Vastuullinen turkiseläinkasvatus. Suomalaisilla tiloilla kasvatettua vastuullista luksusta

Transkriptio

1 Vastuullinen turkiseläinkasvatus Suomalaisilla tiloilla kasvatettua vastuullista luksusta 1

2 Vastuullinen turkiseläinkasvatus JOHDANTO SIS Ä LTÖ 1 JOHDANTO 2 ELÄINTEN HYVINVOINTI Kasvatusympäristö Rehut, ruokinta ja juotto... Eläinterveys Jalostus Eettisyys Valmiussuunnitelma YRITTÄJYYS YMPÄRISTÖ Ekologisuus Ympäristöluvat, -laki..... Ympäristökäsikirja Tilaympäristö PRO FUR Elinkeinon edunvalvonta ja vaikuttaminen Tulevaisuuden kasvatusympäristö Sertifiointi Suomalainen turkiseläinkasvatus on korkeatasoista. Turkiseläintutkimusta tehdään sekä kotimaisena että kansainvälisenä yhteistyönä Tutkimustieto auttaa turkiselinkeinoa ja yksittäistä turkiseläinkasvattajaa kehittämään toimintaa entistä kestävämmälle pohjalle. Tutkimusten pohjalta on voitu eläinlajikohtaisesti kehittää ja ohjeistaa eläintenpitoa. Turkistiloille on kehitetty tutkimusten kautta myös ympäristönkuormitusta vähentäviä ratkaisuja. Turkiseläinten hyvinvointi on monen osatekijän summa. Turkiseläinkasvatuksessa on huomioitava sekä ravitsemuksen, eläinterveyden, kasvatusympäristön ja -olosuhteiden että eläimen luontaisen käyttäytymisen asettamat vaatimukset. Hyvinvoiva eläin on kannattavan turkiseläinkasvatuksen perusta. Hyvinvointi on eläinyksilön subjektiivinen tunnetila, joka riippuu eläimellä olevien sopeutumien ja eläimen ympäristön asettamien haasteiden vuorovaikutuksesta (Fraser ym Anim. Welfare 6: ). Ammattimaista ja laadukasta mielikuvaa vahvistetaan hyödyntämällä koko ketjun osaaminen. Tuotantoketjun jäljitettävyys ja vastuullinen toiminta ovat suomalaisen kilpailukyvyn tukipilarit. Erityisesti kansainvälinen kauppa ja yksittäiset kuluttajat vaativat enenevässä määrin todennettavissa olevaa tietoa tuotteen alkuperästä. Sertifiointijärjestelmä takaa suomalaisen turkiseläinkasvatuksen eettisyyden, läpinäkyvyyden ja alkuperän. Tällä hetkellä tilakohtainen sertifikaatti on myönnetty 381 turkiseläintilalle. Eläinsuojelulaki ja sitä täydentävät asetukset asettavat yleiset vähimmäisvaatimukset eläinten hyvinvoinnille. Turkiseläinten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista on säädetty tarkemmin erikseen maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä (MMMp 16/EEO/1999). Suomalaisella turkiseläinkasvatuksella on pitkät perinteet. Kasvatus aloitettiin maapohjaisissa tarhoissa 1920-luvulla. Turkiseläintilojen määrä kasvoi nopeasti ja vuonna 1928 perustettiin Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry. Kymmenen vuotta myöhemmin perustettiin huutokauppayhtiö Turkistuottajat Oyj. Turkiseläimiä kasvatetaan nykyään varjotaloissa ja halleissa. Tilojen määrä on vähentynyt, niitä on nyt reilu tuhat. Tilakoon suurentuessa nahkatuotanto on pysynyt ennallaan. Turkiseläinkasvattajina suomalaiset ovat ammattitaitoisia ja työhönsä sitoutuneita. Hyvinvointiohjeisto on työkalu, joka tukee eläinten hyvinvointia ja viitoittaa tietä tulevaisuuden toiminnalle. Samalla se on kattava tietopaketti alan ulkopuolisille tahoille. Vantaa Ulf Enroth Matti Vainio-Kaila KULUTTAJA Markku Kestilä Stefan Wik Markku Kujanen

3 2 ELÄINTEN HYVINVOINTI Kasvatusympäristö Turkiseläinten kasvatus on aikoinaan aloitettu maapohjaisesta tarhasta, josta on monien erilaisten kokemusten jälkeen päädytty nykyiseen kasvatusmuotoon. MMMp 16/EEO/1999 määrittelee turkiseläinten pitopaikan yleiset perusvaatimukset. Eläinten hyvinvointia parannetaan tarkoituksenmukaisilla virikkeillä kuten hyllyllä ja purukapulalla sekä kuivikkeilla, joihin eläin voi piiloutua. Myös muita virikkeitä kokeillaan ennakkoluulottomasti. Hyvinvointia lisätään myös pitämällä kasvatusympäristö puhtaana ja turvallisena sekä luottamuksellisella hoitaja-eläinsuhteella. hoitajia. Suurella osalla on joko turkistuotannon perustutkinto tai tarhaajamestarin erikoisammattitutkinto. Turkiselinkeino osallistuu ennakkoluulottomasti alan uusien tutkimushankkeiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan ja soveltaa tutkimustuloksia kentällä Kotimaisen tutkimustyön lisäksi seurataan myös kansainvälisiä hyvinvointi- ja kasvatusympäristöselvityksiä. Tavoitteena on ottaa käyttöön uusia tilaratkaisuja, kuten minkkien virikehäkkejä. Uudet tilaratkaisut monipuolistavat eläimen kasvatusympäristöä sekä helpottavat ja tehostavat hoitajien työtä. Kantaville kettu- ja suomensupinaaraille annetaan ennen penikointia tarkoituksenmukaiset pesäkopit ja minkkinaaraiden pesät korotetaan oikeanlaisilla kuivikkeilla penikointipesiksi. Syntyvät pennut saavat kasvaa emonsa kanssa vierotusikäisiksi, kunnes emo ei enää imetä niitä. Tämän jälkeen pentue jaetaan omiin häkkeihinsä kasvatuspareiksi tai -ryhmäksi. Aikuiset, siitokseen valitut eläimet ovat omassa häkissään. Eläintenhoitaja seuraa yksilökohtaisesti eri kasvatusvaiheiden aikana eläinten hyvinvointia. Eläimiä tulee käsitellä rauhallisesti ja totuttaa pennut hoitotöiden kautta hoitajaansa. Kaikkien tilalla työskentelevien tulee olla ammattitaitoisia turkiseläinten Rehut, ruokinta ja juotto Rehulaki 86/2008 ja sivutuoteasetus (EY) N:o 1774/2002 määrittelevät turkiseläinrehuihin hyväksytyt rehuraaka-aineet. Rehujen koostumusta, valmistusta, markkinointia, varastointia ja kauppaa säätelevät rehulaki ja -asetus. Ministeriön päätös turkiseläinten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (MMMp 16/EEO/1999) määrittelee turkiseläinten juoton. Turkiseläimillä on aina saatavilla puhdasta vettä. Rehujen raaka-aineet ostetaan tunnetuilta ja luotettavilta raakaainetoimittajilta. Turkisrehusekoittamot huolehtivat rehujen ja raaka-aineiden jäljitettävyydestä sekä laadunvalvonnasta. Laatua valvotaan paitsi rehun valmistajien omavalvontaohjelman mukaisesti myös viranomaisvalvontana. Rehun ja raaka-ai- neiden kemiallista ja mikrobiologista laatua kontrolloidaan säännönmukaisesti STKL:n akkreditoidussa laboratoriossa. Rehusekoittamoiden toimintaa valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Rehuja ja ruokintaa kehitetään turkiseläintutkijoiden, STKL:n, rehusekoittamoiden ja turkiseläinkasvattajien yhteistyönä Kehitystyö pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen ja kenttätutkimuksiin. Tutkimukseen perustuvilla rehu- ja ruokintasuosituksilla varmistetaan eläinten hyvinvointi, lopputuotteen korkea laatu sekä tuotannon taloudellisuus ja kilpailukyky. Ruokintaa kehitetään kohti yksilöruokintaa, jolloin eläimen tarpeet voidaan huomioida eläinkohtaisesti. Yksilöruokinta parantaa eläinten hyvinvointia. Tasapainoinen ja tarpeenmukainen ruokinta vähentää lisäksi merkittävästi ympäristön ravinnekuormitusta. Turkiseläinten rehu- ja ruokintasuositukset pohjautuvat tutkimustuloksiin. 4 5

4 Eläinterveys Eettisyys Turkiseläinten terveys ja hyvinvointi ovat kannattavan tuotannon perusta. Suomessa turkiseläinten terveys on hyvä. Ennaltaehkäisevään terveydenhoitotyöhön panostetaan. Tuottaja tarkistaa päivittäin eläinten terveystilanteen ja huolehtii tarvittavasta hoidosta. Kaikki eläinten terveydenhoitoon liittyvät toimenpiteet kirjataan. Ministeriön päätös turkiseläintenpidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista MMMp 16/EEO/1999:n ohjeistaa turkiseläinten sairaanhoidon toimet. Turkiseläinkasvatuksessa, kuten kaikessa eläintenpidossa, periaatteena on turvata eläinten terveys sekä huomioida niiden yksilölliset tarpeet. Sertifiointikriteereissä painotetaan eläinten ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tärkeyttä. STKL tarjoaa jäsenilleen eläinlääkäri- ja laboratoriopalvelua sekä tautidiagnostiikkaa. Vuosittain annetaan myös rokotussuosituksia, jotka perustuvat vallitsevaan tautitilanteeseen. Käytännön neuvontaa saa sekä STKL:n eläinlääkäriltä että kenttäneuvojilta. Tuottajille tarjotaan eläinten terveydenhoidon koulutusta ja kirjallista materiaalia. Jalostus Tasapainoisessa jalostustyössä huomioidaan sekä tuotantoominaisuudet että eläinten terveys ja luonne. Tärkeimmät tuotanto-ominaisuudet ovat hedelmällisyys, turkin laatuominaisuudet ja eläimen koko. Siitokseen valitaan ainoastaan terveitä, luonteeltaan rauhallisia ja tuotanto-ominaisuuksiltaan hyviä eläimiä. STKL tarjoaa jalostusneuvontaa ja on aktiivisesti mukana jalostusta koskevissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa. STKL on yhteistyössä MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) kanssa kehittänyt jalostusohjelmiston, joka on tärkeä työkalu tilan eläintietojen päivittämisessä ja siitoseläinvalinnassa. Ohjelmisto sisältää tietokannan, josta löytyvät tilan jokaisen eläimen perustiedot ja arvostelutiedot tärkeimmistä tuotanto-ominaisuuksista. Ohjelmisto mahdollistaa yksilöllisten eläinkorttien tulostamisen ja jokaisen eläimen jalostusarvon ennustamisen Nykyiset jalostusarvot lasketaan useimmiten tilakohtaisesti. Tulevaisuudessa tavoitteena on maankattava turkiseläinkeskustietokanta ja sitä kautta valtakunnalliset jalostusarvot. Eettisten näkökohtien huomioiminen on yksi kestävän turkiseläinkasvatuksen perusedellytyksistä. Eettinen kotieläintuotanto ottaa huomioon eläinten hyvinvoinnin ja terveyden sekä tuotannon vaikutukset ympäröivään luontoon ja yhteiskuntaan. Eettisyyteen ja eläinten hyvinvointiin panostetaan turkiseläinkasvatuksen kaikissa vaiheissa. Eettistä tuotantotapaa kehitetään jatkuvasti. Turkiseläinkasvatuksessa kiinnitetään huomiota eläinten sosiaalisiin ja kasvatusolosuhteisiin liittyviin tarpeisiin. Eläimiä kohdellaan ja käsitellään elinkeinon eettisten periaatteiden mukaisesti, jotka koskevat mm. eläinten hyvinvointia. Eläinten käyttäytymistarpeita on selvitetty kansallisilla ja kansainvälisillä tutkimuksilla. Tuloksia on sovellettu lainsäädännön laatimisessa koskien eläintilojen vaatimuksia ja eläinten hoitoa. Tutkimustuloksia hyödynnetään myös käytännön turkiseläinkasvatuksessa. STKL painottaa turkiseläinten hyvinvoinnin ja eettisten tuotantotapojen tärkeyttä. Jokapäiväisissä turkistilan töissä noudatetaan STKL:n määrittelemiä eettisen turkiseläinkasvatuksen sääntöjä. Tuottajakunnan eettisten tuotantotapojen osaamista parannetaan tiedotuksella ja koulutuksella. Oman kattojärjestönsä EFBA:n (European Fur Breeders Association) kautta STKL:llä on mahdollisuus vaikuttaa myös eurooppalaisen turkiseläinkasvatuksen eettisyyteen. Valmiussuunnitelma Eläinten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että tilalla on valmiudet toimia erilaisissa poikkeusoloissa. Valmiussuunnitelma mahdollistaa turvatun arjen sekä eläimille että tilan työntekijöille. Tilan toiminnan tulee kaikissa tilanteissa jatkua keskeytyksettä. Kriisitilanteiden varalle STKL on laatinut toimintaohjeiston, josta löytyy konkreettisia käytännön ohjeita kriisin selvittämiseksi. 6 7

5 3 YRITTÄJYYS Suomessa turkiselinkeino työllistää noin henkilöä. Suomi on yksi maailman johtavista turkiseläinkasvattajamaista. Kylmän ilmaston, pitkäaikaisen tutkimuksen ja tuottajakunnan ammattitaidon ansiosta Suomessa tuotetut nahat ovat hyvälaatuisia ja haluttuja ympäri maailman. Turkiseläinkasvatus Suomessa on osa maanviljelyä, jolla on pitkät perinteet. Turkistilat ovat ilman tuotantotukia toimivia perheyrityksiä, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Turkiseläinkasvatus on tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa ja se auttaa maaseutua pysymään elinvoimaisena. Suomessa tuotettujen nahkojen tuoma kokonaisvoitto on vuositasolla miljoonaa euroa. Alalla on huomattava paikallinen merkitys. Suomalainen turkistuotanto on keskittynyt Pohjanmaalle, jossa tuotetaan noin 90 % nahoista. Suomessa turkiselinkeino työllistää noin henkilöä. Suomi on merkittävä ketun- ja suomensupinnahkojen tuottajamaa. Ketunnahoista Suomi tuottaa noin 42 % ja EU-tasolla noin 94 %. Suomensupinnahoista noin 75 % tuotetaan Suomessa. Minkinnahkatuotannosta Suomen osuus on noin neljä prosenttia. Lähes koko tuotanto suuntautuu vientiin ja tuo vuosittain yli 200 miljoonan euron tulot. Turkistuotannon kilpailu käydään eurooppalaisen ja aasialaisen nahkatuotannon välillä Tuotteen korkea laatu, toiminnan ammattimaisuus ja tuotannon eettisyys toimivat elinkeinon eurooppalaisina vahvuuksina. Tehokkaasti toimiva tuottaja menestyy kilpailussa. Tulevaisuuden turkistuotanto on enenevässä määrin verrattavissa muihin maaseutuelinkeinoihin. Toimintaa harjoitetaan päätoimisesti. Muiden maaseudun alojen kehitystä seurataan ja otetaan käyttöön turkisalalle soveltuvat innovaatiot. Tavoitteena on luoda kiinteä asiantuntijaverkosto, jonka osaamista voi hyödyntää mm. investoinneissa. Yrityksen kestävä talous ja yrittäjän oma hyvinvointi luovat edellytykset toiminnan kehittämiselle. Tulevaisuuden turkiseläinkasvatus on enenevässä määrin suunnitelmallista pitkällä aikajänteellä. Nuoria yrittäjiä tulee alalle mm. sukupolvenvaihdosten yhteydessä Nykyisiä tiloja uusitaan ja laajennetaan, ja uusia tiloja rakennetaan. Tilakoon suurentuessa uudelle teknologialle ja ulkopuolisille palveluille on yhä suurempi tarve. Tuottajan jaksamisen kannalta toimivan lomitusjärjestelmän toteutuminen on hyvin tärkeää Turkistoimialalle on kaksi ammatillista aikuiskoulutustutkintoa; perustutkinto ja erikoisammattitutkinto. Koulutusohjelmat houkuttelevat sekä uusia että alalla pitkään työskennelleitä turkiseläinkasvattajia. 8 9

6 Ympäristöluvat, -laki 4 YMPÄRISTÖ Ympäristönsuojelun tavoitteena on hyvä ympäristön tila ja ekologisesti kestävä kehitys. Ympäristö-haittoja ennaltaehkäistään mm. lainsäädännöllä, taloudellisella ohjauksella sekä lisäämällä ympäristötietoisuutta. Ekologisuus Tuotanto on ekologisesti kestävää, jos se ei tuhlaa uusiutumattomia eikä uusiutuvia luonnonvaroja, ei aiheuta kohtuutonta rasitusta ympäristölle eikä hävitä luonnon monimuotoisuutta. Lainaus kirjasta Juga et al. 1999: Kotieläinjalostus Ympäristönsuojelu on merkittävä osa turkiseläinkasvatusta. Turkistilan ympäristökuormitusta on vähennetty määrätietoisesti mm. talojen ja hallien alle rakennetuilla tiiviillä pohjilla, jätevesipuhdistamoilla ja rehukulutuksen optimoinnilla. Samoin turkiseläinten kasvatusta on siirretty pois pohjavesialueilta. Turkiseläinrehun valmistuksessa suositaan kotimaisia raakaaineita. Turkiseläinrehussa käytetään runsaasti Itämerestä pyydettyä kalaa, jonka mukana vesistöstä poistuu merkittävä määrä rehevöittäviä ravinteita typpeä ja fosforia. Turkiseläimille syötettävän rehukalan (silakka, kilohaili) mukana merestä poistuu vuosittain noin 230 tonnia fosforia ja yli tonnia typpeä. Fosforin osalta tämä tarkoittaa kahdeksaa prosenttia ja typen osalta neljää prosenttia Suomen päästöistä Itämereen. Päästöinä palautuu noin viidennes. Lisäksi turkistalous hyödyntää lähes sataprosenttisesti sisävesien hoitokalastuksen saaliin, noin miljoona kiloa vuodessa. Turkiselinkeinon osuus typen- ja fosforin vesistökuormituksesta on alle prosentti. Turkiseläinlannan ravinteet hyödynnetään viljelykasvien lannoitteena. Tuotantoalueilla keskitetysti toimivat lannan kompostointiin erikoistuneet yritykset hoitavat lannan käsittelyyn liittyvät käytännön toimet. Elintarviketuotannon ravinteita sisältäviä sivutuotteita (esim. kalan perkuujäte, teurastuksen sivutuotteet) hyödynnetään turkiseläinrehun raaka-aineena, jolloin elintarviketeollisuus säästyy jätteiden käsittelyltä. Ruhot käytetään sivutuoteasetuksen mukaisesti joko rehuraaka-aineeksi, energiaksi tai maanparannusaineeksi. Turkistuotannon sivutuotteita voidaan hyödyntää, jolloin varsinaisten jätteiden määrä on hyvin vähäinen. Turkistuotannon kokonaisympäristökuormitusta seurataan ja pyritään vähentämään vaihtoehtoisilla toimintatavoilla, jotta ekologinen jalanjälki olisi mahdollisimman pieni. Suomen ympäristölainsäädäntö luo pohjan turkistilan ympäristön hoidon vaatimuksille. Nykyinen lainsäädäntö vaatii jokaiselta toimivalta turkistilalta joko ympäristö- tai sijoituspaikkaluvan. Turkiseläintiloille myönnetään lupa ympäristölupaprosessin kautta, ja siinä määritellään tilakohtaiset erityispiirteet. Ympäristölupa määrittelee turkiseläintilan jätevesien suhteen vaadittavat toimenpiteet, joiden käytännön toteutuksesta vastaa jokainen kasvattaja omalla tilallaan. STKL:n turkiseläinlaboratorio tarjoaa kasvattajille tätä palvelua kokonaispakettina. Ympäristökäsikirja Ympäristökäsikirja, joka on laadittu yhteistyössä MTT:n kanssa, on ollut turkiselinkeinon käytössä vuodesta Se on ohje hyvään ja vastuulliseen turkistilan ympäristönhoitoon. Ympäristökäsikirjan päivitys tehdään säännöllisesti yhdessä ympäristöviranomaisten kanssa. Jokaisella turkiseläintilalla on käytössä ympäristökäsikirjan viimeisin päivitetty versio. Tuottajan vastuulla on huolehtia ympäristökäsikirjan ohjeiden noudattamisesta. Tilaympäristö Turkistilan jokapäiväiseen hyvään hoitoon kuuluu tuotantoalueen kunnossapito. Tilan kunnossapidon käytännön toimia ovat mm. jätteiden käsittely, tilan ympäristökuormituksen seuranta, tuotantoalueen turvallisuus ja tautien ennaltaehkäisy. STKL ohjaa alan yhteisiä toimintoja, kuten nahkojen ja jätteiden kuljetuksia sekä lannan kompostointia. Nämä helpottavat käytännön ympäristönhoitoa tiloilla. Turkiseläinlannan ravinteiden tehokkaan talteenoton ja hyväksikäytön kehittämiseksi on tehty mittavaa tutkimusta. Ympäristömääräysten kehitystä seurataan ja muutoksista tiedotetaan. Eri ympäristötoimijoiden kanssa STKL järjestää säännöllisesti koulutustilaisuuksia, joissa kehitetään alan ympäristöratkaisuja. Tuottaja huolehtii siitä, että tila vastaa voimassa olevia säädöksiä ja siellä noudatetaan hyvän hoidon perusteita

7 5 PRO FUR Elinkeinon edunvalvonta ja vaikuttaminen ja tuotettujen turkisten tuotantoketju ovat dokumentoituja ja jäljitettävissä. Turkiseläimiä kasvatetaan taloudellisesti, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta parhaissa mahdollisissa tuotanto-oloissa. Uusien tuotantotilojen suunnittelussa sovelletaan parasta käytettävissä olevaa BAT-tekniikkaa (Best Available Techniques). Turkiseläinkasvatus omine erityispiirteineen on osa muuta kotieläintuotantoa. Elinkeinon on tärkeätä olla aktiivisesti mukana sitä koskevissa keskusteluissa ja edustettuna tärkeimmissä edunvalvontajärjestöissä sekä kotimaassa että Euroopassa. Sertifiointi on tuottajalähtöinen, vapaaehtoinen ja tilakohtainen. Tilaa auditoitaessa tarkastetaan kunkin sertifiointikriteerin toteutuminen. Kriteerien täyttyessä tilalle myönnetään sertifikaatti, joka on kolmevuotinen. Kriteeristöä päivitetään sertifikaatin voimassaolon umpeuduttua siten, että uusi sertifikaatti edellyttää vanhojen kriteerien voimassaolon lisäksi myös uusien täyttymistä Vuosittain tarkastetaan pistokokein kymmenen prosenttia sertifiointijärjestelmässä mukana olevista tiloista. Korkea laatu ja tuotannon eettiset periaatteet toimivat elinkeinon eurooppalaisina vahvuuksina, ja vain nykyaikainen tuottaja ja elinkeinon edustaja voi vastata näihin haasteisiin. Suomalainen turkiseläin-kasvattaja profiloituu eläimistään ja ympäristöstään huolehtivana kotieläintuottajana, joka on ajan tasalla elinkeinonsa tapahtumista. Toimialan edustajat ovat tietoisia ajassa liikkuvista ilmiöistä ja pyrkivät vaikuttamaan ennakolta elinkeinon harjoittamista säätelevien lakien ja asetusten laadintaan. Turkiseläinkasvattajat tukevat yhdessä muiden kotieläintuottajien kanssa maaseudun elinvoimaisuutta ja kotimaisen eläintuotannon edunvalvontaa. Huutokauppayhtiö Turkistuottajat Oyj tukee sertifiointia. Yhtiö palauttaa turkiseläinkasvattajalle osan perimästään välityspalkkiosta sertifiointibonuksena. Tähän ovat oikeutettuja tilat, jotka kuuluvat sertifiointiohjelman piiriin ja tuottavat hyvälaatuisia nahkoja. Huutokauppayhtiön tavoitteena on tarjota asiakkailleen sertifioituja nahkalajitelmia. Sertifiointi Tulevaisuuden kasvatusympäristö Kuluttajat haluavat tietoa turkiseläinten kasvatusolosuhteista ja koko tuotantoketjusta. Tärkeää on koko toiminnan läpinäkyvyys. Sertifiointijärjestelmä toimii linkkinä turkiselinkeinon ja kuluttajan välillä. Sertifiointikriteerit on tehty STKL:n ja sen sidosryhmien yhteistyönä. Ne kattavat tilan eri toimintojen keskeisimmät osa-alueet. Sertifioidulla tilalla kasvatettujen eläinten vaiheet Tulevaisuudessa sekä valtiovalta että kuluttajat kiinnittävät entistä enemmän huomioita kestävään kehitykseen ja tuotantoeläinten hyvinvointiin ja kasvatusympäristöön. Myös turkiselinkeinon on kyettävä vastaamaan tähän haasteeseen, jotta tuotanto voi profiloitua korkealaatuisena ja kestävään kehitykseen sitoutuneena. Koko turkiselinkeino tekee jatkuvaa työtä sertifioinnin edistämiseksi. 13

8 6 KULUTTAJA Suomalainen turkis tunnetaan maailmalla. Kaikkien Suomessa tuotettujen nahkojen tulee olla jäljitettävissä. Tuotantoketjun jäljitettävyys on yksi sertifioinnin tukipilareista. Turkiselinkeino on merkittävä vientitulojen lähde. Tavoitteena on maaseudun pitäminen elävänä luomalla sinne työpaikkoja. STKL:n tehtävänä on huolehtia suomalaisen turkiselinkeinon toimintamahdollisuuksista niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Tämä edellyttää mm. säännöllistä vuoropuhelua eri viranomaisten ja päättäjien kanssa. Tuotantoketjun jäljitettävyys vahvistaa toiminnan eettisyyttä ja vastuullisuutta. Erityisesti kansainvälinen kauppa ja yksittäiset kuluttajat vaativat tietoa tuotteen alkuperästä. Kuluttaja voi tehdä ostopäätöksen hyvillä mielin ja luottaa tuotteen alkuperään. Eri kansainvälisten muotitalojen edustajat ovat vierailleet suomaisilla tiloilla tutustuen samalla turkiseläinten kasvatusolosuhteisiin. laista, että omistajat voivat varmistua sijoituksensa arvon vakaudesta. Huutokauppayhtiö Turkistuottajat Oyj:n yksinoikeudella käyttämään SAGA -tavaramerkkiin sisältyy nahkojen jäljitettävyys aina tuotantotilalle asti. Kaikki SAGA - valikoiman nahat kuuluvat myös kansainväliseen Origin Assured -ohjelmaan (OA ). Ohjelman piirissä olevat turkisnahat on tuotettu maissa, joissa on voimassa turkiseläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö ja jotka myydään Turkistuottajat Oyj:n lisäksi kolmessa muussa kansainvälisessä huutokauppaliikkeessä. Asiakkaiden luottamus saavutetaan rehellisellä ja toiset huomioonottavalla toiminnalla. Yhteiskuntavastuun piiriin kuuluu yrityksen eettinen toiminta, työntekijöiden hyvinvoinnista ja ympäristöasioista huolehtiminen. Toiminnan tulee olla sel

9 Suomalaisilla tiloilla kasvatettua vastuullista luksusta Fur Center PL 5, Vantaa 01601, Martinkyläntie 48 puh. (09) faksi (09) sähköposti: Turkistalo PL 92, Vaasa puh. (06) faksi (06) sähköposti: 16