terveys PRO Ylihoitajalehti ON NYT Pro terveys! Tässä numerossa: Terveyden edistäminen mielenterveystyössä

Transkriptio

1 PRO terveys Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry:n lehti Tässä numerossa: Terveyden edistäminen mielenterveystyössä Ylihoitaja ja osastonhoitaja muutoksen mahdollistajina Uutisia ylihoitajapäiviltä Perusturvan kehittämisprosessi Karkkilassa Ylihoitajalehti ON NYT Pro terveys!

2 SISÄLLYS 3 Pääkirjoitus...lämmin henkäys talvisäässä Ylihoitaja ja osastonhoitaja muutoksen mahdollistajina työyhteisössä 8 Tiedotteet - Akavan Tupo-tavoitteet - Erityiskoulutettujen työttymyyskassa tiedottaa 9 Puheenjohtajan palsta Moniammatillista johtamista Sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliset hankkeet - käytännön esimerkki Karkkilan perusturvan kehittämisprosessista 13 Kirja-arvio Lea Henriksson Sipra Wrede: Hyvinvointityön ammatit Mielenterveys ja mielenterveyden edistäminen Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä puhui Ylihoitajapäivillä Ylihoitajapäivillä puhuttua 21 Uutisia - Akavan toimenhakutiedote - Suomen Gallupin tutkimus Lyhyesti PRO terveys JULKAISIJA/TOIMITUS Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry Rautatieläisenkatu 6, Helsinki puh , fax toimisto@terveystieteidenakateemiset.fi PÄÄTOIMITTAJA Irma Kiikkala puh SIVUNVALMISTUS Suunnittelutoimisto M.Gardemeister Oy Pohjoinen Hesperiankatu 15 A, Helsinki, puh PAINOPAIKKA Uusimaa Oy Teollisuustie 19, Porvoo, puh TILAUSHINNAT Hinnat ovat nettohintoja, alv 0 % kotimaahan 50 ulkomaille 55, irtonumero 7,50 ISSN: ILMESTYMIS- JA AINEISTOAJAT Nro Viimeinen varauspäivä Aineisto Ilmestymis- päivä päivä

3 PÄÄKIRJOITUS lämmin henkäys talvisäässä. Lokakuussa pidettiin todennäköisesti viimeiset Ylihoitajapäivät. Vastaavanlaiset päivät toki tullaan näkemään ja kokemaan jatkossakin, mutta nimi muuttuu. Osallistuin ylihoitajapäiville muutaman vuoden tauon jälkeen ja kokemus oli myönteinen yllätys. Osallistujien määrä kipusi reippaasti toiselle sadalle, uusia ja nuoria oli saapunut paikalle, ilmasto oli rento ja leppoisa, keskustelu vilkasta, tuoretta, kriittistä, mutta rakentavaa. Oli kuin lämmin henkäys olisi virkistänyt meitä kaikkia. Onko alkamassa uusi vaihe, joka kokoaa joukot puhaltamaan yhteen hiileen? Onko uusi TAJAspirit kehittymässä? Mikä TAJA-spirit? Terveystieteiden Akateemisten Johtajien ja Asiantuntijoiden yhteenkuuluvuuden, yhdessä tekemisen, yhteisen tehtävän ja voimaantumisen henki! Sellainen kulttuuri, jossa riittävän vahva itsetunto sallii kriittisen keskustelun, kysymisen ja vastaamisen, uuden oppimisen ja tietämättömyyden tunnustamisen. Ilmasto, jossa on hyvä olla, jossa tuntee olevansa kelvollinen, jossa oppii ja jossa saa vahvuutta ja tukea arkiseen aherrukseen. Tällaiselle voimaantumiselle ja lämminhenkiselle uudelle tekemiselle näyttää syntyneen varsinainen sosiaalinen tilaus. Kun viisaat ovat yrittäneet hahmottaa Suomen tulevaisuutta, näkyy siellä selkeä haaste. Ensinnäkin muutama vuosi sitten Sitra luotsasi tulevaisuutta sellaisen vision mukaan, jossa näkyi onnellinen Suomen kansa. Toiseksi Pekka Himasen mukaan Suomella on mahdollisuus toimia edelläkävijänä Suomen hyvinvointiyhteiskunnan kehityksessä; tulevaisuutta on rakennettava suuntaan, joka on välittävä, kannustava ja luova. Kansalaisten tulee voida välittää toisistaan, oikeudenmukaisuutta tulee vahvistaa. Kolmanneksi Juha Kinnusen johtama työryhmä on pyrkinyt hahmottamaan terveydenhuollon tulevaisuutta. Todennäköinen kehitys tulee etenemään verkostomaisiin sekamalleihin, jossa julkinen sektori vastaa rahoituksesta ja ohjauksesta, ja palvelut kokonaisuudessaan monipuolistuvat. Globalisaatio tuo muutoksia, väestö ikääntyy, monisairaita ja ongelmaisia on entistä enemmän ja teknologian kehitys aiheuttaa eriarvoisuutta. Henkilöstön osaamiseen tulee kohdistumaan uusia vaateita. Ilman välitöntä teknologian tuomaa helpotusta tehtävä hoivatyö (!), laaja mielenterveystyö sekä kansalaisten oma kiinnostuminen terveytensä hoidosta merkitsevät haastetta, jossa ei teknologia yksinomaan auta. Lämminhenkiselle, inhimilliselle hoito- ja hoivatyölle, terveystieteiden monipuolisille osaajille ja väestön voimavarojen elvyttämiselle riittää siis tilausta. TAJA-spirittiä tarvitaan! Lämmintä välittämisen henkeä tarvitaan! Välittäminen, kannustaminen ja luovuus ovat aineetonta pääomaa, jonka kasvattaminen odottaa meitä kaikkia. Pirjo Vallo luotsasi Oulussa nelivuotisen projektin, jonka loppuraportti on juuri ilmestynyt. Raportissa todetaan, että hyvä kohtaaminen on asiakasta voimaannuttavaa, asiakas on hoidon toimeksiantaja ja hoidossa huolehditaan toiveikkaan ja elämänmyönteisen ilmapiirin säilymisestä. Se tarkoittaa kiireettömyyttä, arvostusta, ilon ja toivon ylläpitämistä. Koko raportti on saanut nimen Välittämisen aika. Viesti vastaa Himasen esittämää haastetta. Pohjois- Karjalassa toteutetussa projektissa puolestaan tuodaan esiin, että hoitaminen on tekoihin heijastuva ajatusmaailma, siinä olennaisena on välittäminen arvona, joka pysyy muutosten kourissa. Kaikki tarvitsevat ihmisen, joka välittää ja auttaa. Välittäminen, kannustaminen ja luovuus on tehtäväämme, teemme jo sitä, mistä rakennetaan Suomen tulevaisuutta. Kun lukee Himasta tai juuri päättyneiden projektien raportteja, kun paneutuu sosiaalisen pääoman salaisuuksiin, kun kuuntelee kansalaisia tai hoitohenkilökuntaa, kuulee tällä hetkellä saman ydinviestin: välittämisen ja huolenpidon kaipauksen. Kohta tulee Joulu ja Uusi vuosi! Laulamme, että käy lämmin henkäys talvisäässä. Eikö Terveystieteiden akateemisten johtajien ja asiantuntijoiden tulevaisuuden haasteena ole vahvistaa välittämisen, kannustamisen, luovuuden, huolenpidon, toiveikkuuden ja ilon ilmapiiriä, tuoda siihen tieteellinen tieto, persoonalliset osaamiset, eettisyys ja intuitiivisuus. Siitä maaperästä kasvaa jo tunnistettavissa oleva TAJA-spirit, siitä kasvaa uutta osaamista ja uudet tehtävät. On aika kiittää tästä yhteisestä vuodesta, toivottaa Joulun lämpimän henkäyksen tuomaa voimaantumista, välittämistä ja kannustamista sekä iloa ja luovuutta ensi vuoteen! Irma Kiikkala 3

4 Erika Kukkonen, TtM, opettaja, Oulun seudun ammattiopisto, Kontinkankaan yksikkö. Päivi Vuokila-Oikkonen, TtT, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö. Anneli Paukkonen, TtM, ylihoitaja, OYS hammas- ja suusairauksien klinikka. Pirkko Kivelä, osastonhoitaja, OYS hammas- ja suusairauksien klinikka. Ylihoitaja ja osastonhoitaja muutoksen mahdollistajina työyhteisössä Hoidon ja hoitotyön kehittämisessä avainasemassa ovat hoitotyönjohtajat ja oppiminen. Hoitotyönjohtajat mahdollistavat henkilökuntansa osallistumisen oman työnsä kehittämiseen ja kehittäminen perustuu oppimiselle. Oppimisen lähtökohta on työntekijöiden omien tai työyhteisön haasteiden tai ongelmien tunnistaminen ja työyhteisön jäsenten kesken julkiseksi tuominen. Nimettyihin haasteisiin tai ongelmiin vastataan oppimisen avulla. (Alasoini & Halme 1999). Tässä artikkelissa kuvataan OYS:n hammas- ja suusairauksien klinikan hoitotyön kehittämishanke. Kehittämishanke toteutettiin Oulun yliopiston hoitotieteen ja terveyshallinnon laitoksen, OYS:n hammas- ja suusairauksien klinikan ja OYS:n korva-, nenä ja kurkkutautien osaston yhteistyönä. 4

