Loikkaako lohi Ounasjokeen?

Transkriptio

1

2 A l u e e l l i s e t y m p ä r i s t ö j u l k a i s u t 271 Loikkaako lohi Ounasjokeen? Vaelluskalojen palauttaminen Kemi-/Ounasjokeen Esiselvitys Osa I: Sosiaalisten vaikutusten arviointi Jouni Ponnikas ja Kalle Reinikainen Osa II: Kalateiden rakentaminen ja kalatalousvelvoitteen muuttaminen Matti Hepola ja Toni Leppänen Osa III: Kalabiologiset perusteet Anne Laine, Teuvo Niva, Aki Mäki-Petäys ja Jaakko Erkinaro Rovaniemi 2002 Alueelliset ympäristöjulkaisut 271 L A P I N Y M P Ä R I S T Ö K E S K U S 1

3 Julkaisu on saatavana myös internetistä: ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN Kannen kuva: Aapo Mäenpää Taitto: Kyllikki Koskela Paino: Edita Prima Oy Helsinki Alueelliset ympäristöjulkaisut 271

4 Esipuhe Jääkauden aikana valtavat jäämassat painoivat Pohjolan maankamaran lommolle, minkä vuoksi jään sulaessa noin vuotta sitten vesimassat pystyivät peittämään alleen suurimman osan Lapinkin pinta-alasta. Mannerjäätikön sulamisen myötä maankamara alkoi kuitenkin etsiä alkuperäistä muotoaan. Kun Kemijokilaakso maankohoamisen seurauksena kohosi veden alta, aloittivat virtaavat vedet työnsä uomansa muotoilemiseksi. Kemijärven pohjoispuolella Kitisen ja Luiron yhtymäkohta muotoutui noin 9 000, Rovaniemen alapuolinen Valajaskoski ja Taivalkosken alapuolinen jokilaakso puolestaan vain vuotta sitten 1. Viimeisimmän jääkauden jälkeen Kemijoesta kehittyi siten pikku hiljaa nykyisen Itämeren merkittävin lohijoki. Kemijoen arvokalakannat ja erityisesti lohi houkuttelivat jo varhain ihmisiä hyödyntämään Kemijoen kalavaroja 2. Jokivarsien ihmisyhteisöt kehittivät, pohjoisen alueen eri kulttuureista saatuja kalastukseen liittyviä innovaatioita hyödyntäen, kalastustapojaan omavarais- ja vaihdantatalouden sekä viimein kansainvälisen kaupan lainalaisuuksien vauhdittamina. Kemijoen virallinen verottajien tiedossa ollut lohisaalis oli suurimmillaan 1600-luvulla ( kg/a). Isohaaran padon ja vesivoimalaitoksen valmistuminen jokisuuhun vuonna 1948 esti vaelluskalojen nousun jokeen. Kutuvaelluksella olleita lohia siirrettiin Isohaaran padon yläpuolelle vuosina yhteensä kpl. Osa siirretyistä lohista oli erittäin huonokuntoisia ja osa laskeutui heti padon alapuolelle. 3 Nousuvaelluksella olleet lohet eivät oppineet käyttämään Isohaaran padolle vuonna 1951 rakennettua kalahissiä. Lopputuloksena oli se, että Kemijoen lohi menetettiin 4. Näin päättyi vuosituhantinen lohen nousu ja ihmisen elannokseen suorittama lohen kalastus Kemijoessa. Lohi on sopeutunut aikojen kuluessa Itämeren alueella jääkausien aiheuttamiin melko totaalisiinkin ympäristömuutoksiin, mutta ihmisen aiheuttamat lohen lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden menetykset, puhumattakaan ongelmista lohen syönnösalueilla, uhkaavat hävittää lohen Itämeren alueelta. Koko Itämeren alueella aikoinaan noin 90:stä lohijoesta on jäljellä enää 25, joissa on jäljellä jonkintasoista luonnonvaraista lisääntymistä. Suomessa alkuperäisiä Itämeren lohikantoja on jäljellä enää Tornion- ja Simojoella 5. Vastuunsa tuntevien Itämeren rantavaltioiden ja EU:n onkin tehtävä kaikki mahdollinen, jotta Itämeren jäljellä olevat lohikannat voimistuisivat ja lohi jopa palaisi jo menetetyiksi oletetuille lisääntymis- ja poikastuotantoalueilleen. 1 Ks. Matti Saarnisto Rovaniemen historia vuoteen Lue esim. Juha Ylimaunu Itämeren hylkeenpyyntikulttuurit ja ihminen - hylje suhde. 3 Lue Seppo Hurme Kemijoen rakentamisen kalastusmenetysten korvauskysymys. 4 Kemijoen vesivoima rakentamisen vaiheita on selostettu mm. seuraavissa teoksissa Vilkuna, Kustaa Lohi: Kemijoen ja sen lähialueen lohenkalastuksen historia. Markku Laukkanen & Al. 1981: Kenen Ounasjoki. Pokka, Hannele Kemijoki -minun jokeni. Suopajärvi, Leena Vuotos- ja Ounasjoki kamppailujen kentät ja merkitykset sekä Kyösti Haatajan Vesioikeus -julkaisut vuosilta 1951, 1955 ja Marja-Liisa Koljonen 2002, esitelmä: Itämeren lohen perinnöllinen rakenne ja sen muutokset. Alueelliset ympäristöjulkaisut 271 3

5 1.1 Kemijoen kalatiehankkeen eteneminen Lohen palauttaminen Kemijoen vesistöön kalateiden avulla on ajatuksena kytenyt Isohaaran rakentamisesta asti jokivarsien ihmisten keskuudessa, mutta olosuhteet kalateiden rakentamista ajaneelle kansanliikkeelle olivat suotuisat erityisesti 1990-luvun alussa. Viimein päästiin niin pitkälle, että Keminmaan kunta haki lupaa vesioikeudelta kalatien rakentamiseen Kemijoessa sijaitsevaan Isohaaran voimalaitoksen laajennusosaan. Kalatien rakentamisesta ja kalatien käytöstä oli sovittu hakijan ja Pohjolan Voima Oy:n (nykyisin PVO-Vesivoima Oy) kesken. Kemijoen Isohaaran kalatie valmistui vuonna 1993 ja samalla käynnistyi kolmivuotinen kalatietutkimus. Tutkimuksen perusteella seuraavaksi tavoitteeksi asetettiin vaelluskalakantojen elvyttäminen Ala-Kemijoella ja sen sivuvesistöissä. Vuonna 1996 käynnistyikin kolmivuotinen Nousukas Kemijokeen -projekti, joka pyrki toteuttamaan edellä mainittua tavoitetta. Vuonna 1999 käynnistettiin yhteistyössä Lapin TE-keskuksen kalatalousyksikön ja Ala-Kemijoen kalastusalueen kanssa Lohijokiprojekti, jonka tavoitteeksi asetettiin Nousukas -projektissa esitettyjen Isohaaran kalatien muutos- ja kehittämisesitysten toteuttaminen sekä Kemi-/Ounasjoen luontaisen poikastuotannon käynnistämiseen liittyvien käytännön kokemusten hankkiminen. Projektin rahoituksen perustana oli EU-rakenneohjelman KOR mukainen rahoitus. Suurin kansallinen rahoittaja oli Ala-Kemijoen kalastusalue. Kemijoen kalatalouden ja monikäytön kehittämisohjelma liittyi puolestaan EU:n 1990-luvun lopun ohjelmakauden alkamiseen. Kehittämisohjelman laatiminen käynnistyi TE-keskuksen kalatalousyksikön toimesta ja työvoimahallinnon rahoituksen turvin joulukuussa Lapin Liitto kytkeytyi hankkeeseen alkuvuodesta Kehittämisohjelma vuosille laadittiin Suomen tavoite 6 ohjelman EAKR rahoituksella. Lohijokiprojekti sulautui tuolloin osaksi Kemijoen kalatalouden ja monikäytön kehittämisohjelmaa ja sen nimeksi muotoutui Vaelluskalojen palauttaminen Kemi-/Ounasjokeen eli VAPA. VAPA hankkeen sisältönä olivat: lohi-istutukset Kemi-Ounasjoelle, kalateiden rakentaminen Kemijoen voimalaitoksiin (5 kpl) sekä vaikutusalueen matkailun monikäytön kehittäminen. Hankkeen kokonaiskustannus suunnitelman mukaisena oli 50,4 miljoonaa markkaa. Hanke oli maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristön käsittelyssä EAKR-hankkeena, minkä jälkeen hankkeen kustannusarviota tarkennettiin ja hankkeen kustannukset tarkistettiin tasolle 34,8 milj. mk. Maakunnan yhteistyöryhmä piti päätöksessään ( ), kuten myös Lapin liiton valtuusto , vaelluskalahanketta tärkeänä ja kannatettavana. Hankkeen rahoittaminen esitetyssä muodossa ei kuitenkaan toteutunut. Yleisesti katsottiin, että ns. kalatiehankeen tavoitteet ovat kannatettavia ja pitkällä aikavälillä mahdollisesti toteutettavissa, mikäli hankkeen realistisuudesta saadaan riittäviä näyttöjä. Yhteistyöryhmä esitti, että Lapin alueviranomaiset, erityisesti Lapin ympäristökeskus ja Lapin TE-keskuksen kalatalousyksikkö, toimivat aktiivisesti hankkeen edistämiseksi ja etsivät yhdessä sidosryhmien kanssa vaiheittaisen mallin hankkeen toteuttamiseksi. Koska hanke on varsin mittava, tulisi valmistelutyön valmistua ripeästi niin, että hanke voitaisiin kokonaisuudessaan toteuttaa tavoite 1 -ohjelman toteutusaikana. Myös TE-keskuksen hanketyöryhmän näkemys em. hankkeen etenemisestä oli edellä esitetyn mukainen. 4 Alueelliset ympäristöjulkaisut 271

