Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2015 mennessä. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma

Transkriptio

1 Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2015 mennessä Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma Ohjelmatyöryhmä AHKERAT Raportti

2

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto Ehdotus pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2015 mennessä ja toimenpiteistä pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi vuosina Tavoite Investointien rahoitus Asuntoloiden muunto-ohjelma Käyttökustannusten rahoitus Nuorten asunnottomuuden ehkäiseminen Vapautuvat vangit ja kriminaalihuollon asiakkaat Asumisneuvonnan ohjaus ja kehittäminen Konseptikilpailu Ohjelman toteutus Ehdotusten valtiontaloudelliset vaikutukset Työryhmän keskeiset ehdotukset Tavoite Investointien rahoitus Asuntoloiden muunto-ohjelma Käyttökustannusten rahoitus Nuorten asunnottomuuden ehkäiseminen Vapautuvat vangit ja kriminaalihuollon asiakkaat Asumisneuvonnan ohjaus ja kehittäminen Konseptikilpailu Ohjelman toteutus...22 Liitteet: 1. Arvio avustustarpeesta 2. Asuntoloiden muunto-ohjelman rahoitustarve 3. Henkilöstökustannukset 4. Kaupunkien hankkeet ja tontit 1

4 1 Johdanto Ympäristöministeriö asetti osana hallituksen asuntopoliittisen toimenpideohjelman laatimista, pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman ( ) laatimista varten ohjelmatyöryhmän. Toimeksiannon mukaisesti ohjelmatyöryhmän tehtävänä oli nk. viisaiden ryhmän esitysten pohjalta: määritellä pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisen määrälliset ja laadulliset tavoitteet, laatia esitykset asumis- ja palveluyksiköiden sekä tarvittavien uusien toimintamallien aikaansaamiseksi, tehdä esitykset ohjelman tavoitteiden saavuttamisen edellyttämien asumisyksiköiden ja niihin liittyvien tukipalvelujen investointi- ja käyttörahoituksen turvaamisesta, tehdä esitykset asunnottomuutta ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä mukaan lukien, asumisneuvonnan valtakunnallinen ja paikallinen tehostaminen sekä selvittää ehdotusten valtiontaloudelliset vaikutukset. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen ja jäseninä sekä varajäseninä: Jarmo Räihä, johtava erityisasiantuntija, Helsingin kaupunki Markku Leijo, apulaisosastopäällikkö, Helsingin kaupunki Marja-Leena Remes, perhe- ja sosiaalipalvelun johtaja, Espoon kaupunki Leena Levola, asuntoasiain päällikkö, Espoon kaupunki Teija Ojankoski, asuntotoimen johtaja, Vantaan kaupunki Maritta Pesonen, perhepalveluiden johtaja, Vantaan kaupunki Pekka Hinkkanen, asuntotoimen johtaja, Tampereen kaupunki Eeva Päivärinta, tilaajapäällikkö, Tampereen kaupunki Peter Fredriksson, ylitarkastaja, ympäristöministeriö Riitta Kimari, asuntoneuvos, ympäristöministeriö Anne Hujala, ylitarkastaja, sosiaali- ja terveysministeriö Sirkka-Liisa Kärkkäinen, tutkija, Stakes 2

5 Jarmo Lindén, johtaja, Valtion asuntorahasto ( lukien Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus) Virpi Tiitinen, erikoissuunnittelija, Valtion asuntorahasto ( lukien Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus) Hilppa Tervonen, valmistelupäällikkö, Raha-automaattiyhdistys Veikko Luhtanen, rakennuttajapäällikkö, Raha-automaattiyhdistys Timo Mutalahti, lakimies, Helsingin Diakonissalaitos Jukka Mäki, toiminnanjohtaja, Kriminaalihuollon tukisäätiö Heikki Hiilamo, johtaja, Kirkon diakonia ja yhteiskuntatyö Jorma Soini, toimitusjohtaja, Sininauhasäätiö Sanna Lehtonen, toiminnanjohtaja, Vailla Vakinaista Asuntoa ry Markku Salo, tutkimuspäällikkö, Mielenterveyden keskusliitto ry Pirkko Lahti, psykologi, Y-säätiö Risto Pontela, toimitusjohtaja, S-Asunnot Oy. Työryhmän sihteereinä ovat toimineet Erikoissuunnittelija Virpi Tiitinen Valtion asuntorahastosta ja toimitusjohtaja Juha Kaakinen Sosiaalikehitys Oy:stä. Työryhmän tuli saattaa työnsä päätökseen mennessä. Työryhmä, joka otti nimekseen Ahkerat, on kokoontunut kolme kertaa. Työryhmän työn lähtökohtina ovat olleet nk. viisaiden ryhmän raportissa Nimi ovessa esitetyt periaatteelliset lähtökohdat ja tavoitteet pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Viisaiden ryhmän raportissa on myös esitetty keskeiset eettiset, juridiset ja yhteiskuntataloudelliset perustelut pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiselle. Lyhyen toimiaikansa asettamissa rajoissa ohjelmatyöryhmä on erityisesti keskittynyt viisaiden ryhmän ehdotusten konkretisointiin ja niiden toteuttamisedellytysten selvittämiseen luvun puolivälissä Suomessa oli vielä noin asunnotonta. Kymmenessä vuodessa asunnottomuus onnistuttiin puolittamaan, mutta 90 luvun puolivälin jälkeen myönteinen kehitys on ollut hitaampaa. Asunnottomuuden vähentämisohjelmalla ja toimenpideohjelmalla pääkaupunkiseudun asunnottomuuden vähentämiseksi vuosina uhkaamassa ollut asunnottomuuden kasvu saatiin pysähtymään ja asunnottomuus laski nykyiselle tasolle. Valtion asuntorahaston asuntomarkkinaselvityksen mukaan vuoden 2006 marraskuussa yksinäisiä asunnottomia oli noin ja asunnottomia perheitä noin

6 Aiemmat asunnottomuuden vähentämisohjelmat ovat vain rajoitetusti vaikuttaneet pitkäaikaisasunnottomien tilanteeseen. Asuntorahaston keräämien uusimpien tietojen mukaan yksinäisten asunnottomien määrä on lisääntynyt vuonna 2007 suurimmista kaupungeista Helsingissä, Espoossa, Jyväskylässä, Oulussa, Kuopiossa ja Joensuussa. Viitteitä on myös pitkäaikaisasunnottomuuden lisääntymisestä. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on rakenteellinen muutos, sellainen kohdennettujen toimenpiteiden kokonaisuus, joka mahdollistaa vaikeimman pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma kohdentuu vain osaan asunnottomista. Sosiaalisten, terveydellisten ja taloudellisten seurausvaikutusten perusteella arvioituna kyseessä on asunnottomuuden vaikein, kova ydin. Jotta pitkäaikaisasunnottomuuteen kohdentuvat toimenpiteet olisivat vaikutuksiltaan kestäviä, ne tarvitsevat tuekseen johdonmukaista yleistä asunto- ja sosiaalipolitiikkaa, toimenpiteitä, joilla turvataan kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus ja tehostetaan asunnottomuuden ennaltaehkäisyä. Asunnottomuuden monimuotoisuuteen kuuluu, että raja tilastollisen asunnottomuuden ja tosiasiallisen asunnottomuuden välillä on häilyvä. Markku Salon tuoreen valtakunnallisen asumispalvelututkimuksen mukaan Suomessa asuu esimerkiksi arviolta mielenterveyskuntoutujaa tasoltaan epätyydyttävissä, osittain ala-arvoisissakin, palveluasumisyksiköissä, jotka eivät turvaa minkäänlaista yksityisyyttä. Mitään terveydenhoidollista perustetta tämänkaltaiselle epäitsenäiselle asumiselle ei ole. Tämän kaltainen tosiasiallinen asunnottomuus ei välttämättä näy tilastoissa. 4

7 2 Ehdotus pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2015 mennessä ja toimenpiteistä pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi vuosina Toimeksiannon mukaisesti työryhmä on laatinut ehdotuksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmasta vuosille Työryhmän työn lähtökohtana on ollut nk. viisaiden ryhmän raportti Nimi ovessa ja siinä tehdyt ehdotukset, joiden mukaan tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2015 mennessä. Työryhmän ehdotuksissa on eritelty tarvittavat toimenpiteet ja niiden kustannusvaikutukset hallitusohjelmakaudelle sekä vuoteen 2015 asti. Työryhmä esittää, että osana hallituksen asuntopoliittista toimenpideohjelmaa käynnistetään erillinen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma vuosille Työryhmä pitää tärkeänä, että pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma sovitetaan yhteen niiden asuntopoliittisten toimenpiteiden kanssa, joilla varmistetaan kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittävä tarjonta. Työryhmän esitys pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman sisällöksi on seuraava: 2.1 Tavoite Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteeksi asetetaan pitkäaikaisasunnottomuuden puolittaminen vuoteen 2011 mennessä ja pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2015 mennessä. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen edellyttää noin asunnon, tukiasunnon ja hoitopaikan osoittamista pitkäaikaisasunnottomille pääkaupunkiseudulla, josta Helsingissä 1 500, Espoossa 250 ja Vantaalla 250 sekä 500 asunnon/hoitopaikan osoittamista niissä kaupungeissa, joissa asunnottomuus on tilastojen mukaan pääkaupunkiseudun jälkeen suurinta (Tampere, Turku, Lahti, Kuopio, Joensuu, Oulu ja Jyväskylä). Ohjelman määrällinen ja laadullinen tavoite perustuu nk. viisaiden ryhmän raportissa esitettyihin tavoitteisiin. Valtion asuntorahaston kokoamien kuntien asuntomarkkinaselvitysten mukaan yli 80 % asunnottomista on kasvukeskuskaupungeissa. Ongelma keskittyy pääkaupunkiseudulle, jossa on yli puolet maan asunnottomista. Yksistään Helsingissä yksinäisiä asunnottomia on arviolta 3 000, mikä on 41 % koko maan asunnottomista. 5

8 Viisaiden raportissa on arvioitu, että 1/3 asunnottomista on pitkäaikaisasunnottomia. Pitkäaikaisasunnottomilla tarkoitetaan tässä sitä asunnottomien ryhmää, jonka asunnottomuus on pitkittynyt ja kroonistunut tai uhkaa kroonistua siksi, että tavanomaiset asumisratkaisut eivät tämän ryhmän kohdalla toimi eikä yksilöllisiä tarpeita vastaavia ratkaisuja ole riittävästi tarjolla. Pitkäaikaisasunnottomuus ei siis määrity jonkin sovitun asunnottomuuden keston mukaisesti. Asunnottomuuden pitkittymisen riski kasvaa merkittävästi, jos asunnottomuuteen liittyy yksi tai useampia seuraavista tekijöistä: hallitsematon päihteiden käyttö, huumeiden aktiivikäyttö, mielenterveysongelmat, neurologiset vammat, taipumus väkivaltaisuuteen, rikollisuus, vankilasta vapautuminen, velkaantuminen. Vuonna 2005 pääkaupunkiseudulla arvioitiin, että 43 % asunnottomista eli henkilöä on vaikeasti asutettavia asunnottomia. Vaikeasti asutettavat asunnottomat ovat tosiasiallisesti pitkäaikaisasunnottomia, sillä heidän asunnottomuutensa on lähes poikkeuksetta kestänyt useita vuosia. Pitkäaikaisasunnottomien asumisen järjestäminen edellyttää entistä kohdennetumpia, yksilökohtaisesti räätälöityjä ratkaisuja, huomattavassa määrin nykyistä intensiivisempää tukea, kuntoutusta ja myös valvontaa. Asumisen ohella useissa tapauksissa tarvitaan pitkäkestoista tukea arjen kokonaisvaltaiseen uudelleenrakentumiseen. Viisaiden ryhmän raportissa on arvioitu, että pitkäaikaisasunnottomille tarvittavista asumisratkaisuista pääkaupunkiseudulla olisi vuokrasuhteeseen (myös välivuokrausasunnot) perustuvia tukiasuntoja ja 200 sosiaalihuoltolain mukaiseen palveluasumiseen rinnasteisia hoidollisia asumisyksiköitä, joissa on ympärivuorokautinen tuki/valvontahenkilöstö. Muiden kasvukeskusten osalta tarpeeksi on arvioitu 500 asuntoa. Näiden osalta ei tarkempaa arviota vuokrasuhteeseen perustuvista ja hoidollisista asumisratkaisuista ole tehty. Kaupunkikohtainen arvio eri asumisratkaisujen tarpeesta tehdään kuntakohtaisten toimeenpanosuunnitelmien yhteydessä. Tarvearvion tarkentamisen yhteydessä arvioidaan kuntakohtaisesti tarkemmin pitkäaikaisasunnottomien ryhmäkohtainen asumisratkaisujen tarve. Tässä yhteydessä selvitetään myös olemassa olevan asuntokannan ja päihdehuollon asumisyksiköiden hyödyntäminen pitkäaikaisasunnottomien asumisen järjestämisessä. Ohjelman toteutuminen perustuu pääosin vuokrasuhteeseen perustuviin asumisratkaisuihin. Tavoite on haastava ja edellyttää kaupungeilta merkittävää panostusta yksilöllisen ja riittävän intensiivisen tuen järjestämiseen. Viisaiden raportissa on esitetty muun muassa liikkuvan, moniammatillisen kotihoitotiimin hyödyntämistä tuetuissa asumisratkaisuissa. Useissa hankkeissa on kehitetty toimivia tukimalleja (hyvänä esimerkkinä Helsingin Diakonissalaitoksen kehittämä moniongelmaisten asunnottomien tuki), joita ohjelman toteutuksessa voidaan hyödyntää. 6

9 Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma on ensisijaisesti kohdennettu 10 suurimpaan kasvukeskuskaupunkiin, joissa myös on suurin osa asunnottomista. Muissa kaupungeissa ja kunnissa pitkäaikaisasunnottomien määrä on pienempi ja heidän osaltaan tarvittavat asumisratkaisut pääosin löytyvät nykyisiä asumisratkaisuja ja tukipalveluja uudelleen kohdentamalla. 2.2 Investointien rahoitus Valtion osallistuu pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen osoittamalla ohjelman piiriin kuuluville rakentamishankkeille avustusta erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi ja hyväksyy hankkeiden lainat korkotukilainoiksi. Hankkeiden investointivaiheen avustustarpeen (50 %:a) arvioidaan olevan 20 miljoonaan euroa vuodessa. Korkotukilainan tarve on samansuuruinen kuin avustustarve. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman ( ; 8 vuotta) mukaisten rakentamisinvestointien kokonaiskustannukset ovat arviolta 335 miljoonaa euroa, josta arvonlisäveropalautuksia on noin 15 miljoonaa euroa, avustusta 160 miljoonaa euroa ja korkotukilainaa 160 miljoonaa euroa (liite 1). Hallituksen ohjelmakaudelle ( ; 4 vuotta) kohdistuu arviolta puolet kokonaiskustannuksista eli 165 miljoonaa euroa. Tätä vastaava avustustarve on 80 miljoonaa euroa. Lähtökohtana investointiavustuksen tarpeen arvioinnille on ollut, että lakiin erityisryhmien asuntoolojen parantamisesta tehdään muutokset, jotka mahdollistavat 50 %:n investointiavustuksen pitkäaikaisasunnottomien asumisratkaisuihin hallitusohjelmassa esitetyn mukaisesti. Tarvittavat muutokset tulee tehdä välittömästi. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelma on valtion, kuntien ja järjestöjen yhteinen kumppanuushanke. Ohjelman tavoitteiden ja aikataulun vuoksi valtion rahoitus ohjelmaan sisältyville hankkeille on ratkaisevan tärkeä. Valtion keskeisiä rahoitusinstrumentteja ovat erityisryhmien investointiavustus ja korkotuki. Tähän rahoitukseen kohdistuu myös muita odotuksia. Yli puolet investointiavustuksista on kohdentunut muistihäiriöisten tai huonokuntoisille vanhuksille tarkoitettujen asuntojen rakennushankkeisiin. Vuoden milj. euron myöntämisvaltuus loppui kesken ja osa hankkeista siirtyi vuodelle Investointiavustuksen myöntämisvaltuutta on korotettu 85 milj. euroon vuodelle 2008 ja hallituksen asuntopoliittisen toimenpideohjelman mukaan sama taso on tarkoitus turvata vuosina Poistamisohjelman tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että lakimuutoksella jo vuoden 2008 aikana mahdollistetaan 50 %:n investointiavustuksen osoittaminen pitkäaikaisasunnottomille tarkoitetuille kohteille hallitusohjelman mukaisesti. Investointiavustuksen rahoitusehtoja tulee myös tarkistaa siten, että niissä huomioidaan pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettujen kohteiden normaalia suuremmat rakentamiskustannukset ja näin varmistetaan tuleville asukkaille kohtuullinen vuokrataso. Kaupunkien tehtävänä on puolestaan huolehtia siitä, että riittävä määrä hankkeita käynnistyy ohjelman tavoitteiden mukaisesti. 7

