Valumavesien kemiallinen puhdistus ja suodatus

Transkriptio

1 Valumavesien kemiallinen puhdistus ja suodatus Susanna Kaasinen

2 Sisältö 1 Johdanto Puhdistusmenetelmät Alumiinihydroksipolymeerisaostus Alumiinisulfaattisaostus Ferrisulfaattisaostus Kalkkisuodatus Ojavesipuhdistamokokeilu Turun Kakskerrassa Yleistiedot Kakskerranjärvestä Yleistiedot puhdistamosta Mittaustulokset Kustannukset Yhteenveto ojavesipuhdistamoiden käyttömahdollisuuksista...18 Lähteet...20 Liite 1. Laskukaavat...22 Liite 2. Puhdistamon kemikaalinkulutus, käsitelty vesimäärä ja saostetun fosforin määrä

3 1 Johdanto Maatalouden vesiensuojelussa on ensisijaisen tärkeää pyrkiä pitämään ravinteet pellolla kasvien käytettävissä. Pelloilta tapahtuu aina kuitenkin valuntaa, ja näiden valumavesien ravinnepitoisuutta pyritään vähentämään mm. viljelytekniikalla, viljelykasvien valinnalla ja lannoitusta kehittämällä. Ennen valumavesien päätymistä vesistöihin, niitä voidaan puhdistaa esimerkiksi kosteikkojen avulla. Maatalouden valumavesien suodatus ja kemialliset puhdistusmenetelmät ovat edellisiä vähemmän tunnettuja ja niiden kehittely on pitkälti vasta kokeiluasteella. Tässä TEHO-hankkeen raportissa esitellään erilaisten puhdistusmenetelmien toimintaperiaatteita ja kokemuksia niiden käytöstä. Lisäksi kuvataan tarkemmin ojavesipuhdistamon toimintaa Turun Kakskerrassa. 2 Puhdistusmenetelmät 2.1 Alumiinihydroksipolymeerisaostus Toimintaperiaate Puhdistusmenetelmä perustuu vedessä olevan maa-aineksen murustamiseen pienimolekyylisten alumiinihydroksipolymeerien avulla. Alumiinihydroksipolymeerit toimivat moniarvoisten kationien tapaan ja liimaavat tehokkaasti savihiukkasia toisiinsa. Samalla vesiliukoista fosforia sitoutuu muodostuvien maamurujen sisässä oleviin oksideihin ja fosfori muuttuu leville käyttökelvottomaan muotoon. Yhteenliittyneet savihiukkaset laskeutuvat laskeutusaltaan pohjalle, ja vesi kirkastuu (kuva 1). Yhdellä kilolla pienimolekyylistä alumiinihydroksipolymeeria pystytään puhdistamaan noin litraa valumavettä (Aura ja Seppälä 2005). kirkasvesi Fosforilaskeutuu kiintoaineenmuka napohjaan Alumiiniyhdisteiden sekoitin Virtauksentasaus altaan avulla Kokoojaputki ojastosta Kuva 1. Kaavio puhdistuslaitteistosta (Aura 2000). Alumiinihydroksipolymeerisaostusmenetelmä vaatii toimiakseen, että kemikaalin ja veden määrä ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Tätä varten ojasta tulevan veden virtaaminen voidaan tasata ensin altaassa (kuva 1), jonka jälkeen annostelulaite lisää puhdistettavaan veteen alumiinihydroksidipolymeeriliuosta. Toinen vaihtoehto on käyttää esimerkiksi aurinkopaneelilla toimivaa laitteistoa, joka mittaa veden virtausvoimakkuuden ja annostelee reagenssin automaattisesti venttiilikoneiston välityksellä virtauksen mukaisesti. Kemikaalilisäyksen jälkeen vesi siirtyy laskeutusaltaaseen, jossa fosfori laskeutuu kiintoaineen mukana pohjalle. Altaan pohjalle kertyvä kiintoaine on poistettava säännöllisesti. Aines 2

4 voidaan levittää pellolle lannoitteeksi, mutta lietteen vaikutuksia kasvustoon ei ole Auran ja Seppälän (2005) tutkimuksessa selvitetty. Käyttökokemukset Menetelmää kokeiltiin sen kehittämisvaiheessa vuosina 1999 ja 2000 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) 17 ha:n koelohkolla Jokioisissa, missä menetelmä poisti tehokkaasti sekä veteen liuenneen että hiukkasiin sitoutuneen fosforin. Valumisvesien laatu voi vaihdella huomattavasti, ja alustavien kokeiden perusteella vaikutti, että alumiinioksidipohjainen systeemi soveltuu parhaiten alueille, joilla saveksen eroosio on voimakasta (Aura ja Seppälä 2005). Vuosina laitteistoa kokeiltiin Lehtimäellä turkistarhalla sekä Pieksamäen Heiniönjärvellä 40 ha:n valuma-alueella, josta puolet oli peltoa. Heiniönjärvellä laitteisto alensi tehokkaasti vesiliukoisen fosforin pitoisuutta valumavedessä. Laitteistoa varten ei tehty erillistä virtauksentasausallasta. Turkistarhalla sekä liukoisen että kokonaisfosforin pitoisuudet alentuivat selvästi. Turkistarhalla oli käytössä sähköinen kemikaalin annostelija (Aura ja Seppälä 2005). Menetelmään perustuva laitteisto on käytössä myös Turun Kakskerranjärvellä. Sen toiminnasta ja tuloksista kerrotaan tarkemmin luvussa Alumiinisulfaattisaostus Toimintaperiaate Alumiinisulfaattisaostusmenetelmä perustuu fosforin saostamiseen ojavedestä kyllästetyn alumiinisulfaattiliuoksen avulla. Käytettävä laitteisto on samanlainen kuin luvussa 2.1 kuvattu laitteisto (Aura ja Seppälä 2005). Käyttökokemukset MTT:ssa kokeiltiin alumiinisulfaattisaostusta useissa eri kohteissa vuosina Vihdin Lemmoossa laitteistoa kokeiltiin valuma-alueella, jossa on 30 ha peltoa ja 160 ha metsämaata. Puhdistamo alensi selvästi sekä liukoisen fosforin että kokonaisfosforin pitoisuuksia. Rymättylän Riittiöjärvellä valuma-alue oli noin 47 ha, josta peltoa oli 16 ha. Ojaan laskivat myös huonosti puhdistetut jätevedet kahdesta kiinteistöstä. Laitteisto alensi huomattavasti vesiliukoisen fosforin pitoisuutta, mikäli laitteistoon tulevan veden liukoisen fosforin pitoisuus ylitti selvästi luonnon vesien liukoisen fosforin pitoisuuden (0,01 mg/l). Kummassakaan kohteessa laitteistoa varten ei ollut tehty erillistä virtauksentasausallasta. Rymättylässä oli käytössä automaattinen kemikaaliannostelija. Laitteistoa kokeiltiin myös Virttaalla perunankuorimon ja Sukevalla turvesuon valumavesien käsittelyssä. Perunankuorimolla laitteiston kanssa oli ongelmia, mitkä johtuivat runsaasta saostuneesta perunan soluaineksesta. Turvesuolla sekä vesiliukoinen että kokonaisfosfori puhdistuivat tehokkaasti. Turvesuolla alumiinisulfaattiliuokseen oli lisätty rikkihappoa humuksen saostumisen nopeuttamiseksi, ja ph:n nostamiseksi veden annettiin kemikaalinlisäyksen jälkeen juosta kalkkikivimurskeen läpi (Aura ja Seppälä 2005). 3

