriisien synnyttämien akuuttien ongelmien korjaamiseksi. Samoin tiukemman rahoitusjärjestelmien säätely ja valvonta tunnustettiin välttämättömäksi mutta keskustelu nykyisten kansainvälisten rahoituslaitosten korvaamiseksi ei ole lähtenyt liikkeelle. Kriisi on lisännyt halukkuutta kitkeä veroparatiisit ja arvioida valuutanvaihtoveron tarkoituksenmukaisuutta. 5

6 Suoraa budjettitukea halutaan edelleen lisätä EU:n puitteissa, mutta monet avunantajamaat kuten Suomi suhtautuvat siihen kriittisesti. Suomen hallituksen kehityspoliittinen ohjelma 2007 painottaa erityisesti muita kuin sosiaalisen ja yhteiskunnallisen kehityksen alueita; esimerkiksi energiaa, tietotekniikkaa ja metsäsektoria. On todennäköistä että nämä painotukset säilyvät liki vuoden loppuun Avun tuloksellisuusprosessin sisällä tehty Nordic+ maiden aloite tuen lisäämisestä suoraan Etelän kansalaisliikkeille ja ohi` pohjoisten kansalaistoimijoiden lähtee käyntiin strategian loppukauden aikana. Tämäntyyppinen lähestymistapa ja rahoitusinstrumenttien käyttö tuovat Etelän kansalaisyhteiskunnille uusia haasteita ja mahdollisuuksia mm. niiden koolle, monimuotoisuudelle ja yleensä asemalle esimerkiksi suhteessa kohdemaan hallituksiin. Rahoituksen riittävyys vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi sekä turvallisuus- ja ilmastonmuutoshaasteiden vastaamiseen johtavat yhä tiiviimpiin kehitysrahoitusneuvotteluihin. Niiden valmisteluissa on noussut kaksi pääteemaa, jotka liittyvät kehitysmaiden oman rahoituspohjan vahvistamiseen ja uusiin innovatiivisiin rahoituslähteisiin. Innovatiivisia rahoituslähteitä, kuten uusia veroja ja rahastoja, on käsitelty vuodesta 2006 saakka yli 50 maan johtoryhmässä, johon Suomi liittyi vuosien vaihteessa. Osin sen tuloksena on jo otettu käyttöön esimerkiksi yli 20 maan lentolippumaksu (lentovero), köyhien maiden tietoyhteiskuntahankkeita rahoittava Digital Solidarity Fund sekä kaksi uutta lääkerahastoa. On oletettavaa, että uusien kehitysrahoitustarpeiden kuten ilmastonmuutoksen torjumisen konkretisoituessa uusia rahoitusmuotoja tullaan viemään käytäntöön enemmänkin. EU on tällä hetkellä ja hyvin todennäköisesti myös jatkossakin suurin kehitysyhteistyön rahoittaja. Samalla EU-integroitumisen syventyminen näkyy jäsenmaiden harjoittaman ja EU:n kautta toteutetun kehityspolitiikan yhä tiiviimpänä linkittymisenä. Suomen kehityspoliittisiin prosessihin vaikuttaminen siis edellyttää laajemman kehityspoliittisen keskustelun ymmärtämistä ja seurantaa EU-viitekehyksessä. D. Ympäristö- ja ilmastokysymykset Ympäristö- ja ilmastonmuutoskysymykset ovat tulleet polttavan ajankohtaisiksi. Ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuvat ympäristöongelmat heijastuvat yhteiskunnan kaikilla sektoreilla ja aiheuttavat välittömiä ongelmia etenkin kaikkein köyhimmille kehitysmaille. Usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat ilman minkäänlaisia yhteiskunnan suojaverkkoja elävät epävirallisella sektorilla itseään elättävät köyhät. E. Turvallisuus Turvallisuuden järkkyminen on muuttanut myös kansalaisjärjestöjen toimintaympäristöä. Muun muassa kehitysyhteistyötä on alettu arvioida turvallisuuden näkökulmasta. Turvallisuuspainotus luo uutta tarvetta kehitysjärjestöille. Globaalia oikeudenmukaisuutta lisäävät toimenpiteet ymmärretään yhä enemmän turvallisuuden lisäämiseen tähtäävänä työnä. Yhä laajempi keskustelu turvallisuudesta lisää mielenkiintoa globaaliin oikeudenmukaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Konfliktit ja niihin liittyvä turvattomuus on monille köyhille maille niiden näkökulmasta ongelma ja todellisen kehityksen este. Turvallisuus-diskurssin korostuminen ei siis johdu vain rikkaiden maiden itsekkyydestä. Pohjoisessa pintaan ovat nousseet sellaiset turvallisuusongelmat, jotka ovat seurauksia tai heijastumia köyhän Etelän turvallisuusongelmista. Turvallisuusongelmien identifiointi ei välttämättä ole ristiriidassa oikeusperustaisen ajattelutavan kanssa. 6