10 2.3 Asuntoloiden muunto-ohjelma Majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun lain mukaisten asuntoloiden käytöstä asunnottomien pitkäaikaiseen asumiseen luovutaan asteittain ja ne korvataan itsenäisen, tuetun sekä valvotun asumisen mahdollistavilla asumisyksiköillä. Raha-automaattiyhdistys osallistuu pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman toteutukseen kohdentamalla avustuskelpoisille asuntolatoimintaa ylläpitäville yhdistyksille tai säätiöille investointiavustusta asuntoloiden peruskorjaamiseksi ja niiden muuttamiseksi tuetun asumisen yksiköiksi. Raha-automaattiyhdistys varautuu vuosittaisen määrärahan puitteissa kohdentamaan vuosille asunnottomuuden poisto-ohjelmaan sopiviin hankkeisiin ohjeellisesti avustuksia yhteensä noin 18 milj. euroa. Raha-automaattiyhdistys määrittelee tapauskohtaisesti avustettavien hankkeiden hyväksyttävät enimmäiskustannukset sekä hyväksyy rahoitukselleen sopivat kohteet. Vuosille ohjeellisesti sidottavaa määrärahaa voidaan arvioida vasta ensimmäisen rahoituskauden loppupuolella. Viisaiden ryhmä ehdotti majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun lain mukaan toimivien asuntoloiden käytöstä luopumista ja niiden peruskorjaamista tuettuun tai hoidolliseen asumiseen. Ehdotus koskee pääosin Helsingissä toimivia asuntoloita. Viisaiden ryhmän mukaan asuntola-asuminen ei mahdollista itsenäistä eikä kuntouttavaa asumista eikä tarjoa riittävää yksityisyyttä. Alun perin tilapäiseksi tarkoitetusta asumismuodosta on monen asunnottoman kohdalla muodostunut pysyvä ratkaisu. Asuntolat pitävät siten osaltaan yllä asunnottomuuden alakulttuuria, joka ei edesauta pitkäaikaisasunnottomien kuntoutumista ja siirtymistä itsenäiseen asumiseen. Liitteessä 2 on esitetty alustava suunnitelma asuntoloiden muunto-ohjelmasta. Asuntoloiden käytöstä luovutaan asteittain, suunnitelmallisesti ja hallitusti siten, että jokaisen toimintansa lopettavan asuntolan osalta varmistetaan korvaavien asumisratkaisujen löytyminen kaikille asukkaille. Asuntoloita yllä pitävät pääosin asunnottomien parissa työtä tekevät järjestöt. Tämän takia ohjelmassa esitetään, että järjestöille osoitettaisiin asuntoloiden peruskorjauksiin Raha-automaattiyhdistyksen investointiavustusta. Asuntoloiden muunto-ohjelman toteutus on olennaisilta osin riippuvainen Rahaautomaattiyhdistyksen rahoituksesta. 2.4 Käyttökustannusten rahoitus Sosiaali- ja terveysministeriö osoittaa pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman mukaisille hankkeille, jotka voivat olla kaupunkien omia tai ostopalveluina toteutettavia hankkeita, kohdennettua valtion rahoitusta 50 % tukihenkilöstön palkkausmenoista ohjelmakauden ajan. Rahoitustarpeeksi 8

11 on alustavasti arvioitu hallitusohjelmakaudella yhteensä noin 25 miljoonaa euroa, josta valtion rahoitus noin 12,5 miljoonaa euroa ja koko ohjelmakaudella noin 79miljoonaa euroa, josta valtionrahoitus noin 39,5 miljoonaa euroa. Valtion rahoituksen osuus on vuonna 2008 noin 1 miljoona euroa, vuonna 2011 noin 5 miljoonaa euroa ja vuonna 2015 noin 8 miljoonaa euroa. Valtion rahoituksella tuetaan niiden kaupunkien, joissa on eniten pitkäaikaisasunnottomia, aktiivisia ja suunnitelmallisia toimenpiteitä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Valtion rahoituksella toteutuu myös kuntien välinen asunnottomuuden hoitamisesta aiheutuvien kustannusten tasaus. Keskeinen ongelma useissa toteutuneissa pitkäaikaisasunnottomien asumisratkaisuissa on ollut tarvittavan tuen riittämättömyys. Tukea ei useinkaan ole järjestetty riittävän intensiivisenä ja yksilöllisenä. Lähtökohtana pitkäaikaisasunnottomien asumisratkaisuissa on, että kuntien sosiaali- ja terveystoimi vastaa asumiseen liittyvän tuen järjestämisestä. Tukijärjestelyjen riittävyyden turvaamiseksi ohjelmassa esitetään kohdennettua valtion rahoitusta tukihenkilöstön palkkaukseen. Työryhmä on arvioinut eri rahoitusmalleja ja on päätynyt esittämään tukihenkilöstön palkkauskustannusten jakoa kuntien ja valtion kesken periaatteella. Pitkäaikaisasunnottomuus keskittyy muutamaan kasvukeskuskaupunkiin. Käytännössä nämä kaupungit vastaavat valtakunnallisen ongelman hoidosta toteuttaessaan uusia asumisratkaisuja pitkäaikaisasunnottomille. Esitetty rahoitusmalli toteuttaa samalla asunnottomuuteen liittyvien kustannusten tasausta kohdentaessaan tuen niille kaupungeille, joissa on paljon pitkäaikaisasunnottomia ja jotka toteuttavat aktiivisesti korjaavia toimenpiteitä. Arvio hankkeisiin tarvittavasta henkilöstöstä ja henkilöstökustannuksista on esitetty liitteessä 3. Valtion rahoituksen edellytyksenä on kunnan laatima pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen toimenpideohjelma. Valtion rahoitus on tarkoitettu kohdassa 2.1. luetelluille 10 kaupungille, joissa on eniten asunnottomia. Tuki on tarkoitettu pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman mukaisille uusille hankkeille ohjelmakaudella Valtion rahoituksen mahdollisesta jatkosta ja/tai laajentamisesta muihin kuntiin päätetään tarvittaessa erikseen. Vastaavasti Raha-automaattiyhdistys on tukenut useiden järjestöjen toteuttamaa tukiasumista ja tukiasumisen kehittämishankkeita. Tämän tuen jatkumisella ja järjestöjen toimintaedellytysten turvaamisella on edelleen merkittävä osa pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisessa. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen edellyttää uusia tehostettuja palvelumuotoja, joiden kehittämisessä on ilmeinen tarve myös järjestöjen yhteistyön tehostamiselle ja järjestöjen yhteishankkeille. 2.5 Nuorten asunnottomuuden ehkäiseminen Pääkaupunkiseudun kaupungit varautuvat osoittamaan nykyisiin suunnitelmiin sisältyvien nuorisoasuntojen rakentamiseen tarkoitettujen tonttien lisäksi tarvittaessa kohtuuhintaisia tontteja kirkon ja elinkeinoelämän mahdollisen yhteishankkeen avulla toteutettaville 600 nuorisoasunnolle vuosina 9

