Ikääntyvien yksinäisyys Monimenetelmällinen lähestymistapa yleisyyteen ja taustatekijöihin

Transkriptio

1 Ikääntyvien yksinäisyys Monimenetelmällinen lähestymistapa yleisyyteen ja taustatekijöihin Elisa Tiilikainen

2

3 3 Tunnetteko itsenne yksinäiseksi? En koskaan 35 % Harvoin 45 % Silloin tällöin 17 % Usein 2 % Jatkuvasti 1 % (N=2064)

4 Onko yksinäisyys teille ongelma? Ei koskaan 55 % Harvoin 33 % Silloin tällöin 10 % Usein 1 % Jatkuvasti 0 % (N=2064)

5 Ikääntymisen ja yksinäisyyden yhteyttä ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti pystytty osoittamaan Selitetty muun muassa iän myötä tapahtuvalla sosiaalisen verkoston pienenemiselle, kontaktien määrän vähenemisellä ja toimintakyvyn heikkenemisellä Työelämästä poisjäämisen merkitys? Ajan ja paikan merkitys: yksinäisyyden todettu olevan voimakkainta vahvasti integroituneissa yhteisöissä (Jylhä ja Jokela 1990)

6 Eri tutkimuksissa on havaittu yksinäisyyteen tilastollisesti yhteydessä olevia tekijöitä: Ikä Naissukupuoli Elinvaihe Leskeys Asuminen yksin Asuminen laitoksessa Sosiaalisten suhteiden koettu laatu Sosiaalisiin suhteisiin kohdistetut odotukset Kokemus riittämättömästä avun saannin mahdollisuudesta Depressio Traumaattiset elämäntapahtumat Huono koettu terveys Turvattomuuden tunne Alhainen toimintakyky Ongelmia kuulemisessa tai näkemisessä Alhainen koulutustaso ja sosioekonominen asema Huono taloudellinen tilanne (Holmen & Furukawa 2002; Moisio & Rämö 2007; Routasalo & Pitkälä 2003 ; Savikko 2008; Tiikkainen ym. 2004; Tiikkainen 2006, Victor ym. 2005; Jylhä & Saarenheimo 2010)

7 mies nainen Kuvio 1. Ikäryhmittäiset prosenttiosuudet vastaajista, jotka tuntevat itsensä yksinäiseksi usein tai jatkuvasti.

8 Ruotsissa, 1970-luvulla toteutetussa, määrällisessä pitkittäistutkimuksessa Samuelsson ja kumppanit havaitsivat yksinäisyyden olevan ikääntyneillä melko pysyvä tila, vaikka kolmentoista tutkimusvuoden aikana olisi tapahtunut merkittäviäkin muutoksia sosiaalisissa suhteissa, siviilisäädyssä tai elinolosuhteissa. Sen sijaan tuoreessa pitkittäistutkimuksessaan Dahlberg ym. (2014) haastavat käsityksen yksinäisyydestä pysyvänä olotilana: seitsemän vuoden seurannan aikana yksinäisten määrä oli yleisellä tasolla hieman kasvanut, mutta yksilötason muutoksia oli tapahtunut toiseenkin suuntaan eli yksinäisyys oli iän myötä myös lievittynyt (myös Dykstra ym. 2005).

9 Myös Victor ja kumppanit (2009) tunnistivat Iso- Britanniassa toteutetussa tutkimuksessaan ikääntyviä, joiden yksinäisyys oli vähentynyt, kun taas osalle yksinäisyys oli ollut iän myötä kohdattu uusi kokemus ja toisille varsin pysyvä ja elämänmittainen olotila. Yksinäisyyskokemukset voivat myös aaltoilla yksilön elämänkulun aikana, kuten Wenger ja Burholt (2004) ovat walesiläisessä kahdenkymmenen vuoden pitkittäistutkimuksessa havainneet.

