Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä

Transkriptio

1 Lotta-Maria Sinervo (toim.) Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Seminaarikirja 41. Kunnallistieteen päivät

2 41. Kunnallistieteen päivät Pakkalan sali, Oulu Päivien järjestäjä ja seminaarikirjan julkaisija Kunnallistieteen yhdistys ry. Föreningen för kommunalvetenskap rf Kansi: Juhani Näränen ISBN Kopio Niini Tampere 2012 Finland 2 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

3 Sisältö Hallituksen puheenjohtajalta Kunnallistieteen päivät ohjelma 6 Osa 1: Kutsuttujen esitelmien tiivistelmät 9 Siv Sandberg: Käyttäjädemokratia: pelkkää lumetta vai todellista demokratiaa? 11 Aimo Ryynänen: Henkilöstö ja kunnallinen demokratia 12 Liisa Ansala: Rovaniemen aluelautakunnat uudistuvat 13 Tarja Lukkari: Kainuu aluedemokratian laboratoriona 14 Markku Rimpelä: Demokratiainnovaatiot Hämeenlinnassa 15 Antti Hautamäki: Innovaatiodemokratia kansalaiset haastavien ongelmien ratkaisijoina 17 Ari-Veikko Anttiroiko: E-demokratian mahdollisuudet osallistuvan demokratian kehittäjänä 18 Jacob Aars: Democratic renewal in local government: Lessons from recent Norwegian democratisation programs 19 Kaija Majoinen: Mitä kuntalain uudistaminen voi tarjota kunnallisen demokratian kehittämiselle 21 Hannu Katajamäki: Alueellinen demokratia? 22 Osa 2: Työryhmien esitelmien tiivistelmät 23 E-DEMOKRATIA 25 Ari-Veikko Anttiroiko: Demokratia Kaarina Hyvönen et al.: Kansalaiset ja sähköinen osallistuminen 28 Olli-Pekka Kaurahalme: Kuntien tietohallinnon rooli demokratian ja palvelujen kehittämisessä 29 Anna-Mari Karvonen: Kohti älykästä tietoyhteiskuntaa 30 Laura Nurminen: Kuntalaisaloite, kuntalaisaloite.fi-verkkopalvelu ja aloitejärjestelmät 31 DELIBERATIIVINEN DEMOKRATIA 33 Anu Gretschel & Sofia Laine: Liikuntapaikkojen laatu kokemustiedon näkökulmasta 35 Maija Karjalainen: Kuntatason demokraattiset innovaatiot edustuksellisessa demokratiassa 36 Juha Lindell: Raadilla pirullisuuden kimppuun 37 Mikko Rask et al.: Deliberatiivisen demokratian institutionalisoituminen Suomessa 38 KÄYTTÄJÄDEMOKRATIA 39 Tuula Jäppinen: Kuntalainen palvelun kehittäjänä 41 Riikka Kivimäki & Hannele Palukka: Asiakkaiden tarpeista lähtevä ikäihmisten palvelukokonaisuus 42 Tarja Rautiainen-Keskustalo et al.: Kulttuuri (musiikki) ja hyvinvointi monitieteinen tutkimus- ja Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

4 innovaatiohanke 43 Asko Uoti: Kuntapalvelujen käyttäjädemokratia viranhaltijavalmistelun ja päätöksenteon näkökulmasta 44 KUNTATALOUS 45 Hannele Heinänen: Talousjohtaminen ja julkisten varojen allokointi 47 Timo Hujanen: Terveydenhuollon monikanavarahoitus ja alueelliset kustannukset 48 Päivikki Kuoppakangas & Mervi Vähätalo: Strategic Dilemma Management and Modularity in Finnish Health Care Sector 49 Raine Mäntysalo et al.: Suuruuden ekonomialla repaleista kuntarakennetta 50 Kati Suomi & Päivikki Kuoppakangas: Sisäinen brändin rakentaminen avain menestyksekkääseen organisationaaliseen muutokseen julkisen sektorin organisaatioissa? 51 KUNNAT JA PALVELUT MUUTOKSISSA 53 Riikka Kivimäki: Pienyrittäjät ja työhyvinvointi 55 Hannu Kytö: Hyvillä palveluilla laadukkaaseen lähiöasumiseen 56 Vuokko Niiranen et al.: Kuntauudistukset etenevät mikä on sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamisen suunta 57 Margit Päätalo: Pohjoinen Suomi kuntalaisten hyvinvointi ja terveys kehittämisen keskiössä kuntien muuttuvassa toimintaympäristössä 58 Tilaa muistiinpanoille 59 4 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

5 Demokratiasta Oulussa Tervetuloa pidettäville Kunnallistieteen päiville Ouluun. Ne ovat maassamme yksi merkittävimmistä yhteiskuntatieteellisistä päivistä, joissa tutkijat ja käytännön ammattilaiset kohtaavat toisensa, vaihtavat ajatuksia ja hankkivat näkemystä suomalaisen itsehallinnon tulevasta kehityksestä. Kunnallinen demokratia on päivien teema. Se on juuri nyt ajankohtaisempi ja merkittävämpi kuin viime vuonna sitä valitessamme pystyimme ennustamaan. Se tarjoaa mahdollisuuden tunnistaa yhteiskuntamme kipupisteitä ja etsiä niihin ennakkoluulottomasti uusia ratkaisuja. Kunnallinen itsehallinto edellyttää demokratiaa ja demokratia edellyttää uusien käytäntöjen ja menettelytapojen kehittämistä. Tämä on yksi päivien keskeisimmistä tavoitteista. On tärkeää pohtia mihin suuntaan demokratiaa voidaan kehittää ja millaisia tarkoituksia siihen voidaan liittää kuntarakenteen ja palvelujärjestelmien muutoksissa. Demokratia on kansalaisyhteiskunnan henkinen selkäranka. Päivien tarkoituksena on vahvistaa demokraattista mielenlaatua, joka matkaa ihmisten kanssa kaikkeen inhimilliseen vuorovaikutukseen työssä ja vapaa-ajassa. Se helpottaa vastakohtaisuuksien käsittelyä ja yhteisymmärryksen tavoittelua eri elämänalueilla. Se lujittaa kansalaisten keskinäistä luottamusta kanssaihmisiin ja yhteiskunnan toimivuuteen. Kunnallistieteen yhdistys toivottaa jäsenensä ja tukijansa tervetulleiksi Ouluun kehittämään kunnallista demokratiaa, itsehallintoa ja suomalaista yhteiskuntaa. Risto Harisalo, puheenjohtaja Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

