Hoskon kaivoksen ympäristölupa ja vesitalouslupa sekä toiminnanaloittamislupa, Ilomantsi. Hoskon kaivoksella louhitaan kultamalmia avolouhintana.

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Nro 51/2015/1 Dnro ISAVI/2621/2014 Itä-Suomi Annettu julkipanon jälkeen ASIA Hoskon kaivoksen ympäristölupa ja vesitalouslupa sekä toiminnanaloittamislupa, Ilomantsi HAKIJA Endomines Oy Pampalontie Hattu TOIMINTA JA SIJAINTI Hoskon kaivoksella louhitaan kultamalmia avolouhintana. Kaivos sijaitsee Pihlajavaaran kylässä 58 kilometriä Ilomantsin keskustasta ja 12 kilometriä Endomines Oy:n Pampalon rikastamolta pohjoiseen. ASIAN VIREILLETULO JA SEN PERUSTE Hakemus on tullut vireille aluehallintovirastossa. Toiminnoille on oltava ympäristölupa ympäristönsuojelulain 28 :n ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 1 momentin 7 a) kohdan (kaivostoiminta) ja 13 e) kohdan (kaivannaisjätealue) perusteella. Hakemukseen sisältyy ympäristönsuojelulain mukainen aloituslupahakemus sekä vesilain mukainen töidenaloittamishakemus (valmistelulupa). Vesitalouslupa tarvitaan vesilain 3 luvun 3 :n (avolouhoksen kuivattaminen pumppaamalla) nojalla. Aluehallintovirasto on toimivaltainen viranomainen ympäristönsuojeluasetuksen 5 1 momentin 7 a) ja 13 e) kohtien sekä edellä mainittujen vesilain kohtien nojalla. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toimintaa koskevat luvat, ympäristövaikutusten arviointi ja kaavoitustilanne Kyseessä on uusi toiminta, jolla ei ole ennestään ympäristölupaa. Kultaesiintymä sijaitsee Hoskon kaivospiirissä, kaivosrekisterinumero Kaivospiirin pinta-ala on 72,8 hehtaaria. ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Mikkelin päätoimipaikka fax Maaherrankatu 16 Mikkeli kirjaamo.ita@avi.fi Postiosoite: PL 50, Mikkeli Joensuun toimipaikka Torikatu 36 Joensuu Kuopion toimipaikka Hallituskatu Kuopio

2 2(61) Hoskon kaivoshanketta sekä muita yhtiön Karjalan Kultalinjan kaivoshankkeita varten on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukainen ympäristövaikutusten arviointi. Yhteysviranomaisena toimiva Pohjois-Karjalan ELY-keskus on antanut arviointiselostuksesta lausunnon Alueella ei ole yleis- tai asemakaavaa. Alueella on voimassa Pohjois-Karjalan 1., 2. ja 3. vaihemaakuntakaava. Viimeksi mainitussa kaavassa Hoskon alue on merkitty malmien tai teollisuusmineraalien esiintymisalueeksi. Ympäristöministeriö on vahvistanut 3. vaihekaavan TOIMINNAN SIJAINTIPAIKKA JA YMPÄRISTÖ Esiintymän kuvaus Maaperä Kaivospiiri sijaitsee kiinteistöillä , Ilomantsin valtionmaa, jonka omistaa Metsähallitus. Hoskon alueella on 1990-luvun lopussa malmipuhkeaman paljastamiseksi tehty tutkimuskaivanto, koelouhos sekä Metsähallituksen soranottoalue. Paljastetun alueen laajuus on noin m 2. Lisäksi alueella on tehty pienimuotoista koelouhintaa vuonna Louhintamäärä oli noin 400 tonnia. Kaivospiirin länsipuolella kulkee 20 kv:n sähkölinja. Lähin lomakiinteistö (Hoskon kämppäkartano) sijaitsee noin 0,6 kilometrin etäisyydellä kaivospiirin rajalta ja hakemuksen mukaisesta toiminta-alueesta 1,3 kilometriä pohjoiseen. Lähimpään asuttuun kiinteistöön on matkaa kaivospiirin rajalta noin 1,5 kilometriä. Kiinteistö sijaitsee kaivospiiristä kaakkoon. Hoskon esiintymä sijaitsee Karjalan Kultalinjaksi nimetyllä vihreäkivivyöhykkeellä, joka sijoittuu suureksi osaksi Ilomantsin kunnan alueelle jatkuen valtakunnan rajan yli pohjoiskoilliseen Kostamuksen vihreäkivivyöhykkeelle ja etelään lähes Laatokan pohjoisrannalle saakka. Suomen alueella sijaitsevan vyöhykkeen pituus on noin 80 kilometriä ja leveys viisi kilometriä. Vallitsevat kivilajit ovat miljoonaa vuotta vanhat sedimenttikivet sekä happamat että intermediääriset pyroklastiitit ja vulkaniitit. Emäksisiä tai ultraemäksisiä vulkaniitteja on vain vähän. Vihreäkiville tyypillisiä mineraaleja ovat albiitti, kloriitti sekä epidootti. Kaksi viimeisintä aiheuttavat kivelle tyypillisen vihreän värin. Vihreäkiveen liittyy malmiesiintymiä, mm. kultaa. Viimeisen viidentoista vuoden aikana Hatun liuskejaksolta on paikannettu useita kymmeniä kultaaiheita. Hoskon esiintymä on lähes pohjois-eteläsuuntainen ja esiintymän arvioidut, tunnetut taloudellisesti hyödyntämiskelpoiset malmivarat ovat noin tonnia. Suunnitellun avolouhoksen ja Kartitsantien pohjoispuolella on mahdollisesti louhittavaa malmia, alueella on kuitenkin tehty tutkimuksia vähän. Tutkimusten perusteella on mahdollista, että malmivaranto mahdollistaa oletettua pidempiaikaisemman kaivostoiminnan, eikä louhoksen lopullista laajuutta voida vielä sanoa varmaksi. Esiintymän alueelta on osittain tehty maanpoisto. Hattuvaaran alueen maaperä on pääosin normaalikivistä ja -lohkareista sora- ja hiekkamoreenia sekä turvetta. Moreeni esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Suurin osa koko Ilomantsin alueesta on pohjamoreenia, mutta kumpumoreenia ja harjujaksoja esiintyy alueelle ulottuvien Salpausselänreunamuodostuman jatkeiden ympäristössä.

