LAITOSHOIDOSSA OLEVAN IKÄIHMISEN SUUNHOIDON TOTEUTUS HOITOHENKILÖKUNNAN NÄKÖKULMASTA

Transkriptio

1 LAITOSHOIDOSSA OLEVAN IKÄIHMISEN SUUNHOIDON TOTEUTUS HOITOHENKILÖKUNNAN NÄKÖKULMASTA Vuokko Lehtonen ja Päivi Parkkinen Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Vuokko, Lehtonen & Päivi, Parkkinen. Laitoshoidossa olevan ikäihmisen suunhoidon toteutus hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Pieksämäki, kevät 2009, sivuja 39, 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ikäihmisen suunhoitoa ja sen toteutusta laitoksessa hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Työssämme keskeisimmäksi tutkimuskohteiksi nousivat, kuinka suun hoito toteutuu hoitotyössä, onko henkilökunnalla mahdollisuus/tarve saada lisäkoulutusta suun hoitoon liittyvissä asioissa sekä onko suun hoidon välineistö asianmukaista ja tulisiko sitä kehittää. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat palvelukeskuksen sekä terveyskeskuksen vuodeosaston henkilökunta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi 13 kysymystä. Kyselykaavakkeita lähetimme 100 kpl, joista vastattuina palautui 52 kpl. Tutkimuksemme oli kvantitatiivinen ja se analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Opinnäytetyön tutkimustuloksissa ilmeni tarve suuhygienistin säännöllisille käynneille henkilökunnan opastamisessa, kuinka suun hoitoa toteutetaan. Myös suun hoidon välineistöä tulisi kehittää. Suun hoito tulisi olla osa kokonaishoitoa. Ammattikoulutuksen yhteyteen toivottiin myös opetusta suun hoidosta. Tutkimuksesta saatavan tiedon avulla voidaan edistää ikääntyneiden laitospotilaiden suun terveyttä ja täten lisätä heidän elämänlaatuaan. Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan käyttää henkilökunnan apuna ikääntyvien suun hoidon kehittämisessä ja parantamisessa. Asiasanat: suun hoito, ikäihminen, laitoshoito Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu: Pieksämäen yksikkö/kirjasto

3 ABSTRACT Lehtonen, Vuokko and Parkkinen, Päivi. The Completition of the Oral Care of Elderly People in Institutional Care from the Perspective of the Nursing Staff. 39 p., 1 appendix. Language:Finnish. Pieksämäki, Spring Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing. Degree: Nurse. The aim of this the study was to examine the oral care and the completion of oral care of elderly people in institutional care from the perspective of the nursing staff. The most central research subjects in our study were how the oral care comes within nursing, whether the nursing staff has any change/needs to get further education in the oral care, and if the equipment of oral care is relevant and whether it should be developed. The target group in the study was the nursing staff in service centre and health centre wards. The study material was collected by a half structured questionnaire, which included 13 questions. We sent out 100 questionnaires, of which 52 were answered and returned. The study was quantitative and it was analyzed the SPSS program. The research results showed that there is need of regular visits of an oral hygienist to guide the nursing staff on how the oral care should be put into practise. It also highlighted that the equipment of oral care should be developed. Oral care should be the part of general care. There were also requests to add the teaching of oral care to professional education. Knowledge gained through the study results makes it possible to promote the oral health of elderly inpatients and that way increase their quality of life. The knowledge from the study can be used as a guide to nursing staff to develop and improve the oral care of elderly people. Keywords: oral care, elderly people, institutional care

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO IKÄIHMINEN LAITOSPOTILAANA Ikäihminen Ikäihmisen avuntarve suunhoidossa IKÄIHMISEN SUUN TERVEYS Suun ja hampaiden ikääntymisen vaikutukset Suu ja yleissairaudet Suu infektiolähteenä Ikäihmisen suunhoitaminen laitoksessa Aiemmat tutkimukset TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimus- ja aineistonkeruumenetelmä ja kohderyhmä Aineiston analysointi TUTKIMUSTULOKSET Vastaajien taustatiedot Henkilökunnan kokemuksia suunhoidosta Henkilökunnan näkemyksiä suunhoidon kehittämisestä TUTKIMUKSEN EETTISYYS JA LUOTETTAVUUS POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tulosten tarkastelu Johtopäätökset, kehittämisehdotukset ja jatkotutkimusaiheet Opinnäytetyöprosessimme arviointi LÄHTEET LIITE

5 1 JOHDANTO Vuonna 2030 yli 65-vuotiaiden määrä tulee kasvamaan yli puolitoistakertaiseksi nykyiseen verrattuna eli noin 1,4 miljoonaksi. Terveys 2000-tutkimuksen mukaan hampaattomien lukumäärä on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä ja on edelleen vähenemässä. Tällä hetkellä täysin hampaattomia yli 65-vuotiaita on runsaat Tästä johtuen hammashoitopalveluiden tarve on kasvanut ja tulee jatkossakin kasvamaan. Myös ikäihmisten päivittäinen suunhoito on muuttunut. Se ei ole enää pelkästään hammasproteesin pesua. Nämä muutokset tulisi ottaa huomioon kaikissa terveyden- ja sosiaalialan toiminnassa, sekä voimavarojen suuntaamisessa. (Paavola 2003.) Terveys 2015-kansanterveysohjelmassa on otettu huomioon elämänkulun eri vaiheisiin liittyvät terveysriskit, jossa ikääntyvien terveys on yhtenä huomion kohteena. Ohjelmassa on otettu huomioon terveyden edistämisen näkökulma. Kaikissa terveyspalveluissa tulee ottaa terveyden edistäminen huomioon henkilöstöä kehittämällä. Riittävät voimavarat edistämistoimintaan ja terveyden suojeluun tulee turvata väestön tarpeiden mukaisesti. Terveyden edistäminen on tietoista vaikuttamista, sekä pyrkimystä muuttaa yksilön asenteita ja käyttäytymistä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001.) Suomen kuntaliitto ja STM ovat tehneet yhdessä ikäihmisten hoitoa ja palveluita koskevan laatusuosituksen. Palveluiden tulee olla eettisiä ja asiakaslähtöisiä, noudattaa näyttöön ja käyvän hoidon suosituksiin pohjautuvia hoitokäytäntöjä. Myös yhteistyö ja sen saumattomuus eri palvelutuottajien, omaisten ja läheisten kanssa on otettu esille. Suosituksen mukaan ikääntyville suunnattujen palveluiden tavoitteena on tukea hyvää elämänlaatua, itsemääräämisoikeutta, sekä itsenäistä suoriutumista toimintakyvystä riippumatta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008.) Laitoshoidossa olevien terveyden edistämisen tavoitteena on henkilön fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn säilyttämisen sellaisena, että hän voisi elää mahdollisimman tasapainoista ja hyvää elämää. (Routasalo 2003.) Ikääntyvien suunhoito ja sen toteutuminen onkin nousemassa yhdeksi merkittäväksi tulevaisuuden laitoshoidon kriteeriksi. Suunhoidon toteutumisen ja parantumisen kannalta on meidän kaikkien tärkeää nähdä se osana kokonaishoitoa ja ikääntyvän hyvän

6 6 elämänlaadun tukemista. (Laaksovirta, 2006.) Aiheesta tehtyjen tutkimusten mukaan (Peltola-Haavisto ym. 2000; Pirilä 2002; Paulsson 2003; Vård ym. 2003) hoitohenkilökunnalla onkin keskeinen rooli hoitolaitoksessa asuvan ikääntyneen elämälaadun edellytysten turvaamisessa. Ikääntynyt on riippuvainen saamistaan palveluista, ja palveluiden laadun pitäisi vastata aina asukkaiden tarpeita. Tutkitusti kuitenkin vanhusten suunhoito toteutuu laitoksissa huonosti, eikä tarvittavaa osaamista tai palveluita ole tarjolla. Aiheena ikäihmisen suunhoito laitoksessa kiinnosti meitä, koska meillä on takana pitkä työkokemus toisella vanhustyöstä ja toisella suunhoidon puolelta hammashoitajana. Mielestämme suunhoitoon tulisikin kiinnittää enemmän huomiota ja sen tulisi kuulua aina potilaan kokonaishoitoon yhtenä osa-alueena. Hyvällä suun terveydellä on suuri merkitys elämänlaadulle. Toimiva ja kivuton suu on yksi elämänlaadun tavoitteista. Kunnossa oleva suu on avain terveellisen ja monipuolisen nauttimiseen, ja se helpottaa sosiaalista kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Vähäinen hoidettu hampaisto toimii aina paremmin kuin proteesit. (Nordblad ym ) Etsimme tietoa ikäihmisen suunhoidon toteutumisesta laitoksessa hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Kartoitamme tutkimuksessa lisäkoulutustarvetta, sekä toivomme että saamme kehittämisehdotuksia suun terveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Opinnäytetyössämme haluammekin korostaa suun hoidon tärkeyttä terveyttä edistävänä ja ylläpitävänä toimintana. Toivoisimme opinnäytetyömme herättävän keskustelua suunhoidosta sekä toivottavasti kiinnostusta toteuttaa tulevaisuudessa parempaa suunhoitoa. Lisäksi tutkimukseen osallistuneet työyhteisöt voivat siis halutessaan hyödyntää tutkimustamme tarkastelemalla tuloksista omia hoitokäytänteitään, sekä tarvittaessa kehittää omaa hoitotyötään.

7 7 2 IKÄIHMINEN LAITOSPOTILAANA 2.1 Ikäihminen Käsite, vanhus rajataan kalenteri iän mukaan. Suomessa vanhuus on rajattu yleensä eläkeiäksi eli 65 ikävuoden perusteella. Mutta koska yksilöiden fyysinen toimintakyky säilyy melko hyvin aina 75 ikävuoteen asti, onkin perusteltua käyttää vanhus nimikettä vasta silloin. (Lipponen 2004, 23.) Sosiaali- ja terveysministeriön Vanhusbarometri tutkimuksessa ikääntyneiltä itseltään kysyttiin, millä ilmaisulla heitä yli 60-vuotiaita tulisi kutsua. Annetuista vaihtoehdoista eniten kannatusta saivat ilmaisut ikääntyvät ihmiset, ikäihmiset ja iäkkäät ihmiset. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999.) 2.2 Ikäihmisen avuntarve suunhoidossa Korkeassa iässä ihmisen erilaisuus ja avuntarve korostuu. Tämä näkyy sekä fyysisessä että henkisessä toimintakyvyssä ja avuntarpeessa. Iäkkäiden hyvään hoitoon tarvitaan geriatrista tietoa, iäkkäitä ja heidän kokemuksiaan sekä elämäänsä kunnioittavaa ja arvostavaa asennetta. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 13.) Suun hoito on osa-alue, jossa vaaditaan hoitajalta herkkyyttä vaistota kunkin ihmisen yksityisyyden rajat. Osaaminen ja ammatillisuus herättävätkin potilaassa luottamusta ja antavat hoitajalle taitoa sekä uskallusta tarjota apuaan suun hoitoon. Suu on intiimi alue, jota voi olla vaikea lähestyä tai vastaavasti potilaan voi olla vaikea pyytää hoitajaa puhdistamaan suutaan. Suun hoidon ja puhdistusavun tarpeen voikin perustella ikääntyneelle sillä, suun olosuhteet ovat vuosien varrella muuttuneet vaikeammaksi puhdistaa itse. (Nordblad, A & Suomen hammaslääkäriliiton vanhustyöryhmä 2003, 28) Iäkkäillä ja vanhoilla ihmisillä on voimavaroja, joiden tunnistaminen ja tukeminen ovatkin oleellinen osa terveyden edistämistä. Terveyteen liittyviä voimavaroja ovat esim. itsehoitovalmiudet, joiden tukeminen antaa iäkkäälle itselleen hyviä kokemuksia voimaantumisesta sekä tunteen, että hän voi itse aktiivisesti vaikuttaa omaan ter-

8 8 veyteensä ja vielä jäljellä olevaan toimintakykyynsä. (Lyyra ym. 2007, 26.) Laitoshoidossa olevilla potilailla toimintakyky on alentunut, joten he tarvitsevat apua ja hoitoa selviytyäkseen jokapäiväisistä toimistaan. Laitoshoito käsitteenä tarkoittaa ihmisen jatkuvaa ympärivuorokautista hoitoa sairaalassa tai muussa hoitolaitoksessa. Toimintakyvyn heikkeneminen vaikeuttaa myös suun puhdistamista. Ikääntymisen myötä hienomotoriikka heikkenee ja suu tunnistaa huonommin ruokaa ja juomaa, jolloin ruoka menee esim. helpommin väärään kurkkuun. (Rahikka 2008) Monella iäkkäällä toimintakyky heikkenee ikävuoden jälkeen, ja osalla jo 75-vuotiaista on vaikeuksia selvitä päivittäisistä toiminnoista. 65 vuoden ja erityisesti 75 ikävuoden jälkeen aistien toiminta myös heikkenee ja kognitiivinen suoriutuminen huononee. 75 vuotta täyttäneen henkilön käden puristusvoima on vain puolet aiemmasta, mikä vaikeuttaa potilaan omaa hampaiden tai proteesien puhdistamista. Pitkäaikaisen sairauden paheneminen, äkillinen sairastuminen tai sairaalahoito onkin vaaratilanteita, jolloin iäkäs ei ehkä kykene lainkaan huolehtimaan itse suunsa hoidosta entiseen tapaan. Aivoinfarktin tai lonkkamurtuman seurauksena voi toimintakyky heiketä niin, että monia toimintoja on opeteltava uudelleen tai uudella tavalla. Tällöin korostuu hoitohenkilökunnan tuki ja osaaminen suun hoidon alueella. Myös dementoitunut ikäihminen on haasteellinen ja hoitajalta vaaditaankin kykyä ymmärtää, hoitaa ja tukea potilasta. Dementoituva tarvitsee onnistumisen kokemuksia, keskittymisrauhan kaikkeen toimintaan. Potilaan aito kohtaaminen nähdyksi ja kuulluksi tuleminen hoitotyössä kannustaa myös ikäihmistä yhteistyöhön hoitohenkilökunnan kanssa. Jos dementoituva vastustelee hoitoa, yritetään selvittää mikä häntä pelottaa tai ärsyttää suunhoidossa. Seuraavalla kerralla yritetään välttää näitä häiriötekijöitä ja lisätä tilanteen turvallisuuden tunnetta. Potilasta voi houkutella avaamaan suunsa puhdistusta ja hoitotoimenpiteitä varten silittämällä poskea ja suun ympäristöä. (Nordblad, A & Suomen hammaslääkäriliiton vanhustyöryhmä 2003, )

9 9 3 IKÄIHMISEN SUUN TERVEYS Suun terveys on osa ihmisen kokonaisterveyttä. Suun terveys on paljon muutakin kuin onko hampaissa reikiä vai ei. Suun terveys kokonaisuudessaan muodostuu purentaelimen, suun limakalvojen, kiinnityskudosten ja hampaiston terveydestä. (Lääketieteen sanasto i. a.) Suun hoito on jäänyt iäkkäiden muiden sairauksien ja perushoidon varjoon. Suun terveys on kuitenkin tärkeä osa elämänlaatua. Tulehdukset suussa voivat vaarantaa koko terveyden, heikentää yleiskuntoa, vaikeuttaa muiden sairauksien paranemista ja tasapainoa, hankaloittaa syömistä, puhumista ja aiheuttaa kipua. Huono purentakyky ja kivut suun alueella merkitsevät iäkkäille ongelmia syömisessä ja epätyydyttävää ruokavaliota. (Hartikainen & Lönnroos 2008, ) Ikä voi tuoda mukanaan monia sairauksia ja lääkkeet uhkaavat suun terveyttä ja normaalia toimintakykyä. Suomessa on myynnissä noin 400 syljeneritystä vähentävää lääkevalmistetta ja suurin osa niistä on tarkoitettu kroonisten sairauksien hoitoon. Suun kuivuminen onkin kolmanneksi yleisin lääkkeiden aiheuttama sivuvaikutus. Lisäksi on muistettava, että mitä useampi lääke potilaalla on käytössä, sitä todennäköisempiä ovat lääkkeiden aiheuttamat ei-toivotut vaikutukset suussa ja limakalvoilla. Kuiva suu onkin iäkkään suunterveyden suurin riski.(suomen hammaslääkäriliiton vanhustyöryhmä 2003, 8-9; Hartikainen & Lönnroos 2008, 233.) Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen vaikeuttaa suun päivittäistä hoitamista. Suuongelmat tulisikin hoitaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, koska ne heikentävät toimintakykyä, vaikeuttaa ruokailemista ja uhkaa yleisterveyttä.(suomen hammaslääkäriliiton vanhustyöryhmä 2003, 21.) 3.1 Suun ja hampaiden ikääntymisen vaikutukset Yleisempiä suun biologisia muutoksia ovat: suun limakalvojen oheneminen, purentavoiman heikkeneminen, hampaiden fraktuurien lisääntyminen, värin tummuminen, hampaiden rakenteen muuttuminen lasimaiseksi, jolloin niiden murtumariski kasvaa.

10 10 Ienrajoissa juurenpintojen paljastuminen on yleistä. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 233.) Myös sylkirauhasten toiminta heikkenee iän myötä. Syljen määrä vähenee jolloin sen antimikrobinen teho heikkenee, tämän vuoksi suu altistuu helpommin erilaisille sairauksille. Haju ja makuaisti heikkenevät myös iän myötä. (Ollilainen 2006, 12.) 70- vuotiaalla makunystyröitä on jäljellä enää kolmasosa. Suun kuivumisen myötä myös potilaan nieleminen vähenee, jolloin mikrobit, sokeri ja hapot säilyvät pitkään suussa. (Rahikka 2008, 18.) Limakalvojen oheneminen ja niiden elastisuuden väheneminen, sekä verenkierron heikkeneminen tekevät niistä helpommin vaurioituvia. Irrotettavien proteesien käyttäjillä erilaiset limakalvomuutokset ovat yleisempiä. Tyypillisiä ongelmia ovat: haavaumat suussa, proteesistomatiitti (proteesin alla suutulehdus)sekä erilaiset liikakasvut proteesin alla. Kielen pinnalla voidaan nähdä tyypillisiä ikään liittyviä muutoksia. Kellertävää katetta kielen pinnalla sekä papillojen ohentumista, joka johtuu kielen liikkeiden vähenemisestä, ruuantähteistä, vähäisestä puhdistuksesta. Kasvojen ja leukojen muodossa tapahtuu muutoksia. Luun rakenne muuttuu. Huokoisen hohkaluun määrä vähenee ja leukaluun ienvallin korkeus madaltuu ja samalla sen lujuus myös vähenee, joten tapaturmassa iäkkään leukaluu murtuu helposti. Ja myös tästä johtuu ikäihmisten huono proteesien istuvuus. Hampaattomassa suussa kieli helposti valtaa tyhjän tilan ja kieli vahvistuu, kun se korvaa ruuan hienontajana hampaita. (Hartikainen & Lönnroos 2008, ) Ikääntymisen myötä myös purentavoima heikkenee jopa 40 % aiemmasta. Kokoproteesin purentateho on vain 20 % omien hampaiden tehosta. Proteesin tarve on aina yksilöllinen. Jos potilas tottuu ja saa pienittyä ruuan ikenillään ei hän tekohampaita välttämättä tarvitse, varsinkaan jos hän ei niitä itse halua. (Rahikka 2008, 18.) Ravitsemukselliset häiriöt voivat näkyä kielen pinnalla, kuten raudan puute. Raudan puutteen seurauksena kielen yläpinta puuttuu sileäksi ja helakan punaiseksi. B12 vitamiinin ja foolihapon puute tekee kielen pinnan uurteiseksi. (Tenovuo 2005, 560.)

11 Suu ja yleissairaudet Erilaisten suussa olevien tulehdusten on todettu haittaavan diabeteksen hoitotasapainoa ja ne voivat myös pahentaa monia yleissairauksia, kuten reumaa, psoriasista, suolistosairauksia, crohnin tautia, astmaa ja MS tautia. (Ollilainen 2006, 20) Muita erityisiä riskipotilaita, joiden krooniset suun tulehdukset ja infektiopesäkkeet tulee diagnosoida ja hoitaa ovat: sydän- ja verisuonisairauksia sairastavat, infarktipotilaat, erityisesti endokardiittiriskipotilaat ja sydänleikkaukseen menevät potilaat, tekonivelleikkaukseen menevät. Ko. leikkauksiin meneviltä vaaditaankin nykyään todistus hampaiden ja limakalvojen kunnosta hammaslääkäriltä ennen leikkausta, koska suun tulehdukset levittävät bakteereita koko kehoon ja näin voivat aiheuttaa vakavan leikkauksen jälkeisen infektion potilaalle. Syöpäpotilaat varsinkin ennen hoitojen aloittamista tulisi tarkastaa ja hoitaa. (Suomen hammaslääkäriliiton vanhustyöryhmä 2003, ) Parodontiitti (hampaiden kiinnityskudos sairaus) on bakteeritulehdus ja yleisin suomalaisten aikuisten sairaus. Sairaudella on todettu yhteys sydän- ja verisuonitautien kanssa. Sydäninfarktipotilaiden hampaisto näyttää olevan huonommassa kunnossa kun verrokkien. Selkeimmin yhteys näkyy miehillä ja alle 55-vuotiailla. Hampaiden kiinnityskudosten bakteereita on löydetty verisuoniseinämien tukoksista. Lisäksi parodontiitti saattaa vaikuttaa uusiutuvien sydänkohtausten ehkäisyyn käytettävien antimikrobilääkityksen tehoon huonontamalla niiden vaikutusta (Paju 2007, 26.) Mitä huonokuntoisempi vanhus on, sitä suurempi vaikutus huonolla suuhygienialla on yleisterveyteen. Tutkimuksilla on voitu osoittaa, että keuhkokuumejaksoja ja kuumepäiviä voidaan vähentää kerran päivässä suoritetulla suun puhdistuksella ja/tai paikallisella 1- %:sella jodiliuoksella. Suusta tunnetaan yli 700 erilaista bakteeria ja ientaskuista niistä löytyy n Yhden ihmisen suun bakteerimäärän tiedetään olevan HLT Susanna Paju on osoittanut, että huonolla suuhygienialla ja keuhkokuumeella on yhteys. Tutkimukset osoittavat, että puhdistuksella voidaan kuumejaksoja vähentää 40 %. Tästä on myös suuret taloudelliset vaikutukset yhteiskunnalle. (Paju 2007, 26.)

12 Suu infektiolähteenä Suu on huomattava infektionlähde, joka tulee ottaa huomioon potilaan hoitoa suunniteltaessa ja toteuttaessa. Epämääräiset ja unohtuneet infektiopesäkkeet löytyvätkin usein suusta, joten systemaattinen suun seuranta on tärkeää infektiopotilaan hoidossa. Vanhempien ikäluokkien hampaattomuus on kaikkialla maailmassa vähenemässä. Tämä asettaakin uusia haasteita, sillä hammasperäiset infektiot lisääntyvät hampaattomuuden vähetessä. Hammasproteeseja käyttävillä on proteesin alla monimuotoinen sieni-ja bakteerikasvusto. (Meurman 2006, 23.) Suusta mikrobit pääsevät muualle elimistöön verisuonten, hengitysteiden ja nielun kautta ja tärkeimpänä näitä kolmesta reitistä pidetään verisuonten kautta tapahtuvaa siirtymistä. (Haataja ym. 2008, 19.) Terve ihminen pystyy elämään sovussa suussa kantamiensa lukemattomien mikrobien kanssa ja ajoittaiset verenkiertoon päässeet suubakteerit tuhoutuvat tehokkaasti. Hammasperäiset infektiot ja parodontiitti kroonisena sairauksina etenevät hoitamattomina. Ja vastustuskyvyn heiketessä krooniset infektiot saattavat muodostua merkittäväksi riskiksi. Hammasinfektiot voivat vaikuttaa jopa kuolleisuuteen Pia Hämäläisen väitöskirjassa tutkittiin Jyväskylässä 75 vuotiaita ja huono suu-ja hammasterveys heijastui 5-10 vuoden kuolleisuuteen. (Lamberg 2000, 55; Hämäläinen 2005.) Keuhkokuume on henkeä uhkaava sairaus etenkin iäkkäillä ja henkilöillä, joilla on huono immuunivaste. Yhtenä ilmeisenä infektiolähteenä onkin noussut esille huono suuhygienia. Hampaistossa ja proteeseissa olevaa bakteerimassaa aspiroidaan keuhkoihin, josta seuraa keuhkokuume. (Hartikainen & Lönnroos 2008, 231.) 3.4 Ikäihmisen suunhoitaminen laitoksessa Ikäihmisen suun hoitaminen laitoshoidossa tarkoittaa potilaan suun ja hampaiden puhdistusta ja hoitamista. Hammasplakin puhdistus päivittäin on oleellista hampaiden ja niiden kiinnityskudosten sekä yleisterveyden kannalta läpi koko eliniän, myös laitoshoidossa. Laitospotilas ei useinkaan itse pysty puhdistamaan suutaan, vaan autamme häntä niin kuin muissakin päivittäisissä pesuissa ja hoitotoimenpiteissä.

13 13 Päivittäisen suunhoidon lisäksi hoitoon kuuluu myös säännöllinen suunhoidon ammattilaisen tekemä tutkimus ja tarvittava hoito. Jokaiselle potilaalle määritellään sopiva yksilöllinen hoitoväli riippuen potilaan suun terveydentilasta ja hänen yleisestä terveydentilastaan. Erityisen tärkeää olisi myös muistaa huolehtia, ettei säännöllinen suunhoito keskeytyisi potilaan siirtyessä hoitolaitoksesta toiseen. (Hartikainen & Lönnroos 2008, ) 3.5 Aiemmat tutkimukset Aiempia tutkimuksia laitoksessa olevan ikäihmisen suunhoidosta hoitohenkilökunnan näkökulmasta ei löytynyt kuin muutama. Pirilän (2002) väitöstutkimus, jossa on tutkittu laitoshoidossa olevien ikääntyneiden suunhoidon toteutumista opiskelijoiden sekä hoitajien näkökulmasta. Väitöskirjassaan hän on tehnyt tutkimusta vanhusten suun hoidon tasosta ja osaamisesta Työn tavoitteena oli saada tietoa laitoshoidossa olevien vanhusten suun ja hampaiden tilasta ja niiden hoidosta. Lisäksi tutkittiin vastaajien saamaa opetusta suu- ja hammassairauksista, niiden syistä ja ehkäisyn keinoista sekä suun, hampaiden ja hammasproteesien hoidosta. Tutkimuksessa selvitettiin myös vastaajien tietoja vanhusten suun, hampaiden ja hammasproteesien tilasta ja suu- ja hammassairauksista sekä heidän valmiuksia toteuttaa vanhuksen suun hoitoa työssään. Tutkimustulosten väittelijä toivoo herättävän keskustelua siitä, mitä ovat hoitotyönkoulutuksen ydinsisällöt ja mitä osaamista hoitotyöntekijöiltä vaaditaan ammatissa toimiessaan. Tutkimus toteutettiin kysymyskaavakkeilla, haastatteluilla sekä kliinisillä suun tutkimuksilla. Tutkimusaineiston tiedon keruussa käytettiin kahta hoitotyönopiskelijoille suunnattua kyselyä, johon vastasi kaikkiaan 452 opiskelijaa, ja yhtä hoitotyöntekijöille suunnattua kyselyä, johon tuli vastauksia 413 työntekijältä. Tämän lisäksi hammaslääkäri suoritti 40 vanhuksen suun kliinisen tutkimuksen. Hoitotyönopiskelijoiden mielestä vanhusten suun hoidon parantamisen tulisi lähteä hoitotyöntekijöiden asenteiden muuttamisesta. Asenteiden muuttamiseksi ehdotettiinkin ammatilliseen peruskoulutukseen lisää opetusta suun hoidosta ja sen toteutuksesta. Hoitotyöntekijöiden mielestä tärkein keino nykytilanteen muuttamiseksi olisi lisäkoulutus, hoitotyöntekijämäärien lisääminen ja parempien yhteyksien luominen suunterveydenhuollonammattilaisiin. Tutkimuksen mukaan opiskelijat saavat vain vähän opetusta suu- ja hammassairauksien syistä, sekä suunhoidosta. Tästä huolimatta he kokivat valmiutensa hyväksi ohjata sekä