5 2.3 Ferrisulfaattisaostus Toimintaperiaate Ferrisulfaattisaostusmenetelmä perustuu fosforin saostamiseen ojavedestä ferrisulfaatin eli rauta(iii)sulfaatin avulla. MTT:n kokeissa on käytetty useita hieman erilaisia laitteistoja ferrisulfaattisaostuksessa. Sekä peltojen että jaloittelutarhan valumavesien puhdistamiseen on käytetty systeemiä (a), jossa rakeinen ferrisulfaatti (Ferix-3) annostellaan virtaavaan ojaveteen verkkosuppilon (silmäkoko 4x4 mm) avulla (kuvat 2, 3). Ojaan asennetaan ensin V-pato, jonka avautumiskulma on 120 astetta. Annostelusäiliö ja -suppilo (korkeus ja halkaisija noin 300 mm) sijoitetaan padon yläjuoksun puolelle. Kun vedenpinta padossa nousee 300 mm, jää koko suppilo virtaavan veden sisään. Säiliöstä valuu suppiloon uutta kemikaalia sitä mukaan, kun ainetta liukenee ojaveteen (Närvänen ja Jansson 2007a, Närvänen ym. 2008). Ferix3 Kuva 2. Periaatepiirros ferrisulfaatin annostelulaitteesta (Närvänen ja Jansson 2007b). 4

6 Kuva 3. Ferrisulfaatin annosteluun voidaan käyttää yksinkertaista verkkopussia. Kuva: Airi Kulmala Toisessa jaloittelutarhan valumavesien puhdistamiseen tarkoitetussa systeemissä (b) valumavedet saostetaan ferrisulfaatilla ja johdetaan noin 100 m²:n kokoisen lasketusaltaan ja hiekkasuodatuksen kautta avo-ojaan (Kuva 4). Ferrisulfaatti annostellaan altaaseen tulevaan veteen salaojakaivon kautta. Salaojakaivossa on annosteluputki, josta vesivirtaus liuottaa kemikaalia pinnankorkeuden mukaisesti. Kokeessa kemikaalin annostelua säädettiin ph:n ja kemikaalikulutuksen seurannan perusteella. (Närvänen ym. 2008). Ferrisulfaattisaostusta on testattu myös luvussa 2.1 kuvatulla laitteistolla (Aura ja Seppälä 2005). Kuva 4. Jaloittelutarhan valumavesien puhdistus (Närvänen ym. 2008). 5

7 Käyttökokemukset Systeemiä A kokeiltiin Jokioisten Rehtijärven valuma-alueella. Kevätvalunnan alkaessa kolmen ensimmäisen vuorokauden aikana käsiteltiin m 3 ojavettä, johon liuenneesta fosforista saatiin saostumaan 91 %. Ferrisulfaatin annostelusuhteena käytettiin 1: ja kemikaalia kului 400 kg. Veden ph laski 7,6:sta 5,7:ään. Kahden seuraavan viikon aikana ojavettä käsiteltiin m 3, johon liuenneesta fosforista saatiin saostumaan 66 %. Kemikaalia annosteltiin suhteessa 1: ja sitä kului 560 kg. Veden ph aleni 7,2:sta 6,6:een (Närvänen ja Jansson 2007a). Kemiallisella saostuksella hyötysuhde on sitä parempi mitä korkeampi on saostettavan veden fosforipitoisuus, ja siksi kemiallisesti käsiteltävän veden osuus kannattaa kokonaisvalunnasta jättää pieneksi ja kohdistaa se fosforipitoisimpiin kevään alkuvaiheen vesiin tai pienehköihin ojanhaaroihin. Tällöin myös riskit haitoista jäävät pienemmiksi, sillä liian suuret annokset hapanta kemikaalia voivat haitata keväällä kutevien kalojen poikastuotantoa ojan suulla. Testattu laitteisto näyttäisi soveltuvan parhaiten alle 100 l/s suuruisten virtaamien käsittelyyn (Närvänen ja Jansson 2007a, Närvänen ja Jansson 2007b). Kokeessa käytetyn annostelulaitteen tarvikekustannukset olivat noin 400 ja rakennuskustannukset Kemikaalia kului yhteensä 1240 kg ja sen kustannukset olivat 744 eli noin 500 saostettua fosforikiloa kohti. Näiden lisäksi tulevat vielä seurannan kustannukset (Närvänen ja Jansson 2007b). Jaloittelutarhan valumavesien puhdistuksessa systeemillä A liuenneen fosforin poistuma oli keskimäärin 45 %, kokonaisfosforin poistuma 48 % ja kokonaistypen poistuma 69 %. Systeemillä B liuennen fosforin poistuma oli keskimäärin 84 %, kokonaisfosforin poistuma 69 % ja kokonaistypen poistuma 54 %. Systeemissä B ongelmana oli kemikaalin loppuminen annostelussa suurten virtaamien aikana. Puhdistustehoja vertaillessa on hyvä huomata, että systeemissä A ei ollut hiekkasuodatinta ja altaaseen tuli jonkin verran sivusta saostamattomia vesiä. Lisäksi systeemin A valuma-alue oli suurempi. Ferrisulfaattisaostuksessa ph:n havaittiin laskevan yli yhden yksikön. Tätä ei kuitenkaan pidetty ongelmana jaloittelutarhojen kohdalla, sillä tarhavesien ph on lähtökohtaisesti yli 7 ja käsiteltävä vesimäärä on pieni (Närvänen ym. 2008). Ferrisulfaattisaostusta kokeiltiin luvussa 2.1 esitetyllä laitteistolla peltojen valumavesien puhdistuksessa Vihdin Kotkaniemessä. Kemikaalia lisättiin suhteessa 1: Tällä määrällä ferrisulfaatti ei juurikaan alentanut veden ph-arvoa. Liukoinen fosfori saatiin hyvin saostumaan, mutta kokonaisfosforipitoisuus ei vähentynyt yhtä selvästi (Aura ja Seppälä 2005). 2.4 Kalkkisuodatus Toimintaperiaate Kalkkisuodatukseen on kokeiltu useita eri menetelmiä. Näitä ovat kalkkisuodinojat, kalkkihiekkasuodatuskentät, ojapohjasuodatus sekä uutena fosforiloukku-menetelmä. Kalkkisuodinoja on salaoja, jonka kaivannon täyttömaahan on sekoitettu poltettua kalkkia. Kalkkiseoksen ansiosta ojakaivannon vedenläpäisevyys parantuu, ja valumavedet suodattuvat rakenteen läpi, jolloin veden mukana liikkuvaa fosforia sitoutuu ojakaivantoon. Kalkkisuodinojitus vähentää myös 6