6 1.2 Esiselvityshankkeen aloittaminen Lapin ympäristökeskus aloittikin keväällä 2001 Kemijoen kalateiden rakentamisedellytyksiin liittyvän esiselvityshankesuuunnitelman laatimisen. Lapin TE-keskuksen maaseutuosasto myönsi rahoituksen Lapin ympäristökeskuksen koordinoimalle kehittämishankkeelle Vaelluskalojen palauttaminen Kemi-/Ounasjokeen-esiselvitys. Esiselvityshankkeen rahoittivat Euroopan maaseudun ohjaus- ja tukirahasto sekä Lapin TE-keskuksen maaseutuosasto. Esiselvityshankkeen suorittamiseen Lapin ympäristökeskukselle myönnettiin mk ( euroa). Hankkeelle myönnetyn rahoituksen lisäksi Lapin ympäristökeskus käytti merkittävästi omia resurssejaan virkamiestyön, selvitysten julkaisujen tuottamisen ja ohjausryhmän toiminnan tukemisen muodossa esiselvityshankkeen toteuttamisessa. Lapin ympäristökeskus käytti omia resurssejaan noin euron edestä. Hankkeen tarkoituksena oli selvittää Kemijoen kalatierakentamisen biologisia, sosiaalisia ja juridisia vaikutuksia ja toteuttamisedellytyksiä. Lisäksi Lapin TEkeskuksen maaseutuosasto on hanketta koskevassa rahoituspäätöksessä edellyttänyt hakijalta kalatierakentamisen talouspohjan selvittämistä. Talouspohjan selvittämisen laajuutta tai tarkkuutta ei päätöksessä kuitenkaan tarkemmin määritelty. Hankkeen tarkoituksena oli siis tuottaa mahdollisimman objektiivista tietoa Kemijoen kalateiden rakentamista koskevan päätöksenteon perustaksi. Varsinaiset esiselvityshankkeen sisältämät tutkimukset aloitettiin juridisen osion kohdalla elokuun puolivälissä ja kalabiologisen ja sosiaalisen osioiden kohdalta syyskuun alussa vuonna Esiselvityshankkeeseen sisältyvät tutkimukset tilattiin ko. alojen tunnetuilta asiantuntijoilta, jotta Kemijoen kalatiehankkeeseen liittyvät intressiryhmät voisivat luottaa selvityksissä saatujen tietojen objektiivisuuteen ja sitoutua tutkimuksissa annettaviin hankesuunnittelua koskeviin menettelytapaohjeisiin. Hankkeen kalabiologisen selvityksen laativat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä Oulun Yliopisto NorNet yhteistyönä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vastaavana tutkijana oli dos. Jaakko Erkinaro sekä Oulun Yliopiston vastaavana tutkijana FT Anne Laine. Hankkeen juridisia vaikutuksia ja toteuttamisedellytyksiä tutki Studio Juris ympäristöjuridiikka ja osion vastuullisen tutkijana toimi OTL, VT Matti Hepola. Hankkeen sosiaalisia vaikutuksia selvitti Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkijat YTL Kalle Reinikainen ja YTL Jouni Ponnikas. Lapin ympäristökeskus toimii hankkeen hallinnoijana ja koordinaattorina. Hankekoordinaattorina toimii Lapin ympäristökeskuksen ylitarkastaja Jarmo Huhtala. Varsinaiset esiselvityshankkeeseen sisältyvät tutkimukset tilattiin ostopalveluina. Hankkeelle asetettiin ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli mm. taata hankkeen johtamisessa mahdollisimman laaja ja pätevä asiantuntemus. Ohjausryhmän kokoonpano oli seuraava: Eero Yliniemi (puh.joht.) kalastusalueiden edustaja, Heino Mänty kalastusalueiden edustaja, Jarmo Huhtala Lapin ympäristökeskus, Jari Leskinen TE-keskus kalatalousyksikkö, Pekka Selkälä TEkeskus maaseutuosasto, Ossi Repo Lapin liitto, Pekka Lemmetty kuntien edustaja, Matti Kurkela kuntien edustaja, Kalevi Klapuri Pohjanmaan Kalastajaseurojen liitto ja Erkki Huttula Kemijoki Oy. Ohjausryhmän pysyviksi asiantuntijajäseniksi nimettiin Olli Tuunainen TEkeskus kalatalousyksikkö, Miikka Halonen Lapin ympäristökeskus, Timo Lettijeff Suomen Vapaa-ajan Kalastajain keskusjärjestö, Markku Kuortti Lapin luonnonsuojelupiiri, Jukka Viitala Lohijokitiimi ja Kaj Hellsten Kemijoki Oy. Alueelliset ympäristöjulkaisut 271 5

7 Ohjausryhmän perustamiskokous, jossa ohjausryhmä järjestäytyi, pidettiin Rovaniemellä Tämän jälkeen ohjausryhmä on kokoontunut vuonna 2001: 15.8, 18.9, 10.10, sekä vuonna ja eli perustamisensa jälkeen 6 kertaa. Lisäksi monet ohjausryhmän jäsenet olivat paikalla esiselvityshankkeen yleisötilaisuuksissa Keminmaassa, Rovaniemellä ja Kittilässä sekä hankkeen loppuseminaarissa Rovaniemellä Arktikumissa Juridisen, sosiaalisen ja kalabiologisen raporttien osalta ohjausryhmä katsoi , että ne täyttivät esiselvityshankkeen hankesuunnitelmassa ja rahoituspäätöksessä asetetut kriteerit ja tavoitteet. Raportit ovat tuottaneet objektiivista tietoa Kemijoen kalateiden rakentamiseen liittyvän päätöksenteon perustaksi. Raportit antavat vastauksen moniin kysymyksiin ja ongelmiin, joihin on kaivattu lisävalaistusta. Raporttien mukaan kalateiden rakentaminen, lohien ja muidenkin kalojen nousu kalaportaista ja lohen luontaisen elinkierron aikaansaaminen Ounasjoella on mahdollista, mutta hanke sisältää epävarmuustekijöitä. Ihmiset voivat kuitenkin toiminnallaan ja valinnoillaan eliminoida varsin monet epävarmuustekijät. Kemijoen kalateiden rakentamisen realistisuutta ja toteuttamismahdollisuuksia pohdittaessa onkin syytä miettiä, kuinka vaikutamme tämän päivän valinnoilla siihen toimintaympäristöön, jossa tulevaisuudessa elämme? Tyydymmekö siihen, että tulevaisuus tulee annettuna vai rakennammeko itse tulevaisuutemme tämän päivän päätöksillä? Rovaniemi Jarmo Huhtala Sisällys Osa I: Sosiaalisten vaikutusten arviointi... 7 Osa II: Kalateiden rakentaminen ja kalatalousvelvoitteen muuttaminen Osa III: Kalabiologiset perusteet Kuvailulehdet Alueelliset ympäristöjulkaisut 271

