TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN OHJE TE-TOIMISTON TEHTÄVISTÄ TYÖTTÖMYYSTURVAJÄRJESTELMÄN TOIMEENPANOSSA

Transkriptio

1 OHJE 1/ TEM/2565/ /2016 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN OHJE TE-TOIMISTON TEHTÄVISTÄ TYÖTTÖMYYSTURVAJÄRJESTELMÄN TOIMEENPANOSSA Tämä ohje on voimassa alkaen toistaiseksi. Ohjeella kumotaan annettu työ- ja elinkeinoministeriön ohje TE-toimiston tehtävistä työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanossa (TEM/2435/ /2015).

2 2/64 Sisällys 1 TYÖTTÖMYYSETUUDEN YLEISET TYÖVOIMAPOLIITTISET EDELLYTYKSET Kokoaikatyön hakeminen ja oikeus työttömyysetuuteen Lomautus ja lomautukseen rinnastettava syy Lomautus Lomautukseen rinnastettava syy Muun kuin Suomen kansalaisen oikeus työttömyysetuuteen Ulkomaanmatka Työnhakijan oikeus pitää lomaa Vapaaehtois- ja talkootyö 8 2 YRITTÄJÄN TYÖTTÖMYYSETUUDEN TYÖVOIMAPOLIITTISET EDELLYTYKSET Yleistä Yrittäjän eläkelakiin ja maatalousyrittäjän eläkelakiin perustuva yrittäjänä pitäminen Yrityksen osaomistaja Päätoiminen ja sivutoiminen työllistyminen yritystoiminnassa Enintään kaksi viikkoa kestävä yritystoiminta Yritystoiminnan aloittaminen Yrityksessä työskentelemisen päättyminen Henkilön työkyvyn pysyvä ja olennainen alentuminen Palkansaajaan rinnastettava yrittäjä Kausiluonteinen yritystoiminta Yrittäjän perheenjäsenen työskentelyn päättyminen Satunnainen työllistyminen Työskentely perheyrityksessä osana työllistymistä edistävää palvelua Lomautus ja lomautukseen rinnastettava syy Työn loppuminen tuotantosuunnan muutoksen tai vastaavan syyn johdosta Yritystoiminnan edellytysten pysyväisluonteinen heikentyminen Yritystoiminnan lopettaminen Konkurssi Selvitystila (vain osakeyhtiö ja osuuskunta) Konkurssiin tai selvitystilaan asetetun yrityksen selvitysmiehenä toiminen Yhtiömiesten sopimus yhtiön purkamisesta (muu kuin osakeyhtiö) Tuotannollisen ja taloudellisen toiminnan päättyminen Yksityisen elinkeinonharjoittajan yritystoiminnan lopettaminen Markkinointia, laskutusta ja muita vastaavia tehtäviä hoitavat osuuskunnat ja muut yritykset ja yhteisöt 23 3 OPISKELUN VAIKUTUS OIKEUTEEN SAADA TYÖTTÖMYYSETUUTTA Opintojen aloittamisesta Lukio-opinnot 25

3 3/ Tutkintoon johtavat korkeakouluopinnot Yliopisto-opinnot Ammattikorkeakouluopinnot Laajuuden perusteella päätoimisina pidettävät opinnot Työnantajan tarjoama koulutus Opintojen pitäminen sivutoimisena työhistorian tai yritystoiminnan perusteella Jaksotettu koulutus Opintojen päättyminen Opinnoista valmistuminen Oppilaitoksesta eroaminen tai opinto-oikeudesta luopuminen yliopistossa Opiskeluoikeuden menettäminen tai sen peruuttaminen Ammatillisen osatutkinnon suorittaminen Työvoimakoulutuksen päättyminen Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen päättyminen Opintojen todisteellinen keskeytyminen Lukio-opintojen päättyminen Oppisopimus Oppisopimussuhteessa olevan lomauttaminen ja lomautukseen rinnastettava syy Oppisopimuksen tilapäinen keskeyttäminen Oppisopimuksen purkaminen 35 4 KOULUTUSTA VAILLA OLEVAT ALLE 25 VUOTIAAT NUORET Velvollisuus hakea opiskelupaikkaa Opiskelupaikan hakematta jättäminen Koulutuksesta kieltäytyminen Koulutuksen keskeyttäminen Hakemisvelvollisuuden korvaaminen muilla toimilla Pätevä syy jättää hakematta opiskelupaikkaa tai kieltäytyä koulutuksesta Mahdollinen myöhempi moitittava menettely ja työttömyysetuusoikeuden palautuminen Alle 17-vuotiaat Työmarkkinatukea hakeva 17 -vuotias 41 5 TYÖTTÖMYYSTURVAN SEURAAMUSJÄRJESTELMÄ Työnhakijan mahdollisen työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn selvittäminen ja työvoimapoliittisen lausunnon antaminen Työstä eroaminen ja erottaminen Työsopimuksen irtisanomisen tai purkamisen riitauttaminen Virasta pidättäminen Työstä kieltäytyminen Ammattitaitosuoja Työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jääminen Työllistymissuunnitelman laatimisesta kieltäytyminen Työllistymissuunnitelman toteuttamisen laiminlyönti 54

4 4/ Työllistymistä edistävästä palvelusta kieltäytyminen ja palvelun keskeyttäminen Toistuva työvoimapoliittisesti moitittava menettely 58 6 TYÖLLISTYMISTÄ EDISTÄVIEN PALVELUIDEN AJALTA MAKSETTAVA TYÖTTÖMYYSETUUS Sopiminen palveluun osallistumisesta suunnitelmassa Työllistymistä edistävän palvelun aloittaminen TTL 2 ja 2 a lukujen soveltaminen sekä työllistymistä edistävän palvelun aikaiset tapahtumat Työllistymistä edistävän palvelun päättyminen Poissaolo työllistymistä edistävästä palvelusta 62 7 TYÖNHAKU TOISESSA EU- TAI ETA-MAASSA 63

