NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Finsk numismatisk tidskrift

Transkriptio

1 NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Finsk numismatisk tidskrift Taalereita Kansallismuseossa, ks. s. 43. Huhtikuu 2/2013 Kutsu kevätkokoukseen Olavinlinnan rahalöydöt Konferenssi Pietarissa Tukholman ja Uppsalan kautta Maarianhaminaan 386. huutokauppa Balderin salissa

2 SUOMEN NUMISMAATTNEN YHDISTYS NUMISMATISKA FÖRENINGEN I FINLAND ry perustettu 1914 YHTEYSTIEDOT Huutokaupanhoitaja Mechelininkatu 15 B 47, Helsinki Hannu Männistö Huutokauppa-asiat auctions@snynumis.fi auctions@snynumis.fi fax Jäsenasiat sny@snynumis.fi Juha Halén Toiminnanjohtaja Kurt Pettersson HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT STYRELSEN OCH FUNKTIONÄRERNA auctions@snynumis.fi fax Puheenjohtaja KIRJALLISET TARJOUKSET HUUTOKAUPPAAN Petteri Järvi sähköpostilla auctions@snynumis.fi faxilla Sihteeri tai kirjeitse Juha Halén Mechelininkatu 15 B 47, Helsinki Varainhoitaja YHDISTYKSEN PANKKITILIT THE BANK Kari Lamminen ACCOUNTS OF THE SOCIETY Huutokaupat Auctions Varapuheenjohtaja FI / OKOYFIHH Juha Hyötyläinen Jäsenmaksut Membership fees Jäsenet FI / DABAFIHH Klaus Damstén Juha Halén Muut maksut Other payments Juha Hyötyläinen FI / NDEAFIHH Kari Lamminen Jyrki Muona NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Timo Helle TOIMITUS Tuukka Talvio (vast.) ja Yrjö Hyötyniemi KERHOT ISSN Painos 1800 kappaletta. Antiikki Pekka Kemppinen Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kunniamerkit Timo Mäenpää Tilaushinta sisältyy jäsenmaksuun. Setelit Antti Heinonen Kerhojen kokoukset alkavat klo ja ne LEHDEN ILMOITUSHINNAT pidetään yhdistyksen huoneistossa 1/1 sivu 250, 1/2 sivua 125 Mechelininkatu 15 B 47. Takakansi 300 Muistathan käydä yhdistyksen internet-sivuilla: http// OHJELMAA PROGRAM 2013 HUUTOKAUPAT AUKTIONERNA Kunniamerkkikerho Helsinki, SNY Antiikinkerho: Keisarien naiset Helsinki, SNY Setelikerho: eurosetelit Helsinki, SNY Antiikinkerho: Keisari Philippus I Antiikinkerho: Pikkujoulu 42

3 Ajankohtaista Kutsu Suomen Numismaattisen Yhdistyksen kevätkokoukseen Kokous pidetään maanantaina kello 18 alkaen yhdistyksen huoneistossa, Mechelininkatu 15 B 47, Helsinki. Kevätkokouksessa käsitellään sääntöjen 9 :n mukaiset asiat esitellään hallituksen kertomus, tilinpäätös sekä tilintarkastajien tileistä ja hallinnosta antama lausunto edelliseltä kalenterivuodelta; päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta sekä tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä hallituksen jäsenille ja muille vastuuvelvollisille. Tervetuloa! Taalerinäyttely Rahakammiossa Vuonna 2010 paikallinen arkeologian harrastaja löysi nykyään Parikkalaan kuuluvalta Uukuniemeltä puolen taalerin rahan, joka on lyöty Mansfeldissa vuonna 1582 (kuva lehden kannessa). Saksalaisen Mansfeldin kreivikunnan rahat olivat aikanaan suosittuja niihin kuvatun Pyhän Yrjön ansiosta. Uukuniemen löytö oli virikkeenä Suomen taalerilöytöjen lähempään kirjaamiseen, jonka tuloksia esitellään Kansallismuseossa tänä vuonna avoinna olevassa pienoisnäyttelyssä. Taalereita lyötiin Ruotsissa vuodesta 1534 alkaen; 1604 niitä alettiin kutsua riikintaalereiksi. Kiinnostavaa on, että ruotsalaiset taalerit ovat löydöissä hyvin harvinaisia ennen kuin riikintaalerista 1776 tuli maan pääraha. Niitä nimittäin valmistettiin etupäässä ulkomaankauppaa varten. Paljon yleisempiä sekä Ruotsin että Suomen löydöissä ovat ulkomaiset, etenkin alankomaiset ja saksalaiset taalerit. Löydöt kuvastavat osaltaan kauppaa, osaltaan 1600-luvun ja 1700-luvun alun sotia. Niitä on kaikkialta Suomesta, mutta ei kovin paljon: vain 165 rahaa on dokumentoitu. Ruotsista sen sijaan on julkaistu noin 2400 taaleria. Näyttelyssä on esillä mm. eräs maan suurimmista taalerikätköistä: vuonna 1914 löydettiin Helsingin Fabianinkadun varrelta 45 rahaa, joista nuorin on vuodelta Aarre lienee näin ollen kätketty samoihin aikoihin, kun Helsinki 1640 siirrettiin Vanhastakaupungista Vironniemelle. Seuraava numero Numero 3/2013 ilmestyy elokuussa. Siihen tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Tuukka Talviolle viimeistään 31.heinäkuuta, mieluiten sähköpostilla (tuukka.talvio@pp.inet.fi). Kirjoittajia pyydetään samalla ilmoittamaan, saako kirjoituksen myöhemmin julkaista sähköisessä muodossa yhdistyksen internetsivuilla. 43

