Nostalgia tuotesuunnittelussa: huumetta menneisyyden kaihoon vai vanhasta uutta luova tyylikeino?

Transkriptio

1 Nostalgia tuotesuunnittelussa: huumetta menneisyyden kaihoon vai vanhasta uutta luova tyylikeino? Laudaturseminaari Jani Similä Lapin yliopisto / ttk / tm Kuvalähde: Seppovaara 2004

2 SISÄLLYSLUETTELO: 1 Johdanto 2 Nostalgian käsitteitä 2.1 Nostalgia 2.2 Vintage 2.3 Retro 3 Nostalginen elämys 3.1 Yksilö Yksilö ja tunteet Yksilö ja identiteetti 3.2 Ryhmä Leimautuminen ryhmään ja ympäristöön Erottuminen ryhmästä Kulttuurien väliset erot 3.3 Aika 3.4 Aikakausi 3.5 Keräilyvietti 4 Nostalginen tuote 4.1 Elämyksellisyys 4.2 Mielihyvä 4.3 Merkityksellisyys Tunnearvo Muistoarvo Symboli 4.4 Persoonallisuus 5 Nostalgia tuotesuunnittelussa 5.1 Tuotesemantiikka 5.2 Käyttäjäkeskeinen suunnittelu 5.3 Tekijäkeskeinen suunnittelu 5.3 Elinkaariajattelu 6 Esimerkkejä 6.1 Autoteollisuus: retromuotoilu 6.2 Laivateollisuus: Queen Mary II 6.3 Huonekaluteollisuus: Egg-tuoli 6.4 Vaatesuunnittelu: Ivana Helsinki 6.5 Tuotemuotoilu: Hulger 7 Pohdintaa 8 lähdeluettelo 2

3 1. Johdanto Aikakausille tyypilliset erikoispiirteet, aatteet, muodit, trendit ja tyylisuunnat ohjaavat ihmisten ja varsinkin nuorten käyttäytymistä sekä itseilmaisua aina pukeutumisesta sisustamiseen. Tällainen vaikutteiden lainaaminen ajasta, ympäristöstä ja yhteiskunnasta vaikuttaa suoraan myös ihmisten kulutuskäyttäytymiseen ja tästä ovat hyötyneet jo vuosikymmenien ajan kaikkien kaupallisten alojen tuotevalmistajat ja -suunnittelijat. Tänä päivänä menneiden vuosien takaiset tyylit ovat ehkä suositumpia kuin koskaan aikaisemmin. Media on tehokkaasti tuonut menneet vuosikymmenet takaisin muistoista ja herättänyt henkiin edellispäivien kodinkoneet, huonekalut sekä pukeutumisen kaikissa väreissään ja muodoissaan. Vanhojen esineiden, laitteiden, huonekalujen ja vaatteiden uusiokäyttö, sekä vanhoista tyylisuunnista vaikutteita imevä retrotyyli näkyy niin kaduilla vilistävien ihmisten pukeutumisessa kuin maanteillä ohikiitävien autojen muotoilussa ja naapurin uuden jääkaapin vanhanaikaisessa ilmeessä. Mikä saa ihmisen kaipaamaan entisaikojen esineistöä ja hakemaan niiden piirteitä uusistakin tuotteista? Mikä saa arvostamaan vanhaa uuden sijasta? Miksi vanha valuurautainen ompelukone seisoo olohuoneen nurkassa, vaikka tehokkaampi uusi ompelukone on korvannut sen jo vuosia sitten? Miksi keräilijät näkevät vaivaa vanhojen tuotteiden etsimiseen ja maksavat suuriakin summia vanhoista peltipurkeista ja hajalla olevista tuoleista kuluneista, nukkavieruista ja rikkoutuneista esineistä? Miksi uusia tuotteita muotoillaan muistuttamaan vanhoja tuotteita? Tämän tutkielman tarkoitus on pohdiskella nostalgiaa ilmiönä tuotesuunnittelun näkökulmasta, sekä syventää käsitystäni nostalgisten tunteiden muodostumisesta yksilöissä ja ryhmissä. Tarkoitus ei ole tuottaa uutta tieteellistä materiaalia, vaan sovellan jo olemassa olevaa materiaalia ja esitän erilaisia näkökulmia siitä miten nostalgiset tunteet sekoittuvat ihmisten ja esineiden välisiin suhteisiin. Tutkielman suppeasta luonteesta johtuen en mene kovin syvälle aiheeseen vaan käsittelen sitä osittain pintapuolisestikin. 3

4 2. Nostalgian käsitteitä Nostalgiaa on vaikea määritellä. Jos sitä lähestyy ainoastaan yhdestä näkökulmasta, siitä saa hyvin yksipuolisen kuvan nostalgia on sanan varsinaisessa merkityksessä menneen muistelua, kaihoa ja nykyisyyden vertaamista menneisyyteen. Siihen liittyy jotain henkilökohtaista muisto, saavutus tai menetys. Tällainen lähestymistapa yhdistetään helposti vanhuksiin ja heidän jo jonkinlaiseksi kliseeksi muodostuneeseen vanhojen hyvien aikojen muisteluunsa. Nostalgia tai nostalgisen tunteen synnyttämä käyttäytyminen on kuitenkin yhdistettävissä moneen muuhunkin ilmiöön. Se liittyy läheisesti muun muassa vintage- ja retro -käsitteisiin, jotka ovat vaate- ja tuotesuunnittelun aloilla vallitsevia tyylisuuntia ja muotivirtauksia. 2.1 Nostalgia Tehdessäni summittaisia hakuja internetissä, löysin nettiartikkelin Ikävän kaipuu (nimetön erikoissuunnittelija 2005), jossa sen kirjoittaja kuvailee nostalgiaa sarkastiseen sävyyn. Hänen mielestään ihminen keskittyy kohtuuttoman paljon menetettyjen asioiden murehtimiseen, sen sijaan että nauttisi nykyhetkestä. Kirjoittajalle itselleen nostalgia on kaipuuta, jota ei ilmene ennen menetyksen tapahtumista. Olennaista on menetys ja idealisoitu kuva siitä mitä on menetetty. Tämän vuoksi nostalgia katsoo aina tulevaisuuden sijasta menneisyyteen. Nostalgia on polttoainetta suurelle joukolle itsesäälisiä ja itsekeskeisiä taidepläjäyksiä. Nostalgian avulla ei luoda mitään uutta. Valitettavasti nostalgiaan liittyy aina katkeruus, pelkkä nostalgia voisi olla kaihoa, mutta yleensä siihen liittyy jonkin tai jonkun konkreettisen tahon syyllistäminen. Tampereen yliopiston pieni sivistyssanakirja internetissä määrittelee nostalgian seuraavasti: Nostalgia kaiho, (menneen) kaipuu. Alkujaan sana tarkoittaa koti-ikävää, mutta tämä merkitys tuskin on enää käytössä. Usein nostalgiaksi kutsutaan etenkin ihannoidun lapsuus- tai nuoruusajan muistelua. Nostalginen nostalginen kaihoisa, nostalgiaa sisältävä. Gummeruksen suuri sivistyssanakirja määrittelee nostalgian vastaavasti: Nostalgia kaipaus, haikeus, esim. menneisyyden tai kotimaan kaipuu tai koti-ikävä, nuoruuden nostalgia. Nostalginen kaihoisa, haikeasti muisteleva, kaihomielinen, nostalginen tunnelma. Severi Parko (1997, 77) puhuu kirjassaan Me esineet esineistä ja niiden merkityksistä omistajilleen. Lainaamassani kohdassa hän pohtii ihmisen muistipääomaa sivuten siinä nostalgiaa: 4

