TERVEYDENHOITAJAN TYÖMENTELMÄT TYÖIKÄISTEN TUPAKANVIEROITUKSESSA

Transkriptio

1 TERVEYDENHOITAJAN TYÖMENTELMÄT TYÖIKÄISTEN TUPAKANVIEROITUKSESSA Maarit Aalto (C8077) Kehittämistehtävä/ OT2, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu Etelä/ Helsingin toimipaikka Terveydenhoitaja (AMK)

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TUPAKOINTI JA TYÖIKÄISET Tupakan terveysriskejä Tupakkalainsäädäntö Suomessa TERVEYDEN EDISTÄMINEN Terveysohjelmat Terveyden edistäminen työterveyshuollossa Terveyden edistämisen etiikka Muutosvaihemalli TERVEYSVIESTINTÄ Suullinen terveysviestintä Kirjallinen terveysviestintä TERVEYDENHOITAJAN TYÖMENETELMIÄ Interventio Ryhmäohjaus KEHITTÄMISTEHTÄVÄN TOTEUTUS Prosessin kuvaus POHDINTA...21 LÄHTEET...24 LIITE: Artikkeli tupakanvieroituksesta Yleisradion henkilöstölle...26

3 1 JOHDANTO Oli luonnollista valita tupakanvieroitus tämän kehittämistehtävän aiheeksi. Opinnäytetyöni aihe oli tupakkariippuvuudesta irrottautuminen ryhmän avulla. Halusin syventää aihetta ja miettiä millaisia terveyden edistämiseen liittyviä työmenetelmiä tulevassa työssäni terveydenhoitajana voisin käyttää tupakanvieroitustyössä. Ikäryhmäksi valitsin työikäiset, koska niin opinnäytetyöni kuin tämän tehtävän yhteistyökumppanina on Yleisradion työterveyshuolto. Sitä myöten kun olen tupakanvieroitus-aiheeseen tutustunut, mielenkiintoni aihetta kohtaan on lisääntynyt. Ajankohtaiseksi aiheen tekevät tupakointiin liittyvät yhteiskunnalliset muutokset. Suomessa tupakointia on pyritty rajoittamaan julkisissa paikoissa, mm. työpaikoilla, sairaaloissa ja ravintoloissa. Tupakanvieroitusmenetelmistä on tehty viime vuosina useita tieteellisiä tutkimuksia. Tupakoinnin terveyshaitat ovat kiistattomat ja siksi Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on laatinut tupakoinnin vieroitukseen Käypä hoito suositukset. Tupakointirajoitukset, lisääntynyt tietoisuus terveyshaitoista sekä vieroitusmenetelmien lisääntyminen ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että viimeisten vuosien aikana suomalaisten tupakointi on alkanut vähentyä. Toisaalta työsarkaa tupakanvieroitustyössä riittää, koska vuosisatoja suomalaiset ovat tupakoineet ja osa väestöstä tulee tupakoimaan tulevaisuudessakin. Tupakoinnin lopettaminen koetaan vaikeaksi sen monitahoisen riippuvuuden vuoksi. Tupakointi vaikuttaa ihmisen elämään laajasti, joten elintapamuutoksen suuruutta on turha vähätellä. Jotta terveydenhoitaja voi tukea asiakasta irrottautumaan tupakkariippuvuudesta, on hänen ymmärrettävä tupakointiin liittyvä fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja tapariippuvuus. Tässä raportissa esittelen tupakointia lainsäädännön ja terveyden edistämisen näkökulmasta. Käyn läpi terveyden edistämiseen liittyviä laadullisia ja eettisiä vaatimuksia. Tärkeä eettinen kysymys on millaisia seikkoja tulee huomioida kun puututaan asiakkaan elämään ja terveystottumuksiin. Laadukkaalla terveyden edistämisellä ja terveysviestinnällä autetaan ihmistä kohti muutosta ja tuetaan asiakkaan voimaantumisen tunnetta.

4 4 Terveydenhoitajan työmenetelmiksi valitsin intervention ja ryhmäohjauksen, jotka ovat tupakanvieroituksessa käytetyimpiä ja tehokkaimpia menetelmiä. Kehittämistehtävänä oli suunnitella artikkeli tupakoinnin lopettamisesta Yleisradion työntekijöille, tätä haastavaa prosessia esittelen kehittämistehtävän toteutus - osiossa. Lopuksi pohdin tupakanvieroitustyön hyödyllisyyden, käytännöllisyyden ja vaikuttavuuden näkökulmasta. 2 TUPAKOINTI JA TYÖIKÄISET Tupakoinnin vähentymisestä huolimatta Suomessa on edelleen noin miljoona tupakoitsijaa. Vuonna 2007 päivittäin tupakoi työikäisistä miehistä 26 % ja naisista 17 %. Tupakoinnin suhteen sosioekonomisten ryhmien väliset erot ovat suuret. Väestöryhmien välinen ero on kasvanut tasaisesti. Miesten tupakointi on 1980-luvulta lähtien vähentynyt, ja myös naisten tupakointi näyttäisi aivan viime vuosina kääntyneen laskuun. Nuorista, vuotiaista miehistä ilmoitti 23 % tupakoivansa päivittäin ja satunnaisesti 12 %. Nuorista naisista 16 % tupakoi päivittäin ja 11 % satunnaisesti. ( Kansanterveyslaitos 2008.) Tupakoinnin on onnistunut lopettamaan miehistä 20 % ja naisista 15 %. Tupakoinnin haluaisi lopettaa lähes 60 % päivittäin tupakoivista, mutta vain 11 % ei harkitse lopettamista. Nikotiinikorvaushoitoa ilmoitti vuoden aikana käyttäneensä tupakoinnin lopettamiseksi 18 % miehistä ja 14 % naisista ja muusta syystä 3 %. Lääkärin määräämää lääkehoitoa on vastaavasti käyttänyt hiukan yli 2 % sekä miehistä että naisista. ( Kansanterveyslaitos 2008.)

5 5 2.1 Tupakan terveysriskejä Länsimaissa 14 % kuolemista aiheutuu tupakan aiheuttamista sairauksista, ja se on yleisin estettävissä oleva kuolleisuuden syy. Myös Suomessa tupakka on merkittävä sairauksien aiheuttaja. Joka kolmas syöpäsairaus aiheutuu tupakasta. Joka viidennessä sydänperäisessä kuolemassa tupakka on tärkein riskitekijä. Joka toinen tupakoija kuolee tupakan aiheuttamiin sairauksiin, jos jatkaa tupakointiaan. (Kansanterveyslaitos 2008.) Iästä riippumatta joka kolmannella tupakoitsijalla on keuhkoahtaumatauti, jos hänellä esiintyy yskää, hengityksen vinkunaa ja hengenahdistusta. Keuhkosyöpään sairastuneista yli 90 % on tupakoitsijoita. Aktiivinen tupakointi näyttää lisäävän aikuisten astman vaikeusastetta ja huonontavan astmalääkityksen tehoa. Vanhempien ja erityisesti äidin tupakoinnin ja lasten astmaan sairastumisen välillä on voitu osoittaa selvä yhteys. (Mustonen, Mustonen & Kava 2004, ) Tupakoinnin merkitys sydän- ja verisuonisairauksien synnyssä on keskeinen. Sepelvaltimotaudin riski on tupakoivilla vähintään kaksinkertainen, mutta runsaasti tupakoivilla jopa nelinkertainen verrattuna ei tupakoivaan. Tupakointi vaikuttaa veren hyytymistapahtumaan ja lisää näin sydäninfarkti-riskiä. (Mustonen, Mustonen & Kava 2004, ) Tupakointi lisää monen syöpäsairauden riskiä. Muita tupakoinnin vaikutuksia ovat ihon ennenaikainen vanheneminen, haavojen hitaampi paraneminen, leikkauskomplikaatioiden kasvaminen, maha- ja pohjukaissuolen limakalvovauriot, suurempi riski sairastua osteoporoosiin, aikuistyypin diabetekseen sekä silmän rappeumasairauksiin. (Hilden 2005,16 19.) 2.2 Tupakkalainsäädäntö Suomessa Suomen tupakkalainsäädännön keskeisenä tavoitteena on vähentää tupakointia ja tupakasta johtuvia terveyshaittoja. Lailla halutaan myös suojella uusia sukupolvia tupakalta sekä taata, ettei kukaan vastoin tahtoaan altistu tupakansavulle. Savuton hengitysilma on jokaisen suomalaisen perusoikeus. (Kansanterveyslaitos 2008.)