7 Kansainvälisessä politiikassa radikaalin islamismin korostaminen yhtenä suurimmista turvallisuutta uhkaavista tekijöistä on vähenemässä. Yleisessä keskustelussa termi turvallisuus käsitetäänkin nykyisin laajemmin kuin ennen, kattaen esimerkiksi ympäristökysymykset, pandemiat ja köyhyyden. Samaan aikaan rauhan rakentamisen, kehityksen, humanitaarisen avun ja ns. perinteisten turvallisuustoimintojen lähentymistä on tapahtunut myös käytännön työssä. Yhdessä nämä rinnakkaiset sekä päällekkäiset prosessit ovat tuottaneet uudenlaisen lähestymistavan turvallisuuden ja kehityksen väliseen risteymään, joka kulminoituu ajatuksena inhimillisestä turvallisuudesta`. Siinä missä laajempi turvallisuuskäsite voi luoda uusia tiloja kehitysyhteistyölle, se voi myös tuottaa uusia riskejä, jos kehitysyhteistyö nähdään paikallisesti vain osana ulkopuolista interventiota. Joissakin maissa länsimaisten sotilaallisten ja siviilijärjestöjen roolien osittainen sekaantuminen on johtanut siihen, että kehitysyhteistyöjärjestöjä on alettu pitää osana epäsuosittua ulkopuolista interventiota. Tämä on osittain vähentänyt järjestöjen liikkumavaraa ja johtanut uusiin vaaratilanteisiin. 2.2 TOIMINTAYMPÄRISTÖN TRENDIT SUOMESSA F. Kansalaisten kiinnostus globaaleihin kysymyksiin kasvaa, mutta ei välttämättä kanavoidu vakiintuneisiin järjestöihin tai toimintamuotoihin Kaakkois-Aasian tsunami havahdutti suomalaiset näkemään oman roolinsa globaalin hädän lievittäjinä. Tämä herääminen globaalien ongelmien edessä luo suotuisan maaperän Kepan vaikuttamis- ja koulutustoiminnalle. Tätä johtopäätöstä tukee myös RISC Monitor -tutkimuksen havainto suomalaisten halukkuudesta vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin nimenomaan kansalaisjärjestöjen kautta. Suomalaista asenneilmastoa kartoittavat tutkimukset ovat kuitenkin myös todenneet, ettei sitoutumista edellyttävä joukkoliikehdintä enää samassa määrin viehätä suomalaisia. Yhteiskunnallisiin kysymyksiin halutaan vaikuttaa ja järjestöjen toimintaan osallistua, mutta ei välttämättä maksamalla jäsenmaksuja tai istumalla yhdistysten hallituksissa. G. Rahoitus - Kehitysavun määrä kasvaa Kehitysyhteistyön määrärahat ovat kasvamassa tasaista vauhtia Suomessa, jolloin myös kansalaisjärjestöjen osuus kasvaa. Osa tästä rahoituksen kasvusta voi tulla myös Kepalle. Suomen suhtautuessa epäillen suoraan budjettitukeen, paineet kasvavat hanketyyppisen toiminnan lisäämiselle ja samalla Suomen kehitysrahoituksen kanavoimiselle sen kautta. Uhkana on pienten järjestöjen toimintamahdollisuuksien kapeneminen. Ministeriön uudet kirjanpito- ja seurantavaatimukset vaikeuttavat monien vapaaehtoispohjalla toimivien järjestöjen toimintaa. Sen lisäksi kehityspoliittisen ohjelma 2007:n myötä on esille noussut uusia haasteita: ulkoasiainministeriö kannustaa innovointiin ja kilpailuun ilman, että järjestöjen kautta kanavoitavan rahoituksen osuutta halutaan määritellä poliittisella ohjauksella. Hankkeiden laatu ja kehitysjärjestöjen toiminnan tuloksellisuus on tärkeää, mutta ohjauksen puute rahoitusosuuden osalta on haastavaa kaikille hanketyötä tekeville mutta erityisesti pienille järjestöille. Samoin syntynyt tilanne voi asettaa kehitysjärjestöjen keskinäisen solidaarisuuden koetukselle. UM:n voimassaolevien linjausten mukaan Kumpanuusjärjestöjen saama osuus järjestöjen kehitysrahoituksesta on maksimissaam n. 70%. 7

8 H. Yksityisen sektorin kiinnostus kehitysmaita kohtaan kasvaa Vastuullista yritystoimintaa koskeva keskustelu on aktivoitunut viime vuosina. Samanaikaisesti myös yksityissektorin rooli kehitysmaiden köyhyyden vähentämisessä on noussut voimakkaasti esille. Käytännön mallit yksityisen sektorin roolista köyhyyden vähentämisessä eivät ole selkiytyneet, joskin kehitystä tapahtuu koko ajan. Suomalaiset yritykset eivät ole joitakin yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta köyhyyden vähentämisen edelläkävijöitä. I. Suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuus kasvaa Eri syiden takia suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuus lisääntyy. Toisaalta monikulttuurisuutta lisäävät ihmisten henkilökohtaisten maailmanlaajuisten yhteyksien myötä syntyvät kontaktit, ja toisaalta esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan omat työvoimatarpeet. Monikulttuurisuuden lisääntyminen näkyy myös Kepan jäsenistössä. Syksyllä 2005 jäsenjärjestöinä oli määritelmästä ja laskentatavasta riippuen noin 30 maahanmuuttajajärjestöä. Määrä on ollut voimakkaassa kasvussa viime vuosina. J. Jäsenjärjestöjen toimintatavat muuttuvat Kepan jäsenjärjestöjen kiinnostus kehityspolitiikkaan on kasvanut. Kampanjatyön kurssit, osallistumiset kv-prosessien valmistelukokouksiin, laaja kiinnostus ja osallistuminen Kepan näkökantojen hiomiseen tai osallistuminen yhdistyskokousten seminaareihin kehityspoliittisista aiheista kertovat tästä trendistä. Tämä on hieno potentiaali ja suurilla jäsenjärjestöillä on kehityspoliittisia ja vaikuttamistyötä tekeviä työntekijöitä. Kepa