Pohjois-Karjalan rajavartiosto toimii Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueella. Valvottavaa rajaosuutta on yhteensä 304 kilometriä.

Transkriptio

1 2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ 2.1. Toiminta-alue Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialue muodostuu Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois- Savon maakunnista. Alueen kokonaispinta-ala on km². Se on 15,6 prosenttia koko maan pinta-alasta. Viidesosa alueesta on vesistöä. Itä-Suomen aluehallintoviraston päätoimipaikka on Mikkelissä ja muut toimipaikat ovat Kuopiossa ja Joensuussa. Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella toimii kolme maakunnan liittoa ja kolme elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonka toimipaikka sijaitsee Kuopiossa, on kaikki kolme päävastuualuetta: elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualue, liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue sekä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue. Joensuussa toimivassa Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ja Mikkelissä toimivassa Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualuetta lukuun ottamatta muut päävastuualueet. Vuonna 2014 Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella on 47 kuntaa. Seutukuntia alueella on 11. Maavoimien Esikunta toimii Mikkelissä. Se johtaa muun muassa Kouvolassa sijaitsevaa Itä- Suomen Sotilasläänin Esikuntaa (ISSLE), jonka vastuualueelle Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialue sijoittuu. ISSLE koordinoi muun muassa viranomaisyhteistyötä alueella. Alueellisina organisaatioina toimivat tällä hetkellä Etelä-Savon Aluetoimisto, Pohjois-Savon Aluetoimisto ja Pohjois-Karjalan Aluetoimisto. Puolustusvoimauudistuksen myötä sotilasläänit lakkaavat vuonna 2015, jolloin myös alueellinen organisaatio muuttuu. Pohjois-Karjalan rajavartiosto toimii Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueella. Valvottavaa rajaosuutta on yhteensä 304 kilometriä. Poliisin paikallishallinto muuttui siten, että alueella toimii vain yksi poliisilaitos, Itä-Suomen poliisilaitos, jonka päätoimipaikka sijaitsee Kuopiossa. Pelastustoimi on organisoitu alueella kolmeen maakunnalliseen pelastustoimen alueeseen. Vuonna 2011 aloitetun hätäkeskusuudistuksen myötä Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan hätäkeskukset lakkautettiin ja niiden toiminnot keskitettiin Kuopioon perustettuun Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskukseen. Itä-Suomen maistraatin toimialueeseen kuuluvat kaikki kolme maakuntaa. Yksiköitä on Iisalmessa, Joensuussa, Juuassa, Kuopiossa, Mikkelissä, Savonlinnassa ja Varkaudessa. Itä-Suomen yliopiston kampukset sijaitsevat Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Mikkelin yliopistokeskuksessa on Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston toimintoja. Alueella toimii neljä ammattikorkeakoulua: Mikkelin ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu sekä Diakoniaammattikorkea-koulun koulutusyksikkö Pieksämäellä. 8 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

2 Aluehallintoviraston toimialueella on toistaiseksi neljä erikoissairaanhoidon sairaanhoitopiiriä: Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Itä-Savon sairaanhoitopiiri sekä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri. Hallituspuolueiden tekemän sopimuksen mukaisesti kaikki alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy Itä-Suomen ERVA-alueen vastuulle Väestö Koko alueen väestö vähenee edelleen, mutta alueelliset vaihtelut ovat suuret Vuoden vaihteessa Itä-Suomen alueen asukasluku oli (taulukko 1) ja väestöntiheys 11,6 henkilöä/maakm 2. Väestöstä 72,4 prosenttia asui vuoden 2012 lopussa taajamissa. Koko maan taajama-aste oli 84,7 prosenttia. TAULUKKO 1. Itä-Suomen väkilukuja ETELÄ-SAVO Asukasluku Muutos vuonna 2013 POHJOIS-SAVO Asukasluku Muutos vuonna 2013 POHJOIS-KARJALA Asukasluku Muutos vuonna 2013 Mikkelin seutukunta Koillis-Savon seutukunta Joensuun seutukunta Hirvensalmi Juankoski Ilomantsi Kangasniemi Kaavi Joensuu Mikkeli Rautavaara Juuka Mäntyharju Tuusniemi Kontiolahti Pertunmaa Liperi Puumala Kuopion seutukunta Outokumpu Kuopio Polvijärvi Pieksämäen seutukunta Maaninka Joroinen Siilinjärvi Keski-Karjalan seutukunta Juva Kitee Pieksämäki Sisä-Savon seutukunta Rääkkylä Rautalampi Tohmajärvi Savonlinnan seutukunta Suonenjoki Enonkoski Tervo Pielisen Karjalan seutukunta Heinävesi Vesanto Lieksa Rantasalmi Nurmes Savonlinna Varkauden seutukunta Valtimo Sulkava Leppävirta Varkaus Ylä-Savon seutukunta Iisalmi Keitele Kiuruvesi Lapinlahti Pielavesi Sonkajärvi Vieremä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 10,76 14,80 9,33 Itä-Suomi Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 11,63 KOKO MAA Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 17,86 Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ) ja väestötiheys alueittain ( ) 9

3 Itä-Suomen asukastiheyttä kuvaavasta kartasta (kuvio 1) käy hyvin ilmi se, miten asutus painottuu teiden varsille, ja se sijoittuu myös vesistöjen rannoille. Alueen vesistöisyys vaikuttaa siten, että etäisyydet ovat pitkiä kunta- ja maakuntakeskuksiin. Asutus on kohtuullisen tasaisesti sijoittunutta koko Itä-Suomeen, mutta se on harvaa. Täysin asumattomia alueita on vain Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan pohjois- ja koillisosissa. Itä-Suomen asutuksen ominaispiirre on myös se, että asutuskeskittymät ovat pieniä eivätkä kovin tiheästi asutettuja. KUVIO 1. Asukastiheys (henkilöä per km2) Itä-Suomessa vuonna Lähde: Tilastokeskus. 10 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

4 Väestö väheni vuonna 2013 Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa. Pohjois-Savossa väestön määrä kasvoi. Koko Itä-Suomen väestön väheneminen oli noin henkeä. Väestömäärän tasainen 1990-luvun alkupuolelta alkanut väheneminen jatkui edelleen Etelä- Savossa (kuvio 2). Pohjois-Karjalassa väestön väheneminen on hidastunut selvästi viimeisen viiden vuoden aikana maahanmuuton ansiosta. Pohjois-Savon väestömäärä on ollut lievässä kasvussa viimeiset kolme vuotta. Koko Itä-Suomen alueella asui vuoden 2013 lopussa kuitenkin yli henkilöä (7,7 %) vähemmän kuin vuonna Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väestön ennustetaan vähenevän tulevina vuosikymmeninä kaikissa maakunnissa henkeä Etelä-Savon maakunta Pohjois-Savon maakunta Pohjois-Karjalan maakunta Etelä-Savo, ennuste Pohjois-Savo, ennuste Pohjois-Karjala, ennuste KUVIO 2. Väkiluvun kehitys vuosina ja väestöennuste vuosille maakunnittain Itä- Suomessa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ) ja väestöennuste 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ) Suomen yhdeksästä väestöä menettäneestä maakunnasta Etelä-Savon väestömäärä pieneni vuonna 2013 määrällisesti eniten ja prosentuaalisesti toiseksi eniten (-0,6 %) Kainuun jälkeen. Viidessä alueen kunnassa väkiluku (taulukko 1) pieneni yli kaksi prosenttia ja Puumalassa eniten (-2,3 %). Määrällisesti eniten vähenivät Savonlinnan asukkaat. Väkiluku kasvoi Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntakeskuksissa sekä kahdessa niitä ympäröivässä kunnassa, eli Siilinjärvellä ja Kontiolahdella. Lisäksi väestön määrä kasvoi Iisalmessa ja Tuusniemellä. Seutukunnista vain Kuopion ja Joensuun seutukuntien väkiluvut kasvoivat. Suhteellisesti eniten väestö väheni Koillis-Savon seutukunnassa. Väkiluvun muutokset ovat kunnittain eriytyneet voimakkaasti 2000-luvulla (kuviot 2 ja 4). Kun Itä-Suomen alueen väestö on 2000-luvun aikana vähentynyt vajaalla viidellä prosentilla, niin Rautavaaralla ja Puumalassa väestömäärät ovat pienentyneet noin neljänneksellä. Toisaalta koko 11