12 Tämä edellyttää, että 600 asunnon rakentamiseksi varataan Helsingissä noin yhdeksän tonttia, Espoossa kaksi tonttia ja Vantaalla kaksi tonttia. Vastaavan yhteistyömallin käyttöä esitetään selvitettäväksi myös muissa suuremmissa kaupungeissa. Viisaiden ryhmän ehdotuksiin sisältyi osana asunnottomuuden ennaltaehkäisyä myös ehdotus 600 nuorisoasunnon rakentamisesta pääkaupunkiseudulle vuosina Ehdotuksen mukaan asunnot on tarkoitettu kaikille nuorille. Hankkeiden toteutuksessa oli tarkoitus hakea uusia yhteistyömalleja, joissa voisivat olla mukana mm. järjestöt, kirkko ja elinkeinoelämän yritykset. Hankkeen toteuttamisedellytyksiä selvitetään parhaillaan. Uudisrakennusten ohella selvitetään myös olemassa olevien kiinteistöjen peruskorjausmahdollisuudet. Peruskorjauskohteena on ollut esillä mm. Helsingin seurakuntayhtymän omistuksessa Helsingin Ruskeasuolla oleva entinen vanhainkoti. Hankkeessa on tarkoitus selvittää myös seurakuntien omistamien maa-alueiden mahdollinen käyttö nuorisoasuntojen rakentamiseen. Nuorisoasuntojenkin toteutuksessa hyvin olennainen tekijä on sellaiset rahoitusehdot, jotka mahdollistavat kohtuuhintaisen asumisen. 2.6 Vapautuvat vangit ja kriminaalihuollon asiakkaat Raha-automaattiyhdistys tukee vuosina toiminnallisin kehittämisavustuksin järjestöjä, jotka kehittävät ja järjestävät tuettua asumista kriminaalihuollon asiakkaille. Lisäksi vuosittaisen määrärahan puitteissa ja huomioiden jo ohjeellisessa avustussuunnitelmassa olevat varat erityisryhmien asuntojen hankintaan voidaan siitä kokonaisuudesta kohdentaa 2,5 miljoonaa euroa vuosina erityisesti tukiasuntojen hankintaan vapautuville vangeille. Raha-automaattiyhdistys sisällyttää ohjelmatavoitteisiinsa vapautuvien vankien ja kriminaalihuollon asiakkaiden Asumisen tuki -ohjelman, jolla vähennetään moniongelmaisten vailla vakinaista asuntoa olevien vapautuvien vankien ja kriminaalihuollon asiakkaiden asunnottomuutta sekä lisätään tarpeenmukaisten asumisen tukipalvelujen määrää. Ohjelma kohdistuu pääosin pääkaupunkiseudulle, mutta myös muihin suurimpiin asutuskeskuksiin, missä tarve on suurin. Ohjelma kohdistetaan niille jo alalla toimiville järjestöille, jotka toimivat yhteistyössä keskenään sekä kuntien ja rikosseuraamusalan kanssa. (Asumisen tuki -ohjelma kohdistuu jo rangaistuksen aikana vankilassa tai kriminaalihuollossa kuntoutusohjelmiin osallistuville. Vailla kuntoutustavoitteita olevien vapautuvien ja kriminaalihuollon asiakkaiden asumista ja tukipalveluja kehitetään osana työryhmän muita ehdotuksia). RAY:n investointiavustuksella (70 %) voidaan hankkia n. 70 tukiasuntoa ja toiminnallisilla avustuksilla tukea asumisen ohjaamista. Asumisen ohjaus kohdentuu uusien tukiasuntojen lisäksi jo olemassa oleviin tukiasuntoihin. Tukityöskentely tuettavien kanssa aloitetaan jo rangaistusaikana ja siihen liittyy seuraamusjärjestelmässä toteutettavan asumisvalmennustoiminnan tukeminen. 10

13 Vankeinhoitolaitos osoittaa vankilan ulkopuolisiin laitoksiin tai koevapauteen sijoitettaville vuosittaisen määrärahan asumisvalmennukseen/vaiheittaisen vapauttamisen asumisjärjestelyihin ja niihin liittyvän kuntoutuksen järjestämiseen. Vuonna 2009 määrärahatarve on ja se kasvaa niin, että koko ohjelmakauden lopussa vuosittainen määrärahatarve on Vaiheittaisen vapauttamisen kehittäminen asumisvaikeuksissa oleville osana rangaistuksen aikaisia sijoituksia tai koevapauteen sijoittamista on toiminnaltaan vielä kovin kehittymätöntä. Toiminnalla voidaan lisätä asunnottomien vankien suoraa sijoittumista asumispalveluihin tai tukiasuntoihin heti vapautumishetkellä. Näin sillä on merkittävä vaikutus myös uusintarikollisuuden ehkäisyssä asunnottomien kohderyhmässä. Vankeinhoitolaitos ja Kriminaalihuoltolaitos järjestävät 10 suurimmalle kaupungille ja niissä toimiville asumispalveluja tuottaville järjestöille kehittämisprojektin, jossa asunnottomien vankien rangaistusajan suunnitelmaan ja vapautumissuunnitelmaan sekä vastaaviin kriminaalihuoltolaitoksen ja sosiaalihuollon asiakassuunnitelmiin liittyen suunnitellaan ja sovitaan paikalliset käytännöt asumisen tukipolusta vapauteen, asumisvalmennustoiminta sekä niihin liittyvät käytännön järjestelyt. Kehittämisprojektissa mukana oleviin kaupunkeihin perustetaan vankilasta vapautuviin erikoistunut sosiaalityöntekijän toimi Helsingin mallin mukaisesti. Enemmistö vailla vakinaista asuntoa olevista vangeista ja kriminaalihuollon asiakkaista sijoittuvat 10 suurimpaan kaupunkiin. Kehittämisprojektin ja siihen varattavien voimavarojen rajaaminen näihin kuntiin on panos-tulosarvoltaan merkittävä. Aluevankilat ja Kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimistot laativat em. kuntien ja alueella toimivien asumisen tukipalvelutuottajien kanssa kumppanuussopimukset tuetun vapauttamisjatkumon mahdollistamiseksi. Tällaista mallia kehitetään parhaillaan Länsi- Suomen aluevankilan, Tampereen kaupungin, Silta-Valmennusyhdistys ry:n sekä KRIS-Tampere ry:n kesken. Etelä-Suomen aluevankila ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto ovat tehneet yhteistyösopimuksen, jonka perusteella Rikosseuraamusviraston rahoituksella yksi sosiaaliviraston sosiaalityöntekijä on sijoitettu työskentelemään Helsingin vankilaan ja toinen sosiaalityöntekijä avovankilaan (Suomenlinna). Keskeinen osa sosiaalityöntekijöiden työstä kohdistuu vailla vakinaista asuntoa olevien vankien asioiden järjestämiseen. Jokainen aluevankila järjestää vuoteen 2011 mennessä asunnottomille vangeille tarkoitetun asumisvalmennusohjelman sekä järjestää sitä varten tarkoituksenmukaiset tilat, jossa itsenäisen asumisen taitoja voidaan harjoitella vankilassa olon aikana. 11