nähdään ajoittain etäisenä järjestönä, jota jäsenistön on vaikea mieltää innostavana tahona. Kepa tunnustetaan edelleen suurimpana ja kattavimpana etu- ja yhteistyöjärjestönä mutta se ei voi luottaa siihen, että sen mandaatti ja asema säilyvät automaattisesti. Kehitysmaaliikkeen kentällä toimii jo tahoja, jotka hakevat laajempaa näkyvyyttä ja tilaa kehitysjärjestöjen yhteistyöjärjestöinä tai palveluiden tarjoajina. Noin 40% Kepan jäsenjärjestöistä toimii pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kepan ylläpitämät tai koordinomat verkostot kuten Mahdollisuuksien torit, globbarit tai kansainvälisyyskasvatuksen verkosto linkittävät merkittävän joukon paikallisia järjestöjä Kepaan. Samaan aikaan, kun Kepan jalkautuminen ja toiminta paikallisella tasolla on poikkeuksetta koettu myönteisenä kehityksenä, niin Kepa mielletään pääkaupunki-vetoiseksi tahoksi. Tämä on merkittävä haaste Kepan valtakunnalliselle vaikuttavuudelle ja sen kattojärjestöroolille. 3. RESURSSIT 3.1 JÄSENISTÖ JA LUOTTAMUSELIMET Kepan tärkein resurssi on sen jäsenjärjestöt. Keskeinen kysymys Kepan tulevaisuuden kannalta on se, kokevatko sen jäsenjärjestöt, että Kepa on niiden legitiimi puolesta puhuja ja jolla on sellaisia palveluita, joita jäsenjärjestöt tarvitsevat ja pitävät tärkeinä. Vuosina 2004 ja 2007 toteutettujen jäsenjärjestökyselyjen vastaukset paljastavat, että jäsenjärjestöt ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä Kepan toimintaan ja palveluihin. Viimeisen kyselyn mukaan tyytyväisyys Kepan palveluihin ja toimintaan on säilynyt vähintään yhtä vahvana. 8

9 3.2 ORGANISAATIO Tiimiorganisaatioon siirtyminen oli haastavaa. INTRAC (englantilainen konsulttiyritys joka evaluoi Kepan keväällä 2005) totesi evaluaatiossaan, että Kepan nykyistä toimintakulttuuria leimaa avoin keskustelu ja osallistavat päätöksentekojärjestelmät. Kevään 2008 aikana toteutettu VERVE-konsulttiyrityksen arvio Kepan organisaatiorakenteesta esitti, ettei rakenteen muuttamiselle olisi tarvetta. Sen sijaan kehittämisalueiksi tunnistettiin johtamisen vahvistaminen organisaation kaikilla eri tasoilla sekä joustavampien tiimien välisten yhteistyömuotojen kehittäminen. Vastuusuhteiden selkiyttämisen osalta osana hallituksen hyväksymää suunnitelmaa evaluaation suositusten toiminnallistamiseksi. Sen lisäksi hallitus hyväksyi vuonna 2007 johtosäännön, joka selventää päätöksentekosääntöä mm. kuvaamalla päätösprosessien eri vaiheet. 3.3 HENKILÖSTÖ Kevään 2006 aikana päivitettiin Kepan henkilöstöstrategia osana päästrategian toiminnallistamista. Henkilöstön vaihtuvuus on yksi merkittävä haaste Kepan asiantuntemuksen syventämiselle ja henkilöstöhallinnolle. Henkilöstöstrategian keskeinen tehtävä on taata Kepan toiminta ja sen tuottamien palvelujen laatu, joka merkitsee pitkälti sen henkilöstön asiantuntijuuden ylläpitämistä ja kehittämistä, sekä Kepan kehittäminen entistä houkuttelevammaksi ja halutuksi työyhteisöksi. Kepan henkilöstöstrategian tulee olla myös joustava niin, että esimerkiksi Helsingin toimistoon avautuisi tehtäviä, joita voisi hoitaa työntekijä Etelästä. Strategian menestyksellinen toteuttaminen edellyttää henkilöstrategian painotusta muun muuassa asiantuntijuuden kasvattamiseen ja henkilökunnan pysyvyyden turvaamiseen. Näihin tavoitteisiin pyritään henkilökohtaisilla koulutus- ja kehityssuunnitelmilla sekä henkilöstön palkitsemisella ja kannustamisella. 3.4 TOIMINTAKULTTUURI JA JOHTAMINEN Toimintakulttuuri Kepan oma arviointi sekä evaluaation tulokset osoittavat, että sisäisen tiedon ja kokemuksen tallentamista, käsittelyä ja raportointia tulee kehittää. Samoin INTRAC kannusti suosituksissaan Kepaa vahvistamaan toimintatapoja, jotka edelleen kehittävät sitä avoimena ja oppivana organisaationa. Kepan strategia asettaa erityisiä odotuksia Kepan toimintakulttuurille ja sen kehittämiselle vuosille Vuodesta 2007 Kepa on omaksunut ja käyttänyt sen organisatorisen ja toiminnan kehittämiseen ns. EFQM:n (European Foundation for Quality Management) laadun itsearviointimallia. Johtaminen ja päätöksenteko Evaluaatioraportissa ehdotettiin, että Kepan hallitus ja operatiivinen johto selkeämmin fokusoivat Kepan toimintaa ja huolehtivat sen riittävästä resursoinnista. Tämä tehtävä on keskeinen Kepan hallituksille toimintavuodesta 2006 eteenpäin. Samoin raportissa hallitusta kannustetaan arvioimaan ja hahmottamaan Kepan toimintaa ja haasteita kokonaisuutena. Hallituksen roolia on suhteessa jäsenistöön ja toimivaan johtoon entisestään selkiytetty ja vahvistettu mm. vuonna 2007 laaditulla johtosäännöllä. Sen lisäksi uudet hallitukset läpikäyvät Kepa-perehdytyskurssin. Puheenjohtajiston roolin vahvistamisella on myös tuettu hallituksen keskittymistä Kepan strategisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Kepan intressien 9