6 6 Valtioneuvoston päätöksessä on säädetty tupakkatuotteiden haitta-aineiden enimmäismääristä. Esimerkiksi tehdasvalmisteisen savukkeen tervan suurin sallittu pitoisuus on 10 mg yhtä savuketta poltettaessa. Tupakkapakkauksessa on ilmoitettava poltettaessa syntyvien tervan ja nikotiinin määrät ISO-standardien mukaisilla menetelmillä mitattuna. Tupakkatuotteen valmistaja tai maahantuoja vastaa tupakkatuotteiden terveysvaaroja aiheuttavien ainesosien pitoisuuksien tutkimisesta ja tutkimusmenetelmien laadusta. Valmistajan on ilmoitettava vuosittain Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle STTV:lle kaikkien tupakkatuotteiden tuotemerkki- ja tyyppikohtainen ainesosaluettelo. (Kansanterveyslaitos 2008.) Tupakkalaissa kielletään tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyminen tai muu luovuttaminen 18 vuotta nuoremmalle henkilölle. Elinkeinotoiminnassa myyvien tulee tarvittaessa pyytää nuorta osoittamaan ikänsä esittämällä henkilöllisyystodistus, passi tai ajokortti. Tupakkatuotteiden myyntikiellosta alle 18-vuotiaille tulee tiedottaa ilmoituksella, joka sijoitetaan jokaiseen tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntipisteeseen sekä tupakkatuotteiden automaattiseen myyntilaitteeseen. Tupakkatuotteita saa myydä vain valvotuissa myyntipisteissä, ja se koskee myös automaattisia myyntilaitteita. (Finlex 2008.) Tupakan ja tupakkatuotteiden mainonta ja epäsuora mainonta on kielletty. Tupakointi on kielletty kaikissa julkisissa ja yleisissä tiloissa sekä yleisten kulkuneuvojen sisätiloissa ja yleisissä tilaisuuksissa. Pääasiassa 18 vuotta nuoremmille tarkoitetuilla ulkoalueilla, kuten päiväkotien ja koulujen pihoilla ja työpaikoilla tupakointi on kielletty. Kielto koskee myös sisätiloissa järjestettäviä yleisötilaisuuksia, joihin yleisöllä on esteetön pääsy. Ravintolan sisätiloissa tupakointi on sallittu ainoastaan tupakointiin hyväksytyssä erillisessä tupakointitilassa. (Finlex 2008.) Työnantaja on velvollinen neuvoteltuaan asiasta työntekijöiden tai näiden edustajien kanssa kieltämään tupakoinnin tai rajoittamaan sitä. Päämääränä on, etteivät työntekijät tahattomasti altistu tupakansavulle työtiloissa tai muissa työyhteisön tiloissa. (Finlex 2008.)

7 7 Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus STTV ohjaa ja valvoo tupakkalain yleistä toimeenpanoa yhdessä läänihallitusten kanssa. Paikallinen valvontavastuu on kunnilla ja työsuojeluviranomaisilla. Kunnat valvovat alueellaan tupakkatuotteiden mainontaa. Työsuojeluviranomainen valvoo ympäristön savualtistuksen osalta työnantajille kuuluvien velvoitteiden noudattamista. (Finlex 2008.) 3 TERVEYDEN EDISTÄMINEN Terveyttä määritellään monin eri tavoin. Terveyttä voidaan muun muassa kuvata voimavaraksi, jota voi kuluttaa ja uusia. Tätä voimavaraa ihmiset voivat itse säädellä osaamillaan tavoilla. Monet elämäntavat ja tottumukset kuluttavat terveyden voimavaraa. Esimerkiksi tupakointi lisää sairauksien riskiä ja alentaa toimintakykyä. Säännöllinen elämänrytmi ja lepo ovat taasen terveyttä lisääviä voimavaroja. Terveys voidaan nähdä myös osana hyvinvointia ja toimintakykyä. WHO määrittelee terveyden fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi hyvinvoinniksi. (Vertio 2003, 22 23, 26.) Terveyden edistäminen on toimintaa, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten mahdollisuuksia oman ja ympäristönsä terveydestä huolehtimisessa. Terveyden edistäminen on myös terveyden edellytysten parantamista yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Terveyden edistäminen on terveydenhuollossa moniammatillista toimintaa, jossa useilla ammattiryhmillä on omat roolinsa. (Vertio 2003, 30; 120.) Terveyden edistämistä voidaan tarkastella promootion ja prevention näkökulmasta yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Promootio tarkoittaa mahdollisuuksien luomista ihmisten elinehtojen ja elämänlaadun parantamiseksi. Preventio tarkoittaa sairauksien ehkäisyä. Promotiivinen terveyden edistäminen on voimavaralähtöistä kun taas preventio nähdään ongelmalähtöisenä toimintana. (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, )

8 8 Yksilön muutokseen tähtäävä terveyden edistäminen edellyttää että ihmisen perustarpeet on tyydytetty, toisin sanoen yksiöllä / yhteisöllä on käytettävissään resursseja ja voimavaroja muuhunkin kuin arjesta selviytymiseen. Terveyden edistämisellä voidaan tukea esimerkiksi yksilön / yhteisön yksittäisten terveystottumusten muutospyrkimyksiä tuloksellisesti. (Rouvinen-Wilenius 2008.) Suomessa terveyden edistäminen ilmestyi yleiseen keskusteluun 1980-luvun puolivälissä. Suomalaisia oli mukana kansainvälisen ohjelman kehitystyössä sen alkuvaiheista alkaen luvulla tapahtui muutoksia valtion kunnille osoittamissa rahoissa, silloin myös kuntien itsehallinto lisääntyi voimakkaasti. Nämä muutokset vaikuttivat myös terveyden edistämiseen. (Vertio 2003, ) Tulevaisuudessa terveyspoliittinen vaikuttaminen paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla nousee entistä tärkeämmäksi osaksi terveyden edistämisessä. Terveys- ja sosiaalialan ammattilaiset ja väestö tarvitsevat uusia valmiuksia osallistuakseen terveyttä ja hyvinvointia edistävään poliittiseen päätöksentekoon. Terveyden edistämisessä tarvitaan asiakastyön kehittämisen lisäksi erilaisia yhteisön aktivoinnin ja terveyden kansalaishallinnan kehittämisohjelmia. (Hirvonen, Koponen, Hakulinen 2002, 56.) 3.1 Terveysohjelmat Vuonna 1986 suuri joukko eri alojen asiantuntijoita Maailman terveysjärjestöstä (WHO) kokoontuivat Ottawaan määrittelemään mitä on terveyden edistäminen. Tämä Ottawan asiakirja jäsentää terveyttä edistävän toiminnan viideksi kokonaisuudeksi: terveellisen yhteiskuntapolitiikan kehittäminen, terveellisemmän ympäristön aikaansaaminen, yhteisöjen toiminnan tehostaminen, henkilökohtaisten taitojen kehittäminen sekä terveyspalvelujen uudelleen suuntautuminen. (Vertio 2003, ) Valtioneuvosto hyväksyi toukokuussa 2001 periaatepäätöksen Terveys 2015 kansanterveysohjelmasta, joka linjaa Suomen terveyspolitiikkaa pitkällä aikavälillä. Ohjelmassa painotetaan terveyden edistämistä. Sen taustana on Maailman terveysjärjestön WHO:n Health for All -ohjelma, ja se jatkaa Suomen kansallista