14 Etelä-Suomen aluevankila yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kanssa perustaa vapauttamisyksikön johonkin kaupungin asunnottomille tarkoitetuista tukikodeista. Aluevankila vuokraa toimitilan ja järjestää siinä tarvittavan valvonnan ja vankeinhoidollisen toiminnan ja kaupunki järjestää oman palvelutarjontansa puitteissa integroidut kuntoutus- ja tukipalvelutoiminnot. Ohjelman yhtenä osana kokeillaan rangaistuksenaikaisia sijoituksia ja koevapautta tuetussa asumisessa intervallimuodossa ts. vankilan ja tuetun asumisen vuorottelevina jaksoina yhteistyössä asumispalvelujen tuottavien järjestöjen kanssa. Kriminaalihuoltolaitos osoittaa vuosittaisen määrärahan erityisen vaikeassa asemassa olevien asunnottomien pitkäaikaisvankien asumisen ja siihen liittyvän tuen järjestämiseen näiden ehdonalaisen valvonnan ajaksi. Vuonna 2009 määrärahatarve on ja koko ohjelmakauden lopussa vuosittainen määrärahatarve on Vapautuvista erityisen vaikeassa asemassa on esimerkiksi pieni ryhmä törkeistä väkivaltarikoksista tuomituista pitkäaikaisvangeista, joiden asumisen järjestäminen usein edellyttää erityistoimia. On erittäin tärkeää, että heidän vapautumistilanteensa ja valvonta-aikansa on hyvin tuettua, minkä takia erityistoimet valtion taholta ovat aiheellisia. Näiden henkilöiden osalta ehdonalaisen vapauden valvonta kestää usein kolmekin vuotta varsinaisesta vapautumisajankohdasta. Vankeinhoitolaitos terävöittää rangaistusajan suunnitelman seurantaa siten, että pitkäaikaisvankien vapautumisenaikainen asuntotilanne otetaan työstettäväksi viimeistään puoli vuotta ennen vapautumista ja lyhyempää tuomiota suorittavilla heti rangaistuksen alkamisen jälkeen. Seurannasta vastaava virkamies myös selvittää, onko vangin käsitys mahdollisista esteistä kunnan tai muun palveluntuottajan vuokra-asunnon saamiseen todellinen. Sosiaali- ja terveysministeriö lisää toimeentulotukilain soveltajille tarkoitettuun oppaaseen näkökohdan, että jos asiakkaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi on tarpeen, toimeentulotukea asumiskustannuksiin maksetaan koko kuukaudelta, vaikka asuminen alkaisi kesken kuukauden. Näin estettäisiin mahdollinen lyhytaikainen asunnottomuus esimerkiksi vankilasta vapautuvien kohdalla. Kyseeseen tulisivat perustoimeentulotuki sekä täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki. Osa kesken kuukautta vapautuvista joutuu odottamaan tilapäisratkaisujen turvin tai asunnottomana luvattuun vuokra-asuntoon pääsemistä, koska toimeentulotuki vuokraa varten myönnetään yleensä vasta seuraavan kuukauden alusta. Ymmärrettävästi vuokranantajat edellyttävät koko kuukauden vuokran varatusta asunnosta vaikka itse muutto tapahtuu kesken kuukauden. 12

15 Sähköisen valvonnan työryhmä (2007) esitti mm., että vailla vakinaista asuntoa olevien, toimeentulotukeen oikeutettujen vankien asumisjärjestelyjen turvaamiseksi tulisi tarvittaessa myöntää ennaltaehkäisevänä toimeentulotukena koko kuukauden vuokra vangin vapautuessa kesken kuukauden. Oikeusministeriö selvittää asumissitoumus-seuraamusvaihtoehtoa niille, joita ei esim. asunnottomuuden tai psykososiaalisen epävakauden vuoksi voida tuomita yhdyskuntaseuraamukseen. Asumissitoumus voisi koskea myös toistuvasti lyhyitä tuomioita saavia, jotka elämänhallintansa vajavuuksien vuoksi ovat jatkuvassa kierteessä vankilan-asuntolan-putkan-sairaalan-hoitopaikan-kadun välillä. Moni rikoksesta tuomittava, asunnottomuudesta tai psykososiaalisesta epävakaudesta kärsivä, tulee ongelmiensa vuoksi yhdyskuntaseuraamuksen sijasta tuomituksi vapausrangaistukseen ja usein vielä toistuvasti. Vankilaolosuhteet kuitenkin pikemminkin laitostavat ja raunioittavat henkilön asumisvalmiuksia kuin edistävät niitä, etenkin kun lyhyttuomioisille ei käytännössä kyetä järjestämään asumiseen kuntouttavia toimintoja vankilassa. Tuomioistuimen päätöksen mukaisen sijoitussopimuksen ajan kustannuksista vastaisi Kriminaalihuoltolaitos. Järjestelyn tavoitteena on, että tuomioperusteisen sijoitussopimuksen päätyttyä asumissitoumus jatkuisi henkilön ja hänen kotikuntansa ja palvelujen tuottajan välisen sopimuksen mukaisesti, jolloin kustannuksista normaalisuusperiaatteen mukaisesti vastaisi kunta. Vankeinhoito järjestää työtoimintamahdollisuuden erityisesti niille asunnottomille vangeille, joilla on vuokra- tai muuta velkaa kunnallisille vuokra-asuntoyhtiöille. Saamistaan palkkatuloista vanki maksaa sopimuksen mukaisesti pois velkansa ja on näin oikeutettu, muiden ehtojen täyttyessä, saamaan kunnalta vuokra-asunnon heti vapauduttuaan. Monen vapautuvan asunnottoman vangin osalta ainoa realistinen paikka saada vuokra-asunto on se (kunnallinen) vuokranantaja, jolle henkilö on saattanut jäädä vuokra- tai muuta velkaa aikaisemmasta vuokrasuhteesta. Uuden vuokrasuhteen solmiminen silloinkin, kun henkilön elämänhallinta on todistettavasti parantunut, on aikaisemman velan johdosta estynyt. Seurauksena on voinut olla asunnottomuus, elämänhallinnan kirpoaminen ja entistä pienempi todennäköisyys kyvystä hoitaa velka. Mahdollisuus suorittaa velka rangaistusaikana järjestettävällä työllä tai osallistumalla tavoitteellisen toimintaan niiden osalta, jotka eivät työhön kykene, avaisi nykyistä suuremmat onnistumisen mahdollisuudet vähentää vaikeimmassa asemassa olevien asunnottomien vankien määrää. 13

16 2.7 Asumisneuvonnan ohjaus ja kehittäminen Asunnottomuuden ennalta ehkäisyyn ja asumisedellytysten vahvistamiseen liittyvä asumisneuvonnan valtakunnallinen ohjaus ja kehittäminen sisällytetään Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) tehtäviin vuoden 2008 aikana. Työtä varten Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) perustaa valtakunnallisen foorumin, jonka tulee monipuolisesti edustaa asumisneuvonnan osaamista ja keskeisiä toimijoita (mm. isännöinti, sosiaalityö, talous- ja velkaneuvonta, kuluttajaneuvonta). Työn edellyttämät voimavarat turvataan ARAn toimintamäärärahoissa. Asunnottomuuden hoitamiseen liittyvään kuntien asumisneuvojatoimintaan myönnetään vuosina valtionrahoitusta käynnistyvän lähiöohjelman kautta edellyttäen, että kunnassa on käytössä sosiaalitoimen ja asuntotoimen (kunnan asuntotoimi, kuntakonserniin kuuluvat yhtiöt, kunnassa toimivat keskeiset yleishyödylliset vuokranantajat) kirjallisesti yhteisesti sopimat menettelytavat häätöjen ehkäisemiseksi ja yhteistyöstä häätötilanteissa. Viisaiden ryhmä esitti, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) vastaisi asumisneuvojatoiminnan valtakunnallisesta kehittämisestä. Ryhmän mielestä asumisneuvojatoimintaan tulisi voida myöntää kohdennettua valtionosuutta (50 %) edellyttäen, että kunnassa on käytössä sosiaalitoimen ja asuntotoimen (kunnan asuntotoimi, kuntakonserniin kuuluvat yhtiöt, kunnassa toimivat keskeiset yleishyödylliset vuokranantajat) kirjallisesti yhteisesti sopimat menettelytavat häätöjen ehkäisemiseksi ja yhteistyöstä häätötilanteissa. Asumisneuvontaa ja sosiaalista isännöintiä on toteutettu useissa kaupungeissa paikallisten tarpeiden mukaisesti. Asumisneuvoja voi työskennellä kiinteistöyhtiössä tai sosiaalitoimessa ja myös toiminnan rahoituksessa on erilaisia malleja. Kokemukset toiminnan ennaltaehkäisevästä ja kustannuksia säästävästä merkityksestä ovat eri paikkakunnilla varsin yhdensuuntaisia. Hankkeet ovat tuoneet uutta tietoa kansalaisten/asukkaiden arjesta ja asumisoloista ja myös uutta tietoa palvelutarpeista ja -aukoista, erityisesti ihmisistä, jotka ovat väliinputoajia esim. taloudellisesti tai palvelukysyntänsä suhteen. Toiminta on osoittautunut siinä määrin sosiaalitoimen kannalta ennaltaehkäiseväksi, että sen tukeminen valtakunnallisesti on perusteltua. Valtakunnallinen kehittäminen ja koordinaatio soveltuvat luontevasti ARAn työnkuvaan. Valtakunnallista tukea ja ohjausta tarvitaan sen vuoksi, että hankkeiden ja projektien hyvät tulokset pystytään vakinaistamaan ja löytämään ratkaisuja toiminnan pysyväksi rahoittamiseksi. Hankkeiden raportointiin, dokumentointiin ja arviointiin on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. 14

17 Asumisneuvonnan järjestämiselle ei ole olemassa yhtä valtakunnallista mallia, vaan toiminnan järjestämisen tulee perustua paikallisesti toimiviin ratkaisuihin. Tavoitteena ei ole uuden ammattikunnan luominen, vaan ennen kaikkea uudenlaisen työnkuvan ja toimintamallin kehittäminen. Asumisneuvonta voi siten olla myös luonteva osa palveluohjaajan tai muun asumispalvelujen työntekijän työnkuvaa. Asumisneuvontatyön yhteistyötä ja koordinaatiota kunnallisten kuluttajaviranomaisten kanssa on tarpeen kehittää. Kuluttajariitalautakunnan toimivalta on ( ) laajentunut kattamaan eräin rajoituksin myös asuinhuoneiston vuokrausta koskevat asiat. Asuinhuoneiston vuokrausta koskevan erimielisyyden voi saattaa vireille paitsi kuluttajan asemassa oleva henkilö myös sellainen vuokranantaja, joka on yksityishenkilö. Vuokrasopimuksia koskevia riitatapauksia voidaan käsitellä myös silloin, kun kyseessä on kahden yksityishenkilön välinen asia. Kunnat voivat saada em. kuluttajaneuvonnan järjestämiseen valtionosuutta. 2.8 Konseptikilpailu Ympäristöministeriö, ARA ja Stakes sekä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Tampereen kaupungit järjestävät vuonna 2008 valtakunnallisen konseptikilpailun pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettujen uudentyyppisten asumisyksiköiden ja niiden palveluiden aikaansaamiseksi. Kilpailussa haetaan erilaisia asumisen ja tukipalvelut yhdistäviä, kustannustehokkaita ehdotuksia, joista parhaimmat on tarkoitus toteuttaa. Kaupungit varaavat kilpailua varten tarvittavat tontit ja/tai kiinteistöt. Osapuolet valitsevat monipuolista asiantuntemusta edustavan kilpailulautakunnan. Kilpailun kustannukset ovat euroa. Kokonaisvastuu hankkeen toteuttamisesta aikataulussa on ympäristöministeriöllä. Viisaiden ryhmä ehdotti, että järjestetään valtakunnallinen konsepti- ja ideakilpailu, jossa haetaan uusia ratkaisuja pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettujen asumisyksiköiden ja niiden palvelujen järjestämisestä. Ratkaisuissa tulisi olla huomioitu sekä toiminnallisuus että palvelut. Tarvetta on uudentyyppisille asumisyksiköille, fyysisille tilaratkaisuille sekä uusille ympäristöratkaisuille. Ehdotuksen taustalla ovat erityisryhmien asumiseen liittyvät määrälliset ja laadulliset tarpeet. Viime aikoina valmistuneiden useiden selvityksen perusteella voidaan arvioida, että eniten yhteiskunnan tukea asumiseensa ja palvelujen järjestämiseen tarvitsevat väestöryhmät ovat nyt ja lähitulevaisuudessa huonokuntoiset vanhukset (erityisesti dementiaa sairastavat), kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat sekä pitkäaikaisasunnottomat. On myös tiedossa, että näille ihmisille tarkoitettujen asumisyksiköiden investointi- ja käyttökustannukset ovat keskimääräistä kalliimpia johtuen siitä, että asumisen ja hoidon järjestäminen edellyttää paljon erityisratkaisuja. 15

18 Pitkäaikaisasunnottomien uudentyyppisiä asumisyksiköitä koskevan kilpailun tavoitteena on etsiä asumisen, palvelujen ja ympäristön kokonaisratkaisuun perustuvia konsepteja, joissa asuminen, hoito ja kuntoutus integroituvat nykyistä paremmin ja tilojen suunnittelu, joustavuus ja käyttö on nykyistä tehokkaampaa. Tavoitteena on aikaansaada asumispalveluyksiköitä, joissa mahdollisimman yleispäteviin tilaratkaisuihin voidaan sisällyttää vaativiakin erityissovelluksia. Kilpailukohteiksi on tarkoitus valita 2 3 rinnakkain kilpailtavaa tonttia tai kiinteistöä (uudisrakentaminen ja/tai perusparannus), joiden konseptit ovat erilaisia. Yhdessä kohteessa tavoitteena voi olla uudentyyppisen tila- ja palveluyksikön integrointi osaksi laajempaa uudis- ja täydennysrakentamisaluetta. Toisessa kilpailukohteessa tutkitaan asumisyksikön sijoittamista olemassa olevalle sairaalaalueelle, jolloin voidaan saavuttaa mittakaavaetua hoitokapasiteetin järjestämisessä. 2.9 Ohjelman toteutus Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman toteutus perustuu kuntakohtaisesti laadittaviin toimeenpanosuunnitelmiin. Kaikissa suurimmissa asunnottomuuskaupungeissa laaditaan täsmennetty suunnitelma, jossa yksilöidään ja aikataulutetaan käynnistettävät hankkeet ja muut toimenpiteet. Kaupungit laativat toimeenpanosuunnitelmansa mennessä minkä jälkeen valtion ja kaupunkien kesken laaditaan sopimukset, joissa on määritelty valtion osallistuminen toimenpiteiden rahoitukseen. Sopimukset laaditaan mennessä. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman koordinaatiosta vastaa ympäristöministeriö. Ohjelman toteutusta varten ympäristöministeriö perustaa ARA:n johdolla toimivan valtakunnallisen ohjausryhmän, jonka tehtävänä on arvioida ohjelman toteutumista ja tarvittaessa tehdä esityksiä ohjelman täsmentämisestä. Väliarviointi toimenpiteiden toteutumisesta, mahdollisesti tarvittavista uusista toimenpiteistä sekä loppuohjelmakauden rahoitustarpeesta tehdään vuonna Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman toteutus edellyttää suunnitelmien kaupunkikohtaista täsmentämistä. Muun muassa pääkaupunkiseudun kaupungeissa on jo käynnistynyt nk. viisaiden ryhmän ehdotusten pohjalta oma pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen tähtäävien toimenpiteiden ja hankkeiden valmistelu. Ohjelmatyöryhmä on kartoittanut kaupunkien valmisteilla olevia hankkeita ja pitkäaikaisasunnottomien käyttöön soveltuvia tontteja (liite 4). Kaupunkien tilanne poikkeaa monessa suhteessa toisistaan ja siksi työryhmä on päätynyt esittämään kaupunkikohtaisten toimeenpanosuunnitelmien laatimista ja niiden pohjalta tehtäviä kaupunkien ja valtion välisiä sopimuksia. Näissä sopimuksissa voidaan huomioida kaupunkikohtaiset erityistarpeet. Pääkaupunkiseudun kaupunkien suunnitelmat on kuitenkin tarpeen sovittaa yhteen mahdollisten yhteisten hankkeiden (viisaiden ehdotukset: asunnottomien palvelujen kehittämisyksikkö ja etsivä työ) takia. 16