5 Mahdollistava johtaminen haaste ylihoitajalle ja osastonhoitajalle Mahdollistavaan johtamiseen kuuluu tehtävien, vallan ja vastuun jakaminen, kokeilut ja luovuuden salliminen. Vastuuta jakava hoitotytönjohtaja on tulevaisuudessa yhä enemmän suunnannäyttäjä ja toimintaedellytysten luoja sekä mahdollisuuksien antaja. Tällöin jokainen työntekijä on johtavassa asemassa suhteessa asiantuntijuuteensa. Hän suunnittelee itse työnsä, huolehtii lupauksistaan ja tavoitteiden saavuttamisesta sekä vastaa niistä. Mitä enemmän hoitotyöntekijät osallistuvat, sitä enemmän he kokevat omistavansa tehdyt päätökset ja ovat motivoituneita toimimaan niiden mukaan. Johdon tuki on merkittävän tärkeä sitoutumista ja työmoraalia kohottava seikka. Mahdollistava johtajuus onkin hoitohenkilökunnan hyvinvoinnin kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Mahdollistavaan johtamiseen liittyy taito, nöyryys ja uskallus antaa toisten pärjätä ja olla edelläkävijöinä. Ylihoitajalle ja osastonhoitajalle tämä merkitsee johtajuutta, joka edistää organisaation kehittymistä ja jokaisen työtekijän oman osaamisalueen selkiintymistä. Hammas- ja suusairauksien klinikassa ollaan siirtymässä professionaalisista organisaatiosta kehittyneempiin yhteistyöorganisaatioihin, jotka muodostuvat horisontaalisesti, toimivat itseohjautuvasti ja myös ottavat vastuun toiminnastaan. Toiminnassa pyritään oppivalle organisaatiolle tyypillisiin työtapoihin. (Telaranta 1997.) Mahdollistavaan johtamiseen kuuluu tehtävien, vallan ja vastuun jakaminen, kokeilut ja luovuuden salliminen. Oppivalle organisaatiolle on Alasoinin & Halmeen (1999) mukaan tyypillistä henkilöstön monitaitoisuus ja monipuoliset tehtävät, ammatillista ja henkilökohtaista kehittymistä tukeva työkierto, tiimimäiset, verkostomaiset ym. yhteistoiminnalliset työtavat ja mahdollistava johtaminen. Oppivassa organisaatiossa henkilöstö voi osallistua laajasti kehitystoimintaan, organisaatio tekee kiinteää tuotanto- ja kehittämisyhteistyötä muiden organisaatioiden, asiakkaiden sekä tutkimus- ja koulutusinstituutioiden kanssa. Toimintaan kuuluvat kiinteästi myös osaamiseen, tuloksellisuuteen ja laatuun sidotut kannustusjärjestelmät. Tässä kehittämistyössä lähestymistapana käytettiin myös toimintatutkimuksen ideaa. Toimintatutkimukselle on luonteenomaista yhteistyö tutkijan ja käytännön toimijoiden välillä. Yhteistyö käytännön ja tutkijoiden välillä on yhteistoiminnallista ja vuorovaikutteista oppimista. Yhteistoiminnallisen kehittämisen tyypilliset piirteet ja arvot määräytyvät kehittämiskohteen omista ongelmista ja tarpeista lähtien. Kehittäminen tapahtuu kehittämiskohteiden henkilöstön omana työnä ja kirjatut tavoitteet ja muutostarpeet konkretisoituvat todellisina toimintakäytäntöjen muutoksina. Kehittämisideoiden toteutusvastuu on paikallisilla toimijoilla. (Lax & Galvin 2002). Kehittämistyön käytännön toteutus Kehittämishankkeen tavoitteena oli hoitotyön sisällön, resurssien ja tiedonkulun kehittäminen (ks. kuvio 1). Hoitotyön sisältöä haluttiin kehittää potilaan tarpeista lähteväksi. Potilaan mukanaolo oman hoitonsa suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa koettiin tärkeäksi. Henkilökunnan resursointi pyrittiin saamaan tarpeita vastaavaksi. Näin kehittämishankkeessa huomioitiin myös taloudelliset vaikutukset. Tiedonkulun kehittäminen oli kuitenkin kehittämishankeen yhteinen päätavoite. Kun asia oli yhdessä sovittu, osallistujien keskinäinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus tarjosivat mahdollisuuden analysoida käytännön työtä koskevia kysymyksiä ja tässä esiin nousevia ristiriitoja erilaisista vaihtoehtoisista näkökulmista. Osallistujat pystyivät vapaasti kertomaan omien näkökulmien perustelut, kyselemään ja ihmettelemään tulematta torjutuiksi. (Janhonen 1999, Vuokila- Oikkonen 2002). Kehittämishankkeessa hoitohenkilökunta oli huolissaan potilaan turvallisuudesta ja hoidon jatkuvuudesta. Osastoilla ei ollut yhteistä tiedonkulun välinettä, joten tieto katkesi potilaan siirtyessä toimintayksiköstä toiseen. Korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolla oli käytössä sähköinen kirjaamisjärjestelmä, kun hammas- ja suusairauksien klinikassa potilastiedot oli kirjattu manuaalisesti hoitosuunnitelma -kaavakkeeseen. Mahdollistavaan johtamiseen liittyy taito, nöyryys ja uskallus antaa toisten pärjätä ja olla edelläkävijöinä. Kehittämishanke aloitettiin hoitohenkilökunnan yhteisillä kokoontumisilla. Tavoitteena oli keskustella kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä ja pyrkiä aikaansaamaan sopimuksia kehitystoiminnasta. Henkilökunta selvitti kokoontumisissa, miksi tiedonkulkua tulee kehittää hammas- ja suusairauksien klinikan ja korva-, nenä- ja kurkkutautien osaston välillä. Näin ongelmat täsmentyivät ja hoitohenkilökunta pystyi itse ilmaisemaan tiedonkulussa esiintyvät puutteet. Tavoitteeksi nousi hoitotyön kirjaamisen ja dokumentoinnin näkyväksi tekeminen ja yhdenmukaistaminen hammas- ja suusairauksien klinikan ja korva-, nenä- ja kurkkutautien osaston hoitohenkilökunnan välillä. Tämä saavutettiin hoitotyön hoitosuunnitelman ja sähköisen kirjaamisjärjestelmän käyttöönotolla hammashoitoon (ks. kuvio 2). Näin myös hammashoidon dokumentoinnissa saatiin potilaan tarpeet näkyväksi, hoitotyö selkiytyi, hoitokäytännöt ja potilaan hoitotyön kirjaaminen yhtenäistyi. 5

6 Henkilökunnan yhteistoiminta hankkeen aikana Kehittämishankeen tavoitteisiin pääsy edellytti sähköisen kirjaamisjärjestelmän käyttöönottoa hammas- ja suusairauksien klinikassa. Henkilökunta kehitti hankkeen ajan sähköisen kirjaamisjärjestelmän sisältöä kokeillen mikä toimii parhaiten juuri omassa työyksikössä. Tämän jälkeen henkilökunta tarkensi kehittämisen kohdetta. Kohteeksi tarkentui potilaan hoidon kulku hammas- ja suusairauksien klinikassa. Tärkeää oli tiedostaa mitä tietoa hoitaja kussakin hoitotilanteessa tarvitsee. Henkilökunta tutki myös mitä potilasasiakirjoihin on aikaisemmin kirjattu. Tilanteiden ja asioiden reflektointi, mitä on kirjattu ja miksi on kirjattu, auttoi henkilökuntaa pohtimaan kriittisesti mikä on juuri sitä tarpeellista tietoa, joka tulee kirjata. Henkilökunta selvitti myös potilaan siirtoon liittyviä ongelmia. Henkilökunta selvitti mitä tietoa leukanivelpotilaasta tarvitaan, kun hän siirtyy osastolta toiselle. Nämä esille tulleet asiat muodostivat kirjaamisen minimitiedot hammas- ja suusairauksien klinikassa (ks. kuvio 3). Näin sähköisen kirjaamisjärjestelmän sisältö saatiin vastaamaan mahdollisimman hyvin juuri hammas- ja suusairauksien klinikan ja korva-, nenä- ja kurkkutautien osaston tarpeita. Tiedonkulun kehittämishankkeen aikana kerättyä aineistoa käytettiin hyväksi koko kehittämisprosessin ajan. Kehittämistarpeet nousivat työyhteisöstä ja ongelmat tarkentuivat koko kehityshankkeen ajan. Ensin henkilökunta mietti ongelmia, sitten keskustelujen avulla saatiin aineisto, joka oli myös vastaus esille tulleisiin ongelmiin. Sähköisen kirjaamisjärjestelmän harjoittelu aloitettiin hammas- ja suusairauksien klinikassa keväällä Hoitajat laativat hoitosuunnitelmia ja arvioivat mikä on tarpeellista tietoa ja mikä on hammas- ja suusairauksien potilaan kannalta välttämätöntä dokumentoida. Selvisi, että potilaasta tulee ehdottomasti kirjata esim. leukanivelen jumppaohjeet sekä miten ja milloin potilas voi tehdä leuan avaus- ja sulkemisliikkeitä. Sähköisen kirjaamisjärjestelmän käyttöönotto ja sisältö kehittyy edelleen koko ajan hoitajien palautteiden ja yhteispalaverien ansiosta. Johtopäätökset Tämän kehittämishankkeen mahdollisti ylihoitajan ja osastonhoitajan halu kehittää hoitotyötä yhdessä hoitohenkilöstönsä ja hoitotyön asiantuntijoiden kanssa. Hankkeessa pyrittiin tehtävien ja vastuun jakamiseen, yhteistoiminnallisiin työtapoihin ja jokaisen työntekijän asiantuntijuuden kehittymiseen. Hanke toteutettiin Oulun yliopiston hoitotieteen ja terveyshallinnon laitoksen, OYS:n hammas- ja suusairauksien klinikan ja OYS:n korva-, nenä ja kurkkutautien osaston yhteistyönä. Hankkeessa toteutui verkostotutumisen periaate ja asiantuntijuuden jakaminen. Hoitotyössä tulisikin pyrkiä tulevaisuudessa yhä enemmän asiantuntijuuden jakamiseen. Hoitotyön kehittäminen tapahtuu silloin yhteistyönä koko henkilöstön kesken ja myös muiden organisaatioiden asiantuntijuutta hyödyntäen. Käytännön kehittämishankkeet voidaan kohdentaa, kuten tässä kehittämishankkeessa, harjoittelupaikan käytäntöjen kehittämisen integroivaksi hankkeeksi. Dokumentoinnissa saatiin potilaan tarpeet näkyväksi, hoitotyö selkiytyi, hoitokäytännöt ja potilaan hoitotyön kirjaaminen yhtenäistyi. Kehittämistoimenpiteet nousivat hammas- ja suusairauksien klinikan hoitohenkilökunnan tarpeesta. Kehittämistyö tapahtui henkilökunnan omana oppimisena kevään ja kesän 2003 aikana. Ensimmäiset tulokset sähköisen kirjaamisjärjestelmän vaikutuksista työhön kerättiin elokuussa 2003, jolloin kirjaamisjärjestelmä oli ollut käytössä noin kuukauden verran. Yhteisen arvioinnin perusteella hammasja suusairauksien klinikassa kirjatut tiedot nopeuttavat ja selkiyttävät hoitotyötä. Tiedot ovat heti esillä, toiselle osastolle ei tarvitse turhaan soittaa ja tieto kulkee myös potilaalle nopeammin. Hankkeen aikana hammas- ja suusairauksien klinikan henkilökunta arvioi hanketta ja sen vaikutuksia työhön ja työssä jaksamiseen. Kehittämishanke koettiin mielenkiintoisena ja tärkeänä ja siihen haluttiin sitoutua. Käytetyt opetusmenetelmät olivat mielekkäitä ja ne mahdollistivat kaikkien osallistumisen hankkeeseen. Oppimisen tuloksena syntyi uutta näkökulmaa omaan työhön. Sähköisen kirjaamisjärjestelmän käyttöönotto ja sisältö kehittyy edelleen koko ajan hoitajien palautteiden ja yhteispalaverien ansiosta. Hammas- ja suusairauksien klinikassa on saatu sähköinen kirjaamisjärjestelmä käyttöön ja hammasklinikan hoitotyön dokumentointi on kehittynyt. Hoitotyön auttamismenetelmät, hoitoon liittyvät hoitokäytännöt ja toisen toimintayksikön tunteminen on selkiytynyt. Hammas- ja suusairauksien klinikassa pystytään hoitotyön kertomuksen avulla osoittamaan myös hoitotyön osuus potilaan hoidossa. Klinikan sisäinen tiedonkulku on parantunut ja potilaslähtöisen hoitotyön toteuttaminen on selkeämpää. Kirjallisen hoitosuunnitelman avulla henkilöstön oikeusturva on parantunut, koska näin pystytään osoittamaan tehdyt hoitotoimenpiteet. Hoitajat ja lääkärit saavat yksityiskohtaisempaa ja yksilöllisempää tietoa potilaasta ja hänen hoidostaan, eikä päällekkäistä kirjaamista tai haastattelua tapahdu. Hankkeen vaikutukset potilaalle merkitsevät hoidon jatkuvuuden parantumista. Tieto potilaan hoidosta ei katkea siirtyessä toimintayksiköstä toiseen ja siirto on joustava. (Vrt. Allan & Englebright 2000.) 6

