Puheenjohtaja Sakari Lepola. Katsaus valtuustokauteen, Puuliiton valtuusto , Helsinki. Toveri puheenjohtaja, hyvät Toverit

Transkriptio

1 Puheenjohtaja Sakari Lepola Katsaus valtuustokauteen, Puuliiton valtuusto , Helsinki. Toveri puheenjohtaja, hyvät Toverit Nyt päättyvällä, viisi ja puoli vuotta kestäneellä valtuustokaudella olemme joutuneet käymään läpi suurta metsäteollisuuden murrosta, joka on merkinnyt tuhansien työpaikkojen menetystä liittomme toimialoilla. Moni perinteikäs ja jopa täysin kannattava tuotantoyksikkö on kylmästi lopetettu syistä, joita ei aina normaalilla järjellä käsitä. Ja jälkeenpäin on nähty, että kaikki toimenpiteet eivät ole järkeviä olleetkaan. Tästä huolimatta, ja joidenkin mielestä juuri tästä syystä, mekaaninen metsäteollisuus on nyt hyvässä vedossa ja tekee tulosta. Puusepänteollisuus kamppailee kovan ulkomaisen kilpailun ja heikkenevän kotimaisen kysynnän noidankehässä ja sen näkymät, joitakin positiivisia poikkeuksia lukuun ottamatta, ovat olleet jo pitkään varsin huolestuttavat. Metsäalalla metsäkonealan työpaikat ovat jatkaneet kasvuaan, mutta metsurityöpaikat vähenevät edelleen. Maaseutualoille, varsinkin maatalouteen on syntynyt uusia työpaikkoja ja siellä, kuten metsäalalla, on ulkomaisen työvoiman määrä kasvanut. Osin myönteisestäkin kehityksestä huolimatta ei uusia työpaikkoja aloillemme ole syntynyt suhteessa menetettyihin, ja tämä on aiheuttanut jäsenistöllemme työttömyyttä ja liitolle jäsenmäärän jyrkän laskun. Puuliittolaisten työttömyys on ollut ja on edelleenkin yli kaksinkertainen maamme keskimääräiseen työttömyyteen verrattuna. Puukassan etuusmenot olivat pahimmillaan yli 100 miljoonaa euroa vuodessa josta olemme nyt päässeet noin 70 miljoonan euron tasoon, joka sekin on aivan liian korkea. Tästä johtuen jäsenemme ovat joutuneet maksamaan suhteettoman suurta työttömyyskassan jäsenmaksua ja jotta tämä ei olisi noussut vieläkin suuremmaksi, olemme kahtena vuonna tukeneet liiton varoista työttömyyskassaa lähes kahdella miljoonalla eurolla. On selvää, että tämä ei ole voinut olla näkymättä liiton taloudessa, varsinkin kun maksavien jäsenten väheneminen on aiheuttanut jäsenmaksutulon alentumisen. Olemme joutuneet sopeuttamaan toimintaamme ja resurssejamme pieneneviin tuloihin. Kun yli puolet liiton menoista on henkilöstömenoa, on sopeuttaminen henkilöstön kohdalla ollut välttämätöntä. Töitä on järjestelty uudelleen ja huolimatta joistakin rekrytoinneista henkilöstön määrä on vähentynyt. Kaikesta huolimatta olemme kyenneet tekemään työmme ja henkilöstö on osoittanut suurta joustavuutta vallitsevien tosiasioiden edessä. Tästä ja kaikesta muusta jäsenistön eteen tekemästään työstä haluan lausua liiton hallinnolle ja henkilöstölle parhaat kiitokset. Työttömyyden jyrkkä kasvu ajoi työttömyyskassamme sekä taloudellisiin että toiminnallisiin vaikeuksiin. Jonot käsittelyssä venyivät luvattoman pitkiksi. Kassan toiminta organisoitiin vaikeasta tilanteesta huolimatta rivakasti uuteen uskoon ja kassan hallitus teki päätöksen, että kaksi viikkoa on enintään hyväksyttävä jonotusaika. Sen jälkeen Puukassa on pystynyt hallituksen päätöksen toteuttamaan ja tekee sen tänä päivänäkin ja merkittävästi pienemmällä työntekijämäärällä. Kassan talous on saatu vakautettua, tasoittamisrahasto on kunnossa ja jäsenmaksua 1