6 41. Kunnallistieteen päivät DEMOKRATIAA POHTIMASSA, DEMOKRATIAN UUSIA VIRTAUKSIA ETSIMÄSSÄ Pakkalan sali, Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto (os. Kaarlenväylä 3, Oulu) Keskiviikko Puheenjohtajina professori Risto Harisalo sekä apulaiskaupunginjohtaja Kalervo Ukkola Ilmoittautuminen ja aamukahvit Kunnallistieteen päivien avaus ja järjestäytyminen Hallituksen puheenjohtaja Risto Harisalo, Kunnallistieteen yhdistys Oulun kaupungin tervehdys Apulaiskaupunginjohtaja Kalervo Ukkola Käyttäjädemokratian huomen Käyttäjädemokratia: pelkkää lumetta vai todellista demokratiaa? Tutkija Siv Sandberg, Åbo Akademi Henkilöstö ja kunnallinen demokratia Emeritusprofessori Aimo Ryynänen, Tampereen yliopisto Lounas Kunnat puhuvat kokemuksistaan Rovaniemen aluelautakunnan uudistuvat 1. varapuheenjohtaja Liisa Ansala, Rovaniemen kaupunginvaltuusto Iltapäiväkahvi Kainuu aluedemokratian laboratoriona Kehittämispäällikkö Tarja Lukkari, Kajaanin yliopistokeskus, Oulun yliopisto Demokratiaa uudistamassa, kokemuksia Iso-Britanniasta HM Tarja Teitto-Tuckett Demokratiainnovaatiot Hämeenlinnassa Tilaajajohtaja Markku Rimpelä, Hämeenlinnan kaupunki Osallistavan demokratian iltapäivä Innovaatiodemokratia kansalaiset haastavien ongelmien ratkaisijoina Tutkimusprofessori Antti Hautamäki, Agora Center, Jyväskylän yliopisto E-demokratian mahdollisuudet osallistuvan demokratian kehittäjänä Dosentti, yliopistonlehtori Ari-Veikko Anttiroiko, Tampereen yliopisto Työryhmätyöskentelyä Oulun kaupunginvastaanotto Kaupungintalon juhlasali, os. Kirkkokatu 2A, Oulu 6 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

7 Torstai Puheenjohtajina professori Risto Harisalo sekä kehittämisjohtaja Timo Nousiainen Edustuksellisen demokratian aamupäivä Yllättikö kunnallisvaalitulos? Edustuksellisen demokratian tila ja tulevaisuus Professori, tutkimusjohtaja Kimmo Grönlund, Åbo Akademi Keynote: Democratic renewal in local government: Lessons from recent Norwegian democratisation programs Senior Researcher Dr. Jacob Aars The Uni Rokkan Centre, Bergen, Norway Kahvitauko Arjen haasteita kunnalliselle demokratialle Mitä kuntalain uudistaminen voi tarjota kunnallisen demokratian kehittämiselle? Dosentti, tutkimus- ja kehitysjohtaja Kaija Majoinen, Suomen Kuntaliitto Alueellinen demokratia? Professori Hannu Katajamäki, Vaasan yliopisto Mitä jäi kotiin vietäväksi? Koonti päivien esityksistä Kuntademokratian kehittämispäällikkö Antti Leskinen, Tampereen kaupunki Työryhmätyöskentelyn satoa Työryhmien puheenjohtajat Päätössanat Päätöslounas Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

8 Työryhmät E-demokratia Työryhmän vetäjänä on Ari-Veikko Anttiroiko Työryhmä kokoontuu Radisson Blu -hotellin Koski-salissa, os. Hallituskatu 1, Oulu (n. 300 m Kaupunginkirjastolta). Deliberatiivinen demokratia Työryhmän vetäjinä ovat Pirkko Vartiainen (pirkko.vartianen@uwasa.fi) ja Harri Raisio (harri.raisio@uwasa.fi). Työryhmä kokoontuu Radisson Blu -hotellin Pakkala-salissa, os. Hallituskatu 1, Oulu (n. 300 m Kaupunginkirjastolta). Käyttäjädemokratia Työryhmän vetäjänä on Hannele Palukka (hannele.palukka@uta.fi). Työryhmä kokoontuu Kaupunginkirjaston Maakuntakokelma-salissa. Kuntatalous Työryhmän vetäjinä ovat Jarmo Vakkuri (jarmo.vakkuri@uta.fi) ja Lotta-Maria Sinervo (lottamaria.sinervo@uta.fi). Työryhmä kokoontuu Kaupunginkirjaston Kokoushuoneessa 1. Kunnat ja palvelut muutoksissa Työryhmän vetäjinä on Pekka Kettunen (pekka.t.kettunen@jyu.fi), Vuokko Niiranen (vuokko.niiranen@uef.fi) ja Alisa Puustinen (alisa.puustinen@uef.fi). Työryhmä kokoontuu Kaupunginkirjaston Pakkalan salissa. 8 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

9 Osa 1: Kutsuttujen esitelmien tiivistelmät Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

10 10 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

11 Käyttäjädemokratia: pelkkää lumetta vai todellista demokratiaa? Siv Sandberg Ruotsalainen valtiotieteen professori Jörgen Westerståhl totesi 1950-luvulla, että palveludemokratia (servicedemokrati) on tärkeä modernin hyvinvaltion luonteenpiirre. Palveludemokratia voidaan luonnehtia aktiivisten poliitikkojen ja passiivisten kansalaisten liitoksi, koska aikalaisarvion mukaan, kansalaiset eivät keksineet vaatia kaikkia niitä uudistuksia, joita poliittiset puolueet ajoivat, mutta ottivat tyytyväisinä vastaan uudistusten tulokset. Käyttäjän rooli palveludemokratiassa oli Albert O. Hirschmannin kategorioiden mukaan uskollisuus, loyalty luvulla palveludemokratia Westerståhlin kuvaamassa muodossa oli tullut tiensä päähän. Toisaalta, yhteiskunnan resurssien rajallisuus ja ikuisen kasvun mahdottomuus tuli selväksi. Toisaalta, entistä valveutuneimmat kansalaiset olivat tyytymättömiä mahdollisuuksiinsa vaikuttaa julkisiin palveluihin. Käyttäjädemokratian ydinidea on, että palvelujen käyttäjät osallistuvat aktiivisesti palvelujen suunnitteluun ja toteutukseen. Käyttäjädemokratia voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Päävaihtoehdot ovat voice-malli ja exit-malli. Voice-mallissa käyttäjät otetaan mukaan päättämään julkisten palvelujen sisällöstä. Esimerkkejä tästä ovat palvelulaitosten johtokunnat, ikäihmisten neuvostot sekä erilaiset käyttäjäraadit. Tanskassa käyttäjädemokratiaa on kehitetty viimeisen 25 vuoden aikana ja se on nykyään pakollinen melkein kaikkien kunnallisten palvelulaitosten yhteydessä. Exit-mallissa palvelujen käyttäjille annetaan mahdollisuus valita mistä hankkivat koulu- tai terveyspalvelunsa. Ruotsissa julkisia palveluja on 1990-luvulta asti kehitetty nimenomaan lisäämällä kansalaisten mahdollisuuksia valita muita kuin kunnallisia palveluja. Laajasti toteutettu käyttäjädemokratia on haaste kunnalliselle päätöksenteolle. Mitä enemmän erilaisia vaikuttamiskanavia kunta ottaa käyttöön, sitä tärkeämmäksi tulee valtuuston vastuu kuntakokonaisuudesta sekä siitä, että kaikkien kuntalaisryhmien ääni tulee kuulluksi. Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