9 9 Terveyttä kaikille vuoteen 2000 mennessä -ohjelmaa. Ihmisten arkielämän ympäristöissä, kuten kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, palveluissa ja liikenteessä voidaan edistää, mutta myös vahingoittaa terveyttä. Kunnilla on itsehallintonsa ja laajan toimivaltansa vuoksi hyvät mahdollisuudet ohjelman tavoitteiden toteuttamisessa. Ihmiset itse, perheet ja erilaiset ihmisryhmät vaikuttavat päätöksillään ja toiminnallaan terveyteen. (Sosiaali ja terveysministeriö 2007.) Terveys ohjelman mukaan terveyspolitiikan haasteita ovat väestön vanheneminen, monikulttuurisuus ja syrjäytyminen. Tavoitteena on terveiden ja toimintakykyisten elinvuosien lisääminen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen. Ohjelmassa on laadittu yksilölliset tavoitteet jokaiselle ikäryhmälle lapsuusiästä vanhuuteen. Työikäisten keskeisimmät haasteet ovat: Nuorten aikuisten miesten tapaturmainen ja väkivaltainen kuolleisuus laskee Työelämän vaatimusten kehittäminen terveyttä edistäviksi -> työelämässä jaksamisen tukeminen Syrjäytymisen ehkäiseminen mahdollistamalla terveyspalvelut työttömille ja epätyypillisissä työsuhteissa oleville Terveellisten elämäntapojen (ravitsemus, nautintoaineet, liikunta ja liikenne) tukeminen (Sosiaali ja terveysministeriö 2007.) 3.2 Terveyden edistäminen työterveyshuollossa Vaikka suomalaisten elintavoissa on tapahtunut monia myönteisiä muutoksia, työikäisillä on useita ehkäistävissä olevia sairauksia. Näitä ovat muun muassa kohonnut verenpaine, aikuistyypin diabetes, tuki ja liikuntaelinsairaudet. Lihavuus, naisten tupakoinnin yleistyminen ja mielenterveysongelmat synnyttävät haasteita työikäisten terveyden edistämiseksi. (Koponen, Hakulinen, Pietilä ) Työterveyshuolto on tärkeä vaikuttaja työikäisten terveyden edistämisessä. Sen tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työympäristö, hyvin toimiva työyhteisö, työhön liittyvien sairauksien ehkäisy sekä työntekijän työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja terveyden edistäminen. Terveyden edistämisen tavoitteeksi voidaan

10 10 asettaa työntekijän elämäntaitojen ja elämänhallintavalmiuksien tukeminen kaikissa työelämän vaiheissa. Työpaikan terveysvaaroihin liittyvän neuvonnan lisäksi työterveyshuollon tehtäviin kuuluu terveysvalintojen neuvonta ja ohjaus. (Koponen, Hakulinen, Pietilä 109.) Jokaisen vastaanottokäynnin yhteydessä tulisi arvioida, minkälaiset terveyden edistämisen tarpeet asiakkaalla on, mitkä ovat ihmisen voimavarat ja koulutustarpeet, millaisia työpaikan muutoksia on edessä ja minkälaista elämäntilannetta ihminen elää. (Vertio 2003, 121.) Teknologian kehittymisestä huolimatta työtahti monissa organisaatioissa on kiristynyt ja kiire työssä lisääntynyt. Tuloksen tekemisen pakko, kilpailun koveneminen, vastuun lisääntyminen, epätyypilliset työajat ja työyhteisöongelmat ovat tekijöitä, jotka aiheuttavat työikäisille osaamispaineita, stressiä ja uupumusta. Näiden lisäksi työikäisten elintapasairaudet, muun muassa sydän ja verisuonisairaudet, diabetes ja mielenterveysongelmat synnyttävät haasteita työterveyshoitajan työhön. (Kyrönlahti 2006, 36.) Työelämän jatkuva muutos edellyttää työterveyshuollon terveydenhoitajalta jatkuvaa itsensä kehittämistä, tietojen ja taitojen päivittämistä ja elinikäisen oppimisen merkityksen oivaltamista. Näitä taitoja on hyvän itsesäätelyvalmiuden omaavalla oppijalla. Terveydenhoitajan itsesäätelyvalmiuksien kehittäminen siirtyy menetelmällisenä toimintatapana myös asiakaskontakteihin, joissa tulisi mahdollistaa työikäisen osallistuminen oman terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseen. Vuorovaikutuksellinen suhde asiakkaan ja terveydenhoitajan välillä edistää molemminpuolista kunnioittamista ja uuden yhteisen ymmärryksen löytämistä. (Kyrönlahti 2007, 37.) 3.3 Terveyden edistämisen etiikka Terveyttä edistävän toiminnan perustana ovat arvot, käsitys ihmisestä ja terveydestä ja ammattietiikka. Eräänä keskeisenä arvona pidetään ihmisarvon kunnioittamista. Etiikka ei useinkaan ratkaise sitä, miten on toimittava, vaan se auttaa tarkastelemaan terveyteen liittyviä kysymyksiä moniulotteisesti. Terveyden edistämisen etiikassa on kyse vastaamisesta etiikan peruskysymyksiin: mikä on oikein ja hyvää ja mikä väärin.

11 11 Eettinen pohdinta on olennainen osa toimintaa, koska tavoitteena on edistää asiakkaana olevan ihmisen hyvää. Terveyden edistämisessä tarvitaan tutkittua tietoa ihmisten terveysvalinnoista, elinympäristöstä, tuotteiden laadusta sekä yksilöiden että yhteisöjen terveyttä tukevista ja vaarantavista tekijöistä jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa. (Kylmä, Pietilä, Vehviläinen-Julkunen 2002, 62-63) Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta on nimennyt yhteiset eettiset periaatteet terveydenhuollossa. Terveyden edistämisessä suojeltavat inhimilliset oikeudet koskevat riittävää tiedonsaantia, itsemäärämisoikeutta, yksityisyyttä, nimettömyyttä, luottamuksellisuutta, oikeudenmukaista kohtelua sekä suojelua haitalta. Autonomia, hyvän tekeminen, pahan tekemisen välttäminen sekä oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä eettisiä periaatteita, joiden avulla edellä mainittuja oikeuksia suojellaan. (Kylmäym.2002,64 65.) Terveyden edistäjän on tiedostettava ihmisten omia tarpeita kysymällä niitä ja jättämällä ihmisille tilaa omaan päätöksentekoon. Kun asiantuntijan mielipidettä kysytään, on se aiheellista ilmaista. Terveydenhuollon ammattietiikkaan kuuluu kertoa tupakan terveyshaitoista ja tarvittaessa tukea ihmisen lopettamispäätöstä. Myös niitä on autettava, jotka eivät ole valmiita lopettamaan tupakointia. (Vertio 2003, 142.) Asiakkaalla ei ole omia eettisiä ohjeita siitä, miten olla asiakkaana. Häntä kuitenkin velvoittaa yleinen etiikka. Asiakas on vastuussa siitä, että hän hyväksyy ja asettaa yhteistyössä hoitajan kanssa tavoitteet, joihin pyritään. Asiakas on vastuussa oman terveytensä edistämisestä. Hänellä on velvollisuus kertoa asioista totuudenmukaisesti, jotta hän saisi tarvitsemansa avun ja tiedon. Asiakkaalta vaaditaan toisen ihmisen kunnioittamista; hän sitoutuu ohjaussuhteeseen, pitää kiinni aikatauluista, ei uhkaile tai käyttäydy väkivaltaisesti eikä yritä peitellä tietämättömyyttään. Vastuun kantaminen omasta tilanteesta, edistymisestä ja tarpeista kunnioittaa hoitajan professionaalista osaamista. (Kyngäs ym. 2007, 156.)

