KH102 Kirkkohistorian perusopinnot II, esseeohjeet. Esseetyöskentelyn tavoitteet. Millainen essee?

Transkriptio

1 KH102 Kirkkohistorian perusopinnot II, esseeohjeet KH101 tulee olla suoritettuna ennen kuin voi osallistua KH102:n opetukseen. Esseeryhmien Esseen aihe -lomake palautetaan ohjaajalle ennen ensimmäistä tapaamista. Katso tarkka päivämäärä sekä Esseen aihe -lomake-linkki WebOodista (Kirkkohistorian perusopinnot II, esseeryhmät, Webkoodi ). Esseetyöskentelyn tavoitteet Esseetyöskentelyn tavoitteena on kehittää jo opiskelujen alkuvaiheessa sellaisia taitoja, joita tarvitaan myös aine- ja graduseminaarissa riippumatta siitä, minkä pääaineen opiskelija tulee valitsemaan. Tarkoituksena on siten madaltaa opiskelijan kynnystä seminaariesitelmien tekemiseen ja toisaalta nivoa kandi- ja gradututkielma kiinteämmin teologi-tutkintoon. Esseetyöskentelyn aikana harjoitellaan etsimään itsenäisesti tietoa, kirjoittamaan tieteellistä tekstiä, esittämään itsenäisiä huomioita ja käyttämään tutkimuskirjallisuutta oikein. Ryhmätyöskentelyn tavoitteena on tutustua seminaarityöskentelytapoihin eli ensisijaisesti harjoitella antamaan ja ottamaan vastaan palautetta rakentavassa hengessä. Näistä taidoista on hyötyä myös työelämän eri tehtävissä. Lisäksi KH102-esseetyöskentelyn tavoitteena on opetella kirkkohistoriallinen käsittelytapa sekä oppia uutta esseissä käsitellyistä aihepiireistä. Millainen essee? Esseetyöskentelyssä harjoitellaan historian alaan liittyvän tutkielmaesseen kirjoittamista. Esseen aiheena on jokin selvästi rajattu historiallinen ilmiö, tapaus tai kehityskulku ja lähteenä aiheesta kirjoitetut tutkimukset. Aiheen voi valita vapaasti, kunhan se liittyy opintojaksossa käsiteltyyn aikakauteen. Puhtaasti elämäkerralliset aiheet eivät kelpaa esseekirjoituksessa. Esseen otsikkona ei siten voi olla esimerkiksi pelkkä "Luther" tai "Pyhä Fransiskus". Henkilöstä voi kirjoittaa tarkastellen jotain tiettyä puolta hänen toiminnassaan. Esseessä ei saa kopioida aiemmin kirjoitettua, vaan tekijän on pyrittävä käsittelemään asiaa yleistajuisesti, persoonallisesti ja itsenäisten huomioiden höystämänä. Esseisti voi esimerkiksi tehdä rinnastuksia nykyaikaan, viitata kaunokirjallisuuteen, musiikkiin tai kuvataiteeseen, sikäli kuin ne liittyvät jotenkin aiheeseen. Essee ei ole hartauskirjoitus, mielipidekirjoitus, muistokirjoitus tai pakina. Esseessä on käytettävä vähintään kuutta tieteellistä teosta tai artikkelia. Esseen lopussa tulee olla kirjallisuusluettelo, jossa mainitaan esseen teossa käytetyt tutkimukset. Kirjallisuusluettelon voi aloittaa esseen viimeiseltä tekstisivulta. Kirjallisuuden merkinnässä noudatetaan kirkkohistorian pro gradu - töissä käytettyä tapaa (ks. Esseen tekniset ohjeet).

2 Kirkkohistorian osastolla on Hyvä essee -kansio edellisten vuosien töistä, siihen kannattaa tutustua aloittaessasi esseesi kirjoittamista. Esseetä kirjoittaessasi ja viimeistellessäsi kiinnitä huomiota seuraaviin seikkoihin: 1. otsikko (napakka ja informatiivinen, vastaa esseen sisältöä) 2. näkökulma (työstä löytyy sellainen, säilytä läpi työn punaisena lankana) 3. kieli (huoliteltua kieltä, helppolukuista) 4. rakenne (työ etenee loogisesti, ei tee edestakaisia aikahyppyjä, selkeä aloitus ja lopetus) 5. sisältö (Kerro aiheestasi kaikki olennainen, mutta älä rönsyile sivupoluille. Esseen ei tule olla värittynyt/moralisoiva.) 6. käsittelytapa (Esittele aihe tasapainoisesti. Referoi tutkimuskirjallisuutta omin sanoin, älä kopioi suoraan virkkeitä kirjallisuudesta. Esseessä on omaa pohdintaa: Voit esimerkiksi kirjoittaa, minkälaisia kysymyksiä tutkimuskirjallisuus sinussa herätti ja miksi. Onko tutkimuskirjallisuudessa käsitelty puolueettomasti aihettasi? Ovatko käyttämäsi tutkimukset keskenään samanlaisia, vai onko niiden kirjoittajilla toisistaan poikkeavat näkemykset jostakin asiasta?) 7. tekniset seikat (Käytä esseessä alaviitteitä. Laadi esseen loppuun kirjallisuusluettelo kaikista esseessä käyttämistäsi tutkimuksista, mutta älä mainitse sellaisia teoksia, joihin et ole viitannut.) Esseen tekniset ohjeet Esseen pituus on sivua + kirjallisuusluettelo + mahdollinen sisällysluettelo. Lähdeviitteitä on käytettävä. Niiden käyttö/käytön opettelu ei ole kuitenkaan esseetöiden päätarkoitus sisällön kustannuksella. Katso Almasta kohdasta Kirjallisuuden merkitseminen: Töissä käytetään seuraavia marginaaleja: ylä-, ala-, vasen- ja oikea reuna 2 cm, lisäksi sidontareunusta varten 3 cm. Sidontaa varten jää tällöin tilaa parittomilla sivuilla vasemmalle ja parillisilla sivuilla oikealle yhteensä 5 cm. Tekstin merkkilajina käytetään fonttia Times New Roman tai Times, pistekokoa 12 ja rivinväliä 1,5. Alaviitteiden merkkilajin on oltava sama kuin leipätekstin, pistekokona 10 ja rivinvälinä 1. Leipätekstissä pitkähköt, yleensä yli kahden rivin, suorat lainaukset sisennetään ja kirjoitetaan pistekoolla 10, rivinväli on 1. Sisennettäessä ei käytetä lainausmerkkejä eikä kursivointia osoittamaan lainausta, joka käy jo ilmi sisennyksestä ja fonttikoosta. Esseeseen tulee pääotsikko ja mahdollisesti muutama väliotsikko. Otsikot tehdään leipätekstin asetuksia tai otsikkotyylejä käyttäen. Ensimmäistä otsikon jälkeistä kappaletta lukuun ottamatta uusi kappale aloitetaan alkusisennyksellä (neljä välilyöntiä). Kappaleiden väliin ei tule rivinväliä. Oikean reunan tasausta käytettäessä teksti on tavutettava. Näiden ohjeiden mukaisen sivupohjan ja kansilehden voi ladata Opiskelun avuksi -sivulta Almasta: (Pro gradu - ja kandidaatintutkielman mallit).

3 Esseeseen ei ole pakko liittää sisällysluetteloa, mutta se on suositeltavaa. Sisällysluettelon (otsikoksi Sisällys) laatiminen yleensä auttaa esseistiä hahmottamaan, onko hänen työnsä loogisesti etenevä kokonaisuus, ja vastaako pääotsikko esseen sisältöä. Muista merkitä esseeseen oma nimesi, ryhmäsi numero ja ryhmänvetäjän nimi. Palauta essee WebOodissa mainittuun päivään mennessä sähköpostilla toisille ryhmäläisille ja ryhmänvetäjälle tai esseeryhmäsi Moodle-alustalle. Esseen myöhästyminen vaikuttaa arvosanaan. Esseiden käsittelytapa Esseeryhmissä noudatetaan kirkkohistorian seminaareissa käytettyä käsittelytapaa: Aluksi käydään kierros, jonka aikana jokainen osanottaja sanoo käsiteltävästä esseestä kaksi vahvaa puolta ja esittää kaksi kysymystä kohdista, jotka vaatisivat selvennystä. Tämä edellyttää sitä, että JOKAINEN ryhmän jäsen lukee KAIKKI oman ryhmänsä esseet. Jokaisen on jo etukäteen kirjoitettava paperille kokonaisina lauseina kommenttinsa, jotta ryhmätyöskentely olisi