MUISTIO 1 (6) Elintarvike- ja terveysosasto Tiina Pullola SIKOJEN HYVINVOINTISEMINAARI

Transkriptio

1 MUISTIO 1 (6) Elintarvike- ja terveysosasto Tiina Pullola SIKOJEN HYVINVOINTISEMINAARI Aika: klo 13:00-16:00 Paikka: Säätytalo, sali 3 1. Seminaarin avaus Ministeri Jari Koskinen totesi avauspuheenvuorossaan, että seminaarin järjestäminen koettiin ministeriössä tarpeelliseksi nyt, kun ehdotus valtioneuvoston asetukseksi sikojen suojelusta on lausuntokierroksella. Seminaarin tarkoituksena on käydä keskustelua ja kuulla elinkeinon edustajia ja muita sidosryhmiä asetusluonnokseen liittyen. Ministeri painotti eri sidosryhmien kuulemisen tärkeyttä säädösuudistuksen yhteydessä. On otettava huomioon kuluttajien kasvava kiinnostus eläinten hyvinvoinnista ja varmistettava kuluttajan luottamus suomalaiseen elintarvikkeeseen. Huomioon on otettava myös se seikka, että eläinten parempi hoito aiheuttaa lisäkustannuksia, jotka pitäisi pystyä lisäämään elintarvikkeen hintaan. 2. Asetusehdotuksen esittely Matti Aho maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi juuri julkaistusta EU-komission eläinten hyvinvointistrategiasta vuosille Strategian pääkohtina ovat eläinten hyvinvointia mittaavien indikaattoreiden, kuten Welfare Quality -järjestelmän käyttöön ottaminen, eläinten hyvinvointia koskevan puitelain säätäminen EU-tasolla, eläinten käsittelijöiden pätevyysvaatimuksista säätäminen ja eläinten hyvinvointikeskusten verkon perustaminen unioniin. Suomessa on jo näyttöä Eläinten hyvinvointikeskuksen toimivuudesta tällaisena eläinten hyvinvoinnin yhteyspisteenä. Lainsäätäjälle merkityksellistä on EU-puitelain säätäminen, sillä ministeriössä valmistellaan parhaillaan eläinsuojelulain kokonaisuudistusta. Tähän liittyen onkin järjestetty kyselyitä sidosryhmille ja parhaillaan myös kansalaisilla on mahdollisuus kertoa näkemyksiään eläinsuojelulain uudistamistarpeista Otakantaa.finettisivun kautta. Lisäksi on teetetty oikeudellinen ja yhteiskuntatieteellinen selvitys lain uudistamiseen liittyen. Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa tavoitteena on eläinten hyvinvointia koskevan puitelain säätäminen, sen sijaan eläinlajikohtaiset pitovaatimukset säädettäisiin edelleen lakia alemman tasoisella sääntelyllä. Näin ollen nyt valmisteilla oleva sika-asetuksen uudistaminen ei riipu eläinsuojelulain uudistamistyön etenemisestä. Ajankohtaista eläinten hyvinvointiin liittyen on myös Eläinten hyvinvointikeskuksen laatima Kansallinen eläinten hyvinvointiraportti, joka julkaistaan lähiaikoina. Aho muistutti myös siitä, että tämän vuoden lopulla päättyy EU-direktiiviin perustuva 10 vuoden siirtymäaika emakoiden ja ensikoiden ryhmäkasvatusvaatimukselle. Susanna Ahlström maa- ja metsätalousministeriöstä esitteli ehdotusta valtioneuvoston asetukseksi sikojen suojelusta. Tärkeimmät muutokset voimassa olevaan asetukseen verrattuna liittyvät luonnonvalon lisäämiseen sikaloissa, pesäntekomateriaalin antamiseen, sairaskarsinoihin, lattiarakenteisiin ja vähimmäistilavaatimuksiin. Ehdotuksen mukaan kaikissa sikalan osastoissa olisi oltava luonnonvaloa ja vaatimuksen siirtymäaika olisi 3 vuotta. Porsivalle emakolle ja ensikolle olisi annettava viikkoa ennen oletettua porsimisajankohtaa pesäntekomateriaalia pesäntekokäyttäytymistä varten riippumatta siitä, millainen lietelantajärjestelmä sikalassa on. Sairaskarsinatilaa olisi oltava vähintään 5 % sikalan kokonaiseläinmäärän tilantarpeesta, siirtymäaikaa tämän osalta olisi 3 vuotta. Lattiarakenteiden osalta määritettäisiin vähimmäispinta-ala kiinteäpohjaiselle tai viemäröidylle lattialle, vaatimus koskisi MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ PL 30, VALTIONEUVOSTO (Helsinki) puh. (09) faksi (09) JORD- OCH SKOGSBRUKSMINISTERIET PB 30, STATSRÅDET (Helsingfors) tfn (09) fax (09) MINISTRY OF AGRICULTURE AND FORESTRY PO Box 30, FI GOVERNMENT, Finland (Helsinki) tel fax