3 3(61) Kaivospiirin alueen maaperää on tutkittu koekuoppien ja niistä tehtyjen havaintojen sekä maanäytteiden avulla vuoden 2014 aikana. Tutkituista kuudesta maaainesnäytteestä viisi osoittautui rakeisuuden perusteella hiekkamoreeneiksi ja yksi saviseksi siltiksi. Kaikki tutkitut maa-ainekset todettiin routiviksi. Tulosten perusteella louhoksen alueelta poistettavat hiekkamoreenit soveltuvat teknisten ominaisuuksiensa puolesta käytettäväksi sivukivialueen pohja- ja pintarakenteissa, vesienkäsittelyaltaiden pato- ja pohjarakenteissa sekä alueen muissakin rakenteissa. Moreenit eivät kuitenkaan sovellu yksistään ja käsittelemättöminä sivukivialueen tai vesienkäsittelyaltaiden tiivisrakenteeksi verrattain korkean vedenjohtavuuden arvon vuoksi. Suunnitellulta louhosalueelta otetuista moreeninäytteistä on analysoitu niiden kemiallista koostumusta. Analyysien mukaan moreenissa metallien pitoisuudet alittavat maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (VNA 214/2007) kynnys- ja ohjearvot. Pohjavesi Hoskon kaivospiiri ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella tai sellaisen välittömässä läheisyydessä. Lähin I-luokan pohjavesialue sijaitsee noin viiden kilometrin päässä (Naarva, ). Maa- ja kallioperän sisältämän arseenikiisun (FeAsS) takia pohjaveden arseenipitoisuus voi olla tavanomaista suurempi. Hoskon alueelle on asennettu vuonna 2012 neljä pohjavesiputkea toiminnan vaikutusten tarkkailemiseksi. Pohjavesiputkista on otettu näytteitä vuosien 2012 ja 2013 aikana. Näytteissä ei ole todettu talousvesikaivoille asetettujen laatuvaatimusten tai - suositusten (STM:n asetus 401/2001) ylittäviä pitoisuuksia alhaista ph:ta lukuun ottamatta (mitattu 5,7 6,4, suositus 6,5 9,5). Pintavedet Ilomantsi sijaitsee Vuoksen vesistöalueella. Vuoksen vesienhoitoalueella vesien yleisiä ominaispiirteitä ovat luontainen pehmeys, paikoitellen korkea humuspitoisuus, heikko puskurikyky, happamoitumisherkkyys ja niukkaravinteisuus. Hoskon alueen vedet johdetaan Valkeapuron kautta Petäjäjokeen ja edelleen Haapajokeen ja Hiisjärveen. Ojitetun suoalueen halki johtava Valkeapuro on 3,5 km pitkä ja kerää vedet 4,0 km 2 :n valuma-alueelta. Valkeapuron keskivirtaama on noin 59 l/s. Keskivirtaama on laskettu läheiselle Kivijoen valuma-alueelle SYKE:n vesistömallijärjestelmällä vuosille mallinnetusta valunnasta. Keskivirtaama Hatuntien alikulun kohdalla on samalla tavalla laskettuna noin 15 l/s. Petäjäjoessa valuma-alue (04.956) on 20,63 km 2 ja keskivirtaama on 312 l/s. Haapajoki Lutinjoen vesimuodostuma on keskisuuri turvemaiden joki, joka kuuluu Haapajoen alueeseen (04.953). Haapajoen Hiisjärveen laskevan valuma-alueen pinta-ala on 566 km 2. Joen pituus on noin 40 km. Petäjäjoen vedet muodostavat noin 3,5 % Haapajoen kokonaisvirtaamasta. Haapajoesta vedet päätyvät Hiisjärveen, jonka pinta-ala on 68,8 ha, tilavuus m 3, keskisyvyys 1,65 m, suurin syvyys kuusi metriä ja valuma-alue 594 km 2. Petäjäjoki, Haapajoki ja Hiisjärvi ovat lievästi reheviä, humus- ja rautapitoisia vesistöjä.

4 4(61) Karjalan kultalinjan YVA:n yhteydessä on otettu vesinäytteitä Hiisjärvestä (1 näyte), Haapajoesta (yhteensä 4 näytettä) ja Petäjäjoesta (yhteensä 5 näytettä). Petäjäjoesta ja Hiisjärvestä on otettu näytteitä myös vuoden 2014 aikana. Tulokset on esitetty alla olevassa taulukossa. Valkeapuron veden laatua ei ole tutkittu. Sen voidaan olettaa kuitenkin olevan hyvin samanlaista kuin Petäjäjoessa, joskin säistä johtuvat vaihtelut ovat suurempia ja yleinen pitoisuustaso on todennäköisesti hieman korkeampi. Hiisjärvi ja Petäjäjoki ovat tulosten perusteella happamia ph:n ollessa keskimäärin 5,6. Sulfaatin pitoisuudet olivat kaikilla näytepisteillä pienet. Petäjäjoen havaintopaikkojen raskasmetallien pitoisuudet olivat alle määritysrajan tai pieniä. Sen sijaan Haapajoesta mitattiin lievästi kohonneita sinkki- ja nikkelipitoisuuksia. Luontaisesti kohonneita nikkelipitoisuuksia on aiemminkin raportoitu purovesistä alueilla, joilta on tehty malmihavaintoja. Vesistöjen kemiallinen tila on hyvä. Haapajoki-Lutinjoen ekologinen tila on luokiteltu hyväksi. Piste Näytemäärä Ajankohta Yksikkö Haapajoki 20 4 YVA Petäjäjoki 5 YVA Petäjäjoki Hiisjärvi 1 YVA Kiintoaine mg/l 2,0 (0,1-4) 1,9 (0,4-2,7) <1 <1 ph 6,1 (5,3-7) 5,6 (5,1 6,2) 5,7 5,76 5,6 Väri mg Pt/l Sähkönjohtavuus ms/m 2,1 (1,8 2,4) 2,6 (2,2 3,0) 2,3 1,9 1,7 Hiisjärvi CODMn mg/l O2 22 (15 31) 30 (18 39) Happi, liukoinen mg/l 9,7 (8,3 11,2) 8,8 (6,8 10,7) 12,2 12,1 Kok-N µg/l 363 ( ) 449 ( ) NH4-N µg/l 6 (5-7) 13 (6-28) 10 NO3-N µg/l 56 (30 81) 31 (12 40) NO3+NO2-N µg/l Kok-P µg/l 15 (120 19) 29 (16 39) Sulfaatti mg/l 3,5 (3,1 3,9) 4,3 (2,0 6,4) 2,3 1,4 1,4 Fe µg/l 1518 ( ( ) 1016) Mn µg/l 25 (17 34) 38 (34 37) Co µg/l 31 As µg/l <1 4,0 (3,9 4,0) 4 0,46 Ni µg/l 51 0,8 (0,6-1,0) 0,48 0,55 Cr µg/l 0,51 <0,5 0,44 0,5 Hg µg/l <0,1 <0,1 <0,005 <0,005 Cd µg/l <0,1 <0,1 <0,05 <0,05 Zn µg/l 31 3,8 1,8 7,1 Cu µg/l 1,3 0,18 0,59 Pb µg/l <0,5 0,34 0,41 Pohjaeläinselvitysten perusteella Petäjäjoen tila oli tyyppilajien ja vesihyönteisheimojen lukumäärän perusteella tyydyttävä. Piileväyhteisöissä puolestaan vallitsivat karujen ja happamien vesien lajit taksonimäärien (lajimäärien) ollessa keskinkertaiset. Piileväanalyysin perusteella Petäjäjoen ekologinen tila on erinomainen, mutta vesi on voimakkaasti humuksen värjäämää ja melko hapanta. Piileväyhteisöjä on yleisesti pidetty parempana ohivirtaavan veden laadun kuvaajana kuin pohjaeläimiä, jotka paremmin kuvastavat pohjan tilaa. Mutapohjaisessa Petäjäjoessa näyte oli otettu uppopuun pinnalta, mutta yhteisö vastasi erittäin hyvin kivipohjilta otettuja näytteitä. Petäjäjoessa mm. veden runsashumuksisuus voi aiheuttaa virhettä piileväindekseillä mitattuun vedenlaatuun verrattuna pohjaeläinselvityksistä saatuihin tuloksiin.