12 Henkilöstö ja kunnallinen demokratia Aimo Ryynänen Tarkastelen otsikon mukaista aihekokonaisuutta kahdelta kannalta: 1. mitä mahdollisia erityisvaatimuksia kuntaorganisaatio asettaa henkilöstön toiminnalle palvelujen käyttäjien suhteen. Onko heillä velvollisuutta kytkeä palvelujen käyttäjiä valmisteluun ja toimintaan? Ja 2. mikä on henkilöstön rooli kunnallisen demokratian toteuttamisessa tai onko sillä sellaista. Henkilöstön toimintatapoihin on vaikutusta kunnalle julkisyhteisönä asetettavilla periaatteilla. Keskustelu hyvästä hallinnosta on nostanut toimintaperiaatteisiin lisää syvyyttä. Euroopan unionin komission vuonna 2001 antamassa periaatteistossa hyvästä eurooppalaisesta hallintotavasta lueteltiin viisi toimintaperiaatetta: avoimuuden, osallistumisen, vastuunalaisuuden, tehokkuuden ja johdonmukaisuuden vaatimukset. Eduskunnan hallintovaliokunta totesi lausunnossaan asiakirjasta, että valiokunta haluaa korostaa hyvän hallinnon kehittämisen tärkeyttä. Nämä vaatimukset kohdistuvat näin siis myös suoraan kunnan toimivaan organisaatioon, henkilöstöön. Pitäisikö kunnan viranhaltijan toiminnassaan osoittaa myös demokraattista mielenlaatua siis toimia siten, että kansalaisten itsehallinto toteutuu? Kuntaorganisaation erityisluonne asettaa sellaisia vaatimuksia myös henkilöstölle, joita esimerkiksi yksityisessä liikeyrityksessä toimivilla ei ole. Peruskysymys kunnan henkilöstön toimintatapojen kuvatussa muuttamistarpeessa on seuraava: tehdäänkö päätöksiä tai toimitaanko ihmisten puolesta vai heidän kanssaan? Tämä liittyy kysymykseen suorista vaikuttamiskeinoista. Suorien osallistumismahdollisuuksien vahvistamiskeskustelu yhdessä kansalaisyhteiskunta-ajattelun rinnalla on painottanut jälkimmäistä toimintatapaa, siis toimimista yhdessä asukkaiden kanssa. Mutta missä määrin sellainen on realistinen vaatimus? Pitäisikö ajatella, että ihminen on suvereeni oivaltaessaan sen tosiasian, ettei hän suinkaan itse voi päättää kaikesta tai vastata kaikesta, vaan että hänen on luotettava eri asioissa muihin? Toisin sanoin: tämän päivän kansalaisen on lisääntyvässä määrin luotettava kaikessa ja kaikkiin. Hänen on luotettava oikeudellisissa kysymyksissä asianajajaansa, työ- ja palkkausasioissa ammattiliittoonsa, raha- ja sijoitusasioissa pankkiinsa ja niin edelleen. Kaikissa näissä ja monissa muissa asioissa on siis oltava luottavainen siihen, että puhtaasti omat intressit tulevat tätä kautta huomioonotetuiksi hänen omaa ymmärrystään ja toimintaansa paremmin. Olisiko siis realistista odottaa, että julkisten palveluiden suhteen pätee sama? Tietenkin ammattiosaamisella, jota henkilöstö edustaa, on oma merkittävä painoarvonsa. Monet tehtävistä ovat pitkälle menevää erityisosaamista edellyttäviä. On kuitenkin muistettava, että pitkälle itseohjautuvista erikoisammattilaisista koostuvassa yhteiskunnassa konfliktit eri ammatillisten näkemysten ja vaatimusten kesken ovat väistämättömiä. Valintaa näiden erilaisten näkemysten välillä ei kansanvaltaisessa järjestelmässä kuitenkaan voida jättää ammattilaisten itsensä käsiin. Politiikan tehtävä demokratiassa on harkita eri vaihtoehtojen välillä ja tehdä sitten ratkaisu. Lainsäädännöstä löytyy runsaasti esimerkkejä, jotka kuvaavat painopisteen siirtymistä edustuksellisesta demokratiasta käyttäjädemokratiaan. Ehkä pisimmällä vuorovaikutteisessa toiminnassa ollaan opetuspuolella. Vuoden 1983 peruskoululaissa vuorovaikutus tapahtui edustuksellisen toimielimen, koulun johtokunnan kautta. Nyt voimassa olevassa vuoden 1998 perusopetuslaissa johtokunnat ovat vapaaehtoisia ja huomio on kohdennettu suoraan käyttäjien edustajiin, koteihin. Lain 1 :ssä säädetään tästä ohje: Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Vastaavankaltainen muutos on tapahtunut vaikkapa nuorisotyön suhteen. 12 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

13 Rovaniemen aluelautakuntamalli uudistuu Liisa Ansala Rovaniemellä on toiminut alueellinen Yläkemijoen aluelautakunta vuodesta 1993 lähtien. Yläkemijoen aluelautakunta vastaa alueen palveluiden järjestämisestä, kuten perusopetuksesta, kulttuuripalveluista, liikuntapalveluista, nuorisopalveluista, terveydenhoitopalveluista sekä alueen elinkeinojen kehittämisestä. Yläkemijoen aluelautakunnan toimintapiiriin kuuluu yhdeksän kylää; Tennilä, Vanttauskoski, Pekkala, Autti, Pajulampi, Viiri, Vanttausjärvi, Juotas ja Pirttikoski. Yläkemijoen aluelautakuntaa on pidetty kansallisesti merkittävänä lähidemokratian muotona. Yläkemijoen aluelautakunnan vuosittainen tehtäväalueen määräraha on noin 2milj. /vuosi. Rovaniemen kaupungilla on strateginen päämäärä olla kylien Rovaniemi, jolla tarjotaan myös puitteet osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Kaupunkistrategian mukaisesti maaseudulla palveluja ja elinvoimaisuutta edistetään palvelukyläverkoston kautta. Rovaniemen kaupunginvaltuusto on päättänyt käynnistää vuosien aikana järjestettävän kokeilun aluelautakuntien perustamisesta Yläkemijoen aluelautakunnan lisäksi viidelle palvelukyläalueelle. Jokaiselle aluelautakunta-alueelle laaditaan kehittämissuunnitelma. Aluelautakunnat valitaan vuoden 2013 alussa. Palveluiden järjestämisvastuun on tarkoitus siirtyä aluelautakunnille vuonna Aluelautakuntien kehittäminen on osa alkanutta lähidemokratia-hanketta, jossa pyritään kehittämään kaupunkilaisten osallisuuden muotoja koko kaupungin alueella. Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