8 alunamaiden eli happamien sulfaattimaiden valumavesien happamuutta. Kalkkisuodinojat soveltuvat rakennettaviksi erityisesti viettäville savimailla sekä pelloille, joiden pohjamaa on hapanta sulfaattimaata (Kalkkisuodinojitus 2005). Kalkkihiekkasuodatuskenttä on suorakaiteen muotoinen ja noin metrin syvyinen imeytyskenttä, joka on täytetty kalkkihiekkaseoksella. Valumavedet suodatetaan kalkin ja hiekan seoksen läpi, jolloin suodattimeen sitoutuu kiintoainesta ja siihen sitoutunutta fosforia sekä liukoista fosforia. Ojapohjasuodatuksessa avo-ojan pohjalle levitetään 5-15 cm:n kalkkihiekkakerros, joka suodattaa ojavedestä fosforia (Kalkkihiekkasuodatus 2005). Fosforiloukku-menetelmässä peltojen valumavedet johdetaan suurehkoon avo-ojaan, jossa on suodinkaivanto (kuva 5). Kaivantoon sijoitetaan säkissä Filtra P -kalkkimassaa, joka puhdistaa ojaveden fosforia. Massaa on aiemmin käytetty haja-asutusalueella jätevesien puhdistamisessa ja nyt sen puhdistustehoa kokeillaan myös peltojen valumavesien osalta. Suodinkaivanto sijoitetaan mahdollisimman lähelle peltoalueen ulkoreunaa, jotta mahdollisimman suuri osa valumavedestä saadaan ohjattua suotimen lävitse (Nordkalk 2009). Kuva 5. Fosforiloukun toimintaperiaate (Novia 2010). Käyttökokemukset Säkylän Pyhäjärvellä on kokeiltu sekä kalkkisuodinojia että kalkkihiekkasuodatuskenttiä. Järveen laskevien Yläneenjoen ja Pyhäjoen jyrkimmille rantapelloille rakennettiin 1990-luvun lopulla lähes kuusi kilometriä kalkkisuodinojia. Puhdistustehon mittaaminen on vaikeaa, koska pintavaluntavedestä on hankala saada edustavia vesinäytteitä. Puhdistustehoa voitiin kuitenkin mitata tilalla, jossa kolmen peltohehtaarin salaojavedet ja kotitalouden jätevedet kerätään kaivoon ja pumpataan edelleen kalkkisuodinojaan. Kalkkisuodinojan fosforinpuhdistustehoksi saatiin keskimäärin 40 %. Koska uomansuuntaisten, pellon ja suojakaistan rajaan rakennettujen kalkkisuodinojien perustamiskustannukset ovat suhteellisen korkeat, niitä kannatta perustaa kohtiin, joista pintavalunta virtaa suojakaistan läpi (Tarvainen ja Ventelä 2007). 7

9 Pyhäjärvellä valumavesiä on käsitelty lisäksi suodatuskentissä, joissa kalkkihiekkasuodattimet ovat tehokkaasti poistaneet fosforia. Vuosina puhdistusteho oli keskimäärin 75 %. Typpeä suodattimet eivät ole juurikaan pystyneet poistamaan. Ravinteita on pyritty poistamaan Pyhäjärven alueen ojavesistä myös ojanpohjasuodattimilla kahdeksassa eri kohteessa. Ojanpohjasuodatuskokeilussa olevien ojien fosforipitoisuutta saatiin ensimmäisinä vuosina vähennettyä keskimäärin 30 % (Tarvainen ja Ventelä 2007). Ojapohjasuodatusta on kokeiltu myös Keski-Uudellamaalla sijaitsevalla Tuusulanjärvellä. Keväällä 2006 Mäyränojan valuma-alueen pelloilla sijaitseviin avo-ojiin rakennettiin viisi ojanpohjasuodatinta. Suodatinten toimivuutta pyrittiin seuraamaan vesinäytteiden avulla, mutta edustavien näytteiden otto osoittautui kuitenkin käytännössä vaikeaksi. Jotta vedenlaatua olisi voitu seurata, ojanpohjasuodatinten yhteyteen olisi pitänyt rakentaa esimerkiksi näytteenottokaivot metrin pituisten suodattimien rakentaminen viiteen pelto-ojaan maksoi yhteensä noin euroa (Marttila ja Värttö 2009). Kalkkisuodatuksessa ongelmana on kalkkimassan suodatustehon heikkeneminen. Kun fosforinpidätysteho loppuu, suodatin on vaihdettava tai siihen on sekoitettava uutta massaa. Happamilla sulfaattimailla kalkkisuodinojien fosforinsitomiskyky näyttää alustavien kokeiden mukaan häviävän muutamassa vuodessa (Kalkkisuodinojitus 2005). Pyhäjärvellä suodattimien puhdistustehon säilymistä ei ole seurattu. Valumavesien fosforinpuhdistusta kokeillaan kalkkisuodattimella keväällä 2009 käynnistyneessä Fosforiloukku-hankkeessa (Novia 2010). Menetelmää on tarkoitus testata usean vuoden ajan. Vuoden 2009 kesän kokemusten perusteella Filtra P -massa sinänsä toimii pellon valumavesien puhdistuksessa samalla tavoin kuin jätevesijärjestelmissäkin. Menetelmä vaatii kuitenkin vielä kehittämistä. Nyt on käytetty 500 kg:n suodinmassakasetteja, joille valumahuiput ovat liian kovia vesivirtaamaan nähden. Massan kapasiteetti ei aina riitä tällä suodatinkoolla ja joudutaan turvautumaan osittaiseen ohijuoksutukseen (Nordkalk 2009). Vantaanjoen alueella aloitettiin alkukesästä 2010 uusi kokeilu, jossa fosforiloukkuun laitettiin saostuskemikaaliksi rauta-kalsiumseosta (Sachtofer PR), jonka toivotaan olevan kalkkipellettiä tehokkaampi liukoisen fosforin sitoja (Runsten 2010). 3 Ojavesipuhdistamokokeilu Turun Kakskerrassa 3.1 Yleistiedot Kakskerranjärvestä Turussa sijaitseva Kakskerranjärvi on kapea ja pitkänomainen järvi keskellä Kakskerran saarta. Järven pinta-ala on 1,6 km 2 ja tilavuus 9,8 miljoonaa m 3. Kakskerranjärven keskisyvyys on 6 metriä ja sen suurin syvyys Myllykylän syvänteessä on 15,5 metriä. Järven valuma-alue on 7,1 km 2, josta peltoa on 27 %. Valuma-alueella on viisi järveen laskevaa suurempaa ojaa. Järvestä laskee mereen yksi laskuoja (Myllyoja). Järven veden teoreettinen viipymä on selvästi suomalaisten järvien keskiarvoa pidempi eli noin neljä vuotta (Kemppainen 2008, Koivunen 2009). Järveä on säännöstelty 1800-luvulta lähtien Myllyojan säännöstelypadon avulla. Säännöstelyssä on pyritty noudattamaan kruununvouti Sevonin laatimia säännöstelyohjeita. Vanhojen säännöstelyohjeiden mukainen säännöstely ei ole virkistyskäytön kannalta järkevä, ja nyt säännöstelyä ollaan kehittämässä. Suunnitelmissa on rakentaa uusi kiinteä pato vanhan settipadon tilalle. Uusi pato tasaisi järven pinnanvaihteluja nostamalla alivedenkorkeuksia ja laskemalla ylivedenkorkeuksia eikä sillä pi- 8