5 Muu luonnonympäristö Ilman laatu 5(61) Haapa- ja Petäjäjoessa tehdyn sähkökoekalastuksen perusteella kalamäärä ja lajisto koealueilla olivat vähäiset. Petäjäjoessa tavattiin kolme kalalajia (mutu, ahven ja made). Haapajoesta tavattiin vain mutua ja ahventa. Hoskon alueella ei ole Natura- tai muita luonnonsuojelualueita, eikä siellä esiinny uhanalaisia lajeja. Alueella ei ole luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä. Lähimmät Natura 2000-kohteet ovat Hoskon alueesta noin 12 kilometriä koilliseen sijaitseva Pönttövaara Pahkavaaran alue, Karjalan kultalinjan itäpuolella sijaitseva Koitajoen alue sekä Jorhonkorven ja Valkeajärven alueet. Koitajoen Natura-alue (FI ) on Euroopan unionin Natura-ohjelmakohteista itäisin. Alueen pinta-ala on hehtaaria ja sen suojelu perustuu Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiiviin. Koitajoen Natura-alueella sijaitsee myös Ristisuon soidensuojelualue, Ristisuon soidensuojeluohjelma-alue, Ruosmesuon Hanhisuon soidensuojeluohjelma-alue, Ruosmesuon itäosan Tapionsuon alueen soidensuojeluohjelma-alue sekä vanhojen metsien suojeluohjelmiin kuuluvat Ruosmesuo Hanhisuon soidensuojelualueen laajennus ja Teppananaho Niemijärvi. Linnustollisesti alue on kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeä. Hoskosta noin yhdeksän kilometriä pohjoiskoilliseen sijoittuu Valkealammen Peurasuon vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva alue, noin 11 kilometrin etäisyydelle Patvinsuon kansallispuisto sekä 4,5 kilometriä lounaaseen Kölkän kolkan yksityinen luonnonsuojelualue. Hoskon hankealueelta ei löytynyt YVA:n yhteydessä tehdyissä selvityksissä uhanalaisia luontotyyppejä. Alueen suurimmat luontoarvot liittyvät turvemaihin. Kaivospiirin pohjoisosassa on Valkeasuo, jonka keskiosat ovat säilyneet lähes luonnontilassa. Valkeasuon suotyyppeinä ovat oligotrofinen varsinainen suursaraneva ja oligotrofinen varsinainen lyhytkorsineva. Metsähallitus on luokitellut Valkeasuon metsälain 10 :n mukaiseksi kohteeksi (karu suo). Lisäksi alueen länsilaidalla on pieni luonnontilainen suoalue ja suolampi. Suolampi on vesilain 2 luvun 11 :n mukainen, alle yhden hehtaarin kokoinen luonnontilainen lampi. Suotyyppeinä ovat oligotrofinen varsinainen suursaraneva ja oligotrofinen varsinainen lyhytkorsineva. Sama kuvio täyttää myös metsälain vaatimukset. Hoskon alueen kivennäismaat ovat kauttaaltaan metsätalouden piirissä ja suurin osa alueen soista on ojitettu. Alueen keskellä on laaja hiekkakuoppa, jossa on muutaman aarin kokoinen tutkimuskaivanto. Viitasammakon esiintymistä tässä kaivannossa sekä alueen pohjoisosan pienessä suolammessa selvitettiin keväällä Lajia ei löytynyt. Hoskon Valkeasuolla ei ole merkittävää linnustollista arvoa. Hoskon kaivospiirin alueella tai sen lähistöllä ei ole nykyisin merkittäviä ilmapäästöjen aiheuttajia. Alueen ympäristössä on pääosin metsätalous- ja suoalueita. Pohjois-Karjalassa ilman laatua seurataan useiden teollisuuslaitosten läheisyydessä ja kunnista säännöllisimmin Joensuussa. Lisäksi Ilomantsin Pötsönvaarassa on Ilmatieteenlaitoksen tausta-asema, jossa mitataan ilman rikkidioksidi- ja otsonipitoisuuksia.

6 6(61) Pohjois-Karjalan ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus on toteutettu koko maakunnan kattavana vuosina 1998 ja Bioindikaattoreina käytettiin mäntyjen epifyyttijäkäliä, sammalten alkuainepitoisuuksia ja neulasten rikkipitoisuutta. Pohjois-Karjalan ilmanlaatu on yleisesti ottaen hyvä. Liikenne Melu ja tärinä Hoskon kaivospiiri sijaitsee seututien numero 522 (Hatuntie) välittömässä läheisyydessä. Nopeusrajoitus on yleisesti km/h. Liikennemäärä tiellä 522 Hoskon kohdalla oli vuonna ajoneuvoa vuorokaudessa. Alueella ei ole tehty meluselvityksiä nykyisestä taustamelun tasosta. Maankäytön perusteella on arvioitu, että alueen nykyinen melu on vähäistä ja koostuu pääasiassa liikenteen ja maa- ja metsätalouden aiheuttamista äänistä. Alueella ei ole nykyisin myöskään tärinää aiheuttavaa toimintaa. Maisema ja kulttuuriympäristö Karjalan Kultalinjan alue sijoittuu Suomen maisemamaakuntajaossa Vaara-Karjalan maisemakokonaisuuteen. Sille tyypillistä on samansuuntaisina jopa 200 metriä ympäristöään ylemmäksi nousevat vaarat. Alueen metsät ovat tavallisimmin mäntyvaltaisia sekametsiä ja soita on paljon. Karjalan Kultalinjan alue sijoittuu Suomen maisemamaakuntajaossa Vaara-Karjalan maisemakokonaisuuteen, mille tyypillistä ovat samansuuntaisina jopa 200 metriä ympäristöään ylemmäksi nousevat vaarat, laajat metsäalueet, suot ja vaaroille keskittynyt asutus. Metsät ovat pääasiassa mäntyvaltaisia sekametsiä ja soita on paljon. Hoskon hankealue sijoittuu Kuoppakankaan (200 mpy), Kivijärvenkankaan (200 mpy) ja Kiieskankaan (225 mpy) väliselle alavammalle alueelle osin Kiieskankaan rinteeseen ja osin Valkeasuolle ( mpy). Maiseman solmukohdaksi ja maamerkiksi nousee Kiieskankaan harjun Hatuntien suuntainen jatke Hatuntien varressa, joka kohoaa noin kymmenen metriä ympäristöstään ja jolta on kaunis näkymä seuraavalle harjanteelle itään. Maiseman solmukohta on myös Hatuntien ja Kartitsantien risteys vanhoine soranottoalueineen ja lampineen, joskin soranottoalue ei näy Hatuntielle, vaan se jää Hatuntien suuntaisen pienen harjanteen itäpuolelle piiloon. Entistä soranottoaluetta voidaan pitää myös maisemavauriona rouhittuine harjunrinteineen. Valkeasuon maisema luo oman merkittävän erityispiirteensä hankealueen pohjoisosassa. Alueella ei ole kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita tai muinaismuistokohteita. Lähin kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde on louhosalueen pohjoispuolella oleva Hoskon kämppäkartano, joka sijaitsee noin 600 metrin päässä hankealueen pohjoisrajasta.

7 TOIMINTA 7(61) Toiminnan yleiskuvaus Kaivoksen avaus Hoskon kaivoksella louhitaan kultamalmia avolouhintana. Louhintamenetelmänä käytetään perinteistä pengerlouhintaa. Avolouhoksen pinta-ala on noin kaksi hehtaaria ja suurin syvyys noin 80 metriä. Toimintojen alustava sijoittuminen on esitetty hakemuksen liitteenä olevassa aluesuunnitelmapiirustuksessa. Suunnitellun avolouhoksen ja Kartitsantien pohjoispuolella on mahdollisesti louhittavaa malmia. Tällä alueella tehdään vielä tutkimuksia, jolloin avolouhos voi laajentua nykyisen suunnitelman mukaisesta avolouhoksesta pohjoiseen. Kokonaisuudessaan avolouhos tulee kuitenkin sijoittumaan kaivospiirin alueelle, eli alueelle, jolle on tehty ympäristövaikutusten arviointi. Avolouhoksen mahdollinen laajentuminen on huomioitu toimintojen sijoittelussa. Tuotantovaiheessa malmia louhitaan yhteensä tonnia ja sivukiveä tonnia. Avolouhoksen pohjalta voidaan tehdä toiminnan loppuvaiheessa myös maanalaista louhintaa. Mikäli jatkotutkimusten perusteella toiminta laajenee ja jatkuu, malmin määrä voi kasvaa arviolta %. Louhittavan sivukiven määrä ei tämänhetkisten tietojen perusteella tule oleellisesti kasvamaan, koska toiminnan mahdollinen jatkuminen tullee perustumaan maanalaiseen tuotantoon. Sivukiviä tullaan todennäköisesti käyttämään myös mahdollisten maanalaisten louhosten täyttöön. Louhittu malmi ja sivukivi lastataan kuorma-autoihin tai dumppereihin ja kuljetetaan erillisille läjitys- ja välivarastointialueille. Malmi lastataan välivarastointialueelta kuljettavaksi ja rikastettavaksi noin 12 kilometrin päässä kaivosalueelta sijaitsevalle Pampalon rikastamolle. Toiminnassa muodostuvat sivukivet sekä maanpoistomassat sijoitetaan omille läjitys- ja varastointialueilleen. Kaivoksen kuivatusvedet sekä läjitysalueilta muodostuvat suoto- ja valumavedet johdetaan tasaus- ja käsittelyaltaisiin, joissa kiintoaines laskeutetaan ja veteen mahdollisesti liuenneet metallit saostetaan ja laskeutetaan. Käsittelyaltaista vedet johdetaan pintavalutuskentälle ja edelleen vesistöön reittiä Valkeapuro Petäjäjoki Haapajoki Hiisjärvi. Tarkkailupiste sijoitetaan käsittelyaltaan päähän ennen pintavalutuskenttää. Kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen alueella tehdään jälkihoito- ja maisemointitöitä, jolloin alue mm. maisemoidaan ja siistitään sekä saatetaan yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon. Jälkihoitotoimenpiteiden jälkeen alueen seurantaa ja tarkkailua jatketaan viranomaisen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Kaivostoimintaa valmistelevina töinä kaivosalueelle rakennetaan sivukiven läjitysalueen rakenteet, maanpoistomassojen varastointialue, malmin välivarastointialue, huoltoalue, vesienkäsittelyyn ja johtamiseen liittyvät rakenteet sekä tarvittava työmaatiestö. Kaivosalueelta on osittain poistettu puusto. Myös pintamaat poistetaan tarvittavilta alueilta ja hyödynnetään alueelle rakennettavassa melu- ja maisemavallissa sekä sivukivialueen rakentamisessa. Pintamaat, joille ei toiminnan alkuvaiheessa ole hyötykäyttöä, varastoidaan pintamaiden varastointialueelle ja hyödynnetään toiminnan päätyttyä kaivoksen maisemoinnissa.