10 kannalta on elintärkeää, että hallituksessa on edustettuna monenlaista osaamista ja asiantuntemusta. 3.5 FYYSISET RESURSSIT Rahoitus oma varainkeruu Kepa on saavuttanut strategiassa asetetun tavoitteen nostaa omavaraisuusasteensa 7,5%:iin. Omavaraisuuden ylläpitäminen antaa Kepalle enemmän joustonvaraa, sillä se mahdollistaa esimerkiksi tärkeäksi koetun yhteistyösuhteen jatkamisen tai uudenlaisen hankkeen toteuttamisen ilman, että Kepan tarvitsee neuvotella rahoittajien kanssa. Kepan tämänhetkinen omarahoitus koostuu jäsenmaksuista, Kumppanilehden tilausmaksuista, kirjamyynnistä, Maailma Kylässä -sponsorituesta sekä IT- ja kirjanpitopalveluiden myynnistä. Jäsentulot ovat yhteensä noin 40,000-45,000 euroa. Samaan aikaan huolehditaan, etteivät omavaraisuusasteen ylläpitämiseen tarvittavat rahoituslähteet kilpaile Kepan jäsenten varainhankinnan kanssa. Kepa Suomessa Jäsenkyselyn tulokset osoittavat, että jäsenjärjestöt ovat tyytyväisiä Kepan palveluihin ja toimintaan. Sen sijaan Kepan valtakunnallisen kattojärjestöroolin vahvistaminen, edellytysten luominen Kepan kvk- ja vaikuttamistyölle sekä potentian kehittäminen uusille strategisille yhteistyösuhteille edellyttävät Kepan läsnäolon lisäämistä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Se toteutetaan lisäämällä toimintaa ja jalkautumista eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Kepan toimipiste tulee säilymään Helsingissä. Kepa Etelässä Yleistä Kepan toiminnan tuloksellisuus ja vaikuttavuus edellyttävät sen läsnäoloa Etelässä. Tätä tuki myös vuoden 2005 Kepasta tehty evaluaatio. Kepan toiminnalle välttämätön tieto ja ymmärrys lisääntyvät Etelän läsnäolon kautta. Samoin jäsenjärjestöjen palveleminen tehokkaasti ja ammattitaitoisesti edellyttää omakohtaista Etelän kansalaisyhteiskuntien tuntemusta. Suorat kontaktit Etelässä edesauttavat Kepan ohjelman pysymisen merkityksellisenä. Etelän työ antaa Kepalle oikeutuksen tukien muun muassa Kepan kehityspoliittista, vaikuttamis- ja koulutus- ja neuvontatyötä. Samoin uskottavuus suhteessa jäsenjärjestöön sekä muuhun yhteiskuntaan edellyttää kokemusta Etelän todellisuudesta. Kepan omalla toiminnalla Etelässä on ollut myös lisäarvoa joka täydentää suomalaisten kansalaisjärjestöjen tekemää kehitystyötä Etelässä. Kepan Etelän kumppanuusjärjestöjen antama palaute evaluaatio 2005 kyselyyn osoittaa että Kepan ja Etelän järjestöjen yhteistyö on osallistavaa ja tasa-arvoista. Sen lisäksi Kepan Etelän toiminnan lisäarvoksi katsottiin mahdollisuuksien, resurssien ja tiedon tarjoaminen poliittisen vaikuttamistyön tekemiseen. Jäsenjärjestöjen mukaan Etelän oma työ auttaa Kepaa tarjoamaan verkostointi- ja logistisia palveluita sekä oppimisfoorumin. Suuremmat resurssit Etelässä mahdollistavat Kepan kartoittamaan uusia, innovatiivisia työmuotoja jäsenjärjestöjensä hyväksi. Toiminnan volyymi Etelän toiminnan volyymi ja muodot määräytyvät Kepan toiminnallisista tavoitteista. Järjestön Suomen ja Etelän toimintojen välillä ylläpidetään tarkoituksenmukaista tasapainoa. Tällä strategiakaudella ei ole tarvetta muuttaa olennaisesti resurssijakoa Etelän ja Suomen toimintojen välillä. 10

11 Kriteerit Kepan läsnäololle Etelässä Yksittäisiä maavalintoja ei tehdä Kepan päästrategian tasolla. Sen sijaan se ohjaa niiden tekemistä yleisempien kriteereiden pohjalta. A. Yleiset i. Kaikilla Kepa-mailla on oltava jokin lisäarvo Kepan ja sen jäsenjärjestöjen toiminnalle. ii. Etelän läsnäolon tulee kasvattaa Kepan monipuolista asiantuntemusta köyhdyttämisen prosesseista, kulttuurisista konteksteista ja globaalista eriarvoisuudesta. iii. Kepan asiantuntija- ja hallinnollisten resurssien näkökulmasta: kohdemaiden kokonaisuus ei saa olla hallinnollisesti liian raskas muun muassa talous- ja it-logistiikka sekä kielikysymykset eivät voi syödä kohtuuttomasti resursseja vaan pääosa resursseista on käytössä sisällölliseen yhteistyöhön (kokonaisuutena katsoen, ei maakohtaisesti) B. Välttämättömät kriteerit: i. Maantieteellinen alue on Kepan valitsemien, köyhdyttämistä vähentävien tavoitteiden kannalta keskeinen alue Aluevalinta lisää Kepan asiantuntemusta kulttuurisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti erilaisista alueista. Demokratian aste on erilainen eri maissa: kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen. ii. Kepan valitut tavoitteet ja poliittiset teemat ovat myös Etelän kansalaisyhteiskuntien kannalta tärkeitä asioita, joihin halutaan muutosta iii. Toiminnan tehokkuus ja vaikuttavuus: missä Kepa voi tuoda lisäarvoa jo olemassa olevaan Pohjoisen ja Etelän yhteistyöhön. C. Lisäksi huomioon otettavat kriteerit i. Kansainvälisen verkostoitumisen mahdollisuus: yhdessä oppiminen (Pohjoinen-Etelä, Etelä-Etelä) Kepa on läsnä maissa, joissa vahvasti kansainvälisiä kehitysinterventioita tai joissa kansalaisyhteiskunnan kansainväliselle verkostoitumiselle on vahva valmius. ii. Kansainvälisen verkostoitumisen mahdollisuus yhdessä oppiminen Pohjoinen-Etelä iii. Suomen kahdenvälinen ohjelmamaa: Suomen kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikan seuranta iv. Aiempi kokemus ja maan tuntemus: yhteyksiä, kokemuksia ja maatuntemusta Kepassa tai jäsenjärjestöissä v. Maat, joissa suomalaisten järjestöjen, erityisesti pienten, toiminnan keskittyminen on suuri. 4. STRATEGIA Vuoden 2005 evaluaation suositusten mukaisesti Kepa on keskittynyt organisaation ja toiminnan vakiinnuttamiseen. Kepa on kehittynyt vaiheeseen, jossa se voi harkiten tehdä uusia avauksia, etsiä vieläkin joustavampia työtapoja saadakseen toimintaansa dynaamisemman otteen, sekä ottaa aktiivisempi asemointi ajankohtaiseksi katsottujen trendien ja teemojen seuraamiseen ja niitä koskettaviin prosesseihin osallistumiseen. Näiden varovaisten muutosten lisäksi Kepa jatkaa toimintansa tavoitteellisuuden ja tuloksellisuuden arvioinnin kehittämistä. Kepan jäsenjärjestöilleen tarjoamien palveluiden ja edunvalvonnan korkea laatu, samoin kuin 11

12 vaikuttamistyön ammattimaisuus ovat myös strategian sisään kirjoitettuja tavoitteita. Kepan kansainvälisyys- ja kehityskasvatustyön käsitteitä selvennetään sekä arvioidaan Kepan ideaalipaikka ja rooli sen tuoman lisäarvon maksimoinniksi näillä toiminta-alueilla. Edellämainittujen tavoitteiden yksityiskohtaisemmaksi ohjaamiseksi on luotu edunvalvonnan, koulutuksen, vaikuttamistyön ja Etelän Vapaaehtoisohjelman (ETVO) alastrategiat. Sen lisäksi henkilöstön kehittämistä ohjaa henkilöstöstrategia. Viestinnän kokonaisuutta selkeyttämään luodaan viestinnän alastrategia. 4.1 PÄÄTAVOITE 4.1 PÄÄTAVOITE Kepa toimii yhdessä jäsenjärjestönsä kanssa köyhdyttämisen lopettamiseksi niin, että kaikilla on tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua poliittiseen päätöksentekoon sekä saavuttaa ihmisarvoiset elinolosuhteet. Kepa on nostanut köyhdyttämisen lopettamisen strategiakauden päätavoitteeksi, koska Kepan arvion mukaan tämä on koko kehitysmaaliikkeen yhteinen ylätavoite, johon jäsenjärjestöjen monimuotoinen toiminta eri tavoilla tähtää. Tähän samaan ylätavoitteeseen tähtää myös Kepan oma vaikuttamistyö kaikilla tasoilla. Pystyäkseen vastaamaan asettamaansa päätavoitteen haasteeseen, Kepa keskittyy seuraaviin asioihin: 1. Kepassa syvennetään asiantuntemusta köyhdyttämisestä Köyhdyttämisen lopettamiseksi on ensiksi tunnistettava köyhdyttämisen mekanismit, minkä vuoksi Kepa jatkaa jo alkanutta köyhdyttämisen mekanismien analysointia ja tutkimista. Kepan ja sen jäsenjärjestöjen monipuolista kokemusta Etelän yhteiskunnista sekä yhteistyötä paikallisten kumppanuusjärjestöjen kanssa hyödynnetään köyhdyttämisanalyyseissä, esimerkiksi koskien naisten köyhyyden lisääntymistä. Kepa kartoittaa myös köyhyyttä ja köyhdyttämisen mekanismeja vähentävän yritystoiminnan tuntemista ja sen tunnetuksi tekemistä. Sen lisäksi Kepa toimii olemassa olevissa ja uusissa verkostoissa vaihtaakseen ja hankkiakseen kokemuksia köyhdyttämisestä ja sitä ylläpitävistä mekanismeista, ja on valmis tarkastelemaan uudenlaisia ratkaisuja, joilla osaltaan voidaan edesauttaa köyhdyttämisen lakkauttamista. Kepa määrittelee kantansa konfliktien eston ja hallinnan sekä kehityksen ja turvallisuuden yhteydestä, ja samalla edistää oikeusperustaista kehitysyhteistyötä. 