10 täisi olla negatiivisia vaikutuksia järven tilaan tai kuormitukseen eikä järven kalastoon (Harjattula Golf Oy:n hakemus 2009). Kakskerranjärvi oli vielä 1900-luvun alussa karu järvi, mutta 1940-luvulla se alkoi rehevöityä muun muassa fosfaattipitoisten lannoitteiden käyttöönoton myötä (Koivunen 2009). Järveä on myös luvulla lannoitettu fosfaatilla kalatalouden edistämiseksi. Järven tilaa on tutkittu 1960-luvulta alkaen. Ensimmäiset sinileväesiintymät havaittiin 1980-luvulla ja ensimmäiset massakukinnat 1990-luvulla. Rehevöitymishaittojen lieventämiseksi järveä alettiin vuonna 1987 hoitaa hapettamalla, ja vuonna 1989 aloitettiin kalojen tehopyynti ja petokalaistutukset (Koivunen 2009). Ravinneketjukunnostuksen tuloksia on selvitetty koekalastusten ja -ravustuksen avulla. Koekalastusten perusteella kalakantarakenne vaikuttaa melko terveeltä eikä ainakaan tehokalastuksiin ole toistaiseksi tarvetta (Ylönen 2005). Kalastoon perustuvan järven ekologisen tilan arvioinnin mukaan Kakskerranjärven ekologinen tila on tyydyttävän ja hyvän rajamailla, mutta niukasti tyydyttävän puolella johtuen kohtalaisen suurista yksikkösaaliista (Sairanen 2007). Kakskerranjärveä kuormittavat luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman lisäksi maatalouden ja asutuksen hajapäästöt. Järven tilaa seurataan säännöllisesti mittauksilla. Vuoden 2008 seurantatutkimuksessa järvi luokiteltiin reheväksi ja järven pohjassa havaittiin happikatoa kesäkuukausina (Koivunen 2009). Kuvassa 6 on Kakskerranjärven liukoisen fosforin pitoisuudet Myllykylän syvänteen mittauspisteessä vuosilta Kuvassa on eri syvyyksiltä tehtyjen mittausten keskiarvot. Liukoisen fosforin pitoisuuksien keskiarvo ajalta oli 0,030 mg/l. Pitoisuudet ovat olleet selkeästi pienempiä pintavedessä, keskimäärin 0,006 mg/l. Koko vesipatsaan keskiarvoja nostavat pohjan läheisestä vedestä mitatut korkeat pitoisuudet, joista korkeimpana mitattiin 0,660 mg/l elokuussa ,250 0,200 mg/l 0,150 0,100 0,050 Myllykylä 0,000 Kuva 6. Liukoisen fosforin pitoisuudet (mg/l) koko vesipatsaan keskiarvoina Kakskerranjärvessä Myllykylän mittauspisteessä Kuvassa 7 on Kakskerranjärven kokonaisfosforipitoisuudet Harjattulan ja Myllykylän syvänteen mittauspisteistä. Kuvassa on eri syvyyksiltä tehtyjen mittausten keskiarvot. Kokonaisfosforipitoisuuksien keskiarvo ajalta oli Harjattulan mittauspisteessä 0,053 mg/l ja Myllykylän syvänteen mittauspisteessä 0,058 mg/l. Myös kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin pienempiä pintavedessä, noin 0,035 mg/l kummassakin mittauspisteessä. Koko vesipatsaan keskiarvoja nostavat pohjan 9

11 läheisestä vedestä mitatut korkeat pitoisuudet. Suurin pitoisuus, 0,970 mg/l, mitattiin pohjan läheisessä vedessä Myllykylän syvänteessä syyskuussa ,300 0,250 0,200 mg/l 0,150 0,100 0,050 0,000 Harjattula Myllykylä Kuva 7. Kokonaisfosforipitoisuudet (mg/l) koko vesipatsaan keskiarvoina Kakskerranjärvessä Myllykylän ja Harjattulan mittauspisteillä Vuonna 2002 Turun kaupunginhallitus päätti järven suojelun tehostamiseksi perustaa Kakskerranjärven neuvottelukunnan, jonka tehtäväksi annettiin järven tilaan vaikuttavien toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus. Neuvottelukunta on muun muassa järjestänyt neuvontaa ja yleisötilaisuuksia sekä teettänyt selvityksiä. Vuonna 2008 se teetti järven valuma-alueelle maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden yleissuunnitelman, jossa on kartoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita sekä alueita, joihin olisi tarpeellista perustaa suojavyöhykkeitä tai kosteikkoja (Turun kaupunki 2009). 3.2 Yleistiedot puhdistamosta Vuoden 2003 marraskuussa yhteen Kakskerranjärveen laskevaan ojaan asennettiin ojavesipuhdistamo fosforikuormituksen pienentämiseksi (kuvat 8-11). Puhdistamo sijaitsee valuma-alueella, jonka vesistä 64 % tulee pelloilta. Vuotuinen virtaama ojassa on tehdyn ojavesiselvityksen mukaan noin m 3. Puhdistamo pystyy käsittelemään noin kolmasosan keskimääräisestä virtaamasta. Ojavesipuhdistamon kapasiteetti on koetuksella erityisesti maksimivirtaamien aikana, jolloin puhdistamo pystyy käsittelemään vain pienen osan ojan virtaamasta. Ojasta vesi pumpataan uppopumpulla veden käsittelylaitteistoon (kuva 8, kohta a; kuvat 9, 11 ). Pumppu käynnistyy automaattisesti veden noustessa ojassa ja kytkeytyy pois päältä vedenpinnan laskiessa. Pumppausteho oli vuosina noin 4 l/s. Tämä tarkoittaa noin 345 m 3 päivässä, mikäli pumppu on koko ajan päällä. 10