7 LÄHTEET Potilaan tarpeisiin pystytään vastaamaan paremmin kuin ennen, koska hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi tapahtuvat nyt yhdessä potilaan kanssa. Taloudellisia vaikutuksia arvioidaan hoidon vaikuttavuutena ja laatuna. Hoitotyön johtajat pystyvät hoitotyön suunnitelman avulla kohdentamaan resursseja paremmin sinne, missä niitä tarvitaan. Näin pystytään myös tilastoimaan potilasaineksen vaativuus hoitoisuusluokituksen avulla. Nykypäivänä tieto lisääntyy jatkuvasti ja tiedonvälitykseen käytettävä aika lisääntyy, jos toimintatapoja ei muuteta. Siten ATK-pohjaiseen hoitosuunnitelmaan siirtyminen on myös hammashoidossa välttämätöntä. Taloudelliset vaikutukset näkyvät myös ajankäytön järkeistämisenä. Hoitotyöntekijöiden ajankäyttö tulee tehokkaammaksi, koska ATK-pohjainen hoitosuunnitelma välittyy nopeasti toimintayksiköstä toiseen, eikä turhaa paperin siirtelyä tapahdu. (Vrt.Ensio 2001.) Alasoini, T., Halme, P. (toim.) Oppivat organisaatiot, oppiva yhteiskunta, Vuosikirja 1999, raportteja 7. Oy Edita AB, Helsinki. Allan, J., & Englebright, J Patient-centered documentation: an effective and efficient use of clinical information systems. Journal of Nursing Administration, 30(2), s Ensio, A Hoitotyön toiminnan mallintaminen. Väitöskirja. Kuopio: Kuopion yliopisto. Janhonen, S Potilaslähtöinen hoito. Teoksessa: Janhonen S, Lepola I, Nikkonen M & Toljamo M (toim.) Suomalainen hoitotiede uudelle vuosituhannelle. Professori Maija Hentisen juhlakirja. Oulun yliopiston hoitotieteen ja terveyshallinnon laitoksen julkaisuja 2. Oulun yliopistopaino, Oulu, s Lax, W & Galvin, K. (2002) Reflections on a community action research project: interprofessional issues and methodological problems. Journal of Clinical Nursing 11 (3), Telaranta, S Hoitotyön hallinto. Tammer-Paino Oy Tampere. Vuokila-Oikkonen, P Akuutin psykiatrisen osastohoidon yhteistyöneuvottelun keskustelussa rakentuvat kertomukset. Acta Universitatis Ouluensis Medica Hammas- ja suusairauksien klinikassa on saatu tiiviillä aikataululla hoitotyön suunnitelma ja sähköinen kirjaamisjärjestelmä käyttöön. Hankkeen myötä myös hammas- ja suusairauksien leikkaushoitoa vaativat potilaat kirjataan sähköisesti ja toiminta vakiintuu osaksi päivittäistä hoitotyötä. Potilaan tarpeisiin pystytään vastaamaan paremmin kuin ennen, koska hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi tapahtuvat nyt yhdessä potilaan kanssa. Kirjaaminen on myös yhtenäistynyt vuodeosastojen kanssa ja hoitotyön auttamismenetelmät ja vastuualueet ovat selkiytyneet huomattavasti. Kehittämisalueena tulevaisuudessa on vielä hoitokäytäntöjen yhtenäistäminen vuodeosastojen kanssa ja toimintaa tuleekin kehittää ja suunnitella koko ajan yhteistyössä vuodeosastojen kanssa. 7

8 TIEDOTTEET AKAVAN TUPO-TAVOITTEET Palkkapolitiikka uudistettava Tällä tulokierroksella on palkittava koulutusta, osaamista, vastuuta ja tuottavuutta. Muunlaiset tavoitteet toimivat talouspoliittisesti Suomen kansallisen edun vastaisesti. Tuloratkaisun on ehdottomasti tuettava työllisyyden nostoa AKAVAn mielestä palkankorotukset tulisi määrittää prosentuaalisena kokonaiskustannuksena kunkin sopimusalan palkkasummasta. Käytännössä tupo-pöydässä sovittaisiin ainoastaan kustannustasosta. Sen jälkeen kukin ala neuvottelee, miten alan sisällä palkkapotti jaetaan. Irtisanomisissa koulutus tukemaan työllistymistä AKAVA vaatii, että irtisanomisperusteet ovat riittävään täsmällisiä ja yksilöityjä. Irtisanotuilla on oltava oikeus henkilökohtaiseen työllistymis- tai kouluttautumisohjelman saamiseen. Todellista työaikaa seurattava Työaikajärjestelmien valvonnan on oltava tehokasta ja sen on kohdistuttava myös ylempiin toimihenkilöihin. Akavalaisten työajat ylittävät jo nyt selvästi 40 h/viikossa, joten työnantajien on turha vaatia työaikojen pidentämistä. Luottamusmiesten asemaa on parannettava lisäämällä luottamusmiestoimintaan käytettävissä olevaa aikaa, korottamalla korvauksia ja laajentamalla luottamusmiesten tietojensaantioikeutta. Määräaikaisuudet kuriin Työnantajien on vältettävä perusteettomien määräaikaisten töiden teettämistä. Määräaikaisten työsuhteiden kierteeseen joutuminen luo taloudellista epävarmuutta ja estää elämän pitkäjänteistä suunnittelua. Erityisesti määräaikaisten työsuhteden ketjuttaminen on lopetettava. Valtion tuettava ostovoiman kasvua Palkkaratkaisuun pitää kuulua myös kaikkia koskeva palkkaverojen alennusohjelma. Ohjelman tulee parantaa Suomen palkkaja verokilpailukykyä selvästi keskeisiin EUkilpailijamaihimme nähden. AKAVAn tavoitteena on päästä tuloverotuksessa vanhojen EU-maiden keskitasoon vuoteen 2007 mennessä. AKAVA tavoittelee kaksivuotista tulopoliittista kokonaisratkaisua, mutta on valmis neuvottelemaan myös pitempiaikaisesta ratkaisusta. Yksityiskohtaisen palkankorotusesityksen AKAVA määrittelee myöhemmin neuvottelujen edettyä. Lehden mennessä painoon neuvottelut ovat kesken. Ajan tasalla olevaa tietoa löydät AKAVAn nettisivuilta Erityiskoulutettujen työttömyyskassa tiedottaa Sähköinen asiointi avattu Vuoden 2004 alussa työttömyyskassa otti etuuskäsittelyssä käyttöön SysOpen Oyj:n maksatusjärjestelmän. Maksatusjärjestelmään on 1. syyskuuta 2004 liitetty sähköinen asiointipalvelu eerko. eerko tarjoaa työttömyyskassan jäsenille palvelua internetissä ajasta ja paikasta riippumatta. Palvelua voivat käyttää jäsenet, jotka ovat saaneet kassalta etuutta ja jäsenet, joiden etuushakemus on kirjattu saapuneeksi kassaan. eerkoon pääsee kassan kotisivuilta asiointi. eerkossa jäsen voi hoitaa henkilökohtaisia kassa-asioitaan ympäri vuorokauden missä vain internet on käytettävissä, selata sekä uusia että vanhoja työttömyyskassan maksuja ja päätöksiä, seurata omien hakemusten käsittelyvaiheita, tarkistaa ja päivittää henkilö- ja yhteystietoja, selata työvoimapoliittisia lausuntoja, arvioida päivärahan suuruutta päivärahalaskurilla, lähettää sähköisesti ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ja koulutuspäivärahan jatkohakemukset esitäytettyjen lomakkeiden avulla, valita tiedon etuuden maksusta tekstiviestillä matkapuhelimeen tai ekirjeenä, valita asiointikieleksi suomen, ruotsin tai englannin. Kassan ja jäsenen välisessä tietoliikenteessä käytetään SSL-salausprotokollaa, joten ulkopuoliset eivät voi tarkastella tietoja eivätkä muuttaa niitä. Suojaussertifikaatin on myöntänyt Väestörekisterikeskus. eerkon käyttö vaatii kirjautumisen järjestelmään, käyttäjätunnuksen ja salasanan. Palvelu on avattu vuonna 2004 etuutta saaneille jäsenille ajalle Järjestelmän saa käyttöönsä ottamalla yhteyttä kassaan. Lyhyet käyttöohjeet ja tiedot järjestelmän salauksesta ovat kassan kotisivuilla Lisätietoja eerko-yhteyshenkilöltä Kristiina Heinoselta, puh. (09) ja s-postilla Puhelinpalveluajat ma-to 9-15 (09)