2 2 (6) kaikkia sikaryhmiä. Siirtymäajaksi ehdotetaan 15 vuotta lattiarakenteiden osalta. Vieroitettujen porsaiden, kasvatus- ja lihasikojen tilavaatimuksia suurennettaisiin, siirtymäaika näille olisi 3 vuotta. Tiineiden emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsinoissa uutena vaatimuksena ehdotetaan, että esteettömään lattia-alaan ei laskettaisi ruokinta- tai makuuhäkkien alla olevaa lattia-alaa. Siirtymäaika näiden osalta olisi 15 vuotta. Kaikissa ryhmäkarsinoissa ei ole ruokinta- tai makuuhäkkejä, joten näiden osalta nykyiset pinta-alavaatimukset eivät muuttuisi. Kaikki ehdotetut siirtymäajat koskisivat toiminnassa olevia sikaloita, sen sijaan rakennettavien sikaloiden tulisi täyttää vaatimukset heti asetuksen tultua voimaan. Keskustelussa tuottajien edustaja toi esiin, että ehdotuksessa esitetyt painorajat lihasikojen karsinoiden pinta-alavaatimuksille eivät vastaisi tuotantokäytäntöä. Emakoille annettavan pesäntekomateriaalin pelättiin tukkivan lietelantajärjestelmiä. Keskusteltiin myös porsimishäkkien käytöstä ja tarpeellisuudesta. Porsimishäkkejä käytetään estämään porsaiden jäämistä emakon alle. Tuotiin esiin, että Euroopan elintarviketurvallisuusviraston julkaisemassa teknisessä raportissa on suositeltu vapaaseen porsitukseen siirtymistä. Vapaa porsitus vaatii enemmän tilaa kuin karsina, jossa on porsimishäkki. Vapaassa porsimisessa myös eläinten hoitokäytännöt ovat erilaisia kuin porsimishäkkiä käytettäessä. 3. Tutkijoiden puheenvuorot Anna Valros Helsingin yliopistosta kommentoi asetusehdotusta sikojen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Sairaskarsinoiden olemassaolo on erittäin tärkeää sikalassa. Sairaskarsina mahdollistaa sian sairaskäyttäytymisen, johon liittyy mm. nukkuminen ja halu olla erillään muista lajitovereista. Valros toivoi, että asetuksessa tarkennettaisiin vielä sairaskarsinan olosuhdevaatimuksia. Valon ja luonnonvalon osalta Valros toi esiin, että selkeä vuorokausirytmi ja yön ja päivän ero on sialle tärkeää, se parantaa kasvua, edistää lepoa ja vähentää tappeluita. Pelkkä luonnonvalo ei ole riittävää sian hyvinvoinnin kannalta Suomessa. Valros esitti, että vaadittavan ikkunapinta-alan suuruus olisi tärkeää määritellä asetuksessa jotta valon saanti olisi riittävää. Kiinteän lattian osuuden kasvattamista Valros piti myös erittäin perusteltuna, koska se mahdollistaa paremmin tonkimismateriaalin käytön karsinassa. Tonkimismateriaalin tärkeys sian hyvinvoinnille on kiistattomasti todettu kaikissa tuotantovaiheissa. Sen on todettu vähentävän hännänpurentaa ja aggressiivisuutta, sekä edistävän sian syömistä ja kasvua. Lannanpoisto olisi suunniteltava niin, että lietelantajärjestelmässäkin voitaisiin käyttää tonkimismateriaalia. Emakoilla tonkimismateriaalin käyttö edistää jalkaterveyttä, joka puolestaan parantaa porsastuotosta. Ehdotettua siirtymäaikaa Valros piti pitkänä ajatellen sitä, kuinka keskeisestä hyvinvointiseikasta asiassa on kysymys. Emakoiden