14 14 toteuttaa työssään suunhoitoa. He havainnoivat että eri sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä toteutettiin puutteellisesti suunhoitoa. Potilaan kielteinen asenne tai sairauden luonne saattoivat olla sellaisia syitä, jotka vaikeuttivat oleellisesti suunhoidon toteutusta. Tutkimus osoitti myös, että vanhusten suun kunto oli varsin huono, sekä hygieniataso yleisesti puutteellinen laitoksissa. (Pirilä 2006.) Vanhempia pro gradu tutkimuksia hoitajien näkökulmasta ovat aiheesta tehneet Wilkman (1996) ja Holopainen (1995). Wilkmanin (1996) mukaan hoitajilla olisi melko paljon tietoa suun ja hampaiden kunnon merkityksestä hyvinvoinnille, sekä he olivat havainneet paljon ongelmia vanhusten suussa. Hoitajien ammattitaito ja kyky hoitaa suuta paremmin oli selvästi parempi niillä hoitajilla joilla oli enemmän työkokemusta. He myös pitivät suunhoitoa tärkeämpänä kuin vastavalmistuneet hoitajat. Holopaisen (1995) mukaan taas hoitajat arvioivat ikäihmisten itsehoitovalmiuden olevan huonoa ja he pitivät omaa osuuttaan tärkeänä suun hoidon toteutumisessa. Heidän mielestään osastolla proteesien puhdistus sujui hyvin, mutta omien hampaiden puhdistus huonosti. Myös Englannissa Simons ym.(2001) ovat tutkineet asiaa ja todenneet, että varsinkin hampaallisilla vanhainkodin asukkailla on merkittäviä puutteita suuhygieniassa, sekä paljon hammashoidon tarvetta. Tutkimuksessa havaittiin vanhusten tarvitsevan enemmän apua suuhygienian ylläpitoon kun käytännössä saivat. Marleena Ollikaisen (2006) väitöskirja Laitoshoidossa olevien ikääntyvien suun terveys ja kuvaus suunhoidosta, kuvaa laitospotilaiden suun hoitoa potilaan näkökulmasta. Tutkimuskohteena on hoitohenkilökunnan toteuttama sekä potilaiden itsensä suunhoito. Tutkimuksessa haettiin tietoa potilaiden suun terveyden tilasta. Potilaita Ollilaisella oli ryhmässä 20 kpl. Aineisto tutkimukseen kerättiin haastattelulla sekä havainnoimalla. Lisäksi käytettiin kliinistä tutkimusta. Tärkeitä tietoja tutkimuksessa olivat myös taustatiedot, yleissairaudet. Tutkimuksen tulokset olivat selkeitä. Potilaat tarvitsevat mielestään enemmän apua ja tukea suun hoitoon hoitohenkilökunnalta. Tutkimuksesta saatavan tiedon avulla voidaan parantaa laitospotilaiden suun terveyttä ja elämänlaatua sekä hoitohenkilökunnan tietämystä suun hoidon merkityksestä terveyttä edistävänä hoitomuotona.

15 15 Suun hoidon ja sen terveyden vaikuttavuutta kuvastaa myös se, että Palviainen (2005) pro gradu tutkielmassaan on kuvannut kivun hoidon kirjaamista pitkäaikaishoidossa olevilla asukkailla. Tutkimuksen mukaan päivittäisen hoitotyön seurantaan oli merkitty eniten kipua heillä esiintyvän tuki- ja liikuntaelimissä, suussa, ikenissä, hampaissa, päässä ja niskahartiaseudulla. (Ollilainen 2006, ) Helsingissä Laakson sairaalassa tehdyssä uusimmassa tutkimuksessa dosentti Miira Vehkalahti osoitti, että hoitohenkilökunnalla on tärkeä rooli suunhoidon toteutuksessa. Vehkalahden mukaan suunhoidon rooli hoitotyössä vaihtelee paikkakunnittain, mutta suun unohtamisen taustalla piilevät vanhakantaiset käsitykset, kuten ajatus siitä, että suu on vain suunhoidon ammattilaisten aluetta ja työtä. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta menetelmää pitkäaikaispotilaiden suunhoidossa. Ennen varsinaista tutkimusta tehty hammaslääkärin tarkastus osoitti, että potilaiden suuhygienia oli yleisesti ottaen huono. Suurin ongelma oli kuitenkin proteesien ja hampaiden likaisuus. Suunpielen haavaumia oli joka viidennellä potilaalla. Lisäksi haavaumia löytyi proteesien alta. Myönteistä oli kuitenkin se, että hampaallisilla henkilöillä hampaita oli runsaasti jäljellä. (Vehkalahti & Knuuttila 2008; 48; Vehkalahti, Peltola & Simoila; 24:14 15.) Tutkimuksessa kymmenen vuodeosaston potilaat jaettiin vertailuryhmään sekä kahteen säännöllisen suunhoidon ryhmään. Toisessa ryhmässä osaston hoitohenkilökunta oli vastuussa suunhoidon päivittäisestä toteuttamisesta. Suuhygienisti ohjasi henkilökuntaa oikeaoppiseen puhdistustekniikkaan ja perehdytti sähköhammasharjan, hammasväliharjojen sekä hammastikkujen käyttöön. Potilaiden hampaat harjattiin kerran päivässä ja hammasvälit puhdistettiin kahdesti viikossa. Hammasproteesit huuhdeltiin jokaisen ruokailun jälkeen, puhdistettiin iltaisin ja pidettiin yön yli kuivasäilytyksessä. Suuhygienisti vieraili osastoilla joka kolmas viikko, vastasi hoitajien esittämiin kysymyksiin ja antoi henkilökunnalle tarpeen mukaan lisäopetusta. Toisessa ryhmässä päävastuu suunhoidon toteuttamisesta oli suuhygienistillä, joka puhdisti potilaiden suut huolellisesti kolmen viikon välein. Tutkimuksen alkaessa oletettiin, että asiantuntijan vierailut olisivat tässä ryhmässä lisänneet hoitohenkilökunnan kiinnostusta potilaiden suunhoitoa kohtaan, mutta näin ei käynyt. Tutkijat päättelivät, että henkilökunta katsoi suunhoidon lukeutuvan nimenomaan suuhygienistin vastuualueeseen. (Vehkalahti, Peltola & Simoila 2007 ;24:15-18)