5 maan väestön lisäyksen (5,4 %) ovat ylittäneet Kontiolahti (27,2 %), Siilinjärvi, Liperi ja Kuopio. Myös Joensuun väkimäärä on kasvanut lähes koko maan tahtia 2000-luvulla. Asutuksen keskittyminen näille yliopistokaupunkiseuduille tulee jatkumaan edelleen myös tulevaisuudessa kuntien välisen muuttoliikkeen ja syrjäseutujen negatiivisen luonnollisen väestönmuutoksen seurauksena. Koko maahan verrattuna Itä-Suomen taajama-aste onkin toistaiseksi ollut reilusti alhaisempi. Toistaiseksi keskusten vetovoimatekijät (keskittymisedut kuten tuotantotoiminnan skaalaedut ja positiiviset ulkoisvaikutukset, sosiaalinen pääoma, osaavan työvoiman saatavuus, markkinoiden läheisyys, kuljetuskustannusten välttäminen) ovat olleet vielä suuremmat kuin poistyöntävät voimat (hintataso, ruuhkat, melu, saasteet). Tällä hetkellä taloudellinen taantuma kuitenkin patoaa yritysten investointihalukkuutta ja siten myös muuttoliike on suvantovaiheessa. Mikkeli (-1,0 %) Savonlinna (-9,4 %) Joroinen (-12,2 %) Mäntyharju (-12,7 %) Hirvensalmi (-12,9 %) Pieksämäki (-13,7 %) Kangasniemi (-13,8 %) Juva (-14,6 %) Pertunmaa (-14,7 %) Rantasalmi (-16,7 %) Enonkoski (-20,3 %) Sulkava (-20,7 %) Heinävesi (-21,8 %) Puumala (-24,5 %) Mikkelin seutukunta (-5,0 %) Savonlinnan seutukunta (-12,2 %) Pieksämäen seutukunta (-13,6 %) Siilinjärvi (10,1 %) Kuopio (7,3 %) Maaninka (-3,6 %) Iisalmi (-5,2 %) Lapinlahti (-8,8 %) Suonenjoki (-9,1 %) Leppävirta (-9,3 %) Varkaus (-11,9 %) Vieremä (-13,1 %) Rautalampi (-13,3 %) Tuusniemi (-14,0 %) Kaavi (-15,6 %) Kiuruvesi (-15,6 %) Juankoski (-16,0 %) Tervo (-17,0 %) Sonkajärvi (-17,5 %) Keitele (-19,2 %) Vesanto (-20,1 %) Pielavesi (-20,4 %) Rautavaara (-27,7 %) Kuopion seutukunta (7,4 %) Varkauden seutukunta (-11,1 %) Ylä-Savon seutukunta (-11,2 %) Sisä-Savon seutukunta (-12,9 %) Koillis-Savon seutukunta (-17,4 %) Kontiolahti (27,2 %) Liperi (8,0 %) Joensuu (5,1 %) Outokumpu (-13,0 %) Polvijärvi (-14,7 %) Kitee (-16,9 %) Nurmes (-17,4 %) Tohmajärvi (-18,3 %) Lieksa (-20,5 %) Rääkkylä (-22,2 %) Juuka (-22,1 %) Ilomantsi (-22,8 %) Valtimo (-23,0 %) Joensuun seutukunta (2,1 %) Keski-Karjalan seutukunta (-18,0 %) Pielisen Karjalan seutukunta (-19,7 %) POHJOIS-SAVO (-2,8 %) POHJOIS-KARJALA (-4,1 %) ETELÄ-SAVO (-9,2 %) ITÄ-SUOMI (-5,0 %) KOKO MAA (5,4 %) Luonnollinen väestönlisäys, % Kuntien välinen nettomuutto, % Nettosiirtolaisuus, % KUVIO 3. Väestönmuutokset (suluissa, %) eri tekijöittäin Itä-Suomen kunnissa maakunnittain vuosina Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestönmuutokset alueittain ( ) ja väestön ennakkotilasto, väestönmuutosten ennakkotiedot tapahtumaneljänneksen mukaan alueittain ( ). 12 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