ja ensikoiden tilavaatimuksiin ehdotettua vaatimusta Valros piti tärkeänä parannuksena, emakot tarvitsevat tilaa jotta ne liikkuisivat käytännössä. Kasvavien sikojen tilavaatimuksista Valros totesi, että ehdotetut muutokset ovat kohtuullisia mutta tarpeellisia, monessa sikalassa ylitetään jo nyt lainsäädännön tilavaatimukset koska se on koettu tarpeelliseksi. Pesäntekomateriaalin antamista kaikille emakoille ja ensikoille Valros piti myös ehdottoman tärkeänä emakoiden pesäntekokäyttäytymisen mahdollistamiseksi. Yhteenvetona Valros totesi, että ehdotetut muutokset ovat hyvin keskeisiä sikojen hyvinvoinnin kannalta ja ne pitäisi saada voimaan mahdollisimman pikaisella aikataululla. Muutosehdotukset ovat todistetusti sikojen hyvinvointia parantavia. Timo Karhula MTT taloustutkimuksesta kertoi muutosehdotusten taloudellisista vaikutuksista tehdystä selvityksestä. Karhula toi esiin, että ehdotetut muutokset nostaisivat tuotantokustannuksia ja toisaalta lisäisivät hyvinvoinnin kautta tuotantoa. Selvityksen tekemistä haittasi tiedon puute siitä, millaisia sikalat ovat rakenteiltaan Suomessa tällä hetkellä. Asian selvittämiseksi tehtiin kysely noin 500

3 3 (6) sikatilalle vuonna Selvitykseen osallistuneista yhdistelmä-, porsas- ja lihasikaloista noin puolet täyttävät jo nyt ehdotetut tilavaatimukset. 76 %:lla kyselyyn vastanneista tiloista annetaan kaikille porsiville jo nyt pesäntekomateriaalia. Samoin 76 %:lla kyselyyn vastanneista tiloista sikalan jokaiseen osastoon tulee luonnonvaloa. Selvityksessä oli mukana myös sikaloita, joissa ei ole lainkaan ikkunoita. Selvityksessä laskettiin muutosehdotusten aiheuttamat kustannukset kyselyyn vastanneille tiloille ja näitä tuloksia hyödyntäen arvioitiin aiheutuvat kustannukset kaikille Suomen sikatiloille. Arvioitu kokonaiskustannus olisi noin 7,8 miljoonaa euroa vuodessa. Laskennallinen nettokustannus, kun huomioidaan tuotosparannukset, olisi noin 6,5 miljoonaa euroa vuodessa, mikä vastaisi 3 snt/kg lisätuotantokustannusta. Tilatasolla kustannus tarkoittaisi keskimäärin 3251 euroa vuodessa joka tarkoittaisi noin 10 % heikennystä vuosittaiseen maataloustuloon. Eniten kustannuksia aiheutuisi kiinteän lattian osuuden lisääminen, 52 % kustannuksista. Rakennuksen ikä vaikuttaisi merkittävästi kustannuksiin; yli 10 vuotta sitten rakennetuissa tai peruskorjatuissa on uudempia sikaloita selvästi enemmän muutostarpeita. Valtaosa tuotannosta tapahtuu kuitenkin alle 10 vuoden sisällä rakennetuissa tai perusparannetuissa sikaloissa. Siirtymäajoilla mahdollistettaisiin nykyisten sikalarakennusten käyttämisen joko osittain tai kokonaan loppuun. Siirtymäaika myös viivästyttää sikalarakennuksiin sitoutuvan lisäpääoman ja työn tarvetta ja niiden kustannuksia. Johtopäätöksinä Karhula totesi, että ehdotus edellyttäisi muutoksia noin puolella Suomen sikatiloilla ja muutosten tarve vaihtelisi suuresti tilalta toiselle. Lisäkustannus tarkoittaisi tuotantokustannusten nousua 1-4 snt/kg sianlihaa, tai 1 /suomalainen, mutta noin euroa sikatilaa kohden. Pitkä siirtymäaika ja kustannusten riittävä korvaus sikatiloille on perusteltua sekä sikatilojen talouden että heikon kannattavuuskehityksen takia. Keskustelussa kiinnitettiin huomiota siihen, miten selvityksessä arvioitiin tuotannon parantumista muutosten myötä. Tarkennettiin, että tuotannon lisääntymistä on arvioitu kuolleisuuden alentumisen kautta. Tuotiin esiin epäilys siitä, ettei kyselytutkimus kertoisi koko kuvaa maan sikataloudesta. Lisäksi pyydettiin ottamaan huomion se seikka, että jos vaaditut sikalarakenteet poikkeavat muualla Euroopassa käytetyistä rakenteista, aiheutuu tästä myös kustannuksia suomalaiselle sikataloudelle. 