12 Terveyskasvatus Terveyskasvatus perustuu näkemyksiin terveydestä sekä ihmisen tavasta käyttää tietoaan ja ymmärrystään terveyden hyväksi. Terveyskasvatus on sosiaalinen vuorovaikutusprosessi, jossa vaikutetaan mielikuviin, ilmaisuihin, ja yksilön toiminnan edellytyksiin luoden terveyttä edistävä ilmapiiri. Terveyskasvatusta voidaan kuvata tutkimusmatkaa muistuttavaksi prosessiksi, jossa molemmat osapuolet, ammattihenkilö ja asiakas, oppivat kokemuksistaan. (Poskiparta 1997, 20.) Asiakaskeskeisessä terveyskasvatuksessa korostetaan potilaan rationalisuutta ja vapautta tehdä itsenäisiä valintoja. Terveyskasvatuksen tavoitteena on tietojen välittäminen ja arvojen selkiyttäminen, jotta yksilö voisi tehdä tietoisia päätöksiä oman terveyden edistämiseksi. Terveyskasvattaja pyrkii tukemaan yksilön oman elämän hallintakyvyn ja voimaantumisen (enpowerment) lisäämistä. (Poskiparta 1997, 23.) Terveyskasvatuksen perustana on usein ollut riskinäkökulma. Vaikuttamalla riskitekijöihin voidaan pienentää tai ehkäistä eri sairauksien todennäköisyyttä. Hyvä esimerkki on tupakointi. Tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää, joten tupakoinnin lopettamisella voidaan vaikuttaa keuhkosyövän ilmaantuvuuteen. Riskitekijöiden lisäksi on hyvä ymmärtää ihmisen käyttäytymisen perusteita. Niin sanottu selviytymisnäkökulma ymmärtää tupakoinnin merkityksen myös inhimilliseltä kannalta; tupakointi voi olla ihmiselle tapa selviytyä ahdistavasta tilanteesta tai olla sosiaalisesti hyväksyttävä. (Vertio 2003, ) Terveysneuvonta on yksi terveyskasvatuksen menetelmistä. Se voi olla yksilöohjausta tai ryhmätoimintaa. Terveysneuvontatilanne on kehämäistä vuorovaikutusta jossa molemmat osapuolet, ammattihenkilö ja asiakas, vaikuttavat keskustelun sisältöön ja määrään. Voimavarakeskeinen terveysneuvonta muodostuu neljästä vaiheesta: ihmisen kuuntelusta, dialogista, itsearvioinnista ja toimintamallien tunnistamisesta sekä toiminnan uudelleensuuntautumisesta, myönteisestä muutoksesta. Terveysneuvonnan vaikutukset jatkuvat vielä konkreettisen vuorovaikutustilanteen jälkeenkin yksilöiden ajatuksissa ja mahdollisesti myös toiminnoissa. (Poskiparta 1997, 24: Poskiparta 2002, 25.)

13 Muutosvaihemalli Muutosvaihemallissa käyttäytymisen muutoksen ajatellaan tapahtuvan syklisesti kuuden eri vaiheen kautta. Yksilöllä on erilaisia motivaatiotasoja matkalla muutokseen. Ihmisten siirtyminen muutosvaihemallin tasoilta toisille tapahtuu yksilöllisesti, toisaalta muutokseen pyrkivä voi poistua prosessista ja taas myöhemmin palata eri tasolle. (Poskiparta 2002, ) Elämäntapojen muuttaminen ei ole yksittäinen tapahtuma vaan pitkään kestävä ja aikaa vievä tapahtumasarja. Muutosvaihemallin vaiheet ovat esiharkinta, harkinta, valmistautuminen, toiminta ja ylläpito. Asiantuntija voi tukea asiakasta muutosprosessissa aktiivisella kuuntelulla, välittämällä myönteistä ilmapiiriä sekä rakentamalla terveysneuvonnan asiakkaan tarpeista ja näkökulmista käsin. (Poskiparta 2002, ) Muutosvaihemallin hyödyntäminen terveysneuvonnassa on perusteltua sekä asiakkaan että terveysneuvontaa toteuttavan asiantuntijan ja organisaation näkökulmasta. Asiakkaan muutosvalmiuden huomioiva terveysneuvonta takaa paremmin hänelle hänen omaan tilanteeseensa sopivan ja oikea-aikaisen neuvonnan saannin ja kunnioittaa myös hänen päätöstään olla muuttamatta elintapojaan. Terveysneuvonnan toteuttajalle se tarjoaa uudenlaisen lähestymistavan sekä käytäntöön sovellettavia keinoja eri muutosvaiheissa olevien tukemiseen. Organisaatiotasolla se auttaa kohdentamaan niukat voimavarat järkevämmin ja tuloksellisemmin. (Sairaanhoitajaliitto 2008.) 4 TERVEYSVIESTINTÄ WHO määrittelee terveysviestinnän näin: Terveysviestintä on keskeisin keino välittää yleisölle terveystietoa ja pitää yllä julkista keskustelua merkittävistä terveyskysymyksistä. Kaikkia joukkoviestinnän muotoja, sekä uusia että vanhoja, voidaan käyttää levitettäessä yleisölle hyödyllistä terveysinformaatiota sekä lisättäessä tietoisuutta niin yksilön kuin yhteisönkin terveyden merkityksestä kehitykseen.

14 14 Terveysviestintä on osa kaikkea viestintää ja vain osa terveysviestinnästä on joukkoviestintää. (Torkkola 2002, 5.) Sisällöllisesti terveysviestintä voi perustua tietoon, tunteeseen tai kokemukseen ja olla faktuaalista että fiktiivistä. (Torkkola 2007.) Terveysviestintää voidaan tutkia kolmesta eri näkökulmasta: vuorovaikutuksellisesta, vaikutuksellisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Vuorovaikutuksellisessa linjassa kohteena on terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaan välinen keskinäisviestintä. Vaikutuksellinen näkökulma tutkii mahdollisuuksia vaikuttaa viestinnällä terveyskäyttäytymiseen. Kulttuurinen linja tutkii terveyden ja sairauden rakentumista viestinnässä. (Torkkola 2007.) 4.1 Suullinen terveysviestintä Viestintä on sekä verbaalista että nonverbaalista vuorovaikutusta. Verbaalinen viestintä liittyy sekä puhuttuun että kirjoitettuun kieleen. Nonverbaalinen viestintä käsittää kaikki muut viestinnän menetelmät kuin kieli, esimerkiksi eleet, ilmeet, kehon liikkeet, aistit, äänenpainot, fyysinen ulkonäkö ja tilan käyttö. Nonverbaalista viestintää säätelee kulttuuri, sosioekonominen tausta, koulutus, etninen alkuperä ja rotu. Verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä liittyvät erottamattomasti yhteen toisiaan tukien ja vahvistaen. Neuvontatilanteessa hoitaja ja asiakas ovat samanaikaisesti sanoman vastaanottaja ja lähettäjä, joka odottaa toisen reagoivan viestiinsä. (Kettunen, Liimatainen, Poskiparta 1996, ) Terveysneuvonta on yksi esimerkki suullisesta terveysviestinnästä. Hoitajan ja potilaan välinen keskustelu on suullista terveysviestintää. Pietilä, Varjoranta ja Matveinen (2008) ovat tutkineet terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä terveyden edistämisen työstä. Ammattilaisen rooli tiedonantajana ja vaihtoehtojen esittäjänä koettiin tutkimuksen mukaan tärkeäksi. Tähän liittyi olennaisesti asiakkaan päätöksenteon ja valintojen tukeminen. Asiakkaita tuettiin lisäksi neuvomalla heitä tiedonlähteille kuten etsimään tietoa internetistä. Terveyden edistäminen liitettiin tutkimuksen mukaan hoitajan ja asiakkaan väliseen keskusteluun, jossa asiakasta autettiin tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan terveyttä tukevien