8 8(61) Ennen varsinaisen kaivostoiminnan aloittamista alueella sijaitseva koelouhos on tyhjennettävä vedestä. Koelouhoksen koko on noin 250 m 2 ja veden määrä noin m 3. Vesien johtamista ja käsittelyä varten rakennetaan tarvittavat ojitukset sekä vesialtaat. Alueelle rakennetaan sähköliittymä alueen länsipuolella kulkevalta sähkölinjalta. Alueelle järjestetään toiminnassa tarvittavat varastotilat ja -alueet sekä työmaaparakit. Pysyviä rakennuksia alueelle ei rakenneta. Räjähdysainevarasto sijoitetaan säädösten sekä turvamääräysten mukaisesti. Sivukiven läjitysalue Louhoksen itäpuolelle rakennetaan sivukiven läjitysalue. Läjitysalueen sijoittuminen on esitetty piirustuksessa ja tyyppipoikkileikkaukset piirustuksessa Sivukivialueen kokonaispinta-ala on noin 6,6 ha, josta läjitysalueen osuus on noin 5,5 ha. Sivukivialueen täyttökorkeus on m ja laskennallinen kokonaistäyttötilavuus noin m 3. Sivukivialue voidaan tarvittaessa vaiheistaa. Tarkennetussa suunnitelmassa on myös varaus alueen laajentamiseen. Läjitysalueen pohjarakenne muotoillaan vettä hallitusti kerääväksi. Sivukivialueen yhteyteen rakennettavat ympärysojat keräävät muodostuvia sade- ja sulamisvesiä hallitusti vesienkäsittelyyn. Pohjarakenne on toteutettavissa suoalueella olevan turpeen ja kaivoksen alueelta poistettavan hiekkamoreenin yhdistelmärakenteena, jossa turve toimii varsinaisena tiiviskerroksena ja moreeni pohjan muotoilussa sekä turpeen esikuormituksessa. Olemassa olevan tiedon pohjalta tehtyjen laskennallisten arvioiden mukaan pohjarakenteen vedenjohtavuusarvo (K) on turpeen tiivistymisominaisuuksista riippuen vähintään 1x10-9 m/s ennen sivukivitäyttöä ja täydessä sivukivikuormassa arviolta jopa 1x10-11 m/s. Tiivistymisominaisuuksien lisäksi turpeella on tutkitusti hyvät adsorptio-ominaisuudet. Läjitysalueen ympärille kaivetaan eristysojat, joilla estetään ulkopuolisten valumavesien pääsy sivukivialueelle. Ulkopuoliset vedet johdetaan sivukivialueelta pääosin itään. Läjitysalueella muodostuvat suotovedet kerätään ja johdetaan hallitusti vesienkäsittelyn kautta ympäristöön. Malmin välivarastointialue ja pintamaiden varastointialue Louhoksen kaakkoispuolelle rakennetaan malmin välivarastointialue ja pintamaiden varastointialue. Pintamaita hyödynnetään louhoksen länsipuolelle rakennettavassa melu- ja maisemavallissa ja sivukivialueen rakentamisessa. Pintamaat varastoidaan varastointialueelle siten, että ne ovat myöhemmin käytettävissä alueen maisemoinnissa. Alueiden pohjat tasataan ja muotoillaan reunoille päin viettäväksi ja alueiden ympärille rakennetaan ojat, joihin kerätään alueilla muodostuvat valuma- ja suotovedet, jotka ohjataan edelleen vesienkäsittelyyn. Pintamaiden varastointialueen pinta-ala on noin 1,4 ha, täyttötilavuus noin m 3 ja varastointikorkeus noin kuusi metriä maanpinnasta. Malmin välivarastoalueen pinta-ala on noin 0,7 hehtaaria.

9 Vesialtaat ja pintavalutuskenttä 9(61) Kartitsantien pohjoispuolelle rakennetaan alueella muodostuvien vesien tasaamista ja käsittelyä varten tasausallas sekä käsittelyaltaat. Tasausaltaan vesitilavuus on m 3 ja käsittelyaltaiden m 3. Tasaus- ja vesienkäsittelyaltaiden ja niiden patolinjojen alta poistetaan pintamaat ja hyvin vettä johtavat maakerrokset. Altaiden padot toteutetaan massiivisina maapatoina ja luiskien kaltevuus on 1:2,5. Vesialtaiden pohjarakenne toteutetaan teknisellä eristerakenteella, jossa luonnon moreenikerroksen päälle asennetaan bentoniittimatto sekä sen suojakerros. Sisäluiskiin rakennetaan lisäksi tarvittaessa eroosioverhous aaltoeroosion estämiseksi. Rakenne voidaan vaihtoehtoisesti toteuttaa maabentoniittirakenteena, jossa moreeniin sekoitetaan bentoniittijauhetta riittävän tiiviyden saavuttamiseksi. Lisäksi pohjarakenne voidaan toteuttaa luonnonmoreenista, mikäli alueelta löydetään hienoainesmoreenia, jonka vedenläpäisevyys vastaa yhden metrin rakennetta, jonka K-arvo on enintään 1x10-8 m/s. Käsittelyaltaiden tulopuolelle rakennetaan vesien kerääjä- ja kemikalointikaivo ja siitä tuloputki altaaseen. Käsittelyaltaan allasosastojen välille rakennetaan tarvittavat putkiyhteydet sekä varaudutaan vesien kemikalointiin. Käsittelyaltaiden lähtöpäähän rakennetaan mittapato ja edelleen purkuputki pintavalutuskentälle. Vesienkäsittelystä vedet johdetaan pintavalutuskentälle, jonka ympärille rakennetaan tarvittaessa maapenkereet. Pintavalutuskentältä vedet johdetaan edelleen Valkeapuroon. Tarkkailupiste sijoitetaan käsittelyaltaan päähän ennen pintavalutuskenttää. Louhinta ja murskaus Kaivoksen tuotantovaiheen arvioidaan kestävän 2 4 vuotta. Vuosittain malmia louhitaan t/a ja sivukiveä t/a. Louhinta tehdään käyttäen tavanomaista poraus-panostus-räjäytys -tekniikkaa. Louhintamenetelmänä on pengerlouhinta, jossa louhinta etenee tasakorkein penkerein ylhäältä alaspäin. Louhintatasot yhdistetään toisiinsa ajotein (rampein). Louhintaräjäytyksiä on arkipäivisin keskimäärin 1 3 kertaa viikossa tuotantovaiheesta riippuen. Louhinnan yhteydessä irrotettu louhe lastataan kauhakuormaajalla louheenkuljetusajoneuvoihin (dumpperit tai kuorma-autot) ja kuljetetaan joko malmin välivarastoalueelle tai sivukiven läjitysalueelle. Louheen rikotusta pienempään lohkarekokoon sekä kiviainesten murskaamista tehdään louhoksessa sekä tarvittaessa läjitys- ja varastointialueilla. Kultamalmi lastataan malmin välivarastointialueelta kuorma-autoihin ja kuljetetaan Pampalon rikastamolle edelleen murskattavaksi ja rikastettavaksi. Avolouhintavaiheen päättyessä avolouhoksen pohjalta voidaan tehdä maanalaista louhintaa. Maanalaisesta louhinnasta ei tässä vaiheessa ole tarkempia suunnitelmia, vaan suunnitelmat tarkentuvat toiminnan edetessä. Tuotantovaiheen ajan työskennellään arkipäivisin klo 6 22 välisenä aikana. Toimintaa voi olla tarvittaessa poikkeustilanteissa myös klo 22 6 välisenä aikana sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä.