8 Osa I: Sosiaalisten vaikutusten arviointi Jouni Ponnikas ja Kalle Reinikainen Alueelliset ympäristöjulkaisut 271 7

9 Sisällys Tiivistelmä Johdanto Sosiaalisesti kestävä hanke ja sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA) Kemijoen valjastamisen historian merkitys Sosiaalisten vaikutusten arviointiraportin eteneminen Lomakekyselytutkimus osana sosiaalisten vaikutusten arviointia Haastattelut Tutkimusongelmat Kalatiehankkeeseen suhtautuminen Ehdot hankkeen hyväksymiselle ja muut suhtautumisen perustelut Pääkomponenttianalyysi Kalatiehankkeen vaikutukset paikallisten hyvinvointiin Arviot hankkeen realistisuudesta Hankkeen luonne paikallisten toiveissa SWOT -analyysi Vaelluskalahankkeeseen liittyvät uhkat Vaelluskalahankkeeseen liittyvät heikkoudet Vaelluskalahankkeen vahvuudet ja mahdollisuudet Vaelluskalahankkeen hyötyjät ja kärsijät Yleisötilaisuudet Keminmaan yleisötilaisuus Rovaniemen yleisötilaisuus Kittilän yleisötilaisuus Yhteenveto yleisötilaisuuksista Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin yhteenveto Kirjallisuus Liitteet Alueelliset ympäristöjulkaisut 271

10 Tiivistelmä Tämä tutkimusraportti on osa Vaelluskalojen palauttamista Kemi- ja Ounasjokeen koskevaa esiselvitystä. Tutkimuksessa arvioidaan vaelluskalojen palauttamishankkeen sosiaalisia vaikutuksia. Sosiaalisella vaikutuksella tarkoitetaan ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvaa vaikutusta, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnilla pyritään hahmottamaan edellytyksiä toteuttaa vaelluskalojen palauttamishanke sosiaalisesti kestävällä tavalla. Sosiaalisesti kestävä kehitys lisää ihmisten elämänhallintaa, pitää yllä ja vahvistaa heidän yhteisöllistä identiteettiään eli yhteisöllisyyden tunnetta. Sosiaalisen kestävyyden edellytysten parantamiseksi tutkimuksessa analysoidaan paikallisen väestön suhtautumista kalatiehankkeeseen ja hankkeeseen mahdollisesti liittyviä intressiristiriitoja sekä hahmotetaan eri ryhmien näkemyksiä hankkeen vaikutuksista ja sen järkevästä toteutuksesta. Aineistonhankintakeinoina olivat laaja lomakekysely, useita haastatteluja sekä kolme yleisötilaisuutta Keminmaalla, Rovaniemellä ja Kittilässä. Lomakekysely tehtiin harkinnanvaraisella otoksella valitulle kohdejoukolle. Kyselyyn valittiin Vaelluskala -hankkeessa mukana olevien kuntien, Kemin, Keminmaan, Tervolan, Rovaniemen, Rovaniemen maalaiskunnan, Kittilän ja Enontekiön valtuustojen jäsenet ja kunnanjohtajat sekä Ylä-, Keski- ja Ala-Kemijoen kalastuskuntien jäsenet, Kemijoen varrella toimivia matkailuyrittäjiä sekä Kemijoen suulla, Perämeren rannikolla työskenteleviä ammattikalastajia. Lisäksi Keminmaalla, Rovaniemellä ja Kittilässä pidetyissä yleisötilaisuuksissa jaettiin samoja kyselylomakkeita. Lomakekyselyn tukemiseksi tehtiin 14 teemahaastattelua ja sähköpostikysely kalatiehankkeen ohjausryhmän jäsenille. Ohjausryhmän haastatteluihin päädyttiin, koska haastatteluihin haluttiin valita eri tahoja ja näkökulmia edustavia henkilöitä, jotka tuntisivat kalatiehankkeen taustat ja päämäärät. Lomakekyselyn tulosten mukaan hankkeella on erittäin laaja kannatus, sillä yhdeksän kymmenestä vastaajasta suhtautui hankkeeseen myönteisesti. Tulosten analyysi osoittaa, että hankkeen kohdealueella on vahva usko hankkeen onnistumiseen ja suuret odotukset sen positiivisista vaikutuksista. Analyysi kuitenkin osoitti myös sen, että osa paikallisista asukkaista epäilee hankkeen mielekkyyttä. Nämä paikalliset asukkaat, joita asui erityisesti Perämeren rannikolla ja jotka olivat useimmiten kalastuselinkeinojen harjoittajia, tuntuivat kannattavan hanketta, ellei se merkittävästi heikennä elinkeinotoiminnan harjoittamisen mahdollisuuksia tai paikallisten asukkaiden kalastusoikeuksia. Nämä asukkaat muodostavat varsin pienen, mutta selvän, opposition ja kannattavat hanketta vain, jos sen toteutuksessa huomioidaan tasapuolisesti kaikkien osapuolten näkemykset. Perämeren rannikolla asuvat kalastajat pelkäsivät, että hankkeella tuhotaan nykyiset merialueelle kohdistuvat velvoiteistutukset. Alueelliset ympäristöjulkaisut 271 9

11 Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa ja erityisesti siihen liittyneissä yleisötilaisuuksissa epäiltiin, että kaikkia tahoja ja näkökulmia ei oteta mukaan hankkeen todelliseen suunnitteluun. Jotta vaelluskalojen palauttamishanke onnistuisi, tulisi avoimesti tiedottaa, mitä se vaatii Kemijoen suun sekä Kemi- ja Ounasjoen varren asukkailta ja mitä vaikutuksia hankkeella on paikallisten elämään. Tärkeää on myös huomioida hanketta epäilevien näkemykset. Ellei kaikkia tahoja kuulla, on olemassa riski, että epäluuloisuus vaelluskalojen palauttamishanketta kohtaan muuttuu suoranaiseksi hankkeen jarruttamiseksi, joka voi aiheuttaa paikallisia ristiriitoja ja katkeruutta. 10 Alueelliset ympäristöjulkaisut 271