10 10 Jatkuvasti Usein Silloin tällöin Harvoin Ei koskaan Kuvio 1. Yksinäisyysmuutokset niiden vastaajien osalta, jotka ovat vähintään yhdellä kyselykierroksella ilmoittaneet tuntevansa itsensä usein tai jatkuvasti yksinäiseksi (N=57). Kun yksinäisyydessä tapahtuneita muutoksia tarkastellaan niin, että mukana ovat kaikki vastaajat (N=996), kuvio näyttää kutakuinkin samanlaiselta.

11 Laadullinen seuranta-aineisto 11 Ensimmäinen kohtaaminen vuonna 2010 Toinen kohtaaminen vuonna 2012 Kolmas kohtaaminen vuonna 2014 Anja Vilho x x Eini x x Helmi x x Pauli x x x Olavi x x x Anneli x x x Heikki x x x Aatos x x x Lauri x x x

12 Yksinäisyys tässä hetkessä 12 Usein yksinäisyys paikannettiin tietynlaisiin tilanteisiin kuten vuorokauden- ja vuodenaikoihin, juhlapyhiin tai rutiineihin, joita oli ennen tapana tehdä, mutta jotka eivät enää tuntuneet mielekkäiltä. Toisaalta sitä kuvattiin myös yleisesti semmoseksi tunteeksi, eikä sille aina löytynyt sanoja.

13 Yksinäisyys ilmeni erilaisina tunteina ja sillä on hyvin erilaisia seurauksia sitä kokeville. Kiinnostus siihen, mitä yksinäisyyden takana ja sitä ennen on. Mistä yksinäisyyden kokemus oikeastaan muodostuu? 13

14 14 Yksinäisyyden taustat Rakoileva sosiaalinen saattue Verkostojen kaventuminen ja hyvän ystävän kaipuu, ruumiin rajallisuus ja arjen infrastruktuuri, vieraaksi koettu asuinympäristö, vanhemmuuden kitkat, muuttuva ajallinen saattue Menetettyjä ja toteutumattomia sosiaalisia rooleja Vastikään kohdattu leskeytyminen, kumppanittomuus, lapsettomuus ja lapsenlapsettomuus, eläköityminen Elämäntapahtumien haavoja ja heijastumia Vanhemman kuolema, lapsen kuolema, seksuaalinen hyväksikäyttö, sotakokemukset

15 Rakoileva sosiaalinen saattue 15 Verkostojen kaventuminen ja hyvän ystävän kaipuu Ystävien ja sukulaisten menetyksiä, ystävyyssuhteiden katkeaminen, saman henkisten ihmisten kaipuu Vieraalla maalla Vieraaksi koettu asuinympäristö tai kulttuuri Vanhemmuuden kitkat Toteutumattomat odotukset, emotionaalisen tuen kaipuu Ruumiin rajallisuus ja arjen infrastruktuuri Liikkumisvaikeudet, kuulon huononeminen, muistin heikentyminen, hissittömyys, autottomuus, saattajan ja mukana kulkijan puute

16 Menetettyjä ja toteutumattomia sosiaalisia rooleja 16 Vastikään kohdattu leskeytyminen Meisyyden kadottaminen, koti-ikävä, tarpeettomuuden tunne, joutilaisuus Kumppanittomuus Jakamatonta arkea, läheisyyden ja lämpimän ystävyyden kaipuu Lapsettomuus ja lapsenlapsettomuus Normista poikkeava elämänkulku, juurettomuuden kokemus Eläköityminen Eriarvoisuuden tunne suhteessa nuorempiin ja työssäkäyviin, tulojen aleneminen, lisääntynyt vapaa-aika Olennaista se, miten työura on edennyt ja millä tavoin työelämästä on irtauduttu

17 17 Menneisyyden haavoja ja heijastumia Lapsen kuolema, oman vanhemman menettäminen, sotakokemukset ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Menneisyyden haavat voivat nousta pintaan vasta myöhemmällä iällä, heijastuen esimerkiksi juuri yksinäisyyden kokemukseen. Traumaattinen ja lapsuudenaikainen elämäntapahtuma voi jättää myös pysyvän jäljen. Esimerkiksi vanhemman menettämisen aukkoa ole kyennyt paikkaamaan edes oman perheen perustaminen.

18 Näillä ajatuksilla kohti yhteisiä pohdintoja uef.fi