19 Kaupunkien toimeenpanosuunnitelmiin sisältyvät seuraavat osiot: - asunnottomuuden ennaltaehkäisy: asumisneuvonnan järjestäminen ja häätöjen estäminen sekä häätötilanteisiin liittyvät sovitut yhteistyökäytännöt, nuorten asunnottomuuden ehkäiseminen - pitkäaikaisasunnottomien asumisratkaisujen tarve - aikataulutettu suunnitelma toteutettavista hankkeista ja varattavista tonteista mukaan lukien selvitys terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kiinteistöjen käyttömahdollisuuksista - kuvaus pitkäaikaisasunnottomien asumiseen liittyvän tuen järjestämisestä - selvitys vapautuvien vankien asunnottomuuden ehkäisyyn liittyvistä toimenpiteistä ja yhteistyökäytännöistä Ehdotusten valtiontaloudelliset vaikutukset Vähentämisohjelman mukaisista ehdotuksista aiheutuu valtiolle seuraavat menolisäykset: - kohdennettu valtion rahoitus henkilöstömenoihin ohjelmakaudella on yhteensä 12,5 miljoonaa euroa. Koko ohjelmakaudella valtion rahoitus on 39,5 miljoonaa euroa. Valtion rahoituksen jatkamisesta tai laajentamisesta päätetään erikseen. - vapautuvien vankien asumisvalmennukseen ja erityisen vaikeassa asemassa olevien asunnottomien pitkäaikaisvankien asumisen ja siihen liittyvän tuen järjestämiseen ehdonalaisen valvonnan ajaksi vankeinhoitolaitoksen ja kriminaalihuoltolaitoksen määrärahoja vuosina yhteensä 1 miljoona euroa ja koko ohjelmakaudella yhteensä 3,5 miljoonaa euroa. - ARAn erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen tarkoitetun investointiavustuksen myöntämisvaltuutta sitoutuu ohjelman mukaisiin hankkeisiin vuosina yhteensä 80 miljoonaa euroa ja korkotukilainojen hyväksymisvaltuutta 80 miljoonaa euroa. Koko ohjelmakaudella investointiavustuksen myöntämisvaltuutta sitoutuu 160 miljoonaa euroa ja korkotukilainojen hyväksymisvaltuutta 160 miljoonaa euroa. Vähentämisohjelman mukaisten toimenpiteiden vaikutuksen voidaan arvioida vähentävän sekä poliisin että vankeinhoidon menoja. Ohjelman arvioidaan vähentävän myös asumistuen tarvetta, koska avustus pienentää asunnolle kohdistuvaa rahoitusosuutta ja siten vuokraa. Kuntatalouden osalta toimenpiteiden vaikutus näkyy sekä sosiaali- että terveyspalvelujen käytössä. Yhteiskuntataloudellisten vaikutusten tarkempi arviointi edellyttää seurantatutkimusta. 17

20 3 Työryhmän keskeiset ehdotukset Työryhmä esittää, että osana hallituksen asuntopoliittista toimenpideohjelmaa toteutetaan pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma vuosina Työryhmän keskeiset ehdotukset vähentämisohjelman sisällöksi ovat seuraavat: 3.1 Tavoite Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteeksi asetetaan pitkäaikaisasunnottomuuden puolittaminen vuoteen 2011 mennessä ja pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2015 mennessä. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen edellyttää noin asunnon, tukiasunnon ja hoitopaikan osoittamista pitkäaikaisasunnottomille pääkaupunkiseudulla, josta Helsingissä 1 500, Espoossa 250 ja Vantaalla 250 sekä 500 asunnon/hoitopaikan osoittamista niissä kaupungeissa, joissa asunnottomuus on tilastojen mukaan pääkaupunkiseudun jälkeen suurinta (Tampere, Turku, Lahti, Kuopio, Joensuu, Oulu ja Jyväskylä). 3.2 Investointien rahoitus Valtion osallistuu pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen osoittamalla ohjelman piiriin kuuluville rakentamishankkeille avustusta erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi ja hyväksyy hankkeiden lainat korkotukilainoiksi. Hankkeiden investointivaiheen avustustarpeen (50 %:a) arvioidaan olevan 20 miljoonaan euroa vuodessa. Korkotukilainan tarve on samansuuruinen kuin avustustarve. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman ( ; 8 vuotta) mukaisten rakentamisinvestointien kokonaiskustannukset ovat arviolta 335 miljoonaa euroa, josta arvonlisäveropalautuksia on noin 15 miljoonaa euroa, avustusta 160 miljoonaa euroa ja korkotukilainaa 160 miljoonaa euroa (liite 1). Hallituksen ohjelmakaudelle ( ; 4 vuotta) kohdistuu arviolta puolet kokonaiskustannuksista eli 165 miljoonaa euroa. Tätä vastaava avustustarve on 80 miljoonaa euroa. Lähtökohtana investointiavustuksen tarpeen arvioinnille on ollut, että lakiin erityisryhmien asuntoolojen parantamisesta tehdään muutokset, jotka mahdollistavat 50 %:n investointiavustuksen pitkäaikaisasunnottomien asumisratkaisuihin hallitusohjelmassa esitetyn mukaisesti. Tarvittavat muutokset tulee tehdä välittömästi. 18

21 3.3 Asuntoloiden muunto-ohjelma Majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun lain mukaisten asuntoloiden käytöstä asunnottomien pitkäaikaiseen asumiseen luovutaan asteittain ja ne korvataan itsenäisen, tuetun sekä valvotun asumisen mahdollistavilla asumisyksiköillä. Raha-automaattiyhdistys osallistuu pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman toteutukseen kohdentamalla avustuskelpoisille asuntolatoimintaa ylläpitäville yhdistyksille tai säätiöille investointiavustusta asuntoloiden peruskorjaamiseksi ja niiden muuttamiseksi tuetun asumisen yksiköiksi. Raha-automaattiyhdistys varautuu vuosittaisen määrärahan puitteissa kohdentamaan vuosille asunnottomuuden poisto-ohjelmaan sopiviin hankkeisiin ohjeellisesti avustuksia yhteensä noin 18 milj. euroa. Raha-automaattiyhdistys määrittelee tapauskohtaisesti avustettavien hankkeiden hyväksyttävät enimmäiskustannukset sekä hyväksyy rahoitukselleen sopivat kohteet. Vuosille ohjeellisesti sidottavaa määrärahaa voidaan arvioida vasta ensimmäisen rahoituskauden loppupuolella. 3.4 Käyttökustannusten rahoitus Sosiaali- ja terveysministeriö osoittaa pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman mukaisille hankkeille, jotka voivat olla kaupunkien omia tai ostopalveluina toteutettavia hankkeita, kohdennettua valtion rahoitusta 50 % tukihenkilöstön palkkausmenoista ohjelmakauden ajan. Rahoitustarpeeksi on alustavasti arvioitu hallitusohjelmakaudella yhteensä noin 25 miljoonaa euroa, josta valtion rahoitus noin 12,5 miljoonaa euroa ja koko ohjelmakaudella noin 79 miljoonaa euroa, josta valtionrahoitus noin 39,5 miljoonaa euroa. Valtion rahoituksen osuus on vuonna 2008 noin 1 miljoona euroa, vuonna 2011 noin 5 miljoonaa euroa ja vuonna 2015 noin 8 miljoonaa euroa. Valtion rahoituksella tuetaan niiden kaupunkien, joissa on eniten pitkäaikaisasunnottomia, aktiivisia ja suunnitelmallisia toimenpiteitä pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Valtion rahoituksella toteutuu myös kuntien välinen asunnottomuuden hoitamisesta aiheutuvien kustannusten tasaus. 3.5 Nuorten asunnottomuuden ehkäiseminen Pääkaupunkiseudun kaupungit varautuvat osoittamaan nykyisiin suunnitelmiin sisältyvien nuorisoasuntojen rakentamiseen tarkoitettujen tonttien lisäksi tarvittaessa kohtuuhintaisia tontteja kirkon ja elinkeinoelämän mahdollisen yhteishankkeen avulla toteutettaville 600 nuorisoasunnolle vuosina Tämä edellyttää, että 600 asunnon rakentamiseksi varataan Helsingissä noin yhdeksän tonttia, Espoossa kaksi tonttia ja Vantaalla kaksi tonttia. Vastaavan yhteistyömallin käyttöä esitetään selvitettäväksi myös muissa suuremmissa kaupungeissa. 19