12 1 Johdanto 1.1 Sosiaalisesti kestävä hanke ja sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA) Tämä tutkimusraportti on osa Vaelluskalojen palauttamista Kemi-/Ounasjokeen koskevaa esiselvitystä. Tutkimuksessa arvioidaan vaelluskalojen palauttamishankkeen sosiaalisia vaikutuksia. Sosiaalisella vaikutuksella tarkoitetaan ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvaa vaikutusta, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnilla pyritään hahmottamaan edellytyksiä toteuttaa vaelluskalojen palauttamishanke sosiaalisesti kestävällä tavalla. Sosiaalisesti kestävä kehitys lisää ihmisten elämänhallintaa, pitää yllä ja vahvistaa heidän yhteisöllistä identiteettiään eli yhteisöllisyyden tunnetta. (Dobson 1998, 65-66; Rannikko 1999, ) Sosiaalisesti kestävään kehitykseen liittyy myös se, että kehityksen tulokset jaetaan oikeudenmukaisesti ja että ihmiset pääsevät vaikuttamaan omaa elinympäristöään koskeviin ratkaisuihin. Sosiaalisesti kestävän kehityksen pitäisi lisätä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Näin ollen epätasa-arvoisuutta kasvattavat rakenteet ja toimintatavat yhteiskunnassa ovat vastoin sosiaalisen kestävyyden perusteita. (Dobson 1998, 65-66; Rannikko 1999, ; Winograd 1995, ) Vaelluskalojen palauttamishankkeen esiselvitys, johon kuuluu biologisten, juridisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi, mukailee ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Lakisääteisessä ympäristövaikutusten arvioinnissa sen kohteet on jaoteltu luonnontaloudellisten vaikutusten arviointiin ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin (SVA). Luonnontaloudellisia vaikutuksia arvioitaessa evaluoidaan, miten suunniteltava hanke vaikuttaa eliöpopulaatioihin, niiden toimintaan sekä keskinäisiin vuorovaikutusmekanismeihin. Ihmisen luonnolle antamia arvoja ei luonnontaloudellisessa arvioinnissa yleensä huomioida. (Juslén 1993, 5-10; Suomen ympäristökeskus 1998; YM 1994.) Perinteistä suunnittelutraditiota on arvosteltu sen kyvyttömyydestä ottaa huomioon suunnitelman toteuttamisen vaikutuksia ihmisiin, yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Kritiikin mukaan se lähtökohtaisesti vähättelee kansalaishuolta. Myös suunnittelun perusolettamukset ja sen käyttämät menetelmät on todettu puutteellisiksi. Siksi sosiaalisten vaikutusten arviointi ja sen kehittäminen eivät ole vain mittaamista ja metodinen asia, vaan keskeistä on myös pyrkimys vuorovaikutukseen ja muutokseen asenteissa eli uuden suunnittelukulttuurin kehittämiseen. (Reinikainen 1999) Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa evaluoidaan hankkeiden sosiaalisia kokonaisvaikutuksia kohdeyhteisössä. Yhteisön jäsenet saavat itse määritellä tärkeiksi kokemansa vaikutukset. (Juslén 1993, 6-7; Järvikoski 1979, 54-57; Kaskinen 1998, 59; Ponnikas 1999b, 3-4.) Sosiaalisia vaikutuksia ei kuitenkaan voi arvioida niitä suoraan kysymällä, vaan vaikutukset ilmenevät aina johonkin konkreettiseen tapahtumaan ja muutokseen liittyneenä. Näitä ovat kaikki konkreettiset toiveet ja odotukset, sekä epäi- Alueelliset ympäristöjulkaisut

13 lyt ja uhkakuvat, joita hankkeen toteuttamisen suhteen esitetään. Vasta tämänkaltaisen aineiston keräämisen ja jäsentämisen kautta voidaan arvioida ja analysoida hankkeen sosiaalisia vaikutuksia. Eräs maailman tämän hetken johtava SVA:n kehittäjä Frank Vanclay käyttää tästä kaksivaiheisesta prosessista nimitystä 2nd order. (Vanclay 2001). Tässä arvioinnissa on pyritty noudattamaan kyseistä toimintamallia. YVA -lain mukaan ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia (Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 1999/ n:o 267). Tässä tavoitteessa tiivistyvät sosiaalisten vaikutusten arvioinnin ja koko YVA -prosessin pyrkimykset kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen ja konfliktien välttämiseen eli kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien, myös sosiaalisen kestävyyden turvaamiseen. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnilla yleensä ja myös vaelluskalojen palauttamishankkeen sosiaalisten vaikutusten arvioinnilla pyritään antamaan hankkeesta päättäville tietoa päätöksenteon tueksi. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin vaikutusta päätöksentekoon on joskus vähentänyt se, että sen tuottamat analyysit hankkeiden aiheuttamista intressi- ja arvokonflikteista on haluttu jopa jättää huomiotta. (Juslén 1995, 12.) Kalatiehankkeen sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa painotetaan sitä, että mahdollisten hankkeeseen liittyvien ristiriitojen tiedostaminen ja huomioiminen on aivan keskeistä, jotta hanke voitaisiin toteuttaa sosiaalisesti kestävällä tavalla. Kalatiehankkeen sosiaalisten vaikutusten arvioinnin aineistonhankintakeinoina olivat laaja lomakekysely, useita haastatteluja sekä kolme yleisötilaisuutta Keminmaalla, Rovaniemellä ja Kittilässä. Yleisötilaisuuksia tarjottiin hankkeen osapuolille tilaisuus mielipiteiden esittämiseen ja keskusteluun. Aineistonhankintakeinoiksi valittiin mainitut menetelmät eikä esimerkiksi satunnaisotannalla kaikille Lapin asukkaille lähetettävää kyselylomaketta, koska riittävän laajan lomakekyselyn toteuttaminen olisi vaatinut enemmän aikaa ja resursseja, kuin oli käytettävissä. Lisäksi muilla kuin hankkeen vaikutuspiirissä olevilla on todennäköisesti varsin niukat tiedot hankkeesta. Siten koko Lapin kattavasta lomakekyselystä saadusta yleisiin arvioihin perustuvasta tiedosta olisi ollut varsin vähän lisäarvoa hankkeen sosiaalisia vaikutuksia arvioitaessa. 1.2 Kemijoen valjastamisen historian merkitys Tähän raporttiin ei ole koottu varsinaista historiallista katsausta Kemijoen valjastamisen vaiheista, koska siitä on olemassa useita ansiokkaita erillisiä tutkimuksia ja koska tässä raportissa tehdään nykypäivän tilanteeseen perustuva vaikutusten arviointi. Kuitenkin, jotta voidaan ymmärtää nyt esitettävien mielipiteiden taustaa, on keskeistä nostaa esiin näkökulma historiallisten vaiheiden poikkeuksellisesta merkityksestä. Kemijoen valjastamisen historian tutkiminen tuo selkeästi esiin lohen ja etenkin sen yli 50-vuotisen puuttumisen suuren merkityksen nykyisillekin Kemi Ounasjokivarren asukkaille. Jokivarren asukkaat ovat kokeneet useita pettymyksiä ja siitä seurannutta katkeruutta niiden monien lupausten ja hankkeiden yhteydessä, joilla lohen nousua on yritetty tai sanottu yritettävän palauttaa. Nämä jokivarren asukkaiden kokemukset, joita seuraavat pari maaherra Hannele Pokan kirjoittamaa sitaattia kuvaavat, ovat vielä tässäkin hankkeessa vahvoina taustalla ja tulivat monessa yhteydessä esiin kansalaisten mielipiteitä selvitettäessä. Kun Isohaaran patoa ruvettiin rakentamaan, kylän vanhat isännät eivät uskoneet, että joki voitaisiin tukkia. Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, niin isännät luottivat virran voimaan. Iso isäntä näyttää etelän herroille, puhuttiin kosken 12 Alueelliset ympäristöjulkaisut 271