12 a)tasausallas b)kemikaalinannostusjatasausvirtalaitteisto c)1.laskeutumisallas d)2.laskeutumisallas Kuva 8. Kakskerrassa sijaitsevan puhdistamon toimintakaavio. Kuva 9. Kakskerrassa sijaitseva ojavedenpuhdistamo. Puhdistamolaitteiden suojaksi on rakennettu puinen mökki. Etualalla on ojaveden ottoputki. Kuva: Turun kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Kuva 10. Saostusallas ja purkuputki puhdistamosta. Kemiakaalikäsittelyssä syntyy kevyttä, vaahtomaista ainesta, joka painuu vähitellen altaan pohjaan. Kuva: Turun kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto 11

13 Vuonna 2008 pumppu vaihdettiin. Uuden pumpun teho on 6-7 l/s eli m 3 päivässä, mikäli pumppu on koko ajan päällä. Pumppauksen ollessa päällä saostuskemikaalia annostellaan automaattisesti veteen suhteella 1: (kuva 8, kohta b). Saostuskemikaalina käytetään polyalumiinikloridia eli alumiinihydroksikloridia (Kempac 18). Kuva 11. Saostuskemikaalin lisäyslaitteistoa. Kuva: Airi Kulmala Kemikaalilisäyksen jälkeen vesi johdetaan putkella saostusaltaaseen, jossa saostuminen pääasiassa tapahtuu (kuva 8, kohta c; kuva 10). Saostunut vesi kulkeutuu altaasta vähitellen järveen. Saostusaltaan pohjalle kertynyt massa poistetaan aika ajoin. Saostusallas on tyhjennetty tähän mennessä kerran vuonna 2006 ja sinne kertynyt aines vietiin Turun kaupungin jätevedenpuhdistamoon. Tulevaisuudessa tämä ei ole mahdollista, mutta saostusmassa voidaan levittää pellolle lannoitteeksi. Saostusaltaisiin tehtiin muutostöitä vuonna 2006, jolloin ensimmäisen saostusaltaan perään kaivettiin toinen saostusallas (kuva 8, kohta d). Myös valuma-alueen maankäytössä on tapahtunut muutoksia, kun osa lähialueen pelloista on muutettu suojavyöhykkeeksi. Suojavyöhyke perustettiin v suojaviljaan ja vuosina 2008 ja 2009 siitä kerättiin nurmen kasvusto hevosenheinäksi. Suojavyöhykkeelle ei levitetä lannoitteita. 3.3 Mittaustulokset Puhdistamon toimintaa on tarkasteltava erikseen vuosilta ja vuosilta , sillä tällä välillä toimintaan tehtiin muutoksia. Vuosina puhdistamon toimintaa ei seurattu näytteenoton avulla, joten nämä vuodet puuttuvat tarkastelusta. Vuosina vesinäytteet otettiin puhdistamoon tulevasta ojavedestä ja puhdistetusta ojavedestä läheltä puhdistamosta tulevan putken suuta. Tämän jälkeen saostusaltaita muutettiin kaivamalla toinen saostusallas, ja myös näytteenottopaikkoja vaihdettiin. Vuonna 2009 ja vuoden 2010 toukokuussa näytteet otettiin tulevasta ojavedestä, puhdistetusta ojavedestä ensimmäisen saostusaltaan loppupuolelta sekä toisen saostusaltaan loppupuolelta. Puhdistustehon laskennassa on käytetty jälkimmäistä näytettä. Puhdistamosta tullut vesi on siis toisessa näytesarjassa viipynyt pidempään saostusaltaissa ennen näytteenottoa kuin ensimmäisinä vuosina. Vuoden 2010 huhtikuussa näytettä ei

14 jäätilanteen vuoksi saatu toisen saostusaltaan loppupuolelta vaan se otettiin toisen saostusaltaan alkupäästä. Näytteistä analysoitiin pitoisuudet kokonaisfosforille ja liukoiselle fosforille sekä vuosina myös kokonaistypelle. TEHO-hankkeen näytteenotto lopetettiin loppukeväällä 2010, joten tältä vuodelta on mukana vain kahden näytteenottokerran tulokset. Mittaustulosten analysoinnissa käytetyt laskukaavat on koottu liitteeseen 1. Fosforinpuhdistusteho Vuosina ojavesipuhdistamo saosti vedestä parhaimmillaan 89 % liukoisesta fosforista ja heikoimmillaankin liukoisesta fosforista saostui 46 % (kuva 12). Keskimääräinen puhdistusteho oli liukoisen fosforin osalta 73 %. Kokonaisfosforin puhdistusteho oli parhaimmilaan 46 %. Vuoden 2005 huhtikuun mittaushetkellä saostusaltaan kokonaisfosforipitoisuus oli tulevan ojaveden kokonaisfosforipitoisuutta korkeampi. Kokonaisfosforin keskimääräinen puhdistusteho oli vajaat 20 % % puhd.teho (liukp)% puhd.teho (kokp)% Ajankohta Kuva 12. Kakskerrassa sijaitsevan puhdistamon kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin puhdistusteho (%) vuosina Vuonna 2009 liukoisen fosforin puhdistusteho oli parhaimmillaan 93 % ja kokonaisfosforin puhdistusteho 80 % (kuva 13). Huonoimmillaan liukoisen fosforin ja kokonaisfosforin pitoisuus ei vähentynyt lainkaan vaan saostusaltaassa mitatut fosforipitoisuudet olivat ojaveden pitoisuutta suuremmat. Vuoden 2010 keväällä sekä liukoisen että kokonaisfosforin puhdistusteho oli hyvä. 13