4. Kommenttipuheenvuorot Tuottajat: Martin Ylikännö, Suomen sikayrittäjät ry. Ylikännö painotti, että tuottajat ovat kiinnostuneita sikojen hyvinvoinnista, sillä eläinten hyvinvointi ja kasvu vaikuttavat suoraan tuottajien tuloihin. Ylikännö toi esiin elinkeinon vapaaehtoiset toimet eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi: Welfare Quality -järjestelmän pilotointi, Sikavan uudistukset, terveydenhuoltolomakkeen uusiminen ja tuottajille järjestetyt laajat koulutuskierrokset. Vuosi sitten sikojen hyvinvointikoulutuksiin osallistui noin 1500 tuottajaa, ja nyt syksyllä 1250 tuottajaa. Alan kannattavuus viimeisen 10 vuoden aikana on ollut varsin heikkoa, ala on ollut kannattavaa vain yhtenä vuotena kymmenestä. Ylikännön mukaan taloudellisesta selvityksestä ilmenevä, ehdotettujen muutosten aiheuttama 14 % vähennys tilojen käyttökatteeseen on järkyttävän suuri. Hän toi esiin huolen Suomen sikatalouden näivettymisestä jos sikojen pitoa koskevia vaatimuksia kiristetään liikaa. Ylikännön mukaan taloudellisessa selvityksessä ei ole otettu huomioon kaikkia muutosten aiheuttamia yksityiskohtia, kuten lisäkustannuksia, jotka aiheutuvat eurooppalaisista standardeista poikkeavien sikalarakenteiden vaatimisesta. Ylikännön mukaan ei ole liioin todisteita siitä, että kuluttajat olisivat valmiita maksamaan hy-

4 4 (6) vinvointiparannuksista aiheutuvat lisäkustannukset tuotteiden hinnassa. Lisäksi suomalaisen sianlihan on kilpailtava tuontilihan kanssa. Suomalainen sianliha on edullista eurooppalaisessa mittakaavassa. Taannoisessa WQ tutkimuksessa Suomen sikojen hyvinvointi oli kuitenkin parempi kuin muissa eurooppalaisissa vertailumaissa. Ylikännö toivoi lisäarvoa tuotannolle vapaaehtoisista hyvinvointia edistävistä tuotantomenetelmistä, mutta luomun lisäksi pitäisi olla muitakin vaihtoehtoja. Koko tuotannon erikoistaminen tässä suhteessa on vaikeaa. Ylikännö esitti pitkiä siirtymäaikoja ehdotetuille muutoksille, 15 vuoden sijaan jopa 20 vuotta olisi tarpeen toiminnassa oleville sikaloille. Lisäksi Ylikännö kiinnitti huomiota lihasioille ehdotettuun tilavaatimukseen; hänen mukaansa 1,2 neliötä per 110 kg tarkoittaisi sitä, että lihasikojen kokoa pitäisi vähentää % tai ottaa yksi sika pois 10 sian karsinasta. Ylikännö vaati myös kotimaisen sianlihan käyttämistä julkisissa ruokailuissa, jos julkinen valta asettaa EU:n minimitasosta poikkeavia vaatimuksia sikojen pidolle. Lisäksi hän kiinnitti huomiota siihen, että Suomen pitäisi luoda painetta myös EU:hun päin sikojen hyvinvoinnin parantamiseksi EUlainsäädännössä. Tärkeää olisi myös se, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat yhtälailla lähestyvää emakoiden ryhmäkasvatusvaatimusta. Kuluttajat: Annikka Marniemi, Kuluttajaliitto Marniemi kiitti eläinsuojelujärjestöjä sikojen hyvinvointiasioiden esille pitämisestä. Marniemi toi esiin kohuvideoiden jälkeisen viranomaiskommentoinnin, jossa asioiden todettiin olevan lainmukaisia useimmilla tiloilla. Tämä on tullut kuluttajille yllätyksenä. Marniemi piti ehdotuksiin liittyviä siirtymäaikoja kohtuuttoman pitkinä eläinten hyvinvoinnin kannalta. Toisaalta kuluttajat haluavat ostaa suomalaista sianlihaa, joten