14 Kainuu aluedemokratian laboratoriona Tarja Lukkari Kainuussa on useita erilaisia aluedemokratian muotoja, joista keskeisimmät ovat kyläparlamentit kuntakohtaisine toimintamuotoineen ja Kajaanin kylä- ja asuinalueohjelma. Toiminnan taustalla on pitkäkestoinen suunnitelmallinen kylienkehittämistoiminta. Kainuun kyläparlamentit saivat alkunsa 2000-luvun alkupuolella ajatuksesta kyläsuunnitelmat osaksi kuntien toiminta- ja taloussuunnitelmia. Tämän toteuttamiseksi tarvittiin sekä uudenlainen kyläsuunnittelu ja kyläsuunnitelman laatimismalli; yhteissuunnittelumenettely kuntien viranhaltijoiden, luottamushenkilöiden ja kyläläisten kesken että yhteisen tahtotilan luominen. Kyläparlamentit ovat johtaville viranhaltijoille, luottamushenkilöille ja kyläläisille tarkoitettuja tasapuoliseen vuoropuheluun perustuvia tilaisuuksia. Kaikilla on mahdollisuus kertoa kuulumisensa ja tärkeimmistä toimenpiteitä vaativista asioista käydään tiivistä keskustelua. Osa kyläparlamenteista on järjestetty teemoittain. Pienissä alle asukkaan kunnissa haetaan tällä hetkellä vielä vapaampimuotoisia toimintamalleja. Kussakin Kainuun kunnassa on kuntakohtaisesti suunniteltu oma toimintamallinsa. Kyläparlamentit kokoontuvat noin 2 krt/v. Haasteina kyläparlamenteissa on erityisesti sekä luottamushenkilöiden osittainen vaihtuminen vaalikausittain ja kyläyhdistysten hallituksen edustajien vaihtuminen. Tästä syystä tulisikin säännöllisin väliajoin kouluttaa kyläparlamentteja. Samoin toisaalta on ollut vahvuus, ettei kyläparlamentteihin ole valittu vakituisia henkilöitä, vaan tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Toisaalta määräajoiksi valitut henkilöt toisivat erilaita sitoutumista toimintaan. Kyläparlamenttien keskustelut eivät myöskään sido kuntien päätöksentekoa, mutta hyvin harva kyläparlamenteissa sovittu asia on kuitenkaan käytännössä jäänyt toteutumatta. Kyläsuunnitelmat ovat vain löysästi mukana kuntien talous- ja toimintasuunnitelmissa. Kajaanin kylä- ja asuinalueohjelma on Kajaanin kaupungin organisoima ohjelma, jonka sisällön suunnitteluun osallistuminen on avointa kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ohjelma jakaantuu neljään osaan - palvelut, yritykset, ympäristö ja asukastoiminta joita kutakin vetää kaupungin ao. johtava viranhaltija. Ohjelma sitoo osittain myös kaupungin päätöksentekoa. Ohjelman toteutumista seurataan säännöllisesti 2-3 kk:n välein kokoontuvassa seurantaryhmän kokouksessa ja Kajaanin asukasfoorumissa. Ohjelma on sitouttanut eri rahoittaja- ja kehittäjätahot mukaan Kajaanin maaseudun kehittämistyöhön. Tämän lisäksi on kuitenkin ollut tarpeellista muodostaa Kajaanin asukasfoorumi sekä seuraamaan ohjelman toteutusta että tuomaan lisätietoa ohjelman toteutukseen. 14 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

15 Demokratiainnovaatiot Hämeenlinnassa Markku Rimpelä Mitä haluat tehdä itse? Mitä haluat tehdä eri tavalla? Mitkä ovat asukkaan tarpeet? Minkälaisia palveluja kuntalaiset itse tarvitsevat? Taustalla vahva kehittämisen ilmapiiri, joka näkyy johtamisessa siinä, että tartutaan tekemään eri tavalla. Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä, joiden kautta avaan Uudistuva kylä kaupungissa -hankkeen keskeisiä teemoja asukas- ja asiakaslähtöisyydestä, palvelukonseptien kehittämisestä ja yhteisöllisyyden rakentamisesta. Kaupunki on kehittämiselle sekä haaste että mahdollisuus. Moni yhteiskunnallinen ongelma kun näyttäisi kärjistyvän kaupunkiympäristössä. Samaan aikaan on herännyt kiinnostus kaupunkiympäristöä ja sen eri alueiden yhteisöön liittyviin voimavaroihin ja vahvuuksiin. Esimerkkinä tästä kiinnostuksesta on Hämeenlinnan kaupungin ja Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitran) rahoittama Uudistuva kylä kaupungissa -hanke, jossa etsitään uudenlaisia, konkreettisia tapoja lasten ja nuorten palveluiden käyttäjälähtöiseen kehittämiseen ylittämällä perinteiset sektorirajat. Hanke hyödyntää kaupungin uutta, elämänkaarimallin mukaista tilaaja-tuottaja-toimintamallin mukaista organisaatiota. Tärkeänä tehtävänä hankkeessa pidetään pyrkimystä saada asiat ja ihmiset liikkeelle ja tuottamaan alueelleen voimavarakeskeisyyttä. Hyvinvointivaltion kansalaisuuden ja palvelutehtävän näkökulmasta on tarpeen, että kunnassa ja sen eri asuinalueilla löydetään uudenlaista tekemisen meininkiä ja voimaantumista. (Engblom-Pelkkala, 2012, 1) Hämeenlinnan kaupungin palvelu- ja hankintastrategiassa on sovittu, että: Laajentuneen Hämeenlinnan palvelut järjestetään korostaen asiakaslähtöisyyttä ja tuottavuutta sekä käytettävissä olevia resursseja. Tilaaja-tuottaja-toimintatapaa sovelletaan sekä sisäisenä että ulkoisena toimintatapana. Uusi toimintamalli korostaa myös lähipalveluiden merkitystä yhteisöllisyyden rakentajana ja asukkaiden mahdollisuuksia osallistua palveluiden suunnittelun. Hämeenlinnan kaupungin Lasten ja nuorten lautakunnan palvelussuunnitelman ( ) tavoitteissa on nostettu esiin oletus, miten palvelut voitaisiin järjestää uudella tavalla. Suunnitelma haastaa järjestöt ja yhdistykset mukaan uudenlaiseen yhteistyöhön ja kumppanuuteen. Näistä lähtökohdista nousi Uudistuva kylä kaupungissa -hankkeen keskeiset tavoitteet 1) lisätä asukas- ja asiakasymmärrystä 2) lisääntyneen asukas- ja asiakasymmärryksen avulla kehittää uusia palvelukokonaisuuksia ja monituottajuutta sekä alueellista sopimusmallia ja 3) luoda malli alueellisen yhteisöllisyyden kehittämisestä. Käytännön työssä asukas- ja asiakaslähtöisyyttä on lähestytty agenttityön, minipilottien ja sähköisten palveluiden kehittämisen kautta. Hankkeesta tehdään myös tutkimusta, josta vastaa Tampereen yliopisto. Agentti kohtaa asukkaat ja eri toimijat arjessa. Agenttityö on asukasagentin tekemää työtä, kohtaamista ja läsnäoloa pilottialueiden asukkaiden ja eri toimijoiden kanssa. Agenttityö on verkostoitumista yhdistysten, järjestöjen, yritysten, seurakunnan ja kaupungin palvelutuotannon välillä sekä yksittäisten aktiivisten alueen asukkaiden kanssa. Agenttityön perustuu lupaan toimia poikkihallinnollisesti ja hakea rohkeasti yhteistyökumppaneita. Agenttityö antaa mahdollisuuden päästä irti myös viranomaisroolista, jossa korostuu sellaisten alueen toimijoiden ja tyyppien etsiminen, jotka osaavat innostua, innostaa ja motivoida erilaisia ihmisiä. Asukasagentin haasteena on, että osaa ja voi mennä myös sinne, mikä on oman mukavuusalueen ulkopuolella. Minipilotit Mitä haluat tehdä itse? Minipilotti on kokeilu. Kokeilun suunnitteluun, toteuttamiseen ja arvioimiseen osallistuu vähintään 2-3 eri toimijaa. Minipilotti on tuote, prosessi tai toimintatapa, joka on uutta tietyssä ympäristössä. Tärkeintä on koettu uutuus, muutos ja hyödyllisyys. Minipilottiin on myönnetty 500 avustus hankkeesta. Minipilottikokeilut toimivat monituottajuuskokemusten hankkimisen välineenä. Minipilotissa paikalliset asukkaat ja erilaiset toimijat tekevät lasten ja nuorten hyvinvointia lisääviä rohkeita, asukas- ja asiakaslähtöisiä, palvelu- ja toimintakokeiluja. Minipilotit antavat tietoa uusista toimintamahdollisuuksista ja rikastavat palvelumallien kehittämistä. Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