10 Käytettävä kalusto 10(61) Normaalissa tuotantotilanteessa alueella on käytössä arviolta kaksi poravaunua, kaksi kaivinkonetta ja kolme dumpperia. Henkilökunnan kaivosalueella ja kaivoksessa liikkumista varten käytössä on joitakin pienajoneuvoja. Kiviainesta voidaan murskata ajoittain rakennusmateriaaliksi siirrettävällä murskaimella. Veden hankinta ja käyttö sekä vesienkäsittely Kaivoksessa mahdollisesti tarvittava porausvesi otetaan kaivokseen kertyvistä vesistä. Vettä käytetään myös mm. koneiden ja laitteiden pesuun sekä porausreikien huuhtomiseen. Avolouhokseen kertyy vettä sadannasta sekä vuotovesinä louhosalueen maa- ja kallioperästä. Sade- ja vuotovedet eli kaivoksen kuivatusvedet kerätään louhokseen rakennettavalle pumppaamolle, josta vedet pumpataan maan pinnalle tasausaltaaseen. Tasausaltaasta vedet johdetaan edelleen käsittelyaltaisiin. Toiminnassa arvioidaan muodostuvan käsiteltäviä kaivoksen kuivatusvesiä noin m 3 /a. Läjitys- ja varastointialueilla muodostuvat valuma- ja suotovedet sekä muut kaivoksen toiminta-alueiden vedet kootaan tasausaltaaseen ja edelleen käsittelyaltaisiin vastaavasti kuin louhoksen vedet. Läjitys- ja varastointialueilla muodostuvien suoto- ja valumavesien määräksi on arvioitu 65 % sadannasta. Suoto- ja valumavesien määrä on noin m 3 /a ja maksimivirtaama (nelinkertainen vuorokausivirtaama) 410 m 3 /d. Liikenne ja liikennejärjestelyt Malmilouhe kuormataan kaivinkoneilla malmin välivarastointialueelta täysperävaunullisiin kuorma-autoihin (noin 40 tonnia/kuorma) ja kuljetetaan yhtiön Pampalon rikastamolle seututien 522 kautta. Etäisyys Hoskon kaivosalueelta Pampalon rikastamolle on noin 12 km. Malmikuljetukset ajoittuvat pääasiassa arkipäiviin klo 6-22 väliselle ajalle. Malmikuljetusten määräksi kaivoksen arvioidulla keskimääräisellä tuotantomäärällä ( t/a) arvioidaan noin kuormaa vuosittain (noin 12 kuormaa vuorokaudessa). Raskasta huoltoliikennettä, kuten polttoaineita, räjähdysaineita sekä muita tuotannossa tarvittavia aineita kuljetetaan kaivokselle toiminnan aikana noin 5 10 kertaa viikossa. Kaivoksen henkilökunnan työmatkaliikennettä on noin 5 10 ajoneuvoa päivässä. Energian käyttö Kaivokselle rakennetaan syöttöjohto alueen länsipuolella kulkevasta 20 kv sähkölinjalta. Kaivoksen sähköenergian kulutus koostuu pääosin kaivoksen kuivatusveden pumppauksesta, valaistuksesta sekä työmaaparakkien ja koneiden lämmityksestä. Toiminnan sähköenergian kulutukseksi arvioidaan noin kwh/kk eli kwh/a.

11 Kemikaalien käyttö ja varastointi 11(61) Räjähteet Kaivoksella käytetään räjähdysaineita arviolta noin 0,3 kg/kivitonni eli keskimäärin noin 180 t/a. Räjähdysainemäärät vaihtelevat päivä- ja vuositasolla riippuen louhintamääristä. Louhintatöissä käytettävä räjähdysaine on ANFO tai muu vastaava urakoitsijan valitsema räjähde. Räjähdysaineet varastoidaan lainsäädännön vaatimusten ja viranomaismääräysten mukaisesti niitä varten suunniteltuun konttiin. Suunnitelma räjähdysaineiden varastoimiseksi laaditaan ennen toiminnan aloittamista räjähteiden käyttöä ja varastointia koskevan lupahakemuksen yhteydessä, jonka tekee louhintaurakoitsija. Varastot varustetaan määräysten mukaisilla varoitusmerkeillä, aitauksilla ja lukoilla. Poltto- ja voiteluaineet Kaivoksella käytettävän kaluston polttoaineena käytetään kevyttä polttoöljyä. Polttoaineet varastoidaan noin 3 5 m 3 :n työmaakäyttöön tarkoitetuissa säiliöissä (kaksi säiliötä, yhteensä alle 10 m 3 ) ja jaellaan normaaleilla jakelumittareilla. Säiliöiden vuodot ja ylitäytöt maaperään estetään teknisin ja toiminnallisin järjestelyin. Vuotoriskiä vähennetään varastoimalla polttonesteet kaksivaippasäiliöissä tai suoja-altailla varustetuissa säiliöissä. Tieliikennekalustoa ja -ajoneuvoja ei tankata kaivosalueella. Työkoneiden voiteluaineita varastoidaan vähäisiä määriä lukittavissa konteissa tai vastaavissa asianmukaisissa varastotiloissa. Polttoaineiden varastointi-, käyttö- ja purkupaikat rakennetaan siten, että mahdolliset vuodot eivät pääse leviämään ympäristöön eivätkä imeytymään maaperään. Vedenkäsittelykemikaalit Kaivosalueen vesienkäsittelyn tehostamisessa käytetään tarvittaessa vedenkäsittelykemikaaleja. Käytettävät kemikaalit ja niiden käyttömäärät tarkentuvat toiminnan aikana. Vesienkäsittelyssä käytettäviä kemikaaleja voivat olla kalkki (sammutettu kalkki eli kalsiumhydroksidi) sekä flokkulantit (orgaaninen polymeeri/epäorgaaninen suola, esim. ferrirautasuolat). PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIKKA (BAT) JA ENERGIATEHOKKUUS Hakemuksessa on laajahko selostus parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta Hoskon toiminnoissa. Vertailuasiakirjoina on käytetty mm. seuraavia: BREF, Reference Document on Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities, European Commission, January 2009 ja Kauppila, P., Räisänen, M.L. ja Myllyoja S. (toim.), Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt, Suomen Ympäristökeskus, Selvityksessä on tarkasteltu mm. vesien ja kaivannaisjätteiden sekä päästöjen ja riskien hallintaa. Tehdyn arvion mukaan kaivoksen tekniikka edustaa tavanomaista, modernia kaivosteollisuuden tekniikkaa. Suunniteltujen tuotantotapojen, päästöjen vähentämisessä käytettyjen menetelmien ja toimintatapojen voidaan katsoa edustavan ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP).