15 % puhd.teho(liukp)% puhd.teho(kokp)% 150 Ajankohta Kuva 13. Kakskerrassa sijaitsevan puhdistamon kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin puhdistusteho (%) vuonna 2009 ja vuoden 2010 keväällä. Huonot puhdistustulokset vuosien 2005 ja 2009 huhtikuussa ajoittuvat kevätvalunnan aikaan. Huono puhdistusteho voi selittyä järven vedenpinnan vaihtelulla ja järviveden nousulla altaisiin, jolloin altaan pohjalle kerrostunut fosforipitoinen kiintoaines on voinut lähteä liikkeelle. Näin fosforin pitoisuus on laskeutusaltaassa noussut jopa tulevan ojaveden pitoisuutta korkeammaksi. Vuonna 2004 raportoitiin ongelmia kemikaalinsyötössä, mikä voi selittää osaltaan notkahduksia puhdistustehossa. Vuonna 2009 puhdistusteho oli huono joulukuun alussa, mutta tälle ei ole löytynyt selitystä. Vuosien välistä vertailua hankaloittaa se, että näytteitä ei kaikkina vuosina ole otettu tasaisesti ympäri vuotta. Fosforin pitoisuus ojavedessä Puhdistamoon tulevan ojaveden liukoisen fosforin pitoisuus oli 0,013-0,094 mg/l vuosina (kuva 14). Keskimääräinen pitoisuus oli 0,036 mg/l. Kokonaisfosforin pitoisuus oli samalla ajanjaksolla 0,037-0,290 mg/l keskimääräisen pitoisuuden ollessa 0,161 mg/l. Vuonna 2009 puhdistamoon tulevan ojaveden liukoisen fosforin pitoisuus oli 0,020-0,110 mg/l ja keskimääräinen pitoisuus 0,070 mg/l (kuva 15). Kokonaisfosforin pitoisuus oli 0,100-0,540 mg/l. Keskimääräinen pitoisuus oli 0,257 mg/l. Vuoden 2010 keväällä liukoisen fosforin pitoisuus ojavedessä oli 0,064-0,066 mg/l ja kokonaisfosforin pitoisuus 0,140-0,160 mg/l. Vuoden 2009 fosforipitoisuudet olivat vuosien pitoisuuksia suurempia eli ainakaan vielä ei lähipeltojen muuttaminen suojavyöhykkeeksi ole pienentänyt huuhtoumaa niin paljoa, että se näkyisi yli sadannan ja muiden huuhtoumaan vaikuttavien tekijöiden. Aikaisempien vuosien näytteitä ei myöskään ole otettu tasaisesti ympäri vuotta, jolloin vuosien välisten keskiarvojen vertailu ei välttämättä anna oikeaa kuvaa ojaveden fosforipitoisuuksista. 14

16 0,600 0,500 0,400 mg/l 0,300 0,200 0,100 0,000 LiukPmg/l KokPmg/l Ajankohta Kuva 14. Kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin pitoisuudet (mg/l) puhdistamoon tulevassa ojavedessä vuosina ,600 0,500 0,400 mg/l 0,300 0,200 0,100 LiukPmg/l KokPmg/l 0,000 Ajankohta Kuva 15. Kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin pitoisuudet (mg/l) puhdistamoon tulevassa ojavedessä vuonna 2009 ja vuoden 2010 keväällä. Poistuneen fosforin määrä Ojavesipuhdistamo pystyy käsittelemään vain osan ojassa virtaavasta vedestä. Käsitelty vesimäärä voidaan laskea, kun tiedetään käytetty kemikaalimäärä ja kemikaalin syöttösuhde 1: Ojan virtaamasta ei ole täysin tarkkaa tietoa, mutta se on noin m m 3. Näillä tiedoilla laskettuna puhdistamo on pystynyt käsittelemään keskimäärin % ojan virtaamasta (liite 2). On 15

17 syytä huomioida, että vuosilta 2006 ja 2007 ei ole tarkkaa tietoa käytetyistä kemikaalimääristä ja näiden vuosien tiedot perustuvat arvioon. Lisäksi vuonna 2003 puhdistamo oli käytössä vain kaksi kuukautta ja vuodelta 2010 laskuissa on mukana vain vuoden viisi ensimmäistä kuukautta. Vuonna 2008 puhdistamossa oli käytössä kaksi pumppua ja siksi käsitelty vesimäärä oli poikkeuksellisen suuri. Vuonna 2009 käytetty kemikaalimäärä oli puolestaan poikkeuksellisen alhainen johtuen kuivasta kesästä, mutta vuoden 2010 keväällä käytetty kemikaalimäärä oli taas erityisen suuri johtuen runsaslumisesta talvesta sen myötä runsaasta kevätvalunnasta. Karkeasti arvioiden puhdistamo on poistanut ojavedestä liukoista fosforia 0,1 kg/kk ja kokonaisfosforia 0,2 kg/kk (liite 2). Puhdistuskemikaalia on tarvittu 1100 litraa puhdistamaan yksi kilo liukoista fosforia. On kuitenkin syytä huomata, että laskuihin liittyy paljon epävarmuuksia. Mittaustuloksia ei ole tasaisesti koko ajanjaksolle, laskuissa on käytetty keskiarvoja ja puhdistusteho on vaihdellut paljon eri kuukausien välillä muun muassa kemikaalinsyötön ongelmien takia. Typenpuhdistusteho ja typen pitoisuus ojavedessä Kiintoaineen mukana laskeutusaltaaseen saostuu fosforin lisäksi myös typpeä. Typenpuhdistustehoa seurattiin vuonna 2009 ja vuoden 2010 keväällä (kuva 16). Kokonaistyppipitoisuus väheni parhaimmillaan puhdistuksessa 74 %. Tulevan ojaveden typpipitoisuus oli pääsääntöisesti 1 ja 2 mg/l välillä lukuunottamatta kesäkuun 2009 näytettä, jolloin pitoisuus oli 6,7 mg/l (kuva 17). Laskeutusaltaan typpipitoisuus oli joinain mittausajankohtina suurempi kuin tulevan ojaveden typpipitoisuus. Syynä tähän voi olla järviveden tulviminen altaisiin. % Puhdistusteho(kok.N) Ajankohta Kuva 16. Puhdistamon kokonaistypen puhdistusteho (%) vuonna 2009 ja vuoden 2010 keväällä. 16

18 mg/l KokNmg/l Ajankohta Kuva 17. Kokonaistypen pitoisuus (mg/l) puhdistamoon tulevassa ojavedessä vuonna 2009 ja vuoden 2010 keväällä. 3.4 Kustannukset Taulukossa 1 on listattu Kakskerranjärvellä sijaitsevasta ojavesipuhdistamosta vuosina aiheutuneet kustannukset. Kuluissa ei ole mukana huoltoon liittyviä henkilökustannuksia. Työaikaa laitteen huoltamiseen kuluu arviolta noin 24 h/kk. Työhön sisältyy kemikaalitäydennykset, muu laitehuolto ja näytteenotto. Hinnoissa ei ole mukana arvonlisäveroa. Taulukko 1. Puhdistamon yhteenlasketut kustannukset vuosille Kustannuserä Kustannus ( ) Huomautukset Rakentaminen laitteen hankinta 4000 Ei työkustannuksia mukana kemikaalipumppu 455 betonirenkaat 388 Käyttö kemikaalien osto 4440 Kemikaaleja jäljellä keväällä 2010 sähkö 1450 noin 360 /vuosi altaan tyhjennys 2709 tehty vuonna 2006 Muut kulut tiemaksu ,36 /vuosi tarkkailukulut tarkkailukertaa Kulut yhteensä