6 Kuntien välinen muuttoliike ja luonnollinen väestönmuutos ovat vähenemisen syinä Väestönmuutokset ovat johtuneet Itä-Suomen alueella pääsääntöisesti siitä, että luonnollinen väestönkehitys ja muuttoliike ovat olleet negatiivisia (kuvio 3). Nettosiirtolaisuus on vain hieman hidastanut väestön vähenemistä kaikissa Itä-Suomen kunnissa vuosina Rautavaaraa lukuun ottamatta. Muita peruskuvasta poikkeavia kuntia ovat olleet väestönkasvukunnat Kuopio, Siilinjärvi, Kontiolahti, Liperi ja Joensuu, joihin lisäys on tullut luonnollisesta väestönmuutoksesta, muuttoliikkeestä ja siirtolaisuudesta. Väestötappiokunnista Hirvensalmella ja Maaningalla kuntien välinen muuttoliike on ollut positiivista. Maaseutukunnissa erityisen suuri huoli on vähäinen syntyvyys. Viimeisen kolmen vuoden aikana esimerkiksi Puumalan luonnollinen väestönmuutos on ollut koko maan negatiivisinta. Puumalassa väestö on 2000-luvulla vähentynyt tämän komponentin vaikutuksesta lähes 17 prosenttia. Myös maakuntatasolla (kuvio 4) havaitaan, että kaikissa maakunnissa kuolleisuus on ollut syntyvyyttä suurempaa jo pitkään, ja syntyvien määrän trendi on ollut laskeva vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 2013 syntyi lähes lasta vähemmän kuin vuonna Kuntien välinen nettomuutto on erityisesti aktiiviväestön osalta ollut negatiivista. Pohjois-Karjalassa nettosiirtolaisuus on nostanut kokonaisnettomuuton positiiviseksi vuosina ja Pohjois-Savossa vuosina Maakuntatasolla tarkasteltuna muuttoliikkeen ominaispiirteet ovat olleet 2000-luvulla sellaiset, että kaikissa maakunnissa vuotiaiden (Pohjois-Karjalassa myös vuotiaiden) nettomuutto on ollut negatiivista ja vuotiaiden (Etelä-Savossa myös vuotiaiden ja Pohjois-Karjalassa vuotiaiden) positiivista. Yli 70-vuotiaat eivät enää juurikaan ole muuttaneet. Muun ikäiset lapset muuttavat vanhempiensa eli vuotiaiden mukana. Näiden perheiden muuttoaktiivisuus on vaihdellut vuositasolla taloudellisten suhdanteiden mukaisesti, ja näiden ryhmien nettomuuttoliike on ollut koko 2000-lukua tarkasteltaessa suunnilleen tasapainossa. Ajanjaksolla kuntien välinen muuttoliike on vienyt Etelä-Savosta noin henkeä ja sekä Pohjois-Savosta että Pohjois-Karjalasta noin henkeä eli yhteensä yli ihmistä. Kuopio, Joensuu ja jotkut niiden naapurikunnista pystyvät patoamaan osan maakunnasta lähtevästä muuttoliikkeestä, mutta Mikkeli vain osittain. Kuopion kokonaisnettomuuttoliike on 2000-luvulla ollut ja Joensuun +150 henkilöä. Mikkeli taas on menettänyt myös kuntien välisen muuttoliikkeen kautta noin asukasta. Suomen kahdenkymmenen suurimman kaupungin joukossa tehdyssä keskinäisessä vertailussa Kuopio ja Joensuu ovat kuitenkin nettohäviäjiä. Kyseisen joukon sisäisessä muuttoliikkeessä Kuopio on menettänyt 2000-luvulla noin asukasta, Joensuu noin asukasta ja Mikkeli noin asukasta. Mikkeliin on muuttanut nettomääräisesti ihmisiä vain Kouvolasta. Joensuun muuttoliike on ollut positiivista Kouvolan ja Mikkelin kanssa. Kuopioon muutetaan lähteviä enemmän Kouvolasta, Mikkelistä, Joensuusta ja Rovaniemeltä. Nuoremman väestön osan poismuutto ja vanhemman väestön tulomuutto selkeästi vinouttavat ikäjakaumaa ja edellyttävät palvelurakenteelta erityisiä tarpeita koskien erityisesti koulutusta ja tulevaisuudessa vielä ikääntyvien palveluja. Tilastoista ei kuitenkaan valitettavasti saa selkeää tietoa siitä, millainen on ollut Itä-Suomen maakunnista poismuuttavan koulutus- ja tulotaso. Vastavalmistuneet saavat kuitenkin paremmin töitä muualta Suomesta ja varsinkin niiltä 13

7 kaupunkiseuduilta jonne innovatiivinen kehittämispotentiaali keskittyy. Tulokehitys on myös jäänyt Itä-Suomessa alemmalle tasolle kuin koko maassa keskimäärin. Etelä-Savo Pohjois-Savo henkeä henkeä * * Elävänä syntyneet Kuolleet Elävänä syntyneet Kuolleet Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus henkeä * Elävänä syntyneet Kuntien välinen nettomuutto Pohjois-Karjala Kuolleet Nettosiirtolaisuus henkeä Koko maa * Elävänä syntyneet Kuolleet Nettosiirtolaisuus KUVIO 4. Väestönmuutokset maakunnittain Itä-Suomessa vuosina Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestönmuutokset alueittain ( ) ja väestön ennakkotilasto, väestönmuutosten ennakkotiedot tapahtumaneljänneksen mukaan alueittain ( ). Väestö on aikaisempaa ikääntyneempää Väestökehityksen megatrendejä Itä-Suomessa ovat olleet suurimmalta osin kuntien välisestä muuttoliikkeestä aiheutunut väestön vähentyminen (kuviot 2 ja 3) sekä nuorimpien ikäluokkien pieneneminen ja ikääntyneemmän väestön määrän kasvaminen (kuvio 4). Työikäinen ( vuotiaat) väestö on 2000-luvulla vähentynyt Itä-Suomessa yli yhdeksällä prosentilla. 14 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

8 Mikkeli (-1,0 %) Savonlinna (-9,4 %) Joroinen (-12,2 %) Mäntyharju (-12,7 %) Hirvensalmi (-12,9 %) Pieksämäki (-13,7 %) Kangasniemi (-13,8 %) Juva (-14,6 %) Pertunmaa (-14,7 %) Rantasalmi (-16,7 %) Enonkoski (-20,3 %) Sulkava (-20,7 %) Heinävesi (-21,8 %) Puumala (-24,5 %) Mikkelin seutukunta (-5,0 %) Savonlinnan seutukunta (-12,2 %) Pieksämäen seutukunta (-13,6 %) Siilinjärvi (10,1 %) Kuopio (7,3 %) Maaninka (-3,6 %) Iisalmi (-5,2 %) Lapinlahti (-8,8 %) Suonenjoki (-9,1 %) Leppävirta (-9,3 %) Varkaus (-11,9 %) Vieremä (-13,1 %) Rautalampi (-13,3 %) Tuusniemi (-14,0 %) Kiuruvesi (-15,6 %) Kaavi (-15,6 %) Juankoski (-16,0 %) Tervo (-17,0 %) Sonkajärvi (-17,5 %) Keitele (-19,2 %) Vesanto (-20,1 %) Pielavesi (-20,4 %) Rautavaara (-27,7 %) Kuopion seutukunta (7,4 %) Varkauden seutukunta (-11,1 %) Ylä-Savon seutukunta (-11,2 %) Sisä-Savon seutukunta (-12,9 %) Koillis-Savon seutukunta (-17,4 %) Kontiolahti (27,2 %) Liperi (8,0 %) Joensuu (5,1 %) Outokumpu (-13,0 %) Polvijärvi (-14,7 %) Kitee (-16,9 %) Nurmes (-17,4 %) Tohmajärvi (-18,3 %) Lieksa (-20,5 %) Juuka (-22,1 %) Rääkkylä (-22,2 %) Ilomantsi (-22,8 %) Valtimo (-23,0 %) Joensuun seutukunta (2,1 %) Keski-Karjalan seutukunta (-18,0 %) Pielisen Karjalan seutukunta (-19,7 %) POHJOIS-SAVO (-2,8 %) POHJOIS-KARJALA (-4,1 %) ETELÄ-SAVO (-9,2 %) ITÄ-SUOMI (-5,0 %) KOKO MAA (5,4 %) v v v. 75 v. - KUVIO 5. Väestönmuutokset (suluissa, %) eri ikäryhmien osalta Itä-Suomen kunnissa maakunnittain vuosina Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ). 15