mahdollisimman sujuvaa. Kaikkien ryhmäläisten ja opponentin palautteen tarkoituksena on auttaa esseen kirjoittajaa. Voit esimerkiksi miettiä palautteen antamista seuraavan kuvitteellisen tilanteen avulla: Jos sinun pitäisi palauttaa arvioitavaksi jonkun toisen ryhmäläisen essee, mihin kohtiin olisit erityisen tyytyväinen (miksi), mitkä kohdat muokkaisit (miksi ja miten)? Viimeisen puheenvuoron käyttää erikseen nimetty opponentti, joka tekee yhteenvedon esitetyistä kiitoksista ja kysymyksistä ja lisää niihin omat huomionsa. Opponentin tärkein tehtävä on pohtia esityksen johdonmukaisuutta ja selkeyttä; hän ei ole ensisijaisesti kielentarkistaja. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös tarkistaa, että esitetyt faktat pitävät paikkansa. Opponentti tarkastaa, millä tavalla respondentti (esseen kirjoittaja) on referoinut käyttämäänsä tutkimuskirjallisuutta, ja onko tekstiin merkitty tarvittavat alaviitteet. Opponentti arvioi, miten respondentti on perustellut väitteitään, ja minkälaista omaa pohdintaa respondentti on esittänyt. Epäonnistunut opponointi murskaa käsiteltävän työn. Jos jokin asia pitäisi opponentin mielestä esittää toisella tavalla, hänen täytyy tarjota konkreettinen vaihtoehto. Onnistuneessa opponoinnissa huomioidaan esseen ansiot. Tämän kierroksen ajan esseen kirjoittajan on maltettava pysyä hiljaa ja kirjattava muistiin, mitä hänen työstään sanotaan. Vasta opponentin lopetettua hän saa vastata esitettyihin huomioihin. Läsnäolo ryhmien kokoontumisissa on pakollista. Jos et pääse jollekin kokoontumiskerralle, sovi korvaavasta kerrasta jossakin muussa ryhmässä ryhmänvetäjien kanssa. Ryhmänvetäjä lähettää opponointilistan sähköpostitse tai tallentaa sen ryhmän Moodlealustalle. Tarkista listalta, kenen työtä opponoit. Muista ottaa ryhmän kokoontumisiin jokaisen ryhmäläisen essee, myös omasi.

4 Esseiden arvostelu Esseetyöskentelyn arvostelussa otetaan huomioon itse esseen lisäksi ryhmätyöskentely, joka sisältää muun muassa opponoinnin. Myöhässä palautettu essee laskee arvosanaa yhdellä arvosanalla tai se voidaan hylätä kokonaan. Arvosteluun vaikuttaa myös se, onko essee liian lyhyt tai pitkä. Arvosana 0 = Jos essee on suora kopio, on seurauksena hylätty suoritus. Myös puutteellinen osallistuminen/läsnäolo tai palautuspäivämäärien noudattamatta jättäminen johtaa suorituksen hylkäämiseen. Arvosana 1 = Opiskelijan valitsema tutkimuskirjallisuus ei tue riittävästi esseeaihetta. Opiskelija kirjoittaa esseeaiheensa vierestä eikä ole ymmärtänyt, mikä on hänen aiheensa kannalta keskeistä. Opiskelija on kertonut aiheensa kannalta muutamia olennaisia asioita, mutta on esittänyt ne irrallisesti ja vailla mielekästä yhteyttä toisiinsa. Essee on sisällöltään niukka ja saattaa sisältää pahoja asiavirheitä. Opiskelija ei ole hahmottanut aiheensa kannalta keskeistä historiallista kontekstia eikä aikaperspektiiviä. Esseen otsikko ei vastaa sisältöä, ja esseen rakenne on hajanainen. Työssä on kuitenkin käytetty vähintään kahta tutkimusta ja se on merkintäteknisesti lähes vaatimusten mukainen. Osallistuminen ryhmän työskentelyyn on passiivista ja opponointi on pintapuolista ja mahdollisesti hyökkäävää. Arvosana 2 = Opiskelijan valitsema tutkimuskirjallisuus tukee kohtuullisesti esseeaihetta. Esseestä löytyy tietoa aiheesta, mutta se on sisällöltään niukka. Esseen aihepiiri on kuitenkin liian laaja ja opiskelijan valitsema näkökulma jää epäselväksi, koska essee on lähinnä luettelomainen eikä opiskelija ole kyennyt yhdistämään käsittelemiään asioita mielekkäästi toisiinsa. Opiskelija ei myöskään ole hahmottanut aiheensa kannalta keskeistä historiallista kontekstia eikä aikaperspektiiviä. Opiskelija ei ole tehnyt itsenäisiä huomioita. Esseen rakenne on kohtalainen. Tekstin kieliasu on mahdollisesti