YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 99/2009/2 Dnro LSY-2008-Y-295 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 99/2009/2 Dnro LSY-2008-Y-295 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Turun sataman kunnossapitoruoppaus ja ruoppausmassojen läjitys sekä hakemus töiden aloittamisesta ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista, Turku Turun Satama HAKEMUS Turun satama on Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneella hakemuksella, jota on täydennetty , pyytänyt lupaa suorittaa kunnossapitoruoppausta ja ruoppausmassojen läjitystoimintaa hankesuunnitelman kuvaamalla tavalla. Ruoppaukseen ja siihen liittyvään ruoppausmassojen läjitykseen haetaan lupaa kymmeneksi vuodeksi. Hakemussuunnitelmassa läjityspaikaksi on esitetty läjityskelpoisille sedimenteille Rajakarin meriläjitysaluetta. Pilaantuneet ja mereen läjityskelvottomat sedimentit sijoitetaan eristysaltaisiin, joihin haetaan erikseen lupaa. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antanut luvan (nro 49/2008/4) Aurajoen alajuoksun ruoppaamiseen ja töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Vaasan hallintooikeus on päätöksellään nro 08/0408/1 muuttanut edellä mainitun päätöksen tarkkailutulosten toimittamista koskevaa määräystä. Päätöksen mukainen ruoppausalue on osa nyt vireillä olevan asian ruoppausaluetta. Päätöksessä on määrätty, että ruoppausmassoja ei saa läjittää vesialueelle. Ne on sijoitettava paikkaan, jolla on asianmukainen lupa kyseisten massojen sijoittamiseen. Länsi-Suomen vesioikeus on antanut (nro 17/1998/4) luvan Turun kaupungille väylien ja satama-altaiden ruoppaamiseen ja ruoppausmassojen läjittämiseen merialueelle Pohjois-Airiston Rajakarin loiston luoteis-pohjoispuolelle. Päätöksen mukaan ruoppaus- ja läjitystyöt oli aloitettava 4 vuoden kuluessa ja ne oli saatettava loppuun 10 vuoden kuluessa siitä lukien, kun päätös oli saanut lainvoiman. Vesiylioikeus muutti antamallaan päätöksellä nro 43/1999 osittain vesioikeuden päätöstä kalatalousmaksun osalta.

2 SUUNNITELMA 2 Yleiskuvaus hankkeesta Hakijan tarkoituksena on suorittaa kunnossapitoruoppauksia sataman hallinnollisella vesialueella, johon kuuluvat Aurajoen alajuoksu, Turun sataman satama-altaat, sataman pääväylä, Pansion ja Pernon väylät ja Pohjoissalmen veneilyreitti. Lupaa kunnossapitoruoppaukselle haetaan kymmeneksi vuodeksi. Kunnossapitoruoppauksia tehdään olemassa olevien satamaalueiden ja väylien kulkusyvyyksien ylläpitämiseksi. Ruoppauksella väylät palautetaan suunniteltuun liikennöintisyvyyteen ja laiturien edustat ennallistetaan alkuperäiseen vesisyvyyteen. Satama-alueen ja väylien mataloitumista aiheuttavat mm. Aurajoen mukanaan tuoma liete, alusten potkurivirrat ja eroosio. Turun Satamalle ruoppausten jatkuva tekeminen on tärkeää. Pääosa satamatoiminnoista sijaitsee Aurajoen suulla, jolloin joen mukanaan tuoma liete aiheuttaa jatkuvan kunnossapitoruoppausten tarpeen. Lisäksi alusten potkurivirrat ja eroosio edellyttävät toistuvia kunnossapitoruoppauksia väylä- ja satama-allasalueilla. Kunnossapitoruoppauksilla varmistetaan, että väylät ja satama-altaat täyttävät eri päätösten vahvistamat kulkusyvyydet ja samalla varmistetaan alusten turvallinen ja tehokas liikennöinti. Lisäksi ruoppaustoimenpiteillä voidaan minimoida alusliikenteestä ympäristölle aiheutuvat vahinkoriskit. Ruopattavien massojen määrän arvioidaan olevan normaalisti noin m 3 itd vuodessa ja 10 vuodessa yhteensä enintään m 3 itd. Ruoppaus suoritetaan ruoppausaluksella avovesiaikana. Ruoppausmassojen irrottamiseen käytetään tarvittaessa suljettavaa ja tiivistä kauhaa (kahmari- tai visiirikauhaa). Ruoppausmassojen läjitykseen haetaan lupaa myös kymmeneksi vuodeksi. Hakemuskirjelmän mukaan Turun Satama tulee kuitenkin käynnistämään uuden hankkeen ruoppausmassojen läjitysalueen löytämiseksi niin, että tällainen alue olisi osoitettavissa viimeistään viiden vuoden kuluttua. Lupaa meriläjitykselle haetaan ruopattaville puhtaille ja mahdollisesti pilaantuneille sedimenteille. Puhtaat ruoppausmassat, eli ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen ( ) haitallisten aineiden pitoisuuksien tason 1 alittavat massat, tullaan sijoittamaan Rajakarin meriläjitysalueelle. Mahdollisesti pilaantuneiden sedimenttien läjityskelpoisuus mereen arvioidaan tapauskohtaisesti.

3 Alueen yleiskuvaus, kaavoitus ja maanomistus Hankealue Vesialue 3 Kunnostusruopattavat alueet, satama-altaat, sataman pääväylä, Pansion ja Pernon väylät ja Pohjoissalmen veneilyreitti sekä Aurajoen alajuoksu sijaitsevat vesialueella, joka on osa Saaristomeren sisäsaaristoa. Satama-alue sijaitsee Turun kaupungin edustalla kaupungin läpi virtaavan Aurajoen suulla. Kaupungin keskustaan satamasta on matkaa noin kolme kilometriä. Pohjoissalmessa sijaitsevaan Pansion satamaan ja öljysatamaan johtaa 9,0 metrin kulkusyvyinen Pansion väylä. Väylä erkanee Ruissalon länsipuolella Naantalin satamaan johtavasta 13,0 metrin kulkusyvyisestä väylästä. Pansion satamasta itään väylä jatkuu 1,5 metrin syvyisenä veneilyreittinä yhtyen Linnanaukolla Pukinsalmen 10,0 metrin syvyiseen päälaivaväylään. Pääväylä on etenkin sataman puoleisesta päässä tehty täysin kaivamalla, joten se liettyy helposti. Pansion väylä on puolestaan pääosin luonnonväylä, jossa liettymä on vähäistä. Vesisyvyydet ruopattavilla väylillä vaihtelevat 3 11 m. Taulukko 1 Ruopattavien väylien kulkusyvyydet Pääväylä Pansion väylä Pernon väylä Pohjoissalmen veneilyreitti 10,0 m 9,0 m 9,0 m 3,2 m Taulukko 2 Laiturisyvyydet Linnanaukko Länsisatama Pansion satama Aurajoki 7,5-10 m 8,5 11 m 10 m 3-9 m Virtausmalleilla (viimeksi tehty v. 1998) on selvitetty Turun edustan merialueen virtausdynamiikan pääpiirteitä. Mallinnuksen avulla on selvitetty Rajakarin soveltuvuutta ruoppausmassojen läjittämiseen. Mallinnuksen perusteella alueelle läjitettävistä massoista irtoavan kiintoaineen leviäminen rajoittuu upotuspaikan läheisyyteen, eikä kulkeutumista Etelä-Airistolle ole ollut ennustettavissa. Veden laatu Turun edustan merialueella Turun edustan merialue on osa Saaristomerta. Saaristomeri on rehevintä Turun edustalla ja suurten lahtien perukoissa. Saaristomeren tila paranee ulkosaaristoa kohti mentäessä.

4 4 Merialueella ravinnepitoisuudet ovat kohonneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Kuormitus johtuu erityisesti hajakuormituksesta, asutuksen ja teollisuuden jätevesistä, kalankasvatuksesta sekä ruoppaamisesta. Typpikuormitukseen vaikuttaa myös ilman kautta tuleva laskeuma. Sataman hallinnollisen merialueen veden laadun yleinen käyttökelpoisuus vuosien 2005 ja 2006 avovesikautena on Turun ympäristön merialueen tarkkailututkimuksessa luokiteltu välttäväksi/tyydyttäväksi. Vuonna 2006 käyttökelpoisuudeltaan välttäväksi luokiteltu alue laajeni. Airistolla meriveden laatu on luokiteltu hyväksi ja vuonna 2006 hyväksi luokiteltu alue laajeni aina Viheriäisten- ja Naantalin aukolle asti. Satama-alueen veden laatuun vaikuttaa myös Turun kaupungin jätevesipuhdistamon Kantasataman pohjukkaan laskettavat puhdistetut jätevedet. Suojelualueet Ruopattavien alueiden välissä sijaitsee Natura verkostoon kuuluva Ruissalon lehdot (FI ), joka on suojeltu sekä lintudirektiivin että luontodirektiivin perusteella. Lounais-Suomen ympäristökeskus perusti päätöksellään vuoden 2006 lopulla Ruissaloon kolme uutta luonnonsuojelualuetta: Ruissalon lehdot, Ruissalon lintulahdet ja -rannat sekä Ruissalon lintuluodot. Alueen vanhat suojelualueet, Marjaniemi ja tammialue, yhdistettiin näihin alueisiin ja niiden rauhoitussäännökset yhdenmukaistettiin uusien kanssa. Raisionlahti on luokiteltu valtakunnallisesti tärkeäksi lintuvedeksi ja se on mukana valtakunnallisessa lintuvesiensuojeluohjelmassa. Raisionlanden pohjukasta on luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu noin 28 ha:n suuruinen alue. Ruoppausalueen läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Kalasto ja kalastus Turun-Naantalin merialueella vuonna 2004 suoritetun kalataloudellisen velvoitetarkkailun mukaan merialueen kalalajisto oli melko samankaltainen kuin vuonna Ainoastaan kiiskien ja kuhien lukumäärät olivat kasvaneet ja ahventen vähentyneet. Särkikalojen lukumäärät eivät olleet muuttuneet merkittävästi. Silakan lisääntymisolosuhteet ovat huonontuneet velvoitetarkkailujakson (v ) aikana. Turun kaupunki on myöntänyt kolmelle ammattikalastajalle luvan kalastaa omistamillaan vesialueilla Turun Sataman lähietäisyydellä sijaitsevilla alueilla. Alueet ovat: Viheriäisten aukko - Ruissalo (Vähä- Kaskinen, Saaronniemi, Kuuva, Viitakari), Ruissalo (Kuuva- Kalkkiniemi), Pitkäsalmi (Katariinan laakson edusta), Vepsä, Maisaa-

5 Hankesuunnitelma 5 ri ja Pohjois-Airisto. Lounais-Suomen Kalatalouskeskus ry:n tietojen mukaisesti Rajakarin ympäristössä kalastaa 13 ammattikalastajaa. Alueen kaavoitus ja maanomistus Alueella on voimassa oleva ympäristöministeriön hyväksymä (vahvistuspäätös YM1/5222/2003) maakuntakaava. Pääväylän länsiranta on kaavoitettu maakuntakaavassa virkistys- ja taajamatoimintojen alueeksi. Pansion väylän pohjoisrannalla on teollisuus- ja erityistoimintojen alueita sekä satama-alueiksi kaavoitettuja alueita. Maakuntakaavassa Ruissalo on lähes kokonaisuudessaan suojelualuetta. Ainostaan saaren länsikärjessä on pieni retkeily- ja virkistystoimintojen alue sekä virkistysalue. Ruissalon ympärillä olevat pienet saaret on kaavoitettu joko suojelu- tai virkistysalueiksi. Alueella on voimassa oleva, lainvoimaiseksi kokonaisuudessaan tullut Turun yleiskaava Pääväylän itärannat on kaavoitettu virkistys-, loma- ja matkailualueeksi ja kaavassa ranta on merkitty kulttuuriympäristön tai maiseman kannalta tärkeäksi alueeksi. Satama-alueiden ympärillä olevat alueet on kaavoitettu lähinnä palvelujen ja hallinnon alueiksi, asuntoalueiksi sekä tuotanto- ja varastotoimintojen alueiksi. Satama-alueet on kaavoitettu yleiskaavassa liikennealueeksi. Ruissalo on kaavoitettu suojelu-, virkistys-, sekä loma- ja matkailualueiksi. Ruissalo ja sen ympärillä olevat vesialueet on ehdotettu yleiskaavassa kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Alueella ei ole voimassa yhtenäistä asemakaavaa. Asemakaavoissa on satama-alueille annettu satamatoiminnon yleisiä kaavamerkintöjä (LS) ja satamien edustoille vesialueen yleisiä kaavamerkintöjä (W) sekä alueiden erityispiirteisiin liittyviä määräyksiä (asemakaavamerkintöjen vl, vrl ja lsv yhteydessä). Kunnostusruopattavien väylien sekä Rajakarin läjitysalueen vesialueet omistaa Turun kaupunki. Ruopattavat alueet kuuluvat Turun Sataman hallinnolliseen ja toiminnalliseen alueeseen. Ruoppaus Kunnossapitoruoppauksia tullaan tekemään Turun Sataman hallinnollisella alueella, joita ovat mm. Aurajoen alajuoksu, pääväylä (6,1 km), Pansion väylä (3,6 km), Pernon väylä (1,8 km) Pohjoissalmen veneilyreitti (3,2 km) ja Pitkäsalmen veneväylä (3,2 km). Kunnossapitoruoppauksia tehdään myös satama-altaissa ja laitureiden edustalla. Alue, jolla kunnostusruoppauksia suoritetaan, on esitetty hakemuksen karttaliitteessä 1. Ruopattavan massan määräksi arvioidaan noin m 3 itd vuodessa ja noin m 3 itd 10 vuodessa.

6 6 Kunnostusruoppausta tehdään vuosittain kymmenen vuoden ajan. Ruoppaustyöt tehdään vuosittain heinäkuun puolivälin ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Ruoppauksia pyritään välttämään huhtikuussa silakan kudun vuoksi. Eri aikoina tehtävät kunnostusruoppaukset suoritetaan mahdollisimman nopeasti ja yhtäjaksoisesti, jolloin työstä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle tai muulle vesiliikenteelle. Kunnossapitoruoppaukset tullaan tekemään alueittain, tarpeen edellyttämässä laajuudessa. Ruoppaustarve selvitetään suoritettavilla väylien luotauksilla. Ruopattavien sedimenttien pilaantuneisuus ja läjityskelpoisuus arvioidaan kohdekohtaisesti aina ennen ruoppaustöiden aloittamista. Vuosittain ennen töiden aloittamista ympäristönsuojeluviranomaiselle tehdään ilmoitus, josta käy ilmi ruopattavat alueet sekä ruopattavien sedimenttien haitta-ainepitoisuudet ja loppusijoituspaikka. Pohjassa mahdollisesti kulkevien kaapelien ja johtojen sijainnit selvitetään aina ennen ruoppauksen aloittamista. Mahdollisten kaapelien suojauksesta tai siirtämisestä sovitaan asianomaisten laitosten kanssa. Ruoppausalue merkitään selvästi havaittavilla merkintälaitteilla Merenkulkulaitoksen antamien ohjeiden ja suositusten mukaisesti. Kunnossapitoruoppauksessa käytetään työn toteutuksen ja ympäristön haittavaikutuksien minimoimisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Ruoppaus suoritetaan kelluvalla ruoppausaluksella avovesiaikana. Mereen läjityskelvottomien ruoppausmassojen irrottamiseen käytetään suljettavaa ja tiivistä kauhaa (kahmari- tai visiirikauhaa). Suljettavasta kauhasta ei vapaudu ruoppausmassaa veteen kauhaa ylös nostettaessa, jolloin minimoidaan ruoppauksesta aiheutuva haittaaineiden leviäminen. Mereen läjityskelvottomien sedimenttien ruoppauksessa voidaan käyttää nykyaikaista satelliittipaikannustekniikkaa (GPS-mittaus). Menetelmällä on mahdollista muodostaa koko ruoppausaluetta koskeva kaivumatriisi, joka sisältää kauhakohtaisesti sijainti- ja syvyystiedot. Kyseistä menetelmää hyödyntäen voidaan pilaantuneet ruoppausmassat poistaa erittäin tarkasti. Näin vältytään mahdolliselta yliruoppaukselta eikä alueelle jää ruoppaamattomia alueita. Ruoppausalueen pohjasta irrotettu ruoppausmassa lastataan ja kuljetetaan loppusijoituspaikkaan. Kuljetuksissa varmistutaan siitä, ettei ruoppausmassoja valu mereen kuljetuksen aikana. Ruoppaukset tehdään joko sataman toimesta tai teetetään urakoitsijalla. Urakoitsijalla tehtävistä ruoppaustyöstä tehdään erillinen sopimus urakoitsijan kanssa. Ruoppauksessa käytettävät ruoppausmenetelmä ja kalusto esitetään valvontaviranomaisille ennen työn aloittamista.

7 Läjitys 7 Mereen läjityskelpoiset sedimentit tullaan sijoittamaan Rajakarin meriläjitysalueelle. Alueella läjitystä tehdään vaiheittain osa-alue kerrallaan, jotta mahdollisimman vähän alueen pohjaa on häiriintyneenä. Läjityksen aikana kirjataan kullekin lohkolle läjitettyjen massojen määrä (proomu-m 3 ) ja valvotaan, ettei läjityksen ylin korkeus ylity. Rajakarin täyttymistä seurataan kahden vuoden välein tehtävillä kaikuluotauksilla. Rajakarin läjitysalueen läjityssuunnitelma on esitetty hakemuksen liitteessä 15. Mereen läjityskelvottomat sedimentit sijoitetaan eristysaltaisiin, joihin haetaan erikseen lupa. Sedimenttien laatu Aikaisemmat tukimukset Alueella on aiemmin tehty mm. seuraavat sedimenttien pilaantuneisuustutkimukset: Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy Turun Sataman pääväylän kunnossapito 2007 välillä Pikisaari- Pikku-pukki/ Sedimenttitutkimus elokuussa 2007 Pääväylän kunnossapitoon liittyvässä tutkimuksessa vuonna 2007 todettiin metallipitoisuuksien olleen hieman korkeampia kuin rannikkoalueella keskimäärin. Pitoisuudet olivat kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin Rajakarin läjitysalueella ennen läjityksen aloittamista. PCB- ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä. Organotinayhdisteiden pitoisuudet olivat ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen (2004) mukaisten tasojen 1 ja 2 välissä. Yhdessä näytepisteessä organotinayhdisteiden pitoisuudet jäivät alle määritysrajojen (vastaten tasoa 1). Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy Turun Sataman pengertäytön rakentamiseen liittyvät sedimenttitutkimukset syyskuussa 2004 ja kesäkuussa 2006 Turun Pansion satama-alueen pengertäytön rakentamiseen liittyvät sedimenttitutkimukset tehtiin vuosina 2004 ja Sedimenttinäytteitä otettiin ennen ruoppaustöiden aloittamista ja ruoppaustöiden jälkeen. Ennen ruoppauksia Pansion satamasta otetun viiden sedimenttinäytteen raskasmetalli-, PCB- ja PAH-yhdisteiden sekä tributyylitinan pitoisuudet eivät ylittäneet ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaista tason 2 raja-arvoa. Raskasmetalli- sekä PCB- ja PAHyhdisteiden perusteella yhden näytepisteen pintasedimentti on ruoppausmassana haitatonta. Muissa pisteissä sedimenttien haittaainepitoisuudet olivat lähinnä tasojen 1 ja 2 välissä. Kolmesta uloimpana otetusta sedimenttinäytteestä määritettiin vain TBT-pitoisuudet ja ne olivat samalla tasolla kuin satamasta otetuissa näytteissäkin. TBT-pitoisuudet olivat kaikissa kahdeksassa näytteessä ympäristö-

8 8 ministeriön ohjeen tasojen 1 ja 2 välissä (2 näytteessä yli 150 µg/kg). Ruoppausten jälkeen otetuista sedimenttinäytteistä mitatut raskasmetallipitoisuudet olivat haitattomalla tasolla, yhtä näytettä lukuun ottamatta. Tässä näytteessä normalisoitu elohopea- ja kromipitoisuus olivat tason 1 ja 2 välissä. Tason 2 ylittäviä raskasmetallipitoisuuksia ei todettu. Myöskään PCB-yhdisteiden normalisoidut pitoisuudet eivät ylittäneet tasoa 2. Yhdessä näytepisteessä kaikkien PCB-yhdisteiden normalisoidut pitoisuudet olivat haitattomalla tasolla. Tason 1 raja-arvot ylittyivät muissa näytepisteissä ainakin joidenkin yhdisteiden osalta. PAHyhdisteiden osalta kolmen näytepisteen sedimenttinäytteet olivat melko puhtaita. PAH-yhdisteiden tason 1 raja-arvon ylityksiä oli selvästi vähemmän kuin ennen ruoppauksia. Ruoppausten jälkeen otetuissa näytteissä TBT-pitoisuuksien perusteella lähes kaikkien näytepisteiden tulokset sijoittuvat tasojen 1 ja 2 väliin (2 näytteessä yli 150 µg/kg). Yhdellä näytepisteellä ylittyi selkeästi myös taso 2. Golder Associates Oy Aurajoen ruoppausmassojen sedimenttitutkimus. Turun Satama Aurajoen ruoppausmassojen sedimenttitutkimuksessa tehtiin 23 pintasedimenttinäytteestä haitta-aineanalyysit. Yhdeksässä analysoidussa sedimenttinäytteessä mitattiin läjityskriteeritason 2 ylittäviä pitoisuuksia. Läjityskriteeritaso 1 ylittyi TBT:n osalta kaikissa näytteissä. Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy Turun Sataman ruoppausmassojen läjityksen vesistövaikutusten tarkkailututkimus kesällä 2006 Turun Sataman ruoppausmassojen läjityksen vesistövaikutustarkkailun yhteydessä on tutkittu sedimenttejä laajalta alueelta Rajakarin ja Kuuvan ympäristöstä. Kuuvan läjitysalueen käyttö on lopetettu vuonna Vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa todettiin kromin kohonneita pitoisuuksia sekä Kuuvan läjitysalueella että sen viereisellä väyläalueella sekä Rajakarin läjitysalueella ja sen ympäristössä. Joissakin Kuuvan läjitysalueen tutkimuspisteissä esiintyi myös kohonneita elohopean ja lyijyn pitoisuuksia. Pääosin raskasmetallien normalisoidut pitoisuudet olivat kuitenkin haitattomalla tasolla. Yksittäisten PCB-kongeneerien normalisoidut pitoisuudet olivat tason 1 raja-arvoa korkeampia Kuuvan ja Rajakarin läjitysalueen pisteissä. Kahden PCB-kongeneerin normalisoitu pitoisuus oli pilaantuneella tasolla yhdessä Kuuvan alueen näytepisteessä. Myös joidenkin yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ylittivät tason 1 rajan Kuuvan läjitysalueella. Tributyylitinan normalisoidut pitoisuudet ylittivät kaikissa tutkituissa näytepisteissä tason 1 raja-arvon ja yhdessä Rajakarin läjitysalueen pisteessä 2 tason raja-arvon.

9 9 Kuuvan alueella pintasedimentissä oli enemmän ympäristölle haitallisia yhdisteitä kuin Rajakarin läjitysalueella tai sen ympäristössä. Kaiken kaikkiaan tutkittujen alueiden sedimenteissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoden 2003 tutkimukseen verrattuna. Turun sataman ruoppausmassojen läjityksen vesistövaikutusten tarkkailututkimuksen osana toteutettiin vuonna 2006 liejusimpukkaselvitys Turun ympäristön kymmenellä pohjaeläinasemalla. Tutkimuksessa selvitettiin orgaanisten tinayhdisteiden kertymistä eliöstöön. Näytepisteisiin kuului kohteita mm. Pansion edustalta ja Kuuvan lopetetun läjitysalueen luota. Myös Rajakarilta yritettiin saada näytteitä, muttei saatu riittävästi simpukoita. Simpukoiden tributyylitinapitoisuus eri asemilla vaihteli 2,0 59,8 µg/kg. Suurimmat pitoisuudet olivat Pansion edustalla. Kuuvan alueella oli simpukoissa jonkin verran tributyylitinaa. Vertailualueilla (Mynälahdella, Vapparilla ja Airiston eteläpuolella) pitoisuudet olivat suhteellisen pieniä. Tutkimustulosten perusteella todetaan olevan vaikeata tehdä johtopäätöksiä läjityksen vaikutuksesta. Arvio sedimenttien ominaisuuksista ja haitta-ainepitoisuuksista Sedimenttien ominaisuudet ja haitta-ainepitoisuudet kunnostusruoppausalueella vaihtelevat. Tilanne merenpohjassa olevien haittaaineiden osalta muuttuu jatkuvasti. Voidaan kuitenkin arvioida, että osa kunnostusruopattavista sedimenteistä on pilaantunut tributyylitinalla (TBT). Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö alusten pohjamaaleissa on kielletty vuoden 2003 alusta alkaen, eikä niitä saa olla alusten pohjissa enää lainkaan vuodesta 2008 lähtien. Orgaaniset tinayhdisteet ovat biohajoavia, joten päästöjen loputtua sedimentteihin kertyneet varastot vähitellen poistuvat. Hajoaminen on kuitenkin hidasta. Paikoitellen alueiden sedimentit saattavat olla pilaantuneita myös raskasmetalleilla sekä PAH- ja PCB-yhdisteillä. Sedimenttien haittaaineet ovat peräisin ranta-alueilla harjoitetuista toiminnoista, kuten esimerkiksi telakka- ja metalliteollisuudesta. Hankkeesta aiheutuvat haitat, niiden vähentäminen ja korvaaminen Yleistä Lupaa haetaan kunnossapitoruoppaukselle, jota on tehty alueella vuosikymmenten ajan. Turun Sataman ruoppaus- ja läjitystoiminnan seurantaryhmä on toiminut vuodesta 1996 alkaen. Ryhmä koostuu Turun Sataman, Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja Varsinais-Suomen TE-keskuksen edustajista. Kunnostusruoppaustyöt käsitellään seurantaryhmässä aina suunnitteluvaiheessa ennen töiden aloittamista.

10 10 Pilaantuneiden sedimenttien ruoppauksessa ja läjityksessä käytetään työn toteutuksen ja ympäristön haittavaikutuksien minimoimisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Vaikutus veden laatuun Ruopattaessa ja läjitettäessä sedimenttiä sekoittuu veteen aiheuttaen paikallista veden samentumista. Käytettävällä suljettavalla kauhalla (kahmarikauha tai visiirikauha) voidaan minimoida kiintoaineksen vapautumista ja siten vähentää veden samentumista. Tiivistä kauhaa käytettäessä veden kiintoainespitoisuus on ruoppaajan välittömässä läheisyydessä yleensä luokkaa mg/l ja yli 100 m:n etäisyydellä ruoppaajasta virtauksista riippuen noin mg/l. Valtaosa suspendoituneesta materiaalista sedimentoituu muutamassa päivässä ja vesi selkiytyy ruoppauksen jäljiltä yleensä 1 3 vuorokaudessa. Ruoppauksen yhteydessä sedimentin happea kuluttava aines alentaa veden happipitoisuutta. Alenemista ei arvioida tapahtuvan haitallisessa määrin. Ruoppauksessa veteen vapautuu kiintoaineeseen sitoutuneita ravinteita ja erityisesti fosforia. Ravinteet kohottavat osaltaan väliaikaisesti veden tuottavuutta. Sedimenttien sisältämistä haitallisista aineista arvioidaan orgaaninen tinayhdisteiden pitoisuuksien tilapäisesti voivan nousta mikäli sedimenttiä sekoittuu veteen. Yhdisteet ovat melko niukkaliukoisia ja sitoutuvat voimakkaasti orgaaniseen ja epäorgaaniseen materiaaliin. Raskasmetallit, PAH- ja PCB-yhdisteet ovat veteen huonosti liukenevia ja niiden arvioidaan pyrkivän pidättymään mineraaliainespartikkeleihin sekä orgaaniseen ainekseen. Ottaen huomioon joen, veneliikenteen potkurivirtausten, aallokon sekä pohjavirtausten aiheuttaman samentumisen ja veden yleisen laadun, ei ole todennäköistä, että ruoppaustyöstä aiheutuisi merkittäviä muutoksia veden laatuun. Vaikutus eliöstöön Ruoppaus saattaa vaikuttaa pohjaeliöstöön, kun veteen sekoittunut hienojakoinen maa-aines laskeutuu ja peittää pohjaeliöstön. Myös sedimenttien haitallisilla aineilla saattaa olla vaikutuksia pohjaeläinten elinmahdollisuuksiin. Ruoppaus ja läjitystoiminta saattaa vaikuttaa kalastoon sekä lisääntymisen häiriintymisen että ravinnon vähenemisen kautta. Ruoppauksen vaikutuksesta kulkeutuva ja laskeutuva hienoaines sekä niihin sitoutuneet haitta-aineet saattavat häiritä kalojen kutua. Yleisesti on todettu haitta-aineista orgaanisten tinayhdisteiden rasvaliukoisina kertyvän kaloihin ja merenpohjan pieneliöihin. TBT:n on todettu aiheuttavan nilviäisille ja erityisesti simpukoille ja kotiloille hormonitoiminnan häiriöitä jo pienillä pitoisuuksilla ja lyhyillä altistuksilla. Kaloista TBT:n on todettu poistuvan kohtalaisen nopeasti.

11 11 Vaikutus suojelualueisiin Hankkeen vaikutuksista Ruissalon Natura alueeseen on tehty luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-esiarvio. Arvion mukaan hanke ei aiheuta merkittävä välittömiä tai välillisiä Ruissalon Naturaalueen luontotyyppejä tai eliöstöä heikentäviä vaikutuksia. Väliaikaisella samentumisella tai veden laadun vähäisillä muutoksilla ei katsota olevan merkittäviä vaikutuksia Ruissalon luonnonsuojelualueiden eläinlajistolle tai luontotyypeille. Toimenpiteitä suoritettaessa huomioidaan luonnonsuojelualueiden läheisyys. Vaikutus kalastukseen, virkistyskäyttöön ja vesiliikenteeseen Kunnostusruoppaustöistä ja läjityksestä saattaa joissakin tilanteissa olla lyhytaikaista vaikutusta alueen kalastukselle. Ruoppaus ja massojen läjitys saattavat paikallisesti ja lyhytaikaisesti karkottaa kalaparvia ja liata pyydyksiä. Pidemmällä aikajaksolla tarkasteltuna ruoppaus voi kuitenkin parantaa alueen veden laatua. Töistä aiheutuu melua, joka on väliaikaista eikä todennäköisesti eroa alueen muusta taustamelusta. Ruoppaustöistä voi tilapäisesti aiheutua haittaa liikenteelle väylillä ja satama-alueella. Työt suoritetaan mahdollisimman nopeasti ja yhtäjaksoisesti, jolloin aiheutuvat haitat voidaan minimoida. Vesiliikennöinti ruoppausalueen ohi pyritään turvaamaan mahdollisuuksien mukaan. Esteet merenkululle tai vesiliikenteelle ilmoitetaan merenkulkupiirille sekä paikallisesti kuulutuksin. Ruoppaustyöt tehdään merenkulkuviranomaisten edellyttämin toimintatavoin. Ruoppaus- ja läjitystoiminta aiheuttaa jossain määrin liikennöinnin lisääntymistä työn aikana. Ruoppaustoiminnan proomukuljetukset riippuvat kuljetuksia hoitavien alusten koosta ja ruoppausalueen laajuudesta. Haitta asutukselle Ruoppaustyöstä voi aiheutua ajoittaista meluhaittaa alueen lähellä oleviin toimisto- ja asuinrakennuksiin. Ruoppauksesta aiheutuva melu ei kuitenkaan todennäköisesti eroa alueen liikenteestä, teollisuudesta ja satamatoiminnasta aiheutuvasta taustamelusta. Tarkkailu Vesistö- ja kalataloustarkkailu Sataman ruoppausten ja ruoppausmassojen läjityksen vesistö- ja kalatalousvaikutuksia on tarkkailtu vuodesta 1989 lähtien. Vesistövaikutusten tarkkailuohjelman sisältö hyväksytetään Lounais- Suomen ympäristökeskuksessa ja kalatalousvaikutusten tarkkailuohjelma Varsinais-Suomen TE-keskuksessa. Tarkkailuohjelmien mukaiset erilliset vaikutustarkkailujen tutkimusraportit toimitetaan ympäristöviranomaisille tarkkailuvuotta seuraavan vuoden aikana.

12 12 Tarkkailuihin on sisältynyt muun muassa kaikuharauksia ja sedimenttien fysikaalisia ja kemiallisia tutkimuksia aiemmin käytössä olleen Kuuvan läjitysalueen ja Rajakarin alueista sekä pohjaeläinselvityksiä alueella 5 6 vuoden välein. Sedimenttitutkimukset Sedimenttinäytteiden haitallisten aineiden pitoisuudet ja muut ominaisuudet määritetään laboratoriossa, jolla on kyseisten haittaaineiden analyysien ja tarvittavien määritystarkkuuksien osalta akkreditoidut menetelmät. Ennen kunnossapitoruoppausten aloittamista alueelta otettavista sedimenttinäytteistä määritetään ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen (2004) mukaisesti kuiva-aine, hehkutusjäännös ja siitä hehkutushäviö, tiheys, elohopea (Hg), kadmium (Cd), kromi (Cr), kupari (Cu), lyijy (Pb), nikkeli (Ni) ja sinkki (Zn), PCB kongeneerit (IUPAC 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180) soveltuvin hyväksytyin SFS-standardimenetelmin. Kuormituslähteitä koskevan tiedon perusteella sedimenttinäytteistä määritetään tarvittaessa myös muita aineita kuten tributyylitina (TBT), trifenyylitina (TPhT), polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) ja arseeni. Ruoppausmassojen käyttäytymisen ja läjitysominaisuuksien arvioimiseksi sedimentistä määritetään myös fysikaalisia ominaisuuksia kuten esimerkiksi raekokojakauma, orgaanisen aineksen määrä, sedimentin kuiva-aineosuus ja ominaispaino. Ruoppausmassojen läjityskelpoisuuden arvioinnissa käytetään ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa (2004) esitettyjä laatukriteereitä. HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa, Turun, Naantalin ja Raision kaupungeissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET Lounais-Suomen ympäristökeskus on todennut, että hakijalla on perusteltu syy ja tarve jatkaa Turun Sataman hallinnoimalla alueella olevien satama-altaiden ja väylien kunnossapitoa ruoppaamalla alueita alusliikennöinnin turvallisuuden vaatimaan kulkusyvyyteen. Kunnossapitoruoppausten vuosittaiset massamäärät ovat suuria ja läjitysalueen on siksi oltava riittävän tilava ja täytettävä myös massan pysyvyydelle asetettavat vaatimukset. Nykykäytännön mukainen vuosittaisten kunnostuskohteiden ilmoittaminen ympäristökeskukselle etukäteen ja aiottujen töiden esitteleminen myös ns. seurantatyöryhmässä, jossa ympäristökeskuksella on edustaja ja joka käsittelee kunnostusruoppaustöitä niiden suunnitteluvaiheessa, on ollut toimiva ratkaisu.

13 13 Aurajoen alaosan sijoittaminen sataman kunnossapitoruoppauslupaan vähentää päällekkäisiä lupia ja lupien määrää ja siten helpottaa hankkeiden toteuttamista ja myös lupamääräysten valvontaa. Aurajoen alaosan ruoppaaminen on sitä koskevan lupapäätöksen nro 49/2008/4 lupamääräyksen 8) mukaan saatava olennaisilta osin valmiiksi 6 vuoden kuluessa mainitun päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Hankkeella on töidenaloittamislupa ja töidenaloittamisilmoitus on tehty ympäristökeskukselle Rajakarin läjitysalueen kaikuluotaustuloksista voi päätellä, että ruoppausmassat eivät ole pysyneet paikoillaan. Meriläjitysalueen käyttämiseen hakemussuunnitelman mukaisella tavalla ympäristökeskus suhtautuu kriittisesti. Rajakarin läjitysalueen merikorttiin merkityssä eteläisessä osassa, jonne tehdyt läjitykset näyttävät seurantatietojen perusteella keskittyvän, luvan mukainen täyttöraja MW 18,0 m on ylitetty ja massat ovat liikkeessä kaakon suuntaan väylälle. Vuotaminen ei ympäristökeskuksen käsityksen mukaan kokonaan johdu tehdystä ylitäytöstä, sillä merenpohja on luontaisesti kalteva väylän suuntaan. Ympäristökeskus katsoo, ettei Rajakarin läjitysalueen merikorttiin merkittyä eteläistä aluetta tule enää käyttää ruoppausmassojen läjitykseen. Läjitykset tulee keskittää kyseisen alueen pohjoispuolelle rajatulle läjitysalueelle. Rajakarin läjitysalueen pohjoista osaa voidaan käyttää kunnossapitoruoppauksista tulevien puhtaiden ruoppausmassojen läjittämiseen niin, että läjitys tehdään alueittain läjityssuunnitelmassa esitetyllä tavalla, mutta läjitystä tehdään enintään tasolle MW ,0 m asti. Ympäristökeskus katsoo luotaustulosten perusteella, että läjitysalueen vähemmän käytetyssä pohjoisessa osassa voi myös tapahtua läjitettyjen massojen liikkumista, jos täyttöä tehdään liikaa. Ympäristökeskus katsoo Rajakarin läjitysalueen tilavuuden edellä esitetyillä rajoituksillakin riittävän siihen asti, että hakija on osoittanut uuden läjitysalueen ja hankkinut sille luvan. Uutta läjitysaluetta koskeva lupahakemus on toimitettava ympäristölupavirastoon 3 vuoden kuluessa siitä laskettuna, kun nyt haetulle Rajakarin läjitysalueen käyttämiselle mahdollisesti myönnetty jatkolupa saa lainvoiman. Rajakarin läjitysalueelle saa läjittää vain puhtaita ruoppausmassoja. Ruoppausmassat ovat puhtaita, jos ne eivät sisällä ympäristöministeriön sedimentin ruoppaus- ja läjitysohjeen (2004) tason 1 ylittäviä haitta-ainemääriä. Tason 1 ja 2 välisellä alueella massat ovat mahdollisesti pilaantuneita ja niiden mereen läjityskelpoisuus on arvioitava aina tapauskohtaisesti, kuten nykyisinkin tehdään. Haitallisia aineita yli tason 2 sisältävät ruoppausmassat ovat pilaantuneita, ja ne pitää läjittää em. ohjeen mukaan merestä erotetulle alueelle. Tributyylinan taso 2 Rajakarin läjitysaluetta käytettäessä on 150 µg/kg, jota tulee jatkossakin noudattaa. Tributyylitinan ja trifenyylitinan summapitoisuudelle tulee käyttää myös arvoa 150 µg/kg. Hakija on varautunut tekemään pilaantuneille ruoppausmassoille läjitysaltaan kantasatamaan. Eristysallasta koskeva hanke tulisi

14 14 mahdollisimman nopeasti käynnistää, että allas olisi valmiina, kun sitä tarvitaan. Ympäristökeskus esittää hankkeelle mahdollisesti myönnettävän luvan lupamääräyksiksi seuraavaa: - Kunnossapitoruoppauksia tehdään vuosittain 3 vuoden ajan, jossa ajassa hakijan tulee toimittaa ympäristölupavirastolle uutta läjitysaluetta koskeva lupahakemus. Läjittämistä voidaan tämän jälkeen jatkaa Rajakarin läjitysalueelle niin kauan, että uutta läjitysaluetta koskeva lupa on lainvoimainen. - Ruoppaus- ja läjitystyöt on suoritettava mahdollisimman suuressa määrin ja yhtäjaksoisesti jälkeisellä avovesikaudella. Ruoppausten tekemistä tulee välttää huhtikuussa. - Ruoppaus- ja läjityshankkeen vaikutuksia vesistöön on seurattava Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailuohjelmaksi on toimitettava ympäristökeskukselle hyvissä ajoin, vähintään kuukautta ennen ensimmäisen vuoden töiden aloittamista. - Hakijan on ilmoitettava ruoppaus- ja läjitystöiden aloittamisesta vuosittain kirjallisesti Lounais-Suomen ympäristökeskukselle. Töidenaloittamisilmoitus tulee tehdä vähintään kuukautta ennen töiden aloittamista ja ilmoitukseen tulee liittää ruoppausaluetta ja ruoppausmassojen laatua koskevat tiedot. - Ruoppausmassat on sijoitettava Rajakarin läjitysalueelle siten, että nykyisin käytössä olevalle, merikorttiin merkitylle alueelle ei enää läjitetä. Läjitystä ei saa tehdä tasoa MW ylemmäksi. - Hakijan on seurattava Rajakarin läjitysalueen täyttymistä ja läjitysmassojen pysyvyyttä läjitysalueella Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailuohjelmaksi on toimitettava ympäristökeskukselle hyvissä ajoin ennen ensimmäisen vuoden töiden aloittamista. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan hakijalle voidaan myöntää töidenaloittamislupa. 2) Turun ympäristö- ja kaavoituslautakunta on muistutuksessaan todennut, että Turun ympäristönsuojelutoimisto on ollut mukana Turun Sataman ruoppauksia käsittelevässä asiantuntijaryhmässä, missä on edustus myös Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta ja Varsinais-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksiköstä. Kaikki sataman suunnitellut ja toteutetut hankkeet on käyty ryhmässä yhdessä läpi. Myös vireillä oleva kunnossapitoruoppausta ja ruoppausmassojen läjitystä koskevaa hakemusta on jo etukäteen käsitelty ryhmässä. Ruoppausten osalta hankkeen ympäristövaikutukset rajoittuvat aiemmin ruoppausten yhteydessä tehtyjen sameustutkimusten perusteella pääasiassa veden samenemiseen ruoppausalueen välittömässä läheisyydessä. Varsinkin runsasvirtaamisina aikoina ei ruoppausten sameusvaikutusta ole ruoppaustöiden yhteydessä selkeästi havaittavissa Aurajoen edustalla. Esimerkiksi viimesyksyisten Aurajoen ruoppausten yhteydessä sameusarvot nousivat noin NTU-yksikköä vesipatsaassa Aurajoen luontaisen sameustason ol-

15 15 lessa korkeimmillaan noin 150 NTU-yksikön luokkaa. Ruoppausten yhteydessä voi sedimentissä olevia haitta-aineita vapautua sedimentistä vesistöön ja sitä kautta eliöstöön. Ruoppausajankohdan osalta nykyisen luvan käytännön jatkaminen, jossa ruoppaukset ja läjitykset eivät ole sallittuja aikana, on edelleenkin perusteltua. Satama on investoinut suljettavaan kauhaan, jolloin sataman omalla kalustolla tekemien ruoppausten sameusvaikutukset ja haitallisten aineiden leviäminen ruoppauksen yhteydessä vesistöön tulevat todennäköisesti pienenemään jonkin verran aiempaan kalustoon verrattuna. Yöaikana tapahtuvasta (klo 22 07) ruoppaamisesta on tehtävä ympäristönsuojelulain 61 :n mukainen ilmoitus kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ruoppausmassojen läjitys aiheuttaa suurimmat ruoppaustoiminnan ympäristöhaitat. Läjityksen mukana kulkeutuneiden haitta-aineiden pitoisuudet, varsinkin orgaanisten tinayhdisteiden osalta, ovat läjitysalueella nousseet. Ruopattavaksi suunniteltujen sedimenttien haitta-ainepitoisuudet ovat keskimäärin kuitenkin pienentyneet viimeisten vuosien aikana suoritetuissa ruoppauksissa. Ympäristö- ja kaavoituslautakunta pitää tärkeänä asiana uuden läjitysalueen suunnittelua ja käyttöönottoa, koska esimerkiksi silakan kutualueet Airistolla sijaitsevat enintään 3 4 km:n etäisyydellä nykyisestä Rajakarin läjitysalueesta. Rajakarin läjitysalueelle ei saa läjittää sellaisia ruoppausmassoja, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät ympäristöministeriön antaman sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen 2 tason. Orgaanisten tinayhdisteiden osalta TBT- ja TPhT -yhdisteiden summapitoisuudet eivät saa ylittää tasoa 150 µg/kg. Pilaantuneiden sedimenttien läjityksen osalta läjitys on tehtävä alueelle, jolla on lainvoimainen ympäristölupa kyseiselle toiminnalle. Vuosittain ruopattaviksi tulevista sedimenteistä tulee tehdä haittaainetutkimukset sedimentin laadun ja läjityskelpoisuuden selvittämiseksi. Tutkittavien sedimentin haitta-aineiden listausta tulee päivittää. Esimerkiksi torjunta-aineiden ja ravinteiden (fosfori, typpi) määrästä ruopattavissa sedimenteissä ei ole tarkkaa tietoa. Varsinkin Aurajoen edustalla ruopattaviksi tulevista sedimenteistä olisi tarkoituksenmukaista selvittää myös nämä pitoisuudet, jotta saataisiin tarkempaa tietoa läjitystoiminnan rehevöittävästä vaikutuksesta Airistolla. Ruoppaustöiden vaikutuksia vesistöön ja kalatalouteen sekä vesieliöstöön tulee seurata. Seurantaa varten tulee valmistella tarkkailuohjelma ympäristö- ja kalastusviranomaisten hyväksyttäväksi. Turun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle tulee antaa mahdollisuus lausua tarkkailuohjelmasta ennen sen hyväksymistä. Lupa voidaan myöntää enintään kuudeksi vuodeksi ja sataman tulee osoittaa uusia läjitysalueita kolmen vuoden kuluessa luvan myöntämisestä. Uuden läjitysalueen löydyttyä tulisi se myös ottaa käyttöön

16 16 mahdollisimman nopeasti. Sataman tulee lupa-aikana kartoittaa meriläjityksen vaihtoehtoja ja mahdollisuuksien mukaan siirtyä niiden käyttämiseen. Ympäristö- ja kaavoituslautakunnalla ei ole huomauttamista koskien töiden aloittamista muutoksenhausta huolimatta. Toiminta ei olennaisesti poikkea aiemman luvan perusteella tehdyistä kunnossapitoruoppauksista ja massojen läjityksestä Rajakarille. 3) Raision ympäristölautakunta on muistutuksessaan todennut, että ruoppaaminen ja massojen läjittäminen on tehtävä ympäristön kannalta parhaan käytännön mukaisesti (BEP) ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) hyödyntäen. Parasta käyttökelpoista tekniikkaa käyttämällä voidaan työvaiheessa vähentää ympäristön kuormittumista sekä haitallisia vaikutuksia. Ruopattaessa Raision kaupungin vesialueilla tai alueilla, joilla on vaikutusta Raision kaupungin vesialueisiin, tulee ruoppauksesta ilmoittaa myös Raision kaupungin ympäristölautakunnalle. Työn aikainen tarkkailu on toteutettava vähintään tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarvittaessa näytteidenottoa on lisättävä. 4) Naantalin kaavoitus- ja ympäristölautakunta on muistutuksessaan todennut pitävänsä tärkeänä, että läjitysalueelle sijoitettavien massojen laatu ja niiden vaikutukset läjitysvaiheessa sekä läjityksen päätyttyä selvitetään riittävästi. Naantalin alueelle kohdistuvat vaikutukset tulevat nimenomaan läjitysalueelta ja sinne sijoitettavista massoista. Lupapäätöksessä tulee ottaa huomioon seuraavat seikat ja antaa niistä määräyksiä: - Ruoppauksen toteuttamisessa sekä massojen läjityksessä tulee käyttää parasta käytössä olevaa tekniikka (BAT) sekä huomioida ympäristöministeriön ympäristöopas 117 "Sedimenttien ruoppausja läjitysohje". - Lupamääräysten tulisi noudattaa samaa linjaa uusimpien Naantalin merialueelle myönnettyjen päätösten lupamääräysten ja toimenpiteiden toteuttamisen vaativuuden osalta. - Läjitettävien ruoppausmassojen laatu tulee selvittää tapauskohtaisesti ennen niiden läjittämistä Rajakarin läjitysalueelle. - Läjitysalueelle sijoitettaville mahdollisesti pilaantuneille massoille tulee asettaa yksiselitteiset raja-arvot haitta-ainepitoisuuksien osalta, erityisesti huomioiden TBT-, öljy-, PAH- ja PCB-yhdisteet. - Läjitettävien massojen pysyvyys läjitysalueella tulee varmistaa riittävin lupamääräyksin. Lisäksi täyttymisen seurannan yhteydessä tulee myös selvittää täytön tila ja massojen pysyvyys sijoitetulla alueella. - Koska hakija etsii uutta läjitysaluetta haettavan luvan voimassaoloaikana, lupamääräyksissä tulee velvoittaa hakija esittämään Rajakarin läjitysalueen käytöstäpoistamissuunnitelma tiettyyn määräaikaan

17 17 mennessä. Suunnitelmassa tulee esittää läjitysalueen peittäminen puhtailla massoilla ja alueen jälkitarkkailu. - Ruoppauksesta ja läjityksestä aiheutuvia haittoja kalojen lisääntymiselle ja vesialueen virkistyskäytölle vähennetään rajoittamalla töiden suorittamisaikaa. Töiden aiheuttamaa haittaa kalataloudelle voidaan vähentää tai ehkäistä kalanhoitotoimenpiteillä. Mikäli toimenpiteitä ei suoriteta, tulee hakijalle määrätä kalatalousmaksu. - Työnaikaista ja läjityksen vaikutuksia seuraavaa vesistö- ja kalatalous tarkkailua tulee jatkaa ja tulokset tulee toimittaa tiedoksi myös Naantalin ympäristönsuojeluviranomaiselle. - Kalatalousvaikutukset tulee korvata haitankärsijöille kokonaisuudessaan. - Hakijan tulee tutkia vaihtoehtoisten läjityspaikkojen sijoitusmahdollisuudet kuivalle maalle. 5) Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinokeskus, Kalatalouspalvelut on muistutuksessaan todennut, että Turun satama-alueen ja sinne johtavien väylien ruoppaustarve on jatkuvaa Aurajoen kuljettaman lietteen ja laivaliikenteen aiheuttaman erodoitumisen vuoksi ja tosiasia lienee, että ruoppauksia joudutaan tekemään niin kauan kuin satamatoimintaa harjoitetaan Aurajoen suulla. Ruopattu sedimentti on jätettä, jonka käsittely, siirtely ja sijoittaminen paitsi samentaa vettä ja mm. likaa kalojen kutupohjia, myös levittää siihen sitoutuneita haitallisia aineita vesiympäristöön. Ruoppaus- ja läjitystoiminnan kalataloudellisten vaikutusten tarkkailun tuloksena on havaittu, että silakan lisääntymisalueet ovat muuttuneet ja silakan lisääntyminen on heikentynyt ratkaisevasti sen ajanjakson kuluessa, kun ruoppausmassoja on läjitetty merkittävässä määrin Pohjois-Airistolle. Hakemuksen sisältämä asiakokonaisuus on yleisen edun kannalta oikeansuuntaista siten, että ruoppaus- ja läjitystöiden aiheuttamat ympäristöhaitat pyritään minimoimaan kaikissa työvaiheissa. Ongelmalliseksi työt tekee käsiteltävän sedimentin suuri määrä ja siihen sisältyvät myrkylliset aineet. Suuria massamääriä on vaikea hallita ympäristön kannalta tyydyttävällä tavalla. Hakemuksen mukaan ruoppaus- ja läjitystyöt tehdään heinäkuun lopun ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Ruoppauksia pyritään kuitenkin välttämään huhtikuussa silakan kudun vuoksi. Sanamuoto on liian väljä, sillä ilmastonmuutos saattaa luvan kymmenen voimassaolovuoden kuluessa aikaistaa silakan kutua nykyisestä. TE-keskus katsoo, että töitä ei keväällä saa tehdä huhtikuun puolenvälin jälkeen ja töitä tulee välttää huhtikuun alkupuolella. Ruoppaustöissä on hakemuksen mukaan tarkoitus käyttää suljettavaa ja tiivistä kahmaritai visiirikauhaa. Aurajoen alaosan ruoppauksessa ja Pansion sotasataman ruoppauksessa on ollut käytössä ns. ympäristökauha, joka on vähentänyt sedimentin karkaamista ja siten samentumista ruoppauksen aikana. TE-keskuksen mielestä uusinta ympäristöä säästävää tekniikkaa tulee käyttää myös nyt luvitettavíssa sataman ruoppaustöissä.

18 18 Ruopattavien massojen sisältämien haitta-aineiden pitoisuudet määritetään ja niiden perusteella arvioidaan ruoppausjätteen läjitystapa. Haitallisimmat, eli pitoisuustason 2 ylittävät sedimentit sijoitetaan merialueesta eristettyihin altaisiin tai tulevaisuudessa ne läjitetään jopa maalle. Näin ollen ympäristön kannalta vaarallisimmat sedimentit ja niiden sisältämät myrkyt eivät enää kierrä luonnossa vaan ne tavallaan poistetaan koko "järjestelmästä". Puhtaat sedimentit voidaan annettujen ohjeiden mukaan läjittää mereen, mikä edelleen samentaa, mutta ei aiheuta ympäristölle myrkkyriskejä. Pitoisuustasojen 1 ja 2 väliin jäävien massojen mereenläjityskelpoisuutta on ympäristökeskus arvioinut tapauskohtaisesti, ja tämä on ilmeisesti menettelytapa vastaisuudessakin. TE-keskuksen käsityksen mukaan myös kyseiset massat on arvioinnin tuloksena saanut pääsääntöisesti läjittää mereen, mikä on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan sen, että myrkkyjä siirtyy edelleenkin Pohjois-Airistolle, jossa ne ovat vaaraksi koko ekosysteemille. Ympäristölle kannalta paras vaihtoehto olisi, jos mereen läjittäminen lopetettaisiin kokonaan. TE-keskus pitää vaihtoehtoisten läjitystapojen tutkimista ja käyttöönottoa tärkeänä pitkän aikavälin tavoitteena, jotta Itämeren ja sen eliöstön tilaa pystyttäisiin parantamaan. Koska mereenläjittäminen toistaiseksi jatkuu, tulee lyhyen aikavälin tavoitteena olla, että meriläjityksen ympäristöturvallisuus pystytään varmistamaan; että läjitetyt massat ja niiden sisältämät myrkyt pysyvät varmasti ja ympäristölle riskejä aiheuttamatta läjitysalueella. Vain näin voidaan minimoida kohtalaisesti kontaminoitujen, ns. "harmaalle alueelle" jäävien massojen ympäristölle aiheuttamat haitat. Hyvän läjityspaikan löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Turun Sataman vanhan Kuuvannokan läjitysalue oli tarkoitustaan varten erittäin huono, koska läjitetyt massat eivät pysyneet läjitysalueella. Vuodesta 1998 käytössä ollut Rajakarin läjityspaikka valittiin tutkimustiedon perusteella, ja sen arveltiin olevan turvallinen sijoituspaikka ruoppausjätteelle. Läjitysalueella tehtyjen kaikuluotaustutkimusten mukaan perusteella näyttää kuitenkin siltä, että ruoppausmassoja purkautuu ympäristöön myös Rajakarin läjitysalueelta. Toisin sanoen myrkkyjä on Rajakarin yli kymmenen vuotta kestäneen käytön aikana levinnyt sekä itse läjitystapahtumassa, kun ruoppausmassasta osa leviää vesimassan ja sen pohjaanpudotuksen aikana ja heti massan tömähdettyä pohjaan, että vähitellen läjitysalueelta, erodoitumisen myötä. Läjitysalueen kaikuluotausten perusteella näyttää siltä, että massoja on valunut läjitysalueen eteläreunalta väylän suuntaan, osittain ylitäytön ja osittain kaltevuuden vuoksi. TE-keskuksen käsityksen mukaan massoja ei tule enää läjittää alueen eteläiselle osalle, vaan läjityksen tulee käyttää läjitysalueen pohjoisempaa osaa, jossa on vielä läjitystilavuutta käytössä. TE-keskuksen mielestä Turun Sataman tulee välittömästi aloittaa toimenpiteet uuden läjityspaikan löytämiseksi. Turun Sataman tulee esittää Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle uutta läjitysaluetta koskeva lupahakemus vuoden 2011 loppuun

19 19 mennessä. Rajakarin läjitysaluetta saa käyttää enää vain siihen asti, kun uusi läjitysalue voidaan ottaa käyttöön. TE-keskus katsoo, että Turun Satamalle voidaan myöntää lupa hakemuksen mukaisiin ruoppauksiin ja ruoppausmassojen läjittämiseen toistaiseksi Rajakarin alueelle. Luvassa tulee kuitenkin huomioida TE-keskuksen esittämät näkökohdat ruoppausajan ja -tavan sekä läjityspaikan suhteen. Turun Satamalle tulee määrätä kalatalousmaksu ruoppaus- ja läjitystöistä aiheutuvien kalataloudellisten haittojen estämiseen. Kalatalousmaksu taso tulee pitää entisellä tasolla, tehdyt indeksikorjaukset huomioiden, koska ruoppaus- ja läjitystoiminta on jatkuvaa ja sen aiheuttamat kalataloudelliset haitat ovat pitkäaikaisia. Tähän perustuen Turun Sataman tulee vuosittain tammikuun loppuun mennessä maksaa Varsinais-Suomen TEkeskukselle kalatalousmaksua, jonka suuruus on TEkeskus käyttää maksun merialueelle tehtäviin meritaimen- ja siikaistutuksiin. TE-keskus edellyttää lisäksi, että Turun Satamalle määrätään kalataloudellinen tarkkailuvelvoite. 6) Merenkulkulaitos on muistutuksessaan todennut, ettei näe esteitä Turun Sataman hallinnoiman vesialueen ruoppaamiselle ja ruoppausmassojen läjittämiselle. Sataman vaikutus Lounais-Suomen talousalueella on suuri. Sataman sisääntuloväylä ei pyry riittävän syvänä ilman jatkuvaaa ylläpitoruoppausta. Satamalla vastuulla on vesiväylänpitäjänä se, että väylä pysyy liikennöitävänä ja merenkululle turvallisena myös syvyytensä puolesta. Mahdollinen vaihtoehtoinen läjityspaikka tai -tapa tulee arvioida ympäristökuormitukset ja kustannukset huomioiden. 7) Airiston-Velkuan kalastusalue on muistutuksessaan esittänyt ensisijaisena vaatimuksena, ettei lupaa ruoppausmassojen sijoittamiseksi Rajakarin meriläjitysalueelle tule myöntää. Mikäli lupa kuitenkin myönnetään, tulee ottaa huomioon seuraavat vaatimukset. Lupa myönnetään enintään viideksi vuodeksi. Rajakarin meriläjitysalueelle läjitettävien ruoppausmassojen enimmäismäärä on m 3. Läjitysalueen kaikuharaukset on toistettava ennen uusia läjityksiä. Kaikki tributyylitinaa ja raskasmetalleja sisältävät massat on stabiloitava ja läjitettävä pengeraltaisiin. Hakemusta on täydennettävä tutkimustuloksilla Aurajoen tuoman lietteen määrästä vuositasolla koskien sitä aluetta, mikä satamalla on ruopattavana. Töiden alkamiselle ei saa myöntää lupaa ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. 8) AA on muistutuksessaan todennut, että ruopattavien vuositasolla m 3 :n massojen läjityksen johtavan jo ennestään surkeassa kunnossa olevan pohjoisen Airiston vesialueen huononemiseen. Muistuttaja toteaa asuneensa vuosikymmeniä Maanpäässä ja havainneen veden laadun huonontuneen ja esim. silakan hävinneen vesialueelta. Ruoppaustoiminnassa on proomujen luukut auenneet ennen läjitysaluetta. Massoja voisi sijoittaa maalle ja esim. Latokarin ja Pikisaaren väliselle ruovikkoalueelle. Massojen sijoittaminen Pansion pengeraltaaseen on parantanut veden kirkkautta. Läjityslupa 10

20 20 vuodeksi on aivan liian pitkä aika. Aika tulisi olla korkeintaan vuodeksi tai kahdeksi, jonka aikana kaupungilla olisi mahdollisuus ja velvollisuus hankkia kalustoa maalle sijoittamiseksi. Rajakarilla Naantalin väylän laivojen aiheuttamat virtaukset vellovat vettä, jolloin massojen kevyet aineosat ravinteineen ja myrkkyineen ovat jatkuvasti liikkeeessä ja siirtyvät pilaamaan laajaa aluetta. Läjityksen lupa-anomuksen kokonaan tai osittaista epäämistä tulee vakavasti harkita. 9) Maanpään-Unkilan kalastus- ja osakaskunta on luvan myöntämistä vastustavassa muistutuksessaan todennut, että se on yksi lukuisista Rajakarin läheisyydessä olevista järjestäytyneistä osakaskunnista. Osakaskunnan vesialuetta hyödyntävät useat ammattikalastajat, mökkiläiset sekä ympärivuotiset asukkaat. Siten osakaskunnan hoitokunta on useiden eri toimijoiden tärkeä edunvalvoja yhteisaluelain ja osakaskunnan sääntöjen mukaisesti. Hoitokunta saa alueen omilta ja vierailevilta ihmisiltä useita valituksia, joissa ihmetellään, miksi Turun sataman sallitaan harjoittaa suhteettoman pienin sanktioin ympäristölle erittäin haitallista ruoppausja läjitystoimintaa. Osakaskunta on vastustanut ko. toimintaa aiemmin ja vastustaa edelleen jyrkästi erityisesti Airistolle läjittämistä. Kiistattomia, tutkimuksilla vahvistettuja, todisteita Airiston merialueen pilaamisesta on saatu nähdä. Hakijakin on jo joutunut joskin vähätellen myöntämään, että läjitysmassat eivät pysy jo käytetyillä läjitysalueilla (Turun Sanomat ), pohjaeläimet kuolevat, kaloissa ja simpukoissa on raskasmetalleja sekä myrkkyjä. Kalojen syömistä kehotetaan rajoittamaan sairastumisen uhalla, mikä vaikuttaa suoraan ammattikalastajien tuloihin ja osakaskunnan lupamyyntituloihin. Haahkakannatkin ovat havaintojen mukaan vähentyneet, kun ravinto, sinisimpukka, on vähentynyt tai loppunut. Puhtaita ruoppausmassoja ei ole. Hienoainekset (sisältävät ravinteita) leviävät suurelle alueelle ja merivesi on nykyään aina sameaa, kun laivat ja kovat tuulet pitävät ne jatkuvassa liikkeessä. Rannat, uimaportaat, laiturit, veneenpohjat, verkot ja vesikasvit ovat aina harmaan saviliejun peittämiä eikä kaunista hiekkapohjaa enää näy. Tätä haittaa hakija ja lupaviranomaiset ovat vähätelleet eivätkä ilmeisesti ole edes ymmärtäneet, kuinka suuresta asiasta on ollut kyse. Aiemmat ruoppaus- ja läjitystoimet ovat olleet tuhoisia, joten uusia lupia ei tule enää sallia. 10) BB, CC ja DD ovat muistutuksessaan vaatineet seuraavaa: Turun Seudun Puhdistamo Oy:n purkuputken ympäristön lietteen koostumus tulee tutkia ennen kuin sitä voidaan sijoittaa aiotulle läjityspaikalle Rajakarin alueelle. Jäteveden purkuputken ympäriltä olevasta lietteestä tulee tutkia lääkeaineiden, raskasmetallien, dioksiinien, furaanien sekä muiden POP-yhdisteiden pitoisuudet.