2 pystytään laskemaan jo toisena vuotena peräkkäin. Tästä kaikesta voimme olla ylpeitä ja haluankin kiittää kassan hallintoa ja koko henkilöstöä tästä hienosta suorituksesta. Suomessa on ollut ja on edelleen käynnissä merkittävä rakennemuutos, jossa teolliset työpaikat vähenevät jyrkästi eikä palvelualojen kasvu kompensoi tätä menetystä. Tämä muutos vaikuttaa Puuliittolaisiin sekä välittömästi että välillisesti. Tuottavuuden ja tehokkuuden vaatimukset kasvavat jatkuvasti ja niihin vastataan yleensä työvoimaa vähentämällä ja toimintoja ulkoistamalla. Työn ja pääoman vapaa liikkuvuus EU:n alueella on tuonut meille myös epäterveitä ilmiöitä kuten harmaata taloutta, työehtojen polkemista ja jopa ihmiskauppaa. Kaikkiin näihin ilmiöihin myös Puuliitto on törmännyt kuluneella valtuustokaudella. Monilla meidän sopimusaloillamme toimii ulkomaalaisia alihankintayrityksiä, joiden kilpailukyky perustuu alipalkkaukseen ja kaikinpuoliseen Suomen lakien ja sopimusten kiertämiseen. Tämä on mahdollista, kun näiden yritysten työntekijät eivät ole järjestäytyneet kotimaassaan saati sitten Suomessa. Ja lähtömaan palkkataso on yleensä sellainen, että alipalkkakin Suomessa on siihen nähden ruhtinaallinen. Olemme joutuneet tekemään tämän ongelman kanssa suhteettoman paljon työtä myös yhdessä viranomaisten kanssa ja saaneet toki paljon aikaankin. Mutta ongelma on tullut jäädäkseen, eikä se poistu ennen kuin EU:n sisäinen työehtodumppaus saadaan kuriin. Ulkomaalainen työvoima on merkinnyt myös sitä, että meille on tullut paljon uusia jäseniä, jotka eivät ole syntyperältään suomalaisia. Tämä kehitys tulee myös jatkumaan, eikä siinä ole mitään pahaa. Se vain asettaa liiton palvelukyvylle eneneviä vaatimuksia. Kuluneella valtuustokaudella olemme menettäneet noin 27 prosenttia maksavista jäsenistämme. Jäsenkato on jatkunut suunnilleen tuhannen vuosivauhtia viimeiset vuosikymmenet. Nyt olemme kuitenkin siinä tilanteessa, että matemaattisesti katsottuna tällä vauhdilla meiltä loppuvat maksavat jäsenet 20 vuoden kuluessa. Suurin syy jäsenkatoon on ollut työpaikkojen menetys, mutta emme ole onnistuneet myöskään jäsenhankinnassa. Suunnatut työpaikkakäynnit ja niistä saadut raportit osoittavat, että monilla työpaikoilla järjestäytyminen on heikkoa tai täysin olematonta. Esimerkiksi metsäkonealalla todellinen järjestäytymisaste on korkeintaan 30 prosenttia. Siellä kaikki työpaikat ovat käytännössä vakituisia ja ulkomaalaista työvoimaa ei juuri ole. Maatalousaloilla taas järjestäytymisastetta on vaikeampi hahmottaa, koska siellä on paljon määräaikaista ulkomaista työvoimaa. Mutta tilanne ei ole hyvä myöskään monissa teollisissa työpaikoissa. Yksityinen työttömyyskassa vie meiltä jatkuvasti jäseniä, mutta vielä suurempi menetys syntyy niistä alojemme työntekijöistä, jotka liittyvät sinne käymättä meillä lainkaan. Tämä ei ole vain meidän ongelmamme, vaan koko ay-liikkeen ongelma. Parhaiten näyttävät järjestäytyvän korkeasti koulutetut akateemiset työntekijät. Koulussako he tämän viisauden oppivat? Kuitenkin myös SAK:ssa on liittoja joilla on käytännössä 100 prosentin järjestäytyneisyys. Voimme aiheellisesti kysyä: miten se on mahdollista? Kun me Puuliitossa löydämme tähän kysymykseen vastauksen ja toimimme sen mukaan, niin tämä on myös meille mahdollista. Kuitenkaan kyse ei ole vain Puuliitosta ja Suomesta. Koko maailmassa ammatillinen järjestäytyminen vähenee ja ammattiliittojen vaikutusvalta monissa maissa on murentunut. Pääoma