16 16 Tutkimustulokset osoittivat, että hoitohenkilökunnan toteuttamalla hoidolla on tärkeä rooli vuodepotilaiden suunhoidon toteuttamisessa ja onnistumisessa. Ryhmässä, jossa suuhygienisti puhdisti suun pinnat kolmen viikon välein, tapahtui yhdentoista tutkimuskuukauden aikana vain vähän tai ei lainkaan muutosta parempaan. Sen sijaan ryhmässä, jossa hoitohenkilökunta puhdisti potilaiden suut päivittäin, likaisten suiden osuus väheni tutkimusjakson aikana 80 prosentista 48 prosenttiin. Tutkimuksen päättyessä 11 kuukauden kuluttua yleistä parannusta oli tapahtunut vain tässä ryhmässä. Osastonhoitajalla on tärkeä rooli suunhoidon kehittämisessä osastolla. Suhtautumalla asiaan kiinnostuneesti sekä motivoimalla henkilökuntaa saadaan paljon aikaan. Miira Vehkalahti uskookin, että hoitohenkilökunnan etu suunhoidossa on siinä, että he ovat päivittäin tekemisissä potilaiden kanssa ja siten oppivat tuntemaan potilaat. Lisäksi heillä on myös taito kohdata erilaisia ihmisiä. Hoitajilla on myös se etu, ettei heidän tarvitse suorittaa hampaiden harjausta tiettyyn aikaan aamulla tai illalla, vaan juuri silloin kun se sopii parhaiten. Tutkimuksessa painotettiinkin, ettei potilaan suunhoitoon kulu päivässä paljon aikaa. Laakson sairaalassa hoitajat saattoivat kokea uuden tehtävän haasteellisena tutkimuksen alkaessa, mutta tutkimuksen aikana siitä tuli jo rutiini toimenpide. (Vehkalahti & Knuuttila 2008; Vehkalahti, Peltola, Simoila. 2007;24:14-21.) 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Terveydenhuolto vaatii jatkuvaa kehittämistä. Tavoitteena onkin uusien palvelujen, menetelmien tai järjestelmien aikaansaaminen tai olemassa olevien parantaminen. Kehittämistoiminta mahdollistaa uusien toimintamuotojen ja toimintatapojen käyttöön ottoa. Kehittäminen koskettaa työyhteisössä yhtälailla kaikkia, ei ainoastaan henkilöitä, jotka ovat sitoutettu varsinaiseen kehittämistyöhön. (Heikkilä, Jokinen & Nurmela 2008, 55.) Aiheena ikäihmisen suun hoito laitoksessa kiinnosti meitä, koska meillä on takana pitkä työkokemus toisella vanhustyöstä ja toisella suunhoidon puolelta hammashoitajana. Mielestämme suunhoitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja sen tulisi kuulua aina potilaan kokonaishoitoon yhtenä osa-alueena. Kokemuksemme perusteella olemme todenneet, ettei suunhoito toteudu päivittäisessä hoitotyössä niin kuin pitäisi. Mutta mistä se johtuu? Mietittyämme asiaa ja syitä siihen, päätimme tutkia asiaa tarkemmin teke-

17 17 mällä aiheesta opinnäytetyömme. Haluamme siis tietoa ikäihmisen suunhoidon toteutumisesta laitoksessa hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Kartoitamme tutkimuksessa lisäkoulutustarvetta, sekä toivomme että saamme kehittämisehdotuksia suun terveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Tutkimusongelmat ovat seuraavat: 1. Kuinka ikäihmisen suunhoito toteutuu hoitotyössä? 2. Onko henkilökunnalla mahdollisuus/tarve saada lisäkoulutusta suunhoitoon liittyvissä asioissa? 3. Onko suunhoidon välineistö asianmukaista ja tulisiko sitä kehittää? 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 5.1 Tutkimus- ja aineistonkeruumenetelmä ja kohderyhmä Tutkimuksen kohderyhmänä olivat palvelukeskuksen sekä terveyskeskuksen vuodeosaston henkilökunta, jotka hoitavat ikääntyneitä laitospotilaita. Tutkimusluvan lähetimme laitoksien esimiehille lokakuun 2008 alussa. Aineiston keruu tapahtui lokamarraskuulla Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Määrällisen tutkimuksen keskeinen rooli muodostuu teoreettisista käsitteistä. Nämä ovat käsitteitä, jotka ovat muodostuneet järjestelmällisen tutkimustyön tuloksena. Tarkoitus on selittää, kuvailla ja kartoittaa, sekä analysoida ilmiöitä numeraalisesti. Teoreettisia käsitteitä voivat olla palvelun laatu, hyvinvointi, terveys ja asiakkuus. (Vilkka, 2007, 26.) Huolellinen kysymysten harkinta ja asettelu lomakkeelle luovat perustan tutkimuksen onnistumiselle. Kysymysten muoto tulisi olla sellainen, jonka vastaaja pystyy ajattelemaan niin kuin kysyjä on tarkoittanut. Kysymykset eivät saa olla johdattelevia ja niiden tulee olla yksiselitteisiä. Harkitessamme kysymyksiämme lähdimme rakentamaan niitä tutkimuksen tavoitteiden ja tutkimusongelmien mukaisesti. Näin pystyimme keräämään juuri työhömme liittyvän ja meitä auttavan aineiston. Näin myös turhien kysymysten tekeminen vältetään ja oleellinen tulee kysyttyä. (Aaltola & Valli 2007, )