4 Olavinlinnan rahalöydöt Frida Ehrnsten Lehtemme edellisessä numerossa esittelin Hämeen linnan rahalöytöjä. Nyt on Olavinlinnan vuoro. Olavinlinna on Suomen keskiaikaisista linnoista nuorin ja myös eniten sotia kokenut linna. Mitä rahalöydöt kertovat sen vaiheista? Valtion tukipilari idässä Vuonna 1475 Eerik Akselinpoika Tott kutsui Viipuriin koolle kokouksen pohtimaan ratkaisua itärajan turvaamiseksi. Kun kokouksesta lähti avunpyyntö Ruotsiin, ensimmäinen vastaus oli muona-apu. Eerik Akselinpoika Tott ei tyytynyt tähän, vaan hänellä oli jo muita suunnitelmia. Hän halusi rakentaa Savoon uuden linnan. Sen rakentaminen aloitettiin jo samana vuonna. Ensin tehtiin puiset suojavallit työrauhan vuoksi, sen jälkeen rakennettiin päälinna ja sen kolme tornia. Linnasta haluttiin tehdä niin sanottu vesilinna, puolustuslinna joka sijaitsi Saimaan vesistön keskivaiheilla, tärkeiden vesireittien solmukohdassa. Linna sai nimensä ritareiden suojelijan mukaan, siitä tuli Olavinlinna (Laamanen & Prusi 2004: 5 9; Sinisalo 1975: 3). Olavinlinnan tornit yhdistettiin kehämuureilla, joiden sisäpuolelle rakennettiin keskiajan kuluessa asuin- ja käyttötiloja. Päälinnan itäpuolelle nousi esilinna, jossa oli kaksi pyöreätä tykkitornia. Myös esilinnan sisäpuoli oli aktiivisessa käytössä jo keskiajan lopulla. Linnan ensimmäinen tulikoe oli Ruotsin ja Venäjän välinen sota Linna selvisi tästä ilman suuria vaurioita, mutta koetukset eivät olleet ohi. Rajakiistat jatkuivat alueella, ja vasta vuonna 1510 vahvistettiin rauha Venäjän suuriruhtinaan kanssa (Gardberg 1993: ). Kustaa Vaasa halusi hallintokaudellaan edistää erämaiden asuttamista verotulojen kasvun toivossa. Tämän yhteydessä Savoon perustettiin kruununkartanolaitos ja vuonna 1534 Olavinlinnan hallinto erotettiin Viipurin linnasta. Samalla siitä tuli uuden linnaläänin ja voutikunnan keskus luvun puolivälissä Olavinlinnassa alkoivat isot uudistustyöt. Vuonna 1555 puhkesi sota, jota linnanpäälliköt Kustaa Fincke ja Tuure Pietarinpoika Bielke johtivat Olavinlinnasta käsin. Heti tämän sodan jälkeen Olavinlinnaa vahvistettiin rakentamalla uusi torni esilinnan kaakkoiskulmaan. Tämä uusi suuri rondelli kesti raskaampien tykkien tulitusta paremmin kuin vanha keskiaikainen torni (Gardberg 1993: ; Laamanen & Prusi 2004: 17 19). Vuonna 1570 oli jo seuraavan sodan aika. Tämän 25 vuotta kestäneen sodan aikana Olavinlinna toimi sotaretkien lähtöpaikkana ja tukikohtana. Täyssinässä solmitussa rauhassa 1595 raja siirtyi huomattavasti itään. Tämän jälkeen Suomen ulkopoliittinen merkitys väheni ja 1600-luvun alku olikin Olavinlinnassa rauhan aikaa. Linna muuttui kruunun hallintokeskukseksi ja tukikohdaksi. Rakennustyöt jatkuivat ja vuosina linnan koilliskulmaan keskiaikaisen tornin viereen rakennettiin uusi pyöreä tykkitorni. Vuonna 1631 syttyi linnan keittiössä tulipalo, joka levisi koko keittiösiipeen päälinnan eteläosassa. Se aiheutti niin suuria vaurioita, että siipi päätettiin alakerran kellariosia lukuun ottamatta purkaa kokonaan (Gardberg 1993: 115 Sinisalo 1975: 7 9). 44