12 Energian käytön tehokkuus 12(61) Kaivostoiminnalle on luonteenomaista suurten massamäärien liikuttelu ja käsittely. Kaivoksella tullaan käyttämään suurehkoja koneyksiköitä, jolloin energian kulutus koneyksikköä ja käsiteltyjä tonneja kohden on alhaisempi. Kaivostoiminnot sijoittuvat varsin suppealle alueelle, mikä vähentää kuljetusmatkoja. Kuljetuksiin liittyen sivukiven läjitys on merkittävin yksittäinen energiankuluttaja. Sivukiven läjitys optimoidaan sijoittamalla läjitysalue mahdollisimman lähelle louhosta ja vähentämällä siten energiankulutusta ja muita ympäristöpäästöjä. Kaivoksen vesienhallintaan liittyen vettä pumpataan kaivoksesta vesienkäsittelyyn. Jätevesien pumppaus voidaan suunnitella siten, että siinä voidaan alentaa energiankulutusta, hyödyntämällä painovoimaista vesien johtamista aluesuunnitelmaluonnoksen mukaisesti. VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS Kaivostoiminnan mahdollistamiseksi kaivoksesta pumpataan pois sinne kertyviä sadevesiä sekä pohjavesiä. Kuivanapitovesiä arvioidaan pumpattavan keskimäärin m 3 /a ja niistä pääosa johdetaan vesienkäsittelyn kautta ympäristöön. Kaivoksen kuivana pitämiseksi tehtävästä pohjaveden pumppaamisesta ei aiheudu vesilain 3 luvun 4 :n 2 momentin tarkoittamia haitallisia seurauksia. Pohjaveden pumppaus ei loukkaa yleistä tai yksityistä etua ja hankkeella saavutettavat hyödyt ovat huomattavat verrattuna niiden aiheuttamiin vahinkoihin ja haittoihin. Pohjaveden pumppaaminen kaivoksesta on välttämätöntä alueen kallioperässä olevan malmion hyödyntämiseksi. TOIMINNASTA AIHEUTUVAT PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN Päästöt vesistöön Kaivosalueen käsiteltyjen kuivatus-, suoto- ja valumavesien vesistökuormitusta pienennetään vesienkäsittelyllä. Ympäristön puhtaiden valumavesien pääsy kaivosalueelle estetään niskaojilla, joilla valumavedet ohjataan kaivoksen toiminta-alueiden ohi. Päästöjä vesistöön estetään myös kemikaalien ja polttoaineiden turvallisella käsittelyllä ja säilytyksellä sekä varautumalla mahdollisiin vuotoihin etukäteen. Kaivoksella muodostuvien käsiteltävien vesien määrä ja sen arviointiin käytetyt parametrit ovat seuraavat. Nettosadanta Louhos (m 3 /a) Sivukivialue (m 3 /a) Pintamaan varastointialue (m 3 /a) Malmin välivarastointialue (m 3 /a) Huoltoalueet ja liikennöintialueet (m 3 /a) Louhokseen purkautuva Louhos (m 3 /a) pohjavesi Käsiteltävä vesi Keskiarvo (m 3 /a) Keskiarvo (m 3 /d) Maksimi (m 3 /d) 7 110

13 Kaivoksen kuivatusvedet 13(61) Avolouhokseen purkautuu ympäröivästä maa- ja kallioperästä pohjavettä. Kalliopohjaveden virtauksien ja vaikutusalueen laajuuden arviointi ei ole mahdollista kallioperän ominaisuuksia koskevien yksityiskohtaisempien tietojen puuttumisen vuoksi. Pohjavesien lisäksi louhokseen kertyy sade- ja sulamisvesiä. Louhokseen kertyviä vesiä (pohjavesi ja sadevesi) pumpataan louhoksesta siinä määrin, kuin louhoksen kuivatus edellyttää, arviolta noin m 3 /a. Louhoksesta pumpattava vesi sisältää kiintoainetta, joka on lähinnä hienoksi jauhautunutta kiviainesta. Kuivatusvedet sisältävät jonkin verran louhittavista mineraaleista peräisin olevia metalleja sekä jäämiä räjäytysaineista (nitraattimuotoisia typpiyhdisteitä, öljyä ja emulgointiaineita). Sulfidien hapettumisen seurauksena kuivatusvesissä odotetaan esiintyvän kohonneita sulfaatti- ja arseenipitoisuuksia, sekä ph-arvon pienenemistä. Kuivatusvedet voivat sisältää myös pieniä määriä työkoneista peräisin olevia öljyhiilivetyjä. Louhoksen kuivatusvedet esiselkeytetään louhoksessa, jonka jälkeen ne pumpataan tasausaltaaseen ja edelleen käsittelyaltaisiin. Läjitys- ja varastointialueiden suoto- ja valumavedet Läjitys- ja varastointialueiden ympärille kaivetaan ojat, joihin alueilla muodostuvat suoto- ja valumavedet kerätään. Nämä vedet voivat sisältää kohonneita pitoisuuksia kiintoainesta ja siihen sitoutuneita metalleja sekä räjäytysaineista peräisin olevia nitraattimuotoisia typpiyhdisteitä, öljyä ja emulgointiaineita. Sulfidien hapettumisen seurauksena läjitysalueiden vesissä odotetaan esiintyvän kohonneita sulfaatti- ja arseenipitoisuuksia, sekä ph-arvon pienenemistä. Läjitys- ja varastointialueiden suoto- ja valumavedet kerätään tasausaltaaseen ja edelleen käsittelyaltaisiin. Suoto- ja valumavesien yhteismääräksi on arvioitu m 3 /a. Vesienkäsittely Vesienkäsittelyyn johdetaan kaivoksen kuivatusvedet sekä läjitys- ja varastointialueiden suoto- ja valumavedet. Vesienkäsittelyyn johdettavissa vesissä merkittävimpiä kuormitustekijöitä voivat olla lähinnä kiintoaine, typpi, metallit, sulfaatti sekä arseeni. Käsiteltävät vedet eivät sisällä merkittäviä määriä orgaanista ainesta. Vesienkäsittelyyn johdettavan veden määräksi arvioidaan yhteensä keskimäärin noin m 3 /a (eli n m 3 /d). Käsiteltävien vesien maksimimääräksi arvioidaan noin m 3 /d. Vesienkäsittely toteutetaan kaksivaiheisena allaskäsittelynä, joka koostuu käsittelyaltaasta sekä jälkikäsittelyaltaasta. Vesienkäsittelyssä kiintoaines laskeutuu altaiden pohjalle. Varsinainen vesienkäsittely toteutetaan käsittelyaltaassa, jossa arseeni tarvittaessa saostetaan ja kiintoaineet poistetaan ferrirautasuoloilla (ferrisulfaatti). Tarvittaessa veden ph:ta säädetään kalkilla. Käsittelyn jälkeen vedet johdetaan jälkikäsittelyaltaaseen. Selkeytyneet vedet johdetaan virtaamamittauksen kautta pintavalutuskentälle ja edelleen purkuojaan (Valkeapuro).

14 14(61) Saniteettijätevedet johdetaan umpisäiliöihin ja toimitetaan käsiteltäväksi kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle. Käsiteltyjen vesien johtaminen ja kuormitus vesistöön Vesienkäsittely toteutetaan siten, että vesistökuormitus on mahdollisimman pieni. Käsittelyaltaista pintavalutuskentän kautta ympäristöön johdettavien vesien aiheuttama kuormitus on arvioitu seuraavassa taulukossa. Parametri Pitoisuuden keskiarvo Kuormituksen keskiarvo (kg/a) ph 6-9 Kiintoaine 20 mg/l Kok. typpi 8,2 mg/l Kok. fosfori 100 µg/l 65 Sulfaatti 300 mg/l Arseeni 100 µg/l 65 Kromi 25 µg/l 16,2 Kupari 20 µg/l 12,9 Lyijy 6,5 µg/l 4,2 Nikkeli 20 µg/l 12,9 Rauta 10 mg/l Sinkki 30 µg/l 19,4 Vesienkäsittelyssä muodostuvien lietteiden määrä on melko vähäinen. Kiintoaines laskeutuu osin jo louhoksessa. Vesienkäsittelyssä ei todennäköisesti tarvita suuria kemikaaliannoksia ja saostuksessa syntyvän lietteen määrä on vähäinen. Tarvittaessa vesialtaiden pohjalle kertyvää lietettä poistetaan altaista. Lietteen laatu tarkistetaan altaiden tyhjennysten yhteydessä. Lietteet sijoitetaan sivukivialueelle tai toimitetaan muualle käsiteltäväksi, mikäli ne sisältävät läjitetyistä sivukivistä poikkeavia haitta-aineiden pitoisuuksia. Päästöt ilmaan Pöly Kiviaineksen irrottaminen, käsittely ja kuljetus aiheuttavat kaasu- ja hiukkaspäästöjä. Sivukiven ja maa-ainesten läjitys- ja varastointialueet saattavat pölytä ennen niiden maisemointia. Louhostoiminnasta voi aiheutua pölyhaittaa sekä ilman hiukkaspitoisuuksien nousun että pölylaskeuman takia. Louhostoiminnan aiheuttama pölyäminen voi nostaa hengitettävien hiukkasten pitoisuuden yli vuorokausikeskiarvon raja-arvon noin metrin päässä lähteestä, kun tuuli on heikkoa. Hiukkasista aiheutuvaa pölylaskeumaa voidaan havaita arviolta vielä noin 500 metrin päässä lähteestä, mikäli tuulee pidempiä aikoja samasta suunnasta. Malmikuljetukset aiheuttavat tien pölyämistä pinnoittamattomilla tieosuuksilla, kun tien pinta on kuiva. Haittaa voi aiheutua teiden varsien asukkaille. Teiden pölyämistä voidaan tehokkaasti ehkäistä kastelulla tai päällysteellä. Kuljetettavan malmin pölyäminen on vähäistä. Tarvittaessa malmin pölyämistä voidaan estää kastelulla ja peittämällä. Metsä tai muu korkea kasvillisuus vähentää tehokkaasti pölyn leviämistä hiukkasten laskeutuessa kasvillisuuden pinnalle.