14 taloissa. Ei kerta kaikkiaan uskottu, että sellainen pato voidaan rakentaa, joka sulkisi Kemijoen. Ja jos sulkisikin, voimayhtiö oli kuitenkin luvannut rakentaa kalatien. (Pokka 1995, 155) Keväällä 1948 Taivalkosken nuorisoseuran talolla oli kalastuskunnan vuosikokous. Vanhan tavan mukaan kevätkokouksessa vuokrattiin tulevan pyyntikauden kalastuspaikat. Paikalla oli pitkälle toista sataa miestä. Tunnelma oli myrskyisä. Osa porukkaa uskotteli vielä, että patoon rakennetaan kalatie. Toinen puoli (...) näki asian synkkänä. Voimaherrat olivat päättäneet unohtaa koko kalatien. Osa miehistä arveli osaavansa asettaa kasapanoksen siihen malliin Isohaaran patoon, että siihen varmasti saataisiin lohen mentävä reikä. Nyt saataisiin rintamakokemuksesta käytännön apua. Miehet olivat valmiita marssimaan heti paikalla Isohaaran padolle. (Pokka 1995, 155) 1.3 Sosiaalisten vaikutusten arviointiraportin eteneminen Käsillä olevan sosiaalisten vaikutusten arviointiraportin aluksi kerrotaan suoritetun lomakekyselytutkimuksen taustat sekä tehtyjen haastattelujen tarkoitukset. Sen jälkeen esitellään SVA:n tutkimusongelmat. Tämän jälkeen raportissa kuvataan ja analysoidaan lomakekyselytutkimuksen toteuttaminen ja tulokset. Tuloksista kerrotaan aluksi paikallisen väestön suhtautuminen kalatiehankkeeseen. Sen jälkeen esitellään kyselyaineistosta tehty pääkomponenttianalyysi. Pääkomponenttianalyysin perusteella tutkimuksessa summattiin yhteen muutamia väittämiä eli muodostettiin summamuuttujia, joilla selvitettiin paikallisen väestön arvioita kalatiehankkeen vaikutuksista hyvinvointiinsa, arviota hankkeen realistisuudesta sekä sitä millaista hanketta alueen asukkaat toivovat. Tämän jälkeen esitellään kyselyn avulla tehdyn SWOT -analyysin tulokset eli vaelluskalahankkeeseen liittyvät heikkoudet ja uhkat sekä vahvuudet ja mahdollisuudet. Viimeisenä kohtana lomakekyselytutkimuksen tuloksista esitellään arviota siitä, ketkä joutuvat mahdollisesti kalateiden rakentamisesta kärsimään ja ketkä hyötyvät. Tämän jälkeen kuvataan ja analysoidaan tutkimusmuotoisena järjestetyt kolme yleisötilaisuutta. Raportin lopuksi esitetään johtopäätökset sosiaalisten vaikutusten arvioinnin tuloksista. Samassa yhteydessä kerrotaan myös tärkeitä huomioitavia seikkoja, jotta hanke voitaisiin toteuttaa sosiaalisesti kestävällä tavalla. Kirjoitusvastuu raportissa on jakautunut allekirjoittaneiden tutkijoiden kesken seuraavasti: Kalle Reinikainen ja Jouni Ponnikas ovat kirjoittaneet yhdessä Johdanto -luvun ensimmäisen ja toisen alaluvun, sekä Yhteenveto -luvun. Kalle Reinikainen on kirjoittanut Kemijoen valjastamisen historiaa käsittelevän luvun sekä luvun yleisötilaisuuksista. Jouni Ponnikas on puolestaan kirjoittanut Tutkimusongelmat -luvun ja lomakekyselyä käsittelevän luvun 2 sekä lomakekyselyä käsittelevät luvut Alueelliset ympäristöjulkaisut

15 Lomakekyselytutkimus osana sosiaalisten vaikutusten arviointia 2 Yhtenä aineistonhankintakeinona SVA:ssa tehtiin lomakekysely harkinnanvaraisella otoksella valitulle kohdejoukolle. Kyselyyn valittiin Vaelluskala -hankkeessa mukana olevien kuntien, Kemin, Keminmaan, Tervolan, Rovaniemen, Rovaniemen maalaiskunnan, Kittilän ja Enontekiön valtuustojen jäsenet ja kunnanjohtajat sekä Ylä-, Keski- ja Ala-Kemijoen kalastuskuntien jäsenet, Kemijoen varrella toimivia matkailuyrittäjiä sekä Kemijoen suulla, Perämeren rannikolla työskenteleviä ammattikalastajia. Lisäksi Keminmaalla, Rovaniemellä ja Kittilässä pidetyissä yleisötilaisuuksissa jaettiin samoja kyselylomakkeita. Kyselylomakkeessa oli sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä (ks. Liite 1). Kyselylomakkeita jaettiin yleisötilaisuuksissa ja lähetettiin kirjepostina yhteensä 549 kappaletta, joista 220 palautettiin eli koko kyselyn vastausprosentti oli 40. Erityisen ahkeria vastaajia olivat kalastuskuntien jäsenet: 75 prosenttia kyselylomakkeen saaneista kalastuskuntien jäsenistä vastasi siihen. Passiivisimmin kyselyyn vastasivat jokivarren kuntien valtuutetut. Kysely lähetettiin 251 valtuutetulle, joista 84 vastasi eli tämän ryhmän vastausaktiivisuus jäi 33 prosenttiin. (Taulukko 1.) Muiden ryhmien vastausprosentteja ei voinut määritellä, koska eri ryhmiin kuulumisen todistavat taustatiedot eivät käyneet vastauslomakkeista selville. Vastaajien taustatietojen jakauma kuitenkin osoittaa, että kunnanvaltuutettujen mukaan ottaminen kyselyyn laski vastausprosenttia. Taulukko 1. Lähetettyjen ja annettujen kyselylomakkeiden lukumäärät ja vastausprosentit. Annetut ja lähetetyt kyselyt Palautuneet Vastausprosentti N N % Yleisötilaisuudet: 1. Keminmaa Rovaniemi Kittilä 38 Postitetut kyselyt: Kalastuskunnat Jokivarren kunnat: Valtuutetut: Keminmaa Kemi Tervola Rovaniemen maalaiskunta Rovaniemi Kittilä Enontekiö Jokivarren kuntien johtajat 7 Luonnonsuojeluyhdistykset 6 Kemi-Ounasjoen varren matkailuyrittäjät 21 Kemijokisuun merialueen ammattikalastajat 9 Yhteensä Alueelliset ympäristöjulkaisut 271

16 2.1 Haastattelut Lomakekyselyn tukemiseksi tehtiin 14 teemahaastattelua, joissa haastateltiin puhelinhaastatteluna kalatiehankkeen ohjausryhmän jäseniä. Ohjausryhmän haastatteluihin päädyttiin, koska haastatteluihin haluttiin valita eri tahoja ja näkökulmia edustavia henkilöitä, jotka tuntisivat kalatiehankkeen taustat ja päämäärät. Haastattelut olivat teemahaastatteluja (esim. Eskola & Suoranta 1996). Kaikissa haastatteluissa käytiin läpi samoja teemoja kuin lomakekyselyssä selvitettiin (ks. Liite 1). Haastateltaville annettiin niin ikään mahdollisuus kertoa omia näkemyksiään vaelluskalahankkeesta. Lisäksi ohjausryhmän jäseniltä kysyttiin sähköpostilla samoja kysymyksiä kuin teemahaastatteluissa käytiin läpi. Osa ohjausryhmän jäsenistä oli sekä haastateltavana että vastasi haastattelukysymyksiin sähköpostilla. Tästä syystä haastatteluja ja sähköpostikyselyä käsitellään yhtenä aineistona: puhutaan vain haastatteluaineistosta eikä erikseen mainita, ovatko esitetyt mielipiteet peräisin haastatteluista vai sähköpostitiedustelusta. Haastatteluissa ja sähköpostikyselyssä esiin nousseita argumentteja analysoidaan tässä raportissa lomakekyselyn tulosten yhteydessä, mutta vain silloin, kun haastateltavat ovat sanoneet kulloinkin käsiteltävänä olevasta teemasta jotakin, joka ei tullut lomakekyselyn vastauksissa esille. Haastatteluissa ja sähköpostikyselyssä annettujen vastausten suorat sitaatit esitetään muusta tekstistä poiketen kursivoituna tekstinä. Haastatteluilla ja sähköpostikyselyllä pyrittiin syventämään lomakekyselyistä saatua aineistoa: etsittiin uusia ulottuvuuksia ja korostuksia. Ajatuksena oli niin ikään testata, tukevatko haastatteluissa esitetyt argumentit lomakekyselystä tehtyjä havaintoja. Lisäksi haastattelujen keskeinen tehtävä oli tarjota eri tahoille mahdollisuus tuoda omia näkökulmiaan esiin. Myös kyselylomakkeissa oli tutkijoiden yhteystiedot, jotta halukkaat saattoivat antaa palautetta ja kertoa näkemyksiään. Alueelliset ympäristöjulkaisut

