PERHETEATTERIN TAIDEKASVATUS

Transkriptio

1 HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI PERHETEATTERIN TAIDEKASVATUS NÄYTÄNTÖVUONNA

2 YLEISTÄ Kevääseen 2006 mennessä olimme viimein vierailleet ilmaiseksi kaikissa Helsingin päiväkodeissa ja perhepäiväkodeissa, sairaaloissa, erityiskouluissa ja kaupungin kaikilla ala-asteiden kahdella ensimmäisellä luokalla. Olimme luoneet hyvät suhteet päiväkoteihin ja kouluihin. Palaute oli ollut myönteistä ja siksi olikin vaivatonta lähestyä päiväkoteja ja kouluja uusien ohjelmien tiimoilta. Näytäntövuonna Helsingin Kaupunginteatteri jatkoi aikaisempaa linjaansa. Panostimme korkealaatuiseen taidekasvatukseen lapsille ja nuorille. Tarjonta on käsittänyt kiertäviä esityksiä sekä niihin liittyviä työpajoja päiväkodeille, laajaa taidekasvatusta tanssin tiimoilta koulujen yläasteille ja esityksiin liittyviä työpajoja koululaisille ja opettajille sekä vielä kesäaikaan ns. prosessidraamaa päiväkodeille. PÄIVÄKODIT Karhusatu eli Kulttuurimme juuria Perheteatteri toteutti yhteistyössä Unkarin kulttuurija tiedekeskuksen kanssa päiväkodeille suunnatun projektin, jonka tarkoituksena oli perehdyttää lapsia kulttuurimme juuriin. Neliosaisen projektin lähtökohtana oli Anneli Mäkelän kirjoittama ja ohjaama suomalaiseen kansansatuperinteeseen pohjaava näytelmä Karhusatu. Itse esityksen ohella projektiin kuului vielä kolme työpajaa. Yhdyskumppanina työssä oli Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus, jonka vieraileva musiikin opettaja, Nikolett Somlai, antoi projektille oman ainutlaatuisen lisänsä ja värinsä. Projektin tarkoituksena oli viestittää lapsille kulttuurimme juuria suomalaisten kansansatujen ja unkarilaisten leikkien ja musiikin avulla. Teatteri oli saanut Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnalta avustusta euroa, jonka turvin saatoimme osittain tuottaa projektin sekä tarjota kahdellekymmenelle ensimmäiseksi ilmoittautuneelle päiväkodille koko neliosaisen taidetapahtuman ilmaiseksi. Useimmille lapsille projekti alkoi musiikkityöpajalla, joka pidettiin Unkarin tiede- ja kulttuurikeskuksessa Kaisaniemessä. Nikolett Somlai vieraili Suomessa välisenä aikana ja hänen johdollaan kahdenkymmenen päiväkodin esikoululapset saivat tutustua karhujen maailmaan unkarilaisin lauluin ja leikein. Sen jälkeen Sanna Breilin vieraili kyseisissä päiväkodeissa ja esitti näytelmän Karhusatu. Sanna muuntautui karhusta sinipiiaksi, sinipiiasta kenraaliksi ja kenraalista veijariksi, aina esityksen vaatimusten mukaisesti. Satu on kirjoitettu niin, että se johdattaa lapset aste asteelta yhä tarkkaavaisemmiksi. Lapset kuuntelivatkin keskittyneesti sadun varsin vaihtelevia juonenkäänteitä ja lopun haastavaa sanomaa työstettiin sitten työpajoissa. Sanna Breilin veti myös projektin kaksi viimeistä työpajaa. Sadun jälkeisessä työpajassa Sanna hyödynsi Nikolett Somlain käyttämiä melodioita ja leikkejä. Tämän lisäksi sadun aiheita käsiteltiin ja lapset punta- 2

3 roivat sadun tarkoitusta ja sen eri hahmojen ominaisuuksia. Kolmannessa ja viimeisessä työpajassa painopiste oli lasten esiintymisellä. Lapset saivat itse keksiä aiheet ja satua työstettiin leikkimällä ja improvisoimalla satuun liittyviä tapahtumia. Arvio projektista Yhteistyö Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen kanssa oli äärimmäisen hedelmällistä. Nikolett Somlai antoi meille hienoja uusia virikkeitä. Lasten kannalta vierailu keskuksessa oli selvästi jännittävää ja tutustuminen veljeskansan viehättävään edustajaan ja hänen hauskoihin leikkeihinsä sai paljon positiivista palautetta. Sanna Breilinin esittämä Karhusatu ja hänen sen jälkeen vetämänsä työpajat toivat omalta osaltaan uusia tuulahduksia päiväkoteihin. Ne kaksikymmentä päiväkotia, jotka Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan myöntämän apurahan turvin saivat ilmaiseksi kaikki neljä tapahtumaa, olivat äärimmäisen kiitollisia. Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan myöntämä apuraha kattoi myös osan tuotantokustannuksista. Näin ollen saatoimme jatkaa vierailuja päiväkodeissa, emme tosin ilmaiseksi, mutta hyvin kohtuullisin hinnoin. Kyseessä oli kuitenkin hieman typistetty versio, koska Nikolett Somlai oli jo palannut Unkariin. Mutta hänen jättämänsä osaaminen siivitti nyt Sannan työskentelyä. Karhusatua työpajoineen esitettiin yhteensä 25 kertaa. Palautetta Karhusatu-projektista: Lapset odottivat innoissaan aina uutta työpajaa ja satu tempaisikin heidät hyvin mukaansa. Oli hyvä, että satua käytiin läpi niin musiikin kuin draaman avulla enemmän, koska satu jäi ensimmäisellä kerralla hieman epäselväksi sen moniulotteisuuden ja pituuden vuoksi. Lapset pitivät kovasti metsästäjäleikistä ja karhulaulusta. Kiitos vielä unkarinkielisistä sanoista...niitä ollaankin tässä tapailtu :). Kaiken kaikkiaan todella mukava ja antoisa projekti. Kiitos siitä vielä kerran. Kuutien ryhmä Meripirtistä Kansainvälinen, jännittävä tuulahdus, joka kuitenkin piti sisällään lapsille tuttuja aineksia: Karhut ja metsästäjä leikki muistutti kovasti tuttua Kurki ja sammakot leikkiä. Hiljaa kovaa käsimerkit myös tuttuja. Uuden oppiminen (esim. karhulaulu) ja tapahtumarikas tuokio lempeästi vedettynä piti lasten mielenkiinnon yllä loppuun asti. Anu Tamminen, pk Oulunkylä Peikkolapsi Helsingin Kaupunginteatteri oli esittänyt maksutta Anneli Mäkelän kirjoittamaa ja ohjaamaa Peikkolapsi-näytelmää vuodesta 2003 Helsingin kaupungin päiväkodeille. Syksyllä 2006 Sanna Breilin oli vieraillut Peikkolapsena lasten luona 601 kertaa ja näin kaikki Helsingin kaupungin päiväkodit ja erityispäiväkodit olivat saaneet nähdä näytelmän. Mutta kysyntää riitti vielä Helsingin ulkopuolella. Nyt esitystä tarjottiin Espooseen ja Vantaalle, tosin ei enää ilmaiseksi, mutta kohtuuhintaan. Näytäntövuonna Peikkolapsi-esityksiä kertyi vielä 64. Yhteensä 665:n esityksen muodostaman urakan jälkeen päätimme, ettei Sannan enää koskaan tarvinnut muuntautua peikkolapseksi. Hän sai lopulta jäädä ihmislapseksi. Lasten kommentteja Peikkolapsesta: Oliks toi totta? Oletko sä oikeesti ollut peikko? Mulla oli ihan lopussa kyyneleet silmissä, mutta en kuitenkaan itkenyt. Olen mä ollut joskus niinku peikkolapsi vaikka olenki ihmislapsi. Mulla oli alussa ihan jääkylmät varpaat, mutta sun esitys on lämmittänyt ne Ja lopuksi yksi lukuisista myönteisistä opettajapalautteista: Erittäin sopivaa teatterikasvatusta. Tällaisesta ei osattu edes haaveilla joku vuosi sitten. Kiva saada maustetta arkeen. Saa tukea sekä opettaja että oppilaat. Eihän opettajakaan jaksa jakaa esim. yleissivistävää tietoa ja opettaa sanoja, ellei yleisö keskity kuuntelemaan. Siis SUURKIITOS! Tuulikki Auramo 3

4 Lohikäärmeitä, prinssejä ja prinsessoja Kesäkuun aikana Sanna Breilin vieraili viidessä päiväkodissa kolmen päivän työpajalla, jonka teemana oli Ystävyys. Lapsille kerrottiin satu ystävyydestä, ja yhteistyössä heidän kanssaan se purettiin eri kohtauksiksi. Tämän jälkeen lapset saivat eläytyä prinsessojen, prinssien ja lohikäärmeiden maailmaan ja siellä tutustua ystävyyden ehtoihin ja ratkoa sen asettamia haasteita. Taffy, eli kuinka aakkoset keksittiin Anneli Mäkelä dramatisoi kahden Rudyard Kiplingin novellin, How The Alphabet Was Made ja How The First Letter Was Written, pohjalta näytelmän Taffy, eli kuka kirjoitti maailman ensimmäisen kirjeen. Mäkelän ohjauksessa harjoitukset alkoivat keväällä 2007 ja ensiaamu on Sanna Breilin esittää näytelmän kaikki roolit ja visuaalinen suunnittelu on Sari Salmelan. Musiikista vastaa Bebe Risenfors. Näytelmää esitetään päiväkodeissa esikoululaisille. Koulut Teosesittely -työpajat koululaisille Näytäntövuonna järjestettiin peruskoulun ja lukion oppilaille työpajoja, jotka pohjautuivat ohjelmistossa olevaan teokseen. Työpajat olivat toiminnallisia teosesittelyjä ennen itse esityksen katsomista. Työpajoja, jotka liittyivät Paratiisisaari ja Manillaköysi näytelmiin, pidettiin yläkoulun ja lukion oppilaille, ja peruskoulun alakoulun oppilaille pidettiin Kaunotar ja Hirviö musikaaliin liittyviä teosesittelyitä. Työpajojen vetäjinä toimivat kouluttajat Anna-Maija Iskanius ja Mirja Neuvonen. Työpajojen kesto oli kaksi tuntia. Ne pidettiin joko teatterin tiloissa iltapäivällä ennen illan esitystä tai vaihtoehtoisesti koulussa kouluaikana samalla tai edellisellä viikolla kuin itse esitys. Työpajoissa työskentelyn lähtökohtana oli esitys ja siitä nousevat teemat. Tavoitteena oli valmistautua katsomiskokemukseen tutustumalla näytelmään ja joihinkin siitä nouseviin teemoihin itse tehden ja toimien. Taustalla oli myös pyrkimys edistää oppilaiden positiivisia vuorovaikutustaitoja. Työpajoissa työskenneltiin taiteidenvälisesti teatteri-, liike- ja musiikki-improvisaatiota hyväksi käyttäen. Kaikki ryhmät olivat todella aktiivisesti mukana ja osallistuivat hyvin tekemiseen, vaikka lähtökohdat saattoivat olla hyvinkin erilaisia. Työpajoja oli yhteensä opiskelijat luulivat työpajaa askarteluksi, positiivinen yllätys siis - esitys olisi ollut hankala, jos ei olisi ollut lukenut kirjaa - paja auttoi ymmärtämään näyttelijän työtä - työpaja ihan siisti, ei tarvinnut ajatella mitään (Huom. lukiolaiselle poikkeustilanne!) - monipuolinen kokonaisuus, riittävästi vaihtelua - visuaalisesti hieno esitys! Siis kiitos järjestelyistä, tullaan mieluusti toistekin. Lippujen hinnat koettiin sopiviksi. Muuten Kaupunginteatteri saisi enemmän huomioida nuoria, etenkin lukiolaisia. Sari Marja Kuohukoski, Sari.Kuohukoski@edu.hel.fi Opettajille suunnatut työpajat Aineenopettajille ja luokanopettajille suunnattiin Veso-koulutuspäivä (Veso = virkaehtosopimuksen mukainen ) Paratiisisaari -näytelmän pohjalta. Koulutuksessa oli mukana 18 opettajaa. Opettajat maksoivat teatterilipuista eikä koulutuksesta tullut kuluja teatterille. Työpaja toteutettiin teatterin harjoitustilassa ja sen vetivät Mirja Neuvonen ja Anna-Maija Iskanius. Riemukupla, opettajille ja oppilaille suunnattu pitkäkestoinen taideprojekti Helsinkiläisille yläasteen kouluille tarjottiin keväällä 2007 pitkäkestoista työskentelyä tanssin tiimoilta. Tämä projekti tehtiin tanssiteatterijohtaja Ville Sormusen ja perheteatterijohtaja Anneli Mäkelän yhteistyönä. Lähtökohtana oli neljän koreografin Seuraavassa eräs monista positiivisista palautteista: Olimme Manillaköysi-työpajassa ja seuraamassa esitystä. Tässä opiskelijoitten ajatuksia: - kokonaisuutena hieno homma, poikkesi normaalista - ylitti odotukset - 2h tuntui pitkältä ainakin yhden opiskelijan mielestä - esitys koettiin hauskaksi, yllättävän toimiva esitys kirjan lukemisen perusteella 4

5 teos Riemukupla, ja päämääränä oli tutustuttaa nuoret tanssin ja liikunnan maailmaan sekä siihen miten tanssillinen teos syntyy. Projekti toteutettiin kolmessa eri vaiheessa ja erillisiä työpajoja oli kullekin ryhmälle yhteensä kahdeksan. Koulutukseen osallistui kolme helsinkiläistä yläastetta sekä yksi lukioluokka. Työskentely tapahtui kolmessa eri vaiheessa ja työpajoja oli kullekin ryhmälle yhteensä kahdeksan. Projektin vetäjinä ja koordinoijina toimivat Mirja Neuvonen ja Anna-Maija Iskanius. Koulutuksen edetessä työpajoissa oli mukana myös esityksen neljä koreografia, Eeva Muilu, Teemu Kyytinen, Mammu Rankanen ja Harri Kuorelahti. Oppilaat saivat harjoituksissa seurata miten tanssijat ilmaisevat ajatuksia ja tunteita, ja sen jälkeen he omien vetäjiensä kanssa kokeilivat omakohtaista ilmaisua. Lopuksi oppilaat näkivät valmiin teoksen ja saivat keskustella näkemästään koreografien kanssa. Tämä taidekoulutus oli kouluille ilmainen. Tieto siitä meni kaikille Helsingin yläasteille ja neljä ensimmäiseksi ilmoittautunutta koulua valittiin projektiin. Koska koulutus oli niin laaja ja tavallaan uraauurtava siitä on laadittu erillinen muistio. Yleisötyö Kulissikierrokset Hyvin suosittu tapa tutustua teatterin maailmaan on ns. kulissikierrokset. Erimuotoisia kierroksia järjestetään sekä aikuisille että lapsille. Kierroksen kesto on yleensä yksi tunti ja sinä aikana tutustutaan teatterin ompelimoon, pukuvarastoihin, suureen ja pieneen näyttämöön sekä lavastamoon. Kierroksen aikana on mahdollista keskustella teatterin työntekijöiden kanssa ja kierroksen vetäjä kertoo teatterin työntekijöiden monimuotoisesta ammattitaidosta ja vaativista tehtävistä. Aikuisille kulissikierros sisältää annoksen Kaupunginteatterin historiaa ja sitä höystetään valaisevin teatterikaskuin. Jos kyseessä on lapsiyleisö, lapset saavat esim. sovittaa pukuja ja lisää jännitystä luodaan etsimällä Teatterinoidan kadonneita rusettinauhoja, joita sitten löytyykin aivan yllättäviltä paikoilta. Kulissikierroksia veti Sanna Breilin ja näytäntövuonna niitä pidettiin yhteensä 12 kertaa. Teatterityötä senioreille Maaliskuussa taideterapeutti Maria Öller Skotlannista piti Kaupunginteatterin näyttelijöille kolmipäiväisen työpajan teatterityöstä vanhusten kanssa. Maria Öller on ollut kehittämässä ns. Elder Flower -työmenetelmää, jossa yhteistyössä Edinbourghin yliopiston, gerontologien, psykologien, vanhustyöntekijöiden ja näyttelijöiden kanssa on kehitetty klovneriaan perustuvia, ikäihmisille tarkoitettuja työpajoja. Seminaarin yhteydessä Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen kertoi virikkeellisestä vanhustyöstä Suomessa ja professori Kaisu Pitkälä kertoi taiteen ratkaisevasta merkityksestä psykososiaalisessa kuntoutuksessa. Seminaariin osallistuvat näyttelijät pitivät seminaaria hyvin onnistuneena ja innoittavana ja tulivat näin ymmärtämään tällaisen työn suuren merkityksen ikäihmisille. Tämän seminaarin tarkoituksena oli toimia lähtölaukauksena Kaupunginteatterin tulevalle toiminnalle senioreille tarkoitetussa teatterityössä. Vanhustyön tiimoilta luotiin uusia kontakteja sekä Helsingin kaupungin sosiaalivirastoon, Vanhustyön keskusliittoon että Opetusministeriöön. On ilmeistä että, laajalle virikkeelliselle teatterityölle senioreiden parissa on selvä sosiaalinen tilaus. 5

6 Tulevaisuudesta Yhteistyö koulujen kanssa Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunta myönsi Kaupunginteatterille avustusta, jonka turvin syksyllä 2007 toteutetaan kymmenellä ala-asteen luokalla laajempi taidekasvatusprojekti, jonka teemana on koulukiusaaminen. Projektin tavoitteena on antaa lapsille kokemuksia erilaisista rooleista lapsiryhmässä. Projektin aikana koulukiusaamisteemaa käsitellään erilaisten ilmaisuharjoitteiden kautta ja lapset tutustutetaan roolileikkien avulla siihen, miltä tuntuu olla kiusaaja, miltä tuntuu tulla kiusatuksi sekä ennen kaikkea siihen, miltä tuntuu olla se, joka myötäilee. Työskentelyn pohjana on syyskuussa 2007 Kaupunginteatterissa ensi-iltansa saanut musikaali Pekka Töpöhäntä. Projektin vetäjinä toimivat Mirja Neuvonen, Anna- Maija Iskanius ja Sofia Koski. Kouluttajat vierailevat kouluissa syyslukukauden aikana yhteensä viisi kertaa kahden tunnin ajan ja projekti aloitettiin katsomalla kyseinen näytelmä. Mukaan valituille opettajille pidettiin erillinen koulutustilaisuus Kaupunginteatterin tiloissa. Yhteistyö päiväkotien kanssa Myös päiväkodeille tarjotaan vastaavaa taidetyöskentelyä Pekka Töpöhäntä -musikaalin ja kaverikiusaamisen tiimoilta. Sanna Breilin vetää seuraavan näytäntövuoden aikana 25:n päiväkodin esikouluryhmälle viisi työpajaa, jotka käsittelevät samoja aiheita kuin ala-asteille tarjotut työpajat. Näissä työpajoissa leikillä on kuitenkin keskeinen rooli. Itse kiusaamisteemaa käsitellään varovasti ja kunkin ryhmän sisäisten ehtojen mukaan. Tämänkin projektin keskeisenä ja toivottavasti virikkeellisenä osana on käynti teatterissa katsomassa Pekka Töpöhäntää. Uusia työntekijöitä Perheteatterijohtaja Anneli Mäkelä siirtyy eläkkeelle syyskuun viimeisenä päivänä Tämän jälkeen hänen tehtäviään hoitavat apulaisjohtaja Kari Rentola, joka vastaa perheteatterin ohjelmistosta. Taidekasvatuksesta vastaa musiikin- ja kasvatustieteen maisteri Mirja Neuvonen, joka on kiinnitetty Helsingin Kaupunginteatterin ensimmäiseksi yleisötyövastaavaksi. Yhteenveto Helsingin Kaupunginteatterilla oli näytäntövuonna ohjelmistossaan yhteensä 233 maksullista perheteatteriesitystä. Yleisöä näistä esityksistä kertyi yli henkilöä. Vaikka tarjonta oli näin laajaa ja hinnat kohtuullisia, olemme kuitenkin hyvin tietoisia siitä, että moni lapsi jää täysin ilman teatterielämyksiä. On ilmeistä, että teatteri merkitsee lapsille paljon, ja on ilmeistä, että normaali tarjonta kohtuullisesta hintapolitiikastamme huolimatta ei saavuta kaikkia lapsia. Päämäärämme on tavalla tai toisella tarjota Helsingin kaikille lapsille teatterielämyksiä. Työskentely päiväkodeissa ja kouluissa on opettanut meitä paljon. Haluamme hyödyntää kertynyttä tietotaitoamme ja myös vastaisuudessa luoda sellaisia esitysmuotoja ja teatteritapahtumia, jotka saavuttavat lapsia niin laajalti kuin mahdollista. Helsingin Kaupunginteatteri on usein joutunut toteuttamaan taidekasvatustoimintaansa erillisten projektiavustusten turvin. Perheteatterin neljän viime vuoden erityisavustuksin rahoittamat kokemukset osoittavat, että taidekasvatusta tarvitaan, että se on lapsille tärkeää, ja että Helsingin Kaupunginteatterissa on taitoa ja tahtoa jatkaa tällaista työtä. Uusi aluevaltaus olisi työ ikäihmisten parissa, mikä vaatii sekä koulutusta, suunnittelua että paneutumista uuteen osa-alueeseen. Kiitämme siis myönnetyistä avustuksista samalla kun toivomme, että Helsingin kaupunki vastaisuudessa huomioisi Kaupunginteatterin laajan ja monipuolisen perheteatteri-toiminnan sekä taidekasvatuksen Kaupunginteatterin toiminta avustuksen tasokorotuksena. Helsingissä Anneli Mäkelä perheteatterijohtaja 6