Helsingin käräjäoikeus 2 os nro (liitteenä) Kilpailunrajoituslain mukainen vahingonkorvaus

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Helsingin käräjäoikeus 2 os. 28.3.2014 nro 13977 (liitteenä) Kilpailunrajoituslain mukainen vahingonkorvaus"

Transkriptio

1 Helsingin hovioikeus Päätös Antamispäivä Nro 2206 Diaarinumero S 14/1418 Ratkaisu, johon on haettu muutosta Helsingin käräjäoikeus 2 os nro (liitteenä) Asia Valittaja Vastapuolet Kilpailunrajoituslain mukainen vahingonkorvaus Anssi Kalaoja Metsäliitto Osuuskunta Stora Enso Oyj UPM-Kymmene Oyj Valitus Anssi Kalaoja on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen. Lisäksi Kalaoja on vaatinut, että Metsäliitto Osuuskunta (jäljempänä Metsäliitto), Stora Enso Oyj (jäljempänä Stora Enso) ja UPM-Kymmene Oyj (jäljempänä UPM) velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen. Toissijaisesti Kalaoja on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata Metsäliiton, Stora Enson ja UPM:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa tai että korvausvelvollisuutta joka tapauksessa kohtuullistetaan. Kanneoikeus ei ollut vanhentunut Kalaojan ensisijaisen, kilpailunrajoituksista annetun lain (jäljempänä kilpailunrajoituslaki) 18 a :ään perustuvan kanneperusteen osalta. Kilpailunrajoitus oli alkanut ennen kilpailunrajoituslain 18 a :n voimaantuloa, minkä vuoksi mainittua säännöstä oli sovellettava myös ennen sen voimaantuloa tehtyihin puukauppoihin. Kanneoikeuden vanhentuminen oli alkanut kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin siitä kun markkinaoikeuden päätös, jolla kilpailulainsäädännön vastainen menettely oli todettu, oli saanut lainvoiman Vahingonkorvaussaatavaa koskeva kanne oli pantu vireille eli mainitusta säännöksestä ilmenevän viiden vuoden vanhentumisajan kuluessa. Muunlainen tulkinta olisi EU-oikeuden tehokkuusperiaatteen vastaista. Joka tapauksessa kanneoikeus ei ollut vanhentunut Kalaojan toissijaisten kanneperusteiden eli sopimusperusteisen korvausvastuun, vahingonkor-

2 2 vauslakiin perustuvan sopimuksen ulkoisen korvausvastuun ja perusteettoman edun palautuksen osalta. Velan vanhentumisesta annetun lain (jäljempänä vanhentumislaki) 7 :n 1 momentista ilmenevä kolmen vuoden vanhentumisaika oli alkanut siitä, kun markkinaoikeuden päätös oli saanut lainvoiman. Kartellissa oli ollut kysymys yhtenä kokonaisuutena toteutetusta sopimusrikkomuksesta, joka oli päättynyt aikaisintaan silloin, kun yhtiö oli irtaantunut kartellista. Näin ollen vanhentumislain 7 :n 2 momentista ilmenevä kymmenen vuoden enimmäisaika oli alkanut kulua aikaisintaan kilpailunrajoituksen päättymisestä eli toukokuusta Vahingonkorvauslakiin perustuvan sopimuksen ulkoisen korvausvastuun ja perusteettoman edun palautuksen osalta mainittu kymmenen vuoden enimmäisaika oli alkanut kuitenkin kulua vasta siitä, kun markkinaoikeuden päätös oli saanut lainvoiman, tai joka tapauksessa aikaisintaan kilpailunrajoituksen päättymisestä. Kanne oli näin ollen pantu vireille vanhentumislain 7 :n 1 momentista ilmenevän kolmen vuoden vanhentumisajan ja mainitun lain 7 2 momentista ilmenevän kymmenen vuoden määräajan kuluessa. UPM:ää koskenut Kilpailuviraston päätös seuraamusmaksusta vapauttamisesta ei tarkoittanut sitä, että kartellin tai muun kilpailunrajoituksen olemassaolo olisi oikeudellisesti velvoittavasti todettu. UPM ei ollut voinut olla yksin mukana kartellissa. Tieto muista kartelliin osallistuneista yhtiöistä ja siten kartellin olemassaolosta oli saatu vasta markkinaoikeuden lainvoimaisella päätöksellä. Asia oli oikeudellisesti niin epäselvä, että Kalaojalla oli ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Huomioon ottaen korvauskanteen perusteena oleva kartelli, asianosaisten asema ja asian merkitys, oli ilmeisen kohtuutonta, että Kalaoja oli joutunut vastaamaan täysimääräisesti metsäyhtiöiden oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa. Joka tapauksessa Kalaojalla ei ollut velvollisuutta korvata UPM:n asiantuntijalaskuja , , ja , koska niistä ilmenevät toimenpiteet oli tehty ennen kanteen nostamista. Kalaojalla ei ollut myöskään velvollisuutta korvata tarpeettomista asiantuntijalausunnoista aiheutuneita kustannuksia, metsäyhtiöiden käännöskuluja tai tuomarin jääviyden tarkastamisesta aiheutuneita kuluja. Vastaukset Metsäliitto Osuuskunta on vaatinut, että valitus hylätään ja Kalaoja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen. Kilpailunrajoituslain 18 a :ää ei voitu voimaantulosäännöksen sanamuoto huomioon ottaen soveltaa taannehtivasti ennen sen voimaantuloa tehtyihin puukauppoihin. Soveltamisen kannalta ratkaisevaa oli se ajankohta, jolloin myytävästä raakapuusta oli sovittu. Kalaojan vaatimukset olivat vanhentuneet. Kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin mukainen viiden vuoden kanneaika ja vanhentumislain 7 :n 1 momentin mukainen kolmen vuoden vanhentumisaika olivat alkaneet kulua Kilpailuviraston tiedotteen julkaisemisesta Kalaojalla ei ollut ollut tiedotteen julkaisemisen ja sitä välittömästi seuranneen laajan uutisoin-

3 3 nin jälkeen enää perusteltua syytä epäillä kilpailunrajoituksen olemassaoloa tai luonnetta, koska Kilpailuvirasto oli pitänyt kartellia ilmeisenä ja koska tiedotteesta ilmennyt UPM:n seuraamusmaksusta vapauttamista koskenut hakemus oli merkinnyt UPM:n tunnustaneen sen, Stora Enson ja Metsäliiton välisen kilpailunrajoituksen. Kalaoja olisi pystynyt esittämään vanhentumislain edellyttämän vapaamuotoisen muistutuksen väitetystä saatavastaan kolmen vuoden kuluessa ja nostamaan vanhentumisen katkaisseen kanteen viiden vuoden kuluessa Kilpailuviraston tiedotteesta. Vanhentumisajan alkaminen ei ollut sidottu viranomaisen päätökseen tai sen lainvoimaisuuteen. Ratkaisevaa oli tietoisuus vahingon ilmenemiseen liittyvistä tosiseikoista. Tällainen tietoisuus oli syntynyt Kilpailuviraston tiedotteen jälkeen. Tällainen tulkinta ei ollut myöskään EU-oikeuden tehokkuusperiaatteen vastainen. Vanhentumislain 7 :n 2 momentista ilmenevää kymmenen vuoden enimmäisaikaa oli sovellettava kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin kanssa rinnakkain, koska kilpailunrajoituslaissa ei ollut säännöstä korvausvaatimuksen vanhentumisen takarajasta. Väitettyyn vahinkoon eli alihintaisiin puukauppoihin johtanut menettely oli tapahtunut kauppasopimusten neuvotteluvaiheessa, kun raakapuun kauppahinnasta oli sovittu osapuolten välillä. Vanhentumislain 7 :n 2 momentista ilmenevä kymmenen vuoden enimmäisaika oli siten alkanut kulua kunkin puukauppasopimuksen tekohetkestä. Kalaojan vaatimukset olivat siten vanhentumislain 7 :n 2 momentin nojalla vanhentuneet siltä osin kuin kysymys oli ennen tehtyihin puukauppoihin perustuvista vaatimuksista. Saatavan vanhentumiseen liittyvä oikeudellinen arviointi ei ollut siinä määrin epäselvää, että Kalaojalla olisi ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamiselle ei ollut laillisia edellytyksiä. Metsäliiton käräjäoikeudelle toimittamat asiantuntijalausunnot olivat olleet tarpeen sen laillisten oikeuksien puolustamiseksi. Kalaojan Metsäliitolle maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrä oli ollut kohtuullinen. Stora Enso Oyj on vaatinut, että valitus hylätään ja Kalaoja velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen. Stora Enso on perustellut vaatimuksiaan olennaisilta osin samoin perustein kuin edellä Metsäliiton osalta on selostettu. Vanhentumisajan alkaminen oli kytketty vahingonkärsijän tietoisuuteen vaatimuksen perusteena olevista tosiseikoista. Tällainen tietoisuus oli syntynyt Kilpailuviraston tiedotteesta Tällöin Kalaoja olisi voinut nostaa kanteen eikä edellyksenä ollut se, että kilpailunrajoitus oli vahvistettu lainvoimaisella tuomioistuimen ratkaisulla. Tässä arviossa merkitystä tuli antaa myös sille, että Kilpailuviraston tiedote oli perustunut UPM:n tekemään kilpailuoikeudelliseen niin sanottuun leniency-hakemukseen. Vahingonkorvausta koskevan asian oikeudellinen luonne huomioon ottaen vahingonkärsijällä ei ollut ollut perusteita saattaa tätä ilmoitusta kyseenalaiseksi. Stora Enson kiistämisellä ei ollut puolestaan merkitystä arvioitaessa sitä, milloin Kalaoja oli saanut tiedot vahingonkorvausvaatimuksensa perusteena olevista seikoista.

4 4 Lisäksi Stora Enso on katsonut, että Kalaoja oli joka tapauksessa saanut riittävät tiedot kanteensa perusteena olevista tosiseikoista viimeistään , jolloin Kilpailuvirasto oli tehnyt markkinaoikeudelle Stora Ensoa ja Metsäliittoa koskevan seuraamusmaksuesityksen, antanut UPM:ää koskevan päätöksen seuraamusmaksusta vapauttamisesta ja julkaissut asiaa koskevan tiedotteen. Kilpailunrajoituslain 18 a :n soveltamisesta säännöksen voimaantuloa edeltäneeseen aikaan Stora Enso on katsonut Metsäliiton kanssa samalla tavoin, ettei säännöstä tullut soveltaa ennen lain voimaantuloa aiheutuneisiin vahinkoihin. Vanhentumislain 7 :n 2 momentissa tarkoitettu enimmäisaika oli joka tapauksessa alkanut kulua jokaisen puukaupan osalta erikseen. Kaikkiin ennen tehtyihin puukauppoihin perustuvat vaatimukset olivat joka tapauksessa vanhentuneet. Kalaojan vaatimukset olivat kaikilta osin vanhentuneet eikä tällainen tulkinta johtanut siihen, että vaatimusten esittäminen olisi ollut mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Asia ei ollut oikeudellisesti epäselvä eikä asiassa siten ollut perusteita määrätä Stora Ensoa vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa. Asiassa ei ollut myöskään perusteita Kalaojan maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamiselle tai alentamiselle. Kalaojan Stora Ensolle maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrä oli ollut kohtuullinen. Kaikki laskun sisältämät toimenpiteet ja kulut olivat liittyneet ajallisesti Kalaojan nostamaan kanteeseen. Käännöstyön osuus oli ollut vähäinen. UPM-Kymmene Oyj on vaatinut, että valitus hylätään ja Kalaoja velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen. UPM on perustellut vaatimuksiaan olennaisilta osin samoin perustein kuin edellä Metsäliiton ja Stora Enson osalta on selostettu. Kilpailunrajoituslain 18 a :n ja vanhentumislain 7 :n 1 momentin mukaiset vanhentumisajat alkoivat kulua siitä, kun velkoja oli saanut tietää tai sen olisi pitänyt tietää väitetystä vahingosta ja sen aiheuttamasta tahosta. Kalaoja oli saanut tietää UPM:n osallisuuden kilpailunrajoitukseen. UPM oli tunnustanut kilpailulainsäädännön vastaisen menettelyn. Vanhentumista tuli arvioida vastaajittain eikä UPM:ään kohdistetun vaatimuksen vanhentumisen arvioinnissa merkitystä ollut sillä, että Metsäliitto ja Stora Enso olivat kiistäneet osallistumisen kilpailunrajoitukseen. UPM on todennut myös, että se ei ollut ollut osapuoli siinä seuraamusmaksuprosessissa, jossa markkinaoikeus oli antanut tuomionsa UPM oli tunnustanut kilpailunrajoituksen jo keväällä Kilpailunrajoitusasian käsittely oli UPM:n osalta päättynyt lainvoimaiseen Kilpailuviraston päätökseen Edellä Metsäliiton ja Stora Enson vastauksissa todetuin tavoin UPM:n on katsonut, että kilpailunrajoituslain 18 a :ää voitiin soveltaa vain lain voimaantulon jälkeisiin vahinkoihin. Vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukaista kymmenen vuoden vanhentumisen takarajasäännöstä tuli soveltaa kilpailunrajoituslain 18 a :n ohella. Mainittu kymmenen vuoden vanhentuminen tuli laskea kunkin sopimuksen tekohetkestä. Joka tapauksessa väitetty sopimusrikkomus ja vahinko olivat