5 5/64 1 TYÖTTÖMYYSETUUDEN YLEISET TYÖVOIMAPOLIITTISET EDELLYTYKSET 1.1 Kokoaikatyön hakeminen ja oikeus työttömyysetuuteen Työttömyysetuuteen on oikeus kokoaikatyötä hakevalla työttömällä työnhakijalla. Kokoaikatyötä hakevana pidetään työnhakijaa, jonka työnhaun ja mahdollisen työllistymissuunnitelman tavoitteena on työllistyminen kokoaikatyöhön. Osatyökyvyttömyyseläkettä saavan työnhakijan ei tarvitse hakea kokoaikatyötä, vaan työkykyä vastaavan osa-aikatyön hakeminen on riittävää. Jos työnhakija ilmoittaa TE-toimistolle, ettei hän hae kokoaikatyötä, hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Oikeus etuuteen alkaa uudestaan siitä päivästä, jolloin työnhakija ilmoittaa hakevansa kokoaikatyötä. Oikeus etuuteen ei palaudu takautuvasti. 1.2 Lomautus ja lomautukseen rinnastettava syy Lomautus Lomautuksella tarkoitetaan työnantajan päätökseen tai hänen aloitteestaan tehtävään sopimukseen perustuvaa työnteon ja palkanmaksun väliaikaista keskeyttämistä työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Työnantaja voi lomauttaa työntekijän joko määräajaksi tai toistaiseksi keskeyttämällä työnteon kokonaan tai lyhentämällä työntekijän työaikaa. Lomautetut ovat työttömyysturvalain (1290/2002; TTL) 2 luvun 1 :n mukaan työttömiä. Lomautuksella tarkoitetaan TTL 1 luvun 5 :n mukaan työnantajan tuotannollisista ja taloudellisista syistä suorittamaa lomautusta. Tästä syystä esimerkiksi kurinpidollisista syistä lomautetuilla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. TE-toimisto ei selvitä lomautuksen lainmukaisuutta tai työehtosopimuksen mukaisuutta, sillä nämä seikat eivät ole työttömyysturvajärjestelmässä selvitettäviä asioita. Toisin sanoen TEtoimisto ei selvitä esimerkiksi 14 päivän lomautusilmoitusajan noudattamista tai muuta lomautusmenettelyn oikeellisuutta tai luottamusmiehiä tai määräaikaisessa työsuhteessa olevia koskevien rajoitusten noudattamista. TE-toimisto ei selvitä tässä mainittuja seikkoja myöskään etuuden maksajan pyynnöstä. Työsuhteessa olevan työntekijän lisäksi myös virkasuhteessa oleva voidaan lomauttaa. Virkasuhteesta tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä lomautetun kohdalla toimitaan, kuten edellä on kerrottu. Osakeyhtiön toimitusjohtaja ei ole työsuhteessa, eikä häntä voida lomauttaa TTL:ssa tarkoitetulla tavalla, koska ei ole työnantajaa, joka suorittaisi lomauttamisen. Toimitusjohtajan hakiessa työttömyysetuutta lomautuksen perusteella kyse ei TE-toimiston näkökulmasta ole lomautuksen lainmukaisuuden selvittämisestä vaan siitä, onko henkilö TTL:ssa tarkoitettu työtön lomautuksen aikana. TE-toimiston tulee selvittää asia ja antaa työvoimapoliittinen lausunto TTL 2 luvun 1 :n perusteella. Vako Dnro 3135/2010/1334. Henkilö oli lomautettu lyhennetylle työviikolle toimitusjohtajan tehtävästään alkaen. Koska osakeyhtiön toimitusjohtaja ei ole työsuhteessa yritykseen, ei toimitusjohtajan lomautus ole työsopimuslain tarkoittama lomautus. Näin ollen henkilö ei ollut työttömyysturvalain mukaan työtön. Henkilön mukaan hänen asemansa yrityksessä oli ollut epäitsenäinen ja toimitusjohtajan ammattinimike oli perustunut vain yrityksen luonteeseen pienyrityksenä ja toimitusjohtajan nimikkeen markkina-arvoon. Vaikka nimike oli vaihdettu projektipäälliköksi syyskuussa 2009, henkilöllä oli johtajasopimuksen mukainen asema ja määritelty tehtäväkuvaus huomioon ottaen katsottava olleen siinä määrin määräysvaltaa osakeyhtiössä, ettei hän työs-

6 6/64 kennellyt työsuhteessa työnantajan johdon ja valvonnan alaisena työsopimuslain 1 :n edellyttämällä tavalla. Siten henkilöä ei voitu pitää työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla työttömänä ja työttömyyspäivärahahakemus tuli hylätä lukien. (Työttömyysturvalaki 2 luku 1, työsopimuslaki 5 luku 1 ) Osakeyhtiön toimitusjohtaja voi olla TTL 1 luvun 6 :ssä tarkoitettu yrittäjä. Tällöin hänen oikeutensa työttömyysetuuteen ratkaistaan yritystoimintaa koskevien säännösten perusteella Lomautukseen rinnastettava syy Lomautukseen rinnastettavalla syyllä tarkoitetaan TTL:ssa työnteon ja palkanmaksun keskeytymistä kokonaan työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 12 :n 2 momentissa tarkoitetun työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen työntekijästä ja työnantajasta riippumattoman syyn takia taikka työsopimuksen ehdon takia. Työsopimuksessa voidaan sopia työnteon ja palkanmaksun keskeytyksestä esimerkiksi koulun loma-aikoina. Oikeus työttömyysetuuteen lomautukseen rinnastettavan syyn perusteella edellyttää, että keskeytyksestä on sovittu jo alun perin työsopimuksessa ja että keskeytys johtuu työnantajan vakiintuneista toiminta-ajoista. Jos alkuperäistä työsopimusta muutetaan sopimalla työsopimuksessa työnteon ja palkanmaksun keskeyttämisestä, keskeytysajalta ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Keskeytystä koskeva ehto voi olla sekä toistaiseksi voimassa olevassa että määräaikaisessa työsopimuksessa. Jos työsopimuksessa on keskeytystä koskeva ehto, työttömyysetuutta maksetaan lomautukseen rinnastettavan syyn perusteella myös siinä tapauksessa, että työntekijä lomautettaisiin ko. ajalle. Kun lomautukseen rinnastettava syy perustuu työsopimuksen ehtoon, työnhakijalla ei ole keskeytysajalla ammattitaitosuojaa. Perhepäivähoitajat voivat olla työsuhteessa kuntaan. Kun kunta varaa perhepäivähoitajalta hoitopaikkoja, asiasta tehdään varauspäätös. Varattuja hoitopaikkoja voidaan irtisanoa ilman, että tällä on vaikutusta työsuhteen voimassaoloon. Jos perhepäivähoitajalta ei ole varattu hoitopaikkoja, hänelle ei myöskään makseta palkkaa. Perhepäivähoitajalla voi muiden edellytysten täyttyessä olla oikeus työttömyysetuuteen lomautukseen rinnastettavan syyn perusteella, vaikka hänellä on voimassa oleva kokoaikainen työsuhde. Edellytyksenä on, ettei hänelle ole osoitettu lainkaan lapsia hoidettavaksi eikä hänelle sen vuoksi makseta palkkaa. Lisäksi työnteon ja palkanmaksun keskeytymisen tulee johtua muusta kuin perhepäivähoitajasta johtuvasta syystä. Tyypillisiä tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi koulujen loma-ajat, jolloin vanhemmat hoitavat lapsiaan itse. Perhepäivähoitajalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen lomautukseen rinnastettavan syyn perusteella esimerkiksi silloin, kun hoidettavaksi osoitettujen lasten määrä on vähentynyt työajan pysyessä edelleen kokoaikaisena eikä silloin, kun hän muuttaa toiselle paikkakunnalle eikä hänelle sen vuoksi voida osoittaa lapsia hoidettavaksi. Viimeksi mainitussa tilanteessa työnteon ja palkanmaksun keskeytyminen johtuu perhepäivähoitajasta itsestään. Jos perhepäivähoitaja ei ole työsuhteessa, hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta sovelletaan yritystoimintaa koskevia säännöksiä.