9 PUHEENJOHTAJAN PALSTA Moniammatillista johtamista 46 ylihoitajapäivien tavoitteena oli nostaa keskusteluun hoitotyön johtamisen merkitys Suomen terveyspolitiikan eteenpäin viejänä, hoitotyön johtajien koulutusmäärien pikaisen ja huomattavan nostamisen tarpeellisuus sekä nykyisen hoitotieteen koulutuksen merkitys terveydenhuollon ja hoitotyön johtamisessa. Tavoitteena oli myös kannustaa osallistujia ottamaan toimintansa suunnittelun, toteuttamisen ja kehittämisen tueksi STM:n suosittelema Hoitotyön tavoite ja toimintaohjelma Ylihoitajapäivät onnistuivat yli odotusten. Osallistujia oli enemmän kuin useaan vuoteen. Päivien aiheet herättivät vilkasta keskustelua sekä luentojen yhteydessä että väliajoilla. Hoitotyönjohtajien määrä ja koulutustarve puhuttivat ehkä eniten. Siksi vielä tässä aihetta koskevia muutamia poimintoja luennoista ja yleisön keskusteluista. Kuulimme, että hoitotyönjohtajat on ammattiryhmä, joka vastaa hoitotyön ja yli hoitohenkilökuntaan kuuluvan henkilön johtamisesta. Ylihoitajia oli vuonna ja osastonhoitajia Ylihoitajan kelpoisuusehtona on ylempi korkeakoulututkinto tai vastaava. Osastonhoitajaksi valmistavaa koulutusta ei vuosiin ole ollut mahdollisuus suorittaa. Terveystieteiden maisterikoulutus alkoi vuonna Maistereita valmistuu vuosittain keskimäärin 250. Maistereita, joilla pääaineena on terveydenhuollon hallinto tai hoitotyön johtaminen on valmistunut noin 500. Vuodesta 1990 lähtien uusia terveystieteiden maistereita on valmistunut noin Johtamisen osaavia maistereita valmistuu aivan riittämätön määrä vuosittain, jotta pystyttäisiin täyttämään eläkkeelle jäävien johtajien paikat. Pelkkien koulutusmäärien nostaminen ei vielä takaa riittävää osaamista. Nyt jo työssä olevien johtajien täydennyskoulutukseenkin tulee panostaa. Terveydenhuollon johtamisen kehittämiseksi Kansallisen terveydenhuollon hankkeen tuloksena opetusministeriö perusti työryhmän, jonka tehtävänä on tehdä ehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatillisesta johtamiskoulutuksesta. Työryhmän työskentelyä on jatkettu useaan otteeseen. Nykyinen tavoite on saada työ valmiiksi tämän vuoden aikana. Koulutuksen on tarkoitus alkaa vuonna Työryhmän työstä puhui professori Juha Kinnunen. Työn tulos oli kuitenkin vielä salainen. Sen verran saimme tietää, että jatkokoulutus ammattikorkeakouluihin tulee varmasti. Päivien aikana saimme myös tietää, että yliopistoilla riittäisi resursseja ja osaamista kouluttaa riittävä määrä terveystieteiden maistereita hoitotyön eritasoisiksi johtajiksi. Tämän toteutumiseksi tarvittaisiin vain valtion viranomaisten taholta samanlainen päätös kuin aikoinaan tehtiin hoitotyön opettajien kouluttamiseksi erillispäätöksellä terveystieteiden maistereiksi. Tämä päätös tai päätös koulutusmäärien lisäämisestä tulisi tehdä pikaisesti, ettei ylihoitajakunta jää häviäväksi luonnonvaraksi, kuten eräässä puheenvuorossa epäiltiin. Siihen ei pidä suostua! Jäämme mielenkiinnolla odottamaan työryhmän työn valmistumista! Kiitän järjestön jäseniä kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille oikein hyvää Joulua ja menestyksellistä uutta vuotta. Ann-Marie Turtiainen 9

10 Pirkko Hynynen TtM, SHO, Th, Sh, Perusturvajohtaja, Karkkilan kaupunki. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliset hankkeet käytännön esimerkki Karkkilan perusturvan kehittämisprosesseista Karkkilan kaupunki sijaitsee Uudellamaalla ja kuuluu Hiiden seutuun. Kaupungissa on asukkaita vajaat ja runsaan työpaikkaomavaraisuuden vuoksi asukasluku on selkeässä kasvussa. Kaupungin vaikea talouskriisi voitettiin noin 10 vuodessa selkeällä ja tiukalla strategisella ohjauksella. Toimintaa muutettiin merkittävästi, mikä tarkoitti mm. luopumista vanhustenhuollon laitospaikoista. Tampere Turku KARKKILA Helsinki Hanko Kireä taloustilanne opetti luovuuteen ja tehokkuuteen, mikä näkyy henkilöstön toiminnassa tänäkin päivänä. Toisaalta joissakin asioissa jouduttiin menemään myös liian tiukkaan tilanteeseen. Esimerkiksi tuolloin poistetut esimiesten virat on nyt saatu palautettua lähes kokonaan. Tällä on Kehittämistyö ei voi koskaan olla muusta toiminnasta irrallaan tapahtuvaa eikä sen avulla voida saavuttaa todellisia tuloksia, jollei koko organisaatio kiinnostu toiminnan kehittämisestä. merkitystä niin henkilöstön jaksamisen kuin kehittämistyön kannalta. Kaupungin sosiaali- ja terveystoimi yhdistettiin yhtenäiseksi perusturvaksi pahimman laman aikaan. Vuosina 2003 ja 2004 organisaatiota on uudistettu siten, että toiminta saataisiin entistä joustavammaksi ja työmääriä voitaisiin tasapainottaa tulosalueiden välillä. Lisäksi keskeisenä tavoitteena oli saada jokaiselle työntekijälle oma esimies, jolla todella on aikaa henkilöstölleen. Olennaista perusturvallemme on hyvä ja monipuolinen palvelujen tarjonta kaupunki on kooltaan, sijainniltaan ja rakenteeltaan ihanteellinen lähipalvelujen tuottamiseen. Karkkilassa on useita varsinaisia projekteja joilla on selkeä tavoite, aikataulu ja vastuuhenkilöt ja erilaisia hankkeita, joissa on 10 päämäärä jo selkeänä, mutta muut asiat vasta alustavasti sovittu. Tällä hetkellä on käynnissä noin 16 ylikunnallista hanketta tai projektia, joista laajimmissa on mukana useita muita kuntia. Hankkeissa on lukuisia työryhmiä, joilla on keskeinen tehtävä hankkeen onnistumisen kannalta. Alueella on runsaasti perinteitä yhteistyöstä, mikä helpottaa yhteistyön käynnistymistä uuden hankkeen tiimoilta. Vain osa hankkeista on toteutettu hankerahoituksella ja rahoituksen hakemisen perusteena pidetään, että hankkeesta on osoitettavissa selkeää hyötyä ja projektiorganisaatio on valmis. Organisaatiossa on vaikean taloudellisen menneisyytensä ansiosta projektiosaamista ja vastuuta on delegoitu rohkeasti alaisille. Tämä on ollut tärkeä edellytys kehittämistyön käynnistymiselle pikaisella aikataululla ja yhtaikaa usealla osa-alueella.

11 Matka on tärkeämpi kuin perille pääsy tuotteistamishankkeilla tuloksiin Esimerkki keskeisestä toiminnan kehittämisen apuvälineestä on tuotteistaminen. On tunnettava oman toiminnan sisältö ja toiminnan kustannukset. Näin voidaan arvioida voimavarojen oikeaa kohdentumista ja miettiä, mitkä toiminnat kannattaa toteuttaa milläkin tavalla tulevaisuudessa. Myös kilpailuttamisen ensimmäinen edellytys on oman toiminnan tunteminen. Tuotteistaminen on väline työn kehittämisessä ja sen avulla voidaan jäsentää toimintaa. Keskeinen merkitys tuotteistamisella on myös talouden tasapainottamisessa voimavarojen oikea kohdentaminen onnistuu vain tutkimalla mihin työaikaa ja -panoksia tällä hetkellä käytetään. Samalla saadaan keskeistä tietoa siitä, millä toiminnoilla voidaan saavuttaa vaikuttavuutta. Jotta voidaan saavuttaa todellista varhaista vaikutusta ihmisten hyvinvointiin ja jotta voidaan todella edistää terveyttä sen laaja-alaisessa merkityksessä, tulee ensin olla tietoa siitä, millä menetelmillä tuloksia saadaan aikaan. Tähän tarvitaan nykyistä laajemmin tutkimustyötä ja sen tulosten hyödyntämistä. Tuotteistamisella voidaan mahdollistaa oikeudenmukainen palvelujen tarjonta ja vastata näin lainsäädännön asettamiin uusiin haasteisiin. Mutta ennen kaikkea tuotteistamishankkeet ovat oppimisprosessi, jossa prosessissa mukana oleminen on tärkeämpää kuin lopputuote. Juuri prosessin aikana työyhteisö oppii tuloksistaan ja saavuttaa näin paremman tietoisuuden omasta toiminnastaan. Vastaanottotoiminnan tuotteistushanke alkoi ideatasolla vuoden 2003 lopussa ja hanke on kuntien rahoittama. Hankkeessa ovat mukana Hiiden alueen kunnat Lohja, Karkkila, Vihti, Nummi- Pusula, Sammatti ja Karjalohja ja rahoittaja vuonna 2004 on alueen suurin kunta eli Lohja, joka ostaa asiantuntijapalvelun hankkeelle. Muut kunnat ovat osallistuneet hankkeeseen työpanoksellaan. Karkkilan terveyskeskus pilotoi hanketta. Hanke ajoittuu vuosille ja tavoitteena on saada aikaan uusi työnjako terveyskeskusvastaanottotoiminnassa, kohdentaa vastaanottotyö oikein ja ennen kaikkea kehittää eri ammattiryhmien yhteistyötä rakentavalla tavalla. Hankkeen hallinnoijana toimii vuosina Lohjan kaupunki. Prosessin ohjaajina Voimavarat tulee kohdentaa kulloinkin siihen toimintaan, jolla todella saavutetaan ihmisille hyvää terveyttä ja hyvinvointia. keskeiset henkilöt ovat terveyskeskusten johtavat lääkärit/ylilääkärit ja johtavat hoitajat. 11