5 5 tapahtuneet viimeistään silloin, kun kunkin puukaupan kauppahinta oli suoritettu. Kalaojan kannevaatimukset olivat vanhentuneet eikä tällainen tulkinta johtanut siihen, että vaatimusten esittäminen olisi ollut mahdotonta tai vaikeaa. Asia ei ollut oikeudellisesti epäselvä. UPM:n oikeudenkäyntikuluvaatimukseen oli sisältynyt vain ne kulut, jotka koskivat asiassa esitettyjä taloudellisia selvityksiä. UPM:n oikeudenkäyntikuluvaatimus oli ollut myös kokonaisuutena arvioiden kohtuullinen. Hovioikeuden ratkaisu Käsittelyratkaisu Kalaoja on oma-aloitteisesti saatuaan Metsäliiton, Stora Enson ja UPM:n vastaukset tiedokseen toimittanut hovioikeudelle päivätyn lisälausuman liitteineen ja lisälausuman jaksoa 2 koskevan täsmennyksen. Lausumassaan Kalaoja on ensinnäkin todennut, että vanhentumislain 7 :n 2 momentin kymmenen vuoden enimmäisaikaa koskevan säännöksen ja kilpailunrajoituslain 18 a :n säännöksen rinnakkain soveltamiselle ei ollut edellytyksiä (lausuman jakso 1). Toiseksi Kalaoja on lausunut siitä, tuleeko vanhentumislain kymmenen vuoden enimmäisajan ja kilpailunrajoituslain 18 a :n ajallisen soveltamisen kannalta ratkaisevana pitää sopimuksentekohetkeä vai kutakin kauppahintaa koskevaa maksuajankohtaa (lausuman jakso 2). Kolmanneksi Kalaoja on selostanut lausuman liitteenä olevan asiantuntijalausunnon sisältöä (lausuman jakso 3). Hovioikeus on varannut Metsäliitolle, Stora Ensolle ja UPM:lle tilaisuuden lausuman antamiseen Kalaojan lisälausuman jaksojen 1 ja 2 ja jaksoa 2 koskevan täsmennyksen osalta. Metsäliitto, Stora Enso ja UPM ovat toimittaneet lausumansa hovioikeudelle. Metsäliitto, Stora Enso ja UPM ovat vaatineet, ettei lisälausumaa liitteineen ja täsmennystä oteta huomioon asiaa ratkaistaessa. Käräjäoikeus on katsonut tuomiossaan, että vanhentumislain kymmenen vuoden enimmäisaikaa koskevaa säännöstä ja kilpailunrajoituslain 18 a :n säännöstä ei tule soveltaa rinnakkain ja että vanhentumislain kymmenen vuoden enimmäisajan alkamisen ja kilpailunrajoituslain 18 a :n ajallisen soveltamisen kannalta ratkaisevana on pidettävä kunkin kauppahintaerän maksuajankohtaa. Kalaoja on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin kuin kysymys on vanhentumislain kymmenen vuoden enimmäisaikasäännöksen ja kilpailunrajoituslain 18 a :n säännöksen rinnakkaissoveltamisesta. Sitä vastoin Metsäliitto, Stora Enso ja UPM ovat vastauksissaan katsoneet, että vanhentumislain ja kilpailunrajoituslain 18 a :n edellä todetulle rinnakkaiselle soveltamiselle ei ollut estettä. Lisäksi ainakin Metsäliitto ja Stora Enso ovat vastauksissaan todenneet, että kilpailunrajoituslain 18 a :n ajallista soveltamista arvioitaessa ratkaisevana ajankohtana oli pidettävä sopimuksentekohetkeä. Näiden kysymysten osalta Kalaojan lisälausuma ja täsmennys kos-

6 6 Pääasiaratkaisun perustelut I Asian tausta ja kysymyksenasettelu kevat seikkoja, joihin Kalaoja ei ole valituksessaan puuttunut ja jotka ovat tulleet esille vasta vastauskirjelmissä. Näiden seikkojen osalta hovioikeus olisi joutunut asiassa annettujen vastausten johdosta pyytämään Kalaojalta kirjallista lausumaa. Tästä syystä hovioikeus ottaa asiaa ratkaistessaan huomioon lisälausuman jaksot 1 ja 2, jaksoa 2 koskevan täsmennyksen ja vastaajayhtiöiden lisälausuman johdosta antamat lausumat. Sen sijaan lisälausuman jaksossa 3 selostettu ja siihen liitetty asiantuntijalausunto koskee valituksen kohteena olevan käräjäoikeuden tuomion arviointia. Tällainen arviointi on tullut tehdä valituksessa eikä lisälausumaa tältä osin ja liitteenä olevaa asiantuntijalausuntoa oteta huomioon asiaa ratkaistaessa. Kalaoja on vaatinut vahingonkorvausta ensisijaisesti kilpailunrajoituslain nojalla. Toissijaisesti korvausta on vaadittu sopimukseen perustuvana vahingonkorvauksena, sopimuksen ulkoisena vahingonkorvauksena tai perusteettoman edun palautuksena. Käräjäoikeus on tuomiollaan ratkaissut kysymyksen siitä, ovatko Kalaojan kannevaatimukset vanhentuneet. Tähän liittyen käräjäoikeus on ottanut kantaa myös siihen, tuleeko kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin (303/1998) mukaista vanhentumista arvioitaessa ottaa huomioon myös vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukainen kymmenen vuoden enimmäisaika ja myös siihen, tuleeko kilpailunrajoituslain 18 a :n 1 momenttia (303/1998) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen soveltaa ennen sen tapahtunutta voimaantuloa aiheutuneisiin vahinkoihin. Käräjäoikeus on hylännyt Kalaojan kanteen vanhentuneena sekä ensisijaisen että toissijaisen kanneperusteen osalta. Hovioikeudessa on Kalaojan valituksen johdosta kysymys siitä, onko käräjäoikeuden ratkaisu vanhentumisen arvioinnin osalta virheellinen ja tuleeko kanteen käsittelyä jatkaa käräjäoikeudessa. Asiassa on ensin otettava kantaa ensisijaisen kanneperusteen eli kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin (303/1998) mukaiseen vanhentumiseen ja siihen, mistä ajankohdasta lukien kanneaikaa koskeva vanhentuminen alkaa. Tässä yhteydessä arvioitavaksi tulee myös kilpailunrajoituslain 18 a :n ajallinen soveltaminen eli se, mihin vahinkoihin säännöstä sovelletaan. Arvioitavana on lisäksi se, tuleeko vanhentumislain 7 :n 2 momentissa säädettyä kymmenen vuoden enimmäisaikaa soveltaa kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentissa (303/1998) säädetyn viiden vuoden kannemääräajan ohella. Toiseksi asiassa on otettava kantaa toissijaisten kanneperusteiden eli sopimusperusteisen korvausvastuun, sopimuksen ulkoisen korvausvastuun ja perusteettoman edun palautuksen vanhentumiseen. Arvioitavaksi tulee se, mistä ajankohdasta lukien vanhentumislain 7 :n 1 momentin mukaisen kolmen vuoden vanhentumisajan katsotaan alkavan ja toiseksi se, onko vaati-

7 7 musten katsottava joka tapauksessa vanhentuneen vanhentumislain 7 :n 2 momentissa säädetyn kymmenen vuoden enimmäisajan nojalla. II Kilpailunrajoituslain 18 a :n mukainen vanhentuminen Mihin puukauppoihin kilpailunrajoituslain 18 a soveltuu Markkinaoikeuden ratkaisusta ilmenevällä tavalla Metsäliiton, Stora Enson ja UPM:n kilpailunrajoituslain vastainen menettely on kestänyt vuoden 1997 alusta alkuvuoteen 2004 saakka. Kalaoja on katsonut, että voimaan tullutta kilpailunrajoituslain 18 a :n (303/1998) korvaussäännöstä tulee soveltaa myös niihin puukauppoihin, jotka oli tehty ennen säännöksen voimaantuloa, koska kartellit olivat olleet kiellettyjä jo ennen mainittua ajankohtaa ja kysymys oli saman kielletyn kilpailunrajoituksen jatkumisesta vuosina Mikäli kilpailunrajoituslain 18 a :ää ei voitu soveltaa ennen säännöksen voimaantuloa tehtyihin puukauppoihin, ratkaisevana ajankohtana oli pidettävä kunkin kauppahinnanerän suorittamisajankohtaa. Metsäliitto, Stora Enso ja UPM ovat puolestaan katsoneet, että kilpailunrajoituslain 18 a ei sovellu ennen lain voimaantuloa tehtyihin puukauppoihin. Tältä osin ratkaisevaa oli se ajankohta, jolloin hinnoista oli sovittu, eikä käräjäoikeuden ja Kalaojan katsoma kauppahinnan suorittamisajankohta. Kilpailunrajoituksen aikana vuosina on ollut voimassa kilpailunrajoituksista annettu laki (480/1992). Alun perin kilpailunrajoituslakiin ei sisältynyt erityistä korvaussäännöstä. Korvaussäännöksen sisältävä kilpailunrajoituslain 18 a (303/1998) on tullut voimaan Lain voimaantulosäännöksen mukaan 18 a :n säännöstä sovelletaan lain voimaantulon jälkeen toteutettuihin kilpailunrajoituksiin. Kilpailunrajoitus on tässä tapauksessa alkanut ennen 18 a :n (303/1998) voimaantuloa ja jatkunut sen voimaantulon jälkeen. Kilpailunrajoitus on sinänsä ollut pitkäkestoinen, mutta voimaantulosäännöksen soveltamisen kannalta ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa kilpailunrajoituksen kestolle. Kilpailunrajoituslain 18 a :n (303/1998) soveltamisen kannalta merkityksellistä korvausvelvollisuuden suhteen on se, että kilpailunrajoitusta koskevan kiellon rikkominen on tapahtunut lain voimaantulon jälkeen ja että vahingon voidaan katsoa aiheutuneen lain voimaantulon jälkeen. Jos vahingon ei voida katsoa aiheutuneen lain voimaantulon jälkeen, myöskään kilpailunrajoituslain 18 a :n korvaussäännös ei tule kyseiseen vahinkoon sovellettavaksi. Vahingon aiheutumisen osalta asianosaiset ovat erimielisiä siitä, tuleeko ratkaisevana pitää käräjäoikeuden katsomin tavoin kauppahinnan suorittamishetkeä vai kunkin yksittäisen sopimuksen laatimishetkeä, jossa puun hinnasta on sovittu riippumatta siitä, milloin kauppahinta on suoritettu. Hovioikeus toteaa, että metsänhakkuuta koskevat sopimukset ovat lähtökohtaisesti pitkäkestoisia siten, että esimerkiksi niin sanotussa pystykaupassa puun korjuuaika päättyy huomattavasti hakkuuta koskevan sopimuksen jälkeen. Lisäksi hakkuuta koskevat maksut voivat tapahtua useassa erässä ja

8 8 viimeinen maksu suoritetaan hakkuiden päättymisen jälkeen, kun tarkistusmittaus on suoritettu. Sen sijaan niin sanotussa hankintakaupassa kauppahinta sovitaan ennen hakkuita ja myyjä huolehtii puutavaran sovittuun paikkaan. Kalaojan puukauppaa koskevien sopimusten tarkemmasta sisällöstä ei ole esitetty selvitystä, mutta asiassa on riidatonta, etteivät sopimukset sisällä takuuhintalauseketta. Kalaojan vahingonkorvausvaatimus perustuu siihen, että metsäyhtiöiden muodostama kartelli oli johtanut puun alihintaan ja tästä oli aiheutunut vahinkoa puukauppoja tehneelle Kalaojalle. Hovioikeus katsoo, että tilanteessa jossa puun hinnasta on sovittu hakkuusopimuksessa tarkasti, on syntynyt myös väitettyyn alihintaan perustuva vahinko riippumatta siitä, milloin kauppahinta on tullut kokonaisuudessaan suoritetuksi. Jos hakkuusopimukseen on sisältynyt erityisiä lopulliseen hinnanmääräytymiseen vaikuttavia sopimusmääräyksiä, väitetyn vahingon on tällöinkin katsottava aiheutuneen silloin, kun kauppahinnasta tai kauppahinnan määräytymisperusteista on sovittu riippumatta siitä, milloin kauppahinta on tullut kokonaisuudessaan suoritetuksi. Edellä todetut ajankohdat voivat ajoittua lain voimaantulon molemmin puolin. Lain voimaantulosäännöksen perusteella lähtökohtana on pidettävä sitä, että kilpailunrajoituslain 18 a tulee sovellettavaksi niihin vahinkoihin, jotka on aiheutettu kilpailunrajoituslain 18 a :n voimaantulon jälkeen. Vaikka korvausvastuussa voivat olla sopimuskumppanin lisäksi myös muut kilpailunrajoitukseen osallistuneet elinkeinonharjoittajat, vahingon aiheutumisen ajankohtaa ei ole perusteltua arvioida toisin varsinaisen sopimuskumppanin ja muiden kilpailunrajoitukseen osallistuneiden tahojen osalta. Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo käräjäoikeudesta poiketen, että vahingon on katsottava aiheutuneen silloin, kun kauppahinnasta tai kauppahinnan määräytymisperusteista on sovittu. Kilpailunrajoituslain 18 a :n 1 momenttia on muutettu jälkeen ensin voimaan tulleella lailla (1529/2001) ja vielä voimaan tulleella lailla (318/2004). Sääntelyssä ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia, joilla olisi merkitystä nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa. Sovellettavaksi tulee se kilpailunrajoituslain 18 a :n 1 momentin säännös, joka kulloisenakin vahinkohetkenä on ollut voimassa. Näin ollen kilpailunrajoituslain 18 a (303/1998) muutoksineen tulee sovellettavaksi niihin puukauppoihin, joissa kauppahinnasta tai kauppahinnan määräytymisperusteista on sovittu lain voimaan tullessa tai sen jälkeen. Kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin mukainen vanhentuminen Kilpailunrajoituslain mukainen sääntely Kilpailunrajoituslain 18 a :n 1 momentin (303/1998) mukaan elinkeinonharjoittaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta muun muassa rikkoo 6 :ssä säädettyä kieltoa, on velvollinen korvaamaan toiselle elinkeinoharjoittajalle aiheuttamansa vahingon. Vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai välillisestä taloudellisesta vahingosta, joka kilpailunrajoituksesta on ai-