5 Sijoittuuko Edenin puutarha aina omaan lapsuuteemme? Onko jokaisen aikuissukupolven mielestä ennen ollut paremmin? Vai kaupataanko nostalgiaksi nimitettyä huumetta meidän päivinämme ennennäkemättömän tehokkaasti? Vai toteutetaanko vain kysynnän ja tarjonnan laki? Muutos romuttaa arjen pysyvyyttä, sotkee totuttua järjestystä. Onko koko ikääntyminen erkanemista totutusta ja turvallisesta lapsuudesta? Onko suunta vain huonompaan ja selviänkö hengissä vain muistamalla? 2.2 Vintage Vaateteollisuudessa ja muodin hohdokkaassa maailmassa vintage, vielä Suomen sivistyssanakirjoissa vakiintumaton sana, on yhdistettävissä nostalgia-ilmiöön. Vintage on salonkikelpoinen ilmaus kirpputori- ja second hand -nimityksille (Kärkkäinen 2005). Vintagekäsitteellä viitataan vaateteollisuudessa vanhoihin, ei suunniteltuihin vanhoihin vaatekappaleisiin, joilla haetaan alkuperäistä, korvaamatonta yksilöllisyyttä (Palmer & Clarke 2005, 174). 2.3 Retro Retromuodin synnytti 1970-luvun nostalgia-aalto (Palmer & Clarke 2005). Tämän päivän retroilulta on vaikea välttyä. Retromuodissa uusiin tuotteisiin haetaan ulkonäkö tai muotokieli, jossa on viittauksia vanhaan, koettuun ja entuudestaan tunnettuun. Retroilua voidaan siis katsoa olevan uuden tekeminen vanhasta, uuden tekeminen vanhaa muistuttavaksi ja vanhan, alkuperäisen yhdistäminen uuteen. Esimerkkinä vanhoja vaatteita muokataan ompelemalla ne nykyaikaisten vaatteiden tavoin paremmin istuviksi ja vanhoja, alkuperäisiä tekstiilejä käytetään uusiin tarkoituksiin. Uusia moderneja laitteita muotoillaan nykyaikana muistuttamaan vanhoja esikuviaan esimerkiksi autoteollisuudessa ja kodinkonemuotoilussa. Vanhoja huonekaluja puolestaan yhdistetään retrosisustuksessa kekseliäästi uusien modernien huonekalujen kanssa. Retrotyyli yhdistää mielellään autenttisia esineitä, 1900-luvun mestariklassikoiden teoksien kopioita ja nykyisten huippumuotoilijoiden töitä" (Bingham & Weaving 2000, 85.) Tampereen Pieni sivistyssanakirja määrittelee retron seuraavasti: Retro (arkik.) vanhojen muotien harrastus t. siihen kuuluva asia; etuliitteenä myös: takaisin-, taaksepäin-. Esimerkiksi 5

6 tietokonealalla "retro" tarkoittaa vanhojen tekniikoiden, pelien yms. harrastamista. Usein kyse on harrastajan omassa lapsuudessa tai nuoruudessa vallinneiden muotien ja ilmiöiden kertaamisesta, siis tietynlaisesta nostalgiasta. Myös verbiä "retroilla" käytetään. Retrospektiivinen ajassa taaksepäin katsova, takautuvan katsauksen esittävä. Gummeruksen suuri sivistyssanakirja puolestaan määrittelee retron lyhyesti: Retro taaksepäin suuntautunut, taantuva, jälkeenpäin tapahtuva. Palmer & Clarke (2005, ) määrittelee retron menneisyyden uudelleen suorittamiseksi. Sana retro tulee kreikan kielestä tarkoittaen takaisin, takaisin päin. Jotta retron merkitystä tyylinä voitaisiin paremmin ymmärtää, voidaan se nähdä visuaalisena ja materiaalisena lähteenä menneiden aikojen esineisiin ja mielikuviin. Retrotyyli vaikuttaa muistoihin ja mielikuviin, joiden on todettu vetoavan myös tehokkaasti ihmisiin, jotka eivät itse ole eläneet näiden vanhojen tuotteiden aikana ja kokeneet niitä itse. Tämä on havaittavissa retrotyylin suosiossa varsinkin nuorten keskuudessa. 6

7 3. Nostalginen elämys Nostalginen tunne tai muisto on henkilön kokema elämys, jonka laukaisee ärsyke esimerkiksi visuaalinen havainto, joka synnyttää mielikuvan tai herättää muiston jostain tutusta ja koetusta. Jollekulle voi, esimerkiksi nähtyään liikkeessä uuden korimallin joskus aiemmin omistamastaan autosta, syntyä positiivinen mielikuva, jonka hän yhdistää juuri näkemäänsä autoon. Toinen voi valokuva-albumia selatessaan nähdä kuvassa lapsuuden kodissaan seisovan jalkalampun ja yhdistää sen juuri äsken tavaratalossa näkemäänsä lamppuun, joka muistuttaa erehdyttävän paljon juuri tuota kotona ollutta lamppua. Jotta nostalginen elämys syntyisi, tarvitaan kohde, joka luo merkityksiä kokijalleen. 3.1 Yksilö Se mikä on nostalgista jollekin, ei välttämättä ole sitä toiselle. Ihmiset elävät enemmän tai vähemmän omaa elämäänsä, jonka varrella muodostuu henkilökohtaisia muistoja ja kokemuksia Yksilö ja tunteet Norman (2004) kirjoittaa yksilön ja tuotteen välille syntyvästä suhteesta. Hän esittää kolme näkökulmaa tunteen lajeista, joilla ihminen tulkitsee kohtaamiaan esineitä: Visceral Behavioral Reflective Ensimmäinen näkökulma (visceral) liittyy tuotteen ulkoisten ominaisuuksien herättämiin tuntemuksiin. Nämä tunteisiin perustuvat tulkinnat ovat nopeita päätelmiä ja liittyvät yleisesti ensikohtaamisiin tuotteiden kanssa. Tuotteiden merkitykset ovat tällä asteella pinnallisia eivätkä perustu syvään tulkintaan. Toinen näkökulma (behavioral) viittaa käyttäjän ja tuotteen välille muodostuvaan opittuun suhteeseen. Tuotteen ja käyttäjän välinen suhde on muodostunut niin tiiviiksi, ettei käyttäjän tarvitse välttämättä edes ajatella itse käyttötilannetta tuotetta käyttäessään. Kolmas (reflective) näkökulma viittaa tuotteen ja käyttäjän väliseen älylliseen suhteeseen tuotteen käytöstä syntyvään kokemusten tulkintaan. Reflektiivinen tuote on henkilökohtainen, se kertoo 7

8 tarinan, vetoaa omistajansa identiteettiin ja luo ylpeyden tunnetta. Viimeinen näkökulma edustaa aluetta, jossa nostalgiset tunteet muodostuvat. Ihmisellä on rajallinen kyky muistaa kokemaansa, mutta samalla hänellä on kuitenkin pakonomainen tarve muistaa hänelle tärkeitä asioita. Tämän tunteisiin pohjautuvan tarpeen vuoksi ihmisellä on taipumus kerätä ympärilleen esineistöä, joka auttaa häntä muistamaan elämän varrella tapahtuneita tärkeitä asioita. Ihmisellä on myös vapaus valita nämä assosiaatioesineet ja sitä kautta myös kokemukset joita hän haluaa vaalia muistoissaan. Se miten nämä esineet valitaan, perustuu lähinnä tunteisiin. Ihminen kerää ympärilleen pääasiassa esineitä, jotka muistuttavat myönteisistä asioista hän harvoin haluaa muistaa ikäviä asioita ja esimerkiksi valokuvan repimisellä on voimakas viittaus haluun unohtaa. Nostalginen elämys on henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva voimakas tunne. Kun kokemukset ajan vaikutuksesta vanhenevat, muuttuvat ne hiljalleen muistoiksi. Tunteilla on taipumus heikentyä ajan myötä. Ikäväkin muisto saattaa pitkän ajan kuluttua tuntua lohduttavalta sen ikävästä luonteesta riippumatta. Palatakseni valokuvaesimerkkiin, esimerkiksi kuva juuri pois menneestä läheisestä saattaa aluksi olla liian arkaluontoinen aihe pitää pöydän päällä näkyvillä. Vuosien saatossa menettämisen katkera muisto kuitenkin menettää voimaansa ja kuva tuo helpommin mieleen hyviä, lämpimiä tunteita kuvan esittämästä henkilöstä. Toisena esimerkkinä nuoren miehen ensimmäinen vanha auton romu: Vaikka autosta aikoinaan ei ollut kuin harmia, jatkuvasti hajalla oleva kapistus joka rohmusi omistajansa vähäisetkin varat, oli se siitä huolimatta omistajalleen tärkeintä maailmassa noina aikoina miehuuden ja vapauden symboli. Vaikka lopullinen hermoromahdus ajoikin omistajan hankkiutumaan eroon autostaan, herättää sen muisto myönteisiä tunteita vielä tänä päivänä. Jonain päivänä hän voisi jopa haaveilla hankkivansa samanlaisen auton itselleen, kunnostaakseen sitä ja ajaakseen sillä kesäisin vanhan musiikin soidessa rätisten autoradiosta Yksilö ja identiteetti Palataan takaisin Normanin (2000) kolmeen näkökulmaan tunteen lajeista. Kaksi ensimmäistä näkökulmaa viittaavat tunteen lajeihin, jotka ovat pysyviä ja kaikilla samat. Viimeinen näkökulma reflektiivisestä tunteen lajista edustaa yksilöllistä tunteen lajia, johon ihmisen henkilökohtaiset kokemukset ja muistot kuuluvat. Tulkinnan kautta ihminen oppii ja kehittyy hänestä tulee se mitä hän on kokemusten, tilanteiden, seurausten ja niiden tulkinnan ja ymmärtämisen kautta. Reflektiivinen tunteen laji ylettyy kahta ensimmäistä tasoa paljon syvemmälle. Tulkitsemalla 8

9 ihminen ymmärtää menneen ja punnitsee tulevaisuutta sekä rakentaa omaa identiteettiään, sitä mitä hän on ja mitä on ollut. Näin ollen hänellä täytyy myös olla ajatus siitä mitä hän tulevaisuudessa tulee olemaan tai ainakin toivoisi olevansa. Reflektiivinen tunne on kuitenkin haavoittuvainen ulkoisille vaikutuksille. Ensimmäinen (visceral) tunteen laji on esimerkiksi kaikilla muuttumaton kaikki ihmiset osaavat välttää vaaratilanteita, erottaa pilaantuneen tuoreesta, ruman kauniista jne. Reflektiivisen tunteen alueella tällainen vaistoihin perustuva toiminta kuitenkin heikkenee. Altistamalla itsensä esimerkiksi vaaratilanteille ihminen oppii hallitsemaan niitä. Tämä selittää extreme-lajien viehätyksen. Samalla tavoin ihminen voi myös oppia arvostamaan yleisesti rumaksi koettuja asioita yli kauniiden asioiden. Kaikki ihmiselle tärkeä ei ole kaunista. Riittää kun esineessä on jotain henkilökohtaista ja se kertoo jostain omistajalleen tärkeästä asiasta. Itseään, alkuperäänsä ja tulevaisuuttaan voi peilata mitä erilaisimmista esineistä. (Parko 1997, 10.) 3.2 Ryhmä ja ympäristö Ihmiset elävät ryhmissä ja kuuluvat ryhmiin. Ryhmät jakaantuvat mm. ikäluokkiin, sukupolviin, ammattiryhmiin, harrastajaryhmiin, alakulttuureihin ja rotuihin. Myös maantieteelliset ja kulttuuriset rajat erottavat väestöryhmiä toisistaan. Nämä rajaavat tekijät aiheuttavat sen, että maailmassa elää toisistaan enemmän tai vähemmän erilaisia ihmisiä, jotka hakeutuvat (omasta tahdostaan, sattumalta tai olosuhteiden sanelemana) kaltaistensa pariin. Yhteiset tekijät yhdistävät ihmisiä ympäri maailmaa ja tuovat heidät lähemmäksi toisiaan Leimautuminen ryhmään ja ympäristöön Ihminen kuuluu osana ympäristöönsä, oli hän sitten missä vain. Elämänsä aikana ihminen voi kuulua useaan eri ympäristöön ja ryhmään. Kasvaessaan ulos kotipaikkakunnaltaan nykyajan nuori kokee ehkä elämänsä suurimman muutoksensa. Edetessään opinnoissaan hän lopulta valmistuu ja edessä on toinen suuri muutos. Elämä on täynnä valintoja ja valintojen seurauksena ihminen väistämättä muuttuu. Muutokset voivat liittyä mihin vain, mutta merkittävää niissä on se, että ne vaikuttavat ihmiseen ja hänen identiteettinsä muodostumiseen. Muutosten myötä ihminen kokoaa palasista ehyen kuvan itsestään. 9

10 Vaikka ihminen muuttuu, ei hän unohda juuriaan tai menneisyyttään. Vaikka hän vaihtaa ryhmiä, ei hän välttämättä joudu ulos niistä. Ihmisen palatessa takaisin juurilleen kotipaikkakunnalleen ja tavatessaan siellä vanhoja ystäviään, hänen käytöksensä voi muuttua huomattavastikin. Käyttäytyminen perheen parissa voi olla hyvinkin erilaista siitä mitä se on töissä tai ystävien parissa. Parko (1997, 17) lainaa teollisen muotoilun opiskelijaa, jolle puukko ja maaseutu kuuluivat luonnollisesti yhteen: Puukko piti aina olla mukana. Ehkä se toi tunteen, että kuului juuri sillä hetkellä maalaisympäristöön, eihän puukkoa voinut kaupungissa kantaa. - - Kyseessä on työkalu, johon voi tarttua ja jolla voi saada jotain aikaan - -. Joillekin ihmisille menneisyys ja edesmenneet ryhmät voivat olla tavoittamattomissa. Tällöin valokuvat ja muut esineelliset muistot auttavat ihmisiä palaamaan ajassa takaisin ja kokemaan jotain mikä ei enää muuten olisi mahdollista, tai muistamaan jotain mitä muuten eivät olisi enää muistaneet. Mitä kauemmaksi ihminen etääntyy elämänsä eri vaiheista, sitä suurempi merkitys niiden muistamiseen yleensä liittyy. Valokuvilla on ehkä esineistä keskeisempiä merkityksiä haltijoilleen. Valokuvat ovat henkilökohtaisia ja kertovat tarinan. Henkilökohtaiset esineet ovat muistomerkkejä, sosiaalisia instrumentteja ja muistuttajia. Esineiden kautta muistot ovat vaihdettavissa ajasta toiseen, paikasta toiseen sekä ihmisryhmiltä toisille (Norman 2004, 50) Erottuminen ryhmästä Esineillä osoitetaan myös ryhmään kuulumista ja ryhmästä erottautumista; liittoutumista ja vastarintaa (Parko 1997, 7). Tämä näkyy varsinkin nuorten käyttäytymisessä. He voivat esimerkiksi pitää vanhempiensa nuoruudenajan vaatteita, vanhempien ihmetellessä miten he viitsivät pukeutua heidän vanhoihin, nuhruisiin vaatteisiinsa. Vaikka nämä nuoret eivät ole itse kokeneet vanhempiensa elämää aikaa ajanmukaisine muoteineen ja tapoineen, luovat nämä vanhat vaatekappaleet kuitenkin merkityksiä heidän omaan elämäänsä Kulttuurien väliset erot Esineiden merkitys eri kulttuureissa vaihtelee suuresti. Länsimainen tapa kerätä ympärille muistorikkaita esineitä ei suinkaan ole kaikille kulttuureille tavanomainen ilmiö. Esimerkiksi suhtautuminen valokuviin vaihtelee eri kulttuureissa. Useissa kulttuureissa valokuvat, pokaalit ja muut henkilökohtaiset saavutuksen symbolit kuuluvat niin kodin kuin työpaikalla sijaitsevan toimiston vakiosisustukseen. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa kulttuureissa (Norman 2004). Joissain 10

11 kulttuureissa valokuvat työpaikalla ovat kokonaan kielletty ja joissain kulttuureissa ei ole tapana kerätä vastaavanlaisia henkilökohtaisia esineitä ympärille lainkaan. Alkuasukaskulttuureissa heimo ja yhteisö ovat yksilöä tärkeämpiä. Tämän vuoksi kaikki esillä oleva merkityksellinen esineistö on yhdistettävissä heimoon, heidän riitteihinsä tai jumalanpalvontaan. Tällaiset kulttuuriset artefaktit ovat verrattavissa yksittäisten ihmisten keräämiin artefakteihin, mutta niiden merkitys on erilainen. Ne edustavat yhteisön jäsenille jotain pysyvää, jotain ikuista. Näin tietysti on länsimaisessakin kulttuurissa, mutta yhteisölle vakiintuneiden merkitysten lisäksi esineillä on usein myös henkilökohtaisia merkityksiä. Vakiintuneet ja yksityiset merkkikielet eivät sulje toisiaan pois vaan voivat olla käytössä rinnakkainkin. Esimerkiksi kristinuskossa ristillä on vakiintunut uskonnollinen merkitys, mutta sillä voi olla myös henkilökohtaisia merkityksiä (Parko 1997). 3.3 Aika Se, miksi nostalgiset tunteet ovat monesti ristiriitaisia, johtuu ajan vaikutuksesta. Muistoihin liittyvät tunteet ovat vahvoja, mutta haalistuvat ajan myötä. Positiiviset tunteet jäävät negatiivisia tunteita vahvemmiksi (Norman 2004, 36). Vanhat miehet voivat esimerkiksi kahvikupposen äärellä muistella kuinka vanhat traktorit olivat nykyisiä paljon varmempia käytössä, helpompia huoltaa ja kuinka sellaista laatua ei enää tehdä. Silti he voivat samaan hengenvetoon todeta, että olivathan ne kyllä aika kylmiä käyttää talvella ja tehottomia verrattuna nykyajan traktoreihin. Sitten he voisivat vielä lopuksi naurahtaa mutta kyllä nuo nykytraktorit ovat valtavan isoja ja epäkäytännöllisiä eivät mahdu sitten minnekään!. Positiivinen mielikuva vanhasta säilyy negatiivisen unohtuessa. 3.4 Aikakausi Ajan kuluessa ihmiset kokevat mitä mullistavimpia muutoksia ja tapahtumia, jotka leimataan aikakausiin ja niille tyypilliseen esineistöön esineisiin tarttuu aikamme koko kuva. Yhteiset historialliset kokemukset yhdistävät ikäluokkia, jopa yhteiskuntaluokkien rajojen yli (Parko 1997, 21;78). Esineet yhdistetään hyvinkin tarkasti tiettyinä ajanjaksoina vallinneisiin tapahtumiin ja suuntauksiin. Esimerkiksi sodat, politiikka, urheilu, avaruusseikkailut, elokuvat ja musiikki ovat kaikki maailmanlaajuisesti seurattuja ilmiöitä. Huomioarvonsa vuoksi ne ovat mieleenpainuvia ja voimakkaasti ajan henkeä kuvaavia ilmiöitä, joihin liittyvät tuotteet ja esineistö auttavat muistamaan niihin liittyviä tärkeitä ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia konsertteja ja muusikoita, sotia ja niiden 11

12 uhreja, urheilutapahtumia ja mestareita, maalauksia ja taiteilijoita. Nämä kaikki ovat pitkään vaikuttaneita, useita sukupolvia koskettaneita ilmiöitä, joihin liittyy suoraan tai epäsuorasti monenlaisten tuotteiden suunnittelu ja valmistus. Ilmiöiden pitkäikäisyys johtaa niihin liittyvän esineistön siirtymiseen ikäluokilta toisille. Tämä sukupolvien, yhteiskuntaluokkien, ihmisryhmien ja ajanjaksojen yli tapahtuva ihmisen ja esineistön kohtaaminen mahdollistaa nostalgisten merkitysten syntymisen tuotteissa. 3.5 Keräilyvietti Keräily on ilmiö, johon liittyy voimakkaasti nostalgisia tunteita. Keräily on läheisesti tekemisessä aikakausien ja niiden liittyvien tapahtumien kanssa esineet ja niiden arvokas historia tekee niistä keräilyn arvoisia. Sodat esimerkiksi ovat ihmisiä syvästi koskettaneita tapahtumia. Sotiin liittyy menetyksiä, saavutuksia ja uhrauksia sekä sen ohimenevästä luonteesta johtuen paljon voimakkaita ristiriitaisia tunteita pelosta aina valtavaan helpotuksen tunteeseen. Sotiin liittyy myös paljon erilaisia massavalmisteisia tuotteita, joita maailma on ilmiön laajuuden vuoksi pullollaan. Ei siis ole mikään ihme että säilyneet vanhat aseet ja sodassa käytetyt taisteluvälineet ovat historiallisesti arvokkaita artefakteja ja henkilökohtaisia keräilyn kohteita. Nämä esineet luovat merkityksiä niidenkin ihmisten keskuudessa, jotka sotien kauhua eivät itse ole joutuneet kokemaan. Urheilu, elokuvat ja musiikki ovat jatkuvasti kehittyviä ja laajasti kansakuntia kiihottavia ilmiöitä. Ne ovat myös historiallisesti merkityksellisiä ja ne ovat synnyttäneet paljon fyysistä esineistöä, josta keräilijät ovat valmiita maksamaan järjettömältäkin kuulostavia summia. Urheilun huippusuoritukset jäävät elämään historiaan. Graafinen oheismateriaali ja jopa urheilijoiden käyttämät vanhat urheiluvälineet ovat suosittu keräilykohde. Mustavalkotelevisioon tai oikeastaan mustavalkoiseen kuvaan liittyy paljon nostalgiaa. Vanhat mustavalkoiset televisiot ovatkin nostaneet keräilyarvoaan ja vanhat elokuvat ilmestyvät yleisön tahdosta uusille formaateille kerta toisensa jälkeen. Musiikin puolella vanhat vinyylilevyt ovat suosittuja keräilyn kohteita ja jopa sisustuselementtejä sekä inspiraation lähteitä. Harvinaisia keräilykappaleita pidetään korkeassa arvossa. Musiikilliset instrumentit ovat myös hyvin arvokkaita, mutta vielä arvokkaampia ne ovat jos niihin on suoraan yhdistettävissä omistussuhde laajasti tunnettuun muusikkoon tai vaikkapa arvostettu brändi tai suunnittelija (Stratovarius, Stratocaster). 12

13 4 Nostalginen tuote Mikä tekee tuotteesta nostalgisen? Aikaisemmin on esitetty että ihminen itse yhdistää esineisiin ja niiden ominaisuuksiin henkilökohtaisia merkityksiä. Tuote itsessään ei siis ole nostalginen vaan nostalgisen siitä tekee ihminen. Nostalginen tuote laukaisee ihmisessä tunnetilan, joka saa voimansa menneistä kokemuksista ja muistoista. Nostalginen esine tuottaa sen omistajalle elämyksen. 4.1 Elämyksellisyys Elämys on tunnerikas kokemus. Nostalginen elämys on kokemus, jossa monenlaiset tunteet yhdistyvät muistoihin. Nostalgiset elämykset ovat henkilökohtaisia ja nostavat sen vuoksi voimakkaita tunnetiloja. Nostalgisen elämyksen syntymiseen esineen vaikutuksesta liittyvät ihmiset, kokemukset, hetket, tunteet ja muistot. Esineellä on tarina, johon tuotteen omistaja itse liittyy tavalla tai toisella (Norman 2000). Elämyksellisimpiä esineitä ovat monesti ne, jotka ovat itse tehtyjä. Esineeseen liittyy voimakas saavutuksen tunne minä tein sen! Itse tehdyt esineet edustavat myös sitä esinekategoriaa, joista on monesti vaikeinta luopua. Vastaavanlaisia helposti laatikon pohjalle kerääntyviä esineitä ovat assosiaatioesineet, jotka tuovat mieleen saavutuksen tunteen olematta itse varsinainen kohde. Parko (1997) lainaa tekstissään oppilasta, joka esittelee kankaisen Halti-kangasmerkin. Vaatemerkki symboloi opiskelijalle vaellusta Haltin huipulle, jota hän kuvailee vaiherikkaasti ja elävästi. Kyseinen kangasmerkki on antanut kertojalle mahdollisuuden kokea tuon saman saavutuksen tunteen vielä vuosien jälkeenkin. Verrattavia saavutuksista muistuttavia esineitä ovat metsästäjien ja kalastajien eläimistä valmistamat ja näytteille asettamat pokaalit, joilla on varmasti hyvin vähän tekemistä sen kanssa, että ne olisivat omistajansa silmään esteettisiä. Ne ovat luonnon esineitä, jotka ovat itse pyydystettyjä, itse perattuja, itse lakattuja, itse täytettyjä ja esineellistyneet omin käsin tehdyiksi artefakteiksi (Parko 1997, 7). 4.2 Mielihyvä Me kiinnymme helposti esineisiin, jotka tuottavat meille mielihyvää ja merkitsevät meille jotain. Vaalimamme esineet kätkevät itseensä muistoja, lohduttavia hetkiä, kokemuksia, saavutuksia ja 13

14 kuvastavat henkilökohtaisia arvojamme. Tuotteen ulkoisilla ominaisuuksilla on vähän tekemistä merkitysten syntymisessä. Todellisten merkitysten muodostuminen tuotteessa on pitkä prosessi. Tärkeintä prosessissa on käyttäjän ja tuotteen välinen historia, joka syntyy vuorovaikutuksessa tuotteen ja sen käyttäjän välillä (Norman 2000, 46). Esineen tärkeys korostuu omistajalleen muistojen lähteenä ja mielihyvän tuottajana. Jordan (2000) jakaa tuotteiden käyttäjilleen suoman mielihyväntunteen neljään eri luokkaan: Physio pleasure Socio pleasure Psycho pleasure Ideo pleasure Physio pleasure on aistien kautta syntyvää mielihyvää. Tuotteen ominaisuudet kuten kosketus, maku tai tuoksu tuottaa käyttäjälle mielihyvää. Socio pleasure on mielihyvää, joka syntyy sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa, kommunikoinnista ja yhdessäolosta. Psycho pleasure tuo mielihyvää tehtävistä suoriutumisen kautta, tuotteen käytöllä ja sen toimivuudella on tärkeä rooli tämän mielihyvän syntymisessä. Ideo pleasure on mielihyvää, joka liittyy arvoihin. Esimerkiksi ominaisuudet kuten esteettisyys ja ekologisuus vetoavat arvoihin. Kaikki edeltävät mielihyvän tyypit voivat laukaista nostalgisen tunnetilan mielihyvän tunne on yhdistettävissä johonkin aiemmin koettuun. Esimerkiksi tunkkainen vanhan auton tuoksu voi laukaista tunnetilan, joka siirtää muistoissa kauas lapsuuden automatkoihin isän vanhassa volkkarissa. Tämä muisto synnyttää kokijassaan voimakkaan mielihyvän tunteen. 4.3 Merkityksellisyys Tuotteen omistajalleen sisältämät merkitykset sijoittuvat Normanin (2000) mukaan reflektiiviselle tasolle (sivu 7), jossa vuorovaikutus esineen ja identiteetin kanssa on ratkaisevassa asemassa merkitysten syntymisen kannalta. Tuotteen ja käyttäjän välillä tapahtuvaa vuorovaikutusta Norman kutsuu, käyttäjän kannalta, tuotteen käytön omistamiseksi (ownership of use). Se tuottaa mielihyvää esineen omistamisen, esittämisen ja käytön kautta. 14

15 4.3.1 Tunnearvo Esineen tunnearvo on omistajalleen tärkeämpi kuin esineen kauneus, laatu tai sen hinta. Esineen tärkeys mitataan todennäköisemmin sillä, että sen koko kunniakas historia on tiedossa. Isän vanha nahkasalkku, joka vielä hajoamispisteessä on tyttären käytössä. Kun esineeseen liittyy muistoja, sillä on tunnearvoa, joka liittyy läheisesti sen antajaan, tapaan miten sen on saanut tai aikaan, jolloin sen on omistanut. Suhde esineeseen pelkästään sen ominaisuuksien vuoksi on harvinaista (Parko 1997, 32; 57; 65) Muistiarvo Moni esine kokee elinkaarensa aikana monta omistussuhdetta ja sen merkitys eri omistajille vaihtelee. Parkon (1997, 65) esimerkissä lapsenlapsi oli saanut Zenith-merkkisen taskukellon isoisältään, jolle kultaesineellä oli aikoinaan ollut suurta statussymbolin arvoa. Lapsenlapsen hallussa kello oli kuitenkin muuttunut arvokkaasta käyttöesineestä keräilyesineeksi. Vaikka esineellä vielä olikin vaihtoarvoa, oli sen muistoarvo omistajalleen tärkeämpi Symboli Vira (2004) kirjoittaa identiteetin vaikutuksesta yksilön kulutuskäyttäytymiseen: Kaikki kulutuspäätökset eivät kuitenkaan ole rationaalisia eivätkä perustu ainakaan tiedostettuun tarpeeseen. Kuluttaja ei aina ole vapaita valintoja kulutusmarkkinoilla tekevä, muista riippumaton subjekti, vaan hänen tarpeitaan määrittää vahvasti myös hänen oman identiteettinsä rakentamisen tarve. Tuotteilla ei ole pelkästään käyttöarvoa, vaan myös symbolista merkitystä tietyn elämäntyylin luojina ja ilmentäjinä. Esineestä muodostuu ajan myötä symboli, joka edustaa käyttäjälle yhdessä tuotteen kanssa elettyä historiaa. Esine on omistajansa samaistumiskohde, henkilökohtainen tunnus tai ryhmän symboli (Parko 1997, 9). Esineen merkitys symbolina voi liittyä mihin tahansa omistajansa elämänvaiheeseen tai tapahtumaan jolla merkityksellistä arvoa. Opiskelu, valmistuminen, työ, ihmissuhteet, perhe ja uskonto ovat muutoksen alullepanijoita, jotka vaikuttavat voimakkaasti ihmisten elämään, näkemyksiin ja uskomuksiin. Esineet symboloivat monesti juuri näitä tapahtumia. Esine voi myös symboloida aatetta ja se voi liittää omistajansa ryhmään tai erottaa ryhmästä, viestiä vastarintaa tai liittoutumista. Esineellä voi olla jopa statusarvoa omistajalleen. Se asettaa 15

16 omistajansa tiettyyn asemaan ryhmässä ja viestii tuota asemaa muiden ryhmien edustajille. Symbolien sisältämiä viestejä luetaan alati ja niissä on murteita, jotka kertovat käyttäjän sukupuolesta, kasvuympäristöstä, sosiaaliryhmästä ja kuppikunnasta. Jos murre tunnistetaan omaksi, syntyy yhtenäisyyden tunne (Riitta Lähdesmäki 2004, Esineet esiin!). 4.4 Persoonallisuus Haltijansa käytössä esine muokkautuu ja saa merkityksiä käytön seurauksena. Esine saa persoonallisia yksityiskohtia, joihin sen omistajan huomio niissä kiinnittyy. Esimerkiksi päiväkirja ei ole merkityksellinen ennen kuin se on saanut sisältöä: I.I. sanoo päiväkirjansa olevan haikea, huvittava, liikuttava, hyvin henkilökohtainen. Puukko ei ole uskottava ennen kuin sen terä on käytössä kulunut, tummunut ja naarmuinen: Kun M.F. arvioi aiemmin mainittua maalaispuukkoaan, hän tarkoittaa hioutumisella esinetyypin hidasta muokkautumista: Sen muoto miellyttää silmää. Huomaa että se on vuosisatojen kuluessa hioutunut. (Parko 1997). Esineet muokkautuvat käyttäjänsä kaltaisiksi, jolloin ne eivät enää ole omistajiensa silmissä verrattavissa muihin esineisiin. Ajan myötä esineen luonne muuttuu Ruma esine muuttuu kauniiksi, neutraali esine muuttuu assosioivaksi, merkityksetön esine muuttuu merkitykselliseksi ja niin edelleen. Vira (2004, 18), lainaa artikkelissaan Taidekasvatuksesta muotoilukasvatukseen...ja takaisin? Anu Tuomista (1995): Mikä katsotaan rumaksi, samantekeväksi, parittomaksi, vanhentuneeksi ja vialliseksi, sen sanon olevan kaunis, erityinen, harvinainen, hienostunut ja herkkä... Rikkoutunut esine ei enää mene rikki, sormenjälkien käsittelemä pinta ei pelkää kosketusta. Irrotessaan paikoiltaan esineen osa muuttuu uudeksi, itsenäiseksi esineeksi. Samalla tavalla näkisin esineen, irrotessaan alkuperäisestä kontekstistaan, muuttuvan omistajansa hallussa kokonaan uudeksi esineeksi persoonalliseksi, muista kaltaisistaan poikkeavaksi. 16

17 5 Nostalgia tuotesuunnittelussa Nostalgiaa on siis ilmassa. Miten tätä ilmiötä sitten voidaan hyödyntää tuotesuunnittelussa? Nostalgia ilmiönä on laaja ja se rajautuu, tuotetta tarkastellessa, tunteena aina yksilön ja esineen välille. Jokaisella nostalgian täyttämällä ihmisellä on omat henkilökohtaiset syynsä tähän tunteeseen, vaikkakin syyt voivat liittyä samoihin asioihin kysymyshän on myös kiinnostuksesta. Seuraavaksi käyn tutkielmassani lyhyesti läpi muutamia tuotesuunnitteluun liittyviä näkökulmia, joissa huomioidaan tuotteen ja sen käyttäjän välinen suhde. 5.1 Tuotesemantiikka Tuotesemantiikka kiinnittää huomionsa tuotteiden käyttäjilleen sisältämiin merkityksiin ja merkkikieleen. Tuotteilla on käyttäjilleen niiden toimivuuden ja käytettävyyden lisäksi myös ideologinen rooli tarkoitus toimia viitteenä johonkin muuhun kuin tuotteen materiaaliseen olemukseen tai sen käytön kannalta tärkeisiin ominaisuuksiin (Wihma 1995). Tuotteen sisältämät merkitykset voivat olla ulkoisesti havaittavia tai ne voivat sijaita tuotteen pintaa syvemmällä. Huomionarvoista kuitenkin on, että tuote viestii aina sen käyttäjälle jotain itsestään. Tuotteella on identiteetti (Wihma 1995). Tuoteidentiteetti voi viestiä kolmenlaista informaatiota käyttäjälleen: Tietoa olemassaolostaan materiaalisena objektina Tietoa tuotteen alkuperästä: tuotteen suunnittelijasta, valmistajasta, maasta ja kulttuurista Tietoa tuotteen laadusta: tuote kertoo sen toiminnasta, käytöstä ja huollosta Tietoon tuotteen alkuperästä voisi mielestäni liittää myös tiedon tuotteen aiemmista omistajista, sekä tiedon tuotteen käytön historiasta - kuka tuotetta on käyttänyt, missä tuotetta on käytetty, miten tuotetta on käytetty ja mihin tarkoitukseen, miten tuote on käytössä palvellut, kuinka vanha tuote on? 17

18 5.2 Käyttäjäkeskeinen suunnittelu Käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa on olennaista käyttäjien huomioiminen jo tuotesuunnittelun varhaisissa vaiheissa. Ideana on ottaa huomioon ja ymmärtää tuotteen merkitys käyttäjänsä elämismaailmassa (Ahoniemi 2004, Esineet esiin!). On tunnettava yksilön, ryhmien ja käyttäjien elämään liittyvät aspektit: huomioitava kohderyhmän ympäristö, ryhmän sosiaaliset ulottuvuudet, henkilökohtaiset arvot ja niin edelleen. Kokemuksien ja tunteiden ymmärtämisellä palvellaan paremmin valittua kohderyhmää ja voidaan saada idea uuden, innovaatisen tuotteen syntymiseen, joka palvelee paremmin kohderyhmänsä tarpeita. Hyödyllisen, käytettävän ja haluttavan tuotteen tulee täyttää tuotteen käyttäjän näkökulmasta erinäisiä vaatimuksia.. Tuotteen on sovittava omistajansa arvomaailmaan ja siihen ympäristöön, jossa tuotetta käytetään ja jossa tuote on esillä. Tuote on osa käyttäjänsä viestimää persoonallisuutta. (Keinonen & Jääskö 2004, 82). Uusikin tuote voi sisältää käyttäjälleen viitteitä johonkin läheiseen aiheeseen, mutta suunnittelijan on tunnettava käyttäjä jotta hän onnistuisi tässä. Normanin (2004, 53) mukaan käyttäjän persoonallisuus on syvällä reflektiivisellä tasolla, joka ottaa helposti vaikutteita ympäristöstä ja kulttuurista. Sen vuoksi sitä on vaikea hallita suunnittelussa. 5.3 Tekijäkeskeinen suunnittelu Suunnittelija itse on myös kokeva ja muistava yksilö: Suunnittelija hyödyntää omia kokemuksiaan ja näkemyksiään uuden tuotteen suunnittelussa. (Keinonen & Jääskö 2004, 82). Suunnittelijan tehdessä töitä, on luonnollista että jotain hänen kokemuksistaan, muistoistaan ja niiden merkityksistä siirtyy näihin tuotteisiin joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Uusi tuote saattaa siis jo syntyessään sisältää sellaisia merkityksiä sen suunnittelijalle, joita sen uudet omistajat eivät osaa tuotteesta hakea. Taideteoksessa taiteilijan pyrkimys on usein tuoda henkilökohtaiset merkitykset mahdollisimman näkyvään muotoon. Tämä on kuitenkin harvinaista teollisessa tuotesuunnittelussa, mutta voi olla mahdollista suunnitellessa tuotteita, jotka sijoittuvat lähelle sekä suunnittelijan että kohderyhmän kokemusmaailmaa (Keinonen & Jääskö 2004, 82). Pirkko Ahoniemi (2004, Esineet esiin!) artikkelissaan Keskosprojekti ja suunnittelun monet tasot käsittelee tekijäkeskeistä suunnittelua: Tekijäkeskeinen suunnittelunäkemys painottaa sekä suunnittelijan toimintaa luovana itseilmaisuna että tuotteiden esteettisyyttä ja teoksellisuutta. Tuotteiden teoksellisuus on se osa tuotetta, jossa tuotteiden merkitykset sen tekijälle tulevat esiin. 18

19 5.4 Elinkaariajattelu Tuotesuunnittelussa tuotteen elinkaariajattelussa tulee huomioida tuotteen elinkaari, aina sen valmistamisesta sen hävittämiseen asti. Lähtökohtana on että tuote suunnitellaan mahdollisimman hyvin, huomioiden sen hyvä laatu ja käyttäjän tuotteen omistamisesta saavuttama hyöty. Tuotteen on palveltava hyvin käytössä ja kestettävä pitkään - mitä pidempään tuote palvelee käyttäjäänsä, sitä paremmin sen suunnittelussa on onnistuttu. Riitta Lähdesmäki(2004, Esineet esiin!) artikkelissaan Rakkaat roinat, rinnastaa tuotteen sisältämät merkitykset kestävään kehitykseen seuraavasti: Esineisiin liitettyihin merkityksiin pureutuminen voi viedä kohti kestävän kehityksen mukaista ekologisesti vastuullista käyttäytymistä. Henkilökohtaiset merkityssuhteet tekevät esineistä erityisiä ja tärkeitä. Mitä tärkeimpiä esineet ovat omistajilleen, sitä pidempään he haluavat säilyttää ne rinnallaan. Merkitykselliset esineet säilyttävät asemansa useidenkin sukupolvien käytössä. 19

20 6 Esimerkkejä Esitän seuraavaksi muutamia lyhyitä case-luonteisia esimerkkejä tuotesuunnittelusta, joissa voidaan nähdä olevan nostalgisia merkityksiä. Nostalgiset merkitykset ovat joko tuotteissa itsessään tai ideologiassa, jonka pohjalta tuotteita valmistetaan. Esimerkit ovat lyhyitä ja niiden tarkoitus onkin havainnollistaa, miten nostalgia on inspiroinut suunnittelijoita eri aloilla. 6.1 Autoteollisuus: retromuotoilu Tultuaan markkinoille vuonna 1998, Volkswagen New Beetle merkkasi alkua autoteollisuuden uudelle muotivillitykselle retroautoille. Nostalgiaa ja retroilua on harrastettu toki autojen parissa aiemminkin kunnostamalla ja modifioimalla vanhoja autoja, mutta New Beetle oli kuitenkin tehdasvalmisteinen uusi malli, joka oli suunniteltu alusta asti esikuvaansa kunnioittaen. Alun perin, klassikoksi ja eräänlaiseksi sodanjälkeisen autoteollisuuden ikoniksi muodostuneen, VW 1300:n, suunnitteli vuonna 1934 Ferdinand Porsche. Alkuperäiseltä nimeltään auto tunnettiin VW 30:na, mutta myöhemmin1940-luvun lopussa se sai tyyppimerkinnän VW Samoihin aikoihin ensimmäiset Kuplat toimitettiin uusille omistajilleen eri puolille maailmaa. Ensimmäiset virallisesti luovutetut autot saapuivat Suomeen ja ne luovutettiin Helsingissä Senaatintorilla. Suomessa auto tunnetaan tuttavallisesti Kupla-volkkarina ja se on yksi maailman tunnetuimmista autoista. Kuplan kultaiset vuodet sijoittuvat vuosille Sen valmistaminen lopetettiin 30. heinäkuuta Valmistuessaan Volkswagenin tuotantolinjalta Meksikon Pueblassa järjestysluvulla sillä oli 69-vuotinen historia. ( New Beetlea seurasi muiden autovalmistajien vastaisku ja vastaavanlaisia retroautoja on suunniteltu jo usean tunnetun automerkin alla BMW:n Mini Cooper, Chrysler PT Cruiser, Dodge Challenger, Fiat 500, Ford Mustang jne. Retroautojen menestys on vaihdellut. Esimerkiksi New Beetleä on myyty tehokkaasti keski-ikäisten ja sitä vanhempien keskuudessa. Nuorempiin sukupolviin, jotka eivät alkuperäistä kuplaa ole kokeneet, ei autolla ole ollut vastaavaa vanhaan kuplaan yhdistettävää nostalgista kiinnostusta. Nuoria viehättävät autossa enemmän sen muut ominaisuudet, mutta näiden ominaisuuksien kanssa pystyvät kilpailemaan helposti muutkin automerkit. Menestyneenä esimerkkinä retroautokategoriassa voidaan mainita Ford Mustangin uusi, vuodelle 2005 suunniteltu korimalli, joka on saavuttanut suurta suosiota Yhdysvalloissa. Tähän arvellaan vaikuttaneen sen, että Ford Mustang ei ole koskaan poistunut markkinoilta. Se ollut markkinoilla 20

21 syntymästään asti ja on säilyttänyt tunnettavuutensa nuorempienkin sukupolvien keskuudessa. Retroautojen suosioon vaikuttavat selvästi muutkin seikat kuin se, että autolle annetaan vanhanaikainen ilme (Job, 2005). Retroautojen vaihtelevasta menestyksestä huolimatta automerkkien uskotaan tulevaisuudessa jatkavan niiden esittelyä markkinoille. Tutkija Jeff Brodoskin (J.D. Power and Associates Inc.) Westlake Village, California) mukaan retroautot ovat tehokas media esitellessä autovalmistajien pitkää kehityshistoriaa suurelle yleisölle (Job, 2005). Volkswagen 1300 (Beetle). Kuvalähde: New Beetle Kuvalähde: Laivateollisuus: Queen Mary II Queen Mary II on Cunard-varustamon lippulaiva, joka rakennusvaiheistaan asti, vuodesta 2003 on pitänyt maailman suurimman matkustaja-aluksen titteliä. Tittelin laivalta on kuitenkin vienyt jo täysiin mittoihinsa valmistunut, Aker Finnyardsin rakentama Freedom of the Seas, joka valmistuu toukokuussa 2006 Royal Caribbean Internationalin tilauksesta. Queen Marystä II:sta kiinnostavan kuitenkin tekee sen ulkonäkö, joka on suunniteltu vanhan Atlantilla liikennöineen höyrylaiva Queen Maryn ulkonäköä kopioiden. Vaikka laiva onkin tehty muistuttamaan vanhaa höyrylaivaa, on se kuitenkin moderni matkustajalaiva, joka saa voimansa diesel-käyttöisiltä generaattoreilta, jotka puolestaan antavat voiman neljälle sähkömoottorille. Laivaan mahtuu 2620 matkustajaa sekä 1253 miehistön jäsentä. (Wikipedia) Vanhan höyrylaivan ilmettä on sovellettu myös laivan nostalgisissa sisätiloissa. Esimerkiksi laivan juhlavassa Britannia-ravintolassa korkeat huonetilat, jalopuu, kiiltävä messinki, kultaukset ja 21

22 tyyliltään vanhat huonekalut luovat juhlavan tunnelman, joka vie asiakkaansa takaisin höyrylaivojen kultaiseen aikakauteen. Queen Mary. Kuvalähde: Queen Mary II. Kuvalähde: Huonekaluteollisuus: Egg-tuoli Arne Jacobsenin 1950-luvun lopussa suunnittelema Egg-tuoli on hyvä esimerkki retrohuonekalujen suosiosta. Alun perin SAS Ari terminaaliin, sekä Royal Hotel Copenhageniin suunniteltu tuoli oli 22

23 osa Jacobsenin integroidun muotoilun ja arkkitehtuurin kokeilua. Vain 13 kiloa painava, massiivisen oloinen lepotuoli oli alun perin verhoiltu nahalla, mutta tavoitellessaan edullisempaa hintaa Jacobsen vaihtoi verhoilun myöhemmin kankaaseen. Myöhemmin nojatuoli sai kaverikseen myös rahin. Vieläkin Fritz Hansenin tuotannossa oleva tuoli on säilyttänyt asemansa ja on yksi retrokalusteiden ikoneista. Kalliit retrotuolit ovat rohkaisseet huonekalujen valmistajia kopioimaan tuoleja ja myymään niitä esikuviaan huomattavasti edullisempaan hintaan. Esimerkiksi tämän kaltaisesta kopioinnista valitsin Club8 n valmistaman Evo-tuolin. Club8 valmistaa myös Schelly nimistä tuolia, joka myös muistuttaa erehdyttävästi Arne Jacobsenin suunnittelemaa Swan-tuolia (ehkä vahingossa). Molempia, sekä Egg-tuolia että Evo-tuolia markkinoi suomessa mm. huonekalumyymäläketju Vepsäläinen. Evo-tuoli muistuttaa röyhkeän paljon esikuvaansa. Poikkeavia yksityiskohtia ovat tuolin selkeämmin rungosta erottuvat käsinojat sekä ilmeeltään retrohenkinen, pyöreä jalka. Evotuoli on saatavilla useilla kangas- ja nahkaverhoiluilla. Egg-tuolia on saatavilla alkuperäisellä villakangasverhoilulla. Egg-tuoli maksaa euroa kun taas Evo-tuolin saa omakseen 799 eurolla kallis jo sekin. Kuvat: Oikealla: Egg-tuoli. Vasemmalla: Evo-tuoli. (Kuvalähteet: Vaatesuunnittelu: Ivana Helsinki Vuonna 1938 tehtailija Ivan J. Paolovski saapui junalla Helsinkiin Vyborgista, joka oli vielä niihin aikoihin Venäjän miehittämä. Helsingin itäpuolelle, asuttamattomaan metsään, hän perusti 23

24 maailman pohjoisimman tulitikkutehtaan. Ivanin ideologia oli askeettinen, todellinen, arjen rutiineihin perustuva elämä. Tämä elämäntapa sai paljon tukea ja motivoi monia tehtaassa työskenteleviä. Joka lauantai tehtaan työntekijät lähtivät telttailemaan. Ivanin perustamassa tulitikkutehtaassa elämä loisti valoaan ja tehtaasta muodostui lopulta kokonainen kaupunginosa Itä-Helsinki. Ivana Helsinki on yksi maailman suurimmista tulitikkujen valmistajista, ja niin muuten, Ivana Helsinki valmistaa myös vaatteita. Edeltävä teksti on suora lainaus englanninkielisestä tekstistä Ivana Helsingin verkkosivuilla. Tähän samaiseen tarinaan perustuu samaisten sivujen mukaan myös Ivana Helsingin koko ideologia. Sivuilta löytyy myös lyhyt videotallenne, jossa esitetään vanhaa videokuvaa vapaa-aikaa yhdessä viettävistä ihmisistä. Mainosvideon lyhyiden otosten väliin on sijoitettu tekijän omia työnäytteitä. Mahdollisesti luvuille sijoittuva tallenne suorastaan suhisee nostalgiaa. Sivujen lehdistöosiossa Ivana Helsingin tyylin kerrotaan yhdistävän modernia skandinaavista tyyliä, jossa on hieman slaavilaista kosketusta. Myöhemmin samassa tekstissä esiintyy myös sanat pieni perheyritys, kotimainen, toivo huomisesta, telttakulttuuri, kotona tehty ja lapsuuden muistot. Ivana Helsingin toiminnan ajatus on kuitenkin selkeä ja se näkyy selkeästi tuotannossa vanhasta uutta luova. kuvalähde: Tuotemuotoilu: Hulger Hulger, joka aiemmin tunnettiin nimellä Pokia, valmistaa vanhoja, analogisten puhelimien luureja muistuttavia lisälaitteita matkapuhelimiin. Ensimmäiset Pokia-luurit valmistettiin suoraan 24

25 alkuperäisistä luureista istuttaen uusi tekniikka niiden sisään. Yrityksen iskulauseena toimii retro style hands free. Tuotteet ovat ulkoisesti varsin uskollisia esikuvilleen, mutta esimerkiksi bluetooth-luurit kätkevät sisäänsä modernia, uutta teknologiaa. Hulger sai nimensä vanhalta tanskalaiselta mieheltä, joka ymmärsi arvojen perän: Isoisä Hulger istui nahkaisessa nojatuolissaan, tarkisti ajan vanhasta kaappikellostaan ja ajoi 1950-luvun Opelia kuolemaansa asti. Jos herra Hulger eläisi tänä päivänä, käyttäisi hän Hulger-luuria. Tämän mielikuvia herättävän tarinan lisäksi verkkosivuilla kerrotaan idean tuotteisiin syntyneen kyllästymisestä nykyisten puhelinten ulkonäköön. Idea syntyi vanhoista puhelimista, jotka nähtiin kulttuurisina artefakteina, ajattomina klassikkoina ja kauniina esineinä. Miksi uuden tarvitsisi olla aina parempaa ja pienemmän haluttavampaa? Holgerin mielestä nykyteknologia on varsin sielutonta ja sen pitäisi olla hauskempaa, kauniimpaa ja yksilöllisempää. Miksi aina pitäisi katsoa tulevaisuuteen menneisyydestä sijasta? Hulger katsoo menneisyyteen, koska menneessä on paljon opittavaa ja sieltä löytyy paljon hyödyntämättömiä inspiraation lähteitä. Hulger ei myöskään ymmärrä tarvetta uuteen matkapuhelimeen joka vuosi. Tuotteiden pitäisi kestää käytössä ikuisuuden. Hulgerin luurit ovat saavuttaneet paljon suosiota. Ensimmäiset Ebayssa myydyt Pokia-versioiden kerrotaan menneen hyvin kaupaksi. Hulger uskoo ansaitsevansa paikkansa kulutuselektroniikassa, ja että samaa idea voidaan tulevaisuudessa soveltaa myös muihinkin laitteisiin. When we made our first prototype and saw people's reactions, we knew we were on to something. Kuvalähde: 25

26 7 Pohdintaa Menneeseen katsomisen ja sen ihannoinnin voidaan varmasti tuotesuunnittelun näkökulmasta väittää jarruttavan kehitystä. Nostalgian kohtaama kritiikki liittyykin usein sen menneisyyteen takertumiseen ja oletetusti tulevaisuutta väheksyvään asenteeseensa. Nostalgiaa lietsovat ihmiset ovat usein huolestuneita tulevaisuudesta ja vertaavat sitä menneisyyteen, jolloin asiat olivat näennäisesti paremmin. Ihmiset muistavat ja ihmisellä on luonnollinen tapa verrata asioita keskenään. Vertaaminen johtaa usein valintoihin, joihin jokaisella on vapautensa. Ihmiset suhtautuvat näkemyksiinsä intohimoisesti ainoastaan yhdestä syystä ne ovat heille tärkeitä. Tuotesuunnittelussahan tässä on kyse osittain käyttäjien tarpeiden huomioimisesta ja valinnan mahdollisuudesta. Menneisyys voi tarjota mahdollisuuksia siinä missä tulevaisuuskin. Mikä sitten on nostalgian rooli tuotesuunnittelussa ja miten siihen pitäisi suhtautua onko sitä edes olemassa? Kysehän on tavallaan evoluutiossa takaisin päin menemisestä ja vaikutteiden hakemisesta menneisyydestä. Ihmiset ovat toimineet näin kautta aikain kerätessään ja säilyttäessään vanhoja esineitä ympärillään, ylläpitäessään perinteitään. Vaikka nostalgiset elämykset ovat henkilökohtaisia, ihmiset kuitenkin elävät ryhmissä ja kasvavat yhteiskunnan ehdoin. Tämän vuoksi he myös kiintyvät samoihin asioihin, oppivat samanlaisia käyttäytymisen malleja, jakavat yhteisiä muistoja ja elävät samaa menneisyyttä. Nykyihmiset suhtautuvat kuitenkin menneisyyteen ja tulevaisuuteen poikkeavasti. Nuoret sukupolvet, verrattuna vanhempiin sukupolviin, ovat tottuneita nopeaan kehitykseen ja odottavat paljon tulevaisuudelta. He myös osaavat arvioida tulevaisuutta paremmin ja ennen kaikkea tietävät mitä on odotettavissa. Tämä johtuu siitä, että verrattuna entisaikoihin informaatio kulkee nopeasti ja ihmiset saatetaan tehokkaasti tietoiseksi tulevasta. Mainokset, lehdet ja erilaiset julkaisut varmistavat että ihmiset pysyvät kehityksen tasalla. Jatkuvat uutiset uusien, parempien tuotteiden saapumisesta markkinoille saavat kuluttajat varpailleen ja kohdistamaan katseensa tulevaisuuteen ja odottamaan sitä hetkeä, jolloin he voivat korvata vanhanaikaiset laitteensa uusilla, moderneilla ja suorituskykyisemmillä laitteilla. Omaisuudesta tulee kasa tilapäisiä tavaroita, joihin ei ehdi muodostua merkityksiä uusien tuotteiden tuntuessa merkityksellisemmiltä. Tästä johtuen vanhat tavarat korvautuvat uusilla heti mahdollisuuden koittaessa. Kierre toistuu helposti, joka kerta kun kuluttaja kuulee uudesta paremmasta tuotteesta. Syntyy tarve, joka perustuu ainoastaan uutuuden viehätykseen. Pelikonsolit, tietokoneet, matkapuhelimet ja autot ovat hyvä esimerkki tällaisista tuotteista. Kamera on erinomainen esimerkki konseptista, joka säilyi muuttumattomana hyvin pitkään. Vanhat kinokamerat palvelivat 26

27 käyttäjäänsä rikkoutumiseensa asti, mutta vallankumouksellisen digitaalikameran tullessa markkinoille kuluttajaan kohdistui jatkuva paine korvata vanha kameransa uudella, paremmalla mallilla. Kehitys tuntuu loputtomalta ja siinä on pysyttävä mukana. Nostalgia on monimuotoinen ilmiö ja sen hyödyntäminen tuotesuunnittelussa on liittynyt pääosin kaupallisiin tavoitteisiin on suunniteltu vaihtoehtoisia tuotteita ja pyritty luomaan lisäarvoa tuotteilla, jotka vetoavat paremmin ihmisiin, joita modernin tyylin mukaiset tuotteet eivät tunnu miellyttävän. Tuotteisiin istutetaan merkityksiä, joilla kalastetaan niitä kuluttajia, jotka näkevät tuotteissa näitä merkityksiä. Esimerkiksi vanhukset näkevät vanhoissa tuotteissa tuttua ja turvallista selkeyttä. Näin ollen ne ovat helpommin lähestyttävämpiä kuin modernit tuotehirviöt, joita omaan kotiin ei mistään hinnasta haluttaisi. Nostalgista näkökulmaa voitaisiinkin hyödyntää yhdistämällä vanhojen tuotteiden selkeää visuaalista ilmettä nykyaikaisen teknologian kanssa. Nuorten keskuudessa nostalgisuus puree todennäköisesti erilaisuudellaan. Uusiin tuotteisiin haetaan piirteitä vuosikymmenien takaisista tuotteista, joilla nuoret pyrkivät erottumaan valtaosasta muita nuoria. Uusien tuotteiden vastavirrassa viehätys vanhaan voi kuitenkin syntyä eri tavoin. Mitä hauskaa siinä on, jos uudet laitteet tekevät kaiken työn käyttäjänsä puolesta; mitä hauskaa siinä on, jos kaikkien kodista löytyy saman katalogin mukainen kalusto ja laitteisto; mitä järkeä siinä on, jos uudet tuotteet voivat korvata vanhojen tuotteiden arvokkaan historian pelkällä uutuusarvollaan? Pysähtyessä hetkeksi vertailemaan uutta ja vanhaa, moni löytää vanhasta jotain parempaa. Näitä ominaisuuksia olisi varmasti mukava nähdä tulevaisuuden tuotteissakin. Nykyaikana syntyneet ihmiset kasvavat nopeasti kehittyvässä maailmassa ja tottuvat helposti siihen, että jo vuoden päästä asiat voivat olla kokonaan toisin. Kaikilla ihmisillä ei kuitenkaan ole samat lähtökohdat ja nopea kehitys aiheuttaa usein hämmennystä. Loputtomassa kehityksessä piilee mielestäni nostalgian koko elinvoima. Kehityshän oikeastaan synnyttää nostalgian eihän vanhanaikaisia tuotteita synny ilman kehitystä. Tietoisten nuorten kyllästyessä materialistiseen yhteiskuntaan ja vanhusten arastaessa tulevaisuutta ja sen tuomia uusia haasteita, syntyy viehätys vanhoihin tuotteisiin. Alussa esitin nostalgiaan usein liittyvän menetyksen tunteen. Kysymys kuuluukin mitä nykyajan nuori menettää vanhassa tuotteessa ostaessaan uuden? Lopuksi lainaan vielä Juhani Seppovaaraa (2004): Kun polkaisen pappa-tunturin käyntiin, ilme kirkastuu Hangon keksin hymyksi ja menneisyys sulautuu nykyisyyteen. Uudet tiet kutsuvat. 27