NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Finsk numismatisk tidskrift

Transkriptio

1 NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Finsk numismatisk tidskrift H. F. Antell ( ) Helmikuu 1/2013 H. F. Antellin aukio Hämeen linnan rahalöydöt Setelinsuunnittelukilpailu 1907 Sisällysluettelo huutokauppa Balderin salissa.

2 SUOMEN NUMISMAATTNEN YHDISTYS NUMISMATISKA FÖRENINGEN I FINLAND ry perustettu 1914 YHTEYSTIEDOT Huutokaupanhoitaja Mechelininkatu 15 B 47, Helsinki Hannu Männistö Huutokauppa-asiat auctions@snynumis.fi auctions@snynumis.fi fax Jäsenasiat sny@snynumis.fi Juha Halén Toiminnanjohtaja Kurt Pettersson HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT STYRELSEN OCH FUNKTIONÄRERNA auctions@snynumis.fi fax Puheenjohtaja KIRJALLISET TARJOUKSET HUUTOKAUPPAAN Petteri Järvi sähköpostilla auctions@snynumis.fi faxilla Sihteeri tai kirjeitse Juha Halén Mechelininkatu 15 B 47, Helsinki Varainhoitaja YHDISTYKSEN PANKKITILIT THE BANK Kari Lamminen ACCOUNTS OF THE SOCIETY Huutokaupat Auctions Varapuheenjohtaja FI / OKOYFIHH Juha Hyötyläinen Jäsenmaksut Membership fees Jäsenet FI / DABAFIHH Klaus Damstén Juha Halén Muut maksut Other payments Juha Hyötyläinen FI / NDEAFIHH Kari Lamminen Jyrki Muona NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Timo Helle TOIMITUS Tuukka Talvio (vast.) ja Yrjö Hyötyniemi KERHOT ISSN Painos 1800 kappaletta. Antiikki Pekka Kemppinen Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kunniamerkit Timo Mäenpää Tilaushinta sisältyy jäsenmaksuun. Setelit Antti Heinonen Kerhojen kokoukset alkavat klo ja ne LEHDEN ILMOITUSHINNAT pidetään yhdistyksen huoneistossa 1/1 sivu 250, 1/2 sivua 125 Mechelininkatu 15 B 47. Takakansi 300 Muistathan käydä yhdistyksen internet-sivuilla: http// OHJELMAA PROGRAM Antiikinkerho: Pikkujoulu Kunniamerkkikerho: SS-vapaaehtoiset Antiikinkerho: Yleinen provinssiraha HUUTOKAUPAT AUKTIONERNA Setelikerho: Vaasan setelit Helsinki, SNY Kunniamerkkikerho Helsinki, SNY Antiikinkerho: Keisarien naiset Helsinki, SNY Antiikinkerho: Keisari Philippus I Helsinki, SNY 388 2

3 Ajankohtaista SUOMEN NUMISMAATTINEN YHDISTYS ETSII HUUTOKAUPANHOITAJAA Yhdistyksen pitkäaikainen huutokaupanhoitaja Hannu Männistö siirtyy eläkkeelle vuoden 2014 alussa. Yhdistys etsii hänen seuraajakseen soveltuvaa henkilöä, joka aloittaisi yhdistyksen palveluksessa tai sopimuksen mukaan. Huutokaupanhoitajalta toivomme seuraavia ominaisuuksia Numismatiikan perustiedot Tietotekniikan käytön hyvä hallinta Riittävä englannin ja ruotsin kielen taito. Venäjän kielen taito lasketaan eduksi Huutokauppatoiminnan perusasioiden tuntemus Edellytämme hakijalta myös rehellisyyttä ja huolellisuutta, aloite- ja yhteistyökykyä sekä palvelualttiutta hänen joutuessaan asioimaan asiakkaiden kanssa ja antamaan neuvontasekä arviointipalveluja. Hakijan tulee selvittää, ettei hänellä ole sellaisia sidonnaisuuksia, jotka olisivat ristiriidassa tehtävän hoidon eettisten kriteerien kanssa (esim. numismaattisen liiketoiminnan harjoittaminen). Hyvä terveys sekä terveet elämäntavat ovat itsestään selvä vaatimus. Tarjoamme pitkäaikaisen ja mielenkiintoisen työn ja saavutetusta tuloksesta osaltaan riippuvaisen palkan. Vapaamuotoiset kirjalliset hakemukset palkkatoivomuksineen pyydetään toimittamaan helmikuun 2013 loppuun mennessä osoitteella Suomen Numismaattinen Yhdistys Puheenjohtaja Petteri Järvi Mechelininkatu 15 B Helsinki Mahdollisiin tiedusteluihin vastaa huutokaupanhoitaja Hannu Männistö, puh tai SUOMEN NUMISMAATTINEN YHDISTYS NUMISMATISKA FÖRENINGEN I FINLAND r.y. 3

4 Uuden puheenjohtajan tervehdys Vuoden vaihtuessa vaihtui myös puheenjohtajuus yhdistyksessämme. Yhdistyksen syyskokous valitsi minut uudeksi puheenjohtajaksi seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Olin jutellut asiasta edeltäjäni Pekka Säilän kanssa jo muutamaan otteeseen, mutta emmin päätöksessäni alkusyksyyn 2012 saakka. Olen museoammattilainen ja asun ja työskentelen Turussa, joten yhdistyksen puheenjohtajan tehtävien hoitaminen ei ole vailla haasteita. Elokuussa kesälomalla kypsyi kuitenkin lopulta päätös siitä, että haluan jatkossakin olla mukana kehittämässä perinteikkään ja miltei satavuotiaan yhdistyksemme toimintaa. Odotan nyt innolla tulevia haasteita ja olen samalla kiitollinen syyskokouksessa saamastani luottamuksesta. Samassa kokouksessa Jussi-Pekka Taavitsainen jäi pois hallituksesta ja hänen tilalleen valittiin Timo Helle. Ehdin tutustua viime vuosien aikana Jussi-Pekkaan, ja hänen poisjääntinsä yhdistyksen hallituksesta on menetys. Timo on kuitenkin loistava vahvistus hallitukseen. Kiinnostukseni numismatiikkaa kohtaan heräsi melko myöhään. Opiskelin Turun yliopistossa pääaineena kulttuurihistoriaa ja pro gradu -tutkielmani käsitteli heraldiikkaa, mistä olin jo tuossa vaiheessa ollut pitkään kiinnostunut. Numismatiikasta tunsin vain sen perusteet, tosin olin jo jonkin verran perehtynyt heraldiikan kautta esimerkiksi Ruotsin rahoissa käytettyihin tunnuksiin. Vastavalmistuneena maisterina sain kuitenkin 1997 ainutlaatuisen tilaisuuden päästä mukaan rakentamaan Turun linnan uutta numismaattista perusnäyttelyä, joka avattiin maaliskuussa Perehdyin asioihin amanuenssi Tom C. Bergrothin ohjauksella, ja samalla virisi siitä saakka jatkunut kiinnos- tus numismatiikkaa kohtaan. Olen jonkin verran kirjoittanut ja luennoinut numismatiikkaan liittyvistä aiheista ja sen lisäksi olen vuodesta 1998 saakka tunnistanut Turun maakuntamuseon/turun museokeskuksen arkeologisilta kaivauksilta löytyneet rahat. Turun museokeskus on myös pitkään ollut työpaikkani ja tällä hetkellä toimin intendentin nimikkeellä tulosyksikön päällikkönä. Numismatiikasta kiinnostumisen myötä liityin myös Suomen Numismaattisen Yhdistyksen jäseneksi. Ennen nykyistä puheenjohtajan pestiäni ehdin olla kuusi vuotta hallituksen jäsenenä. Vuonna 2010 jäin pois hallituksesta työkiireiden ja opiskelun takia. Turku oli vuonna 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä Tallinnan kanssa ja olin edellisenä syksynä aloittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon suorittamisen. Nyt tutkinto on suoritettu ja kulttuuripääkaupunkivuosi onnellisesti takanapäin, joten aikani riittää taas myös yhdistyksen asioiden hoitamiseen. Tulevan kaksivuotiskauden aikana yhdistyksellä on edessään monia haasteita. Taloudellisella puolella suurin haaste kohdistuu huutokauppatoiminnan jatkuvuuteen. Huutokaupat kiinnostavat suurta osaa jäsenistöstä ja sen lisäksi niillä on merkittävä rooli yhdistyksen toiminnan rahoittamisessa. Niiden täytyy jatkossakin olla nykyiseen tapaan jäsenistöä yhdistävä tapahtuma, joka samalla tuo vakautta yhdistyksen talouteen. Samalla yhdistyksen on kuitenkin varauduttava siihen, että esimerkiksi venäläisten kohteiden vähentymisen myötä huutokauppojen tuotto vähenee, ja tämä pitää osata ottaa huomion yhdistyksen toimintaa suunniteltaessa. Erittäin iso haaste on myös uuden huutokaupanpitäjän löytäminen. Nykyinen huutokaupanpitäjä Hannu Männistö siirtyy 4