tuotanto olisi pidettävä Suomessa. Marniemen mukaan hyvinvointiparannuksista aiheutuvaa laskua ei voida sälyttää yksin kuluttajien maksettavaksi, vaan kaikkien ketjun osapuolten olisi osallistuttava kustannuksiin. Marniemi kiinnitti huomiota porsimishäkkien sallimiseen jatkossakin ja toivoi, että Suomi voisi olla asiassa edelläkävijä Ruotsin tavoin. Marniemi toi esiin kuluttajien epäloogisen käyttäytymisen: eläinten hyvinvoinnin parantaminen ei välttämättä näy kulutusvalinnoissa. Luomu- ja lähiruokatuotannon suosioon hän näki yhtenä syynä myös eläinten hyvinvoinnin. Marniemi peräänkuulutti kuluttajien informointia, kuluttajien tulisi saada puolueetonta tietoa kotieläintuotannosta, tällä hetkellä nekään kuluttajat, jotka olisivat valmiita maksamaan eläinten hyvinvoinnista, eivät saa kaipaamaansa tietoa. Hän toivoi myös, etteivät hyvinvoivista eläimistä peräisin olevat tuotteet voi olla vain varakkaiden oikeus, kaikilla tulisi olla mahdollisuus ostaa tällaisia tuotteita. Kuluttajan on kuitenkin ymmärrettävä vastuunsa osana tuotantoketjua. Keskustelussa tarkennettiin, ettei WQ-tutkimusta ole tehty kaikissa Euroopan maissa, vaan mukana oli Suomen lisäksi tiloja Saksasta, Iso-Britanniasta, Ranskasta ja Espanjasta. Toivottiin lihateollisuudelta enemmän tiedotusta, tieto lihateollisuuden vuoden alusta lähtien vaatimasta kivunlievityksestä kastraation yhteydessä ei ole saavuttanut kuluttajia. Tuotiin esiin, ettei media ole kovin kiinnostunut eläinten hyvinvointiin liittyvistä positiivisista uutisista. Esitettiin, että keskimääräisen kuluttajan tietämys sikojen pidosta perustuu siihen, mitä kohuvideoilla on näytetty. Jotta oikeaa tietoa sikojen pidosta saataisiin suuren yleisölle, tarvittaisiin laajoja mainoskampanjoita ja tiedotusta. Lisäksi ehdotettiin, että lyhyemmät siirtymäajat voisivat nopeuttaa ongelmatilojen poistumista tuotannosta. Tästä on esimerkkejä nautapuolelta. Vastakommenttina tuotiin esiin, että pitkät siirtymäajat olisivat tarpeen hyvinkin hoidetuilla tiloilla.

5 5 (6) Lihateollisuus: Pirjo Kortesniemi Pirjo Kortesniemi esitti eläinten hyvinvoinnin jakautumista tiloille; osalla tiloista eläinten hyvinvointi on keskivertoa paremmin ja osalla taas keskivertoa huonommalla tasolla. Sekä viranomaistoimia että elinkeinon toimia tarvitaan, jotta hyvinvointia voidaan kokonaisuudessaan parantaa. Kortesniemi esitteli hyvinvoinnin indikaattorien ideaa ja totesi että elinkeino on ottanut hyvinvoinnin indikaattorit osaksi terveydenhuollon rutiineja ja elinkeinon seurantaa. Lisäksi sikaterveydenhuoltoa ja sen seurantaa on kehitetty ja terveydenhuollon kansalliseen tasoon on kehitetty vastuullisen tuotannon rajaarvot, joiden kautta päästään jatkossa puuttumaan ongelmatilojen toimintaan. Eläinlääkäreille ja tuottajille on järjestetty koulutusta ja terveydenhuoltokäyntien auditoinnin suunnittelu on aloitettu. Vuonna 2012 työtä jatketaan edelleen analysoimalla viime vuonna tehtyjen terveydenhuoltokäyntien tuloksia, raportoimalla vastuullisen tuotannon raja-arvot vuodelta 2011, ongelmatilat otetaan korjaavien toimenpiteiden piiriin, koulutusta jatketaan ja auditointia kehitetään. Kortesniemi totesi vielä, että vuoden 2012 alusta lähtien kaikki sikateurastamot ovat tosiaan vaatineet kivunlievityksen käyttämistä porsaiden kastraation yhteydessä. Keskusteltiin porsaiden kastraatiosta. Matti Aho kertoi Belgian puheenjohtajuuskaudellaan käynnistämästä yhteistyöhankkeesta, jonka