5 Kuva 1. Olavinlinna. Kuva Esko Ikonen / Museovirasto. Levottomuudet jatkuivat 1600-luvun puolivälissä. Linnoituksen sotilaallinen kunto oli heikko (Olavinlinnassa oli tähän aikaan vain kymmenen sotilasta) ja aseistus vähäinen. Lisäksi linnassa syttyi vuonna 1654 tulipalo, joka tuhosi suuren osan sen puurakenteista. Pari vuotta myöhemmin venäläiset hyökkäsivät Sääminkiin ja Kerimäelle. Tällä kertaa linna ei pystynyt puolustamaan ympäröiviä alueita, vaan kyliä ja Savonlinnan kaupunkia hävitettiin nopeaan tahtiin. Aselepo ja välirauha solmittiin 1658, mutta Olavinlinnan asema oli heikentynyt merkittävästi (Gardberg 1993: 116, Laamanen & Prusi 2004: 31; Sinisalo 1975: 10 11). Suuri Pohjan sota puhkesi vuonna Kun Viipuri ja Käkisalmi antautuivat 1710, Olavinlinnasta tuli Itä-Suomen puolustuksen tärkein tukikohta. Hyökkäysten ja piirityksen jälkeen sekin antautui Linna oli kärsinyt pahoja vaurioita, joten uudet valloittajat joutuivat nopeasti aloittamaan tilojen väliaikaisen korjauksen. Vuonna 1721 Suuri Pohjan sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Vaikka Ruotsin suurvalta-asema oli mennyttä, Olavinlinna palautui takaisin Ruotsin yhteyteen. Vasta 1720-luvun lopulla alkoivat linnan korjaustyöt, mutta silloinkin tehtiin ainoastaan välttämättömimmät korjaukset. Kesällä 1741 Ruotsi julisti taas sodan Venäjää vastaan. Venäläiset reagoivat nopeasti ja hyökkäsivät Savoon. Kahden päivän piirityksen jälkeen Olavinlinna antautui ja Turussa solmitussa rauhassa vuonna 1743 Ruotsi menetti sekä Savonlinnan seudun että Olavinlinnan venäläisille (Gardberg 1993: , Laamanen & Prusi 2004: Sinisalo 1975: 12 15). Venäläiset aloittivat heti 1740-luvulla linnan korjaus- ja rakennustyöt. Puolustusta parannettiin bastionirintamalla. Vuonna 1788 alkaneessa sodassa Kustaa III yritti saada Olavinlinnan takaisin, mutta sekä valloitus että piiritys epäonnistuivat. Tämän jälkeen venäläiset paransivat linnan puolustusta entisestään uudistamalla bastionirintaman, korottamalla vanhoja rondelleja ja rakentamalla uuden esilinnan lin- 45