22 3.6 Vapautuvat vangit ja kriminaalihuollon asiakkaat Raha-automaattiyhdistys tukee vuosina toiminnallisin kehittämisavustuksin järjestöjä, jotka kehittävät ja järjestävät tuettua asumista kriminaalihuollon asiakkaille. Lisäksi vuosittaisen määrärahan puitteissa ja huomioiden jo ohjeellisessa avustussuunnitelmassa olevat varat erityisryhmien asuntojen hankintaan voidaan siitä kokonaisuudesta kohdentaa vuosina ,5 milj. euroa erityisesti tukiasuntojen hankintaan vapautuville vangeille. Vankeinhoitolaitos osoittaa vankilan ulkopuolisiin laitoksiin tai koevapauteen sijoitettaville vuosittaisen määrärahan asumisvalmennukseen/vaiheittaisen vapauttamisen asumisjärjestelyihin ja niihin liittyvän kuntoutuksen järjestämiseen. Vuonna 2009 määrärahatarve on ja se kasvaa niin, että koko ohjelmakauden lopussa vuosittainen määrärahatarve on Vankeinhoitolaitos ja Kriminaalihuoltolaitos järjestävät 10 suurimmalle kaupungille ja niissä toimiville asumispalveluja tuottaville järjestöille kehittämisprojektin, jossa asunnottomien vankien rangaistusajan suunnitelmaan ja vapautumissuunnitelmaan sekä vastaaviin kriminaalihuoltolaitoksen ja sosiaalihuollon asiakassuunnitelmiin liittyen suunnitellaan ja sovitaan paikalliset käytännöt asumisen tukipolusta vapauteen, asumisvalmennustoiminta sekä niihin liittyvät käytännön järjestelyt. Kehittämisprojektissa mukana oleviin kaupunkeihin perustetaan vankilasta vapautuviin erikoistunut sosiaalityöntekijän toimi Helsingin mallin mukaisesti. Jokainen aluevankila järjestää vuoteen 2011 mennessä asunnottomille vangeille tarkoitetun asumisvalmennusohjelman sekä järjestää sitä varten tarkoituksenmukaiset tilat, jossa itsenäisen asumisen taitoja voidaan harjoitella vankilassa olon aikana. Etelä-Suomen aluevankila yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kanssa perustaa vapauttamisyksikön johonkin kaupungin asunnottomille tarkoitetuista tukikodeista. Aluevankila vuokraa toimitilan ja järjestää siinä tarvittavan valvonnan ja vankeinhoidollisen toiminnan ja kaupunki järjestää oman palvelutarjontansa puitteissa integroidut kuntoutus- ja tukipalvelutoiminnot. Kriminaalihuoltolaitos osoittaa vuosittaisen määrärahan erityisen vaikeassa asemassa olevien asunnottomien pitkäaikaisvankien asumisen ja siihen liittyvän tuen järjestämiseen näiden ehdonalaisen valvonnan ajaksi. Vuonna 2009 määrärahatarve on ja koko ohjelmakauden lopussa vuosittainen määrärahatarve on Vankeinhoitolaitos terävöittää rangaistusajan suunnitelman seurantaa siten, että pitkäaikaisvankien vapautumisenaikainen asuntotilanne otetaan työstettäväksi viimeistään puoli vuotta ennen vapautumista ja lyhyempää tuomiota suorittavilla heti rangaistuksen alkamisen jälkeen. Seurannasta vastaava virkamies myös selvittää, onko vangin käsitys mahdollisista esteistä kunnan tai muun palveluntuottajan vuokra-asunnon saamiseen todellinen. 20

23 Sosiaali- ja terveysministeriö lisää toimeentulotukilain soveltajille tarkoitettuun oppaaseen näkökohdan, että jos asiakkaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi on tarpeen, toimeentulotukea asumiskustannuksiin maksetaan koko kuukaudelta, vaikka asuminen alkaisi kesken kuukauden. Näin estettäisiin mahdollinen lyhytaikainen asunnottomuus esimerkiksi vankilasta vapautuvien kohdalla. Kyseeseen tulisivat perustoimeentulotuki sekä täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki. Oikeusministeriö selvittää asumissitoumus-seuraamusvaihtoehtoa niille lainrikkojille, joita ei esim. asunnottomuuden tai psykososiaalisen epävakauden vuoksi voida tuomita yhdyskuntaseuraamukseen. Asumissitoumus voisi koskea myös toistuvasti lyhyitä tuomioita saavia, jotka elämänhallintansa vajavuuksien vuoksi ovat jatkuvassa kierteessä vankilan-asuntolan-putkan-sairaalan-hoitopaikan-kadun välillä. Vankeinhoito järjestää työtoimintamahdollisuuden erityisesti niille asunnottomille vangeille, joilla on vuokra- tai muuta velkaa kunnallisille vuokra-asuntoyhtiöille. Saamistaan palkkatuloista vanki maksaa sopimuksen mukaisesti pois velkansa ja on näin oikeutettu, muiden ehtojen täyttyessä, saamaan kunnalta vuokra-asunnon heti vapauduttuaan. 3.7 Asumisneuvonnan ohjaus ja kehittäminen Asunnottomuuden ennalta ehkäisyyn ja asumisedellytysten vahvistamiseen liittyvä asumisneuvonnan valtakunnallinen ohjaus ja kehittäminen sisällytetään Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) tehtäviin vuoden 2008 aikana. Työtä varten Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) perustaa valtakunnallisen foorumin, jonka tulee monipuolisesti edustaa asumisneuvonnan osaamista ja keskeisiä toimijoita (mm. isännöinti, sosiaalityö, talous- ja velkaneuvonta, kuluttajaneuvonta). Työn edellyttämät voimavarat turvataan ARAn toimintamäärärahoissa. Asunnottomuuden hoitamiseen liittyvään kuntien asumisneuvojatoimintaan myönnetään vuosina valtionrahoitusta käynnistyvän lähiöohjelman kautta edellyttäen, että kunnassa on käytössä sosiaalitoimen ja asuntotoimen (kunnan asuntotoimi, kuntakonserniin kuuluvat yhtiöt, kunnassa toimivat keskeiset yleishyödylliset vuokranantajat) kirjallisesti yhteisesti sopimat menettelytavat häätöjen ehkäisemiseksi ja yhteistyöstä häätötilanteissa. 3.8 Konseptikilpailu Ympäristöministeriö, ARA ja Stakes sekä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Tampereen kaupungit järjestävät vuonna 2008 valtakunnallisen konseptikilpailun pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettujen uudentyyppisten asumisyksiköiden ja niiden palveluiden aikaansaamiseksi. Kilpailussa haetaan erilaisia asumisen ja tukipalvelut yhdistäviä, kustannustehokkaita ehdotuksia, joista parhaimmat on tarkoitus toteuttaa. Kaupungit varaavat kilpailua varten tarvittavat tontit ja/tai kiinteistöt. Osapuolet valitsevat monipuolista asiantuntemusta edustavan kilpailulautakunnan. Kilpailun kustannukset ovat euroa. Kokonaisvastuu hankkeen toteuttamisesta aikataulussa on ympäristöministeriöllä. 21