12 Kokonaisuuden kehittäminen oppimisprosessina Jotta hankkeilla saataisiin riittävän nopeasti vaikuttavuutta ja jotta koko organisaatio oppii ja kykenee etenemään yhteiseen strategiseen tavoitteeseen, tulee työyhteisössä olla meneillään kehittämisen rinnakkaisia prosesseja. Tällä hetkellä toiminnassamme on lähdössä käyntiin vuodeosastotoiminnan tuotteistaminen, joka integroituu tiiviisti vastaanottotoiminnan tuotteistamiseen. Seuraavassa vaiheessa mukaan tulee kotihoidon tuotteistaminen, johon on edetty tämän syksyn aikana Laurea ammattikorkeakoulun Lohjan yksikön kanssa laatimalla ensin kotihoidon perusselvitys. Lisäksi alueella on aloitettu asumispalveluiden tuotteistaminen, ja Karkkilan perusturvakeskus on esittänyt muille kunnille yhteistyöprojektina päivähoidon tuotteistamista. Muina esimerkkeinä toiminnan kehittämisestä ovat mm. mielenterveystyön perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kehittäminen ja Uudenmaan aluehanke, jossa pyritään saumattomaan palveluketjuun sekä Hiiden alueen labra hanke, jossa kehitetään laboratoriotoiminnan laatua, yhtenäistetään toimintaa ja kehitetään kustannustietoisuutta. Kehittämistyö ei voi koskaan olla muusta toiminnasta irrallaan tapahtuvaa eikä sen avulla voida saavuttaa todellisia tuloksia, jollei koko organisaatio kiinnostu toiminnan kehittämisestä. Työ on tehtävä kuntien välisenä, kunnan sisällä sektorien välisenä ja sektorin sisäisenä prosessina yhtaikaa. Jos jokin näistä näkökulmista jää liian heikoksi, on kehittämisessä vaikea saavuttaa pysyviä tuloksia, joilla todella vaikutetaan toiminnan ohjaamiseen. Kyseessä on oppimisprosessi, jossa koko organisaatio kehittyy. Ulkopuolinen rahoitus turvaa kehittämistyössä kriittiset pisteet kuten erityisosaamisen puutteet omassa organisaatiossa. Kehittämistyö syntyy yhteisestä tahdosta ja jotta eri organisaatiot ja eri työntekijäryhmät voidaan saada mukaan, tulee toiminnasta hyötyä jollakin tavalla kunkin yksilön, yksikön, sektorin ja kunnan. Organisaatio oppii ja kehittyy yhtä nopeasti kuin sen heikoin lenkki. Talouden ja toiminnan tasapainottaminen organisaatiossa Sosiaali- ja terveydenhuollon painopiste on ripeästi saatava kääntymään varhaiseen vaikuttamiseen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on myös tasapainottaa taloutta. Tällöin voimavarat tulee kohdentaa kulloinkin siihen toimintaan, jolla todella saavutetaan ihmisille hyvää terveyttä ja hyvinvointia. Polku päämäärään on pitkä ja mutkikas ja tavoitteeseen - varhaiseen vaikuttamiseen - voidaan edetä vain älykkään organisaation avulla. Älykäs organisaatio ei toimi vain omien rajojensa sisällä vaan se kohdentaa ja jakaa omaa osaamistaan sisäisesti yksiköltä ja yksilöltä toiselle ja yhteistyökumppaneilleen eli eri sektoreille omassa kunnassa ja alueen muille kunnille. Älykäs organisaatio myös oppii vastavuoroisesti kaikilta muilta. Tähän edetään systemaattisesti osaamisen johtamisen kautta. Vain olemalla avoin oppimiselle voidaan saavuttaa uudenlaista osaamista. On tärkeää muistaa, että perustehtävä sosiaali- ja terveydenhuollossa unohtuu välillä ja organisaatiot ovat herkästi itseään ohjaavia eli eivät kaipaa kriittistä oman toimintansa tarkastelua. Oman sisäisen valvonnan eli kriittisen oman toiminnan tarkastelu on mahdollista vain oppimalla siihen uusia välineitä. Tuotteistaminen on yksi tällainen väline. Myös toiminnan ohjaamiseen tarvitaan uusia välineitä kuten talouden tasapainottamisen BSC malli. Toiminnan kriittiset pisteet Omaa toimintaa on kyettävä tarkastelemaan kriittisesti, jotta sen heikkouksia voidaan korjata. Tällä hetkellä voidaan selkeästi havaita, että toiminnasta tehdään tutkimustyötä liian vähän. Tutkimustyön tekemisen osaaminen on vielä puutteellista ja korkeakouluyhteistyö on liian kehittymätöntä. Toisaalta mahdollisuuksia edetä ripeästi tavoitteisiin rajoittaa kuntarahoituksen riittämättömyys. Kaupunkimme poikkeaa sikäli monesta muusta suomalaisesta kunnasta, että vaikka talouden ennusteet väestönkasvun ja työpaikkojen kasvun kautta turvaavat tulevaa rahoitusta, ovat vanhat velkamäärät vielä joitakin vuosia jarruna kehittämistyölle. Lisäksi seudullisen kehittämisen kulminaatiopisteitä ovat Hiiden alueen kolme eri kuntakokoa. Kuntien pieni koko aiheuttaa, että varsinaisia toimijoita alueella on vähän. Lisäksi aluestrategia on keskeneräinen, joten kuntien yhteinen tahtotila on vasta selkiytymässä. Mitä tulee osaamisen kehittämiseen, tulee toiminnassa pikimmiten selvittää henkilöstön osaamisprofiilit, jotta tiedetään mille kivijalalle toiminta rakennetaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon painopiste on ripeästi saatava kääntymään varhaiseen vaikuttamiseen. Yksittäiset toimijat eivät kykene tekemään näin mittavaa työtä yksinään eli yhteistyöstä löytyy tarvittava voimavara. Samalla kun toiminnan painopistettä käännetään varhaiseen vaikuttamiseen, syntyy kustannuksia edelleen myöhäisen vaiheen toiminnasta. Päätöksenteko siirtyy oikeaan suuntaan osoittamalla tulokset tunnusluvuin, pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja lisäämällä osaamista. Artikkeli perustuu ylihoitajapäivillä pidettyyn esitelmään. 12

13 KIRJA-ARVIO Lea Henriksson & Sirpa Wrede: Hyvinvointityön ammatit. Gaudeamus Gaudeamukselta syksyllä 2004 ilmestynyt kirja Hyvinvointityön ammatit (toim. Lea Henriksson ja Sirpa Wrede) tarkastelee terveys- ja sosiaalialan ammattien ja asiantuntijuuden muotoutumista. Se pureutuu ajankohtaisiin aiheisiin, jotka koskevat hoitamista, hoitotyön ja sosiaalityön suhteita sekä hoitotieteen lähtökohtia. Teemoiksi nostetaan muun muassa diakonissan (ja muidenkin hoitotyön tekijöiden) kutsumus, sairaanhoitajan kestävyys ja hoivatyön likaisuus luvun sairaalamaailmaa kuvaavat sairaanhoitajatyöttömyyden, lääkärikunnan ammatillistumisen ja työnjakomuutosten teemat. Kirjaa voi suositella hoitotyön johtajille ja muille asiantuntijoille, koska se luo perspektiivin hoitotyön ammattikuntien historiaan viime vuosisadan aikana ja kuitenkin antaa vastauksia 2000-luvun kysymyksiin. Se pakottaa kohdistamaan mielenkiinnon siihen, kuka jaksaa tulevaisuudessa hoitaa vanhuksia, sairaita ja muita heikompiosaisia. Kirja kyselee ammattiylpeyden ja ammattietiikan perään ja antaa faktoja, joilla nykyiset hoitajat ja hoitotyön johtajat voivat perustella hyvinvointityön ehtoja. Hoivaamisen ehdot eivät kirjan mukaan täyty vain rahatalouden ja koulutuksen lisäämisen kautta, vaan hoivatyöhön tarvitaan myös työn tekijöitä, joiden jaksamiseen täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota. Sairaanhoitaja, tutkija Pia Vuolanto Tampereen yliopisto Kirjan 11 kirjoittajaa ovat sosiologeja ja terveystieteilijöitä. He tarkastelevat sosiaalipolitiikan suunnanmuutoksia mielenkiintoisella ja kriittiselläkin tavalla. Erityisen mainittavia hoitotyön johtajien kannalta ovat kommentit hoitotyön markkinoitumisesta ja managerisoitumisesta. Esimerkiksi Kovalainen kirjoittaa, että hyvinvointipalveluiden järjestämisen tavoista, palvelujen kustannuksista ja laajuudesta sekä palvelujen kattavuudesta on kyllä puhuttu, mutta se, kuka palvelut tuottaa ja työt tekee, on jäänyt keskusteluissa vähemmälle huomiolle. Wrede ja Henriksson tuovat esille, että vanhustyössä (esimerkkinä Helsingin kunnallinen kotihoito) taloudellisesta tuloksellisuudesta on tullut ohjaava periaate. Vanhuspalvelut yritetään heidän mukaansa saada tuottamaan mitattavaa tulosta, josta inhimillisyys ja arkinen hoiva on riisuttu pois. 13

14 Hyvönen Senja, TtT, Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos. MIELENTERVEYS JA MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN Suomessa mielenterveystyön painopiste siirtyi 1990-luvulla monien rakenteellisten, lainsäädännöllisten ja ideologisten muutosten seurauksena erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Perusterveydenhuolto on keskeinen voimavara väestön terveyden edistämisessä. Mielenterveyden tukeminen ja mielenterveyden ongelmista kärsivien auttaminen perusterveydenhuollossa on sekä inhimillisten että taloudellisten arvojen näkökulmasta järkevää. Terveydenhuollossa on pitkälti sitouduttu luonnontieteellis-lääketieteelliseen lähestymistapaan ja näkemykseen terveydestä sairauden puuttumisena, joka soveltuu huonosti mielenterveyden edistämisen lähtökohdaksi. Vasta viime aikoina on hoito- ja lääketieteissä ollut nähtävissä suuntauksia, jossa ihmistä ei nähdä pelkästään tautien kohteena. Tässä artikkelissa tarkastellaan mielenterveyden ja mielenterveyden edistämisen käsitteitä voimavaranäkökulmasta ja perusterveydenhuollon tehtävänä. Käsitteenä mielenterveys on monimerkityksinen ja ongelmallinen sen määrittelemistä on asiantuntijoidenkin keskuudessa pidetty vaikeana tehtävänä. Esimerkiksi arkisessa kielenkäytössä mielenterveydellä saatetaan tarkoittaa jopa mielenterveyden häiriötä. Mielenterveyttä on määritelty monin eri tavoin ja erilaisista näkökulmista, kuten taudin tai oireiden puuttumisena, yksilön, yhteisön, kulttuurin, talouden tai voimavaranäkökulmista. Useinkin mielenterveys on määritelty taudin tai oireiden puuttumiseksi ja se on liitetty negatiivisten asioiden yhteyteen. Mielenterveyteen voimavarana ja myönteisenä asiana on laajemmin alettu kiinnittää huomiota vasta viime vuosina. Mielenterveys on paljon muuta ja enemmän kuin oireiden puuttumista. Mielenterveys kuuluu keskeisesti ihmisen terveyden kokemiseen. 14