9 9 heutunut. Saman pykälän 3 momentin mukaan oikeus korvaukseen vanhenee, jollei korvauskannetta ole pantu vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun elinkeinonharjoittaja sai tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tieto vahingon ilmenemisestä. Kilpailunrajoituslain 18 a :n (303/1998) säätämiseen johtaneissa esitöissä (HE 243/1997 vp ja TaVM 2/1998 vp) ei ole tarkemmin perusteltu vanhentumisen alkamisajankohtaa. Nykyisin voimassa olevassa kilpailulain 20 :n 3 momentissa korvauksen vanhentumisesta on säädetty siten, että oikeus korvaukseen vanhentuu, jollei korvauskannetta ole pantu vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkominen tapahtui, tai jatketun rikkomisen osalta kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona rikkominen päättyi. Jos korvausvaatimus perustuu kilpailunrajoitukseen, jonka Kilpailu- ja kuluttajavirasto on päätöksellään todennut 1 momentissa tarkoitetun kiellon vastaiseksi tai josta se on tehnyt markkinaoikeudelle esityksen seuraamusmaksun määräämiseksi, oikeutta ei kuitenkaan katsota vanhentuneeksi, ennen kuin on kulunut yksi vuosi siitä, kun asiassa annettu ratkaisu sai lainvoiman. Kilpailulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 88/2010 vp s ) on todettu, että vanhentumisen alkamisajankohtaa on selkeytetty. Aikaisemmin voimassa olleen kilpailunrajoituslain mukaan sen näyttäminen, milloin vahingonkärsijä oli saanut tiedon vahingosta tai hänen olisi pitänyt saada tieto vahingosta, oli usein vaikeaa. Nyt tarkoitus on, että vanhentumisajankohta on selkeämmin säädetty. Lisäksi hallituksen esityksessä (s. 67) on todettu, että kilpailunrajoitusasioihin liittyvät vahingonkorvauskanteet perustuvat usein käytännössä Kilpailuviraston, markkinaoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden antamiin ratkaisuihin. Säännöksen mukainen yhden vuoden vanhentumisaika näissä tilanteissa mahdollistaa sen, että kilpailuasia olisi mahdollista käsitellä julkisessa täytäntöönpanojärjestelmässä ennen vahingonkorvauskanteen nostamista. Vahingonkorvauskanteiden nostaminen ennakolta varmuuden vuoksi ei olisi enää tarpeen. Hovioikeus toteaa, että nykyisin voimassa olevan kilpailulain mukainen vanhentumista koskeva sääntely poikkeaa aikaisemmin voimassa olleesta sääntelystä. Vaikka kilpailulain sääntelyllä on pyritty selkeyttämään vanhentumisen arviointia, kilpailulain nykyisestä sanamuodosta tai sen säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 88/2010 vp) ei voida tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä sen suhteen, miten aikaisemmin voimassa olleen kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin (303/1998) säännöstä on tulkittava. Kilpailunrajoituslain 18 a :n 1 momentin (303/1998) mukaan oikeus vahingonkorvaukseen edellyttää muun ohella sitä, että elinkeinonharjoittaja on tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut lain 4-7 :ssä säädettyä kieltoa. Mainituissa pykälissä on säädetty kielletyistä kilpailunrajoituksista ja niiden perusteella määrättävästä seuraamusmaksusta. Kuten edellä on todettu, kilpailunrajoituslain 18 a :n 1 momentin myöhemmillä muutoksilla ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa. Kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin (303/1998) mukaan vanhentuminen alkaa siitä, kun korvausta vaativa sai tiedon tai hänen olisi pitänyt saada

10 10 tieto vahingon ilmenemisestä. Vastaavalla tavalla vanhentumisen alkamisesta on säädetty vahingonkorvauksen osalta velan vanhentumisesta annetun lain 7 :n 1 momentin 3 kohdassa. Tämän osalta korkein oikeus on todennut, että vanhentuminen alkaa kulua siitä, kun velkoja voi esittää vaatimuksensa (ks. KKO 2012:18, kohta 25). Kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momenttia tulkittaessa ratkaisevaa on siten sen arviointi, milloin velkoja voi esittää vaatimuksensa. Kilpailunrajoitukseen perustuva korvausvaatimus poikkeaa tavanomaisesta sopimusrikkomukseen perustuvasta korvausvaatimuksesta. Tavanomaisessa sopimusrikkomusta koskevassa tilanteessa sopimusrikkomus voidaan pääsääntöisesti havaita tarkastelemalla sitä, mitä on sovittu ja vertaamalla sitä siihen, miten sopimussuoritus on täytetty. Kiellettyjen kilpailunrajoitusten osalta korvausvelvollisuus syntyy lainvastaisella teolla. Kilpailunrajoituslain 18 a :n tarkoittama vahinko voi ilmetä esimerkiksi kilpailunrajoituksen johdosta aiheutuneena liian alhaisena sopimushintana. Sen arviointi, onko sopimuskumppanille aiheutunut vahinkoa, edellyttää siten kannanottoa kilpailunrajoituksen olemassaoloon. Tällaisen kannanoton tekeminen ei ole mahdollista tarkastelemalla sopimuksen sisältöä ja vertaamalla sitä sopimuskumppanin suoritukseen. Sopimuksen mukaiset suoritukset on usein puolin ja toisin täytetty eikä suoritusvelvollisuutensa täyttänyt sopimuskumppani voi havaita virhettä sopimusta ja suoritusta vertaamalla. Kielletyn kilpailunrajoituksen olemassaolo eli lainvastaisuuden osoittaminen ilman kilpailuviranomaisten toimenpiteitä voi tosiasiassa olla vaikeaa. Kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin (303/1998) mukaan vanhentuminen on mahdollista katkaista ainoastaan nostamalla kanne. Mitkään vapaamuotoiset muistutukset korvauksesta eivät ole tehokkaita vanhentumisen katkaisemisen kannalta arvioituna. Kanteessa tulee esittää väite kilpailunrajoituksen olemassaolosta. Kysymys on siten varsin vakavasta lainvastaisuutta koskevasta väitteestä ja tällaisen väitteen esittämiseen tulee olla riittävän vahvat perusteet, vaikka kanne nostettaisiin yksinomaan vanhentumisen katkaisemisen tarkoituksessa. Korvauskanteen vireillepano ja vahingonkorvauksen vaatiminen ei sinänsä edellytä sitä, että kilpailunrajoittamista koskevan kiellon rikkominen olisi ennen kanteen vireillepanoa todettu kilpailuviranomaisten toimesta tai että markkinaoikeus olisi määrännyt seuraamusmaksun. Kilpailunrajoituksen olemassaolon selvittäminen on mahdollista kanteen nostamisen jälkeenkin ja vahingonkorvausta käsittelevä tuomioistuin voi jättää kanteen lepäämään siihen saakka, kunnes kilpailuviranomaiset ovat saaneet käsiteltyä kilpailunrajoitusta koskevan kysymyksen. Toisaalta jos kilpailuviranomaiset tutkivat kilpailunrajoituksen olemassaoloa, mutta vahingonkorvauskannetta ei ole nostettu, kilpailunrajoitukseen osallistunut elinkeinonharjoittaja voi tosiasiassa varautua siihen, että sitä vastaan mahdollisesti myöhemmin nostetaan vahingonkorvauskanne, jos kilpailuviranomaiset päätyvät katsomaan kysymyksessä olleen kielletty kilpailunrajoitus. Kielletyn kilpailunrajoituksen olemassaolo eli lainvastaisuuden ja siitä mahdollisesti seuraavan vahingon osoittaminen ilman kilpailuviranomaisten toimenpiteitä voi edellä todetuin tavoin olla tosiasiassa vaikeaa

11 11 ja siten huolellisesti asioita hoitavan tahon voidaan olettaa ennen korvauskanteen nostamista odottavan ratkaisua siitä, onko käsillä kielletty kilpailunrajoitus vai ei. Hovioikeus toteaa johtopäätöksenään, että tieto vahingon aiheutumisesta ja sitä koskevan kannevaatimuksen esittäminen edellyttävät riittävän varmaa tietoa kilpailunrajoituksen olemassaolosta. Se, milloin kysymys on riittävän varmasta tiedosta, joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti kunkin tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen. Kilpailunrajoituslain mukaisen vanhentumisen arviointi tässä tapauksessa Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla Kilpailuvirasto on julkaissut tiedotteen, jonka mukaan Kilpailuviraston tutkittavana on ollut se, ovatko Metsäliitto ja Stora Enso osallistuneet UPM:n ilmoittamaan kilpailunrajoituslain kieltämään kartelliyhteistyöhön. Tiedotteen jälkeen eri tiedotusvälineet ovat julkaisseet kartellia koskevia uutisiaan. Näissä uutisissa on käsitelty UPM:n ilmoitusta kilpailunrajoituksen olemassaolosta ja pidetty melko varmana sitä, että Metsäliitto ja Stora Enso olivat osallistuneet tähän kilpailunrajoitukseen. On selvää, että Kalaoja on puukauppaa harjoittaneena tahona tullut tietoiseksi tästä uutisoinnista. Hovioikeus toteaa, että yksittäisen puukauppoja tehneen tahon on vaikeaa ja käytännössä mahdotonta oma-aloitteisesti selvittää kilpailunrajoituksen olemassaoloa ja kilpailunrajoituksen tarkempaa sisältöä. Yksittäiset tahot ovatkin käytännössä viranomaisilta saatavien tietojen varassa. UPM:n ilmoitus kilpailuviranomaisille ja sitä seurannut Kilpailuviraston tiedote ovat merkinneet sitä, että ainakin UPM on pitänyt varmana kielletyn kilpailunrajoituksen olemassaoloa sen sekä Metsäliiton ja Stora Enson välillä. UPM:n ilmoituksesta ei kuitenkaan voida tehdä suoraan johtopäätöstä siitä, että kysymys olisi kielletystä kilpailunrajoituksesta. UPM:n Kilpailuvirastolle tekemä ilmoitus on tähdännyt suoranaisesti vain siihen, että UPM joka tapauksessa välttäisi kilpailunrajoituslain mukaisen seuraamusmaksun eikä ilmoitus ole merkinnyt sitä, että kilpailunrajoituksen olemassaolo ja kilpailunrajoitukseen osallistuneet muut elinkeinonharjoittajat olisi mahdollista arvioida yksin UPM:n ilmoituksen perusteella. UPM:n ilmoitus onkin johtanut Kilpailuviraston taholla lisätutkimuksiin. Metsäliitto ja Stora Enso ovat kiistäneet osallistuneensa kiellettyyn kilpailunrajoitukseen, joten UPM:n ilmoitus kilpailunrajoituksen olemassaolosta ei ole hovioikeuden arvion mukaan merkinnyt vielä kilpailunrajoituslain 18 a :n tarkoittamaa tietoa vahingon ilmenemisestä siten, että Kalaojan olisi tullut katkaista vanhentuminen nostamalla kanne. Tämä UPM:n kilpailuviranomaisille tekemä ilmoitus ja sitä seurannut Kilpailuviraston tiedote sekä uutisointi ei hovioikeuden arvion mukaan merkitse myöskään sitä, että kilpailunrajoituksen olemassaoloa koskenut tieto olisi vielä tuolloin ollut riittävän varmaa edes UPM:n osalta. Näin ollen hovioikeus katsoo, että edellä selostettu UPM:n Kilpailuvirastolle tekemä ilmoitus kilpailunrajoituksesta ei merkitse sitä, että Kalaoja olisi Kilpailuviraston julkaiseman tiedotteen myötä saanut riittävänä pidettävän tiedon vahingon ilmenemisestä. Vanhentumisen ei siten ole katsottava alkaneen vielä

12 Tämän jälkeen Kilpailuvirasto on tehnyt markkinaoikeudelle seuraamusmaksua koskevan esityksen Esitys koskee epäiltyä kilpailun rajoittamista raakapuun hankintamarkkinoilla ja asianosaisina ovat UPM, Metsäliitto ja Stora Enso. Seuraamusmaksuesitys koskee kilpailunrajoituslain 6 :n mukaisen kilpailunrajoituksen toteamista ja seuraamusmaksun määräämistä Metsäliitolle ja Stora Ensolle. Seuraamusmaksua koskevassa esityksessä on viitattu Kilpailuviraston päätökseen , jonka mukaan UPM:lle ei esitetty seuraamusmaksun määräämistä, koska UPM oli täyttänyt kaikki kilpailunrajoituslain 9 :n mukaiset edellytykset. Kilpailunrajoituslain 9 :ssä on säädetty niistä edellytyksistä, joiden nojalla Kilpailuvirasto on voinut jättää tekemättä seuraamusmaksua koskevan esityksen ja Kilpailuviraston päätöksessä on otettu kantaa näiden edellytysten olemassaoloon. Kilpailuviraston tiedotteesta ilmenee, että Kilpailuvirasto esittää seuraamusmaksujen määräämistä Metsäliitolle ja Stora Ensolle, koska nämä olivat osallistuneet kiellettyyn hintayhteistyöhön ja tietojenvaihtoon raakapuun hankinnassa. Kiellettyä yhteistyötä on ilmoitettu harjoitetun vuosina ja sitä oli harjoitettu koko Suomen alueella. Tiedotteen mukaan UPM:lle ei esitetä seuraamusmaksua, koska tämä oli ilmoittanut kilpailunrajoituksesta Kilpailuvirastolle ja luopunut kartelliyhteistyöstä. Raakapuumarkkinoita koskeneet tutkimukset oli käynnistetty toukokuussa 2004 UPM:n ilmoituksen jälkeen. Tiedotteen mukaan Kilpailuvirasto oli arvioinut kilpailunrajoituksen vakavaksi. Kielletty yhteistyö oli ollut pitkäaikaista ja tarkoituksena oli ollut rajoittaa keskinäistä kilpailua sekä saavuttaa yhteinen raakapuun hintahallinta. Kilpailuviraston tiedotteen mukaan kielletty hintayhteistyö vääristi hintasuhteita ja vaikutti kielteisesti markkinoihin ja niiden toimintaan. Kielletty yhteistyö oli estänyt normaalin kysyntä- ja tarjontasuhteisiin perustuneen hinnanmuodostuksen. Hovioikeus toteaa, että Kilpailuviraston seuraamusmaksua koskenut esitys on tullut yleiseen tietoisuuteen. Metsäliitto ja Stora Enso ovat kuitenkin myös seuraamusmaksua koskevan esityksen tekemisen aikaan kiistäneet osallistuneensa Kilpailuviraston väittämään kilpailunrajoitukseen. UPM:lle ei ollut Kilpailuviraston päätöksellä esitetty seuraamusmaksua. Mainitussa päätöksessä oli otettu kantaa edellä todettuihin kilpailunrajoituslain 9 :n mukaisiin seuraamusmaksun määräämättä jättämisen edellytyksiin. Kilpailuviraston markkinaoikeudelle tekemä seuraamusmaksun määräämistä koskeva esitys ja siihen liittynyt Kilpailuviraston päätös siitä, että UPM:lle ei esitetä seuraamusmaksua ovat merkinneet sitä, että Kilpailuvirasto on arvioinut UPM:n, Metsäliiton ja Stora Enson välillä vallinneen kielletyn kilpailunrajoituksen. Kilpailuviraston tiedotteen jälkeen tekemät selvitystoimenpiteet olivat siten saaneet Kilpailuviraston vakuuttumaan kilpailunrajoituksen olemassaolosta. Kilpailuviraston vuosina tekemän selvityksen tarkempi sisältö ei ole ollut kuitenkaan Kalaojan tiedossa, eikä Kilpailuviraston antamien päätösten ja tiedotteen perusteella ole ollut mahdollista tehdä luotettavia päätelmiä kilpailunrajoituksen olemassaolosta. Kilpailunrajoituksen olemassaolo on ollut seuraamusmaksua koskevan esityksen ja UPM:ää koskevan päätöksen tekemisen jälkeenkin