5 enemmän kuin ansaitusti eläkkeelle vuoden 2014 alussa, ja hänen jatkajansa rekrytointi on vuoden 2013 suurimpia haasteita yhdistykselle. Haluan jo tässä vaiheessa omalta osaltani lämpimästi kiittää Hannua hänen suomalaisen numismatiikan hyväksi tekemästään työstä. Yhdistyksen toiminnassa haluaisin jatkossa vahvistaa aatteellisuutta. Huutokaupoilla on tärkeä roolinsa, mutta niiden lisäksi pitää olla myös muuta numismatiikan harrastusta tukevaa toimintaa. Kerhojen toiminnan toivon jatkuvan aktiivisena, mutta niiden lisäksi yhdistyksen tulee jatkossakin järjestää tutustumisia mielenkiintoisiin kohteisiin sekä luentoja ja näyttelyitä numismatiikan alalta. Osallistuminen yhdistyksen tarjoamiin tapahtumiin on jäsenistön määrään nähden ollut luvattoman heikkoa, toivon että jatkossa ne kiinnostaisivat entistä useampia. Yhdistyksen tehtäviin kuuluu sääntöjen mukaan myös numismaattiseen tieteen edistäminen, ja tätä puolta voisi mielestäni lisätä yhdistyksen toiminnassa. Myös yhteistyötä yliopistojen kanssa voisi lisätä, ja yhdistys voisi esimerkiksi tukea numismaattista tutkimusta ja opetustoimintaa. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä asiana haluan nostaa esille yhdistyksen lähestyvät 100-vuotisjuhlat. Harva suomalainen yhdistys voi ylpeillä yhtä pitkällä ja komealla menneisyydellä. Komea menneisyys ei toki tarkoita sitä, että yhdistys voisi vain jäädä lepäämään laakereilleen. Pitkä toiminta suomalaisen numismatiikan hyväksi on kuitenkin saavutus, joka ansaitsee arvoisensa juhlat. Juhlavuoden 2014 päätapahtuma pidetään toukokuussa, ja samassa yhteydessä järjestetään Helsingissä myös Pohjoismaisen Numismaattisen Unionin kokous. Juhlavuoteen liittyvät tapahtumat tarkentuvat ensi vuoden alkupuolella, mutta toimintasuunnitelman mukaisesti juhlavuoden tapahtumien järjestelyt on nostettu ykkösprioriteettiin hallituksen toiminnassa. Olen varma, että toukokuussa 2014 yhdistyksemme satavuotista taivalta tullaan juhlimaan sen ansaitseman arvon mukaisesti. Tätä kirjoittaessa on vuotta 2012 jäljellä enää muutamia tunteja ja uusi vuosi uusine haasteineen on edessä. Haluan vielä kiittää Pekka Säilää yhdistyksen ansiokkaasta luotsaamisesta viime vuosien aikana. Toivon, että pystyn olemaan hänen arvoisensa seuraaja puheenjohtajana. Aivan lopuksi toivotan kaikille jäsenille onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle. Petteri Järvi Antiikin kerho vuonna 2012 Pekka Kemppisen antamien tietojen mukaan SNY:n Antiikin kerho kokoontui kuluneena vuonna neljä kertaa. Helmikuun 2. päivänä aiheena olivat Olympian jumalat. Huhtikuun 25. päivänä Rauno Parkkinen kertoi Aleksanteri Suuren Tarsoksesta ja 10. lokakuuta Pekka Kemppinen kertoi Consecratio-aiheesta Rooman rahoissa. Joulukuun 12. päivänä vietettiin pikkujoulua Doppio Passo Primitivon merkeissä, sen jälkeen kun Jyrki Muonaa oli onniteltu hänelle myönnetyn professorin arvonimen johdosta. 5

6 Syyskokouksen päätöksiä Suomen Numismaattisen Yhdistyksen syyskokous, joka pidettiin Mechelininkadulla joulukuun 4. päivänä, valitsi yksimielisesti Turun museokeskuksen intendentin Petteri Järven yhdistyksen puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudelle , kun yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Säilä oli ilmoittanut, ettei hän jatka tehtävässä enää kuluvan kauden päätyttyä. Samalle kaksivuotiskaudelle kokous valitsi hallitukseen kolme jäsentä, jotka ovat Kari Lamminen ja Jyrki Muona sekä Timo Helle, joka valittiin yksimielisesti Jussi-Pekka Taavitsaisen tilalle, tämän myös ilmoitettua jättävänsä hallituspaikkansa. Tilintarkastajaksi valittiin Jouni Vanhala ja hänen varamiehekseen Vesa Peltola. Toiminnantarkastajaksi valittiin Antti Vuori ja hänen varamiehekseen Klaus Selinheimo. Kokouksessa vahvistettiin hallituksen esitykset yhdistyksen jäsenmaksuista, jotka vuonna 2013 ovat 30 euroa vuosijäseniltä ja 5 euroa juniorijäseniltä. Ulkomailla asuvilta jäseniltä peritään jäsenmaksun lisäksi 15 euroa lehden lähetyskulujen peittämiseksi. Talousarvion mukaisesti päätettiin, että ostajan huutokauppaprovisio on vuoden 2013 alusta lukien 16 prosenttia. Yhdistyksen syyskokous kiitti puheenjohtaja Pekka Säilää ja Jussi-Pekka Taavitsaista heidän työstään yhdistyksen hallituksessa. Kokous pohti vuoden 2013 toimintasuunnitelman ohella myös vuonna 2014 saapuvien 100-vuotisjuhlallisuuksien tapahtumia. Tätä varten Säilä on laatinut juhlavuoden ohjelmaa kartoittaneen työryhmän tuloksista muistion, joka jaettiin kokouksen osallistujille. Kokoukseen osallistui 17 jäsentä. Uusia juhla- ja keräilyrahoja Helene Schjerfbeckin kuoleman 50-vuotismuistoksi lyötiin vuonna 1996 hopeinen 100 markan juhlaraha. En pitänyt sitä silloin kovin onnistuneena, sillä maalausten kopioiminen rahoihin kuvitellussa reliefimuodossa on harvoin hyvä idea. Viime vuonna ilmestyi uusi Schjerfbeckaiheinen 2 euron käyttöjuhlaraha taiteilijan syntymän 150-muistoksi. Sekin on Erja Tielisen muotoilema ja ensi näkemältä melko lailla edellisen kaltainen. Tällä kertaa mallina on kuitenkin toinen Schjerfbeckin omakuva, rahan matala reliefi on graafisempi ja lopputulos on mielestäni huomattavasti onnistuneempi. Tällaiset asiat voivat olla pienestä kiinni! Suomen seteleissä kuvattiin markkaajan viimeisinä vuosina pelkästään miespuolisia merkkihenkilöitä, ja presidentti Kekkosesta tehtiin hänen elinaikanaan peräti kaksi juhlarahaa kolmattakin suunniteltiin hänen muistokseen. Koska kyseessä oli presidentti eikä monarkki, olisi varmaan yksikin raha riittänyt. Ehkä ei Schjerfbeck myöskään olisi tarvinnut kahta rahaa, mutta olen silti iloinen siitä, että tämä uusi euroraha luultavasti saa paremman levikin kuin vuoden 1996 raha. Hieman outona voi toisaalta pitää Rahapajan uudessa sarjassa ilmestynyttä Uusimaa-aiheista keräilyrahaa, jonka aiheena on kaksi Helsingin tunnettua katedraalia. Rahan muotoilu on kaunis ja hallittu, mutta Uspenskin katedraali on asetettu Tuomiokirkosta vasemmalle ja siten ensisijalle minkä ihmeen takia? T. T. 6