15 15(61) Porauksessa syntyvää pölyämistä voidaan vähentää porauslaitteistoon kuuluvalla pölynkeräyslaitteistolla. Räjäytysten pölyhaittoja voidaan tarvittaessa ehkäistä kastelemalla räjäytyskenttää ennen räjäytystä. Toiminnan pölypäästöt vaihtelevat riippuen mm. vuodenajasta, tuulelle alttiina olevasta maa- ja kiviaineksen määrästä, liikennöinnistä ja maansiirtotöistä. Kaasumaiset päästöt Liikenteestä ja työkoneista aiheutuu pölyämisen lisäksi pakokaasupäästöjä. Koneiden ja laitteiden polttoaineen rikkipitoisuudesta, epätäydellisestä palamisesta ja polttoaineen epäpuhtauksista syntyy rikkidioksidin, hiilimonoksidin, haihtuvien orgaanisten hiilivetyjen, typen oksidien ja hiukkasten päästöjä. Kaasumaisten päästöjen (räjäytysja pakokaasut) paikalliset vaikutukset ovat yleensä vähäisiä. Malmikuljetusten ja louhosalueen työkoneiden päästöt eivät aiheuta merkittäviä ympäristö- tai terveysvaikutuksia. Päästöihin vaikuttaa mm. käytettävän kaluston määrä, ikä, kunto ja ajomäärät (riippuu mm. vuosittaisista tuotantomääristä). Päästöjä voidaan vähentää käyttämällä vähäpäästöistä kalustoa sekä välttämällä koneiden ja ajoneuvojen joutokäyntiä ja turhaa liikennöintiä. Louhintaräjäytyksissä syntyy typen oksideja, häkää ja hiukkasia sisältäviä savukaasuja, jotka kulkeutuvat ympäristöön. Savukaasupäästöihin vaikuttavat käytettävät räjähdysainemäärät, jotka vaihtelevat päivä- ja vuositasolla riippuen louhintamääristä. Myös käytettävät räjähdeaineet vaikuttavat räjähdyksistä muodostuviin päästöihin. Päästöjä voidaan pienentää räjäytysten asianmukaisella suunnittelulla ja toteuttamisella. Melu Kaivoksen rakentamisvaiheessa melupäästöjä muodostuu lähinnä maarakennustöistä sekä huoltoliikenteestä ja alueen sisäisestä liikenteestä. Kaivoksen toiminnan aikana melua aiheutuu louhinnasta (poraus, räjäytykset), kiviainesten käsittelystä (rikotus, murskaus, siirrot) sekä kuljetuksista. Toiminnan melulähteet ovat kuljetuksia lukuun ottamatta pistemäisiä. Toiminnan aikaisia melunlähteitä ovat poravaunut, kaivinkoneet, hydraulivasara, dumpperit sekä räjäytykset. Toimintojen sijoittuminen vaikuttaa louhinnan meluvaikutuksiin. Toimintojen sijoittuminen määräytyy louhittavan alueen mukaan. Louheen rikotusta pienempään lohkarekokoon tehdään jo louhoksessa, mikä vähentää melupäästöjä ympäristöön. Tarvittaessa rikotusta voidaan tehdä myös maanpinnalla läjitysalueella. Kiviainesten rikotuksen melupäästöjä voidaan vähentää ehkäisemällä ylisuurten lohkareiden muodostumista ja rikotustarvetta räjäytysten suunnittelulla. Murskauslaitoksesta aiheutuu melua. Sijoittamalla murskaamo louhokseen mahdollisimman lähelle kalliorintauksia tai sijoittamalla murskaamon ja häiriintyvien kohteiden väliin riittävän korkeita kiviainesten varastokasoja (korkeus 5 m), voidaan murskauksesta aiheutuvan melun kantautumista ympäristöön pienentää. Murskausta tehdään tarpeen mukaan ajoittain louhoksen pohjalla tai läjitysalueilla.

16 16(61) Meluntorjunta otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon koneiden ja laitteiden valinnassa, käytössä ja kunnossapidossa, teiden kunnossapidossa sekä liikennöinnissä. Meluhaittoja voidaan vähentää myös meluavimpien työvaiheiden toiminta-aikojen rajoituksilla. Toiminta ajoittuu pääsääntöisesti arkipäiviin. Räjäytykset pyritään ajoittamaan siten, että niiden aiheuttama häiriö on mahdollisimman vähäistä. Tärinä Kaivostoiminnassa tärinää syntyy louhintaräjäytyksistä. Räjäytys synnyttää aaltoliikkeen, joka aiheutuu seismisten aaltojen etenemisestä ja koetaan tärinänä. Maa- ja kallioperäolosuhteet vaikuttavat tärinän leviämiseen. Tärinän vaikutusalue ulottuu kauimmaksi alueilla, joiden maaperä koostuu pehmeistä ja hienojakoisista maalajeista. Tärinäaalto vaimenee erilaisten väliaineiden rajapinnalla, esimerkiksi siirryttäessä kalliosta maaperään. Kallioperän raot ja ruhjeet vaimentavat tärinää. Räjäytyksen aiheuttaman tärinän voimakkuuteen havainnointipisteessä vaikuttavat kokonaisräjähdysainemäärä, momentaaninen räjähdysainemäärä (vaikutuskohteessa samanaikaisesti vaikuttava räjähdysainemäärä), väliaineen koostumus, louhintatason syvyys sekä havaintopisteen etäisyys louhintakohteesta. Lievää tärinää aiheuttavia toimintoja ovat kiviainesten rikotus ja murskaus sekä kiviainesten lastaus ja kuljetukset. Louhintatöiden tärinäksi koetut ilmiöt ovat osaksi rakennuspohjan kautta välittyvää tärinää ja osaksi johtuvat ääni- ja ilmanpaineen muutoksista, joista ilmanpaineen muutokset ulottuvat huomattavasti äänipaineen muutoksia etäämmälle. Yleisesti epämiellyttäväksi tärinäksi koetut tuntemukset, kuten ikkunoiden tai seinäpintojen värähtelyt ovat seurasta räjäytysten ääni- ja ilmanpainevaikutuksista. Havaintoja voidaan tehdä jopa 1 2 kilometrin etäisyydellä louhintakohteesta. Pahimmillaan tärinä voi heikentää rakenteita ja aiheuttaa taloudellista vahinkoa. Asianmukaisella louhintasuunnittelulla vaikutukset rajoittuvat häiritseviin tekijöihin, eikä aineellisia vaurioita pääse tapahtumaan. Räjäytyksiä tehdään noin 1 3 kertaa viikossa. Mikäli panosmäärää joudutaan tärinävaikutusten vuoksi vähentämään, voi räjäytysten lukumäärä hieman kasvaa. Samalla kuitenkin räjäytysten aiheuttama tärinä vaimenee ja vaikutusalueen pinta-ala pienenee. Malmikuljetusten aiheuttama tärinä voidaan havaita lähimpänä kuljetusteitä olevissa rakennuksissa. Tärinää aiheutuu todennäköisimmin teillä, joiden rakenne on huonokuntoinen tai päällyste on vaurioitunut. Malmin kuljetusreittien varrella alle 30 metrin etäisyydellä on kolme asuin- tai lomarakennusta. Hydraulisella iskuvasaralla tai räjäyttämällä tehtävästä lohkareiden rikotuksesta ei aiheudu merkittävää tärinää tai ilmanpaineaaltoa ympäristöön. Kiviainesten murskaus aiheuttaa murskauslaitoksen lähiympäristöön lievää tärinää. Tärinä ei kuitenkaan leviä murskaimen lähialuetta pidemmälle. Kaivannaisjätteet Kaivoksella muodostuu toiminnan aikana kaivannaisjätteinä sivukiveä, pinta- ja irtomaita sekä vesialtaisiin kertyvää pohjalietettä. Kaivoksella muodostuvien kaivannais-