2. Kepa toimii turvatakseen kehitysmaaliikkeen toimintaedellytykset Suomalaisen kehitysmaaliikkeen köyhdyttämisen lopettamiseen tähtäävän toiminnan mahdollistamiseksi Kepa kiinnittää yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa huomiota myös kehitysmaaliikkeen omien toimintaedellytysten turvaamiseen ja kehittymiseen niin Suomessa kuin Etelässä. Kepa käyttää ja vahvistaa omaa ja jäsenjärjestöjensä kasvavaa asiantuntemusta laadukkaiden, tarkoituksenmukaisten ja tehokkaiden palvelujen tarjoamiseen jäsenistölle. Kepa on mukana kehittämässä ja tarjoamassa suomalaiselle kehitysmaaliikkeelle ideoita ja toimintamuotoja, jotka vastaavat näitä muuttuneita odotuksia. Kepa kehittää jäsenpalveluitaan ja -tiedottamista. Kepan viesteistä jäsenistölle tehdään. Samalla sihteeristön suunnitelmia lisätä asiantuntemustaan korostetaan juuri korkealaatuisempien palveluiden tuottamisena jäsenjärjestöille. 3. Kepa on aktiivinen kehityspoliittinen toimija myös Etelässä Kepa oppii ja samalla antaa oman suoran panoksensa Etelän kansalaisyhteiskunnille köyhdyttämisen vastaisessa taistelussa oman Etelän työn kautta. Kepa jatkaa paikallisten 12

13 kumppaneiden tukemista kenttämaissa pyrkien lisäämään niiden kapasiteettiä. Toiminnan ja viestien sisällön on heijastettava mahdollisimman totuudenmukaisesti kehitysmaiden ihmisten todellisuutta ja kokemuksia. Oma toiminta Etelässä antaa Kepalle uskottavuutta lisäten sen vaikutusmahdollisuuksia jäsenjärjestöjensä edunvalvojana. Kepan ja jäsenjärjestöjen Etelä-kokemus sekä yhteistyö Etelän kansalaisjärjestöjen kanssa auttavat Kepaa ymmärtämään paremmin köyhdyttämisen mekanismeja ja vaikutuksia, sekä tavoittamaan kaikkein haavoittuvimpia ryhmiä, kuten vammaisia, lapsia, pakolaisia tai muita vähemmistöjä, joiden ääntä ei helposti saada kuuluviin, mutta joiden osallistumista ja kuulemista tarvitaan köyhdyttämisen kierteen katkaisemiseen. 4.2 STRATEGISET TAVOITTEET Strateginen tavoite 1: Kepa kehittää yhteistyöverkostoja toimimaan aktiivisesti Suomessa ja kansainvälisesti Yhteistyöverkostojen rooli suomalaisen kansalaisyhteiskunnan aktivoimisessa ja kokemusten jakamisessa ja kasvattamisessa on keskeinen. Sen vuoksi Kepa rakentaa aktiivisesti verkostoja, joissa sen jäsenjärjestöt voivat toimia yhdessä Kepan kanssa yhteisten tavoitteiden ajamiseksi ja toimijoiden oman osaamisen ja valmiuksien lisäämiseksi. Näiden verkostojen ja strategisten yhteistyösuhteiden avulla Kepa jäsenjärjestöineen kasvattaa asiantuntemustaan sekä vaikuttaa Suomen, EU:n ja kansainvälisten järjestöjen kehityspoliittisiin ja kehitysyhteistyön linjauksiin niin, että köyhdyttämisen mekanismit tulevat tunnetuiksi ja että köyhdyttävät rakenteet poistetaan. Strateginen tavoite 2: Kepa profiloituu merkittävänä kehityspoliittisena vaikuttajana Tavoitteena on, että Kepan kehityspoliittisen vaikuttamistyön myötävaikutuksella köyhdyttämisen rakenteet tunnistetaan ja niiden haitallisuus myönnetään yleisesti. Tämä vaikuttamisyö perustuu analyyttiseen tietoon, jota jaetaan viestintästrategian mukaisesti suunnitelmallisesti vaikuttamistyön kannalta keskeisille tahoille. Vaikuttavan ja asiantuntevan tiedon myötä Kepan oma profiili kehityspoliittisissa kysymyksissä nousee Suomessa ja muissa Kepan kannalta tärkeissä maissa. Kehityspoliittisen vaikuttamisen asianmukainen organisoiminen saattaa edellyttää organisaation ja resurssien käytön muutoksia vaikuttamistyötä paremmin tukevaksi. Kepa jatkaa kehityspoliittisen keskustelun ja prosessien seurantaa Euroopan viitekehyksessä ja pystyäkseen tehostamaan vaikuttamistyötään Suomessa. Kepan ja Kehyksen välistä työnjakoa ja yhteistyötä selkeytetään jäsenistöä tiedottaen ja tarvittaessa osallistaen. Finanssikriisin aiheuttaman taloustaantuman keskellä Kepa vaatii Suomea pysymään sitoumuksissaan kehitysrahoituksen kasvattamiseksi taloussuhdanteista riippumatta. Samoin Kepa osallistuu verkostojen ja muiden sidosryhmiensä kautta kansalaisliikkeiden alueellisiin ja maailmanlaajuisiin vetoomuksiin avunantajayhteisön pysymisestä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi annettuihin lupauksiin. Alastrategia-tasolla valittujen Kepan kehityspoliittisten teemojen kaupan ja kehitysrahoituksen lisäksi Kepa seuraa köyhdyttämisen ja ympäristökysymysten yhtymäkohtia ja syventää yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa omaa ja erityisesti jäsenistönsä ymmärtämystään ympäristö- ja ilmastokysymyksissä. Se edellyttää vahvemman verkostoitumisen lisäksi asiantuntijuuden syventämistä organisaatiossa. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja kehitysmaiden sopeutuminen muutosten vaikutuksiin edellyttävät merkittäviä uusia rahoituslähteitä. Kepalla tulee olla aktiivisempi kanta siihen, 13

14 miten ja mistä rahaa kanavoidaan erilaisiin ilmastomekanismeihin esim. multilateraalisen yhteistyön kautta, sekä mitä näistä varoista voidaan laskea osaksi virallista kehitysrahoitusta. Strateginen tavoite 3: Kepa valvoo kehitysmaaliikkeen etua kasvattaakseen liikkeen toimintaedellytyksiä Kepa toimii suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysmaaliikkeen edunvalvojana. Sekä Kepan että sen jäsenjärjestöjen kannalta on ensiarvoisen tärkeää turvata kaikkien kansalaisjärjestöjen toiminnan edellytykset. Toiminnan edellytyksien turvaamiseen kuuluvat yhtä lailla jäsenjärjestöjen taloudellisten ja inhimillisten resurssien kehittäminen, samoin kuin hanketoiminnan kasvavien vaatimusten ja pienten järjestöjen kapasiteetin rajallisuuden välisen tasapainon löytäminen ja turvaaminen. Kepa myös etsii toimintakanavia, yhteistyötahoja ja resursseja, joilla se pystyy vastaamaan maahanmuuttajajärjestöjen tarpeisiin. Uusia kehitysyhteistyön muotoja kehitettäessä Kepa tuo aktiivisesti esille myös pienten järjestöjen edellytyksiä paremmin huomioivia hankkeiden valmistelu-, seuranta- ja toteutusmalleja. Korkealaatuisilla, järjestöjen omista lähtökohdista nousevilla hankkeilla voivat järjestöt osaltaan edistää strategisen päätavoitteen, köyhdyttämisen lopettamisen, toteutumista. Kepan edunvalvonnan painopisteet säilyvät hankerahoituksen tason, rahoituksen hakemisen, hankkeiden seurantaan ja raportoimiseen liittyvissä kysymyksissä. Sen lisäksi Kepan täytyy seurata ja arvioida kuinka eri painotukset Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa (harmonisointi, koherenssi, budjettiapu, katastrofiapu) vaikuttavat kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön. Kepan mielipidevaikuttaminen, lobbaaminen ja kampanjointi tehostuvat, kun niitä tehdään yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa. Kepan tavoitteena on edustaa koko suomalaista kehitysmaaliikettä. Samalla Kepa pyrkii vahvistamaan edunvalvontaa, palveluiden laatua ja yhteistyötä järjestöjen kanssa. Strateginen tavoite 4: Kepa pyrkii valtavirtaistamaan kehitysyhteistyöhön liittyviä aiheita ja kehityspoliittista keskustelua suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa Kepan strategian päätavoitteen toteuttamiseksi on koko suomalaisessa yhteiskunnassa kehityskysymyksistä käytävää keskustelua aktivoitava useilla tasoilla. Viestintästrategiassa määritellään, miten Kepa aktivoi julkista keskustelua tiedotusvälineissä ja muussakin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Keskustelun laajuuden turvaamiseksi on tärkeää, että yhteiskunnassa on aktiivisia ihmisiä, jotka omalla panoksellaan ottavat osaa keskusteluun. Siksi on perusteltua, että Kepa tarjoaa asiasta kiinnostuneille kansalaisille mahdollisuuksia kartuttaa omakohtaisia kokemuksia ja hankkia ensikäden tietoja kehityskysymyksistä Kepan ohjelmien kautta. Näille ihmisille esitellään myös Kepan jäsenjärjestöjen tarjoamia moninaisia osallistumismahdollisuuksia. Strateginen tavoite 5: Kepa kehittää ja tekee aloitteita uusista ja tarkoituksenmukaisista toiminta- ja yhteistyömuodoista köyhdyttämisen vähentämiseksi Kehitystyö on ollut useiden haasteiden edessä viimeisten vuosien aikana. Sitä arvioidaan yhä enemmän myös turvallisuuden näkökulmasta ja tämä on synnyttänyt paineita kehitystyön integroimisesta osaksi konfliktinestoon tähtääviin ohjelmiin. Samoin useimpien teollistuneiden maiden pyrkimykset keskittää kehitysapua yhä enemmän valtioiden välisen 14

15 budjettituen kautta voivat vähentävät kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia tai ainakin asettavat niille uusia haasteita. Kepa hyödyntää resurssejaan ja lisäarvoaan liki 300 jäsenorganisaation kattojärjestönä etsiessään jäsenistölle uusia tapoja osallistua kehitysyhteistyöhön. Yritysten roolista köyhyyden vähentämisessä on keskusteltu laajalti. Kepan omat analyysit osoittavat, että monille köyhille yrittäjyys on tapa ratkoa henkilökohtaista köyhyyden ongelmaa. Kepalle on tärkeää lisätä ymmärrystään yritysten toiminnasta köyhyyden vähentämiseksi, jotta sekä sen omat että jäsenjärjestöjen edellytykset osallistua asiasta käytäviin kehityspoliittisiin keskusteluihin paranevat. Kepa keskittyy erityisesti köyhyyttä ja köyhdyttämisen mekanismeja vähentävän yritystoiminnan tuntemiseen ja tunnetuksi tekemiseen. Strateginen tavoite 6: Kepa vakiinnuttaa ja vahvistaa organisaatiotaan Vuonna 2005 suoritetun evaluaation suositusten mukaisesti Kepa jatkaa hallinnollisten käytäntöjen kehittämistä, kiinnittäen erityisesti huomiota toimintansa vaikuttavuuden ja tehokkuuden arvioimiseen. Ollakseen uskottava toimija, Kepalla on oltava myös riittävä ja asianmukainen ohjeistus sen oman toiminnan aikaasaaman ympäristökuormituksen minimoiseksi. Asiantuntemuksen syventämiseksi Kepan henkilöstöstrategian tulee olla myös joustava niin, että esimerkiksi työntekijävaihdot Kepan Helsingin toimiston ja kentän maatoimistojen välillä olisivat mahdollisia. Strategian menestyksellinen toteuttaminen edellyttää henkilöstöstrategialta painotuksia muun muassa asiantuntijuuden kasvattamisessa ja henkilökunnan pysyvyydessä. Jälkimmäisen kohdalla on paneuduttava henkilöstön kanssa laadittujen henkilökohtaisen koulutus- ja kehityssuunnitelman laatimiseen sekä henkilöstön palkitsemiseen ja kannustamiseen. Uusi palkitsemisjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna Viestintään panostetaan jatkossakin, sillä se on keskeisessä asemassa Kepan profiiliin nostamiseksi ja yleisen tunnettuuden varmistamisessa. Kepa ylläpitää omavaraisuusasteensa 7,5%:ssa vuosibudjetissaan eli noin 350, ,000 euron tasolla. Kepa arvioi rahoitustarpeen tason uuden ohjelmakauden suunnittelun yhteydessä. Kepa ylläpitää avointa ja vahvaa yhteistyötä Ulkoasianministeriön kanssa. 4.3 MITTARIT STRATEGISILLE TAVOITTEILLE Kepan henkilöstö on laatinut mittarit kullekin kriteerille. Strategisten tavoitteiden mittarit neuvotellaan ja hyväksytään toimivan johdon ja henkilöstön välillä. Strategisten tavoitteiden kriteerit ovat: Strateginen tavoite 1: Kepa kehittää yhteistyöverkostoja toimimaan aktiivisesti Suomessa ja kansainvälisesti Kriteeri 1: Jäsenjärjestöjen tietoisuus köyhdyttämisen rakenteista ja sen yhteydestä kehityspoliittisen toimintaan kasvaa Kriteeri 2: Kepa on tietoinen uusista kehityspoliittisista ja -yhteistyöverkostoista ja osallistuu niiden toimintaan Kriteeri 3: Jäsenjärjestöjen yhteistyö ja verkostoituminen kasvavat Strateginen tavoite 2: Kepa profiloituu merkittävänä kehityspoliittisena vaikuttajana 15

16 Kriteeri 1: Kepan tunnettuus kasvaa Kriteeri 2: Kepa pidetään luotettavana ja kiinnostavana asiantuntijana Strateginen tavoite 3: Kepa valvoo kehitysmaaliikkeen etua kasvattaakseen liikkeen toimintaedellytyksiä. Kriteeri 1: Kepan edunvalvonta on ennakoivaa ja tehokasta Kriteeri 2: Kepa pystyy turvaamaan pienten järjestöjen toimintaedellytykset Kriteeri 3: Kepan edunvalvontatyö on tuloksellista Kriteeri 4: Jäsenjärjestöt luottavat ja arvostavat Kepan edunvalvontatyötä Strateginen tavoite 4: Kepa pyrkii valtavirtaistamaan kehitysyhteistyöhön liittyviä aiheita ja kehityspoliittista keskustelua suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa Kriteeri 1: Myönteinen suhtautuminen kehitysyhteistyöhön kasvaa Kriteeri 2: Tiedotus- ja vaikuttamistyö Suomessa kasvaa Kriteeri 3: Kepa tunnetaan kehitysyhteistyön ja globaalivastuun esiintuojana valtakunnallisesti Strateginen tavoite 5: Kepa kehittää ja tekee aloitteita uusista ja tarkoituksenmukaisista toiminta- ja yhteistyömuodoista köyhdyttämisen vähentämiseksi Kriteeri 1: Kepaa pidetään innostavana uusien työtapojen kehittäjänä ja ideoijana Kriteeri 2: Kepan tekemät aloitteet ovat tarkoituksenmukaisia ja toteutuskelpoisia Kriteeri 3: Kepa kartoittaa yritysten roolia ja yhteistyön mahdollisuuksia köyhdyttämisen vähentämiseksi Kriteeri 4: Kepa tukee edellytyksiä yritys-yhteistyölle Strateginen tavoite 6: Kepa vakiinnuttaa ja vahvistaa organisaatiotaan Kriteeri 1: Kepa vahvistaa uskottavuuttaan kehittämällä valtionavusta riippumattomia rahoituslähteitä Kriteeri 2: Kepalla kehittää oppimistaan ja toimintansa tuloksellisuuden arviointia Kriteeri 3: Kepa lisää toimintansa tehokkuutta vahvistamalla johtajuutta ja päätöksentekoa organisaation kaikilla tasoilla Kriteeri 4: Kepalla on suunnitelmat ja toimintatapa joiden avulla vahvistetaan henkilöstön viihtymistä, motivaatiota ja sitoutumista Kriteeri 5: Kepa vahvistaa jäsenjärjestöjensä omistajuutta ja sitoutumista Kepaan Kriteeri 6: Kepan henkilökunnan asiantuntemus lisääntyy 4.4 TOIMEENPANO Päivitetyn strategian linjaukset ja painotukset otetaan huomioon vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa kuten myös uuden ohjelmakauden suunnittelussa. Toimeenpano toteutetaan kolmivaiheisena eli a) muutokset astuvat voimaan välittömästi ja ne huomioidaan vuoden 2009 toimintasuunitelmassa b) muutokset huomioidaan uuden ohjelmakauden suunnitelmassa alkaen vuodesta 2010 tai c) muutokset ja hallituksen päätökset huomioidaan vasta seuraavan strategian suunnittelussa. Henkilöstö ottaa päivitetyn strategian muutokset huomioon ohjelma :n tavoitteissa ja toimeenpanossa. 16

17 17