NORDGEN - KOTIELÄIMET JOULUKUU 2009 KUVA: LISELOTTE ERIXON

Transkriptio

1 Kotieläinuutiset NORDGEN - KOTIELÄIMET JOULUKUU 2009 KUVA: LISELOTTE ERIXON Charles Darwin. Darwinin vuosi Mitä haluamme NordGen kotieläinsektorilta? Otteita Ruotsin puheenjohtajuudesta syksyllä Lehmätietorekisteri laadittiin syksyllä ERFP - Euroopan alueen eläingeenivaratoiminnan yhteistyö... 6 Erityispanostus tanskalaiseen alkuperäiseen maatiaissikaan: anno pekonisika Islannin talouskriisi näyttää vaikuttavan myönteisesti alkuperäisrotujen käyttöön ja säilyttämiseen Pohjois-Euroopan alkuperäislampailla on poikkeuksellinen kesytyshistoria Eläingeenivarat, kestävyys ja demokratia Kotieläinrodut hyvä lähtökohta elinkeinoelämän kehitykselle? Ruotsalaisten rotujen oriita kerätty säilytystarkoituksessa... 12

2 Kotieläi Darwinin vuosi Juha Kantanen, Vuonna 2009 tuli kuluneeksi 200 vuotta Charles Darwinin syntymästä ja 150 vuotta hänen pääteoksensa Lajien Synty julkaisemisesta. Darwinin evoluutio- ja luonnonvalintateoria mullisti näkemykset biologisen monimuotoisuuden kehittymisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, mutta hänen johtopäätöksillään oli muutoinkin laaja yhteiskunnallinen vaikutus. Omat kanat tutkimusaineistona Pohtiessaan lajien kehittymistä ja evoluutiota Darwin huomioi kotieläinrotujen väliset erot. Hänellä oli omasta takaa myös tutkimusaineistoa: Darwin kasvatti useita kesykyyhkysen rotuja ja melkein kaikkia englantilaisia kanarotuja. Hän myös tutki eri kanarotujen luurankoja saadakseen todistusaineistoa kotieläinten alkuperästä. Hän mietti sitä, olivatko eri rodut polveutuneet yhdestä ainoasta villistä kantalajista vai oliko jokaisella oma erillinen kantalajinsa luonnossa. Darwin päätyi siihen, että saman lajin eri rodut ovat yleensä lähtöisin yhdestä villistä kantalajista lukuunottamatta nautaa. Myös koirarotujen hän arveli polveutuneen useasta koiransukuisesta villistä lajista. Valinta muuttaa eliöitä Kotieläinrodut soveltuivat erityisen hyvin Darwinin tekemään tarkasteluun eliöiden ajallisesta muutoksesta, sillä niiden ilmiasusta oli tietoa ja kuvauksia pitkältä ajalta. Darwin kirjoitti, että kotieläimissä täytyy olla ensin luonnon tarjoamia yksilöllisiä eroavaisuuksia, joita ihminen sitten valikoi jotakin tarkoitusta varten. Näitä hänen mukaansa aiheuttivat kotieläinten muuttuneet elinolosuhteet. Hän totesi, että yksilöllisten erojen tulisi olla perinnöllisiä, jotta valinnalla olisi vaikutusta. Darwin havaitsi niinikään, että lisääntymisen runsaus (suuri jälkeläisjoukko) ja nopeus (lyhyt sukupolvien välinen aika) tehostaa valintaa. Pohdinnot kotieläinten alkuperästä, ajallisesta muuttumisesta ja valinnan vaikutuksesta muodostivat tärkeän perustan, kun Darwin alkoi tarkastella lajiutumista luonnossa. 150 vuotta myöhemmin Erilaisten rotujen olemassaololla oli suuri merkitys Darwinin johtopäätöksille. Rotudiversiteetin tutkimuksellinen arvo ei ole haalistunut Darwinin päivistä. KUVA: JUHA-PEKKA SEPPÄNEN Juha Kantanen ja paimensukuinen lapinkoira Lunni. Jos kaikki pohjoismaalaiset lypsylehmät olisivat nykyisin skotlantilais- ja hollantilaisrotuisia, tietäisimme naudan muinaisuudesta Pohjois- Euroopassa pelkästään arkeologian ja historiatutkimuksen perusteella. Emme olisi voineet täydentää näkymyksiämme pohjoismaalaisten alkuperäisrotujen DNA-analyysillä. Jos islanninlammas, gutelammas ja suomenlammas olisivat pelkkiä muinaismuistoja vanhoissa valokuvissa, lampaan poikkeuksellinen kesytyshistoria olisi saattanut jäädä ratkaisematta. Nykyiset koko genomin kattavat analyysit tuottavat uutta tietoa kotieläinten geeneistä. Rodut poikkeavat alkuperältään ja jalotushistorialtaan ja eri rotujen tutkiminen auttaa ymmärtämään genomin molekyylirakenteessa ilmenevää vaihtelua. Ja toisaalta rotujen genomin molekyylirakenteen erot saattavat lisätä ymmärtämystä fenotyyppisistä eroista ja siitä, miten luonnonvalinta ja ihmisen suorittama valinta muokkavaat eläinten genomia. Eri rodut voivat valottaa tutkimusongelmaa eri tavoin ja useaan erilliseen rotuun perustuvat analyysit saattavat johdattaa tutkijan uuden mullistavan johtopäätöksen jäljille. Tämän osoitti Darwin jo 150 vuotta sitten. 2

3 nuutiset Av Jessica Kathle, Mitä haluamme NordGen kotieläinsektorilta? NordGen on organisaationa kohta kahden vuoden ikäinen ja ehtinyt jo asettua paikoilleen. Sisäinen organisointi on jo pitkään ollut halinnassa, samoin kaikki väliportaat. Olemme laatimassa ensimmäistä strategiasuunnitelmaamme ja pian on tehtävä ratkaisevia päätöksiä, joilla on suuri vaikutus kotieläin- ja metsäsektoreille, mm. kysymys tulevasta sijoituspaikasta. Ei ole salaisuus, että Nordgenin sijoituspaikasta on ollut eriäviä mielipiteitä. Vahvat tahot halusivat koko toiminnan Alnarpiin Ruotsin maatalousyliopistoon (SLU), jossa tällä hetkellä on pääkonttori ja kasviosasto. Pakastimet, jotka muodostavat aktiivisen osan pohjoismaisen siementen geenipankin toimintaa, sijaitsevat myös Alnarpissa, kun taas perusvarasto (siementen duplikaatit) ovat Tanskassa (Årslev) ja varmuusvarasto Huippuvuorilla. Pääasiallinen perustelu NordGenin kotieläinosaston sijoittamiselle Åsiin oli vahva kotieläinympäristö Norjan bio- ja ympäristötieteiden yliopiston ympäristössä (UMB). NordGen ei tunnetusti ole tutkimuslaitos, mutta sen tulee olla tietoinen alansa uusimmista asioista. Tämä merkitsee tiiviitä yhteyksiä tutkimusmaailmaan. Tähän on mahdollisuus Åsissa, kun taas SLU Alnarpin kampuksella ei pysty tarjoamaan vastaavaa kotieläinsektorilla. Tuloksena oli kaksijakoinen ratkaisu kolmen vuoden kokeiluna. NordGenin kotieläin- ja metsäosastot sijoitettiin Norjan geenivarkeskuksen yhteyteen (NGS), jonka toimipaikka on Skog og Landskap tutkimuslaitoksessa (vastaa Suomen Metlaa) UMB-kampuksella. Tämä mahdollistaa synergian, ja lisäksi Norjan elintarvike- ja maatalousministeriö on osoittanut lisävaroja näiden kahden laitoken yhteistyön tukemiseksi. Vuoden 2010 aikana paikkakysymys otetaan uudelleen käsiteltäväksi arvioinnin jälkeen. Arvioinnin tulos on ilmeisesti ratkaisevassa asemassa päätöstä tehtäessä. Siksi on tärkeää, että yhteistyö UMB:n ja NGS:n kanssa näkyy hyvinä tuloksina. Yhteistyö maisteri- ja väitöskirjatyöntekijöiden opintojen osalta on yksi tapa, opetuksen tukeminen ja tutkimushankkeiden anominen toinen. Useita hankehakemuksia on vireillä, muun muassa mahdollisen Islannin EU-jäsenyyden vaikutuksista heidän kansallisiin kotieläinrotuihinsa. Muita erittäin tärkeitä hankkeita, jotka ovat alkaneet 2009 on NordGenin rahoituksen ja organisaation järjestäminen tulevaisuudessa. Työ tulee suunnitelman mukaan päättää kesällä 2010 ja sillä voi olla epäsuoria vaikutuksia sijoituspaikkaan. Kysymyksessä on maiden halu tukea NordGeniä taloudellisesti Pohjoismaisen ministerineuvoston myöntämien tukien ohella. Lisävarat ja suuremmat toiminnan puitteet ovat edellytys sille, että NordGen pystyy suoriutumaan tehtävästään aikana, jolloin ilmastonmuutos on tulevaisuuden haaste ja geenivarojen hallinnasta tulee erittäin oleellinen asia tulevaisuuden ruokahuoltoa. NordGen sai vuodesta 2009 laajennettua toimialaansa käsittämään myös ympäristön ja geenivarojen suojelun yhteisvaikutukset. Tämä on suuri haaste NordGenin kaikille sektoreille, kotieläinsekto- Jessica Kathle, Pohjoismaisen geenivarakeskuksen (NordGen) johtaja. ri mukaan lukien. Tämä merkitsee mm. Suhteiden luomista Pohjoismaiden ympäristöosastoihin. Perinteisesti ympäristö- ja maatalousosastoilla on ollut jonkin verran erilaiset käsitykset siitä, miten geenivarojen säilytystyötä tulisi hallinnoida. Vähitellen molemmat osapuolet ovat kuitenkin vahvemmin nähneet, että geenivarojen käyttö voi olla kestävä säilytytapa. Tässä on tärkeää, että NordGen-kotieläinosasto sekä vaikuttaa että tukee jalostusorganisaatioita mahdollisimman laajapohjaisiin jalostustavoitteisiin kaupallisten kotieläinrotujen osalta, ja samalla tehdään yhteistyötä vanhojen rotujen säilyttämiseksi kestävällä tavalla. NordGen-kotieläinosaston osaaminen on tänään asia, mikä tuo meille kysyntää. Osaamista kehitetään ja pidetään yllä tekemällä yhteistyötä alan vahvojen asiantuntijatahojen kanssa. On kuitenkin myös aika selvittää, onko NordGenkotieäinosastolla mahdollisuus laajentaa toimintaansa fyysisten tai virtuaalisten kotieläingeenipankkien ylläpitämiseen, mielelläään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Ajatus pohjoismaisen siipikarjan geenipankin perustamisesta Hvamiin on lanseerattu mielenkiintoisena ajatuksena. Yhteisen pohjoismaisen kotieläintietokannan perustaminen alkio- ja siemenvarastotiedoin voisi myös olla antoisa hanke. Meidän on osoitettava vetovoimaisuutemme ja että pyrimme lisäämään tietoutta siitä, miten tärkeää kotieläingeenivarojen säilyttäminen ja kestävä käyttö on. Meidän on myös oltava ponnekkaampia ja käytettävä verkostoamme tehokkaammin. Meillä on tärkeää osaamista, joka voi tuoda muutoksia kotieläingeenivarojen hallintaan Pohjolassa. 3

4 Kotieläi Eva-Marie Stålhammar, Svenska Jordbruksverket, Otteita Ruotsin puheenjohtajuudesta syksyllä 2009 Lokakuun päivänä 2009 pidettiin Roomassa FAO:n elintarvikkeiden ja maatalouden geenivaroja käsittelevän komission (CGRFA) 12. istunto. Tämä komissio on FAO:n alainen pysyvä foorumi, jossa jäsenmaiden hallitukset keskustelevat ja neuvottelevat asioista, jotka liittyvät elintarvikealan ja maatalouden geenivaroihin. Geenivarojen hallintaan, saatavuuteen ja käyttöön liittyvä kansainvälinen yhteistyö on tärkeää maataloudelle ja tulevaisuuden elintarviketuotannolle. Ruotsilla on EU:n puheenjohtajuus syksyllä Sen vuoksi Ruotsista oli kuuden hengen delegaatio Roomassa sekä osallistumassa kokoukseen että johtamassa EU-koordinointeja paikan päällä. Delegaatiota johti Ylva Tilander Maatalousministeriöstä. Myös Ruotsin Maatilahallituksen ja SkogForskin asiantuntijoita osallistui. Ruotsin delegaatioon kuuluva jäsen, Jens Weibull, Biologisen Monimuotoisuuden Keskuksesta (Centrum för biologisk mångfald), valittiin vastuuhenkilöksi kokousraportin laatimisessa. Perjantaina 23. lokakuuta 2009, klo hyväksyttiin kokouksen loppuraportti komission kokonaisen viikon neuvottelujen jälkeen. Kokouksessa keskityttiin pääasiassa geenivarojen ratkaisevaan merkitykseen elintarviketurvallisuudelle ja elintarvikehuollolle, erityisesti tilanteessa, jossa ilmastonmuutos asettaa korkeat vaatimukset viljelykasvien sadon, kotieläinten, kalojen, puiden ym. kehitykselle ja sopeutumiselle. Saatavuus ja hyötyjen jako Biologisen materiaalin saatavuus maataloudelle ja taloudellisen hyödyn jako on erittäin tärkeä kysymys tulevaisuuden kannalta. Komissio teki loppupäätelmiä siitä, miten se on vaikuttanut käynnissä oleviin neuvotteluihin kansainvälisistä sopimuksista, jotka koskevat geenivarojen saatavuutta ja hyötyjen jakoa, ja mikä on sopimusten merkitys biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) kannalta. Kansainväliset sopimukset sisältävät yhteisesti sovittavan järjestelmän, miten geenivarojen omistusoikeuksia ja mahdollisia hyötyjä ja myyntivoittoja voidaan säädellä maitten välillä. Näitä asioita käsitellään CBD:n piirissä, jotta saataisiin juridisesti sitova sopimus toivottavasti lokakuussa Kotieläingeenivaroja koskevia tuloksia Kokouksessa hyväksyttiin rahoitusstrategia, joka mm. kehottaa eri rahoittajia tekemään vapaaehtoisia rahoituspäätöksiä globaalin toimintasuunnitelman toteuttamiseksi. Tehtiin päätös, että eri maissa kootaan kyselylomakkeiden avulla vuoteen 2011 mennessä raportit geenivarojen suojelun edistymisestä. Kansallisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien laatimisen suuntaviivat hyväksyttiin. Muiden sektoreiden (esim. metsäsektorin) tulosten osalta viittaamme kohtaan CGRFA12 FAO:n kotisivulla. Monivuotinen toimintasuunnitelma Yksityiskohtainen suunnitelma geenivarojen pitkän aikavälin työn toteuttamisesta FAO:ssa hyväksyttiin. Ruotsin aloitteesta otettiin mm. käsite ilmastonmuutos alaotsikoksi poikkisektorillisiin asioihin. Lounasseminaari Brand-new Nordic action plans to fulfill the Global Plan of Action Tiistaina pidettiin NordGenin kotieläinsektorin lounasseminaari, jossa esiteltiin Tanskan ja Ruotsin kansalliset toimintaohjelmat. Täällä näytettiin esimerkkiä siitä, miten maat pystyvät toteuttamaan globaalin toimintasuunnitelman, jonka kaikki en maiden hallitukset ovat hyväksyneet Interlaken -julistuksella. 4 KUVA: PHOTOGRAPH COURTESY OF IISD/EARTH NEGOTIATIONS BULLETIN Kiinnostus kuulla, miten kotieläingeenivaroja voidaan hallita pitkällä aikavälillä, oli suuri.

5 nuutiset Anna Rehnberg, Norjan geenivarakeskus, Lehmätietorekisteri laadittiin syksyllä 1989 Kesällä 1989 kotieläinten geenivarojen neuvottelukunta (Genressursutvalget for husdyr) ja Norjan maatalousmuseo järjestivät rotujen dölakarja, läntinenpunanupo (vestlandsk raudkolle), itäinenpunanupo (østlandsk raudkolle) ja läntinenvuonokarja (vestlandsk fjordfe) rekisteröinnin. Kaikki eläimet rekisteröitiin, jolloin rekisteriin merkittiin nimi, ikä, omistaja ja mahdollisimman paljon tietoa eläimen syntyperästä. Kun useat karjanomistajat, joilla oli näitä rotuja, eivät olleet mukana tuotannontarkkailun tietokannassa, päätettiin pian, että kerätyt polveutumistiedot pitää kerätä omaan tietokantaan, joka sai nimekseen Lehmätietorekisteri. Lehmätietorekisteri tarjosi käyttäjilleen mahdollisuuden seurata ja dokumentoida eläinten sukutaulua. Lehmärekisteri antoi myös julkishallinnolle selkeän kuvan näiden rotujen statuksesta. Vuonna 1991 telemarkin rotu lisättiin tietokantaan, trönderkarjaa (STN) ei koskaan lisätty Lehmätietorekisteriin kokonaisuudessaan, niitä oli liian paljon. Mutta vuodesta 2000 niiden STN-kantojen, jotka eivät sisälly tuotannontarkkailun tietokantaan, on ollut mahdollista rekisteröityä Lehmätietorekisteriin. Kun Elintarvike- ja maatalousministeriö perusti Norjan geenivarakeskuksen vuonna 2006, keskus sai vastuulleen jatkaa työtä säilytettävien norjalaisten kotieläinrotujen osalta. Tämä merkitsee myös vastuuta Lehmätietorekisterin pidosta jatkossa, palvelusta, jonka geenivarakeskus siirsi Norjan maatalousmuseolle ensimmäisinä vuosina. Norjan geenivarakeskus on osa Norsk institutt for skog og landskap -laitosta, joka mm. vastaa useista kansallisista tietokannoista. Laitoksella on sen vuoksi hyvät edellytykset ylläpitää ja kehittää suuria tietokantoja, kuten Lehmätietorekisteriä. Tällaisen pätevyyden löytyminen laitoksesta on erittäin hyödyllistä. Tämä onkin pääasiallinen syy siihen, että geenivarakeskus sanoi irti Lehmätietorekisteriä koskevan sopimuksensa Maatalousmuseon kanssa ja ryhtyi itse ylläpitämään sitä 1. heinäkuuta 2009 alkaen. Lehmätietorekisterin ja tuotannontarkkailu -tietokannan yhdistäminen Norjassa useimmat maidontuottajat rekisteröivät lehmänsä Tine meijeriosuuskunnan ylläpitämään tuotannontarkkailun tietokantaan. Maanlaajuinen nautakarjan jalostustyö perustuu tuotannontarkkailu -tietokannan tietoihin ja niistä saa myös tärkeää tietoa ennalta ehkäisevään terveystyöhön, yleiseen neuvontaan, informaatioon, tutkimuksiin, tilastoihin ja ennusteisiin. Mutta tuotannontarkkailu tietokanta ei voi toimia säilytettävien nautarotujen sukutietokantana, mihin sitä pitäisi käyttää. Säilytettävien nautarotujen kasvattajat ovat kauan toivoneet, että eläimiä ei tarvitsisi rekisteröidä sekä tuotannontarkkailu - että Lehmätietorekisteri -tietokantoihin. Sen vuoksi Lehmätietorekisterin uudistamisessa viimeisen vuoden aikana on keskitytty näiden kahden rekisterin tietojen yhdistämiseen. Tämä on nyt toteutunut, joten niiden, jotka rekisteröityvät tuotannontarkkailu -tietokantaan ei tarvitse rekisteröityä Lehmätietorekisteriin. Uutta lehmätietorekisteriä voidaan vastaisuudessa käyttää useampiin hyödyllisiin tehtäviin säilytettävien nautakarjarotujen jalostustyössä, kuin mikä aikaisemmin oli mahdollista. Nyt on helpompi hankkia tietoa, jota voidaan käyttää sukusiitoslaskelmaohjelmiin, kuten EVAohjelmaan. Parituksen suunnittelun ja jälkeläisen sukusiitoskertoimen laskemisen lisäksi haluamme pystyä ehdottamaan uusia siitossonneja, joiden sukulaisuus muun populaation kanssa on pienin ja antaa ohjeita siitä, miten paljon yksittäisiä siitossonneja voidaan tai tulisi käyttää jokaisen rodun osalta. Nyt on myös helpompi saada erilaisia raportteja eri roduista, esim. miten monta eri sukulinjaa jokaista rotua on, miten paljon eläimiä linjaa kohti on ja kuinka monta eläintä on rekisteröity rotua ja lääniä kohti. Tämä viimeinen voi olla hyödyllistä tietoa, jota voidaan antaa lääneille käytettäväksi perusteluna säilytettäville nautakarjaroduille annettavasta tukilisäyksistä yli alueellisten ympäristöohjelmien (Regionale Miljøprogram, RMP). Geenivarakeskus perustaa säännöllisesti päivitettävän taulukon jokaisen rodun populaatiolisäyksistä nettisivuilleen KUVA: ANNA REHNBERG, NORSK GENRESSURSSENTER Uuteen Lehmätietorekisteriin perustuva jalostusneuvonta tarjoaa meille aivan uusia mahdollisuuksia! 5

6 Kotieläi Asko Mäki-Tanila, Kirjoittaja vetää tällä hetkellä ERFP:n johtoryhmää, ERFP - Euroopan alueen eläingeenivaratoiminnan yhteistyö ERFP-kokous onnistui hienosti Islannissa huhtikuussa Melkein kaikissa Euroopan maissa on nyt oma geenivaraohjelma. Ohjelmat ovat erilaisia. Yleensä niiden tavoitteena on valtarotujen jalostusohjelmien kestävyyden parantaminen ja pienten paikallisten kotieläinpopulaatioiden säilytyksen organisointi. Ohjelmat ovat syntyneet vuorovaikutuksessa maiden omien tavoitteiden ja biodiversiteettisopimuksesta tulevien ajatusten ja velvoitteiden kanssa. Uusimpana herättelijänä on ollut Interlakenissa Sveitsissä vuonna 2007 hyväksytty Eläingeenivarojen globaali toimintasuunnitelma (Global Plan of Action for Animal Genetic Resources). Interlakenissa hyväksytyssä julistuksessa sanotaan, kuinka päävastuu toteutuksessa on kullakin maalla, ja kuinka alueellista ja kansainvälistä yhteistyötä tulisi parantaa. Pohjoismaat ovat tehneet eläingeenivaroista yhteistyötä jo 1980-luvulla. Euroopan tasolla yhteistyöelimenä oli ensin EAAP:n työryhmä ja viimeiset kymmenen vuotta European Regional Focal Point ERFP. Sen mallina on vastaava kasvi- ja metsäsektorin toiminta. ERFP on erityisesti tiedonvaihdon foorumi, jossa maiden edustajat kertovat kansallisista ohjelmista ja ratkaisuistaan. Organisaation pääelin on kansallisten koordinaattorien vuosikokous. Se tekee päätökset budjetista ja toiminnan päälinjoista ja henkilövalinnoista. Johtoryhmällä ja sihteeristöllä on toteuttajan rooli. Tehtävien hoito kiertää henkilöstä ja maasta toiseen. Sihteeristö on tällä hetkellä Kreikassa. ERFP:n kotisivu on org/. Eurooppa on eläingeenivarojen kannalta monessa mielessä edelläkävijä: täällä muodostettiin rotukäsite, tärkeimmät kansainväliset tuotantorodut ovat lähtöisin täältä, eurooppalaiset eläinjalostusorganisaatiot ovat johtavia globaaleja toimijoita ja eurooppalaiset asiantuntijat ovat vaikuttaneet huomattavasti FAO:n eläingeenivaraohjelman sisältöön. ERFP:ssä on viime aikoina keskusteltu toimintaprofiilin nostamisesta. Tähän kuuluisivat ajankohtaisia aiheita käsittelevät työryhmät ja toisaalta ryhmät jotka työskentelisivät pitemmän aikaa jonkin aihekokonaisuuden parissa. ERFP valmistaa tältä pohjalta viisivuotisen toimintasuunnitelman ja pyytää maiden rahoitustukea suunnitelman toteuttamiseen.

7 nuutiset Helle Palmø, Tanskan geenivarakeskus, Erityispanostus tanskalaiseen alkuperäiseen maatiaissikaan: anno pekonisika Tanskalainen maatiaissika ( vuosimallia 1970) polveutuu alun perin jyllantilaisesta siasta, joka oli suhteellisen suuri sika ja sen ruumiinrakenne oli pitkänomainen ja korvat suuret ja roikkuvat. Pekonisika, jota kutsutaan myös Tanskan maatiaissiaksi anno 1970, myötävaikutti osaltaan Tanskan hyvinvoinnin lisääntymiseen vuodesta 1910, koska pekonin vienti erityisesti Englantiin kehittyi erittäin positiivisesti. Vuoden 1970 tienoilla jalostustyötä muutettiin pekonintuotannosta käsittämään myös muita ominaisuuksia kuten kasvu, rehunkäyttö, kestävyys, hedelmällisyys ja lihan laatu, ja 1980 luvulla tapahtui lisäksi rajoitetusti risteytyksiä norjalaisen ja suomalaisen maatiaissian kanssa. Nyt DanAvl -jalostuskeskuksissa jalostettava tanskalainen maatiaissika poikkeaa sen vuoksi paljon vuoden 1970 siasta. Vuoden 2008 lopussa uusi sikakantatutkimus osoitti, että kannan kehitys oli taantunut ja pekonisika oli kuolemassa sukupuuttoon. Geenivaratoimikunta varasi sen vuoksi vuoden 2009 talousarvioon ylimääräisiä varoja panostettavaksi pekonisikaan, yrityksenä pelastaa jäljellä olevat eläimet. Vuoden 2009 aikana on eläinkanta saatu lisääntymään 30 %. Tukea annetaan edelleen jalostuseläimille, jotka edellisenä vuonna ovat saneet puhdasrotuisia porsaita. Purke edustaa tanskalaista pekonisika-tyyppiä. KUVA: TORKILD LIBORIUSSEN Emakon alkiot kerätään kirurgisesti. KUVA: TORKILD LIBORIUSSEN Tämä toimenpide yhteistyössä sianjalostajia edustavan toimikunnan jäsenten tehokkaan panostuksen kanssa on lisännyt jalostajien määrää vuoden 2009 aikana kaksinkertaiseksi, joten se on nyt runsaat 20 jalostajaa. Geenivaratoimikunta on lisäksi tehnyt sopimuksen Aarhusin ylipistossa toimivan Tanskan Maataloustutkimuksen kanssa (DJF) 10 tanskanmaatiaissian alkioiden pakastussäilytyksen toteuttamisesta. DJF on syyskuusta 2009 tehnyt suunnittelu- ja valintatyötä, jonka oletetaan olevan valmis ennen vuoden loppua. Tanskan geenipankissa on ennestään alkioita kuudelta maatiaissialta sekä kahdeksan maatiaiskarjun spermaa. Tämä materiaali on otettu ja säilötty vuonna 1996, kun valtion kotieläintutkimuksen sikojen jalostusasema (Tylstrup) lakkautettiin ja kaikki eläimet teurastettiin. Geenivaratoimikunta on vihdoin vuonna 2009 laatinut uuden strategian sekä toimintasuunnitelmia, jotka tukevat alkuperäisten tanskalaisten maatiaisrotujen säilytystä. Panostus kahden alkuperäisen sikarodun säilyttämiseksi (tanskalainen alkuperäinen maatiaissikarotu anno 1970 ja sortbroget maatiaisrotu) on useissa toimintasuunnitelmissa etusijalla. On esim. päätetty kehittää Hätäsuunnitelma äkkinäisen luopumisen tai epidemian puhkeamisen varalta. 7

8 Kotieläi Ólafur R. Dýrmundsson, Islannin talouskriisi näyttää vaikuttavan myönteisesti alkuperäisrotujen käyttöön ja säilyttämiseen. Nyt on tasan vuosi Islannin kolmen pääpankin romahduksesta, ja talouskriisillä on kohtalokkaat vaikutukset maan talouteen. Islannin valuutan, krónan, 95%:n devalvaation myötä tuontihinnat ovat nousseet jyrkästi ja työttömien määrä on noussut 8-9 %:iin, samaan kuin keskimäärin EU:ssa. Positiivista on, että vienti on kannattavampaa ja matkailijoiden määrä on noussut. Vihdoinkin islantilaiset alkavat tajuta, että heidän on hyödynnettävä resurssejaan tehokkaammin, mukaan lukien kotieläinten alkuperäisrodut. Yleisenä suuntauksena on, että paikallisia aloitteita ja voimavaroja pyritään tukemaan ja tuottamaan hyödykkeitä kotimaassa sen sijaan, että tuotaisiin niitä ulkomailta sekä lisäämään vientituloja mahdollisimman paljon, niin että massiiviset ulkomaiset lainat saadaan nopeasti maksuun. Ruoan turvallisuudesta on nyt tullut tärkeä asia Islannissa vuosikymmenten itsekylläisyyden jälkeen ja kuluttajat ovat alkaneet arvostaa sitä, että maa on vielä omavarainen kaikkien eläintuotteiden osalta, mukaan lukien maito, liha ja munat. Lypsykarjan, lampaiden ja hevosten alkuperäisrodut ovat erittäin tärkeitä tässä suhteessa. Joillakin sektoreilla trendinä on perinteisten asioiden uusi tuleminen, esimerkiksi perinteisen sláturin tekeminen lampaan teurasjätteistä, herkullisten hevosliharuokien syöminen ja viimeisenä mutta ei kuitenkaan vähäpätöisimpänä asiana luonnonväristen, valkoisten, mustien, harmaiden ja ruskeiden Islannin villatuotteiden kutominen. Perinteisesti, alkuperäisrotujen arvostus on Islannissa ollut korkealla. Tämä arvostus on vain kasvanut nykyisessä kriisitilanteessa, sekä maatalousyhteisössä että yleisesti, kuluttajien parissa. Nämä vanhat rodut, joita on parannettu vastaamaan nykyajan tuotannon tehokkuuden ja tuotteiden laadun tarpeita, ovat turvallisuuden symboleja ruoka- ja muiden seikkojen osalta varsinainen kulttuuriperintö, joka on säilytettävä. Vahva ja nyt ilmeisesti vielä kasvava kiinnostus tukea eläingeenivarojen säilyttämistä Islannissa ilmeni esimerkiksi siten, että 75 % karjan kasvattajista äänesti vieraiden lypsykarjarotujen tuontia vastaan vuota sitten, itse asiassa kahteen otteeseen. Myöhemmin Islannin Yliopiston vuonna 2008 tekemässä kyselytutkimuksessa, joka tehtiin kolmella maatalousalueella Islannissa, asenteista maataloutta ja maaseudun kehittämistä kohtaan 1) selkeästi vähiten arvostettiin geneettisesti muunneltuja organismeja (GMO) ja uusien karjarotujen tuontia. Alkuperäisten karjarotujen säilyttäminen näyttää saavan enemmän kannatusta yhtenä useista osatekijöistä uuden Islannin kansallisessa, kestävän uudistuksen ohjelmassa. 1) LITRÓF BÚSKPAR OG BYGÖA (2009). HÁSKÓLI ÍSLANDS, ISBN Islanninkarjan arvostus on noussut finanssikriisin myötä. KUVA: JON EIRIKSSON 8

9 nuutiset Juha Kantanen, Pohjois-Euroopan alkuperäislampailla on poikkeuksellinen kesytyshistoria Lampaan perimän DNA-merkkeihin perustunut tutkimus paljasti uutta tietoa lajin poikkeuksellisesta esihistoriasta. Ominaisuuksiltaan erityyppinen lammaskanta on tuotu eri vaiheissa Eurooppaan alkuperäisestä kesytyskeskuksesta, Lounais-Aasian hedelmällisen puolikuun alueelta. Useat pohjoiseurooppalaiset lammasrodut polveutuvat varhaisimmasta Eurooppaan tuodusta lammaskannasta, mikä tekee niistä geneettisesti ja kulttuurihistoriallisesti ainutkertaisia. Ihmisen kotieläimen jo vuotta Lammas on yksi ihmisen varhaisimmista kotieläimistä. Lajin kesytys villistä kantalajistaan, aasialaisesta muflonlampaasta, alkoi noin vuotta sitten Lounais-Aasiassa. Sieltä lammas levisi ihmisen mukana Eurooppaan, ja noin vuotta sitten Euroopassa harjoitettiin kotieläinten kasvatusta laajalla alueella. On ilmeistä, että varhaisinta Eurooppaan tuotua lammaskantaa hyödynnettiin vain lihantuotannossa. Pari tuhatta vuotta myöhemmin Lounais-Aasiasta levisi kuitenkin uusi lammaskanta, jonka villan tuotantoa varhaiset lampaankasvattajat olivat jalostaneet. Samalla he olivat kehittäneet villan hyödyntämiseen tarvittavaa teknologiaa. Levittäytyessään Eurooppaan jalostetumpi lammas korvasi varhaisimman lammaskannan ja nykyiset euraasialaiset lammasrodut perustuvat pääosin tähän myöhempään leviämistapahtumaan. DNA-merkkitutkimuksella pystyttiin kuitenkin paljastamaan, että varhaisimman lammaskannasta polveutuvia eläinkantoja on säilynyt Välimeren ja Skotlannin rannikon saarilla ja Pohjois-Euroopassa. Pohjois-Euroopassa perimä säilynyt Useimmat varhaisten lammaskantojen nykyiset perilliset ovat uhanalaisia, alkukantaisia rotuja, kuten soyalammas Skotlannista. Niiden villa on karkeaa ja poikkeuksellisesti sekä pässeillä että uuhilla esiintyy sarvia. Valtaosaltaan maailman lammasrodut ovat nykyisin sarvettomia. Tutkimuksen tulokset olivat kiinnostavia pohjoiseurooppalaisten alkuperäisten lammasrotujen kannalta. Islanninlampaassa, färsaarenlampaassa, norjalaisessa villilampaassa, ruotsalaisissa gutelampaassa ja ryassa, suomenlampaassa, kainuunharmaslampaassa ja ahvenanmaanlampaassa on todettavissa geeniperimää Eurooppaan ensin levinneestä kannasta. Nämä rodut ovat siten perinnöllisesti ja kulttuurihistoriallisesti ainutkertaisia ja Euroopankin mittakaavassa todellisia alkuperäisrotuja. Vanhoja alkuperäisiä norjalaislampaita, villilampaita, Länsi-Norjan rannikkolaitumilla. KUVA: HILDE BUER Viruksesta peräisin oleva DNA kertoo tarinaa Tutkimuksessa käytettiin DNA-merkkeinä lampaan perimästä löytyneitä DNA-pätkiä, jotka ovat peräisin niin sanotuista endogeenistä retroviruksista. Virukset ovat infektoituneet evoluution ja jopa vasta äskettäin lampaan tuhansia vuosia kestäneen kesytyshistorian aikana sukusoluihin, jääneet kiinni solujen geeneihin ja siirtäneet perinnöllisyyttä välittävän molekyylinsä isäntäsolun perimään. Lampaalla näitä viruksesta siirtyneitä perimän osia on löytynyt 27, joista kuutta tutkittiin Glasgown yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan professorin Massimo Palmarinin koordinoimassa hankkeessa. Eri virusperäisten DNA-pätkien esiintymisten perusteella tutkitut rodut voitiin jakaa kahteen ryhmään: lammaskantoihin, joiden perimässä oli todettavissa DNA-merkkejä varhaisimmasta leviämisestä ja lammaskantoihin, jotka perustuivat nuorempaan leviämistapahtumaan. Tutkimus antoi viitteitä lampaan villan esihistoriasta. Villan hyödyntämistä kehitettiin ensin alkuperäisen kesytyskeskuksen alueella Lounais-Aasiassa, josta osaaminen, mutta myös villantuotantoon jalostettu lammaskanta levisi Eurooppaan. 9

10 Kotieläi Andreas Georgoudis Professor, ERFP Secretary Exec., Eläingeenivarat, kestävyys ja demokratia 10 ERFP (Kotieläingeenivarojen hallintoon liittyvien kansallisten koordinoijien Euroopan aluekeskus) pyrkii turvaamaan eläinten geenivarojen monimuotoisuuden. Seuraava lyhyt tiedote kertoo asiaan liittyvästä problematiikasta, onko meillä filosofisia, poliittisia tai taloudellisia työvälineitä tämän valtavan tehtävän hoitamiseen ja onko se mahdollista toteuttaa nykyisissä olosuhteissa ja millä rajoituksilla ja ehdoilla. Olemme tällä hetkellä kohtaamassa samanaikaisesti kolme kriisiä, taloudellisen, poliittisen ja ilmastollisen kriisin, ja kysymykset ovat : Pystyvätkö nykyiset poliitikot ohjaamaan kehitystä kohti kestävämpiä tuotannon ja kulutuksen polkuja. Ovatko lisääntyvä demokratia ja kestävä kehitys tulevaisuudessa ristiriidassa keskenään? Kuten tiedetään, eläingeenivarat ovat tärkeitä suurelle määrälle ihmisiä maailman laidun-, viljely- ja karjatalousjärjestelmissä ja ne ovat tärkeitä korkealaatuisen proteiinin lähteitä. Paras tapa säilyttää niiden monimuotoisuus on niiden kestävä käyttö maanviljelyksessä ja ruoantuotannossa. Kestävän käytön toteutuminen tukisi jatkossa toimeentuloa ja minimoisi eläinpopulaatioiden säilymisen riskit pitkällä aikavälillä. Näin kestävän käytön konsepti saa taloudellisia, ympäristöllisiä ja sosiokulttuurisia ulottuvuuksia. Tämän vuoksi On tarvetta kehittää strategioita näiden varojen kestävään hallintaan. Niiden tulisi sisältää edullisia säilytys- ja käyttötapoja tämän päivän tarpeisiin, mutta myös tulevia sukupolvia varten. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muun inhimillisen toiminnan välisiä ristiriitoja ilmenee ja ne voivat vaikuttaa eri tavoin yhteiskuntataloudellisiin ja biologisiin parametreihin. Nämä lisääntyvät ja laajenevat vaikuttaen negatiivisesti luonnon monimuotoisuuteen ja ihmisten hyvinvointiin. Näiden ristiriitojen ymmärtämiseksi on ehdottoman tärkeää ymmärtää niiden syyt sekä löytää tavat niiden tehokkaaseen hallitsemiseen. Toinen olennainen priorisointiin ja käytännöllisiin määrityksiin liittyvä asia on jokaisen voimavaran taloudellinen arvo tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Työ eläingeenivarojen osalta on uutta ja toimijat ovat tähän mennessä olleet pääasiassa kotieläingeneetikkoa ja jalostajia. Tästä johtuen eläingeenivarojen säilyttämisen ja käytön tärkeitä sosiaalisia ja taloudellisia ulottuvuuksia on osoitettu puutteellisesti. Mutta säilytysresurssien kohdentaminen ja kustannuksiltaan tehokkaiden säilytysstrategioiden määritteleminen vaatii monitieteellistä lähestymistapaa, jossa talous- ja yhteiskuntatieteilijöillä tulee olla avainasema. Nykyinen talous perustuu siihen, että kasvu on hyvä asia ja saavutettavissa kilpailemalla niukoista voimavaroista, tehokkuudella sekä tekemällä kansallisia päätöksiä, joiden avulla ohitetaan kasvussa kaikki muut kansakunnat. Tämä kasvukilpailu vuorostaan lisää planeetan ekosysteemin köyhtymistä ja näkyy monimuotoisuuden supistumisena eläingeenivaroissa. Nykyisen suuntauksen mukaan, taloudellisen kasvuvauhdin kiihtyessä myös ekologinen köyhtyminen kiihtyy. Matka taloudelliseen tasapainotilaan on poliittinen ja tasapainotilan saavuttamiseksi ja järjestelemiseksi politiikan tulisi olla etupäässä demokratiaa, joka takaa runsaamman osallistumisasteen. Osallistuminen taas vaatii ja luo tasa-arvoa. Ekologinen taloustiede on tässä tilanteessa avainasemassa. Se on vahva ja lähes kauttaaltaan kriittinen vastine visiolle kasvutaloudesta ekologisen taloustieteen visio on tasapainoinen talous, joka takaa elinkelpoisen ja kestävän talouden. Yhdessä ekologisen taloustieteen kanssa restoratiivisen oikeuden periaate laajentaa poliittisia mahdollisuuksia globaaliin kääntymiseen kohti kestävyyttä. Sama periaate politisoi ekologista taloustiedettä ja antaa elementtejä pohdintoihin ekosysteemin kantokyyvystä ja luo pohjan monille paikallisille ja kansainvälisille ponnistuksille korjata ihmisen toiminnan laillisesti ja laittomasti aiheuttamia vahinkoja. Voidaankin kysyä, miten voimme soveltaa näitä periaatteita luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja uudistamiseen.

11 nuutiset Kotieläinrodut hyvä lähtökohta elinkeinoelämän kehitykselle? Rotujen tärkeys Kotieläinroduillamme on monenlaisia tuotanto-ominaisuuksia ja erityispiirteitä, erilaisia käytösmalleja ja luonteita. Ne poikkeavat kooltaan, väriltään ja kuvioiltaan. Nämä ominaisuudet osoittavat Nämä ominaisuudet osoittavat lajin sisäisen moninaisuuden, mikä taas luo perustan arvolle, jonka katsomme eläimillä olevan tuotantoa, historiaa ja kulttuuria ajatellen. Tuotekehityksen perusta Kotieläinperäisten tuotteiden kehittämisellä on kaksi pääsuuntausta 1. Tuoteperusteinen, jossa maku ja laatu, mutta myös hinta ovat tärkeitä. Tällaiset tuotteet muodostavat suurimman osan päivittäistavaraliikkeiden tuotevalikoimasta. 2. Konseptiperusteinen, jossa tuote maun ja laadun lisäksi myös välittää erilaisia arvoja ja ruokakulttuureja. Usein tuotteella on jokin erityinen tausta, esim. maantieteellinen alkuperä tai tuotantotekniikka. Hinnalla on usein vähemmän merkitystä tällaisten tuotteiden markkinoinnissa. Tähän kategoriaan kuuluvat merkkituotteet. Rotuun perustuvat merkkituotteet voivat luoda tuote- ja konseptikehityksen, sillä rotu sisältää mahdollisuuden välittää sekä laatua, maantiedettä, historiaa, tuotantojärjestelmää ja tekniikkaa. Lisäksi sellaiset eläimet ovat yleensä helppoja tunnistaa ulkonäöstä, mikä ennestäänkin lisää erikoisuuspotentiaalia. Mitä ominaisuuksia kannattaisi markkinoida? Tuotelaatu Tuotelaadun määrittely voi perustua puhtaaseen dokumentointiin tai se voidaan liittää tuotehistoriaan. Tuotelaadun liittäminen suoranaisesti geneettisiin tekijöihin voi olla vaikeaa, koska eläimen tuotantoympäristö ruokinta, kasvuympäristö ja teurastustapa vaikuttavat vahvasti tuotantoon. Lisäksi vaikuttavat sukupuoli, ikä ja hormoonistatus. On kuitenkin olemassa alustavia tuloksia siitä että norjalaisen STN-alkuperäisrodun liha olisi vastaavanlaisesti mureaa kuin lihakarjarotujen liha ja että joidenkin säilytettävien karjarotujen maito soveltuisi erityisen hyvin juustonvalmistukseen Paljon helpompi on osoittaa, että eri lammasroduilla on erilainen villalaatu. Jotkut villan käyttäjät toivovat lisäksi, että villaa ei leikata lampaasta, vaan annetaan lähteä luonnollisesti karvanlähdössä. Luonnollinen karvanlähtö on myös helposti dokumentoitavissa oleva ominaisuus. Ruumiinrakenne/luonne/käytös Kotieläinroduilla, jotka on valittu tiettyjen ominaisuuksien perusteella, on usein tietyt käyttäytymistavat ja ruumiinrakenne, jotka soveltuvat niihin toimintoihin, joihin ne on jalostettu. Kaikki pystyvät näkemään työhevosen ja ravihevosen eron. Saman eron voimme Juusto voi olla yksi mahdollinen erikoistuote. Benedicte Lund, havaita muna- ja lihasiipikarjarotujen välillä, tai vuorenrinteillä tai rannikolla laiduntavien ja pellolla laiduntavien lammasten välillä. Jos tällaisten erikoisominaisuuksien rotujen tuotteita markkinoidaan on loogista liittää tuotteet kulttuurimaiseman hoitoon, kuten villilammas-rodun, kanervikon hoito, tunturirodun soveltuvuus laiduntamiseen tai rannikkokasvien ja vesikasvien maku lofootinlampaan lihassa. Kulttuurihistoriallinen arvo/ulkonäkö/matkailu Samoin kuin me säilytämme kulttuurihistoriallisia arvoja määrättyjen maisemien ja rakennusten muodossa, kotieläinrotumme edustavat myös tärkeää perinnetietoa siitä, miltä asiat näyttivät vanhoina aikoina. Työvälineet ja menetelmät ovat myös tärkeitä. Tässä on myös tuotekehittelypotentiaalia. Juustoa, siten kuin mummo sitä teki karjamajalla on uskottavampi, jos joku osaa kertoa prosessin, ja jos maito tulee eläimistä, joita pidetään samalla tavoin kuin isoäidin aikana. Museot, vierailutilat ja matkailuun perustuvat toiminnat voivat hyötyä paljon siitä, että voivat tarjota sellaisista eläimistä peräisin olevia tuotteita, jotka ovat itse mukana kertomassa toiminnan historiaa. Mitä tarvitaan onnistumiseen? Tuotekehittely ja siihen kuuluva markkinointi ovat työläs ja monimutkainen prosessi. Ensin täytyy olla hyvä idea, ja sitten täytyy olla realistinen kuva siitä, haluaako joku ostaa tuotetta. Sen jälkeen täytyy olla selkeä kuva siitä, minkä laatuista tuotteita pystyy tarjoamaan, ja miten suurina määrinä. Siis: Onko minulla jotakin, mitä joku haluaa ostaa? Pystynkö tuottamaan tasaista ja hyvää laatua? Pystynkä tarjoamaan tuotetta oletettuun ajankohtaan mennessä ja sovitun määrän? Monet pienyrittäjät unohtavat, että ei riitä, että toimittaa kerran, tai että laadun on oltava yhtä hyvää koko ajan. On aina hyvä luoda yhteyksiä yhteistyökumppaneihin, sekä tuotannossa että investointipuolella, neuvottelutasolla tai loppumarkkinoilla, kuten paikallinen hotelli taikka teurastamo. Silloin sinulla on hyödyllisiä keskustelukumppaneita ja voit helpommin myydä lisätarinan, jota tuotteesi edustaa.

12 B Palautusosoite: NordGen - Husdyr Postboks 115 N-1431 Ås Göte Frid, Svenska Jordbruksverket, gote.frid@sjv.se og Liselotte Erixon, Svenska Russavelsföreningen liselotte.erixon@telia.com Ruotsalaisten rotujen oriita kerätty säilytystarkoituksessa Syksyn 2009 aikana on Jordbruksverketin (Ruotsin maatilahallituksen) toimeksiannosta ensimmäistä kertaa kerätty orien spermaa säilytystarkoituksessa. Eläinlääkäri Kerstin Dareniuksen johdolla on kerätty ja pakastettu yhden gotlandsruss oriin ja kahden ruotsalaisen ardennien oriin sekä pohjoisruotsalaisen työhevosen spermaa. Spermaannokset muodostavat tulevaisuudessa geenipankin. Hevosrotujen siemennesteen keruu pakastettuun geenipankkiin käynnissä. Jordbruksverket on usean vuoden ajan järjestänyt ja rahoittanut nautakarjan, lampaiden ja vuohien maatiaisrotujen sperman keräyksen ja pakastuksen. Nyt on ensimmäistä kertaa kerätty hevosen spermaa säilytystarkoituksessa. Pakastetut annokset omistaa Jordbruksverket. Työtä on edeltänyt usean vuoden suunnittelu, kolme asiassa mukana olevaa rotuyhdistystä Svenska Russavelsföreningen, Avelsföreningen för Svenska Ardennerhästen ja Föreningen Nordsvenska Hästen ovat tehneet perusteellista työtä laatiessaan oriista priorisointiluettelon. Ensimmäisen spermakeräyksen toteuttaminen oli mahdollista pääasiassa, koska Kerstin Darenius avusti asiantuntija-avulla yrityksensä Caballan puitteissa keräystä sekä vastasi käytännön keräys- ja pakastustyöstä sekä toteutti sen. Keräys toteutettiin Rodga Säteri:ssä Åbyssä Östergötlannissa syyskuun aikana tiiviissä yhteistyössä rotuyhdisysten ja Jordbruksverketin kanssa. Yhdistykset ovat ehdottaneet kerättäviä oriita ja ovat yhteyshenkilöidensä kautta toimineet eläintenomistajien, Kerstinin ja Jordbruksverketin välisenä lenkkinä. Ne ovat myös auttaneet keräyksessä käytettävien tammojen hankkimisessa sekä järjestäneet yhteistyössä eläintenomistajien kanssa oriiden ja tammojen kuljetukset Rodgaan ja sieltä pois. Vaikka Rodgaan tulleilta oriilta ei ole aiemmin kerätty siemennestettä, keruu onnistui yli odotusten. Kaikkien oriiden sperma ei kuitenkaan laadultaan soveltunut pakastamiseen. Tämän vuoksi russ-oriista vain yhdeltä kolmesta saatiin siemennestettä geenipankkiin. Seuraavien oriiden spermaa on nyt säilytyksessä.: Jagga Ess, gotlanninruss s.-99 e Vagabond-Julle, omistaja Lena Billqvist, Visby. Charlie, kk-nro 11562, ardennienh. s-89 e King Munter- Fonid, omistaja Carl Olof Sjöstedt, Koppom Gorino, kk-nro 11676, ardennienh. s. -97 e Gomin- Carman, omistaja veljekset Malmberg, Fjälkinge Belltino, kk-nro 1918, pohjoisruotsalainen s. -96 e Bellman-Engelstadbron, omistaja Madeleine Bergvall ja Anders Lundbom, Åsbro Pegasus, KUVA: LISELOTTE ERIXON kk-nro 1917, pohjoisruotsalainen, f -95 e Integral-Bruno, omistaja Heinrich Jung, Arneberg, Norge. Pakastettujen annosten määrä oria kohti oli 21, 31, 31, 30 ja 40 yllä mainitussa järjestyksessä. Annokset ovat kahdessa laatuluokassa. Postiosoite: NordGen - Husdyr, Postboks 115, N-1431 Ås Høgskoleveien 8, Ås, Norge Puhelin: S-posti: benedicte.lund@nordgen.org Internet: ISSN: Toimittaja: Benedicte Lund Suomentaja: Maj-Lis Storsjö-Korpihalkola Taitto/Painopaikka: RLF/Prinfo Unique, Larvik Painos: 1200 kpl Pohjoismaiden ministerineuvosto