9 Poikkeuksia tämänkaltaiselle väestörakenteen muutokselle 2000-luvulla ovat olleet ainoastaan Siilinjärvi, Kuopio ja Joensuu, joissa vuotiaiden ikäluokka on suurentunut, sekä Liperi ja Kontiolahti, joissa ainoina Itä-Suomen kuntina kyseisen ikäluokan lisäksi myös alle 15-vuotiaiden ikäluokka on kasvanut. Missään kunnassa yli 65-vuotiaiden määrä ei ole vähentynyt. Kyse on ollut Rääkkylää lukuun ottamatta vain muutamista henkilöistä, vaikka joissain kunnissa (14 kpl) vuotiaiden määrä onkin vähentynyt. Itä-Suomessa yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä vuonna 2013 oli 22,9 prosenttia (kuvio 5), kun koko maan luku oli 19,4 prosenttia. Koko maata edullisempi ikärakenne alle 65-vuotiaiden määrällä arvioituna oli Joensuussa, Liperissä, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Kontiolahdella. Eniten vuotiaita oli maakunnittain tarkasteltuna Mikkelissä (62,9 %), Joensuussa (66,7 %) ja Kuopiossa (66,7 %) sekä vähiten Heinävedellä (55,0 %), Ilomantsissa (57,2 %) ja Pielavedellä (54,9 %). Alle 15-vuotiaita oli suhteellisesti vähiten Puumalassa (8,7 %) ja eniten Kontiolahdella (22,8 %). 16 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

10 Mikkeli (0,59) Savonlinna (0,65) Pieksämäki (0,65) Joroinen (0,65) Juva (0,72) Rantasalmi (0,73) Hirvensalmi (0,74) Mäntyharju (0,74) Puumala (0,77) Kangasniemi (0,78) Sulkava (0,78) Enonkoski (0,78) Pertunmaa (0,79) Heinävesi (0,82) Mikkelin seutukunta (0,63) Pieksämäen seutukunta (0,66) Savonlinnan seutukunta (0,68) Kuopio (0,50) Siilinjärvi (0,58) Iisalmi (0,59) Varkaus (0,61) Vieremä (0,64) Lapinlahti (0,65) Tervo (0,65) Juankoski (0,65) Leppävirta (0,68) Maaninka (0,68) Keitele (0,69) Tuusniemi (0,69) Sonkajärvi (0,69) Kiuruvesi (0,69) Suonenjoki (0,70) Kaavi (0,76) Rautalampi (0,78) Rautavaara (0,81) Vesanto (0,82) Pielavesi (0,82) Kuopion seutukunta (0,52) Varkauden seutukunta (0,63) Ylä-Savon seutukunta (0,65) Koillis-Savon seutukunta (0,71) Sisä-Savon seutukunta (0,73) Joensuu (0,50) Kontiolahti (0,57) Liperi (0,60) Polvijärvi (0,63) Outokumpu (0,66) Tohmajärvi (0,67) Kitee (0,69) Lieksa (0,70) Nurmes (0,70) Juuka (0,71) Rääkkylä (0,73) Valtimo (0,74) Ilomantsi (0,75) Joensuun seutukunta (0,55) Keski-Karjalan seutukunta (0,69) Pielisen Karjalan seutukunta (0,70) POHJOIS-SAVO (0,58) POHJOIS-KARJALA (0,58) ETELÄ-SAVO (0,65) ITÄ-SUOMI (0,60) KOKO MAA (0,56) v v v. 75 v. - KUVIO 6. Väestön ikärakenne ikäryhmittäin (%-osuudet) Itä-Suomen kunnissa vuonna 2013, kuntien järjestys maakunnittain ikäluokan vuotiaat perusteella (suluissa väestöllinen huoltosuhde) Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ). 17

11 Sekä väestöllinen että taloudellinen huoltosuhde ovat huonoja ja tulevat heikkenemään Tarkasteltaessa väestöllistä huoltosuhdetta, eli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhdetta vuotiaiden määrään, vuonna 2013 ainoastaan Kuopiossa ja Joensuussa oli vuotiaita suhteessa muun ikäisiin enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Koko maassa alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli vielä noin 44 prosenttia vähemmän kuin työikäisiä (kuvio 6). Eräissä kunnissa (Heinävesi, Rautavaara, Vesanto ja Pielavesi) alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli vain alle viidennes vähemmän kuin työikäisiä (kuvio 6). Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuoteen 2020 mennessä väestöllinen huoltosuhde koko maassa heikkenisi siten, että alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi enää vähän yli kolmannes vähemmän kuin työikäisiä. Rautavaaralla, Pielavedellä, Valtimolla, Vesannolla, Puumalassa, Kangasniemellä, Pertunmaalla ja Enonkoskella oltaisiin jo tilanteessa, jossa alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi työikäisiä enemmän. Vuonna 2030 koko maassa olisi alle 15- ja yli 65-vuotiaita enää alle 30 % vähemmän kuin työikäisiä. Suurimmassa osassa (38 kuntaa) Itä-Suomen kuntia olisi tuolloin nykykuntarakenteella enemmän muun ikäisiä kuin vuotiaita. Huoltosuhteen heikentymisen oletetaan tapahtuvan hyvin nopeasti (kuvio 7) jo 2010-luvulla, kuten esimerkiksi Puumalassa. Vuonna 2013 Puumalassa oli alle 15- ja yli 65-vuotiaita 23 prosenttia vähemmän kuin työikäisiä, mutta vuonna 2030 heitä olisi jo 53 prosenttia enemmän kuin työikäisiä. 1,0 Alle 15- ja yli 65-vuotiaita yhtä15-64 vuotiasta kohden 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 KOKO MAA Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi KUVIO 7. Väestöllisen huoltosuhteen (alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhde vuotiaisiin) toteutunut ( ) ja ennakoitu ( ) kehitys Itä-Suomen maakunnissa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ) ja väestöennuste 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ). 18 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

12 Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi KUVIO 8. Alle 15-vuotiaiden, vuotiaiden, vuotiaiden ja yli 75-vuotiaiden määrän toteutunut ( ) ja ennakoitu ( ) kehitys Itä-Suomen maakunnissa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ) ja väestöennuste 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ). Kuviosta 8 käy hyvin ilmi väestökehityksen ominaispiirteet. Väestö vähenee ylipäänsä (pylväiden korkeus alenee) sekä työikäinen väestö että alle 15-vuotiaiden määrät vähenevät. Sen sijaan ikääntyneiden määrä ja erityisesti yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa. Väestöllisen huoltosuhteen ennuste näyttäytyy vielä ongelmallisempana, kun otetaan huomioon viime vuosina vallinnut heikko taloustilanne ja maakuntien muuta maata heikommat taloudelliset huoltosuhteet (kuvio 9), jotka kuvaavat työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevien suhdetta työllisten määrään. Itä-Suomen maakunnissa oli vuonna 2012 työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia prosenttia enemmän kuin työllisiä, kun koko maassa heitä oli 32 prosenttia enemmän. Taloudellinen huoltosuhde parani vuosina kaikissa Itä-Suomen maakunnissa, mutta 1990-luvun lamasta toipuminen tälläkin indikaattorilla mitattuna jäi muuta maata heikommalle tasolle. Sen jälkeen taloudelliset huoltosuhteet ovat heikentyneet. Vuosi 2009 oli erityisen heikko vuosi globaalin taloustaantuman myötä. Kuviosta 9 käy ilmi myös taloudellisten huoltosuhteiden voimakas heikkeneminen varsinkin 2020-luvulla, mikäli vuotiaiden työllisyysaste jää viimeisten viiden vuoden tasolle (taulukko 5). Itä-Suomen maakuntien ero koko maan taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiseen tulisi olemaan merkittävä. Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa päädyttäisiin suhdelukuihin, joita tavattiin viimeksi 1990-luvun syvän laman aikana. Työllisyysasteiden nousua voitaisiin saada aikaiseksi työvoiman kasvulla, työuria pidentämällä ja työttömyyden pienentyessä. Huoltosuhteiden heikkeneminen on merkittävin rakenteellinen tekijä kestävyysvajeelle. 19