puitteissa pyritään lopettamaan porsaiden kirurginen kastraatio vapaaehtoisin toimin vuoteen 2018 mennessä. Keskusteltiin immunologisesta kastraatiosta eli markkinoilla olevasta kastraatiorokotteesta, joka annetaan kahdesti lihasikavaiheessa ja joka estää kivesten kasvamisen. Keskusteltiin kuluttajien suhtautumisesta kastraatiorokotteen käyttöön. Tuotiin esiin, että elinkeino on ollut huolissaan kuluttajien suhtautumisesta kastraatiorokotusten käyttöön lihantuotannossa. Todettiin, että Suomessa asiaa tutkitaan parhaillaan. Lisäksi keskusteltiin rokotteen kustannuksista ja siitä, lisääntyykö lihasian kasvu rokotteen myötä vai ei. Tuotiin esiin, että kastraatiorokotteen epäonnistumisprosentti on noin prosentin luokkaa, joka on saman verran kuin kirurgisen kastraation epäonnistumisprosentti. Toisaalta todettiin, että teurastamon linjastot on suunniteltu kastroitujen sikojen käsittelyyn, jolloin rokotetut siat aiheuttavat lisätyötä linjastossa. Eläinsuojelujärjestöt: Kati Pulli, Animalia ja Helinä Ylisirniö, SEY Kati Pulli toi esiin, että ministeriön nettisivuilta lausuntopyynnön ohesta löytyy Sikalaselvitys, jossa on vertailtu sikalarakentamista Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Pullin mukaan selvitys osoittaa, että Suomi ei ole erityisen edistyksellinen sikojen pitoa koskevien säännösten osalta. Pulli toi esiin, että kuluttajille normaali sikojen pito on usein vierasta ja kehotti elinkeinoa tiedottamaan eläinten oloista todenmukaisesti. Kommentteina asetusehdotukseen Pulli painotti emakoiden tilavaatimusten lisäämistä ja toi esiin, että Euroopan elintarviketurvallisuusviraston teknisessä raportissa emakoille suositellaan suurempaa tilaa kuin mitä nyt on ehdotettu. Pullin mukaan siirtymäaikojen tulisi olla 10 vuotta ehdotetun 15 vuoden sijaan. Lisäksi hän toivoi, että porsimishäkit kiellettäisiin asetuksessa. Ruotsissa porsimishäkkien käyttö on kielletty muutoin kuin eläinlääketieteellisistä syistä. Pulli toivoi myös, että elinkeino pyrkisi edistämään muutosten käyttöön ottamista jo ennen siirtymäaikojen loppumista. Pulli toi esiin, että eläinten hyvinvoinnin asiantuntijoita olisi hyödynnettävä jo sikalan rakennussuunnittelussa, jotta eläinten tarpeet voitaisiin ottaa aiempaa paremmin huomioon jo ennen rakentamista. Helinä Ylisirniö painotti kuivikkeiden ja virikkeiden tärkeyttä sikojen hyvinvoinnille ja toivoi asetukseen lisäyksiä näiden suhteen. Ylisirniö toivoi, että asianmukaisen kivunlievityksen käyttö kastraation yhteydessä säädettäisiin pakolliseksi. Lisäksi hän esitti, että sikaloiden ilmanlaadulle tulisi asettaa raja-arvot ja että sioilla tulisi olla lämmönsäätelymahdollisuus joko sikasuihkujen tai mutakylpyjen avulla. Ylisirniö toivoi myös palovaroittimien ja hälytysjärjestelmien säätämistä pakolliseksi samoin kuin riittävien varajärjestelmien vaatimista tiloilta.

6 6 (6) 5. Keskustelua Keskusteltiin Tanskan ja Ruotsin sikatalouden eroista Suomeen verrattuna. Tuotiin esiin, että Ruotsissa sianlihantuotanto on vähentynyt ja lihaa tuodaan sinne muun muassa Tanskasta. Todettiin, että jatkossa suomalaisesta lihaketjusta saadaan nykyistä enemmän faktatietoa, jota voidaan hyödyntää myös tiedotuksessa. 6. Tilaisuuden yhteenveto ja seminaarin päättäminen Matti Aho ja ministeri Koskinen kiittivät osallistujia hyvästä keskustelusta ja totesivat, että esiin tulleet huomiot pyritään ottamaan huomioon asetuksen jatkovalmistelussa.