6 nan itäpäähän. Olavinlinna ei kuitenkaan joutunut enää mukaan aktiiviseen sotaan, vaikka se toimikin tukikohtana Suomen sodan aikana. Suomen sodan jälkeen se menetti merkityksensä ja 1847 varuskunta siirtyi lopullisesti pois linnasta (Gardberg 1993: 120). Restaurointilöytöjä linnasta Olavinlinnan restaurointityöt alkoivat 1961 ja ne jatkuivat aina vuoteen 1975, jolloin linna vihittiin uudelleen sen 500-vuotisjuhlien yhteydessä. Tavoitteena oli entistää linna ja samalla tehdä siitä toimiva nykyaikainen turistinähtävyys (esim. Sinisalo 1976 ja Mikkola 2012). Varsinkin linnanpihaa tutkittiin laajasti muutostöiden yhteydessä, ja suuri osa rahalöydöistä on sieltä peräisin. Muita keskiajan löytökeskittymiä ilmeni tykistökasarmin alueella, Pyhän Eerikin tornissa ja eteläpatterin alueella. Kaikki rahat ovat kuitenkin selkeästi keskiaikaisen linnan alueelta. Jos tarkastelee myöhempien aikojen rahalöytöjä, ne keskittyvät lähinnä samoille alueille. Valtaosa rahoista on löytynyt joko eteläpatterin alueelta, Pyhän Eerikin tornista tai linnanpihalta. Esimerkiksi kuninkaansalista on vain yksi raha, yksittäinen Kristiinan neljännesäyri. Olavinlinnan rahojen löytöpaikkoja tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että rahat eivät ole löytyneet varsinaisten kaivausten yhteydessä vaan restaurointitöissä, joita suoritettaessa menetelmät ovat voineet olla hyvinkin karkeita. Talteen otetuille rahoille on suhteellisen tarkkoja löytötietoja, mutta kun valtaosa löydöistä on pihan täytemaakerroksista, voi pohtia kuinka paljon lisätietoa löytötiedot meille oikeasti tuovat. Kaikki 1960-luvulla linnasta löytyneet rahat on luetteloitu Rahakammion päänumerolle RK Yhteensä rahoja on noin 200 kappaletta, joista suurin osa on esillä Olavinlinnan näyttelyssä. Esilinnan tutkimusten yhteydessä 1970-luvun alussa otettiin talteen 35 rahaa, jotka saivat Rahakammion numeron RK Ongelmallisen ryhmän muodostavat 59 rahaa, jotka on luetteloitu numerolle RK Nämä rahat ovat aikoinaan löytyneet konservointilaboratoriosta mukanaan ainoastaan lappu, jossa on merkintä Olavinlinna?. On mahdollista, että ne kuuluvat 1970-luvulla Olavinlinnassa tehtyihin rahalöytöihin, mutta varmuutta tästä ei ole. Todettakoon siksi, että linnan restaurointitöiden yhteydessä on löytynyt yhteensä joko 235 tai 294 rahaa irtolöytöinä. Vuonna 1963 löydettiin Eerikintornin alueelta lisäksi 1500-luvun alun kätkö, johon kuului 73 rahaa. Olavinlinnasta löytyneet rahat kertovat linnan sijainnista idän ja lännen välissä. Vanhimmat rahat ovat 1400-luvun lopusta, linnan rakennusajoilta. Joukossa on Sten Sture vanhemman aurtua ja Sten Sture nuoremman puoli aurtuaa, mutta loput linnasta löydetyt 26 keskiajan rahaa ovat liivinmaalaisia. Kuten Olavinlinnan rahalöydöt osoittavat, Liivinmaan rahat ovat joskus olleet jopa huomattavasti yleisemmässä käytössä kuin ruotsalaiset. Rahojen koostumuksessa ei ilmene mitään suuria yllätyksiä, vaan kyseessä ovat yleiset pikkurahat, penningit ja lisäksi jokunen killinki. Liivinmaalaiset rahat säilyttivät asemansa 1500-luvun puoliväliin saakka, eikä linnasta ole Kustaa Vaasan ajalta kuin yksi ruotsalainen raha, mutta 1570-luvulta lähtien ruotsalaiset rahat yleistyvät Juhana III:n inflaatiorahojen myötä. Ruotsin rahojen määrä kasvaa tasaisesti 1600-luvun puoliväliin saakka ja Kristiinan neljännesäyrit dominoivat löytöaineistoa, kuten usein kertymälöydöissä. Tämän jälkeen Olavinlinnan aseman heikkeneminen 1600-luvun jälkipuoliskolla näkyy löytöaineistossa selkeästi. Kaarle XI:n 1/6 äyriä hopearahaa on mones- 46

7 sa löydössä ylivoimaisesti yleisin raha, mutta Olavinlinnan löytöihin niitä ei ole päätynyt kuin kuusi kappaletta. Suuren Pohjan sodan aikana linna tuli taas aktiiviseen käyttöön, ja 1700-luvun alussa rahojen määrässä ilmenee seuraava piikki. Ensin Ulrika Eleonoran ja Fredrik I:n pienet kuparirahat hallitsevat aineistoa, mutta kun Ruotsi sodan jälkeen menetti sekä Savonlinnan seudun että Olavinlinnan venäläisille, Ruotsin rahojen käyttö loppui myös alueella miltei heti. Tämän jälkeen linnasta ei löydy kuin yksittäisiä ruotsalaisia rahoja. Venäjän rahoja taas on tasainen määrä, kunnes linna menetti merkityksensä Suomen sodan jälkeen. Linnasta löytyneet Venäjänkin rahat ovat pääosin pieniä kuparirahoja, poikkeuksena voi mainita Aleksanteri I:n lyöttämän 20 kopeekan hopearahan vuodelta Linnan menetettyä sotilaallisen merkityksensä rahojen määrä laskee dramaattisesti. Vaikka linnaa käytettiin lyhyesti vankilana ja sittemmin siitä tuli turistikohde, maahan ei ole enää päätynyt kuin yksittäisiä rahoja. Muistona uudemman ajan kävijöistä ovat suomalaiset rahat 1900-luvun puolivälistä. Eerikintornin aarre Mielenkiintoisin rahalöytö Olavinlinnasta on epäilemättä raha-aarre Eerikintornista. Se löytyi keväällä 1963, kun täytemaata poistettiin tornin vieressä. Kaivausraportin mukaan se löytyi seulonnan yhteydessä, joten voi olettaa että kaivausmenetelmät alueella ovat muuten olleet hyvin suurpiirteisiä (Eerikäinen 1963). Aarteeseen kuuluu yhteensä 73 rahaa joista vanhin on Kristian I:n ( ) Malmössä lyöty hvid. Ruotsalaisia rahoja on löydössä yhteensä Päänumerolla RK luetteloidut rahat Olavinlinnasta. 47