15 Jokaisella ihmisellä on mielenterveys. Terveyden kokemiseen kuuluu olennaisesti mielenterveyden kokeminen eikä terveyden kokemisesta voi erottaa mielenterveyden kokemista. Mielenterveys kuuluu myös heille, jotka kärsivät mielen sairaudesta. Positiivista mielenterveyttä kuvataan usein tietyillä yksilön voimavaroilla ja ominaisuuksilla, kuten ongelmanratkaisutaito, sopeutumiskyky, sosiaaliset taidot, koettu psyykkinen hyvinvointi, itsearvostus, itsetunto, kyky läheisiin ihmissuhteisiin ja tunne-elämän tasapaino. Mielenterveys on elämänpituinen prosessi. Yksilöllisten tekijöiden lisäksi ihmisen mielenterveyteen vaikuttavat esimerkiksi kulttuuriset arvot, sosiaalisen tuen ja vuorovaikutuksen muodot sekä yhteiskunnalliset rakenteet ja resurssit. Taloudellinen tilanne, työllisyys ja asuminen vaikuttavat siten ihmisten mielenterveyteen. Mielenterveys on keskeinen osa kansanterveyttä. Psyykkisten häiriöiden kansantaloudelle aiheuttamia kokonaiskustannuksia on vaikea arvioida. Positiivisen, koetun mielenterveyden tai ennaltaehkäisevän mielenterveystyön tuloksia on vielä vaikeampaa mitata rahassa. Lisäksi ennaltaehkäisevän työn tulokset näkyvät useinkin pitkällä viiveellä. Vaikka terveyden edistämisen käsitettä on tarkasteltu eri tieteiden piirissä vuosikymmeniä, mielenterveyden edistämiseen on kiinnitetty niukasti huomiota. Suuri osa mielenterveyttä edistävästä toiminnasta tapahtuu terveyspalveluiden ulkopuolella. Esimerkiksi työelämää ja taloudellista kehitystä koskevat asiat, perhepoliittiset ratkaisut ja kulttuuriset mahdollisuudet vaikuttavat mielenterveyttä edistävästi tai kuormittavasti. Mielenterveyden edistäminen näkyy mm. inhimillisen kärsimyksen vähenemisenä ja parempana elämänlaatuna. Mielenterveystyö ja mielenterveyden edistäminen ovat lähikäsitteitä. Mielenterveystyötä on mielenterveyslain mukaan mm. mielenterveyden häiriöiden hoito perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa sekä kaikki se, mitä tehdään ihmisten elinolojen parantamiseksi. Siten mielenterveystyö ei kohdistu vain yksilöihin ja kuulu ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Mielenterveystyötä tekevät monet muutkin valtion, kuntien ja seurakuntien sekä vapaaehtoisjärjestöjen toimijat. Mielenterveyttä edistävä yhteiskuntapolitiikka kuuluu olennaisesti mielenterveystyöhön. Kun ihminen ymmärretään jakamattomana kokonaisuutena ja mielenterveys osana ihmisen terveyden kokemista, sisältyy mielenterveyden edistäminen terveyden edistämiseen. Mielenterveyspalveluiden järjestämisen vastuu siirtyi 1990-luvulla sairaanhoitopiireiltä kunnille. Päävastuu mielenterveyspalveluiden järjestämisestä on nykyisin kunnilla ja perusterveydenhuollolla. Perusterveydenhuollon mielenterveystyötä tekevät ovat avainasemassa väestön mielenterveyden edistämisessä jokaisella terveyskeskuksessa asioivalla on mielenterveyteen liittyviä tarpeita. Jopa noin 85 prosenttia väestöstä asioi vuosittain terveyskeskuksessa. Mielenterveystyön näkökulmasta perusterveydenhuolto on ymmärrettävä voimavarana. Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän, jopa koko hyvinvointivaltion, on sanottu olevan kriisissä. Hoitojonot ja niukkuuden jakaminen näyttävät olevan arkipäivää. Käydään keskustelua siitä, ketä tulee ja voidaan hoitaa ja keitä yhteiskunnan varoilla ei voida hoitaa sekä siitä mihin järjestykseen ihmisten avuntarpeet asetetaan. Nämä ratkaisut tehdään päättävien ihmiskäsityksen pohjalta. Myös (mielen)terveyden edistäminen perustuu johonkin ihmiskäsitykseen. Ihmiskäsityksestä ei käytännön toiminnassa useinkaan keskustella, mutta se ilmenee hoitamisen ja johtamisen tavoissa. Ihmiskäsitys on ensisijainen esimerkiksi terveyskäsitykseen nähden. Ihmisen tarkastelu jaetun ihmiskäsityksen mukaisesti johtaa ihmisen pilkkomiseen ja näiden pirstaleiden hoitamiseen/auttamiseen. Tällainen auttaminen ei sisällä huolenpidon ulottuvuutta. Mielenterveystyön perustaminen käsitykseen jakamattomasta terveydestä ja ihmisestä, jonka olemuspuolet eivät ole toisistaan erotettavissa, on ainoa mahdollisuus toteuttaa ihmislähtöistä terveydenedistämistyötä. Ollakseen varsinaista terveyden edistämistä (hoitoa, johon sisältyy huolenpidon ulottuvuus) perusterveydenhuollon mielenterveystyön terveyskäsityksen tulee olettaa terveys monitasoisena yksilöllisenä ja yhteisöllisenä ilmiönä. Varsinainen terveyden edistäminen kattaa jakamattoman terveyden yksilölliset ja yhteisölliset ulottuvuudet. Professori Juhani Lehto (2003) on arvostellut suomalaista terveyspolitiikkaa tautikeskeiseksi. Hänen mukaansa keskustelu terveydenhoidosta on rajoittunut keskusteluksi tautien hoidosta, jossa terveyskeskusten ainoana tehtävänä on nähty lääkäriin pääsyn turvaaminen. Terveyskeskuksia tulisikin Lehdon mukaan kehittää terveyden edistämisen keskuksiksi. Hoitojonojen purkamisen rinnalla terveyskeskusten tulee Lehdon mukaan paneutua sairauksien ennaltaehkäisyyn. Hoitotyön tutkijana lisään tähän terveyden edistämisen näkökulman. Perusterveydenhuollon mielenterveystyö on potilaan, väestön ja koko yhteiskunnan näkökulmasta merkittävää terveydenedistämistyötä. Hyvösen (2004) tutkimus osoittaa, että suomalaisessa perusterveydenhuollon mielenterveystyössä on ohuena juonteena nähtävissä terveyden edistämisen ulottuvuus. Perusterveydenhuollon ominta aluetta mielenterveystyössä on juuri mielenterveyden edistäminen; sen vahvistaminen on otettava hoitotyön tekijöiden, johtajien, opettajien ja tutkijoiden yhteiseksi haasteeksi. KIRJALLISUUS Hyvönen S Moniulotteista ja moniammatillista yhteistyötä muutosten keskellä. Tutkimus perusterveydenhuollon mielenterveystyöstä. Acta Universitatis Tamperensis Tampereen yliopistopaino Oy Juvenenes Print, Tampere. Lehtinen V Mielenterveyttä ikä kaikki. Heikkinen E. & Tuomi J. (toim.) Teoksessa Suomalainen elämänkulku. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, Lehto J Suomen asema terveystyön mallimaana olikin kupla. Aamulehti Secker J., Pidd F. & Parham A Mental health training needs of primary health care nurses. Journal of Clinical Nursing 8(6):

16 46. Valtakunnalliset Ylihoitajapäivät, Marina Congress Center Valtiovallan tervehdys klo Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä puhui ylihoitajapäivillä Arvoisat kutsuvieraat, hyvät Ylihoitajapäivien osanottajat Väestön ikärakenteen muutos, eliniän piteneminen ja terveyspalveluiden saatavuuteen liittyvät puutteet eri puolilla maata ovat tärkeimpiä haasteita nykyisten toimintatapojen kehittämisessä. Myös alueellisen erilaistumisen ennakoidaan tulevaisuudessa vain kasvavan. Samaan aikaan työelämässä on meneillään suuri sukupolvenvaihdos, kun suuret ikäluokat poistuvat työmarkkinoilta ja työssä olevat ikäluokat pienenevät. Vaikka suomalaisista suurin osa on edelleen varsin tyytyväisiä julkisiin terveyspalveluihin, kritiikki terveydenhuoltoa kohtaan on lisääntynyt. Valtioneuvosto on määritellyt sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoimenpiteet vuoteen 2007 periaatepäätöksissään terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi ja sosiaalialan kehittämiseksi. Periaatepäätösten pohjalta toteutetaan merkittäviä rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia. Kansallisen terveyshankkeen keskeisenä tavoitteena on turvata kaikille Suomessa asuville lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti tarkoituksenmukainen hoito kohtuuajassa hoidon tarvitsijan varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta. Terveydenhuollon toimintayksiköissä on varauduttu hoitoon pääsyä koskevien uusien säännösten voimaan tuloon ensi maaliskuussa. Hoidon saatavuutta tuetaan yhtenäisillä hoidon kriteereillä. Kansallisessa terveyshankkeessa vahvistetaan myös terveydenhuollon rahoitusta. Eduskunta suuntaa valtion tulo- ja menoarviossa terveydenhuoltoon lisää voimavaroja. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksia on korotettu vuosittain vuodesta 2003 lähtien. Kansalliseen terveyshankkeeseen liittyy lisäksi varsin merkittävää hankerahoitusta. 16 Viime vuonna kehittämishankkeisiin suunnattiin 8 miljoonaa euroa. Tänä vuonna hankerahoitusta jaettiin 30 miljoonaa euroa. Kansallisen terveyshankkeen rinnalla toteutetaan sosiaalialan kehittämishanketta, joka käynnistyi hieman myöhemmin. Näiden kahden hankkeen tavoitteet ovat pitkälti samansuuntaiset. Kansallisen terveyshankkeen ja sosiaalihuollon kehittä-

17 mishankkeen yhteensovittamiseksi on luotu myös yhteisiä hankekokonaisuuksia. Niistä voin mainita esimerkkeinä lapsiperheiden palveluiden verkostoitumista, päihde- ja mielenterveystyötä sekä ikäihmisten pitkäaikais- ja kotihoitoa koskevat hankekokonaisuudet. Hyvät kuulijat Terveydenhuollon uusissa ratkaisuissa korostuvat alueellinen ja seudullinen yhteistyö, palveluiden tuotantovastuiden uudelleen jäsentyminen sekä eri ammattiryhmien välisen työnjaon kehittäminen. Ministeriö on toteuttanut yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa sairaanhoitopiireittäin järjestetyn terveyskeskuskierroksen. Olin itse mukana näistä tapaamisista osassa. Kävimme kunnan poliittisen ja virkamiesjohdon kanssa laajat keskustelut terveyskeskusten tilasta sekä toimivuuteen ja henkilöstön saatavuuteen liittyvistä ongelmista. Kenttäkierroksen pohjalta käynnistettiin seudullisen yhteistyön kehittämiseen ja toimintatapojen uudistamiseen liittyviä toimenpiteitä, joita ministeriö ja terveyshankkeen aluetukihenkilöt seuraavat säännöllisesti. Perusterveydenhuollon palveluiden järjestäminen seudullisena yhteistyönä parantaa koko henkilöstön toimintaedellytyksiä, kuten mahdollisuuksia organisoida työtehtäviä uudelleen, turvata sijaisjärjestelyt, parantaa konsultaatiokäytäntöjä ja toteuttaa täydennyskoulutusta. Erikoissairaanhoidon toiminnallista yhteistyötä ja työnjakoa, lääkkeiden ja materiaalien yhteishankintamenettelyä sekä laboratorio- ja kuvantamistoiminnan alueellista järjestämistä koskevat toimenpiteet etenevät yliopistosairaaloiden erityisvastuualueiden laatimien suunnitelmien pohjalta. Valtakunnallisesti ja erityisvastuualueilla keskitettävästä tutkimuksesta ja hoidosta on annettu hallituksen esitys. Haluan tässä yhteydessä sanoa muutaman sanan myös terveydenhuollon eri henkilöstöryhmien välisen työnjaon kehittämisestä. Kansallisessa terveyshankkeessa on meneillään 31 pilottia, joissa kehitetään terveydenhuollon eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä ja työnjakoa perusterveydenhuollossa, suun terveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Pilotteja on tarkoitus arvioida ensi vuonna. Sen ja muiden selvitysten pohjalta katsotaan työnjaon kehittämistä koskevat valtakunnalliset linjaukset sekä arvioidaan, edellyttääkö työnjaon kehittäminen esimerkiksi lainsäädännön muutoksia ja miten terveysalan koulutusta ja lisäkoulutusta tulisi kehittää. Työnjaon kehittäminen näyttää etenevän melko ripeästi. Työnjaon kehittämisestä hyötyvät kaikki osapuolet: potilas, lääkäri ja hoitaja. Hoitoon pääsee nopeammin, toiminnan tehokkuus on parantunut ja työnteon mielekkyys on kasvanut. Hyvät kuulijat Henkilöstön riittävyys, työkyky sekä osaaminen ja sen käyttö ovat ratkaisevia tekijöitä palveluiden saatavuuden ja toimivuuden kannalta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ennakoidaan avautuvan noin työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä. Määrä perustuu arviointeihin eläkepoistumasta ja palvelutarpeen kasvusta. Vertailu muihin toimialoihin osoittaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon työvoima kasvaa kaikista toimialoista toiseksi voimakkaimmin palvelutyön jälkeen. Miten pystymme turvaamaan työvoiman riittävyyden? Kuten tiedätte, lääkäri- ja hammaslääkärikoulutusta koulutusta on lisätty. Tänä vuonna 620 uutta opiskelijaa aloitti lääketieteen opinnot, ja Turussa on käynnistetty hammaslääkärikoulutus uudelleen. Eläkepoistuman korvaamiseen ja palvelutarpeen kasvuun on varauduttu lisäämällä myös muiden terveydenhuollon ammattihenkilöryhmien koulutusta. Tänä vuonna sosiaali- ja terveysalan nuorten ja aikuisten ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkoja on runsaat 600 ja ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja runsaat 800 enemmän kuin vuosina keskimäärin. Näiden lukujen perusteella voidaan todeta, että koulutuksen lisäykset vastaavat sosiaali- ja terveysministeriön asettaman ennakointitoimikunnan kolme vuotta sitten tekemiä ehdotuksia. Myös ulkomaisen työvoiman rekrytointi tulee olemaan aikaisempaa tärkeämpää. EU:n itälaajentumisen alkuvaiheessa Suomeen odotetaan muuttavan noin henkilöä vuodessa. Terveydenhuollon uusissa ratkaisuissa korostuvat alueellinen ja seudullinen yhteistyö, palveluiden tuotantovastuiden uudelleen jäsentyminen sekä eri ammattiryhmien välisen työnjaon kehittäminen. Viimeisten 10 vuoden aikana maahan muuttaneista kuitenkin vain hieman yli 2 % työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yli puolet on työvoiman ulkopuolella. Työvoiman saatavuuden ohella alalla pysyminen on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja kehittämisen edellytys. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työvoiman ja koulutuksen ennakoinnin yhteistyöryhmä on arvioinut, että noin sairaanhoitajaa työskentelisi muilla toimialoilla kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lisäksi on arvioitu, että työikäisistä sairaanhoitajista noin olisi työelämän ulkopuolella, esimerkiksi kotona. Nämä määrät ovat 2000-luvun alusta, ja voidaankin olettaa, että työllisyyden paraneminen on saattanut pienentää näitä määriä. Ulkomailla työikäisiä sairaanhoitajia arvioidaan olevan noin Heistä lähes joka toinen palaa takaisin parissa vuodessa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan uudenlaista työvoima- ja rekrytointipolitiikkaa valtakunnallisella ja alueellisella tasolla, jotta alalle koulutettu, mutta tällä hetkellä muilla toimialoilla tai ulkomailla oleva työvoima saataisiin takaisin sosi-aalija terveydenhuoltoon ja jotta maahan muuttaneet työllistyisivät nykyistä paremmin myös sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hoitotyön johtajina teidän roolinne on keskeinen, kun sosiaali- ja terveyspalveluihin luodaan uusia rekrytointistrategioita, parannetaan alan vetovoimaisuutta sekä kehitetään henkilöstöpoliittisia toimenpiteitä. 17

18 Kuvasarja: JYH Rauno Marjamäki Kunnissa voidaan parantaa alan vetovoimaisuutta esimerkiksi huolehtimalla jatkuvasta täydennyskoulutuksesta, ottamalla käyttöön joustavia työaikajärjestelyjä ja luomalla nykyistä parempia mahdollisuuksia urakehitykseen. Tämän vuoden alussa voimaan tulleista, terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulusta koskevista säännöksistä tulee monia haasteita hoitotyön johtajille. Tarkoituksena on, että täydennyskoulutuksen suunnittelu kytketään strategiseen johtamiseen niin, että suunnitelmallisella ja pitkäjänteisellä koulutuksella tuetaan yhtäältä yksikön perustehtävää ja toiminnan kehittämistä sekä toisaalta työntekijän yksilöllisiä osaamistarpeita. Esimiehet ovat avainasemassa toiminnan kehittämiskohteiden määrittelyssä ja osaamistarpeiden arvioinnissa sekä niiden pohjalta kehittämisstrategioiden ja urasuunnitelmien luomisessa ja koulutustarpeiden määrittelyssä. Esimiehet vastaavat pitkälti myös täydennyskoulutukseen osallistumisen ja koulutuksen toteutumisen mahdollistamisesta sekä koulutuksen seurannasta ja arvioinnista. Kansallisessa terveyshankkeessa tullaan seuraamaan, miten sairaalat ja terveyskeskukset järjestävät täydennyskoulutusta ja minkälaisia kustannuksia siitä aiheutuu. Valtakunnan tason seurantatiedon kokoaa Kunnallinen työmarkkinalaitos. Hyvät hoitotyön johtajat Opetusministeriön asettama työryhmä viimeistelee parhaillaan ehdotustaan sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatilliseksi johtamiskoulutusohjelmaksi valtioneuvoston periaatepäätöksiin perustuen. Uuden koulutuksen tavoitteena on parantaa johtamisosaamista taustakoulutuksesta riippumatta. Jos tässä koulutuksessa päästään aitoon moniammatillisuuteen, uskon, että myös johtamisjärjestelmät kehittyvät monitieteisen työskentelyn pohjalta. Lähivuosien haasteista ei selvitä ilman päteviä johtajia. Missään terveydenhuollon organisaatiossa ei voi olla varaa olla käyttämättä täysimääräisesti hyvin koulutettujen ylihoitajien osaamista. Olen tietoinen hoitotyön johtajien koulutustarpeista, joita työelämän edustajat ovat tuoneet esille eri yhteyksissä. Sosiaali- ja terveysministeriössä pidetään tärkeänä sitä, että moniammatillinen johtamiskoulutus vastaa myös uusien ja työelämässä jo toimivien hoitotyön johtajien koulutustarpeisiin. Koska hoitotyön johtajien keski-ikä ja eläkkeelle jäävien osuus ovat selvästi korkeampia kuin muissa ammattiryhmissä, on tärkeää, että opetusministeriö selvittää hoitotyön johtajien määrälliset koulutustarpeet. Tähän liittyvät myös terveystieteellisen yliopistokoulutuksen järjestelyt pääkaupunkiseudulla. Hyvät hoitotyön johtajat Haluan vielä nostaa esille hoitotyön uuden kansallisen tavoite- ja toimintaohjelman. Kuten te hyvin tiedätte, uuden ohjelman tavoitteena on tukea hoitotyössä toimivien sitoutumista terveyspoliittisten tavoitteiden toimeenpanoon ja hoitotyön kehittämisen integroimista muuhun terveydenhuollon kehittämistyöhön sekä terveysnäkökulman ottamista huomioon kuntien poliittisessa päätöksenteossa. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet on kytketty valtioneuvoston terveyspoliittisiin linjauksiin ja terveydenhuollon valtakunnallisiin kehittämishankkeisiin. Ohjelmassa on määritelty myös hoitotyön johtamisen kehittämistavoitteet ja toimenpiteet. Niistä ehkä tärkeimpinä haluaisin tässä nostaa esille erityisesti kaksi: näyttöön perustuvan toiminnan