13 Työvoiman ulkopuolella olevat ja työttömät yhtä työllistä kohden 2,2 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1, Koko maa Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi KUVIO 9. Taloudellinen huoltosuhde Itä-Suomen maakunnissa vuosina Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan ( ). Ennustettu huoltosuhteiden jyrkkä heikkeneminen tulevina vuosikymmeninä on myös Itä- Suomessa yksi keskeinen tekijä kunta- ja/tai palvelurakenteen muuttamiseksi alueella. Huoltosuhteiden huononeminen aiheuttaa verotulojen alenemisen ja mm. hoivatarpeen kasvun myötä julkisen sektorin kestävyysvajetta ja siten vaikeuksia julkisten palvelujen rahoituksen riittävyydelle kaikilla sektoreilla. Samaan aikaan palvelujen järjestämisen yksikkökustannukset nousevat jatkuvasti. Yhtälö on haasteellinen siitäkin syystä, että kunnalliset palvelut ovat hyvin työvoimavaltaisia, ja työikäinen väestö vähenee koko ajan. Varsinkin sosiaali- ja terveyssektorilla ongelma on ilmeinen, koska ikääntyvät tarvitsevat nimenomaan niitä palveluja ja ikääntyessään vielä enemmän. Toisaalla tietyt palvelut on aiemmin mitoitettu ja rakennettu suuremmille väestöryhmille kuin tulevaisuuden tarve tulee olemaan. Kunta-, palvelu- ja SOTErakenneuudistuksilla haetaan tehostamisen ja tuottavuuden kasvattamisen avulla ratkaisuja näihin ongelmiin, mutta onnistuminen niukkuuden jakamisessa alueellisesti ja väestöryhmittäin tasapuolisesti jää nähtäväksi. Kuntakohtaiset erot taloudellisissa huoltosuhteissa ovat suuret (kuvio 10). Siilinjärvellä oli vain 25 prosenttia enemmän työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevia kuin työllisiä, mutta Rautavaaralla heitä oli pitkälti yli kaksinkertaisesti (127 % enemmän) työllisten määrään nähden. Kymmenessä Itä-Suomen kunnassa työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia oli yli kaksi kertaa niin paljon kuin työllisiä vuonna Tällaisten kuntien lukumäärä on kasvanut viime vuosina. 20 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

14 Mikkeli (1,43) Juva (1,59) Pieksämäki (1,63) Savonlinna (1,65) Joroinen (1,66) Hirvensalmi (1,78) Mäntyharju (1,80) Rantasalmi (1,81) Puumala (1,83) Kangasniemi (1,84) Sulkava (1,86) Pertunmaa (1,87) Enonkoski (1,94) Heinävesi (2,02) Mikkelin seutukunta (1,52) Pieksämäen seutukunta (1,62) Savonlinnan seutukunta (1,71) Siilinjärvi (1,25) Kuopio (1,32) Iisalmi (1,48) Maaninka (1,49) Vieremä (1,57) Juankoski (1,59) Keitele (1,62) Leppävirta (1,65) Lapinlahti (1,66) Suonenjoki (1,73) Tervo (1,74) Varkaus (1,80) Kiuruvesi (1,81) Sonkajärvi (1,90) Rautalampi (1,94) Tuusniemi (2,01) Vesanto (2,03) Pielavesi (2,07) Kaavi (2,11) Rautavaara (2,27) Kuopion seutukunta (1,31) Ylä-Savon seutukunta (1,65) Varkauden seutukunta (1,75) Sisä-Savon seutukunta (1,82) Koillis-Savon seutukunta (1,88) Kontiolahti (1,30) Liperi (1,44) Joensuu (1,52) Polvijärvi (1,76) Kitee (1,84) Nurmes (1,86) Tohmajärvi (1,90) Valtimo (1,92) Outokumpu (1,94) Ilomantsi (2,05) Juuka (2,08) Rääkkylä (2,14) Lieksa (2,18) Joensuun seutukunta (1,56) Keski-Karjalan seutukunta (1,89) Pielisen Karjalan seutukunta (2,03) POHJOIS-SAVO (1,49) ETELÄ-SAVO (1,60) POHJOIS-KARJALA (1,65) ITÄ-SUOMI (1,56) KOKO MAA (1,32) Työlliset, % Työttömät, % vuotiaat, % Opiskelijat, koululaiset, varusmiehet ja siviilipalvelusmiehet, % Eläkeläiset ja muut työvoiman ulkopuolella olevat, % KUVIO 10. Taloudellinen huoltosuhde ja väestön pääasiallinen toiminta (%-osuudet) Itä-Suomen maakunnissa kunnittain vuonna 2012 (suluissa taloudellinen huoltosuhde) Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan ( ). 21

15 Väestön ennustetaan vähenevän ja ikääntyvän Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Itä-Suomen väestön määrä tulisi edelleen pienenemään: vuonna 2012 laaditun väestöennusteen perusteella vuonna 2020 Etelä-Savossa olisi yli neljä prosenttia ja sekä Pohjois-Karjalassa että Pohjois-Savossa reilut puoli prosenttia vähemmän asukkaita kuin vuonna Lukumääräisesti Pohjois-Savossa väestö vähenisi noin 1 600, Etelä-Savossa noin ja Pohjois-Karjalassa noin hengellä. Samana aikana koko Suomen väestömäärä kasvaisi noin hengellä. Erityisen voimakasta väestön väheneminen tulisi prosentuaalisesti olemaan Puumalassa, jossa olisi vuonna 2020 noin 15 prosenttia vähemmän asukkaita kuin vuonna Yli kymmenen prosentin väestön määrän väheneminen koettaisiin kuudessa kunnassa (myös Heinävesi, Rantasalmi, Sulkava, Juuka ja Rääkkylä). Ennusteen mukaan kunnista määrällisesti eniten väestöään (yli henkeä) tulisivat menettämään Savonlinna, Pieksämäki, Varkaus ja Lieksa. Yli itäsuomalaisen ennustetusta vähenemisestä huolimatta vuosina yli 65-vuotiaiden määrä kasvaisi yli hengellä (18,7 %), mutta alle 15-vuotiaiden määrä pienenisi 500 hengellä (-0,6 %). Edellä mainitusta yli 75-vuotiaiden määrän kasvu olisi noin henkeä (13,0 %). Sen sijaan vuotiaita työikäisiä olisi vuonna 2020 noin vähemmän kuin vuonna Väestöllisen huoltosuhteen voimakas heikkeneminen tullee Itä-Suomen maakunnissa jatkumaan miltei 2030-luvun puoliväliin saakka (kuvio 10). Erityisesti huomioitavaa on se, että kuntakohtaiset erot nykyisellä kuntarakenteella tulisivat olemaan suuria. Edellä esitetyt väestöluvut perustuvat aikaisemmasta kehityksestä osittain johdettuun Tilastokeskuksen trendiennusteeseen eikä niissä ole otettu huomioon ihmisten odotusten ja käyttäytymisen muutoksia. Mikäli työikäisten muuttoliike Itä-Suomeen tai syntyvyyden huomattava kasvu eivät pidemmällä aikavälillä kehity ennustettua suotuisammin, Itä-Suomen väestöllinen huoltosuhde heikkenee huomattavasti ja voimakkaammin kuin koko maassa luvulle saakka. Lisäksi on huomioitava samanaikainen väestömäärän ennustettu väheneminen ja lähtökohtaisesti huonompi taloudellinen huoltosuhde Elinkeinot, työllisyys ja talous Työllisyys heikkeni vuonna 2012 Itä-Suomen työpaikkakehitys oli vuoteen 2007 asti myönteinen. Työpaikkojen määrä kasvoi vuodesta 2001 vuoteen 2007 yli työpaikalla (taulukko 2). Vuosien 2008 ja 2009 aikana työpaikat vähenivät lähes neljä prosenttia (8 698 työpaikkaa), mutta vuosina työpaikat lisääntyivät taas yli Alkutuotannon työpaikkojen määrän aleneminen jatkuu edelleen, mutta Itä-Suomi on edelleen koko maata alkutuotantovaltaisempi (kuvio 11). Lisäksi täällä on koko maata huomattavasti enemmän julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen, pakollisen sosiaalivakuutuksen, koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen työpaikkoja. Suhteellisesti vähiten koko maahan verrattuna on tukku- ja vähittäiskaupan, kuljetuksen ja varastoinnin sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan työpaikkoja. 22 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

16 Voimakkain työllisyyden heikentyminen tapahtui vuonna Työllisten määrä Itä-Suomessa väheni vuodesta 2007 lähes kymmenellä tuhannella. Kahdeksan vuoden myönteinen työllisten määrän kehitys pyyhkiytyi pois kahdessa vuodessa. Vuosina työllisyys kuitenkin parani koko Itä-Suomessa lähes hengellä, josta Etelä-Savon osuus jäi vajaaseen kolmeen sataan, Pohjois-Savon osuus oli yli henkeä ja Pohjois-Karjalan noin henkeä. Vuonna 2012 työllisyys heikkeni joka maakunnassa, eniten Etelä-Savossa ja vähiten Pohjois-Savossa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisten määrä kasvoi vuonna 2013 Itä- Suomessa noin tuhannella hengellä. TAULUKKO 2. Työlliset ja työpaikat Itä-Suomessa maakunnittain vuosina Alueet Tunnusluku Etelä-Savo Työpaikkaomavaraisuus, % 97,77 97,07 96,64 96,79 96,73 97,02 97,57 97,59 97,88 Työllisten määrä Työpaikkojen määrä Pohjois-Savo Työpaikkaomavaraisuus, % 99,66 99,14 98,41 98,80 99,04 99,09 99,32 98,99 98,77 Työllisten määrä Työpaikkojen määrä Pohjois-Karjala Työpaikkaomavaraisuus, % 98,58 98,74 98,46 98,68 98,58 98,59 98,72 98,93 99,01 Työllisten määrä Työpaikkojen määrä ITÄ-SUOMI Työpaikkaomavaraisuus, % 98,81 98,44 97,92 98,21 98,28 98,38 98,67 98,59 98,60 Työllisten määrä Työpaikkojen määrä KOKO MAA Työpaikkojen määrä Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, alueella työssäkäyvät (työpaikat) toimialan ja sukupuolen mukaan ( ) ja väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan ( ). Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala ITÄ-SUOMI KOKO MAA Maa-, metsä- ja kalatalous Teollisuus Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoim. Rahoitus- ja vakuutustoiminta Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toim.; Hallinto- ja tukipalvelutoim. Muut palvelut Kaivostoim.; Sähkö-, kaasu-, lämpö-, vesi-, viemäri- ja jätehuolto Rakentaminen Informaatio ja viestintä Kiinteistöalan toiminta Julkinen hall. ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivak.; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalv. Toimiala tuntematon Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, alueella työssäkäyvät (työpaikat) toimialan ja sukupuolen mukaan ( ). KUVIO 11. Työpaikat (%-osuudet) Itä-Suomessa maakunnittain toimialan (TOL2008) mukaan vuonna

17 Työttömien määrä kasvoi vuonna 2013 Vuonna 2013 Itä-Suomen työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta kasvoi 1,1 prosenttiyksiköllä keskimäärin 13,2 prosenttiin (taulukko 3). Työttömyys on edelleenkin iso ongelma monissa Itä-Suomen kunnissa, erityisesti Pohjois-Karjalassa (taulukko 3). Koko Itä- Suomessa työttömien työnhakijoiden lukumäärä kasvoi lähes hengellä vuonna Pohjois-Karjalan työttömien määrä kasvoi 818 työnhakijalla, Pohjois-Savossa ja Etelä- Savossa 647 hengellä. Koko maan työttömyysprosentti nousi 1,5 prosenttiyksikköä ollen 11,3 prosenttia 1 vuonna TAULUKKO 3. Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta Itä-Suomessa vuosina Työttömien osuus työvoimasta % % % % % % % % % % Etelä-Savo 10,0 22,0 15,6 13,0 9,7 11,6 11,5 10,7 11,4 12,4 Pohjois-Savo 10,0 22,0 15,3 12,6 9,9 12,5 11,9 10,8 11,0 12,1 Pohjois-Karjala 11,0 24,0 18,4 16,3 13,6 15,9 14,3 13,4 14,5 15,6 Itä-Suomi 10,5 22,4 16,3 13,8 10,9 13,3 12,5 11,6 12,1 13,2 Koko maa 8,6 19,4 12,0 10,6 7,6 9,8 10,0 9,4 9,8 11,3 %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. Ero Itä-Suomen ja koko maan välillä -1,9-3,0-4,3-3,2-3,3-3,4-2,5-2,1-2,4-1,9 Lähde: TEM, tilastotiedote-vuosijulkaisut. Työttömien työnhakijoiden lukumäärä väheni vuonna 2013 Itä-Suomessa vain Enonkoskella, Rantasalmella ja Ilomantsissa. 1 Tässä peruspalvelujen arviointiraportissa esitetään työttömyysasteet Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoimien työttömien työnhakijoiden lukumäärien (vuosikeskiarvot) perusteella, jotta kuntakohtaiset työttömyyserot voidaan esittää. Työttömien työnhakijoiden lukumäärät ovat reaaliaikaisia tietoja, mutta jakajina eli työvoiman määrinä pidetään kuntatason työvoimia Tilastokeskuksen uusimman (ts. vuonna 2013 vuoden 2011) Työssäkäyntitilaston mukaan. Ikääntyvillä ja voimakkaan muuttoliikkeen omaavilla alueilla voi olla mahdollista, että työvoiman määrä yliarvioituu kaksi vuotta vanhoja tietoja käyttämällä, ja työttömyysasteet osoittavat todellista parempia lukuja. Siksi työttömyyden muutosta kuntatasolla on parempi tarkastella työttömien työnhakijoiden lukumäärän muutoksen perusteella. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus taas kerää tilastotietoja vuotiaan väestön työhön osallistumisesta, työllisyydestä ja työttömyydestä sekä työvoiman ulkopuolisten toiminnasta. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruu perustuu Tilastokeskuksen väestötietokannasta satunnaisesti poimittuun otokseen. Aineistosta EU laatii jäsenmaita koskevat vertailukelpoiset tilastot. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan koko maan työttömyysaste oli 8,2 %, Etelä-Savon 10,8 %, Pohjois-Savon 8,1 % ja Pohjois-Karjalan 12,5 % vuonna Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

18 TAULUKKO 4. Työttömien työnhakijat ja heidän osuus työvoimasta Itä-Suomen kunnissa vuonna 2013 ETELÄ-SAVO Työttömyysaste, % Työttömien lukumäärä Muutos vuoden aikana, henkeä POHJOIS-SAVO Työttömyysaste, % Työttömien lukumäärä Muutos vuoden aikana, henkeä POHJOIS-KARJALA Työttömyysaste, % Työttömien lukumäärä Muutos vuoden aikana, henkeä Mikkelin sk 11, Koillis-Savon sk 14, Joensuun sk 15, Hirvensalmi 10, Juankoski 15, Ilomantsi 15, Kangasniemi 11, Kaavi 14, Joensuu 15, Mikkeli 12, Rautavaara 14, Juuka 17, Mäntyharju 11, Tuusniemi 11, Kontiolahti 10, Pertunmaa 11, Liperi 12, Puumala 10, Kuopion sk 10, Outokumpu 16, Kuopio 11, Polvijärvi 15, Pieksämäen sk 10, Maaninka 10, Joroinen 12, Siilinjärvi 7, Keski-Karjalan sk 17, Juva 9, Kitee 16, Pieksämäki 11, Sisä-Savon sk 11, Rääkkylä 17, Rautalampi 12, Tohmajärvi 19, Savonlinnan sk 14, Suonenjoki 10, Enonkoski 13, Tervo 10, Pielisen Karjalan sk 17, Heinävesi 13, Vesanto 12, Lieksa 20, Rantasalmi 12, Nurmes 15, Savonlinna 14, Varkauden sk 15, Valtimo 14, Sulkava 12, Leppävirta 12, Varkaus 17, Ylä-Savon sk 13, Iisalmi 13, Keitele 11, Kiuruvesi 13, Lapinlahti 13, Pielavesi 12, Sonkajärvi 15, Vieremä 11, Yhteensä 12, Yhteensä 12, Yhteensä 15, KOKO MAA 11,3 1,5 %-yks. Lähde: TEM, tilastotiedote-vuosijulkaisut. Työllisyysaste parani Itä-Suomen työllisyysaste oli vuonna 2013 keskimäärin 64,9 prosenttia (taulukko 5). Se parani 0,9 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Eniten työllisyysaste parani Pohjois-Savossa, koska myös työikäinen väestö väheni työllisyyden parantuessakin. Pohjois-Karjalan työllisyysaste pysyi vain edellisvuoden tasolla. Itä-Suomessa jäädään kuitenkin edelleen selkeästi jälkeen koko Suomen työllisyysasteesta (68,5 %). Työikäisten työllisten määrä kasvoi sekä koko maassa että Itä- Suomessa. Työikäinen väestö sen sijaan väheni lähes hengellä, kuten kaikkina viimeisinä kolmena vuotena. 25

19 TAULUKKO 5. Työikäinen (15 64 v.) väestö, työikäiset työlliset ja työllisyysaste (%) Itä-Suomessa vuosina Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi Koko maa Vuosi v. väestö, 1000 henkeä Työlliset v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % v. väestö, 1000 henkeä Työlliset v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % v. väestö, 1000 henkeä Työlliset v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % v. väestö, 1000 henkeä Työlliset v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % Työllisyysaste, % , , , ,5 67, , , , ,1 67, , , , ,8 67, , , , ,0 67, , , , ,2 68, , , , ,1 68, , , , ,3 69, , , , ,6 70, , , , ,3 68, , , , ,1 67, , , , ,6 68, , , , ,0 69, , , , ,9 68,5 Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus väestö työmarkkina-aseman ja maakunnan mukaan ( ) ja väestötilastot, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ). Talouskasvu ja alueen väestön tulotaso on koko maata huonompi positiivisesta kehityksestä huolimatta Koko maan tasoon suhteutettu asukasta kohden laskettu arvonlisäys (käyvin hinnoin) aleni voimakkaasti Itä-Suomen maakunnissa 1990-luvulla (kuvio 12). Kehitys 2000-luvulla on ollut noususuhteista, mikä selittyy ensisijaisesti Itä-Suomen väestön koko maata heikommalla kehityksellä sekä muusta maasta poikkeavilla hintamuutoskomponenteilla. Arvonlisäyksen volyymin kasvu on Itä-Suomessa jäänyt tälläkin ajanjaksolla muuta maata pienemmäksi. Ainoastaan vuonna 2003 kaikissa Itä-Suomen maakunnissa reaalinen talouskasvu oli nopeampaa kuin koko maassa keskimäärin. Vuosina Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan reaalikasvut ylittivät koko maan talouskasvun. Vuonna 2009 Pohjois-Savon talous supistui lähes 12 prosenttia. 26 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

20 Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi KUVIO 12. Arvonlisäys (brutto perushintaan, arvo käyvin hinnoin) asukasta kohden (koko maa=100) Itä- Suomen maakunnissa vuosina Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito, tuotanto ja työllisyys maakunnittain ( ) sekä tuotanto ja työllisyys maakunnittain ( ). Itä-Suomen maakunnista korkein asukasta kohden laskettu arvonlisäys saavutettiin vuonna 2011 Pohjois-Savossa, jossa asukasta kohden laskettu arvonlisäys oli 85,4 prosenttia koko maan keskimääräisestä tasosta. Alin tulotaso oli Etelä-Savossa, 75,0 prosenttia. Markkinahintaisesta arvonlisäyksestä (alueellisesta bruttokansantuotteesta) palkansaajakorvausten osuus on Itä-Suomessa noin puolet. Pääomalle ja muille tuotannontekijöille maksetuista korvauksista osa jätetään yrityksiin ja osa maksetaan mm. pääomatuloina Itä-Suomen ulkopuolelle, joten alueen tulotasosta arvonlisäys asukasta kohden -mittari antaa epätäsmällisen kuvan. Alueen tulotasoa voidaan arvioida paremmin asukasta kohden laskettujen kotitalouksien tulojen tai tulonsaajaa kohden laskettujen veronalaisten tulojen avulla (kuvio 13), vaikkakin arvonlisäys ja sen muutos kuvaavat parhaiten itäsuomalaisten tuotteiden ja palvelujen kysyntää ja sen kehitystä, ja näin täällä aikaansaatavaa tuotannon arvoa ja tulonmuodostusta. Kotitalouksien ensitulo on tuloa, jonka kotitaloudet saavat osallistumisestaan tuotantoon sekä korvauksia, jotka rahoitus- ym. varojen omistajat saavat varojen järjestämisestä toisen talousyksikön käytettäväksi. Kotitalouden käytettävissä olevat tulot saadaan lisäämällä ensituloihin saadut tulonsiirrot ja vähentämällä kaikki maksettavat tulonsiirrot. Käytettävissä olevat tulot voidaan käyttää kulutukseen tai säästää. Korkeimmat kotitalouksien käytettävissä olevat tulot asukasta kohden olivat Itä-Suomessa vuonna 2011 Etelä-Savossa, 93,4 prosenttia koko maan keskimääräisistä tuloista. Pohjois-Karjalassa kotitalouksien käytettävissä olevat tulot asukasta kohden olivat pienimmät, 89,2 prosenttia koko maan keskimääräisistä tuloista. 27

21 Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi Arvonlisäys (brutto perushintaan) per asukas Käytettävissä oleva tulo (netto) per asukas Kansantulo (ensitulo, netto) per asukas Valtionveronalaiset tulot per saaja KUVIO 13. Arvonlisäys (brutto perushintaan, arvo käyvin hinnoin), kotitalouksien ensitulot (netto, arvo käyvin hinnoin) ja kotitalouksien käytettävissä olevat tulot (arvo käyvin hinnoin) asukasta kohden vuonna 2011 sekä valtionveronalaiset tulot saajaa kohden vuonna 2012 Itä-Suomen maakunnissa (koko maa=100). Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito, tuotanto ja työllisyys maakunnittain ( ) ja kotitalouksien taloustoimet maakunnittain ( ) sekä Tilastokeskus, veronalaiset tulot, Tulonsaajien luku, tulot, vähennykset ja verot maakunnittain 2012 ( ). Kuntakohtaiset tuloerot ovat kuitenkin vielä näitäkin suurempia. Kuntien ja niissä asuvien välisiä tuloeroja voidaan tarkastella veronalaisten tulojen suuruudella saajaa kohden. Tulonjakotarkasteluissa käytetään yleensä mediaaniveronsaajan tulotasoa. Saajaa kohden lasketut veronalaiset mediaanitulot olivat vuonna 2012 koko maassa euroa (kuvio 14). Itä- Suomessa Siilinjärvellä ja Kontiolahdella saajakohtaiset mediaanitulot olivat koko maata korkeammat. Itä-Suomen kuntien asukaskohtaiset mediaanitulot vaihtelivat Siilinjärven euron ja Rääkkylän euron välillä. Maakuntien kuntien toimintakulujen ja vuosikatteiden rahoituslähteistä (kuvio 15) toimintatuotot kattavat keskimäärin noin yhden neljänneksen (eniten Pohjois-Savossa 25,3 %, vähiten Etelä- Savossa 22,8 %), verotulot noin 40 prosenttia (eniten Pohjois-Savossa 44,9 %, vähiten Pohjois- Karjalassa 41,9 %) ja valtionosuudet noin yhden kolmanneksen (eniten Pohjois-Karjalassa 34,6 %, vähiten Pohjois-Savossa 29,3 %). Rahoitustuottojen osuudet jäävät alle yhden prosentin. Vuosikateprosentit olivat Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa noin 1,7 prosenttia ja Etelä- Savossa 2,8 prosenttia. 28 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

22 Siilinjärvi Kontiolahti KOKO MAA Kuopio Mikkeli Liperi Iisalmi Pieksämäki Varkaus Leppävirta Ristiina Maaninka Savonlinna Punkaharju Joensuu Joroinen Juankoski Kerimäki Nilsiä Suonenjoki Juva Lapinlahti Mäntyharju Vieremä Lieksa Outokumpu Keitele Kitee Puumala Kangasniemi Hirvensalmi Nurmes Sonkajärvi Tohmajärvi Ilomantsi Heinävesi Tuusniemi Rantasalmi Kiuruvesi Enonkoski Rautalampi Suomenniemi Sulkava Kesälahti Pielavesi Polvijärvi Juuka Valtimo Kaavi Tervo Pertunmaa Vesanto Rautavaara Rääkkylä KUVIO 14. Valtionveronalaiset mediaanitulot saajaa kohden Itä-Suomen kunnissa vuonna 2012 Lähde: Tilastokeskus, veronalaiset tulot, tulonsaajien luku, tulot (1 000 euroa), vähennykset ja verot valtionveron alaisten tulojen mukaan 2012 ( ). Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo Toimintatuotot Verotulot Valtionosuudet Rahoitustuotot KUVIO 15. Maakuntien toimintakulujen ja vuosikatteiden rahoituslähteet (%-osuudet) Itä-Suomessa vuonna 2012 Lähde: Tilastokeskus, julkinen talous, kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta, kuntien tilinpäätökset ( ). 29

23 Kuntien taloudenpito odottaa valintoja; säästöjä tai tuloverojen korotuksia Itä-Suomen kuntien talous vuodelta 2013 näyttää tilinpäätösarvioiden osalta kohtalaiselta kun otetaan huomioon vallitseva taloustilanne Suomessa (taulukko 6). Vuosikatteet ovat kasvaneet alueen kaikissa maakunnissa selvästi edellisvuodesta, vaikkakin ovat edelleen maan keskiarvoa alemmalla tasolla. Tosin vertailuvuosi 2012 oli taloudellisessa mielessä poikkeuksellisen huono. Yksittäiset erot kuntien välillä ovat kuitenkin suuria. Tilinpäätösluvut antanevat kuitenkin liian hyvän kuvan kuntien todellisesta tilanteesta, sillä verotilitysjärjestelmään liittyen eräät tulot tilitettiin kunnille poikkeuksellisesti jo vuoden 2013 puolella. Lisäksi kuntien tulosta paransivat eräiden kuntien tuloveroprosentin nostot. TAULUKKO 6. Tietoja kuntien taloudesta 2007, 2009, 2012 ja 2013 maakunnittain Maakunta Vuosikate, /as. Vuosikate % poistoista Lainakanta, /as tpa. tpa tpa Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Manner-Suomi yht. Lähde: Tilastokeskus, Suomen kuntaliitto Vuosikate oli Pohjois-Karjalan kunnissa keskimäärin 104 prosenttia poistoista, Etelä-Savossa 81 prosenttia ja Pohjois-Savossa 69 prosenttia poistoista. Vertailua aiempiin vuosiin vaikeuttaa eräiden kuntien tekemät poistopohjien korotukset. Kuntien lainamäärät Itä-Suomessa ovat kasvaneet edelleen, mutta korkotason pienuudesta johtuen korkomenot ovat pysyneet alhaisina. Lainamäärän kasvettua riskit ovat samalla kasvaneet. Lainamäärää tulisikin tarkastella kunnan omaan kantokykyyn suhteutettuna. Kunnat odottavat vuodesta 2014 tulevan taloudellisessa mielessä hyvin vaikean. Suurin osa alueen kunnista nosti tuloveroprosenttiaan tälle vuodelle (taulukko 7). Valtionosuusleikkaukset vaikuttanevat jo vuonna 2014 ja mikäli talouden mahdollinen elpyminen ei tuo riittävästi lisätuloja, eikä rakenneuudistuksista saada riittävästi tuottavuuden paranemista aikaan, kuntien on pakko jälleen korottaa veroprosentteja, ja lisätä palvelumaksuja tai karsia palveluja. 30 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013