8 Kuva 2. Eerikintornin aarteen ruotsalaisia rahoja. Kuva Museovirasto. 18 kappaletta joista nuorin on Kustaa Vaasan lyöttämä kuusinainen. Muuten kaikki Ruotsin rahat ovat Sten Sture vanhemman ja nuoremman puolia aurtuoita. Tanskalaisia hvidejä on kaksi kappaletta (Kristian I:n ja Hannun). Suurimman ryhmän muodostavat Tallinnassa lyödyt rahat, joita on 26. Kaikki paitsi kolme vanhempaa penninkiä ovat Wolter von Plettenbergin lyöttämiä noin Näiden lisäksi kätköön kuuluu myös kaksi mahdollista Tallinnan penningin väärennöstä. Tarttolaisia rahoja on 18 kappaletta, joista valtaosa on Johannes V Blankenfeldin penninkejä vuosilta Nuorin tarttolainen ja samalla koko aarteen nuorin raha on Johannes VI Beyn penninki, joka on lyöty aikavälillä Edellä mainittujen rahojen lisäksi löytöön kuuluu neljä Riian ja yksi Cesiksen (Wendenin) raha sekä kaksi liettualaista penninkiä. Rahojen aikajakauma viittaa siihen, että Ruotsin ja Tanskan rahat olisivat olleet näihin aikoihin kierrossa hieman pidempään, kun taas liivinmaalaiset rahat ovat aika lyhyeltä aikaväliltä. Aarre on kätketty aikana jolloin Olavinlinnassa elettiin hyvin aktiivista kautta. Juuri näihin aikoihin linnasta oli tullut uuden linnaläänin ja voutikunnan keskus, siellä alkoivat isot uudistustyöt ja 1555 puhkesi sota, jota johdettiin Olavinlinnasta. On mahdotonta tietää, miksi tämä aarre kätkettiin linnan alueelle, mutta kyseessä ovat saattaneet olla vaikkapa juuri kerätyt verorahat, jotka on haluttu piilottaa ahneilta katseilta. Linna ja sen rahat Olavinlinnan raha-aineisto ei sisällä suuria yllätyksiä eikä poikkeuksia. Rahat kuvastavat hyvin linnan eri käyttövaiheita ja tuovat näin hieman lisää tietoa meille elämästä linnassa. Kuten muiden linnojen kohdalla voinemme olla varmoja siitä, että linnan maahan päätyneet rahat edustavat vain hyvin pientä murto-osaa niistä rahamääristä, joita oikeasti käsiteltiin linnassa. Suurin osa rahoista on peräisin linnanpihan täytemaakerroksista, joten kuka tietää mitä aarteita itse linnasta voisi vielä löytyä. Vaikka linnan löytöaineisto koostuu ainoastaan 48