ja yritykset liikkuvat joustavasti yli kansallisten rajojen ja siirtävät toimintaansa aina sinne missä sijoitettu pääoma tuottaa parhaiten. Demokraattisesti valitut päättäjät eri maissa eivät todellisuudessa pysty vaikuttamaan yritysten päätöksiin. Bilderberg- ryhmällä on suurempi valta kuin yhdelläkään demokraattisen maan hallituksella. Ammattiyhdistysliike ei ole pystynyt muuntautumaan tapahtuneen kehityksen myötä kansainväliseksi toimijaksi, vaan jäänyt kaikissa maissa kansallisten rajojen ja itse rakentamiensa rajojen vangiksi. Ay-liike on rakenteeltaan ja toimintatavoiltaan suunnilleen samanlainen kuin sata vuotta sitten. Kaikki kunnia historialle, mutta historiassa ei voi elää, elää voi vain tätä päivää. Ympäristöjärjestöillä, esimerkiksi Greenpeacella, on enemmän valtaa vaikuttaa yritysten päätöksiin kuin ammattiliitoilla. Miksi? Siksi että se on verkottunut ja toimii koordinoidusti kaikkialla maailmassa yli kansallisten rajojen. Se saa toimilleen 2

3 näkyvyyttä ja yleistä hyväksyntää. Ammattiyhdistysliikkeen on löydettävä nopeasti uudet tavat organisoitua, verkostoitua ja toimia globaalisti samalla pelikentällä, missä yrityksetkin toimivat. Yritykset ovat joustavia, ne ulkoistavat, käyttävät alihankintaa ja vuokratyövoimaa, palastelevat ja siirtävät toimintojaan aina tarpeen vaatiessa. Tässä ympäristössä ay-liikkeen on kyettävä toimimaan yritysten porttien sisällä ja niiden ulkopuolella. Kansainvälisten yritysten työntekijöiden on organisoiduttava yli kansallisten rajojen. Meistä on jälleen tultava radikaaleja uudistajia sen sijaan, että olemme konservatiivisia säilyttäjiä. Tämä on uuden hallinnon yksi merkittävimpiä haasteita nyt alkavalle valtuustokaudelle. Vanhat eväät on loppuun syöty, nyt on löydettävä uudet. Kuluneen valtuustokauden aikana sopimustoimintamme on niveltynyt pääosin kahteen suureen keskitettyyn tuloratkaisuun; Raamisopimukseen ja Työllisyys- ja kasvusopimukseen. Nämä sopimukset eivät ole tuoneet suuria nimellisiä palkankorotuksia, mutta niillä on ollut suuri kansantaloutta vakauttava merkitys ja sitä kautta vaikutus palkansaajien ostovoiman kehitykseen. Ne ovat olleet myös merkittäviä ayliikkeen yhteisiä ponnistuksia, joilla on murrettu EK:n strategia sopimustoiminnan hajauttamisesta viime kädessä työpaikkatasolle. Valtuustokauden ansiokehitys liiton sopimusaloilla on jäänyt vaatimattomaksi matalista nimelliskorotuksista ja olemattomista työpaikkakohtaisista korotuksista johtuen. Vuodesta 2010 tämän vuoden toiseen neljännekseen on sopimusalojemme ansiokehitys vaihdellut 2,4 ja 10,4 prosentin haarukassa. Kun inflaatio on samaan aikaan ollut 9,1 prosenttia merkitsee tämä sitä, että vain yhdellä sopimusalallamme on tapahtunut reaalista ansiokehitystä. Kyseessä on metsäkoneala, jonka muita parempi kehitys johtuu vuoden 2008 hyvästä sopimusratkaisusta, ei niinkään tämän valtuustokauden aikaisista ratkaisuista. Huolimatta keskitetyistä tuloratkaisuista eivät sopimusneuvottelumme ole olleet helppoja. Varsinkin Metsäteollisuus ry on kaikissa sopimusneuvotteluissa tuonut pöytään runsaasti esityksiä, jotka ovat meidän näkökulmastamme olleet sopimuksen heikennyksiä. Näitä heikennysyrityksiä olemme joutuneet torjumaan myös työtaisteluilla. Mekaanisen metsäteollisuuden lakko jää historiaan Puuliiton kunniakkaana taisteluna, jonka me myös voitimme. Sen arvoa lisää se huomio, että mikään muu