7 7/ Muun kuin Suomen kansalaisen oikeus työttömyysetuuteen Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012; JTYPL) 2 luvussa säädetään niistä edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta ulkomaan kansalainen voidaan rekisteröidä työnhakijaksi. Näitä edellytyksiä ja ulkomaan kansalaisen työnhaun voimassaoloa käsitellään JYPL:n soveltamisohjeessa. Jos ulkomaalaista ei voida JTYPL:n mukaan rekisteröidä työnhakijaksi, hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. TTL 1 luvun 8 :ssä ja 2 luvun 2 :ssä säädetään ulkomaan kansalaisen oikeudesta työttömyysetuuteen. Pääsäännön mukaan oikeus TTL:n mukaisiin työttömyysetuuksiin on Suomessa asuvalla työttömällä työnhakijalla. Suomessa asumisen tutkii työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos. TTL 2 luvun 2 :ssä säädetään työmarkkinatukeen liittyvästä rajoituksesta. Säännöksen mukaan henkilöllä, joka ei ole Suomen kansalainen, ei ole oikeutta työmarkkinatukeen, jos hänellä on oikeus ansiotyöhön Suomessa tilapäisen oleskeluluvan perusteella. Tällaisella henkilöllä on oikeus työttömyyspäivärahaan, jos hän täyttää päivärahan saamisen edellytykset. Joissakin tilanteissa ns. kolmannen maan kansalaisella ei ole oikeutta tehdä Suomessa lainkaan työtä oleskeluluvan puuttumisen takia (esimerkiksi EU- tai ETA-maan kansalaisen perheenjäsenet, joille ei vielä ole myönnetty oleskelulupaa) tai oikeus työntekoon koskee vain osa-aikatyötä (esimerkiksi sellaiset opiskelun perusteella oleskeluluvan saaneet, joiden opinnot ovat päättyneet, mutta uutta oleskelulupaa ei ole vielä myönnetty). Tällaisen henkilön oikeutta työttömyysetuuteen ei voida evätä TTL 2 luvun 1 :n perusteella käyttäen syynä ainoastaan työntekooikeuden puuttumista tai rajoituksia. 1.4 Ulkomaanmatka Työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen myös ulkomaanmatkan ajalta, mikäli hän täyttää etuuden saamisen työvoimapoliittiset edellytykset. Työnhakijan tulee olla työmarkkinoiden käytettävissä ja olla valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä ja TE-toimiston tarjoamia palveluita matkasta huolimatta. Ulkomaanmatka ei ole pätevä syy kieltäytyä tarjotusta työstä tai palvelusta taikka keskeyttää palvelu. Työnhakija ei ole velvollinen ilmoittamaan ulkomaanmatkasta etukäteen TE-toimistolle. Työnhakijana pidetään TTL 2 luvun 1 :n mukaan henkilöä, joka ilmoittaa TE-toimistolle työtarjouksia ja muita yhteydenottoja varten postiosoitteensa ja mahdolliset muut yhteystietonsa, joiden avulla hänet voidaan viivytyksettä tavoittaa. Jos työnhakija on ilmoittanut matkan aikaisen osoitteen ulkomailla, työtarjoukset ja muut yhteydenotot tulee lähettää hakijan ilmoittamaan osoitteeseen. Työtarjousta ei tällöin lähetetä e-kirjeenä, vaan tavallisena kirjeenä. Työtä voidaan tarjota myös puhelimitse. Työnhakija vastaa siitä, että hänet tavoitetaan hänen ilmoittamastaan osoitteesta. Työnhakijan tulee ulkomaanmatkankin aikana olla työmarkkinoiden käytettävissä Suomessa. Tämän vuoksi sillä, missä ajassa posti on perillä työnhakijan ilmoittamassa ulkomaan osoitteessa tai muilla postin kulkuun ulkomaille liittyvillä seikoilla ei ole merkitystä arvioitaessa mahdollisen työttömyysturvaseuraamuksen asettamista. Työnhakija ei voi vedota siihen, ettei ole saanut matkan vuoksi tietoa tehdystä tarjouksesta ajoissa. Työnhakijalle ei aseteta seuraamusta tarjotusta työstä kieltäytymisestä, jos hän on sopinut työnantajan kanssa työn aloittamisesta myöhemmin ulkomaanmatkalta palattuaan.

8 8/64 TTL 1 luvun 8 :n mukaan oikeus työttömyysetuuteen on Suomessa asuvalla työttömällä, ellei Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista johdu muuta. Suomessa asumisen ratkaisee työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos. Työnhakijan oikeudesta työttömyyspäivärahaan EU- tai ETA-alueella tapahtuvan työnhaun aikana kerrotaan jäljempänä tässä ohjeessa. EU-lainsäädäntöön perustuvan työnhakumatkan aikana henkilö on toisen EU- tai ETA-maan työvoimaviranomaisten valvonnassa. 1.5 Työnhakijan oikeus pitää lomaa Työtön työnhakija, joka ei ole voinut lyhyen työ- tai virkasuhteensa aikana pitää lomaa, voi ilmoittaa haluavansa pitää lomaa työ- tai virkasuhteen päättymisen jälkeen. Työtön työnhakija päättää itse, pitääkö hän lomaa ja kuinka pitkän loman hän pitää. Loman pitäminen tarkoittaa sitä, ettei työtön työnhakija hae ilmoittamanaan aikana kokoaikatyötä eikä osallistu TE-toimiston palveluihin eikä hänellä ole oikeutta työttömyysetuuteen. Loma-aikana työnhakijalle voidaan tarjota työtä ja palveluita, mutta tarjoukset eivät ole työnhakijaa velvoittavia. 1.6 Vapaaehtois- ja talkootyö TTL 2 luvun 4 :n 1 momentin mukaan työnhakija voi tehdä palkatonta tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä tai talkootyötä menettämättä oikeuttaan työttömyysetuuteen. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa työttömän työnhakijan osallistuminen vapaaehtois- ja talkootyöhön vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi työssä käyvän henkilön. Silloin kun on selvää, että kyse on vastikkeettomasta toiminnasta, johon voi tyypillisesti osallistua esimerkiksi työssäkäynnistä huolimatta, asiaa ei selvitetä TE-toimistossa eikä siitä anneta työvoimapoliittista lausuntoa. Vapaaehtoistyön tavanomaisuutta osoittaa ainakin se, että eri elämäntilanteissa olevat henkilöt (esimerkiksi työssäkäyvät ja opiskelijat) voivat osallistua siihen. Esimerkiksi urheilu- tai muissa yleisötapahtumissa tehtävä vapaaehtois- tai talkootyö sekä toimiminen vertaistukena erilaisissa vertaistukiryhmissä on TTL:ssa tarkoitettua yleishyödyllistä ja tavanomaista vapaaehtois- tai talkootyötä. Vapaaehtoistyölle on tunnusomaista, että henkilö osallistuu siihen, kun hänelle sopii ja vapaaehtoistyön voi lopettaa halutessaan. Tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä ei TTL:ssa määritellä päivittäisen tai viikoittaisen työskentelyn perusteella eikä TE-toimisto voi asettaa tunti-, päivä- tai muita aikarajoja vapaaehtois- tai talkootyöhön osallistumiselle. Vapaaehtoistyön keskeinen tunnusmerkki on toiminnan tapahtuminen yleishyödyllisten päämäärien edistämiseksi tai taloudellista voittoa tavoittelemattoman yhteisön toiminnan tukemiseksi. Tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä on esimerkiksi erilaisten yhdistysten kautta tapahtuva toiminta. Myös sellaisissa yhteisöissä, joissa hoidetaan julkisia hallintotehtäviä tai viranomaistehtäviä (esimerkiksi kunnat, seurakunnat, Metsähallituksen luontopalvelut tai Suomen Riistakeskus) voidaan harjoittaa TTL:ssa tarkoitettua palkatonta tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtois- ja talkootyötä.

9 9/64 Talkootyöllä tarkoitetaan toimintaa, jota yhteiskunnassa yleisesti harjoitetaan palkatta kuten tavanomaista naapuriapua tai vastaavaa toimintaa, jossa apua työsuoritukseen annetaan sukulaisuussuhteen tai muun henkilökohtaisen suhteen perusteella. Keskeinen tunnusmerkki säännöksessä tarkoitetulle vapaaehtois- tai talkootyölle on toiminnan palkattomuus. Vapaaehtoistyöhön ja erityisesti talkootyöhön liittyvä tavanomainen kestitys ei estä pitämästä toimintaa palkattomana. Toimintaa pidetään palkattomana myös silloin, kun henkilölle korvataan vapaaehtois- tai talkootyöhön osallistumisesta aiheutuvia kustannuksia, esimerkiksi joukkoliikenteen matkalippu sekä kilometrikorvaus oman auton tai oman puhelimen käytöstä vapaaehtois- tai talkootyössä aiheutuneet kulut. Vapaaehtoistyöhön tai talkootyöhön osallistuvalle työnhakijalle tehdään työtarjouksia ja tarjotaan JTYPL:ssa tarkoitettuja julkisia työvoima- ja yrityspalveluita kuten muillekin henkilöasiakkaille. Vapaaehtois- tai talkootyö ei ole TTL 2 a luvussa tarkoitettu pätevä syy esimerkiksi kieltäytyä tarjotusta työstä tai sovitusta työllistymistä edistävästä palvelusta tai keskeyttää palvelu. Vapaaehtoistyöhön mahdollisesti liittyvää perehdyttämisjaksoa ei arvioida erikseen opiskeluna, vaan se on osa vapaaehtoistyötä. Eri tahojen järjestämät vapaaehtoistyön perus- ja jatkokurssit katsotaan harrastusluonteisiksi opinnoiksi. Vapaaehtoisille voidaan tarjota myös vapaaehtoistyön sisältöön liittyviä lyhyitä koulutuksia esimerkiksi hygieniapassikoulutusta. Myös tällainen koulutus voi olla harrastusluonteista. (Kts. tarkemmin ohjeen osa I/ 6 opiskelun vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta.) TTL 2 luvun 4 :n 2 momentin mukaan työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, jos hän palkatta työskentelee yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana. Säännös rajaa tavanomaisen yleishyödyllisen vapaaehtoistyön ja talkootyön ulkopuolelle palkattoman työskentelyn yrityksessä. Yrityksellä tarkoitetaan taloudelliseen tulokseen tähtäävää toimintaa, jota harjoitetaan juridisen yhtiömuodon kautta. Yritystoimintaa on elinkeinonharjoittajana, avoimen tai kommandiittiyhtiön sekä osakeyhtiön tai osuuskunnan muodossa harjoitettu toiminta. Jos henkilö on aiemmin ollut vapaaehtoistyötä järjestävän tahon palveluksessa työsuhteessa ja siirtyy tekemään samoja tai samankaltaisia tehtäviä palkattomana vapaaehtoistyönä, kyseessä olevia tehtäviä pidetään yleisesti työsuhteessa tehtävinä. Tilanne on sama vaikka henkilö itse ei olisi aiemmin ollut vapaaehtois- tai talkootyön järjestäjän palveluksessa, mutta toimijan palveluksessa on jatkuvasti ja säännöllisesti työsuhteessa olevia työntekijöitä samoissa tehtävissä, joita tehdään myös talkoo- ja vapaaehtoistyönä. Jos toiminnan järjestäjän palveluksessa ei ole palkattuja työntekijöitä, toimintaan osallistuminen on TTL:ssa tarkoitettua tavanomaista yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä. Jos talkoo- ja vapaaehtoistyön järjestäjän palveluksessa on satunnaisesti ollut esimerkiksi palkkatuella palkattuja työntekijöitä samoissa tai samankaltaisissa tehtävissä, kyse ei ole TTL 2 luvun 4 :n 2 momentissa tarkoitetuista tehtävistä, joita yleisesti tehdään työsuhteessa. Esimerkiksi urheilu- tai kulttuuritapahtumissa taikka muissa yleisötapahtumissa voi olla sekä palkattuja työntekijöitä että vapaehtoisia tai talkoolaisia ilman, että kyse on tehtävistä joita yleisesti tehdään työsuhteessa. Jos työnhakija osallistuu yleishyödyllisen yhteisön, mukaan lukien yleishyödyllisen yrityksen, muuhun toimintaan kuin elinkeinotoimintaan, sitä voidaan pitää tavanomaisena yleishyödyllisenä vapaaehtoistyönä siinäkin tapauksessa, että tällaisia tehtäviä tehdään yleisesti työsuhteessa.

10 10/64 Tuloverolain (1535/1992) mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Tuloverolaissa säädetään erikseen toiminnasta, jota ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintana. Tuloverolain mukaan yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona ei pidetä - yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa, - jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista saatua tuloa, - adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saatua tuloa, - sairaaloissa, vajaamielislaitoksissa, rangaistus- tai työlaitoksissa, vanhainkodeissa, invalidihuoltolaitoksissa tai muissa sellaisissa huoltolaitoksissa ja huoltoloissa hoito-, askartelu- tai opetustarkoituksessa valmistettujen tuotteiden myynnistä tai tällaisessa tarkoituksessa suoritetuista palveluksista saatua tuloa eikä - bingopelin pitämisestä saatua tuloa. Yleishyödyllinen yhteisö voi harjoittaa myös elinkeinotoimintaa ja se on verovelvollinen elinkeinotoiminnasta saamastaan tulosta Jos yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen elinkeinotulosta ja tuottaa palveluita tai tuotteita markkinoilla, tällaiseen toimintaan osallistumista ei voida pitää tavanomaisena yleishyödyllisenä vapaaehtoistyönä. Osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan esimerkiksi kuntien luottamustoimissa, vaalilautakunnissa tai käräjäoikeuden lautamiehenä ei vaikuta työttömyysetuuden työvoimapoliittisiin edellytyksiin.

11 11/64 2 YRITTÄJÄN TYÖTTÖMYYSETUUDEN TYÖVOIMAPOLIITTISET EDELLYTYK- SET 2.1 Yleistä TTL 1 luvun 6 :ssä säädetään siitä, millä edellytyksillä henkilöä pidetään yrittäjänä työttömyysturvajärjestelmässä. TTL:n yrittäjämääritelmä ei aina ole yhtenevä esimerkiksi verotuksessa tai työlainsäädännössä käytettyjen määritelmien kanssa. Työnhakijan ei milloinkaan voida katsoa työllistyvän yritystoiminnassa päätoimisesti pelkästään sillä perusteella, että häntä on pidettävä TTL 1 luvun 6 :ssä tarkoitettuna yrittäjänä. Jos henkilö on yrittäjä, TE-toimisto arvioi seuraavia seikkoja: - Onko yritystoiminta pää- vai sivutoimista? Vain sivutoimisesti yrittäjänä työllistyvällä on oikeus työttömyysetuuteen yritystoiminnan ajalta. - Onko yritystoiminta tai oma työskentely yrittäjänä päättynyt? Jos työllistyminen yrittäjänä on ollut päätoimista, työttömyysetuuden saaminen edellyttää, että koko yritystoiminta on lopetettu. Joidenkin tilanteiden osalta TTL:ssa on säädetty, että työttömyysetuuden saaminen ei edellytä koko yritystoiminnan lopettamista vaan oman työskentelyn päättyminen riittää. 2.2 Yrittäjän eläkelakiin ja maatalousyrittäjän eläkelakiin perustuva yrittäjänä pitäminen Henkilön pitäminen työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjänä perustuu ensisijaisesti siihen, onko henkilö yrittäjän eläkelaissa (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) tarkoitettu yrittäjä. Yrittäjäksi katsotaan työttömyysturvalakia sovellettaessa muun muassa henkilö, jolla on pakollinen YEL - tai MYEL - vakuutus. Tällainen henkilö on apurahansaajia lukuun ottamatta aina yrittäjän eläkelaissa tai maatalousyrittäjän eläkelaissa tarkoitettu yrittäjä. Maatalousyrittäjän eläkelain 1 a :n 2 momentissa tarkoitettua apurahansaajaa ei pidetä työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjänä. Henkilö voi olla yrittäjän eläkelaissa tai maatalousyrittäjän eläkelaissa tarkoitettu yrittäjä, vaikka hänellä ei ole YEL tai MYEL vakuutusta. Vakuutuksen puuttuminen voi johtua esimerkiksi siitä, että yritystoiminta on ollut lyhytkestoista, eikä vakuuttamisvelvollisuutta sen vuoksi ole syntynyt. Yrittäjän eläkelain mukaan henkilöä pidetään yrittäjänä seuraavissa tilanteissa: Yksityiset elinkeinonharjoittajat: Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan henkilöitä, joista yleiskielessä käytetään esimerkiksi nimitystä ammatinharjoittaja tai liikkeenharjoittaja taikka joilla on toimintaansa varten toiminimi. Keskeistä on, että kyse on luonnollisen henkilön omissa nimissään harjoittamasta elinkeinotoiminnasta. Yrittäjän eläkelain 3 :n 1 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Edellä mainittu yrittäjän eläkelain säännös tarkoittaa käytännössä sitä, että työttömyysturvajärjestelmässä pidetään yrittäjinä kaikkia niitä

12 12/64 Avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö ja osuuskunta Osakeyhtiö ja muu yhteisö henkilöitä, jotka tekevät yritystä perustamatta ansiotyötä olematta työ- tai virkasuhteessa. Yrittäjänä ei pidetä henkilöitä, jotka eivät tee työtään ansiotarkoituksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi omaishoitajat ja au pair työtä tekevät. Näiden henkilöiden työtä arvioidaan TTL:n omassa työssä työllistyviä koskevien säännösten perusteella. Yrittäjän eläkelain 3 :n 2 momentin mukaan yrittäjänä pidetään avoimen yhtiön yhtiömiestä tai muun yhteisön tai yhtymän sellaista osakasta tai yhtiömiestä, joka on henkilökohtaisessa vastuussa yhteisön tai yhtymän velvoitteista ja sitoumuksista. Säännöksen sanamuodon perusteella yrittäjänä pidetään henkilökohtaisessa vastuussa yhteisön tai yhtymän velvoitteista ja sitoumuksista olevaa henkilöä, vaikka hän ei työskentelisi lainkaan yrityksessä. Käytännössä tällä ei ole vaikutusta henkilön oikeuteen saada työttömyysetuutta, koska yritystoiminta katsotaan lähtökohtaisesti aloitetuksi vasta varsinaisen taloudellisen tai tuotannollisen toiminnan aloittamisesta. Jos yritystoiminta aloitetaan mutta henkilö ei itse vielä työskentele yrityksessä, yritystoimintaa voidaan TTL 2 luvun 5 :n 2 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä pitää ko. henkilön osalta sivutoimisena. Osuuskunnan jäsen ei lähtökohtaisesti ole henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan velvoitteista eikä häntä tämän vuoksi yleensä pidetä yrittäjänä yrittäjäneläkelain 3 :n 2 momentin perusteella. Osuuskunnan säännöissä voidaan kuitenkin määrätä, että osuuskunnan jäsen on rajattomassa vastuussa osuuskunnan velkojia kohtaan. Tällaisessa tilanteessa osuuskunnan jäsentä pidetään yrittäjänä. Yrittäjän eläkelain 3 :n 3 momentti kuuluu seuraavasti: Yrittäjänä pidetään myös osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevää osakasta tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevää henkilöä, jos: 1) osakeyhtiön osakas omistaa yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai hänellä on yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä; 2) osakeyhtiön osakas omistaa yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai heillä on yhdessä yli 50 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä; tai 3) muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevällä henkilöllä on 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua vastaava määräämisvalta yhteisössä. Yrittäjän eläkelain 3 :n 3 momentin merkitys ratkaistaessa, pidetäänkö henkilöä yrittäjänä myös työttömyysetuuden työvoimapoliit-

13 13/64 tisten edellytysten osalta, on tosiasiallisesti hyvin vähäinen. Tämä johtuu TTL 1 luvun 6 :ssä säädetystä yrityksen osaomistajan tunnusmerkistöstä, joka on pääosin tiukempi kuin edellä mainittu yrittäjän eläkelain 3 :n 3 momentti. Poikkeuksena on se, että laskettaessa yrittäjän eläkelain 3 :n 3 momentissa tarkoitettua johtavassa asemassa olevan henkilön perheen omistusta ko. yrityksessä otetaan huomioon myös samaa sukupuolta olevan avopuolison omistusosuus. Yrittäjän eläkelain 3 :n 6 momentin mukaan omistusosuutta laskettaessa otetaan huomioon myös välillinen omistaminen. Myös tämä säännös poikkeaa TTL:n osaomistajia koskevasta määritelmästä siten, että johtavassa asemassa olevien henkilöiden kohdalla perheen omistusosuutta laskettaessa otetaan huomioon myös samaa sukupuolta olevan avopuolison omistusosuus. Muodollisesti toisen nimissä harjoitettu yritystoiminta Yrittäjän eläkelain 3 :n 6 momentin mukaan yrittäjänä pidetään myös henkilöä, joka tosiasiallisesti harjoittaa yritystoimintaa, vaikka toimintaa muodollisesti harjoitettaisiin toisen henkilön nimissä taikka sellaisessa yhteisössä tai yhtymässä, jossa määräämisvalta on muodollisesti toisen henkilön nimissä. Henkilöä voidaan tällä perusteella pitää yrittäjänä myös työttömyysturvajärjestelmässä. TTL 1 luvun 6 :n 1 momentissa olevan viittaussäännöksen perusteella yrittäjänä pidetään myös maatalousyrittäjän eläkelain 3 5 :ssä tarkoitettua henkilöä. Mainittuja säännöksiä ei käsitellä tässä ohjeessa tarkemmin. MYEL - vakuuttamisvelvollinen henkilö on apurahansaajia lukuun ottamatta aina yrittäjä myös työttömyysturvajärjestelmässä. Maatalousyrittäjän eläkelain mukaisena yrittäjänä pitäminen edellyttää aina työskentelyä ko. toiminnassa. Esimerkki: Työnhakija perii maa- ja metsätilan. Hakijaa ei pidetä yrittäjänä niin kauan, kun hän ei ole työskennellyt tilalla. Vähäisiä hallinnollisia toimia ei pidetä työskentelynä. 2.3 Yrityksen osaomistaja TTL 1 luvun 6 :ssä tarkoitetuksi yrittäjäksi katsotaan myös yrityksen osaomistaja. Osaomistajana pidetään henkilöä, joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä on vähintään 15 prosenttia tai hänen perheenjäsenillään taikka hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä taikka muutoin vastaava määräämisvalta. Osaomistajana pidetään myös henkilöä, joka ilman johtavaa asemaa työskentelee osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään tai hänen perheenjäsenillään taikka hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään puolet osakepääomasta, osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräysvalta. Jos yritystoimintaa ei harjoiteta osakeyhtiön muodossa, osaomistajaksi katsominen edellyttää, että henkilö työskentelee yrityksessä (esimerkiksi avoimessa yhtiössä, kommandiittiyhtiössä tai osuuskunnassa), jossa hänellä tai hänen perheenjäsenillään taikka hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vastaava määräysvalta.

14 14/64 Kommandiittiyhtiön äänetöntä yhtiömiestä ei voida pelkän omistusosuuden perusteella pitää yrittäjänä. Hänellä ei myöskään ole yhtiössä johtavaa asemaa. Äänetön yhtiömies saattaa kuitenkin olla yrittäjä esimerkiksi sillä perusteella, että hän asuu yhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen kanssa samassa taloudessa. Omistusosuuksia laskettaessa otetaan huomioon myös välillinen, toisten yritysten ja yhteisöjen kautta tapahtuva omistaminen. Tällöin henkilön omistusosuuden väliyhtiöstä tulee olla vähintään 50 prosenttia, mutta henkilön ei tarvitse työllistyä väliyhtiössä. Esimerkki: A omistaa 50 prosenttia B Oy:n osakkeista. A ei työskentele B Oy:ssä. B Oy omistaa 7 prosenttia C Oy:n osakkeista. A työskentelee yhtiössä C ja on yhtiön hallituksen jäsen. A omistaa itse 8 prosenttia C Oy:n osakkeista. Koska A omistaa puolet väliyhtiön B osakkeista, otetaan tämä omistus huomioon. Kun välilliseen omistamiseen lisätään A:n suora omistus yhtiössä C, on A:ta pidettävä yrittäjänä, koska hän suoraan ja väliyhteisön kautta omistaa 15 prosenttia (7 % + 8 %) C Oy:n osakepääomasta ja on C Oy:ssä johtavassa asemassa. Henkilö on johtavassa asemassa silloin, kun hän on osakeyhtiön hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja taikka näitä vastaavassa asemassa. TTL:n esitöissä (HE 115/2002 vp) todetaan, että hallituksen varajäsen on johtavassa asemassa vain, jos hän osallistuu hallituksen kokouksiin niin usein, että hänellä katsotaan käytännössä olevan samanlainen päätöksentekovalta yrityksen asioissa kuin varsinaisella jäsenelläkin. Pelkän nimenkirjoitusoikeuden, esimerkiksi prokuran perusteella henkilöä ei voida pitää johtavassa asemassa olevana. Johtavan aseman määritelmä ei ole tyhjentävä. Sellaisissa pienissä yrityksissä ja yhteisöissä, joissa omistus jakaantuu tasaisesti, johtava asema voi perustua myös pelkän omistamisen mukanaan tuomaan määräysvaltaan. Esimerkiksi osuuskunnassa, jossa on kuusi jäsentä, kaikkia omistajia on pidettävä yrittäjinä, koska kunkin omistusosuus on yli 15 prosenttia. Oikeuskäytännössä on katsottu, että pienessä osakeyhtiössä, jonka kolme osakasta omisti tasaosuuksin, jokainen osakas oli johtavassa asemassa muodollisesta asemastaan riippumatta. Osakeyhtiö voi omistaa omia osakkeitaan. Oikeuskäytännössä on katsottu, että osakeyhtiön itsensä omistamat omat osakkeet lisätään osakkaiden omistukseen osakkaiden pääluvun mukaisessa suhteessa. Henkilö voi tällöin olla omistusosuuden perusteella yrittäjäasemassa, vaikka hän ei pelkästään oman ja/tai perheensä omistuksen perusteella olisi yrittäjä. Perheenjäseneksi katsotaan yrityksessä työskentelevän henkilön puoliso ja henkilö, joka on yrityksessä työskentelevälle henkilölle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ja asuu henkilön kanssa samassa taloudessa. Puolison lisäksi perheenjäseniä ovat siis lapset, vanhemmat ja isovanhemmat edellyttäen, että he asuvat yrityksessä työskentelevän henkilön kanssa samassa taloudessa. Puolisolla tarkoitetaan myös avopuolisoa ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa henkilöä. Samaa sukupuolta olevaa avopuolisoa ei pidetä TTL:ssa tarkoitettuna puolisona. 1 Yrittäjäksi katsominen osaomistajia koskevan säännöksen perusteella edellyttää, että henkilö työskentelee yrityksessä. Pelkkä omistaminen tai määräysvalta taikka samassa taloudessa yrityksen omistajan kanssa asuminen ei oikeuta pitämään henkilöä yrittäjänä. Esimerkiksi hallituksen jäsenyyteen liittyvien vähäisten hallinnollisten tehtävien hoitamista ei lähtökohtaisesti ole pidet- 1 TTL 1 luvun 7 :ää muutetaan alkaen siten, että myös samaa sukupuolta olevia henkilöitä voidaan pitää työttömyysturvajärjestelmässä avopuolisoina.

15 15/64 tävä tässä tarkoitettuna työskentelynä. Toimimattoman ns. pöytälaatikkoyrityksen perusteella työnhakijaa voidaan pitää yrittäjänä vain silloin, jos hänellä on velvollisuus ottaa YEL- tai MYEL-vakuutus tai yritys on joskus ollut toiminnassa ja työnhakija on työskennellyt yrityksessä (ja muut yrittäjänä pitämisen tunnusmerkit täyttyvät). 2.4 Päätoiminen ja sivutoiminen työllistyminen yritystoiminnassa Jos työnhakijaa on pidettävä yrittäjänä TTL 1 luvun 6 :n perusteella, TE-toimiston tulee arvioida, onko henkilön työllistyminen yritystoiminnassa pää- vai sivutoimista. Päätoimisesti yritystoiminnassa työllistyvällä työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Sivutoimisesti yritystoiminnassa työllistyvällä taas voi olla oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen. Ratkaisevaa arvioitaessa yritystoiminnassa työllistymistä on yritystoiminnan vaatima työmäärä. Jos työmäärä on niin suuri, että se estää kokoaikatyön vastaanottamisen, yritystoiminnassa työllistyminen on päätoimista. Arviointi perustuu kokonaisharkintaan, jossa otetaan huomioon kaikki toiminnan työllistävyydestä saatu näyttö. Työmäärää koskeva arvio voidaan perustaa työnhakijan omaan kertomaan. Yritystoiminnasta saatavilla tuloilla tai tulojen puuttumisella ei ole suoranaista merkitystä arvioitaessa työllistävyyttä, sillä myös heikosti kannattava tai tappiollinenkin toiminta voi työllistää siten, ettei kokoaikatyön vastaanottaminen ole mahdollista. Yritystoiminta voidaan katsoa sivutoimiseksi toiminnan vaatiman työmäärän vähäisyyden perusteella. Tämä koskee sekä esimerkiksi työn ohessa aloitettua yritystoimintaa että työttömänä aloitettua yritystoimintaa. Työllistymistä yritystoiminnassa voidaan pitää sivutoimisena työmäärän vähäisyyden perusteella silloinkin, kun työnhakijalla ei ole lainkaan muuta yritystoiminnan aikaista työhistoriaa. Yritystoiminta voidaan katsoa sivutoimiseksi myös henkilön riittävän yritystoiminnan aikaisen työssäolon perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yritystoiminta katsotaan sivutoimiseksi, kun henkilö on tehnyt yritystoiminnan aikana kokoaikatyötä vähintään kuusi kuukautta tai täyttänyt yritystoiminnan aikana palkansaajan työssäoloehdon esimerkiksi osa-aikatyöllä. Yritystoiminnan voi osoittaa sivutoimiseksi myös esimerkiksi päätoimisilla, normaalisti edenneillä opinnoilla, jotka ovat kestäneet yritystoiminnan aikana vähintään kuusi kuukautta. Yritystoiminnan katsominen sivutoimiseksi työhistorian perusteella tarkoittaa sitä, että henkilön työssäolo ja yritystoiminnan harjoittaminen on ollut samanaikaista. Esimerkiksi kausiluonteisessa yritystoiminnassa henkilö voi olla vuoroin palkkatyössä ja vuoroin harjoittaa yritystoimintaa, jolloin tässä tarkoitettu samanaikaisuus ei toteudu. Yritystoiminnan katsominen sivutoimiseksi työssäolon perusteella edellyttää, ettei toiminnan laajuudessa tapahdu muutoksia. Jos toiminta esimerkiksi laajenee työttömyyden alettua, TE-toimiston tulee arvioida, onko toimintaa pidettävä edelleen sivutoimisena. Yritys ei välttämättä ole ollut toiminnassa työssäolon aikana. Myös tällaista yritystoimintaa voidaan pitää sivutoimisena työssäolon perusteella. Jos yrityksen varsinainen tuotannollinen tai taloudellinen toiminta aloitetaan työttömyyden alettua, TE-toimiston tulee arvioida toiminnan pääja sivutoimisuus uudelleen. Alkava yritystoiminta voi olla työmäärältään niin vähäistä, että sitä voidaan pitää TTL:a sovellettaessa sivutoimisena. Koska työttömyysetuuden tarkoituksena ei ole tukea kannattamatonta yri-

16 16/64 tystoimintaa, pelkästään tulojen puuttumisen tai vähäisyyden perusteella alkavaa yritystoimintaa ei kuitenkaan voida katsoa sivutoimiseksi. Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi toimeksiannon päätyttyä etsiä uusia työmahdollisuuksia. Jos yritystoiminta on katsottu päättyneeksi, tällä ei ole vaikutusta hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta. Jos työnhakija saa myöhemmin uusia toimeksiantoja, TE-toimisto arvioi niiden vaikutuksen oikeuteen saada työttömyysetuutta uuden toimeksiannon alkamisesta lukien Enintään kaksi viikkoa kestävä yritystoiminta Työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen muiden edellytysten täyttyessä, jos hänen työllistymisensä yritystoiminnassa kestää yhdenjaksoisesti enintään kaksi viikkoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että TE-toimisto ei selvitä lyhytkestoisen yrittäjänä tehdyn työjakson vaikutusta oikeuteen saada työttömyysetuutta eikä tällaisen yritystoiminnan (tai omassa työssä työllistymisen) mahdollinen päätoimisuus estä työttömyysetuuden saamista. Yritystoiminnan alkamisajankohta määräytyy TTL 2 luvun 5 :n 3 momentin perusteella ja päättyminen lähtökohtaisesti 2 luvun 8 :n perusteella. Viimeksi mainitun säännöksen sanamuoto mahdollistaa sen, että muodollisten lopettamisedellytysten täyttymisestä huolimatta yritystoiminnan voidaan katsoa jatkuvan esimerkiksi henkilön pyrkiessä selvästi kattamaan yritystoimintaan liittyvää taloudellista riskiä työttömyysetuudella. Edellä mainitun lisäksi yritystoiminta voi päättyä myös 2 luvun 6 ja 7 :ssä tarkoitettuun henkilön oman työskentelyn päättymiseen. Työnhakijalla voi olla useita samanaikaisia tai peräkkäisiä toimeksiantoja. Jos toimeksiannot seuraavat toisiaan yhdenjaksoisesti ilman päivänkään katkosta, yritystoiminta ei ole päättynyt 2 luvun 8 :ssä tarkoitetulla tavalla. Poikkeuksena ovat 2 luvun 6 :ssä tarkoitetut palkansaajaan rinnastettavat yrittäjät, joiden kohdalla kutakin toimeksiantoa tarkastellaan erikseen. Jos yritystoiminta kestää yli kaksi viikkoa, pää- ja sivutoimisuus arvioidaan toiminnan aloittamisesta lukien. 2.5 Yritystoiminnan aloittaminen Yritystoiminta katsotaan aloitetuksi aikaisintaan varsinaisen tuotannollisen tai taloudellisen toiminnan aloittamisesta, ellei muuhun arvioon ole aihetta. Jos yritystoiminnan valmisteluun liittyy poikkeuksellisen työllistäviä työvaiheita, toiminta on katsottava aloitetuksi jo ennen varsinaisen tuotannollisen toiminnan alkamista. Lähtökohtaisesti aloittamisajankohta perustuu tältä osin työnhakijan omaan ilmoitukseen tai muuhun asiasta saatavaan näyttöön. Työnhakijoiden yhdenvertaisuuden varmistamiseksi TTL 2 luvun 5 :ssä on säädetty, että riippumatta tuotannollisen tai taloudellisen toiminnan aloittamisajankohdasta yritystoiminta voidaan katsoa aloitetuksi kun yritys on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin tai Verohallinnon työnantajarekisteriin. Yrityksen merkitsemisellä kaupparekisteriin ei ole merkitystä arvioitaessa yritystoiminnan aloittamisajankohtaa. Rekisterimerkintöihin perustuvasta aloittamisajankohdasta voidaan poiketa, jos ajankohta ei vastaa tuotannollisen tai taloudellisen toiminnan aloittamisajankohtaa. Tarkoituksena on, että yritystoimintaa pidettäisiin lähtökohtaisesti aloitettuna siitä ajankohdasta, jona tuotannollinen tai taloudellinen toiminta on aloitettu.

17 17/64 Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi saada työttömyysetuutta yrityksen taloudellisen ja tuotannollisen toiminnan päättymisen jälkeen, vaikka yritystoiminnasta on edelleen voimassa oleva merkintä Verohallinnon rekistereissä. Jos yritystoimintaa myöhemmin jatketaan, aloittamisajankohtana pidetään ajankohtaa, jona tuotannollinen tai taloudellinen toiminta aloitetaan uudelleen. 2.6 Yrityksessä työskentelemisen päättyminen Jos työnhakija on työllistynyt yritystoiminnassa päätoimisesti, työttömyysetuuden saaminen edellyttää joko oman työskentelyn päättymistä tai koko yritystoiminnan lopettamista. Seuraavassa kerrotaan tilanteista, joissa työttömyysetuuteen voi olla oikeus työskentelyn päättymisen perusteella. Näissä tilanteissa ei edellytetä, että TTL 2 luvun 8 :ssä säädetyt koko yritystoiminnan lopettamista koskevat edellytykset täyttyisivät Henkilön työkyvyn pysyvä ja olennainen alentuminen TTL 2 luvun 6 :ssä säädetään, että henkilön työskentelyn yrityksessä on katsottava päättyneen hänen työkykynsä alennuttua pysyvästi ja olennaisesti. Säännöstä sovelletaan sekä ns. varsinaiseen omistajayrittäjään että yrityksen TTL 1 luvun 6 :ssä tarkoitettuihin osaomistajiin, eli esimerkiksi varsinaisen yrittäjän perheyrityksessä työllistyneisiin perheenjäseniin. Työkyvyn pysyvästä ja olennaisesta alentumisesta on kysymys silloin, kun henkilö on saanut sairauspäivärahaa enimmäisajan ja hänen työkyvyttömyytensä jatkuu edelleen. Lisäksi edellytetään, että työkyvyttömyyseläkehakemus on vireillä tai hylätty. Mainitut edellytykset eivät täyty esimerkiksi silloin, kun sairauspäivärahaoikeus on päättynyt muusta syystä kuin sairauspäivärahan enimmäisajan täyttymisen takia. Henkilön työskentely voidaan katsoa päättyneeksi edellä mainittujen edellytysten täyttyessä, vaikka yritys jatkaisi toimintaansa. Säännöksen soveltamista ei estä myöskään se, että henkilö osallistuu esimerkiksi vähäisiin hallinnollisiin tehtäviin. Sen sijaan vähäinenkin osallistuminen yrityksen tuotannolliseen tai taloudelliseen toimintaan estää soveltamisen. Oikeus työttömyysetuuteen voi muiden edellytysten täyttyessä jatkua kunnes henkilö aloittaa uudelleen työskentelyn yrityksessä Palkansaajaan rinnastettava yrittäjä Palkansaajaan rinnastettava yrittäjä tekee työsuorituksia toimeksiantosopimusten perusteella siten, että työsuoritus muistuttaa sen epäitsenäisen luonteen takia palkansaajana tehtävää työtä. Palkansaajaan rinnastettavaa yrittäjää koskevaa säännöstä ei sovelleta yrittäjän perheyrityksessä työllistyneisiin perheenjäseniin. Sillä, missä yhtiömuodossa toimintaa on harjoitettu, ei ole merkitystä. Säännöstä sovelletaan muun muassa yksityisiin elinkeinonharjoittajiin. TTL 2 luvun 6 :n mukaan palkansaajaan rinnastettavalla yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset: 1) Henkilö tekee työsuoritukseen itse toimeksiantajan määräämällä tavalla.

18 18/64 Edellä mainittu tarkoittaa sitä, että toimeksiantaja viime kädessä päättää työsuorituksesta ja sen tekemisen ajankohdasta. Sen sijaan ei edellytetä, että työ olisi tehty työsuhteen tunnusmerkistöä muistuttavalla tavalla toimeksiantajan johdon ja valvonnan alaisena. Henkilö voi tehdä työtä esimerkiksi kotonaan. 2) Henkilö on toimeksiantosuhteessa samoihin harvalukuisiin toimeksiantajiin. Säännöstä ei sovelleta esimerkiksi palveluita tai tuotteita niin sanotulle suurelle yleisölle tarjoaviin yrittäjiin, vaan kyse on yrittäjistä, jotka tekevät toimeksiantosopimuksia pääsääntöisesti samojen toimeksiantajien kanssa. Toimeksiantajien määrää ei ole rajoitettu. Säännöstä sovelletaan tilanteisiin, joissa toimeksiantajia ei kyseessä olevan alan luonteen ja työntekotapojen vuoksi ole kovin monia. Säännöstä ei sovelleta esimerkiksi tilanteissa, joissa yritys ei saa toimeksiantoja ja toimeksiantajia on tästä syystä vain muutamia. Tällaiset tilanteet kuuluvat yrittäjäriskin piiriin eikä tulojen puuttumista korvata työttömyysturvajärjestelmästä. 3) Henkilöllä ei ole kiinteää osto- tai myyntipaikkaa tai vastaavaa toimipaikkaa toiminnan harjoittamista varten. Työtilan erottaminen henkilön asuntonaan käyttämästä tilasta ei estä pitämästä henkilöä palkansaajaan rinnastettavana yrittäjänä. 4) Henkilö ei ole viimeksi kuluneen vuoden aikana työnhakijaksi ilmoittautumisesta lukien ollut työsuoritusten tekemiseksi palveluksessaan työsuhteessa olevia työntekijöitä muutoin kuin satunnaisesti. Satunnaisten esimerkiksi loma-ajoiksi palkattujen sijaisten käyttö on mahdollista. Lisäksi henkilöllä on mahdollisuus ostaa ulkopuoliselta toimijalta esimerkiksi kirjanpitopalveluita ilman, että tällä on vaikutusta siihen, pidetäänkö häntä palkansaajaan rinnastettavana yrittäjänä. Henkilön pitäminen palkansaajaan rinnastettavana yrittäjänä todetaan aina jälkikäteen. Toimeksiantosuhteen aikana työnhakija työllistyy yritystoiminnassa joko pää- tai sivutoimisesti. Muiden edellytysten täyttyessä palkansaajaan rinnastettavalle yrittäjälle voidaan maksaa työttömyysetuutta toimeksiantosuhteen päätyttyä. Jos toimeksiantosuhteita on samanaikaisesti useita, yhden toimeksiantosuhteen päätyttyä arvioidaan, onko henkilö työtön ja onko häntä pidettävä jäljelle jäävien toimeksiantosuhteiden perusteella päätoimisesti vai sivutoimisesti yritystoiminnassa työllistyvänä Kausiluonteinen yritystoiminta Henkilön työskentelyn yrityksessä katsotaan päättyneen myös, kun yritystoimintaa on pidettävä kausiluontoisena ja toimintakausi on päättynyt. Kausiluonteisena pidetään yritystoimintaa, jota on luonnonolosuhteiden takia mahdollista harjoittaa keskimäärin yhteensä enintään kuuden kuukauden ajan vuodessa. Säännöstä sovelletaan sekä ns. varsinaiseen omistajayrittäjään että yrityksen TTL 1 luvun 6 :ssä tarkoitettuihin osaomistajiin, eli esimerkiksi varsinaisen yrittäjän perheyrityksessä työllistyneisiin perheenjäseniin.

19 19/64 Yritystoiminnan kausiluontoisuutta arvioitaessa lähtökohtana on luonnonolosuhteiltaan ns. normaali vuosi. Se, että henkilö voi tavanomaisesta poikkeavista luonnonolosuhteista johtuen harjoittaa yritystoimintaa jonakin vuonna alle kuusi kuukautta, ei tee yritystoiminnasta kausiluontoista. Vastaavasti kyse voi olla kausiluontoisesta yritystoiminnasta, vaikka yritystoimintaa voi jonakin vuonna poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden johdosta harjoittaa enemmän kuin kuusi kuukautta. Huomattavaa on, että toiminnan tulee estyä nimenomaan luonnonolosuhteiden takia. Sillä, että toiminta on vain osan vuodesta kannattavaa, vaikka toiminnan kannattamattomuus johtuisikin luonnonolosuhteista, ei ole asiassa merkitystä. Yritystoiminnasta saatavan tulon määrällä ei ole merkitystä arvioitaessa, onko toiminta kausiluonteista. 2.7 Yrittäjän perheenjäsenen työskentelyn päättyminen Eräissä tilanteissa ns. varsinaisen yrittäjän perheyrityksessä päätoimisesti työllistyneelle perheenjäsenelle voidaan maksaa työttömyysetuutta perheenjäsenen oman työskentelyn päätyttyä, vaikka yritys muutoin jatkaa toimintaansa. Näistä tilanteista säädetään TTL 2 luvun 7 :ssä. Edellytyksenä säännösten soveltamiselle on, että kyse on TTL 1 luvun 6 :ssä tarkoitetusta perheenjäsenestä, jolla itsellään ei ole eikä kahden edellisen vuoden aikana ole ollut vähintään 15 prosenttia yrityksen osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta eikä muutoinkaan vastaavaa määräysvaltaa yrityksessä. Vastaavalla määräysvallalla tarkoitetaan omistukseen perustuvan määräysvallan lisäksi johtavaa asemaa, esimerkiksi toimimista osakeyhtiön toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä Satunnainen työllistyminen Henkilöllä on muiden edellytysten täyttyessä oikeus työttömyysetuuteen, jos hänen päätoiminen työllistymisensä yrityksessä on ollut satunnaista. Satunnaisella työllistymisellä tarkoitetaan sitä, että henkilö on työllistynyt yrityksessä enintään kuuden kuukauden ajan kahden vuoden tarkastelujakson aikana. Arvio siitä, onko kyse satunnaisesta päätoimisesta työllistymisestä yritystoiminnassa, tehdään aina jälkikäteen työskentelyjakson päätyttyä Työskentely perheyrityksessä osana työllistymistä edistävää palvelua Henkilöllä on muiden edellytysten täyttyessä oikeus työttömyysetuuteen työskentelyn päätyttyä, jos työskentely on johtunut yksinomaan siitä, että työllistymistä edistävä palvelu tai omaehtoisiin opintoihin liittyvä harjoittelu on järjestetty kyseisen henkilön perheenjäsenen omistamassa yrityksessä Lomautus ja lomautukseen rinnastettava syy Joissakin tilanteissa yrittäjän perheenjäsentä pidetään palkansaajana hänen tehdessään työtä perheen yrityksessä. Jotta perheenjäsen olisi mahdollisimman pitkälle yhdenvertaisessa asemassa