9 noin rahasta, se on huomattavasti isompi määrä kuin mitä yleisistä paikoista tavallisesti löytyy. Tämä kertoo aktiivisesta rahankäytöstä linnan alueella heti keskiajan lopulta lähtien. Kuten aiemmin on todettu, linnan keskiaikainen aineisto kielii vilkkaista kontakteista Liivinmaalle ja baltialaisten rahojen yleisestä käytöstä 1500-luvun puoliväliin saakka. Usein kertymälöydöissä nähdään myös selkeä lasku löytöjen määrässä 1500-luvun alussa. Olavinlinnassa sellaista ei ole havaittavissa, mikä kertoo siitä, että kiristynyt rahapolitiikka Kustaa Vaasan aikana ei vaikuttanut linnassa, joka oli keskellä kukoistuskauttansa. Hieman yllättävää sen sijaan on venäläisten rahojen puuttuminen vanhemmassa aineistossa. Olisi voinut kuvitella, että niin lähellä itärajaa sijaitsevassa linnassa olisi myös käsitelty pieniä tipparahoja, jotka ovat Itä-Suomen löydöissä suhteellisen yleisiä Iivana IV:n ajalta alkaen. Löytöaineistossa niitä ei kuitenkaan ole, joten joko niitä ei ole yleisemmin käytetty linnassa tai sitten niiden puuttuminen johtuu huolimattomuudesta tutkimusten yhteydessä. Koska maata on ilmeisesti ainakin paikoitellen seulottu ja pieniä keskiaikaisia rahoja saatu talteen, jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa vähemmän todennäköiseltä. Löytöjen määrän nousu Juhana III:n vähäarvoisten inflaatiorahojen ja Kristiina neljännesäyrien myötä ei poikkea muista kertymälöydöistä. Sen sijaan 1600-luvun lopun vähäinen aineisto liittyy selkeästi linnan degeneraatioon kyseisenä aikana. Massa-aineisto 1700-luvulta ei muuten poikkea muista kertymälöydöistä, mutta ruotsalaisten rahojen jyrkkä loppuminen kertoo linnan ja ympäröivien alueiden nopeasta sitomisesta Venäjän rahajärjestelmään. Olavinlinnan rahalöydöt osoittavat, että myös arkiset pienet rahat voivat tuoda meille lisää ymmärrystä linnan historiaan. Olavinlinnan rakentaminen ja sen historian vaiheet on toki dokumentoitu suhteellisen hyvin kirjallisissa lähteissä, mutta rahat kuvastavat historiaa konkreettisesti ja päästävät meidät hieman lähemmäs linnan arkista elämää. Lyhenteet, raportit ja kirjallisuus RK = Kansallismuseo, Rahakammio Eerikäinen, Liisa 1963: Eerikintornin ympäristö. Kaivauskertomus. Museoviraston arkisto. Gardberg, Carl Jacob 1993: Suomen keskiaikaiset linnat, Keuruu. Laamanen, Matti & Prusi, Hanna-Leena 2004: Olavinlinnan opaskirja, Museovirasto, Helsinki. Mikkola, Terhi 2012: The construction stages, research and the oldest restorations of Olavinlinna. Castella Maris Baltici X, Saarijärvi. Sinisalo, Antero 1975: Olavinlinna, Savonlinna. Sinisalo, Antero 1986: Olavinlinnan rakentamisvaiheet suuresta Pohjan sodasta nykypäiviin. Pyhän Olavin kilta. Rahoja näytteille linnoihin Museoviraston tiedotteen mukaan Suomen kansallismuseon ylläpitämien linnojen rahalöydöistä kertovia näyttelyitä ollaan uudistamassa lähivuosina. Hämeen linnan näyttely avataan uudistetussa muodossaan tammikuussa Sen toteuttamiseen osallistuvat Hämeen linnan lisäksi Kansallismuseon rahakammio sekä Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo. Olavinlinnan rahalöydöistä kertova näyttely on tarkoitus uusia vuosien aikana. 49

10 C. M. Fraehn ja islamilaisen numismatiikan varhaisvaiheet Suomessa Tuukka Talvio Eremitaašin numismaattinen osasto täytti viime syksynä 225 vuotta. Sen kunniaksi järjestettiin syyskuun viimeisellä viikolla konferenssi, jonka aiheena olivat islamilaiset rahat. Sain sinne kutsun, ilmeisesti Suomen kansallismuseon rahakammion edustajana, ilman että itämaiden numismatiikka mitenkään on omaa alaani. Minulla oli kuitenkin tarjottavana juhlakonferenssin teemaan hyvin sopiva aihe: C. M. Fraehn and the origins of Islamic numismatics in Finland. Niinpä minut sijoitettiin ensimmäiseksi puhujaksi, heti konferenssin avanneen pääjohtaja Mihail Piotrovskin jälkeen, ja minulla oli kunnia puhua Eremitaašin teatterissa, missä aamupäivän ensimmäinen sessio pidettiin. Giacomo Quarenghin 1780-luvulla piirtämä teatterisali (jossa kerran olen istunut seuraamassa kamarioopperaa) on tavattoman tyylikäs mutta ei oikein sopiva powerpoint-esityksen pitämiseen. Seuraavassa lyhyt yhteenveto esitelmäni sisällöstä. Suomen kansallinen numismaattinen kokoelma sai alkunsa Turun akatemian kokoelmana. Vuonna 1749 sille lahjoitettiin yksitoista itämaista rahaa viikinkiajan löydöistä. Ne olivat Ruotsin kuninkaallisen kokoelman dupletteja. Tunnetun saksalaissyntyisen, Venäjällä vaikuttaneen orientalistin C. M. Fraehnin ( ) erään julkaisun ansiosta tiedämme, että itämaisia rahoja oli Turun akatemian kokoelmassa vuonna 1823 kaksikymmentä kappaletta. Ne menetettiin lähes kaikki vuoden 1827 palossa, jonka jälkeen yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Fraehnin aloitteesta Pietarin tiedeakatemia lahjoitti Helsingin yliopistolle palossa menetettyjen rahojen tilalle 152 duplettia omasta kokoelmastaan. Ne olivat etupäässä Samanidi-dynastian ja Kultaisen Ordan aikaisia. Fraehn auttoi yliopistoa myös saamaan viisi hyvin suurta persialaista kultarahaa (yhteispainoltaan lähes kilon) sekä joukon pienempiä rahoja Persian 1828 maksamasta sotakorvauksesta. Lisäksi hän luetteloi pienen mutta erittäin merkittävän yliopistolle lahjoitetun viikinkiajan löydön Raudusta, sekä kenraali J. P. van Suchtelenin lahjoituksen vuodelta Gabriel Geitlin pitää 1862 ilmestyneessä teoksessaan Beskrifning öfver Kejserl. Alexanders- Universitetets i Finland Muhammedanska myntsamling Fraehniä Helsingin yliopiston itämaisten rahojen kokoelman perustajana. Mielenkiintoinen sattuma on, että Fraehnin postuumin kirjoituskokoelman (1855) alkukuvaksi tilattu muotokuva on helsinkiläisen litografin Frans Liewendalin tekemä. 50

11 Numismaattinen retki Tukholman ja Uppsalan kautta Maarianhaminaan Frida Ehrnsten Kansallismuseon rahakammio on hyvin viihtyisä paikka, mutta joskus on hyvä kurkistaa kolostaan ulos ja seurata mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Samalla tietämys karttuu ja tieteellinen verkosto kasvaa. Helmikuussa 2013 minulla oli Numismaattisen Yhdistyksen tuella mahdollisuus kasvattaa sekä omia että arkistomme tietoja. Matkan pääkohteena oli Maarianhamina ja Ahvenanmaan museon raha-aineiston tutkiminen, mutta matkan varrella ehdin myös piipahtamaan Tukholmassa ja Uppsalassa. Vietin viikonlopun Tukholman ympäristössä ja ensimmäisenä vierailukohteena oli Tumban ruukkimuseo. Se on Ruotsin Kunink. rahakabinetin erikoismuseo, jossa esitellään sekä tehtaan, paperin että setelien historiaa. Museosta löytyy myös pieni numismaattinen näyttely, jossa allekirjoittanut oppi että ruotsinkielen slangisana (stor) kova tulee Ruotsin 1700-luvun seteleistä, joissa suomen sana kova tarkoitti specietä eli metallirahaa, käytännössä hopeaa. Museo on pieni sympaattinen kokonaisuus, joskaan ei ehkä suuren yleisön suosiossa. Paikalle saapuessamme museon vastaanotossa melkein pelästyttiin, eikä muita kävijöitä vierailun aikana näkynyt. Ainakin saimme tutustua museoon rauhassa ja museon paperitekijä piti meille vielä yksityisesityksen paperin valmistuksesta. Seuraavana päivänä jatkoin Tukholmaan. Siellä vuorossa oli käynti Kunink. rahakabinetissa. Edellisestä vierailustani museossa ei ollut kovin pitkä aika, joten tällä kertaa tyydyin ainoastaan seuraamaan viikinkien jälkiä museossa. Museoon on nimittäin tehty reitti, jossa seurataan nimenomaan viikinkiaikaan liittyviä aiheita. Reitti alkaa sisääntuloaulasta, jossa on esillä sen päänähtävyys; Skedstadin aarre Öölannista. Tähän aarteeseen sisältyy esimerkiksi Skandinavian löytöjen joukossa ainutlaatuinen intialainen raha, hyvin harvinainen norjalainen raha ja lukuisia Sigtunassa lyötyjä rahoja. Seurassani museossa oli Eeva Jonsson, joka on toiminut asiantuntijana Skedstadin aarteen näyttelyvitriinin teossa, ja myös kirjoittanut aarteesta tietovihkosen, joka ilmestynee pian. Illan vietin Eeva ja Kenneth Jonssonin luona, keskustelemassa numismatiikan menneistä, nykyisistä ja tulevista asioista. Viikonlopun jälkeen oli maanantaina aikainen herätys ja lähtö kohti Uppsalaa. Siellä meitä oli asemalla vastassa Uppsalan yliopiston rahakammion 1:ste antikvarie Hendrik Mäkeler. Pienen kahvituokion jälkeen siirryimme itse rahakammioon, missä meille esiteltiin kokoelmaa ja pientä näyttelyä. Kokoelma sisältää noin esinettä ja juontaa juurensa 1600-luvulle asti. Rahat ja mitalit ovat poikkeuksellisen hyvin säilyneitä, sillä ne ovat päätyneet museon kokoelmiin suurimmaksi osakseen suoraan keräilijöiltä. Koska kyseessä on pääasiassa systemaattinen kokoelma, esineet olivat myös suhteellisen hyvässä järjestyksessä, joskaan arkeologille systemaattinen kokoelma ei aina ole se läheisin. Kokoelma toimii kuitenkin hyvänä vertailuaineistona, ja Uppsalan rahakammion monien julkaisujen kautta myös tutkijat muualla pääsevät helposti hyödyntämään hienoja kokoelmia. Verkossa olevan kokoelmatietokannan kautta pääsee myös katsomaan yksittäisiä rahoja ( coincabinet.uu.se/samlingar/). 51