ammattiliitto ei ole saanut yhtä selvästi metsäteollisuutta perääntymään tilanteessa, jossa he ovat ottaneet työtaisteluriskin omia tavoitteitaan ajaessaan. Myös turveteollisuudessa kävimme työtaistelun, joka päättyi kannaltamme hyvään ratkaisuun. Sopimustoiminta ei ole ollut helppoa myöskään työpaikoilla, siitä esimerkkinä oli UPM:n Savonlinnan tehtaan pitkä, työtaisteluun johtanut palkkauskiista. Varsinkin metsäalalle pesiytyneet sopimuksia noudattamattomat yritykset ovat tuottaneet liitolle paljon työtä ja harmia. Näiden vastaisen taistelun välineeksi olemme ottaneet saarron, joka on osoittautunut varsin toimivaksi välineeksi pakottaa järjestäytymättömät, usein ulkomaiset, yritykset noudattamaan meidän työehtosopimuksiamme ja suomalaista työlainsäädäntöä. Mutta mikäli näiden yritysten urakanantajat haluaisivat, ei tätä ongelmaa olisi. Mutta kun ei haluta. Levitellään vain tekopyhästi käsiä ja annetaan laittomuuden rehottaa. Olemme olleet myös aloitteellisia alojemme työehtosopimusten kehittämisessä vastaamaan kaikkea sitä muutosta, jota yritysten toimintaympäristössä tapahtuu. Valitettavasti hyvistä aikomuksista huolimatta työnantajapuolella tämä kehitystyö on haluttu mieltää vain sopimusten heikentämisenä. Sellaista kehitystä me emme ole edistämässä. Siksi näiden kehityshankkeiden tulos on ollut varsin laiha, lähinnä stilistiikkaan keskittynyttä. 3

4 Ehkä positiivisin saavutus tällä saralla on uusi bioteollisuuden työehtosopimus. Se on tulevaisuuteen tähtäävä ja olisi toivottavaa, että se aikanaan täyttäisi sille asetetut tavoitteet. Ammattiliiton edunvalvonta ei ole pelkästään työehtosopimustoimintaa. Entistä merkittävämmäksi on noussut työ sen puolesta, että jäsenillämme olisi työtä. Me emme voi siihen suoranaisesti vaikuttaa, mutta välillisesti kyllä. Tällä valtuustokaudella olemme olleet mukana monissa yhteistyöhankkeissa, yhdessä muiden ammattiliittojen, työnantajaliittojen ja valtiovallan kanssa edistämässä niitä toimia, joilla alojemme yritysten toimintaedellytykset voidaan turvata ja saada uutta toimintaa ja investointeja aloillemme. Olemme olleet mukana tekemässä metsäalan strategista ohjelmaa, vaikuttamassa uudistettavien metsä- ja ympäristölakien sisältöön, olemme osallistuneet erilaisiin puusepänteollisuuden kehittämishankkeisiin ja moniin muihin jäsenistöömme vaikuttaviin toimiin. Työ- ja sosiaalilainsäädäntöön vaikutuksemme kanavoituu SAK:n kautta. Teollisuuden Palkansaajien rooli on myös yhteiskuntavaikuttamisessa kehittynyt hyvään suuntaan ja tästä yhteistyöjärjestöstä onkin kehittynyt merkittävä vaikuttaja. Kaikki tämä yhteiskuntavaikuttamisen nimellä kulkeva työ on ulospäin aika näkymätöntä, jos sitä verrataan sopimustoimintaan, eikä tuloksia aina ole jäsenistössämme mielletty liiton edunvalvontatyöksi. Mutta sitä se mitä suurimmassa määrin on. Puuliiton viimeisessä liittokokouksessa 2009 tehtiin merkittäviä järjestöllisiä päätöksiä. Muutettiin radikaalisti sääntöjä ja päätettiin liittyä suureen valmisteilla olleeseen teollisuuden ammattiliittoon TEAM:iin. Olimme olleet sitä rakentamassa muiden teollisuuden liittojen kanssa ja sitouduimme sen perustamiseen. Tämä SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen vuosisadan merkittävin kehityshanke kaadettiin kuitenkin pikkupolitikoinnin alttarille ja aiheutettiin näin merkittävä vahinko koko teollisuustyöväelle. Tämän jälkeen olemme olleet