19 Puhdistamon rakentamiskustannukset ovat olleet noin 4840 euroa. Jos maanrakentaminen kuten saostusaltaiden pengertäminen olisi teetetty ulkopuolisella, olisi siitä aiheutuva kuluerä ollut arviolta 7000 euroa. Käyttökustannukset ovat vuosina olleet yhteensä 8600 euroa. Suurin menoerä on ollut kemikaalien osto, mutta on syytä huomioida, etteivät tiedot kemikaalikustannuksista ole aivan tarkkoja. Saostuskemikaalia saatiin ensin kaupungin vesilaitokselta vuosina 2003 ja 2004, joten siitä ei syntynyt kustannuksia ko. puhdistamossa. Kun kemikaalin käyttö jätevedenpuhdistamolla loppui, jouduttiin kemikaali ostamaan itse. Kemikaalia ostettiin aluksi pienissä erissä kanistereissa ja lopuksi konteissa, koska se oli huomattavasti halvempaa. Karkeasti arvioiden yhtä saostettua kiloa liukoista fosforia kohden kuluu 1100 litraa kemikaalia ja sen kustannus on ollut Kakskerran puhdistamolla noin 400 euroa. Kemikaalin litrahinta on tällä hetkellä kontissa ostettuna 0,78 /litra (Salonen 2010). Tällä hinnalla yhden liukoisen fosforikilon puhdistaminen olisi yli puolet kalliimpaa, kuin se nyt on ollut Kakskerran puhdistamolla. Laskeutusallas on tyhjennetty kerran vuonna Allas pumpattiin tyhjäksi vedestä ja sen pohjalle kertynyt sakka imettiin säiliöautoon ja vietiin jätevedenpuhdistamolle. Altaan tyhjennyksen hinta muodostui säiliöauton omistavalle yritykselle maksetusta hinnasta, jossa oli mukana työ- ja kuljetuskustannukset sekä jätevesilaitoksen perimä hinta. Tulevaisuudessa allasta ei enää tyhjennetä samalla menetelmällä, vaan sakka mahdollisesti levitetään pellolle. Tällöin myös käsittelykustannukset ovat pienemmät. Muut puhdistamon kustannukset, noin 1680 euroa, ovat muodostuneet vuotuisesta tiemaksusta sekä vesinäytteiden analysointikuluista. Yhteensä puhdistamon kulut, joissa ei ole mukana arvonlisäveron osuutta, ovat ajalla olleet euroa. 4 Yhteenveto ojavesipuhdistamoiden käyttömahdollisuuksista Kemialliset puhdistusmenetelmät ovat tehdyissä kokeiluissa puhdistaneet fosforia ojavedestä hyvin. Puhdistusmenetelmät soveltuvat kokeilujen perusteella parhaiten pienille valuma-alueille, ja kustannustehokkainta on kohdistaa puhdistus ojiin, joissa ravinnekuormitus on suurta. Tällöin myös mahdolliset riskit esimerkiksi ferri- tai alumiinisulfaattisaostuksessa ph:n alentumisen myötä jäävät pieniksi. Menetelmiä on kehitetty myös erityisesti jaloittelutarhoille, joissa voi syntyä merkittävää ravinteiden pistekuormitusta. Myös kalkkisuodattimilla on onnistuttu poistamaan ojaveden fosforia, mutta puhdistustehon mittaaminen on ollut joissain kohteissa hankalaa. Menetelmien ongelmana on puhdistusteho suurten virtaamien aikaan, sillä silloin puhdistamoiden kapasiteetti ei riitä ja vettä joudutaan juoksuttamaan ohi. Kuitenkin keväällä suurimman virtaaman aikana valumavesien fosforimäärät ovat huipussaan ja tällöin puhdistus olisi tärkeää ja siitä saataisiin suurin hyöty. Yhtenä mahdollisuutena voi olla esimerkiksi puhdistamon yhdistäminen kosteikkoon, jolloin kosteikko tasaisi veden virtausta. Kun ojaveden fosforia puhdistetaan alumiini- tai rautayhdisteillä, on rakennettava laskeutusallas, johon fosfori saostuu kemikaalilisäyksen jälkeen. Altaaseen muodostuva saostussakka on poistettava säännöllisesti. Saostussakan voi levittää pellolle, mutta tätä ei kuitenkaan ole luvussa 2 kuvatuissa tutkimuksissa kokeiltu tai selvitetty. Kalkkisuodatuksessa kalkkimassan puhdistusteho heikkenee vähitellen ja se on korvattava uudella. Vanhan massan voi levittää pellolle, mutta myöskään tätä ei ole kuvatuissa kohteissa kokeiltu. Eri puhdistusmenetelmien kustannuksissa on eroa. Luvussa 2 kuvattu ferrisulfaattisaostuslaitteisto on varsin halpa ja yksinkertainen. Kustannukset tarvikkeista ja rakentamisesta olivat noin 700 euroa ja 18

20 kemikaalikustannukset saostettua fosforikiloa kohden noin 500 euroa. Kakskerranjärvellä toimivan puhdistamon rakentamiskustannukset olivat 4840 euroa ja kemikaalikustannukset noin 400 euroa saostettua liukoista fosforikiloa kohti. Lisäkustannuksia tuo kemikaalipumpun käyttämä sähkö. On kuitenkin syytä huomata, että kemikaalikustannus vaihtelee esimerkiksi ostettavan kemikaalimäärän mukaan ja tulisi arvioida kaikille puhdistamoille erikseen. Kalkkihiekkasuodatuksen perustamiskustannukset ovat suhteellisen korkeat ja lisäkustannuksia tulee, kun puhdistusteho häviää ja kalkkimassa on korvattava uudella. Ojapohjasuodatus on edullisempaa, Tuusulanjärvellä metrin pituisten ojanpohjasuodattimien rakentaminen maksoi noin 1000 euroa/suodatin, mutta myös ojapohjasuodatuksessa puhdistusteho häviää vähitellen. Maatalouden aiheuttamaa ravinnekuormitusta pystytään vähentämään pellolla tehtävin toimenpitein, mutta erityisesti liukoisen fosforin kuormituksen vähentäminen on vaikeaa ja kuormittavimmilla alueilla toimenpiteet vaikuttavat hitaasti. Tällaisilla alueilla kemialliset puhdistusmenetelmät ovat varteenotettava vaihtoehto ojavesien ravinnepitoisuuksien alentamiseksi. Edellä esiteltyjä ja mahdollisia uusia menetelmiä on kehitettävä jatkossa siten, että niiden käyttökustannukset sekä tarvittava työvoima, työaika sekä laitteisto voidaan minimoida. Esimerkiksi järjestelmä ei saa olla riippuvainen sähköstä ja käytettävien kemikaalien tulee olla turvallisia sekä käyttäjälle että ympäristölle. Menetelmien käytön lisäämiseksi tulisi miettiä myös niiden soveltuvuutta ympäristötuen toimenpiteiksi. Tällöin viljelijät saisivat korvausta syntyneistä kustannuksista, mikä saattaisi lisätä menetelmien kiinnostavuutta. 19