17 Tutkimusongelmat 3 Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin tavoitteena on sosiaalisesti kestävä vaelluskalojen palauttamishanke. Sosiaalisen kestävyyden edellytysten parantamiseksi tutkimuksessa analysoidaan paikallisen väestön suhtautumista kalatiehankkeeseen ja hankkeeseen mahdollisesti liittyviä intressiristiriitoja sekä hahmotetaan eri ryhmien näkemyksiä hankkeen vaikutuksista ja sen järkevästä toteutuksesta. Koko sosiaalisten vaikutusten arvioinnin kannalta keskeiseksi muodostuivat seuraavat tutkimusongelmat: 1. Miten paikalliset asukkaat suhtautuvat vaelluskalojen palauttamishankkeeseen, millä varauksilla he ovat valmiita hyväksymään hankkeen ja miten muuten hankkeeseen suhtautumista perustellaan? 2. Ketkä (mitkä ammattitoimialat ja minkä kuntien asukkaat) ovat mahdollisia hankkeesta hyötyviä ja ketkä kärsiviä? 3. Millaisen kalatiehankkeen paikalliset asukkaat haluaisivat eli millaisia erilaisia sisältöjä hanke saa paikallisten asukkaiden toiveissa ja epäilyissä? 4. Miten paikalliset kokevat hankkeen vaikuttavan hyvinvointiinsa, elämän mielekkyyteen ja paikallisyhteisöjen eheyteen, toisin sanottuna koetaanko hanke paikallisten asukkaiden hyvinvointia lisääväksi vai paikallisia ristiriitoja aiheuttavaksi? 16 Alueelliset ympäristöjulkaisut 271

18 Kalatiehankkeeseen suhtautuminen 4 Seuraavissa luvuissa (luvut 4-10) esitellään ja analysoidaan lomakekyselyn tuloksia. Tulokset osoittivat, että hankkeelle on kohdealueella varsin laaja kannatus: yhdeksän kymmenestä vastaajasta kannatti kalateiden rakentamista. Huomionarvoista oli myös se, että ainoastaan kahdeksan vastaajaa 220:stä ei osannut tai halunnut ottaa kantaa hankkeen puolesta tai sitä vastaan. (Taulukko 2.) Taulukko 2. Hyväksyttekö kalateiden rakentamisen Ala-Kemijoelle? N % Kyllä En 15 7 En osaa tai halua sanoa 8 3 Yhteensä Vaikka hankkeen kannatus oli varsin yleistä, oli hankkeen hyväksyvien joukossa myös vastaajia, jotka olivat valmiita hyväksymään hankkeen vain tiettyjen ehtojen vallitessa. Kaikista vastaajista 40 eli 18 prosenttia liitti hyväksymiselleen ehtoja. Suhteellisesti eniten näin ajattelevia oli Kemissä. Sen sijaan Kittilässä ja Tervolassa yhdeksän kymmenestä kannatti kalateiden rakentamista ilman ehtoja. (Taulukko 3.) Työskentelytoimialoista kalataloudessa oli eniten hankkeeseen kielteisesti suhtautuvia ja vähiten hankkeen ehdoitta hyväksyviä: kolme kymmenestä kalatalouden edustajasta ei hyväksynyt hanketta ja vain sama määrä heistä hyväksyi hankkeen ilman ehtoja. Muilla toimialoilla hankkeen vastustajien osuus vaihteli kahdesta neljääntoista prosenttiin ja hankkeen ilman ehtoja hyväksyviä oli seitsemän tai kahdeksan kymmenestä vastaajasta. Kalatalouden edustajat myös useimmiten liittivät hankkeen hyväksymiselleen ehtoja: 45 prosenttia heistä hyväksyi hankkeen vain ehdoilla. Muilla toimialoilla korkeintaan neljännes vastaajista asetti hyväksymiselleen ehtoja. Matkailussa toimivista vastaajista yksikään ei liittänyt hyväksymiselleen ehtoja. Sitä vastoin matkailualalla oli eniten hankkeen ehdoitta hyväksyviä: yhdeksän kymmenestä matkailussa toimivasta kannatti vaelluskalojen palauttamishanketta varauksetta. Alueelliset ympäristöjulkaisut

19 Taulukko 3. Suhtautuminen kalateiden rakentamiseen hankkeessa mukana olevissa kunnissa (%). Hyväksyttekö kalateiden rakentamisen Ala-Kemijoelle? Kyllä, mutta vain tiettyjen En osaa tai Kyllä ehtojen vallitessa En halua sanoa Kemi 33,3 46,7 13,3 6,7 Keminmaa 65,4 19,2 11,5 3,8 Tervola 88,2 11,8 Rovaniemi 73,9 19,6 4,3 2,2 Rovaniemen mlk 71,1 20,0 6,7 2,2 Kittilä 93,0 2,3 2,3 2,3 Enontekiö 62,5 12,5 25,0 Muu tai ei halua sanoa 45,0 30,0 20,0 5,0 Kaikki 71,4 18,2 6,8 3,6 N = 220 P = 0,001 Koska toimialojen välillä oli eroja suhtautumisessa kalatiehankkeeseen, selittää kannatuksen vaihtelua kunnittainkin osin se, millä aloilla eri kunnissa asuvat vastaajat työskentelivät. Kemissä kalatalouden edustajia oli neljännes vastaajista. Keminmaalla, Rovaniemellä ja Rovaniemen maalaiskunnassa kalataloudessa toimi alle 10 prosenttia vastaajista. Muissa hankkeessa mukana olevissa kunnissa ei ollut kalatalouden edustajia. Vastaajista, jotka eivät ilmoittaneet asuinkuntaansa tai asuivat muualla kuin hankkeessa mukana olevissa kunnissa, kolme kymmenestä toimi kalataloudessa. Matkailussa toimivia vastaajia asui erityisesti Kittilässä ja Enontekiöllä: Enontekiöllä peräti neljä kymmenestä ja Kittilässäkin kaksi kymmenestä vastaajasta toimi matkailualalla. Muissa kunnissa, Rovaniemen maalaiskunnan yhtä ja hankkeen ulkopuolisten kuntien kahta vastaajaa lukuun ottamatta, ei ollut matkailuelinkeinojen harjoittajia. (ks. Liite 2) Terminaalialueen kunnissa suhtautuminen kalateihin on viime vuosina ehkä muuttunut myönteisemmäksi, sillä enemmistö Korhosen ja Sutelan vuonna 1998 haastattelemista Isohaaran patoalueen asukkaista ja intressiryhmien edustajista vastusti tai epäili kalateiden rakentamista Isohaaran yläpuolisiin voimalaitoksiin. Sen sijaan terminaalialueen kalastajien kielteinen suhtautuminen hankkeeseen on säilynyt: Korhosen ja Sutelankin tutkimuksessa kielteisimmin kalateihin suhtautuivat jokisuun ammattikalastajat. (Korhonen & Sutela 1998, 66-67; vrt. luku 10 tässä raportissa.) 4.1 Ehdot hankkeen hyväksymiselle ja muut suhtautumisen perustelut Kaksi kymmenestä vastaajasta hyväksyi kalatiet vain tiettyjen ehtojen vallitessa. Kuitenkin vain osa näin ajattelevista todella kertoi, mitä ehtoja he hyväksymiselleen asettaisivat. Eniten mainittu ehto hyväksymiselle oli paikallisten oikeuksien huomioiminen hankkeen toteutuksessa. Toinen esille tuotu ehto oli kalateiden teknisen toimivuuden varmistaminen. (Taulukko 4.) Myös hankkeeseen kielteisesti suhtautuvista vain pieni osa perusteli näkemyksiään. Torjuvaa suhtautumista perusteltiin kahdella tavalla: kalateitä ei haluttu hyväksyä, koska ei uskottu kalateiden toimivuuteen ja koska ajateltiin paikallisten asukkaiden kärsivän hankkeesta. 18 Alueelliset ympäristöjulkaisut 271