15 15 valintojen tekemiseksi. Työmenetelmälliseksi haasteeksi koettiin motivoivan haastattelun ja avointen kysymysten käyttö asiakastyön vuorovaikutustilanteissa. 4.2 Kirjallinen terveysviestintä Terveyttä edistävä aineisto on väline, jonka laatuun panostamalla tuetaan ja ylläpidetään yksilöiden omavoimaistumista (enpowerment) ja terveyttä. Kaikessa terveyteen tähtäävässä aineistossa tulisi taustalla olla käsitys terveyden edistämisestä ja sen arvopohjasta. Terveysaineisto voi olla voimavarakeskeistä tai riskilähtöistä, jolloin se kohdentuu sairauteen, oireeseen tai riskitekijään. (Rouvinen-Wilenius 2008.) Kun pyrkimyksenä on ihmisten omavoimaistumisen edistäminen, kyseessä on promotiivinen lähestymistapa. Promotiivinen lähestymistapa sopii kaikkiin elämäntilanteisiin. Kun ihminen on vaarassa sairastua tai on jo sairastunut, puhutaan preventiivisestä lähestymistavasta. Tällöin terveysaineiston painopiste on muutoksien aikaansaamisessa. Voimavaralähtöiseksi tuotteeksi määritellään terveysaineisto, jonka sisältönä on päivittäiseen elämään liittyvien tietojen ja taitojen välittäminen päämääränä on terveyden ylläpitämiseen vaikuttavien elementtien korostaminen. (Rouvinen- Wilenius 2008.) Terveyden edistämisen keskus on määritellyt terveysaineiston standardit ja kriteerit. Näitä ovat muun muassa aineiston selkeys ja sillä tulee olla konkreettinen terveys-/ hyvinvointitavoite, aineiston tulee välittää tietoa terveyden taustatekijöistä ja aineisto on voimaannuttava ja motivoi yksilöä ja ryhmiä terveyden kannalta myönteisiin päätöksiin. Aineiston on oltava sopiva kohderyhmälle, sen on herätettävä mielenkiintoa ja luottamusta. (Rouvinen-Wilenius 2008.)

16 16 5 TERVEYDENHOITAJAN TYÖMENETELMIÄ Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on tärkeä rooli tukea asiakasta tupakoinnin lopettamisessa. Suurin osa tupakoitsijoista haluaa lopettaa tupakoinnin. Onkin tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaisilla ja opiskelijoilla on helppokäyttöisiä välineitä asiakkaan auttamiseen. Vuonna 2002 julkaistu Tupakointi, nikotiiniriippuvuus ja vieroitushoidot Käypä hoito -suositus antoi hyvän pohjan välineiden kehittämiselle. Suosituksen julkaisemisen jälkeen Kansanterveyslaitos käynnisti Tupakointi, riippuvuus ja lopettamisen tukeminen hankkeen, yhdeksi työvälineeksi Käypä hoito - suosituksen juurruttamiseen. Tietokanta tarjoaa tietoa tupakoinnin lopettamisesta tarjoten myös perustiedot tupakkariippuvuudesta ja vieroituksesta. (Sandström 2007.) Kansanterveyslaitoksen ja Kuopion yliopiston yhteisen hankkeen oppimiskokonaisuutta käytetään tällä hetkellä lääketieteellisten tiedekuntien perusopetuksessa. Terveydenhuoltoalan opetukseen soveltuvaa mallia on pilotoitu vuonna 2007 Seinäjoen, Lahden, Savonlinnan ja Kuopion ammattikorkeakouluissa. Oppimiskokonaisuuden sisällyttäminen terveydenhuollon jatko- ja täydennyskoulutukseen on seuraava askel. Duodecim suunnittelee verkkokurssia tupakasta vieroituksesta. (Sandström 2007.) On arvioitu, että asiakkaat muistavat 75 % siitä, mitä he näkevät ja vain 10 % siitä, mitä he kuulevat. Mutta jos käytetään näkö ja kuuloaistiin liittyviä menetelmiä, he muistavat 90 % siitä mitä heidän kanssaan on käyty läpi. Tämä tieto osoittaa, että ohjauksen vaikutusten varmistamiseksi tulisi käyttää useita ohjausmenetelmiä. Toisaalta kirjallisen materiaalin tulisi tukea nimenomaan ohjauskeskustelussa käsiteltyjä asioita. Hoitajan tehtävänä on auttaa tunnistamaan mikä omaksumistapa on asiakkaalle ominaisin. (Kyngäs ym. 2007, 73.) 5.1 Interventio Terveydenhuollossa interventiolla tarkoitetaan väliintuloa ja auttamista. Interventiot voivat olla yksilöllistä elämäntapaohjausta tai esimerkiksi koko kansaa koskevaa itsemurhan ehkäisyä, tai tupakkalainsäädäntöä. Toimivan interventio toteuttaminen on

17 17 prosessi, joka vaatii huolellisen suunnittelun ja arvioinnin. Olipa intervention kohteena yksityinen kansalainen, koko väestö tai terveydenhuollon ammattilaiset, lopullinen päämäärä on edistää ja suojella suomalaisten terveyttä. (Kansanterveyslaitos 2007.) Intervention onnistumisen edellytyksiä ovat tarvelähtöisyys, tieteellinen ajantasainen tieto toiminnan pohjana, systemaattinen ja hyvä suunnittelu, yhteistyö eri ammattiryhmien kanssa sekä intervention implementoiminen perusterveydenhuoltoon. Laadukkaaseen interventioon kuuluvat lisäksi systemaattisuus ja toiminnan arviointi. (Ylänen 2007.) Laadukkaan elintapaohjauksen onnistumiseksi on tärkeää tunnistaa mitä asiakas jo tietää aiheesta, mitä hänen täytyy ja mitä hän haluaa tietää sekä mikä on hänelle paras tapa omaksua asia. Ohjaustarpeen selvittämiseksi asiakasta voi pyytää kertomaan terveysongelmastaan, sen mahdollisista syistä ja mitä hän odottaa ohjaukselta. Kun asiakkaalla on riittävästi tietoa, hän pystyy itse arvioimaan mikä on hänelle hyväksi. Kun ohjaus perustuu asiakkaan ja hoitajan yhteiseen näkemykseen hoidosta, se lisää asiakkaan tyytyväisyyttä ja hoitoon sitoutumista. (Kyngäs, Kääriäinen, Poskiparta, Johansson, Hirvonen, Renfors 2007, 47.) Asiakkaan ja hoitajan vuorovaikutus tekee ohjaustilanteesta ainutkertaisen. Asiakkaat odottavat vuorovaikutukselta luottamuksellisuutta ja turvallisuutta sellaisissakin tilanteissa, joissa he ajattelevat asioista eri tavalla kuin hoitaja. Hoitajan tulee puolestaan kunnioittaa asiakkaan autonomiaa ja osoittaa luottamuksellisuutta, vilpitöntä kiinnostusta ja arvostusta tämän asiaa kohtaan. Hoitajan tulee ymmärtää asiakasta, ilmaista ajatuksensa selkeästi ja tehdä tarkentavia kysymyksiä. (Kyngäs ym. 2007, 48.) 5.2 Ryhmäohjaus Hyvän ja toimivan ryhmän ominaisuuksiin kuuluu, että kaikki tuntevat toisensa ja että heillä on jokin yhteinen päämäärä tai tavoite. Ryhmän aloittaessa on hyvä tutustuttaa ryhmäläiset toisiinsa ja toistensa taustaan. Toisten ryhmäläisten tunteminen lisää ryhmän turvallisuutta ja luottamusta sekä ryhmän jäseniin että ryhmänvetäjään.