13 13 epävarma. Kilpailuviraston arvio ei merkitse sitä, että Kalaoja olisi Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksen ja sitä koskevan tiedotteen myötä saanut riittävänä pidettävän tiedon vahingon ilmenemisestä. Kalaojalla ei siten voida katsoa olleen vielä tässäkään vaiheessa riittävää tietoa vahingon aiheutumisesta eikä mahdollisuutta esittää vaatimuksiaan asiassa. Vanhentumisen ei ole katsottava näin ollen alkaneen myöskään Kilpailuviraston seuraamusmaksua koskevan esityksen johdosta markkinaoikeus määräsi ratkaisullaan seuraamusmaksut Metsäliitolle ja Stora Ensolle. Markkinaoikeuden päätöksessä on katsottu kysymyksessä olleen kielletty kilpailunrajoitus ja tämän johdosta on määrätty seuraamusmaksut. Päätös on tullut lainvoimaiseksi Vasta tämän päätöksen jälkeen Kalaojalla on ollut riittävät tiedot kilpailunrajoituslain 18 a :n 1 momentin (303/1998) edellyttämästä kilpailunrajoituksesta ja vahingon ilmenemisestä. Kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin (303/1998) mukainen viiden vuoden aika kanteen nostamiselle on siten alkanut Kilpailunrajoituslain 18 a :ään perustuva kanne on pantu vireille eli ennen viiden vuoden määräajan päättymistä. Kannetta ei näin ollen voida tältä osin hylätä käräjäoikeuden toteamin tavoin vanhentuneena. Asiassa on tämän jälkeen otettava kantaa vielä siihen, tuleeko kilpailunrajoituslain 18 a :n rinnalla sovellettavaksi vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukainen vanhentumisaika. Vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukaisen kymmenen vuoden vanhentumisajan soveltaminen kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin ohella Käräjäoikeus on katsonut, että vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukaista kymmenen vuoden vanhentumisen enimmäisaikaa ei voida soveltaa kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin (303/1998) mukaisen viiden vuoden kannemääräajan rinnalla. Metsäliitto, Stora Enso ja UPM ovat hovioikeudelle antamissaan vastauksissa katsoneet, että vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukaista enimmäisaikaa tulee soveltaa rinnakkain kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin mukaisen määräajan kanssa. Kalaoja on puolestaan katsonut, ettei näiden säännösten rinnakkaiselle soveltamiselle ollut perusteita. Kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentissa (303/1998) on edellä selostettu erityinen kilpailunrajoitukseen perustuvaa vahingonkorvausta koskeva säännös kanneajasta. Tästä säännöksestä ei ilmene, miten säännös vaikuttaa yleisten vanhentumista koskevien säännösten soveltamiseen. Vanhentumislain 2 :n 1 momentin mukaan, jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia erityissäännöksiä velan vanhentumisajasta tai muusta vanhentumiseen liittyvästä seikasta, noudatetaan niitä tämän lain sijasta. Pykälän 3 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, koskee soveltuvin osin erityissäännöstä, jonka mukaan velkaa koskeva kanne on pantava vireille määräajassa. Kanneaika voidaan kuitenkin katkaista vain 11 :ssä tarkoitetulla katkaisutoimella. Jos velkoja on menettänyt kanneoikeutensa, velka katsotaan vanhentuneeksi niin kuin tässä laissa säädetään.

14 14 Vanhentumislain 7 :n 2 momentissa on säädetty vanhentumiseen sovellettavasta kymmenen vuoden enimmäisajasta. Vanhentumislain 2 :n 1 momentin säännöstä on mahdollista sen sanamuodon perusteella tulkita ensinnäkin siten, että kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin (303/1998) kanneaikaa koskeva erityissäännös syrjäyttää vanhentumislain sääntelyn kanneaikaa koskevan määräajan ja kanneaikaa koskevan katkaisutoimen osalta, mutta ei sitä vastoin vanhentumisen kymmenen vuoden enimmäisajan osalta. Poikkeus koskisi näin ollen vain sitä, että sovellettavaksi ei tule vanhentumislain kolmen vuoden vanhentumisaika eivätkä vapaamuotoiset vanhentumisen katkaisutoimet. Toisaalta vanhentumislain 2 :n 1 momentin sanamuoto mahdollistaa myös sellaisen tulkinnan, jonka mukaan kilpailunrajoituslain 18 a :n erityissäännös syrjäyttää kaikilta osin vanhentumislain säännökset vanhentumista koskevien aikojen suhteen ja näin ollen myös kymmenen vuoden enimmäisaikaa koskevan säännöksen. Hovioikeus katsoo, että vanhentumista koskevan erityissäännöksen ja vanhentumislain 7 :n 2 momentin rinnakkainen soveltaminen on harkittava tapauksittain ottaen huomioon erityislaissa olevat vanhentumissäännöksen tavoitteet. Hovioikeus toteaa, että kilpailunrajoituslain 18 a :n tarkoituksena on edellä todetuin tavoin turvata kanneoikeuden olemassaolo siihen saakka, kunnes riittävä varmuus kilpailunrajoituksesta ja sen aiheuttamasta vahingosta on saatu. Kilpailunrajoituslain yleisenä tavoitteena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Kilpailunrajoituslaissa olevan vahingonkorvaussäännöksen tavoitteena on puolestaan se, että kilpailunrajoituksen vuoksi vahinkoa kärsineet elinkeinonharjoittajat asetetaan keskenään yhdenvertaiseen asemaan riippumatta siitä, onko vahinkoa kärsineen tahon ja sen aiheuttajan välillä sopimussuhdetta vai ei (HE 243/1997 vp s. 4 ja 13). Kilpailunrajoitukset voivat olla kestoltaan pitkiä, jolloin on hyvin sattumanvaraista, paljastuuko kilpailunrajoituksen olemassaolo ennen kuin kymmenen vuoden enimmäisaika olisi päättynyt. Jos kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin ohella sovellettavaksi tulisi vanhentumislain 7 :n 2 momentin säännös, tämä antaisi kilpailunrajoituksessa mukana olleille elinkeinonharjoittajille mahdollisuuden välttyä kilpailunrajoitukseen perustuvasta vahingonkorvausvastuusta. Tällainen tulkinta olisi vastoin niitä tavoitteita, joiden mukaan kilpailunrajoitukseen puuttuminen tulee olla mahdollista myös saattamalla kilpailunrajoitukseen osallistuneet elinkeinonharjoittajat vahingonkorvausvastuuseen kilpailunrajoitukseen ryhtymisestä. Tähän nähden olisi kilpailunrajoituslain ja lain 18 a :n säätämiseen johtaneiden tarkoitusperien vastaista, jos vanhentumiseen sovellettaisiin kilpailunrajoituslaissa säädetyn erityistä kanneaikaa koskevan sääntelyn lisäksi myös vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukaista kymmenen vuoden enimmäisaikaa. Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että vanhentumislain 2 :n 1 momenttia on tässä tapauksessa sovellettava käräjäoikeuden katsomalla tavalla siten, että kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin (303/1998) mukaisen kanneajan ohella sovellettavaksi ei tule vanhentumislain 7 :n 2 momentin säännöksestä ilmenevä kymmenen vuoden enimmäisaika.

15 15 Lopputulos ensisijaisen kanneperusteen vanhentumisen arvioinnin osalta Kilpailunrajoituslain 18 a :ään perustuvan ensisijaisen kanneperusteen osalta hovioikeus toteaa yhteenvetona, että kilpailunrajoituslain 18 a :n 1 momentin (303/1998) vahingonkorvaussäännös myöhemmin voimaantulleine muutoksineen tulee sovellettavaksi niihin puukauppoihin, joissa kauppahinnasta tai kauppahinnan määräytymisperusteista on sovittu tai sen jälkeen. Vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukainen kymmenen vuoden enimmäisaika ei tule sovellettavaksi rinnakkain kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentissa (303/1998) säädetyn kannemääräaikaa koskevan säännöksen kanssa. Hovioikeus katsoo edellä lausutuilla perusteilla, että kilpailunrajoituslain 18 a :n 3 momentin (303/1998) mukaisen viiden vuoden kannemääräajan on tässä tapauksessa katsottava alkaneen siitä, kun markkinaoikeuden päätös on tullut lainvoimaiseksi Kalaoja on pannut kanteensa vireille eli ennen mainitun määräajan päättymistä. Siltä osin kuin Kalaoja on vaatinut vahingonkorvausta kilpailunrajoituslain 18 a :n 1 momentin perusteella tai sen jälkeen tehdyistä puukaupoista, kannetta ei voida hylätä vanhentuneena. Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta on tältä osin muutettava ja asian käsittelyä jatkettava käräjäoikeudessa. III Toissijaisia kanneperusteita eli sopimusperusteista korvausvastuuta, sopimuksen ulkoista vahingonkorvausvastuuta ja perusteettoman edun palautusta koskeva vanhentuminen Vanhentumisen arviointiin sovellettava laki Vanhentumislaki on tullut voimaan Vanhentumislain 21 :ssä olevan siirtymäsäännöksen mukaan vanhentumislakia sovelletaan myös velkaan, jonka peruste on syntynyt ennen lain voimaantuloa. Velka vanhentuu kuitenkin vanhentumislain nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei kyseinen velka myös aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan vanhentuisi tätä ennen. Kalaojan korvausvaatimukset perustuvat vuosina tehtyihin puukauppoihin. Markkinaoikeuden ratkaisun mukaan kysymyksessä oleva kielletty kilpailunrajoitus oli alkanut alkuvuodesta Näin ollen asiassa on selvää, että Kalaojan toissijaisten kanneperusteiden vanhentumista tulee arvioida vanhentumislain säännösten perusteella. Vanhentumislain 7 :n 1 momentin mukainen kolmen vuoden vanhentumisaika Vanhentumisen arvioinnin lähtökohdat Käräjäoikeus on todennut, että jos Kalaojan vahingonkorvauskannetta arvioidaan sopimukseen perustuvana vahingonkorvauksena tai sopimuksen ulkopuolisena vahingonkorvauksena, vanhentuminen alkoi Kilpailuviraston tiedotteen antamisesta ja oikeus korvauskanteen nostamiseen oli näiden perusteiden osalta vanhentunut kolmessa vuodessa sanotusta ajankohdasta lukien.

16 16 Hovioikeus toteaa, että Kalaojan kanne perustuu käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin toissijaisesti siihen, että Metsäliitto on sopimusperusteisessa korvausvastuussa kilpailunrajoituksen aiheuttamasta vahingosta ja joka tapauksessa kaikki kilpailunrajoituksessa mukana olleet yhtiöt, Metsäliitto, Stora Enso ja UPM, vastaavat vahingosta vahingonkorvauslain säännösten nojalla. Viimesijaisesti kanne on perustettu perusteettoman edun palautukseen. Hovioikeus toteaa selvyyden vuoksi, että nämä toissijaiset kanneperusteet koskevat ensinnäkin sitä tilannetta, että kilpailunrajoituslain 18 a ei sovellu ennen aiheutuneeseen vahinkoon. Toiseksi toissijaiset kanneperusteet koskevat sitä, että kilpailunrajoituslain 18 a ei ylipäätään tulisi asiassa sovellettavaksi. Hovioikeus ottaa vanhentumisen näkökulmasta kantaa näihin molempiin tilanteisiin. Vanhentumislain 4 :n mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua 5-7 :ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Mainitun lain 7 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita. Momentin 3 kohdan mukaan vanhentumisaika alkaa kulua muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Vielä perusteettoman edun palautuksen osalta momentin 4 kohdan mukaan vanhentumisaika alkaa kulua perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta. Vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukaan vahingonkorvauksen tai muun 1 momentissa tarkoitetun velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Tämä määräaika ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsijän oikeutta vaatia korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta. Vanhentumislain 10 :n mukaan vanhentuminen on mahdollista katkaista vapaamuotoisia vanhentumisen katkaisutoimia käyttäen. Lain 11 :ssä on säädetty vanhentumisen katkaisemisesta nostamalla asiassa kanne. Sopimusperusteisen vanhentumisen arviointi Edellä kilpailunrajoituslain 18 a :n mukaisen vanhentumisen yhteydessä todetuin tavoin kilpailunrajoitukseen perustuva korvausvaatimus poikkeaa tavanomaisesta sopimusrikkomukseen perustuvasta korvausvaatimuksesta. Tavanomaisessa sopimusrikkomusta koskevassa tilanteessa sopimusrikkomus voidaan pääsääntöisesti havaita tarkastelemalla sitä, mitä on sovittu ja vertaamalla sitä siihen, miten sopimussuoritus on täytetty. Tavanomaiseen

17 17 sopimusrikkomukseen verrattuna kielletyn kilpailunrajoituksen tapauksessa sopimusrikkomuksesta aiheutunut vahinko ilmenee esimerkiksi kilpailunrajoituksen johdosta aiheutuneena liian alhaisena sopimushintana. Kilpailunrajoitukseen perustuvassa korvausvaatimuksessa sopimusrikkomuksen osoittaminen edellyttää ensin lainvastaisen teon osoittamista. Sen arviointi, onko sopimusrikkomusta ylipäätään tapahtunut, edellyttää siten kannanottoa kilpailunrajoituksen olemassaoloon. Tällaisen kannanoton tekeminen ei ole mahdollista tarkastelemalla sopimuksen sisältöä ja vertaamalla sitä sopimuskumppanin suoritukseen. Sopimuksen mukaiset suoritukset ovat usein puolin ja toisin täytetty eikä suoritusvelvollisuutensa täyttänyt sopimuskumppani voi havaita virhettä sopimusta ja suoritusta vertaamalla. Kielletyn kilpailunrajoituksen olemassaolo eli lainvastaisuuden osoittaminen ilman kilpailuviranomaisten toimenpiteitä voi edellä todetuin tavoin olla tosiasiassa vaikeaa. Vanhentuminen alkaa kulua siitä, kun velkoja voi esittää vaatimuksensa (ks. KKO 2012:18, kohta 25). Vanhentumislain mukaan vanhentumisen katkaiseminen on mahdollista tehdä vapaamuotoisilla vanhentumisen katkaisemista tarkoittavilla toimilla. Vanhentumisen katkaiseminen edellyttää tällöinkin väitettä kilpailunrajoituksen olemassaolosta ja koska kysymys on varsin vakavasta lainvastaisuutta koskevasta väitteestä, tällaisen väitteen esittämiseen tulee olla riittävän vahvat perusteet. Vanhentumisen katkaiseminen ei sinänsä edellytä sitä, että kilpailunrajoittamista koskevan kiellon rikkominen olisi ennen vanhentumisen katkaisemista todettu kilpailuviranomaisten toimesta tai että markkinaoikeus olisi määrännyt seuraamusmaksun. Kielletyn kilpailunrajoituksen olemassaolo eli lainvastaisuuden ja siitä mahdollisesti seuraavan sopimusrikkomukseen perustuvan vahingon osoittaminen ilman kilpailuviranomaisten toimenpiteitä voi tosiasiassa olla vaikeaa. Kilpailunrajoituksen olemassaolon selvittäminen on mahdollista vanhentumisen katkaisemisen jälkeenkin ja vahingonkorvausta käsittelevä tuomioistuin voi jättää kanteen lepäämään siihen saakka, kunnes kilpailuviranomaiset ovat saaneet käsiteltyä kilpailunrajoitusta koskevan kysymyksen. Hovioikeus toteaa, että tieto sopimusrikkomuksesta ja sitä koskevan vaatimuksen esittäminen edellyttää riittävän varmaa tietoa kilpailunrajoituksen olemassaolosta. Se, milloin kysymys on riittävän varmasta tiedosta, joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti kunkin tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen. Kalaoja on tehnyt puukauppoja Metsäliiton kanssa. Edellä kilpailunrajoituslain 18 a :n mukaisen vanhentumisen arvioinnin yhteydessä todetuin tavoin Metsäliitto ja Stora Enso olivat kiistäneet osallistumisensa kilpailunrajoitukseen. UPM:n Kilpailuvirastolle tekemä kilpailunrajoitusta koskenut ilmoitus on kohdistettu kilpailuviranomaisille ja tähdännyt suoranaisesti vain siihen, että UPM välttäisi kilpailunrajoituslain mukaisen seuraamusmaksun eikä ilmoitus ole merkinnyt sitä, että kilpailunrajoituksen olemassaolo olisi mahdollista arvioida yksin UPM:n ilmoituksen perusteella. Siten riittävän varmaa tietoa kilpailunrajoituksesta ja siitä aiheutuneesta vahingosta ei ole ollut vielä Kilpailuviraston julkaistessa tiedotteen tai Kilpailuviraston tehdessä markkinaoikeudelle seuraamusmaksua koskevan esityksen

18 18 ja UPM:ää koskevan päätöksen Kilpailuviraston seuraamusmaksua koskevan esityksen johdosta markkinaoikeus määräsi ratkaisullaan seuraamusmaksut Metsäliitolle ja Stora Ensolle. Markkinaoikeuden päätöksessä on katsottu kysymyksessä olleen kielletty kilpailunrajoitus ja tämän johdosta on määrätty seuraamusmaksut. Päätös on tullut lainvoimaiseksi Vasta tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen Kalaojalla on ollut riittävät tiedot kilpailunrajoituslain 18 a :n 1 momentin edellyttämästä kilpailunrajoituksesta ja sopimusrikkomuksesta. Kanne on pantu vireille eli ennen kolmen vuoden määräajan päättymistä. Vanhentumisen arvioinnissa on jäljempänä selostettavin tavoin otettava tämän lisäksi huomioon vielä vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukainen kymmenen vuoden enimmäisaika. Sopimuksen ulkoisen vahingonkorvauksen vanhentumisen arviointi ja perusteettoman edun palautusta koskevan vanhentumisen arviointi Sopimuksen ulkoisen vahingonkorvauksen vanhentumisen osalta olennaista on sen arviointi, milloin vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta. Tältä osin edellytykset ovat olennaisilta osin yhteneväiset kilpailunrajoituslain 18 a :ssä säädettyjen edellytysten kanssa. Markkinaoikeuden päätöksessä on katsottu kysymyksessä olleen kielletty kilpailunrajoitus ja tämän johdosta on määrätty seuraamusmaksut. Päätös on tullut lainvoimaiseksi Vasta tämän päätöksen jälkeen Kalaojalla on ollut riittävät tiedot kilpailunrajoituksesta ja tieto vahingosta. Kanne on pantu vireille eli ennen kolmen vuoden määräajan päättymistä. Tästä samasta ajankohdasta lukien on arvioitava myös perusteettoman edun palautusta koskevan vaatimuksen vanhentumista. Vanhentumisen arvioinnissa on jäljempänä selostettavin tavoin otettava tämän lisäksi huomioon vielä vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukainen kymmenen vuoden enimmäisaika. Vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukainen enimmäisaika Käräjäoikeus on katsonut, että kartellin olemassaoloa koskevalla tiedolla ei ole merkitystä arvioitaessa kymmenen vuoden vanhentumisajan kulumista. Käräjäoikeuden mukaan vahingon on katsottava aiheutuneen kutakin puukauppaa koskeneen kauppahinnan maksamisen ajankohtana ja vanhentumisen katkaiseminen olisi tullut tehdä kymmenen vuoden kuluessa kunkin erän maksamisesta. Kalaoja on valituksessaan katsonut, että kymmenen vuoden enimmäisajan voidaan sopimusperusteisen korvausvastuun osalta katsoa alkaneen aikaisintaan kilpailunrajoituksen päättymisestä eli toukokuusta Sopimuksen ulkoisen vahingonkorvauksen ja perusteettoman edun palautuksen osalta enimmäisajan voidaan katsoa alkaneen vasta siitä, kun markkinaoikeuden päätös oli saanut lainvoiman tai aikaisintaan kilpailunrajoituksen

19 19 päättymisestä. Lisälausumassaan Kalaoja on vielä todennut, että joka tapauksessa määrittävänä ajankohtana voitiin pitää aikaisintaan kunkin kauppahintaerän maksuajankohtaa. Metsäliitto, Stora Enso ja UPM ovat puolestaan katsoneet, että vanhentumisen enimmäisaika alkaa siitä ajankohdasta, jolloin kukin kysymyksessä oleva raakapuukauppaa koskeva sopimus on tehty. Vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukaan vahingonkorvauksen tai muun 1 momentissa tarkoitetun velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Lain esitöissä on mainitun lainkohdan osalta todettu, että jos vahingon ilmeneminen viivästyy tai vastuussa olevasta tahosta ei ole selvyyttä, myöskään 7 :n 1 momentissa säädetty kolmen vuoden määräaika ei ala kulua. Ei kuitenkaan ole perusteltua, että tällä tavoin epäselvien korvausten, edun palautusten tai muiden hyvitysten vanhentumisajan alkaminen siirtyisi epämääräiseksi ajaksi pitkälle tulevaisuuteen. Tämän vuoksi 2 momentissa säädettäisiin siitä ajasta, jonka kuluessa 1 momentissa tarkoitettuun korvaukseen on viimeistään vedottava (HE 187/2002 vp s. 51). Esitöiden mukaan kymmenen vuoden määräaika lasketaan sopimusperusteisissa ja sopimuksen ulkopuolisissa vahingoissa vahinkoon johtaneesta tapahtumasta. Tällä tarkoitetaan sitä tapahtumaa tai laiminlyöntiä, josta vahinko ja siten myös korvausvaatimus on aiheutunut. Sopimussuhteissa tämä aika alkaa virheellisen suorituksen tekemisestä tai muusta sopimusrikkomuksesta. Muissa vahingoissa aika alkaa vahinkoon johtaneesta tapahtumasta, ja perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun erhemaksu tai muu palautettava suoritus on tehty. Hallituksen esityksessä on todettu, että jos vaatimusta ei ole esitetty kymmenen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta, korvausvaatimus vanhenee, vaikka vahinko ei ole ilmennyt ennen tätä ajankohtaa tai sen ilmenemisestä on kulunut vähemmän kuin yleensä noudatettavat kolme vuotta (HE 187/2002 vp s. 20 ja 51). Markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla Metsäliiton, Stora Enson ja UPM:n kesken on ollut kilpailunrajoituslain 6 :n mukainen kielletty kilpailunrajoitus. Kielletyn menettelyn tarkoituksena on ollut estää raakapuun ostohintojen kohoaminen. Kielletty kilpailunrajoitus vaikuttaa markkinoihin koko sen ajan, jolloin kilpailunrajoitus on olemassa. Kilpailunrajoituksen aiheuttama vahinko ilmenee markkinoita yleisellä tasolla tarkastellen koko kilpailunrajoituksen olemassaolon ajan. Sen sijaan yksittäisessä sopimussuhteessa kilpailunrajoituksesta mahdollisesti aiheutuva vahinko syntyy siinä vaiheessa, kun asianomaiset tahot solmivat kauppaa koskevan sopimuksen. Vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukaan yksittäisenä vahinkotapahtumana voitaisiin lähtökohtaisesti pitää kilpailunrajoituksen voimassa ollessa tehtyä yksittäistä puukauppaa koskevaa sopimusta. Vanhentumisen takarajaa arvioitaessa merkitystä ei tällöin olisi myöskään sillä, milloin vahinko on lopulta ilmennyt. Hovioikeus toteaa kuitenkin, että kilpailunrajoituksen aikana tehtyjä sopimuksia rasittaa kartellin aikaansaama markkinahäiriö. Tällöin vahingot aiheutuvat sen vuoksi, että toinen sopimuskumppaneista on mukana kielletys-

20 20 sä kilpailunrajoituksessa. Yksittäisen myyjän näkökulmasta on sattumanvaraista, missä vaiheessa kilpailunrajoituksen voimassaoloa yksittäinen kauppasopimus on tehty. Yksittäisten sopimusten lisäksi kartellin aikaansaama markkinahäiriö voi vaikuttaa tuotteiden hinnan määräytymiseen ja sitä kautta myyjien halukkuuteen käydä kauppaa. Tässä tapauksessa kysymys on ollut vuosina puumarkkinoihin ja tuona aikana tehtyihin kauppoihin liittyneestä pitkäkestoisesta lainvastaisen kilpailunrajoituksen ylläpitämisestä. Hovioikeus katsoo, että kartelliin osallistuneet Metsäliitto, Stora Enso ja UPM ovat sopimussuhteissa ja sopimuksiin perustuvien kauppahintojen suorittamisten jälkeenkin salanneet kilpailunrajoituksen olemassaolon ja kartellin aikaansaamassa markkinahäiriötilanteessa toimineet puun myyjiä kohtaan epälojaalisti. Tällaista lainvastaista tilaa ylläpidettäessä vahinkoon johtaneena tapahtumana on pidettävä kilpailunrajoituksen olemassaoloa. Kalaojan ja Metsäliiton välisiä puukauppoja ja kilpailunrajoitusta on vanhentumisen takarajasäännöksen näkökulmasta näin ollen tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena eikä vanhentumissäännöksiä ole perusteltua tulkita siten, että korvauksen vanhentuminen kytkettäisiin yksittäisen sopimuksen tekemisen ajankohtaan. Ottaen tämän lisäksi huomioon sen, että kielletyt kilpailunrajoitukset voivat olla kestoltaan pitkiä ja että niiden olemassaolo pyritään salaamaan omalta kauppakumppanilta, kymmenen vuoden vanhentumisajan on perusteltua katsoa alkavan sekä sopimukseen perustuvassa vahingonkorvauksessa että sopimuksen ulkoisessa vahingonkorvauksessa ja myös perusteettoman edun palautukseen liittyen siitä ajankohdasta lukien, jolloin kilpailunrajoitus on päättynyt. Markkinaoikeuden ratkaisusta ilmenevin tavoin kilpailunrajoituksen on katsottava päättyneen keväällä 2004 ja tällöin on päättynyt myös lainvastainen olotila. Kanne on pantu vireille eli ennen kymmenen vuoden määräajan päättymistä. Toissijaisia kanneperusteita ei voida näin ollen hylätä vanhentuneina. Lopputulos toissijaisten kanneperusteiden vanhentumisen arvioinnin osalta Kalaojan toissijaisten kanneperusteiden osalta hovioikeus toteaa johtopäätöksenään, että vanhentumislain 7 :n 1 momentin mukainen kolmen vuoden vanhentumisaika sopimusrikkomukseen, sopimuksen ulkoiseen vahingonkorvaukseen tai perusteettoman edun palautukseen perustuvien vaatimusten osalta on alkanut markkinaoikeuden päätöksen tultua lainvoimaiseksi Vanhentumislain 7 :n 2 momentin mukainen kymmenen vuoden enimmäisaika on alkanut kilpailunrajoituksen päättymisestä keväällä Kalaoja on pannut kanteen vireille eli ennen kolmen vuoden vanhentumisajan päättymistä ja myös ennen kuin vahinkoon johtaneesta tapahtumasta oli kulunut kymmenen vuotta. Kalaojan toissijaiset kannevaatimukset eivät ole vanhentuneet eikä vaatimuksia näin ollen voida käräjäoikeuden katsomin tavoin hylätä vanhentuneina.

Yksityisoikeudellisen saatavan vanhentumisaika ja vanhentumisen katkaiseminen

Yksityisoikeudellisen saatavan vanhentumisaika ja vanhentumisen katkaiseminen Yksityisoikeudellisen saatavan vanhentumisaika ja vanhentumisen katkaiseminen Kuntamarkkinat 2015 / Lakiklinikka Joonas Jännäri lakimies Tyypilliset yksityisoikeudelliset saatavat kunnissa Tyypillisiä

Lisätiedot

K O R K E I N O I K E U S T U O M I O Diaarinro 1(14) S2015/88. Helsingin hovioikeuden tähän liitetty tuomio 28.11.2014 nro 2308

K O R K E I N O I K E U S T U O M I O Diaarinro 1(14) S2015/88. Helsingin hovioikeuden tähän liitetty tuomio 28.11.2014 nro 2308 K O R K E I N O I K E U S T U O M I O Diaarinro 1(14) S2015/88 Antopäivä Nro 3.5.2016 1011 MUUTOKSENHAKIJA VASTAPUOLI ASIA Valtio Tullin edustamana Jukka Joutsjoki Vahingonkorvaus RATKAISU, JOHON ON HAETTU

Lisätiedot

LAUSUNTO 11.9.2015. Asia: Kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevan työryhmän mietintö

LAUSUNTO 11.9.2015. Asia: Kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevan työryhmän mietintö 1 LAUSUNTO 11.9.2015 Työ- ja elinkeinoministeriölle Viite: lausuntopyyntönne TEM/039:00/2014 Asia: Kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevan työryhmän mietintö Helsingin käräjäoikeus pyydettynä

Lisätiedot

Helsingin hovioikeuden tuomio Helsingin käräjäoikeuden tuomio Helsingin hovioikeuden tuomio

Helsingin hovioikeuden tuomio Helsingin käräjäoikeuden tuomio Helsingin hovioikeuden tuomio Kaupunginhallitus 450 31.10.2016 Helsingin hovioikeuden tuomio 20.10.2016 asfalttikartelliasiassa 177/005/2009 KH 450 Valmistelija / lisätiedot: kaupunginlakimies Eero Immonen puh. 040 703 9227 konsernihallinnon

Lisätiedot

Suomen suurimmat puunostajat Metsäliitto, Stora

Suomen suurimmat puunostajat Metsäliitto, Stora Metsätieteen aikakauskirja p u h e e n v u o r o Esa-Jussi Viitala Raakapuukartelliin liittyvien vahinkojen vanhentuminen Suomen suurimmat puunostajat Metsäliitto, Stora Enso ja UPM ylläpitivät vuosina

Lisätiedot

Laki. kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista. Soveltamisala

Laki. kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista. Soveltamisala Laki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista 1 Soveltamisala Tätä lakia sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklassa

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS 1 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 7.6.2011 Taltionumero 1495 Diaarinumero 64/3/11 Asia Valittaja Julkista hankintaa koskeva valitus Hakija Päätös, jota valitus koskee Tarjouspyyntö ja hankintapäätös

Lisätiedot

ASFALTTIKARTELLIOIKEUDENKÄYNTI ON PÄÄTTYNYT HELSINGIN KÄRÄJÄ- OIKEUDESSA

ASFALTTIKARTELLIOIKEUDENKÄYNTI ON PÄÄTTYNYT HELSINGIN KÄRÄJÄ- OIKEUDESSA HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS tiedottaja Anni Lehtonen p. 02956 44221 tai 050 375 7026 MEDIATIEDOTE (julkaisuvapaa 28.11.2013 klo 10.00) ASFALTTIKARTELLIOIKEUDENKÄYNTI ON PÄÄTTYNYT HELSINGIN

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS 1 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 28.3.2011 Taltionumero 844 Diaarinumero 4055/3/10 Asia Valittaja Julkista hankintaa koskeva valitus Hakija Päätös, jota valitus koskee Asian aikaisempi käsittely

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS 1 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 7.6.2011 Taltionumero 1493 Diaarinumero 716/2/10 Asia Valittaja Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva valitus Hakija Päätös, jota valitus koskee Asian

Lisätiedot

Oikaisuvaatimus Liperin kunnan sivistyslautakunnan päätökseen. Asianajotoimisto Lakipalvelu Petri Sallinen Oy Malmikatu 7 A

Oikaisuvaatimus Liperin kunnan sivistyslautakunnan päätökseen. Asianajotoimisto Lakipalvelu Petri Sallinen Oy Malmikatu 7 A LIPERIN KUNTA 10.09.20114 1 Diaantunnus LIPERIN KUNNAN SIVISTYSLAUTAKUNNALLE ASIA Oikaisuvaatimus Liperin kunnan sivistyslautakunnan päätökseen OIKAISUVAATIMUKSEN TEKIJÄ Eila Hyvärinen, Joensuu AVUSTAJA

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS 1 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 13.1.2011 Taltionumero 86 Diaarinumero 2098/2/09 Asia Valittaja Julkista hankintaa koskeva valitus Hakija, Jyväskylä Päätös, jota valitus koske Selostus

Lisätiedot

Espoon kaupunki Pöytäkirja Selitys hallinto-oikeudelle opettajan määräaikaisia virkasuhteita koskevassa asiassa

Espoon kaupunki Pöytäkirja Selitys hallinto-oikeudelle opettajan määräaikaisia virkasuhteita koskevassa asiassa 25.01.2017 Sivu 1 / 1 5585/2016 03.06.02 11 Selitys hallinto-oikeudelle opettajan määräaikaisia virkasuhteita koskevassa asiassa Valmistelijat / lisätiedot: Virpi Leino, puh. 046 877 1846 Maarit Mäkäläinen,

Lisätiedot

Tämä laki ei koske asevelvollisuuslain nojalla puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa henkilöä. (10.6.1988/526)

Tämä laki ei koske asevelvollisuuslain nojalla puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa henkilöä. (10.6.1988/526) 1 of 5 21/03/2011 11:41 Finlex» Lainsäädäntö» Ajantasainen lainsäädäntö» 1967» 29.12.1967/656 29.12.1967/656 Seurattu SDK 203/2011 saakka. Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa. Laki oikeudesta

Lisätiedot

HE 198/1996 vp. Laki. liiketoimintakiellosta annetun lain muuttamisesta

HE 198/1996 vp. Laki. liiketoimintakiellosta annetun lain muuttamisesta EV 195/1997 vp - HE 198/1996 vp Eduskunnan vastaus hallituksen esitykseen laeiksi liiketoimintakiellosta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta Eduskunnalle on vuoden 1996 valtiopäivillä annettu

Lisätiedot

12.4.2004. Kantelu Turun hovioikeuden päätöksestä Nro 588, diaarinumero R 04/152 Virka-aseman väärinkäyttö ym. annettu 26.2.2004

12.4.2004. Kantelu Turun hovioikeuden päätöksestä Nro 588, diaarinumero R 04/152 Virka-aseman väärinkäyttö ym. annettu 26.2.2004 12.4.2004 KORKEIN OIKEUS Asia Kantelu Turun hovioikeuden päätöksestä Nro 588, diaarinumero R 04/152 Virka-aseman väärinkäyttö ym. annettu 26.2.2004 Kantelija YLI-KOVERO RISTO TAPIO Torikatu 27 13130 Hämeenlinna

Lisätiedot

Laki. varainsiirtoverolain muuttamisesta

Laki. varainsiirtoverolain muuttamisesta Laki varainsiirtoverolain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan varainsiirtoverolain (931/1996) 47 49, sellaisina kuin ne ovat, 47 laissa 876/2012 sekä 48 ja 49 laissa 526/2010, muutetaan

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Taltionumero 843 Diaarinumero 2946/2/09. Markkinaoikeus nro 366/2009

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Taltionumero 843 Diaarinumero 2946/2/09. Markkinaoikeus nro 366/2009 1 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 28.3.2011 Taltionumero 843 Diaarinumero 2946/2/09 Asia Valittaja Julkista hankintaa koskeva valitus Hakija Päätös, jota valitus koskee Selostus asiasta Markkinaoikeus

Lisätiedot

Y:n poliisilaitos on antanut asiasta selvityksen ja Poliisihallitus lausunnon.

Y:n poliisilaitos on antanut asiasta selvityksen ja Poliisihallitus lausunnon. ANONYMISOITU PÄÄTÖS 02.06.2016 Dnro OKV/459/1/2016 1/5 ASIA Poliisin ja syyttäjän menettely tuomarin virkarikosasiassa KANTELU Kantelija on kannellut X:n syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjän A:n 4.5.2015

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 2/ (5) Sosiaali- ja terveyslautakunta Sotep/

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 2/ (5) Sosiaali- ja terveyslautakunta Sotep/ Helsingin kaupunki Pöytäkirja 2/2013 1 (5) 20 Oikaisuvaatimus vahingonkorvauspäätöksestä HEL 2012-013496 T 03 01 00 Päätös Perustelut päätti hyväksyä kehittämisjohtajan päätöksestä 22.10.2012, 346 tehdyn

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 12/2015 1 (5) Sosiaali- ja terveyslautakunta Sotep/16 16.06.2015

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 12/2015 1 (5) Sosiaali- ja terveyslautakunta Sotep/16 16.06.2015 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 12/2015 1 (5) 225 Oikaisuvaatimus autopaikkavuokrien korvaamista koskevasta viranhaltijapäätöksestä HEL 2015-000537 T 03 01 00 Päätös päätti hylätä Vallilan terveysaseman

Lisätiedot

Laki. oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain muuttamisesta

Laki. oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain muuttamisesta Laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain (100/2013) 1 luvun :n 2 momentin 2 kohta,

Lisätiedot

Korkein oikeus - KKO:2012:107

Korkein oikeus - KKO:2012:107 Page 1 of 6 Sivukartta Opaste Tulosta Ajankohtaista Tehtävät Ennakkopäätökset Lausunnot Puheet Tietoiskuja Jäsenet Linkit Yhteystiedot KKO:2013:9 KKO:2013:8 KKO:2013:7 KKO:2013:6 KKO:2013:5 KKO:2013:4

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 36/ (6) Yleisten töiden lautakunta Ho/

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 36/ (6) Yleisten töiden lautakunta Ho/ Helsingin kaupunki Pöytäkirja 36/2016 1 (6) 437 Oikaisuvaatimus yleisten töiden lautakunnan päätöksestä 5.4.2016 129 vahingonkorvausasiassa HEL 2016-000270 T 03 01 00 Päätös päätti hylätä lautakunnan päätöksestä

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 28.11.2016 Taltionumero 5073 Diaarinumero 3512/3/15 1 (7) Asia Valittaja Vammaispalvelua koskeva valitus A Päätös, jota valitus koskee Asian aikaisempi käsittely

Lisätiedot

VALKOINEN KIRJA YHTEISÖN KILPAILUOIKEUDEN RIKKOMISESTA JOHTUVISTA VAHINGONKORVAUSKANTEISTA

VALKOINEN KIRJA YHTEISÖN KILPAILUOIKEUDEN RIKKOMISESTA JOHTUVISTA VAHINGONKORVAUSKANTEISTA KUV/5310/48/2008 20.5.2008 Lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle VALKOINEN KIRJA YHTEISÖN KILPAILUOIKEUDEN RIKKOMISESTA JOHTUVISTA VAHINGONKORVAUSKANTEISTA Kuluttaja- ja kilpailuoikeuden yhteisenä päämääränä

Lisätiedot

Vahingonkorvausvelan. vanhentuminen. Olli Norros

Vahingonkorvausvelan. vanhentuminen. Olli Norros Vahingonkorvausvelan vanhentuminen Olli Norros TALENTUM Helsinki 2015 1. painos Copyright 2015 Talentum Media Oy ja Olli Norros Yhteistyössä Lakimiesliiton Kustannus Kansi: Outi Pallari Taitto: Marja-Leena

Lisätiedot

Vuokra- ja vastikesaatavien perintä

Vuokra- ja vastikesaatavien perintä Päivitetty 03/2013 Isännöintiliiton yritysjäsenille ja paikallisyhdistysten henkilöjäsenille Vuokra- ja vastikesaatavien perintä Tässä ohjeessa perehdytään vuokra- ja vastikesaatavien perintään. Vuokra-

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 19/2012 1 (5) Terveyslautakunta Tja/5 18.12.2012

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 19/2012 1 (5) Terveyslautakunta Tja/5 18.12.2012 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 19/2012 1 (5) 306 Vahingonkorvausvaatimus HEL 2012-014354 T 03 01 00 Päätös päätti, että As Oy Helsingin Professorin aukiolle korvataan kotihoidon hallinnasta kadonneen avaimen

Lisätiedot

Päätös. Laki. vahingonkorvauslain muuttamisesta

Päätös. Laki. vahingonkorvauslain muuttamisesta EDUSKUNNAN VASTAUS 60/2004 vp Hallituksen esitys laiksi vahingonkorvauslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Asia Hallitus on vuoden 2003 valtiopäivillä antanut eduskunnalle esityksensä

Lisätiedot

Kouvolan hovioikeuden tuomio NREP Finland Log 2 Oy:n ja Lappeenrannan kaupungin sekä Lappeenranta Free Zone Oy Ltd:n välisessä riita-asiassa

Kouvolan hovioikeuden tuomio NREP Finland Log 2 Oy:n ja Lappeenrannan kaupungin sekä Lappeenranta Free Zone Oy Ltd:n välisessä riita-asiassa Kaupunginhallituksen konsernijaosto 28 09.08.2013 Kouvolan hovioikeuden tuomio NREP Finland Log 2 Oy:n ja Lappeenrannan kaupungin sekä Lappeenranta Free Zone Oy Ltd:n välisessä riita-asiassa 530/090/2012

Lisätiedot

Pyydetään kunnioittavasti, että Korkein oikeus myöntää valitusluvan kysymyksessä olevaan Turun hovioikeuden päätökseen.

Pyydetään kunnioittavasti, että Korkein oikeus myöntää valitusluvan kysymyksessä olevaan Turun hovioikeuden päätökseen. KORKEIMMALLE OIKEUDELLE Lupahakemuksen ja valituksen kohde Turun hovioikeuden päätös Nro 588 Dnro R 04/152/26.2.2004 Anna- Liisa Yli-Kovero Asia Hakija ja valittaja Virkasuhteen purkaminen Anna-Liisa Yli-Kovero

Lisätiedot

KIINTEISTÖTOIMITUSVIRHEET

KIINTEISTÖTOIMITUSVIRHEET KIINTEISTÖTOIMITUSVIRHEET TOIMITUSVIRHEIDEN OIKAISEMINEN Kiinteistörekisterinhoitajien koulutuspäivät Maaoikeusinsinööri Sakari Haulos 1 KIINTEISTÖTOIMITUSVIRHEET TOIMITUSVIRHEIDEN OIKAISEMINEN Kiinteistörekisterinhoitajien

Lisätiedot

Laki Rahoitustarkastuksesta annetun lain muuttamisesta

Laki Rahoitustarkastuksesta annetun lain muuttamisesta Annettu Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2005 Laki Rahoitustarkastuksesta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan Rahoitustarkastuksesta 27 päivänä kesäkuuta 2003 annetun

Lisätiedot

Y m p ä r i s t ö v a h i n k o v a s t u u s o p i m u k s e n u l k o p u o l e l l a

Y m p ä r i s t ö v a h i n k o v a s t u u s o p i m u k s e n u l k o p u o l e l l a Y m p ä r i s t ö v a h i n k o v a s t u u s o p i m u k s e n u l k o p u o l e l l a 22.11.2011 S Y S : n s y y s k o k o u s K a r i M a r t t i n e n P a r t n e r A s i a n a j o t o i m i s t o

Lisätiedot

Laki. eurooppalaisesta tilivarojen turvaamismääräysmenettelystä. Soveltamisala

Laki. eurooppalaisesta tilivarojen turvaamismääräysmenettelystä. Soveltamisala Laki eurooppalaisesta tilivarojen turvaamismääräysmenettelystä Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Soveltamisala Tässä laissa annetaan eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräysmenettelyn käyttöön

Lisätiedot

Viranomaisen vahingonkorvausvastuu 5.11.2012 Anni Tuomela

Viranomaisen vahingonkorvausvastuu 5.11.2012 Anni Tuomela Julkisoikeus Valtiotieteellinen tiedekunta Viranomaisen vahingonkorvausvastuu 5.11.2012 Anni Tuomela Viranomaisen vahingonkorvausvastuu Viranomaisen vahingonkorvausvastuusta on erilliset säännökset vahingonkorvauslaissa

Lisätiedot

Espoon kaupunki Pöytäkirja 259. Kaupunginhallitus Sivu 1 / 1

Espoon kaupunki Pöytäkirja 259. Kaupunginhallitus Sivu 1 / 1 Kaupunginhallitus 24.08.2015 Sivu 1 / 1 3186/03.06.02/2015 259 Teknisen toimen johtajan oikeudenkäyntikulujen korvaaminen Valmistelijat / lisätiedot: Timo Kuismin, puh. 050 544 7261 etunimi.sukunimi@espoo.fi

Lisätiedot

Kemira Oyj (jäljempänä myös Kemira)

Kemira Oyj (jäljempänä myös Kemira) 1(65) HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS 3. osasto VÄLITUOMIO 36492 (käräjäoikeuden toimivallasta, saatavan vanhcntumiscsta ja kantajan asiavaltuudesta)-- Annettu kansliassa 4.7.2013 11/16750 Asian ovat ratkaisseet:

Lisätiedot

Laki tavaramerkkilain muuttamisesta

Laki tavaramerkkilain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti Annettu Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1995 Laki tavaramerkkilain muuttamisesta muutetaan 10 päivänä tammikuuta 1964 annetun tavaramerkkilain (7/64) 14 :n 1 momentin

Lisätiedot

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ HE 101/2001 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista annetun lain muuttamisesta Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi julkisista hankinnoista annettua lakia. Ehdotuksen mukaan asian

Lisätiedot

Syrjintäolettama, koulutukseen pääsy, oletettu mielipide, yhdistys YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Täysistunto

Syrjintäolettama, koulutukseen pääsy, oletettu mielipide, yhdistys YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Täysistunto Syrjintäolettama, koulutukseen pääsy, oletettu mielipide, yhdistys YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNTA/Täysistunto Diaarinumero: 49/2015 Antopäivä: 31.3.2016 Hakija oli ilmoittautunut M ry:n järjestämään

Lisätiedot

HE 83/2016: laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista

HE 83/2016: laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista HE 83/2016: laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista Huomioita lakiesityksestä Toni Kalliokoski Yleistä 2 Laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista toteuttaa kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista

Lisätiedot

Vakuutusoikeus. Vakuutusoikeuden keskeiset lähtökohdat. Vakuutustoiminta

Vakuutusoikeus. Vakuutusoikeuden keskeiset lähtökohdat. Vakuutustoiminta Vakuutusoikeus Vakuutusoikeuden keskeiset lähtökohdat Käsittää sekä yksityisoikeuteen, että julkisoikeuteen kuuluvia säännöksiä. Vakuutussopimuslaki (543/1994) ja erityislait esim. laki oikeusturvavakuutusten

Lisätiedot

HE 273/2004 vp. vanhentumisaikaa ehdotetaan myös aiheettomasti

HE 273/2004 vp. vanhentumisaikaa ehdotetaan myös aiheettomasti Hallituksen esitys Eduskunnalle valtion eläkelain ja valtion eläkerahastosta annetun lain muuttamisesta Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion eläkelakia ja valtion eläkerahastosta annettua lakia

Lisätiedot

Hannes Snellman Asianajotoimisto Oy PL 33, Helsinki

Hannes Snellman Asianajotoimisto Oy PL 33, Helsinki Markkinaoikeudelle Valittaja Suomen Asianajajaliitto Helsinki, Suomi Valittajan asiamies Asianajaja Panu Siitonen Hannes Snellman Asianajotoimisto Oy PL 33, 00131 Helsinki Vastauksen antaja Auktorisoidut

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 27.9.2016 Taltionumero 4075 Diaarinumero 1045/3/15 1 (6) Asia Valittaja Vammaispalvelua koskeva valitus ja hallintoriita-asia A Päätös, jota valitus koskee

Lisätiedot

Laki. EDUSKUNNAN VASTAUS 91/2012 vp

Laki. EDUSKUNNAN VASTAUS 91/2012 vp EDUSKUNNAN VASTAUS 91/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle tutkintavankeuden vaihtoehtona määrättyjä valvontatoimia koskevan puitepäätöksen kansallista täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevaksi lainsäädännöksi

Lisätiedot

Vahingonkorvaus. Hankintalain 107 :n perusteella. Janne Penttinen

Vahingonkorvaus. Hankintalain 107 :n perusteella. Janne Penttinen Vahingonkorvaus Hankintalain 107 :n perusteella Janne Penttinen 040-550 1231 Janne.penttinen@gmx.com Edellytyksiä Koskee kaikkia hankintamenettelyjä Vahingonkorvauksen saaminen ei edellytä tuottamusta

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 7.11.2016 Taltionumero 4668 Diaarinumero 2984/3/15 1 (6) Asia Valittaja Kunnallisasiaa koskeva valitus Hämeenkyrön kunnanhallitus Päätös,

Lisätiedot

Henkivakuutussopimusten ehtojen muuttaminen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen johdosta

Henkivakuutussopimusten ehtojen muuttaminen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen johdosta Kannanotto 1/2013 1 (5) Henkivakuutussopimusten ehtojen muuttaminen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen johdosta 1 Yleistä 2 Säädöstausta Henkivakuutusyhtiöt solmivat asiakkaidensa kanssa pääsääntöisesti

Lisätiedot

Laki maakaaren muuttamisesta

Laki maakaaren muuttamisesta LUONNOS 5.10.2015 Rinnakkaistekstit Laki maakaaren muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan maakaaren (540/1995) 6 luvun :n 2 momentti, 9 a luvun 10 :n 2 momentti ja 15 :n 1 momentti, 15

Lisätiedot

Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin /369 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin /369 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin 19.5.2006/369 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Lain soveltamisala Tätä lakia sovelletaan suomalaisten korkeakoulujen palveluksessa olevien

Lisätiedot

HE 23/2007 vp. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä

HE 23/2007 vp. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä HE 23/2007 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain 25 :n muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan

Lisätiedot

Annettu Helsingissä 31. päivänä toukokuuta 1974. Vahingonkorvauslaki. Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku. Lain soveltamisala.

Annettu Helsingissä 31. päivänä toukokuuta 1974. Vahingonkorvauslaki. Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku. Lain soveltamisala. Annettu Helsingissä 31. päivänä toukokuuta 1974 Vahingonkorvauslaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Lain soveltamisala. Vahingon korvaamiseen on sovellettava tämän lain säännöksiä. Tämä

Lisätiedot

TÖYSÄN KUNTA Pöytäkirja Nro 6/2011 Tekninen lautakunta

TÖYSÄN KUNTA Pöytäkirja Nro 6/2011 Tekninen lautakunta Tekninen lautakunta 05.10.2011 KOKOUSAIKA 05.10.2011 klo 17.00-20.00 KOKOUSPAIKKA Kunnanvirasto KÄSITELLYT ASIAT PYKÄLÄ SIVU 28 ILMOITUSASIAT 2 29 TEKNISEN LAUTAKUNNAN TALOUSARVIOESITYS VUODELLE 2012 3

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1 (5) Varhaiskasvatusvirasto

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1 (5) Varhaiskasvatusvirasto Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1 (5) 9 Vahingonkorvausvaatimus autolle tapahtuneesta vahingosta HEL 2016-013907 T 03 01 00 Päätös Päätöksen perustelut päätti hylätä ********** vahingonkorvausvaatimuksen

Lisätiedot

KOKKOLANSEUDUN KEHITYS OY:N OSAKKEIDEN KAUPPAA KOSKEVA KAUPPAKIRJA

KOKKOLANSEUDUN KEHITYS OY:N OSAKKEIDEN KAUPPAA KOSKEVA KAUPPAKIRJA KOKKOLANSEUDUN KEHITYS OY:N OSAKKEIDEN KAUPPAA KOSKEVA KAUPPAKIRJA 2 (5) 1 OSAPUOLET 1.1 Myyjä Kannuksen kaupunki (Y-tunnus: 0178455-6 ) 1.2 Ostaja Kokkolan kaupunki (Y-tunnus 0179377-8 ) 2 SOPIMUKSEN

Lisätiedot

Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (1) Ympäristö- ja rakennuslautakunta Asianro 2415/ /2014

Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/ (1) Ympäristö- ja rakennuslautakunta Asianro 2415/ /2014 Kuopion kaupunki Pöytäkirja 8/2014 1 (1) 98 Asianro 2415/11.01.05/2014 Lausunto Itä-Suomen hallinto-oikeudelle /Valitus ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksestä 12.6.2014 65 /Uhkasakolla tehostetun

Lisätiedot

Päätös. Laki. työttömyysturvalain muuttamisesta

Päätös. Laki. työttömyysturvalain muuttamisesta EDUSKUNNAN VASTAUS 167/2006 vp Hallituksen esitys laiksi työttömyysturvalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Asia Hallitus on antanut eduskunnalle esityksensä laiksi työttömyysturvalain

Lisätiedot

LUOTTOSUHDE 18.3.2015

LUOTTOSUHDE 18.3.2015 LUOTTOSUHDE 18.3.2015 Valinnainen opintojakso, 7 op 1. a: Koron korottaminen ja b: lisäkorko ( 2. Velan periminen. (Saarnilehto, Kivi ym) 3. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2013:72 on kysymys muun ohessa

Lisätiedot

Epäilty kilpailunrajoitus ulkomainonnan ja mainosmateriaalin painatuksen markkinoilla

Epäilty kilpailunrajoitus ulkomainonnan ja mainosmateriaalin painatuksen markkinoilla Päätös 1 (5) Epäilty kilpailunrajoitus ulkomainonnan ja mainosmateriaalin painatuksen markkinoilla 1 Asia 2 Osapuolet 3 Ratkaisu 4 Asian vireilletulo Epäily kilpailulainsäädännön vastaisesta kielletystä

Lisätiedot

LÄÄKEVAHINKOVAKUUTUS Suomen Keskinäisen Lääkevahinkovakuutusyhtiön (jäljempänä "vakuutusyhtiö") yleiset ehdot (voimassa 1.1.

LÄÄKEVAHINKOVAKUUTUS Suomen Keskinäisen Lääkevahinkovakuutusyhtiön (jäljempänä vakuutusyhtiö) yleiset ehdot (voimassa 1.1. LÄÄKEVAHINKOVAKUUTUS Suomen Keskinäisen Lääkevahinkovakuutusyhtiön (jäljempänä "vakuutusyhtiö") yleiset ehdot (voimassa 1.1.2012 alkaen) 1. Vakuutuksen tarkoitus 1.1 Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan

Lisätiedot

Laki. oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain muuttamisesta

Laki. oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain muuttamisesta Laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain (100/2013) 1 luvun 1 ja 6 luvun 6 sekä lisätään

Lisätiedot

LAUSUNTO OSUUSKUNTA PPO:N KOKOUKSELLE

LAUSUNTO OSUUSKUNTA PPO:N KOKOUKSELLE LAUSUNTO OSUUSKUNTA PPO:N KOKOUKSELLE Pohjois-Suomen aluehallintoviraston määräys 27.3.2014 1. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 27.3.2014 määrännyt osuuskuntalain (1488/2001) 7 luvun

Lisätiedot

OSTOLIIKENNESOPIMUS PALVELU- JA ASIOINTILIIKENNE (malli)

OSTOLIIKENNESOPIMUS PALVELU- JA ASIOINTILIIKENNE (malli) LIITE 5 1 KITEEN KAUPUNKI Sivistyskeskus OSTOLIIKENNESOPIMUS PALVELU- JA ASIOINTILIIKENNE (malli) 1. Sopijapuolet Tilaaja: Yhteyshenkilö: Kiteen kaupunki Sivistyskeskus Kiteentie 25 82500 KITEE Perusopetuksen

Lisätiedot

Helsingin käräjäoikeus 3 os. 5.5.2009 nro 14656 Helsingin käräjäoikeus 3 os. 27.5.2011 nro 19949 (liitteinä 1 ja 2)

Helsingin käräjäoikeus 3 os. 5.5.2009 nro 14656 Helsingin käräjäoikeus 3 os. 27.5.2011 nro 19949 (liitteinä 1 ja 2) Helsingin hovioikeus Päätös ja tuomio Antamispäivä 19.4.2013 Nro 1226 Diaarinumero S 11/2527 Ratkaisut, joihin on haettu muutosta Helsingin käräjäoikeus 3 os. 5.5.2009 nro 14656 Helsingin käräjäoikeus

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1 (8) Kaupunginkanslia 14/2015 Oikeuspalvelut 27.02.2015 Kaupunginlakimies

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1 (8) Kaupunginkanslia 14/2015 Oikeuspalvelut 27.02.2015 Kaupunginlakimies Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1 (8) 32 Oikeudenkäynti saatavan perintää koskevassa riita-asiassa HEL 2015-002292 T 03 01 01 PK 20141591 Tuomioistuin Kantaja Vastaaja päätti nostaa kanteen saatavan perintää

Lisätiedot

Laki eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista. Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Laki eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista. Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa. 13.8.1976/680 Laki eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa. Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 (30.12.1992/1536) Yhteiskunnallisesti

Lisätiedot

Päätös. Laki. tuulivoiman kompensaatioalueista. 2) sähkön tuottajalla tuotantotukilaissa tarkoitettua

Päätös. Laki. tuulivoiman kompensaatioalueista. 2) sähkön tuottajalla tuotantotukilaissa tarkoitettua EDUSKUNNAN VASTAUS 84/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tuulivoiman kompensaatioalueista ja laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain 54 :n muuttamisesta

Lisätiedot

Fysioterapeuttien opintopäivät. Mari Aspelund lakimies 16.4.2016

Fysioterapeuttien opintopäivät. Mari Aspelund lakimies 16.4.2016 Fysioterapeuttien opintopäivät Mari Aspelund lakimies 16.4.2016 Luennon aiheet Työsuhteen ehdot Mikä on työsopimus Työsopimuksen vähimmäisehdot Työsopimuksen voimassaolo Työaika Vuosiloma Muut työsuhteen

Lisätiedot

Kaupunginhallitus liite nro 11 (1/10) 1 SOPIMUS KORVAUKSEN MAKSAMISESTA LUONNOS Osapuolet. Sopimuksen tausta ja tarkoitus

Kaupunginhallitus liite nro 11 (1/10) 1 SOPIMUS KORVAUKSEN MAKSAMISESTA LUONNOS Osapuolet. Sopimuksen tausta ja tarkoitus Kaupunginhallitus 17.8.2015 liite nro 11 (1/10) 1 SOPIMUS KORVAUKSEN MAKSAMISESTA LUONNOS 7.8.2015 Osapuolet 1. Äänekosken kaupunki Hallintokatu 4, 44100 Äänekosken 2. Rakennusliike Porrokki Oy (Y-tunnus:

Lisätiedot

VIRKAMIESLAUTAKUNNAN PÄÄTÖS

VIRKAMIESLAUTAKUNNAN PÄÄTÖS VIRKAMIESLAUTAKUNTA ASIA 36/2010 VIRKAMIESLAUTAKUNNAN PÄÄTÖS Päätös nro 37/2012 8.6.2012 Asia Korvausvaatimus Korvausvaatimuksen tekijä A, vahtimestari Virasto Korkeakoulu Korvausvaatimus Korkeakoulu on

Lisätiedot

LAKI SAIRAUSVAKUUTUSLAIN MUKAISEN OMAVASTUUAJAN KORVAAMISESTA MAATALOUSYRITTÄJILLE /118

LAKI SAIRAUSVAKUUTUSLAIN MUKAISEN OMAVASTUUAJAN KORVAAMISESTA MAATALOUSYRITTÄJILLE /118 LAKI SAIRAUSVAKUUTUSLAIN MUKAISEN OMAVASTUUAJAN KORVAAMISESTA MAATALOUSYRITTÄJILLE 17.1.1991/118 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1. (19.12.2008/996) 1 Maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006)

Lisätiedot

Optiosopimus. Turun kaupungin, YH- Länsi Oy:n. Kiinteistö Oy Turun Yliopistonkatu 30:n. välillä

Optiosopimus. Turun kaupungin, YH- Länsi Oy:n. Kiinteistö Oy Turun Yliopistonkatu 30:n. välillä Optiosopimus Turun kaupungin, YH- Länsi Oy:n ja Kiinteistö Oy Turun Yliopistonkatu 30:n välillä..2012 ASTREA Asianajotoimisto Attorneys at Law 2/6 OPTIOSOPIMUS 1. SOPIJAPUOLET 1.1. Optio-oikeuden myöntäjä

Lisätiedot

Linnala Setlementti ry (Linnala)

Linnala Setlementti ry (Linnala) 1 SOPIMUS HENKILÖSTÖPALVELUN MYYNNISTÄ 1. Sopijapuolet Savonlinnan kaupunki (kaupunki) yhteys/vastuuhenkilö Linnala Setlementti ry (Linnala) 2. Sopimuksen tarkoitus Tässä sopimuksessa määritellään sopijapuolten

Lisätiedot

Rehn 15.9.2003 1 (5)

Rehn 15.9.2003 1 (5) JÄSENKIRJE 6/2003 Rehn 15.9.2003 1 (5) Palvelulaitosten työnantajayhdistys ry:n jäsenyhteisöille KOULUTUSPÄIVÄ MÄÄRÄAIKAISET TYÖSOPIMUKSET -MUISTIO LAKI TYÖSOPIMUSLAIN 13 LUVUN 9 :N MUUTTAMISESTA ESITYS

Lisätiedot

Uusi kilpailulaki. Lakiklinikka ,Kuntamarkkinat johtava lakimies Pirkka-Petri Lebedeff Kuntaliitto

Uusi kilpailulaki. Lakiklinikka ,Kuntamarkkinat johtava lakimies Pirkka-Petri Lebedeff Kuntaliitto Uusi kilpailulaki Lakiklinikka 13.9.2012,Kuntamarkkinat johtava lakimies Pirkka-Petri Lebedeff Kuntaliitto Uusi kilpailulaki, esityksen pääkohdat Kunnat markkinaympäristössä ja sitä rajoittava lainsäädäntö

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 31.1.2014 Taltionumero 237 Diaarinumero 3362/3/12 1 (6) Asia Valittaja Vaikeavammaiselle henkilölle järjestettävää kuljetuspalvelua koskeva valitus A Päätös,

Lisätiedot

Kunnalle lahjoitetut kiinteistöt ja niiden käyttö

Kunnalle lahjoitetut kiinteistöt ja niiden käyttö Kunnalle lahjoitetut kiinteistöt ja niiden käyttö Kunnalle kiinteistön lahjoittamiseen sovellettava säännöstö Maakaaren (540/1995) 4. luvun 2 :n mukaisesti kiinteistön lahjaa koskevat soveltuvin osin kiinteistön

Lisätiedot

EU:n kilpailuoikeudellinen vahingonkorvausdirektiivi

EU:n kilpailuoikeudellinen vahingonkorvausdirektiivi EU:n kilpailuoikeudellinen vahingonkorvausdirektiivi Nuorten asianajajien aamiaistilaisuus 18.11.2014 Asianajaja Salla Mäntykangas-Saarinen 1 Esityksen rakenne Direktiivin tausta ja tavoitteet Direktiivin

Lisätiedot

KORVAUKSET. m Korvaukset on käsiteltävä viran puolesta m Täyden korvauksen periaate m Käypä hinta ennen lunastusta olleen tilanteen mukaan

KORVAUKSET. m Korvaukset on käsiteltävä viran puolesta m Täyden korvauksen periaate m Käypä hinta ennen lunastusta olleen tilanteen mukaan KORVAUKSET 33 Maan luovuttamisesta sekä vahingosta, haitasta tai kustannuksista, jotka tähän lakiin perustuvasta toimenpiteestä aiheutuvat kiinteistön omistajalle, tieosakkaalle tai 10 :ssä tarkoitetun

Lisätiedot

HANKINTAPÄÄTÖS KÄRSÄMÄEN TERVEYS- JA SOSIAALIPALVELUJA KOSKEVASSA TARJOUSKILPAILUSSA

HANKINTAPÄÄTÖS KÄRSÄMÄEN TERVEYS- JA SOSIAALIPALVELUJA KOSKEVASSA TARJOUSKILPAILUSSA 26.1.2015 Kärsämäen kunta Keskuskatu 14 86710 KÄRSÄMÄKI S-posti: karsamaen.kunta@karsamaki.fi Attendo ryhmittymä (Attendo Oy & Attendo Terveyspalvelu Oy) Ilmoitettu virallinen sähköposti: satu.karvonen@attendo.fi

Lisätiedot

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain 3 ja 4 :n, rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain :n

Lisätiedot

Näytesivut. 5.1 Yleistä

Näytesivut. 5.1 Yleistä 5 VELAN VANHENTUMINEN 5.1 Yleistä Velkojan tulee käyttää saamisoikeuttaan lain mukaisessa määräajassa. Jos velkoja on passiivinen, saaminen vanhentuu ja lakkaa sen jälkeen, kun lainmukainen määräaika on

Lisätiedot

OSAKEKAUPPAKIRJA. Lappeenrannan kaupungin. Lappeenrannan Asuntopalvelu Oy:n. välillä. (jäljempänä Kauppakirja )

OSAKEKAUPPAKIRJA. Lappeenrannan kaupungin. Lappeenrannan Asuntopalvelu Oy:n. välillä. (jäljempänä Kauppakirja ) OSAKEKAUPPAKIRJA Lappeenrannan kaupungin ja Lappeenrannan Asuntopalvelu Oy:n välillä (jäljempänä Kauppakirja ) 1. Kaupan osapuolet 1.1 Lappeenrannan Asuntopalvelu Oy (y-tunnus 0433221-3), Valtakatu 44,

Lisätiedot

Uusi hankintalaki -seminaari Hankintojen valvonta

Uusi hankintalaki -seminaari Hankintojen valvonta Uusi hankintalaki -seminaari Hankintojen valvonta Juhani, KKV:n valvontaroolin taustoja Hankintadirektiivin 83 artikla: jäsenvaltion on varmistettava, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamista

Lisätiedot

Vientisaatavatakuun yleiset ehdot

Vientisaatavatakuun yleiset ehdot 1 (6) Vientisaatavatakuun yleiset ehdot Viejän ulkomaiselta ostajalta olevien saatavien kattaminen 15.4.2008 Vientisaatavatakuun perusteella viejällä on oikeus saada korvausta Finnveralta takuusopimuksen

Lisätiedot

PÄÄTÖS. Valitus syrjintälautakunnan päätöksestä

PÄÄTÖS. Valitus syrjintälautakunnan päätöksestä ROV ANIEMEN HALLINTO-OIKEUS PL 8112, Oikeustalo, Valtakatu 17 96101 ROVANIEMI Puhelin 010 36 42900, Faksi 010 36 42995 Sähköposti rovaniemi.hao@oikeus.fi PÄÄTÖS 10/032511 21.6.2010 00002/09/611 1 ASIA

Lisätiedot

PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ HE 181/2002 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi aravalain :n muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan omistusaravalainan siirtoa kunnalle koskevaa aravalain säännöstä

Lisätiedot

TASEPALVELUSOPIMUS (Balance Agreement) NRO XX [TASEVASTAAVA OY] sekä FINGRID OYJ

TASEPALVELUSOPIMUS (Balance Agreement) NRO XX [TASEVASTAAVA OY] sekä FINGRID OYJ TASEPALVELUSOPIMUS (Balance Agreement) NRO XX [TASEVASTAAVA OY] sekä FINGRID OYJ 2 (7) Sisällys 1 SOPIMUSOSAPUOLET JA SOPIMUKSEN TARKOITUS... 3 2 SOPIMUKSEN VOIMASSAOLO... 3 3 AVOIN SÄHKÖNTOIMITUS... 3

Lisätiedot

Ostajan ja liikennöitsijän välisen sopimussuhteen sisältö määräytyy tämän sopimuksen sekä siihen liittyvien seuraavien asiakirjojen perusteella:

Ostajan ja liikennöitsijän välisen sopimussuhteen sisältö määräytyy tämän sopimuksen sekä siihen liittyvien seuraavien asiakirjojen perusteella: KOULULAISKULJETUKSET OSTOLIIKENNESOPIMUS 1. Sopijapuolet Ostaja: Kunta............................................... Yhteystiedot:......................................... Ostajan edustaja:......................................

Lisätiedot

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 15/0789/3, Antero Pohjonen, Antti Annala, Kaija Asunmaa, Kyösti Rahkonen

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 15/0789/3, Antero Pohjonen, Antti Annala, Kaija Asunmaa, Kyösti Rahkonen KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE ASIA Kunnallisasiaa koskeva valitus MUUTOKSENHAUN KOHTEENA OLEVA PÄÄTÖS VALITTAJA VASTAPUOLI Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 15/0789/3, 9.10.2015 Keuruun kaupunki

Lisätiedot

Isyyslain kokonaisuudistus pähkinänkuoressa. Salla Silvola Lainsäädäntöneuvos Oikeusministeriö

Isyyslain kokonaisuudistus pähkinänkuoressa. Salla Silvola Lainsäädäntöneuvos Oikeusministeriö Isyyslain kokonaisuudistus pähkinänkuoressa Salla Silvola Lainsäädäntöneuvos Oikeusministeriö Isyyslain uudistamisen tausta Nykyinen isyyslaki (700/1975) tuli voimaan 1.10.1976 Muutoksia 80-luvulla ja

Lisätiedot

Milloin on syytä ryhtyä selvittämään sisäilman laatua?

Milloin on syytä ryhtyä selvittämään sisäilman laatua? Milloin on syytä ryhtyä selvittämään sisäilman laatua? 1. AsOy vastaa siitä, että huoneistot soveltuvat käyttötarkoitukseensa. 2. Osakkaan, vuokralaisen tai muun huoneiston haltijan ilmoitus heikosta sisäilman

Lisätiedot

Vaatimukseen on liitettävä asiakirjat, joihin vaatimuksen tekijä vetoaa, jolleivät ne jo ole hankintayksikön hallussa.

Vaatimukseen on liitettävä asiakirjat, joihin vaatimuksen tekijä vetoaa, jolleivät ne jo ole hankintayksikön hallussa. Muutoksenhakuohje Sivu 1 / 1 Oikaisuohje ja valitusosoitus ( 39) Oikaisuohje ja valitusosoitus Julkista hankintaa koskevaan päätökseen tai muuhun hankintamenettelyssä tehtyyn ratkaisuun voidaan julkisista

Lisätiedot

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 2 (7) Taltionumero 615 Diaarinumero 1468/1/08

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 2 (7) Taltionumero 615 Diaarinumero 1468/1/08 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Antopäivä 2 (7) 23.3.2010 Taltionumero 615 Diaarinumero 1468/1/08 Asia Valittaja Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus Heikki Joutsen, Liperi Päätös, josta valitetaan

Lisätiedot

Hallituksen vastuut ja velvollisuudet

Hallituksen vastuut ja velvollisuudet Hallituksen vastuut ja velvollisuudet Markus Talvio Toimitusjohtaja OTM JuriNet Oy ASTA Rakentaja 2015 Tampereen Messu ja Urheilukeskus 13.2.2015 Vastuut ja velvollisuudet Esityksen rakenne: 1. Hallituksen

Lisätiedot

HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 1/2011 1 TERVEYSLAUTAKUNTA 18.1.2011

HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 1/2011 1 TERVEYSLAUTAKUNTA 18.1.2011 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 1/2011 1 38 VAHINGONKORVAUSVAATIMUS Terke 2007-2358 Esityslistan asia TJA/38 TJA Terveyslautakunta päätti, että tämän päätöksen liitteessä mainitun henkilön (jäljempänä potilas)

Lisätiedot

Laki hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain muuttamisesta

Laki hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain muuttamisesta Annettu Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1995 Laki hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan hyödyllisyysmallioikeudesta 10 päivänä toukokuuta 1991

Lisätiedot