viimeistelemätön. Opiskelija ei ole paneutunut riittävästi opponointitehtäväänsä ja suhtautuu muiden antamaan palautteeseen torjuvasti. Arvosana 3 = Opiskelijan valitsema tutkimuskirjallisuus tukee hyvin esseeaihetta. Esseen tekijä on selvästi ymmärtänyt itse asian, sillä esseen aihe on hyvin rajattu, esseessä on selkeä näkökulma, ja opiskelija on pyrkinyt esittämään muutaman oman havainnon tutkimuskirjallisuudesta. Opiskelija on esseessään osoittanut, että hän on hahmottanut melko hyvin aiheensa kannalta keskeisen historiallisen kontekstin ja aikaperspektiivin. Opiskelija ei ole kuitenkaan pyrkinyt vertailemaan ja pohtimaan asioita, vaan esittää tietonsa yksityiskohtaisesti kuvaillen. Esseen rakenne on looginen ja opiskelija on käyttänyt kirjallisuutta monipuolisesti. Opiskelija on paneutunut opponointitehtäväänsä hyvin ja osallistuu melko aktiivisesti myös muista esseistä käytyyn keskusteluun. Lisäksi opiskelija suhtautuu myönteisesti saamaansa palautteeseen ja pyrkii vastaamaan siihen. Arvosana 4 = Opiskelijan valitsema tutkimuskirjallisuus tukee erittäin hyvin esseeaihetta. Esseen tekijä on selvästi ymmärtänyt itse asian, sillä esseen aihe on hyvin rajattu, esseessä on selkeä ja oivaltava näkökulma, ja essee antaa hallitun kokonaiskuvan aiheesta. Opiskelija on pyrkinyt esittämään omia havaintojaan tutkimuskirjallisuudesta. Opiskelija on esseessään osoittanut, että hän on hahmottanut hyvin aiheensa kannalta keskeisen historiallisen kontekstin ja aikaperspektiivin. Opiskelija pyrkii rinnastamaan, vertaamaan tai arvioimaan kuvailemiensa asioiden, ilmiöiden tai prosessien välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Essee ja sen kieli on sujuvaa ja merkintäteknisesti työ on huoliteltu. Opiskelija on paneutunut perusteellisesti opponointitehtäväänsä ja hän osallistuu

5 aktiivisesti myös muista esseistä käytyyn keskusteluun. Lisäksi opiskelija on kiinnostunut muiden opiskelijoiden antamasta palautteesta ja kykenee pohtimaan ja perustelemaan tekemiään ratkaisuja. Arvosana 5 = Opiskelijan valitsema tutkimuskirjallisuus tukee erinomaisesti esseeaihetta. Esseen tekijä on selvästi ymmärtänyt itse asian, sillä esseen aihe on hyvin rajattu, esseessä on selkeä ja oivaltava näkökulma, ja essee antaa hallitun kokonaiskuvan aiheesta. Esseessä ilmenee, että opiskelija on osannut rinnastaa, verrata tai arvioida kuvailemiensa asioiden tai ilmiöiden välisiä yhteyksiä ja eroavuuksia. Esseessä on selityksiä ja siinä etsitään ja pohditaan syitä, ja opiskelija on osannut sijoittaa asiat oikeaan kontekstiinsa. Opiskelija on tehnyt tutkimuskirjallisuudesta ja esseeaiheestaan omia oivalluksia ja on osoittanut tarvittaessa kriittisyyttä tutkimuskirjallisuudessa esitettyjä väitteitä kohtaan. Essee on erityisen hyvin jäsennelty, yhtenäinen ja loogisesti etenevä. Esseen kieli on sujuvaa ja merkintäteknisesti essee on moitteeton. Opiskelija on paneutunut perusteellisesti opponointitehtäväänsä ja hän osallistuu aktiivisesti muista esseistä käytyyn keskusteluun. Opiskelija antaa toisille ryhmäläisille rakentavaa palautetta, jonka avulla he voivat parantaa esseidensä tasoa entisestään. Lisäksi opiskelija on kiinnostunut muiden opiskelijoiden antamasta palautteesta ja kykenee pohtimaan ja perustelemaan tekemiään ratkaisuja. Tulokset viedään rekisteriin viivytyksettä. Esseen suorituspäivämääräksi merkitään esseen viimeinen jättöpäivä. Esseen voi kirjoittaa uudelleen. Uudelleenkirjoitetun esseen palautuspäivämäärä on tasan kolme viikkoa oman ryhmän viimeisestä kokoontumisesta. Uudelleenkirjoittaminen ei automaattisesti korota esseen arvosanaa. Henkilökohtainen opintosuunnitelma (hops) KH102:een integroitu esseeryhmien hopsin opiskelija tekee itsenäisesti. Katso tarkemmat tiedot Almasta Kirkkohistorian perusopinnot -sivulta: