MIEHESTÄ MENNEIDEN NAISTEN REPRESENTAATIOT LONDON CHRONICLESSA 1760-LUVULLA

Transkriptio

1 MIEHESTÄ MENNEIDEN NAISTEN REPRESENTAATIOT LONDON CHRONICLESSA 1760-LUVULLA HuK Elina Lahti kulttuurihistoria kandidaatintutkielma 2006

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO Miehestä menemisen länsimainen perinne Lähteet ja tutkimuskysymys 4 2 SUKUPUOLI, SEKSUAALISUUS, KÄSITTEET Sukupuoli ja seksuaalisuus uuden ajan alussa Käyttämäni käsitteet historiantutkimuksen käytössä 8 3 SOTILAAT JA MOTIIVIT Romantikko-neitsyitä isänmaallisen palon vallassa? Suhteellisen tavallisia naisia? 13 4 TUOMITTUJA JA KUNNIOITETTUJA Oikeuden edessä lähinnä muista rikoksista Hyviä työihmisiä 16 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Työtätekevät naiset ja London Chroniclen arvomaailma Ja mitä sitten tapahtui? 20 LÄHTEET 23

3 What wonders now I have to pen, sir, Women turning into men, sir, For twenty-one long years, or more, sir, She wore the breeches we are told, sir, A smart and active handsome groom, sir, She then got married very soon, sir, A shipwright's trade she after took, sir, And of his wife, he made a fool, sir. Sing hey! sing O! 'twas my downfall, sir, To marry a man with nothing at all, sir. Curiosities of Street Literature, London, Reeves and Turner, 196, Strand, If one thinks that one sees a man dressed as a woman or a woman dressed as a man, then one takes the first term of each of those perceptions as the reality of gender: the gender that is introduced through the simile lacks reality, and is taken to constitute an illusory appearance. In such perceptions in which an ostensible reality is coupled with an unreality, we think we know what the reality is, and take the secondary appearance of gender to be mere artifice, play, falsehood, and illusion. Judith Butler, Gender Trouble, 1999 [1990], xxii I actually argue that despite an almost universal concurrence that femaleness does not automatically produce femininity and maleness does not produce masculinity, very few people seemed to be noticing or thinking through the material effects of disassociating sex and gender and this has been particularly true in the sphere of masculinity. Since femininity signifies in general as the effect of artifice, as the essence of "performativity" (if performativity can be said to have an essence), we have an easier time understanding it as transferable, mobile, fluid. But masculinity has an altogether different relation to performance, the real and the natural and it appears to be far more difficult to pry masculinity and maleness apart than femininity and femaleness. Judith Halberstam Annamaria Jagoselle kirjastaan Female Masculinity, lehdessä Genders (kursivointi omani)

4 1 JOHDANTO 1.1 Miehestä menemisen länsimainen perinne Helmikuun päivän numerossa vuonna 1764 London Chronicle kirjoittaa: A few days ago died at Hanwell in Middlesex, a woman that went by the name of John Chivy. She dressed always in man s apparel, and passed for a man; and notwithstanding she had been married upwards of 20 years, her sex never discovered till her death. She followed the employment of husbandry; but had been separated from the woman she married several years before she died. 1 Uutinen olisi otsikoissa varmasti myös nykyaikana. Ja mitä 1700-lukuun tulee, todennäköisesti pidämme ensi näkemältä tuota uutisoitua tapausta hyvin poikkeavana. Meidän ei enää 2000-luvun Euroopassa ole vaikeaa ajatella naista ns. miesten töissä, eikä välttämättä edes naista naimisissa toisen naisen kanssa, onhan Suomessakin nykyään laki samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröimisestä. Mutta meidän on yleensä vaikeaa ajatella, että nainen menisi miehestä, ja vieläpä noin kauan. Olemme valmiit hyväksymään transseksuaalisten henkilöiden sukupuolenvaihdosleikkaukset, mutta haluamme ajatella, että henkilön fyysisen sukupuolen pitäisi korreloida hänen sosiaalisen sukupuolensa kanssa ainakin siinä määrin, että henkilön oikeaksi ja todelliseksi käsittämämme sukupuoli on selvästi tunnistettavissa. Jos paljastuukin, että mieheksi luulemamme henkilö on nainen, tunnemme tulleemme huijatuiksi. Pahimmillaan reaktiot ovat silloin julmia ja väkivaltaisia, kuten Brandon Teenan tapauksessa. Hänen elämänsä päättyi 1990-luvun alkupuolella kahden miespuolisen ystävänsä tekemään raiskaukseen ja murhaan. 2 Sittemmin tarinasta on tehty sekä dokumentti että elokuva Boys Don t Cry. 1 Muutama päivä sitten Hanwellissa Middlesexissä kuoli nainen, joka käytti nimeä John Chivy. Hän piti aina miesten vaatteita ja meni miehestä. Vaikka hän oli ollut naimisissa parikymmentä vuotta, hänen sukupuoltaan ei havaittu ennen kuin hän kuoli. Hän oli ammatiltaan karjanhoitaja; mutta oli ollut erossa naimastaan naisesta useita vuosia ennen kuolemaansa. (käännös omani) luettu Judith Halberstam on kirjoittanut Brandon Teenasta kirjassaan In a Queer Time and Place, samoin kuin 1989 kuolemansa jälkeen naiseksi paljastuneesta jazz-muusikko Billy Tiptonista, jonka vaimo ja adoptoitu poika kertoivat olleensa yllättyneitä Tiptonin paljastuessa fyysisesti naiseksi. Halberstam 2005, Tiptonista ks. myös esim. Garber 1993 [1992],

5 1700-luvulla uutinen John Chivyn paljastumisesta ei ollut siinä mielessä harvinainen, etteivätkö aikalaiset olisi kuulleet muistakin vastaavista tapauksista. Rudolf Dekker ja Lotte Van De Pol ovat kirjoittaneet eurooppalaisesta miehestä menemisen traditiosta kirjassaan The Tradition of Female Transvestism in Early Modern Europe. Heidän näkökulmansa on Alankomaiden historiassa, mutta tapauksia ja miehestä menemiseen liittyvää kansanperinnettä, näytelmiä ja kirjallisuutta tunnetaan lukujen väliltä myös ainakin Englannista, Ranskasta, Ruotsista ja Espanjasta luvulla ainakin Catalina de Erauso, joka tuli kuuluisaksi nimellä la Monja Alférez ( Lieutenant Nun eli luutnantti-nunna), vaikutti sekä Espanjassa että Uudessa Maailmassa. Hänen tarinansa on tunnettu espanjankielisessä maailmassa vielä tänäkin päivänä erilaisten populaarikulttuurin esitysten kautta, joskin se on muuttanut muotoaan vuosisatojen aikana ja palvellut hyvinkin erilaisia tahoja diktaattori Francosta alkaen. USA:n itsenäisyyssodan 1776 yhä muistettaviin sankareihin kuuluu Deborah Sampson, joka taisteli miehenä englantilaisia vastaan. Dekker ja Van De Pol olivat kirjansa kirjoittamisen aikaan sitä mieltä, että 1800-luvulle tultaessa perinne olisi vähitellen sammunut. 4 Julie Wheelwright on kirjassaan Amazons and Military Maids vetänyt rajan 1900-luvun alkupuolelle, 5 jossa vaiheessa Freudin psykoanalyyttisten teorioiden vaikutuksesta miehestä menneitä naisia alettiin pitää mielisairaina. Seksologiset teoriat olivat tosin jo 1800-luvun puolella patologisoineet seksuaalisen inversion, eli käytännössä kahden selvästi rajatun sukupuolen ja näiden välillä vallitsevan heteroseksuaalisen halun järjestelmästä poikkeamisen. Itse en välttämättä vetäisi rajaa perinteen katkeamiseen kummallekaan vuosisadalle. Se on ehkä muuttanut muotoaan, ja toisaalta pitkälti kadonnut yleisestä tietoisuudesta, kuten tieto siitä, että ihmiset eivät välttämättä synny fyysisesti joko naisena tai miehenä. 6 Mutta Judith Halberstam on, Lisa Duggania siteeraten, todennut 1800-luvun USA:n maaseudulla olleen miehestä menemisen traditio. 7 Itse tutkin vielä 3 Ranskasta ks. esim. Steinberg 2001, Espanjasta esim. Burshatin 1996 tai Velasco 2000, Ruotsista esim. Liliequist Dekker & Van De Pol 1997 [1989], 99 5 Wheelwright 1994 [1989], Tosin vuoden 94 uudessa esipuheessa Wheelwright toteaa, että uudet tietoonsa tulleet tapaukset 1900-luvulta kyseenalaistavat hänen aiemmat päätelmänsä. ibid, xv 6 Tarkoitan esim. interseksuaalisuutta eli hermafrodiittiutta, jossa henkilöllä on sekä naisen että miehen lisääntymiselimiä. 7 Halberstam 2005, 43

6 keskeneräisessä kulttuurihistorian pro gradussani USA:n sisällissotaan vuosien 1862 ja 1864 välillä miehenä osallistuneen Rosetta Wakemanin kirjeitä kotiin luvun puolelta Brandon Teena on vain yksi monista, vaikkei kaikille miehestä menneille naisille olekaan käynyt yhtä huonosti. 1.2 Lähteet ja tutkimuskysymys Tässä työssäni aion queer-historian 9 näkökulmasta tarkastella sitä, millaisia representaatioita eli esityksiä miehestä menneistä naisista muodostui 1700-luvun englantilaisissa sanomalehtiuutisissa. Tarkemmin ottaen keskityn analysoimaan luvulla London Chroniclessa julkaistuja uutisia. London Chronicle (ilmestynyt ) oli Wikipedian mukaan varhainen perheille tarkoitettu sanomalehti, jossa kotimaan uutisten lisäksi raportoitiin Lontoon kulttuuritapahtumista. 10 Luonnollisesti perhe tässä yhteydessä tarkoittaa lähinnä keski- ja yläluokkaisia perheitä, joissa osattiin lukea, ja joissa oltiin kiinnostuneita esim. pääkaupungin teatteritarjonnasta. Uutiskirjoituksista olen keskittynyt käsittelemään tarkemmin kolmea pidempää ja yksityiskohtaisempaa kertomusta, joiden antamaa kuvaa täydentämään käytän lyhyempiä kertomuksia 1760-luvulta, sekä uutisia aiemmilta ja myöhemmiltä vuosikymmeniltä 1700-luvulla, sekä osittain 1860-luvulla Rosetta Wakemanin kirjoittamia kirjeitä tuomassa miehestä menneen naisen kokemusten näkökulmaa. Käytän alkuperäislähteiden translitteroituja versioita. Tarkastelen tapauksia osana miehestä menemisen perinnettä tuon ajan Euroopassa. Yhtä lailla sanomalehdet osallistuivat tuon perinteen tuottamiseen ja ylläpitämiseen uutisointinsa kautta. Käsitänkin representaation 11 siten, että se paitsi esittää, myös tuottaa uusia esityksiä. Sanomalehtiuutisten perusteella on saatu inspiraatiota esim. romaanin kirjoittamiseen, kuten Henry Fieldingin The Female Husband vuodelta 1746, joka perustui Mary Hamiltonin tapaukseen. 12 Toisaalta populaarikulttuurin esitykset, ja ehkä osaltaan myös 8 Lauren Cook Burgess on julkaissut haltuunsa saaman, Rosetta Wakemanin sisaren suvun hallussa olleen kirjekokoelman nimellä An Uncommon Soldier vuonna Queer-teoria on mihinkään tiettyyn identiteettiin kiinnittymätön, postmoderni suuntaus. Queer-historia ei siten ole synonyymi lesbo- trans- nais- tms. historialle. Terminologiasta enemmän tuonnempana. Queer-teoriasta ks. myös luettu luettu Representaatio tarkoittaa jonkin asian esitystä, tapaa esittää jokin asia. 12 Craft-Fairchild 1998, 175. ks. myös Donoghue 1996 [1993], 73-80

7 lehtiuutiset, hyvin todennäköisesti inspiroivat yhä uusia naisia ottamaan miehen roolin numerossa julkaistiin uutinen Barbara Hillin eli John Brownin paljastumisesta. Hän oli 15 vuotta aiemmin kadonnut, jättäen jälkeensä vain vaatteensa, tehnyt erilaisia töitä, mennyt naimisiin naisen kanssa, ja lopulta värväytyessään armeijaan paljastunut, nimettömäksi jäävän henkilön tunnistettua hänet ja annettua ilmi kersantille. Barbara Hillistä löytyy tietoa myös Yorkin yliopiston arkiston nettisivuilta, mm. kuva kirkonkirjasta, John Brownin ja Ann Steelin avioliiton merkinnästä, joka on myöhemmin ruksittu yli ja tiedoksi kirjoitettu, että John Brown oli todettu naiseksi sekä julkaistuissa uutisissa käsitellään Sarah Paulin eli Samuel Bundyn tapausta. Hänet oli kertomansa mukaan 13-vuotiaana vietellyt maalarimies, joka puki hänet miesten vaatteisiin ja esitteli omana poikanaan estääkseen tytön äitiä löytämästä häväistyä tytärtään. Pariskunnalle tuli ero, jonka jälkeen Sarah/Samuel oli erinäisissä töissä ja oppipoikana toisella käsityöläisellä. 20-vuotiaana hän meni naimisiin toisen naisen, Mary Parlourin kanssa. Vaimo sai selville, että aviomies ei ollutkaan mies, muttei alkuun antanut Sarahia ilmi. Heille tuli kiistaa rahasta, ja Sarah vangittiin petoksesta, mutta vapautui kun vaimo perui syytteen London Chronicle raportoi pitkästi Mary Eastin eli James How n tarinan. Mary East oli kerrotun mukaan 34 vuotta aiemmin, 16-vuotiaana (artikkelin julkaisun aikaan 50-vuotias), pettynyt rakkaudessa ja sopinut 17-vuotiaan ystävänsä kanssa, että he eläisivät yhdessä ilman miehiä. Kolikolla heitettiin, kumpi ottaisi miehen roolin, ja arpa lankesi Marylle. 34 vuotta he elivät yhdessä pariskuntana ja pitivät yhdessä kapakkaa. Yhteiselämä päättyi vaimon kuolemaan, ilmeisesti syynä oli sairaus. Jo aiemmin eräs nainen, joka oli tuntenut Maryn ennen kuin tästä tuli James, oli alkanut kiristää rahaa vastineeksi siitä, että piti salaisuuden omana tietonaan. Pariskunta oli onnistunut kapakanpidollaan säästämään melkoisen summan, ja Mary/James oli paikkakunnalla arvostettu henkilö. Lopulta kiristäjä intoutui niin röyhkeäksi, että tapaus oli pakko viedä oikeuteen. Kiristystä harjoittanut nainen apureineen tuomittiin, ja uutisen julkaisun aikaan Mary suunnitteli myyvänsä tai antavansa vuokralle talonsa ja jäävänsä säästöjen turvin viettämään eläkepäiviä jossain muualla päin maata luettu

8 Emma Donoghue on käyttänyt samoja uutisia lesbo-historian näkökulmasta kirjassaan Passions Between Women British Lesbian Culture Hän ei tosin ole keskittynyt mihinkään tiettyyn lehteen tai vuosikymmeneen; nämäkin uutiset on voitu julkaista useammassa lehdessä samoihin aikoihin, koska 1700-luvulla uutisten lainaaminen/kopioiminen muista lehdistä oli hyvin yleistä. Donoghuen näkökulma on myös erilainen kuin omani jo siitäkin syystä, että hän tietoisesti käyttää modernia termiä lesbo kuvaamaan tarkastelemansa aikakauden naisia. 15 Käsittelen terminologian ongelmaa seuraavassa luvussa. 2 SUKUPUOLI, SEKSUAALISUUS, KÄSITTEET 2.1 Sukupuoli ja seksuaalisuus uuden ajan alussa 1700-lukua pidetään murroskautena länsimaisessa sukupuolen käsittämisessä. 16 Historiantutkija Thomas Laqueurin näkemyksiin pohjaavat tutkijat sanovat, 17 että ennen 1700-lukua oli antiikin ajoista asti vallitsevana ns. yhden sukupuolen malli. Kyse on fyysisestä sukupuolesta. Tämä sukupuoli oli mies, jonka epätäydellinen kopio nainen oli. Se mitä nykyään nimitämme yleensä sosiaaliseksi sukupuoleksi, oli ihmistä määrittävä sukupuoli. Nimenomaan sosiaalinen sukupuoli nähtiin jokseenkin pysyvänä ja stabiilina ominaisuutena. Michael McKeon on todennut tämän johtuneen rinnasteisesta ajatuksesta yhteiskunnan valtarakenteiden, perheen, ja sitä kautta sukupuolen välillä. 18 Fyysinen sukupuoli sen sijaan nähtiin jossain määrin vaihtelevana, 14 Donoghue 1996 [1993], Donoghue 1996 [1993], 7. Tosin Donoghue sanoo käyttävänsä lesboa laajempana terminä kuin mitä se nykyaikana tarkoittaa. Hän on myös esittänyt kattavat perustelut omalle terminologian valinnalleen. ibid Muualla päin Eurooppaa ja muuta maailmaa käsitykset ovat voineet olla hyvin erilaisia. Esim. Siperiassa on ollut omanlaisensa käsitys sukupuolista, ks. esim. Mandelstam Balzer Pohjois- Amerikan alkuperäisasukkailla oli monessa heimossa naisen ja miehen lisäksi käytössä sukupuolikategoriat nainen-mies ja mies-nainen, ks. esim. Lang 1996 tai Sorainen 1996, 20. Albanian pohjoisosissa ja Kosovon alueella on mahdollisesti jo 1600-luvulta alkaen ollut mahdollista naisen ruveta ns. valaneitsyeksi ( sworn virgin ), joka käyttää miesten vaatteita ja on yhteisönsä silmissä mies. Antonia Young on tutkinut ja kuvannut näitä henkilöitä 1990-luvulla, ks. Young Valaneitsyistä ks. myös Sorainen 1996, esim. Juvonen 1995, McKeon Tosin Löfström on todennut Laqueria kommentoiden: Vaikka mitään tällaista jyrkkää siirtymää ei todennäköisesti ole tapahtunut, Laquer lienee sikäli oikeilla jäljillä, että miehen ja naisen fyysinen ero tuli aiempaa enemmän pohdiskelun aiheeksi 1700-luvulla. Löfström 1999, McKeon 1995, 296

9 koska tiedostettiin nykykielellä interseksuaalisuuden, eli enemmän aikalaiskielellä hermafrodiittiuden tai kaksineuvoisuuden mahdollisuus. Tätä epäiltiin hyvinkin usein, jos oli kyse miehestä menneestä naisesta. Toisaalta myös ruumiinnesteiden epätasapaino tai oikeammin kylmän ja kuuman vaihtelu raskausaikana voitiin nähdä selittäjänä. 19 Sherry Velasco liittää miehestä menneiden naisten tarkastelun ja heihin kohdistetun kiinnostuksen 1600-luvulla myös aikakaudella vallinneeseen kiinnostukseen hirviöiden syntymistä kohtaan. 20 McKeonin mukaan 1700-luvun muutokset olivat pitkälti seurausta yhteiskunnallisesta tilanteesta ja uusista aatteista (lähinnä itsevaltiuden kyseenalaistaminen ja liberalismi), joskin uusi käsitys sukupuolieroista ei levinnyt mitenkään radikaalin nopeasti kuten eivät yleensä mitkään vastaavat muutokset ja leviämisen suhteen oli suuria eroja yhteiskuntaluokkien välillä. McKeon liittää Trumbachiin nojaten, kuten myös Jan Löfström, tähän muutokseen ns. modernin homoseksuaalin synnyn, johon liittyy käsitys homoseksuaalisesta miehestä naismaisena, ja siten todellisen miehen vastaparina. 21 Michel Foucault on Seksuaalisuuden historiassa todennut homoseksuaalisen henkilön syntyneen vasta seksologisen keskustelun myötä 1800-luvulla. 22 Kuitenkin Trumbach, McKeon ja Löfström toteavat, että 1700-luvun alussa Lontoon ns. Molly house kulttuuri oli miespuolisten sodomiittien 23 ( molly, buggerer, tms. aikalaistermejä) oma alakulttuuri, johon liittyivät tietynlaiset pukeutumis- ja käyttäytymiskoodit. Tässä yhteydessä puhutaan nimenomaan miehistä, sillä vastaavan naispuolisen homoseksuaalin eli nykytermeillä lesbon syntyminen kategoriana ajoitetaan 1800-luvun alkuun. 24 Uuden ajan alun seksikäsitys oli hyvin fallinen. Seksi tapahtui penetraatiossa, ja sen ainut hyväksyttävä muoto oli miehen ja naisen välinen vagina-yhdyntä. Kaikki muualle 19 Velasco 2000, Velasco itse pitää tätä uuden ajan alun essentialistisena oletuksena siitä, että fysiologia määrittää sosiaalisen sukupuolen. 20 Velasco 2000, McKeon 1995, Löfström 1995, Foucault 1999 [1976], Sodomialla tosin ei tarkoitettu pelkästään miesten välistä anaaliyhdyntää, vaan siihen on voitu sisällyttää myös eläimiinsekaantuminen ja muu luonnottomana pidetty seksi. Sodomia oli pelätty kuolemansynti, johon kuka tahansa saattoi sortua, mutta myös riippuvainen penetroivasta seksistä. Vaikka uuden ajan alussa sodomiasta tuomittiin kuolemaan, naisia tuomittiin hyvin harvoin. Ks. sodomian käsitteestä Linkinen Löfström 1995, 28. Tosin Löfström kirjoittaa 1999 painetussa kirjassaan, että myös naispuolisen sodomiitin käsite syntyi jo 1700-luvulla. Löfström 1999, 165. Kuitenkin pidän todennäköisenä, että muutos ajatusmaailmassa tapahtui vähitellen erityisesti naisten kohdalla, koska näitä ei juuri koskaan tuomittu sodomiasta 1700-luvulla, toisin kuin miehiä. Tästä enemmän myöhemmissä luvuissa.

10 paitsi vaginaan tapahtuva penetraatio miehen peniksellä oli luonnotonta. Nainen saattoi käsitysten mukaan penetroida toisen naisen erityisen suurella klitoriksella, tai käyttäen dildoa (esim. tuona aikana luusta tai puusta valmistettu sauva). Toisen naisen kanssa seksiä harrastanutta naista saatettiin epäillä myös hermafrodiitiksi 25, samoin miehestä menneitä naisia. Mikäli naisen katsottiin penetroineen toisen naisen, kyse oli sodomiasta. Toisaalta sodomiaan saattoi käsitysten mukaan syyllistyä kuka tahansa, koska ihminen on syntinen ja heikko. Juuri tästä syystä modernin homoseksuaalin kategoriaa ja identiteettiä ei voinut olla olemassa ennen kulttuurisia muutoksia. Käytännössä myöskään heteroseksuaalin kategoriaa (eli siinä mielessä heteroseksuaalisuutta) ei ole ollut olemassa ennen kuin se määrittyi homoseksuaalin vastinpariksi Käyttämäni käsitteet historiantutkimuksen käytössä Historiantutkimus voi olla poliittista, ja joka tapauksessa tutkijan on tunnettava vastuunsa siitä, miten hän asiat esittää ja mitä teorioita käyttää. Täytyy tuntea ne taustat, joihin käyttämiensä teorioiden ja käsitteiden kautta tulee sitoutuneeksi. Myös näkökulma voi määrittää käsitteitä, kuten Donoghuella, joka osaltaan rakentaa brittiläisille lesboille historiaa. En missään tapauksessa väitä, etteikö ennen modernin homoseksuaalin käsitteen laajenemista naisten väliseen rakkauteen, juuri sitä rakkautta olisi ollut. Mutta miten voi olla, myös yhden sukupuolen järjestelmää ajatellen, olemassa moderni lesbon identiteetti, jos kuka tahansa voi olla lesbo ja myös lakata olemasta jos vain on riittävästi katumusta ja tahdonvoimaa? Syntiin saattoi langeta jokainen, mutta syntinen saattoi toisaalta pelastua katumuksen kautta. Tämä jaottelu (joko tai) tapahtuu nimenomaan modernin ajatusmaailman vastaparien kontekstissa, jossa homo/lesbo on heteron erottamaton kumppani, yhtä lailla kuin pinnallinen on syvällisen tai luonto on kulttuurin. Tuija Pulkkisen mukaan moderni ajattelu hakee ilmiöiden alkuperää, sitä mikä niissä on aitoa. 27 Jos historiasta haetaan nimenomaisesti lesboja, tullaan toimineeksi juuri tämän ajatusmallin puitteissa, ja toisaalta lesbous halutaan nähdä jonain aitona, joka määrittää ihmistä siinä määrin, että tällaisten henkilöiden tunnistaminen menneiltä vuosisadoilta on mahdollista. 25 Hermafrodiitti on ihminen tai eläin, jolla on esim. kohtu ja penis. 26 McKeon 1995, Pulkkinen 2003 [1998], 163

11 Oma näkökulmani ja queer-teoria lähtee pitkälti Foucault n ja Judith Butlerin pohjalta. Genealoginen tarkastelu ei etsi ilmiöiden alkuperää, vaan pyrkii näkemään ne voimat, jotka ovat ilmiötä muokanneet, ja sen kehityskulun, miten ilmiöstä on tullut sellainen kuin se kussakin ajassa on. 28 Tässä käytän hyväkseni myös Pulkkisen tulkintaa genealogiasta. Kyse on postmodernista ajattelusta. Postmoderni kyseenalaistaa kaikki ehdottomat totuudet, mutta Pulkkisen mukaan se ei silti kiellä tekemästä arvostelmia. Kyse on siitä, pitääkö mielipidettään ainoana oikeana, vai näkeekö sen yhtenä mielipiteenä muiden joukossa. Judith Butler on myös kyseenalaistanut sukupuolen, ja sen mitä pidämme aitona sukupuolena. 29 Judith Halberstamin kirja Female Masculinity on työni teemaa ajatellen tärkeä osa teoreettista pohjaa. Hänen mukaansa naiset ovat yhtä lailla kuin miehet osallistuneet maskuliinisuuden luokka- jne. sidonnaisten ilmaisumuotojen kehittämiseen. 30 Naisten maskuliinisuuden suvaitseminen on 1700-luvun säätyyhteiskunnassa ollut luokkasidonnaista. Porvarillisen ja yläluokkaisen ideaalin mukaan naisen kuului olla hento ja hauras. Maanviljelys- ja työläisväestön piirissä sen sijaan arvostettiin varmasti yhtä lailla Brittein saarilla kuin Suomessakin ennen kaikkea hyvää työihmistä. Hyvä työihminen oli riuska ja roteva. Halberstam on itsekin todennut, ettei maaseudun työtätekeviä naisia voi arvioida maskuliinisiksi samalla mittakaavalla kuin kaupunkilaisia (Halberstamilla implisiittisesti keskiluokkaisia naisia). 31 Tutkimusaiheeni yhteydessä on huomattava, että Dekkerin & Van De Polin mukaan ehdottomasti suurin osa miehestä menneitä naisia oli alaluokkaisia. 32 Maskuliinisuuden käsittämisen erilaiset standardit ovat yksi syy sille, etten halua turvautua työssäni transvestismin tai transsukupuolisuuden käsitteisiin. Tärkein syy on, että ne seksologian ja psykoanalyysin diskursseissa syntyneinä, yhtä lailla kuin lesbo, 28 Sorainen 2005, 19...genealogia on ennen kaikkea subjektiuden historiallisten mahdollisuusehtojen tutkimista. Keskeistä on subjektin rakentumisen prosessi. Foucault n genealogia ei kiellä, ettei olisi olemassa todellisia subjekteja, jotka vaikuttavat ympäristöönsä ja historiallisten tapahtumien kulkuun, vaan kielto kohdistuu subjektien perustavaan olemukseen. 29 Butler 1999 [1990], xxii. Ks. sukupuolen esittämisestä myös Garber 1993 [1992], 49. Garberin mielenkiintoinen esimerkki pohtii, kuinka naistenlehdet jatkuvasti antavat ohjeita naisena olemisesta, siitä miten naiseus tehdään. Tästä syystä miehestä naiseksi transsukupuolisilla ja transvestiiteilla on helpompaa löytää neuvoja kuin naisesta mieheksi haluavilla. 30 Halberstam 2003 [1998], Halberstam 2003 [1998], Dekker & Van De Pol 1997 [1989], 11

12 ovat 1700-lukua tarkastellessa anakronistisia. Erityisesti transvestiitti on terminä hyvin vaikea. Se on syntynyt 1900-luvulla kuvaamaan diagnosoitavaa psykologista tilaa, jonka määritys puolestaan on syntynyt tarpeesta patologisoida normista poikkeavat. Koen queer-historian käsitteenä ja tarkastelunäkökulmana mielekkääksi, koska postmoderniin queer-teoriaan pohjautuvana se ei pyri asettamaan tutkimiani henkilöitä mihinkään moderniin identiteettikategoriaan. Samalla se kuitenkin kyseenalaistaa heteronormin, joka määrittää seksuaalisen halun aina ensisijaisesti maskuliinisen miehen ja feminiinisen naisen välille, määrittäen yhtä lailla sopivan sukupuolen ilmentämisen kuin seksuaalisuuden. Queer-teoria kyseenalaistaa sukupuolen itsessään. On vaikeaa päättää, kutsuako henkilöitä heidän nais- vai miesnimellään. Olen päätynyt käyttämään yksinkertaisuuden vuoksi pääasiassa naisnimeä, koska uutiset puhuvat naisista. Työssäni on myös nimenomaan kyse siitä, miten miehestä menneet naiset nähtiin, jolloin on oletettava heidän paljastuneen ja että heitä pidettiin naisina sen jälkeen. He kuitenkin elivät jopa 34 vuotta tai pidempäänkin miehinä. En halua sen vuoksi puhua naishistoriasta, joka myös sitouttaisi työni yhteen identiteettikategoriaan. Ongelmallinen lähtökohta tällaisessa tutkimusaiheessa on, että miehestä menneitä naisia ei ole ilman paljastumista. Jos he eivät ole paljastuneet, emme voi koskaan tietää, että heitä oli olemassa. Ja on todennäköistä, että monet ovat kuolleet miehinä, kuten Rosetta Wakeman, miesnimeltään Lyons Wakeman (jolla nimellä hänet on myös haudattu). Ilmeisesti ruumista ei pesty sodan aikaisessa sairaalassa, kun kaatuneita, haavoittuneita ja sairaita varmasti oli niin paljon, ettei yksittäisen vainajan pesemiseen ehkä riittänyt aikaa. Tiedämme hänestä ainoastaan kotiin lähetettyjen kirjeiden perusteella. Toisaalta sotilaat ja merimiehet ovat todennäköisesti yliedustettuina aineistossa, koska siviiliammateissa oli helpompaa elää paljastumatta. Seuraavassa luvussa käsittelen enemmän sotilaina olleita naisia, sekä heidän motiivejaan. 3 SOTILAAT JA MOTIIVIT 3.1 Romantikko-neitsyitä isänmaallisen palon vallassa?

13 Miehestä 33 meneminen on eri asia kuin miesten tai maskuliinisten vaatteiden käyttäminen. Nainen on voinut esim. poliittisista syistä käyttää miesten vaatteita, mutta silloin poliittinen manifesti olisi turhaa, elleivät kaikki tietäisi hänen olevan nainen luvulla oli tosin mahdollista pukeutua amatsoniksi 34, jolloin esim. housuja käyttäneen sukupuoli oli kaikesta huolimatta tunnistettavissa naiseksi lukujen ihmisiä puhututti sotilaana olleen naisen moraali. Ensimmäinen ajatus useimmiten oli, että kyseessä on prostituoitu, vaikka kuten moni tutkija on huomauttanut, prostituoitu ei olisi hyötynyt miehestä menemisestä mitenkään, koska ei olisi silloin voinut harjoittaa ammattiaan (ts. paljastumatta naiseksi). 35 Sotilaina tai vastaavissa oloissa palvelleille naisille neitsyys on tuntunut olleen erityisen tärkeä asia osoittaa, joko heille itselleen, tai esim. elämäkerran kirjoittajalle. Catalina de Erauson (väitetyssä) omaelämäkerrassa ja koko häneen liittyvässä tarinaperinteessä korostetaan päähenkilön neitsyyttä. Mikäli sotilas olisi leimautunut prostituoiduksi, hänen olisi ollut turha odottaa kunniaa teoistaan, saatika eläkettä kuninkaalta, minkä Catalina ja eräät muut sotilaana palvelleet naiset saivat erillisellä hakemuksella. Barbara Hill eli John Brown rupesi sotilaaksi oltuaan ensin kivenleikkaajan oppipoikana, renkinä, ajurina, ja lopulta avioliittonsa aikana osin edelleen renkinä ja osin tiilenlatojan apumiehenä. Sotilaan ammatti houkutti monia miehestä menneitä naisia varmaankin pitkälti värväyspalkkion vuoksi. Palkkio saattoi olla huomattavan suuri verrattuna siviiliammateista saatuihin ansioihin. Toki sotilaaksi ryhtymiseen saattoi olla myös esim. isänmaallinen motiivi. Moni nainen selitti pukeutuneensa mieheksi ja ryhtyneensä sotilaaksi romanttisista syistä, eli seuratakseen aviomiestä tai rakastettua. Barbaran tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan hän oli mennyt miehestä jo 15 vuoden ajan ennen värväytymistään, ja oli lisäksi naimisissa naisen 33 Tässä luvussa pohditaan motiiveja tekojen takana, koska niitä on pohdittu hyvin laajalti käyttämässäni tutkimuskirjallisuudessa. Käyn luvussa keskustelua mm. Dekkerin & Van De Polin kanssa, joiden teoksessa motiivien selvittelyllä on suuri osuus ja heidän näkemyksensä tuntuu pitkälti pohjaavan psykologisoiviin selityksiin. Toisaalta Julie Wheelwright on teoksessaan nähnyt motiivina ensisijaisesti jonkinlaisen esifeministisen halun päästä miehisille työmarkkinoille. Emma Donoghue puolestaan korostaa naisten välisen halun merkitystä. Kaikki he voivat olla sekä oikeassa että väärässä, koska tapaukset ovat niin yksilöllisiä. 34 aikalaistermi 35 Monet prostituoidut tuohon aikaan tosin pukeutuivat mieheksi, koska asiakkaat kokivat sen kiihottavana. Samoin uuden ajan alussa on ollut naisten välistä seksiä koskevaa pornografiaa. Mitä tulee pukeutumiseen mieheksi miestä kiihottaakseen, kyse voi olla myös homoeroottisesta tuntemuksesta.

14 kanssa. Erilaisten selitysten takana voi myös olla tilanne, jossa miehestä menneen naisen on hyvä esittää tehneensä jotain sosiaalisesti hyväksyttävän rajoissa olevaa. Isänmaallisia motiiveja sotilaaksi ryhtymiselle arvostettiin, ja romanttiset motiivit menivät yksiin sen kanssa, mitä naisten heikkouksista ajateltiin. Taustalla saattoi kuitenkin olla paitsi taloudellisia tekijöitä, myös mieltymys sotilasuraan. Rosetta/Lyons Wakeman, joka tosin vasta seuraavalla vuosisadalla värväytyi armeijaan, oltuaan ensin miehenä töissä hiiliproomulla, kertoo kirjeissään kuinka hyvin viihtyy armeijassa (sodassa, jonka aikana kirjeitä ei vielä sensuroitu), pitää sulkeisista, ja harkitsee värväytymistä viideksi vuodeksi pestinsä päättymisen jälkeen. Motiivit tiettyyn uraan tai ylipäänsä miehen roolin omaksumiselle ovat varmasti olleet hyvin monisyiset. Normista poikkeavia mieltymyksiä voi olla vaikeaa toteuttaa, ellei siihen liity jotain muuta motiivia, jonka itsekin pystyy hyväksymään puhumattakaan ympäröivästä yhteisöstä. Palkallisen uran takia naisten ei olisi ollut pakko ryhtyä harjoittamaan miesammatteja 1700-luvun teollistuvassa Englannissa, joskin niistä saatu palkka oli parempi ja työttömyys yleistä. 36 Taloudelliset ja sotilaiden tapauksissa isänmaalliset motiivit ovat voineet käydä käsi kädessä sen kanssa, että oli tottunut käyttämään miesten vaatteita ja tekemään miesten töitä tai halusi tehdä niin tai koki seksuaalista halua ja/tai rakkautta toista naista kohtaan. Toisaalta naisilla saattoi naisen roolissaan olla ollut miessuhteita, mutta miehen roolissa he menivät naimisiin naisen kanssa. Uskoisin etteivät selitykset olisi olleet yksinkertaisia edes näille henkilöille itselleen, mikäli he olisivat pohtineet asiaa. Ainakin maanviljelijäperheen vanhimmalle tyttärelle, Rosetta Wakemanille, mieheksi ryhtyminen ja sotilaana oleminen tuntui olevan hyvin ongelmatonta, ja paljastumisen pelon sijaan hän tapaa mm. miespuolisen serkkunsa, joka on sotilaana toisessa joukkoosastossa. Myös Rosettan lähisuvulle asia näyttää olleen suhteellisen ongelmaton, tosin häntä ilmeisesti pidettiin jonkinlaisena suvun mustana lampaana Kamen 2000, , Rosetta Wakeman kirjoitti kirjeensä 1860-luvulla, 100 vuotta tarkastelemani ajankohdan jälkeen. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että alaluokkaisen henkilön kokemusmaailma tällaisessa tilanteessa ei ollut mitenkään oleellisesti muuttunut. Yksilöllisiä eroja on tietysti aina. Dekkerin & Van De Polin kirjassaan siteeraama tapaus 1700-luvun Hollannista on siinä samankaltainen, että suku ilmeisesti ainakin jossain määrin hyväksyi naisen miehestä menemisen ja liiton toisen naisen kanssa, koska ko. vaimon

15 3.2 Suhteellisen tavallisia naisia? Barbara Hill ei ainakaan London Chroniclen uutisessa antanut mitään motiivia miehestä menemiselleen tai sotilaaksi värväytymiselleen. Motiivia tekojen takana ei pohdittu muuallakaan uutisessa. Siinä ei käsitellä myöskään kysymystä, oliko Barbara neitsyt vai ei. Hänen tapauksensa kerrotaan suhteellisen neutraalisti ja osin jopa sävyyn, jota voi pitää jossain määrin positiivisena....about five years ago married a woman at Bolton Piercy, with whom she has lived very agreeably ever since. 38 On her sex being discovered after her enlisting, her supposed wife came to town in great affliction, begging that they might not be parted. 39 Tämä on yllättävää, koska kyse kuitenkin oli toisen naisen kanssa virallisesti naimisiin menneestä naisesta. Mahdollisesti tapauksesta seurasikin oikeusjuttu, mutta siitä uutisessa ei kerrota, eikä mahdollista pöytäkirjaa ole ainakaan vielä löydetty. Arkistotietojen mukaan Barbara/Johnin vaimo kuitenkin joitain vuosia myöhemmin meni naimisiin miehen kanssa. 40 Myös London Chroniclessa julkaistu uutinen vaikenee armeijaan värväytyneen naisen motiiveista, ja on varsin lyhyt ja neutraali: Salisbury, Feb. 4. Last Saturday Betty Blanford, of Pimperne in Dorsetshire, a young woman about twenty, dressed herself in man s cloaths, and inlisted in Gen. Elliot s regiment of light horse (a party being in this city) and was immediately sworn in; but soon after being vastasyntyneen lapsen kummeiksi mainitaan isän veli vaimoineen. Dekker & Van De Pol 1997 [1989], 82. Ongelmana on alaluokkaisten naisten oman kokemuksen tavoittaminen, koska he eivät välttämättä osanneet lukea ja kirjoittaa, ja toisaalta jos esim. kirjeitä on kirjoitettu, ne eivät ehkä ole säilyneet. Rosetta Wakemanin kirjeaineisto on tässä mielessä hyvin ainutlaatuinen. 38 noin viisi vuotta sitten meni naimisiin naisen kanssa Bolton Piercyssä, ja on tämän naisen kanssa sen jälkeen elänyt hyvin sulassa sovussa. luettu (käännös omani) 39 Hänen sukupuolensa tultua ilmi värväytymisen jälkeen, oletettu vaimo saapui kaupunkiin hyvin tunteellisena, ja rukoili ettei heitä erotettaisi. luettu (käännös omani) 40 luettu

16 discovered, she was discharged, and committed to Bridewell. 41 Tässä tapauksessa paljastumisesta seurasi tuomio, kun taas Barbara Hillin suhteen on mainittu vain hänen kotiuttamisestaan (discharge). Kyse voi olla huonosta onnesta, koska ilmeisestikään upseerit eivät aina olleet varmoja siitä, miten naiseksi paljastuneiden sotilaiden kanssa olisi pitänyt toimia. Toisaalta Barbara/John värväytyi jalkaväkeen, joka on ollut perinteisesti alaluokkainen osa armeijaa. Betty Blanfordin tausta ei selviä uutisesta, mutta ratsuväki on yleensä ollut enemmän keski- ja yläluokan miehille. Mahdollisesti Betty Blanford rikkoi värväytymisessään sekä sukupuoli- että säätyrajaa. Tosin on mahdollista, että hän oli yläluokkaista syntyperää. Kuten myöskään johdannossa esille tuomassani John Chivyn tapauksessa, suurimmassa osassa 1700-luvun englantilaisia sanomalehtiuutisia ei miehestä menneiden naisten motiiveja tuoda lainkaan esille tai pohdita. Sarah Paul / Samuel Bundy ja Mary East / James How ovat lähes ainoita kertomuksia, joissa tuodaan esille mieheksi ryhtymiseen vaikuttaneet syyt. Toisaalta ne ovat hyvin yksinkertaisia selityksiä, jotka ovat enemmänkin vain jotain mikä tapahtui. Sarah Paulin puki pojaksi hänen rakastajansa, Mary East puolestaan heitti arpaa ystävänsä kanssa siitä, kumpi ottaa miehen roolin. The Weekly Journal: or, The British Gazetteer tuo päivätyssä uutisessaan esille ainoan uutisista löytämäni tapauksen, jossa motiivi löydettiin henkilön poikkeavuudesta: A Young Woman that had been Apprentice to a Mantua-maker near Fetter-lane, who afterwards put on Man s Cloaths, going by the Name of Tom Shammy, and became Servant at a Tavern of good Note, within Temple-Bar, near the Gate, was Yesterday se ennight deliver d of a Daughter: We hear one of the Midwives that were present at her Labour, declared her to be an Hermaphrodite, grounding her wise Judgment, as is supposed, upon the impudent Creature s being apparelled as a Man Salisbury, Helmikuun 4. Viime lauantaina Betty Blanford, kotoisin Dorsetshiren Pimpernestä, nuori kaksissa kymmenissä oleva nainen, pukeutui miesten vaatteisiin, ja värväytyi kenraali Elliotin kevyen ratsuväen rykmenttiin (joka on tässä kaupungissa) ja vannoi heti sotilasvalansa; mutta pian paljastumisensa jälkeen hänet kotiutettiin ja tuomittiin Bridewelliin. luettu (käännös omani) 42 Nuori nainen, joka oli ollut oppipoikana vaatteentekijällä lähellä Fetter-katua, joka jälkeenpäin pani

17 ylleen miesten vaatteet, kulkien nimellä Tom Shammy, ja tuli palvelijaksi hyvämaineiseen majataloon Temple-Barissa, lähellä porttia, synnytti eilisestä viikko sitten tyttären: kuulemma yksi synnytyksessä paikalla olleista kätilöistä julisti hänet hermafrodiitiksi, perustaen viisaan tuomionsa, kuten on oletettavissa, sen häpeämättömän olennon mieheksi pukeutumiselle. luettu (käännös omani, se ennightille on löydettävissä useampikin tulkinta tämän artikkelin yhteydessä, mutta termi sinänsä viittaa seitsemään yöhön eli viikkoon)

18 4 TUOMITTUJA JA KUNNIOITETTUJA 4.1 Oikeuden edessä lähinnä muista rikoksista Uutisten joukossa on joitain lyhyitä pätkiä naisista, jotka miehen vaatteissa olivat tehneet rikoksen ja josta heidät oli sen jälkeen tuomittu. The English Post kirjoittaa A Woman in the Habit of a Man, was lately seized at Soho in the Act of Coining and was sent to Newgate. 43 Pääsääntöisesti miehestä menneet naiset tuntuvat saaneen 1700-luvun Englannissa tuomion muista rikoksista, ei mieheksi pukeutumisesta. Poikkeuksia tosin löytyy myös. Sarah Paul eli Samuel Bundy sai tuomion, muttei varsinaisesti miehestä menemisestä eikä toisen naisen naimisesta. Sarahia syytettiin petoksesta, jonka hän oli tehnyt vaimolleen Mary Parlourille. Mary oli pantannut vaatteensa pystyäkseen elättämään miehensä tämän erottua riidan päätteeksi maalarin palveluksesta, jolla oli ollut oppipoikana. Kyseessä on tosin eri maalari kuin se, joka alkujaan kertomuksen mukaan vietteli Sarahin. Koska Mary ei ilmaantunut oikeuteen syyttämään Sarahia, tämän syytteet kumottiin. Sarahin miesvaatteet kuitenkin määrättiin poltettaviksi, ja häntä kiellettiin ankarasti enää koskaan pukeutumasta mieheksi. Yhdessäkään tutkimassani uutisessa ei ole mainittu sodomian mahdollisuutta, vaikka naiset olisivat olleet toisen naisen kanssa aviossa. Avioliiton mitätöinnistä ei ole uutisoitu, mutta niin varmaankin tapahtui, kuten Barbara Hillin kohdalla voi nähdä yli ruksitusta merkinnästä kirkonkirjassa. 44 Miesten sodomiatuomioista on vielä enemmän uutisia kuin miehestä menneistä naisista yhteensä. Miehille sodomia tiesi 1700-luvun Englannissa yleensä hirttotuomiota. Ei ole tietoa, pelkäsivätkö paljastuneet naiset kuolemantuomion mahdollisuutta. Dekker ja Van De Pol ovat tutkineet hollantilaisia oikeuspöytäkirjoja mm luvulta. Niistä selviää, että miehestä menneen naisen joutuessa tuomiolle tuomarit usein sivuuttivat kysymyksen seksistä. Näin myös tapauksissa, joissa tulkinta naisten 43 Nainen miehen puvussa pidätettiin hiljattain Sohossa kolikoiden väärentämisestä ja tuomittiin Newgateen. (käännös omani) 44 luettu

19 harjoittamasta sodomiasta ei olisi ollut lainkaan kaukaa haettu. Mikäli tuomittu kielsi olleensa seksuaalisessa suhteessa toisen naisen kanssa, tuomarit eivät vieneet kuulustelua siltä osin pidemmälle. Tuomiona oli yleensä häpeärangaistus tai karkoitus ko. kaupungista. Sen sijaan Ruotsissa on langetettu myös kuolemantuomioita vastaavissa tapauksissa luvuilla, tosin toisessa niistä oli kyse aviomiehensä luota karanneesta naisesta, joka syyllistyi kaksinnaimiseen toisen naisen kanssa. 45 Henry Kamen on kirjoittanut, että uuden ajan alussa oikeuteen joutuminen oli melko sattumanvaraista. Poliisilaitos ei ainakaan maaseudulla ollut ollenkaan sellainen kuin se nykyään on. Tuomiot perustuivat lähinnä ilmiantoihin, ja ilmiannon tekeminen riippui myös siitä, mitä kussakin yhteisössä pidettiin tuomittavana. Alaluokkaisilla työläisillä ja maanviljelysväestöllä saattoi olla hyvin erilainen käsitys rangaistavista teoista kuin keski- ja yläluokkaisella oikeusistuimella. Oikeusistuin saattoi myös säästösyistä vähentää oikeudenkäyntejä. 46 Olen sitä mieltä, että ilmiannot varmasti riippuivat paljolti myös siitä, kuka oli tehnyt väärin. Aatelistoa harvemmin tuomittiin, mutta tarkoitan lähinnä henkilön kokemaa arvostusta ja hyväksyntää omassa yhteisössään. Pidettyä henkilöä ei varmaankaan yhtä helposti ilmiannettu kuin vihattua tai pelättyä. Tietysti pidetyilläkin henkilöillä on voinut olla vihollisia. 4.2 Hyviä työihmisiä Vaikka Sarah Paulin miesvaatteet määrättiin poltettaviksi, se ei ole estänyt London Chroniclen toimittajaa kirjoittamasta ylistävästi: The prisoner makes a very good figure as a man, and in her proper dress cannot fail of being a very agreeable woman. She is a very good workwoman at shoe-making and painting; declares she never knew any other man than her seducer; has made herself known, sent for her mother, and appears to be a very sensible woman Sorainen 2005, 8. Vaikka Soraisen väitöskirja käsittelee 1950-lukua, hänen esipuheessaan on katsaus suomalaiseen oikeushistoriaan. 46 Kamen 2000, Vanki on erittäin hyvännäköinen miehenä, ja oikeanlaisessa puvussaan ei voi olla olematta oikein mukavannäköinen nainen. Hän on erittäin hyvä työnainen suutarintöissä ja maalaamisessa; ilmoittaa ettei

20 Sarah Paul ei ollut neitsyt, muttei ollut toimittajan mielestä myöskään ns. kevytkenkäinen. Hän oli komea miehenä, eikä hullumman näköinen naisenakaan. Ihailevaan sävyyn toimittaja kirjoittaa Sarahin taidoista suutarina ja maalarina. Artikkelin kirjoitushetkellä Sarah oli 20-vuotias, ja ollut aiemmin sekä maalarin oppipoikana että merimiehenä. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa, mutta ehkä hän pystyi elättämään itsensä käsityöammattilaisena. Tosin Julie Wheelwrightin mukaan monet miehestä menneet naiset kärsivät paljastumisestaan henkisesti hyvinkin paljon, eikä heidän ammattitaitoaan välttämättä arvostettu enää naisena. 48 Peter Guillery on kirjoittanut artikkelissaan The Further Adventures of Mary Lacy: Seaman, Shipwright, Builder Mary Lacystä, joka oli syntynyt Kentissä Mary pestautui puusepän oppipojaksi laivalle nimellä William Chandler. Kuivalle maalle palattuaan 1763 hänestä tuli laivanrakentajan oppipoika, ja lopulta täysinoppinut laivanrakentaja hän joutui mm. reumaattisen nivelkuluman vuoksi luopumaan fyysisesti erittäin raskaasta ammatistaan ja paljastamaan itsensä naiseksi. Mary Lacyn ura ei tosin täysin loppunut, vaan hän toimi puuseppänä ja rakensi taloja, sekä piti pientä kauppaa. 49 Mary Eastin eli James Hown tarina on erittäin mielenkiintoinen siltä kannalta, että siinä päähenkilö eli Mary/James kyllä paljastuu elettyään 34 vuotta miehenä toisen naisen kanssa, mutta oikeus ei ole tuomitsemassa häntä, vaan henkilön, joka on kiristänyt Howta uhaten paljastaa tämän naiseksi. Artikkeli on selkeästi Mary/Jamesin puolella, ja kiristäjä nähdään toisten menestystä kadehtivana ikävänä ihmisenä. Howt olivat saaneet kerättyä kapakanpidolla ja säästämällä melkoisen omaisuuden, vaikka heillä ei nuorena ollutkaan kuin yhteensä 30 puntaa. Having brought down this extraordinary affair to its present state, to conclude, during the whole course of their cohabiting together as man and wife, which is 34 years, they lived in good credit and esteem, having during this time traded for many thousand pounds, and to a day punctual ole koskaan ollut tekemisissä muiden miesten kanssa kuin viettelijänsä; on tehnyt itsensä tiettäväksi, kutsuttanut äitinsä, ja vaikuttaa olevan hyvin järkevä nainen. luettu (käännös omani) 48 Wheelwright 1994 [1989], Koko kappaleen lähde: Guillery 2000

21 to their payments; and had by honest means saved up between 4000l. and 5000l. between them. 50 Emma Donoghue on maininnut tarkastellessaan Mary/Jamesin tapausta toisen aikalaislehden valossa, että hän oli myös useammassa luottamustoimessa paikkakunnalla, ja kuten siteeraamassani kappaleessakin sanotaan, arvostettu ja kunnioitettu. 51 Toimittaja tuntuu itsekin suhtautuvan Mary/Jamesiin ihaillen, ja on selvästi tuonut esille tämän elämästä sellaisia seikkoja, joita itse arvostaa. Niitä ovat rehellisyys, täsmällisyys maksuissa, liikemiesvaisto ja omaisuuden kartuttaminen. 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 5.1 Työtätekevät naiset ja London Chroniclen arvomaailma Vaikuttaa siltä, että London Chroniclessa ei ainakaan 1760-luvulla pyritty kuvaamaan alaluokkaisia miehestä menneitä naisia vasten porvarillisen hennon ja toimettoman naisen ihannetta. Miehestä menneissä naisissa arvostettiin hyvin samankaltaisia ominaisuuksia kuin työntekijöiden ja maanviljelysväestön keskuudessakin varmasti arvostettiin. Ammattitaidon arvostus on tosin ollut suuressa roolissa nimenomaan kaupunkien käsityöläisten parissa, ja voisi olettaa että tällaisissa perheissä saatettiin lukea London Chroniclea, tai toimittajat olivat vastaavasti tällaisista perheistä kotoisin. Varallisuuden kartuttamisen ja liikemiesvaiston arvostaminen kuuluu porvarilliseen maailmankuvaan, ja olihan kapakoitsijakin yrittäjä. London Chronicle oli ehkä suosittu juuri aikakauden keskiluokkaisissa perheissä, joihin kuuluivat yhtä lailla käsityöläiset kuin kapakoitsijat ja kauppiaatkin. Näyttäisi siltä, että tämän väestöryhmän keskuudessa kunnioitettiin 1760-luvulla työteliästä, rehellistä ja toimessaan taitavaa naista, vaikka tämä sitten olisikin 50 Tähän päivään kuljettamamme tarinan yhteenvetona, koko miehenä ja naisena yhdessäasumisensa ajan, mikä on 34 vuotta, he elivät hyvässä maineessa ja kunnioituksessa, olivat tuona aikana tehneet kauppaa monien tuhansien puntien arvosta, ja päivälleen tarkkoja maksusuorituksissaan; ja olivat rehellisin keinoin säästäneet puntaa keskenään. luettu (käännös omani) 51 Donoghue 1996 [1993], 71

22 pukeutunut mieheksi ja eläisi toisen naisen kanssa avioliitossa. Siten ei voi mielestäni sanoa, että uusi sukupuolikäsitys olisi vielä lyönyt läpi London Chroniclen tekijöiden ja lukijoiden piirissä tuolla vuosikymmenellä. Mutta kuten McKeon on todennut, muutos ei ollut nopea eikä radikaali, vaan tapahtui vähitellen. Toisaalta aiemmin ilmeisesti aviottoman lapsen synnyttänyttä, miehestä mennyttä naista, ei lehdessä kohdeltu kovin hyvin, mutta on vaikeaa tietää, johtuivatko sanavalinnat enemmän poikkeavaksi koetusta käyttäytymisestä vai aviottoman lapsen synnyttämisestä, joka aikakauden tulkinnan mukaan johtui aina siveettömyydestä. Olisi toisaalta mielenkiintoista tietää, miten lehdessä olisi kirjoitettu selkeän keskiluokkaisesta tai yläluokkaisesta taustasta tulevasta miehestä menneestä naisesta. Onhan mahdollista, että alaluokkaisia henkilöitä katsottiin alaspäin siinä mielessä, että heiltä ei edes odotettu sivistyneenä pidettyä käytöstä ja olemusta. Vai käsitänkö itse näiden miehestä menneiden naisten taustan tai luokka-identifikaation väärin? He eivät välttämättä olleet varakkaista kodeista, mutta päätyivät oppipojiksi käsityöalojen ammattilaisille, tai onnistuivat hankkimaan oman yrityksen. Ainakin Mary Eastin tapauksessa ilmeisesti on kyse sosiaalisesta noususta, jota pidettiin ihailtavana. Toisaalta rengin, sotilaan ja merimiehen työt olivat tyypillisiä kouluttamattomille miehille. Aineistosta tulee mieleen, että ehkä työtätekevälle väestölle mukaanlukien käsityöläiset, maanviljelijät ja pienyrittäjät ammatti oli identiteetin pohjana yhtä merkittävä kuin sukupuoli, kenties joissain tapauksissa jopa merkittävämpi. Seksuaalinen identifikaatio ei välttämättä naisen kanssa naimisissa olleilla naisilla poikennut valtaväestöstä. Mikään aineistossa ei erityisesti viittaa siihen, että London Chroniclen tekijät ja lukijat tai henkilöt joista uutiset kertoivat olisivat mieltäneet modernin naispuolisen homoseksuaalin olemassa olevaksi kategoriaksi, merkitsemässä epäonnistunutta naista. Vaikuttaa siltä, että miehestä menneitä naisia ei pidetty tässä ryhmässä epäonnistuneina, vaikka heidät pitikin palauttaa oikeaan sukupuoleensa. Hämmennystä tapaukset toki ovat aiheuttaneet, siitä kertoo jo yksistään seikka, että miehestä menneen naisen paljastuminen on nähty uutisoinnin arvoiseksi. Välillä jutut ovat hyvinkin seikkaperäisiä, ja sanavalinnoilla ja tyylillä voidaan tuoda esiin tapauksen erikoislaatuisuutta. Silti tyyli on suurimmaksi osaksi suhteellisen neutraali. Tapaukset

23 eivät ole ilmeisesti herättäneet toimittajissa mitään erityisiä ideologisia intohimoja. Voisi olettaa, että uutisten suhteellisen suuri määrä ja ilmiön yleisyys arkipäiväisessä elämässä on myös vähentänyt tarvetta skandaaliuutisointiin. Suomessa julkaistaan varmaankin vähintään kerran vuodessa juttu, joka kertoo humalaisen nuorisoporukan menehtymisestä liikenneonnettomuudessa. Tällaisista samankaltaisina toistuvista uutisista puhutaan jonkin verran, ja ne saattavat aikaansaada pieniä muutoksia ihmisten elämässä, mutta ne eivät ole silti mitään erityisen suurina ja merkittävinä pidettyjä uutisia (ottamatta kantaa siihen, miten merkittävä kysymys esim. rattijuoppous on itse kunkin maailmankatsomuksessa). Vaikka vertaus on nykyaikainen, uskoisin ihmismielen toimineen tässä suhteessa hyvin samaan tapaan niin kauan kuin joukkotiedotusvälineitä on ollut olemassa. 5.2 Mitä sitten tapahtui? Avoimeksi jää kysymys, mitä uutisten henkilöille tapahtui paljastumisen jälkeen. Jatkoivatko he työntekoa naisena, menivät naimisiin miehen kanssa, vai ottivatko jälleen miehen roolin ja kenties uuden vaimon? Joku saattoi sairastua, peräti kuolla. Jatkuiko elämä samalla paikkakunnalla, ja miten paikalliset suhtautuivat naiseksi paljastuneeseen mieheen? Sanomalehdet olivat kiinnostuneita vain ajankohtaisista tapahtumista, joilla oli riittävästi uutisarvoa. Ainakaan omassa tiedossani ei ole, että näitä henkilöitä olisi seurattu ja saatettu lukijat ajan tasalle heidän myöhemmistä vaiheistaan. Uutisarvoinen tapahtuma oli kaikkien mieheksi olettaman henkilön paljastuminen naiseksi, tavallisesta elämästä ei todennäköisesti kovin usein uutisoitu myöskään 1700-luvulla. Euroopan historiassa 1700-luku oli jonkinlaista miehestä menneiden naisten kulta-aikaa, vaikka ilmiö oli tuttu jo aiempina vuosisatoina eläneille, samoin 1700-luvun jälkeen. Olisi mielenkiintoista tutkia perinteen esiintymistä ja esittämistä myös muina aikoina. Jonkin verran tätä tutkimusta on jo tehtykin, lähinnä ulkomailla. Tiina Rosenberg on todennut historiasta: