Peruspalvelujen tila 2009

Transkriptio

1 Peruspalvelujen tila 2009 Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen peruspalvelujen arviointi PERUSPALVELUT, OIKEUSTURVA JA LUVAT VASTUUALUE 2/2010 Itä-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja

2 Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue Peruspalvelujen tila 2009 ISBN Mikkeli 2010 Yhteistyökumppanien tunnukset

3 Tekijät Itä-Suomen aluehallintovirasto Julkaisuaika Toimeksiantaja(t) Valtiovarainministeriö Julkaisun nimi Peruspalvelujen tila 2009 Tiivistelmä Aluehallintovirastojen toiminta-ajatuksena on edistää alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Virastojen yhtenä tehtävänä on peruspalvelujen saatavuuden arviointi. Tässä tehtävässä ne jatkavat lääninhallitusten, vuodesta 1996 erityislaeissa olevien säännösten perusteella ja vuodesta 2000 alkaen lääninhallituslain nojalla, tekemää työtä. Arviointityö käynnistettiin työryhmässä, johon Itä-Suomen lääninhallituksen osastot valitsivat omista asiantuntijoistaan arviointivastaavat, arviointikohdevastaavat ja karttavastaavat. Itä-Suomen aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten aloitettua toimintansa vuoden 2010 alussa työryhmän kokoonpano täsmentyi. Arviointikohteina olivat hallinnon toimivuus, turvallisuus ja osaaminen, johon kuuluvat kirjastoimi ja nuorisotoimi ovat Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialaa. Arvioinnin teemana on syrjäytyminen. Aluehallintoviraston johtoryhmä käsitteli arvioinnin tulokset ja toimenpide-ehdotukset. Arviointiryhmään kuuluivat Matti Hänninen, kouluneuvos, työryhmän puheenjohtaja, arviointityön koordinointi, toimintaympäristön kuvaus Eeva Hiltunen, sivistystoimentarkastaja Pohjois-Savon ELY-keskuksesta, kirjastotoimi Marko Himanen, suunnittelija Aluehallinnon tietopalveluyksiköstä, kuvioiden ja taulukoiden käsittely Markku Huttunen, sivistystoimentarkastaja, perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Minna Karppinen, erikoissuunnittelija, kilpailu- ja kuluttaja-asiat Kirsi Kohonen, suunnittelija Pohjois-Savon ELY-keskuksesta, nuorisotoimi Matti Koskela, tarkastaja, toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus, kartat Eeva-Liisa Launonen, läänin terveystarkastaja Kullervo Lehikoinen, pelastusylitarkastaja, pelastustoimi Petri Marjamaa, poliisitarkastaja Poliisihallituksesta, poliisitoimi Harri Moilanen, suunnittelija, karttasovelluksen asiantuntija Seppo Pirskanen, pelastustarkastaja, pelastustoimen kuviot ja taulukot Ansa Sonninen, terveydenhuollon tarkastaja Timo Tiainen, kilpailututkija, toimintaympäristön kuvaus Ulla Hiltunen, tiedotuspäällikkö, yhteispalvelu, työryhmän sihteeri Asiasanat Itä-Suomen aluehallintovirasto, peruspalvelut, arviointi Kokonaissivumäärä 120 ISBN (verkkojulkaisu) Kieli Suomi ISSN (verkkojulkaisu) Hinta - Julkaisija Itä-Suomen aluehallintovirasto Kartat julkaistu Affecto Finland Oy:n luvalla Itä-Suomen aluehallintoviraston julkaisusarja 2

4

5 Ylijohtaja Elli Aaltonen Itä-Suomella mahdollisuuksia muuhunkin kuin syrjäytymiseen Kuluvan vuoden alussa aloittanut Itä-Suomen aluehallintovirasto toteuttaa kolmea sille kuuluvaa tehtävää. Se huolehtii itäsuomalaisten oikeusturvan toteutumisesta, se valvoo hyvinvointipalvelujen saatavuutta ja edistää turvallisuutta Itä-Suomessa. Näitä tehtäviä varten aluehallintovirastossa on viisi eri vastuualuetta: työsuojelu, peruspalvelut oikeusturva ja luvat, poliisi, ympäristöluvat sekä pelastustoimi ja varautuminen. Kaikkien näiden työtä tukee hallintopalvelujen vastuuyksikkö. Virasto toteuttaa alueellisen tehtävänsä lisäksi valtakunnallista tehtävää ohjatessaan kaikkia Suomen maistraatteja ja kaikkien aluehallintovirastojen palkka- ja työnantajapolitiikkaa. Tavoitteemme ja toiveemme on palvella 230 työntekijän voimin itäsuomalaisia asiakkaitamme ja kahdeksaa meitä ohjaavaa ministeriötä asiantuntevasti, laadukkaasti ja nopeasti. Oikeusturvan, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutumista teemme eri keinoin; luvat, valvonta, tarkastukset ja kantelujen ratkaisut esimerkkeinä. Yksi keino on peruspalvelujen saatavuuden vuosittainen arviointi. Tässä tehtävässä Itä-Suomen aluehallintovirasto jatkaa vuodesta 1996 erityislaeissa olevien säännösten perusteella toteutettavaa työtä. Toivon, että tämäkin arviointiraportti, jonka erityisteema on syrjäytyminen, osaltaan tukee suunnittelua ja päätöksentekoa kunnissa ja valtionhallinnossa. Arviointiamme hyödynnetään myös valtioneuvoston peruspalveluohjelmassa, joka annetaan eduskunnalle. Ei syrjäydytä, vaan ehkäistään syrjäytymistä Itäsuomalaisilla on vaarana syrjäytyminen. Harva-asutus, pitkät välimatkat, väestörakenne, työttömyys, muuta maata alhaisempi koulutustaso, muuttotappio, kuntien heikko taloustilanne ja alhainen tulotaso ruokkivat tätä kehitystä. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla eikä syrjäytymistä tule hyväksyä annettuna itäsuomalaisena kehityksenä. Tämä peruspalvelujen arviointi osoittaa, että keinoja syrjäytymisen ehkäisyyn on olemassa. Osa niistä on valtakunnallisia ja lainsäädännöllisiä tai ihmisten sosiaaliturvaan liittyviä. Tällaisia ovat esimerkiksi valtion satsaukset nuorten työttömyyden katkaisuun, oppisopimuskoulutukseen,

6 harjoittelupaikkoihin, vähimmäisturvan riittävään tasoon ja kuntien valtionosuuksiin ehkäisevien palvelujen ylläpitämiseksi kunnissa. Itä-Suomessa ja sen kunnissa ei kuitenkaan odoteta tumput suorina, mitä syrjäytymisen estämiseen ja ehkäisyyn mahdollisesti saadaan. Kaikenlaiset paikalliset tai seudulliset avohuollon tukitoimet ovat nyt tarpeen. Tarvitaan perheiden kodinhoitoapua, tukiperhetoimintaa, nuorten työpajoja, matalan kynnyksen kriisiapua, koulujen työhyvinvointihankkeita ja laajaa poikkihallinnollista työtä. Julkinen sektori ja sen palvelut eivät yksin riitä. Yksityinen sektori on tärkeä kumppani. Se voi toteuttaa lapsille ja nuorisolle suunnattuja lastensuojelu-, päihde- ja mielenterveyspalveluja ja se voi tarjota työpaikkoja nuorille. Kansalaisyhteiskunta on syrjäytymisen ehkäisyssä myös tärkeä toimija. Järjestöt, yhdistykset ja seurakunnat toimivat ansiokkaasti perheiden ja ammattilaisten välissä. Ne toteuttavat yksin tai yhdessä julkisten toimijoiden kanssa hankkeita ja sellaisia palveluja ja tukimuotoja, joilla päästään etsivään työhön nuorten parissa. Vaikka nostankin suurimmaksi itäsuomalaiseksi haasteeksi lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisytoimet, tehtävä on laajempi. Tämä raportti kuvaa syrjäytymistä laajalti. Se koskee syrjässä, vähäisillä tuloilla eläviä vanhuksia, pitkäaikaistyöttömiä, vammaisia, laitoksissa asuvia, vankiloista vapautuvia, päihteitä ja huumeita käyttäviä, eri-ikäisiä mielenterveyssairaita, velkaantuneita ja monia muita. Lasten ja nuorten kohdalla syrjäytymisessä on kuitenkin kyse koko tulevan elämän mahdollisuuksien menetyksestä. Se on kohtuutonta nuorelle itselleen. Se on kohtuutonta yhteiskunnalle, kun kymmeniä tuhansia nuoria on ei missään. Heidän ei tarvitse syrjäytyä, kun otamme täällä Itä-Suomessa kaikki mahdolliset keinot ja toimijat avuksi. Toivon, että tämä raportti osaltaan havahduttaa meitä estämään itäsuomalaisten lasten ja nuorten syrjäytymisen.

7 SISÄLTÖ ITÄ-SUOMELLA MAHDOLLISUUKSIA MUUHUNKIN KUIN SYRJÄYTYMISEEN 1 TOIMEKSIANTO JA TYÖN ORGANISOINTI TOIMINTAYMPÄRISTÖ Toiminta-alue Väestö Elinkeinot, työllisyys ja talous Väestön koulutustaso Itä-Suomessa Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy 3 ARVIOINNIN KESKEISET TULOKSET HALLINNON TOIMIVUUS Yhteispalvelu 5 TURVALLISUUS Poliisitoimi Ennaltaehkäisevä toiminta Nopean avun saanti Palvelut Pelastustoimi Ennaltaehkäisevä toiminta Nopean avun saanti Yhteiskunnan kriisinkestokyky ja sisäinen turvallisuus OSAAMINEN Opetustoimi Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus Kirjastotoimi Kirjastotilat ja niiden käyttö Nuorisotoimi Nuorten työpajatoiminta Liite

8

9 1 TOIMEKSIANTO JA TYÖN ORGANISOINTI Toimeksianto ja arviointikohteet Aluehallintovirastojen toiminta-ajatuksena on edistää alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Virastojen yhtenä tehtävänä on peruspalvelujen saatavuuden arviointi. Tässä tehtävässä ne jatkavat lääninhallitusten, vuodesta 1996 erityislaeissa olevien säännösten perusteella ja vuodesta 2000 alkaen lääninhallituslain nojalla, tekemää työtä. Arvioitavina ovat palvelut, joita käyttää suuri joukko ihmisiä ja joilla on vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Arvioinnin avulla selvitetään kansalaisten asemaa suhteessa tuotettuihin palveluihin maan eri osissa. Aluehallintovirastojen tekemällä arvioinnilla tuetaan suunnittelua ja päätöksentekoa sekä valtionhallinnossa että kunnissa. Arviointeja hyödynnetään myös valtioneuvoston valmistelemissa peruspalveluohjelmissa, jotka annetaan myös eduskunnalle. Nyt valmisteltu arviointi perustuu valtiovarainministeriön toimeksiantokirjeeseen (VM/1427/ /2009). Arvioinnin teemana on syrjäytymisen ehkäisy. Teema on vahvistettu vuosille laaditussa aluehallintovirastojen strategia-asiakirjassa. Syrjäytymisen erityisteemaa on käsitelty varsinaisten arviointikohteiden lisäksi raportin toimintaympäristöosuudessa. Tämä arviointikierros on aluehallintouudistuksesta johtuen tavanomaista suppeampi. Arviointiraporttiin ei sisälly hyvinvoinnin, liikuntatoimen, liikenteen eikä kuluttajan aseman kokonaisuuteen kuuluvien palvelujen arviointia. Itä-Suomen aluehallintoviraston arviointiraportti julkaistaan verkossa, osoitteessa Aluehallintovirastojen arvioinneista koottava valtakunnallinen raportti luovutetaan valtiovarainministeriölle kesäkuussa Valtakunnallisen raportin valmistumista koordinoi Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Vuoden 2009 arviointikohteet valtiovarainministeriön ohjauskirjeen mukaan Hallinnon toimivuus Yhteispalvelu Turvallisuus Poliisitoimi Ennaltaehkäisevä toiminta Nopean avun saanti Palvelut Pelastustoimi Ennaltaehkäisevä toiminta Nopean avun saanti Palvelut Osaaminen Opetustoimi Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus Kirjastotoimi 9

10 Kysyntä ja tarjonta Kirjastotilat ja niiden käyttö Nuorisotoimi Nuorten työpajatoiminta Arviointityön organisointi Arviointityö käynnistettiin työryhmässä, johon Itä-Suomen lääninhallituksen osastot valitsivat omista asiantuntijoistaan arviointivastaavat, arviointikohdevastaavat ja karttavastaavat. Itä-Suomen aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten aloitettua toimintansa vuoden 2010 alussa työryhmän kokoonpano täsmentyi. Arviointikohteista kirjastotoimi ja nuorisotoimi ovat Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialaa Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueilla. Arvioinnin koordinoijana ja työryhmän puheenjohtajana oli kouluneuvos Matti Hänninen ja työryhmän sihteerinä tiedotuspäällikkö Ulla Hiltunen. Aluehallintoviraston johtoryhmä käsitteli arvioinnin tulokset ja toimenpide-ehdotukset. Raportin kirjoittajat Matti Hänninen, kouluneuvos, työryhmän puheenjohtaja, arviointityön koordinointi, toimintaympäristön kuvaus Eeva Hiltunen, sivistystoimentarkastaja Pohjois-Savon ELY-keskuksesta, kirjastotoimi Marko Himanen, suunnittelija Aluehallinnon tietopalveluyksiköstä, kuvioiden ja taulukoiden käsittely Markku Huttunen, sivistystoimentarkastaja, perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Kirsi Kohonen, suunnittelija Pohjois-Savon ELY-keskuksesta, nuorisotoimi Matti Koskela, tarkastaja, toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus, kartat Kullervo Lehikoinen, pelastusylitarkastaja, pelastustoimi Petri Marjamaa, poliisitarkastaja Poliisihallituksesta, poliisitoimi Harri Moilanen, suunnittelija, karttasovelluksen asiantuntija Seppo Pirskanen, pelastustarkastaja, pelastustoimen taulukot ja kuviot Timo Tiainen, kilpailututkija, toimintaympäristön kuvaus Ulla Hiltunen, tiedotuspäällikkö, yhteispalvelu, työryhmän sihteeri Toimintaympäristölukuun sisältyvän syrjäytymistä käsittelevän kokonaisuuden kirjoittanut työryhmä Matti Hänninen, kouluneuvos Marita Uusitalo, lääninsosiaalitarkastaja Kirsi Kohonen, suunnittelija Kari Lehtola, sivistystoimentarkastaja Minna Karppinen, erikoissuunnittelija Seppo Pirskanen, pelastustarkastaja Petri Marjamaa, poliisitarkastaja Yhteystiedot ovat liitteessä. Arviointityöryhmään kuuluivat edellä mainittujen lisäksi Minna Karppinen, erikoissuunnittelija, kilpailu- ja kuluttaja-asiat, Ansa Sonninen, terveydenhuollon tarkastaja ja Eeva-Liisa Launonen, läänin terveystarkastaja. 10

11 2 TOIMINTAYMPÄRISTÖ Toiminta-alue Itä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) toimialue muodostuu Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnista. Alueen pinta-ala on km2. Se on 12,2 prosenttia koko maan pinta-alasta. Neljäsosa alueesta on vesistöä. Itä-Suomen aluehallintoviraston päätoimipaikka on Mikkelissä ja muut toimipaikat ovat Kuopiossa ja Joensuussa. Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella toimii kolme maakunnan liittoa ja kolme elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (ELY). Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonka toimipaikka sijaitsee Kuopiossa, on kaikki kolme päävastuualuetta: elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri vastuualue, liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue sekä ympäristö ja luonnonvarat vastuualue. Osa liikenne ja infrastruktuuri vastuualueen henkilöstöstä työskentelee Joensuussa ja Mikkelissä. Joensuussa sijaitsevassa Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ja Mikkelissä sijaitsevassa Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on liikenne ja infrastruktuuria lukuun ottamatta muut päävastuualueet. Vuonna 2009 alueella oli 54 kuntaa eikä uusia kuntaliitoksia toteutettu vuoden 2010 alusta. Seutukuntia on 11. Seutukuntamuutoksena Juukan kunta liitettiin Pielisen Karjalan seutukunnasta Joensuun seutukuntaan perustettu Maavoimien Esikunta toimii Mikkelissä. Se johtaa muun muassa Kouvolassa sijaitsevaa Itä-Suomen Sotilasläänin Esikuntaa, jonka vastuualueelle Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialue sijoittuu. Alueelliset sotilasläänit ja niiden esikunnat, muun muassa Kuopiossa sijaitseva Savo-Karjalan sotilasläänin esikunta, lakkautettiin ja niiden tehtävät jaettiin entisten operatiivisten sotilasläänien esikunnille ja alueellisten sotilasläänien alueilla sijainneille aluetoimistoille. Pohjois-Karjalan rajavartioston toimialue käsittää Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueet. Valvottavaa rajaosuutta on yhteensä 304 kilometriä. Poliisin hallinto muuttui alkaen siten, että entiset poliisin lääninjohdot ja poliisin ylijohto muodostavat Poliisihallituksen, joka vastaa poliisin operatiivisesta johtamisesta. Poliisihallituksen päätoimipaikka on Helsingissä ja muut toimipaikat Riihimäellä, Turussa, Mikkelissä ja Oulussa. Poliisin paikallishallintona toimii edelleen kolme maakunnallista poliisilaitosta, Etelä-Savon poliisilaitos, Pohjois-Karjalan poliisilaitos ja Pohjois-Savon poliisilaitos. Myös pelastustoimi on organisoitu alueella kolmeen maakunnan kattavaan pelastustoimialueeseen. Kuntien yhteisesti ylläpitämät pelastuslaitokset aloittivat toimintansa Vuoden 2010 alussa toimintansa aloittaneen Itä-Suomen yliopiston kampukset ovat Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Mikkelin yliopistokeskuksessa on Aalto yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston toimintoja. Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella on neljä ammattikorkeakoulua: Mikkelin ammattikorkeakoulu, Savoniaammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun koulutusyksikkö Pieksämäellä. 11

12 Väestö Alueen väestö vähenee edelleen, mutta kuntakohtaiset erot ovat suuria Vuoden vaihteessa Itä-Suomen alueen asukasluku oli (taulukko 1) ja väestöntiheys 11,7 henkilöä/maakm 2. Väestöstä noin 71 prosenttia asuu taajamissa. Väestö väheni vuonna 2009 jokaisessa maakunnassa, yhteensä lähes henkeä. TAULUKKO 1. Itä-Suomen väkiluku Asukasluku Muutos vuoden aikana Asukasluku Muutos vuoden aikana Asukasluku Muutos vuoden aikana ETELÄ-SAVO POHJOIS-SAVO POHJOIS-KARJALA Mikkelin seutukunta Koillis-Savon seutukunta Joensuun seutukunta Hirvensalmi Juankoski Ilomantsi Kangasniemi Kaavi Joensuu Mikkeli Nilsiä Juuka Mäntyharju Rautavaara Kontiolahti Pertunmaa Tuusniemi Liperi Puumala Outokumpu Ristiina Kuopion seutukunta Polvijärvi Karttula Pieksämäen seutukunta Kuopio Keski-Karjalan seutukunta Joroinen Maaninka Kesälahti Juva Siilinjärvi Kitee Pieksämäki Rääkkylä Rantasalmi Sisä- Savon seutukunta Tohmajärvi Rautalampi Savonlinnan seutukunta Suonenjoki Pielisen Karjalan seutukunta Enonkoski Tervo Lieksa Heinävesi Vesanto Nurmes Kerimäki Valtimo Punkaharju Varkauden seutukunta Savonlinna Leppävirta Sulkava Varkaus Ylä- Savon seutukunta Iisalmi Keitele Kiuruvesi Lapinlahti Pielavesi Sonkajärvi Varpaisjärvi Vieremä Yhteensä Yhteensä Yhteensä Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 11,1 14,8 9,3 Itä-Suomi Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 11,7 KOKO MAA Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot,

13 Väestömäärän väheneminen oli Itä-Suomessa vuonna 2009 pienempi kuin 1990-luvun laman jälkeisenä aikana (1993 ) keskimäärin (kuvio 1). Alueella asui vuoden 2009 lopussa lähes henkilöä vähemmän kuin vuonna henkeä Etelä-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Savo KUVIO 1. Väkiluvun kehitys maakunnittain Itä-Suomessa Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestörakenne ( ). Suomen kahdeksasta väestöä menettäneestä maakunnasta Etelä-Savon väestömäärä pieneni vuonna 2009 sekä määrällisesti että prosentuaalisesti eniten (-0,7 %) kuten edellisvuonnakin. Vuonna 2009 väestön väheneminen jäi Etelä-Savossa hieman pienemmäksi kuin mitä se on keskimäärin ollut 1990-luvun laman jälkeisenä aikana. Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon väestötappiot jäivät alle kolmannekseen vuoden 1993 jälkeisen ajan keskimääräisestä heikkenemisestään. Kahdeksassa alueen kunnassa väkiluku (taulukko 1) pieneni yli kaksi prosenttia ja Puumalassa lähes neljä prosenttia. Määrällisesti eniten vähenivät Varkauden asukkaat. Väkiluku kasvoi suhteellisesti eniten Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntakeskuksissa ja muutamissa niitä ympäröivissä kunnissa, eli Siilinjärvellä, Maaningalla, Kontiolahdella ja Liperissä. Väkiluku kasvoi myös Mikkelissä, Pertunmaalla, Nilsiässä ja Suonenjoella. Seutukunnista vain Kuopion ja Joensuun seutukuntien väkiluvut kasvoivat. Väkiluvun muutokset ovat kunnittain eriytyneet voimakkaasti 2000-luvulla (kuviot 2 ja 4). Kun koko alueen väestö on 2000-luvun aikana vähentynyt yli neljällä prosentilla, niin Rautavaaralla, Valtimolla, Lieksassa, Rääkkylässä, Ilomantsissa ja Puumalassa väestön määrät ovat pienentyneet yli 17 prosenttia. Toisaalta koko maan väestön lisäyksen (3,5 %) ovat ylittäneet Kontiolahti (20,7 %), Siilinjärvi, Liperi ja Kuopio. Myös Joensuun ja Karttulan väkimäärät ovat kasvaneet 2000-luvulla. 13

14 Mikkeli Ristiina Savonlinna Hirvensalmi Joroinen Kerimäki Pertunmaa Mäntyharju Pieksämäki Juva Kangasniemi Punkaharju Rantasalmi Heinävesi Enonkoski Puumala Sulkava Mikkelin seutukunta Savonlinnan seutukunta Pieksämäen seutukunta Siilinjärvi Kuopio Karttula Maaninka Leppävirta Lapinlahti Iisalmi Nilsiä Suonenjoki Varkaus Varpaisjärvi Vieremä Juankoski Rautalampi Kiuruvesi Kaavi Tuusniemi Sonkajärvi Keitele Tervo Pielavesi Vesanto Rautavaara Kuopion seutukunta Varkauden seutukunta Ylä-Savon seutukunta Sisä-Savon seutukunta Koillis-Savon seutukunta Kontiolahti Liperi Joensuu Outokumpu Kitee Polvijärvi Nurmes Tohmajärvi Juuka Kesälahti Rääkkylä Lieksa Ilomantsi Valtimo Joensuun seutukunta Keski-Karjalan seutukunta Pielisen Karjalan seutukunta POHJOIS-SAVO POHJOIS-KARJALA ETELÄ-SAVO Itä-Suomen lääni KOKO MAA Muutos (%) Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus KUVIO 2. Väkiluvun muutokset (%) eri tekijöidensä osalta Itä-Suomen kunnissa vuosina Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestömuutokset alueittain ( ). Sekä muuttoliike että luonnollinen väestönmuutos vähenemisen syinä Väestönmuutokset johtuvat Itä-Suomen alueella pääsääntöisesti siitä, että luonnollinen väestönmuutos ja muuttoliike ovat olleet negatiivisia (kuvio 2). Nettosiirtolaisuus on hivenen tasannut väestön vähenemistä kaikissa Itä-Suomen kunnissa vuosina Rautavaaraa lukuun ottamatta. 14

15 Peruskuvasta poikkeavia kuntia ovat olleet väestönkasvukunnat Kuopio, Kontiolahti ja Liperi, joihin lisäys on tullut luonnollisesta väestönmuutoksesta, muuttoliikkeestä ja siirtolaisuudesta. Väestötappiokunnista Hirvensalmella ja Maaningalla sekä väestöään lisänneessä Karttulassa muuttoliike on ollut positiivista. Mikkelissä, Siilinjärvellä ja Joensuussa on ollut luonnollista väestönlisäystä, mutta muuttoliike negatiivista. Maaseutukunnissa erityisen suuri huoli on vähäinen syntyvyys. Maakuntatasolla (kuvio 3) havaitaan, että kaikissa maakunnissa kuolleisuus on ollut syntyvyyttä suurempaa 1990-luvun puolivälistä lähtien ja syntyvyys on alentunut vuodesta 1983 lähtien. Nettomuutto on ollut negatiivista siitä lähtien kun koko maan talous kääntyi kasvuun 1990-luvun laman jälkeen. Etelä-Savo Pohjois-Savo henkeä henkeä Elävänä syntyneet Kuolleet Kokonaisnettomuutto Elävänä syntyneet Kuolleet Kokonaisnettomuutto Pohjois-Karjala Koko maa henkeä henkeä Elävänä syntyneet Kuolleet Kokonaisnettomuutto Elävänä syntyneet Kuolleet Kokonaisnettomuutto KUVIO 3. Väestönmuutokset maakunnittain Itä-Suomessa Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestön muutokset alueittain ( ). Väestö on ikääntynyttä Väestökehityksen megatrendejä Itä-Suomessa ovat olleet pääosin muuttoliikkeestä aiheutuva väestön vähentyminen sekä nuorempien ikäluokkien pieneneminen ja ikääntyneemmän väestön määrän kasvaminen (kuvio 4). Poikkeuksia tällaiselle väestörakenteen muutokselle ovat olleet ainoastaan Siilinjärvi, Kuopio, Karttula ja Joensuu, joissa vuotiaiden ikäluokka suureni, sekä Kontiolahti ja Liperi, joissa myös alle 15-vuotiaiden ikäluokka kasvoi. 15

16 Mikkeli (-1,0) Ristiina (-4,8) Savonlinna (-5,9) Pertunmaa (-8,2) Joroinen (-8,7) Kerimäki (-8,8) Hirvensalmi (-9,2) Juva (-9,7) Pieksämäki (-9,8) Mäntyharju (-10,1) Kangasniemi (-10,5) Rantasalmi (-12,3) Punkaharju (-12,7) Heinävesi (-15,2) Enonkoski (-15,3) Sulkava (-15,8) Puumala (-17,0) Mikkelin seutukunta (-4,1) Savonlinnan seutukunta (-8,8) Pieksämäen seutukunta (-9,9) Siilinjärvi (7,0) Kuopio (4,4) Karttula (0,3) Maaninka (-1,1) Lapinlahti (-4,5) Leppävirta (-5,1) Iisalmi (-5,2) Nilsiä (-5,7) Suonenjoki (-7,2) Varkaus (-8,6) Varpaisjärvi (-9,8) Vieremä (-10,6) Rautalampi (-10,9) Kiuruvesi (-11,3) Kaavi (-11,3) Juankoski (-11,3) Tuusniemi (-12,1) Sonkajärvi (-13,0) Tervo (-13,2) Keitele (-14,7) Pielavesi (-15,1) Vesanto (-15,8) Rautavaara (-22,3) Kuopion seutukunta (4,6) Varkauden seutukunta (-7,5) Ylä-Savon seutukunta (-8,8) Sisä-Savon seutukunta (-10,2) Koillis-Savon seutukunta (-10,9) Kontiolahti (20,7) Liperi (5,7) Joensuu (2,6) Outokumpu (-10,2) Kitee (-10,8) Polvijärvi (-11,9) Nurmes (-13,6) Juuka (-14,6) Tohmajärvi (-14,9) Kesälahti (-16,0) Ilomantsi (-17,2) Rääkkylä (-17,2) Lieksa (-17,4) Valtimo (-19,6) Joensuun seutukunta (0,9) Keski-Karjalan seutukunta (-13,5) Pielisen Karjalan seutukunta (-16,3) POHJOIS-SAVO (-2,8) POHJOIS-KARJALA (-3,8) ETELÄ-SAVO (-6,9) ITÄ-SUOMI (-4,3) KOKO MAA (3,5) Muutokset (%, eivät summaudu) -14 v v v. 75 v. - KUVIO 4. Väestömuutos (%) ikäryhmittäin Itä-Suomen kunnissa vuodesta 2000 vuoteen 2009 Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ). Itä-Suomessa yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä vuonna 2009 oli 20,2 prosenttia (kuvio 5), kun koko maan luku oli 17,0 prosenttia. Koko maata edullisempi ikärakenne (alle 65-vuotiaita) oli Liperissä, Joensuussa, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Kontiolahdella (88,6 %). 16

17 Eniten vuotiaita oli maakunnittain tarkasteltuna Mikkelissä (65,6 %), Joensuussa (68,4 %) ja Kuopiossa (69,0 %) sekä vähiten Sulkavalla (58,2 %), Kesälahdella (58,9 %) ja Pielavedellä (57,4 %). Alle 15-vuotiaita oli suhteellisesti vähiten Puumalassa (9,5 %) ja eniten Kontiolahdella (22,9 %). 17

18 Mikkeli Savonlinna Joroinen Pieksämäki Ristiina Kerimäki Rantasalmi Puumala Punkaharju Mäntyharju Juva Enonkoski Kangasniemi Hirvensalmi Heinävesi Pertunmaa Sulkava Mikkelin seutukunta Pieksämäen seutukunta Savonlinnan seutukunta Kuopio Iisalmi Siilinjärvi Varkaus Juankoski Vieremä Lapinlahti Karttula Sonkajärvi Leppävirta Keitele Nilsiä Tervo Kiuruvesi Maaninka Tuusniemi Varpaisjärvi Suonenjoki Kaavi Rautalampi Rautavaara Vesanto Pielavesi Kuopion seutukunta Varkauden seutukunta Ylä-Savon seutukunta Koillis-Savon seutukunta Sisä-Savon seutukunta Joensuu Kontiolahti Liperi Outokumpu Kitee Polvijärvi Tohmajärvi Lieksa Nurmes Juuka Valtimo Rääkkylä Ilomantsi Kesälahti Joensuun seutukunta Keski-Karjalan seutukunta Pielisen Karjalan seutukunta POHJOIS-KARJALA POHJOIS-SAVO ETELÄ-SAVO ITÄ-SUOMI KOKO MAA Osuus, % - 14 v v v. 75 v. - KUVIO 5. Väestön ikärakenne ikäryhmittäin Itä-Suomen kunnissa 2009, kuntien järjestys maakunnittain ikäluokan vuotiaat perusteella. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ). 18

19 Sekä väestöllinen että taloudellinen huoltosuhde huono Tarkasteltaessa väestöllistä huoltosuhdetta, eli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhdetta vuotiaiden määrään, vuonna 2009 ainoastaan Kuopiossa ja Joensuussa oli vuotiaita suhteessa muun ikäisiin enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Koko maassa alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli noin puolet työikäisten määrästä (kuvio 6). Muutamissa kunnissa (Sulkava, Vesanto ja Pielavesi) alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli yli 70 prosenttia työikäisten määrästä (kuvio 5). Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuoteen 2020 mennessä huoltosuhde koko maassa heikkenisi siten, että alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi noin 65 prosenttia työikäisten määrästä. Rautavaaralla, Pielavedellä, Valtimolla, Vesannolla, Puumalassa, Lieksassa ja Sulkavalla oltaisiin tilanteessa, jossa alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi jo enemmän kuin työikäisiä. 1,1 Alle 15- ja yli 65-vuotiaita yhtä vuotiasta kohden 1,0 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 KOKO MAA Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi KUVIO 6. Väestöllisen huoltosuhteen (alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhde vuotiaisiin) toteutunut ( ) ja ennakoitu (2010 ) kehitys Itä-Suomen maakunnissa Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ) ja väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain ( ). Vuonna 2030 koko maassa olisi alle 15- ja yli 65-vuotiaita noin 75 prosenttia työikäisten määrästä. Suurimmassa osassa (36 kuntaa) Itä-Suomen kunnista olisi tuolloin enemmän muun ikäisiä kuin vuotiaita. Huoltosuhteen heikentymisen oletetaan tapahtuvan hyvin nopeasti (kuvio 6), kuten esimerkiksi Lieksassa. Vuonna 2009 Lieksassa oli alle 15- ja yli 65-vuotiaita 60 prosenttia työikäisten määrästä, mutta vuonna 2030 olisi alle 15- ja yli 65-vuotiaita jo yli 37 prosenttia enemmän kuin työikäisiä. Väestöllisen huoltosuhteen ennuste on ongelmallinen, kun otetaan huomioon heikentynyt taloustilanne ja maakuntien koko maata heikommat taloudelliset huoltosuhteet (kuvio 7), jotka kuvaavat työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevien suhdetta työllisten määrään. Alueen maakunnissa oli vuonna 2008 työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia prosenttia enemmän kuin työllisiä, kun koko maassa heitä oli vain 24 prosenttia enemmän. 19

20 Työvoiman ulkopuolella olevat ja työttömät yhtä työllistä kohden 2,2 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 KOKO MAA ITÄ-SUOMI Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala KUVIO 7. Taloudellinen huoltosuhde maakunnittain Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto ( ). Taloudellinen huoltosuhde parani pitkään kaikissa maakunnissa, mutta 1990-luvun lamasta toipuminen tälläkin indikaattorilla mitattuna jäi muuta maata heikommalle tasolle. Vuonna 2008 havaitaan taloudellisten huoltosuhteiden heikentyminen pitkän paranemisjakson jälkeen. Kuntakohtaiset erot taloudellisissa huoltosuhteissa ovat suuret (kuvio 8). Siilinjärvellä oli vain 24 prosenttia enemmän työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevia kuin työllisiä, kun Rautavaaralla työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevia oli lähes kaksi ja puolikertaisesti työllisten määrä. Seitsemässä kunnassa työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia oli yli kaksi kertaa niin paljon kuin työllisiä. 20

21 Mikkeli (1,36) Joroinen (1,52) Juva (1,53) Ristiina (1,53) Savonlinna (1,57) Kerimäki (1,58) Pieksämäki (1,59) Punkaharju (1,61) Mäntyharju (1,67) Pertunmaa (1,69) Rantasalmi (1,75) Sulkava (1,81) Heinävesi (1,82) Puumala (1,82) Kangasniemi (1,83) Enonkoski (1,91) Hirvensalmi (1,95) Mikkelin seutukunta (1,47) Pieksämäen seutukunta (1,58) Savonlinnan seutukunta (1,62) Siilinjärvi (1,24) Kuopio (1,31) Iisalmi (1,40) Vieremä (1,44) Karttula (1,48) Maaninka (1,55) Leppävirta (1,57) Lapinlahti (1,57) Nilsiä (1,60) Varkaus (1,60) Keitele (1,72) Suonenjoki (1,74) Varpaisjärvi (1,75) Juankoski (1,77) Kiuruvesi (1,80) Sonkajärvi (1,83) Tervo (1,83) Tuusniemi (1,87) Rautalampi (1,93) Vesanto (2,00) Pielavesi (2,12) Kaavi (2,16) Rautavaara (2,34) Kuopion seutukunta (1,31) Varkauden seutukunta (1,59) Ylä-Savon seutukunta (1,60) Sisä-Savon seutukunta (1,83) Koillis-Savon seutukunta (1,83) Kontiolahti (1,28) Liperi (1,46) Joensuu (1,49) Kitee (1,67) Polvijärvi (1,80) Tohmajärvi (1,82) Outokumpu (1,82) Kesälahti (1,85) Juuka (1,88) Nurmes (1,92) Ilomantsi (2,02) Lieksa (2,05) Rääkkylä (2,06) Joensuun seutukunta (1,53) Keski-Karjalan seutukunta (1,78) Pielisen Karjala (1,99) POHJOIS-SAVO (1,48) ETELÄ-SAVO (1,54) POHJOIS-KARJALA (1,61) ITÄ-SUOMI (1,53) KOKO MAA (1,24) Osuus (%) Työlliset Työttömät Eläkeläiset ja muut työvoiman ulkopuolella olevat Opiskelijat, koululaiset ja varusmiehet vuotiaat KUVIO 8. Taloudellinen huoltosuhde ja väestön pääasiallinen toiminta kunnittain 2008 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto ( ). Väestön ennustetaan vähenevän ja ikääntyvän Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Itä-Suomen väestön määrä tulisi edelleen pienenemään: vuonna 2009 laaditun väestöennusteen perusteella vuonna 2030 Etelä-Savossa olisi lähes seitsemän prosenttia, Pohjois-Karjalassa yli kolme prosenttia ja Pohjois-Savossa lähes kaksi prosenttia vähemmän asukkaita kuin vuonna Lukumääräisesti Pohjois-Savossa väestö 21

22 vähenisi 4 600, Etelä-Savossa lähes ja Pohjois-Karjalassa noin henkeä. Samana aikana koko Suomen väestömäärä kasvaisi lähes hengellä. Erityisen voimakasta väestön väheneminen tulisi prosentuaalisesti olemaan Lieksassa, jossa olisi jo vuonna 2020 lähes 19 prosenttia vähemmän asukkaita kuin nykyisin. Yli kymmenen prosentin väestön määrän väheneminen koettaisiin kahdessatoista kunnassa. Ennusteen mukaan kunnista määrällisesti eniten väestöään tulisivat menettämään Savonlinna, Pieksämäki, Varkaus ja Lieksa (lähes henkeä). Edellä esitetyt luvut perustuvat osittain vain aikaisemmasta kehityksestä johdettuun trendiennusteeseen eikä niissä ole otettu huomioon ihmisten odotusten ja käyttäytymisen muutoksia. Mikäli työikäisten muuttoliike Itä-Suomeen tai syntyvyyden huomattava kasvu eivät pidemmällä aikavälillä kehity ennustettua suotuisammin, Itä-Suomen väestöllinen huoltosuhde heikkenee huomattavasti ja enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Lisäksi on huomioitava samanaikaisesti ennustettu väestömäärän väheneminen. Elinkeinot, työllisyys ja talous Työpaikat lisääntyivät vuoteen 2007 asti Itä-Suomen taloudellinen kehitys oli vuoteen 2008 asti myönteinen. Työpaikkojen määrä kasvoi vuodesta 2001 vuoteen 2007 yli työpaikalla (taulukko 2). Suurimmat työpaikkalisäykset vuosina tapahtuivat yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten palvelujen sekä rahoitus-, vakuutus-, ym. toiminnan toimialoilla. Suhteellisesti eniten lisääntyivät rakentamisen työpaikat. Maa- ja metsätalouden, kaivostoiminnan ja louhinnan, sähkö-, kaasu- ja vesihuollon sekä kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen työpaikkojen määrät ovat samana aikana vähentyneet. Vuoden 2008 lopulla alkanut kansainvälinen taloustaantuma on koko maassa kääntänyt erityisesti teollisuuden, rakentamisen ja kaupan työllisten määrän selvästi alenevaksi. 22

23 TAULUKKO 2. Työpaikat Itä-Suomessa maakunnittain toimialan mukaan Alueet Työpaikkojen toimiala Etelä-Savon maakunta Yhteensä Maa- ja metsätalous Kaivostoiminta ja louhinta Teollisuus Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Rakentaminen Kauppa, majoitus- ja rav.toiminta Kuljetus, varastointi ja tietoliik Rahoitus-, vakuutus-, ym. toim Yhteiskunnall. palvelut Toimiala tuntematon Pohjois-Savon maakunta Yhteensä Maa- ja metsätalous Kaivostoiminta ja louhinta Teollisuus Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Rakentaminen Kauppa, majoitus- ja rav.toiminta Kuljetus, varastointi ja tietoliik Rahoitus-, vakuutus-, ym. toim Yhteiskunnall. palvelut Toimiala tuntematon Pohjois-Karjalan maakunta Yhteensä Maa- ja metsätalous Kaivostoiminta ja louhinta Teollisuus Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Rakentaminen Kauppa, majoitus- ja rav.toiminta Kuljetus, varastointi ja tietoliik Rahoitus-, vakuutus-, ym. toim Yhteiskunnall. palvelut Toimiala tuntematon Lähde: Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto Työttömyysaste heikkeni vuonna 2009 Vuonna 2009 Itä-Suomen työttömien osuus työvoimasta nousi 2,4 prosenttiyksiköllä keskimäärin 13,3 prosenttiin (taulukko 3). Työttömyysaste nousi lähes vuoden 1995 tasolle. Työttömyys on iso ongelma monissa Itä-Suomen kunnissa, erityisesti Pohjois-Karjalassa (taulukko 4). 23

24 TAULUKKO 3. Työttömien osuus työvoimasta Itä-Suomessa Työttömien osuus työvoimasta % % % % % % Etelä-Savo 10,0 22,0 15,6 13,0 9,7 11,6 Pohjois-Savo 10,0 22,0 15,3 12,6 9,9 12,5 Pohjois-Karjala 11,0 24,0 18,4 16,3 13,6 15,9 Itä-Suomi 10,5 22,4 16,3 13,8 10,9 13,3 Koko maa 8,6 19,4 12,0 10,6 7,6 9,8 %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. Ero Itä-Suomen ja koko maan välillä -1,9-3,0-4,3-3,2-3,3-3,5 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö Työvälitystilasto 24

25 TAULUKKO 4. Työttömien osuus työvoimasta kunnittain vuonna Työttömien osuus työvoimasta, (%) ETELÄ-SAVO Mikkelin seutukunta 10,7 Muutos vuoden aikana, %-yks. Työttömien osuus työvoimasta, (%) POHJOIS-SAVO Koillis-Savon seutukunta 13,0 Muutos vuoden aikana, %-yks. Työttömien osuus työvoimasta, (%) POHJOIS-KARJALA Joensuun seutukunta 15,5 Muutos vuoden aikana, %-yks. Hirvensalmi 10,9-2,0 Juankoski 15,9-5,7 Ilomantsi 17,1-2,6 Kangasniemi 12,5-2,1 Kaavi 15,6-3,4 Joensuu 16,5-2,4 Mikkeli 10,6-1,4 Nilsiä 9,3-2,2 Juuka 15,4-1,3 Mäntyharju 9,5-1,8 Rautavaara 12,7-2,3 Kontiolahti 11,8-2,1 Pertunmaa 10,1-3,6 Tuusniemi 13,0-3,6 Liperi 11,5-2,3 Puumala 12,3-2,1 Outokumpu 17,9-3,1 Ristiina 10,1-1,6 Polvijärvi 17,1-3,1 Pieksämäen seutukunta 11,0 Kuopion seutukunta 11,2 Keski-Karjalan seutukunta 16,7 Joroinen 11,4-2,7 Karttula 9,9-0,6 Kesälahti 16,2-3,5 Juva 8,5-0,9 Kuopio 11,9-1,9 Kitee 16,1-2,7 Pieksämäki 11,3-2,3 Maaninka 10,3-2,2 Rääkkylä 17,7-2,8 Rantasalmi 13,3-1,5 Siilinjärvi 8,6-2,1 Tohmajärvi 17,6-2,7 Savonlinnan seutukunta 13,6 Sisä-Savon seutukunta 11,5 Pielisen Karjalan seutukunta 16,6 Enonkoski 15,1-0,9 Rautalampi 11,5-1,7 Lieksa 18,0-0,3 Heinävesi 11,8-2,9 Suonenjoki 11,6-1,4 Nurmes 15,8-0,2 Kerimäki 12,9-2,8 Tervo 10,8-3,7 Valtimo 15,3-2,3 Punkaharju 11,9-2,2 Vesanto 11,4-0,1 Savonlinna 14,3-2,7 Sulkava 12,3-1,2 Varkauden seutukunta 15,2 Leppävirta 13,0-3,9 Varkaus 16,3-4,0 Ylä-Savon seutukunta 14,0 Iisalmi 15,1-4,4 Keitele 11,1-1,6 Kiuruvesi 13,3-3,7 Lapinlahti 14,2-4,1 Pielavesi 12,4-1,8 Sonkajärvi 14,1-1,8 Varpaisjärvi 14,7-5,3 Vieremä 11,5-3,3 Yhteensä 11,6-2,2 Yhteensä 12,5-2,8 Yhteensä 15,9-2,6 KOKO MAA 9,8-2,2 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö Työnvälitystilasto Työllisyysaste heikkeni Itä-Suomen työllisyysaste oli vuonna 2009 keskimäärin 61,3 prosenttia (taulukko 5). Se heikkeni 2,3 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Eniten työllisyysaste heikkeni Pohjois-Savossa ja Etelä- Savossa. Itä-Suomessa jäädään selkeästi jälkeen koko Suomen työllisyysasteesta (68,3 %). 25

26 TAULUKKO 5. Työikäiset, työlliset ja työllisyysaste Itä-Suomessa Vuosi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomen lääni Koko maa v väestö Työlliset v väestö Työlliset v väestö Työlliset v väestö Työlliset Työllisyysaste Työllisyysaste Työllisyysaste Työllisyysaste Työllisyysaste , , , ,1 67, , , , ,8 67, , , , ,0 67, , , , ,2 68, , , , ,1 68, , , , ,3 69, , , , ,6 70, , , , ,3 68,3 Lähde: Työllisyysaste Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta, muut työ- ja elinkeinoministeriön tietoja Talous kasvoi vielä vuonna 2007 Talous kasvoi reaalisesti vuonna 2007 Etelä-Savossa 4,7 prosenttia, Pohjois-Savossa 4,0 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 0,5 prosenttia koko maan kasvuvauhdin oltua 4,5 prosenttia (taulukko 6). Edellisen laman jälkeisen kasvuperiodin keskimääräinen kasvunopeus ylitettiin reilusti Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa. Pohjois-Karjalassa sen sijaan jäätiin 1,7 prosenttiyksikköä jälkeen keskimääräisestä vuosikasvusta. Keskimääräiset vuosikasvut vuosina ovat olleet Etelä-Savossa 1,8 prosenttia, Pohjois-Savossa 2,3 prosenttia, Pohjois-Karjalassa 2,2 prosenttia ja koko maassa 3,8 prosenttia. Muutamia vuosia lukuun ottamatta Itä-Suomen maakunnissa on ollut kasvua joka vuosi 2000-luvulla. TAULUKKO 6. Arvonlisäys maakunnittain bruttoperushintaan (miljoonaa euroa) viitevuoden 2000 hinnoin Itä-Suomessa Lähde: Tilastokeskus, kansantalous, tuotannon ja työllisyyden aluetilit ( ). Maakunta Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi Koko maa Väestön vähenemisen seurauksena arvonlisäys asukasta kohden laskettuna kasvoi maakunnissa absoluuttisia muutoksia ripeämmin, erityisesti Etelä-Savossa (5,6 prosenttia). Pohjois-Savon arvonlisäyksen kasvu asukasta kohden oli yli neljä prosenttia ja Pohjois-Karjalassa yhden prosentin (kuvio 9). Arvonlisäys asukasta kohden koko maan tasoon verrattuna oli vuonna 2007 Etelä-Savossa 66,4 prosenttia, Pohjois-Savossa 74,5 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 70,7 prosenttia. Arvonlisäyksen per asukas heikkeneminen koko maahan nähden loiveni vuosituhannen vaihduttua. Ainoastaan Pohjois-Karjalassa arvonlisäys per asukas suhteessa koko maahan on pysynyt samalla tasolla 2000-luvulla. 26

27 Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi Koko maa euroa per asukas KUVIO 9. Arvonlisäys asukasta kohti maakunnittain Itä-Suomessa viitevuoden 2000 hinnoin Lähde: Tilastokeskus, kansantalous, tuotannon ja työllisyyden aluetilit ( ). Kuntien talous parani vuonna 2009 Vuoden 2008 lopulla alkanut yleismaailmallinen talouskasvun jyrkkä heikentyminen jatkui vuoden 2009 alkupuolella. Suomessa taloudellisen taantuman seurauksena työllisyysaste huononi ja vain kaksi prosenttia kasvaneet verotulot ja viisi prosenttia kasvaneet valtionosuudet eivät riittäneet kattamaan kuntien lisääntyneitä menoja. Manner-Suomessa vuosikate heikkeni peräti 33 prosenttia vuoteen 2008 verrattuna. Vuosikate oli ennakkotietojen perusteella noin 90 prosenttia poistoista. Itä-Suomen kuntien vuosikatteet sekä Pohjois-Savossa että Pohjois-Karjalassa ovat ennakkotietojen mukaan pysyneet lähes edellisvuoden tasolla, joten vuonna 2009 näiden maakuntien tulos on noussut koko maan keskiarvon yläpuolelle. Etelä-Savon kuntien vuosikatteiden keskiarvo on jatkanut huomattavaa paranemistaan. Ennakkotietojen mukaan vuoden 2009 vuosikate on peräti 169 prosenttia poistoista, mikä tulos on maakunnista paras. Hyvän tilinpäätöstuloksen taustalla on nähtävissä Etelä-Savon kuntien aiempi heikko taloudellinen tilanne ja iso velkataakka, jolloin kuntien oli pakko ryhtyä muita alueita voimakkaampiin saneeraustoimenpiteisiin ja tuottavuutta edistäviin järjestelyihin. Lisäksi erittäin velkaantuneiden Etelä-Savon kuntien korkomenot vähenivät merkittävästi yleisen korkotason alenemisen johdosta. Tulosta paransi myös kuntien verotulojen tasausjärjestelmän perusteella korkeasuhdannevuodelta 2007 saadut keskimääräistä suuremmat tulot, jotka tilitettiin kunnille järjestelmän mukaisesti vuonna

28 TAULUKKO 7. Tietoja kuntien taloudesta vuosina maakunnittain. Maakunta Vuosikate, /as. Vuosikate % poistoista Lainakanta, /as tpa tpa tpa Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Manner-Suomi yht Lähde: Tilastokeskus, Suomen Kuntaliitto TAULUKKO 8. Itä-Suomen kuntien tuloveroprosentit Ete lä- Savo Muutos %-yks Tuloveroprosentti Pohjois- Karjala Muutos %-yks Tuloveroprosentti Pohjois- Savo Tuloveroprosentti Muutos %-yks ,82 0,29 19,65 0,32 19,56 0,58 Enonkoski 19,75 Ilomantsi 19,75 0,50 Iisalmi 19,50 0,25 Heinävesi 20,50 1,00 Joensuu 19,50 0,50 Juankoski 20,00 0,50 Hirvensalmi 19,50 0,50 Juuka 19,25 Kaavi 20,00 0,50 Joroinen 19,00 Kesälahti 21,00 1,50 Karttula 19,50 Juva 19,75 0,75 Kitee 20,75 Keitele 18,50 Kangasniemi 19,50 0,50 Kontiolahti 19,00 Kiuruvesi 19,75 Kerimäki 20,75 0,50 Lieksa 19,50 Kuopio 19,50 0,75 Mikkeli 19,50 Liperi 20,00 Lapinlahti 18,50 Mäntyharju 19,00 Nurmes 19,50 Leppävirta 19,00 0,50 Pertunmaa 20,00 Outokumpu 20,50 1,00 Maaninka 19,00 Pieksämäki 19,75 0,75 Polvijärvi 19,00 Nilsiä 20,00 0,50 Punkaharju 19,75 0,25 Rääkkylä 21,00 0,50 Pielavesi 19,75 0,50 Puumala 21,00 1,00 Tohmajärvi 20,75 0,25 Rautalampi 20,50 1,00 Rantasalmi 19,50 Valtimo 18,25-0,50 Rautavaara 20,00 Ristiina 20,00 0,50 Siilinjärvi 19,50 0,75 Savonlinna 20,50 0,25 Sonkajärvi 19,75 Sulkava 20,50 0,75 Suonenjoki 19,50 Tervo 19,75 Tuusniemi 19,75 0,75 Varkaus 20,00 1,00 Varpaisjärvi 19,75 0,75 Vesanto 20,00 Vieremä 19,75 Lähde: Kuntaliiton tiedustelu, ennakkotieto Väestön koulutustaso Itä-Suomessa Itä-Suomessa väestön koulutustaso on koko maan keskimääräistä koulutustasoa alhaisempi. Vuonna 2008 perusasteen jälkeisen tutkinnon oli suorittanut 63,8 prosenttia 15 vuotta täyttäneistä, mikä oli vajaa kaksi prosenttiyksikköä vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Itä-Suomessa sekä perusasteen koulutuksen varassa olevien osuus (36,2 prosenttia) että keskiasteen koulutuksen varassa olevien osuus (41,6 prosenttia) oli suurempi kuin muualla Suomessa. Sen sijaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus (22,3 prosenttia) oli pienempi koko maahan verrattuna. 28

29 Vuoteen 2007 verrattuna itäsuomalaisten koulutustaso suhteessa koko maan keskimääräiseen koulutustasoon oli hieman kohonnut. Väestökehityksestä ja harvasta asutuksesta johtuen koulutustason säilyttämisen ja edelleen kohottamisen tavoitteet ovat kuitenkin haasteellisia. Alueella on kyettävä tarjoamaan monipuoliset koulutusmahdollisuudet osaavan työvoiman saatavuuden ja koulutuksen sivistystehtävän turvaamiseksi. Työelämän yhä nopeammat muutokset edellyttävät korkeatasoista osaamista, joka voidaan saavuttaa tulevaisuuden tarpeet huomioivalla, laadukkaalla koulutuksella kaikilla koulutusasteilla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuorten koulutukseen ja työelämään sijoittumiseen, työssä olevien osaamisen päivittämiseen, koulutusketjujen sujuvuuteen, opetusjärjestelyihin ja opetussisältöjen kehittämiseen. Koulutustarjonnan tulee vastata myös ikääntyvän väestön sivistyksellisiä tarpeita. KOKO MAA Itä-Suomi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Mikkelin seutukunta Pieksämäen seutukunta Savonlinnan seutukunta Kuopion seutukunta Varkauden seutukunta Ylä-Savon seutukunta Sisä-Savon seutukunta Koillis-Savon seutukunta Joensuun seutukunta Keski-Karjalan seutukunta Pielisen Karjalan seutukunta Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Keskiasteen tutkinto Alin korkea-asteen tutkinto Alempi korkeakouluasteen tutkinto Ylempi korkeakouluasteen tutkinto Tutkijakoulutusasteen tutkinto KUVIO 10. Väestön koulutusrakenne Itä-Suomessa 2008 Lähde: Tilastokeskus, väestön koulutusrakenne ( ). Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy Syrjäytymisen käsite Syrjäytyminen on laaja-alainen käsite, eikä sillä ole tarkkaa määritelmää. Syrjäytymisellä tarkoitetaan yleisesti yksilöiden, perheiden tai kokonaisten yhteisöjen kasaantuvaa huonoosaisuutta, jossa yhdistyvät pitkäaikainen ja usein toistuva työttömyys, toimeentulo-ongelmat, elämän hallintaan liittyvät ongelmat ja syrjäytyminen yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Syrjäytyminen nähdään moniulotteisena ja kasautuvana prosessina huono-osaisuuden kasaantuessa samoille henkilöille, ryhmille tai alueille. Tutkimusten mukaan nuorten ja aikuisten syrjäytymiskehitys alkaa jo lapsuudesta. Lasten ja nuorten kohdalla syrjäytymiskehitystä vauhdittaa lastensuojelun asiakkuus, peruskoulun jälkeisestä opiskelusta ulosjääminen, perheen tai nuoren pitkäaikainen eläminen viimesijaisella toimeentulotuella, hallitsematon päihteiden käyttö, rikollisuus ja mielenterveysongelmat. Syrjäytymisvaarassa olevat lapset ohjautuvat helposti normaalipalveluista ja normaalipalvelun erityisestä tuesta viimesijaiseen lastensuojeluun. 29

30 Erityisen tärkeää on nostaa esiin lasten ja nuorten syrjäytymisvaara varsinkin kun syrjäytyminen nähdään yleisesti ylisukupolvittaisesti periytyvänä ilmiönä. Lapsuus- ja nuoruusiässä luodaan pohja koko loppuelämän hyvinvoinnille. Sen vuoksi tässä luvussa keskitytään pääasiassa lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyviin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Syrjäytymisen ehkäisemisen haasteet Lasten ja nuorten pahoinvointi Lastensuojelun asiakkuus kertoo siitä, että lapsen terveys ja kehitys on vaarantunut niin paljon, ettei perheitä ja lapsia voida auttaa riittävästi kunnan peruspalvelujen kautta ja että lapsi ja perhe ovat tämän takia lastensuojelun sosiaalityön ja avohuollon tukitoimien tarpeessa. Kuntien peruspalvelut ovat usein riittämättömiä suhteessa lasten ja perheiden tuen tarpeeseen. Entisen Itä-Suomen läänin alueella oli lastensuojelun avohuollon piirissä vuonna 2008 yhteensä 7654 lasta. Avohuollon tukitoimien tarpeen lisäksi kodin ulkopuolelle oli sijoitettu vuonna 2008 kaiken kaikkiaan 1951 lasta ja nuorta, joista 1245 oli sijoitettu sijaishuoltoon huostaan otettuina tai kiireellisesti sijoitettuina. Lastensuojelupalveluiden tarve on poikkeuksellisen suuri erityisesti Pohjois-Savon maakunnassa. TAULUKKO 9. Lastensuojelun avohuollon piirissä lapsia ja nuoria % 0-17 vuotiaista. Maakunta 2008 Etelä- Savo 6,90 % Pohjois-Savo 8,30 % Pohjois-Karjala 5,20 % Koko maa 6,20 % Lähde: THL, tilastoraportti, Lastensuojelu 2008 Lastensuojeluilmoitusten määrä ja lastensuojeluasiakkaiden ja heidän perheidensä määrä on kasvanut vuosi vuodelta, mutta vain osa kunnista on palkannut lastensuojeluun lisää henkilöstöä. Myös lastensuojelupalveluissa jo olevat lapset ja heidän perheensä saavat riittämättömästi tukea ja apua. Viranomaisyhteistyö ja tiedon kulun varmistaminen on tärkeää syrjäytymisen ehkäisyssä. Poliisin tehtävänä on ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille mahdollisesti lastensuojelun tarpeessa olevista lapsista ja nuorista. Vuotuiset lukumäärät ovat suuria. Todennäköisesti kaikki ilmoitukset eivät johda lastensuojeluviranomaisten toimenpiteisiin, mutta tiedonkulun tarkoituksena on se, että toimivaltainen viranomainen tekee tarpeen arvioinnin. Poliisilaitoksittain arvioituna tiedonkulku on järjestetty parhaiten Pohjois-Savossa, jossa poliisilaitoksella toimii sekä laitoksen oma sosiaalityöntekijä että kunnan sosiaalityöntekijä. TAULUKKO 10. Poliisilaitosten tekemät lastensuojeluilmoitukset Maakunta Etelä-Savo Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Yhteensä Lastensuojelulakiin tuli muutos, jonka perusteella ilmoitusvelvollisten piiriin tulivat myös palo- ja pelastustoimen palveluksessa olevat henkilöt. Palo- ja pelastustoimen henkilöstölle tullaan järjestämään asiassa koulutusta vuoden 2010 aikana. 30