16 Sähköisten palveluiden kehittäminen. Uuden kehittämisessä on tärkeää huomata sosiaalisen median mahdollisuudet ja ottaa ne käyttöön rohkeasti. Tässä hankkeessa sosiaalisen median mahdollisuuksia on hyödynnetty asukastarpeiden kartoittamisen osalta päiväkirjahuoneen ja iphone -haastattelujen avulla. Facebook:n ja You Tube:n avulla etsitään asukkaita ja eri toimijoita. Samalla yritetään rohkaista heitä ideoimaan ja tuomaan omia vaihtoehtoisia ratkaisuja näkyväksi. Hankkeen vaikutukset kaupungin toimintaan hankkeen päätyttyä tilaaja - tuottajamallisessa kuntaorganisaatiossa? 1. Tilaaja tarkastelee koko kaupunkia 12 alueen kautta, missä asukkaat asuvat. Tilaaja ennakoi asukkaiden palvelutarpeita elämänkaarimallin mukaisesti vauvasta vaariin. 2. Tilaajapäälliköille jaetaan vastuualueet, jotka antavat alueellista asukastietoa. 3. Tilaajat innostavat asukkaita ja eri toimijoita ideoimaan. Pyrkimystä on saada asiat ja ihmiset liikkeelle ja tuottamaan alueelleen voimavarakeskeisyyttä. Tavoitteena on löytää eri asuinalueilla uudenlaista tekemisen meininkiä ja voimaantumista. Tavoitteena on alueellisen elinvoimaisuuden lisääminen ja ylläpitäminen 4. Minipilottikehittäminen on tilaajan kehittämisen väline, jossa jaetaan kokeiluihin 500 kannustinrahaa. 5. Tuotanto kehittää omaa bottom up -kehittämisenmallia itselleen tuotekehittämiseen Esimerkkejä Nuorten miesten toiminta. Pienen kokeilutoiminnan tavoitteet uudesta ja toistettavissa olevan toiminnasta toi näkyväksi lähiön nuorten vapaaehtoistyön. Lähiötyön tekemän etsivän työn kautta on löydetty kahden vuoden aikana noin 50 syrjäytymisvaarassa olevaa vuotiasta nuorta miestä. Eräs alueella asuva nuori alkoi koota alueen nuoria poikia liikunnan pariin. Pojat kokivat tilojen saamisen hankalaksi, rahaa ei ollut, poikia pidettiin syrjäytymisuhan alla olevina, heitä jopa pelättiin. Lähiötyön kautta voimaantuneet nuoret löysivät asukasagentin avulla reitin harrastustoimintaan. Alueen rehtorin antamat koulun tilat ilmaiseksi kolme kertaa viikossa mahdollistivat alueen nuorille matalan kynnyksen harrastuspaikan. Nuoret itse suunnittelevat ohjelman ja toteuttavat sitä. Tavoitteena ei ollut pelkästään liikuntaharrastus vaan samalla haluttiin säännöllisyyttä elämään. Minipilotin ensisijainen käyttötarkoitus oli yläkoulun kuntosalin vuokran maksaminen, mutta sillä saatiinkin hankittua liikuntavälineitä, kun koulun rehtori antoi tilat kuluitta. Perusteluna oli kohderyhmän aktivointi ja mukaan saannin tärkeys. Elämänkaarikahvila. Toinen minipilottikokeiluna lähtenyt toiminta on Elämänkaarikahvila. Kalvolan SPR yhdessä Iittalan kouluvanhempien ja kolmen eläkeläisjärjestön sekä nuorisopalveluiden kanssa suunnitteli toimintaa eläkeläisille (yli 65-vuotiaille) kouluikäisille vuotiaille. Elämänkaarikahvila pyörii Iittalan nuorisotilalla tiistai-iltapäivisin. Toteutukseen ei ole haettu rahaa vaan toiminta rahoittaa itse itsensä. Paikalla on tiistaisin nuorta ja eläkeläistä joka viikko. Elämänkaarikahvilan ympärille rakentuva yhteistyö näkyy yhtenäiskoulun ja ikäihmisten lisääntyneenä yhteistyönä mm. 10-vuotiaiden toimiessa ikäihmisten tukihenkilönä atk-taitojen opetuksessa tai ikäihmisten järjestämänä sieni- ja ulkoiluretkinä koululaisille. 16 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

17 Innovaatiodemokratia kansalaiset haastavien ongelmien ratkaisijoina Antti Hautamäki Kunnallisella demokratialla on neljä ulottuvuutta. Edustuksellisen demokratian rinnalle on viime vuosina noussut käyttäjädemokratia, jolla viitataan julkisten palvelujen käyttäjien osallistumista niiden kehittämiseen. Tämä on yhteydessä palveluteorian piirissä korostuneeseen asiakaskeskeisyyteen. Kolmas, paljon keskustelua osakseen saanut demokratian muoto on suora demokratia, jolla tarkoitetaan kansalaisten omaa aktiivisuutta elinympäristönsä kehittämisessä. Tähän liittyvät mm. kansalaisaloitteet. Innovaatioteoriassa kehitetyt avoimen ja osallistavan innovaation ajatukset ovat alkaneet vaikuttaa myös demokratiateoriaan. Professori Erik von Hippel lanseerasi kirjassa Democratizing innovation uuden näkökulman kansalaisuuteen. Uusi tietotekniikka on antanut kansalaisten käyttöön tehokkaat välineet osallistua innovaatioprosesseihin. Innovaatiodemokratian innovaatiokäsitettä voidaan sanoa inklusiiviseksi innovaatioksi, koska siinä vedetään mukaan aktiivisia kansalaisia kaikkialta, jopa globaalisti. Innovaatiodemokratian todella merkittäviä sovelluksia ovat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset innovaatiot. Erottelen nämä siten, että sosiaaliset innovaatiot liittyvät suoraan hyvinvoinnin edistämiseen kun taas yhteiskunnalliset innovaatiot koskevat laajempiakin kysymyksiä, kuten instituutioiden kehittämistä (Hautamäki 2008). Olemme kirjassamme Suuntana Innovaatiokeskittymä ottaneet Kaisa Oksasen kanssa käyttöön teesin Innovaatiot kuuluvat kaikille (Innovation for all). Tällä tarkoitamme kahta asiaa: 1) innovaatioiden legitimaatio yhteiskunnassa tulee siitä, että niillä edistetään kaikkien kansalaisten hyvää elämää. 2) Yhteiskunnalliset innovaatioprosessit pitää avata kaikille kansalaisille niin että jokainen pääse osallistumaan itseään koskevien asioiden ei vain kuntaan liittyvien - ratkaisemiseen. Innovaatiodemokratian konsepti on nyt laajenemassa haastavien, häijyjen ongelmien ratkaisemiseen (wicked problems). Niillä tarkoitetaan monimutkaisia ongelmia, joilla on suuri merkitys ihmisten elämälle ja joiden ratkaisu edellyttää laajaa yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Häijyjä ongelmia ovat mm. ympäristöön, terveyteen, eriarvoisuuteen, turvallisuuteen jne. liittyvät, usein globaalit ongelmat. Kunnallisen demokratian kannalta demokratian neljäs ulottuvuus, on erittäin haastava. Kunnan tehtävänä tällä ulottuvuudella on tukea kansalaisten osallistumista ratkaisujen tuottamiseen häijyihin ongelmiin. Tämä voidaan tehdä mm. kehittämällä ns. ratkaisupajoja, joissa kansalaiset osallistuvat yhdessä tutkijoiden, viranomaisten, yritysten ja järjestöjen kanssa ongelmanratkaisuun. Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