18 18 Toimivassa ryhmässä ryhmän jäsenet alkavat kannustaa toisiaan ja viestittää välittämistä tai huolenpitoa toisiaan kohtaan. Toimivan ryhmän edellytys on riittävän tiheät ja tiiviit tapaamiset. Hyvin toimiva ryhmä kuuntelee jäsentensä ajatuksia ja mielipiteitä, antaa tilaa ja arvostaa erilaisia näkemyksiä ja erilaisuutta. Ryhmässä oleminen voi tervehdyttää tai parantaa osallistujia. (Kyngäs ym. 2007, ) Ryhmä tarvitsee jonkun, joka ohjaa ryhmää ja huolehtii ryhmästä. Terveydenhuollon ohjaustilanteissa hoitajan rooli on yleensä ulkoapäin annettu ja perustuu hoitajan asiantuntemukseen ja asian hallintaan. Ryhmänvetäjällä on oltava tietoa ja taitoa ryhmädynamiikasta, ryhmäohjauksesta ja ryhmäilmiöstä, mutta ennen kaikkea herkkyyttä havaita ryhmän tarpeita ja kehitysvaiheita. Vetäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että ryhmä on selvillä tavoitteistaan ja tehtävästä ja että se työskentelee tavoitteellisesti. Ryhmän ohjaajalla tulee olla kykyä hyvään ja toimivaan vuorovaikutukseen. Ryhmänohjauksessa vetäjän on uskallettava olla oma itsensä, otettava riskejä ja suostuttava epävarmuuteen sekä muutokseen, sillä hän toimii ryhmässä tärkeänä kommunikaatiomallina. (Kyngäs ym. 2007, ) Ryhmäohjaus on yleisesti käytetty menetelmä tupakan vieroituksessa. Ryhmäohjauksen avulla välitetään tietoa, opetetaan uusia taitoja, sen avulla luodaan mahdollisuus sosiaaliselle oppimiselle ja analysoidaan ryhmäläisten käyttäytymisen motiiveja. Tupakanvieroitusohjelmissa käytetään usein kognitiivisbehavioristista lähestymistapaa. Vieroitusryhmän keskeisinä sisältöinä on katkaista tupakointia ylläpitävät, ehdolliset reaktiot itsekontrollin avulla, tehdä suunnitelmia mahdollisille houkutuksille, asettaa tietty päivämäärä tupakoinnin lopettamiselle ja varmistaa sosiaalinen tuki ja seurantakontaktit. Lisäksi ohjelmaan liitetään myös nikotiiniriippuvuuden lääkkeellinen hoito ja painonhallintaan liittyvää tietoa. Ryhmäohjaus etenee usein muutosvaihemallin mukaan. (Iivonen 2006.) Ryhmäohjaus on tulevaisuuden työmenetelmä elintapamuutoksiin tähtäävässä terveyskasvatuksessa. Ryhmäohjaus on tuloksellista ja kustannustehokasta. Terveydenhuollon työntekijöitä on liian vähän yksilöllistä elintapaneuvontaa tarvitseville, ryhmäohjauksella voidaan säästää aikaa ja resursseja. Toivottavaa olisi, että elintaparyhmiä vetäisivät useampi kuin yksi terveydenhuollon ammattilainen. Ryhmien vetäminen on vaativaa työtä ja sen vuoksi olisikin tärkeää, että ryhmänvetäjät saisivat toisiltaan tärkeää tukea ja palautetta. (Kuronen 2007.)

19 19 6 KEHITTÄMISTEHTÄVÄN TOTEUTUS Tämän kehittämistyön alkuperäisenä ideana oli suunnitella kiinnostava artikkeli tupakanvieroituksesta Yleisradion henkilöstölle. Artikkelin tavoitteena on välittää tietoa yhtiön työntekijöille tupakkariippuvuudesta ja esitellä työterveyshuollon järjestämää tupakanvieroitustoimintaa. Artikkelin välityksellä halutaan herätellä niitä henkilöitä, jotka ovat miettineet tupakoinnin lopettamista. Artikkelin kohderyhmä on yhteisö ja näkökulmana preventiivinen terveyden edistäminen. 6.1 Prosessin kuvaus Mielenkiinto artikkelin kirjoittamiseen heräsi kesän aikana, puoli vuotta opinnäytetyöni valmistumisen jälkeen. Ajattelin, että kehittämistehtävässä olisi luontevaa syventää tupakanvieroitus-aihetta ja tarkastella sitä terveyden edistämisen näkökulmasta. Otin yhteyttä Yleisradion työterveyshuoltoon, joka oli myös yhteistyötahona opinnäytetyössäni. Suunnitelmani oli, että olisin kirjoittanut artikkelin opinnäytetyöni tuloksista joko Yleisradion henkilöstölehteen tai intranettiin. Työterveyshuollosta tuli kuitenkin toive, että kirjoittaisin artikkelin heidän tupakastavieroituskursseista. Artikkelilta toivottiin myös näkökantaa nikotiiniriippuvuuteen ja muihin vieroitusmenetelmiin. Päädyimme yhdessä siihen ratkaisuun, että jätän omat tutkimustulokset pois artikkelista ja keskityn Yleisradion työterveyshuollon järjestämien vieroitusryhmien esittelyyn. Vieroitusryhmien vetäjien, työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan toiveena oli, että artikkelin yhteydessä haastattelisin kahta tupakastavieroitusryhmään osallistunutta henkilöä, jotka olivat päässeet pysyvästi tupakasta eroon. Heillä oli tarjota myös henkilöiden nimet, jotka olisivat halukkaita kertomaan muille tupakoinnin lopettamisesta vieroitusryhmän avulla.

20 20 Koska artikkeli ei pohjautunutkaan oman opinnäytetyöni tuloksiin, ja koska työterveyshuollon toiveena oli lähteiden poissulkeminen artikkelista, tieteellinen artikkeli muuttui terveysaiheiseksi artikkeliksi. Syvennyin artikkelin kirjoittamiseen liittyvään kirjallisuuteen saadakseni ideoita artikkelin rakenteeseen. Otin yhteyttä Yleisradion sisäiseen viestintään ja tiedustelin oman artikkelini sopivuutta joko henkilöstölehteen tai intranettiin. Toimituspäällikön mukaan juttuni sopisi paremmin Intranettiin, mutta se voitaisiin julkaista myöhemmin myös henkilöstölehdessä. Aloin suunnitella Intranettiin sopivaa artikkelia. Internetin välityksellä julkaistavat artikkelit tulevat olla mahdollisimman napakoilta aihealueiltaan, jotta niitä olisi helppo ja yksinkertainen lukea sähköisesti. Haastetta lisäsi pyrkimys mahduttaa artikkeliin monenlaista tupakointiin liittyvää aihealuetta, muun muassa tupakoinnin moniulotteinen riippuvuus, tupakointiin liittyvät terveysriskit, vieroitusryhmien toiminta sekä muut vieroitusmenetelmät. Artikkelia työstin useiden viikkojen aikana saaden siihen välillä tärkeää etäisyyttä. Artikkelin arvioinnissa ja ideoinnissa sain jatkuvaa palautetta työterveyslääkäri Kristiina Malmbergilta. Tästä oli suuri apu, koska kirjoittaja saattaa sokaistua omalle työlleen. Lopullisen artikkelin tarkasti myös Yleisradion työterveyshuollon johtava lääkäri Aslak Savolainen. Artikkeli julkaistiin lokakuussa Yleisradion henkilöstön intranetissa. Otin yhteyttä kahteen vieroitusryhmän osallistuneeseen henkilöön, jotka olivat ilmoittaneet aikaisemmin halukkuutensa olla mukana tupakanvieroituksen liittyvässä artikkelissa. Sähköpostitse kysyin heidän halukkuuttaan olla mukana artikkelin tekemisessä. Kerroin heille, että aikapulan vuoksi haastattelisin heidät sähköpostin välityksellä. Toiselta vieroitusryhmän läpikäyneeltä tuli ilmoitus, ettei hän haluakaan olla mukana jutun tekemisessä henkilökohtaisiin syihin vedoten. Hyväksyin hänen perustelun. Kiireisen aikataulun vuoksi en ehtinyt etsiä toista haastateltavaa, vaan päädyimme että jutussa olisi yhden henkilön kokemuksia tupakanvieroitusryhmästä. Yhteistyö haastateltavan kanssa sujui ongelmitta. Haastatteluun liittyvät kysymykset olivat avoimia kysymyksiä välttäen minkäänlaista johdattelua. Kysymykset liittyivät ainoastaan tupakoinnin lopettamiseen. Koska haastateltava oli valmis antamaan kasvonsa entisenä tupakoitsijana, henkilöllisyyden suojausta ei tarvittu.