20 Taulukko 4. Kalateiden hyväksymiselle asetetut ehdot ja perustelut kalateiden torjumiselle (N = 220). Hyväksyn kalatiet, jos 1. paikalliset oikeudet huomioidaan (20 %) 2. niiden toimivuus varmistetaan (12 %) En hyväksy kalateitä, koska 1. en usko kalateiden toimivuuteen (3 %) 2. paikalliset asukkaat kärsisivät hankkeen toteutuessa (2 %) Haastatteluissa esitettiin näkemyksiä, että kalateihin suhtautumista jakaa osittain vieläkin Kemijoen valjastamisen jälkeen syntynyt kahtiajako niihin, jotka kannattavat joen valjastamista energiankäyttöön ja niihin jotka kannattavat joen muita käyttömuotoja. Nykyisin tämä jako näkyy suhtautumisessa Ounasjoen kehittämiseen eli joen ennallistajat kannattavat kalateiden rakentamista ja joen voimalaitosrakentamisen kannattajat vastustavat kalateitä: Vaikka Ounasjoki on rauhoitettu on maakunnassa vielä ajattelua, että se pitäisi valjastaa. Kalatiehanketta taas vastustetaan, koska sen koetaan uhkaavan Ounasjoen rakentamista. Kalateiden rakentaminen on kuitenkin osa historiallista kehitystä. Se edustaa tämän päivän arvoja. (...) Kun Ounasjoki on lailla rauhoitettu ja kun on tehty isot satsaukset uiton jälkien korjaamiseksi, olisi melko luontevaa, että seuraava vaihe on esillä oleva lohen palautus. Suurin osa vastaajista, kolme viidestä, ei perustellut myönteistä tai kielteistä suhtautumistaan hankkeeseen millään tavalla. Toimialoittain hyväksymisen ehtoja tarkasteltaessa kalatalouden edustajat erottuivat selvästi muista. Kaikilla muilla toimialoilla paitsi kalataloudessa suurin osa vastaajista ei asettanut hankkeelle mitään ehtoja tai ei perustellut suhtautumistaan kalateiden rakentamiseen. Kalatalouden toimijoista suurin osa, kolme viidestä, oli valmis hyväksymään hankkeen vain sillä ehdolla, että paikallisten asukkaiden oikeudet huomioidaan. Kemissä ja Keminmaassa toimivista kalatalouden edustajista puolet oli valmis hyväksymään hankkeen, jos paikallisten oikeudet huomioidaan. Puolet näiden kuntien kalatalouden harjoittajista ei hyväksynyt hanketta, koska uskoi paikallisten kärsivän siitä. Kaikki rovaniemeläiset itsensä kalatalouden edustajiksi merkinneet vastaajat kannattivat hanketta, jos paikallisten oikeudet huomioidaan. Rovaniemen maalaiskunnassa oli yksi näin ajatteleva kalatalouden edustaja. Loput kalatalouden edustajat eivät asuneet hankkeessa mukana olevissa kunnissa tai eivät ilmoittaneet asuinkuntaansa. Heistä suurin osa eli seitsemän kymmenestä hyväksyi kalatiehankkeen, jos paikallisten oikeudet huomioidaan. Edellä kuvatusta hahmottuu selvä viesti hankkeen toteuttajille: kalatalouden edustajat erityisesti Kemissä ja Keminmaassa, mutta myös muissa kunnissa painottavat muita ryhmiä selvemmin paikallisten oikeuksista huolehtimista. Ilmeisesti he kokevat eri toimialoista eniten hankkeen nykyiseen elämäänsä vaikuttavana ja etujaan uhkaavana. Hyvärisen (2002) haastattelemat terminaalialueen ammattikalastajat ovat epäluuloisia vaelluskalojen palauttamishanketta kohtaan nimenomaan, koska pelkäävät siihen liittyvien kalastusrajoitusten tuhoavan kalastajien ansaintamahdollisuudet. Kunnittain hankkeen suhtautumisen perusteluja tarkasteltaessa paikallisten oikeuksien huomioimista hyväksymisen ehtona painottivat erityisesti Kemin (kaksi viidestä) ja Keminmaan (kolme kymmenestä) asukkaat, mutta myös Rovaniemellä näin ajattelevia oli miltei neljännes vastaajista. Kemiä ja Keminmaata lukuun ottamatta kaikissa kunnissa suurin osa vastaajista ei liittänyt hankkeen hyväksymiselle mitään ehtoja eivätkä hankkeelle asetetut ehdot olleet tilastollisesti riippuvia vastaajan asuinkunnasta. Alueelliset ympäristöjulkaisut

21 Kalataloudessa toimivat vastaajat suhtautuivat epäilevimmin väittämään kalateihin liitetyt uhkakuvat ovat liioiteltuja, todellisuudessa vaelluskalojen palauttaminen lisää ihmisten hyvinvointia. Miltei kolme viidestä kalatalouden edustajasta oli jokseenkin tai täysin eri mieltä väittämästä. Matkailuelinkeinojen harjoittajat puolestaan suhtautuivat kaikkein luottavaisimmin hankkeeseen: heistä miltei yhdeksän kymmenestä oli väittämän kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä. Kalatiet hyväksyvät paikalliset asukkaat eivät suhtaudu hankkeeseen kritiikittömästi. Kalateiden rakentamista kannattavista vastaajista kolme kymmenestä oli samaa mieltä väittämästä kalateiden tarjoamia mahdollisuuksia on liioiteltu. Kuitenkin hankkeen kannattajat suhtautuivat hankkeeseen selvästi toiveikkaammin kuin vastustajat: hankkeen vastustajista peräti yhdeksän kymmenestä ajatteli, että kalateiden tarjoamista mahdollisuuksista on annettu liian ruusuinen kuva. Toisin sanoen näiden ihmisten kielteistä suhtautumista hankkeeseen selittää osittain epäily hankkeen onnistumista kohtaan eikä niinkään pelko omien etujen heikkenemisestä 1. (Taulukko 5.) Taulukko 5. Kalateiden vastustajien ja kannattajien arviot siitä, onko kalateiden tarjoamia mahdollisuuksia liioiteltu (%). Hyväksyttekö kalatiet? Kalateiden tarjoamia mahdollisuuksia on liioiteltu? Täysin tai jokseenkin Vaikea sanoa tai Jokseenkin tai samaa mieltä ei halua sanoa täysin eri mieltä Kyllä 32,5 22,8 44,7 En 93,3 6,7 En osaa tai halua sanoa 37,5 25,0 37,5 Kaikki 36,8 21,4 41,8 N = 220 P = 0,000 Myös haastatteluissa tuotiin esille pelko, että paikallinen väestö varsinkin Ounasjoen varrella odottaa vaelluskalojen palauttamishankkeelta liian nopeita tuloksia. Osasyynä tähän pidettiin hankkeesta julkisuuteen annettua kuvaa. Vaelluskalojen palauttamishankkeen julkikuvaa pidettiin liian yksipuolisena ja todettiin, ettei julkisuuteen ole riittävästi kerrottu hankkeeseen liittyvistä ongelmista ja ajallisesta viiveestä, jonka jälkeen tuloksia voidaan todella odottaa: Jotta kansalaisille voidaan ylipäätään esittää oikeita kysymyksiä, tulisi todennäköiset ja asiantuntija-arvioihin perustuvat näkemykset muun muassa kalateiden kautta nousevien lohien määristä, kalastusrajoituksista ja niin edelleen olla olemassa. (...) Tosiasiahan esimerkiksi Iijoella tehtyjen selvitysten perusteella on, että kalatiekysymys on erittäin monimutkainen ja paljon epävarmuuksia sisältävä. Hanketta on tähän asti kuitenkin mielikuvamarkkinoitu esimerkiksi Lohijokitiimin toimesta varsin surutta. 1 Kuitenkin kun avoimella kysymyksellä kysyttiin perusteluita hankkeen kannattamiselle ja vastustamiselle, vain kolme prosenttia kaikista vastaajista ei uskonut hankkeen onnistumiseen ja suhtautui hankkeeseen kielteisesti. Ilmeisesti näin vastanneita oli vähän koska, vastaajat eivät useinkaan vastanneet puheena olevaan avokysymykseen lainkaan. 20 Alueelliset ympäristöjulkaisut 271