18 E-demokratian mahdollisuudet osallistuvan demokratian kehittäjänä Ari-Veikko Anttiroiko E-demokratian ensimmäiset kokeilut tehtiin 1970-luvulla, jolloin kyseessä oli lähinnä TV:n ja puhelimen yhteiskäyttö ns. sähköisten kaupunkikokousten (electronic town meeting) muodossa. Ted Becker ja Christa Slaton ovat hyvin kuvanneet näitä kokeiluja teoksessaan The Future of Teledemocracy (Praeger 2000). Näistä ajoista on otettu pitkä harppaus eteenpäin, sillä Internet on luonut kokonaan uudet toimintapuitteet myös demokratian toteuttamiselle. Toisaalta tämän alan kehitys on ollut yllättävän hidasta. Internetin räjähdysmäinen kasvu ajoittuu 1990-luvun alkupuoliskolle. Tuolloin ilmassa oli selvästi suuren Internetvallankumouksen tuntua, vaikka lopulta aivan niin radikaalia muutosta demokraattisissa prosesseissa ei tapahtunut kuin moni ehkä ounasteli. Elimme koko 1990-luvun ns. Web 1.0:n aikaa joka oli organisaatio- ja julkaisukeskeistä ja perustui pitkälti yksisuuntaiseen viestintään. Olemme tulleet tässä suhteessa 2000-luvun kuluessa uuteen vaiheeseen. Sosiaalinen media tai Web 2.0 on jo muuttanut tapaamme ymmärtää ja hyödyntää Internetin mahdollisuuksia. Onko nyt vihdoin demokratian vuoro, ts. uudistaako demokratia 2.0 perusteellisesti sen mitä ymmärrämme demokratialla? Onko se samalla avain yhteisöllisemmin orientoituneen ja avoimemman demokratian toteuttamiseen, vai jääkö tämäkin vaihe kuplaksi kun ihmiset kyllästyvät Facebookin, Twitterin, YouTuben ja SecondLifen informaatiotulvaan? Mitä pitäisi tapahtua, ettei sosiaalisen median kansalaisyhteiskuntaa vahvistava rooli jäisi pelkäksi hauraaksi lupaukseksi jähmeiden instituutioiden puristuksessa? Olemme jo kokemuksen kautta oppineet sen, ettei demokratia uudistu itsestään eivätkä tekniset järjestelmät uudista demokratiaa automaattisesti. Uudistumisen tärkein elementti on tässäkin asiassa ei-teknologinen komponentti, joka viittaa ennen kaikkea siihen, miten me haluamme demokratiaa uudistaa ja miten me saamme yhteiskunnalliset voimat tämän uudistusohjelman taakse. Kysymys on tietysti kaikin puolin haasteellinen, mutta ilman sen esittämistä ja siihen vastaamista emme pysty hyödyntämään täysimääräisesti myöskään e- demokratian mahdollisuuksia. E-demokratia on hyvä renki, mutta huono isäntä, ts. se ei anna demokratialle suuntaa, vaan välineitä. Ainoana tärkeänä poikkeuksena tähän on laajalle leviävän teknologian kyky pluralisoida yhteiskuntaa, aivan kuten talouskasvullakin on taipumus tehdä. Vaurastuva, moniarvoistuva ja teknologisesti sofistikoitunut yhteiskunta tuottaa luontaisesti myös demokratiaan liittyviä vaatimuksia, millä on toki oma arvonsa yhteiskunnallisen kehityksen osana. Tällainen kehitys siirtää luontaisesti painoarvoa e-hallinnosta e- demokratiaan ja e-yhteisöihin. Teknologian nopea kehitys on avaamassa uusia näköaloja myös järjestelmien älykkyyden kautta. Yksi keskeisimpiä tähän liittyviä käsitteitä on ns. jokapaikan teknologiaa hyödyntävä ubiikki yhteiskunta, joka tarjoaa mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomiin demokraattisiin käytäntöihin erilaisin etäkontrollikeinoin (esim. radiotaajuinen etätunnistus ja sensoriverkot). Joskus tähän järjestelmien älykkyyteen viitataan myös käsitteellä Web 3.0. Niiden rinnalla on nousemassa valtava kirjo uusia trendejä, joiden anti demokratialle on vielä kokonaan hämärän peitossa. Tällaisia ovat esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistojen (Open Source Software) hyödyntäminen sekä lukuisat paikka- ja sijaintitietoa tarjoavat palvelut (GeoWeb, Location Based Services, Web2, Augmented Reality, Internet of Things jne.). Mitä annettavaa niillä on demokratialle? Kyseessä on kokonaan uusi keskusteluteema, josta meillä on vähän ideoita ja vielä vähemmän kokemusta. On joka tapauksessa todennäköistä, että e-demokratian muodot tulevat liittymään vahvasti uuteen informatiikkaan, hallintaprosesseja palveleviin alustoihin (platform governance), palveluprosessien käyttäjälähtöiseen hallintaan sekä demokratian eri muotojen edustuksellinen, osallistuva, suora- ja käyttäjädemokratia integrointiin. Tulevaisuuden demokratia tulee ainakin joiltain osin olemaan väistämättä hybrididemokratiaa, jota fasilitoidaan ja integroidaan e-demokratian keinoin. 18 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

19 Democratic renewal in local government: Lessons from recent Norwegian democratisation programs Jacob Aars From the 90s on there has been a sense of democratic disillusionment in established democracies. The most striking indications of a negative development are the decline in electoral turnout and diminishing membership numbers in the political parties. In addition, various measurements of trust in government have shown low and decreasing scores over a longer period of time, culminating in a marked drop on the occasion of the current economic crisis. In general, the most recent development mainly pertains to the national and supra-national level. Yet, problems of decreasing participation figures have long been evident at the local level. Local democracy may be considered the basic level of democracy and as such changes in the conditions of the local level also affects higher levels of democracy. Moreover, the local level offers the most extensive range of potential channels for participation. Therefore, it is of particular interest to investigate the conditions for political involvement at the local level. Public authorities, both central and local, have initiated various strategies to counteract what is generally seen as an undesirable development towards less involvement in local political affairs. In Norway as well as in the other Scandinavian countries, a range of projects have been carried out under the direction of the state or of local authorities with the aim of strengthening political participation among local residents and restoring confidence in government. Of particular interest however are the comprehensive reform moves initiated by central government. The purpose of the lecture is to examine the central government reform agenda towards local democracy in Norway. Thus, I shall consider more closely four specific programs: The direct election of mayors. The direct election of mayors has been introduced in several European countries. In Norway mayoral elections were first introduced as a trial arrangement in a number of localities in conjunction with the 1999 local council elections. The tests were continued and extended in the 2003 and 2007 local elections. However, mayoral elections in Norway never acquired the status of permanent institutional arrangements. Eventually, facing the local elections in 2011, the government decided to put an end to any further trials with mayoral elections. The Citizens initiative. The Citizens Initiative was introduced in the Local Government Act in Through this arrangement local councils are obliged to handle an issue if it had the backing of signatures from 2 % of the municipality s population, alternatively 300 signatures. The instrument was supposed to direct popular political engagement towards local representative institutions. Lowering of the voting age. In the 2011 local elections a trial was held, in which the voting age was lowered to 16. The main background for the experiment seems to have been the decline in turnout in Norwegian local elections, but this prompted a broader debate about the role of local government and citizen participation. The government s stated reason for holding the trial was to find out if voting rights would increase political consciousness and engagement among adolescents. The e-vote. The Ministry of Local and Regional Affairs in 2008 launched a project aimed at implementing trials with electronic voting in ten selected municipalities at the 2011 local elections. The objective of the E-vote project was to establish a secure electronic voting solution for general, municipal and county council elections providing better accessibility for all voter groups. The solution was to ensure rapid implementation of elections with efficient resource usage. The present high level of trust in the execution of elections, based on the principle of secret ballots, was to be maintained. Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

20 Three of the four measures listed above have taken the form of experiments. Only the Citizens initiative can be regarded as a permanent institutional feature of local government. In the three other cases the strategies have not been permanently applied and the strategies have only been implemented by a sample of municipalities. Moreover, the experimental approach entails a learning component; the initiators wish to obtain knowledge from the experiment. Thus, municipal experiments have been subject to evaluation programs. This also pertains to the Citizens Initiative. The reform initiatives will be regarded as cases of institutional design. While democratic innovation may be obtained by changing norms or practices, these four initiatives are directed at formal institutional arrangements. Central government initiatives aim at reforming institutions in order to remedy the workings of local democracy. In this vein, democratic renewal is understood as adjusting the institutions of local government to make them more democratic. (Pratchett 2000:1). The question I want to pursue is to what extent these institutional arrangements have contributed to a more widespread and equal participation. More broadly, I raise the question about the conditions for successful democratic renewal through institutional design. What can be learnt from the Norwegian programs in this respect? The first part of the lecture presents an account of the particular setting in which the reform agenda is shaped. A very short introduction will be given of the Norwegian local government system. The most important point is however a description of the state of affairs with regard to participation in local politics. Local political participation in Norway will be observed in a comparative perspective. The second part outlines the design of the four cases: What were their main objectives? What resources were assigned to the programs? What characterised the sample of local authorities that was included? In the third and final part I discuss the potential lessons of the Norwegian local democracy initiatives. To what degree have these initiatives succeeded in strengthening local democracy, and what may be learnt from the Norwegian experiences about the potential of enhancing political participation through the design and adjustment of institutions? 20 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

21 Mitä kuntalain uudistaminen voi tarjota kunnallisen demokratian kehittämiselle? Kaija Majoinen Kysymys kuntalain uudistamisen ja demokratian välisestä suhteesta on ajankohtainen, koska valtiovarainministeriö asetti kuntalain kokonaisuudistuksen valmistelua varten parlamentaarisen seurantaryhmän, työvaliokunnan ja valmistelujaostot. Valmistelutyössä on asettamispäätöksen mukaan kiinnitettävä erityisesti huomiota kunnalliselle itsehallinnolle ja demokratialle perustuslaissa asetettujen vaatimusten toteutumiseen sekä perusoikeuksien turvaamiseen liittyviin kuntien velvoitteisiin. Tarkoituksena on, että uusi kuntalaki tulisi voimaan vuoden 2015 alussa. Nyt voimassa olevaa vuoden 1995 kuntalakia (365/95) valmisteltaessa lähdettiin siitä perusajatuksesta, että kunnallishallinto perustuu selkeästi edustukselliseen demokratiaan, mutta sen rinnalla on tarpeen vahvistaa kuntalaisten suoria osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Vastuu kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittämisestä säädettiin valtuuston tehtäväksi. Näin lain 27 :ään kirjattiin seitsemän kohdan esimerkkiluettelo siitä, millaisin keinoin osallistumista ja vaikuttamista voidaan kunnissa erityisesti edistää. Pykälän valmistelussa otettiin esimerkkiä keskieurooppalaisesta kunnallishallinnosta, erityisesti Schleswig-Holsteinin osavaltion kunnallislaista. Merkille pantavaa on, että demokratian edistäminen jää ilman mainintaa kuntalain 13 :ään kuuluvissa valtuuston ydintehtävissä. Tässä pykälässä säännellään, että valtuusto asettaa toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet, ei kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittämiseen liittyviä tavoitteita. Voidaan kysyä, annettiinko lakia säädettäessä demokratian kehittämiselle tosiasiassa samanlaista painoarvoa kuin perinteisille valtuuston tehtäville. Jäikö demokratia talouden tasapainotusvaateiden jalkoihin? Kuinka pitkälle demokratiaa voidaan säännellä? Suomen perustuslain (731/99) mukaan kunnallinen itsehallinto on kunnan asukkaiden itsehallintoa, joka toteutuu silloin, kun kunnan asukkaat voivat tehdä paikallisia valintoja. Näin ollen on oltava tilaa paikalliselle harkinnalle myös sen suhteen, millaisin eri muodoin kuntalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia edistetään. Nykyisen kuntalain valmistelun yhteydessä todettiin, että pakottavilla lain säännöksillä ei luoda aitoa osallistumista, vaan se syntyy kunnan hallinnon ja asukkaiden toimivan vuorovaikutuksen kautta. Nykyisten 27 :n säännösten todettiin olevan esimerkinomaisia, pedagogisia ja informatiivisia. Uutta kuntalakia valmisteltaessa tulee pohdittavaksi myös se, missä määrin demokratiaa lähestytään kunnan hallinto-orgaanien (valtuuston ym.) tehtävien kautta, missä määrin lähestymistavaksi otetaan kunnan asukkaiden osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvät oikeudet. Kuntalaisten moninaistuvat ja muuttuvat odotukset haastavat lain valmistelijoita kiinnittämään erityistä huomiota lähivaikuttamisen ja käyttäjälähtöisyyden vahvistamiseen. Koska kuntien toimintakulttuurit poikkeavat toisistaan, toivottavaa on, että kuntalaki myös tulevaisuudessa säilyttää mahdollistavan luonteensa. Kuntalain valmisteluvaihe tarjoaa mahdollisuuden tutkijoiden, kuntaedustajien ja lain valmistelijoiden väliseen vuoropuheluun, kun nämä vuoropuhelun paikat ja mahdollisuudet sisällytetään kuntalain valmisteluprojektin suunnitelmaan ja käytännön prosessiin. Vuoden 1995 kuntalain valmistelun heikkoutena on pidettävä sitä, että tutkimusta ja sen tarjoamaa monipuolista tietoa ei riittävästi hyödynnetty kuntajohtamista ja -demokratiaa koskevia säännöksiä valmisteltaessa. Kun tutkimustieto otetaan jo alusta alkaen lain valmistelun voimavaraksi, parantaa se myös lainvalmistelun laatua tuottamalla mm. tietoa lain vaikutusten ennakkoarviointiin eri toimijoiden ja erilaisten kuntien näkökulmasta. Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

22 Alueellista demokratiaa? Hannu Katajamäki Tähänastiset kokemukset ovat osoittaneet, että kuntien osa-alueille perustetut lausuntoja antavat elimet eivät pysty vaikuttamaan esimerkiksi alakoulun, päivähoidon, kotipalvelujen, neuvolan tai kirjaston kohtaloon. Internetin, keskustelutilaisuuksien ja vuorovaikutusfoorumien kautta kerättävän kansalaispalautteen systemaattisesta huomioon ottamisesta ei ole näyttöjä. Kunnanosavaltuustot ovat raskas väline. Kunnan sisäisten vaalipiirien mahdollisuutta kannattaa tutkia, mutta selviydytäänkö tulevista haasteista pelkästään edustuksellista demokratiaa säätämällä? Missään tapauksessa kunnan sisäiset vaalipiirit eivät yksinään ole riittäviä toimivaltaisen aluedemokratian toteuttajia. Aidon aluedemokratian välttämätön ehto on todellinen toimivalta. Paikallisyhteisöjen asukkaiden tulee pystyä vaikuttamaan lähipalvelujensa järjestämiseen ja maankäytön periaatteisiin. Heillä tulee olla myös mahdollisuus suunnitella omien asuinympäristöjensä tulevaisuutta ja suunnitelmat tulee kytkeä kunnan päätöksentekoon. Aluedemokratia on otettava osaksi kunnan poliittisia ja hallinnollisia käytäntöjä. Varteenotettava mahdollisuus on vahvan toimivallan aluelautakunta. Suurentuneissa kunnissa vanhat peruskunnat sopivat ainoastaan poikkeustapauksissa aluelautakuntien alueiksi. Tarvitaan kansalaisten arjen näkökulmasta mahdollisimman toiminnallisia kokonaisuuksia. Kunnanosademokratiassa voidaan soveltaa kansalaisraatimenetelmää. Siinä eri väestöryhmien edustajat pohtisivat yhdessä asiantuntijoiden kanssa kerran vuodessa kolmen päivän ajan oman alueensa palveluihin ja maankäytön suunnitteluun liittyviä kysymyksiä. Kansalaisraadin työn tulokset ja muut kansalaislähtöiset aloitteet vietäisiin aluelautakunnan kautta kunnan suunnittelu- ja budjettiprosessiin. Kunta resursoisi kyliä ja kaupunginosia aluelautakuntien kautta ohjattavien kehysbudjettien avulla. Aluelautakunnan asettaisi kunnallisvaltuusto. Jäsenten tulisi asua aluelautakunnan alueella. Puoluepoliittisten kriteerien ohella voitaisiin korostaa aktiivista toimintaa kansalaisjärjestöissä. Suuret ja moniaineksiset kunnat eivät välttämättä ole uhka maaseudulle ja sen asukkaille. Tämä kuitenkin edellyttää kunnallisvaltuustolta huomattavan rohkeaa suhtautumista ja vahvaa halua alueperustaisen demokratian toteuttamiseen. Toistaiseksi tällaisesta halusta ei suurentuneissa kunnissa ole merkittäviä näyttöjä. Toiveita herättävin on Rovaniemen päätös ulottaa Yläkemijoen toimivaltaisen aluelautakunnan malli ensi vuoden alusta myös Rovaniemen muihin palvelukyliin. Kuntauudistuksen jatkossa ja kuntalain valmistelussa on vakavasti paneuduttava kunnanosaperustaisen demokratian kuntia velvoittavien periaatteiden määrittelyyn. Vahvat aluedemokratiakäytännöt voivat myös vielä pelastaa kuntauudistuksen. 22 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

23 Osa 2: Työryhmien esitelmien tiivistelmät Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

24 24 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

25 E-demokratia Ari-Veikko Anttiroiko Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys

26 26 Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys 2012

27 Demokratia 3.0: älykäs infrastruktuuri kaupunkien palvelu-, hallintaja kehittämisprosessien tukena Ari-Veikko Anttiroiko 2000-luvun lopulla eniten keskustelua herättänyt kysymys kuntien suhteesta tieto- ja viestintäteknologiaan liittyy sosiaaliseen mediaan. Kysymys on kansalaisten omaehtoisesta toiminnasta ja vuorovaikutuksesta verkossa, joka haastaa kunnat pohtimaan tietoverkkojen uusia hyödyntämismahdollisuuksia. Sosiaalinen media voi hyvinkin muodostaa tärkeän osan muotoutumassa olevassa uudessa yhteistuotannon ja -suunnittelun rakenteessa. Teknologiaavusteisen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja vertaistuotannon rinnalla myös ympäristömme systeeminen älykkyys on asteittain lisääntymässä. Monet uudet teknologiset trendit antavat aineksia juuri tämän ulottuvuuden pohdintaan kuntien demokraattisten prosessien tulevaisuutta ajatellen. Varsinkin ns. ubiikki eli jokapaikan teknologia tulee vaikuttamaan syvällisesti kuntien toiminnan ehtoihin vähentämällä aika-, paikka- ja laiteriippuvuutta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhdyskuntien hallintaprosesseissa. Tämä kehitys liittyy osittain samalla geoinformatiikan vallankumoukseen. Kiinnostavaa näissä kehityskuvissa on se, että ne liittävät yhdyskunnan fyysiset rakenteet ja niiden hallintamekanismit uudella tavalla demokraattisiin prosesseihin ja erityisesti yhdyskuntasuunnitteluun. Tässä esityksessä pohditaan älykkään infrastruktuurin ja siihen liittyvien teknologisten ja sosiaalisten trendien mahdollisuuksia uudistaa yhdyskuntasuunnittelun ja -kehittämisen prosesseja. Pyrkimys on valottaa asiaa eräänlaisena suunnitteluparadigman muutoksena sekä teoreettisen keskustelun että käytännön esimerkkien avulla. Demokratiaa pohtimassa, demokratian uusia virtauksia etsimässä Kunnallistieteen yhdistys