21 21 7 POHDINTA Jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija. Me terveydenhuollon ammattilaiset emme voi tehdä asiakkaan elämään liittyviä päätöksiä, sen tekee aina asiakas itse. Mutta me voimme antaa tietoa ja erilaisin kysymyksin kartoittaa ihmisen motivaatiota muutokseen. Hoitaja voi herätellä asiakasta reflektoinnin avulla pohtimaan omia elintapojaan. Ja vaikkei ihminen päättäisikään tehdä terveyttä uhkaavalle tavalla mitään muutoksia, hoitajan kanssa käyty keskustelu voi jossain myöhemmässä vaiheessa nousta pintaan ja antaa voimia tulevaan elintapamuutokseen. Tupakoinnin lopettaminen vaatii henkilöltä vahvaa motivaatiota. Terveydenhuoltohenkilöstön tuella voi olla kuitenkin merkittävä vaikutus vieroituksen onnistumiseen. Intervention avulla jokainen terveydenhoitaja voi työssään kartoittaa asiakkaan / potilaan tupakointitapoja, henkilön motivaatiota lopettamiseen sekä tarjota tukea ja seurantaa vieroituksen onnistumisessa. Kaikella puuttumisella tupakointiin on merkitystä, mutta hoitajan aktiivisuudella, yksilölähtöisellä lähestymistavalla sekä vieroitusmenetelmien hallinnalla voidaan intervention vaikuttavuutta parantaa. Ryhmäohjaus on vertaistukeen ja ryhmänvetäjän taitoihin painottuva työmenetelmä tupakanvieroitukseen. Yhä enemmän ryhmäohjausta käytetään terveydenhuollossa, kun halutaan vaikuttaa ihmisen terveyteen vaikuttaviin elintapoihin ja tukea näin muutokseen tähtäävää prosessia. Ryhmäohjaus on vaativa työmenetelmä, johon tarvitaan koulutusta, moniammatillista yhteistyötä ja toiminnan arviointia. Yleisradion työterveyshuollossa tupakakanvieroitusryhmiä vetävät työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja. Tällainen moniammatillinen parityöskentely paitsi jakaa ja tasapainottaa ryhmänvetäjien vastuuta, synnyttää tyytyväisyyttä ja luottamusta ryhmäläisten kesken.

22 22 Promotiivinen terveyden edistäminen tarkoittaa tupakanvastaisessa työssä niitä toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä tupakoinnin aloittaminen. Kohderyhmänä tällaisessa terveyden edistämisen toiminnassa ovat lapset, nuoret ja aikuiset. Promotiivista terveyden edistämistä voidaan toteuttaa muun muassa koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, erilaisten yhteiskunnallisten hankkeiden sekä kirjallisen terveysviestinnän (kirjalliset oppaat, internet-sivustot) avulla. Lisäksi tupakkalailla pyritään suojelemaan nuoria tupakoinnin aloittamiselta. Tupakanvieroitustyö on preventiivistä terveyden edistämistä, jolla pyritään terveysriskien vähentämiseen ja sitä kautta sairauksien ehkäisyyn ja elämänlaadun parantamiseen. Valtioneuvoston tekemän Terveys kansanterveysohjelman tavoitteita ovat muun muassa terveiden ja toimintakykyisten elinvuosien lisääminen, työelämässä jaksamisen tukeminen sekä terveellisten elämäntapojen tukeminen. Kun ihminen lopettaa pysyvästi tupakoinnin, hän todennäköisesti saa lisää vuosia elämäänsä ja hänen toimintakykynsä paranee. Tupakanvieroitustoiminta on yksi menetelmä, jolla voidaan toteuttaa kansallisten terveysohjelmien tavoitteita. Muuttuva yhteiskunta luo haasteita myös terveysviestinnälle. Maailma on täynnä tietoa, internet on avannut portit lähes rajattomaan tiedonsaantiin. Mutta mikä tieto on luotettavaa? Tätä kysymystä joutuu pohtimaan sekä terveydenhuollon ammattilainen että asiakas. Kriittisyys, tutkimusmenetelmien hallinta ja luotettavat sähköiset tietoportaalit auttavat hoitajaa löytämään validia tietoa. Kriittistä asennetta erilaisiin tietolähteisiin voi välittää myös asiakkaille. Suomessa työterveyshuolto on pääosin laadukkaasti ja kattavasti järjestettyä. Työterveyshuolto on avainasemassa työikäisten terveyden edistämistyössä. Mutta miten on työttömien työikäisten laita? Heiltä puuttuu taho, joka olisi kiinnostunut heidän terveysriskeistä ja toimintakyvyn ylläpitämisestä. Yleisesti tiedetään, että työttömyys lisää terveysriskejä ja syrjäytymistä. Työttömyyden mukana riski päihteiden käyttöön lisääntyy. Mielestäni tähän ryhmään tulisi lisätä resursseja ja pyrkiä kaikin mahdollisin tavoin tukemaan ihmistä ja auttaa häntä takaisin työelämään. Erilaisten terveyden edistämiseen liittyvien hankkeiden avulla voidaan tavoittaa myös työelämästä pudonneet tai muuten syrjäytymisen vaarassa olevat ihmiset. Hyvä esimerkki tällaisesta

23 23 terveyshankkeesta on useilla paikkakunnilla Sydänliiton kanssa toteutettava, 40- vuotiaille miehillä kohdistettu Kundit Kondikseen- hanke. Käypä hoito suosituksen mukaan vastuu tupakanvieroitustyöstä on perusterveydenhuollolla ja työterveyshuollolla. Kela ei kuitenkaan korvaa työnantajalle ryhmämuotoisen tupakanvieroitustoiminnan kustannuksia. Mielestäni tässä on ristiriita. Onko tupakanvieroitustoiminta sairauden hoitoa vai terveyden edistämistä? Kyllä, tupakkariippuvuus on sairaus eli toiminta on osaltaan sairaudenhoitoa. Tämän lisäksi se on mielestäni myös terveyden edistämistä, koska tupakoinnin lopettaminen kohentaa niin yksilön kuin ympäristönkin terveyttä. Jos Kela huomioisi edes osan tupakanvieroitusryhmien kustannuksista, tämä voisi lisätä työterveyshuolloissa järjestettävien vieroitusryhmien määrää ja sitä kautta lisätä työikäisten terveyttä. Tupakanvieroitustyön vaikuttavuutta voidaan arvioida monella eri tasolla. Kun ihminen lopettaa tupakoinnin pysyvästi, hänen terveysriskinsä vähenevät. Tupakoinnin lopettaminen edistää lähiympäristön terveyttä sisäilman paranemisena ja passiivisen tupakoinnin vähenemisenä. Tupakoinnin lopettanut aikuinen on myös hyvä esikuva, joka kannustaa nuoria tupakoimattomuuteen. Työnantajan näkökulmasta tupakoinnin lopettanut työntekijä työskentelee ilman tupakointiin kuluneita taukoja ja sairastaa vähemmän. Yhteiskunnallisella tasolla tupakkaan liittyvien sairauksien kustannukset vähenevät. Tupakanvieroitustyö on siis monessa mielessä tärkeää ja kannattavaa työtä. Hoitajalta vaaditaan ammatillisesti monenlaisia taitoja; hänen täytyy hallita viimeisin tutkittu tieto ja erilaiset työmenetelmät, hänen on oltava aidosti kiinnostunut asiakkaista ja heidän tarpeistaan ja hänen ammattietiikkansa tulee olla korkeatasoista. Pian valmistuvana terveydenhoitajana ammatillinen vaatimustaso tuntuu haastavalta. Uskon, että ammatilliset kompetenssit lisääntyvät sitä myöten kun työkokemusta karttuu, noviisista kehittyy ajan kuluessa oman alansa asiantuntija. Ja myös asiantuntijan on mahdollista oppia päivittäin jotain uutta, opettajina toimivat asiakkaat, alati muuttuva yhteiskunta ja työelämä. Terveyden edistämisen laatusuositukset ja erilaiset eettiset ohjeet ovat apuna ohjaamaan meitä terveysalan työntekijöitä kohti laadukasta asiakastyötä. Tärkeintä on kuitenkin hoitajan tieto, taito ja kyky kuunnella ihmistä, lähimmäistä.

24 24 LÄHTEET Finlex Tupakkalaki 700/2006. Internet-sivut, viitattu Hilden, Satu-Maarit Tupakasta vieroittajan opas. Helsinki: WSOY. Hirvonen, Eila; Koponen, Päivikki; Hakulinen, Tuovi Yksilö, perhe ja yhteisö muutoksessa: näkökulmia terveyteen. Teoksessa Anna-Maija Pietilä ym. (toim) Terveyden edistäminen, uudistuvat työmenetelmät. Helsinki: WSOY. Iivonen, Karin Ryhmäohjauksen käytännön toteutus. Terveysportti. Viitattu Kansanterveyslaitos (KTL) Interventiot terveyden edistämisessä. Kansanterveys lehti, nro 7/2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisu. Kansanterveyslaitos (KTL) Tupakointiin liittyvät sivustot. Viitattu Kettunen, Tarja; Liimatainen, Leena; Poskiparta, Marita Terveyskasvatus arjen neuvontatyössä. Helsinki: Kirjayhtymä Kuronen, Maria Elintapaohjaus ryhmissä on tuloksellista mutta raskasta työtä. Terveydenhoitaja Erja Nokelaisen haastattelu. Kansanterveys lehti, nro 7/2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisu. Kylmä, Jari; Pietilä, Anna-Maija; Vehviläinen-Julkunen, Katri Terveyden edistämisen etiikan lähtökohtia. Teoksessa Anna-Maija Pietilä ym. (toim) Terveyden edistäminen, uudistuvat työmenetelmät. Helsinki: WSOY. Koponen, Päivikki; Hakulinen, Tuovi; Pietilä, Anna-Maija Asiakas ja terveyspalvelut. Teoksessa Anna-Maija Pietilä ym. (toim) Terveyden edistäminen, uudistuvat työmenetelmät. Helsinki: WSOY. Kyngäs, Helvi; Kääriäinen, Maria; Poskiparta, Marita; Johansson, Kirsi; Hirvonen, Eila; Renfors, Timo Ohjaaminen hoitotyössä. Helsinki: WSOY. Kyrönlahti, Eija Työterveyshuollossa työskentelevän terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen kehittäminen. Terveydenhoitaja-lehti, nro 2/2006, s

25 25 Mansikkamäki, Tarja Teoksessa Sinikka Torkkola (toim) Terveysviestintä. Helsinki: Tammi. Mustonen, Taru; Mustonen, Juha; Kava, Tuomo Tupakkariippuvuuden etiologia ja tupakoinnin ja tupakoinnin keskeiset terveydelliset vaikutukset. Suomen Lääkärilehti 14(14), Nordman, Tarja Teoksessa Sinikka Torkkola (toim) Terveysviestintä. Helsinki: Tammi. Pietilä, Anna-Maija; Varjoranta, Pirjo: Matveinen, Mari Terveyttä edistävän toiminnan haaste on moninaisuus. Sairaanhoitaja-lehti, nro 4/2008, s Poskiparta, Marita Terveysneuvonta, oppimaan oppimista. Jyväskylän yliopisto. Poskiparta, Marita Terveysviestintä. Teoksessa Sinikka Torkkola (toim.) Terveysviestintä. Helsinki: Tammi. Rouvinen-Wilenius, Päivi Tavoitteena hyvä ja hyödyllinen terveysaineisto. Terveyden edistämisen keskus. Sandström, Patrick Tupakasta vieroitus terveydenhuollon koulutukseen. Kansanterveys lehti nro 7/2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisu. Savola, Elina; Koskinen-Ollonqvist, Pirjo Terveyden edistäminen esimerkein, käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskus. Sosiaali ja terveysministeriö STM Terveys 2015 kansanterveysohjelma. Internet-sivut, viitattu Suomen Sairaanhoitajaliitto Sairaanhoitajan rooli on keskeinen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Internet-sivustot, viitattu Torkkola, Sinikka Teoksessa Sinikka Torkkola (toim) Terveysviestintä. Helsinki: Tammi. Torkkola, Sinikka Terveysviestinnän tutkimus ja siihen liittyvät käsitteet. Internet-sivut. Viitattu Vertio, Harri Terveyden edistäminen. Helsinki: Tammi. Ylänen, Margit Elämäntapasairauksien tunnistaminen ja interventio. MBOohjelma, Kundit kondikseen hanke. Suomen Sydänliitto. Viitattu

26 26 LIITE: Artikkeli tupakanvieroituksesta Yleisradion henkilöstölle PÄÄSIN EROON TUPAKASTA! Kannattaa lopettaa! Työterveyshuollon ryhmät ovat hyviä, on paljon helpompaa mennä mukaan ryhmään ja lopettaa sillä tavalla. En voi luvata, että lopettaminen olisi ihan helppoa, mutta se onnistuu kyllä! Näin kannustaa tuttu yleläinen Anki Grönberg. Anki osallistui 1,5 vuotta sitten työterveyshuollon järjestämään tupakastavieroitusryhmään, ja onnistui lopettamaan vuosikymmeniä kestäneen tupakoinnin. Tupakointi on ollut Yleisradiossa yleisempää kuin suomalaisessa väestössä yleensä. Työfysioterapeutti Tuula Sarinin tutkimuksen (2004) mukaan Yleisradiossa työskentelevistä miehistä tupakoi 29 % ja naisista 25 %. Samana vuonna Kansanterveyslaitos ilmoitti, että koko väestössä miehistä tupakoi 27 % ja naisista 20 %. Miksi tupakoinnin lopettaminen koetaan usein vaikeaksi? Tupakka on fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista riippuvuutta aiheuttava aine. Nikotiinin vaikutukset keskushermostossa johtavat fyysiseen riippuvuuteen. Tupakoinnin koetaan tuottavan mielihyvää, lievittävän ahdistusta ja stressiä sekä parantavan keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Yhdessä tupakoidessa koetaan tasavertaisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Tupakoinnin lopettaminen ei ole erillinen tapahtuma vaan elämäntapojen muutoksiin tähtäävä prosessi. Tupakointitavat ja riippuvuus ovat kehittyneet vuosien ja vuosikymmenien kuluessa, joten myös tupakoinnista irtautuminen vie aikaa ja etenee vaiheittain. Tärkeintä vieroituksen onnistumisessa on henkilön oma motivaatio. Usealle ihmiselle tärkeä motivaatiotekijä on oma terveys. Syy lopettaa voi olla myös taloudellinen, tupakoinnin lopettamisella säästyy keskimäärin 1500 euroa vuodessa. Tupakanvieroitusryhmät Ylessä Työterveyshuolto on järjestänyt jo 4 vuoden ajan ryhmämuotoista tupakasta vieroitustoimintaa. Vieroitusryhmän koko on 5-10 henkilöä. Ryhmiä vetävät työterveyslääkäri Kristiina Malmberg ja työterveyshoitaja Else Rosenström. Vieroitusryhmä kokoontuu 7 kertaa keskimäärin kerran viikossa, sen lisäksi ryhmä tapaa vielä 6 kk:n ja 12 kk:n kuluttua tupakoinnin lopettamisesta.