17 17(61) jätteiden määrät, valtioneuvoston jätteistä antaman asetuksen (VNA 179/2012) mukainen luokitus sekä kaivannaisjätteiden sijoitus on esitetty seuraavassa taulukossa. Kaivannaisjäte Jätetunnus Määrä Sijoitus/käyttö (EWC-koodi) Pinta- ja irtomaa m 3 Pintamaiden varastointialue, meluvalli, sivukivialueen rakenne, maisemointi Sivukivi Sivukiven läjitysalue t Vesialtaiden pohjaliete Vähäinen Sivukiven läjitysalue Pinta- ja irtomaat Pintamaa-ainekset ovat pääasiassa sora- ja hiekkamoreenia sekä turvetta. Tutkittujen haitta-aineiden pitoisuudet ovat alhaisia ja maa-ainekset ovat ympäristökelpoisia. Pinta- ja irtomaita hyödynnetään sivukivialueen rakentamisessa arviolta noin m 3. Louhoksen länsipuolen melu- ja maisemavallin rakentamisessa maa-aineksia hyödynnetään noin m 3. Loput pintamaat, joille ei toiminnan alkuvaiheessa ole hyötykäyttöä, varastoidaan ja hyödynnetään kaivosalueen jälkihoitotöissä. Mahdollisesti ylijäävät maa-ainekset muotoillaan toiminnan päätyttyä siten, että ne sopeutuvat alueen maisemaan. Sivukivi Pääosa sivukivestä muodostuu kaivoksen avausvaiheessa. Toiminnassa arvioidaan syntyvän sivukiveä yhteensä tonnia. Alueella on todettu kahdenlaista sivukivityyppiä; metagrauvakkaa ja serisiittiliusketta. Kemiallisen analyysin perusteella Hoskon kaivoksen sivukivinäytteiden raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä, mutta PIMA-asetuksen mukainen arseenin kynnysarvo ylittyi metagrauvakkanäytteessä ja ylempi ohjearvo serisiittiliuskenäytteessä. Arseeni on kivissä todennäköisesti sitoutuneena sulfidimineraaleihin. Hoskon sivukivien sulfidirikkipitoisuudet ovat melko pieniä, mutta ylittävät kuitenkin inerteille kivilajeille määritetyt raja-arvot. NP/AP-luvun perusteella kivilajit ovat potentiaalisesti happoa tuottavia (NP/AP <1), minkä lisäksi suurin osa sulfidisesta rikistä esiintyy herkästi rapautuvana magneettikiisuna. Sivukiviä ei voida pitää tutkittujen näytteiden perusteella kaivannaisjäteasetuksen (VNA 190/2013) tarkoittamana pysyvänä jätteenä, sillä arseenin pitoisuus ylittää molemmissa tutkituissa kivilajeissa PIMA-kynnysarvon. Arseeni on lisäksi todennäköisesti sitoutunut herkästi rapautuviin sulfidimineraaleihin. Kivilajeissa ei esiintynyt huokoisuutta tai haitallisia silikaattisia kuituja. Serisiittiliuskeessa arseeni on todennäköisesti sitoutunut herkästi rapautuviin sulfidimineraaleihin ja sen pitoisuus ylittää ylemmän PIMA-ohjearvon, joten se voi lisätä maaperän pilaantumisriskiä. Serisiittiliuskeen heikko ympäristökelpoisuus tulee ottaa huomioon materiaalin läjitystä ja käyttöä suunniteltaessa. Metagrauvakan arseenipitoisuus ylittää vain PIMA-kynnysarvotason, minkä vuoksi sitä voidaan käyttää maarakentamisessa kaivosalueella, jossa luontai-

18 18(61) set arseenipitoisuudet ovat suurempia kuin maaperässä keskimäärin. Paikallisissa olosuhteissa metagrauvakan käyttö ei oleellisesti muuta maaperän kemiallista tilaa. Kaivokselle laaditun blokkimallin mukaan sivukivistä noin 43 % on metagrauvakkaa ja noin 57 % serisiittiliusketta. Lietteet Vesienkäsittelyssä altaiden pohjalle kertyy lietettä. Tasaus- ja käsittelyaltaisiin kertyvät pohjalietteet sisältävät sedimentoitunutta kiintoainesta sekä mahdollisesti myös kemikaalikäsittelyn seurauksena saostuneita metalleja. Lietteistä ja niiden laadusta ei ole tällä hetkellä olemassa tarkempaa tutkimustietoa. Lietteen laatu tarkistetaan altaiden tyhjennysten yhteydessä. Lietteet sijoitetaan sivukivialueelle tai toimitetaan muualle käsiteltäväksi, mikäli ne sisältävät läjitetyistä sivukivistä poikkeavia haitta-aineiden pitoisuuksia. Muut jätteet Muiden kuin kaivannaisjätteiden keräys ja kuljetus käsittelyyn tullaan toteuttamaan ostopalveluna. Jätehuollossa tukeudutaan Pampalon kaivoksen ja rikastamon toimivaan jätehuoltojärjestelmään. Kaivoksen toiminnassa pyritään ensisijaisesti estämään jätteiden muodostumista. Jätteet kerätään, lajitellaan ja varastoidaan asianmukaisesti ja toimitetaan hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi asianmukaiseen hyödyntämis- tai käsittelypaikkaan. Toiminnassa syntyvät kiinteät sekajätteet kerätään soveltuviin jäteastioihin ja toimitetaan käsittelyyn. Metallijätteet kerätään erikseen ja toimitetaan kierrätykseen. Toiminnassa muodostuvat vaaralliset jätteet, kuten työkoneiden öljy- ja suodatinjätteet sekä akut ja paristot, toimitetaan käsittelyyn. Arvio syntyvistä jätteistä ja jätemääristä sekä jätehuollon toteutuksesta on esitetty seuraavassa taulukossa. Jätelaji Jätetunnus (EWCkoodi) Tyyppi Määrä t/a Sekajäte Tavanomainen jäte 1 Metalliromu, sekalaiset Tavanomainen jäte 5 metallit Jäteöljyt xx/ xx Vaarallinen jäte 0,5 Kiinteät öljyiset jätteet xx Vaarallinen jäte 0,5 Paristot ja akut Vaarallinen jäte vähäinen määrä Päästöt maaperään ja pohjaveteen Sivukivialueen tiiviillä pohjarakenteella estetään vesien suotautumista läjitysalueen pohjan kautta maaperään ja edelleen pohjaveteen. Toiminnan päätyttyä sivukivialue maisemoidaan alueelle. Sivukivialueella muodostuvat vedet johdetaan vesienkäsittelyyn. Malmin väliaikaisesta varastoinnista ei arvioida muodostuvan merkittävästi happamia tai metallipitoisia suotovesiä johtuen malmin lyhyestä varastointiajasta ja suuresta rae-/lohkarekoosta. Pintamaiden varastointialueen sekä muiden kaivoksen käyttöalueiden valumavesissä voi esiintyä lähinnä kiintoainesta. Kaivosalueen suoto- ja valu-