22 Pääkomponenttianalyysi 5 Lomakekyselyn suljettujen väittämien analysoinnissa käytettiin apuna tilastollisiin monimuuttujamenetelmiin luettavaa pääkomponenttianalyysiä. Sen avulla suuren muuttujajoukon sisältämää informaatiota voidaan tiivistää muutamaan uuteen muuttujaan eli pääkomponenttiin. Pääkomponenttianalyysillä selvitettiin asenteita mittaavien väittämien taustalla olevia asenneulottuvuuksia kuvaavat muuttujajoukot. Pääkomponenttianalyysissä päädyttiin rotatoinnin jälkeen tarkastelemaan viittä komponenttia, jotka selittävät kokonaisvarianssista 62 prosenttia ominaisarvon ollessa vähintään yksi. Rotatoinnissa komponentteihin otettiin mukaan vain muuttujia, joiden lataus komponentilla oli yli.35. (Taulukko 6.) Komponentti yksi sai nimen Usko hankkeen onnistumiseen. Komponentille latautuivat positiivisesti voimakkaimmin väittämät jotka kuvasivat uskoa hankkeen onnistumiseen sekä ihmisten hyvinvointia ja elämän mielekkyyttä lisäävään vaikutukseen. Rotatoinnin tuloksena ensimmäiselle komponentille tuli selvästi eniten.35 ylittäviä latauksia: 12 kappaletta. Ensimmäisellä komponentilla myös lataukset olivat huomattavasti muita komponentteja korkeammat. Komponentille kaksi, Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnassa ja vaelluskalojen palauttamishankkeessa latautuivat voimakkaimmin positiivisesti väittämät, joissa uskottiin, että kansalaisten mielipiteet välittyvät vaelluskalahankkeesta päättäville ja vaikuttavat ratkaisevasti hankkeen suuntaan. Negatiivisesti puolestaan latautuivat väittämät, joissa ei uskottu kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin kalatiehankkeessa tai ympäristönsuojelussa. Rotatoinnin tuloksena komponentilla kaksi latautui.35 ylittäviä latauksia toiseksi eniten, yhteensä seitsemän. Komponentilla kolme, Tyytyväisyys Kemijoki Oy:n toimintaan ja suomalaiseen demokratiaan latautuivat voimakkaammin väittämät, joissa pidettiin Kemijoki Oy:n toimintaa ympäristöasioissa ja kalavelvoitteiden hoidossa menestyksellisenä ja vastuullisena sekä väittämät, joissa oltiin tyytyväisiä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin suomalaisessa demokratiassa ja vastaajan kotikunnassa. Tälle komponentille kolme tuli.35 ylittäviä latauksia yhteensä neljä. Komponentilla neljä, Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ympäristönsuojelussa latautui voimakkaimmin väite, että vaelluskalahankkeessa tulisi painottaa erityisesti luonnonsuojelullisia päämääriä. Negatiivisesti puolestaan latautui väite, että kansalaisten näkemyksiä ei huomioida ympäristönsuojelussa. Toisin sanoen vastaajat, joilla ei ole kovin suuria kaunoja luonnon- ja ympäristönsuojelua kohtaan, ovat valmiita myös vaelluskalahankkeessa korostamaan luonnonsuojelullisia päämääriä. Neljännelle komponentille kertyi neljä.35 ylittävää latausta. Komponentilla viisi, Kalateitä ei tule rakentaa, jos ne aiheuttavat suuria aineellisia tai sosiaalisia uhrauksia latautui positiivisesti väittämä, jossa todettiin, ettei kalateitä tule rakentaa, jos ne aiheuttavat kohtuutonta haittaa joillekin elinkeinoille. Negatiivisesti taas latautui väittämä, jossa uskottiin, että viranomaiset ovat jakaneet riittävästi tietoa kalatiehankkeen mahdollisuuksista ja uhkista. Tätä komponenttia edustaneet vastaajat suhtautuivat kuitenkin myönteisesti vaelluskalahankkeeseen, sillä positiivisen latauksen sai väite, jonka mukaan velvoiteistutuksia voidaan vähentää ja kohdentaa säästyvät varat kalateiden rakentamiseen. Nämä vastaajat tuntuivat kannattavan hanketta sillä varauksella, Alueelliset ympäristöjulkaisut

23 ettei se vaadi kovin suuria aineellisia uhrauksia tai aiheuta merkittäviä sosiaalisia menetyksiä. Näiden näkemysten edustajat eivät myöskään olleet tyytyväisiä hankkeesta tiedottamiseen. Niin ikään tälle viidennelle komponentille kertyi neljä.35 ylittävää latausta (Taulukko 6.) Taulukko 6. Pääkomponenttianalyysi. Varimax rotaatio. Rotatoitu komponenttimatriisi. Väittämät:Komp. 1 Komp. 2 Komp. 3 Komp. 4 Komp. 5 Kommunal. Hanke lisää ihmisten hyvinvointia, uhkat liioiteltuja Hanke toteuttamisen arvoinen, vaikka jotkut väestönosat kärsivätkin siitä Hanke ei aiheuta merkittäviä aineellisia menetyksiä Myös ammattikalastajat hyötyvät Hanke on kestävää kehitystä ja palauttaa luonnon monimuotoisuutta Lisää kalastettavan lohen määrää merialueilla Kalateiden avulla kyetään palauttamaan luontainen lohikanta Kemi-Ounasjokeen Kalateiden tarjoamia mahdollisuuksia on liioiteltu Voimayhtiöiden tulisi luovuttaa korvauksetta tarvittava vesi kalateihin Kalateitä ei tule rakentaa, jos ne haittaavat kohtuuttomasti joitakin elinkeinoja Viranomaiset ovat olleet ylimielisiä hanketta kohtaan Kansalaisten mielipiteet ohjaavat keskeisesti hanketta Kansalaisten mielipiteillä ei ole juurikaan vaikutusta kalateistä tehtäviin päätöksiin Kansalaisilla on riittävästi suoria yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia kotikunnassani Kemijoki Oy on ympäristöasioissa vastuullinen Kemijoen velvoiteistutukset on hoidettu hyvin Suomessa demokratia toimii ja kansalaisilla on vaikutusmahdollisuuksia Hankkeessa tulisi painottaa enemmän luonnonsuojelullisia kuin kalastuksellisia päämääriä Paikallisten mielipiteitä ei riittävästi huomioida ympäristönsuojelussa Velvoiteistutuksia tulisi vähentää ja siirtää säästyneet varat kalateihin Olen saanut viranomaisilta riittävästi tietoa hankkeen mahdollisuuksista ja uhkista Ominaisarvot 6,92 2,77 1,27 1,1 1,03 Kumulatiivinen selitysprosentti 33 46,2 52,2 57,4 62,3 Pääkomponenttien nimet: Komponentti 1 Uskoo hankkeen onnistumiseen Komponentti 2 Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnassa ja vaelluskalojen palauttamishankkeessa Komponentti 3 Tyytyväisyys Kemijoki Oy:n toimintaan ja suomalaiseen demokratiaan Komponentti 4 Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ympäristönsuojelussa Komponentti 5 Kalateitä ei tule rakentaa, jos ne aiheuttavat suuria aineellisia tai sosiaalisia uhrauksia 22 Alueelliset ympäristöjulkaisut 271