7 H. F. Antellin aukio Tuukka Talvio Lehtemme numerossa 2/2000 Klaus Selinheimo kertoi ponnisteluistaan saada Kansallismuseon lähelle Helsinkiin H. F. Antellin mukaan nimetty aukio tai muu julkinen tila. Kirjoituksen mennessä painoon asia oli jo melko varma: kaupungin nimistötoimikunta ehdotti Eduskuntatalon korttelin pohjoiskärkeen, silloisen parkkipaikan kohdalle Antellin mukaan nimettyä aukiota. Tähän sattui olemaan hyvä tilaisuus, kun asemakaavaa oli joka tapauksessa muutettava suunnitteilla olevan Töölönlahden maanalaisen pysäköintilaitoksen rakentamisen takia. Kiitos Selinheimon tämä mahdollisuus osattiin käyttää. Mikä on tilanne nyt, vuosien kuluttua? Pysäköintilaitos valmistui vihdoin viime vuoden syksyllä. Pitkään rakennustyömaana olleen entisen parkkipaikan kohdalla on nyt aukio, jonka keskellä kohoava asiallisen näköinen pieni pyöreä rakennus tarjoaa kul- kuyhteyden pysäköintilaitokseen. Aukion virallinen nimi on todellakin H. F. Antellin aukio H. F. Antells plats. Toivottavasti sinne vielä ilmestyy asiasta kertova kyltti. Taustalla, Eduskuntatalon viereisen kallion juurella on ravintola Storyvillen terassi. Siellä voi lämpimänä vuodenaikana nauttia olutta puiden varjossa se olisi miellyttänyt Antellia. Talvella aukio ei ole parhaimmillaan, kuten oheisesta kuvasta ilmenee. Samalla kun Antell sai aukionsa, nimitettiin Kansallismuseon sisäänkäynnin edessä oleva pitkänomainen Mannerheimintien suuntainen tila J. R. Aspelinin aukioksi. Aspelin oli maamme ensimmäinen valtionarkeologi. Hänen nuorempi veljensä Eliel Aspelin(-Haapkylä) oli Antellin koulutoveri Vaasan ruotsalaisessa lyseossa ja julkaisi Antellista muistelmissaan elämäkerrallisen katsauksen (1911). 7

8 Hämeen linnan rahalöydöt Frida Ehrnsten Keskiajalla rakennettiin neljä suurta kivilinnaa Ruotsin itäiseen osaan, nykyiseen Suomeen. Linnat olivat sodankäyntiin liittyviä puolustusvarustuksia, mutta ne liittyivät myös maallisen hallinnon kehittymiseen. Linnoja laajennettiin ja paranneltiin jatkuvasti, jotta ne pystyisivät paremmin vastaamaan uusiin tarpeisiin. Viimeisimmät isot työt ovat olleet 1900-luvun restauroinnit, joiden tavoitteena oli entisöidä linnoja ja tuoda esille niiden historiallista arvoa. Restaurointitöiden yhteydessä on myös tehty tutkimusta ja otettu talteen löytöjä. Löytöjen joukossa on suuri määrä rahoja, jotka valaisevat sekä linnojen historiaa että maamme rahahistoriaa. Tarkoitukseni on esitellä linnojen rahalöytöjä kirjoitussarjassa, jonka ensimmäinen osa käsittelee Hämeen linnaa. Hämeen linnan historia lyhyesti Hämeen linna mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjassa vuodelta 1308, jossa kuningas Birger tekee sovinnon veljiensä kanssa ja samalla luopuu linnoista Turussa, Hämeessä ja Viipurissa. 1 Vaikka emme tiedä tarkalleen, milloin Hämeen linnan rakentaminen alkoi, on siis ilmeistä, että se tapahtui ennen vuotta Sijainniksi valikoitui alue, joka sijaitsi keskellä yhtä Suomen asutuimmista seuduista ja jonka ympärillä olevat järvet tarjosivat hyvät kulkuyhteydet. Linna toimi myös rajalinnana aikana, jolloin idästä ja kaakosta suuntautui useita sotaretkiä Hämeeseen (Lovén 2000: 35). Mikäli venäläiseen 1 Sub eodem nostro sacramento resignamus ex nunc castra omnia Finlandiæ et partium orientalium, videlicet Aaboo et Tauestahus et Wiborgh cum terris adiacentibus eisdem kronikkaan on luottaminen, Hämeen linna joutui piirityksen kohteeksi jo 1300-luvun alussa. Sen mukaan novgorodilaiset piirittivät linnaa vuonna 1311 yhteensä kolme päivää ja kolme yötä (Vilkuna 2001: 10). Alun perin linna muistutti lähinnä kastellia. Neliömäisen leirilinnan ulkomitat olivat noin 32 x 32 metriä ja ainoa sisäänkäynti oli lounaissivulla oleva aukko (Gardberg 1993: 53 55). Uusimpien tutkimusten mukaan harmaakivilinnan rakentaminen olisi aloitettu vasta 1300-luvun lopulla, Kukkotorni, joka palveli puolustus- ja asuinkäyttöä, olisi 1400-luvun alusta ja itse tiililinna 1400-luvun jälkipuoliskolta (Drake 2001: ). Keskiajalla päälinnaa ympäröi esilinna. Kehämuurin ensimmäinen rakennusvaihe ajoittuu samoille ajoille tiililinnan kanssa luvulla kehämuuria vahvistettiin harmaakivellä, torneja korotettiin ja esilinnan pihaa tasattiin. Esilinnan itä- ja länsikulmiin rakennettiin lisäksi massiiviset puolustustornit eli rondellit (Luppi 2000: 47). Linnassa saatiin elää suhteellisen rauhallista elämää 1400-luvun jälkipuoliskolle asti. Venäläisten varustautuessa sotaan myös Hämeen linnasta tuli näihin aikoihin varteenotettava puolustuslinnoitus. Ainoan varsinaisen konkreettisen uhkansa se koki vuoden 1496 alussa, kun venäläiset pääsivät Hämeeseen asti. Linnan piiritykseen tämäkään tilanne ei johtanut luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Hämeen linnassa saatiin kokea hovielämää, kun ensin Sten Sture vanhemman leski, Ingeborg Tott, ja sitten hänen veljenpoikansa Åke Göraninpoika pitivät linnaa hallussaan. Vuonna

9 Kuva 1. Hämeen linna. Kuva Museovirasto. hovielämän aika oli ohi, kun tanskalaiset saapuivat Hämeen linnaan ja se joutui vuodesta 1522 Sören Norbyn hallintaan. Tätä ei kestänyt kauan: jo seuraavana vuonna ruotsalaiset saivat linnan taistelutta haltuunsa, samalla kun tanskalaiset perääntyivät kohti Viipuria (Gardberg 1993: 61). Kustaa Vaasan aikana sekä linnan että läänin luonne muuttuivat. Linnasta tuli tililäänin keskus ja siellä asui virkamiehiä, kuten vouteja tai käskynhaltijoita. Vähitellen myös linnan ylläpito taantui ja puolustukseen liittyvät uudistukset kohdistuivat enää kehämuureihin. Päälinna rappeutui hiljalleen ja 1587 kirjuri kirjoitti, että kukaan ei ole oleskellut varsinaisessa linnassa kolmeen vuoteen. Vuonna 1599 sattui lisäksi räjähdys, jonka seurauksena suurin osa etelätornista sortui luvun alussa linnaa kunnostettiin, ja 1614 se koki hetkellisen nosteen, kun Kustaa II Adolf saapui vieraaksi. Jo 1634 Hämeen linna kuitenkin menetti asemansa läänin hallintokeskuksena, ja sen jälkeen sillä oli lähinnä vain sotilashallinnollinen merkitys. Vuonna 1659 päälinna paloi, ja vaikka sitä korjattiin, siitä ei enää tehty asumiskelpoista (Gardberg 1993: 62). Suuren Pohjan sodan aikana venäläiset valtasivat linnan taistelutta. Sodan jälkeen, Ruotsin menetettyä Viipurin, Hämeen linna sai uuden merkityksen, kun sinne sijoitettiin Suomen armeijan päävarikko. Samalla päälinnasta tehtiin viljavarasto ja linnan kaakkoissivua vasten rakennettiin leipomo, ja samassa yhteydessä tornien välisiä siipiosia korotettiin, niin että etelä- ja itätornit joutuivat kokonaan katon alle. Vuosina venäläiset miehittivät jälleen linnan ilman taistelua. Sen jälkeen se sai rappeutua melkein 30 vuotta, kunnes 1770-luvulla aloitettiin korjaustyöt. Vuonna 1808 venäläiset miehittivät linnan viimeisen kerran, minkä jälkeen se joutui Venäjän sotilashallinnon alaisuuteen. Sittemmin linnaa käytettiin vankilana ja viljamakasiinina. Vuonna 1953 vangit siirrettiin pois päälinnasta ja antikvaariset tutkimukset aloitettiin. Päälinnan entistäminen kesti vuoteen 1979, esilinnassa työt jatkuivat vuoteen 1988 (Gardberg 1993: 62 63; Härö 2000: 53). Kaivauslöytöjä eri puolilta linnaa Hämeen linnasta on saatu talteen yhteensä 466 rahaa, joista ainakin 209 on keskiaikai- 9

10 sia. Ensimmäiset 15 rahaa saatiin Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kautta Valtion historialliseen museoon jo vuonna 1893, kun rahoja kerättiin vankilan perustuksia kaivettaessa (SMY 15/1893). Ensimmäiset varsinaiset kaivauslöydöt ovat kuitenkin vasta vuosilta , yhteensä 251 rahaa eri puolilta päälinnaa ja linnanpihaa (RK 77038). Toinen erä muodostuu 200 rahasta, jotka löytyivät vuosina , kun linnan muut alueet tutkittiin ja entisöitiin (RK 89089). Rahat eivät päätyneet suoraan Rahakammioon, vaan Pekka Sarvas on aikanaan kerännyt rahakokonaisuudet tutkittavaksi Hämeen linnasta, Hämeenlinnan kaupunginmuseosta ja maalöytövarastosta. Vanhin raha koko alueelta on Utrechtin piispan Bernoldin ( ) Deventerissä lyöty penninki (RK 89089: 102). Tämä linnanpihalta löytynyt raha liittyy kuitenkin toimintaan alueella ennen itse linnan rakentamista. Vanhimmat linnaan liittyvät rahat ovat Mauno Eerikinpojan penninkejä luvulta. Niitä on löytynyt yhdeksän kappaletta, joista viisi on linnanpihalta, yksi on löytynyt linnan ensimmäisen kerroksen asuinhuoneesta ja kaksi toisen kerroksen asuinhuoneesta. Jos tarkastelee päälinnan löytöjen tarkempia sijaintitietoja huomaa, että varsinaisia löytökeskittymiä linnassa ei ole. Ainoa kohta, joka selvästi eroaa muista, on toisen kerroksen ritarisali ja ritarisalin käytävä, joista on löytynyt yhteensä 17 rahaa 1300-luvun jälkipuoliskolta. Aihetta pohdiskeluun antavat uudet rakentamisajoitukset suhteutettuna tähän tietoon. Mikäli tiililinna on rakennettu vasta 1400-luvun jälkipuoliskolla, rahat voivat tuskin olla tavallisesti hukattuja. Huolimatta siitä, että Ruotsin keskiaikaiset rahat vuodesta 1363 alkaen eivät enää periaatteessa olleet määräaikaisia (Jonsson 2005: 16), on epätodennäköistä että rahat olisivat säilyneet kierrossa useiden sukupolvien ajan. Ajatus siitä, että kaikki varhaisemmat keskiaikaiset rahat olisivat päätyneet linnaan lattiatäytteen kautta, tuntuu myös haetulta. On huomionarvoista, että päälinnan restaurointitöiden yhteydessä talteen saaduista 31:stä 1300-luvun rahasta peräti 26 kappaletta on löytynyt linnan toisen kerroksen huonetiloista. Taulukko 1: Päälinnan restaurointitöiden yhteydessä löytyneet rahat linnan eri osista. 1. krs 2. krs Linnanpiha Rondelli Linnan toisesta kerroksesta on enemmän rahalöytöjä, jotka ulottuvat aina 1600-luvun puoliväliin. Vuoden 1659 palon jälkeen linna oli asumiskelvottomassa kunnossa, mikä selittää miksi toisen kerroksen löytöjen määrä siinä vaiheessa laskee. Rondelli rakennettiin 1500-luvulla, joten on luonnollista, että sen ensimmäiset rahat ovat vasta 1600-luvulta. Vuosien rahalöydöt keskittyvät etupäässä piha-alueelle. Noin 90 % rahoista on sieltä, loput eri puolilta esilinnaa. Esimerkiksi leipomorakennuksesta on löydetty yhteensä 10 rahaa, joista vanhin on Tallinnan artig n Itse leipomo rakennettiin 1700-luvulla, joten keskiaikaiset rahat ovat selkeästi peräisin vanhemmista kerroksista rakennuksen alta. Piha-alueen löytöjen tar- 10

11 kemmat sijaintitiedot eivät tuo kovin paljon uutta tietoa, sillä pihaa on muokattu ja tasoitettu niin monta kertaa, että maakerrokset ovat täysin sekoittuneet. Kuva 2. Turun kuusinainen, tyyppi 1. Kansallismuseossa säilytettävä raha on uniikki; Hämeen linnan näyttelyssä on siitä kopio. Kuva Rahakammio / Outi Järvinen. Mittakaava 1,5 : 1. Eerik Pommerilaisen abo ja muita keskiaikaisia rahoja Hämeen linnan keskiaikaiset rahat muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tunnistettavia keskiaikaisia rahoja on kaikkiaan 205, joista 133 on ruotsalaista alkuperää. Erikoisin on epäilemättä Eerik Pommerilaisen aikana Turussa lyöty kuuden penningin arvoinen raha, abo eli kuusinainen (kuva 2). Rahatyyppiä ei tunnettu entuudestaan. Pekka Sarvas julkaisi sen 1981 artikkelissa, jossa hän samalla pohti Turun keskiaikaisten rahojen yleistä problematiikkaa (Sarvas 1981: ). Kyseessä ei suinkaan ole ainoa Hämeen linnasta löytynyt Turussa lyöty raha. Linnasta on kaikkiaan yksitoista Eerik Pommerilaisen aboa ja kolme Turussa lyötyä A-brakteaattia. Lisäksi linnasta on yksi Kaarle Knuutinpojan Turun aurtua, joka toki on jo yleisempi rahatyyppi. Verrattuna Suomen muihin kertymälöytöihin Turun rahojen määrää Hämeen linnassa voidaan pitää suhteellisen suurena. Erikoisuutena voi myös mainita kaksi W-brakteaattia, jotka eroavat Gotlannissa löydyistä W-brakteaateista siten, että kirjainta ympäröi sädekehä. Ne ajoittuvat Maunu Eerikinpojan aikaan, tarkemmin noin vuosiin (Golabiewski 1995:12a), mutta niiden alkuperästä ei voida vielä olla täysin varmoja. W-brakteaatteja tunnetaan yhteensä kuusi kappaletta, joista peräti viisi on löydetty Suomesta. Tuukka Talvio on spekuloinut mahdollisuutta, että nämä brakteaatit olisi lyöty Viipurissa Maunu Eerikinpojan Novgorodin ristiretken yhteydessä (Talvio 2008: 9 10). Loput keskiaikaisista ruotsalaisista rahoista ovat tavallisempia tyyppejä. Yleisimmän ryhmän muodostavat 1400-luvun lopun kruunupääbrakteaatit (Malmer 1980: Kr H Y III e), joista suurin osa on löytynyt linnanpihalta. Jos katsoo vain päälinnan löytöjä, huomaa että sieltä talteen saadut rahat ovat keskimäärin vanhempia. Tavallisimpia rahoja ovat Maunu Eerikinpojan brakteaatit ajalta , erityisesti tyyppi, jossa on sädekehän sisällä kruunu (Lagerqvist 1970: XXVIII: 4), sekä kruunupää-, A- ja S-brakteaatit 1300-luvun lopulta. Liivinmaalaisia rahoja linnasta on yhteensä 39, vanhimmat niistä artigeja Tallinnasta 1300-luvun lopulta. Tallinnan rahoja on 24, Tarton 12, Riian kaksi ja Wendenin yksi. Liivinmaalaiset rahat kertovat paitsi kauppasuhteista etelään myös liivinmaalaisten rahojen yleisestä käyttämisestä Etelä-Suomessa mm. veronmaksussa läpi koko keskiajan. Saksalaisen ritarikunnan Preussissa lyödyt rahat lienevät tulleet linnaan samalta suunnalta. Yhteensä niitä on 5 kappaletta, kaksi killinkiä ja kolme kotkabrakteaattia. Gotlannin rahoja linnasta on 6, kaikki 1300-luvulta, jolloin Gotlanti vielä oli merkittävä kauppapaikka. Tanskassa lyötyjä rahoja on 22, suurin osa 1500-luvun alusta. Tanskalaiset rahat sopivat hyvin aikaan, jolloin Sören Norby ja tanskalaiset hetkellisesti valloittivat linnan, esimerkkinä voi mainita 6 Kristian II:n lyöttämää klippinkiä. Venäläisiä keskiajan rahoja ei ole löytynyt kuin yksi ainoa kappale; Novgorodin denga ajalta

12 Uuden ajan massatavaraa Uudemman ajan rahat eivät tarjoa yllätyksiä. Rahat ovat tyypillisiä kertymälöydöille, pikkurahoja joita on helposti hukattu (poikkeuksena on yksi ½ taalerin plootu vuodelta 1724) luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä rahojen määrä laskee, mutta vielä siihen aikaan esiintyy rahoja sekä Ruotsista, Tallinnasta että Tanskasta. Kuten jo mainittiin, tanskalaiset rahat liittyvät linnan valloitukseen luvun puolivälistä on muutamia rahoja sekä Kustaa Vaasan että Eerik XIV:n ajalta, mutta rahojen määrä lähtee uuteen nousuun vasta Juhana III:n inflaatiorahojen myötä. Seuraavan isomman ryhmän muodostavat Kristiinan ¼-äyriset (29 kpl), joita seuraa 1600-luvun tavallisin raha, Kaarle XI:n 1/6 äyriä hr (38 kpl) luvun massa-aineisto ei sen sijaan enää näy materiaalissa. Päälinna oli muuttunut viljavarastoksi, joten on luonnollista, ettei sieltä enää löydy kuin yksittäisiä rahoja. Pihalta olisi sen sijaan voinut olettaa löytyvän enemmän merkkejä myös tämän aikakauden rahankäytöstä luvulla venäläiset rahat ilmestyvät löytöihin, mutta suuria määriä niitä ei ole linnasta tavattu. Oheisessa kaaviossa rahojen ajallinen jakauma on visualisoitu viivalla. Vaikka rahojen ajallinen määrittely tulee tällä tavalla vain pelkistetysti esille, kaavio tarjoaa hyvän yleiskuvan linnan rahalöydöistä. Kaaviossa on eritelty päälinnasta löytyneet rahat (RK 77038) ja esilinnan ja piha-alueiden rahalöydöt (RK 89089). Vaikka Hämeen linnasta löytyneet rahat ovat pikkurahoja, se ei suinkaan tarkoita, etteikö linnassa olisi liikkunut suuriakin rahamääriä. Keskiajalta vuoteen 1634 linna oli tärkeä maallisen hallinnon ja verotuksen keskuspaikka. Pekka Sarvaan julkaisema tilitys vuodelta 1521 kuvastaa tätä hyvin. Se koskee Jöns Matinpojan Hämeen linnasta Tukholmaan viemiä rahoja, joiden yhteisarvoksi mainitaan markkaa Tukholman rahaa. Leimaamatonta hopeaa oli Kaavio 1: Hämeen linnasta löydettyjen rahojen ajallinen jakauma. 12

13 lisäksi 69 Kölnin painomarkkaa eli noin 16 kg (Sarvas 2000: 68). Varmaan linnassa on myöhemminkin, sen toimiessa paikallisen sotilashallinnon keskuksena, käsitelty huomattavia rahamääriä sotaväen kustannuksia varten. Mitä linnan rahat kertovat? Vaikka maahan päätyneet rahat ovat vain mitättömiä rippeitä Hämeen linnassa käsitellyistä summista, ne muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden. Keskiajan rahat kertovat elinvoimaisesta linnasta, jolla oli paljon kontakteja ulospäin luvun rahojen iso määrä kielii vilkkaasta ajasta, jolloin linnaa rakennettiin. Nousu 1400-luvun lopun löytöjen määrässä kuvastaa puolestaan aikaa jolloin linna oli Tott-suvun hallussa ja siellä elettiin oikeaa hovielämää. Suuri määrä rahoja tältä ajalta voisi myös sopia yhteen Knut Draken uusien ajoitusten kanssa, joiden mukaan tiililinnaa olisi rakennettu juuri näihin aikoihin. Rahalöydöt eivät kuitenkaan muuten tue näitä ajoituksia. Suurin osa 1300-luvun rahoista on nimenomaan linnan ns. juhlakerroksesta, joka uuden tulkinnan mukaan olisi rakennettu vasta 1400-luvulla. On myös otettava huomioon, että päälinnasta on saatu talteen suhteellisen vähän 1400-luvun jälkipuolen rahoja. Löytöjen määrän lasku 1500-luvun alussa ei ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö, jos Hämeen linnan löytöaineistoa vertaa muihin saman ajan kertymälöytöihin. Voi kuitenkin myös ajatella, että linnan luonteen muuttuminen näihin aikoihin olisi vaikuttanut asiaan. Hovielämä loppui ja linnasta tuli virkamiesten tukikohta. Löytöjen määrän suuri kasvu 1500-luvun lopussa liittyy Juhana III:n vähäarvoisiin inflaatiorahoihin. Kuten jo mainittiin, rahalöydöt koostuvat tämän jälkeen yleisistä pikkurahoista. Ne kertovat linnan jatkuvasta käytöstä, joka pikkuhiljaa vähenee 1700-luvun aikana. Numismaattisessa mielessä Hämeen linnan raha-aineisto on ensiarvoisen tärkeä. Siihen kuuluu Suomen harvinaisimmaksi rahaksi sanottu Turun ensimmäinen kuusinainen, joukko muita harvinaisia keskiajan rahoja sekä myöhempien aikojen massaaineisto, joka kuvastaa arkista rahankäyttöä yleisellä tasolla. Lyhenteet RK: Rahakammio SMY: Suomen Muinaismuistoyhdistys Lähteet FMU: Finlands medeltidsurkunder: Kirjallisuus Drake, Knut 2001: Die Bauherren der Burg Hämeenlinna im Mittelalter. Castella Maris Baltici 3 4, Archaeologia Medii Aevi Finlandiae V: Gardberg, Carl Jacob 1993: Suomen keskiaikaiset linnat, Keuruu. Golabiewski Lannby, Monica 1995: Makt, mark och penningar, Myntningen i Sverige , Stockholm, Härö, Elias 2000: Päälinna. Hämeen linna, The castle of Häme, Sulkava. Jonsson, Kenneth 2005: Hur länge cirkulerade mynten under olika tidsperioder? Myntstudier 2005:4, Lagerqvist, Lars 1970: Svenska mynt under vikingatid och medeltid samt gotländska mynt, Stockholm. Loven, Christian 2000: Hämeen linnan merkitys keskiajalla. Hämeen linna, The castle of Häme, Sulkava. Luppi, Päivi 2000: Hämeen linnan esilinna. Hämeen linna, The castle of Häme, Sulkava. Malmer, Brita 1980: Den senmedeltida penningen i Sverige, Stockholm. Sarvas, Pekka 1981: Ein neuer zweiseitiger Münztyp des Königs Erich von Pommern in Turku (Åbo), Nordisk Numismatisk Årsskrift. Sarvas, Pekka 2000: Eräs tilitys Hämeen linnasta, Numismaattinen Aikakauslehti 2000:3, Talvio, Tuukka 2008: Olof Myntare och frågan om myntningen i Viborg under medeltiden. Myntstudier 2008:1, Vilkuna, Anna-Maria 2001: Hämeen linnan opaskirja, Museovirasto, Helsinki. 13

14 Vuoden 1907 setelinsuunnittelukilpailu Antti Heinonen Tuukka Talvio on Suomen rahat -kirjassaan kuvannut pääpiirteittäin Suomen Pankin vuonna 1907 julistaman setelinsuunnittelukilpailun lähtökohtia ja tulosta. 1 Avoin kilpailu järjestettiin taiteellisessa suhteessa täysin tyydyttävän ulkoasun saamiseksi 1000 markan setelille. Kilpailu ei kuitenkaan johtanut tavoitteeseensa, vaan tunnetusti seteleiden suunnittelu annettiin erinäisten vaiheiden jälkeen Eliel Saarisen tehtäväksi. Suomen setelit olivatkin sitten muutamin poikkeuksin Saarisen suunnittelemia lähes puolivuosisataa aina vuoden 1955 mallin käyttöönottoon asti. Näissä olosuhteissa vuoden 1907 suunnittelukilpailuun jätetyt ehdotukset jäivät vähäisen julkisen huomion kohteeksi. Ne olivat aikanaan näytteillä Ateneumissa kahden päivän ajan helmikuussa 1908, minkä lisäksi Suomen Pankin rahanäyttelyssä on esillä muutama lunastettu ehdotus. Vaikka ehdotukset jäivät vain toteutumattomiksi luonnoksiksi, niitä on mielenkiintoista tarkastella, koska ne kuvastavat usean tuon ajan nuoren taiteilijan näkemyksiä Suomen seteleiden symboliikasta. Setelihän on eräänlainen kansakunnan käyntikortti. Tarkastelen seuraavassa palkintokilpailun ohjelmaa ja ehdotusten käsittelyä palkintolautakunnassa sekä lopuksi palkittuja ja lunastettuja ehdotuksia. Avoimen palkintokilpailun ohjelma Talvion mukaan kirjallisuudesta ei löydy mainintoja vastaavien kilpailujen järjestämisestä muualla aikaisemmin. Jotkut keskuspankit olivat kuitenkin kääntyneet yleisön puoleen erilaisissa seteleiden suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä. Englannin pankki pyysi jo vuonna 1797 yleisöltä ehdotuksia, miten seteleistä voitaisiin tehdä vaikeammin väärennettäviä, ja seuraavan kahdenkymmenenviiden vuoden aikana pankki sai lähes neljäsataa ehdotusta. 2 Todennäköisesti vuoden 1907 kilpailun esimerkkinä oli runsas kolme vuosikymmentä aikaisemmin 1876 järjestetty Suomen Pankin rakennuksen arkkitehtikilpailu. Setelinsuunnittelukilpailusta poiketen se oli kansainvälinen ja laatuaan ensimmäinen Suomessa järjestetty arkkitehtikilpailu. Arkkitehtikilpailuilla oli jo vakiintuneet muodot 1900-luvun alussa, ja ehkä niistä saatuja kokemuksia käytettiin hyväksi nyt setelinsuunnittelukilpailun järjestämisessä. Palkintokilpailu oli osoitettu Suomen taitelijoille, joita kehotettiin vapaasti kilpailemaan uusien Suomen seteleiden piirustusehdotuksen laatimisesta. Tehtävänä oli esittää 1000 markan setelin molemmat sivut. Tuohon aikaan arvoltaan suurin seteli oli 500 markkaa, joten kyseessä oli uuden seteliarvon suunnittelu. Setelin mitoiksi asetettiin 192 mm x 110 mm eli sen oli tarkoitus olla lähes samansuuruinen kuin 500 markan seteli, jonka mitat olivat 195 mm x 112 mm. Setelin etusivulla tuli olla pankin nimi, Suomen vaakuna, Venäjän valtakunnanvaakuna Suomen vaakuna rintakilvessään sekä setelin arvo numeroin ja kirjaimin. 3 Niiden ohella etusivulla tuli olla setelin sarjanumero kahdesti sekä oikealla että vasemmalla puolella, liikkeeseenlaskuvuosi ja tila kahdelle allekirjoitukselle. Myös setelin takasivulla tuli esittää pankin nimi ja setelin arvo sekä ote 14

15 laista Suomen Suuriruhtinaanmaan rahasta. Mainittujen yksityiskohtien lisäksi setelin vesileima piti tuoda esiin piirustuksessa. Setelin taiteellinen sommittelu jätettiin kunkin kilpailijan tehtäväksi ja ehdotuksen tuli sisältää myös setelin pohjapainatus, joko itse piirustuksessa tai erikseen. Setelin tekstin oli oltava molemmilla kotimaisilla kielillä ja tarpeellisin osin myös venäjäksi. Setelin väritystä ei määritelty, mutta ehdotuksen värityksen tuli olla setelille ajatellun värityksen mukainen. Kilpailijoille kerrottiin myös pankin aikomuksesta uusia muut setelit. Niiden mitoiksi oli suunniteltu 128 mm x 110 mm ja 64 mm x 110 mm. Sen takia 1000 markan seteliehdotuksen dekoratiivisia aiheita oli voitava käyttää myös muissa seteliarvoissa. Kuvatunlainen sarja ei kuitenkaan toteutunut vuoden 1909 tyypissä. Sen sijaan kolmelle setelikoolle rakentuva sarja, jossa suurin koko oli kolme kertaa ja keskimmäinen kaksi kertaa pienin setelikoko, otettiin käyttöön vuoden 1922 tyypin seteleissä. Kilpailuehdotukset piti jättää motolla ja suljetulla nimilapulla varustettuina Suomen Pankin johtokunnalle helmikuun 1. päivään 1908 mennessä. Kilpailussa ilmoitettiin palkittavan kaksi ohjelman määräykset täyttävää ehdotusta ensimmäisellä ja toisella palkinnolla arvoltaan ja markkaa. Ensin mainitun summan ostoarvo on nykyrahassa noin euroa, mikä varmaan tuohon aikaan oli monelle taiteilijalle riittävä kannustin osallistua kilpailuun. Lisäksi palkintolautakunta saattoi ostaa palkitsemattomia ehdotuksia 250 markan hintaan. Normaalin käytännön mukaan ehdotukset tulisivat jäämään pankin omaisuudeksi, joita se saattaisi käyttää sellaisenaan tai muutettuina. Pankki ei kilpailuohjelman mukaan kuitenkaan sitoutunut käyttämään mitään kilpailevista ehdotuksista setelin valmistamisen perustana. Palkintolautakunnan arvio Palkintolautakuntaan kuului viisi asiantuntijaa, joista kaksi oli pankin edustajia. Pankkia ilmeisesti edustivat lautakunnan puheenjohtajaksi valittu professori E. G. Palmén, joka oli silloinen pankkivaltuusmiesten puheenjohtaja ja ylikamreeri A. Broberg, joka laati palkintolautakunnan kokouspöytäkirjat. Muut asiantuntijat olivat professori Gustaf Nyström, arkkitehti Armas Lindgren sekä valtioneuvos Mauritz Hallberg, joka oli aikaisemmin toiminut pankkivaltuusmiesten puheenjohtajana. Myöhemmin Hallberg oli yksi SNY:n perustajajäseniä ja ensimmäinen puheenjohtaja. Lautakunnan ensimmäisessä kokouksessa helmikuussa 1908 todettiin määräajan kuluessa kilpailuun jätetyn kaikkiaan 39 ehdotusta. Setelipainon johtaja Tilgmann oli jättänyt oman ehdotuksensa kilpailun ulkopuolella, ja tunnettu lontoolainen setelipaino Waterlow & Sons (W&S) oli jättänyt asiamiehensä välityksellä luonnospiirustuksen sekä näytekokoelman setelityyppejä. Lautakunta ymmärsi, ettei W&S:n tarkoitus ollut kilpailuun osallistuminen eikä sillä olisi siihen oikeutta ollutkaan. Asiamiehen jättämä näytekokoelma ja piirustus katsottiin kuitenkin voitavan vastaanottaa, koska ne olivat mielenkiintoisia etevän teknisen tekotapansa vuoksi. 4 Lautakunta avasi ehdotukset sisältävät kirjekuoret siten, että ehdotusten anonymiteetti säilyi koko niiden arvioinnin ajan, ja sen takia ne kaksi ehdotusta, joiden tekijät eivät olleet käyttäneet nimimerkkiä, hylättiin välittömästi. Lisäksi kahdesta muusta ehdotuksesta puuttui vaakuna, minkä takia myös ne hylättiin. Palkintolautakunta jatkoi seuraavassa kokouksessaan ehdotusten arviointia tarkastelemalla niiden keskinäisiä taiteellisia ansioita ja käytettyjen aiheiden soveltuvuutta seteliaiheiksi. Yksityiskohtien ammattimaisella 15

16 tekotavalla ei tässä vaiheessa katsottu olevan ratkaisevaa merkitystä vaan taiteellisella näkemyksellä ja aiheen käytettävyydellä. Seuraavaksi lautakunta päättikin erottaa joukosta ne ehdotukset, jotka sommittelun ja käsittelyn puolesta erottuivat muita luonnoksia huonompina. Näin karsittiin 13 ehdotusta ja toisella arviointikierroksella samalta pohjalta vielä 14 ehdotusta. Siten alkuperäisestä 39 ehdotuksesta oli jäljellä enää kuusi. Lopullinen arviointi jätettiin lautakunnan kolmanteen kokoukseen, joka järjestettiin 14. helmikuuta 1908, kymmenen päivää ensimmäisen kokouksen jälkeen. Palkintolautakunta oli kolmannessa kokouksessaan täysin yksimielinen siitä, etteivät kilpailun tulokset vastanneet sille asetettuja toiveita. Koska kuitenkin kilpailuohjelman mukaan lautakunnan tuli jakaa palkinnot kahdelle parhaaksi katsomalleen ehdotukselle, oli lautakunnan tehtävä valinta jäljelle jääneestä kuudesta ehdotuksesta. Lautakunta käytti tässä yhteydessä pistelaskutapaa, jossa jokainen jäsen antoi parhaaksi katsomalleen ehdotukselle kuusi pistettä, heikoimmaksi katsomalleen yhden pisteen ja muille sille väliltä. Äänestyksen perusteella nimimerkki X sai 29 pistettä. Koska maksimipistemäärä oli 30 pistettä, katsoi neljä jäsentä ehdotuksen parhaaksi ja yksi toiseksi parhaaksi eli parhaan ehdotuksen valinta oli lähes yksimielinen. Kuorien avaamisen jälkeen ilmeni, että tämän jugendtyylisen ehdotuksen (kuva 1), jonka etusivun keskeisenä aiheena on karhuemo poikasensa kanssa, oli luonnostellut Edvard Elenius. Setelinsuunnittelukilpailun ohella vuonna 1881 syntynyt Elenius voitti samana vuonna myös Kotitaide-nimisen julkaisun julistaman Yksinkertaisen kattolampun Kuva 1. Kilpailulautakunta palkitsi ensimmäisellä palkinnolla Edvard Eleniuksen jugendtyylisen ehdotuksen, jonka etusivulla on karhuemo poikasensa kanssa. 16

17 Kuva 2. Axel Ekroosin toisena palkitun ehdotuksen etusivun vasemmalla puolella on järvimaisema ja oikealla maamies peltoa kyntämässä. suunnittelukilpailun. 5 Eleniuksen useita koristesommitteluun ja -tyyleihin sekä sisustukseen liittyviä kirjasia julkaistiin ja 20-luvuilla muun muassa Kansanvalistusseuran kirjasarjassa. Vuonna 1907 hän oli voittanut Taideteollisuuskeskuskoulun 6 oppilaana koulussa järjestetyn kilpailun Elannon liikemerkistä. Toisen sijan palkintolautakunnan äänestyksessä sai nimimerkki Kovan pisteellä. Ehdotuksen tekijäksi ilmeni Axel Ekroos. Hänen ehdotuksensa etusivulla (kuva 2) on vasemmalla puolella järvimaisema ja oikealla puolella maamies peltoa kyntämässä. Karhu esiintyy myös hänen ehdotuksessaan setelin jokaisessa kulmassa. Axel Ekroosin henkilökuvaa täydentävää tietoa en ole valitettavasti löytänyt. Palkintolautakunnan enemmistö oli sitä mieltä, että muut neljä ehdotusta, jotka saivat pisteitä 7 ja 18 välillä, oli kukin lunastettava kilpailuohjelman mukaisella 250 markan summalla. Näin myös näiden ehdotusten nimimerkkien takana olevat henkilöt paljastuivat (tekijän nimi suluissa): Fluctus (Väinö Blomstedt), R.R. (Oskar Elenius), Mille (Erik Ehrström) ja Judas (A.W. Rancken). Väinö Blomstedtin ehdotuksen (kuva 3) etusivun keskeisinä teemoina olivat Suomen kartta ja molemmilla sivuilla maanviljelykseen liittyvät kuva-aiheet. Hänen ehdotuksensa takasivu oli voimakkaan poliittinen Suomi-neitoineen ja lakitauluineen (kuva 4) muistuttaen tuolloin käytössä ollutta vuoden 1898 tyypin 500 markan seteliä. Vaikka Blomstedtin ehdotus ei saanut palkintolautakunnan kannatusta, sai hän myöhemmin suunniteltavakseen vuoden 1916 pikkusetelit, joista 25 ja 50 pennin setelit laskettiin liikkeeseen vasta vuonna

18 Kuva 3. Väinö Blomstedtin lunastetun ehdotuksen etusivun keskeisinä teemoina ovat Suomen kartta ja sivuilla maanviljelykseen liittyvät kuva-aiheet. Kuva 4. Blomstedtin ehdotuksen takasivu on voimakkaan poliittinen Suomi-neitoineen ja lakikilpineen. 18

19 Blomstedt toimi kilpailun aikaan opettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja Taideteollisuuskeskuskoulussa. Myös Erik Ehrström oli toiminut opettajana Taideteollisuuskeskuskoulussa, ja paitsi opettajat myös oppilaat, Edvard Eleniuksen ohella Oskar Elenius, osallistuivat kilpailuun. Monet nuoret taiteilijat saivat kokeilla siipiään setelinsuunnittelussa, sillä palkituista Edvard ja hänen nuorempi veljensä Oskar Elenius sekä Erik Ehrsröm ja A.W. Rancken olivat kaikki syntyneet 1880-luvulla eli olivat kilpailun aikaan alle 30-vuotiaita. Blomstedt oli heitä noin kymmenen vuotta vanhempi. Oskar Eleniuksen ehdotuksella oli tyylillisiä yhtymäkohtia veljensä Edvardin ehdotukseen (kuva 5). Siinä eläinkuntaa edusti mehiläinen, joten ehdotus oli mahdollisesti saanut vaikutteita Edvardin suunnittelemasta Elannon liikemerkistä. Veljekset osallistuivat aktiivisesti tuon ajan suunnittelukilpailuihin: Oskar Eleniuksen ehdotus palkittiin kolman- nella sijalla Kotitaide-lehden kattolamppukilpailussa, jonka Edvard voitti, ja pari vuotta aikaisemmin molemmat palkittiin Nuutajärven tehtaan järjestämässä suuressa lasin suunnittelukilpailussa. 7 Erik Ehrströmin ehdotuksessa (kuva 6) esiintyi puolestaan hirvi talvimaisemassa ja jugendille tyypillisiä koriste-elementtejä. Erik Ehrström kunnostautui erityisesti taidetakojana ja koristetaiteilijana ja hänen myöhemmistä töistään voi mainita Kansallismuseon kupariovet ja pääportaikon lasimaalaukset. A.W. Ranckenin ehdotuksen etusivun aiheena oli vastikään valmistunut Kansallismuseo (kuva 7). Rancken toimi setelinsuunnittelukilpailun aikaan Arabian tehtaan taiteellisena neuvonantajana sekä myöhemmin pitkään Helsingin kaupunginmuseon hoitajana ja Muinaistieteellisen toimikunnan arkkitehtina. Kuva 5. Oskar Eleniuksen lunastetun ehdotuksen eläinaiheena on mehiläinen. 19

20 Kuva 6. Erik Ehrströmin lunastetun ehdotuksen etusivulla on hirvi talvimaisemassa ja jugendille tyypillisiä koriste-elementtejä. Kuva 7. Tulevan museomiehen A. W. Ranckenin lunastetun ehdotuksen etusivun aiheena on Kansallismuseo. Lopuksi Palkintolautakunnan pöytäkirjan liitteenä olevan käsin kirjoitetun luettelon mukaan pääosa muista kuin palkituista tai lunastetuista ehdotuksista palautettiin jo helmi maaliskuussa 1908 niiden tekijöille, joten niiden aiheita ja symboliikkaa ei ole enää mahdollista selvittää. Mitä palkintolautakunta sitten jäi kaipaamaan tehdyissä ehdotuksissa, koska se oli sitä mieltä, etteivät kilpailuun kohdistuneet toiveet toteutuneet? Vastaus ei ilmene kilpailua koskevista pöytäkirjoista, mutta voi ajatella, että useimmat ehdotukset olivat melko hillittyjä senaikaisiin voimakkaan poliittisiin seteleihin verrattuna. Palkituista ja lunastetuista ehdotuksista oli selkeä poliittinen viesti vain Väinö Blomstedtin ehdotuksella lakiryhmineen, joiden hahmot katsottiin perustuslaillisia oikeuksiaan puolustavan Suomen symboleiksi. 8 Ehkä juuri silloin käytössä olleiden seteleiden poliittisten aiheiden takia monissa ehdotuksissa Suomea haluttiin kuvata muilla keinoilla ottamalla aiheita eläinkunnasta ja maataloudesta. Kun kyseessä oli kuitenkin arvoltaan suurimman setelin suunnittelu, voi ymmärtää palkinto- 20

21 lautakunnan pettyneen reaktion kilpailun antiin. Tulkintaa etteivät kilpailuun jätetyt ehdotukset lautakunnan mielestä sisältäneet Suomelle ominaisia elementtejä, vahvistavat lautakunnan ensikommentit Eliel Saarisen luonnoksista. 9 Lähdeviitteet 1 Talvio, Tuukka Suomen Rahat, 3. laajennettu painos, Helsinki, s Byatt, Derrick, Promises to pay, The first three hundred years of Bank of England notes. London, s Saarisen saama ohjeistus vuoden 1909 tyypin seteleitä varten poikkesi kilpailuohjelmasta, sillä vain Venäjän valtakunnanvaakuna oli setelin etusivulla, kun taas Suomen vaakuna oli takasivulla. 4 Ks. kuvia W&S:n luonnospiirroksesta, Setelipainoista maailmalla, Numismaattinen aikakauslehti 4/2011, kansikuva ja sivu Kotitaide 1908 nro 5 & 6, s Taideteollisuuskeskuskoulu on nykyinen Aalto yliopiston Taideteollinen korkeakoulu. 7 Ks. Suomen taide 4, 1989, s Ks. Kuusterä, Antti Tarkka, Juha, Suomen Pankki 200 vuotta. Keisarin kassasta keskuspankiksi. Osa 1, 2011, s Ks. Talvio, s. 73. Numismaattinen Aikakauslehti 2012 Sisällysluettelo Register ARTIKKELIT Ehrnsten, Frida Rahakammioon uusi työtekijä. 1, 16. Rahat kirkon lattian alta. 2, Pietari Suuren partaveromerkit (yhdessä T. Talvion kanssa). 4, Heinonen, Antti Seteleiden liikkeeseenlaskijoista. 1, markan seteli 1941 Litt. E. 2, markan seteli 1922 Litt.D: vuonna 1932 painettu varaseteli. 2, Seteleiden ulkoasun suunnittelun haasteista ja karikoista. 3, Päällepainamien käyttö seteleissä. 4, Järvinen, Outi ICOMONin vuosikokous Nikosiassa. 1, Linkosalmi, Aimo Tallinnan Ajaloomuuseum. 1, 3. Allan Ylinen , Matikkala, Antti Serafiimiristi rinnassa. 2, 58. Säilä, Pekka Örnhjelm-mitali Hannu Sarkkiselle. 1, 4. Harvinaisuuksia Saksasta: juhlaraha rahapajasta suoraan sulatukseen. 3, 14. Merkittävä korkeimman oikeuden ratkaisu rahahuutokaupan myyjän vastuusta. 3, Yhdistyksen uusi ansiomitali. 4, 120. Kertomus Suomen Numismaattisen yhdistyksen toiminnasta vuonna , Talvio, Tuukka Mitä rahalla sai? [Esittely kirjasta: L. O. Lagerqvist, Vad kostade det?]. 1, Numismaattinen konferenssi Vilnassa. 3, 95. Vuosi 1812 Kansallisarkistossa. 4, 119. Pietari Suuren partaveromerkit (yhdessä F. Ehrnstenin kanssa). 4, Vuori, Antti Kellarimestari Carl J. Zetterströmin poletit ruotsalaisia vai suomalaisia? 2, Helsingin Omnibus Osakeyhtiön poleteista. 3, UUTISET JA TIEDONANNOT Suomen Numismaattisen Yhdistyksen syyskokouksen [2011] päätöksiä. 1, 3. Tiedeskus Heureka [näyttely rahanlyönnistä]. 1, 3; 2, 39. Kunniamerkkikerho [Timo Mäenpää puheenjohtajaksi]. 1, 4. Setelikerho [toiminta alkaa uudelleen]. 2, 39. Kutsu Suomen Numismaattisen Yhdistyksen kevätkokoukseen. 2, 39. Kutsu Suomen Numismaattisen Yhdistyksen syyskokoukseen. 3, 79. Tervetuloa yhdistyksen retkelle Turkuun! 3, 79. Esitelmiä Göteborgissa. 3, 87. Vuosi 1812 Kansallisarkistossa. 4, 119. Kertomus Suomen Numismaattisen Yhdistyksen toiminnasta vuonna , HENKILÖUUTISIA Tom C. Bergroth. 2, 58. Frida Ehrnsten. 1, 16. Timo Mäenpää. 1, 4. Hannu Sarkkinen. 1, 4. Allan Ylinen. 3,

22 THE FINNISH NUMISMATIC JOURNAL In this issue: Antell Square: a small square in Helsinki, situated between the Parliament and the National Museum, has been named after H. F. Antell ( ), a well-known numismatist and donor (see p. 7 and the cover). The coin finds of the Häme (Tavastehus) castle are presented by Frida Ehrnsten. In all, 466 coins have been found in the course of the restoration work, nearly half of them medieval. The earliest coins date from the s. In 1907, the Bank of Finland announced a competition in order to obtain designs for a new 1000 markkaa note. Nearly 40 designs were submitted but none was considered good enough by the jury. An account of the competition is given by Antti Heinonen. Seuraava numero Numero 2/2013 ilmestyy huhtikuussa. Siihen tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Tuukka Talviolle viimeistään 4. maaliskuuta, mieluiten sähköpostilla (tuukka.talvio@pp.inet.fi). Kirjoittajia pyydetään samalla ilmoittamaan, saako kirjoituksen myöhemmin julkaista sähköisessä muodossa yhdistyksen internetsivuilla. 22