18 18 Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomakkeemme (LIITE 1) sisälsi 13 kysymystä. Kysely on aineiston keräämisen tapa, jossa kysymysten muoto on standardoitu eli vakioitu. Tämä tarkoittaa, että vastaajilta kysytään samat asiat, samassa järjestyksessä ja samalla tavalla. Kyselylomake soveltuu hyvin tutkimukseen, jossa halutaan havainnoida henkilön mielipiteitä, asenteita, ominaisuuksia ja käyttäytymistä. (Vilkka 2007, 28.) Kyselylomakkeet ja suljettavissa olevat palautuskuoret lähetettiin osastojen esimiehille, jotka jakoivat lomakkeet henkilökunnalle heille sopivimmalla tavalla. Vastattuaan, jokainen vastaaja palautti lomakkeen suljetussa tai avoimessa kuoressa takaisin esimiehille, jotka palauttivat lomakkeet takaisin meille. Kyselylomakkeita lähetimme 100 kpl. Joulukuun alussa 2008 saimme vastatut kyselykaavakkeet takaisin. Lomakkeita palautui 52 kpl eli vastausprosentiksi muodostui 52 %. Kyselykaavakkeessa ei kysytty vastaajien sukupuolta. 5.2 Aineiston analysointi Määrällisen tutkimuksen kolme aineiston käsittelyn vaihetta ovat lomakkeiden tarkistus, aineiston muuttaminen sellaiseen muotoon, jossa aineistoa voidaan käsitellä numeraalisesti sekä viimeisenä vaiheena tallennetun aineiston tarkistus. (Vilkka 2007, ) Lomakkeiden tarkastus alkaa kun aineiston keräämisen määräaika on umpeutunut. Tärkein osa tarkastuksessa on arvioida tutkimuksen katoa eli puuttuvien tietojen määrää tutkimuksessa. (Vilkka 2007, ) Tutkimuksessamme tämä ei muodostunut ongelmaksi, koska vastaajat olivat vastanneet hyvin tunnollisesti. Ainoastaan yhdeltä vastaajalta puuttui vastaus yhdestä kohdasta. Vastatut kyselylomakkeet numeroitiin analyysia varten juoksevin numeroin. Numerointi on tärkeää, koska niiden avulla tutkija voi jälkeenpäin tarkastella yksittäisiä tuloksia. (Vilkka 2007, 111.) Vastauslomakkeiden tiedot analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Käytimme myös ristiintaulukointia tulosten vertailuun, näin saimme työhömme monipuolisuutta. Avointen kysymysten vastaukset kirjasimme paperille ja lisäsimme työhömme suorina lainauksina.

19 19 Tutkimustuloksissa käsitellään ensin vastaajien taustatietoja (1-4). Kysymykset 5-12 antavat vastauksen tutkimusongelmaamme. Viimeisellä kysymyksellä (13), haluttiin tietää kuinka laitoshoidossa olevan ikäihmisen suunhoitoa tulisi kehittää. Kohtien 10 ja 13 vastauksien avulla haluttiin tuoda näkökanta työn kehittämiseen. 6 TUTKIMUSTULOKSET Kyselyyn vastasi yhteensä 52 työntekijää. Palvelukeskuksen henkilökunnan vastauksista osa tuli tehostetun palveluasumisen yksiköstä. Tämän huomioimme vastausten tulkinnoissa, kuten kysymyksen 10 kohdalla. Tehostetun palveluasumisen yksikössä asiakas itse hankkii hoitotarvikkeensa, kuten hygienia välineet. Vuodeosastolla nämä kuuluvat asiakkaan perushoitomaksuun. 6.1 Vastaajien taustatiedot Vastaajista 37 % oli vuotiaita vuotiaita oli lähes sama määrä eli 35 % (kuvio 1). Alle 25-vuotiaita oli 2 % ,5 34,6 30 Prosenttia ,2 10 7, ,9 alle 25 v v v 46-55v yli 56 v KUVIO 1. Vastaajien ikäjakauma (N=52)

20 20 Suurin osa (31 %) vastaajista oli sairaanhoitajia (kuvio 2). Muita koulutusnimikkeitä olivat kehitysvammaistenohjaaja, laitoshuoltaja, osastoapulainen. Vastaajien joukossa oli yksi opiskelija ,8 28, Prosenttia , sairaanhoitaja perushoitaja lähihoitaja muu KUVIO 2. Vastaajien koulutus (N=52) Vastanneista (n=51) suurin osa (35 %) on ollut hoitotyössä alle kymmenen vuotta(kuvio 3) vuotta hoitotyössä olleita oli 33 % vuotta hoitotyötä tehneitä oli 31 % , ,3 Prosenttia , v v v KUVIO 3. Työvuodet hoitotyössä (n=51) Vastaajista suurin osa (81 %) kokee saaneensa suun terveydenhoidon opetusta vähän koulutuksessaan (kuvio 4). Ei lainkaan ja riittävästi koulutusta saaneita oli yhtä paljon (10 %). Ko. kaavion tulkinnan olemme jakaneet ristiintaulukoinnissa vuoksi kahteen ryhmään työvuosien perusteella. Vertaamme yli 13 vuotta sekä alle 13 vuotta työsken-