21 Lähteet Aura, E Sameat vesistöt voidaan puhdistaa. Julkaisussa: Salo, R. (toim.). Maatalouden tutkimusja tuotantopäivät: 20-vuotisjuhlaseminaari, Jokioinen Jokioinen. Maatalouden tutkimuskeskus. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja Sarja A 79. s ISBN Aura, E. & Seppälä, R Pellon valumavesien aktiivinen puhdistaminen alumiini- ja rautayhdisteiden avulla. Loppuraportti. MTT. Maa- ja metsätalousministeriön Maaseutu- ja luonnonvaraosaston rahoittama yhteistutkimushanke. 41 s. Harjattula Golf Oy:n hakemus Kakskerranjärven Myllyojan padon korvaamiseksi kiinteällä padolla LSY-2009-Y-173. Kalkkihiekkasuodatus [Viitattu ] Kalkkisuodinojitus [Viitattu ] Kemppainen, I Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden yleissuunnitelma Kakskerranjärvellä. Kakskerranjärven neuvottelukunta, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto. 16 s. Koivunen, S Kakskerranjärven tarkkailututkimus: Vuosiraportti Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Nro s. Marttila J. & Värttö H Ojanpohjasuodattimet Tuusulanjärven valuma-alueella. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä. 16 s. Nordkalk Nordkalk Filtra P -loukku pellon valumavesien fosforille. asp?viewid=844&newsid=874. [Viitattu ] Novia Projekt inom ICZM (Integrated Coastal Zone Management). fouprojekt-iczm/#fosforf%c3%a4llan. [Viitattu ] Närvänen, A., Jansson, H. & Uusi-Kämppä, J Hevostarhojen valumavesien puhdistaminen. Julkaisussa: Hopponen, A. (toim.) Maataloustieteen Päivät 2008, [: esitelmät ja posterit]. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote s. [Viitattu ] Närvänen, A. & Jansson, H. 2007a. Ferrisulfaatti saostaa ojavesistä liuenneet fosforit. Maaseudun Tiede 64, 2( ) s. 13. Närvänen, A. & Jansson, H. 2007b. Vesistöjen käyttö ja virkistysarvon parantaminen: Ferix-3 saostuskokeet. Loppuraportti. MTT. 15 s. Runsten, K Vantaalla seurataan laskuojan fosforikuormitusta patokokeella. Maaseudun Tulevaisuus s

22 Runsten, K Hajakuormitus hallintaan monin keinoin. Maaseudun Tulevaisuus s. 8. Sairanen, S Kakskerranjärven koekalastukset vuonna Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos. Evon riistan- ja kalantutkimus. 4 s. {19D54DE2-E9A1-44CA-98B1-9ED4E76ADD58}. [Viitattu ] Salonen, T Algol Chemicals Oy. sähköpostiviesti Tarvainen, M. & Ventelä A.-M Pyhäjärven suojelutyö Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja. Sarja B nro 14. Eura. 91 s. [Viitattu ] Turun kaupunki Kaupunginhallituksen pöytäkirja Kakskerranjärven neuvottelukunnan toiminnan jatkaminen. Ylönen, O Kakskerranjärven koekalastukset ja ravustukset vuonna s EEDA36CA}. [Viitattu ] Lisäksi lisätietoa ovat suullisesti tai sähköpostin välityksellä antaneet: Tarja Alainen, ylitarkastaja, Evira Erkki Aura, professori, MTT (eläkkeellä) Timo Kanerva, tuotepäällikkö, Nordkalk Olli-Pekka Mäki, ympäristönsuojelusuunnittelija, Turun kaupunki Aaro Närvänen, tutkimusmestari, MTT Marjo Tarvainen, asiantuntija, Pyhäjärvi-Instituutti 21

23 Liite 1. Laskukaavat Fosforinpuhdistusteho saostusaltaan puhdistetun ojaveden fosforipitoisuus/tulevan ojaveden fosforipitoisuus * 100 Fosforinpuhdistusteho toisen saostusaltaan puhdistetun ojaveden fosforipitoisuus/tulevan ojaveden fosforipitoisuus * 100 Typenpuhdistusteho toisen saostusaltaan puhdistetun ojaveden typpipitoisuus/tulevan ojaveden typpiipitoisuus * 100 Ojavedestä puhdistetun fosforin määrä Käsitelty vesimäärä *fosforin pitoisuus ojavedessä *(puhdistusteho/100%) 22

24 Liite 2. Puhdistamon kemikaalinkulutus, käsitelty vesimäärä ja saostetun fosforin määrä Taulukko 2. Puhdistamon kemikaalinkulutus (l) ja käsitellyn veden osuus ojan virtaamasta (%) vuosina Vuosi Käytetty kemikaalimäärä (l) Käsitelty vesimäärä (m 3 )* Käsitelty vesimäärä virtaamasta (%)** Huomautukset kk arvio, ei tarkka arvio, ei tarkka kaksi pumppua käytössä yhtä aikaa, vanha ja uusi kk Yhteensä *Kemikaalin syöttösuhde oli 1: **Ojan virtaama on m m 3 Taulukko 3. Ojavedestä puhdistetun liukoisen fosforin määrä (kg) vuosina Vuosi Käsitelty vesimäärä (m 3 ) Liukoisen fosforin pitoisuus keskimäärin (mg/l) Liukoisen fosforin puhdistusteho keskimäärin (%) Poistunut liukoinen fosfori (kg) ,036* 72,6* 0, ,036* 72,6* 1, ,036* 72,6* 1, ,036* 72,6* 1, ,07 35,2** 0, ,065 81,6 1,8 *Keskiarvo vuosilta ***Nollan alittavat puhdistustehon arvot on laskettu nollana. 23

25 Taulukko 4. Ojavedestä puhdistetun kokonaisfosforin määrä (kg) vuosina Vuosi Käsitelty vesimäärä (m 3 ) Kokonaisfosforin pitoisuus keskim. (mg/l) Kokonaisfosforin puhdistusteho keskimäärin (%) Poistunut kokonaisfosfori (kg) ,161* 20,7* 0, ,161* 20,7* 1, ,161* 20,7* 1, ,161* 20,7* 1, ,257 27,8** 2, ,150 77,5 4,0 * Keskiarvo vuosilta , nollan alittavat arvot laskettu nollana. **Nollan alittavat puhdistustehon arvot on laskettu nollana. 24