19 5. 6. kehittämisen ja sähköiseen potilaskertomukseen sisältyvän hoitotyön dokumentaation. Näyttöön perustuvan päätöksenteon edellytyksenä kliinisessä työssä on yhtäältä tiedon saaminen menetelmien vaikuttavuudesta ja toisaalta näin tuotetun tiedon käyttö päätöksenteossa ja potilaiden hoidossa. Parhaan ajantasaisen tiedon käyttöä koskevan toimintapolitiikan luominen on terveydenhuollon toimintayksiköiden johtajien vastuulla. Johtajat tarvitsevat näissä asioissa tukea tutkimuksen ja koulutuksen asiantuntijoilta. Hoitotyön ohjelma esittääkin mittavan haasteen terveydenhuollon toimintayksiköiden, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyölle, kun tavoitteeksi on asetettu uusien rakenteiden luominen näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisen tueksi. Sähköiseen potilaskertomukseen sisältyvän hoitotyön dokumentaation sisällöistä sopiminen on toinen kehittämishaaste, jonka ratkaisun avaimet ovat hoitotyön johtajilla. Sopimukseen hoitotyön dokumentaation sisällöstä olisi päästävä pian. Hoitotyön sähköisen dokumentaation perusteella syntyvä tietoaineisto avaa todella laajoja mahdollisuuksia terveydenhuollon toimintayksiköissä hoitotyön toimintaprosessien, laadun, vaikuttavuuden ja kustannusten seurantaan. Sähköisen tietovarannon avulla voidaan saada tukea myös vertaisorganisaatioilta, kun niiden hyviä käytäntöjä verrataan omiin käytäntöihin. Nämä molemmat tavoitteet edellyttävät vuosien pitkäjänteistä kehittämistyötä. Mutta kun niissä onnistutaan, edetään aimo harppaus hoitotyön vaikuttavuuden ja laadun kehittämisessä. Ministeriö on panostanut vahvasti hoitotyön ohjelman tunnetuksi tekemiseen. Ministeriön ja Stakesin edustajat ovat käyneet kertomassa ohjelmasta lukuisissa tilaisuuksissa ja tapahtumisissa eri puolilla maata. Esittelimme ohjelman viime toukokuussa myös eduskunnassa järjestetyssä tilaisuudessa kansanedustajille. Olin itse avaamassa tuota tilaisuutta. Kansanedustajien puheenvuoroissa korostettiin mielestäni aivan oikein sitä, että hoitotyöllä on keskeinen rooli erityisesti perusterveydenhuollon palveluiden järjestämisessä. Olen kuullut, että ohjelma sai hyvin myönteisen vastaanoton myös Maailman terveysjärjestön WHO:n tilaisuudessa, joka järjestettiin viime keväänä Genevessä eri maiden hoitotyön johtajille. Jatkossa tulemme panostamaan ohjelman toimeenpanon tukemiseen monin tavoin. Lääninhallitukset ovat koonneet ohjelman toimeenpanon koordinointia varten hoitotyön alueellisia verkostoja. Mielestäni ohjelma on jo tässä vaiheessa synnyttänyt hyvää keskustelua hoitotyön merkityksestä suomalaisessa terveyspalvelujärjestelmässä ja hoitotyön kehittämistarpeista terveydenhuollon eri tasoilla. Tulen seuraamaan mielenkiinnolla, minkälaista kehittämistyötä alueilla käynnistetään ohjelman pohjalta Terveys 2015 kansanterveysohjelman ja kansallisen terveyshankkeen toimeenpanon tukemiseksi hoitotyössä. Hyvät hoitotyön johtajat Näillä sanoilla haluan toivottaa teille antoisia ylihoitajapäiviä. Uskon, että innovatiivisuudella ja moniammatillisella yhteistyöllä selviämme myös terveydenhuollon tulevista haasteista. Artikkeli perustuu ylihoitajapäivillä pidettyyn esitelmään. Kuvissa: 1. Yhdistyksen puheenjohtaja Ann-Marie Turtiainen 2. Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3. Tutkijaprofessori Matti Rimpelä, Stakes 4. yleisöä 5. Kehittämisjohtaja Riitta Simoila, Helsingin terveyskeskus 6. Varatuomari Eila Uotila 7. Ylitarkastaja Taru Koivisto, Sosiaali- ja terveysministeriö 8. Ylitarkastaja Marjaana Pelkonen, Sosiaali- ja terveysministeriö 9. Panelissa Puheenjohtajana Ylihoitaja Leena Koponen HUS:ista, Ylitarkastaja Marjaana Pelkonen, Professori Eija Paavilainen ja Perusturvajohtaja Pirkko Hynynen 10. Professori Eija Paavilainen Tampereen yliopistosta 11. Perusturvajohtaja Pirkko Hynynen Karkkilan perusturvakeskuksesta

20 Päivillä puhuttua Johtaminen eri näkökulmista oli esillä useissa ylihoitajapäivien esityksissä. Professori Juhani Lehto puhui aiheesta hoitotyön johtajat ja lasikatto. Nainen ja hoitotieteen edustaja jää useimmiten toiseksi silloin, kun valitaan henkilöitä johtaviin tehtäviin. Lääkärit nousevat hoitajia yleisemmin johtaviin tehtäviin silloinkin, kun tehtäviä ei ole rajattu vain lääkäreille. Lehto totesi, että johtamista pidetään enemmän maskuliinisena kuin feminiinisenä toimintana. Maskuliinisia piirteitä johtamisessa ovat vetoaminen ammatilliseen senioriteettiin, hallinto, managerismi, verkosto- ja prosessijohtajuus, leadership, BSC, kun taas feminiinisiä puolia johtamisessa ovat hiljaisten signaalien kuuleminen, ristiriitojen sovittelu, potilaiden kuuleminen ja huolenpito. Johtamisessa pitäisi voida yhdistää sekä feminiinisyyttä että maskuliinisuutta, mutta rekrytointi vaimentaa usein juuri feminiinisyyden. Terveydenhuollon johtamisessa tarvittaisiin muutos asiantuntijoiden johtamista organisaatioista asiantuntijaorganisaatioiksi. Lasikatot ilmenevät johtamisen sukupuolittuneisuudessa ja johtamisen keskittymisessä yhdelle professiolle. Hallintoylihoitaja Pirjo-Liisa Hautala-Jylhä toi keskusteluun sen, mitä hoitotiede merkitsee hoitotyön johtamisessa. Hoitotieteellinen tutkimus, teoria ja teoriaa käyttävät hoitotyön johtajat kehittävät ammatillista hoitotyön käytäntöä, jolloin hoitotyön filosofinen ja eettinen perusta selkiytyy. Hoitotiede välittyy 1) sairaanhoitopiirin alueellisena yhteistyönä, 2) hoitotyön kehittämisessä omassa organisaatiossa sekä 3) päätöksenteossa ja johtamisessa. Esityksessä tuli selvästi esiin, miksi hoitotieteen edustajia tarvitaan päätöksenteossa: hoitotyön henkilöstö on suurin henkilöstöryhmä, ainakin n. 60 % kokonaismäärästä, hoitotyöllä on oma tietoperustansa, hoitotyössä toimitaan asiakas- ja potilaslähtöisesti, hoitotyön sisällön ja laadun kehittäminen vaatii tarkoituksenmukaista päätöksentekoa, muutosten johtamisessa hoitotyön henkilöstö on avainasemassa, henkilöstön osaaminen ja hyvinvointi ovat merkittäviä tekijöitä, tietojärjestelmien hyödyntämisessä tarvitaan hoitotyön henkilöstöä. Hoitotiede johtaa evidenssiin perustuvaan hoitotyöhön! Keskustelussa etsittiin polkuja lasikatojen murtamiseen, tunnistettiin kolme tietä: 1) murretaan lasikatot tukemalla kollegiaalisesti kyvykkäitä ehdokkaita pääsemään merkittäviin tehtäviin, 2) kyseenalaistetaan määrätietoisesti nykyinen vinoutunut johtamisajattelu ja 3) muutetaan käytäntöjä organisaatioiden sisältäpäin hoitotieteen viitoittamalla tavalla. Kuvat: JYH Rauno Marjamäki TURUN KAUPUNGISSA, ensimmäinen sijoituspaikka TERVEYSTOIMI, VANHUSTEN TERVEYSPALVELUT on haettavana YLIHOITAJAN VIRKA vak.nro tulosalueen johdossa Vanhusten terveyspalvelut -tulosalue aloittaa toimintansa vuoden 2005 alusta. Se käsittää kotisairaanhoidon, kotisairaanhoitoa tukevat vuodeosastot ja pitkäaikaissairaanhoidon tulosyksiköt. Ylihoitajan tehtävänä on vastata koko tulosalueen hoitotyön johtamis-, kehittämis- ja tutkimustehtävien koordinoinnista, hoito- ja avustavan henkilöstön henkilöstöhallinnon koordinoinnista. Tulosalueen hoito- ja avustavan henkilöstön määrä on noin 600 henkilöä. Tutkimustoimintaa tuetaan EVO -rahoituksella. Terveyslautakunta nimeää myöhemmin Vanhusten terveyspalvelut tulosalueen johtajan sen jälkeen kun ylilääkärin ja ylihoitajan virat on täytetty. Lisätietoja: virastopäällikkö Markku Suokas puh YLIHOITAJAN VIRKA vak.nro , Kotisairaanhoito Ylihoitajan tehtävänä on toimia koko kaupungin kattavan kotisairaanhoidon ylihoitajana ja tehtävä on uusi. Kotisairaanhoito on osa toimintansa aloittavaa Vanhusten terveyspalvelut tulosaluetta. Kotisairaanhoidossa työskentelee runsas 100 työntekijää ja se vastaa n turkulaisen iäkkään tai pitkäaikaissairaan potilaan sairaanhoidosta kotona. Kotisairaanhoito tekee läheistä yhteistyötä alueellisen perusterveydenhuollon sekä sosiaalitoimen kotipalvelun kanssa uuden kotihoitomallin mukaisesti. Lisätietoja: vs. hallintoylihoitaja Taina Soini puh tai projektipäällikkö Seija Arve puh Virkojen kelpoisvaatimus: Terveydenhuollon kandidaatin tutkinto ja sen lisäksi terveydenhuollon opistoasteen tutkinto tai terveydenhuollon hallin-nollinen tutkinto tai vastaava aikaisempi tutkinto taikka terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekis-teriin merkitty vastaava ammatinharjoittamisoikeus sekä edellä mainittujen pätevyyksien lisäksi kokemusta alansa työtehtävistä. Etsimillämme ylihoitajilla on: laaja kokemus perusterveydenhuollosta/kotisairaanhoidosta hyvät hallinnolliset valmiudet taito laaja-alaiseen yhteistyöhön kyky ennakkoluulottomasti ottaa vastaan haasteita ja visioida toiminnan kehittämistä pidemmällä tähtäimellä Virkojen palkkaus on KVTES:n mukainen. Terveyslautakunnalle osoitetut hakemukset, joihin on liitetty ansioluettelo tai vastaava sekä jäljennökset työ-, opinto- ym. todistuksista on toimitettava Terveysviraston kirjaamoon, os. PL 1, Turku, viimeistään klo mennessä. Tulosalueen johtoon sijoittuvan ylihoitajan viran hakemuksiin on liitettävä todistus ruotsin kielen suullisesta ja kirjallisesta taidosta. Hallintoylihoitaja Pirjo-Liisa Hautala-Jylhä, Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Professori Juhani Lehto, Tampereen yliopisto Valittujen on ennen vaalin vahvistamista esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan. Turussa TERVEYSVIRASTO