mukana monissa kehityshankkeissa, jotka hyvästä alusta huolimatta ovat kokeneet ison TEAM:in kohtalon ja jotakuinkin samasta syystä. Meillä oli kassayhteistyöhanke Rakennusliiton kanssa, yhdentymishanke TEAM:in kanssa ja samoin Ammattiliito PRO:n kanssa. Kaikki nämä olivat järkeviä ja mukana olleiden liittojen jäsenten kannalta myönteisiä hankkeita. Mutta järki ja jäsenten etu eivät ole läheskään aina toimintoja sääteleviä voimia ammattiliitoissa. Olemme myös olleet muutamien muiden liittojen kanssa ajamassa SAK:lle yhteistä työttömyyskassaa, tästä hankkeesta on olemassa SAK:n edustajakokouksen päätös, mutta mitään ei sillä rintamalla ole tapahtunut. Samoin makaa Teollisuuden Palkansaajien vastaava selvitys, sekin on aloittamista vaille valmis. Teollisuuden Palkansaajien rekisteröityminen ja kasvu on ollut myönteinen tapahtuma ja uskon että se tulee olemaan yksi ay-liikkeen rakenteen kehittämisen moottoreita. Nyt on aloitettu keskustelu palkansaajien keskusjärjestöjen yhdistämisestä tai muulla tapaa uudelleen organisoitumisesta. Hanke on hyvä ja kannatettava, mutta riskinä on, että sille käy kuten muillekin hankkeille elleivät liitot siihen aidosti sitoudu. Myös tässä hankkeessa meidän on oltava mukana. Järjestötoiminnassamme on myös tapahtunut myönteistä kehitystä. Olemme myös kyenneet kehittämään Puuliittoa taloudellisesti vaikeasta ajasta huolimatta jäsenpalvelujen kannalta myönteisesti. Merkittävistä uusista jäseneduista voidaan mainita jäsenvakuutus ja uusien lomapaikkojen hankinta Kalajoelta ja Punkaharjulta. Ilman työttömyyskassalle annettua ylimääräistä tukea olisivat kaikki valtuustokauden tilinpäätökset olleet plussalla ja strateginen tavoite jäsenmaksuvaroilla rahoitettavasta varsinaisesta toiminnasta toteutunut. Vaikeista ajoista huolimatta liitto on taloudellisesti terveellä pohjalla. Tulevaisuutta ajatellen meillä on kaksi vaihtoehtoa, jos haluamme olla merkittävä toimija työmarkkinakentällä. Meidän on kasvettava tai yhdistyttävä. Me voimme säilyä itsenäisenä, vahvana 4

5 ammattiliittona, jos me saamme järjestäytymistä merkittävästi parannettua ja sopeutamme toimintamme taloutemme kantokyvyn mukaan. Tätä auttaisi merkittävästi, jos työttömyyskassoja saataisiin yhdistettyä suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja siten tasattua työttömyyden rasitusta jäsenmaksuun. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suurena teollisuuden ammattiliittona voitaisiin teollisuustyöväen etua ajaa tehokkaammin. Vaikka pieni on kaunista, niin suuri on voimakasta. Ja työmarkkinatoiminta on voimalaji, se ei ole kauneuskilpailu. Ja tätä kamppailua ei käydä vain SM-tasolla, tätä käydään MM-tasolla. Hyvät Toverit Tämä on minun viimeinen puheeni valtuustolle liiton puheenjohtajana. Tehtävä, jonka viime liittokokous minulle antoi on ollut työhistoriani merkittävin, raskain mutta myös antoisin. On ollut suuri kunnia toimia tämän yhden Suomen vanhimman ja merkittävän liiton puheenjohtajana. Nyt kun tämä kokous valitsee liitolle uuden johdon, toivon sille mitä parhainta onnea työssään. Työ ei tule olemaan sen helpompaa kuin nyt tehtävänsä jättävällä hallinnolla, mutta tulessa teräs karaistaan ja vastuksissa vahva ihminen, kuten joku viisas on sanonut. Syvempiä ajatuksiani nyt päättyvään puheenjohtajakauteeni liittyen voitte lukea Oksat pois-pakinasta juuri ilmestyneessä Särmässä. Kiitos teille kaikille! 5