12 Uppsalan jälkeen oli aika sanoa tällä kertaa hyvästit Ruotsille ja lähteä Ahvenanmaalle. Vietettyäni yön laivassa saavuin Maarianhaminaan aamulla ja suunnistin suoraan kohti Ahvenanmaan museota, jossa minut otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Museolla on ilmainen vierashuone vieraileville tutkijoille, ja sitä hyödynnetään sangen aktiivisesti. Aloitin työt heti ja siitä tuli hyvin intensiivinen työrupeama. Kolmen päivän aikana ehdin käydä läpi kaikki rahoihin liittyvät kokoelmaluettelot ja siirtää tiedot omiin luetteloihini, valokuvata kokoelmien 900 keskiaikaista rahaa ja tutustua kokoelmahallintaan yleisesti. Omista tutkimusintresseistä johtuen keskityin erityisesti Ahvenanmaan kirkkolöytöihin. Jäin vierailun jälkeen suureen kiitollisuudenvelkaan Rudolf Gustavssonille, joka kolmen päivän aikana kokosi ja skannasi minulle kaikki kirkkoihin liittyvät tutkimusraportit ja auttoi minua kaikin puolin työskentelyssä kokoelmien kanssa. Ehdin myös vilkaista Ahvenanmaan museon perusnäyttelyä, joka oli viimeisiä päiviä auki, sillä museo suljettiin perusnäyttelyn uudistamista varten Se avataan uudestaan vasta vuoden 2014 lopussa. Vanha perusnäyttely oli säilynyt pitkälti samassa asussa 1980-luvun alusta lähtien, ja museossa puhuttiinkin siitä, miten korkea aika oli vihdoin uudistaa se. Omissa silmissäni perusnäyttelyssä oli kuitenkin paljon hyvää, ja verrattuna moneen museoon Manner-Suomessa se vaikutti jopa modernilta. Nyt pitää kuitenkin odottaa uutta näyttelyä ja lähteä Ahvenanmaalle uudestaan kahden vuoden päästä katsomaan, mitä siellä on keksitty. Matka oli kaiken puolin onnistunut ja palasin takaisin töihin uuden aineiston ja uusien ideoiden kanssa. Tiedot Ahvenanmaan rahalöydöistä liitän rahakammion topografiseen arkistoon, jossa ne ovat myös muiden saavutettavissa. THE FINNISH NUMISMATIC JOURNAL In this issue: Frida Ehrnsten discusses the coin finds from the Olavinlinna (Olofsborg) castle, a late fifteenth-century stronghold in eastern Finland. The finds are relatively unremarkable, with the exception of the Eerikintorni (St Eric s tower) hoard consisting of 73 coins. Only 18 of them are Swedish and 2 Danish, the rest being Livonian, mostly from Tallinn (28, 2 of them apparently false), Tartu (18), Riga (4) and Cesis (1). Two coins are Lithuanian. The terminus post quem of the hoard is Tuukka Talvio s report from the conference Two centuries of Islamic numismatics in Russia, held at the Hermitage museum in September 2012, includes a summary of his own paper C.M. Fraehn and the origins of Islamic numismatics in Finland. 52

13 H U U T O K A U P P A Suomen Numismaattinen Yhdistys r.y. järjestää huutokaupan lauantaina 27. päivänä huhtikuuta 2013 klo Balderin salissa, Aleksanterinkatu 12 A, Helsinki. Huutokauppakohteet ovat nähtävänä klo alkaen. Kahvio on auki tilaisuuden aikana. A U K T I O N Numismatiska Föreningen i Finland håller auktion lördagen, den 27 april 2013 kl i Balders sal, Alexandersgatan 12 A, Helsingfors. Objekten finns till påseende från kl Kaféet är öppet. A U C T I O N The auction of the Finnish Numismatic Society will be held on saturday the 27th of April 2013 The auction will start at 12 o`clock precisely at address Aleksanterinkatu 12 A, Helsinki The items are displayed for inspection from am. Café will be open during the auction А У К Ц И О Н Аукцион Нумизматического Общества 27-ого апреля 2013 г. начнётся в 12 часов. Адрес Aleksanterinkatu 12 A, Xельсинки. Для просмотра лотов зал аукциона открoется в Кафе работает во время аукциона T E R V E T U L O A V Ä L K O M M E N W E L C O M E Д О Б Р О П О Ж А Л О В А Т Ь

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

53

54

55

56

57

58

59

60

61

62

63

64

65

66

67

68

69 Huutokauppa Auction Saavutetut hinnat Prices realized

70 Huutokauppa Auction Saavutetut hinnat Prices realized xxx

71

72

73

74

75

76

77

78

79

80

81

82

83

84

85

86

87

88

89 Matinmarkka Oy 69

90 70

91 Ostamme kultakolikoita puh , Ostamme juhlarahoja puh

92